tag:blogger.com,1999:blog-59478377698136751952024-03-19T05:12:33.250+02:00Pieniä mietteitäHiljainen mies kertoo elämästä, erilaista asioista. Jotkin tapaukset ovat itse koettuja, jotkin nähtyjä / kuultuja ja joissakin hieman mielikuvitusta mukana... Lukija itse päättäköön mikä mihinkin kategoriaan kuuluu!Hiljainen mieshttp://www.blogger.com/profile/08594484220605124994noreply@blogger.comBlogger111125tag:blogger.com,1999:blog-5947837769813675195.post-5219855784687179162023-12-20T03:20:00.002+02:002023-12-20T09:14:51.780+02:00Se eräs Ukon joulu<p> No niin, on taas mennyt aikaa, kun olen täällä viimeksi ollut ja siis aivan omaa laiskuuttani. Eipä siinä, onhan elämässä kyllä sattunut kaikenlaista, niin on kirjoittelu jäänyt vähemmälle. Nyt kuitenkin pieni tarina olisi tarjolla - olkaa hyvä! (20.12.2023)</p><p>-----------------------------------------------------------------------</p><p>Yön hämäryys alkoi vähitellen tehdä tilaa aamun harmaudelle. Edellisen illan pieni pakkanen oli kiristynyt yöllä sen verran, että pihapiirin lumioksaiset koivut näyttivät jäädytetyiltä taideteoksilta. Ukko avasi tuvan ikkunasta verhot ja kurkisteli pihapiirille. Maa oli valkoinen, Parina edellisenä päivänä oli satanut lunta ja nyt pakkanen oli kovettenut hanget koviksi ja hohtaviksi. Mutta ei Ukko lumihankia ihaillut, hänen katseensa etsi aivan jotain muuta. <br /><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieFkkJbQsZGQ6OcV39f7MpjOZAntxSC-SJsga_auwsxMFPUGuRxMysRygmmOhyphenhyphenutTyhPJmk2ORN8e5AMZkOz791e6wflT-s_KlcgDJ5pBKF_bm05sVf0XIW0fKdHeFax7LA4SxPwmO-E1ozvyK-Te2SxsASO8xHA9P4tz5P_mb5jZGB7lMAqCDUg7kOVP4/s474/Talvim%C3%B6kki.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="374" data-original-width="474" height="198" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieFkkJbQsZGQ6OcV39f7MpjOZAntxSC-SJsga_auwsxMFPUGuRxMysRygmmOhyphenhyphenutTyhPJmk2ORN8e5AMZkOz791e6wflT-s_KlcgDJ5pBKF_bm05sVf0XIW0fKdHeFax7LA4SxPwmO-E1ozvyK-Te2SxsASO8xHA9P4tz5P_mb5jZGB7lMAqCDUg7kOVP4/w251-h198/Talvim%C3%B6kki.jpg" width="251" /></a></div><p></p><p>Kello raksutteli tuvan seinällä ja Ukko murahti hiljaa yksikseen samalla kun kääntyi puuhellan ääreen kohentaen tulta. Liedellä kahvipannu porisi jo lupaavasti ja Ukko tunsi jo nenässänsä kuuman tuoreen kahvin aromin. Eihän hänellä päivä lähtenyt liikkeelle koskaan ilman pannullista kahvia, vaikka tuossa syksyllä lääkäri oli hieman neuvonut Ukkoa vähentämään kahvin juomista. -Pah! Ukko huomasi puuskahtavan ääneen, kun ajattelikin lääkärissä käyntiä. Hän oli muuten mainiossa kunnossa, mitä nyt välillä kroppa vihoittelee, mutta kyllä hänen ikäisellä jo joku paikka voikin toisinaan "renata".</p><p>Mökissä ei naisen kädenjälkeä näkynyt, sillä Ukko oli jo vuosia elelllyt yksin. Mutta aiemmin oli toisin: Vuosia sitten Ukko eli onnellisena pienessä kaupungissa ihanan vaimonsa kanssa ja elämä hymyili. Vaikka heille ei lapsia siunaantunutkaan, oli heillä toisinaan pikkuisia kyläilijöitä vieraina, sillä Ukon vaimon siskolla oli miehensä kanssa kolme oikein mukavaa lasta. Elämä sujui mukavasti ja mallikkaasti, kummallakin oli hyvä työpaikka ja paljon he puuhasivat vapaa-ajallaan kaikenlaista yhdessä. Ukko muisteli hänen ja silloin vielä nuoren neitosen seurustelun alkuaikoja ja tunsi, kuinka silmäkulmassa kostui. Pieni kyynel liukui poskea pitkin alaspäin. Ukko pyyhkäisi kyyneleen, niiskautti hieman ja nappasi kahvipannun liedeltä. Muutama puupalikka tulipesään ja samalla myös tuvan isoon "pöhisijään" kuten Ukko lämmitysuunia kutsui, meni muutama koivuklapi. Olihan hänellä kyllä sähkötkin mökissä ja varalla sähköpatterikin, mutta Ukko tykkäsi enempi aidosta puulämmityksestä ja kun oli omien maiden puita, niin ei tarvinnut sähköä käyttää niin paljoa. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZPsSaAth9L9ijHH0f9pv-x7Y61dFcNK90B8nuPQTG_SXnm9PH0wnPHX-2-LoOvkTn63K20Eh8PtdD3MuUjzR_UMV8A_vUNbKRRw7LN8p7ABUCb0BvowGtiPGIDloh-H99gUQeLG6QGbVjUpJ0aA5p2FjSrNsAPsUuMbtwXXRFuIUDlG4_2Ke3E4UWXu7s/s510/M%C3%B6kki%C3%A4.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="340" data-original-width="510" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZPsSaAth9L9ijHH0f9pv-x7Y61dFcNK90B8nuPQTG_SXnm9PH0wnPHX-2-LoOvkTn63K20Eh8PtdD3MuUjzR_UMV8A_vUNbKRRw7LN8p7ABUCb0BvowGtiPGIDloh-H99gUQeLG6QGbVjUpJ0aA5p2FjSrNsAPsUuMbtwXXRFuIUDlG4_2Ke3E4UWXu7s/s320/M%C3%B6kki%C3%A4.jpg" width="320" /></a></div><br /><br /><p></p><p>Mutta miten Ukko oli tuollaiseen mökkiin muuttanut ja miksi hän oli yksin? Avioliitto oli ollut täynnä rakkautta, lempeä, onnea ja myöskin turvallinen. Eivät he pahemmin riidelleet, mitä joskus jostain asiasta olivat kipakasti erimieltä, mutta siinä kaikki. Alkoholikaan ei kummallekaan pahemmin maistunut ja nykyään Ukko ei ota pisaraakaan. Hän nieleskeli lähes väkisin pintaan nousevia kyyneliä ja ikäväänsä muistellessaan sitä erästä hetkeä, mikä muutti hänen elämäänsä.<br /></p><p>Se oli se eräs alkutalvinen lauantai. Ukko oli jäänyt kotiin lukemaan kirjaa, kun vaimo oli sanonut käyvänsä vain nopeasti kaupassa ja tulevansa pian takaisin. Niin tuttua, näin oli tapahtunut vuosien aikana lukemattomia kertoja ja Ukko huikkasi vaimolle vielä perään, että kulkee varovasti, siellä on hieman liukasta. Aikaa kului, mutta vaimoa ei kuulunut kotiin ja Ukko alkoi ihmettelemään, että missä hän oikein on. Kurkki ikkunasta pihalle ja läheiselle tielle, mutta vaimosta ei näkynyt jälkeäkään! Lopulta Ukko päätti lähteä ulos ja kävellä kauppaan, johonka tiesi vaimonsa lähteneen. -Ei kai se nyt ole vain lähtenyt ostamaan mitään lahjoja, vaikka sovittiin, että mitään ei nyt ostella toisillemme... Ajatus katkesi puhelimen soittoon. Vaimon sisko soitti hätääntyneenä ja itkuisena: Ukon vaimo oli joutunut onnettomuuteen, joku oli ajanut hänen yli ja on nyt sairaalassa. Ukko tunsi, kuinka kylmä aalto iski koko hänen kehonsa läpi ja hän valahti veteläksi, sai kuitenkin jotain sanottua puhelimeen ja tilasi välittömästi puhelun jälkeen itsellensä taksin.</p><p>Nopeasti vaatteet ylle, ulos ja samassa taksi olikin jo pihassa. Ukko toivoi, että kuski ymmärtäisi, että nyt ei kannata vitkastella vaan ripeästi sairaalaan. Taksikuski oli herrasmies ja pienellä riskillä ajoi hieman ylinopeutta, jotta Ukko pääsi nopeasti perille. Sairaalassa hänet ohjattiin osastolle ja huoneeseen, missä hänen vaimonsa makasi pahasti ruhjotun näköisenä ties missä laitteissa ja letkuissa. Ukko näki hoitajan ilmeestä, että nyt oli käynyt pahasti ja kun hänen peräänsä huoneeseen tuli kirurgi, joka kertoi, sen minkä Ukko pystyi näkemään hoitajan silmistä, hän purskahti holtittomaan itkuun. Kyyneleet tulvivat hänen silmistään ja hän voihki ääneen. Hoitaja tuli hiljaa halaamaan Ukkoa, mutta se ei helpottanut hänen tuskaansa.</p><p>Ukko sai kuulla, että hänen vaimo oli muutaman muun jalankulkijan kanssa ylittämässä suojatiellä katua. Jalankulkijoille oli vihreät palaneet, kun kulman takaa kurvasi auto. Muut ehtivät hypätä nopeasti sivuun, mutta pahaksi onnekseen Ukon vaimo ei ehtinyt reagoida tarpeeksi nopeasti ja autoilija ajoi tämän yli kohtalokkain seurauksin. Välittömästi törmäyksen jälkeen autoilija oli törmännyt vielä liikennevalotolppaan ja loukannut päänsä törmäyksessä. Ukko kuunteli kirurgin sanoja ja pystyi vain kysymään, herääkö hänen vaimo ollenkaan. Kirurgi ei voinut sanoa kyllä tai ei, koska diagnoosi oli melkoisen ikävä. Ukko kysyi, saisiko hän jäädä vaimonsa luokse ja se hänelle suotiin.</p><p>Paikalle oli hieman myöhemmin tulleet myös Ukon vaimon sisko miehensä kanssa. Kumpikin oli itkeneet ja kalpeita. Silloin Ukko kuuli, että onnettomuuden aiheuttaja oli samalla osastolla muutaman huoneen päässä ja poliisit olivat juuri jututtamassa tätä. Ukko pyysi, että käly on miehensä kanssa Ukon vaimon luona ja jos jotain tapahtuu, tulevat heti hakemaan hänet, sillä hän päätti käydä katsomassa sitä, kuka oli onnettomuuden aiheuttanut. Hän oli astellut käytävään ja kuuli eräästä huoneesta melkoista mekastusta. Ukko oli suunnistanut kyseiseen huoneeseen ja ovella hänet pysäytti melkoisen raamikas poliisi, joka oli kysynyt tiukasti, että millä asialla mies oikein oli. Ukko kertoi asiansa ja näki, että poliisi empi hetken, mitä tekisi. Sitten tämä oli pyytänyt Ukkoa kanssaan hieman sivummalle. Konstaapeli oli kertonut Ukolle, että tuo onnettomuuden aiheuttanut mies oli vahvassa humalassa ja kännisen tuurilla selvinnyt pienellä tällillä päähänsä. Ukko kirosi ääneen ja kertoi sitten, että samaa ei voi sanoa hänen vaimostaan, joka joutui tuon juopon uhriksi. Konstaapeli terästäytyi ja kyseli Ukolta enemmänkin, sekä kertoi että tästä tulee selkeästi oikeusjuttu. Samassa he kuulivat, kun Ukkoa huudettiin, jotain tapahtui.</p><p>Ukko syöksyi nopeasti huoneeseen, jossa hänen vaimonsa makasi. Tämä oli jollain ihmeen tavalla saanut avattua silmänsä ja pystyi kuiskaamaan muutaman sanan. Ensimmäisenä tämä oli kaivannut miestään ja lähes samalla hetkellä Ukko olikin rakkaan vaimonsa vierellä. Ukko otti rakkaan vaimonsa kädestä kiinni, he katsoivat toisiaan silmiin, kuiskasivat jotain ja Ukko painoi huulensa vaimonsa huulille. Hän oli tuntenut niiden pehmeyden, mutta samalla oudon viileyden. Hetkisen kuluttua Ukko tunsi, kuinka vaimonsa käsi ei enää pitänyt kunnolla ja ...... sitten tämä oli poissa!</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQlkPiBjrKZ-d849aXEHwU-Rn2gzAdFIh2Fi2fDnhiJYccU2p3JZHQEYC9ifFRyQkNfuYtsCLoXta6fMNwIJVP9BOpq9CNV81bPNYo8V5dBlrDFk634CLqyu1OAxOs8ORlxPafHoUHeMTFux6sjcno8M8KnUzfeAN71iUpfyIaObFExgrBfpXuyPL2VB94/s555/Kauralyhde.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="555" data-original-width="555" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQlkPiBjrKZ-d849aXEHwU-Rn2gzAdFIh2Fi2fDnhiJYccU2p3JZHQEYC9ifFRyQkNfuYtsCLoXta6fMNwIJVP9BOpq9CNV81bPNYo8V5dBlrDFk634CLqyu1OAxOs8ORlxPafHoUHeMTFux6sjcno8M8KnUzfeAN71iUpfyIaObFExgrBfpXuyPL2VB94/s320/Kauralyhde.jpg" width="320" /></a></div>Ukko istahti tuvassa pöydän ääreen ja huokaisi. Siitä oli jo vuosia, mutta silti se oli hänelle kuin eilinen. Päivä alkoi kirkastumaan ja Ukko katseli, kuinka linnuille laitetuissa lyhteissä piipahti myös orava. Mutta katse etsi edelleen jotain muuta, mitä vain ei näkynyt. <br /><p></p><p>Ukko muisteli, että se rattijuoppo ei saanut, kuin 5 kuukautta ehdollista ja korvauksia maksettavaksi hieman toista tuhatta euroa. Se ei ollut mitään! Hän muisti, kuinka rattijuoppo yritti vielä hakea valitusta tuomioonsa, vaikka selvisi, että oli jäänyt jo muutaman kerran humalassa ajamisesta kiinni.</p><p>Tuon onnettomuuden jälkeen Ukon terveys romahti hetkellisesti, työt eivät sujuneet ja hän päätti jäädä varhaiseläkkeelle, kun se onneksi oli hänelle mahdollista. Samalla hän laittoi kodin myyntiin ja muutti tuohon mökkiin, minkä oli ostanut itsellensä. Käly miehensä kanssa oli alkuun käynyt välillä Ukkoa katsomassa, mutta jotenkin ne käynnit vain harvenivat ja harvenivat. Tosin nyt heidän pitäisi tulla jouluna käymään ja kyllähän Ukko heitä mieluusti odottelee ja kestitsee. Mutta ei hän heitä yrittänyt katseellaan etsiä...</p><p>Oli nimittäin muutama vuosi aiemmin pihassa eräänä kesäisenä päivänä tassutellut nuori kettu. Ukko ei ollut antanut sen häiritä hänen omia puuhiaan, eikä siis hätistellyt tuota poiskaan. Jotenkin tuo kettu tuntui olevan utelias sen suhteen, että mikä mies tuo Ukko oikein oli ja mitä oikein puuhasi. Muutaman päivän kuluttua kettu oli jälleen ilmestynyt pihalle ja Ukko oli huomannut puhelleensa tälle. Jotenkin tuntui, että kettu jopa kuunteli. Vähitellen kummastakin tuli hieman rohkeampi kohtaamaan toisensa ja kun Ukko alkoi jättämään tiettyyn paikkaan välillä muutaman kalan tai hieman marjaa, joskus pilkottuja omenia tai appelsiinia, niin ketusta tulikin todellinen seuralainen. Saman vuoden syksyllä, tai pikemminkin ensilumien sadellessa, kettu tuli aivan Ukon viereen, kun tämä oli laittamassa tuolle jälleen evästä ja antoi silittää itseään.</p><p>Tästä alkoi Ukon ja ketun ystävyys todenteolla. Ukko mietti, että onkohan tällä jossain pesä ja perhe, mutta koskaan ketun seurassa ei näkynyt muita lajitovereita. Ukko rakensi kuitenkin varoiksi ketulle vanhan liiterin kulmalle kojun ja jotta kettu ymmärtäisi, mitä varten se oli, niin houkuttimeksi Ukko oli vienyt iltasella sinne hieman syötävää tarjolle. Alkuun kettu ei ollut paikkaan uskaltanut mennä, mutta kun oli muutamat kovemmat pakkaset paukkuneet, huomasi kettu paikan olevan kuiva ja suojaisa ja tällöin tuosta pienestä kojusta oli tullut ketun yksi majapaikoista.</p><p>Näin mukavasti meni muutama vuosi. Ukko huomasi, että ketusta oli hänelle paljon iloa ja tuo oli tullut joka päivä viimeistään iltapäivällä pihalle katsomaan, mitä oli tarjolla. Mutta nyt ei ollut kettua näkynyt, ei muutamaan päivään! Ukko puki yllensä ulkovaatteet ja asteli pihamaalle. Pakkaslumi narskui saappaiden alla ja hengitys huurusi pikkupakkasessa. Ukko painoi myssyn paremmin päähänsä, vaikka usein hänellä oli kunnon karvahattu päänsä suojana. Piha ja pihatie olivat lumen peitossa, joten lumikolalla oli töitä. Samalla, kun Ukko kolasi lunta, yritti hän katsella josko näkyisi ketun jälkiä, mutta turhaan. Hangella näkyi vain yhden jäniksen jäljet, eikä muuta. Ukko tunsi harmistuvansa ja samalla tunsi myös ikävää ja yksinäisyyttä!</p><p>Päivä eteni, tuli alkuilta ja Ukko kävi laittamassa pihalle pari ulkotulta palamaan. Huomenna hän tekisi muutaman jätkänkynttilän, kun parin päivän päästä pitäisi tulla jouluvieraita. Aattoonkaan ei enää ollut kuin vuorokausi. Muutamia päiviä aiemmin Ukko oli käynyt kylillä ostoksilla ja ostanut itsellensä jopa joululahjan: Uuden partahöylän! Edellinen olikin kunniakkaasti palvellut häntä ties kuinka kauan. Mitään muita lahjoja hän ei ostanut, sillä oli sovittu, että hän kyllä saunottaa ja ruokkii vieraat, mutta ei muuta ei tarvitse järjestää. - Kun eivät nyt alkaisi hössöttämään taas, että pitäisi muuttaa kaupunkiin! Ukko oli manaillut. Tosin ei tuollaisesta koskaan vakavasti oltu juteltu, mutta kyllä hän hieman oli aavistellut joskus aiemmin, että tuollaisia ajatuksia toisilla oli. Hän vain oli juurtunut mökkiin ja mökkielämään.</p><p>Ilta pimeni, ulkos ei enää nähnyt. Ulkotulien pienet liekit vain lepattivat kevyesti tuulen voimasta. Ukko ihmetteli ja mietti, mitä oli hänen pienelle ystävälleen tapahtunut. Mutta ei se ihmettelemällä miksikään muuttunut ja iltauutiset katseltuaan Ukko päätti painua yöpuulle.</p><p>Seuraava aamu valkeni kipakan pakkasen vallitessa. Ukko lisäili jälleen uuniin puita ja kahvittelun jälkeen suuntasi ulos. Piti tehdä ne jätkänkynttilät ja saunaakin voisi laitella jo hieman valmiiksi. Pääsevät kunnon puusaunaan ja vihtomaan toisiansa. Siinä puuhaillessaan ja paikkoja valmiiksi laitellessaan hän samalla yritti löytää ystäväänsä pihapiiristä, mutta ketusta ei näkynyt jälkeäkään. Ukko tunsi huolestuvansa. Olihan tuo veijari tuonut hänelle paljon iloa. Hän huomasi, että kopissakaan kettu ei ollut käynyt. Tämä ei hyvältä vaikuttanut!</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJ5Hi6ZGmS74Zg8v9QZ_blXlhz-j320CTs2U2rvYhDYPu1Sm4zAI9d3Ha5yHsvP9QgvYbFNHaK0mFv-LDtY_WMEI2RQojZBoSze_gUeCHN2GUdfJgyIAjJo46pqnAKWw4wmvp-lUsrdWHAzN_020zGfLTjLk_VW6Ilc3Dok6bRMnbbl8EV5vBgIlv7IqKN/s1366/kettu%20hangella.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1366" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJ5Hi6ZGmS74Zg8v9QZ_blXlhz-j320CTs2U2rvYhDYPu1Sm4zAI9d3Ha5yHsvP9QgvYbFNHaK0mFv-LDtY_WMEI2RQojZBoSze_gUeCHN2GUdfJgyIAjJo46pqnAKWw4wmvp-lUsrdWHAzN_020zGfLTjLk_VW6Ilc3Dok6bRMnbbl8EV5vBgIlv7IqKN/s320/kettu%20hangella.jpg" width="320" /></a></div>Tuli lounasaika, vaikka hänellä ei mitään tiettyä aikaa ruokailemiseen koskaan ollutkaan. Söi silloin, kun teki mieli ja oli nälkä. No kello näyttikin jo iltapäivä kahta, joten kyllähän sitä jo ruokaa pitääkin vatsaansa saada. Ukko kopsutteli saappaista lumet ja asteli sisälle mökkiin. Isossa padassa oli muhinut lihakeitto, josta hän kauhaisi aimo annoksen lautaselle ja asteli pöydän ääreen aterioimaan. Siinä samassa hän näki jotain liikettä ulkona: Jotain livahti, mutta Ukko ei ehtinyt nähdä tarkkaan, mikä pihan poikki meni. Siltä istumalta hän ponnahti ylös, nopeasti vaatteet niskaan ja saappaat jalkaan ja pihalle. Mutta ei, jäljet paljastivat pihan poikki loikkineen vain jäniksen. Häntä harmitti samalla, kun kääntyi takaisin mökin ulko-ovea kohti. Silloin kuului hieman erilaisia ääniä. Ukko pysähtyi ja kurkkasi olkansa yli ja kas, voiko se olla totta: Hänen rakas pieni ystävä, kettu, oli hangen päällä ja katseli Ukkoa kuin hymyillen. Ukkoa nauratti samalla, kun hän ääneen kysyi painokkaasti ketulta, että missä ihmeessä tämä oli ollut. Oli kuin kettu olisi täysin ymmärtänyt Ukon puheet, sillä kettu hyppäsi hangelta pihatielle, asteli hieman tiellepäin ja jäi katselemaan jonnekin kauas ja hetken katseltuaan kaukaisuuteen, kääntyi tämä Ukkoa katsomaan. Ukko hymyili. Hänen ystävä oli hyvässä kunnossa ja taas hänen luonaan ja seuraavana päivänä tulee vielä jouluvieraita. Joulustahan tulee sittenkin melkoisen iloinen!<p></p><p>Näitä ajatellen Ukko kävi hakemassa ketulle hieman purtavaa ja joulun kunniaksi pilkkoi pari punaista omenaa tälle. Kettu seurasi aivan tämän vieressä miehen tekemisiä, eikä koskenut herkkuihinsa, kuin vasta sitten kun Ukko oli saanut kaiken laitettua. - No niin, kuomaseni, ole hyvä ja Hyvää Joulua! Ja aivan kuin kettu olisi tuonkin ymmärtänyt, sillä se nyökkäsi hieman ja vasta sitten kävi herkkujensa kimppuun hyvällä ruokahalulla.</p><p>Ukko asteli sisälle mökkiin ja loppuilta menikin nyt nopeasti ja seuraavana päivänä jouluvieraat tulivatkin kylään muutaman lahjapaketin kera. Eikä kukaan puhunut mitään mihinkään kaupunkiin muutosta, koska Ukko ja mökki olivat parasta, mitä joulu voi tarjota! - Ja minulle on parasta te, sekä eräs pieni ystäväni täällä. Oli Ukko vastannut.</p><p>Hyvää Joulua kaikille. Älkää jättäkö ketään yksin ja muistakaa, joulussa tärkeintä ei ole lahjat!<br /><br /></p><p> </p><p> </p><p> </p><p> </p><p> </p><p> </p><p> </p><p> </p><p> <br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p>Hiljainen mieshttp://www.blogger.com/profile/08594484220605124994noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5947837769813675195.post-81778972962780456142023-06-27T01:28:00.000+03:002023-06-27T01:28:41.972+03:00Kesämies<p> No niin, onpa taas mennyt aikaa siitä, kun olen mitään huomannut kirjoittaa. Miksi? Se olisi jo tarinan paikka se, mutta eiköhän lähdetä liikkeelle. (19.6.2023)</p><p>.........................................................................</p><p>Kesäinen päivä oli hiljalleen taipumassa yöksi, aavistuksen hämärämmäksi ajankohdaksi. Oltiinhan Suomen suvessa ja kesäyöt olivat valoisia. Vaan oliko kesämiehen mieli? Oliko?</p><p>Kesämies istui hiljaa arki-iltaa erään pienen pubin jo muuten tyhjentyneellä terassilla ja maisteli hiljaa juomaansa tuopista. Ei, hän ei ollut oluella - tuopin sisältö oli alkoholitonta, sillä hän oli lähtenyt hiljaa ulos kotoaan, pois ahdistavien seinien ympäröimästä maailmasta, ulos.... ulos - vain olemaan.</p><p>-Me suljetaan aivan kohta. Hän säpsähti, kun viereen tuli tarjoilija nuo sanat lausuen. Kesämies oli täysin ajatuksissaan, mutta havahtui ja vastasi, että lähtee ihan just, hörppäsi nopesti tuopista viimeiset kulaukset ja nousi, asteli rakennuksen toiselle sivustalle parkkipaikalle ja astui autoonsa. Matka tosin ei kestänyt kuin ehkä parisataa metriä, kun hän näki sinisten valojen välähtävän ja hän jo tiesi, mitä oli tulossa. Paikallinen poliisipartio oli havainnut hänen lähteneen pubin terassilta ja ajaneen autoa, jotenka he olivat täysin varmoja, että nyt napattiin rattijuoppo "rysän päältä" kiinni. Virkavallan edustajien ilmeet olivat aidon hämmentyneitä, kun alkometri näyttikin nollaa! -Niin, mä olen juonut kaksi alkoholitonta lonkeroa. Kesämies lausui ja sai poliisit hieman vaivaantuneiksi. No matka jatkui....</p><p>Ilta-aurinko, punertavan kaunis, laskeutui hiljalleen horisontissa ja kesämies katseli sitä hiljaa, samalla kun mietti, mihin ihmeeseen sitä lähtisi ajelemaan. Hän sulki autosta radion, laittoi puhelimensakin äänettömälle ja veti syvään henkeä...... Kun ei kotiin halunnut mennä, niin silloinhan suunta sai olla mikä tahansa! Ja niin kesämies lähti vain ajelemaan.</p><p>Oli kulunut lähes kaksi tuntia siitä, kun hän oli lähtenyt pubin terassilta liikkeelle, kun hän yllättäin havahtui siihen, että ei oikein edes tiennyt, mihin oli ajanut. Viimeinen tunnistettava tienviitta, mitä hän oli tarkemmin katsellut, oli tullut vastaan reilut puoli tuntia aikaisemmin ja nyt hän pysäytti auton kolmen tien risteykseen. Yksi risteykseen johtavista teistä oli oikeastaan pieneltä kärrypolulta näyttävä tieura, toinen öljysoralla tehty maantie ja kolmas näiden väliltä. Kesämies mietti.... jatkaisiko isointa tietä eteenpäin ja tullen ehkä jossain vaiheessa johonkin kylään tai kaupungin laidalle. Mutta ei, hän ei halunnut nyt olla liikaa ihmisten ilmoilla tai kenenkään kanssa tekemisissä. Kärrypolulta vaikuttava tieura houkutteli, mutta hän arveli sen vievän jonkin talon pihapiiriin, jotenka vaihtoehdoksi jäi soratie, jota pitkin hän lähtikin hiljaa ajelemaan.</p><p>Tie polveili kauniissa maalaismaisemassa, välillä peltojen reunoilla, välillä niiden keskellä ja toisinaan pienten metsiköiden läpi tunkeilevana kulkuväylänä. Kesämies ajeli rauhallisesti ja katseli ympärilleen. Yhtäkkiä hän näki edessään tienreunalla seisoskelemassa naisen. Kun hän pääsi naisen kohdalle, heilutti tämä hänelle kättä, selvästi pyytäen pysähtymään. Hän avasi sivuikkunan ja... - No hei, vihdoinkin kyyti! Tilasin kyllä sen jo reilu tunti sitten.</p><p>Kesämies ei hetkeen saanut sanaa suustaan, varsinkin kun tuo nainen nousi samalla hänen autoonsa. -No niin, siis mennään. Kissako sun kielen on vienyt? Tällöin hän sai sanottua naiselle, että hän ei varmaankaan ole se, ketä nainen oli odottamassa, sillä hän oli vain ajelemassa eikä edes tiedä, missä on tai mihin on menossa. Nainen katsoi häntä yllättyneenä ja puisteli päätään. -Ei täällä kukaan koskaan ajele ihan omaksi huviksensa! Luuletko, että mä uskon tuon? Kesämies jatkoi ja kertoi rauhallisesti, mistä hän oli lähtenyt ja ajantaju sekä suunnat olivat jo jokin aika sitten vain unohtuneet, hän vain ajeli. -No kai se sitten on niin. Nainen vastasi, mutta ei tehnyt elettäkään noustakseen pois autosta. -Mutta mun kyytiä kun ei näy, niin jos mä maksan sulle, niin voitko tarjota kyydin?</p><p>Nainen katseli kesämiestä pitkään hiljaa, hänen pehmeän rusehtavat silmät loistivat kauniisti ilta-auringon säteiden kanssa kilpaa. Kesämies arveli tämän olevan alle kolmekymppinen. Nainen oli pukeutunut ohueen kesämekkoon, mikä paljasti läpi hieman tämän vartaloa. Hiukset hulmusivat vapaana ja ne olivat vaaleanrusehtavat. Naisella oli jaloissansa valkeat kesäkengät ja hän piti sylissään pientä tummansinertävää olkalaukkua. -Niin no joo, kai mä voin, jos tästä nyt ei ole mikään pitkä matka. Sitten jatkan omaa ajeluani johonkin. -Ai miksi? Nainen kysyi ja ennenkuin kesämies ehti vastata mitään, nainen jatkoi että ei hänelläkään ole mikään pakko mennä sinne, mihin hän kyytiä pyysi. Halusi vain mökiltä ulos, kun siellä oli nyt lähes koko suku viettämässä viikon verran sukujuhlia ja hän ei vain ollut juhlatuulella. -No okei, siis mihin tästä lähdetään? Kesämies kysyi saaden ajo-ohjeet ja reilut parikymmentä minuuttia myöhemmin he olivatkin siellä, mihin nainen oli pyytänyt kyytiä,</p><p>He olivat tulleet pieneen kylätaajamaan ja nainen kertoi, että hänen yksi ystävätär asuu ihan tuon kylän keskustassa pienessä rivitalossa. Nopeasti he olivat kyseisen talon kulmalla ja nainen kaivoi parikymppiä laukustaan. -Riittäiskö sulle tämä, kun mulla ei ole käteisenä kuin tämä ja muutama kolikko? Nainen tarjosi samalla seteliä ja kesämies nyökkäsi hiljaa. Nainen nousi autosta vielä kiitellen ja poistui rivitalon piha-alueelle. Kesämies oli laittaa setelin lompakkoonsa ja koska se oli taiteltu, avasi hän setelin, löytäen taitoksen alle piilotetun käyntikortin. Siinä oli varmaankin tuon naisen nimi ja puhelinnumero. Kesämies oli rypistää tuon kortin, mutta jokin sanoi mielessä, että pistetään nyt kuitenkin se talteen, ihan varmuuden vuoksi.</p><p>Hän katsoi vielä kerran suuntaan, johonka nainen oli lähtenyt, mutta tätä ei enää näkynyt. Hiljainen huokaus ja auton moottori murahti voimakkaasti kesämiehen polkaistessa hieman enemmän kaasua ja poistuessaan paikalta. Hän ajoi tuon pienen kylän läpi ja vain muutama ihminen oli enää liikkeellä tuohon aikaan, sillä olihan ilta jo edennyt pitkälle. Hän mietti, olisiko järkevää lähteä etsimään tietä kohti kotia, vai vieläkö sitä vain ajelisi ja lopulta päätyi tuohon jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Matka eteni, yhä uudelleen ja uudelleen uusille tuntemattomille teille ja lopulta yllättäin hän löysi itsensä erään järven rannalta. Tie, joka hänet tuonne johdatti, oli pieni ja mutkitteleva, mutta hyväkuntoinen peltotie, josta tosin olisi viimeisestä risteyksestä toisaalle kääntyen päässyt isommillekin väylille.</p><p>Kesämies nousi autostaan astellen rantaan. Vesi oli peilityyni, kesäyö oli kauneimmillaan. Vain pari sudenkorentoa lensi veden pinnan yläpuolella ja jossain molskahti kerran, joku kala kävi nappaamassa pinnalta varmaankin vesikirpun. Oli äänettöntä, oli rauhallista, oli täydellistä vain olla. Hetken mielijohteesta hän riisui itsensä alasti ja kahlasi järveen, ui muutaman kymmenen metriä ja palasi rannalle. Rannalla, mihin hän oli heittänyt vaatteensa, oli kaksi isohkoa kiveä ja hän istahti toisen päälle katsellen järvelle. Ainakaan niillä kulmilla, missä hän oli, ei rannoilla näkynyt olevan mökkejä. Hän mietti mielessään, että kävipä oikeastaan hyvä tuuri ja päätti jäädä loppuyöksi kyseiselle paikalle. Hän muisti, että hänellä oli autossaan takaluukussa yhdessä kassissa viltti, jonka kävi hakemassa ja levitti sen rannalle mahdollisimman tasaiselle kohdalle. Vaatteensa hän kasasi tyynyksi ja heitti itsensä makoilemaan viltille.....</p><p>Hän heräsi ääniin! Jostain kuului puhetta ja tuntui, että jotkut lähestyvät paikkaa, missä hän on. Nopeasti hän veti housunsa jalkaan jääden viltille istumaan ja kuuntelemaan. Jotkut juttelivat keskenään, mutta äänet eivät enää voimistuneet, eli häntä ei oltu nähty ja kukaan ei ollut tulossa tuohon paikkaan missä hän nyt oli. Mutta mistä nuo äänet kuuluivat? Kesämies nousi ylös viltiltä ja kuunteli: Kaksi naista ainakin tuntui juttelevan keskenään ja sitten kuului vedestä molskahduksia ja pientä naurua. Hän asteli varovasti rannan tuntumaan ja huomasi, että jokusen kymmenen metrin päässä hänestä ui järvessä kaksi naista ja täysin alasti. Hän ei ollut uskoa silmiään, että tuo toinen naisista oli se, kenelle hän oli edellisenä iltana tarjonnut kyydin. Nopeasti pääteltynä sitten tuon toisen täytyi olla se ystävätär, kenen luokse tämä nainen oli illalla menossa. Mutta hieman ihmetytti, että juuri tänne he olivat "eksyneet" uimaan. Kesämies naurahti puoliääneen, samalla kun hän katseli noiden kahden naisen ilakointia järvessä ja rannalla. Hän mietti hetken, pitäisikö hänen paljastaa olemassaolonsa, vai jäisikö vain katselemaan naisten uintiretkeä. </p><p>Aikansa naisten touhuja seurattuaan kesämies päätti, että ei hän menetä mitään, vaikka naiset "keksisivätkin" hänet. Nopeasti hän heitti housut pois jaloistaan ja lähti rauhallisesti kahlaamaan veteen. Alkuun vaikutti siltä, että naiset eivät edes huomaa häntä, mutta pari minuutia kun hän oli uinut rannan tuntumassa, kiljahtivat naiset ja nousivat nopeasti vedestä ylös vetäne nopeasti pyyhkeet vartaloidensa suojaksi. Hän ei ollut kiinnittävinään mitään huomiota naisiin, hymyili itseksensä ja jatkoi hetken uimistaan, lopulta nousten ylös järvestä ja astellen rauhallisin askelin takaisin viltille. Hän jäi hieman piiloon naisilta ja kuunteli, kuinka rantaheinikossa ja -koivikossa alkoi "rytistä". Naiset olivat tulossa häntä kohti. Hän päätti ottaa rennon makoiluasennon viltillä ja katsella hieman toiseen suuntaan. Eipä mennyt kuin hetki, kun nuo kaksi naista olivat vajaan kymmenen metrin päässä hänestä ja toinen heistä kysyi tiukasti "Mikä helvetin tirkistelijä sä oikein olet?" Äänestä päätellen tuo nainen oli sen toisen ystävätär, koska hän ei tunnistanut naisen ääntä. -Siis vastaa tai pitääks´ meidän soittaa kytät! Kesämies käänsi itsensä toisinpäin, jotta naiset näkivät hänet. -Siis mitä! Se olet sinä! Toinen naisista kiljaisi sulkien samaaan hengenvetoon kädellä suunsa.</p><p>Kesämies naurahti. -No niin minäpä minä. Sori, en mä yrittänyt teitä pelotella tai mitään! Mä olen tässä ollut koko yön ja heräsin just hetkeä aikaisemmin ja päätin vain pulahtaa järveen, enpä mä edes huomannut teitä alkuun. Hän päätteli, että oli parempi heittää pieni valkoinen valhe, kuin kertoa että oli tovin ehtinyt ihailla naisten vesileikkejä, ennen kuin itse päätti pulahtaa uimaan. -Mut´ miks´ sä tänne olet sitten ajanut ja miksi sitten ollut koko yön täällä? Se nainen, kenelle kesämies oli antanut edellisenä iltana kyydin, ryhtyi pommittamaan tätä kysymyksillä. Toinen naisista hämmästyi, että tuntevatko he toisensa ja tämä kyydin saanut nainen kertoi, että tässä on nyt se mies, jolta hän oli saanut kyydin ja kuka puheiden mukaan vain oli ajelemassa. -No on sillä ihme tapa vain ajella, jos tällaiseen syrjäisen pikkujärven rannalle eksyy yötä viettämään ja vielä yksin!</p><p>Naiset tulivat miehen viltin reunalle ja kysyivät, että onko hällä tupakkaa tai juotavaa. Hän puisteli päätään ja tajusi, ettei ollut syönyt reiluun puoleen vuorokauteen mitään ja juominenkin on ollut vähissä. -No hei, meillä on vähän eväitä messissä, oota tässä niin me käydään hakemassa kamat tänne. Samassa tuo miehelle tutumpi nainen jo lähti nopein askelin takaisin sinne, mistä naiset olivat hetkeä aikaisemmin tullut. Toinen naisista lähti hiljaa perään, täysin kysyvä katse kasvoillaan.</p><p>(tarina jatkuu...... sopivassa välissä)</p><p>---- Ja laitetaan muutama rivi tarinaan uutta.... 27.6.2023</p><p>Kesämies vihelteli hiljaa ja jäi odottamaan noita kahta naista palaavaksi paikalle, mutta jotenkin tuntui siltä, että aikaa kului ja kului, eikä heitä näkynyt eikä kuulunut. Olivatko nämä päättäneet lähteä kuitenkin pois ja .... samassa kesämiehelle tuli mieleen, että etteivät vain olleet hänen huomaamatta "kääntäneet" tätä. Nopeasti hän pomppasi pystyyn ja ....samassa kuullen ääntä! Ei, se ei ollut se ääni, mitä hän eniten pelkäsi, eli hänen autolla olisi juuri kurvattu pois maisemista. Nuo äänet olivat kahden nauravan naisen aiheuttamia ja tuo kaksikko kipittelikin reippaasti kohti kesämiehen vilttiä.</p><p>-Ai, aamuvoimisteluako täällä tehdään, vai miksi sä noin pompit? Se kasvotuttu nainen kysäisi ja toinen hymyili vaitonaisena vieressä. - Noo, ei ei, alkoi vain puuduttamaan niin päätin vähän vain venytellä jalkoja ettei niitä ala kivistelemään tai mitään. Naiset tulivat hänen luo ja heillä oli parikin kassia tavaraa mukanaan. Toisessa näkyi olevan hieman vaatteita ja myöskin viltti ja toinen oli näemmä ahdettu täyteen syötävää ja juotavaa, kunnon eväskassi siis. -Meillä meni hetki, kun piti päästä käymään tuolla puskassa ja noi itikat tuntuu tykkäävän meistä vähän liikaa.</p><p>Jutustelu jatkui kevyenä samalla, kun naiset kaivelivat syötäviä ja juotavaa kassista. Olipa mukana muutaman oluen lisäksi myös iso termoskannu kahvia ja sitä kesämies eniten tuntuikin himoitsevan, ainakin sillä hetkellä. Eipä aikaakaan, kun hänellä oli pahvinen muki kädessä ja se täynnä kuumana höyryävää kahvia. Kesämies tunsi olevansa suorastaan taivaassa...Mitä sitä voi nopeasti enempiä toivoa, kun kaunista kesäpäivää järven rannalla kahden viehkeän naisen seurassa! -Tuo hieman hiljaisempi nainen kysyi kesken syömisen, että kiinnostaisiko hänen lähteä naisten kanssa pienen matkan päähän eräälle luodolle, jonka vieressä on pieni lahti ja siellä olisi myös kallionkolo, minne pääsee kahlaamalla, mutta sitä ei näe kovin helposti järveltä tai vastarannaltakaan. Kesämiestä alkoi kiinnostaa, että mikä tuollainen paikka on ja koska hänellä ei ollut mihinkään kiire, suostui hän ehdotukseen. Naiset katsoivat toisiaan pitkään hymyillen samalla, kun alkoivat pakata tavaroita.</p><p>-Joo sun kannattaa sitten ajaa meidän perässä, mutta täällä kannattaa pitää vauhti aika hiljaisena, koska noissa lähialueiden muutamista maataloista saattaa joku kone tulla tielle tai sitten siellä vain kulkee lehmiä. -Okei, kiitti neuvosta. Mä jään odottamaan teitä, että tulette tähän kulmalle. Enköhän mä pysy perässä jos ette ala tosiaan mitään rallia ajelemaan. Naiset naurahtivat ja lähtivät hakemaan autoaan. Eipä mennyt, kuin hetki ja paikalle kurvasi pieni sininen auto, jossa nuo kaksi naista viittilöivät kesämiestä seuraamaan heitä ja matka alkoi....</p><p>Tosin tuo matka ei ollut kovinkaan pitkä, arviolta ehkä joku kymmenisen kilometriä ja yllättäin tuo pieni sininen auto kurvasi tieltä sivuun, ehkäpä juuri ja juuri tunnistettavaan ajouraan ja kesämies seurasi heitä perässä omalla autollaan. Auton pohjaan raapi heinät ja muutamat multapaakut, joita tieuran keskellä oli, mutta nuo eivät häirinneet, sillä tuolla ehkä kärrypoluksi kutsuttavalla polulla ei ollut kuitenkaan pahempia töyssyjä tai kuoppia. Tuota matkaa oli ehkä jokunen sata metriä ja lopulta hänen edessään kulkenut sininen pikkuauto kurvasi polulta hieman sivuun ja pysähtyi. Kesämies huomasi, että hänen kannatti ajaa tuosta autosta hieman ohi ja sai parkkeerattua autonsa pienelle tyhjälle maatilkulle. Naiset olivat nousseet autosta ja kesämies mietti hetken omassaan, että olikohan tämä sittenkään kovinkaan fiksu temppu. Enempiä hän ei ehtinyt miettiä, kun kuljettajan ovi repäistiin nopesti auki....</p><p>(tarina jatkuu jälleen jossain sopivassa vaiheessa).<br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p>Hiljainen mieshttp://www.blogger.com/profile/08594484220605124994noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5947837769813675195.post-75068205957283017512022-11-03T02:44:00.003+02:002022-11-03T02:44:26.468+02:00Kultalusikkasuussa.org<p> No niin, pitkästä aikaa saan kai jotain tännekin raapusteltua. Jotenkin tuntuu nykyään siltä, että kaikki ylimääräinen aika menee johonkin muuhun ja sitten tämä kirjoittaminen on jäänyt kokonaan sivuun. Harmittaa toisinaan melkoisesti. No katsotaan, mitä nyt syntyy! (3.11.2022)</p><p>----------------------------------------------------------------</p><p>Hei kaikki tavalliset kansalaiset ja kaduntallaajat. Me täällä Kultalusikkasuussa.org järjestössä olemme päättäneet osallistua myös säästötalkoisiin ja päättäneet antaa teille kaikille hyviä vinkkejä eri säästökohteista ja mikä parasta, nyt siis IHAN ILMAISEKSI! Kamoon hei, siis mikä tarjous.</p><p>Aloitetaan nyt vaikka ihan tällaisista helpoista jokaiseen kotiin sopivista säästövinkeistä. Nyt kun hirveästi puhutaan siitä, että sähköä on säästettävä, niin meidän ehdotuksesta jo aiemmin eräs ministereistä suositteli, että naiset voivat hiuksia kuivattaa hieman heikompitehoisilla hiustenkuivaajilla tai sitten ihan perinteisesti papiljoteilla. Tuollainen hieman vaatimattomampi hiustenkuivaajahan ei puhalla niin paljoa ilmaa, kuin joku megaturbo-kuivain ja siis säästää sähköä jo ihan kauheasti. Niin ja kun suihkussa kerran käy, niin sitä lämmintä suihkuvettä kannattaa kerätä talteen ämpäreihin, niin voi sitten käyttää heti seuraavalla kerralla uudestaan. Jos tuota vettä tulee ämpäritolkulla, se kannattaa jakaa sopiviin astioihin. Niin ja mitä tulee itsensä pesemiseen, niin tietenkin kaikki kalliit shampoot ja hoitoaineet kannattaa vaihtaa kokonaan toisiin aineisiin. Me ollaan tutkittu, että monet niinsanotut astianpesuaineet irroittavat pinttyneenkin lian ja rasvan, niin tällaiset aineet käyvät siis oikein hyvin myös vartalonpesuun. Hiustenpesuun me suositellaan ihan mäntysuopaa. </p><p>Niin ja WC! Siis miten hirveästi sitä vettä luriseekaan pitkin putkistoja, kun joku Reiska tai Irma käy liruttamassa ehkä desin pissiä pönttöön! Kannattaisi hankkia sellaisia pieniä kuivakäymälöitä tai alkaa pitämään aikuisten vaippoja, niin ei sitä vettä menisi niin paljoa hukkaan. Ja jos tulee se kakkoshätä, niin eikös sellainen ole hyvää kompostiainetta! <br /></p><p>Sähkö on monille siis todella kallista! Ihan hirveää ajatella, että ei pysty lämmittämään enää joka ilta poreammetta ja solariumsaunaa ja joutuu vähentämään suklaafonduen tekemiset ehkä pariin kertaan per viikko! Siksi mekin olemme päättäneet antaa muutaman hyvän sähkönsäästövinkin teille tavallisille kansalaisille. Koska moni suomalainen rakastaa kahvia ja kahvintekoon tarvitaan keitin, niin ei muuta kuin omalle pihalle (jos sellainen on) tai sitten sen vuokrakasarmin tontille vain grillikatokselle tai ihan pikku avonuotiolle tekemään pannukahvia. Siihen kelpaa hieman halvempikin jauhatus, ei sen tarvitse teilläkään aina jotain Presidenttiä tai Juhlamokaa olla! Sähköä voi myös säästää seuraavasti: Kytke kaikki laitteet virtalähteeseen, mihin olet liittänyt aikakytkimen ja sille maks. 2 tuntia toiminta-aikaa, kyllä siinä ajassa ehtii katsella ne tärkeimmät mitäänsanomattomat viihdeohjelmat, tehdä ruuat jne, Jos tuo nyt jostain syystä ei onnistu, niin sopikaa vaikka naapureiden kanssa, että esim. maanantaisin katsotaan televisiota yhdessä paikassa, tiistaina ruokaillaan toisessa paikassa jne. Näin kulutukset tasaantuvat mukavasti kaikkien naapureiden kesken. Kerrostaloissa tietenkin pitää ainakin hissien valot poistaa ja pihavalot toimivat vain keskiyöstä aamuneljään. Valaistusta yleensäkin voitte vähentää! Monilla on "miljoonia" valoketjuja ym. koristeita, niiden sijaan voisi sitten laittaa auringonvalosta virtansa saavia vaihtoehtoja. </p><p>Ja kun puhutaan, että kansa vain lihoo, niin hankkikaa kuntopyörä, kytkekää se generaattoriin ja akkuun ja polkekaa kodin sähkölaitteisiin virtaa! Kyllä siinä kalorit palaa, kun pitää nähdä joku tosi-tv ohjelma tai päästä vähän pelaamaan tietokoneella.<br /></p><p>Jos joku luulee, että me itse emme osallistu täällä Kultalusikka.org järjestössä säästötalkoisiin, niin siinä olette väärässä. Meidän "Pappabetalar" kerho on mm. vähentänyt nuo cafè latte tuokiot neljästätoista viikottaisesta hetkestä enää kymmeneen! Se on aiheuttanut joillekin suunnattomasti jo nyt vieroitusoireita ja muutama kerhon jäsen onkin joutunut lähtemään mm.Val dìsèren maisemiin palautumaan traumoista. </p><p>Me Kultalusikkasuussa.org ja sen alajaosto "Pappabetalar" -kerho ylpeänä voimme kertoa vielä, että säästöä tulee myös siitä, kun töihin kulkee julkisilla, varaa vain hieman aikaa tarvittaessa enemmän matkaan. Tästä on sekin hyöty, että näin tuonne teille jää enemmän meille tilaa päästä nopeasti esim. jäähallille tai kuntosalille tai vaikkapa illallista nauttimaan johonkin tyylikkääseen kantapaikkaamme. Tosin mekin olemme varsinkin "Pappabetalar" kerhon puolella tässäkin itsekin säästölinjalla, sillä mm. ensivuonna ei kerhomme jäsenet enää aja polttomoottorisilla autoilla ja latausinfratha olemme jo selvittäneet useista nukkumälähiöiden kerrostaloalueiden ja pienteollisuusalueiden tienoilta. Tietenkin tuollainen kalliimpi sähköauto on ladattava ilman erillisiä kuluja, jotta pääsemme pyörittämään bisneksiä mahdollisimman nopeasti ja vaivatta.</p><p>Jotkut ovat jopa yleisönosastoilla huutaneet, että ruoka on kallista. Me olimme vinkanneet eräälle kansanedustajalle, että kertoo kansalaisille, että 20 euroa viikkoa kohden on hyvä määrä, kun ostaa ruokaa. Moni ei vain ymmärrä, että kyllä sillä summalla saa valtavasti kaikkea, mistä voi tehdä itsellensä vaivatta retkikeittimillä tai siellä taloyhtiön grillikatoksella (Kultalusikkasuussa.org suosittelee) isompiakin eriä ruokia. Makaronia ja tarjousketsuppia saa runsaasti ja jälkiruuaksi voi herkutella vaikka edullisia digestive-keksejä, kunhan ei niitä kalleimpia merkkejä osta. Vähän rasvaa, muutama maito ja jauhoja ja munia ja suolaa ja sitten vain ohukaisten tekoon. Kyllä niillä pärjää. Mekin testasimme tuota viime kesänä erään brunssin jälkeen yhtenä sunnuntaina ja ei ollut mitään ongelmaa.</p><p>Jos uusia vaatteita on saatava, niin hei - kierrätys on siis kuuminta hottia! Hieman elämää nähneet vaatteet vain tekevät kantajastaan megatrendikkään ja suorastaan coolin. Se nyt ei hirveästi teillä haittaa, jos jostain takista joku nappi puuttuu tai vetoketju ei ihan toimi ja reikiä on muuallakin, kuin niissä kohdissa, missä niitä alunperin on vaatteessa ollut. Kultalusikkasuussa.org järjestön koko jäsenistö on myös suostunut kierrättämään vaatteita ja mm. Lennart vaihtoi Uffen ja Timo-Samuelin kanssa Guccin ja Versacen poolopaitoja keskenään. Sama koskee tietenkin jalkineita. Se, että varvas vähän pilkottaa sieltä tossun kärjestä, ei vielä ole merkki siitä, että kengät on heitettävä pois ja hankittava uudet tai siis tässä tapauksessa "uudet" mutta kierrätetyt. Vinkkinä voimme sanoa, että vasta kun kengänpohjat eivät osu maahan, vaan tunnette kylmän asfaltin jalkapohjissanne (sukkiahan ei säästösyistä kannata käyttää), niin silloin voi alkaa harkitsemaan toisien kenkien hankkimista.</p><p>Niin ja vielä kotien lämmityksestä: Olemme vinkanneet valtiovaltaa, joka ottikin vinkin kiinni ja neuvoi jo kansalaisia, että asteen tiputus huoneistossa tuo huomattavat säästöt. Tässä on vielä parantamisen varaa, sillä kun tiputatte kotien sisälämpötilan 18-19 asteeseen, on näin syntyvät säästöt niin huomattavat, että me voimme ilolla todeta, että useiden järjestömme jäsenen orkidea-tarhat saavat toimia normaalist jatkossakin. Me olemme suoraan taas kehoittaneet "Pappabetalar" kerhomme jäsenia tiputtamaan lämmitettyjen autotallien lämpötilaa +25 asteesta +22 asteeseen! Eli kyllä ollaan vakavasti täälläkin liikkeellä. <br /></p><p>Näillä vinkeillä päästään hyvin alkuun ja kaikki pärjäävät paremmin nyt ja tulevaisuudessa! <br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p>Hiljainen mieshttp://www.blogger.com/profile/08594484220605124994noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5947837769813675195.post-18662806420463350642022-07-05T01:40:00.006+03:002022-07-05T01:40:58.397+03:00Monttubileet -ohjelma<p> Nyt heti kaikille lukijoille varoitus: Jos tiedät tai tunnet olevasi edes aavistuksen verran herkkä tai mahdollisesti mielensäpahoittaja -tyyppiä, niin silloin kannattaa jättää tämän tekstin lukeminen suosiolla. Tekstin aihepiiri on sellainen, että kovinkaan moni ei aiheesta halua heittää huumoria, eikä haluaisi sitä nähdä missään muodossa. Joten, varoitus ja neuvo on annettu! Mutta jos taas lähdet lukemaan tästä eteenpäin tarinaa, jonka olen kirjoittanut, en ota vastuuta siitä, jos järkytyt, suutut, loukkaannut, tunnet pahoinvointia tms. </p><p>Tämä kirjoitus on ehkä minun tapani nyt purkaa mielestäni tiettyjä tunteita, mitä siellä on vellonut kohta kuukauden ajan. Syy siihen on erään läheiseni menehtyminen! Siis aihepiiri, josta kirjoitan, on kuolema ja hautajaiset.... joten..... tästä se lähtee:</p><p>---------------------------------------------------------------</p><p>Ja oikein mukavaa iltaa teille kaikille katsojille ja tervetuloa seuraamaan maailman 1. tosi-tv ohjelmaa, jossa seurataan kerrallaan yhden perheen ja suvun seikkailuja, selkkauksia, skandaaleja ym. ohjelmassa "Monttubileet"! </p><p>Ohjelman formaatti on täysin uusi ja ehta kotimainen tuotos. Ohjelmassa nämä perheen eri jäsenet yrittävät selvittää ilman ennakkoapuja ja -ohjeistuksia yllättävästi eteen tulleesta kuolintapauksesta. Miten he selviävät erilaisista eteen tulevista hetkistä..... ja nyt meillä onkin jo suora kuvayhteys Jääksipyyn perheeseen, missä isoisä Kurt-Göran poistui taivaallisille metsästysmaille. Tosin meidän on nyt tarkennettava, että perhe ja suku ei tiennyt, että K.G (näin tuttujen kesken) metsästi kyllä lähinnä nuorempia naisia ja oli varsinkin tietyissä Kuguaari (lue puuma) -luolissa ja "Cinderella simulaattorissa" kun kala vedessä. Ja sitten seuraamaan tapahtumia:</p><p>- No just joo.... Siis Kurtti oli luvannut mulle, että ne sen metsästysaseet tulee kyllä mulle! (äänessä on lapsenlapsi Jari-Paulus). Mutta tää sen kämppä on kyl niin täynnä kaikkee.... Eihän täällä mahdu oleen</p><p>- Siis kato ny, mitä sä säädät! Mulle Kurtti sano vielä viikkoa ennen tätä, että nää rojut saa kaikki lähtee mappi ööhön ja jos jotain pientä halutaan ottaa, niin se on okei. Ei täss´ kannata miksään hamstraajaks kenenkään alkaa! Onks sulla Jarde (siis Jari-Paulus) edes tilaa niille aseille? Mitä sä niil´ tekisit, kun et uskalla edes vesipyssyy pitää kädessä! (äänessä Kurtin vanhin poika Henttu). Sen jälkee ku´ Kurtti oli eronnu siitä yhdest lyylistä, niin mä voin sanoo, että täällä ei ole mitään arvokasta!</p><p>-Ai ei, mikäs toi kuppisetti tossa kaapissa on? (Ääneen pääsi Marja-Kaarina, Kurt-Göranin tytär). Toi on ihan selvästi sen unkarilais-puolalaisen posliinitehtailija Attila Woizclizghdshdeshtin tekemä sarja! Tolla on kuulkaa arvoo sen verta, et mä en tota anna kellekkää, se on mun.</p><p>Tilanne kehittyy nopeasti äärimmilleen. Desibelit nousevat, kun jokainen paikalla oleva haulaakin yllättäin kyseisen sarjan ja kaikki muu unohtuu! Lopputulos: Jokainen lähtee Kurt-Göranin asunnosta naama ns. norsunvi....a ulos ja omiin koteihinsa. Mutta jo reilun tunnin kuluttua alkaa keskinäinen puhelinrumba. Jokainen syyttelee toisiaan ja mukaan saadaan vielä toinen lapsenlapsi AikkiRiitta, joka oli Kurt-Göranin lempisukulainen. No AikkiRiitta oli vielä niin nuori ja viaton, vasta hiljan täyttänyt 20 vuotta, mutta kummasti oli viihtynyt usein öitäkin Kurti-Göranin luona ja usein tämän jälkeen hänellä oli hieman enemmän käyttörahaa lompakossaan. Pari kertaa tosin oli vaivihkaa joutunut hankkimaan jonkin pillerin....... mutta tästä emme nyt toistaiseksi enempää!</p><p>AikkiRiitan äiti Siila-Maisa oli Kurt-Göranin vanhin lapsi, mutta pahasti sairas ja oli todennut, että hänellä ei ole mitään vaatimuksia tai muutakaan hautajaisten tai perunkirjoitusten kanssa. Jari-Pauluksen isä taas oli vuosia sitten merille lähtenyt Sämpy T. ja viimeisin varma tieto hänestä oli n. vuoden takaa, kun oli laittanut postikortin Somaliasta. No hänestä emme varmaankaan kuule enempiä.</p><p>Kolme päivää myöhemmin Kurt-Göranin asunnolla tapahtuu! Tuotantoryhmämme oli välissä mikittänyt ja asentanut kameroita asuntoon ja parahiksi ehtineet poistua paikalta, kun jo ulko-ovi kävi. AikkiRiitta tuli muutaman kassin ja laatikon kanssa ja alkoi nopeasti kerätä tavaroita niihin. Juuri, kun hän oli poistumasta paikalta, ulko-ovi avautuu ja paikalle saapuu Marja-Kaarina....</p><p>-Mitä vit...a sä täällä teet? (Marja-Kaarina huutaa hämmästyneenä). Onks´ sulla joku lupa olla täällä? AikkiRiitta on pari sekuntia hiljaa ja pääsee sanomaan, että päätti tulla keräämään tärkeimmät paperit talteen - Ai niinku noi maljakot ja taulut tuolta makuuhuoneesta? Mitä papereit ne oikein on? Marja-Kaarinan ääni alkaa kuulostaa junanpilliltä, kimakkuutensa ansiosta! AikkiRiitta tuntee olevansa alakynnessä, joten ottaa kovat keinot käyttöön.... - Sä et kuule tuu mua määräileen! Vaikka ootkin Kurtin tytär, nii mä olin tääl sen kans ja pidn sen kans hauskaa. Missä sä silloin olit? - Kyllä mä sun hauskanpidot tiedän, kaikkihan sen meillä ties, että sä annoit..... JA MAINOSKATKO!</p><p>Samaan aikaan Henttu (Kurt-Göranin vanhin poika siis) on omavaltaisesti mennyt kauppaamaan ilman muiden suostumusta isänsä auton, vm. 1986 Nissan Cherryn, jolla Kurt-Göran oli ajellut "tansseihin" ja löytänyt useita metsäteitä ja ja..... No Henttu tunsi jonkin kaverin, joka taas tunsi yhden autojobbarin, joka taas osasi neuvoa yhden mestan mistä sai hyvän hinnan autosta, varsinkin kun siinä oli vielä ehjät alkuperäiset pölykapselit ja C-kasettisoitin ja kilometrejäkin vain 109 000km. No kauppa oli tehty ja Henttu oli napannut autosta 3500 euroa - siis perikunta sai tietää, että 3000 euroa. Mihin se 500 euroa hävisi? Tähän katselijat voivat vastata netissä osoitteessa www.monttubileet2022.org .</p><p>Asunnolla tilanne on rauhoittunut, taulut palautuivat hetkellisesti seinille. Mutta missä ovat Kurtin metsästysaseet? Muutama lukittu kaappi asunnossa on, mutta avaimia lukkoihin ei vain löydy!</p><p>Menee pari päivää ja lapsenlapset alkavat yhteistuumin suunnittelemaan muistotilaisuutta. Sitä varten olivat ottaneet yhteyksiä jo pariinkin paikkaan, joista Kurt-Göran oli aikoinaan kertonut ja joista piti, mutta miksi ihmeessä yhdessäkin niistä esitettiin jotain "piip-shouta"......? Yhtäkaikki, tästä tiedosta "riemastuneena" Kurtin poika ja tytär nostivat metelin ja täysi rähinä viestein ja puheluin pamahti päälle! - Olkaa sitten saata.....a , mä en ota mihinkään kantaa, tehkää mitä lystäätte! Mä nii´ arvasin tän että tästä tulee taas tällanen sotku. (Marja-Kaarinalla meni hermot). Hän sulki puhelimensa ja ei ollut keneenkään yhteydessä muutamaan päivään. </p><p>Mutta lukittujen kaappien avaimia ei vain löytynyt! Asunto alkoi tyhjentyä yhä kiihtyvällä vauhdilla.... Kukin kävi hieman vuorollaan vain "tarkistamassa", että mitään tärkeää ei kadoteta tai heitetä roskikseen ja samalla, yllättävästi, matkaan tarttui aina jotain..... On se jännä! </p><p>---------------</p><p>Tarina jatkuu jossain vaiheessa. Mutta tässä kohtaa otetaan ensimmäiset palautteet vastaan! <br /></p><p><br /></p><p> </p><div style="text-align: left;"><br /></div><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p>Hiljainen mieshttp://www.blogger.com/profile/08594484220605124994noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5947837769813675195.post-3733640536110913142022-04-20T23:22:00.004+03:002022-04-20T23:22:32.045+03:00Newest Alcohol Tasting Organisation<p> Tämän pienen tarinan viitteet tosielämään ovat täysin sattumanvaraisia. Ei pidä ottaa liian vakavasti... Koittakaa kestää! (20.4.2022)</p><p>------------------------------------------</p><div class="k4urcfbm cxgpxx05 stjgntxs ni8dbmo4 n1l5q3vz kwzhilbh qypqp5cg lhclo0ds j83agx80 bo76ibdq"></div><div><div data-pagelet="VideoChatHomeUnit"><div><div class="" data-visualcompletion="ignore-dynamic"><div class="j83agx80 l9j0dhe7 k4urcfbm"><div class="rq0escxv l9j0dhe7 du4w35lb hybvsw6c io0zqebd m5lcvass fbipl8qg nwvqtn77 k4urcfbm ni8dbmo4 stjgntxs sbcfpzgs" style="border-radius: max(0px, min(8px, -999900% - 39996px + 999900vw)) / 8px;"><div class="du4w35lb k4urcfbm l9j0dhe7 e5nlhep0 ecm0bbzt"><div class="rq0escxv l9j0dhe7 du4w35lb"><div aria-hidden="true" class="pmk7jnqg rk01pc8j dpja2al7 art1omkt nw2je8n7 tkr6xdv7 b5wmifdl hzruof5a" style="left: 44px; transform: translate(calc(-50% - 4px), -50%);"></div></div></div></div></div></div></div></div></div><div class="rpm2j7zs k7i0oixp gvuykj2m j83agx80 cbu4d94t stjgntxs l9j0dhe7 du4w35lb q5bimw55 pohlnb88 dkue75c7 mb9wzai9 d76ob5m9 qan41l3s rq0escxv oygrvhab sj5x9vvc cxgpxx05 ofs802cu tu18w1b4" style="scroll-padding: 44px;"><div class="j83agx80 buofh1pr l9j0dhe7 btwxx1t3"><span style="min-width: 16px;"></span><div class="kb5gq1qc pfnyh3mw hpfvmrgz qdtcsgvi oi9244e8 t7l9tvuc"></div></div></div><div class="kb5gq1qc pfnyh3mw hpfvmrgz qdtcsgvi oi9244e8 t7l9tvuc" style="flex-basis: 48px;"></div><div class="kb5gq1qc pfnyh3mw hpfvmrgz qdtcsgvi oi9244e8 t7l9tvuc" style="flex-basis: 48px;"></div><div class="kb5gq1qc pfnyh3mw hpfvmrgz qdtcsgvi oi9244e8 t7l9tvuc" style="flex-basis: 48px;"></div><div class="kb5gq1qc pfnyh3mw hpfvmrgz qdtcsgvi oi9244e8 t7l9tvuc" style="flex-basis: 48px;"></div><div class="kb5gq1qc pfnyh3mw hpfvmrgz qdtcsgvi oi9244e8 t7l9tvuc" style="flex-basis: 48px;"></div><div class="kb5gq1qc pfnyh3mw hpfvmrgz qdtcsgvi oi9244e8 t7l9tvuc" style="flex-basis: 48px;"></div><div class="kb5gq1qc pfnyh3mw hpfvmrgz qdtcsgvi oi9244e8 t7l9tvuc" style="flex-basis: 48px;"></div><div class="kb5gq1qc pfnyh3mw hpfvmrgz qdtcsgvi oi9244e8 t7l9tvuc" style="flex-basis: 48px;"></div><div class="kb5gq1qc pfnyh3mw hpfvmrgz qdtcsgvi oi9244e8 t7l9tvuc" style="flex-basis: 48px;"></div><div class="kb5gq1qc pfnyh3mw hpfvmrgz qdtcsgvi oi9244e8 t7l9tvuc" style="flex-basis: 48px;"></div><div class="kb5gq1qc pfnyh3mw hpfvmrgz qdtcsgvi oi9244e8 t7l9tvuc" style="flex-basis: 48px;"></div><div class="kb5gq1qc pfnyh3mw hpfvmrgz qdtcsgvi oi9244e8 t7l9tvuc" style="flex-basis: 48px;"></div><div aria-label="video chats that people can join" class="rq0escxv l9j0dhe7 du4w35lb obtkqiv7 sv5sfqaa sj5x9vvc cxgpxx05" role="region"><div class="rpm2j7zs k7i0oixp gvuykj2m j83agx80 cbu4d94t stjgntxs l9j0dhe7 du4w35lb q5bimw55 pohlnb88 dkue75c7 mb9wzai9 d76ob5m9 qan41l3s rq0escxv oygrvhab sj5x9vvc cxgpxx05 ofs802cu tu18w1b4" style="scroll-padding: 44px;"><div class="j83agx80 buofh1pr l9j0dhe7 btwxx1t3"><div class="kb5gq1qc pfnyh3mw hpfvmrgz qdtcsgvi oi9244e8 t7l9tvuc" style="flex-basis: 48px;"><div class="scb9dxdr qt6c0cv9 dflh9lhu jb3vyjys"><div aria-valuetext="Ladataan…" class="lzcic4wl afxn4irw r8dsh44q ee40wjg4 skuavjfj ku44ohm1 g6srhlxm lszeityy sb3519qa q676j6op f9o22wc5 myj7ivm5 ad2k81qe km676qkl qypqp5cg spb7xbtv bkmhp75w emlxlaya s45kfl79" data-visualcompletion="loading-state" role="progressbar" style="animation-delay: 1000ms;" tabindex="0"></div></div></div><span style="min-width: 44px;"></span></div></div></div><div aria-hidden="false" class="pedkr2u6 pmk7jnqg rk01pc8j dpja2al7 art1omkt nw2je8n7 tkr6xdv7" style="right: 44px; transform: translate(calc(50% + 4px), -50%);"></div><br /><div class="nqmvxvec j83agx80 jnigpg78 cxgpxx05 dflh9lhu sj5x9vvc scb9dxdr odw8uiq3"><div></div></div><div><div class="" dir="auto"><div class="ecm0bbzt hv4rvrfc dati1w0a e5nlhep0" data-ad-comet-preview="message" data-ad-preview="message" id="jsc_c_sa"><div class="j83agx80 cbu4d94t ew0dbk1b irj2b8pg"><div class="qzhwtbm6 knvmm38d"><span class="d2edcug0 hpfvmrgz qv66sw1b c1et5uql lr9zc1uh a8c37x1j fe6kdd0r mau55g9w c8b282yb keod5gw0 nxhoafnm aigsh9s9 d3f4x2em iv3no6db jq4qci2q a3bd9o3v b1v8xokw oo9gr5id hzawbc8m" dir="auto"><div class="kvgmc6g5 cxmmr5t8 oygrvhab hcukyx3x c1et5uql ii04i59q"><div dir="auto" style="text-align: start;">JOS KOETTE, ETTÄ NATO:sta EI KANNATA NS. VITSAILLA, ÄLKÄÄ LUKEKO. TÄMÄ TARINA EI SISÄLLÄ POLITIIKKAA!</div><div dir="auto" style="text-align: start;"> Tämän illan ajankohtaisessa happy-hour katsauksessamme käsitellään jo pitkään maassamme käytyä keskustelua siitä, pitäisikö Suomen liittyä NATO:on (Newest Alcohol Tasting Organisation). Meillä täällä studiossa onkin tänään vieraina eri tahojen johtohenkilöitä kertomassa kantansa. Aloitamme huikka-puolueen edustajan Kalevi Kantavierteen kommentilla. "Niin hyvä toimittaja sekä arvoisat kollegat, me huikassa olemme hiukan huolissamme siitä, että poistaako tämä tuohon, näin härmäläisittäin sanottuna, kännijuomien kokeilukerhoon, liittyminen kotipolttoisten juomien pienen itsenäisen valmistelun. Iso kysymys on myös se, että joudummeko lähettämään eri maiden janoisille meille niin rakasta "Koskisen korvalääkettä" aina, kun jossain tulee janoinen konflikti." </div><div dir="auto" style="text-align: start;"> </div><div dir="auto" style="text-align: start;">Aivan - aivan, tuo oli siis huikka-puolueen kanta ja sitten salonkisammuneiden Irma-Pirkko Tötterö, olkaa hyvä. "No onhan se aivan hirveää, että me emme voisi laajentaa terästetyn teen kutsuja myös pohjoismaiden ulkopuolelle. Onhan jo pitkään ollut tämä Pohjoismainen pultsarivapaus, mikä on edesauttanut sitä, että pohjolan tenunenät ovat saaneet liikkua vapaasti maasta toiseen juomamaisen kulttuurivaihdon piirissä. Mikäpä olisi hienompaa saada brittien teehetket liitettyä meidän terästettyihin teetuokioihin, niin siinä olisi jo iso askel kohti yhteneviin sammumissessiohin. Olisihan tämä tietty myös budjettikysymys, sillä yhteishankintoina hankittavat ns. teetarvikkeet alentaisivat kotimaisten kulujen määrää." Kiitos - siinä siis Salonkisammuneiden mielipide, onko meidän liityttävä Natoon, vai ei. </div><div dir="auto" style="text-align: start;"> </div><div dir="auto" style="text-align: start;">Tässä välissä otamme pari tekstiviestiä sosiaalisen median kautta ja mm. Idy Pohjanmaalta utelee seuraavaa: "Notta joko mee liityttähä, vai taasko pittää oottaha hämäläisii?" Ja toinen viesti tulee ReinoKeijolta Helsingistä: "Miten korvaavien aineiden käyttö turvataan jatkossa vai onko tähän tulossa jotain muutoksia?" No tähän me voimme kertoa, että valtion juomavarmuusvaraston johtaja Roger de Pirtu antoi juuri päivällä lausunnon, jossa kertoi että näille juomajoukkojen todellisille reserveille ja paljon kokeneille ollaan kaavailemassa kuukausittaista perusannosta, joka olisi joko kotimaista tislettä tai EU:n alueella valmistettua väkiviinaa. Sitten oman kantansa saa kertoa Selviämättömien Tuokko Pitkälä. "Juu siis, ollaan yritetty selvittää tätä ryhmässämme ny tätä niinku pari viikkoo, mut meil on se ongelma, et kaikki päättävät henkilöt ei oo yhtäaikaa selvillä vesillä, nii viel ollaan vähä epäselvässä tilassa. " Kuten huomaatte, hyvät katselijat, aiheena Nato (Newest Alcohol Tasting Organisation) on polttava, tai oikeastaan pahasti päähän menevä! </div><div dir="auto" style="text-align: start;"> </div><div dir="auto" style="text-align: start;">Olisiko Vaahtopäillä jotain sanottavaa ja heidän pääsihteerillään Hilja "hiivamimmi" Ryökkäsellä? "Niin, meillä on kyllä kuohahdellut rymämme kokouksissa aikalailla ja keskustelu siitä, että millaisia ja kuinka vahvoja mm. olutpattereita tai sahatilaivuieita maahamme tulee tai sijoitetaan. Onko meidän kotimaiset toimijat jo Nato-yhteensopivia ja kuinka nämä johtamiskysymykset sitten toteutetaan maassamme. Sitten tietty nuo sissileirit, jossa janoiset poikamme ja nuoret naisemme harjoittelevat ääriolosuhteissa juomien valmistusta ja valvotusti niiden juontia, miten ne toteutetaan... Nämä ovat isoja kysymyksiä!" Kuten huomaatte, hyvät katselijat, aihe velloo ja valvottaa näitäkin täällä studiossa, ainakin siihen saakka kunne juotavaa vielä on tarjolla tai kun kunto loppuu. Päätämme tällä kertaa ohjelmamme tähän ja seuraavaksi siirrymmekin katselemaan suoraa lähetystä "Tätä Suomi Juo" ohjelmasta. Mukavaa ja maistuvaa illan jatkoa kaikille.</div></div></span></div></div></div></div></div><p></p>Hiljainen mieshttp://www.blogger.com/profile/08594484220605124994noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5947837769813675195.post-90596774492678001252022-03-23T23:41:00.005+02:002023-06-27T01:41:11.876+03:00Suomen surkein kundi<p>Ja se on tervehdys pienen tauon jälkeen taas tännekin. On ollut hieman erilaisia esteitä ja hidasteita, etten ole vain tullut kirjoitelleeksi mitään. Nytkään ei ole tarjolla mitään kovinkaan asiallista, mutta onko aina pakko ollakaan. (23.3.2022)</p><p>------------------------------------------</p><p>Suomen surkein kundi! (Tämän kirjoituksen tapahtumat ja henkilöt ovat täysin kuvitteellisia. Viittaukset todellisiin henkilöihin tai tapahtumiin ovat täysin tahattomia).<br /></p><p>Ja oikein mukavaa iltaa tai päivää kaikille tasapuolisesti. Se on jälleen yksi jakso ohjelmasta "Suomen surkein kundi", jossa etsitään sitä mm. sosiaalisilta taidoiltaan surkeinta äijää. Koko kauden lopuksi tietenkin valitaan kauden "Ihannevävy" sekä julistetaan, kuka kilpailijoista on seuraava hallitseva "Suomen surkein kundi."</p><p>Kilpailemassa on vielä kuusi toistaan kurjenmpaa kundia, joiden kotitaloustaidoissa, sosiaalisissa kyvyissä sekä muissa vaativissa tilanteissa on vielä rutkasti parannettavaa. Edellisen jakson jälkeen kohti kotia ja kotisohvaa pääsi lähtemään hyvin tsempannut Jurtsi, jonka avopuoliso Kirsukka kertoi, että miehen tuuhean parran alla elää kuitenkin melkoisen lutuinen nallekarhu, vaikka Kirsukan tummista silmäkulmista sitä ei aina välttämättä uskoisi. No Jurtsi kuitenkin pinnisteli pari viikkoa aivan sillä hilkulla, että joko hän pääsisi kotiin ja viime jakson jälkeen hän selkeästi parhaimpana pääsi kohti kotia. Voitosta mies tietenkin palkittiin pienpanimo Pohjasakan tuotepaketilla sekä äijäluola Örinän hemmotteluhetkellä.</p><p>Mutta nyt sitten tämän vielä mukana olevan kuusikon kimppuun. Kisassa ovat vielä, eikä syyttä, mukana Spyge, Kutse, Raippa, Nekkunen, Löbä ja Arvo J. Vako. Näiden herrojen onkin sitten tällä kertaa miteltävä muutamissa aivan uusissa koitoksissa, jotenka eiköhän anneta kilpailun tuomareille sananvuoro. - No niin, siis tänään kuusikko joutuu aivan itse asettamaan vessapaperirullan vessassa telineeseen ja vaatimuksina on, että rullaa ei saa repiä riekaleiksi ja rullaa ei saa myöskään käsitellä millään työkaluilla! - Niin tämän vaativan ensimmäisen tehtävän jälkeen kilpailijoiden henkilökohtaisilla työpöydillä on epämääräinen määrä erilaisia tavaroita, jotka kaikki ovat likaisia. Ne on sitten pyrittävä sijoittamaan oikeisiin kohteisiin, joissa ne voidaan pestä ja puhdistaa. Lähdetään siis näistä kahdesta kilpailusta liikkeelle.</p><p>Ensimmäisessä tehtävässä kilpailijoille on annettu peliaikaa viisi minuuttia ja tuttu rekan äänimerkki toimii lähtölaukauksena ja TRÖÖÖÖÖÖT<span> - sieltä se tulikin. Kilpailijat säntäävät, tai no jos tuota laahustamista säntäämiseksi voi sanoa, kukin omalle "vessalleen" ja ja... no niin, tästähän tuleekin mielenkiintoista....</span></p><p><span>Arvo J. Vako etsii vessapaperirullapaketista selvästi vetoketjua, ei taida löytyä... kovin mies pyörittelee pakettia! No kas kas...Raippa repii pakettia hampaillaan irti, siinä amalgaamipaikat saavat kyytiä. Eikä tuo Löbän ja Nekkusenkaan toiminta kovinkaan tehokkaalta näytä, mutta mitä ihmettä: Spyge ja Kutse ovat saaneet jotenkin ihmeen kaupalla vessapaperirullapaketin avattua, mutta Spyge ei osaa ottaa rullaa sieltä ulos.... Kutse ravistelee ja kas, sieltä sitten 4 rullaa tippuu lattialle - ai ai, miinuspisteitä tiedossa. Samaan aikaan Raippa on saanut raadeltua hampaillaan paketin hajalle ja lattialla on pientä muovisilppua parin neliömetrin alueella, eli miinuksia sielläkin tiedossa. Arvo J. Vako ei vain löydä vetoketjua ja etsiikin nyt jotain leikkelepaketeista tuttua avausläppää.Samaan aikaa Löbä puristaa jalkojensa välissä pakettia, mutta rullat menevät vain lyttyyn.... ei hyvää päivää! Nekkunen on saanut jollain tavalla paketin avattua ja nyt hänellä on kaksi rullaa vessapaperia käsissään ja mies leikkii niillä, että ne ovat kiikareita.... mutta kello tikittää....</span></p><p><span>Kohta on kolme minuuttia mennyt ja vain Nekkusella, Spygellä ja Kutsella sekä Raipalla on paketti auki ja vessapaperia käsissään. Löbä ja Arvo J. Vako ovat vielä pahasti vaiheessa. Spyge kynsii rullaa vimmaisesti ja samoin tekee myös Raippa ja tuho on sen mukaista. Nekkunen ottaa selvästi erilaisemman tavan lähestyä ja hän tiedusteleekin, että onko wc-paperirulla samanlainen, kuin serpentiini ja puhaltaa holkkiin, no tietenkään mitään ei tapahdu. Kutse taas kokeilee tuttua hampailla repimistä ja miehen suunpielet näyttävät lähinnä vesikauhuisen koiran suulta, kuin Suomalaisen vessahätäisen miehen toiminnalta. TRÖÖÖÖÖT! Ja torvi soi, aika päättyi. </span></p><p><span> Katsotaanpa, miten tehtävä onnistui. Arvo J. Vako sai pakettiin reiän, johon mahtui sormi sisälle ja sitä mies sitten pyöritteli, mutta vessapaperirullaa hän ei saanut ulos, eli vain 1 piste. Löbä yritti seinään heittelemällä saada paketin hajoamaan, mutta sai ainoastaan yhden rullan aukeamaan - paketin sisällä, eli hänelle 2 pistettä. Nekkusen serpentiini taktiikka oli tuhoon tuomittu ja viimeisillä sekunneilla hän ymmärsi, mitä piti tehdä, mutta aika loppui kesken - siis 3 pistettä. Kutse ei saanu kuin suupielensä täyteen paperisilppua ja rullaan jäi jopa viisi palaa paperia, eli lopputulos oli 4 pistettä. Raippa sai avattua rullaa, mutta valitettavasti väärästä kohtaa ja koko rulla levisi hänellä lattialle - 5 pistettä. Spyge onnistui jollain ilmeen kaupalla seivästämään vessapaperirullan paperitelineeseen, mutta hän pääsi selkeästi pisimmälle ja siitä 6 pistettä. </span></p><p><span>Kun miinukset on huomioitu, on kisan tilanne se, että Raippa sai miinuksia 5 ja Spyge tiputetuista rullista 10, on tilanne se, että Raipalla on 0 pistettä ja Spygellä miinus 4 ! Johdossa on tämän tehtävän jälkeen Kutse neljällä pisteellä. Mutta miten edellisten viikkojen suoritukset vaikuttavat, sen aika näyttää, sillä viime jakson katastrofaalinen bioroskien lajittelu ja roskien vieminen painaa varmasti kilpailun kokonaispisteitä laskettaessa vaakakupissa.</span></p><p><span>Nyt onkin sitten aika levähtää hetki ja herroille onkin tarjolla teehuone Aromituoksun hempeä ja rentouttava yrttiteehetki. </span></p><p><span>Ja kas kas, nyt tuomaristo kantaakin meille - kultaisen kirjekuoren! Se tietääkin sitten erikoistehtävää vielä seuraavan tehtävän jälkeen. Tätä emme kuitenkaan saa avata, kuin vasta seuraavan tehtävän jälkeen, johon kisaajamme jo valmistautuvatkin. Spygen tyttöystävä Mizzi on jälleen vaihtanut itsellensä uuden minihameen, eikä tuosta enää lyhyemmäksi voi laittaa - tai ohjelman esitysaika siirtyy keskiyön pimeämmälle puolelle. Uusille katsojille tiedoksi, että jokaisella kilpailijalla on yksi tukihenkilö tai kannustaja mukana ja heillä on joissakin tehtävässä ollut sitten apulaisen rooli. Raipan vaimo Kerttu-Rauni on itsevarmana koko kisan aikana sanonut, että hänen miehensä tulee voittamaan kilpailun, eikä tuo uho ole hiljentynyt kilpailun missään vaiheessa. Nuo papiljotit päässä vielä korostavat Kerttu-Raunin kohtuullisen voimakkaan näköistä persoonaa.</span></p><p><span>Mutta nyt sitten seuraavan tehtävän pariin. Tuolla meidän urhomme löntystelevätkin melkoisen "kepeästi" taas tehtävänantopisteelle. Ja tehtävähän oli jo tuossa alussa mainitsemamme tavaroiden, tekstiilien ym. asettaminen oikeisiin pesu- ja puhdistuspaikkoihin. Kilpailijat siirtyvät omille työpisteilleen, joissa on sekalainen määrä erilaisia tuotteita. Nyt kilpailijoille on annettu 10 minuuttia toimia ja lisäyksenä sanotaan, että työpöydillä on tuotteita, joita ei voi sijoittaa mihinkään pesukohteeseen, eli ne on jätettävä työpöydälle. Jos jokin menee väärään paikkaan tai ei sovellu mihinkään annettuun pesupisteeseen ja silti on tällaiseen laitettu, tuo se aina miinuksia - totutusti.</span></p><p><span> Kilpailijoilla on 2 minuuttia aikaa tutkia työpöydän tarjontaa, mutta mihinkään tavaraan ei saa koskea, vain silmäily on sallittua ja vasta, kun tuttu torven törähdys kuuluu, saavat kisaajat alkaa toimia ja samalla napsahtaa kello käyntiin. No niin, nyt alkaa kaksi minuuttia olla kulunut ja kylläpä tuolla on erikoisen näköisiä - suorastaan hämmentyneitä - ilmeitä. TRÖÖÖÖT!</span></p><p><span>- Näin kello napsahti käyntiin ja kymmenen minuuttia aikaa selvitää työpöydällä olevien tuotteiden kohtalo. Kas, Raippa nappaa käteensä ensimmäisenä venttiilikopan ja lähtee viemään sitä... hetkinen, kumartuu tuohon pöydän alle, kyllä - siellähän on tiskikone ja ja, sinnehän se sujahtaa. Tästä tuomaristo tykkää varmasti! Spyge on kaapannut syliinsä kaiken, mikä näyttää tekstiileiltä ja juoksee tuonne työpöytänsä toiseen päähän.... siellähän se iloisesti odottaa: Pesukone. Mutta nyt tuli ongelma.... Miten saadaan kansi auki? Spyge lähtee etsimään käyttöopasta ja samaan aikaan Löba pyörittelee käsissään paria huulipunatahraista kristallilasia ja sinnehän hänkin ne vie, eli astianpesukoneeseen, ei - ottaakin pois.... hän nuolaisee huulipunat pois laseista ja hinkkaa jollain pöydältä löytyneellä paidankulmalla laseja puhtaaksi. No siinäpä oiva suoritus. </span></p><p><span> Arvo J. Vako on löytänyt työpöydältään paistinpannun ja kastikekattilan. No olemme varmoja, että hän kyllä tietää.... siis heeetkinen..... hän avaa pesukoneen luukun ja pudottaa nuo sinne! Siinäpä tulee kolinaa linkouksen aikana, siitä voimme olla varmoja. Kutse ei oikein tiedä, mitä tekisi. Hän asettelee tuotteita järjestykseen pöydällä. Selvästi pienimmästä isoimpaan ja päättää siitä lähteä liikkeelle, mutta mies ei ymmärrä katsoa kelloa, sillä jo neljä minuuttia on kulunut ja kuusi siis jäljellä. Nekkunen on onnistunut työntämään mikroaaltouuniin pari paria kosteita sukkia ja näemmä sinne meni myös bokserit. Mutta kukaan, paitsi Spyge, ei ole uskaltanut koskea naisten rintaliiveihin. Spygelin vain kauhaisi ne kaikkien muiden tekstiilien mukana.... ei hetkinen, nyt Löba ottaa niistä varovasti kiinni ja... kokeilee niitä itsellensä! Ei hyvää päivää, pojat.</span></p><p><span>Kaksi minuuttia jäljellä ja Raippa on työntänyt astianpesukoneeseen venttiilikopan kaveriksi mm. hiekkaiset juoksukengät ja villapipon. Löba on onnistunut viemään lavuaariin pitsipöksyt ja pitsisen koristetyynyn. Kutsella on kova kirivaihde päällä, hän nappaa wc-harjan ja työntää sen.... ei, hetkinen, hän alkaa hinkkaamaan kristallilaseja... toivottavasti harjassa ei ole "sattumia". TRÖÖÖT!</span></p><p><span>Kilpailijat pyyhkivät hikeä otsaltaan ja siirtyvät sivuun samalla, kun tuomaristo astelee työpöytien luokse katsomaan, mitä on saatu aikaan. </span></p><p><span>Raippa sai astianpesukoneeseen venttiilikopan, juoksukengät, villapipon ja kristallilasit. Lisäksi hän työnsi vessaharjan pyykkikoneeseen ja sinne ehti sujahtaa vielä mokkanahkatakki. -24 pistettä!</span></p><p><span>Spyge ei saanut pesukoneen kantta auki ja kaikki tekstiilit jäivät lattialle. Niistä -20pistettä. Lisäksi hän yritti myöskin putsata kristallilaseja ja väitti kuulleensa että kuumuudessa lasit kirkastuu ja työnsi ne uuniin, minne tosin tunki myöskin pesäpalloräpylän! Mitä ihmettä? No tulos -36pistettä.<br /></span></p><p><span>Kutse taas suoriutui ihan mallikkaasti.Hän asetteli tuotteita lähes koko 10 minuutin ajan järjestykseen työpöydällään ja ehti saamaan lavuaariin kaksi paria boksereita. Niistä -8 pistettä ja muuten koko järjestelyn viemästä ajasta -50 pistettä, eli loppupisteet -58 pistettä.</span></p><p><span>Arvo J. Vako, no niin.....Paistinpannu ja kastikekattila - ja pesukone! - 8 pistettä. Lisäksi hän jollain logiikalla osasi työntää auton sytytystulppia tehosekoittimeen. Toteamus oli, että se on sopivan kokoinen laite tuon kokoisille vehkeille pesua varten..... No tämä kuvio tuotti kuitenkin -16pistettä lisää, eli yhteensä -24 pistettä.</span></p><p><span>Nekkunen, hän ei pettänyt - jos kauniisti voisi sanoa. Mikroaaltouuni ja sukat & bokserit. -12 ja siihen kun vielä lisätään herran epätoivoinen mokkanahkatakin työntäminen astianpesukoneeseen ja lisäksi vielä uunista löytyi venttiilikoppa, niin miinuksia sateli -24 lisää, oli yhteispisteet -36 pistettä.</span></p><p><span>Löba, voiko enää pistää paremmaksi? Hän nuoleskeli kristallilaseja ja se ei vakuuttanut tuomareita. Lisäksi herran rintaliivileikit vievät aikaa tehokkaalta toiminnalta, sekin tiputti pisteitä. Lopuksi hän sentään työnsi nahkasormikkaat tehosekoittimeen sekä lihaveitset ja sakset pesukoneeseen. Tämä kaikki toi miehelle tulokseksi -40pistettä.</span></p><p><span>Tuomaristo vaati saada hermolepoa ja tällä välillä mainostajamme pienpanimo Pohjasakka, teehuone Aromituoksu sekä äijäluola Örinä kertovat ja mainostavat palveluitaan.</span></p><p><span>Ja nyt onkin aika tämän jakson erikoistehtävälle. Avaamme tämän kultaisen kuoren ja... - Ei voi olla totta! Herrojen on, siis... voiko tämä olla totta, kyllä.... hetki pieni, katsojat. Kyllä tämä on totta. Nyt kilpailijoilla onkin melkoisen tiukka kilpatehtävä edessään. Heidän on yksitellen käytävä kaupassa, jonka he valitsevat annetusta listasta ja ostettava sieltä puuterirasia, pikkuhousunsuojia, käsirasvaa, salaattiannos sekä luomujauhoja. Jokaiselle annetaan myöskin vain käteistä mukaan, jotenka sekin tuo lisähaasteensa tehtävän suorittamiseen.</span></p><p><span>Hetkinen, kilpailijat lähetetäänkin yhtäaikaa matkaan ja jokainen eri liikkeeseen. Tästä tuleekin mielenkiintoista. Kilpailijat eivät vielä tiedä, mitä he joutuvat ostamaan, heille on vain kerrottu, että edessä on kauppareissu ja heidät viedään kaupan kulmalle. Jokaisessa liikkeessä on tietenkin meidän tuotantoryhmän kameroita sekä ns. valeostajia, joihin on myös piilotettu kameroita ja mikrofoneja, jotta saamme reaaliaikaista materiaalia kilpailijoiden touhuista.</span></p><p><span>Nyt siellä jo lähdetäänkin liikkeelle ja pienen katkon jälkeen pääsemme seuraamaan tämänkertaisen jakson huipentavaa tehtävää!</span></p><p><span>No niin, tervetuloa takaisin ja saammekin jo ensimmäisestä liikkeestä kuvaa: Löba on avannut tehtäväkuorensa ja kiroilee voimakkaasti. Hän notkuu kaupan kulmalla ja polttaa nyt kolmatta tupakkaa putkeen. Ei taida olla ihan helppo rasti miehelle. Loban "naikkonen" Tintukka tuijottaa epäuskoisena televisiota, mistä kilpailijoiden tukihenkilöt voivat seurata kilpailua kisakeskuksen suojissa. - Siis mä oon sille sanonu ainaki sata kertaa et ei ne tavarat sitä tapa! Silti se menee aina lukkoo tollee. Tintukka vaahtoaa, mutta samaan aikaan ruutuun pamahtaa Kutse, joka ryntää kauppaan sisälle, ottaa ostoskorin ja painuu - kaljaosastolle. Mies katsoo saamiaan rahojaan ja laskee, montako olutta hän saa, nappaa kuusi keskiketterää ja juoksee makkaratiskille, mukaan lähtee pari lenkkiä ja sitten kassalle. No se oli reipasta menoa ja käteisellä ostaminenkin onnistuu, mutta nyt maksamisen ja kassiin pakkaamisen jälkeen hän tajuaa avata tehtäväkuoren.... ja siinä lentää makkarat! Kutsen tuleva ex-kihlattu Himppa P. nauraa räkäisesti, vaikka hänen tekisi mieli painaa päänsä piiloon epäuskoisena. Loba on päässyt jo kaupan ovelle saakka.</span></p><p><span>Nekkunen lukee näemmä hartaasti tehtävää ja kysyy, mitä ovat pikkuhousunsuojat. Hänelle selvitetään asia ja mies kertoo luullen niiden olleen jotain suojamuoveja esim. uimahousuille, jos menee ne jalassa esimerkiksi yleiseen saunaan.... Että sillä lailla. Nekkusen nykyinen tyttöystävä Ulpu-Sohvi sanoo, että hän on kyllä ihan kädestä pitäen yrittänyt tätä opettaa eri asioiden ja tavaroiden tunnistamisissa, mutta ei näemmä ole oppi mennyt perille. Kuulemma Nekkunen sentään osaa avata jo maitotölkin oikein, eikä revi sitä miten sattuu ja mistä sattuu.</span></p><p><span>Arvo J. Vako näemmä seisoo nyt vihannesosaston luona ja pyörii kuin kuula flipperissä. Kun ei saa kysyä keneltäkään apuja, niin mies mumisee ääneen, että missä täällä niitä salaattiannoksia on. Niinpä, onhan siinä kurkut, tomaatit, paprikat jne. omissa laareissaan ja pinoissaan, mutta ne valmiit salaattiannokset.... eipä niitä nyt tuolla näy. Jätämme Arvo J. Vaon pyörimään. Hänen parempi puoliskonsa, Allikka ei ole ollenkaan vakuuttunut "ukkonsa" työskentelystä, vaikka vakuutteli ennen tehtävää, että Arvo J. Vako kyllä osaa erottaa perunan paprikasta. Nyt emme ole enää siitäkään täysin varmoja, mutta katsotaan tilannetta myöhemmin.Samalla mainitaan: Löba on päässyt kaupan porteista sisäpuolelle!</span></p><p><span>Spyge on saanut ostoskoriinsa jauhopaketin, mutta onko ne luomujauhoja - siitä ei nyt kamerakulman takia voida vielä sanoa mitään.... Jaahas, kuulimme juuri, että hän olikin löytänyt ohramaltaita. Taitaa Spygellä olla omien eväiden valmistus mielessä.</span></p><p><span>Mitä Raippa tekee? Siinäpä kysymys. Hän seisoo pesu- ja puhdistusainehyllyn äärellä ja nyt on käsissä jokin purkki. Tuota, kuvitteleeko hän tuota... ei sentään! Jatkaa matkaa.... kurvaa lastentarvikeosastolle, ohittaa vaipat.... nyt pysähtyy.... nappaa purkin voitonriemuisena.... meistä tuo näyttää, kyllä - kyllä se on vauvantalkkia! Ja Löba on saanut jo ostoskorinsa käteen sekä astellut varovasti myymälässä jonkin aikaa.</span></p><p><span>Nyt on kilpailijat olleet kaupoissa reilut puolituntia ja vartijatkin alkavat jo kiinnittää huomiota näihin "haahuilijoihin", jotenka tuotantotiimin oli pakko viheltää peli poikki. Kilpailijat kutsuttiin kassan kautta takaisin kilpailukeskukseen ja katsotaan, mitä he olivat saaneet saaliiksensa.</span></p><p><span>Raippa oli ostanut vauvan talkkia, tuoksuvia nenäliinoja (joista pieni pistehyvitys), kurkkupikkelsiä ja leivontaan käytettävää kookosrasvaa.</span></p><p><span>Spyge onnistui keräämään reilussa puolessa tunnissa ohramaltaita, kukkakaalin, kylpysuolaa sekä kilon kyljyksiä.</span></p><p><span>Kutse voi Kutse.Makkarat lensivät taivaan tuuliin, oluet on juotu ja kassin pohjalle ehti enää tulla kortsupaketti ja perunalastuja kaksi pussia.</span></p><p><span>Arvo J Vako oli mies, jolta odotettiin paljon tämän kilpailun tiimoilta... no sanotaanko niin, että aina ne odotukset eivät kohtaa todellisuutta. Hän pyöri vihannesosastolla lähes koko ajan, eikä onnistunut ostamaan lopulta muuta, kuin purjosipulin ja rasian kirsikkatomaatteja.</span></p><p><span>Nekkunen taas pinnisteli oikein kunnolla. Hän oli oikealla osastolla, mistä olisi pikkuhousunsuojat löytyneet, mutta mies nappasi vaippapaketin kainaloonsa. Lisäksi hän osti lihapiirakoita, koska ne olivat tarjouksessa ja löysi lopulta, aivan sattumalta, rasian ituja.</span></p><p><span>Löba voitti pelkonsa ja yllättäin hänen ostoskassistaan löytyi yövoide, talouspaperia, keräkaali, sokeripaketti sekä perunajauhoja. Miehellä oli mieheksi jopa sinnepäin oleva ostoskassi ja hän voitti yllättäin koko kyseisen tehtävän. Mutta miten kävi kokonaispisteissä.... sen saamme kuulla seuraavassa jaksossa ohjelmassa "Suomen surkein kundi". </span></p><p><span>-----------------------------------------------</span></p><p><span>Ollaanko me miehet oikeasti noin onnettomia? <br /></span></p><p><span><br /></span></p><p><span><br /></span></p><p><span> </span> <br /></p><p> </p><p> </p><p> </p><p> </p><p> </p><p> </p><p> </p><p> </p><p> <br /></p>Hiljainen mieshttp://www.blogger.com/profile/08594484220605124994noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5947837769813675195.post-47850208746179763982022-01-01T22:09:00.001+02:002022-01-01T22:09:30.565+02:00Raclette - paljon muutakin, kuin vain grilli! (ja jälkiruoka....)<p> Ja hyvää vuotta 2022. No okei, ehkä paljon sanottu sillä edellinen vuosi ei jättänyt perinnöksi kovin kummoisia eväitä tälle vuodelle ja ei maailma paremmaksi muutu yhdessä yössä!</p><p>Mutta miksi aiheena Raclette? Olen jo vuosia sitten ihastunut kyseiseen grilliin ja jälleen nyt uuden vuoden herkut tuli valmistettua sillä, niin siinä syy, miksi kirjoitan tällä kertaa tuosta. (1.1.2022)</p><p>---------------------------------------------------------</p><p>Raclette -grilli on paljon enemmän, kuin vain juustoruoka, tai sen valmistamiseen tarkoitettu laite tai sillä nimellä kulkeva ruokailukokemus. Tämä Sveitsiläinen idea ja keksintö tehdä herkullista ruokaa on saanut myös jonkin verran jalansijaa meillä Suomessa ja oma arveluni on, että tuolla Keski-Euroopassa laskettelemassa käyneet turistit ovat olleet ne, jotka ensimmäisinä ovat tällaiseen keksintöön ja ruokailutapaan tutustuneet, jonka jälkeen alkaneet kysellä meillä kotimaassa raclette-grillejä kaupoista.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgRyjmSZnAg-EW9isOitPu5LAB2zxb0rWl4YYxXwfq2bCJ-V4KQ_1hiBAdQ_SrT3naV8Hwm8Uv37o47z2Sz3eITS0CX6iC_oqXkK-lVNS80EfeMW-foGlwPA4pGWz-4Zi2_6ceLcVsnmHxdUg_bFsc6l1Xpn6dNHFXR3FzH2YA0j3AJdwYBkk8xXlIpYw=s307" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="183" data-original-width="307" height="183" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgRyjmSZnAg-EW9isOitPu5LAB2zxb0rWl4YYxXwfq2bCJ-V4KQ_1hiBAdQ_SrT3naV8Hwm8Uv37o47z2Sz3eITS0CX6iC_oqXkK-lVNS80EfeMW-foGlwPA4pGWz-4Zi2_6ceLcVsnmHxdUg_bFsc6l1Xpn6dNHFXR3FzH2YA0j3AJdwYBkk8xXlIpYw" width="307" /></a></div>Yhtä kaikki, racleten syntyhistoria löytyy Valais´n alueelta. Alkujaan paikalliset olivat valmistaneet seuraavanlaista ruokaa: Avotulella oli valmistettu perunoita ja tikun tms. nokassa oli sitten myös pala juustoa, mikä otettiin pois tulen ääreltä kun se alkoi hieman sulaa. Tästä pehmentyneestä juustosta sitten raavittiin paloja perunoiden päälle. Tästä tuleekin idean nimi "Racler" mikä on Ranskaa ja tarkoittaa juurikin "raaputtaa". Nykyään ei kotioloissa juuri avotulta ole ja en ketään nyt ehdointahdoin suosittele takan ääressä (jos sellainen on) kokeilemaan onneaan. Tätä varten onkin sitten kehitelty raclette-grilli, mikä mielestäni on hieman vääristävä sana, kun miettii miten ruokaa valmistetaan.<br /><p></p><p>Vaan ei se raclette ole pelkästään perunaa ja juustoa varten, se on paljon muutakin nykyään! Raclette grillillä voi tehdä paljon-paljon enemmän, uskokaa minua. Oikeastaan vain mielikuvitus ja omat ruokarajoitteet, jos sellaisia on, ovat rajoina racleten käytössä. Mutta yksi selkeä nyrkkisääntö kannattaa painaa alkuun heti mieleen: Kun ostatte lihaa, jota sitten grillaatte racletessa, muistakaa että ne eivät saa olla marinoituja tai muutenkaan maustettuja! Puhtaat tuotteet toimivat ehdottomasti parhaiten ja sitäpaitsi, kukaan ei halua kesken grillailun alkaa puhdistelemaan grilliä valuvasta marinadista tms.!</p><p>Itse grilli on kaksitasoinen. Päälitaso on varsinainen grillausalusta tai lähinnä lämpölevy. Tämän alapuolella olevalle tasolle laitetaan ruoka-aineita pienille pannuille, jotka sitten "työnnetään" grilliin ja annetaan ruokien kypsyä. Itse sanoisin, että sana "paahtaja" olisi osuvampi nimitys laitteelle, kuin grilli, sillä se tosiaankin paahtaa lihat jne. Grillejä on erilaisia -kokoisia, on pyöreitä ja neliskanttisia sekä soikeita, eli varmasti jokaiselle löytyy se sopiva omaan käyttöön. Eivätkä näiden hinnatkaan ole mitään "miljoonia", vaan raclette grillejä saa todella edullisesti ja näitä ei nykyään tarvitse etsiä mistään erikoisliikkeistä, vaan jopa isoimmat marketitkin myyvät raclette grillejä.<br /></p><p>No nyt ollaan siinä vaiheessa, että grilli alkaa olla kuuma. Lämpölevylle levitetään kevyesti öljyä ja tätä tarkoitusta varten voi käyttää esim. silikonista "pullasutia". Useimmissa grilleissä lämpöä voi säädellä, eli ei ole vain on-off asentoa, mistä on todellakin suuri hyöty silloin, kun pöydän äärellä on useampia henkilöitä ja istutaan pidempään iltaa nautiskellen!</p><p>Kun olet öljynnyt lämpötason, voit eri alueille laittaa ruoka-aineita. Muistutan vielä: Lihat eivät saa olla millään tavalla maustettuja. Itse käytän kolmea erilaista lihaa: Naudan, possun ja kanan suikaleita. Myös kalkkuna käy hyvin. Mutta miksi suikaleita? Palat ja fileet valmistuvat huomattavasti hankalammin ja ne eivät oikein toimi tällaisessa "grillailussa", missä ruokia maistellaan, dippaillaan ja otetaan kaikkea aina vähän kerrallaan. Myös pekoni soveltuu hyvin, tosin älkää ostako sitä markettien halvinta pekonia, sillä tässä omakohtaiseen kokemukseen perustan sanomalla: Toistaiseksi paras pekoni on löytynyt Lidlin hyllyltä. (ei maksettu mainos). Kirsikka- tai luumutomaatit puolitettuina ovat myös loistavia ja niitä voi laittaa lämpeämään pienelle pannulle, joita grillissä sen koosta riippuen on 4-8kpl. Kesäkurpitsa, herkkusienet, katkaravut, paprika.... siinä muutama raaka-aine, mikä kelpaa raclette -herkutteluun loistavasti, niin ja patonki. Viipaloi patonki ja öljyä viipaleet ohuesti kummaltakin puolelta ja laita pannulle paahtumaan hetkeksi, voin luvata: Maistuu! Tätä tarkoitusta varten voit tehdä oman maustetun öljyseoksen, mutta tuota öljyä et sitten levitä lämpölevylle.</p><p>Siellä jo huudettiin raclette-juuston perään! No niin tietenkin. Tuo juusto tosin jakaa käyttäjien, eli ruokailijoiden, mielipiteet varmasti kahtia: Jotkut pitävät, jotkut eivät. Maku on todellakin erilainen, kuin jollain perus-edamilla ja se tuoksu.....se se vasta voi karkoittaa herkimmät hieman sivummalle. Itse käytän raclette juustoa toisinaan, mutta raclette -ruokia tehdessä voikin ja saa inspiroida. Kokeile leipäjuustoa, laita pienelle pannulle grilliin lämpeämään ja kippaa lautaselle. Toimii! Kannattaa kokeilla rohkeasti omien mieltymyksien mukaan, mikä maistuu ja on se omaan suuhun paras.</p><p>Racletella ruokaa tehdessä pitää olla aikaa! Tämä onkin mitä mainioin tapahtuma illanistujaisiin. Porukka pöydän ympärille, hyvää juotavaa ja yhdessä tekemisen iloa. Juomista voin sanoa sen verran, että en suosittele mitään kovin voimakkaita juomia (maultaan), jotta ne eivät vie ja peitä ruokien makuja allensa. Pehmeät puna- ja valkoviinit toimivat hyvin ja jos on oluen ystävä, niin jättäisin alkuun ainakin kovin voimakkaat tummat oluet sivuun. Mutta hei, mikä minä olen päättämään, kuinka kukin haluaa nauttia racleten äärellä olostaan. Nämä ovat olleet vain huomioita vuosien saatossa.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhUZA2pmvx07nRNZEbOYSNDZqFO-35d9C9JKT4X6JZqIZg-ocB6TZrHLi8qA-T9AT9vGPwr7wD8Zo7n5pZ6mHotbGT-uF1weLkpXItVm-2XMS8hnWwHTgiFWSLPGsjsff-JhlXkbATrpz0u3VQma_WMVpOABqhPPeWjQrxNu813jCqfTacAal9SSvhIQg=s325" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="175" data-original-width="325" height="172" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhUZA2pmvx07nRNZEbOYSNDZqFO-35d9C9JKT4X6JZqIZg-ocB6TZrHLi8qA-T9AT9vGPwr7wD8Zo7n5pZ6mHotbGT-uF1weLkpXItVm-2XMS8hnWwHTgiFWSLPGsjsff-JhlXkbATrpz0u3VQma_WMVpOABqhPPeWjQrxNu813jCqfTacAal9SSvhIQg=s320" width="320" /></a></div><br /><p></p><p>No nyt on lihat olleet jonkin aikaa lämpölevyllä ja uskokaa tai älkää: Kanasuikaleista on tullut aivan popcornin näköistä tavaraa. Tuo oli aikoinaan ensimmäisiä asioita, mikä minut hämmästytty racletessa. Tästä syystä käyttäisin mieluummin sanaa Raclette-paahdin, kuin -grilli. Lihat maistuvat aidosti paahdetuilta ja huomaamatta ne vain häviävät "parempiin suihin" sitä mukaa, kun niitä ehtii valmistamaan. Kannattaa välillä hengähtää, eikä syödä itseään kerralla täyteen, koska aikaa tällaiselle kokemukselle kannattaa varata. Jos joku miettii, voiko kalaa tehdä racletella, niin itse sanon että en ole voinut kokeilla kala-allergian vuoksi. Tähän varmaankin löytyy sitten netistä vinkkejä ja kokeilemalla selviää. Mutta mutu-tuntuma on sellainen, että esim. kirjolohisuikaleita (huom. maustamaton) voisi hyvinkin paahtaa grillillä.</p><p>Muistakaa öljytä aina välillä lämpölevyä. Helpottaa kummasti ruokien valmistamista. Ja vaikka alkuun näyttää siltä, että eihän tuollaisista pienistä "napostelukipoista" grilliin laitettavista raaka-aineista tule ateriaa, millä saa vatsansa täyteen, voin sanoa että kyllä tulee. </p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhiw4PAV45aSRckk6iD_lPMx98JUW6CoqekMmjHHlKkEd0mzgvB2oeN48qkTyDDXBFzeLMD1fHobrLuHCsqOeM7B0MQJfPbqGUQIJGGgJynC4yUJJwOCWMvBpIyUVf2PD10cWqpRojUNRGhiz00hEiXKXuxqArnViR4A_KG1fLNblQTDsiVYlaaiPlOYw=s200" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="200" data-original-width="200" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhiw4PAV45aSRckk6iD_lPMx98JUW6CoqekMmjHHlKkEd0mzgvB2oeN48qkTyDDXBFzeLMD1fHobrLuHCsqOeM7B0MQJfPbqGUQIJGGgJynC4yUJJwOCWMvBpIyUVf2PD10cWqpRojUNRGhiz00hEiXKXuxqArnViR4A_KG1fLNblQTDsiVYlaaiPlOYw" width="200" /></a></div>Sitten vain jälkiruokaa tekemään ja itse ehdotan törkeästi suklaafondueta, johtuen kai siitä, kun olen "herkkuperse" enkä tarkoita ahterini mallia tai kokoa..... Tähän tarvitaan tietenkin fonduepata, näitäkin löytyy monenlaisia ja -kokoisia. Itselläni on pieni pata, joka lämpiää kätevästi lämpökynttilällä (hämärää valaistusta ja kynttilänvaloa....). Se, mikä suklaa on parasta tähän tarkoitukseen, on jälleen makukysymys. Kuitenkin ainoa selkeä ns. nyrkkisääntö on se, että suklaan on oltava maustamaton tms. eli käyttäkää joko puhdasta maitosuklaata tai tummaa taloussuklaata, myös leivontasuklaa sopii. Kokeilemalla löytyy se oma suosikki ja toimivin. Kun suklaa on sulanut, siihen voi sitten dippailla oman makunsa mukaan hedelmiä ja marjoja. Banaani, mansikka, viinirypäleet, ananas, vesimeloni, persikka, mandariini..... kaikki nuo ainakin sopivat suklaafondue -dippailuun loistavasti. Niin ja mikä estää vaikka vaahtokarkkien käyttämisen.<p></p><p>Joten, suosittelen kaikille vilpittömästi raclette-grilliä sekä herkkusuille suklaafondueta! Tietty ei näiden kanssa joka viikko pidä ja kannata pelata, siinä alkaa nopeasti vaaka heilahtelemaan uusille lukemille.... mutta kun haluaa hieman arkeen extraa tai on illanistujaiset tms. niin nämä ovat mainioita juurikin tuollaisiin tarkoituksiin. Bon appétit!</p><p>-----------------------------------------------------------------------<br /><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p>Hiljainen mieshttp://www.blogger.com/profile/08594484220605124994noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5947837769813675195.post-58718144517505180432021-12-29T00:54:00.000+02:002021-12-29T00:54:41.859+02:00Johan on ollut elämääNo niin, on tosiaan ollut melkoinen viikko takana!<br />
Omissa kuvioissa on ollut ties minkälaisia tapahtumia ja väriä sekä vivahteita. Niiden<br />
purkamiseen menisi sen verran aikaa, että jätetään väliin. Töissäni taas on ollut tavallaan<br />
raastava viikko (henkisesti) takana, mutta kaikesta olen voittajana selvinnyt ja osittain<br />
siitä tosin kiitos menee eräälle taholle! Pitkästä, todella pitkästä aikaa, olen saanut jutella<br />
ja keskustella avoimesti ilman että on joutunut jokaista sanaa ja lausetta miettimään etukäteen.<br />
Näin ei aina ole ollut, ei todellakaan. Mutta siitä ei sen enempää.<br />
<br />
Nyt jännityksellä odotan, mitä tuleva viikko tarjoaa, sillä ainakin alkuviikkoon on taas<br />
tullut ladattua sen verran ohjelmaa kaikin puolin, että jos niistä saan edes valtaosan oikeille uomille,<br />
voin onnitella itseäni sitten seuraavan vapaapäivän aikana vaikka yhdellä viskillä.<br />
Tosin siihen vapaapäivään menee vielä tovi, koska on "jo" lokakuun ensimmäisenä keskiviikkona....<br />
<br />
----------------------------------------------------------------------<br />
Tähän blogipäivitykseen tein nyt (15.9.) pienen lisäyksen. Löytyy kyllä, kun etsit!<br />
---------------------------------------------------------------------- <br />
<br />
Älä tule lähelle,<br />
jos et ole tosissasi ole.<br />
Hei - älä!<br />
<br />
Älä tule elämääni,<br />
jos sua se ei kiinnosta.<br />
Hei - älä!<br />
<br />
Älä hei, älä mulla leiki hei....<br />
Mulla on vain yksi sydän elämälleni, hei.<br />
<br />
Älä tule, älä....<br />
jos vain koitat muuttaa mua vain sulle.<br />
Hei - älä!<br />
<br />
Älä tule - hei älä!<br />
Minulla on sydän, minulla on tunteet....<br />
Hei, minä olen olemassa.<br />
Hei - älä!<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFH6kep0laG_Flz-51cs24XjJxTD-22IQK4vqVEc6k9P9zenejBiFE4hP5LHl4KCpy2vHyWulSXYDNPmmT4pbbudISLvgffz9deYT9B16-qZBcXyUWqA8-hD8nqPnIRzZ3mWZ83tg9ZASf/s1600/Way-of-life-l.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFH6kep0laG_Flz-51cs24XjJxTD-22IQK4vqVEc6k9P9zenejBiFE4hP5LHl4KCpy2vHyWulSXYDNPmmT4pbbudISLvgffz9deYT9B16-qZBcXyUWqA8-hD8nqPnIRzZ3mWZ83tg9ZASf/s320/Way-of-life-l.jpg" width="223" /></a><br />
Älä luule, että alistun sanoihisi noihin.<br />
Älä luule, että suostun vain olemaan se jokin.<br />
Hei - älä!<br />
Hei - älä luule.... hei älä tule - hei, ei - älä.<br />
<br />
Hei, jos sä et mua halua.....<br />
- et tuntea, et kuunnella.... et oikeasti ole<br />
kiinnostunut, et aito ole ollutkaan.<br />
Hei - älä!<br />
<br />
Jätä sitten kokonaan, astu sivuun omaan maailmaan<br />
- ja anna mun olla, anna mun elää....<br />
koska on heitä, jotka osaavat arvostaa,<br />
minuakin kuunnella - haluten minut oppia tuntemaan!<br />
<br />
Siksi vain: Hei!<br />
----------------------------------------------------------------- <br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhoseST-Q0JL8wjOtJUVI1T-8j81i-fbYGplTde5GLUiDkYR9YNZj1BmmR_cztUfTTc8rKmqXCpEngSCvWN6ev6m7IQKWaXaAmVaorvxC_2aUmqZoDbDMKmneGMqWfUylXuNP75UtyPlrug/s1600/y%25C3%25B6halaus.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhoseST-Q0JL8wjOtJUVI1T-8j81i-fbYGplTde5GLUiDkYR9YNZj1BmmR_cztUfTTc8rKmqXCpEngSCvWN6ev6m7IQKWaXaAmVaorvxC_2aUmqZoDbDMKmneGMqWfUylXuNP75UtyPlrug/s320/y%25C3%25B6halaus.jpg" width="320" /></a><br />
Se hetki yöllä oli enemmän kuin hetki.<br />
Se löi syvälle sydämeen - hiljaisen miehen mieleen, hiljaiseen..<br />
Vaikka se oli vain hetki......<br />
Sain tuntea kätesi, hyväilysi, niiden lämmön pehmoisen.<br />
Sain tuntea - sinut!<br />
Sain tuntea jotain, kauan kadoksissa elämästäni ollutta....<br />
- sain sellaisen hetken!<br />
<br />
--------------------------------------------------------------- <br />
<br />
Olin tuntenut sinut kauan - kauan sitten.<br />
Olit aurinko, olit sädehtivä ja aina hymyilit.<br />
Ja kaikki lähelläsi olivat aina hyvällä tuulella<br />
- sinun ansiostasi!<br />
<br />
Sitten vain katosit, lähdit pois....<br />
Et kertonut kenellekään suuntaa, et mihin lähdit elämään....<br />
Miksi lähdit? Sitä mietittiin, pohdittiin. Vaan kukaan ei syytä tiennyt.<br />
Ja tuntui, että auringonpaiste katosi mukanasi maailmastamme lähes kokonaan.<br />
<br />
Meni vuosi, meni toinen, meni aikaa..... muistosi oli jo lähes kadonnut mielistä monien.<br />
Vaan sitten palasit takaisin, yllättäin - mitään sanomatta - vain palasit takaisin.<br />
<br />
Kaikki olimme onnellisia, hymyilimme sinua tervehtien, vaan nopeasti sen ymmärsimme:<br />
- et ollut enää se sama, et se ken kaikki hymyilemään sai ja auringonvaloa ympärilleen loi.<br />
Miksi?<br />
Sitä kyselimme toisiltamme.<br />
Miksi?<br />
<br />
Kukaan ei tiennyt, sinä et kertonut.<br />
Olit kuin toinen ihminen tuossa kuoressa kauniissa, mitä kerran rakastimme!<br />
Etkä enää hymyillyt, eivät silmäsi loistaneet kirkkaina kuin kristallit,<br />
ei äänesi soinut kuin keväinen puro, ei laisinkaan.<br />
Miksi?<br />
Sitä vain kyselimme... - yhä uudelleen.<br />
Miksi?<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5p52jfvDGbOwG8YwXPfCmrg1eockRBs2wFBnpuhlSR_CoiAy1P1UWmlXEYelH_Rnerp8UUoM0PEZW34RWSgpnp9T5s7pVJZHd6s9m8f2zUrbuYZmrn7AS4vIjt_LqBFPrLM7ZT4Yo0uHf/s1600/Mustavalkonainenluuranko.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="239" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5p52jfvDGbOwG8YwXPfCmrg1eockRBs2wFBnpuhlSR_CoiAy1P1UWmlXEYelH_Rnerp8UUoM0PEZW34RWSgpnp9T5s7pVJZHd6s9m8f2zUrbuYZmrn7AS4vIjt_LqBFPrLM7ZT4Yo0uHf/s320/Mustavalkonainenluuranko.jpg" width="320" /></a><br />
Kuljit tutuilla kulmilla, tapasit meitä kuin ennenkin... mutta et enää<br />
puhunut meille, et samalla tavalla - vaan äänesi oli synkkä, kylmä ja jäätävä.<br />
<br />
Kuka oli vienyt ilosi, kuka oli kylmännyt sydämesi?<br />
Miksi?<br />
Oli, kuin olisit sielusi myynyt...... et ollut elämässä vaikka elitkin!<br />
<br />
Ja sitten vain taas.... - katosit!<br />
Sinä aamuna, kun sen huomasimme, kaikkia meitä vilutti...... ja sinä vain katosit.<br />
<br />
----------------------------------------------------------------------- <br />
<br />
Elämä on pieniä hetkiä, joista syntyy suuria kokonaisuuksia.<br />
Elämä on täynnä asioita, hetkiä, tapahtumia - joihin sinä tai minä<br />
- eikä kukaan - voi vaikuttaa!<br />
<br />
Muista siis, että pienilläkin asioilla, pienilläkin hetkellisillä teoilla,<br />
voit vaikuttaa moniin asioihin.<br />
Ja tärkeimpiä niistä on se, että muistat näyttää pienilläkin<br />
teoilla - arkisilla tai isommilla, rakkaallesi - miten paljon hänestä<br />
välität, miten paljon häntä rakastat.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjed0Iv0L0MX7_W7mVgTyudYl6ds6QEvndIHEv0GQd7ajs0gX_Gh2iZxzf3N1quYff35W7fdMwCp-AQxyDabFhWeh0vVFTYR7MyzPE69tU_hnsB0Y3HNMJlcRs61uipvfGYT7qxxxPHQsmp/s1600/Rakkausaika.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="298" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjed0Iv0L0MX7_W7mVgTyudYl6ds6QEvndIHEv0GQd7ajs0gX_Gh2iZxzf3N1quYff35W7fdMwCp-AQxyDabFhWeh0vVFTYR7MyzPE69tU_hnsB0Y3HNMJlcRs61uipvfGYT7qxxxPHQsmp/s320/Rakkausaika.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Jokainen hetki on oikea hetki näyttää hänelle, miten tärkeä hän on - sinulle!<br />
Ei aina tarvitse tehdä asioita suuria, ei tekoja valtavia... - ei laisinkaan.<br />
Riittää pienikin huomioiminen, kunhan sen sydämestäsi hänelle näytät ja teet.<br />
<br />
Älä siis jätä näyttämättä tunteitasi tänään, sillä koskaan et voi tietää, milloin<br />
se onkin ollut myöhäistä!<br />
Sanan "rakas" voit sanoa tavoilla monilla, teoilla useilla........ kunhan sen vain "sanot"!<br />
Aina on sille oikea aika - aina!<br />
------------------------------------------------------------------- <br />
<br />
Tänään taas istuin hiljaa ja mietin maailmaani.<br />
Mietin ja upposin mietteisiini!<br />
Ajattelin tämän vuoden aikana kokeamiani asioita,<br />
onnellisia tapahtumia - ikäviäkin.<br />
<br />
Tunsin muistojeni pakahduttavan sydämeni, mieleni....<br />
hieman huusin sisältäni pois kokemaani, sisälle patoamiani tuntojani.<br />
Mutta ne hyvät, ne ihanat - hetket....... ne piilotin syvälle sydämeeni!<br />
<br />
<a href="https://www.youtube.com/watch?v=gsQIOgkZt68" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=gsQIOgkZt68</a><br />
<br />
<br />
Yllättäin muistin myös elämästäni nopeasti pois lähteneen, hänet!<br />
Yllättäin tunsin ikävää, kaipausta outoa........ ja mietin, ottaisinko<br />
häneen yhteyttä..... vastaisiko hän minulle enää - kuten toivoin mielessäni hiljaa!<br />
Hän...... niin hän....<br />
<br />
<a href="https://www.youtube.com/watch?v=MwlKalNwGdk" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=MwlKalNwGdk</a><br />
Kuuntelin ja kuuntelin.... hän mieleeni tuli jälleen.... hän!<br />
<br />
Vaan eteenpäin mieltäni vein ja mietin elämääni.<br />
Oliko se ollut vain tylsää työtä ja nukkumista?<br />
Oliko se ollut vain tyhjää ja nyhjäämistä?<br />
Oliko se elämää laisinkaan, vai oliko elämä vain turhaa - olevaa....?<br />
<br />
Kevät tuli - kesäkin...... vain töitä hiljaa tein.<br />
Ei maailmassani muuta, ei mitään - ei ketään..... sitä oli elämäni ollut!<br />
Kirosin!<br />
Miksi oli ollut niin? Miksi?<br />
Miksi tuon kauniin kevättalven jälkeen olin ollut elämässä - tyhjässä?<br />
<br />
Ja istuin yksin, hämärässä....huoneet loivat vain raamit maailmalleni - tälle!<br />
<br />
<a href="https://www.youtube.com/watch?v=yu2E5LQ-70k" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=yu2E5LQ-70k</a><br />
<br />
Kunnes!<br />
Tuli alkusyksy..... puiden lehdet hiljaa alkoivat kellastua ja ilmassa tuoksui<br />
ihana syksyn kirpeys.<br />
Tuli myös jotain muutakin..... jotain, mikä sai minut huomaamaan, että<br />
maailmani ei ollutkaan vain sitä samaa - sitä yksitoikkoista toistoa - ollenkaan.<br />
<br />
Olin onnellinen, hymyilin hiljaa ja kuuntelin sydämestäni soivia säveliä.... hentoisia.<br />
En ollut yksin! En ollut sittenkään vain hämärissä huoneissa - yksin!<br />
Olin elämässä..... jossa oli sittenkin auringonvaloa, oli onnea, oli enemmän kuin osasin sanoa.<br />
<br />
Ja minä odotin jo hetkeä seuraavaa!<br />
<a href="https://www.youtube.com/watch?v=S_E2EHVxNAE" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=S_E2EHVxNAE</a><br />
<br />
Odotin sinua - ja sinua!<br />
------------------------------------------------------------------<br />
<br />
En odottanut - en todellakaan...... yllättäin sinä vain.... siinä!<br />
Olit hetken lähellä - vaikka et ollut läsnä.<br />
Pysäytit minut!<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNa9cfi4wz8W3uA_-usfqLxk1VN6eDaj5y8lWbirdaq78nXasOxk8RtbjT9AXeTTM-n6a3EsLwaj3aqSc5re1nY10X9CaTPOWCHlzt032fQKe2eKoVXyvHZ-RN1sycl-2PHWLK3DipIeiN/s1600/Animehali.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="284" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNa9cfi4wz8W3uA_-usfqLxk1VN6eDaj5y8lWbirdaq78nXasOxk8RtbjT9AXeTTM-n6a3EsLwaj3aqSc5re1nY10X9CaTPOWCHlzt032fQKe2eKoVXyvHZ-RN1sycl-2PHWLK3DipIeiN/s320/Animehali.jpg" width="320" /></a>En odottanut - en uskonut - oliko se tottakaan..... sinä, siinä!<br />
Muutaman sanan verran lähellä - vaikka et ollut läsnä.<br />
Muistit minut!<br />
<br />
Sait mieleeni taas tulvimaan, palaamaan..... jotain...<br />
- jotain mitä joskus olin saanut kokea, olla onnellinen!<br />
<br />
Olitko oikeasti lähellä - vaikka et ollut läsnä?<br />
Pysähdyin ja mietin. Tunsin jotain outoa mielessäni..... sisälläni.<br />
Tunteen, minkä olin saanut kokea kanssasi - silloin!<br />
<br />
Lopulta tiesin:<br />
Muistit minut, et ollut haudannut menneisyyteen minua kokonaan....<br />
Ja herätit pienen liekin mielessäni: Josko sinut taas tapaisin.<br />
-------------------------------------------------------------------<br />
<br />
Vähän sitä...<br />
vähän tätä...<br />
vähän kaikkea, vaan ei tuota!<br />
Ei - ei tuota - ei ollenkaan....<br />
- se olisi kaiken tuhoavaa.<br />
<br />
Piti laittaa vain...<br />
Vähän sitä,<br />
vähän tätä ja<br />
vähän kaikkea muuta.....<br />
- vaan ei tuota, kaikkea hyvää tuhoavaa!<br />
<br />
Niitä pieniä asioita, mukavia ja arvokkaita.<br />
Niitä lisäillä piti, laittaa peliin vähän kaikkea....<br />
- ja antaa kehittyä, suuntaan oikeaan.<br />
<br />
Pikkuhiljaa se muhi ja kehittyi.... sai omaa aikaa...<br />
Pikkuhiljaa sitä kummatkin kuunteli, opetteli......<br />
- sitä salaa maisteli.... rakkauden keittoa, kuumaa.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgc5VvPONSRDDh2SNrTsqWoKz0ZHvAGb7_6DKJNFkh_0e2F2Du0ygfh3poDuha-hHyOMn11vsQIK8osiJlE-vReLTMhIBd7BcYDIkAYwxX39N-Hg4a31vgeFYkuQqGJTg68tqF-gDnTNO4l/s1600/Rakkauskeitto.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="239" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgc5VvPONSRDDh2SNrTsqWoKz0ZHvAGb7_6DKJNFkh_0e2F2Du0ygfh3poDuha-hHyOMn11vsQIK8osiJlE-vReLTMhIBd7BcYDIkAYwxX39N-Hg4a31vgeFYkuQqGJTg68tqF-gDnTNO4l/s320/Rakkauskeitto.jpg" width="320" /></a><p>Mutta muistaa piti, tuota ei sekaan saanut laittaa!<br />
Ei - ei ollenkaan - ei koskaan!<br />
Ei, sitä ei keittoon rakkauden lisätä saanut laisinkaan,<br />
se kaiken kun tuhoaisi kokonaan - se:<br />
Epäluottamus toiseen!<br />
<br />
Jätäthän sen pois? Älä lisää sen serkkua mustasukkaisuutta!<br />
Älä mausta vihalla, älä katkeruudella, äläkä valheilla tai teoilla syntisillä.<br />
Muistathan tämän?<br />
Ja keitä ja hämmennä keittoa rakkauden hänen kanssa kahden,<br />
hiljaa hämmentäen... toisianne rakastaen.<br />
<br />
Eikä keittonne koskaan kitkerältä maistua voi!<br />
---------------------------------------------------------------------</p><p>(29.12.2021 ihan pirutttaan jatkan tähän päivitykeen jotain.....)</p><p>Yö - se mustalta tuntuva aika, mutta niin rauhoittava.<br />
Yö - se hetki tunneissa vuorokauden, jolloin sai olla rauhassa.<br />
Yö.......<br />
Vain yö!<br />
</p><p>Ei turhia kiireitä, ei häiritseviä ääniä.... ei muuta kuin rauha ja hiljaisuus!<br />
Se, minkä saattoi tarjota vain:<br />
Yö!<br />
-----------------------------------------------------------------------<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br /></p>Hiljainen mieshttp://www.blogger.com/profile/08594484220605124994noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5947837769813675195.post-79020487748130074132021-12-27T00:44:00.004+02:002021-12-27T00:44:44.809+02:00Tosi-tv ohjelma "Lähiöjampalle pano!"<p>Hyvää loppuvuotta 2021. Joulu alkaa olla taas menneen talven lumia, tapaninpäiväkin vaihtuu aivan kohta taas jo seuraavaksi päiväksi ja viimeisiä viedään tältä vuodelta, ennen kuin eteen pamahtaa vuosi uusi. Mutta onko mitään uutta tulossa? Jaa-a, kunpa tuohon osaisi sanoa. Mutta mennäänpä tarinaan. Jos joku tosi-tv ohjelmien fani ottaa seuraavasta tarinasta herneet nenään, voin ostaa hänelle purkillisen lisää! (26.12.2021)</p><p>.........................................................................................</p><p>- Oikein mukavaa päivää kaikille töllö-kanavan katsojille ja tervetuloa seuraamaan tämän kauden ensimmäistä lähetystä ohjelmasta "Lähiöjampalle pano!" Tässä ohjelmassahan haemme muutamille tarkkaan valituille elämänkoululaisille ja lähiöpubien vakiokalustoon kuuluville henkilöille, jotka on tarkkojen tutkimusten ja pesun & linkouksen jälkeen todettu miesoletetuiksi, vakiohoito eli suomeksi sanottuna "pano".</p><p>- Todellakin tehtävä on ollut töllö-kanavan ohjelmakoordinaattoreille ja tuottajille haastava! Se, että olemme löytäneet kriteerit täyttäviä henkilöitä, ei ole ollut ongelma, mutta jotta heistä löytyisi sopiva määrä sosiaalisia taitoja omaavia miekkosia, onkin sitten ollut jo toinen juttu. Mutta meillä täällä töllö-kanavalla ei olla oltu sormi suussa, sillä palkkasimme hyvin arvostetun tapakouluttaja Samuel Silvupleen ja tämän loistavan assistentin Pierre de Bryleen hieman ohjaamaan lähiöjamppoja ja kyllähän tulokset puhuvat puolestaan!</p><p>- Niin puhuvat, sillä jo kahden lähiöjampan tapaamisen jälkeen kaksikko kertoi saaneensa helpon työtehtävän Amazonin viidakosta, missä heidän pitäisi opettaa täysin sivistyneestä maailmasta erillään elävälle heimolle ranskalaiset käytöstavat ja barokkitanssit. Tehtävään kuulemma oli varattu aikaa kolme viikkoa. No Amazonille sitten kaksikko lähti ja saimme kuulla, että kolmesta viikosta jäi käyttämättä peräti reilu viikko. </p><p>- Mutta nyt esitellään töllö.kanavan tämän kauden lähiöjampat! </p><p>-Ensimmäisenä tulee jamppa Keravalta. Tämä 47 vuotias, mutta ei päivääkään alle kuusikymppiseltä näyttävä Jallu omistaa leveän neljän hampaan hymyn ja kun mies vetää itsensä oikein ruotuun, eli suoraksi, saadaan kiitettävät 169 senttiä mittaa, kuten myös leveyttä. Jallun mielimusiikki on kaikki mikä soi lujaa ja herkuiksensa hän kertoo purkkihernekeitto kylmänä suoraan purkista ja kuoriperunat. Ruokajuomaksi hän suosittelee kaikkea, missä on enemmän prosentteja kuin A-oluessa. Kyseistä juomaa Jallu pitää miedoimpana, mitä mies voi "selvinpäin" juoda, tosin omien muistikuviensa mukaan hän ei ole selvänä ollut sen jälkeen kun ensimmäisen kerran sammui joskus rippikouluikäisenä.</p><p>- Jallu olikin saanut lukemattomia kirjeitä daameilta, jotka olivat selkeästi kiinnostuneet tästä pikkukaupunkilaisesta pubiukosta. Monessa kirjeessä oli mukana mm. hampurilaisketjujen tarjouskuponkeja ja yhdessä löytyi yllättäin jopa pieni pullo partavettä, mutta Jallu valitettavasti ei ymmärtänyt tuotteen hienoutta vaan vetäisi sen huiviin todeten saaneensa parhaimmat kännit puoleen vuoteen!</p><p>- Seuraavana meillä onkin sitten urbaani Kallion kasvatti, Kartsa "Carlos" L. joka ei enää pääse yhteenkään paikalliseen, mutta tuntee siitä huolimatta jokaisen nurkkakuppilan portsarit ja vessat kuin omat taskunsa, tosin hänen housujensa taskut ovat olleet rikki jo jokusen vuoden, että se siitä. Kartsa, tai siis "Carlos" tunnetaan siitä, että hänet tiedetään myös kemistinimellä Carlos de Lonkeros, johtuen siitä, että mies sekoittelee mitä tahansa aineita lonkeroihin, jotta saa niihin lisää "twistiä". Heppu on hieman nuorempaa sukupolvea ja omien muistikuviensa mukaan taitaa olla melkein kolmekymppinen, mutta ei ole varma, kun paperit katosivat edellisen majapaikan pikku palossa ja uusia ei ole tullut jostain syystä vain hankittua. Kartsa on yrittänyt välillä jopa töitäkin, mutta väsyi jo mennessään työpaikalle työmatkalla sen verran, että päätti ottaa kaikki pekkaset ja vapaapäivät ja lomat heti putkeen.... no se putki onkin sitten jatkunut jo 8 vuotta. Naisihanteeksi Kartsa sanoo lyhyesti: "Sillä täytyy olla tissit!"</p><p>- Vaan mitenkäs posti muisti Kartsaa? Yllättävän paljon varsinkin itä-suomesta häntä lähestyttiin ja useampikin uhkea täti-ihminen halusi juurikin Kartsan hoitoon, eikä vähiten hänen koktailutaitojensa vuoksi... joten tässä saattaa olla kisamme musta (anteeksi rasistinen kommentti) hev... siis kisaaja.</p><p>- Töllö-kanavan kolmantena "Lähiöjampalle Pano!" ohjelmassa mukana on Espoon perukoilta ponnistava, hieman ruåtsiakin sammaltava Lars "Late de Lasol". Lars on 45v työstäjä ja kertomansa mukaan työstänyt paljon ja useita.... (sensuroitu)! Hänen habituksensa on yllättävän puhtoinen, johtunee siitä, että mies käy säännöllisesti pesemässä itsensä erään huoltoaseman autopesulassa itsensä. Kuulemma pesuharjojen harjakset kutittavat "kivasti" ja vaahtopesun jälkeen mies tuoksuu seuraavat kaksi viikkoa niin raikkaalle, että jopa pitkäripaiseen pääsee ilman, että vartija hätistelee ulos! Lars nauttii koti-illoista ja tällä hetkellä hänen kotinsa on Raden, eikun Heban, siis eikun Dutsin, äh siis tuon Kolli-Kallen, tuota tuota.... no on nyt missä on.</p><p>Lars, eli "Late de Lasol" saikin yllättävän paljon postia ympäri maata ja erityisesti rantaruotsalaiset herratkin lähestyivät häntä. Tämä onkin saanut miehen hieman vaikeaan tilanteeseen, koska olisihan sitä jossain Suvisaariston huvilalla helppo elellä, mutta kun hän on aina ollut hieman oman tiensä kulkija. Erityisesti meidän on mainittava kirje, joka tuli edellisen kauden semifinaaliin yltäneen parin Kossu-Koistinen (Jakomäki H:ki) & Irma-Helgan kauniimmalta osapuolelta - ja arvelujemme mukaan tuo olisi Irma-Helga. Hän kertoi suoraan, että ei saanut edellisellä kaudella kertaakaan, vaan kaikki oli bluffia, mitä tv:n katsojille näytettiin. Hänen tilallaan peittoa kuulemma heilutteli kuvaussihteeri Sirpukka Ass. Me emme ota tähän kantaa, tiedämme vain että Sirpukka on saanut kaksoset ja ei suostu paljastamaan näiden isää! Tämä kirje on tietty iskenyt myös "Late de Lasolin" sieluun, joten katsotaan kuinka miehen vielä käy.</p><p>- Seuraava kisaajaehdokas onkin sitten "nykäskylästä" eli Jyskälän poikia. Hamppa (26v) on kasvitieteestä kiinnostunut teenjuoja, jonka suuret, lähes teelautasen kokoiset, silmät tekevät varmasti vaikutuksen moniin katsojiin tällä kaudella. Valitettavasti hän ei suostunut näyttämään kuvausryhmälle omaa kasvipuutarhaansa, mutta kertoi siellä kasvavan paljon kallisarvoisia kasveja, joilla on parantavia ominaisuuksia ja joiden hoito ja kasvattaminen Suomen vaikeissa olosuhteissa - eikä vain säiden vuoksi - on toisinaan todella hankalaa. Hamppa nauttii yrttiteen juomisesta, syvällisistä keskusteluista teehetkien aikana ja rennoista 1960-luvun Kalifornialaisista biiseistä, joita varsinkin instrumetaaliversioina tykkää kuunnella. Hänen eräs tavaramekkinsä on vihertätä hikinauha.</p><p>- Tätä Jyväskylän ihmettä olikin lähestynyt fanipostien kanssa mm. samanlaisista kasvitieteellisistä kokeiluista kiinnostuneita henkilöitä ympäri eteläsuomen. Olipa joukossa myös eräs daami, jonka työpaikka näkyi olevan Tampereen rikospoliisi. Mielenkiintoista! Muutamat olivat laittaneet kirjeisiinsä mukaan pieniä näytteitä kasveistaan ja tarina kertoo, että Jyväskylän postikeskuksessa olisi ollut kohtuullisen hilpeää meininkiä muutamana päivänä. </p><p>-Tämän Töllö-kanavan "Lähiöjampalle Pano!" ohjelman toiseksi viimeinen kisaaja tällä kaudella tulee Kouvolasta, tai "Kouvostoliitosta" kuten he itse paikkakuntaa toisinaan mainostavat. Herran tai herran, no miten tuon ottaa, nimi on Pultti. Kukaan ei enää muista - ei edes hän itse - mikä hänen oikea nimensä on. Tuo nimitys taas tuli siitä, kun hän yritti ja yritti päästä moninaisista porttikielloista huolimatta erääseen ravintolaan, mikä tunnetaan nimellä "Mutteri" ja kun otti siitä ns. pultit, kun ei sisälle päässyt, niin tuo kutsumanimi jäi elämään. Tämän elämänsankarin kohokohtiin on kuulunut se, että sai kerran paikallisesta Siwasta monta vuotta sitten juoksukaljat vaikka huomasi napanneensa vain 3 pulloa ykkösolutta! Ehkä juuri tuon vuoksi hän olikin sitten kolme vuorokautta kipeänä, vatsa ei kestänyt noin mietoja juomia ja kaikki tuli perästä paineella pihalle. Tämä taas tiesi uusien housujen hankitaa, vaikka edelliset olivat vielä lähes uudet, vain neljä vuotta aiemmin ostetut "uhvimarketin" tarjousfarkut.</p><p>-Pultti oli ihastuttanut monia naisia ja häntä lähestyttiin mm. muttereilla ja olipa joku jostain syystä laittanut pikku paketinkin matkaan, mistä löytyi jopa käsiraudat! Eräs naisoletettu oli suoraan sanonut, että jos Pultti ei pulttaa häntä ensimmäisen vuorokauden aikana vähintään viidesti, hän raiskaa tämän. Siinäpä olisi Pultille haastetta kerrakseen. Olipa muuten eräät siskoksetkin laittaneet varmaan sitä "parempaa Seppälää" ylle ja ottaneet yhteisselfien, missä keikistelevät Alepan kassit käsissään. Eli miehelle olis tuplaa tarjolla..... Kestääkö kunto, se me nähdään myöhemmin, kun selviää, kenet tai ketkä Pultti valitsee alkuun seuraksensa.</p><p>- Tämän kauden viimeisin, vaan ei vähäisin, kisaajamme on Lahtelainen Malski R. joka lopetti oluenjuonnin, kun paikallinen panimo Mallasjuoma ajettiin alas. Tosin linja on toisinaan lipsunut, varsinkin kun tuttu kaveririnki on hyvällä tuulella ja joku on saanut jotain korvauksia tai tukia ja ostanut "pienen" satsin luotettavalta hovihankkijalta (nimeä emme paljasta, mutta se sinertävällä Transitilla ajeleva Valsu....) Viron tuliaisia, jotka yleensä ovat edullista bisseä ja toisinaan jostain torinlaidalta ostettua paikallsita pontikkaa. Tässä porukassa Malski on kovassa maineessa, sillä hän on kerran lähes selvinpäin pyörinyt "Lahden betonin" eli suurmäen alastulorinteen alas ilman haavereita. Kyseessä oli vedonlyönti ja voittaja sai silloin viikonlopuksi porukan tutun kiertopalkinnon: Iki-Impi Isokurvisen, jolle Malski olikin tarjonnut parastaan: Eli kävi uimahallin pesutiloissa pesemässä kainalot ja vehkee.... siis hiuksensa. </p><p>- Malskia olikin lähestytty jo tositarkoituksella kirjeissä, sillä jopa Viron puolelta oli tullut joltain Tatjanalta postia, johon Malski oli tosin todennut "Illalla Tatjana 200 ja aamulla Burana 600". Tästä voimme arvailla, että kyseinen henkilö ei kuitenkaan Malskia tule lämmittämään. Myöskin yhdessä kirjeessä oli mukana lähes käyttämättömät (arvelujemme mukaan punaiset) pikkuhousut ja niitä Malski onkin kantanut sitten puseronsa rintataskussa siitä saaakka!</p><p>- Nyt sitten odottelemme, millaisia daameja nämä meidän kuusi lähiöjamppaamme valitsevat. Odotettavissa on huuruisia ja huumaavia hetkiä, jotka menevät päähän (kumpaankin) yhtä varmasti, kuin viiden kilon hienosäätölekan hipaisu kroppaan. Pysykää Töllö-kanavalla ja seuratkaa kanssamme Lähiöjamppojen oman panon metsästystä.</p><p>- Voitte osallistua myös ohjelmaan laittamalla viestejä numeroon 0700-013027070 ja hintahan on vaatimattomasti vain yhden kyykkyviinipullon verran. Lisämateriaalia saatte halutessanne nähdä omalla "Prime-pano" kanavalla, jossa sensuroimatonta materiaalia heti ensiviikosta alkaen. Tämän voitte tilata samasta numerosta ja kanavan hinta on 3:n Suomi-viinapullon verran. </p><p>--------------------------------------------------------- <br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p>Hiljainen mieshttp://www.blogger.com/profile/08594484220605124994noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5947837769813675195.post-63170809052206547162021-11-11T04:04:00.010+02:002021-11-11T04:09:16.253+02:00Häät sulhasen tapaan - Suomi<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvsN4pFQlH5ykSVCqkbIiXMNhQ8S6XV7hDRZGOOZcHVuvFvKCfZLdqUVll2keA2s2MzfmhYV75pVdqGkgk4FSZv_npFc6iDi1-S7UlKQrpLJ-LMfHLj36Iije3m1YODqD8XbLtskldFTL9/s771/H%25C3%25A4%25C3%25A4%25C3%25A4%25C3%25A4%25C3%25A4%25C3%25A4%25C3%25A4%25C3%25A4%25C3%25A4.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="771" data-original-width="700" height="192" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvsN4pFQlH5ykSVCqkbIiXMNhQ8S6XV7hDRZGOOZcHVuvFvKCfZLdqUVll2keA2s2MzfmhYV75pVdqGkgk4FSZv_npFc6iDi1-S7UlKQrpLJ-LMfHLj36Iije3m1YODqD8XbLtskldFTL9/w291-h192/H%25C3%25A4%25C3%25A4%25C3%25A4%25C3%25A4%25C3%25A4%25C3%25A4%25C3%25A4%25C3%25A4%25C3%25A4.jpg" width="291" /></a></div> No niin, eli vaihteeksi ollaan kevyemmällä asialla liikkeellä. Älkää ottako kirjoitusta liian vakavasti ja sen ei ole tarkoitus olla loukkaava ketään kohtaan, joten toivottavasti nautitte tekstistä. (11.11.2021)<p></p><p>--------------------------</p><p><a href="https://www.youtube.com/watch?v=gpeiuVL5hLs" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=gpeiuVL5hLs</a> <br /><br /></p><p>Ja heipä hei sinne kotikatsomoihin! Tämänkertaisessa jaksossa meillä on Timppa-Jaakko, joka vie vihille "pitkäaikaisen" tyttöystävänsä - jo ihan kolmen kuukauden seurustelun jälkeen. Kaunis morsian on Heli-Annukki, jonka edellisestä liitosta mukaan tulevat vielä 3 lasta ja hän odottaa juuri ensimmäistä heidän omaa yhteistä lastaan. <br /></p><p>Heli-Annukki on ammatiltaan somesisällön tuottaja-assistentti ja Timppa-Jaakko taas suoritettuaan ammattitutkinnon, oli n. vuoden ajan työttömänä, mutta nyt viimeisen kahden kuukauden aikana ahkeroinut valtuutettuna luonnonsuojelualueilla ja kaupungin puistoissa toimivana linnunpönttöjen tarkistajana. Kumpikin tekee toisinaan pitkää päivää ja usein kun Timppa-Jaakko, jota kaverit kutsuvat nimellä JaTi, onkin kotiin tullessaan täysin pönttö sekaisin! Eikä Heli-Annukin, tai tuttavallisemmin Helskun, pienet aamupahoinvoinnit ja lasten päiväkotiin viemiset kevennä yhtään tilannetta. Pari olikin laittaa suhteensa "jäähylle", mutta sitten eräänä aamuna Helskun ottama raskaustesti aiheutti hieman tilanteen uudelleen analysointia: - Joo, kyllä mä siin´ parit helvetit taisin huutaa kylppärissä, kun näin ne viivat! Mutta olihan tuota yritetty jo useampia kertoja.... ainakin JaTi:n sanojen mukaan.....</p><p>Mutta nyt Helskun pitää lähteä kolmeksi viikoksi pois heidän yhteisestä kauniisti rakennetusta kodista, jonka he olivat saaneet paikkakunnan vuokra-asunnoista vastaavalta taholta melkoisen nopeasti, tosin ehkä siihen asunnon saamiseen vaikutti se, että asuntoon piti tehdä melkoinen "peruspesu" ja remontti, että sinne pystyi muuttamaan ja kun JaTi sanoi, että hän voi laittaa paikkoja kuntoon, auttoi se asunnon saamisessa huomattavasti. No nyt tämä heidän oma "linnake", kuten he itse sitä kutsuvat, jää seuraavan kolmen viikon ajaksi siis JaTi:n hellään huomaan, kun Helsku lähtee lapsien kanssa vanhempiensa luo. -Tippahan tässä tulee ihan silmään! Helsku nyyhkii noustessaan autoon, jolla hänen isänsä oli tullut heitä hakemaan. - Toivottavasti JaTi ei juo heti kaikkia kaljoja kaapista tai muistaa sitten ostaa uusia tilalle, kun mä tulen takaisin kotiin tai se todellakin saa kuulla kunniansa. Mutta mitenkäs tuo alkoholi ja raskaus? No Helsku naurahtaa ja sanoo, että eihän hän nyt oikeasti ole ottanut, kuin kerran yhden sidukan sen jälkeen, kun huomasi olevansa paks.... siis raskaana.</p><p>Auton kurvattua pois talon kulmalta JaTi soittaa parhaalle kaverilleen Mosselle, jolla tuntuu aina olevan aikaa..... vaikka miehen pitäisi olla töissä. No pikkuseikat sikseen, Mosse ilmestyy paikalle ja kaverit pistävät tuulemaan: Aikaa kolme viikkoa ja aiheena JaTin:n ja Helskun häät! </p><p>- Ensteks´ meidän pitää.....-Lähteä baariin! Keskeyttää Mosse ja pidemmittä puheitta kaverukset suunnistavat lähiökuppilaan, jonka vakionaamoja herrat ovatkin. Siellä tietenkin seuraan liittyy muutama muukin heppu ja illan edetessä ideat häistä alkavat saada mitä erikoisempia virityksiä ja ajatuksia.... Tässä vaiheessa tuottajatiimi päättää poistua taka-alalle ja sovittiin, että tullaan seuraavana päivänä siinä puolenpäivän aikaan katsomaan, miten homma etenee.</p><p>PIM-POM..........PIM POM..................PIM POM..........PIIIIM POOOOOM.........PIM POM PIM POM........ PIM POM PIIIIIIIM POOOOOOM....... JaTi:n hereille ja ulko-ovelle saaminen ei ollutkaan se maailman helpoin homma! Mutta kukas nainen tuolta heidän makuuhuoneesta kävelee ulos vain pikkuhousut... KAMERA KUVAA NYT TUOTA MAISEMAA TUOLTA PARVEKKEEN TAKAA! Jaahas, perästä tulikin Mosse! Hetken jo pelästyimme, että mitä täällä tapahtuu. No Mosse oli saanut jonkun "hehkeän" neitosen, jolla takana on loistava tulevaisuus, eli yhden pubiruusun mukaansa ja JaTi oli luovuttanut heille makuuhuoneen, päätyen itse sohvalle. No tämä naisoletettu (kyllä tuo vahvasti sellaiselta vaikutti - ohjaajan huomautus) saatiin ulos ja herroille kahvia nenän eteen.</p><p>- Joo siis tästä tää ny´niinku lähtee sit´! Joo, mää alan hakee sitä juhlamestaa ja sit´ pitää järkkää sinne jotain pyttistä tai muuta evästä. JaTi pohtii saaden Mossen jatkamaan, että viinaa pitää olla, joten ensitöikseen miehet varaavatkin laivamatkan Tallinnaan, samalle päivälle! No ei muuta, kuin hynttyyt ylle, vähän dödöä kainaloon, tukka taakse ja menoksi. -Eeeestiiii eeestiiii eeestiii.... kai paan siellä perkeleestiiiiiii! Mosse mylvii ja JaTi laskee nopeasti, että paljonko he voivat upottaa viinohin rahaa. Mutta ovatko herrat ajokunnossa? - Juujuu... mä en ottanut eilen kuin 2 bissee ja pari minttusnapsii ja me oltiin jo kympin jälkeen täällä. JaTi perustelee, jotenka mies rattiin, Mosse kyytiin ja menoksi.</p><p>Pojat ehtivätkin juuri ennen laivan lähtöä perille ja eikun suoraan pub... siis syömään. Täytyyhän sitä miehen välillä tankata suolastakin, muutenkin kuin tequilaa ottaessa..... (jos ymmärrätte). No muutama tunti ja laiva saapuu Tallinnan satamaan, eikä kauaakaan kun miehet kurvaavat ulos sen uumenista. Matka suuntautuu kaupungin laitamalla sijaitsevaan ostoskeskukseen, jossa aiemminkin on käyty, jotenka paikka oli tuttu ja eipä muuta, kuin sisälle ja ostoksille.- Paljos´ niit´ vieraita sit sillee niinku tulee? Mosse kyselee, lastatessaan olutlaatikoita pinoon. - Mmmm... joo, onhan niitä ainaki´ Helskun koko helvetin suku, eiku siis... ihan kivoja sen vanhemmat on ainaki´ en mää muist tiedä! JaTi pähkii ja saa lopulta arvioitua, että kai niitä juhlijoita on sitten sen verran, että otetaan vielä pari laatikkoa lisää. Lopulta kaikki oluet, siiderit, kirkkaat, tummat, konjakit, viskit, kuoharit ja muut oli ostettu ja lastattu autoon, jonka takajouset "kiittivät" runsaasti lisääntyneestä painosta! -Ja ny ei olla sit´ missään formularadalla, et aja sit vähä varovaisemmi´ takas satamaan, mitä kaahasit tänne! Mosse painottaa JaTille, kun nämä lähteävät takaisin kohti laivaa.</p><p>Mutta onneksi mitään ei sattunut ja kaverukset pääsivät takaisin laivalle ja oli hetki istahtaa kal...siis kahvilla ja pohtia, mitä kaikkea Helsku ehkä odottaa häiltä. - Se on sellanen mimmi, et jos joku juttu ei sit oo sen mieleen, ni se alkaa kimittää! JaTi paljastaa. Mosse repeää nauramaan ja hekotuksen lomassa saa kysyttyä, että senkö takia se kimittää joskus öisin, kun peiton helmat heiluu! JaTi tajuaa onneksi vitsin, eikä vedä "liikkuvia taakse" ja anna kevyttä käsipusua kaverinsa poskelle. </p><p>Lopulta väsynyt kaksikko oli palannut JaTi:n ja Helskun asunnolle ja alkoi armoton auton tyhjentäminen, siihen tietty ilmestyi yllättäen avuliaita naapureita, jotka pientä kantopalkkota vastaan olisivat voineet myös kantaa jotain, mutta herrat kieltäytyivat tarjotusta avusta. - Onpa suppeita tyyppejä, mitä te oikee´ kuvittelette olevanne? Eräskin hieman väsyneen oloinen naapurin isäntä toteaa närkästyneenä tumpatessaan tupakan ulko-oven pieleen, vaikka tuhkakuppi oli metrin päässä.</p><p>Seuraavat pari päivää menivätkin sitten juhlapaikkaa etsiessä. Työtä vaikeutti se, että paikka ei saanut olla mitenkään liian "rahvaanomainen", mutta ei myöskään kovin kylttyrelli - kuten JaTi tuumasi. Samaan aikaan Helsku oli äitinsä ja morsiusneitonsa ja kaasonsa kanssa käynyt katsomassa hääpaikkaa, mikä olisi hänen unelmiensa häiden pitopaikka! - Oi, katso noita kattokruunuja! Eihän tuollainen edes mahtuisi meidän olohuoneeseen. Miten upeita nämä kattauksetkin ovat..... Siis APUAAA... mä varmaan pyörryn kohta! Helsku tiesi, että tällaiseen paikkaan hän ei varmaan pääsisi häitään viettämään, vaikka salaa sitä toivoikin. Vaan millainen paikka sitten JaTin kiikarissa oikein oli? No alkuun hän oli tarkistanut kaikki lähiseudun kartanot, juhlavastaanottoihin soveltuvat tilat, paikkakunnan parempien ravintoloiden kabinetit ja vaikka mitkä paikat, mutta mikään ei vain sytyttänyt miestä. Olikohan hänellä ollenkaan ajatusta siitä, millaiset häät hän haluaa Helskulle tarjota?</p><p>Lopulta muutama vaihtoehto alkoi vaakakupissa painaa enemmän, kuin toiset. Eräs vaihtoehto, varsinkin hintansa vuoksi, alkoi kiinnostamaan häntä ja lopulta kävi niin, että JaTi teki varauksen juhlapaikasta 380 euron hintaan - ja paikka on vielä järven rannalla. - Oleks´ sä nyt aivan varma, mitä tuli tehtyä? Mosse tosin epäröi, mutta JaTi oli onnensa kukkuloilla. Hän oli laskenut, että hääpaikkaan menee vähintään 500-800 euroa, mutta nyt päästiin edullisesti. Seuraavana olikin sitten aika lähteä katsomaan pukua päälle ja eikun etsimään "parempaa Seppälää", joten paikalliseen kauppakeskukseen vain ja oikeaa boonuskorttia vilauttamalla sai vielä vähän alennustakin. - Mul ei oo ollu pukua päällä sen jälkeen, ku pääsin ripille! JaTi tunnustaa samalla kun kehuu, että pukuhan tuntuu kuin mittatilauspuvulta... kyllä hän sellaset tuntee! Samaan aikaan Helsku on käynyt katselemassa morsiuspukuja kaasonsa ja äitinsä kanssa. Morsiusneito ei jaksanut nyt lähteä matkaan, kun oli edellisenä iltana kän..... kaatunut hieman ja paikat olivat kipeät. - Voi tää olis´ niin mun makuuni! Tässä olis ihan kaikki sillee upeesti, nää timantit ja tollaset kultaset langat nois pitseissä... voi apua, tää on... mä alan koht´ itkeen!" Helsku oli selvästi löytänyt unelmiensa hääpuvun (yllättäin liikkeen lähes kallein, mutta jätetään tämä nyt mainitsematta). </p><p>Vaan mitäs herrat tekevät? Jaahas, keittiön pöydän ääressä istuu kaksi tuimailmeistä kaveria, kunnes ovikello soi. Paikalle ilmestyy heidän kaveri Timo-Iisakki, tai tuttavallisemmin Tiiseli. Tämä oli jo lähiöbaarissa ollut mukana ideoimassa häitä ja oli luvannut tulla auttamaan ja apu olikin tarpeen. JaTi oli lukossa, nenän edessä oleva "To do" lista oli koruttoman pitkä ja aikaa oli vähän......- Sun pitää vähä nyt niinku sillee .... siis niinku.... mikä se sana on... kun pitää..... ottaa...... - Teräviä! Ehdotti Mosse. -Eikun siis... pitää ottaa... ja terästäytyä, siis karpata, eikun skrapata.. skarpata! Olikohan Tiiselin änkyttämisen syynä kameroiden läsnäolo, vaikea sanoa. Sanoista tekoihin ja netti auki! Juhla-asut, muotiliikkeet, morsiuspuvut, seksiasusteet.... heeetkinen - mitenkäs tämä liittyy nyt kuvioon? Pojilla lähti ehkä ajatus hieman "lapasesta", mutta nopeasti palattiin ruotuun ja löydettiin netistä liike, josta voisi Helskulle löytyä se oikea asu häihin, jotenka ylös-ulos-autoon-ja-menoksi.</p><p>- Onks tossa ny niinku sellasta, mitä se on... toi alaosa kun on noin iso? Tiiseli mietti, nähtyään ensimmäisen morsiuspuvun, jota JaTi mietti. - Juu, ei tuo ole hyvä, se kerää kaikki roskat mukaansa! Eikä tos tuu Helskun rinnatkaa sit esille silleen mitä mä haluun! Jotenka puku vaihtoon ja toista esille. Ja sama rumba jatkui ja jatkui.... Lopulta liikkeen omistaja tuli kertomaan, että liike suljetaan 10min kuluttua ja jos herrat nyt siinä ajassa löytävät mieleisen morsiusmekon, saavat he sen reilulla alennuksella, että ... hopi hopi. (taisi ilmeistä päätellen haluta heput ulos ja nopeaan - ohjaajan huomio). Ja löytyihän se: Kurvikas, tyköistuva, selästä avoin ja runsaasti povea esille tuova luomus ja kaupat tehtiin pahemmin enempiä kyselemättä!</p><p>Seuraavat pari päivää menivätkin JaTi:lla siihen, että hän yritti löytää jostain tahoja, jotka huolehtisivat ruokatarjoilusta. Oli ajatellut, että muutamat kaverit voisivat pienellä korvauksella tulla vähän kokkailemaan ja kaatamaan juomia, mutta yllättävästi kaikilla oli kiire juuri sinä päivänä! Joten ei muuta, kuin pitopalveluiden palveluksia kyselemään ja lopulta löytyikin yritys, jonka kalentesiin kyseinen päivä sopi. Menu pyrittiin tekemään mahdollisimman yksinkertaiseksi, koska "ei näistä mitään kuninkaallisia häitä ny tule", kunte JaTi oli puhelimessa pitopalvelun pitäjälle kertonut. Pienen keskustelun jälkeen hän huomasi, että 3400 euroa katosi hääbudjetista, mutta se homma olisi hoidossa! Parasta tuossa oli vielä se, että pitopalvelu extrana, hieman häälahjana, lupasi tuoda itsetehtyä kiljua pönikän verran ja sekös JaTia ilahdutti suunnattomasti. </p><p>Häät lähestyvät. Helsku hermoilee, hän ei ole kuullut mitään, koska ja missä häät ovat.... edes kaaso tai itsensä kuntoon saanut morsiusneitokaan ei ole kuullu vihiä juhlista. Olisivatko pojat unohtaneet tehdä kutsut? Ehei, tässä he askartelevatkin niitä keittiön pöydän ääressä ja silppua on! Mutta mitä ihmettä he oikein väsäävät? No niin... eli sanomalehdistä leikellään sanoja ja kirjaimia ja niistä yhdistellään sitten lauseita, jotka liimataan jo esitaiteltuihin kortteihin, jotka oli leikattu isommista värikkäistä arkeista. Kaikesta säheltämisestä ja sotkusta huolimatta homma tuntuu sujuvan, ehkä osasyynä on se, että pöydällä näkyy olevan myös nesteytykseen tarkoitettua punaviiniä parikin pulloa. - Nää ny´ on vähän enempi vain koristeena, mutta pitäähän meidän tietää mitä me ostettiin Tallinnasta, niin maistellaan ihan vähän tässä samalla. JaTi kertoilee ja kiroaa, kun liimasi taas sormensa yhteen.</p><p>(Mainoskatkoilla näytetään närästyslääkemainoksia, pikkuhousunsuojamainos ja henkivakuutusmainos)</p><p>Seuraavana päivänä JaTin kotona on hiljaista porukkaa. Kolmikko (hän, Mosse ja Tiiseli) eivät kykene juurikaan edes kommunikoimaan, jotenka tuli valitettavasti tauko kuvauksiin. Palaamme myöhemmin.</p><p>No niin ja sitten taas mennään..... JaTi tajusi, että aikaa ei ole enää tuhlattavaksi, koristeita ei ole vielä ollenkaan ja sormuksetkin pitäisi ostaa, vai voisiko ne tehdä itse? Tämä idea sai myös kavereiden kannatuksen, jotenka ei muuta, kuin läheiselle metallipajalle, missä tuttu jäppinen Uolevi oli töissä. Tämä ehdotti, että otetaan ja sahataan ohuesta kupariputkesta sormus, poltetaan hieman pintaa ja hiotaan. Sillä siitä saisi todella erikoisen näköisen. JaTi oli tyytyväinen ideaan ja ei muuta, kuin tuumasta toimeen ja Uolevi hommiin.... No, muutaman tunnin vääntämisen, voimasanojen runsauden ja hikoilun jälkeen tämä olikin saanut jotain aikaan ja tuli esittelemään JaTi:lle tuotoksiaan. - Siis toiko se nyt sitte´silleen on? Saaks siihen tehtyä mitenkää kaiverruksia, kun ne on oltava? Uolevi ei siihen pystynyt, joten pojat ottivat tämän tekeleet mukaansa ja kurvasivat kultasepän liikeeseen. Siellä menikin jo selittämisessä sen verran aikaa, että... lopulta kultaseppä ymmärsi asian ytimen ja lupasi yrittää, mutta sanoi, että ihan ilmaista lystiä tämä ei ole kuitenkaan. Kuitenkin lopulta näissä kuparisormuksissa oli sitten myös kaiverrukset ja JaTi huokaisi helpotuksesta.</p><p>Helsku taas oli jutellut kaasonsa ja äitinsä, sekä tuon hieman väsyneen morsiusneitonsa kanssa, siitä millaisen sormuksen hän haluaisi saada. - Se olis sit kultanen ja siin vois olla sit´ sellane pieni punane rubiini, eikä kirkas!" - Mutta ku´ rubiinit on aina punasia.! Äiti ohjeisti. -Ai on vai? Mä oon luullu et niitä saa sillee ihan kaikkii värei, niinku kultaakin on valkokultaa ja ruusukultaa. -Mut hei, me ei tiedetä vieläkää juhlamestaa tai edes miten sinne mennää ja koska! Kaaso yhtyi keskusteluun.</p><p>Kuljetus olikin JaTin seuraava ongelma, sillä kaikki tilataksit ja muut olivat pahasti ajossa tuona päivänä. - Sellasta limusiinii mä en voi ottaa, ku se ei pääse sinne juhlamestaan ajaan! Yhtäkkiä Tiiseli karjaisee, että hänellä on ratkaisu asiaan ja kiihkeästi mies kertoo JaTi:lle ideansa, mikä selvästi ilahduttaa tulevaa sulhasta suunnattomasti. Nopeasti puhelin käteen ja soitto.... ja jokusen minuutin kuluttua kuljetuspuoli niin morsiamen seurueelle, kuin muullekin juhlaväelle oli hoidettu. - Ja tämän kunniaksi otetaan yhdet kal.....kahvit, pistetäänpä pannu porisemaan!</p><p>On enää pari päivää häihin ja sulhanen oli Tiiselin kanssa käynyt ostamassa myös kaasolle ja morsiusneidolle kauniit mekot, ainakin ne.... no miehet tykkäävät! Mossella oli oma ohjelmansa, käydä ostamassa koristeita ja parin tunnin kuluttua mies kurvaakin JaTin luo tyytyväisen näköisenä. - Katos kun näin ilmotuksen, että yks liike lopettaa niin mä sain sieltä kaikkee tavaraa ihan ilmatteeks ja sitten kävin vain ostamassa noita härpäkkeitä ja muuta vähä lisää! Ja kyllä sitä tavaraa autossa olikin. Mosse, josta oli värvätty myös bestman ja Tiiseli, saivat myös hieman siistimmät vaatteet juhlapäivään, vaikka mitään kalliita pukuja ei heidän "kostyyymiin" hankittukaan. Kaverit olivat kuitenkin tyytyväisiä. ...Vaan olivatko kaaso ja morsiusneito omiin asuihinsa? - Siis mikä tää riepu on olevinaan? Jos mä heitän tän päälle, nii eihän tää edes peitä... kato ny, mun pylly lähes paistaa täältä!- Mun tissit ainaki tulee ihan liikaa täst´ ulos, miten mä voin istuu nätisti tää päällä! Ja siis soitti JaTi:lle, joka huokaisee ja kertoo, että nyt ei ole rahaa eikä aikaa vaihtaa asuja. Jos naiset haluavat muuta, saavat ostaa itse. Tämä taas ei käynyt kaasolle, eikä morsiusneidolle, jotenka he päättivät, että laittavat jotain omista hieman lisää asuun, etteivät aivan puolialasti kulje.</p><p>On hääpäivän aatto. JaTi ja kaverit ovat koristelemassa juhlapaikkaa, kun tulee puhelinsoitto! Missä kutsut ovat? -Perkele, ne on siellä olohuoneen pöydällä! Mosse lähtee vauhdilla hakemaan niitä ja toimittamaan kaikille kutsutuille.Ensimmäisenä tietenkin morsiamelle, joka saa raivokohtauksen! -Siis MUN häät ovat HUO-MEN-NA ja mä en ole edes polttareit pitäny`!!! Mitä vit.....ua! Ja taas puhelinsoitto JaTi:lle, mikä meneekin vastaajaan.... JaTi on "kadonnut". Pulssi nousee Mossella, verenpaine Helskulla, kaikki muut ovat peloissaan hiljaa, lopulta JaTi vastaa, oli akku loppunut. -Ai mitä, siis polttarit? Okei, sano niille että infotaan parin tunnin päästä.</p><p>JaTi ottaa asian hoitoon samantien, jättäen Tiiselin koristelemaan juhlapaikkaa. Onneksi Mosse ilmestyi sopivasti paikalle ja homma eteni rivakasti. Mutta miten morsiamen polttarit? JaTi soitti tuttuun paikkaan ja kysyi, onnistuisiko pieni extraohjelma ja näppärästihän tuo toteutui, jotenka huojentuneena hän laittoi Mossen soittamaan morsiamelleen ja kertomaan ilouutisen: Polttaripaikka on varattu ja maksimissaan 4 henkeä JaTin piikkiinsä pääsee juhlimaan.Helsku ei tykännyt henkilörajoituksesta, mutta ymmärsi lopulta, että aika on kortilla, kuten varmasti rahatkin. Parempi tuokin kuin ei mitään ja toiset voivat liittyä seuraan halutessaan. Päivä alkoi taipua alkuiltaan, kun Helskua ja tämä seuruetta tultiin hakemaan polttareihin. JaTi oli saanut paikkakunnalla invataksia ajavan herran kiinni, joka kyyditsi nelikon.... niin, pienen mutkan kautta heidän lähiöpubiin! JaTi oli sopinut sinne ohjelmaa, ensin oli bingo (mitä Helsku inhoaa), sitten beer pongia ja vieläpä Helsku vietiin keittiön puolelle veivaamaan pitsataikinaa ja heittelemään pitsalättyjä ilmaan. Siitä hän onneksi piti ja lopuksi henkilökunnan avustuksella hän paisteli seurueelleen ja vähän muillekin pitsoja.</p><p>Entäs poikien polttarit? Jaahas, olohuoneesta kuuluu meteliä.... kas kas, täällä pelataan pelikonsolilla NHL:lää ja meno sekä meteli on sen mukaista. No luulisi, että seuraavana aamuna ovat ainakin ajoissa hereillä, kun eivät ole riekkumassa pitkin kyliä.....</p><p>On hääpäivä ja aamu on jo pitkällä. Helsku oli käynyt jo kampaajalla, minkä JaTi tietenkin oli unohtanut hänelle tilata. Onneksi Helskun äiti oli ollut valppaana ja hoitanut asian. Meikkaamisen hän sanoi hoitavansa itse, sillä ei ollut koskaan tottunut siihen, että joku sörkkii hänen kasvojansa. Mutta hääasua ei oltu vielä sovitettu! Se tuotiin poikkeuksellisesti Helskulle kotiin ja hän pääsi nopeasti sovittamaan sitä. - Mitä ihmettä tämä meinaa? Siis tällainen makkarankuori mulle nyt päälle ja mä ku oon paksuna, nii tää mun maha sit näkyy kaikkialle, joo mä näytän tosi porsaalt´ et kiitti vaa! Helsku raivosi, huomaten samalla, että asu oli myöskin rohkealla kaula-aukolla varustettu ja selästä avoin. -En mä ny tällaisella voi lähtee, siis mä palelen muutenkin aina! Onneksi puvun tuojalla oli muutama näppärä kikka, millä asua voitiin hieman muokata nopeasti ja Helskukin saatiin rauhoittumaan.<br /></p><p>Sen sijaan JaTi ja kaksi muuta herraa ovat ehkä aavistuksen väsyneitä, sillä pelaaminen kesti aina aamuviiteen saakka ja sen kyllä huomaa! Mutta ei auta itku markkinoilla, nyt ei ole aikaa hukattavaksi, vaan tossua toisen eteen ja toimintaa. Kaikki loput tarpeelliset tavarat mukaan ja juhlapaikalle. Siellä olikin jo pitopalvelun väki aloitellut toimiansa, jotenka JaTi:lla alkoi vatsassa tuntua siltä, että hän todellakin on menossa naimisiin,,,, eikä tämä kolmeviikkoinen olekaan ollut mitään leikkiä.<br /></p><p>Mutta mitä kuuluu morsiamelle? Hän ja toiset ihmettelevät yhä kutsua. Siinä ei mainittu paikkaa, vaan ainoastaan aika, milloin heidät noudetaan. No salaisuushan tuo pitääkin olla loppuun saakka ja mitä lähemmäksi määräaika tuli, sitä hermostuneempaa väki alkoi olla. Lopulta kello kilahti 13.00 ja pihalle piti kurvata kyyti, mutta mitään tai ketään ei näkynyt! Alkoi kynsien pureskelu, jos niistä nyt enää oli mitään jäljellä. Tässä vaiheessa Helsku näki myös kaason ja morsiusneidon asut ja hän oli pyörtyä! -Siis onks´ noi tilattu jostain seksishopista? Ai kamala, ihan pornoa! Miten te voitte....? Samassa ulkoa kuului torven törähdys, kyyti oli tullut. Pihalle oli kurvannut vanha vihreä Hiace, minkä kyytiin heidän piti mennä.- Mitä vit...a? Siis onks tää mun hääauto? Mä en mene tollasen paskan kyytiin! Lopulta Helsku istahti isänsä autoon ja toiset taas Hiaceen, matka kohti hääpaikkaa alkoi...</p><p>Matkalla ohitettiin muutamakin kaunis paikka, jossa häät voisi järjestää, mutta mihinkään ei pysähdytty. Helsku alkoi olla ymmällään, kun he seurasivat Hiacen etenemistä. Juhlapaikalle oli jo muuta juhlaväkeä tuotu ja kaikki olivat hämmentyneinä, että mikä tämä juttu on! Lopulta morsian ja muu seurue ilmestyi paikalle ja sitten se ensimmäinen huuto.... tuotantoyhtiön desibelimittari sanoi POKS! Oltiin kauniin järven rannalla, luonnon keskellä ja aukealle paikalle oli pystytetty jokunen armeijan puolijoukkueteltta! Yksi niistä oli koristeltu ulkoapäin erityisen runsaasti, eli siellä varmaankin olisi sitten vihkiminen ja siihen telttaan Helskua lähdettiinkin viemään. Teltassa, valolyhtyjen loisteessa, JaTi odotti pala kurkussa, mitä tulee tapahtumaan.... Helsku tuli viereen, katsoi tätä hiljaa, mutta katse kertoi sitäkin enemmän! Muuta väkeä tuli telttaan niin paljon kuin mahdollista ja pappi aloitti vihkimisen. Tällöin Helsku otti varovasti JaTia kädestä kiinni, hän tärisi.....</p><p>Lopulta he saivat sanoa "Tahdon!" ja näin tuo kiihkeä "pitkä" yhdessä oltu aika sai sinettinsä ja heistä tuli onnellinen aviopari! - Mutta mikä tää juttu on? Tänne metsän keskelle jotain telttaa ja sit tääl niinku pitäis bilettää? Sä et kuitenkaa ole muistanu edes ohjelmaa hankkii tai sit taas on jotai per....bingoa! JaTi huokaisi kertoakseen, että kyllä heillä ohjelmapuolikin olisi kunnossa, kunhan Mossen kaveri ehtii tulla paikalle, se lupas esiintyy ihan ruokapalkalla ja ruokaa kyllä on. </p><p>Vaan mitä sanovat kaaso, morsiamen äiti ja morsiusneito koko touhusta? - Onhan tää ny vähän erilaist sillee et me ny tullaa tällasina huo....an näkösinä tänne korpeen ja kukaa ei sit edes kato meit! - Joo se vähän kyl korpee muaki ja kun on tällaset korkeet korot sit ni koita sit sipsuttaa täs näil tääl. Morsiamen äiti sensijaan oli positiivisesti yllättynyt, että JaTi oli kyennyt tekemään jotain omaperäistä. - On tuolla sulhasmiehellä ainakin jotain hyvää, niin ainakin upea anoppi. Ja päälle räkäinen nauru.</p><p>Ja näin nuoripari jatkoi juhlimistaan telttabileissään luonnonhelmassa ja mikä parasta, edes vettä ei ennusteista huolimatta alkanut satamaan koko tilaisuuden aikana.</p><p>----------------------------------------------------------------<br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p>Hiljainen mieshttp://www.blogger.com/profile/08594484220605124994noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5947837769813675195.post-82590029910712487982021-08-24T00:37:00.001+03:002021-08-24T00:37:36.049+03:00Viimeiset loppukesän päivät ja niiden mietteitä.<p> No niin, se on taas kesä pikkuhiljaa takanapäin ja on aika katsoa eteenpäin ja huomata, että kalenterikin kertoo syksyn olevan käsillä. Ilmat ovat jo viileämpiä, vettä sataa aina toisinaan ja kirpeä tuuli nipistelee nenää ja poskipäitä. Silti päivät ovat olleet valtaosin kauniita, eli kyllä syksy upeaa aikaa on!</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUhbkZ2ptJ-uoM_Cx2Jdzmg0p0tpZxDQF0zFNpNEFUMg1A1IF1kffY2K9siWDEbUrkyZ0W9KSr8_VekwuTIbQg0cXK_mySSWYQADPfflxjzxgDrsPgYUV5imDmtGeAkYsenNgFuq83li2k/s1024/Syksyist%25C3%25A4+tiet%25C3%25A4.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUhbkZ2ptJ-uoM_Cx2Jdzmg0p0tpZxDQF0zFNpNEFUMg1A1IF1kffY2K9siWDEbUrkyZ0W9KSr8_VekwuTIbQg0cXK_mySSWYQADPfflxjzxgDrsPgYUV5imDmtGeAkYsenNgFuq83li2k/s320/Syksyist%25C3%25A4+tiet%25C3%25A4.jpg" width="320" /></a></div>Paljon on taas tapahtunut viimeisten muutaman kuukauden aikana. Hieman rennompaakin elämistä on kuvioihin kuulunut, eli ei pelkästään matalalentoa paikasta a paikkaan b - ja hyvä niin! Mutta mitä syksy tyo tullessaan ja mihin se taas minuakin vie, no sen aika näyttää. Eipä ennustelemaan aleta.<p></p><p>---------------------------------------------------------</p><p>Syksyinen tie, hiljainen vain on. Sitä kuljen kävellen, maisemia ihaillen. Syksyinen tie, kostea se on. Sen pintaa koristaa laskeutuvien - leijuvien - lehtien aalto, mi´ kenkieni alla kahisevat, niitä kun kulkiessain mä sivuun potkin, naurahdellen vain.</p><p><a href="https://www.youtube.com/watch?v=ZDoH5dQ58ps" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=ZDoH5dQ58ps</a> </p><p>---------------------------------------------------------</p><p>Maailmani ei ole se, mitä näen - maailmani ei ole sitä, mitä kuulen! Maailmani ei ole se, missä olen, maailmani ei ole se, minne menen! Maailmani on siellä - siellä, missä on hän - kuka tekee maailmastani täydellisen, ainutlaatuisen ja kokonaisen! </p><p>Ja ennen kuin maailmassani on hän, ken tekee maailmastani kokonaisen - voi maailmani olla pieni, voi maailmani olla ruma, voi maailmani olla kaukana.... Aivan mitä tahansa! Vaan kun sinne astuu hän, on se täydellinen, ikuisesti! </p><p>---------------------------------------------------------</p><p>Kyyneliä valuu silmistä, poskille paljaille. Kyyneliä.... kristallinkirkkaita. Kyyneleitä, puhtaita, vilpittömän kauniita kaikessa pienuudessaan. Vaan miksi? Miksi valuu kyyneliä kohti paljaita poskia? Miksi?</p><p>Miksi?</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfziHZMYlhRpOnjJ42IpjuqgzFRHB5njN9Sohf16_-5BekDpWdmEl-FpCDqMnrcExyhEt9pMU-Gyj_DT_D5Y6CZMQ5IK2aOQ0bnTCdKNGtXQ4fA5Adsy0Am8Ojcw0I9Q4A1LxWXMehgh6r/s1920/Kyynel.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="1920" height="182" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfziHZMYlhRpOnjJ42IpjuqgzFRHB5njN9Sohf16_-5BekDpWdmEl-FpCDqMnrcExyhEt9pMU-Gyj_DT_D5Y6CZMQ5IK2aOQ0bnTCdKNGtXQ4fA5Adsy0Am8Ojcw0I9Q4A1LxWXMehgh6r/w273-h182/Kyynel.jpg" width="273" /></a></div>Miksi?<p></p><p>Ei - surua ei mielessä ole. Ei - pahaa mieltä ei sielussa ole. Ei laisinkaan, sen ääneen huutaakin saa! Vaan kyyneleet nuo, vilpittömän kauniit, valuvat poskille paljaille - puhtaasta onnesta!</p><p>Mikä syy onnen? Mikä tuo kyyneleet ilon? Kertoako sen taidan - haluanko mainitakaan...... Vai salaisuudeksi pieneksikö jätän sen pieneen sydämeen..... - ja niin myös teen!</p><p>----------------------------------------------------------</p><p><a href="https://www.youtube.com/watch?v=OMXtzZn7MGQ" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=OMXtzZn7MGQ</a> Pidä pilke silmäkulmassa ja nauti elämästä.</p><p>----------------------------------------------------------</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhTHmfN5aSVsMqMDJa-MIiw_QQO3ClzR7pWRgDoqHq-tosrLkjTe6HdNkLIESx84VwD1YlWM50JeWmZyrx1DM9iKgECTjUSs56nsFdyM_LcEucm25U-dC4YvoKsrTU9TTefrgKx5xPMHuU/s400/Kynttil%25C3%25A4ll%25C3%25A4.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="267" data-original-width="400" height="214" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhTHmfN5aSVsMqMDJa-MIiw_QQO3ClzR7pWRgDoqHq-tosrLkjTe6HdNkLIESx84VwD1YlWM50JeWmZyrx1DM9iKgECTjUSs56nsFdyM_LcEucm25U-dC4YvoKsrTU9TTefrgKx5xPMHuU/s320/Kynttil%25C3%25A4ll%25C3%25A4.jpg" width="320" /></a></div>Iltahämärän valloittaessa maan, tuoden pimeyttä ja hämärää, sytytän kynttilän. Iltahämärän kietoessa meidät syleilyynsä, katselen kynttilän valossa alastomassa sanatta jotain kaunista... Hiljaisuus on rikkomaton, tunnelma hiljainen - koskematon.... <p></p><p>Katselen, ihailen.... vaiti olen. Hymyilen, viereen tulen - silittäen, kevyesti poskea suudellen. Näen hymyn hentoisen, valossa liekin pienoisen.... Ei sanoja tarvita, ei - vain katseet kertovat sen.</p><p>Ja hämärtyvä ilta kietoi syleilyynsä... <br />-----------------------------------------------------------</p><p>Jos joku satunnainen lukija miettii, miksi nyt vain tällaisia pieniä ajatelmia - jos nyt sellaisiksi noita voi kutsua, niin johtuu ihan siitä, että fiilis oli sellainen, etten tarinaa olisi halunnut edes alkaa kirjoittamaan. Siitä olisi tullut pakkopullaa!</p><p>Mutta otetaan aihe-ehdotuksia vastaan, mistä kirjoittelisin joku kerta. Uskaltaako kukaan laittaa viestiä? <br /></p><p>-----------------------------------------------------------<br /></p><p><br /></p><p> </p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><br /><p><br /></p>Hiljainen mieshttp://www.blogger.com/profile/08594484220605124994noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5947837769813675195.post-2398016222404902532021-06-07T02:23:00.000+03:002021-06-07T02:23:23.995+03:00Jääkiekko-ottelu Suomi vs. Nepalin Pallo-Veikot<p> Tämä tarina ei perustu todellisiin henkilöihin! Kukin lukija saa luoda itse mielikuvansa. <br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgG_DhmsWqVreVIjuWB0CA0V-kHf-7hEGYspaG3YkaJ2Ca5LLokfLsmkzIw41kfyBDIrnPp_hnUcFVO0EBtjA6JahqfuogchVUpg2Etmhii8GfIYB53F4WqJptVbEYnjqlkMw0AMKPG_u9c/s1000/Kaukalo.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="563" data-original-width="1000" height="215" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgG_DhmsWqVreVIjuWB0CA0V-kHf-7hEGYspaG3YkaJ2Ca5LLokfLsmkzIw41kfyBDIrnPp_hnUcFVO0EBtjA6JahqfuogchVUpg2Etmhii8GfIYB53F4WqJptVbEYnjqlkMw0AMKPG_u9c/w382-h215/Kaukalo.jpg" width="382" /></a></div><p></p><p><a href="https://www.youtube.com/watch?v=KMqsoM-pu7s" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=KMqsoM-pu7s</a></p><p>Ja näin tervetuloa seuraamaan mielenkiintoista ja jännittävää jääkiekko-ottelua, jossa samalla avataan käyttöön uusi ja upea jääkiekkoareena "Tulsipur Snowman Center", joka nimensäkin mukaan sijaitsee Tulsipurin kaupungissa - ja tämähän on tällainen pikkukylä, asukkaita vain sellaiset 1,3miljoonaa, mutta siitäkin väestöstä on löytynyt todellakin myös jääkiekosta innostuneita, jotka ovat jo muutaman vuoden ajan käyneet Suomessa leireilemässä.</p><p>Toden totta, nimittäin Luikkuvaaran urheiluopistolla on tästä joukkueesta käynyt pelaamassa jo lähes jokainen useampaan otteeseeen ja ovatpa Nepalin pojat pelanneet jo muutaman harjoitusottelunkin paikallisia B-junnujakin vastaan, sekä yhden A-junnujoukkueen kanssa käytiin kolmen ottelun turnaus. Näissä A-junnuja vastaan pelatuissa otteluissa Suomipojat olivat vielä niskanpäällä, lukemat eivät Nepalilaisia mairitelleet, sillä kolmen ottelun maaliero oli Suomalaisille 27-3, mutta jo B-junnuja vastaan syntyi ihan kelvollisia tuloksia.</p><p>Mutta nyt jäälle luistelee tämän juhlaottelun tuomaristo ja päätuomareina ovat Ruotsalainen Jesper "Nej-Mål" Dumskalle, joka tuli tunnetuksi toissavuonna MM-kisojen puolivälierästä Kanada - Tsekki, missä Dumskalle ei nähnyt kolmea Tsekkien tekemää maalia, vaan ne kaikki piti tarkistaa videolta, vaikka jokainen oli päivänselvä. Toisena päätuomarina häärii tiukka Saksalainen Gunther Bär, jonka muhkeiden viiksien perusteella voisimme kuvitella olevamme 1970-luvun NHL-kaukalossa. Linjatuomarit tulevat Italiasta, Marcello Fornaio sekä Luigi Nudo ovat nämä herrat.</p><p>Katsomot olivat täyttyneet jo kaksi tuntia ennen ottelua, sillä täällä oli alkuun kaikenlaista oheisohjelmaa ja valittiin samalla myös Miss Tiibet ja sen kilpailun voittaja pääsee kahden viikon rantalomalle Italian Riminiin, mistä sattumoisin muuten Luigi Nudo on kotoisin.... No me emme vihjaile tästä aiheesta enempää, muuta kuin että kilpailun voittanut 17v kaunotar oli onnesta soikeana.</p><p><a href="https://www.youtube.com/watch?v=c6sSP2uMkVQ" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=c6sSP2uMkVQ</a> </p><p>Nyt näkyy jo vaeltavankin sitten jo pelaajia jäälle ja Nepalin Pallo-Veikot pelaavat heidän kotiasussaan, mikä on valko-punainen ja Suomalaisilla on tänään siniset pelipaidat. Katsomo räjähti valtaviin hurraahuutoihin ja onpa tuolla poikkeuksellisesti muutama iso banderollikin, missä toivotetaan jopa Suomalaiset tervetulleiksi, vaikka valtaosa näistä teksteistä on meikäläiselle täysin käsittämätöntä kirjoitusta. Mutta tuo paikallinen urkuri kyllä vetelee komeasti sooloja, kuin todellakin oltaisiin 1970-luvun NHL-ottelussa, tosin nämä puitteet ovat huomattavasti modernimmat, onhan hallia ollut rakentamassa jopa muutama Suomalainenkin rakennusfirma ja jäänhoito on ainakin tässä ottelussa täysin härmäläisten miesten käsialaa ja vastuulla.</p><p>Joukkueiden valmentajat kättelevät toisiaan ja Suomen valmentaja Roope-Johannes Limppukoski vaihtaa samalla pari sanaa virkaveljensä Nepalin Pallo-Veikkojen valmentajan Nirajan Kagalan kanssa. Hänellä on ollut Pallo-Veikkojen vastuuvalmentajan tehtävä peräti 2 viikkoa, kun edellinen valmentaja Ram Nisu oli lausunnoillaan suututtanut hallitsijan, joka sitten.... no siirsi miehen sivuun tehtävistä.</p><p>Ja nyt hiljennymme kuuntelemaan Nepalin kansallishymniä "Sayaun Thunga Phool Ka", jonka esittää juuri jäälle saapuva 20 hengen kuoro. </p><p><a href="https://www.youtube.com/watch?v=IJayzbsldgc" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=IJayzbsldgc</a></p><p>Noin komeasti tuo kajahti ja kas, tuolla toisessa päädyssä näkyy olevan muuten ainakin 100 munkkia seuraamassa tätä ottelua! Veikkaanpa, että he ovat muuten vihkineet ja pyhittäneet tämän hallin ennen ottelua juhlallisin menoin.</p><p>Siinä olet aivan oikeassa ja nyt pitäisi kajahtaa Maamme-laulu ämyreistä, mutta... jaahas, sitä ei soitetakkaan, sillä saimme juuri tähän eteen paperin, missä kerrotaan, että Suomen joukkue haluaa juhlistaa ja kunnioittaa Nepalilaisia ja Nepalin Pallo-Veikkoja ilman liikoja kansallistunnuksia. Tämän vuoksi muuten tänään heidän pelipaidoissa ei ole leijonavaakunaa, vaan kuvioitu siniristilippu.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrDWuGHuwd5XXKSE3pHtQnEZMlCrzP2iqVSSIunnW2OKswUe_oWbOyQ1B1rG-fieE2TYp83xRhVxwdrvWNtwE6PXmPksUFCD6t3v6yOWCn_31EawKPi4hrA9wEAcSb1qJjBex7Ghixh9f7/s474/Kaukalo.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="266" data-original-width="474" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrDWuGHuwd5XXKSE3pHtQnEZMlCrzP2iqVSSIunnW2OKswUe_oWbOyQ1B1rG-fieE2TYp83xRhVxwdrvWNtwE6PXmPksUFCD6t3v6yOWCn_31EawKPi4hrA9wEAcSb1qJjBex7Ghixh9f7/s320/Kaukalo.jpg" width="320" /></a></div>Joukkueiden kapteenit luistelevat keskiympyrään, missä vaihtavat vielä juhlavasti viirit ja kas kas, Suomen joukkue saa vielä Nepalin Pallo-Veikkojen maskotin, eli Tiibetinspanielin mukaansa. No toivottavasti tuo ei sitten kesken ottelun juokse vaihtoaitiosta jäälle!<br /> Näin on sitten ottelu valmis pikkuhiljaa alkamaan. Kummankin joukkueen avauskentälliset luistelevat jäälle ja meikäläisillä on tänään mukana muutamia ensikertalaisia, mutta tämä niinsanottu ykkösnyrkkimme on tutussa koostumuksessa, eli Velmeri Eräpääsky laidoillaan Taneli "Tankki" Kuorimaa ja Erno Huiska. Pakkiparina Nakke Kisko ja Oula Kuksa. Maalia vartioi tänään vasta kolmatta A-maaotteluaan pelaava viime kauden sensaatio liigasta, Iiro Vanne.<p></p><p>Lausutaan, miten parhaaksi kyetään, Nepalin Pallo-Veikkojen ykkönen. Keskellä Gagal Khana, laidoilla viilettävät Rohan Munk ja toinen Rohan, eli Rohan Ammuda, pakkiparina pelaavat tässä ykkösessä joukkueen eräs suurimpia tähtiä, Kreikassa uraa luonut Nirmal Shejk ja pakkiparina vasta 16 vuotias Paulo Njuuhammu ja maalissa on monia Suomalaisia, varsinkin tyttöjä urheiluopistolla ihastuttanut notkea Sam Zigadua. Eli tällä koostumuksella saadaan peli käyntiin.</p><p>(kelaamme ottelua kansainvälisten lähetysoikeuksien kalleuden vuoksi hieman eteenpäin....)</p><p>..... ja kiekko pyörii tiukasti Suomen maalin takana! Nyyssölä yrittää syöttää Sakari Kiikarille, jolla on viimeisessä kymmenessä ottelussa ollut täysin kiikaritehot, mutta kiekon nappaa nopea Santosh Zulla, joka oli hetki sitten nokikkain Iiro Vanteen kanssa, mutta silloin kiekko jäi patjoihin... Zulla syöttää taakse, omalle siniviivalle, Shejk..... kiepauttaa, Suomen karvaus on - sanoisinko hieman laiskaa - Shejk, tulee keskialueen yli, heitto vasempaan laitaan, Tuohikorva yrittää katkaista, ei saa... tullaan nopeasti Suomen puolustusalueelle, Rohan Munk... kairaa kulmauksessa, saa niskaansa Huiskan, tämä kaatuu... Munka heittää kiekkoa maalin edustalle, kauheaa kahinaa - mailaviidakko on kaaaarmea.... nyt siellä kaatuu toinen pakeistamme, Hannu-Oskari Kasala ja jää läjän alimmaiseksi, kiekko on pelattavissa... Vanne yrittää mailallaan, Munka sohii.... ja EEEEIIIIIII...... kiekko on Suomen maalissa ja maalintekijä on Ugdam Bhumara, kakkoskentän toinen laituri. Voi ei-ei-ei, mutta ei voi mitään. Pelikello pysähtyy aikaan 08.20 ja voitte kuvitella, millaiset karkelot katsomossa on juuri nyt! Munkit sytyttelevät jotain suitsukkeita tai pyhiä savuja tuolla toisessa päädyssä, eli voi mennä hetki, että päästään jatkamaan, kun tuo savu saa hieman hälventyä. Mutta yhtä kaikki: Nepalin Pallo-Veikot johtavat ottelua 1-0.</p><p><a href="https://www.youtube.com/watch?v=EGikhmjTSZI" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=EGikhmjTSZI</a></p><p>Musiikki raikuu ja kansalla on hauskaa! Juhlatunnelma on huima ja tänne selostamoon yritti tuossa hetki sitten tulla pari paikallista, toisella oli tarjolla meille elävä kana, jotenkin saimme tolkkua sanakirjamme avulla, että kuulemma sen teurastaminen tuo hyvää onnea, varsinkin kun juo lämmintä verta. No päätimme olla kohteliaasti ottamatta moista lahjaa, mutta eihän sitä tiedä, vaikka tuokin viaton siipikarjaeläin on jo viimeisen pieraisunsa - eli munansa - jo päästänyt ja on kaulaa lyhyempi.</p><p>Katsoin tuonne vaihtoaitioon ja eipä meidän valmentajamme mitenkään pahana siellä vielä ole, ehkäpä tuo oli sellainen sopiva herätys meidän pojille, että nyt sitten kaunoluistelua vähemmän ja hieman työntekoa tuohon peliin ja nopeasti lukemat tasoihin, niin saadaan otteluun lisää jännitystä. Ja nyt tuomarit ilmoittavat, että peli pääsee jatkamaan. Kentälliset ovat jo jäällä ja Suomelta kyyristyy aloitukseen Timo-Risto Kuikka ja vastassa hänellä on Nirmal Hummo, joka pöytäkirjaan oli kyllä merkittyn kakkosketjun laituriksi, mutta näyttää nuo ketjut todellakin elävän. Kiekko tippuu jäähän, Kuikka vetää taakse, Salkokasa nappaa sen, heittää toiseen laitaan nopeasti Veli Tuomakselle, joka on nyt tämän kolmosketjun laituri ensimmäistä kertaa... Tuomas nousee ylös, saa vastaansa kaksi Nepalin Pallo-Veikkojen veikkosta, rajua laitakahinaa ja pilli soi! Mitäs siellä nyt tapahtuu? Jaaha, pelitilanteen ulkopuolella meidän pakkimme Matias "Faarao" Pystinki nappasi vastapuolen kaverilta luulot pois ja siitä tulee ottelun ensimmäinen rangaistus, onneksi selviää vain pikku-kakkosella.</p><p>Ja näin aloitus viedään Suomen kenttäpäätyyn, Vanteesta katsottuna vasemmalle puolelle. Meidän nelikkomme on Kisko ja Kuksa sekä Pirkka Pilvelä ja ainoana hyökkääjänä kentälle luistelee Taneli Kuorimaa. Aloitus olisi nyt tärkeä voittaa, Kuorimaa on ollut hyvä näissä aloituksissa ja.... Gasal Kharma rouhii kiekon Nepalin kavereille, nopeasti pakille, sieltä viiva-viiva syöttö Ananta Daubbaziogille, veto.... ja Iiro Vanteen loistava - ei kun mitä, räpylän kautta verkkoon ja peli on 2-0!</p><p><a href="https://www.youtube.com/watch?v=b5wLgGEsXkA" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=b5wLgGEsXkA</a></p><p>Urkuri ottaa ainakin ilon irti tilanteesta ja pelikello näyttää ainoastaan 9.10 ja taululla komeilee koruttomat lukemat Suomalaisittain: Nepalin Pallo-Veikot johtavat kahdella salamamaalilla ottelua jo 2-0. Mutta ehkä tämä on nyt valmentaja Limppukosken laatimaa taktiikkaa, jotta saadaan kansa nauttimaan olosta ja paikalliset silmäätekevät sekä tietenkin hallituksen edustajat voivat myhäillä tuolla kutsuvierasaitiossa tyytyväisinä.</p><p>(Jälleen meidän on pakko kelata ottelua hieman eteenpäin, syynhän te jo tiedättekin).</p><p>..... Kovaa vääntöä keskialueella, nyt ei olla saatu peliä kyllä millään tavalla, siis mil-lään ta-val-la käyntiin ja Nepalin kavereiden kova träppi, jossa kärkikarvaajan takana takakarvaajan kanssa toinen pakeista vaihtaa ristiin paikkoja lennosta, on tuottanut harmaita hiuksia ja pitkiin kontrolloituihin hyökkäyksiin ei olla päästy.</p><p>Niin, nytkin rouhitaan tuossa keskialueella.... Nyyssölä sohii, saa annettua kiekon Kasalalle, tämä kääntää pakkikaverilleen Teivo Uusiaallolle, joka yrittää nousta, vastaan tulee Nirmal Shejk, koukkii... tuomarin pilli pysyy äänettömänä, kiekko Nepalilaisten päätyyn - luistelukilpailussa Kiikari ja Paulo Hubbadaa, joka on pakin tonttinsa kyllä pitänyt hyvin puhtaana, Kiikari kaartaa, Hubbadaan taklaus menee ohi, nopea syöttö ränniä pitkin toiselle puolelle......Huiska, Nyyssölä, takaisin Huiskalle, jonka lerppukiekko kohti maalia MENEEEEEEE MAAALIIIIIN! Siinä oli sellainen lämäri, että Nepalin pojalla silmät pyörivät vielä tovin jos toisenkink, kun ihmettelee, mistä tuo kuin singolla ammuttu laukaus tuli! Ja tulipa "Tulsipur Snowman Centerissä" hiljaista. Areenalla ei kuulu kuin munkkien muminaa - ja jossain muuten rääkäisi kana!</p><p>No niin, tästä se lähtee ja pelikellossa ensimmäistä erää on jäljellä enää vajaat kaksi minuuttia, eli kyllä tuli niin namupaikkaan tuo Huiskan sivallus, että oksat pois. Mitä siellä vielä selvitellään? Nepalin kapteeni Jenis Kanillus käy selittämässä tuomareille, että siinä olisi ollut maalivahdin häirintää... Ja mennäänkö tässä vielä videotarkistukselle? Ei herranjestas sentään! Siis katsotaanpa nyt monitoreista, Kiikari heittää ränniin Huiskalle, joka syöttää Nyyssölälle, saa takaisin ja laukoo... nyt tuossa maalin edessä, siinä on maskimiehenä kyllä Uusiaalto, mutta hänen kyljessään on kaksi Nepalin serbaa, siis tarkoitan pelaajaa. Kyllä tässä nyt syötetään Pallo-Veikoille heidän omaa jakkihärän maitoa ja kunnolla, eihän tuossa ole kahta sanan sijaa, selvä maalihan tuo on! Nyt tuomarit vetävät kypärät päähän ja eiköhän sieltä tule käsi ojoon kohti keski.... MITÄÄÄÄÄ siis EI MAALIA!!!! Nyt tämä menee jo erikoiseksi! Tuossa ei todellakaan Uusiaalto ole edes lähelläkään maalivahdin aluetta, no per... siis takapuoli kyllä roikkuu sen verran pitkällä, että se sitten varmaan katsotaan syyksi ja maalia ei hyväksytty ja voitte kuvitella, mikä riemu katsomossa syntyi samalla hetkellä, kun tuomari levitti kätensä. No ei ihme, että hylkäyksen teki tämä svedupetteri Jespe "Nej-Mål" Dumskalle!</p><p>(Erätauko, joukkueet siirtyvät hetkeksi vetämään henkeä ja juonimaan uusia kuvioita, me siirrymme studioon, jossa asiantuntijat ruotivat ottelua).</p><p>- No niin, Artturi Nirppaluoma ja Vesa-Tuomo Solki, kummallakin teillä on pitkä ura pelaajina ja sinulla Solki myös valmentajana. Miten näette nyt tämän tilanteen? Nepalin Pallo-Veikot johtavat siis sensaatiomaisesti 2-0 ja meiltä hylättiin selvä maali?</p><p>- Jos mä Artturi aloitan, kun mä olin tossa remmissä niinku viel´ siellä urheiluopistolla messissä. Niin siis nää jätkät niinku nappaa korkeelta kii, ei päästä yhtään meidän liidereit nousee sillain vapaasti. Jos täst´ otetaan tää yks esimerkki, mis´ toi meidän sentteri yrittää paukuttaa itteensä kahden Nepalin pojan läpi ja kiekko karkaa vapaasti päätyyn, nii eihän siin ehi ketään meidän heppuja hakeen sitä. Täs pitäis ny mun mielestä Limppukosken käskee levittää siin keskialueel noit syöttölinjoja ja sahaa näiden kova yks-kakkonen karvaus halki ja sitä kautta sitten ajaa maalille. Noi on menny liikaa taas rouhimiseksi ja kahnaamiseks tuolla kulmissa.</p><p>- Joo mä oon samaa mieltä, mut mikä must tässä on yllättävää on se, et noi Pallo-Veikkojen laiturit kaartaa helposti toho niinku keskikaistalle ja sentteri vetää sit laitaan, et se on selkee kuvio niillä ja jotenkin se on ollu ainakin meidän nuorille pakeilla paha otettava!</p><p>(Ja sitten kelaamme ottelua toisen erän puolenvälin tienoille. Suomi on saanut ylivoiman, kun Nepalin Pallo-Veikkojen Rohan Ammuda otti kiinnipidosta kahden minuutin jäähyn. Ja nyt Tulsipurin Snowman Centeriin).</p><p>Ja joko nyt pääsisimme vihdoinkin otteluun mukaan? Toista erää on pelattu 9.24 ja tässä ajassa Ammuda siis istunnolle ja sen istunnon ei sitten tarvitsisi kahta minuuttia kestää. Joten nyt pojat maaliverkkoa kiristämään niin, että se on tötteröllä ja siihen malliin, että ei edes Ruotsalainen tuomari voi sitä hylätä!</p><p><a href="https://www.youtube.com/watch?v=X5GXY0CNVEg" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=X5GXY0CNVEg</a></p><p>Kiekko saadaan nopeasti haltuun ja kuvio kuntoon. Jaahas, kentällä onkin Veli Tuomas, Erno Huiska ja Julli Nyyssölä hyökkääjinä ja pakkiparina tässä erikoistilanteessa Pirkka Pilvelä ja Oula Kuksa. Kuksa pitää siniviivalla, heitto Kuksalle, tämä saa eteensä Nepalin kaverin, kevyt ohitus - Tuomas - takaisin Kuksalle - Tuomas.... maalin taakse. Maalille kaartaa Nyyssölä, Tuomas ei saa annettua hälle, heittää toiselle puolelle... menee viivalle Kuksalle saakka, tämä palauttaa...Pilvelä nappaa, NOPEA SIIRTO JA NYT NYT... Nyyssölä saa, nostaa JA NYYYYYYYYYT MENEE! Suo-mi, SUO-MI, on tämä kaunista katseltavaa, peli on 2-1 ja tästä se show saadaan aikaan. Siinä ei Nepalin kaveri kauaa kerennyt miettiä syvällisiä boksissa, kun saa palata kehiin. Hienosti junailtu kuvio ja peli OOOOOOOON KAAAKSIIII YYYYKSIIIIIII ... <a href="https://www.youtube.com/watch?v=nTa955_FoxU" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=nTa955_FoxU</a></p><p>No nyt sitten lentää rojua jäälle! Sieltä tulee kaikenlaista, tuolla lentää kana - tai ainakin siltä se vaikuttaa. Munkitkin repivät lähes kaapujansa... On karnevaalitunnelmaa, joten tässä menee nyt hetki, että saadaan jää siivottua ja peli pääsee jatkumaan, joten siirretään hetkeksi studioon.</p><p>- Niin mää tätä just sanoin tossa ennenku tultiin tänne, et taas tää erikoispelaaminen korostuu, kun kaveri on nii tiukasti iholla et niille on vain yritettävä järkkää jäähyjä. Meil on niin kova toi yyvee et sillä pystyy pyörittään ihan mitä jengii vastaan kuvioo.</p><p>- Joo täs oli siis ihan klassine kuvio, et jos ei saada siit maalin kulmalt limppuu eteen ni vedetään rännii ja kaveri ottaa ja pistää nopeesti liikkuun, tos olis ollu viel variaatioo et pakki-pakki siirrolla ja sit vaikka takas ja sit pikana uusiks maalin kulmalle, mut tää eka kuvio toimi ny ja täst on hyvä jatkaa. Mut mä kyl´ vielä odottaisin et meidä pakit antas enempi tulitukee ja vetäis sinne maalille, tol Kuksalla on kaamee ranne ja sit Pystinki vois lämii vähä enempi, nii tulosta tulis ihan varmasti.</p><p>(Sitten on aika siirtyä jälleen hallille).</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4SjoBLDxqX2FmPXxhGfWJSDzjHjjt787e56L_hBApgHuio_raeL0zb7bGR9_n8b3QeFIrpM6K5XuRu9DOU3ImA1UeYmfJGfLycewMm_lyei5qMsi2agcVMG0BCg6sLUuyobknLB09blgu/s555/Kaukalo.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="499" data-original-width="555" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4SjoBLDxqX2FmPXxhGfWJSDzjHjjt787e56L_hBApgHuio_raeL0zb7bGR9_n8b3QeFIrpM6K5XuRu9DOU3ImA1UeYmfJGfLycewMm_lyei5qMsi2agcVMG0BCg6sLUuyobknLB09blgu/s320/Kaukalo.jpg" width="320" /></a></div><p></p><p>.... Huh, olipa sitä tavaraa tosiaan kaikenlaista jäällä, mutta taas mennään..... ja kiekko pyörii nyt tiukasti Nepalin kavereiden päädyssä, Vanne on saanut olla toimettomana pitkän aikaa tässä erässä. Meidän nelonenkin on nyt jäällä, Sammy Glad laidoillaan Ilmari Kajonen ja Roope Poppeli. Meidän seitsemäs pakki Aku "Rasva" Kermanen on myös pari vaihtoa vetänyt ja on nytkin jäällä, parinaan takuuvarma Nakke Kisko, jolla on juuri kiekko - pitää sinisen, heittää ränniin, Jenis Kanillus yrittää pysäyttää, menee ohi - kiekon nappaa kuitenkin Ram Jammaram, heittää nopean keskelle ja NYYT SIITÄ MEIDÄN PAKKIEN VÄLISTÄ KARKAA TIRAY SUDIZZA, Kermanen yrittää kurkottaa, jää jälkeen Sudizza OOOON YKSIIIN LÄPIII..... veivaa veivaa.... nostaa rystyltä - mutta eeeiii, meidän Iiro - oi Iiro, Iiro nappaa kiekon räpylään ja peli vihelletään poikki! Jaahas, Nirajan Kagala ottaa aikalisän tähän kohtaan, selvästi hän on päättänyt hyödyntää tuon Suomalaisten herpaantumisen ja kasaa taas erikoisviisikon tähän aloitukseen. Kyllä on sanottava, että vaikea peli tästä on taas tulossa.</p><p>(Tässä kohtaa siirrämme hetkeksi ohjelman Pasilaan, on vuorossa merisää <a href="https://www.youtube.com/watch?v=cjw8eaOuABc" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=cjw8eaOuABc</a> )</p><p>Ottelun toista erää on nyt pelattu reilut 14 minuuttia ja voitteko uskoa, että lukemat taululla ovat muuttuneet. Aivan hetki sen jälkeen, kun toviksi siirsimme lähetyksen Pasilaan, meidän nelosen työmyyrät pyörivät Nepalilaisten kenttäpäädyssä siihen malliin, että siellä varmaan kaverit jo luulivat karnevaalien alkaneen. Sellaista tanssia siellä pidettiin ja lopuksi Roope Poppeli pamautti pelin tasoihin kahteen kahteen! Tällä kertaa jäälle ei lennellyt mitään ja peliä päästiin jatkamaan hetimiten. Mutta tuosta maalista vain reilu minuutti ja hyökkäyspäässä aivan typerän jäähyn nappasi Rauno Salkokasa ja vastustaja keräili kamppeitaan ja kasaili itseään pitkän tovin ja Rauno jäähyaitioon. Tästä ei sitten mennyt kuin 45 sekuntia ja tolppa kilahti, mutta tolpasti sisälle ja lukemat 3-2 Nepalin Pallo-Veikoille. Siinä ei alivoimanelikko päässyt kiinni kavereihin ja vain hajavaihtoja pelannut Kush Muboghan räjäytti katsomon ilakoimaan kovalla lämärillä b-pisteen kaarelta ja tuolle vedolle ei Iiro Vanne vain pystynyt mitään. Näin siis ollaan jälleen maalin takaa-ajoasemassa.</p><p>(Kelaamme ottelua toisen erän loppuvaiheisiin).</p><p>Pelikellossa on enää vajaa minuutti aikaa, toinen erä on tuon Nepalin johtomaalin jälkeen ollut vain yhtä maalia ja meidän onneksemme Iiro Vanne on kestänyt kuin mies ja muuri. Suomalaisten peli on täysin hajalla, mitään ei ole saatu aikaan - vain pari pientä hyökkäyksen poikasta on syntynyt, mutta nekin ovat sitten jääneet nurkissa nuhjaamiseksi. Ammuda pitää kiekkoa Suomen maalin takana, Huiska yrittää koukkia, ei saa ei saa, älä kutita liikaa.... Njuuhammu nappaa, heittää ristiin siniselle Nirmal Shejkille ja tämä laukoo, mutta onneksi summeri soi ja näin kaksi erää on takana ja yllätys on ilmassa, sillä Nepalin Pallo-Veikot johtavat 3-2!</p><p><a href="https://www.youtube.com/watch?v=D6zDustcZns" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=D6zDustcZns</a><br /></p><p>Tervetuloa kolmanteen erään tänneTulsipur Snowman Centeriin, missä muuten katsojamääräksi on ilmoitettu rouheasti 11 050 henkeä, eli lähes tupa täynnä. Tämä halli vetää katsojia 12 500, mutta nyt erikoisjärjestelyiden vuoksi otteluun ei otettu kuin tuo 11 000 katsojaa. Nämä 50 ovat sitten hallitsijan seuruetta. Mutta sitten joukkueet palailevat paikalle ja kas, mitä näemmekään!</p><p>Suomi vaihtaa maalivahtia tähän viimeiseen erään ja veräjää tulee vartioimaan todellinen yllätysnimi joukkueessamme, sillä hänet oli merkitty kolmosveskariksi ja ei ollut alkuun edes kirjoitetussa kokoonpanossa. Maalinsuulle luistelee Kalevi "Kanisteri" Patamaa, jonka edellisestä A-maaottelusta on peräti 6 vuotta aikaa ja tuolloin hän pelasi Tanskaa käydyssä kaksoismaaottelussa toisen ottelun ja tuo pelihän päättyi silloin tasan 2-2 ja Patamaa sai siinä pelissä jopa syöttöpisteen. Nyt on kyllä erikoinen veto Limppukoskelta, mutta eiköhän valmentaja tiedä, mitä hän tekee. Nepalin Pallo-Veikot jatkavat edelleen samalla kaavalla, kuin aikaisemminkin, eli ennalta kerrotut kentälliset eivät todellakaan taida pitää paikkaansa, mutta sitten ollaankin valmiita kolmanteen erään.</p><p>Gunther Bär tiputtaa kiekon ja lavat kolisevat yhteen, kiekko napsahtaa Tuokikorvan lapaan, tämä potkaisee itsensä liikkeelle, antaa Kiikarille jolta eteneminen estetään, kiekko eksyy Ram Jammaramille, joka peruuttelee omalle alueelle, vippaa Nirmal Hummolle, joka näkee loistavasti meidän sinisellä kärkkyvän Santosh Zullan, joka polkee - polkee.... mutta häntä rikotaan, mies kumoon ja kiekko.... MITÄ? Tuomari nostaa kädet pään päälle ja RANKKARI!!!!! Siinä Nakke Kisko joutui ottamaan aika rajusti Zullaa ja tämä pääsee nyt yrittämään rangaistuslaukauksesta Nepalin kavereille jo kahden maalin johtoa! Vihellys on annettu, Zulla lähtee liikkeelle, kaartelee hieman - vetää vauhdin lähes pois, leipoo... ja nosto, muuutta MEEEIIIDÄÄÄN KANISTERI TOOOORJUUUUU!!!! </p><p>(Kelaamme ohjelma-ajan vähyyden vuoksi ottelua eteenpäin ja nyt kolmatta erää on pelattu 10,14).</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgu7QVSC8wruAw4KyJRBRt3YL1m_ChZMpIFhla-Zke9OyQ9Riet0CzNjzbQpjVRHDYmUcnN6O9HcZI3ZbOIQh6DPoM49m5Q_igQshwge4U7IkvwEVHgqoEqzPms52BJScYomKo4ymYlSB5M/s1402/Kaukalo.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="932" data-original-width="1402" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgu7QVSC8wruAw4KyJRBRt3YL1m_ChZMpIFhla-Zke9OyQ9Riet0CzNjzbQpjVRHDYmUcnN6O9HcZI3ZbOIQh6DPoM49m5Q_igQshwge4U7IkvwEVHgqoEqzPms52BJScYomKo4ymYlSB5M/s320/Kaukalo.png" width="320" /></a></div><br /><p>Ottelussa on pieni suvantovaihe, pelataan neljällä neljää vastaan, sillä keskinäisestä kahinoinnista jäähylle laitettiin Ilmari Kajonen ja Yash Audash, joka tuli parin vaihdon ajaksi jäälle, kun kakkoskentän Ananata Daubbaziog sai vähän kipeää yhden taklauksen vuoksi. No mitään ihmeellistä tässä ei ole saatu aikaan, vaikka kiekko pyöriikin mukavasti Suomalaisilla - Kuorimaa kuljettaa ylös, tulee vapaasti Nepalilaisten alueelle... antaa Eräpääskylle, joka kaartaa kohti maalia, heittää vielä taakse tulevalle Tuohikorvalle, joka laittaa ranteet lukkoon ja SIITÄ LÄHTI SELLAINEN LAAKI, ETTÄ SEN KUULI T'ÄNNE PIIPPUHYLLYLLEKIN ILMAN APUJA! Mutta vain pleksit paukkuvat ja peli jatkuu..... Eräpääsky saa kiekon ja kohta ollaan taas täysilukuisia, nyt pojat se maali tähän...Bhumara hilaa itsensä Eräpääskyn eteen, kiekko karkaa.... Paolo Hubbadaa saa, lähtee purkamaan, kiekko kimpoaa Hannu-Oskari Kasalaan, keskialueelle... JA JUURI JÄÄHYLTÄ TULLUT AUDASH PÄÄSEE.... ei, pakki "Rasva" Kermanen hoitaa tilanteen ja kiekko kimpoaa katsomoon ja pelikatko.<br /></p><p>Aloitus keskiympyrästä ja taas mennään, kiekko karkaa Suomen puolustusalueelle, ketään ei näemmä kiinnosta napata sitä - nyt siihen ehtii Nirmal Shejk, vetää nopeasti kohti Kanisteria, tämä torjuu kilpikädellä kulmaukseen, Uusiaalto nappaa, kurvaa maalin taakse ja Nepalin karvaus on korkealla, antaa Kiskolle, jonka peli on välillä ollut tänään hiema sivuraiteilla, mutta nyt nostaa ylös... keskikaistaa tullaan... Nepalin siniviivan yli ja vauhdilla, Kisko heittää oikeaan kulmaan, sinne ehtii Nirmal Hummo ja Olli Tuohikorva yhdessä, Tuohikorva saa kiekon, heittää Nepalin maalin takaa ränniin vastapuolelle, siellä odottaa Kuikka ja nyt Timo-Risto ANNA PALAA, mutta ei - mies taklataan kiekosta irti ja tilanne purkautuu keskialueelle ja nopeasti kummatkin joukkueet vaihtavat viisikkoja jäälle..... Veli Tuomas tuo oikeaa sivustaa, Faarao Pystinki seuraa, saa kiekon, ei anna Kush Moboghan häiritä, nousee röyhkeästi maalille - vetää siinä vielä kärkikynällä vipuun Audashin ja zippaa...mutta Sam Zigadua maalilla ei ole yllätettävissä ja pelikatko. </p><p>(Siirrymme ottelun ratkaisuhetkille, peli on edelleen Nepalin Pallo-Veikoille 3-2 ja peliaikaa on enää vain 1,19 jäljellä, kun Suomi saa hyökkäyspään aloituksen).</p><p>Ja tässä ajassa Suomi ottaa aikalisän. Limppukoskella fläpptaulu heiluu ja leuat käyvät ja nyt ei syödä purkkaa, kuten ottelun alussa! Paljon rauhallisemmin Nirajan Kagala antaa ohjeita pelaajilleen, suorastaan seesteisesti. Katsomossa meteli on valtava, tehdään aaltoja ja ääni on suorastaan infernaalinen! Ja Suomi ottaa maalivahdin pois, tämä on oikea taktiikka. Nyt sitten kuudella viittä vastaan peli tasoihin ja sitten rynnistetään lopuksi voittoon. Tosin ei se tasapeli huono olisi, sillä Nepalin Pallo-Veikot säilyttäisivät kasvonsa hallitsijan silmissä ja seuraavakin vierailu Suomeen leirille varmasti toteutuisi suunnitellusti. Mutta peliin, meitä jäälle tulee Nakke Kisko, Nyyssölä, Tuohikorva, Veli Tuomas pakki on Hannu- Oskari Kasala ja hyökkääjistä vielä Salkokasa. Salkokasa kyyristyy alloitukseen, kiekko taakse - sen nappaa Nyyssölä, heittää Kiskolle viivalle ja tältä nopea pakki-pakki jako Kasalalle, joka rohkeasti nousee keskeltä maalille, saa kaksi Nepalin kaveria päälle ja pilli soi! Jäähylle koukkaamisesta lähtee Ram Jammaram ja nyt on kuudella neljää vastaan sitten iso tilaisuus.</p><p>Pelikellossa aikaa 1.02 ja kiekko jäähän, kovaa kahinaa Tuohikorvan ja Nirmal Hummon kanssa, tämä vetää suoraan poikittain Tuohikorvaa ja mies tippuu... ja mitä tekee Ruotsalainen tuomari, levittää kätensä! Peli jatkuu, Tuokikorva valuu vaihtoon ja tilalle tulee Eräpääsky, saa kiekon ja antaa sen maalin taakse mutta Salkokasa on estetty, onnistuu kuitenkin palauttamaan Eräpääskylle. 37 sekuntia jäljellä. Ja taas soi pilli! Mitä nyt? Luigi Nudo on loukannut itseänsä ja katsomosta kuuluu kaihoisasti sydäntä riipaiseva huuto "Mai daarliiink!" Taisi olla se missi, joka siellä huuteli. Luigia paikkaillaan hetki ja sitten viime rypistys - ja mitäs vielä? Gunther Bär näyttää vielä jäähyä Nepalin kaverille, tämä oli pelin ulkopuolella kiskaissut Kiskoa ja siitä syystä jäähyaitio kutsuu. Tästä ei voi enää tilanne parantua: Kuudella kolmea vastaan!</p><p>Kiekko jäähän, Eräpääsky voittaa, antaa nopeasti Nyyssölälle, tämä Kasalalle ja takaisin Eräpääskylle, tehkää nyt pojat jotain 18 sekutia, Veli Tuomas saa kiekon, antaa nopeasti--- ei väliin pääsee Ugdam Bhumara ja heittää ulos alueelta, se liukuu....se liukuu... EEEIIIII SE MENEE MAALIIIIIN! Nepalin Psllo-Veikot voittavat ottelun 4-2 ja tämä viimeinen siis tyhjiin ja kellossa on enää aikaa 10 sekuntia!</p><p>(Yllättäin kansainvälinen kuvayhteys Tulsipur Snowman Centeriin katkesi, olemme pahoillamme, ymmärrettävistä syistä valmentajan tai pelaajien kommentteja emme tähän enää saa).<br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p> </p><p> </p><p> </p><p> </p><p> </p><p> <br /></p>Hiljainen mieshttp://www.blogger.com/profile/08594484220605124994noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5947837769813675195.post-68723468906939667292021-06-01T15:25:00.000+03:002021-06-01T15:25:24.911+03:00Kuka koiraa kävelyttää, ken sitä miettiikään....<p>No nyt tuo otsikko varmaan saa jo jotkut miettimään, että olenko hankkinut itselleni lemmikin.<br />
Ei, nuo sängyn alla omaa elämää elävät "villakoirat", jotka pakenevat yllättävän nopeasti imuria,<br />
ovat ainoat tietämäni lemmikit tässä osoitteessa....<br />
<br />
Otsikko on pyörinyt pitkään mielessä. Siihen vihjeen ja toiveen antoi jo useita-useita kuukausia<br />
sitten eräs henkilö, joka näitä kirjoitelmiani lueskelee aina välillä. Nyt päätin yrittää toteuttaa toiveen.<br />
--------------------------------------------</p><p>Tämä tarina oli aiheeltaan toivottu.</p><p>--------------------------------------------<br />
<br />
Loppusyksyinen aamuyö.... ulkona ujeltaa ja kevyesti tuiskuttelee jo ensilumia maahan.<br />
</p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOCgZnq9QaI8YGx9LniI29zYnV9YaNVOT0i_NhoXK5SdafnIpiubqAA10onWp0CF1yTwI00eW1jT9kDqaaj7zwaz6jQH4zd8wDB2YE6WRaIjrQ1bujwvZc4D0PJww1nBk0aGS15l_K3wHc/s1600/312617.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1000" data-original-width="1600" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOCgZnq9QaI8YGx9LniI29zYnV9YaNVOT0i_NhoXK5SdafnIpiubqAA10onWp0CF1yTwI00eW1jT9kDqaaj7zwaz6jQH4zd8wDB2YE6WRaIjrQ1bujwvZc4D0PJww1nBk0aGS15l_K3wHc/s320/312617.jpg" width="320" /></a>Märkä katu imee itseensä kaiken, mitä pilvistä putoaa. Sitä reunustavien talojen ikkunat olivat<br />
pimeät, paitsi tuo yksi..... tuo yksi. Siihen syttyi jälleen valo ja pieni hahmo ilmestyi ikkunan ääreen.<br />
Hänellä oli kahvimuki kädessä, josta hän hitaasti aina välillä siemaili juuri keitettyä, höyryävän<br />
kuumaa tummaa kahvia. Hän selvästi odotti jotain, koska katse harhaili ulos kadulle... alas.....<br />
mutta katu oli tyhjä - ainoat äänet olivat vain viemäriin valuvan veden ääni<br />
ja tuulen kaikuminen talojen kulmissa ja porraskäytävissä.<br />
<br />
Tuo yksinäinen pieni hahmo istahti tuolille, jäi katselemaan ulos aamuöiselle kadulle.<br />
Sen alastomuudessa oli jotain kaunista, jotain puhdasta.... sitä ei vielä ollut liannut<br />
eikä raiskannut autot ja kiireiset ihmiset, se sai olla vielä puhdas ja vapaa!<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKDw3OmmmvX9E0-0Vg1mrO3ccwn6RdHub3XzmQPzpgn2ZBY0IjvCj9AdvRc_yngRmBsTk61tlkTz0x-5KlSAPYLiOh60aHT1cSQ_UGC8UVHNpMdGxGDd5H2WLSM6xZDWvFvsiHU3YhgveE/s1600/man_dog_boardwalk.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="196" data-original-width="348" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKDw3OmmmvX9E0-0Vg1mrO3ccwn6RdHub3XzmQPzpgn2ZBY0IjvCj9AdvRc_yngRmBsTk61tlkTz0x-5KlSAPYLiOh60aHT1cSQ_UGC8UVHNpMdGxGDd5H2WLSM6xZDWvFvsiHU3YhgveE/s320/man_dog_boardwalk.jpg" width="320" /></a>Sitten jostain kuului ääniä, pieniä askelia..... Tuo hahmo ikkunassa ponnahti seisomaan.<br />
Hän veti hieman verhoa ikkunan eteen ja kurkisteli sen raosta alas kadulle.<br />
Kadulla näkyi mies koiran kanssa, selvästi aamulenkillä. Koira oli pieni ja mies kookas ja<br />
ryhdikäs - jotenkin epäsuhtainen pari, mutta silti niin yhteensopivat!<br />
He kävelivät hitaasti, väliin vaihtaen kadunpuolta toiselta toiselle. Mies eteni koiran<br />
haluamalla tahdilla ja tämä nuuhkikin väliin innokkaasti eri paikkoja, rakennusten kulmia ja<br />
liikennemerkkien tolppia.<br />
<br />
Tuossa ainoassa valaistussa ikkunassa tuo pieni hahmo kurkki varovasti ulos ja seurasi<br />
miestä ja tämän koiraa katseellaan. Oli helppo arvata, että hän mietti - kuka tuo mies on<br />
ja miksi tämä joka aamu yksin oli taluttamassa tuota koiraa tällä kadulla, aina lähes samaan aikaan.<br />
<br />
Mies ei juurikaan katsettaan ylöspäin nostanut, oli enemmän kiinnostunut koirastansa ja tämän<br />
tekemisistä. Hitaasti he etenivät katua eteenpäin...... ja joidenkin minuuttien jälkeen katosivat<br />
seuraavasta risteyksestä kulman taakse. Samalla tuosta yhden ikkunan takaa sammui valo.<br />
Pieni hahmo katosi pimeyteen.... ehkä juoden lopun kahvin pöydän ääressä hiljaa, katsellen<br />
aamuöistä katua ja huokaillen hiljaa mielessään - tuota miestä miettien.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPnyr4lULLNYtzxoirakLHNDozEIUzMpX0KzqKTZ3NIK0Cjnxw6jeVkS6qGYJy8GrrhaK_Qp3G_5ZNRCSu4WTzRuERG9ltCzU6IXE0OpNsruc9BTB45Ii61TJ5zwrqIANQGbVbzz8eRyPG/s1600/Ikkunavalo.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="180" data-original-width="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPnyr4lULLNYtzxoirakLHNDozEIUzMpX0KzqKTZ3NIK0Cjnxw6jeVkS6qGYJy8GrrhaK_Qp3G_5ZNRCSu4WTzRuERG9ltCzU6IXE0OpNsruc9BTB45Ii61TJ5zwrqIANQGbVbzz8eRyPG/s1600/Ikkunavalo.jpg" /></a>Vaihtuivat aamut, etenivät viikot..... sama "näytelmä" tai tapahtumaketju toistui ja toistui.<br />
Aina syttyi tuohon yhteen ikkunaan valo, ilmestyi tuo yksi pieni hahmo ja joidenkin<br />
minuuttien jälkeen nähtiin kadulla kävelemässä mies koiransa kanssa ja kun nämä olivat<br />
kadonneet taas seuraavan kulman taakse, sammui tuosta huoneesta valo.<br />
<br />
Sitten, eräänä aamuna.....Jälleen syttyi ikkunaan valo. Tuo pieni hahmo ilmestyi jälleen<br />
kahvimuki kädessä ikkunan ääreen.<br />
Mutta nyt ei kuulunut askelia, ei ilmestynyt miestä - ei koiraa.... aika kului ja kului.<br />
Ikkunan takaa hahmo selvästi alkoi hermostua, tämä käveli väliin pois ikkunan äärestä,<br />
palasi nopeasti takaisin - kurkoitteli ja katseli, yritti nähdä pidemmälle... mutta ketään<br />
ei kadulla näkynyt - ei ketään!<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjrSF-_OSS40-IE9cFz_KGou0ALv2WgHXcY8AOP9jJmyMZ8I_JlNYaMTPZTgJnNOuezB3qejhy29R-w0Gj0nKs-F4YCGRc7yYKXerqxTyX08e7GksYEO6dQ0WRRHxggQWhRFwjPvDyo07x-/s1600/man-alone-at-night.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="427" data-original-width="640" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjrSF-_OSS40-IE9cFz_KGou0ALv2WgHXcY8AOP9jJmyMZ8I_JlNYaMTPZTgJnNOuezB3qejhy29R-w0Gj0nKs-F4YCGRc7yYKXerqxTyX08e7GksYEO6dQ0WRRHxggQWhRFwjPvDyo07x-/s320/man-alone-at-night.jpg" width="320" /></a><br />
Mutta sitten.... sitten näkyi liikettä. Hahmo ikkunan takana valpastui, repäisi kiireesti<br />
verhoa ikkunan suojaksi - mutta vain hetkeksi, sillä hän huomasi, että mies oli yksin.<br />
Missä oli koira? Miksi mies oli yksin?<br />
Miehen askelissa ei ollut iloista, huoletonta keveyttä, mitä aina silloin kun hän<br />
kulki koiran kanssa. Katse pysyi tiukasti jaloissa, hän ei juurikaan edes kunnolla eteensä<br />
katsellut ja sen vuoksi oli jopa muutaman kerran kompastua. Mutta tuo kompurointi ei huvittanut tuota hahmoa ikkunassa.... Selvästi tämä mietti, miksi mies oli yksin - ilman koiraa!<br />
<br />
Miehen askeleet olivat hieman ripeämmät, kuin koiran kanssa kuljettuna ja ei mennyt<br />
aikaakaan, kun hän oli jo kadonnut kulman taakse. Mutta nyt ei sammunutkaan ikkunasta valo!<br />
Tuo pieni hahmo jäi ikkunaan, selvästi katselemaan ulos kadulle... aivan kuin olisi<br />
odottanut, että joku tulee koiran kanssa perässä - tai mies palaisi takaisin.<br />
Mutta mitään ei tapahtunut ja jonkin ajan kuluttua taas valo sammui ja koko talo oli pimeä.<br />
<br />
Seuraavana aamuna, tai aamuyön varhaisina tunteina, sama kuvio toistui:<br />
Mies tulikin yksin ja hahmo ikkunassa jäi vielä ikkunan ääreen, vaikka mies oli jo<br />
kadonnut kulman taakse - saavuttamattomiin.<br />
<br />
Ja taas meni vuorokausi..... seuraavana aamuna jälleen syttyi tuo valo ikkunaan.<br />
Tuo hahmo ikkunassa oli jälleen kahvimukin kanssa odottamassa miestä. Varmaan toivoi,<br />
että näkisi tämän ja koiran... vaikka varmaankin mietti enemmän tuota miestä.<br />
Mies tuli, käveli jälleen melkoisen ripeästi - koska ei ollut koiraa. Ei nostanut katsettaan,<br />
ei katsellut ympärilleen.... eteni nopeasti eteenpäin ja katosi.<br />
Samalla hetkellä, kun valot sammuivat ja hahmo katosi ikkunasta - syöksyin ulos<br />
rappukäytävän pimeydestä ja juoksin miehen perään....<br />
<br />
Sain hänet kiinni pienen juoksumatkan jälkeen. Hän yllättyi kun häntä pyydettiin pysähtymään.<br />
Kerroin huohotukseni keskeltä kaiken näkemäni ja arveluni.<br />
Näin miehen kasvoista suuren yllättyneisyyden. Hän ei ollut edes tietoinen siitä, että joku<br />
oli seurannut häntä ja hänen koiransa kulkemisia. Juttelimme hetken, erosimme kätellen.<br />
<br />
Tultiin jälleen seuraavan aamuyön varhaisille tunneille. Katu oli autio... jälleen märkä<br />
ja paljas, mutta silti jotenkin kaunis. Tuohon tiettyyn ikkunaan syttyi jälleen valo ja tuo<br />
pieni hahmo ilmestyi kahvimuki kädessä ikkunan ääreen odottamaan.....<br />
Eikä tämän tarvinnutkaan odottaa oikeastaan yhtään, sillä mies ilmestyi kadulle<br />
- koiransa kanssa! Hahmo hypähti pystyyn ikkunan äärellä ja katseli noita kahta kulkijaa.<br />
Mutta sitten - sitten.....<br />
<br />
Mies pysähtyi aivan tuon kyseisen talon kohdalle, lähes kyseisen ikkunan alapuolelle ja nosti<br />
katseensa ylöspäin, hymyili hieman - heilautti kättään ja vinkkasi hahmolle ikkunaan, että<br />
tämä tulisi ulos. Pieni hahmo verhonraosta säpsähti, hänet oli huomattu... hänet oli nähty!<br />
Sydän löi kiihkeästi, hän tunsi koko kehossaan väristyksiä ja ilman ajatuksia hän puki<br />
nopeasti yllensä takin ja kengät ja syöksyi rappukäytävään ja ulos miehen luo.<br />
Mies odotti koira vierellään, kun näki että rappukäytävään syttyi valot...<br />
ja eipä mennyt kuin hetki, niin tuo hahmo - kaunis pieni nainen - oli miehen vierellä.<br />
<br />
He juttelivat hetken...naisen raikas ja iloinen nauru täytti aution kadun ja siihen yhtyi<br />
miehen koira parilla pienellä haukahduksella. Näki selvästi, että he nauttivat hetkestä.<br />
Hetken seisoskeltuaan he lähtivät kävelemään miehelle niin tuttua reittiä eteenpäin,<br />
käsikkäin.....Tulivat seuraan rakennuksen kulmalle, missä seisoskelin... kävelivät<br />
ohitseni, mutta mies katsoi minuun kirkkain silmin - sanaakaan sanomatta, mutta<br />
silmillä kertoen: "Kiitos!"<br />
Hymyilin.<br />
<br />
Ja tuon aamun jälkeen ei tuo pieni kaunis nainen enää sytyttänyt valoa ikkunaan ja<br />
jäänyt odottamaan haaveilemaansa miestä... vaan he nauttivat aamukahvit yhdessä,<br />
jonka jälkeen heidät nähtiin kävelyttämässä koiraa kahdestaan - käsi kädessä!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfX1LdiBihH5cNLELfOBCwo4BV6fhHZF0AM4pYPP-tT12jK5HW8q5MpFDAKohHyGSZuuGHQiL1CNnpm4iclz3IoyIoCsY3xMXRYGleeC_myrI-CJAkFmPAG7sm5BEmlA5W6nWNtvW6FxDG/s1600/syd%25C3%25A4nkupit.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="799" data-original-width="1280" height="199" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfX1LdiBihH5cNLELfOBCwo4BV6fhHZF0AM4pYPP-tT12jK5HW8q5MpFDAKohHyGSZuuGHQiL1CNnpm4iclz3IoyIoCsY3xMXRYGleeC_myrI-CJAkFmPAG7sm5BEmlA5W6nWNtvW6FxDG/s320/syd%25C3%25A4nkupit.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
P.S. Tätä tarinaa kirjoitettaessa ei ole juotu liikaa kahvia, eikä kurkittu<br />
naapurien ikkunoihin tai vahingoitettu yhtään koiraa.<br />
Tarinan koira oli ollut hetken "pipi", eikä sen vuoksi muutamana aamuna miehen mukana!<br />
------------------------------------------------------------------------------------- <br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Hiljainen mieshttp://www.blogger.com/profile/08594484220605124994noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5947837769813675195.post-24904217490899938152021-05-30T01:53:00.000+03:002021-05-30T01:53:08.426+03:00Hajanaisia ajatuksia<p> Toukokuu alkaa olla taas taputeltu tämän vuoden osalta ja elämä yhteiskunnassamme on todella epävarmaa monella tavalla! Miksi - sen jokainen pystyy näkemään, kun avaa silmänsä ja katsoo hieman uutisia ja maailman tapahtumia. Mikä ikävintä, ihmisiltä on kadonnut suurimmaksi osaksi se onnellisuus ja ilo kasvoilta, mitä näki vielä vuonna 2019! Nyt se tuntuu olevan vain kaukainen muisto, haamu menneisyydestä, urbaani legenda jota kerrotaan lapsille ja lapsenlapsille ja nämä katsovat ihmeissään, että mitä satuja tuossa taas höpistään. Elämme elämää maailmassa, mikä ei ole sellainen, mitä se voisi olla. (30.5.2021)</p><p>.......................................................................................</p><p>Istutaan vierekkäin, ollaan lähekkäin - silti ollaan niin kaukana toisistamm erillämme. Katsomme toisiamme, lasittunein silmin - tuntematta toisiamme vaikka olemme yhdessä! </p><p>Miksi? Miksi? Miksi` Miksi on näin? Kysyn jälleen ääneen huutaen, silti sinäkään et minua kuule! Tahtoisin ottaa sinut viereeni, tahtoisin rutistaa syliini - mutta en saa, en - koska olen liian lähellä - koska olen julkisella paikalla, koska olen suojaamaton! En haluaisi elää näin, en - koska en kestä olla erossa, en kestä olla lähellä ja silti kaukana. </p><p> En ymmärrä, miksi meidät kahlitaan, miksi elämämme sidotaan, miksi harmaaksi kaikki kaunis maailmasta muutetaan. Olen avuton, olen onneton - hiljaa vain kapinoin.</p><p>...........................................................................................</p><p>Hämärä keväinen yö kietoo vaippaansa maan. Kevyt tuuli keinuttaa puita, joihin hiljalleen silmut ovat työntymässä esille kasvattaen tuhansia ja taas tuhansia lehtiä. Kävelen halki puiston ilmaa haistellen. Tunnen tuoksun kostean maan, mullan ja uuden elämän alun. Kasvoilleni kumpuaa joistain sieluni syövereistä pieni hymy, en siis ole täysin kylmä ja tunteeton! Hämärä valtaa luonnon, muutama lintu jossain kuitenkin laulaa ilmoille pieniä säveliä ja pari jänistä loikki edelläni polkua pitkin hetken matkaa, kunnes pensaikkoon katosivat - huolettomina. Kävelen ja kävelen, vaikka päämäärää - vain luonnosta nauttien. Annan ajatuksieni vaeltaa - annan itselleni aikaa, unohdan hetkeksi arkisen murheet ja vain olen!</p><p>Siinä hiljaa kävellessä ymmärsin, että en ollut pitkään aikaan luottanut itseeni! Siinä hiljaa kävellessä oivalsin, että pahin ongelma itselleni olin minä itseni! </p><p>Nostin katseeni ylöspäin, puiden latvuksia katseellani kurkottelin, päätä puistelin ja tuhahdin. Miksi olin ollut niin typerä - typerä itselleni? Annoin hieman voimistuvan tuulen kevyesti piiskata kasvojani, kun päätin että tämä päivä oli minun viimeinen "eilinen" ja huominen on päivä samanlainen, mitä minulla oli joskus ennen - kauan sitten.</p><p>.................................................................................................</p><p>Tämä on tai ei ole tarina todellisesta elämästä. Tämä ei ole tai on jatkumoa jollekin tapahtuneelle tai sitten tapahtumassa olevalle, tulevalle tai ei millekään....</p><p>Sain taas puhelinsoiton, tuskaisaa kuunneltavaa! Minulle avauduttiin asioista, jotka olivat kaukana minun maailmastani. Silti minua taas tarvittiin - vaikka minua ei kuunneltukaan. Tarvittiin varmaan taas minut siksi, koska olin "hän-joka-osaa-sanoa-ne-oikeat-sanat", vaikka taas jouduin kieli keskellä suuta keskustelemaan ja kuuntelemaan toisen avautumista.</p><p>Sain myös viestiä, siinä kerrottiin että mitä olin saanut aikaan ja mitä merkitsen hänelle! Olen siis esikuva ja malli, ihannemies ihmeellinen.... - en vain ymmärtää voi, en osaa, en tiedä miksi! Onko niin, että olemalla vain se oma itsensä, mitä on ja elämällä elämää toisinaan sopivan rennolla asenteella, se on joidenkin mielestä sitten jotain erikoista ja ihmeellistä - tavoittelemisen arvoista ja ihannoitavaa? Ymmärtäisin, jos olisin joku julkimo ja kuuluisuuden henkilö, mutta tavallinen kaduntallaaja.... Menee todellakin ymmärryksen yli niin, että heilahtaa ja rajusti.</p><p>Sain kommenttia kasvotusten, vanhemmalta herralta: "Vaikka välillä ärsytät, olet todella mielenkiintoinen persoona ja sinussa on sitä jotain, miksi me sinusta pidetään!" Alun ymmärrän, loppu hämmentää, tavallaan ja taas tavallaan ei. Osaan ärsyttää ja joskus sitä teen, mutta en pyri tekemään sitä niin, että loukkaisin toisia. Niin valitettavasti on joskus tapahtunut tahattomasti ja kun sen on sitten itsekin tajunnut, on se myös minua satuttanut. Ei, en kiellä ettenkö osaisi olla ilkeä! Olen todellakin pirullisen paha suustani, jos haluan - mutta sitä koitan välttää.</p><p>Näitä tulee eteen, näitä on ollut takana ja näitä saa kohdata. Miksi? Sitä saa kysellä ja ihmetellä. Ja kuin jossain olisi sanottu, että kirjoitan, saan viestiä missä kysellään neuvoa.... vaikka neuvottavan kysymästä asiasta ja tapauksesta taaskaan ei ole hajua! No, minkäs teet - hetken mietin ja vastailen, salaa tietty toivoen että joskus joku saattaisi myös kysyä minulta: "Kaipaatko apua?"</p><p>----------------------------------------------------------------------------</p><p>Kyllä on pakko sanoa, että kun kevät etenee ja auringonvalo alkaa lisääntyä, niin myös ihmisten hormonit alkavat jyllätä aivan eri tahtiin, kuin talven pakkasissa!</p><p>Millä muulla on selitettävissä se, että tällainenkin kaveri saa todeta ystävällisesti, että "kiitos, mutta ei kiitos" pienille lähentely-yrityksille. Tai onko sitten kohdallani niin, että naiset vain kiusaavat tällaista pesupallon omaavaa äijää, joka ei mikään komeuskilpailujen kandidaatti ole, päästäkseen sitten nauramaan, jos olisinkin hieman "lämmennyt" vikittelyille? Mutta mitäpä tuosta, pieni flirtti nyt naisilta kelpaa aina - itse en sitä osaa, niin en pysty sitä edes harrastamaan. Tosin tästä on muutama tuttu tuumannut, että teen sitä jatkuvasti! Ja pyh - sanon minä. Ei se flirttiä ole, jos sanoo jollekin naiselle sanan tai kaksi jotain kaunista, saaden toiselle hymyn!</p><p>---------------------------------------------------------------------------<br /></p><p></p><p></p><p></p><p></p><p></p><p></p><p></p><p></p><p></p><p></p><p></p><p></p><p></p><p><br /><br /></p>Hiljainen mieshttp://www.blogger.com/profile/08594484220605124994noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5947837769813675195.post-81291173072630149382021-03-19T01:05:00.002+02:002021-03-19T01:05:14.272+02:00Temptations Factory<p> Kaikkien tosi-tv -ohjelmien fanien ei sitten kannata ottaa heti hernettä nenään. Elämä ei ole niin vakavaa ja vielä vähemmän vakavaa on tuollaiset epäjärkevät juoniköyhät yhdenasian "tosi-tv" ohjelmat, jotka eivät muuta tee, kuin tylsistyttävät katselijansa entistä tyhmempään olotilaan. Tuo on sitten muuten tutkittu, eli ei vain minun puhettani ja "alaleuan" heiluttelua. (18.3.2021)</p><p>......................................................................................</p><p>-Jaaaa oikein hyvää iltaa sinne kotisohville ja -katsomoille! Meillä onkin täällä stuudiossa tänään oikein messevän mehevää settiiiii niinku teille tarjolla. - Juu meillä on vielä täs´ vuoden kovimmas skabas sit enää ku kovimmat parit heittämäs settii ja kisaamas samalla sopparist, minkä ansiost voittajat on niinku vuoden jokaisena viikkona esil´ monissa juoru-uutisissa vaikka ei käytäs ku ostaa Pirkka-olutta ja sipseiii. -Tänään neljäst parist sit lähtee niinku kaks vetää täält´ ja jäljelle jääneet saavat jo palkkioks itelleen Seiskapäivän vuosikerran ja Kaalimato.com:in lahjoittaman starttipaketin ja sille varmaa o´ sit käyttöö ainaskii jos on kuunnellu kisaajien juttui.</p><p>-Mut katsojille sit kans tiedox et´ parien puhelinnumbat ei viel oo auki, annetaan niide enste vetää eka setti ja sit avataan linjat. Soitto maksaa sit vaa´ 6,90 ekee kertalaaki plus verkkopalvelumaksuuuu. Mut ny on sit aika kertoo ketä tääl o niinku meil messis enää!</p><p>Joo, pari numba yx on toi turku-tampesterilaine kaksikko Kikki ja Pande. Pandehan pisti heti alus sillee tuulee, et se köyräs Kikkin parast frendii Tipsukkaa joka ny jo ex-kihlattunsa Nuubin kans tippu tokalla rundilla kisasta ulos. Nuubi oli kyl hyvä vetää lavalla shouta sillee ja sen "helikopteri" oli ainaskii yks parhaimpiiii mitä määä oon tääl ikuna sillee nähny! Kikki taas testas toissaviikol viel jatkos olleen Daizzun iskukyvyn, mut siihe soppaan sit´ tunki samal myös Röbä ja saatiikii sellane kunnon kolmiottelu..... Daizzun muija Sisse oli sammunu taas jo kymmene siduka jälkee, et ei siis yhtää tota viinapäätä! No ne tippuki sit kisast´ vaan sen takii, ku Daizzu koitti saada sammuneelta Sisseltä.... - Jaaa sitten seuraava pari: Röba tos tuliki sillee sanottuuu et se on edellee messis, mut mil ansioil? Sen kurvikas avovaimo MissKiss joka suostu paljastaan vast viimeviikol oikeen nimensä, on kyllä pitäny sit niinku ton parin kurssii ja käyrää korkeella. - Juu käyrät o´ ollu MissKissin kohdal korkeella ainaskii kisan alkupuolell Tadulla ja Kapolla, mut sit sattu jotain outoo ja Tadu ja Kapo ei loppupeleis enää tota MissKissiä halunnu mukaansa......</p><p>- Kolmas pari kisan loppusuoralla on itäsuomen lahja "vuoden turhin julkkis" ehdokkaaks. Aivan tajuttomalla yleissivistyksellä kehuskeleva Jontsuli ja sitä melkeen kymmene senttii lyhkäsempi Oltsu ovat kyl´ olleet mainio pari. - Siis eiks Jontsuli siin yhes ryhmäkisassa kertonu et lentokenttä Kastrup on siis Tukholmas ja se on saanu nimensä siit ku sodanaikana sinne tuotii sotalapsii ja muita orpoja ja ne kastroitiii et ne ei sotkeennu ruottalaisiin? - Juu se oli Jontsuli.Mut Oltsu on kyl saanu bointsei tuomaristolta ku on osannu käyttää tota lyhyyttä, siis vartalomittaa, hyvi hyväkseen ja siit on saatu hyvii näytteit ainaki sen MissKissin kans ja heti ekassa tehtävässä Putun kans. Putu anto ylistävii lausuntoi Oltsun mitast et kaveri oli melkeen valmiiks sopivan mittane ja kundis on kielimiehiä!</p><p>- Sit tää neljäs pari. Näähä oli viel muutama viikko sit pahasti pudotusuhan alla, mut tuomarineuvoston tiputuksen pelasti yleisöäänet ja sen takii pääkaupunkiseudun vika mukana oleva kaksikko saa vielä mahdollisuutensa. Neccy ja Bolle saiva ainaskii sympatiapisteit siit et ne teki edellises viikkotehtäväs reippaan ulostulon, mut ei sillee kaapist vaik Bollest silleee moni vähä aatteliki. No kaikki varmaa muistaa et niinku nää heitti omaa verioo eukonkannost ja Bolle käytti aputunkkiii kantohommas ja rakennettu esterata meni vesiesteelle saakka hyvi niinku mut ku ne sit jäi sinne kuhnii, nii loppu toi lähetysaika ja loppumatsku esitettiii sit netin puolel kahe aikaa seuraavana yönä. Sitä kertapassiii nettikatseluun myytii sillo yli 10 000 kappaletta! </p><p>-Ja täs on niinku sit koko nelikko et kaikki.... montas noit o´ yhteensä? - Oota, mä laske, et Kikka, toine, kolmas, Röba, sit on kaks, Neccy ja viel yks. Kolme nimee mä saan. - Joo mä laskin kans et kolme nimeeee... joo on ne sit kai kaikki, mut miks ne o´ nelikko? - No ku on Kikka ja sit on...äh, mä meni jo sekasi´ taas. Mut aletaan mainoste jälkee vetää tän illan kisaa!</p><p><a href="https://www.youtube.com/watch?v=8f9fTQg1VKg" rel="nofollow">https://www.youtube.com/watch?v=8f9fTQg1VKg</a></p><p>- No nii ja kivakiva hei kaikille, nyt ollaa taas täs suoras lähetykses´ ja kilpailijat on kaikki kehissä jo valmiina, tai siis niinku tuolla oleskeluhuonees ja niille on annettu parit kossuvissyt alle, et ei enää sillee jännitä. Tos alkuillast´ ne sai käydä saunas ja siit on sit ensiyönä matskuu tulos nettiiin et ny voi mennä ostaan sen kertapassin, mikä on tänää kovas tarjouksess, et saa sillee 45minsaa katseluaikaa ihan kolmen vartin hinnal, tai sillee toi tuottaja huuteli meidä korvamikkii. Hyvä diili! </p><p>- Joo ja siis mulla on täss´ sit eka tehtäväkuori kädes, minkä toi tollane valkotakkine kaveri, mut mua se ei onneksi vieny samalla.... mitä mää oon kokoaika pelänny! Ja näin mä repäsen tän kuoren auki, noooiiiin.... siit se lähti ja oo, tääl o´ tällasta pinkkii paperii ja hetki, mä luen. - Älä ny pihtaa sitä tekstii vaan anna jo tulla! - No mult tulee sit vähä myöhemmin, mut tää tehtävä on sit tällane: Ku kaikki kilpailijaparit o´ ajanu kaikki karvat pois kisan aikana nii ny ensin naiste pitää valita joku mies tehtävää tekeen, mut sitä omaa kultsimussukkaa ei saa ottaa. - Jaahas ja säpinä alko, ny´ siel revitää Kikkin ja Neccyn toimest´ Oltsuuu ja Kikkiltä irtooo... mitä, onks sil peruukki? Neccy nappaa Oltsun samal ku Kikki juoksee tonne piilooon varmaa vetää tota jatkolettii sit kiii... - Mä olinki epäilly tota jo jonku aikaa ku seniinku näytti vähä luonnottomalt. </p><p>- MissKiss kiirehti sit Bollen eteen ja Jontsuli ei aikaillu ja nappas itelleen Panden, joten se on sit niin et Kikki saa seuraks tähän kisaan Röban. Näil kyl on jo synkannu et mä luulen et toi Kikki ei oo pahoillaan siit et se joutuu tähän kisaan just Röban kans. Mu vähä mä ihmetteli silti tota MissKissin valintaa, et se halus jut ton Bollen. - No ei siin oo mitää outoo, MissKiss on koittanu saada Bollee jo montayksviikkoo mut´ aina o´ Bollen kulta Neccy ollu häiriimässä suunnitelmii ja ny´ ku Neccy oli hetken sivussa, MissKiss näki sit tilaisuutensa tulleen ja iski ku se sika siihen limppuun. - Eihä siat syö mitää limppui! Vai syöks ne? - No mu mummo ainaskii sano tollee et kaine on jotai limppui voinu syödäki mut ei kai siihe voita tai mitää rasvaaa oo laitettu.</p><p>-No nii ja onks kaikki parit sit lokoisasti Hyvä, viel ei saa tehdä mitää... jätä Pande se kutittelu ny kokonaa.... oota vähä! Noniii ja tehtävä siis on seuraava: Ku te ootte siis ajaneet muut karvat pois, paitsi siis hiukset ni ny teidä pitää liimaa parillenne karvoja sopivasti, et kilpakumppanist tulee sellane seitkytluvun tyylinen. Jokasessa makuuhuonees on karvakassi, siis kassilline karvoi... ja sit siel on sellasta aromaattist´´ iholle sopivaa liimaa, mikä ei kirvele tai kutita. Se on ainaski testattu Ukrainalaisessa labratrattoriassa... lappulipp... siis lapraporinnouta...eiku tutkimuslaitoksessa. Aikaa karvotukseen on puolituntii ja aika alkaa än yy tee nyyyyt.</p><p>- Ja me odotellessamme tuloksii katsellaan mainoksii....</p><p><a href="https://www.youtube.com/watch?v=7u708oyCY9k" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=7u708oyCY9k</a></p><p>-Siinä sitä kyntämisen malliii sit kaikille. Kilpailijoiden ähinöist´ päätelle tuntuu silt, että karvoittaminen on päässy hyvään vauhtiin. Käydääs vähä kurkkaamas mitä kisaajat oikeen puuhaavat. -Juu hyvä idea ja huonees yx on Kikki ja Röba. Röba vetaa bissee, makaa sängyl ja Kikki koittaa jotai tupsui töpötellä sen rintaan samalla kun Röballa joku "töpöttelee"..... ja mennääs sitte eteenpäin seuraavaan huoneeseen. - Joo huonees kaks on tää MissKiss ja Bolle, mut mis´ ne oikeen on Aa... suihkust kuuluu jotain jodlaukselt kuuluvaa ääntä ja se kuuluu Bollelle.... me ei kestetä tuota enempää.</p><p> - Niin ja tääl kolmosessa on usein oltu kakkosessa, tän kauden aikana, mitä puheet on kertoneet. Jontsuli ja Pande ovat ottaneet sillee vakasti tän jutu ja niil on ihan paperil suunnitelma.... eiku ne on pelannu jotai ristinollaa tai mitä lie... mut ny Pande tekee kainalokarvoi ja Jontsuli kikattaa... onpa siistin näköst touhuu, vähän luulen et noi ei loppupeleis pärjää ellei niiden kumppanit pane paremmaks. - Ja nelosessa pannaan paremmaks ainakin Neccyn kannalt´ sillä hän seisoo näköjään Oltsun edessa silmät kii ja oltsu tuhertelee jotai tuheroksi mainittavaa... - Jaahas, juuri saamamme tiedon mukaan meilt kysyttii et pitääks pers... siis ahteriaukkokarvatki tehä... Tuomarineuvosto kokoontuu.... Me mennää niinku mainoskatkolleee!</p><p><a href="https://www.youtube.com/watch?v=Er-8-nIJwQY" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=Er-8-nIJwQY</a> </p><p>-Voi voi, meidä tuomarineuvosto heitti pallon sit teille katsojille, et te päätätte pitääkö karvottaa myös tuolta peräpuoleltaki. Nyt o´ sit noi linjat auki ja textarii saa kans käyttää! Kisa jatkuu sit´ ku ollaan saatu kassaan taas kerättyy... eiku siis kisa jatkuu jonkuajan kuluttuu!</p><p>----------------------------------------------------------------------------<br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p>Hiljainen mieshttp://www.blogger.com/profile/08594484220605124994noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5947837769813675195.post-50835778982547974282021-03-08T02:21:00.000+02:002021-03-08T02:21:55.355+02:00Lähiökeittiössä tapahtuu - kokkauskilpailu<p> Tätä ei pidä ottaa liian vakavasti! (3.12.2020)<br /></p><div><div class="" dir="auto"><div class="ecm0bbzt hv4rvrfc e5nlhep0 dati1w0a" data-ad-comet-preview="message" data-ad-preview="message" id="jsc_c_bn"><div class="j83agx80 cbu4d94t ew0dbk1b irj2b8pg"><div class="qzhwtbm6 knvmm38d"><span class="d2edcug0 hpfvmrgz qv66sw1b c1et5uql rrkovp55 a8c37x1j keod5gw0 nxhoafnm aigsh9s9 d3f4x2em fe6kdd0r mau55g9w c8b282yb iv3no6db jq4qci2q a3bd9o3v knj5qynh oo9gr5id hzawbc8m" dir="auto"><div class="kvgmc6g5 cxmmr5t8 oygrvhab hcukyx3x c1et5uql ii04i59q"><div dir="auto" style="text-align: start;">Kun näitä erilaisia kokkiohjelmia tuntuu löytyvän, niin tässä olisi vielä 1 ehdokas:</div><div dir="auto" style="text-align: start;">"Lähiökeittiön mestarikeittäjä". Ohjelma voisi mennä hieman tähän tyyliin....... - Ja tervetuloa jälleen kerran tänne Pub soppakulhoon, jonne on rakennettu lähiökeittiön mestarikeittäjäehdokkaille keittiöpisteet. Tänään onkin sitten tiukat paikat, kun haetaan neljää finalistia, joiden joukosta löytyy Suomen 1. "Lähiökeittiön Mestarikeittäjä". Kotikatsomoihin ja -keittiöihin tiedoksi, että tämä keittäminen ei tarkoita prosenttijuomien kotivalmistusta, olkoon tämä samalla vastaus Veijolle ja Zygelle sinne Korpimäennotkoon. Emme voi siis antaa tuollaisen tuotteen valmistusreseptiä nettisivuillamme. Mutta nyt itse tämänkertaiseen kilpailuun! Mukana on vielä 6 kilpailijaa ja heillä on 45min aikaa valmistaa lauantaiaamun tiukka olonkohennus aamiainen. Ruokakomero on vapaasti käytössä ja lisäksi he ovat saaneet valita 3 raaka-ainetta ennalta määrätyistä aineksista. Jaahas, Spärdellä on menossa oluessa keitettyjä nakkeja - HEI HEI SITÄ OLUTTA EI SAA JUODA! - ja itsetehtyjä ranskalaisia suoraan pakastealtaasta otettuna.... jaahas, hän hieman fiksaa niitä, kääri ne pekoniin... selvä. Sitten tuolla Mindeli puuhastelee jotain munien kanssa, taas, vaikka nyt ei olekaan yö.... no yrittänee saada näitä(kin) koviksi, mutta ei ne mikrossa ehkä..... jäädään katsomaan. Lisäksi hänellä on kohoamassa varmaankin leipätaikina, kas tuo onkin esipaistettua patonkia, jonka päälle Mindeli on sirotellut juustoraastetta. Hmmm ja mitäs Sepa tekee.... juurikin sitä, mitä odotimme, eli lihaa! Sepa onkin kaivanut nautaa ja leikkelee paistista juuri leipäveitsellä nirhaten jonkinlaisia pihvejä.... kai... ja kattilassa porisee multaisia perunoita, mutta olisihan se hyvä jos siellä olisi sitä vettäkin! Viereisellä työpisteellä Helzuggi säätää juuri lieden lämpöä, koska yrittää alkaa paistaa broileria, mutta mitenkäs tuo onnistuu tuolla paistinpannulla varsinkin kun broileri on pakastettu? Ehkä hän tietää jotain sellaista, mitä me emme, tuosta broilerin paistamisesta. Ennakkosuosikkina tähän kisaan lähti edellisen osakilpailun paras, eli Abull jonka vihannespitoinen valkoviinissä uitettu savannisalaatti sai tuomariston päät pyörälle. Nyt Abull on päättänyt valmistaa luonnonjogustista ja -yrteistä kevyen alkupalan, joka nautitaan vahvan teen (kai se muuten teetä on, mitä tuossa kannussa on....väri on kyllä sama, mutta tuoksu on jotain muuta), lisänä hänellä on valmistumassa maamme tunnetuimmasta "vihanneksesta" eli hookoon "blööstä" väännettyä hiillospatukkaa. Saa nähdä, miten sen tekeminen tavallisen zipon kanssa onnistuu. Emmekä saa unohtaa kisan yllättäjää Kalle-Curttia, jonka sormet ovat koko kisan ajan tuoksuneet kalalle aamusta iltaan.... ja niin varmasti nytkin! Kalle-Curtilla on näemmä työn alla tonnikala-perunamuusi, kunhan hän saa tuolla ruuvimeisselillä ja vasaralla ensin nuo tonnikalapurkit auki ja perunamuusipussin kaivettua pakastelokerosta. Mutta näin etenee "Lähiökeittiön Mestarikeittäjä" kilpailu..... ja jossain vaiheessa selviää varmaankin joku ja myös kilpailun voittaja.</div><div dir="auto" style="text-align: start;"> </div><div dir="auto" style="text-align: start;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFzZDWWNOAsLMRwimVbxFqiqFFiAn7aVKH_Y7AuvPFCNjv0s0STQaCAknWcCB7pCCm78ZutcqZfJ_R4q5l-KIizbqxMMxQ0-FEtktD55bNLKpR02IFRKRKUffJQ_sIbdYXNgt1LAu7VpzO/s474/Karmeaasontaa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="354" data-original-width="474" height="239" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFzZDWWNOAsLMRwimVbxFqiqFFiAn7aVKH_Y7AuvPFCNjv0s0STQaCAknWcCB7pCCm78ZutcqZfJ_R4q5l-KIizbqxMMxQ0-FEtktD55bNLKpR02IFRKRKUffJQ_sIbdYXNgt1LAu7VpzO/w421-h239/Karmeaasontaa.jpg" width="421" /></a></div><br /> </div></div></span></div></div></div></div></div>Hiljainen mieshttp://www.blogger.com/profile/08594484220605124994noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5947837769813675195.post-64451817075274744102021-03-05T04:08:00.001+02:002021-03-05T04:08:16.065+02:00Silloin ennen<p>Tämä pieni tarina ajoittuu aikaan, jolloin saimme elää vielä suhteellisen normaalia elämää! Tarinan tapahtumapaikat ja henkilöhahmot ovat kuvitteellisia, mutta jokainen voi vapaasti asettaa ne mihin itse parhaakseen näkee. Jos teksti aiheuttaa traumoja tms. niin ...... ei voi mitään, tekstini tarkoitan kuitenkin sellaisenaan nautittavaksi ilman, että vanne puristaisi päätä! (Kotona 5.3.2021)</p><p>-------------------------------------------------------------------</p><p>Istun syvällä pehmeässä nojatuolissa ja huokailen hiljaa. Katselen käsissäni olevalta tabeltilta muutamia valokuvia, joita olin napannut sinä kesänä, kun kaikki oli vielä hyvin. Aurinko paistoi kilpaa kuvissa näkyvien ihmisten kanssa ja tuntui, että mitkään maailman pahuudet eivät häirinneet meitä. Se oli aikaa se. Tuhahdukseni huomattiin ja viereeni tuli pari pikkuista. "Äiti äiti, tää taas alkaa selittään niitä juttuja niist ajoist ku ei sit muka käytetty maskei eikä tarvinnu käydä ottaa lääkepiikkii puolenvuoden välein!" Yritn olla reagoimatta, mutta minkäs teit, kun pikkuiset kyselivät taas, millaista se kesä oli silloin ennen. Laitoin tabletin käsistäni pöydälle ja lasten äiti tuli keittiöstä myös paikalle. "Eiköhän noita tarinoita olla kuultu ihan tarpeeksi. Luuletko tosiaan, että me uskomme mitä yrität kertoa. Taitaa vanhuudenhöperyys vaivata jo melkoisesti, kun jaksat kerta toisensa jälkeen tuollaisia lapsille kertoa." Mutta minkäs minä sille voin, että muistin ja muistan hyvin ajan, jolloin kaikki oli vielä toisin.....</p><p><a href="https://www.youtube.com/watch?v=SWyCOoDYJYA" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=SWyCOoDYJYA</a></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBjVSSzWBI3EibD7fwYQ6KgrzqxQSFwUFelbLpXjEKAXiKPw7G8GvZwM2Or0arEVyDxmKkbRvbqnXB11E6qp7GEHXOcpYP-iKJmVmYSSaG0yYDtmkOMetJOMbXYfEti5tnfBuEry0DZ1dG/s950/image-asset.jpeg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="400" data-original-width="950" height="135" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBjVSSzWBI3EibD7fwYQ6KgrzqxQSFwUFelbLpXjEKAXiKPw7G8GvZwM2Or0arEVyDxmKkbRvbqnXB11E6qp7GEHXOcpYP-iKJmVmYSSaG0yYDtmkOMetJOMbXYfEti5tnfBuEry0DZ1dG/w320-h135/image-asset.jpeg" width="320" /></a></div>Se kesä alkoi viileänä, vappu oli ollut sellainen lähes "tyypillinen" vappusää ja kevät ei tahtonut millään puskea eteenpäin, viileitä ilmoja oli pitkään.... alettiin jo lähestymään juhannusta, mutta kunnon kesäpäivät olivat vielä harvassa. Mutta sitten, viikkoa ennen juhannusta maahan "vyöryi" lämmin ilmamassa ja ihmiset suorastaan villiintyivät onnesta. Paksut vaatekerrat katosivat nopeasti kaikkien yltä ja kaduilla sekä terasseilla alkoi olla elämää! Ah, tätä tunnetta. Muistan oikein hyvin, kuinka olin saanut järjestettyä työni niin, että juhannusta edeltävä viikko oli lähes vapaata. Istuskelin, kun aikaa oli, eräänäkin päivänä mukavan tutuksi tulleen pubin terassilla siemaillen viileää ja maistuvaa janojuomaa. Missään humaltumistarkoitusessa en aikaani viettänyt, oli vain pitkän talven ja viileän kevään jälkeen mukava nauttia elämästä ja olostaan rauhassa terassilla. Muutama tuttu pyörähti paikalla, vaihdettiin jokunen sana niitä-näitä ja kyseltiin toistemme juhannussuunnitelmista.<br /> En edes puhelinta kaivellut taskustani, nautin vain olosta ja seurasin elämää. Tuntui, että kaikki hymyilivät, enemmän ja vähemmän. <p></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUO4xXaa7Xgx85VjVN-lM8vIGDcwNYG-nSF2xaAj3nRIb6uES9beSxgATOx00qlrEGPdqR-VQxJWdB3EDKJnJP1u-EGyVr3gKG_e1qKSfMm8dk2F0eoaSO9wdZO45SuqxowyJK07RFFTdX/s600/Biiitsiiii.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="350" data-original-width="600" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUO4xXaa7Xgx85VjVN-lM8vIGDcwNYG-nSF2xaAj3nRIb6uES9beSxgATOx00qlrEGPdqR-VQxJWdB3EDKJnJP1u-EGyVr3gKG_e1qKSfMm8dk2F0eoaSO9wdZO45SuqxowyJK07RFFTdX/s320/Biiitsiiii.jpg" width="320" /></a></div>Jonkin aikaa päivääni "tuhlattua" terassilla päätin, että voisi lähteä kokeilemaan, onko järvet jo niin lämpimät, että uimaan voisi lähteä. Sattumalta kun olin lähdössä terassilta, törmäsin yhteen ystävääni, jolla oli samat aikomukset. No ei muuta, kuin matkaan vain ja läheiselle uimarannalle - kunhan olimme ensin käyneet hakemassa uikkarit ja pyyhkeet mukaamme. <a href="https://www.youtube.com/watch?v=FdomAUf6RFY&pbjreload=101" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=FdomAUf6RFY&pbjreload=101</a> Mutta olipa monet muutkin ajatelleet samaa, sillä uimarannalla oli todella paljon väkeä. Emme antaneet sen masentaa itseämme, sillä kyllä siellä vielä oli tilaa parille iloiselle kesästä nauttivalle! Löysimme mukavan puolivarjoisan paikan ja levitimme viltin maahan. Äkkiä uikkarit ylle ja järveen.... no olihan se vielä hiukan viileää, mutta nyt oli sitten se "talviturkki" heitetty pois yltä. Nauroimme! <p></p><p>"Siis väitäkssää tosissas et sai istuu baaris terassil ihan vapaasti?" Lasten silmät olivat taas teevadin kokoiset. "Eiks muka siel rannal tullu kukaan kysyyn teiltä mitään ja miten siel sai olla niinpaljo ihmisii kerralla? Ei se oo mahollista!" Ihmettelyt eivät vain loppuneet. Puistelin hiljaa päätä ja jatkoin...</p><p>Pulikoimme ja uimme. Nauroimme ja nautimme olostamme ja kesästä. Aurinko lämmitti mukavasti ja kaikkialta kuului iloinen nauru ja puheensorina. Edes hyttysiä, ampiaisia tai paarmojakaan ei ollut häiritsemässä oloamme. Aikamme viihdyttyämme järvessä suuntasimme kulkumme alueella sijaitsevaan pieneen kahvioon. Munkkikahvit! Ja kun ne munkit olivat vielä tuoreita, paikanpäällä valmistettuja... "Nyt sä kyl kusetat! Ei sellasii ole. Ne on pakkasesta otettui ja sulatetaa mikros!" Toisen lapsen kirkas ääni katkaisi puheeni. Puistelin taas vain päätäni hiljaa.</p><p>No nautimme nuo munkkikahvit ja päätimme, että eiköhän se tällä kertaa ollut tässä. Ystävälläni oli vielä seuraavana päivänä töitä edessä, jotenka kovin myöhään hän ei halunnut olla liikekannalla. "Joo toi me ymmärretään, mut eihän yks voi olla liikekannalla ku se on niinku armeija mikä on ja valvoo." Selitin, että se on myös sanonta, mutta minkäs teit - oli kuin olisit puhunut seinille. Palasimme "kylille" ja ystäväni suunnisti kotiin. Ilta menikin mukavasti kotosalla istuskellessa parvekkeella ja katsellessa mukavaa kesäiltaa. Seuraavakin päivä oli mitä ihanin kuten myös seuraavakin.... ja sitten tulikin juhannus. Olin sopinut yhden ystäväni kanssa, että lähdemme aivan toiselle puolelle Suomea, olimme jo aiemmin varanneet majoituksen, mökki oli ensin mielessä, mutta kahteen "pekkaan" se ei nyt innostanut, joten kun saimme hyvän tarjouksen eräästä hotellista, niin napattiin kiinni. Matkaan lähdimme todella varhain juhannusaattona, auton nokka kohti uusia maisemia ja musiikki soimaan. "Siis sä niinku selität, että vapaasti sai mennä eikä missää niinku pysäytetty teit ja kysytty noit todistuksii ja lupii?" Yritin rauhallisesti selittää, että sellaisia ei todellakaan ollut, eikä käytetty... liikkuminen oli yhtä vapaata, kuin se että tästä menisin nyt jääkaapille. Hämmennys oli suurta.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvdpAyxo8ljfTalgXKSlum_VCjjjJOaemFmzTRBcAwTXzW6VvX4wNAqoaTpon4PrJmO30moBX6IRU3BZgnPYmS9HLLJxSeoAL031kcrw8lzCOwlK1BrGKOQSv-4XIWKu040hjLhSqtZu9C/s630/Biitsiii.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="405" data-original-width="630" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvdpAyxo8ljfTalgXKSlum_VCjjjJOaemFmzTRBcAwTXzW6VvX4wNAqoaTpon4PrJmO30moBX6IRU3BZgnPYmS9HLLJxSeoAL031kcrw8lzCOwlK1BrGKOQSv-4XIWKu040hjLhSqtZu9C/s320/Biitsiii.jpg" width="320" /></a></div>Matka taittui, vielä ei ollut pahasti liikennettä. Pysähdyimme n. 2 tuntia ajettuamme kahville ja jaloittelemaan. Samalla kävimme kyseisen liikekeskuksen yhteydessä sijaitsevasta "voimajuoma" putiikista ostamassa hieman juhannusjanon sammuttajia, kohtuudella - ja matka jatkui. Vielä oli reilut pari tuntia ajamista, mutta se meni hyvää huulta heitellessä ja musiikkia kuunnellen. Pikkuhiljaa alkoi liikennettäkin olla, mutta pääsimme perille ilman suurempia jonotuksia ja hidasteluja. Hotellihuone saatuamme vaihdoimme hieman puhtaampaa päälle ja lähdimme hotellin ravintolan terassille. Otimme selvää, miten paikka on juhannuksena auki ja iloksemme kuulimme, että asiakkaita palvellaan joka päivä aina yöhön 02 saakka. Tämä riitti meille oikein mainiosti! "Nyt alkaa olla aika paksua. Kehtaat syöttää lapsille tuollaista! Että ravintolat olisivat mukamas auki pidempään kuin ilta kahdeksaan, ellei ole sitten erityislupaa, että saa olla kymmeneen saakka avoinna. Voisit hieman miettiä, mitä suustasi ulos päästät!" Lasten äiti oli suorastaan tuohtunut, eikä siinä auttanut, vaikka yritin kertoa, että minulla olisi jopa valokuvia, joilla voin todistaa puheeni. Ne kuulemma on photoshopattuja... ihan kuin nyt sellaisia osaisin tehdä. Pysyin kuitenkin sanoissani ja hieman tiuskaisin takaisin, että enköhän minä tiedä, missä olen ollut ja mitä tehnyt! Sain kuin sainkin jatkaa kertomustani.<p></p><p>Olimme ottaneet selvää, missä järjestetään juhannnusjuhlia ja koska sää oli mitä mainioin, päätimme kävellä juhlapaikalle. Mitä sitä nyt kahta kolmea kilometriä jollain taksilla lähtisi ajelemaan, varsinkin kun niiden hinnoittelut olivat nykyään sellaiset, että siihen parin kilometrin matkaan saa varata rahaa oikein kunnolla ja kun ei tahdo aina edes kuittia saada, vaikka miten ruinaisi. Pääsimme juhannusjuhlapaikalle ja siellähän oli mukavan iloinen meininki jo päällä. Soitto soi ja ulos tehty tanssilava oli saanut jo ensimmäiset tanssijat pyörähtelemään musiikin tahdissa, vaikka illan bändi ei vielä ollutkaan aloittanut keikkaansa. "Just joo sä sit selität et´niinku illal saa tanssii! Koht sä sanot et siel oli sitä käräöökkeekii vai millä nimel te sitä kutsuitte...?" Nappasin tabletin pöydältä, avasin sen ja esitin muutaman valokuvan, mutta nämä pienet tulevaisuuden toivot eivät näkemäänsä uskoneet. Äiti yritti selittää, että tarkoitin varmasti jotain muuta, sillä nykyäänhän ei tuota harrastusta julkisesti harrastaa ja siitä olikin tullut jonkinlainen hämärien kerhohuoneiden ja pimeiden klubien salainen ohjelmanumero. Hyvä juttu pilattu, tuumasin mielessäni! </p><p><a href="https://www.youtube.com/watch?v=dSOGEESbsxA" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=dSOGEESbsxA</a></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhiNHaHMgN1gn9_JFG_3Ris9kIUd0-yXdxPPst47wQKF3sZnzxMf0oXJLE6wfPGLvvAUIRHRVQFm6gULUZA0jR9cO61ywzyfSjr7G6NhInuJfAGZRxFpDhcXMqFAPjVZb0_dRsTGweIuHF0/s1280/Biiitsiii.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="1280" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhiNHaHMgN1gn9_JFG_3Ris9kIUd0-yXdxPPst47wQKF3sZnzxMf0oXJLE6wfPGLvvAUIRHRVQFm6gULUZA0jR9cO61ywzyfSjr7G6NhInuJfAGZRxFpDhcXMqFAPjVZb0_dRsTGweIuHF0/s320/Biiitsiii.jpg" width="320" /></a></div>Nappasimme baarista juotavaa ja suunnistimme terassille, paikkalle valui kokoajan enemmän ja enemmän väkeä ja fiilis oli korkealla. Ilma oli mukavan lämmin, mutta niin kuumaa ei ollut, etteikö kokkoa saisi polttaa. Siihen oli tosin vielä jokunen tunti aikaa, jotenka illan kohokohtaa odotellessa päätimme syödä hyvin ja samaa mietti selvästi moni muukin, koska tarjoilijat saivat kohtuullisella tahdilla käydä ottamassa asiakkailta tilauksia ja kantaa annoksia pöytiin. Odotus ei kuitenkaan ollut mitenkään ylivoimainen tehtävä, eikä siihen sitten loppupeleissä kovinkaan kauaa mennyt. Ruoka maistui, juttu luisti ja muutama teräväkin siinä tuli napattua. Kuin huomaamatta ilta eteni hyvää tahtia kohti kokon polttoa. Bändi oli soittanut yhden setin ennen tuota H-hetkeä ja kun he pääsivät tauolle, ilmestyi kuin tilauksesta paikalle vanha herra haitarin kanssa ja sehän sopi hetkeen täydellisesti. <p></p><p>Vanha haitaristi aloitti.... ilmoille leijui "Satumaa" ja kansa taputti. Jotkut jopa lauloivat mukana. Kaksi miestä kiersi kokkoa ja sytyttivät sen tuleen ja aplodit vain voimistuivat. Kuului muutaman kuohuviinipullon korkin poksahduskin. Se oli kesän juhla-aikaa se parhaimmillaan. Aurinko painui hiljalleen "mailleen" ja kevyt hämärä kietoi meidät syleilyynsä - vaikka olikin niin valoisaa, että eipä sitä yöksi voinut sanoa. Paikalla oli joitakin ulkomaalaisiakin kesävieraita ja he olivat ihmeissään koko touhusta. Ettäkö ei tule tämän pimeämpää ja jotkut juhlivat koko yön......? "Siis ääää... toi on ihan tyhmää. Ei tänne oo ketää ulkolaisia päässy vapaasti tuleen. Ellei ne oo jotai raksamiehii tai sellasii!" Sitä sanotaan, että totuus tulee lasten ja imettäväisten suusta - mutta valitettavasti se ei aina pidä paikkaansa.... huomasin ajattelevani. Ääneen en tietenkään ajatuksiani voinut laukoa!</p><p>Haitaristi soitteli jonkin aikaa ja sitten olikin bändin aika jatkaa. "Miten ne voi muka soittaa? Eiks siis ollu jo yö? Ei sellaseen oo lupaa! Te rikoitte lakiii! Tuliks sinne ees kytät paikalle?" Kerroin, että kyllähän poliisit kävivät syömässä yhdet grillimakkarat ja kehuivat kuinka hyvin kaikki sujui. No oli heillä ollut yksi ikävä onnettomuus, kun taas oli joku lähtenyt soutuveneellä vesille pikkuisen hutikassa ja sitten iski pissahätä (piti sanoa lapsille nätisti) ja oli keikahtanut veneestä veteen. </p><p>Ilta oli tosiaan vaihtunut valoisaksi kesäyöksi ja mekin olimme juhlineet ihan kiitettävästi. Jostain syystä itsekin olin löytänyt itseni tanssilavan puolelta, vaikka en juurikaan tanssi, mutta kai tuo juhannusfiilis ja hieman otetut juomat vaikuttivat tilanteeseen. Mitään juhannusromanssia ei kuitenkaan tainnut syntyä... Jossain vaiheessa sitä kuitenkin olin löytänyt itseni takaisin hotellille, ihan ystäväni kanssa. Aulassa yöpäivystäjä hymyili ja totesi, että aamiainen olisi sitten seitsemän ja kymmenen välillä tarjolla. Arvelimme, että kykenemme juuri heräilemään niin, että ehdimme vielä aamupalaa syömään - kuten sitten niin kävikin. Tosin emme olleet ainoat hieman väsyneen näköiset aamiaisella. Pari kuppia kahvia teki todella hyvää! <a href="https://www.youtube.com/watch?v=7d9rRNbOijc" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=7d9rRNbOijc</a></p><p>Meillä oli vielä toinenkin yö maksettuna hotellissa, joten lähdimme nauttimaan paikkakunnan elämästä. Aina puhutaan, että Suomi hiljenee juhannuksena, mutta ainakin tällä paikkakunnalla elämää oli ihan mukavasti. Kuulimme, että paikallisella torilla oli joitakin kauppiaita juhannuksesta huolimatta. No sinnehän tietenkin suunnistimme ensimmäisenä. Jaloittelu teki hyvää, pääkin alkoi taas selvitä ja ajatukset juosta mukavasti. No torillapa olikin melkoinen kuhina, väkeä oli reilunlaisesti liikenteessä ja kauppa tuntui käyvän kuin rajuilma.... "Eiks siel kukaan vahtinut mitää turvavälei ollenkaa? Kai teil oli nää kunnon maskit kaikil? Mitä ne sit myi siel?" Kysymysten ja väittämien tulva oli taas melkoinen. Selitin, että torilla myytiin mm. vihanneksia, marjoja käsityötuotteita ja vähän kaikenlaista. "Siis vihanneksiii... nehän pitää olla pusseis, eihän sellasii saa myydä tollain!" En voinut mitään, että lapset eivät vain uskoneet, vaikka näytin heille jälleen muutaman valokuvan. Kuulemma kaikenlaisia juttuja voidaan tehdä ihan kuin ne olis totta! Sekin, että Suomi olisi joskus voittanut Euroviisut on ihan jokin tilattu Hollywood-juttu näiden tenavien mielestä ja sellaiset vanhat sotajutut, että olisi ollut jokin talvisota, on vain joidenkin elokuvatekijöiden tekemää leffaa, ei sellaista ole ollut! Niin.... tajusin jälleen,että ilman historiaa ei ole tulevaisuutta ja jos omaa historiaa ei tunne, ei voi myöskään ymmärtää tulevaa, tosin ei lapsilta vielä kaikkea voi odottaakaan.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiajobCXxNBQjdyXy81RsqL8WVDag68v8DNBKJlEZvgZu8XpD2IKQmPS0GU9NOn3TUpO6jkYoMSmGNhsyMsjvQCVCSrlZn0nrlVYc7HNZawgy3Pq5xbGdcQ41nOn9QrGMRlrkzKYPgtgWBZ/s728/Biiitsiii.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="546" data-original-width="728" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiajobCXxNBQjdyXy81RsqL8WVDag68v8DNBKJlEZvgZu8XpD2IKQmPS0GU9NOn3TUpO6jkYoMSmGNhsyMsjvQCVCSrlZn0nrlVYc7HNZawgy3Pq5xbGdcQ41nOn9QrGMRlrkzKYPgtgWBZ/s320/Biiitsiii.jpg" width="320" /></a></div>Päivä jatkui mukavissa merkeissä. Kävimme ottamassa auton allemme ja suhautimme liikenteeseen. Lähiseudulla oli paljon nähtävää, jotenka päätimme olla fiksuja ja tehdä muutakin kuin vain istua baarissa.... No onneksi otimme uimatarvikkeet mukaan, sillä sää oli edelleen kaunis ja aurinkoinen ja jonkin matkan päästä eteemme tulikin kyltti uimarannasta, johonka kurvasimme. Jokunen perhe oli paikalla, eli tilaa oli vallan mainiosti. "No nyt sä alat puhuu järkevii! Oot valehdellu kokoajan, et siis jossain rannal olis hirveesti jengii ja nyt on ihan vähä." Vastasin, että ei ne uimarannat aina ole aivan turvoksiin ihmisistä. Paljon muutakin tehtiin kesäisin. Lapsiperheet kävivät Linnanmäellä ja Särkänniemessä ja ties missä, monet matkustivat etelään aurinkorannoille ja kaupunkilomille ja ties mitä ja tietenkin ne tuhannet jotka viettivät kesiänsä kesämökeillä. Näitä kertoessani lasten ilmeet olivat hämmästyneitä. Että sitä vain lähdettiin jonnekin ulkomaille matkoille, eikä tarvinnut mitään todistuksia ja lupia pyytää ja käydä testeissä ja tehdä tarkka matkasuunnitelma viranomaisille tai mitään muutakaan! Kuulostaa kuulemma todellakin saduilta ja fantasiaelokuvilta. Eihän Disneykään edes tee tuollaisia leffoja, kuulemma.<p></p><p>Olimme auringonpalvojia (ei, se ei ole mikään uskonnollinen seura - uskokaa lapset jo) ja annoimme ihomme imea itseemme lämpöä. Tietenkin pidimme huolta, että nahka ei palanut! Muutaman tunti rannalla oltuamme päätimme palata hotellille, eikä ollenkaan huonoon aikaan, sillä nälkä alkoi jo vaivata suolenmutkassa. Suunnistimme siis ravintolan puolelle syömään ja eipä siinä kauaa mennyt, kun olimme saaneet ravittua itsemme. Meille vinkattiin, että viereisessä ravintolassa on illalla kunnon menoa tarjolla ja pubin puolella olisi karaokea. No sehän ratkaisi iltaohjelman kerralla, jotenka hetkeksi hotellihuoneen puolelle hengähtämään, ottamaan muutaman huikat matkaeväistä ja parempaa "Seppälää" päälle ja menoksi. Lapsille sai taas selittää, mitä tuo parempaa Seppälää tarkoitti, nehän eivät tienneet kuin jotkut New Yorkerit ja Carlingsit ym. vastaavat liikkeet. </p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHmh7o449KU-pKTld9N96EO-31Yz8ZM6uwz3HkTpFcm-dLkPsY0o08OqgI7fIQ5zy5-Av52IhNcvO02uEXmv3sOdIyWpKMP7xNAxgoXdV4KboEiWdo-sDWmStnKtnOcIs9wkNsKIfyyQcR/s1400/Biiitsiii.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="932" data-original-width="1400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHmh7o449KU-pKTld9N96EO-31Yz8ZM6uwz3HkTpFcm-dLkPsY0o08OqgI7fIQ5zy5-Av52IhNcvO02uEXmv3sOdIyWpKMP7xNAxgoXdV4KboEiWdo-sDWmStnKtnOcIs9wkNsKIfyyQcR/s320/Biiitsiii.jpg" width="320" /></a></div>Aloitimme illan pubin puolelta ja siellähän jo laulu raikui. Joku iäkkäämpi herra veteli kevyessä laitamyötäisessä hopeista kuuta hiukset hopeisina... ja vaikka aivan tahdissa ei herra ollut, sai hän silti isot aplodit esityksestään. "Mitääää, kuka oli antanu luvan niinku laulaa? Eihä sitä saa tehä!" Yleiset laulutilaisuudet oli nykyään sallittu vain ja ainoastaan erityisillä luvilla ja rajattuina aikoina. En alkanut vääntämään asiasta eteenpäin, vaan kerroin että itsekin kävimme esittämässä pari biisiä, vaikka ei nyt mitään tähtiä oltukaan. "Noloo!!!!!" No ilta eteni ja siirryimme salin puolelle, missä alkoikin olla jo jonkinverran elämää. DJ oli jo aloitellut ja poppi pauhasi. Musiikkilinja ei ollut mikään aivan viimeisimpiä hittejä pursuava, koska asiakkaissa oli selvästi vanhempaakin väkeä. Paljon tuli ysäriä! "Mitä jysärii, päänsärkymusaa varmaan!" Huokaus, syvä huokaus.... jatkoin kuitenkin kertomista. Otimme lisää juotavaa ja suunnistimme pöytään... "Hähäää. sä vedätät! Ei pöytiin saa mennä iteksee kun sun on ootettava et sulle sanotaan, mihin sä istut! Sä valehtelet taas!" Mainitsin, että se oli täysin normaalia että jokainen istui missä halusi ja kulki ravintoloissakin juuri, kuten halusi. Tietenkään toisia ei saanut ehdointahdoin häiritä, käytöstavat tietenkin piti olla. "Sinun pitäisi oikeasti hieman varoa noita puheitasi. Ei lapsille saisi aivan mitä tahansa yrittää tyrkyttää totuutena!" Äiti tunki väliin kiihkeästi.Pyörittelin päätä ja annoin kommentin olla omassa arvossaan.<p></p><p><a href="https://www.youtube.com/watch?v=6Zbi0XmGtMw" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=6Zbi0XmGtMw</a> No Juhlat jatkuivat, jengi bailasi ja ilta meni vauhdikkaasti. Jossain välissä pyörähdimme pubin puolella ja siellä oli yhtä railakas meno! Laulujono oli reipas tunti, joten emme laittaneet varausta sisälle, mutta kuuntelimme jonkin aikaa muiden hienoja vetoja ja kaikilla oli hauskaa - ja taas palasimme bilettämään salin puolelle! Pubissa pilkku napsahti hieman aikaisemmin, kuin yökerhon puolella ja kun yökerhossa oli jo kohtuupaljon väkeä, niin pubista kun sinne tunki vielä lisää asiakaita sen mentyä kiinni, oli tunnelma todella tiivis mutta hyvä! "Toi on ihan törkeen sairast! Te ootte siel muka ollu ihan sumpus´. Ei tollast oo ollu, ei voi olla!"</p><p>Mikään ei auttanut, kun toiset olivat sitä mieltä, että olin "vanhuudenhöperö" ja selittelen omiani, eikä selvät todisteetkaan käännä päätä - annoin olla. Ymmärsin, että <a href="https://www.youtube.com/watch?v=j8aci7p24KE" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=j8aci7p24KE</a> Onneksi muistoja ei voi kukaan viedä ja en ollut niiden kanssa yksin. Meitä oli vielä kuitenkin useita, jotka olivat saaneet elää vapaassa maailmassa ja nauttia elämästä.</p><p></p><p>Hyvät lukijat - älkäämme anna maailman mennä siihen suuntaan, mihin se nyt on luisumassa! En halua sanoa joskus: "Mitä minä sanoin!" Toivon, että nykyisestä elämänmenosta yhä erilaisina rajoituksineen, joita tulee ja menee, ei olisi se "uusi normaali" vaan pääsisimme vielä nauttimaan vapaasti kaikesta ihanasta, mitä maailma voi meille tarjota ja mitä me voimme tarjota toisillemme! </p><p>--------------------------------------------------------------</p><p>Jos uskallat, anna palautetta. Jos uskallat, jaa tekstiä. Jos närkästyit - ehkä sinulla vanne kiristää liikaa päätäsi, etkä halua nähdä metsää puilta. En aliarvioi syytä, mikä on johtanut maailman tähän pisteeseen, mutta en myös suoralta käsin kaikkea "purematta niele" Kaikesta huolimatta, eläkäämme ja hymyilkäämme!<br /><br /><br /></p><p> <br /><br /></p><p> <br /></p><p><br /><br /></p><p> </p><p> </p><p> </p><p> </p><p></p><p></p><p></p><p></p><p></p><p></p><p></p><p></p><p></p><p></p><p></p><p><br /> <br /></p><p> </p><p> </p><p> </p><p> </p><p> </p><p> </p><p> </p><p> </p><p> </p><p> </p><p> <br /></p>Hiljainen mieshttp://www.blogger.com/profile/08594484220605124994noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5947837769813675195.post-38615302861687276472021-02-21T02:34:00.001+02:002021-02-21T02:34:09.727+02:00Talvisen tammikuun tarinointia<p>Kaikille taas pitkän tauon jälkeen terveydys. Elämässä on ollut niin paljon kaikkea, että on valitettavasti jäänyt viimeaikoina tämä kirjoittelu vähemmälle. No nyt yritetään taas jotain saada aikaan, eli katsotaanpa millaista pientä jutuntynkää tulee luettavaksenne. (21.2.2021)</p><p>----------------------------------------------------------------------</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmTnvpVisvBiWZG7tx8EFxZS02cHExthKGciw43RlCIbQ-Ml7s0Q72LlIslA1_dMpYBs4oL07JjAc4J4trcIZVEQUGwju9PioWQJ0oPOtCFHDN7FUsHa9-GPLW73m_gKQyBZNf21_3SFyW/s600/Pakasteauto.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="400" data-original-width="600" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmTnvpVisvBiWZG7tx8EFxZS02cHExthKGciw43RlCIbQ-Ml7s0Q72LlIslA1_dMpYBs4oL07JjAc4J4trcIZVEQUGwju9PioWQJ0oPOtCFHDN7FUsHa9-GPLW73m_gKQyBZNf21_3SFyW/s320/Pakasteauto.jpg" width="320" /></a></div>Kävelen autolle, hieron käsiäni yhteen.... on varhainen aamu ja pakkasta mukavasti noin 20 astetta. Hämärää, missään ei juuri vielä ole suuremmin liikennettä ja vain muutamassa ikkunassa on valot. En siis ole aivan ainoa hereillä tähän aikaan.... vaan mitä se kello oikeasti on ja miksi olen valveilla niin varhain? En mieti asiaa enempää, enkä halua sitä ehkä kaikille kertoa, mutta... - on vain pakko olla jo ennen aamu kuutta liikkeellä ja minulle se on sama kuin olisi keskiyö!<p></p><p>Katson muutaman naapurini autoja, ne olivat seisseet parkissa parikin päivää ja sen kyllä huomasi. Lumi, jää ja pakkanen olivat muokanneet niitä hieman "uuteen uskoon".Olin tyytyväinen, että olin edellisenä iltana laittanut auton lämpenemään tiettyyn aikaan, en todellakaan halunnut aloittaa aamua raapimalla ikkunoita ensimmäistä varttia!</p><p> Istahdin autoon, se käynnistyi vaivatta ja radiosta pamahti soimaan jokin tusinahitti. Tuhahdin ja vaihdoin kanavan nopeasti toiselle. Valitettavasti kanava, jota olisin kuunnellut, ei vain kuulunut noilla "leveyspiireillä", joten jouduin tyytymään hieman toisenlaiseen tarjontaan. Joku tylsänkuuloinen naisihminen selitti sitä yhtä-ja-samaa, mitä oltiin viimeviikkoina kuultu ja luettu jokaisesta mediasta enemmän ja vähemmän..... että voikin yksi pöpö saada sellaiset mittasuhteet, että mitään muuta ei juurikaan osata enää julki tuoda ja kaikki nivoutuu periaatteessa yhden asian ympärille. </p><p> Lähdin liikkeelle ja katselin ympärilleni. Kaupunki lähes nukkui vielä, vain muutama auto oli liikenteessä ja joku herra ulkoilutti koiraansa urhollisesti, pakkasesta huolimatta. Radiosta alkoi soida jotain korvaa miellyttävää.... käänsin ääntä hieman lisää ja hymyilin. Mielenkiintoinen versio, totesin puoliääneen ja hyräilin mukana. <a href="https://www.youtube.com/watch?v=kHxPPwNySzw" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=kHxPPwNySzw </a></p><p>Kappale sopi aamuun mielestäni oikein loistavasti ja sen myös toimittaja lausui kappaleen jälkeen. Kuin huomaamatta olin tuon sävelmän aikana ajanut jokusen kilometrin, enkä enää harmitellut sitä, että olin niin varhain aamulla liikkeellä! Matka jatkui, maisemat vaihtuivat, vain joidenkin vastaantulevien autojen ajovalottomuus ärsytti, mutta sille en voinut valitettavasti mitään - vaikka mieli tekikin. Tulin isommalle tielle ja kiihdytin tasaiseen matkanopeuteen ja mietin, mikä sai minut - aamulaiskan ihmisen - lähtemään liikkeelle tällä tavalla. No, tehty mikä tehty ja nyt olen liikekannalla. Yllättäin näen edessäni noin sadan metrin päässä jarruvalojen syttyvän kirkkaasti. Nopeasti hiljennän vauhtia ja jarruttelen itsekin. Näen, kuinka edellä ajava auto haukkasee penkkaa, pyörähtää nopeasti kierroksen keskellä ajorataa ja ajautuu vauhdilla tien toiselle puolelle hankeen. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEira47qkZPN3TETiwTKrERsXRqv8Qe2gVdDofkBIg1LYRYjNS6iyziwWaSLb2m64a7opauP48XOMJq80z0KQvJtEepaB0uxndbh9pZ04A9kNTZh0NepV7DkyY6bE70LU8BSlefvsNILWNAF/s666/Ulkona.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="500" data-original-width="666" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEira47qkZPN3TETiwTKrERsXRqv8Qe2gVdDofkBIg1LYRYjNS6iyziwWaSLb2m64a7opauP48XOMJq80z0KQvJtEepaB0uxndbh9pZ04A9kNTZh0NepV7DkyY6bE70LU8BSlefvsNILWNAF/s320/Ulkona.jpg" width="320" /></a></div><p>Painoin nopeasti hätävilkut päälle ja ohjasin autoni tien sivuun. Nappasin puhelimen taskuuni ja syöksyin nopeasti autostani ulos ja muutamalla juoksuaskeleella olin tuon hankeen ajautuneen auton luona. Kuljettajan ovi oli osittain auki ja sisältä kuului kovaa huutoa. Tajusin, että kuljettaja oli ainakin pelästynyt - jos huuto tuli hänestä. Pääsin oven luo ja avasin sitä varovasti, kun en voinut tietää, nojasiko sitä vasten joku ja oliko tämä mahdollisesti loukkaantunut. Minua katsoi arviolta noin parikymppinen nuori nainen silmät kyynelissä ja huuto lakkasi kuin veitsellä leikaten. Hän tuijotti minua kuin aavetta, ei osannut sanoa mitään.... katsoi vain suu auki. Kysyin, oliko hän mahdollisesti loukannut itseänsä, mutta hän ei vastannut - yritin uudelleen, ei mitään....</p><p>Otin puhelimen ja soitin nopeasti hätäkeskukseen. Paikalle oli pysähtynyt toinenkin auto, josta tuli vanhempi pariskutan paikalle. Rouva kysyi minulta, onko minulla kaikki hyvin ja kun kerroin, että olen itsekin auttamassa, hän sivuutti minut kuin en enää olisi ollut edes olemassa ja työnsi itsensä ulosajaneen auton kuljettajan ovesta puoliksi sisälle - ja sitten alkoi huuto! Ensin huusi autoa ajanut nuori tyttö ja sitten tuo vanhempi rouva, kumpikin pelästyivät toistensa ääntä ja rouva otti nopeasti muutaman askeleen taaksepäin. Hänen miehensä selvitti minulta, onko apua soitettu ja kun kerroin, että juuri ilmoitin hälytyskeskukseen, tämä sanoi rouvalleen, että jatkavat matkaa. Eipä mennyt kuin hetki, kun pariskunta oli kaasutellut pois paikalta ja minä seisoin pienessä lumisateessa tuon ulosajaneen auton vierellä. Päätin uudelleen yrittää jututtaa tuota nuorta naista, jos vaikka onni olisi nyt myötä. Raotin autonovea hieman ja sanoin hyvin rauhallisesti, että ei ole hätää - olen soittanut apua. Tuo nuori nainen alkoi nyyhkiä. Kaivoin hänelle pari nenäliinaa taskusta ja tämä otti ne varovasti käsiinsä, pyyhkien silmiään ja poskiaan. Koitin varovasti silmäillä häntä, oliko jossain selkeitä ulkoisia vammoja, mutta mitään ei ainakaan näkynyt. Ihmettelin, missä apu mahtoi viipyä, sillä ei mielestäni missään syrjätiellä oltu ja matkaa kaupunkiinkaan ei ollut mitenkään mahdottomia. Sitten soi puhelimeni ja kun vastasin siihen, sain syyn viivästykselle: Matkalla tälle onnettomuuspaikalle palolaitoksen auto oli yhdessä risteyksessä saanut eteensä jonkun henkilöauton risteyksessä, vaikka hälytysvilkut olivat päällä ja tultiin "torvet soiden" ja sitä sitten selvitellään. Olivat laittaneet juuri toisen auton matkaan ja ambulanssin pitäisi myös olla kohta perillä. Poliiseilla menee hetken pidempään, koska olivat partiolenkillä hieman pidemmällä ja paikalle pääsemiseen menee tovi. Kiitin infosta ja kerroin tuolle nuorelle naiselle, että apu on aivan kohta paikalla. </p><p><a href="https://www.youtube.com/watch?v=trl3Hn4LfTo" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=trl3Hn4LfTo</a></p><p> Yllättäin tuo nainen nousee autosta ja lähtee lähes juoksemaan tietä pitkin! Yllätyin ja huusin perään tajuten, että en voi päästää häntä menemään. Kiirehdin hänen peräänsä ja sainkin hänet kiinni pienen pyrähdyksen jälkeen. Pysäytin naisen ja kysyin ihmeissäni, mitä hän oikein meinasi ja miksi oli lähdössä pois paikalta? Silloin näin, että hänen otsan oikeassa sivussa oli haava josta oli vuotanut jonkin verran verta. Otin naista kädestä kiinni ja sanoin, että mennään minun autooni lämmittelemään, kunnes apu tulee paikalle - ja samalla ihmettelin, missä ihmeessä auttajat todellakin viipyivät! </p><p>Pääsimme autolleni ja laitoin hänet istumaan. Samassa kun olin saanut hänet paikoilleen, näin ensimmäiset siniset valot heijastuvan autoni peileistä. Käänsin päätäni ja näin paloauton ilmestyvän paikalle. Sanoin tuolle naiselle, että istuu vain rauhassa ja kävelin paloauton luokse, siitä oli jo pari miestä noussut ulos suunnistaen onnettomuusauton luokse. Sain kerrottua, että auton kuljettaja on minun autossani ja hän on satuttanut päätänsä. Yksi palomiehistä tuli välittömästi autoni luokse ja katsoi naista, huusi toisille, että tuovat ensiapulaukun kun ambulanssia ei vielä näkynyt. Mutta samassa, kun toinen palomies toi ensiapulaukkua, paikalle kurvasi ambulanssi ja tämän henkilöstö otti tuon nuoren naisen hoiviinsa. Minulta tentattiin, mitä tiesin tapahtumasta ja kerroin kaiken, mitä olin nähnyt ja mitä oli tapahtunut. Se, että nainen oli koittanut karata juosten paikalta - sai kaikki hieman varovaisemmiksi. Oliko siihen selkeä syy? Nainen ei vaikuttanut olevan esimerkiksi huumausaineiden vaikutuksen alainen. Samassa paikalle ehti jo poliisitkin. Välittömästi jouduin heidänkin tentattavaksi ja kerroin saman, mitä olin kertonut palomiehille ja sairaanhoitohenkilökunnalle. Poliisit ottivat tietoni ylös ja toinen lähti vielä mittailemaan ulosajopaikkaa ja tutkimaan autoa. Yhtäkkiä hän huutaa, että täällä tarvittaneen apua, jolloin autolle syöksyi palomiehet ja tuo toinenkin poliisi. Takapenkin jalkatilassa näkyi jotain, mikä sai kaikki kiireisiksi. Siellä oli lasten turvaistuin kumossa ja sen päällä osittain matkalaukku. Ambulanssista tuli myös nopeasti ensihoitaja paikalle ja toinen takaovi avattiin varovasti, mitään ei kuulunut..... tuijotin tapahtumaa pala kurkussa, toivoen ja peläten! Vilkaisn ambulanssiin päin, mutta siellä oli ovet kiinni, joten en voinut nähdä naista. Samassa kuulin kommentin, että väärä hälytys - turvaisutin oli tyhjä ja autossa ei ollut naisen lisäksi ollut muita.</p><p>Toinen poliiseista tuli vielä luokseni ja varmisti kertomani, sekä että tietoni olivat oikein. Pääsin jatkamaan matkaa ja kun lopulta lähdin ajamaan eteenpäin, mietin, miksi nainen oli niin pelokas että oli valmis pakenemaan juosten pois paikalta. </p><p>Pääsin lopulta perille, mihin olinkaan menossa mutta ajatukseni pyörivät tapahtuneessa ja tuossa naisessa - mietin oliko hänellä kaikki hyvin. Mutta koska en tiennyt kuka hän oli, en tietekään voinut saada asiasta tietoa, koska eipä sairaalasta minulle olisi kerrottu miten hän voi, koska en olisi pystynyt antamaan hänen nimeään tai muitakaan tietoja. Vaan kuinkas kävikään.....</p><p>Seuraavana päivänä jouduin käymään sairaalassa ja pääaulaan päästessäni tunsin, kuinka joku tuli takaapäin ja tönäisi varovasti minua. Käännyin nopeasti ja näin tuon nuoren naisen. Hänellä oli pieni side otsalla ja tukka oli hieman sekainen ja olemus oli aavistuksen nuhjuinen ja väsynyt. Hän kysyi varovasti minulta, että olinko se kuka auttoi häntä eilen. Kerroin, että olin ja tunnistin hänet. Hän otti varoen kädestäni kiinni kätelläkseen, mutta ei päästänytkään siitä heti irti vaan pyysi hiljaa anteeksi ja sanoi, että hänen on ehkä kerrottava, miksi käyttäytyi niin kuin oli käyttäytynyt. Ennen kuin hän jatkoi, kerroin että voiko hän odottaa sairaalan kahviossa hetken, että palaan - käyn vain hoitamassa yhden asian ja tulen tuota pikaa takaisin. Sain vain nyökkäyksen vastaukseksi, mutta uskoin häntä.</p><p>Muutaman minuutin kuluttua palasin ja suunnistin kahvioon. Hän todellakin odotti minua! Ostin kahvit meille ja istuuduimme pieneen nurkkapöytään - mikä sai itseni hymyilemään.... klassinen tilanne "vain sinä ja minä ja nurkkapöytä", vaikka nyt ei ollutkaan mitkään treffit. Hän tärisi hieman ja kertoi, että oli saanut tosiaan tällin, mutta esimerkiksi aivotärähdyksestä ei ollut merkkejä</p><p><a href="https://www.youtube.com/watch?v=TLDl7UusXmk" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=TLDl7UusXmk</a><br /></p><p>Hän aloitti varovasti kertoen, mistä oli lähtenyt ja miksi. Aloin tarinan edetessä ymmärtämään hänen ensireaktiotaan minut nähdessään, hän oli luullut minua aivan toiseksi henkilöksi..... ketä hän ei todellakaan halunnut kohdata - ja tarina vei minut vain syvemmälle ja syvemmälle hänen ihmeelliseen ja hieman outoonkin elämään, josta ei vaiheita ja tilanteita puuttunut...... Vaan kerronko siitä teille? Se jää nähtäväksi. Pienet asiat jätän salaisuuksiksi.....</p><p>----------------------------------------------------------------------------------------------<br /></p><p> <br /></p><p> </p><p> </p><p> </p><p> </p><p> </p><p> </p><p> </p><p> <br /></p><br /><p><br /></p>Hiljainen mieshttp://www.blogger.com/profile/08594484220605124994noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5947837769813675195.post-44481666516751317722020-12-22T03:47:00.001+02:002020-12-22T03:47:21.593+02:00Kahden, jouluna 2020 (vai oltiinko sittenkään kahden....)<p>Tervehdys kaikille - jos täällä joku nyt käy tekstejä lukemassa! Laitetaan hieman jonkinlaista joulutarinaa tarjolle ja sanon heti, että tarinan henkilöt ovat täysin fiktiivisiä, eivätkä vastaa ketään elossa olevaa tai elänyttä ihmistä! Toivottavasti tarina silti miellyttää. Kommentteja otetaan aina mieluusti vastaan. (22.12.2020)</p><p>---------------------------------------------------------</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRblJSU_rJal59AU-DfqF4rGO3hDBt7Zrm-LxK8jjj3nfZI5jlLbKOXy85vs6tqbVD6N2eglykr3TfdI-w6PBZD3_HGn1nqXSlmp0eZoOankIZ7dV1LV4NkV27HfMeJ_-4u-xKgTDp-Ese/s2048/LaPtOp.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1395" data-original-width="2048" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRblJSU_rJal59AU-DfqF4rGO3hDBt7Zrm-LxK8jjj3nfZI5jlLbKOXy85vs6tqbVD6N2eglykr3TfdI-w6PBZD3_HGn1nqXSlmp0eZoOankIZ7dV1LV4NkV27HfMeJ_-4u-xKgTDp-Ese/s320/LaPtOp.jpg" width="320" /></a></div>Joulukuu oli edennyt jo muutaman viikon ja joulu lähestyi uhkaavasti. Tarinamme pariskunnalla oli omat stressaavat asiansa töiden takia päälimmäisinä mielessä, johtuen yleisestä maailman tilanteesta! Mutta jossain välissä olisi tarkoitus sitä jouluakin jotenkin saada rakenneltua. Pariskunnan kauniimpi osapuoli oli tehnyt jo parisen kuukautta lyhennettyä työviikkoa, johtuen erilaisista työnantajan asettamista rajoituksista ja maan hallituksenkin suosituksista jne. Herra taasen oli uppoutunut totaalisesti etätyön maailmaan ja tuntui nauttivan siitä, että ei tarvinnut lähteä aamulla ajelemaan töihin vaan saattoi aloittaa työpäivänsä omaan tahtiinsa aamukahvin kera ja rauhassa availla läppäri sekä ottaa yhteyttä toimistoon.<p></p><p>No, vaikka herran työtahti vaikuttikin rennolta, oli se kaikkea muuta: Tiukat tulostavoitteet painoivat päälle, pari isoa kauppaa piti saada hoidettua kuntoon ennen kuin joululomalle pääsisi - jos pääsisi ja jotenkin vielä selätettävä huhuna kiertävä tarina, että vuoden alussa olisi kuitenkin edessä yt-neuvottelut koko yrityksen työntekijäkaartille, sekä keskijohdon toimistohenkilökunnallekin! Se painoi mieltä ja siihen päälle vielä tietenkin puolison rivien välistä vihjailut siitä, että kaikesta huolimatta he eivät saisi viettää ensimmäistä kertaa useampaan vuoteen joulua kahdestaan, vaan anoppi olisi tulossa kylään, huolimatta siitä, että suositukset ja kehoitukset valtiovallalta kehoittivat toimimaan toisin. Ei siinä mitään, mutta kun anopilla tahtoi aina olla jotain valittamista - ja jos ei muuta, niin siitä että he eivät vielä olleet hankkineet lapsia. Tuosta he olivat saaneet kuulla jo useamman vuoden ja jopa hänen ihana naisensa, joka vielä oli avopuoliso, alkoi olla kypsä äitinsä jatkuvaan narisemiseen aiheesta.</p><p>Avovaimolla taas pinna tahtoi olla kireä, kun tietenkin pomo osasi juuri joulunalus -viikolle tunkea ylimääräisiä työtehtäviä sille työporukalle, mihin hän kuului. Paljon muutakin tekemistä olisi, kuin tehdä jotain näennäisesti tärkeää jokainen päivä puolesta tunnista tuntiin ylimääräistä. Tietty saihan siitä hieman ekstraa, mutta ei se paljoa lämmittänyt mieltä, kun tuo tiesi aina kotimatkan menevän entistä myöhäisemäksi ja kun kotiin pääsi, ei tehnyt mieli tehdä muuta kuin lysähtää sohvalle ja siitä sitten jossain vaiheessa illalla laahustaa sänkyyn nukkumaan. Ja eilen tietenkin tuli sitten räjähdettyä miehelle, kun hän harkitsemattomasti meni sanomaan, että "Sinäkään et muuta tee, kuin vain makaat sohvalla illasta toiseen!" Ja soppa oli valmis! Muutamat ärräpäät lentelivät ja ovien paiskomiset kaikuivat asunnossa. Mies tajusi, että nyt ei ehkä mennyt kaikki ihan putkeen....</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkg36zDD6Dwncb7bm0BeGbmqEl55Hyya7ttFPnzKOVbZ6bDd-ZQcaQNS24G_w5XSZYjpNg6ksuqmUFqqj-oyv5a7UmIXrEEjAEkDq6h2ckCyEL2Ox4xX_vCnlTJsL32i1iKyad5ujTFFyp/s250/Lovepuhelin.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="250" data-original-width="238" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkg36zDD6Dwncb7bm0BeGbmqEl55Hyya7ttFPnzKOVbZ6bDd-ZQcaQNS24G_w5XSZYjpNg6ksuqmUFqqj-oyv5a7UmIXrEEjAEkDq6h2ckCyEL2Ox4xX_vCnlTJsL32i1iKyad5ujTFFyp/s0/Lovepuhelin.jpg" /></a></div>Seuraava aamu olikin hiljainen. Kumpikaan ei puhunut toisilleen mitään..... Nainen puki päällensä ja mitään sanomatta lähti ulos ja töihin. Mies jäi istumaan keittiön pöydän ääreen yksin hiljaa tuijottaen älypuhelintaan, minkä näyttö oli mustana. Yleensä he olivat laittaneet toisilleen aamuisin jonkin pienen piristävän viestin.... mutta tänä aamuna sitä ei tullut. Mies ei tiennyt, mitä tekisi - voisiko lähettää kullalleen viestin vai ei? Päätti jättää lähettämättä....<br />Oliko päätös oikea ja fiksu - sitä hän ei voinut tietää.<p></p><p>Päivä eteni, kalenteri näytti että huomenna olisi jo jouluaatto ja heillä oli vielä kaikki tekemättä! Mies ei ollut ostanut edes lahjaa kullalleen, vaikka oli jo pidemmän aikaa suunnitellut, mitenkä yrittäisi yllättää tämän jouluna. Mutta olisiko hänen lahjansa sittenkään oikenalainen? Hän tuhahti, puki päällensä ja päätti lähteä ostoksille. Samassa puhelin piippasi! Hän toivoi, että siellä olisi kullalta tuttuun tyyliin jokin mukava viesti, vaan..... - no kullalta tuo viesti oli, mutta ei odotunkaltainen! "Menee myöhään, työporukan kanssa jouluaterialle töiden jälkeen. Moi."</p><p>Häntä kylmäsi..... hän ei ollut lähettänyt miehellensä tuollaista kylmältä tuntuvaa tekstiviestiä varmaan moneen-moneen vuoteen. Pala nousi kurkkuun ja kyynel oli jo vierähtää silmäkulmaan, mutta sitten hän päätti, että nyt ei itketä. Heillä on hyvä työporukka ja on kiva lähteä muutaman duunista ystäviksi tulleen "tytön" kanssa hetkeksi rentoutumaan. Tosin, ei siellä mitään kännejä tule otettua, koska mukaan oli tulossa firman toimitusjohtaja, joka lupasi tarjota ruuat - vaikka olikin ollut hieman tiukkaa viime aikoina. Tuo tietenkin hieman pelotti mieltä, sillä herrallahan saattoi olla mielessään vaikka millaisia suunnitelmia heidän päidensä menoksi. Mutta sitä oli nyt turha murehtia.... Hän tekisi työnsä kuitenkin niin hyvin kuin vain osaisi ja pystyisi! <a href="https://www.youtube.com/watch?v=fKyXVFN8znk" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=fKyXVFN8znk</a></p><p>Työpäivä kului melkoisella tohinalla. Viimehetken vääntöjä ja kääntöjä..... hiki pukkasi päälle, vaan lopulta kello näytti aikaa, että nyt hommat seis. Lähes kilpaa kaikki daamit juoksivat pukuhuoneisiin hieman ehostelemaan itseään ja sitten oltiinkin valmiita lähtemään nauttimaan jouluruuista läheiseen hyväksi todettuun ravintolaan.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0NVtC0kQey5TCGbKj__KjXbEt_QoTV_TqIoG0lyx5xF_B6vRNyy7r5oSYlUPwC7yK8ffJ_UwjO2ah1TARHSWQ0cI3JkXz_ijppWu07EZNOBX4NNcgl2a8TEia6vikGwxxPapO6ELLnYM_/s800/Lalalaituri.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="546" data-original-width="800" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0NVtC0kQey5TCGbKj__KjXbEt_QoTV_TqIoG0lyx5xF_B6vRNyy7r5oSYlUPwC7yK8ffJ_UwjO2ah1TARHSWQ0cI3JkXz_ijppWu07EZNOBX4NNcgl2a8TEia6vikGwxxPapO6ELLnYM_/s320/Lalalaituri.jpg" width="320" /></a></div>Tällä välin mies oli kuin olikin saanut jotain aikaan ostoksilla ja palasi kotiin hymyillen. Mutta hymy hyytyi nopeasti, sillä auki jäänyt läppäri hälytti. Muistutus! Voi ei - hän oli unohtanut erään videopalaverin, minkä piti alkaa 15 minuuttia sitten! Nopeasti hän repi ulkovaatteensa pois päältään ja syöksyi tietokoneellensa, yhdisti itsensä etäpalaveriin ja tietenkin hänen myöhäinen saapuminen linjoille herätti muissa osallistujissa naureskelua ja kovaa kommentointia. Hän sai vaivoin selitettyä, että oli ainoa hetki, kun pääsi etsimään puolisolleen joululahjaa ja ruuhka kaupassa yllätti täysin. No palaveriin osallistuneet pari naista ymmärsivät asian hyvin, mutta valtaoisa miehistä ei - tietenkään! Videopalaverin anti meni suurimmalta osin mieheltä kokonaan ohi, koska hänen ajatuksensa olivat täysin jossain muualla. Lopulta hän huomasi itsekin, että oli täysin ulkona asioista, mistä nyt keskusteltiin.... mikä oli hänelle tosin harvinaista - pyysi anteeksi, että oli huonosti valmistautunut palaveriin ja lupasi palata omalta osaltaan asioihin heti joulun jälkeen ja poistui linjoilta. Yhteys katkesi ja tietokoneen näytölle heijastui vain hänen asettama taustakuva heistä kahdesta sylikkäin laiturin nokassa. Tuon kuvan he ottivat toissa kesänä, kun elämä hymyili ja oli sitä ns. normaalia.<p></p><p>Nainen naureskeli kevyesti työkavereiden heittämille jutuille ja yritti osallistua niihin itsekin. Pomon tarinat yrityksen vuodesta ja siitä, miten on sinnitelty kaikkien rajoitusten kanssa tähän pisteeseen, ei paljoa antanut uskoa ja valoa tulevaisuuteen. Tämä hieman joutui vihjailemaan, että jos tilanne jatkuu kovinkin pitkään saman kaltaisena, voisi olla edessä jopa kokonaan yrityksen konseptin muuttaminen toisenlaiseksi tai pahimmassa tapauksessa firman alasajo. Jos konsepti muuttuu, se saattaisi tietää valitettavasti joidenkin työntekijöiden töiden vähenemistä.... tosin tarkoitti loppumista. Mutta kukaan ei nyt tuntunut antavan pomonsa puheille liikaa painoarvoa, sillä fiilis oli kuitenkin korkealla. Viiniä oli saatu ja ruokakin maistui. Hänellekin.... - vaikka myös hänen ajatukset olivat jossain toisaalla..... Nainen kaivoi ties monennenko kerran puhelimensa laukustaan ja vilkaisi sitä: Ei viestejä! Vieressä istuva hyvä työkaveri kyseli jo, että eikö tämä voisi laittaa sitten sitä ensimmäistä viestiä eikä vain odottaa, että puhelin piippaisi. Nainen oli tälle kertonut melkein heti aamulla eilisestä episodista ja aamun hiljaisesta töihin lähdöstä. - Ei, en mä voi.... Mä pelkään, jos se luulee että... Hänen lauseensa jäi kesken, kun pomo puhutteli häntä. - Niin, sitten sinunhan piti meille kertoa jotain uutisia! Hän meni täysin lukkoon.... tuijotti vain hiljaa pomoaan ja tunsi kaikkien työkavereidensa kysyvät katseet, vaikka hän ei katsonut ketään silmiin. -Eh, tuota... joo, mä oikeasti unohdin työpaikalle paperit ja jutut, mitä mun piti niinku sanoo ja kertoo. Voinks´ mä hei palaa tähän kun ollaan duunissa? Kyl´ mä niinku osan muistan, mutta olis kiva kertoo kaikki oikein kerralla! Selitys tuntui menevän läpi ja vain hetken mietittyään pomokin tuumasi, että parempi niin ja eihän tänne nyt tultu vain työasioita jauhamaan ja perään kysyi, että kenelle maistuisi vielä kahvi ja konjakki. Käsiä nousi ylös useita, mutta hän ei nostanut vaan nousi tuoliltaan ja hieman varovasti anteeksi pyydellen tuumasi, että olo ei ole oikein hyvä, joten parempi on nyt ottaa taksi ja lähteä kotiin. Muutamat katsoivat häntä hieman hämmentyneenä, mutta kukaan ei kysynyt mitään.</p><p>Kotona mies oli paketoinut lahjansa ja piilottanut sen, omasta mielestään hyvin. Ajatukset velloivat ja velloivat. Miksi niin pienestä syntyy niin isoja riitoja?<a href="https://www.youtube.com/watch?v=VLPdKhylO9k" target="_blank"> https://www.youtube.com/watch?v=VLPdKhylO9k </a> </p><p>Hän olisi halunnut olla juuri nyt oman kultansa kanssa, mutta tästä ei ollut koko päivänä kuulunut mitään ja hänkään ei ollut pystynyt laittamaan minkäänlaista viestiä toiselle. Mies katsahti kelloa ja arveli, että avovaimo tulisi kotiin vasta muutaman tunnin kuluttua, eli hän ehtii vielä hieman enemmänkin tuota joulua valmistelemaan. Nopeasti kengät jalkaan ja takki päälle ja ovesta ulos. Hän muisti, että oli nähnyt läheisen marketin pihassa joulukuusen myyjän, joten ei muuta kuin sinne. Kuusikauppias olikin paikalla ja kauppa tuntui käyvin hyvin, sillä kuusista kiinnostuneita ihmisiä pyöri myytävien kuusien ympärillä kokoajan. Mies alkoi kierrellä kanssa valikoimaa läpi ja hetken kuluttua hän näkikin mieleisensä kuusen ja vinkkasi myyjää paikalle hintaa tiedustellen. Tosin hän oli päättänyt, että hinnasta viis - kuusi lähtee matkaan, eikä se ollutkaan mitenkään pahan hintainen. Kuusi sukitettiin ja raha vaihtoi omistajaa ja mies lähti tyytyväisenä kohti kotia, tosin montaa askelta hän ei päässyt, kun tajusi, että kinkkukin oli vielä ostamatta - muusta puhumattakaan! Iski paniikki. Hän kääntyi ympäri ja kiirehti kuusikauppiaan luo. - Anteeksi, mutta olisiko mitään mahdollisuutta, että saisin hetkeksi jättää tämän kuusen sinulle, kävisin kaupasta vielä hakemassa kinkun, kun tyhmänä olin unohtanut sen? Kuusikauppias hymyili ymmärtäväisesti ja laittoi miehen ostaman kuusen hieman sivuun. Tämä kiitti ja kiirehti viereiseen markettiin...</p><p>Kotona ulko-ovi avautui hiljaa. Sisään astui arasti nainen, katsahtaen pimeää asuntoa ihmetellen. Missä hänen miehensä oli? Tietokone oli tämän työpöydällä auki, mutta mitään muuta ns. elonmerkkejä ei asunnosta löytynyt! Hän huokaisi hiljaa, riisui ulkovaatteensa ja kantoi keittiöön kassinsa. Hänkin oli käynyt matkalla kaupassa.... Jotenkin katse eksyi keittiön ikkunasta ulos, näkymä sieltä avautui taloyhtiön piha- ja parkkialueelle. Hän huomasi, että heidän auto oli parkkipaikalla, joten avomies ei siis olisi missään kovin kaukana, sllä tämä oli niin laiska kaveri, että hyvä kun ei roskalaatikolle lähtenyt autolla.... ja varmaan tekisikin sen, jos se vain olisi mahdollista. Mutta olisiko tuo turjake mennyt sitten istumaan "parille" tuohon pienen matkan päähän pubiin, missä he ovat joskus kahdestaankin käyneet lasilliset ottamassa. Jos niin olisi käynyt, niin sitten ei ehkä hyvää seuraisi.... Nainen päätti kuitenkin olla miettimättä asiaa enempää, sillä hän oli käynyt ostamassa jouluruokia ja tarpeita monenlaisiin herkkuihin ja koska jo huomenna olisi aatto, tuli kaikkien tekemiseen todellinen kiire, joten oli parempi kun laittoi ns. hihat heilumaan.</p><p>Mies palasi kaupasta ja oli samalla käynyt marketin viereisessäkin putiikissa ostamassa joulupöytään hieman punaviiniä ja asteli reippaasti kuusikauppiaan luo. Tämä naurahtikin, että nytkö on sitten eväät hankittu, saaden vastauksen, että eihän tässä ole kuin kinkku ja pari punaviinipulloa... mutta alkuunhan näillä jo pääsee. Toivottelivat toisillensa hyvät joulut ja mies otti kuusensa olalleen ja reippaasti asteli kohti kotia. Kotitalon kulmalle päästyään hän huomasi, että heillä oli valot päällä! - Siis enkö sammuttanutkaan valoja keittiöstä? Hän huudahti ääneen, mutta samassa ymmärsi, että avovaimo olikin jo tullut kotiin.... ja sydän hypähti kurkkuun! Millainen vastaanotto on tiedossa? Koko kropan läpi puhalsi kylmä tuuli, vaikka ilma oli lähes tyyni.... <a href="https://www.youtube.com/watch?v=4OdZX47TG0w" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=4OdZX47TG0w</a></p><p>Mies tuli koviovelle, avasi sen varovasti ja tunsi kuinka nenään leijui pehmeitä tuoksuja. Hän tajusi samassa, että avovaimo olisi keittiöpuuhissa. Tästä rohkaistuneena hän asteli eteiseen reippaasti, riisuen nopsaan ulkovaatteet ja asteli keittiön ovelle. Hetken he vain tuijottivat toisiaan hiljaa... Ainoa ääni oli kiehuvien perunoiden porina kattilassa ja samassa kilahti mikroaaltouuni. Bling! Kumpikaan ei liikahtanut...... kunnes kuin yhteisestä käskystä he sanoivat lähes yhtäaikaa "Anteeksi!" He suorastaan syöksyivät toistensa syleihin uppoutuen lämpöiseen halaukseen ja pehmeään suudelmaan. Mitään sanoja ei tarvittu, kaikki sanottiin katseissa..... ja siinä hellässä hetkessä. </p><p>Sitten olikin aika katsoa, mitä ihmettä kumpikin oli oikein hankkinut ja kas kummaa.... kaikki ihana ja tarpeellinen heidän jouluun oli ostettu. - Mutta entäs äitisi? Mies kysyi varovasti. - Ei hän tule, alkoi itse miettimään, että ei ole fiksua lähteä tässä tilanteessa riskeeraamaan sitä, että saisi pöpöä. Mies ei periaatteessa ollut pahoillaan, vaikka tulikin muuten ihan kivasti anopin kanssa toimeen. Tällä ei ollut enää miestä eron vuoksi ja ehkä senkin vuoksi halusi sitä jälkikasvua.</p><p>Yhteistuumin jouluruokia alkoivat laittamaan ja jossain välissä kuusikin sai koristeet yllensä. Ilta eteni ja eteni.... ja kas, jossain vaiheessa kellokin oli edennyt niin pitkälle, että oltiin jo aaton puolella. Tällöin nainen otti miestänsä kädestä kiinni ja vei makuuhuoneeseen..... - Eihän me vielä nukkumaan, kun tuo kinkku...... - Hys, ole hetki hiljaa! Nainen kehoitti ja pyysi miestänsä istahtamaan sängyn laidalle. Makuuhuone oli hämärä, mies teki työtä käskettyä ja nainen asettui tämän eteen polvilleen... ilmassa oli värinää..... nainen katsahti miestänsä ylöspäin ja hymyili, kietoi ensin kätensä tämän vyötärölle ja sitten lausui hiljaa: - Saat nyt yhden joululahjan! Nousi ylös ja kuiskasi miehensä korvaan: - Meille tulee vauva! Mies värähti, hän katsoi avovaimoaan ja tärisi. Hän ei ollut uskoa korviaan! Lopulta hän sai sanotuksi vapisevalla äänellä: - Rakas, minä taas...... tuota, tuota, haluaisin... äh, siis, voisitko mitenkään ajatella että sinusta tulisi... vaimoni? Nyt oli naisen vuoro säpsähtää! Hän ei voinut pidätellä kyyneliä, käänsi nopeasti itsensä poispäin miehestään. - Et sä voi sanoo noin! Et nyt, sä sanot vain sen takia kun minä..... Mies keskeytti, pyysi odottamaan hetken ja poistui toviksi. Palatessaan hän varovasti antoi rakkaansa käteen pienen rasian.... - Ei kun oikeasti, haluaisin sinut! </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUt2PAApU_1cAdUHrVTbukKgoALV8ukginW9wmSXE4uNaaoOgAQz4F_hYdc5vZk2YBwx5FEUYtKPAtgs_1s_4bBQvklyJoL-KNNNh4kz7AFMdLlX4CnmfOzuAf5b7b1CpqRFKl52cCnfy5/s474/DDDD44.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="474" data-original-width="474" height="281" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUt2PAApU_1cAdUHrVTbukKgoALV8ukginW9wmSXE4uNaaoOgAQz4F_hYdc5vZk2YBwx5FEUYtKPAtgs_1s_4bBQvklyJoL-KNNNh4kz7AFMdLlX4CnmfOzuAf5b7b1CpqRFKl52cCnfy5/w281-h281/DDDD44.jpg" width="281" /></a></div><p></p><p>Pienin rubiinein ja timantein koristeltu sormus löytyi rasiasta, jonka nainen sai vapiseviin käsiinsä. Hän oli sanaton, mutta vain tovin.... - Voi kyllä! Miehen silmät kirkastuivat, sydän löi "miljoonaa" ja hän sulki rakkaansa syliinsä. Pienen hetken kuluttua hän kuitenkin repesi kovaan nauruun! - Mikä nyt tässä naurattaa? Vielä avovaimona oleva nainen kysyi. - No me emme sittenkään vietä tätäkään joulua kahdestaan!</p><p><a href="https://www.youtube.com/watch?v=uYCUNULp868" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=uYCUNULp868</a></p><p>Nainenkin repesi nauramaan ja he kellahtivat sängylle sylikkäin. Kumpikin tunsi olevansa maailman onnellisin.</p><p> Rakkaat ystävät - ja tuntemattomat - muistakaa kertoa teille tärkeille ihmisille tänäkin jouluna, mitä he merkitsevät teille! Rauhallista ja onnellista joulua kaikille. <br /><br /></p><p> <br /></p><p><br /></p><br /><p> </p><p> </p><p> </p><p> </p><p> </p><p> </p><p> </p><p> </p><p><br /> <br /></p>Hiljainen mieshttp://www.blogger.com/profile/08594484220605124994noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5947837769813675195.post-72715505167914757812020-10-23T04:35:00.001+03:002020-10-23T04:35:24.932+03:00Syysyö ..... tuulinen ja viileäNo hei vain taas kaikille, tasapuolisesti!<br />
Pieni tovi taas sujahti, kun edellisen kerran mitään tänne kirjoittelin, joten nyt ajattelin<br />
taas avata "sanaista arkkuani" ja raapia muutamia rivejä tänne.<br />
<br />
Joku saattaa miettiä, mitä muuta minulle kuuluu.....<br />
No kiitos kysymästä - flunssasta selvitty ja elämä jatkuu... töitä on ollut<br />
ihan kiitettävästi ja valtaosa työpäivistä ovat olleet todella upeita. Siitä kiitos asiakkaille!<br />
---------------------------------------------------------------------<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7gAuJB5dn8mNWbakDADnEFZyc6s3BwXDrf-T3uKrusx-ZG3CI9i4wRvvq-heszunC-XPD8Mssji94D1xebTCDbhj3YtrV69K6u8dTjYp8gJXBJGUTOaPvFlDuKEWkPRvMfuU2llG8ny3u/s1600/Sadepisarahuuli.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="197" data-original-width="316" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7gAuJB5dn8mNWbakDADnEFZyc6s3BwXDrf-T3uKrusx-ZG3CI9i4wRvvq-heszunC-XPD8Mssji94D1xebTCDbhj3YtrV69K6u8dTjYp8gJXBJGUTOaPvFlDuKEWkPRvMfuU2llG8ny3u/s1600/Sadepisarahuuli.jpg" /></a><br />
Sadepisaroita vain.....<br />
sadepisaroita vain.....<br />
- sun hiuksillasi loisti.<br />
<br />
Sadepisaroita vain....<br />
sadepisaroita vain....<br />
- sun huulia kostutti.<br />
<br />
Vieläkö muistat sen hetken<br />
- viimeviikkoisen?<br />
Vieläkö muistat, hei - vieläkö muistat sen....<br />
Me oltiin, niin me vain oltiin, sateessa kahdestaan,<br />
toisiimme takerruttiin.... vain takerruttiin.....<br />
Ja kun mä sadepisaroita sun huuliltasi nuolin!<br />
<br />
Sadepisaroita vain....<br />
sadepisaroita vain....<br />
- sun hiuksilla loisti.<br />
<br />
Sadepisaroita vain....<br />
sadepisaroita vain....<br />
- sun huulia kostutti.<br />
<br />
Vieläkö maistat sen maun....<br />
- huulteni lämpöisten?<br />
Vieläkö muistat, hei - ja vieläkö sen maistat...<br />
Me oltiin, niin me vain oltiin.... suudeltiin,<br />
sateessa huulin ahnain toisiamme - suudeltiin....<br />
Ja mä sadepisaroita vain sun hiuksistasi sivelin!<br />
<br />
Nyt kävelen sateessa - yksin.....<br />
pisaroita maahan lyöviä katsellen, sua ajatellen.<br />
Mietin, vieläkö muistat - vieläkö kaipaat - vieläkö....<br />
Kun niitä:<br />
<br />
Sadepisaroita....<br />
sadepisaroita....<br />
vain sadepisaroita - ja me, sateessa suudellen!<br />
<br />
----- ----- ----- ----- ----- ----- ----- ----- ----- ----- ----- -----<br />
<br />
Levoton yö, sielu rauhaton ei unta saa!<br />
Levoton oon.....<br />
Sängyllä makaan, harmittaa - ei unta ei unta, ei taaskaan unta...<br />
<br />
Raskaasti hengitän, ylös nousen ja ärähdän!<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiu1ojFE5C4FmQJnayI7VKoEt23QC5GI-7ATGFmWBL5ISkdM0r31nlYUBF0bWibmHzAPtgLPSAW2mkf-wNW9b84qkVKSM9FHvX8UPTKqs8yxvdkMBlLTuywAgtJOGE4kh1CBfz0Gt89r_jI/s1600/Can_tSleep.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="241" data-original-width="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiu1ojFE5C4FmQJnayI7VKoEt23QC5GI-7ATGFmWBL5ISkdM0r31nlYUBF0bWibmHzAPtgLPSAW2mkf-wNW9b84qkVKSM9FHvX8UPTKqs8yxvdkMBlLTuywAgtJOGE4kh1CBfz0Gt89r_jI/s1600/Can_tSleep.jpg" /></a>Pimeässä jalkani tietty sängynkulmaan kolhaisen,<br />
älähdän kun tuskaisen.<br />
<br />
Levoton yö, sielu rauhaton ei unta saa!<br />
Levoton oon....<br />
Kävelen ympäri asuntoa pimeää, valottomana annan sen olla.<br />
Kävelen, ärisen... itselleni murisen.<br />
<br />
Miksi taas - miksi ja miksi ja miksi...<br />
Raskaasti, väsyneenä, kiukkuisena valvon.<br />
Levoton yö, sielu rauhaton ei unta saa!<br />
Levoton oon...<br />
<br />
Uneton taas, taas ja taas.... jälleen yö ilman unta rauhoittavaa!<br />
Pätkiä torkun, säpsähdellen....<br />
Pätkiä uinun, painajaisia nähden....<br />
Levoton oon....<br />
<br />
Eikä yö tämäkään lopu koskaan!<br />
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -<br />
<br />
Se oli yksi monien samanlaisten joukossa!<br />
Pulleana ja värikkäänä yritti tehdä itsestään houkuttelevan<br />
- muita samanlaisia paremman.<br />
<br />
Se työnsi itseään aina välillä esille toisten samanlaisten liikahdellessa,<br />
väliin eteen muiden päästen - väliin taas taakse joutuen.....<br />
Se yritti, se toivoi.... se halusi - se niin halusi!<br />
<br />
Se odotti, että hänen vuoro tulee kohta....<br />
Joku ihana pikkulapsi tulee ja saa hänet.... ja hän pääsee muualle,<br />
irti tästä samanlaisten isosta joukosta, ilmoja haistelemaan - tuulia tutkimaan.<br />
<br />
Mutta vuoroa sille ei tuntunut tulevan.<br />
Vaikka se koitti olla pullea, värikäs ja houkutteleva.... sitä ei vain kukaan halunnut.<br />
Siitä alkoi tuntua, että se olikin täysin viallinen - epäkelpo yksilö.<br />
Kunnes.....<br />
<br />
Joku takertui sen nauhaaan, nappasi siitä lujaa - ja veti puoleensa!<br />
Se tunsi, kuinka se nykäistiin irti noiden muiden samanlaisten ryppäästä - joukosta.<br />
Vihdoinkin!<br />
<br />
Se näki pienellä tytöllä kirkkaat hymyilevät silmät ja nauravan suun.<br />
Se tunsi olevansa tärkeä!<br />
Tuo pieni tyttö halusi juuri sen..... ei noita muita, toisia - vaan sen - juuri sen.<br />
<br />
Tuo pieni tyttö nauroi saadessaan kulkea tuon vaaleanpunaisen ilmapallon kanssa<br />
- ja ilmapallo tanssi tuulen kanssa, seuraten tytön askelia ja kuunnellen tämän naurua.<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTneJLshyphenhyphenTXXoIUsgSqgXjJXMIBK7c8fyCnTsPsw3yzQ5SL9ik4u_lqcEfofplfKCmY1qsKLkenM_k9QZdzrYlIlwTTBVXrglMS_HTjsofqjpSXzr_I7Cto4j9HIHXmuQQHdnxG_03N7li/s1600/pinkkipallo.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="324" data-original-width="324" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTneJLshyphenhyphenTXXoIUsgSqgXjJXMIBK7c8fyCnTsPsw3yzQ5SL9ik4u_lqcEfofplfKCmY1qsKLkenM_k9QZdzrYlIlwTTBVXrglMS_HTjsofqjpSXzr_I7Cto4j9HIHXmuQQHdnxG_03N7li/s200/pinkkipallo.jpg" width="200" /></a>Ilmapallo tunsi olevansa todella tärkeä!<br />
Se halusi tehdä tuosta tytöstä onnellisen, eikä koskaan lähteä tämän luota pois.<br />
<br />
Tyttö kulki kotiin vanhempiensa kanssa... syöksyi ilmapallon kanssa huoneeseensa<br />
ja sitoi sen narusta kiinni pöydän kulmaan. Ilmapallo seurasi tytön puuhia ja<br />
pelästyi, kun tyttö tuli jonkun kovan esineen kanssa sen luo.....<br />
Ilmapallo pelkäsi, että tyttö hajoittaisi tämän!<br />
Vaan ei, tyttö kirjoitti tussilla nimensä palloon... ja laittoipa vielä puhelinnumeronsakin.<br />
<br />
Ilmapallo tunsi olevansa todella tärkeä!<br />
Se arveli, että juurikaan muilla ilmapalloilla ei olisi kirjoitettuna palloon mitään nimiä<br />
- tai mitään muutakaan.<br />
<br />
Useita päiviä meni... ilmapallo sai leikkiä tytön kanssa ja öisin leijua hiljaa ympäri<br />
tytön huonetta vapaana! Ilmapallosta se oli ihanaa - todella ihanaa.<br />
<br />
Mutta eräänä aamuna tytön äiti tuli huoneeseen ja avasi ikkunaa... eikä muistanut, että<br />
ilmapallo ei ollut kiinni.... salamana tuuli nappasi ilmapallosta ja veti ulos taivaisiin!<br />
Ilmapallo yritti hangoitella, mutta se ei voinut tuulen voimalle mitään....<br />
<br />
Äiti pelästyi, tyttö itki!<br />
Äiti katseli ulos...... tyttö huusi!<br />
Tytön mielestä äiti oli ilkeä, tyhmä ja kaikkea..... eikä tyttö enää ikinä välittäisi äidistä.<br />
Äidille nousi pala kurkkuun.<br />
<br />
Tyttö jäi huoneeseensa itkemään, äiti lähti ulos - palloa etsimään, mutta tuuli oli<br />
sen nostanut korkeuksiin.... kauas - kauas korkeuksiin!<br />
Äiti toivoi, että uusi pallo auttaisi ja osti sellaisen.<br />
Vaan tyttö.... ei sitä huolinut, käski pois sen viedä - halusi pallonsa oman!<br />
<br />
Päivä meni, äitiä ahdisti.<br />
Tyttö vain nyyhki ja kiukutteli - se oli hänen ensimmäinen oma ilmapallo, ikinä!<br />
Ja äiti meni ja ........<br />
Sitten soi puhelin.<br />
<br />
Joku mies oli napannut jostain puusta vaaleanpunaisen pallon, jossa oli tytön nimi<br />
- ja se puhelinnumero. Nopeasti soitti pallo kainalossaan.... kaipaako<br />
tällainen tyttö palloaan - ja todellakin kaipasi!<br />
<br />
Mies toi pallon - ja tytön silmät loistivat jälleen ja nauru raikui!<br />
Ilmapallo tiesi tulleensa taas kotiin.... eikä sekään toivonut enää joutuvansa tuulen matkaan<br />
- ja olihan sillä nyt öisin seurana toinenkin pallo, jonka tyttö nyt myös hyväksyi itselleen!<br />
--- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- ---<br />
<br />
Kokeillaan, löytääkö joku tämän hieman vanhemman postauksen, kun ns. päivitän tätä... vaikka mitään uutta tarinaa tähän ole jatkoksi kirjoittanutkaan...... (23.10.2020).....<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Hiljainen mieshttp://www.blogger.com/profile/08594484220605124994noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5947837769813675195.post-37101879014578536522020-10-20T03:18:00.005+03:002020-10-20T03:18:40.087+03:00Syksyn lehdet putoilevat<p> Hyvää mukavaa lokakuuta kaikille. En ole omista henkilökohtaisista syistä jaksanut, osannut, viitsinyt, halunnut..... (jatka listaa omalla ehdotuksellasi) kirjoitella hetkeen. No nyt tilanteeseen tulee jälleen toviks muutos, sillä tässä on hieman uutta kirjoiteltua tarinaa. Se, onko tämä yhtään parempaa tai huonompaa aikaisempiin tekeleisiin nähden, sen päättää kukin lukija itse omassa mielessään. (20.10.2020)</p><p>.................................................................................</p><p>Katselin ikkunasta ulos, kädessäni olin pidellyt jo ties kuinka kauan kahvimukia ilman, että olin siitä ottanut hörppyäkään.... kahvi haaleni ja haaleni. Ajatukseni olivat jossain ulkona, toisaalla, vaikka eivät silti kuitenkaan missään. Seurasin hiljaa ääneti puista putoavien lehtien tanssia tuulenvireessä, kun ne laskeutuivat hiljalleen alas kohti märkää maata. Tunsin hieman hymyileväni ja annoin mielikuvitukseni keinutella noita pieniä, isoja..... erikokoisia ja -värisiä lehtiä tanssien - kuin vielä kerran iloiten siitä vapauden tunteesta, minkä ne saivat kokea, ennenkuin maa kutsui niitä huomaansa.</p><p><a href="https://www.youtube.com/watch?v=cKkDMiGUbUw" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=cKkDMiGUbUw</a></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9C8-dlw7H_2Y-HjSFY6bRAqFftk3kFMST8_OgxbjeIqamRO5zPt6l5xItSKhkbCaLEvZZjPk8UrnOVh1eSEfofKfLFXSSY5KS7hZvrCEp1pPCtJ6xT4ur1uE59qfeBQvJMJufXIE7idcQ/s1024/Syksypupu.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1024" data-original-width="855" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9C8-dlw7H_2Y-HjSFY6bRAqFftk3kFMST8_OgxbjeIqamRO5zPt6l5xItSKhkbCaLEvZZjPk8UrnOVh1eSEfofKfLFXSSY5KS7hZvrCEp1pPCtJ6xT4ur1uE59qfeBQvJMJufXIE7idcQ/s320/Syksypupu.jpg" /></a></div>Yllättäin huomasin parin pienen lehtikasan keskellä liikettä. Katseeni terästäytyi... mitä siellä liikkuikaan? Hetken lehtikasoja tuijoteltuani huomasin kaksi pientä oravaa, jotka leikkisästi syöksähtelivät lehtikasoista toisiin, välillä kiipeillen toisiaan karkuun parin puunrunkoa pitkin kohti korkeuksia, latvoja tavoitellen. Vaan eivätpä nuo iloiset pörröhännät olleet ainoat, mitkä syöksähtelivät lehtien joukossa. Kun "kurret" olivat latvoissa puiden, korkeuksissa niiden... kamaralla maan loikki pieni pupunen - jänö, kasvoillaan ilme iloinen - näin sen ainakin ajattelin, naurahtaen. <p></p><p>Vasta tuolloin huomasin - jäähtynyt oli kahvikin! Eipä auttanut muu, kuin uutta kuppiin kaataa ja jatkaa noiden viattomien pienten luontokappaleiden touhujen katselemista. Hyräilin ääneen, hieman vihellellen, kappaletta lehtien ja oravien liikkeitä seuraillen.... Vaan minne olikaan pupu pieni loikkinut, sitä en enää nähnyt!</p><p>Ja ajatukseni vaelsivat jonnekin.... huolettomaan paikkaan aurinkoiseen, missä syksyn kirpeät tuulet eivät nipistele nenää ja kylmä sade kastele kasvoja, vaan pehmeän lämpöiset auringonsäteet lämmittävät kevyesti sydäntäni..... hiljaisen miehen sielua.</p><p>--------------------------------------------------</p><p>Pimeys..... se laskeutuu äänettömänä, silti toisinaan uhkaavana - välillä ahdistavana, toisinaan kuitenkin suurena turvaisana viittana ympärillesi - pimeys.</p><p>Pimeydessä olivat hekin, jotka hetki sitten vielä valossa kulkivat, he - jotka olivat auringon kirkkauden saaneet kokea ja tuntea, mutta..... pimeys tuli heillekin. Se ei kuitenkaan ottanut valtaansa, ei kahlinnut heidän sieluja, ei vienyt heiltä elämänhalua pois - ei - vaan antoi turvan, antoi hämärään omaa koskematonta kauneutta, jota ei valossa koskaan voinut kokea - ei edes kuvitella!</p><p>Pimeys.</p><p><a href="https://www.youtube.com/watch?v=5-MT5zeY6CU" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=5-MT5zeY6CU</a><br /></p><p></p><p>Heille pimeys soi jotain uutta..... jotain, mitä he olivat kaivanneet valossa kulkiessaan.... He pitivät toisiaan käsistä kiinni, antoivat vain silmiensä loistaa pienen kynttilän kajossa, mikä ainoana pilkahduksena rikkoi pimeyttä - tuoden siihen omaan väriään ja lämpöään.</p><p>He pitivät toisiaan käsistä kiinni..... istuivat vain hiljaa, tuntien ympärillä olevan pimeyden ja toisensa läsnöolon. Kämmenet hikosivat, mutta he eivät halunneet irrottaa otettaan toisistaan..... pimeydessä! Koska......... he olivat odottaneet pimeyttä - ja tuota hetkeä niin kauan. Ja nyt se hetki oli heillä siinä... vain siinä...... pimeydessä.</p><p>Vihdoinkin - pimeys - ja he uskalsivat........... salaa suudella varovasti toisiaan ensimmäisen kerran!</p><p>------------------------------------------------------------</p><p>Tuo rouva oli elämää nähnyt, sen huomasin kaikesta. Askel oli jo lyhentynyt, kasvoilla näkyi uurteita ja vauhti ei ollut enää kovin mairittelevaa. Vaan silti, sitkeästi päivästä toiseen tuo rouva kulki tiettyyn aikaan tuota puistotietä pitkin ensin kauppaan ja jonkin ajan kuluttua pientä, elämää nähnyttä ja varmaan maailmaa kiertänyttä, kassia varovasti kantaen kotiinpäin. En ollut alkuun kiinnittänyt häneen mitään erikoisempaa huomiota, mutta eräänä päivänä tajusin: Häntä ei ollutkaan näkynyt! Katsahdin kelloa ja huomasin, että hänenhän olisi jo aikoja sitten pitänyt kulkea tuosta... vaan ei. Mietin, olisiko sattunut jotain..... Mutta kiireet omani estivät enemmät pohdinnat.</p><p>Päivä kaksi meni taas... vanhan rouvan näin, varovasti kulkevan.... askeleitaan varoen, suorastaan arkaillen. Seurasin kulkua rouvan tuon.... hiljaa samalla pohtien, miten elää hän.</p><p>Jälleen meni päivä tai kaksi, rouvaa nähnyt en lain. Aloin miettimään ja pohtimaan, missä hän elääkään ja miten hän asuukaan. Päätin lähteä etsimään, naapureilta kyselemään - toivoen josko joku tietäisi rouvan tuon...... Eikä aikaakaan, onneakin tarvitaan, naapurini pariskunta tunsi rouvan vanhan tuon, hänestä kertoen sen - yksin asunut jo vuosia oli. Suunnan kodille rouvan sain, sitä etsimään lähdin...harhautuen hieman alkuun, anteeksi pyydellen ja etsien - lopulta erään talon ovelle päätyen.</p><p>Soitin kelloa, hiljaista - kukaan ei tullut avaamaan. Koputin ovea.... - hiljaista, kukaan ei tullut ovelle! Näin sisältä kajastavan valoa ja tiesin, rouva kotona olisi. Ehkä hän ei vain uskaltanut avata ovea. Huhuilin hieman vanhasta postiluukusta sisälle ja hetken kuluttua kuulinkin varovaisia askelia....Rouva ilmestyi vapisevan oloisena, kalpeana, ovelle. Näin, että hänellä ei ollut kaikki hyvin! Kerroin, kuka olin ja miksi tulin - hämmästyneenä hän pyysi minut hieman peremmälle. Astuin taloon vanhaan, astuin ajassa taaksepäin - vuosikymmenten päähän menneisyyteen - aikaan, jolloin nykyistä jatkuvaa kiirettä ei ollut kenelläkään mihinkään! </p><p>Rouva kertoi olevansa yksin. Pojanpoika kiireinen, tytär niin kaukainen - eivät he ehdi tänne, eivät jaksa vanhaa auttaa... eikä hän osaa aina apua pyytää. Vapisevin käsin vesilasia hapuili, autoin ja kehoitin istumaan. Sanoin, että sukua en ole, emmekä tunne - mutta auttaa voisin ja jatkoin, että olin oppinut hänet tuntemaan täsmällisenä kulkijana, mikä sai rouvalle hieman punaa poskelle! Ilahtui sanoista ja hämmentyi, kyynelsilmin kuuteli kun kerroin ruokaa hälle hakevani.</p><p>Siitä alkoi ystävyys yli vuosikymmenten - ja hän sai itselleen hiljalleen lisää voimia, kuin kevään uuden ja iloisen.... <a href="https://www.youtube.com/watch?v=9E6b3swbnWg" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=9E6b3swbnWg </a></p><p>Hyvät ystävät, lukijat: Älkää ummistako silmiänne kiireittenne ja arkenne keskellä vanhemmilta ihmisiltä, jotka voivat todellakin olla ja elää yksin ilman mitään tai ketään! Pienikin huomioiminen ja auttaminen voi olla suurempaa, kuin osaatte kuvitellakkaan. Joskus tekin olette vanhoja!</p><p>-------------------------------------------------------- <br /></p><p><br /></p><p> </p><p> </p><p> </p><p> </p><p> </p><p> <br /></p>Hiljainen mieshttp://www.blogger.com/profile/08594484220605124994noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5947837769813675195.post-13595340770287427212020-08-18T01:35:00.004+03:002020-08-18T01:35:50.451+03:00Keveitä ajatuksia -- eli miten Raksa-Reiskan ilta sujui.<p>Se on tervehdys. Tuossa hiljattain erään asian yhteydessä tuli puhetta monen muun jutun ohessa siitä, että kuinka pitkä naisen orgasmi on. "Just joo" ajattelee varmasti jo jokunen naispuolinen lukija. Näin ei ole kuitenkaan, vaan keskusteluun osallistui kummastakin varsinaisesta sukupuolesta eri-ikäisiä ihmisiä.<span style="font-size: x-small;"> <span style="font-size: medium;">Ja tähän lisätään sellainen tieto, että miehen kainaloa nuoleskelemalla nainen rauhoittuu, saa mielihyvää ja rentoutuu.... Hmm.... tästähän saadaan kehitettyä hieman tar</span></span><span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSlQKwfViZmHME2LTTleaOK1cIRIOSy6KKVSf8Z58ngX9poVOv_uvCa_qKKD1bzQbN8X-Equi3C_X1h73TvYLkDRPQgLFnMIWaxaaASskIqQe_f9hyphenhyphenXvebZKsR1p-GK7GH1kkNBn-D55gm/s667/Raksa-Reiska.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="667" data-original-width="500" height="328" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSlQKwfViZmHME2LTTleaOK1cIRIOSy6KKVSf8Z58ngX9poVOv_uvCa_qKKD1bzQbN8X-Equi3C_X1h73TvYLkDRPQgLFnMIWaxaaASskIqQe_f9hyphenhyphenXvebZKsR1p-GK7GH1kkNBn-D55gm/w246-h328/Raksa-Reiska.jpg" width="246" /></a></span></span><span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: medium;">inaa....</span></span></p><p><span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: medium;"> Raksa-Reiska saapuu rankan päivän jälkeen kotiin! Mies on painanut sopivan lämpimässä päivässä, sanotaan nyt vaikka +26 asteen lämmössä, kahdeksan tuntia duunia. Kaveri tulee kotiin, tuoksahtaa sopivasti kaikelle mahdolliselle..... Vaimokulta on odottanut Reiskan saapumista kuin kuuta nousevaa ja laittanut jo hieman parempaa evästä tälle tarjolle norma</span></span><span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: medium;">alin lähipitserian lätyn sijaan. Raksa-Reiska tietää, että tänään saattaa olla myös "jälkiruokaa" tarjolla! Eli kahvin jälkeen piparia... Hetkinen! Sanoinko minä, että "kahvin jälkeen". No nyt meni Reiskallakin pasmat sekaisin. Tarkoitin tietenkin sen parin bissen jälkeen. Huh, olinpas huolimaton! </span></span></p><p><span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: medium;">Raksa-Reiska siemaisee parit nopeat tölkilliset kylmää keskiketterää ja murahtelee jotain, kun hänen vaimonsa yrittää virittää keskustelua mm. päivänpolttavista asioista. Vaimoa olisi hirveästi kiinnostanut mm. katsella jo ensitalven lomamatkoja, siitäkin huolimatta että ainakin nyt kaikenlaiset ulkomaanmatkat ovat hieman ei-suositeltuja juttuja.</span></span></p><p><span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: medium;">Raksa-Reiska miettii jo mielessään, että tapahtuuko tässä yhtään mitään! Hän puuskuttaa ja kaivaa kännykkänsä esille. Jos vaikka Rööri-Roope olisi sittenkin pistänyt viestiä ja pyytänyt parille paikalliseen, mutta eihän kännykässä mitään näkynyt. Raksa-Reiska ei ollut mikään somemaailman mallioppilas ja niillä paksuilla sormilla hänen olikin ehkä hieman vaikeaa näpytellä pikkuriikkisiä kirjaimia, mitä hänen nykyinen älypuhelimensa hänelle tarjoaa viestien kirjoituksiin.</span></span></p><p><span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://www.youtube.com/watch?v=B5KeKcglSQs" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=B5KeKcglSQs</a></span></span></p><p><span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: medium;">Hän nostaa katseensa ja huomaa, että vaimo oli ahertanut keittiön siistiksi tämän ruokailun, siis tarkemmin sanottuna, ahmimisen jälkeen.... No vaimo oli jo vuosien saatossa tottunut siihen, että miehen pöytätävat olivat varmaan sieltä kivikauden ajoilta, mutta eipä hän viitsinyt siitä tälle murista, koska yleensä ottaen Raksa-Reiska oli suurnpiirtein siisti mies... mitä nyt haisevia sukkia löytyi välillä ties mistä ja miten hel.....sä tämä sai aina ne bokserinsa näyttämään sisäpuolelta, kuin niitä olisi pitänyt joku lentävää ripulia potenut vesseli? Jarrutusjälkien määrä oli sanoinkuvaamaton ja niiden puhdistamiseen oli yritetty vaikka millaisia antioksidantteja, kynsilakan poistoainetta, vanish "arsea", wc-ankkaa, bioluvilin ja fairin sekoitusta, marseille -saippuaa, sylkeä, sitruunaa, soodaa, hota-pulveria ja kahvinpuruja jne. jne. jne. Vaan ei - jarrujäljet boksereissa vain pysyivät!</span></span></p><p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDB_qoC-sR1rVkDW0PuSfWmh_x0I75UHWZaDfYe4HjQBiglRRT6pjYUc2GVe1Rk_7yCc18xUs-EmbBFf9Rp474swYGnMxOb-dXxMVmt9A58vfqONzu5B4wnqnQhXii1TRsqMx66H00ONi4/s480/Haisevat+sukat.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="360" data-original-width="480" height="230" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDB_qoC-sR1rVkDW0PuSfWmh_x0I75UHWZaDfYe4HjQBiglRRT6pjYUc2GVe1Rk_7yCc18xUs-EmbBFf9Rp474swYGnMxOb-dXxMVmt9A58vfqONzu5B4wnqnQhXii1TRsqMx66H00ONi4/w307-h230/Haisevat+sukat.jpg" width="307" /></a><span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: medium;">Raksa-Reiska huomaa vaimonsa hieman tiukahkon ilmeen ja pelästyy, että nyt tällä pyörii mielessä jotain sellaista, mikä saattaa häneltä viedä mahdollisuuden pieniin lihallisiin iloihin vielä päivän päätteeksi. Hän ottaa kovat aseet käyttöön, nousee sohvalta ähisemättä! (tuota tapahtuu ehkä pari kertaa vuodessa - toim.huom.), astelee vaimonsa luokse ja halaa tätä nallekarhumaisesti. Vaimolla sydän sykähtää hieman enemmän ja kun Raksa-Reiska vielä taputtelee </span></span><span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: medium;"></span></span><span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: medium;">tätä pepulle, on vaimo taas yhtä hymyä. Mies hymyilee ja ilmoittaa, että hän painuu suihkuun ja aikoo pestä myös kainalonsa kunnolla!"Uuh, mikä mies!" Vaimo lausuu ääneen katsoessaan tuota kotleettisen vartalon omaavaa oman pesupallon rakentanutta miestään, joka tallustelee kylpyhuonetta kohti - jättäen ne haisevat sukkansa tietenkin matkan varrelle lattialle.... No niin! <br /></span></span></p><p><span style="font-size: medium;">Hetken kuluttua kuuluukin suihkusta epämääräistä ääntelyä ja vaimo tietää, että siellä se hänen oma baaritonninsa esittää omaa oopperaa "Aim ö vatsa-vatsa-mies" joka oli Raksa-Reiskan oma versio Village Peoplen hitistä "Macho Man". No äänenpainosta päätellen Raksa-Reiskalla on ollut oikein hyvä päivä ja se taas saattoi enteillä jopa yllättävän hyvää.......<br /></span></p><p><span style="font-size: medium;"><a href="https://www.youtube.com/watch?v=pquUXLkI-gU" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=pquUXLkI-gU</a></span></p><p><span style="font-size: medium;">Mutta tähän väliin päivitys: BLING! Raksa-Reiskan kännykkä kilahtaa. Rööri-Roope oli sittenkin päättänyt pyytä tätä parille pitkälle paikalliseen, sillä eihän huomenna mikään rankka päivä olisi...Raksa-Reiska vain oli juuri suihkussa ja ei valitettavasti kuullut viestin tuloa. BLING! Rööri-Roope alkoi olla kärsimätön, hänellä oli jano ja lompakossa alkoi olla nahat vastatusten, kuin.... ja Rööri-Roope elätteli toiveita, että Raksa-Reiska reiluna jätkänä tarjoaisi tälle parit, hän kyllä maksaisi takaisin heti seuraavasta tilistä ja kun on niitä urakoitakin ollut..... (toisin sanoen, Rööri-Roope ei ollut maksanut Raksa-Reiskalta pummaamiaan oluita reiluun vuoteen). Raksa-Reiskan vaimo näki kännykän vilkkuvan ja vilkaisi sitä, no niin tietenkin.... Rööri-Roope. Mutta tänään hänen ukkonsa ei lähtisi mihinkään, tai pelkästään sohvalla nukkuminen ei riittäisi rangaistukseksi! Voisi olla, että jos Raksa-Reiskalla olisi taas silmät ristissä, olisi hänelläkin harras olo - eli jalat ristissä - ja kauan.</span></p><p><span style="font-size: medium;">Raksa-Reiska tuli vihellellen suihkusta. Vaimo kertoi, että tämän puhelin oli pari kertaa kilahdellut. No Raksa-Reiska tosin arvasi, kuka häntä oli vaivannut ja tällä kertaa hän yllätti vaimonsa täydellisesti: Kuules eukkoseni, tämä köriläs ei lähde nyt mihinkään.... muualle, kuin sun kanssa tuonne.... ja nappasi samalla vaimoa kädestä ohjaten tämän makuuhuoneen puolelle. Vaimo hihitteli hieman, varsinkin kun hänen miehensä tiputti "vahingossa" pyyhkeen lattialle ja "kevyesti" rojahti sängylle hänen viereensä. Raksa-Reiska nosti käsivarsiaan, otti naisensa kainaloon ja tämä suukotteli hänen toista kainaloa. Kuulemma se rauhoittaa mieltä, mutta myös kiihottaa..... No Raksa-Reiskaa asia lähinnä huvitti, mutta jos jossain lifestyle-sivustolla joku henkilökohtaisen biorytmin ja elämäntasapainoilun hallitseva ihmissuhdekonsultti sanoo noin olevan, mikäs siinä.... antaa vaimon nuolla kainaloa(kin). No huvinsa kullakin, Raksa-Reiska tuumaa.... BLING! Ja taas kännykkä. Hän nousee sängyltä ja kuulee perästään tuskastuneen huokaisun: Vaimo ei todellakaan pitänyt tästä juonenkäänteestä! Mutta mitä ihmettä: Rööri-Roope ilmoittaa vain, että hän ei ehkä tule huomenna töihin. Oli kuulemma törmännyt (lue iskenyt) johonkin hemaisevaan (lue pubiruusu) nuoreen (lue +40v yh-äiti) naiseen ja lähtenyt tämän "kämpille" iltaa viettämään. Raksa-Reiska tiesi, miten tuossa tulee käymään: Jälleen pari kuukautta Rööri-Roope yrittää elää siivosti ja olla vieraille lapsille, kuin oma isä ja pummaa naiselta jonkin verran käteistä. Yleensä nuo "romanssit" ovat päättyneet samalla tavalla, kuin miten ne olivat alkaneet: Rööri-Roope notkuu yksin lähes rahattomana jonkun lähiöbaarin tiskillä janoisena.</span></p><p><span style="font-size: medium;">Raksa-Reiska tekee miehen työn ja pistää puhelimen äänettömälle! (tätä on viimeksi tapahtunut n. kaksi vuotta sitten, tosi silloinkin vahingossa! toim.huom.) Hän palaa makuuhuoneeseen, jossa hänen vaimonsa päivittää omaa statustaan tälläkertaa kai naamakirjaan. Hän itse ei oikein tuosta(kaan) ymmärrä paljoa mitään, mutta eipä se häntä ole suuremmin haitannut, että vaimo siellä pyörii ties minkälaisissa ryhmissä.... On niistä ollut hänellekin hupia, kun tämä on kertonut, mistä kaikesta ihmiset oikein avautuvat ja valittavat tuolla somessa. </span></p><p><span style="font-size: medium;"><a href="https://www.youtube.com/watch?v=OmqQ_t2bQ38" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=OmqQ_t2bQ38</a> </span><br /></p><p><span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: medium;">Raksa-Reiska kellahtaa uudelleen vuoteelle, kuin ryhävalas.... no onneksi ei ollut vesipatja alla! Vaimo kiljaisee ja tiputtaa kännykkänsä lattialle, mutta antaa sen olla siellä, sillä samalla rytinällä Raksa-Reiska ähkii ja punnertaa hieman polvilleen, rupee repimään vaimonsa legginsejä pois jaloista. Tämä huomaa miehen epätoivoisen ähellyksen ja auttaa tätä hieman, mutta vain sen verran että miehensä saa tuntea olevansa se "viidakon kuningas" ja "makuuhuoneen suuri Tarzan" (ai sillä liaaninpätkällä? toim.huom.) Samassa rytinässä lähtee myös alushousutkin ja yllättäin Raksa-Reiskan vaimo onkin alaosattomissa sängyllä. Mies murahtelee tyytyväisenä, katsoo edessään makaavaa naista - jonka hän tuntee olevan tälle nyt "valloitettava naaras" ja yrittää alkaa punnertaa ja puskea päälle. "Äh, siis... ooota.... käänny vähä´ siis, eiku..... sä oot tosi ihana..... mä niin tykkään.... susta... voiks´ sä vähän?....Eikun oota hetki.... no niiiiii...... Aaaaaah!" Ja kellahtaa vaimonsa viereen.</span></span></p><p><span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: medium;">Vaimo katselee lasittunein ilmein kattoon ja miettii mielessään, että nyt tehtiin kyllä tämän perheen uusi ennätys, jota ei varmasti hetkeen rikota! Ehkä olisi sittenkin pitänyt päästää ukko sinne baariin parille. Ei se Rööri-Roopekaan olisi eksynyt taas ties mille tielle. Ja sitten alkaa vierestä kuulumaan: Kuorsausta! "Ei helvetti!" Vaimo tuhahtaa ja nousee kiukkuisena ylös sängyltä. Raksa-Reiska makaa alasti selällään sängyllä ja kuorsaa, vaan vaimopa päättikin että ei se tähän jää.... Hän kokeili ensin, että miehensä nukkuu varmasti hyvin ja alkoi sitten harrastaa hieman käsitöitä..... "juu nou!" Eipä siinä kauaa tarvinnut mitään puuhastella, kun tuo huvitutti oli jo noussut sen verran ylös karvatyynynsä päältä, että sillä saattoi jo tehdä hieman muutakin kivaa. Vaimo laskeutui hieman alemmaksi, antoi muutaman hellän suukon tuolle hyvin terhakkaana esiintyvälle veijarille, tämän jälkeen hän nousi miehensä päälle ja laskeutui hitaasti..... nautiskellen....vartta (no, okei kehutaan sitä tuon verran) pitkin alas, pysähtyi toviksi ja aloitti sitten varovasti keinuttamaan itseään. Raksa-Reiska ei alkuun tiennyt mistään mitään, vaan kun tahtia alkoi tulla hieman lisää, hän havahtui ja tajusi, mitä oli tapahtumassa! Mutta kun vaimo oli päättänyt ottaa ohjat käsiin, ei siinä Raksa-Reiska voinut, eikä halunnutkaan, muuta kuin olla "juonessa" mukana.... Hän otti vaimoaan lantiosta kiinni samalla kun tämä kiihdytti omaa PLING PLONG....!!!!! Mitä hel-vet-tiä? Ovikello soi. Kumpikaan ei halunnut poistua tilanteesta ja vaimo suorastaan "hyppi ja pomppi" miehensä päällä.... PLING PLONG...! Ei hemmetti....... Muutaman sekunnin miettimisen jälkeen Raksa-Reiska kiemusteli vaimonsa alta pois ja suunnisti ulko-ovelle, kunhan oli napannut jostain pikaisesti housut jalkaansa. Oven takana oli Rööri-Roope jonkun aiemmin kuvaillun naisen kanssa. "Tota, mä aattelin että voitaisko me tulla täks´ yöks teille, kun tän.... siis mikä sun nimi oli (Rööri-Roope utelee naiselta vielä sitäkin) muksut on tänään sen luona ja ei me voida siellä nyt oikein..... Raksa-Reiska katsoo kumpaakin muutaman sekunnin hitaasti ja tuumaa lyhyesti, että lähes minä muuna päivänä tahansa, mutta ei tänään - ja piste. Sulkee oven, tuhahtaa ärtyneenä ja vetää henkeä..... </span></span></p><p><span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: medium;">Hän palaa makuuhuoneeseen, jossa on sopivan hämärää. Huomaa vaimonsa makaavan hieman peiton alla ja päättää ujuttaa itsensä viereen. Vaatteet nurkkaan ja "Swing...." peiton alle. Vaan mitä sieltä löytyykään: Hyvin sikeässä unessa oleva vaimo, joka nukkuu onnellinen hymy kasvoillaan! Raksa-Reiska miettii, herättäisikö tuon ja yrittäisi vielä hiema "säätää" jotain, mutta muistaa sitten, että jääkaapissa on eilistä pitsaa vielä puolet ja televisiosta tulee jalkapalloa ja bisseäkin on. No mitäs tässä sitten valittamaan.... eikun sohvalle, mihin hän sitten (taas) sammuikin.</span></span></p><p><span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: medium;">----------------------------------------------------------------------------------------<br /></span></span></p><p><span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: medium;"> </span></span></p><p><span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: medium;"> </span></span></p><p><span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: medium;"> </span></span></p><p><span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: medium;"> </span></span></p><p><span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: medium;"> </span></span></p><p><span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: medium;"> </span></span></p><p><span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: medium;"> <br /></span></span></p><p><span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: medium;"> </span></span></p><p><span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: medium;"> </span></span></p><p><span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: medium;"> </span></span></p><p><span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: medium;"> </span></span></p><p><span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: medium;"> </span></span> <br /></p><p><br /></p>Hiljainen mieshttp://www.blogger.com/profile/08594484220605124994noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5947837769813675195.post-74577900338893622282020-07-06T02:09:00.002+03:002020-07-06T02:09:56.876+03:00Luunmurskaaja-Lurin lauantai<div>(Tarina kirjoitettu 5.7.2020)</div><div>Eli pitkästä aikaa ollaan täällä! Tuli hieman kommenttia, että en ole hetkeen kirjoittanut mitään, niin pistetään tällainen pieni tarina tähän nyt vaihtelun vuoksi ja palataan tuohon pitkään jatkokertomukseen taas sopivassa saumassa. En ole sitä unohtanut!</div><div>Palautetta otetaan edelleenkin vastaan.</div><div>-------------------------------------------------</div><div><br /></div><div>Se oli taas yksi lauantai, aivan tavallinen - ainakin kalenterin mukaan. Luri makasi rähjäisellä sängyllään ja tuijotti kattoon. Jotenkin tyhjä ja harmaa katto kuvasti hyvin hänen mieltään ja sieluaan: <br /></div><div>Tyhjän harmaa! Viimeiset vuodet eivät olleet Lurille tuoneet paljoa ilon hetkiä, siis sellaisia joita</div><div>tavallinen kaduntallaaja sanoisi iloisiks asioiksi. Mutta Luri olikin "erilainen nuori", vaikka hän ei enää</div><div>mikään nuori ollutkaan. Hän hymyili vinosti, sillä kasvoissa oli pari arpea joista yksi sijaitsi huulten</div><div>vasemmassa reunassa edeten aina poskelta kohti korvaa. Se oli tullut jo vuosia sitten eräässä tappelussa,</div><div>jossa joku oli päässyt viiltämään häntä puukolla. No se joku ei ole enää kertomassa tarinaa tapauksesta.</div><div>Luri muisteli tapahtumaa ja kirosi naurunsa päätteeksi räkäisellä äänellänsä.</div><div><br /></div><div>Luri tunnettiin tietyissä piireissä "Luunmurskaaja-Lurina", miehenä, joka yleensä toimi ennen kuin ajatteli</div><div>ja usein jopa ajateltuaan toimi ainoalla tavalla, minkä osasi: Nyrkein ja erilaisilla apuvälineillä.</div><div>Niihin nyrkkeihin ja kiivaaseen luonteeseen oli useampikin taho joutunut tutustumaan</div><div>vuosien ajan, oikeastaan siitä saakka, kun Luri aikoinaan lähti kotoa maailmalle - ja siitä on kauan!</div><div>Mutta normaalisti kadulla kulkiessaan hänestä ei aina olisi voinut kuvitella, mikä hän oli miehiään.</div><div>Hänellä ei ollut tatuointeja, ei lävistyksiä tai muitakaan erikoisempia tunnistettavia merkkejä</div><div>ja sen vuoksi hän helposti sulautuikin väkijoukkoon. Tosin välillä hänen ulkoinen habituksensa</div><div>oli taas kauhua kylvävä ja silloin se oli todellakin tarkoituksella sitä.</div><div><br /></div><div>Mutta mitä tänä lauantaina oli Lurilla edessä? Mies ähkäsi, ponnisti itsensä ylös sängystä ja</div><div>käveli sotkuiseen keittiöön. Hän murahteli puoliksi ääneen, että "kukaan ei ollut taaskaan tiskannut", vaikka tiesi vallan hyvin, että hän asui yksin. Useita lautasia lojui tiskialtaassa ja lattialla pyöri</div><div>jaloissa pari tyhjää kaljatölkkiä. Luria kiukutti, nyt olisi kylmä huurteinen maistunut, mutta jääkaapissa ei ollut kuin puolikas tölkki piimää ja kylmää pitsaa. Hän nappasi pari haukkausta pitsasta</div><div><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2OlkD6Szq3p5Sx-G4llbml7h_Qns72tHA_e696XHQlgI0hOd6PuhxzcEOaJ3fmyYH3ankTtC16gL6ZoehyphenhyphenBSQN2Pzuf4WsHdHpTkufhvmkbYd1qcMbvBtbTDvlOPfKBoq75xr8E7j5BEU/s345/ManEatingDisgustPizza.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="230" data-original-width="345" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2OlkD6Szq3p5Sx-G4llbml7h_Qns72tHA_e696XHQlgI0hOd6PuhxzcEOaJ3fmyYH3ankTtC16gL6ZoehyphenhyphenBSQN2Pzuf4WsHdHpTkufhvmkbYd1qcMbvBtbTDvlOPfKBoq75xr8E7j5BEU/s320/ManEatingDisgustPizza.jpg" width="320" /></a></div><div><br /></div><div><br /></div><div>Se maistui juuri niin etovalle, kuin kolme päivää</div><div>jääkaapissa lojunut pitsa saattoikin maistua.</div><div>Luri ähkäisi ja viskasi loput roskikseen samalla,</div><div>kun nappasi pöydältä kirjeen, mikä oli tiputettu</div><div>hänen postiluukusta muutama päivä aikaisemmin.</div><div><br /></div><div><a href="https://www.youtube.com/watch?v=4tn8kSaH-2o" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=4tn8kSaH-2o</a></div><div><br /></div><div>Siinä oli hyvin yksiselitteisesti kerrottu, mitä</div><div>hänen pitäisi tehdä tänä kyseisenä lauantaina.</div><div>Lurille tehtävä sopi mainiosti, sillä ei hänellä</div><div>koskaan ollut mitään suurempia suunnitelmia ja jos olikin, niin rahakkaat hommat menivät</div><div>miehellä aina kaikkien muiden asioiden edelle! Niin kävi aikoinaan jopa reilut 3 vuotta kestäneelle</div><div>suhteelle erään naisen kanssa, sillä alkuun tämä oli hyvin uskonut Lurin luritukset erilaisista</div><div>työkeikoista toisilla paikkakunnilla ja kun raha-asiatkin olivat melkoisen hyvin mallillaan,</div><div>ei tuo nainen ollut osannut epäillä mitään.... Mutta sitten erään harmittomalta tuntuneen pienen</div><div>tapauksen jälkeen tämä oli saanut vihiä Lurin todellisesta minästä ja aikansa miestä painostettuaan</div><div>oli lähtenyt kävelemään. Sen jälkeen Lurilla oli ollut vain jokunen satunnainen seuralainen.</div><div><br /></div><div>Mutta mitä menneistä, Luri tuumasi ja luki vielä nopeasti kirjeen.</div><div>Siinä ei montaa riviä ollut, mutta eipä tarvinnutkaan. Kaikki oleellinen kerrottiin muutamalla</div><div>rivillä ja Lurille ei yleensä tarvinnut selitellä pitkiä tarinoita, mitä-missä-koska-kuka jne.</div><div>Hän oli suorasukainen mies, ehkä liian monimutkaiset ja pitkät tarinat olisivat saattanee olla</div><div>jopa hankalia sisäistää, sillä kaikesta huolimatta hän ei ollut mikään valtavan fiksu heppu.</div><div>No kuitenkin, kirjeessä mainittiin, että hänen piti tänä kyseisenä lauantaina käydä</div><div>"opettamassa" erästä henkilöä osoitteessa, joka kerrottiin viestissä. Tämä henkilö ei <br /></div><div>oli kuulemma puhunut hieman sivu suunsa ja tarvitsi kevyttä ojennusta. Luri hymyili....</div><div>"Kevyttä ojennusta". No se tosin kertoi sen, että kohdetta ei saanut kohdella liian kovakouraisesti.</div><div>Mutta ei hätää, hän oli vuosien saatossa omaksunut tekniikoita, joilla saatiin</div><div>pientäkin haittaa tehtyä ilman, että niistä jäisi pysyviä vammoja tai vaivoja. <br /></div><div>Itse hän kuvaili työskentelyä tuolloin sanoilla "Hellävarainen, mutta muistettava."</div><div><br /></div><div>Luri kaiveli jostain vaatekasasta vähän puhtaamman näköisen paidan päällensä ja katsoi vielä,</div><div>että muutenkin kaikki tarvittava oli mukana. Eipä hän paljoa mukaansa kaivannut, koska</div><div>"homma" oli helppo ja siihen ei tärvääntyisi koko päivää aikaa. Pääsisi vielä myöhemmin</div><div>baariin parille kaljalle! Luri oli tyytyväinen, sillä korvaus oli suorastaan naurettavan runsas</div><div>vaadittuun tehtävään nähden, mutta hän ei todellakaan valittanut - päinvastoin.</div><div><br /></div><div>Eipä aikaakaan, kun mies käveli kadulla ja ihmeekseen liikennettä ei ollut juuri ollenkaan.</div><div><br /></div><div><a href="https://www.youtube.com/watch?v=lkG3qUvm9_w" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=lkG3qUvm9_w</a><br /><br /></div><div><br /></div><div>Luri sai kulkea rauhassa kädet taskuissa. Hänen teki mieli vihellellä, mutta jätti kuitenkin</div><div>tekemättä sitä, koska joskus se on kiinnittänyt tarpeetonta huomiota muissa kadulla liikkujissa.</div><div>Aikaa hänellä oli rutkasti, joten mies päätti poiketa nurkkapubissa yhdellä.</div><div>Siinä se miehen aamupala olisi, hän vielä tuumaili astuessaan baarin ovesta sisälle.</div><div>Pubissa ei montaa asiakasta vielä tuohon aikaan ollut, sillä kello ei näyttänyt kuin vasta</div><div>hieman reilua kymmentä aamupäivällä. Luri sai oluensa ja mies majoittui nurkkapöytään,</div><div>mistä oli helppo tarkkailla pubin elämää.<br /><div><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1f3zmFk7MmeNyk8Bpo1CeHrH1mVXGanj8oCx2WrEJxVkuMBQXpZlmsPWGiWUH3MEuHyZCbQbDP5vGbCZuNFXKU_PU6s-hs2gTST1meKp8aSvIszBt_lZG6d1l0Clk48A52NPpoHjieZEE/s500/lonely-man-at-bar.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="333" data-original-width="500" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1f3zmFk7MmeNyk8Bpo1CeHrH1mVXGanj8oCx2WrEJxVkuMBQXpZlmsPWGiWUH3MEuHyZCbQbDP5vGbCZuNFXKU_PU6s-hs2gTST1meKp8aSvIszBt_lZG6d1l0Clk48A52NPpoHjieZEE/s320/lonely-man-at-bar.jpg" width="320" /></a></div></div><div><br /></div><div>Hän katsahti kelloa ja huomasi, että alkaisi olla</div><div>aika liikkua kohti osoitetta, mikä hänelle</div><div>oli viestissä osoitettu. Parilla huikalla hän</div><div>veti kurkusta alas puolikkaan tuopin ja lähti ulos.</div><div><br /></div><div>Paikka, mihin hän oli menossa, oli kokonaan</div><div>toisella puolella paikkakuntaa ja Luri päätti</div><div>ottaa taksin, jotta pääsisi helpommin oikeaan</div><div>osoitteeseen. Sopivasti häntä vastaan ajelikin</div><div>yksi vapaana ollut kumijalka ja Luri</div><div>heilautti kättään. Taksi pysähtyi kadunvarteen</div><div>ja tämä hyppäsi auton takapenkille kyytiin</div><div>huikaten nopeasti kuskille osoitteen. <br /></div><div><br /></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhRdecGRbxTkoq_Gv6sN1PUOxZxCVA22gvyP0EnaMiuEZbIA2pTxYO-3B2fnMA9ESVmDjO3XDURJGkbzXy5JwzvyJr1Whyphenhypheny2DivSbK1rnBOViz2BgUvyc7_DJrEJaZyX64PA2U4ewxNmZx/s852/taustapeilist%25C3%25A4.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="852" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhRdecGRbxTkoq_Gv6sN1PUOxZxCVA22gvyP0EnaMiuEZbIA2pTxYO-3B2fnMA9ESVmDjO3XDURJGkbzXy5JwzvyJr1Whyphenhypheny2DivSbK1rnBOViz2BgUvyc7_DJrEJaZyX64PA2U4ewxNmZx/s320/taustapeilist%25C3%25A4.jpg" width="320" /></a></div></div><div>Kuski katsoi Luria pitkään taustapeilistä</div><div>Tämä tuumaili mielessään, että tuo kaveri</div><div>ei paljoa puhu eikä pukahda</div><div>- tokkopa edes pussaa.... jos sellainen</div><div>tilanne eteen tulisi. Luri ei kiinnittänyt</div><div>kuljettajan tuijotteluun mitään huomiota, <br /></div><div>sillä hän räpläsi puhelintaan. Vanha kunnon Nokialainen ei ollut pettänyt häntä vielä kertaakaan! Hän ei koskaan ollut halunnut mitään älypuhelinta, sillä eiväthän ne edes hänen <br /></div><div>käsissään edes kestäisi - tai myös totuuden nimissä on sanottava, että ei hän niiden päälle juuri <br /></div><div>edes ymmärtäisikään.</div><div><br /></div><div>Noin 10 minuuttia ajettuaan taksi tuli pyydettyyn osoitteeseen ja Luri katseli ulos.</div><div>Taksi oli pysähtynyt kahden kolmikerroksisen kerrostalon yhteiselle pihalle.</div><div>Mitään sanomatta hän maksoi kyydin ja nousi ulos autosta. Taksi kurvasi pois paikalta <br /></div><div>Lurin vain seistessä pihalla. Hän mittaili katseellaan ympäristöä ja tutki, mitä missäkin oli.</div><div>Kaikki vaikutti todella rauhalliselta. Toisen talon muutamalla parvekkeella kasvoi kukkia,</div><div>hän tunnisti aikakin pelargoniat lapsuudestaan ja mummolasta. Toisen talon rapun pielessä</div><div>oli jonkun rollaattori, kuin parkissa. Luri mietti hetken, että onpa paikka mihin hän on tullut,</div><div>mutta toisaalta - on niitä erikoisempiakin paikkoja ollut....</div><div>Hän oli odottanut, että paikka olisi jo ulkoisesti sen näköinen, että siellä todellakin asuisi</div><div>hänelle tyypillisiä kohteita - vaan ei, jotenkin ylisiisti miljöö hyvin hoidettuine parvekkeineen</div><div>ja leikattuine nurmikkoineen hieman oudoksutti, vaan mitäpä hän näitä miettii.</div><div><br /></div><div>Luri asteli toisen talon rappukäytävään ja kurkkasi kiiperi portaita ylös toiseen kerrokseen.</div><div>Hän seisoi rapussa useita minuutteja pimeässä kuunnellen kaikkia mahdollisia ääniä ja</div><div>miettien, mitä tekisi ja kuinka poistuisi paikalta. Luri oli kiinnittänyt huomiota, että aivan</div><div>taloja vastapäätä oli pienen matkan päässä bussipysäkki, hyvällä tuurilla voisi olla että</div><div>linja-auto tulisi sopivasti ehkä vain pienen odottelun jälkeen ja hän pääsisi sillä pois maisemista.</div><div>Taksia hän ei voinut soittaa, koska siinä kuljettajalle jää helpommin mieleen kyyditettävä.</div><div><br /></div><div>Odoteltuaan mielestään tarpeeksi kauan hän soitti ovikelloa. Ensin ei tapahtunut mitään ja</div><div>juuri kun hän oli soittamassa kelloa uudestaan, kuuli hän sisäpuolelta askelia ja joku tuli ovelle.</div><div>Pieni hetki ja ovi avattiin. Luri nykäisi ovea enemmän auki ja.....</div><div>Suut loksahtivat kummallakin puolella ovea! Luri tuijotti ja häntä tuijotettiin. Hetkeen ei</div><div>tapahtunut mitään, sitten häntä tuijottava sai sanottua muutaman sanan:</div><div>"Kas mutta, tänne ei olekaan ennen noin komeita miehiä tullut! Eikä noin nuorta."</div><div>Nuo sanat tulivat todella vanhan rouvan suusta. Luri alkoi epäillä, että hän oli väärässä</div><div>osoitteessa. Nopeasti hän vilkaisi kirjeestä osoitteen ja tajusi, että olisi oikeassa paikassa.</div><div>Rouva nykäisi Lurin sisälle ja huusi huoneistoon, että "siskot, saatiin vieras! Pankaahan</div><div>pannu kuumaksi ja antakaa tälle tilaa." Samalla tuo vanha rouva johdatti Lurin huoneiston</div><div>olohuoneeseen, mikä oli valtava ja siellä istui sohvalla ja muutamalla tuolilla lisää</div><div>vanhoja rouvia ja jokaisella oli jonkinlainen kudin edessään.</div><div><br /></div><div>"Ei ei, rouvat.... siis tämä on väärinkäsitys!" Luri repäisi itsensä häntä sisälle vetäneen</div><div>rouvan talutuksesta ja kääntyi kannoillaan tarkoituksenaan poistua asunnosta. Mutta hänen</div><div>takanaan seisoikin toinen vanha rouva sukkapuikot tanassa. "Nuoriherra nyt vain</div><div>istahtaa johonkin ja odottaa. Kohta on kahvia ja nisua tarjolla." Luri oli hämmentynyt,</div><div>paikan piti olla tämä, mutta ei tämä porukka tuntunut siltä ketä hän oli lähtenyt opettamaan.</div><div>Täällähän piti asustella sellaisen hieman yli kolmekymppisen miehen yksikseen.</div><div>Hän päätti olla hetken ystävällinen, sillä ehkä sillä tavalla hän pääsisi helposti pois paikalta</div><div>ja selvittää toimeksiantajalta, että mitä oli tapahtunut ja missä oli menty vikaan.</div><div><br /></div><div>Eipä mennyt kuin hetki, niin hänellä oli edessään iso höyryävä kuppi kuumaa kahvia.</div><div>Hän huomasi, että jokainen mummo tarkkaili häntä silmä kovana. Tuo hänet sisälle</div><div>saattanut rouva omisti mustat pienet, mutta teräväkatseiset silmät ja Luri tunsi hieman</div><div>olevansa vaivautunut. Hetkeen kukaan ei puhunut mitään, mutta sitten keittiöstä tuli vielä</div><div>kaksi rouvaa - tai todellakin mummoa - olohuoneeseen kantaen erilaisia leivonnaisia</div><div>ja tarjoten niitä hänelle. Eihän Luri voinut vastustaa tuoretta pullaa ja korvapuustit olivat</div><div>olleet hänen herkkuja jo lapsena. Kun mummot näkivät, että hänelle kelpasi tarjottavat,</div><div>alkoi juttukin luistaa ja hetken kuluttua Luri oli huomaamatta kertonut omasta lapsuudestaan</div><div>näille täysin tuntemattomille mummoille enemmän, kuin ehkä kenellekään koko</div><div>elämänsä aikana! Ja kahvia vain tuli lisää...</div><div><br /></div><div>Muutaman mukillisen juotuaan Luri ajatteli, että nyt varmasti olisi helppo poistua kohteliaasti</div><div>paikalta ja hän laittoi kupin olohuoneen pöydälle näyttäen selkeästi lähdön merkkejä. <br /></div><div>Mummot eivät kuitenkaan olleet samaa mieltä.</div><div>"No mutta jos noin mukava herra on tänne tullut ihan varta vasten, niin tottakai me</div><div>opetetaan ja neuvotaan sinua näissä puuhissa!" Tuli useammankin mummon suusta.</div><div>Luri mietti, että opettavat ja neuvovat missä?</div><div>Siinä samassa hänen syliin lyötiin kassi, jossa oli muutama villalankakerä ja kouraan</div><div>ilmestyi sukkapuikot. "On se niin hienoa, että noinkin raavaasta ja aikusesta miehestä</div><div>löytyy haluja tulla kutomaan meidän siskojen kanssa." Tuumasi eräskin rouvista.</div><div>Luri ei ollut uskoa korviaan! Siis hän oli tullut johonkin mummojen villasukkakerhoon</div><div>tai johonkin vastaavaan...... tämä ei voinut olla totta.</div><div><br /></div><div>Hän laittoi kutimet sivuun ja totesi, että nyt on kyllä väärinkäsitys ja hänen pitäisi olla</div><div>ihan toisaalla, samalla nousten ylös ja siirtyen kohti eteistä. Mutta matka tyssäsi nopeasti, sillä</div><div>yllättävän ketterästi aivan hänen vieressään istunut rouva nousi hänen eteensä ja murahti</div><div>painavalla äänellä, että ei täältä nyt noin vain lähdetä ja kun he ovat olleet niin ystävällisiä</div><div>häntä kohtaan, olisi suorastaan rikollista lähteä tuolla tavalla heidän luotaan.</div><div>Luri katsoi hämmästyneenä rouvaa ja tunsi samalla, kuinka hänen oikeaan käsivarteensa</div><div>tarrauduttiin melkoisen määrätietoisella otteella. Hän ei voinut uskoa tilannetta todeksi!</div><div>Joten ei auttanut muu, kuin istahtaa takaisin sohvalle ja samassa hänen kummallakin puolella</div><div>istui tiukan näköisesti rouva. Toinen oli kooltaan kyllä sitä luokkaa, että Luri arveli tämän</div><div>joskus harrastaneen varmaankin ainakin kuulantyöntöä, jos ei mitään muuta...</div><div><br /></div><div>Neuvoja alkoi sadella ja miehelle laitettiin puikot kouraan. Luri ei tahtonut ymmärtää....</div><div>kaksi silmukkaa yksitellen oikealle, palauta vasemmalle.....</div><div>Nosta oikealle puikolle kaksi silmukkaa, neulo seuraava silmukka jne.</div><div>Luri tunsi kuinka hiki alkoi nousta iholle ja kasvot punertua.</div><div>Mummot neuvoivat kädestä pitäen ja kun homma ei lähtenyt rullaamaan, purett<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjAoitlVq2__iM9YTsA5S7P6K67pO_PaBM9dZIlYdpYyQVNRXVb9X3e7e5jIjIasD4U09aNUJ85gsm_eD2qczw06IUw2HfAtSetIw42IUGbCBCjOpKvVs7LwkdUcG6T85vznv_Q0aAcshn/s613/60960.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="613" data-original-width="590" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjAoitlVq2__iM9YTsA5S7P6K67pO_PaBM9dZIlYdpYyQVNRXVb9X3e7e5jIjIasD4U09aNUJ85gsm_eD2qczw06IUw2HfAtSetIw42IUGbCBCjOpKvVs7LwkdUcG6T85vznv_Q0aAcshn/s320/60960.jpg" /></a></div>iin</div><div>ne pari lähes oikein saatua silmukkaa ja taas alusta....</div><div>"Ei hyvät rouvat, tämä ei nyt ole minun juttu!" Luri ärähti.</div><div>"Eipäs nyt aleta kiukuttelemaan!" <br /><br /></div><div>"Nyt lopeta tuo nariseminen!"</div><div>"Odotahan vain, kun aletaan kaventamaan tuota sukkaasi!"</div><div>Tiukat sanat mummojen suusta halkoivat ilmaa ja Luri tunsi, että nyt ollaankin <br /></div><div>melkoisen marttakerhon kanssa tekemisissä. Hän alkoi vähitellen tajuta, että hänen</div><div>yleensä hyvin toimineet toimintavat eivät tässä tilanteessa paljoa auttaneet, hän huomasi</div><div>olevansa lähes avuton. Pieni tuskainen huokaus purkautui hänen huulilta samalla, kun</div><div>hän pyrki kaikin keinoin toteuttaa annettuja ohjeita.</div><div><br /></div><div>Siinä menikin toista tuntia, että Luri ei voinut muuta kuin yrittää tehdä parhaansa.</div><div>Lopulta hänellä alkoi pinna kiristyä ja diplomatia kun ei kuulunut hänen parhaimpiin puoliinsa,</div><div>nousi hän kiroillen sohvalta ja sadatteli mummoille oikein kunnolla.</div><div>Mutta mitä tekivät nämä vanhat rouvat?</div><div>Luri oli kuvitellut, että kovat sanat ja uhmakas käytös olisi saanut mummot vapisemaan ja</div><div>antanut hänen poistua huoneistosta - vaan toisin kävi!</div><div>Mummot nousivat kuin käskyn saaneena seisomaan ja he piirittivät Lurin.</div><div>Samassa häntä alettiin tökkiä sukkapuikoilla ympäri vartaloa joka puolelta ja sadattelun</div><div>suunta vaihtuikin mummoilta kohti Luria. Tämä yritti estellä rouvia, vaan kun muutaman</div><div>puikoniskun sai jostain suunnasta torpattua, tuli toisesta suunnasta muutama lisää.</div><div>Luri alkoi todellakin hermostua. Hän nappasi erään rouvan ranteista kiinni ja viskasi tämän</div><div>sukkapuikot lattialle! Rouva ei sanonut sanaakaan.</div><div>"Ja nyt tämä perkeleen pelleily saa loppua! Mä lähden tästä saatanan paikasta nyt ja teidän</div><div>on parempi väistyä just´ tällä sekunnilla, tai voi käydä ikävästi!"</div><div>Luri ehti sanoa sanansa, kun hän eräs rouva vastasi todella kimeällä, suorastaan korvia</div><div>särkevällä äänellä, että voithan yrittää, mutta voi olla, että killuttimesi eivät tykkää hyvää.</div><div><br /></div><div>Luri katsahti alaspäin ja huomasi, kuinka kaksi näistä rouvista painoi teräviä sukkapuikkoja</div><div>hänen sukukalleuksiaan vasten. Hän aavisti, että väärät sanat tai liikkeet tässä kohtaa <br /></div><div>saattaisivat aiheuttaa pientä kipua, joten parempi luovuttaa - ainakin hetkellisesti.</div><div>Hän istahti alas sohvalle ja taas hänen kummallakin puolella istui rouva.</div><div>Toinen kysyi oikein herttaisella äänellä, että koskas herra oli syönyt viimeksi.</div><div>Luri hämmästyi kysymystä ja sai hieman takellellen vastattua, että eilen pitsaa.</div><div>Kuin taikaiskusta kaikki rouvat olivat taas sellaisia pullantuoksuisia mummoja ja Luri ei</div><div>voinut uskoa näkemäänsä, eikä oikein edes hetki sitten kokemaansa.</div><div><br /></div><div>Pienen tovin kuluttua hänen eteensä tuotiin melkoisen herkullseltä näyttävä ruoka-annos ja</div><div>Lurin oli tunnustettava, että ei ollut hetkeen nähnyt mitään noin maittavan näköistä.</div><div>Rouvat kehoittivat häntä syömään ja samalla alkoi heidänkin käsissään olla ruokalautasia.</div><div>Jokainen taiteili istumapaikallaan annoksensa kanssa ja Luri ihmetteli, että kukaan ei</div><div>kaatanut lautastaan, eikä keneltäkään edes tippunut mitään lattialle, vaikka lautasilla oli</div><div>enemmän ja vähemmän syötävää. Popsittuaan lautasensa tyhjäksi hän arveli mielessään,</div><div>että kohta jokainen mummo olisi sen verran raukessa olotilassa, että kukaan ei jaksaisi</div><div>häntä estellä, kun hän poistuisi paikalta - ja niinhän siinä alkoikin käydä.....</div><div>Eipä mennyt kauaakaan, kun rouvat alkoivat hieman haukotella ja Luri uskoi, että</div><div>aika oli kypsä poistua "markkinoilta". Hän nousi sohvalta ja kysyi kauniisti, että missä olisi wc.</div><div>Pari rouvista viittoi suuntaa ja kertoivat, että se on sitten se ja se ovi, mistä pääsee vessaan.</div><div>Luri kiitti ja päätti käydäkin nopeasti helpottaa oloansa, ennen kuin poistuisi talosta.</div><div><br /></div><div>Laskiesssaan "vettä" hän vihelteli ja naureskeli mielessään, että jopa on kokemus, mutta</div><div>miten ihmeessä hänet oli ohjattu tähän paikkaan?</div><div>Ehkä toimeksiantajalla oli mennyt jokin annetussa osoitteessa pieleen, mutta maksun hän</div><div>oli jo saanut, jotenka aivan heti hän ei jaksa lähteä huutelemaan tehtävän antaneelta, että</div><div>missä hänen todella piti olla.... Saisi odottaa päivän tai pari. Tämän kokemuksen jälkeen</div><div>se baari-ilta todellakin tekisi poikaa!</div><div>Näitä ajatellessa Luri avasi vessan oven ja....</div><div>Oven ulkopuolella seisoi neljä tiukan näköistä rouvaa, joista yksi oli tuo kohtuullisen</div><div>iskokokoinen mummeli. "No niin, jokos on pissit pissitty? Sitten tänne ja jatketaanpa</div><div>mihin jäätiin! Meille tuli pari naapurin rouvaakin tänne vielä, niin saadaan ihan <br /></div><div>mukava ilta kuule aikaan." Luri ähkäisi ja siirtyi tuupittuna takaisin olohuoneeseen,</div><div>jossa todellakin oli kaksi uuttakin kasvoa häntä vastassa.</div><div><br /></div><div>"Ei hyvät rouvat, kun minä....." Hän sai sanottua, mutta enempää hän ei ehtinyt lausua, kun</div><div>rouvat kertoivat että nyt jatketaan sukankudonnalla, mutta huomenna kokeillaan <br /></div><div>sitten virkkaamista! Luri yritti vastustaa ja sanoa, että eivät nämä voi häntä tällä tavalla...</div><div>vaan sanat kaikuivat kuuroille korville ja hänen ei auttanut muu, kuin vain suostua</div><div>siihen, mitä nämä vanhat rouvat oikein kehoittivat häntä tekemään.</div><div>Viimeisen oljenkorren hän kehitti mielessään, että illan laskeutuessa eivät vanhukset</div><div>jaksaisi valvoa ja sitten olisi hänen aika poistua.... mutta paremmin sanottu kuin tehty!</div><div>Jossain vaiheessa tarjoiltiin kaikille vahvaa teetä ja pieniä teeleipiä. Luri ei ollut <br /></div><div>oikein teen ystävä, mutta ajatteli, että parempi hieman juoda....</div><div>Ja sitten menikin taju ja tuli pimeys.....!</div><div><br /></div><div>Seuraavana aamuna hän heräsi yksin parivuoteesta vain bokserit jalassa.</div><div>Vaatteita ei näkynyt missään ja huone oli muuten tyhjä! Luri nousi hiljaa ja katseli</div><div>ympärilleen, avasi kaappeja ja laatikoita, mutta vaatteita ei vain löytynyt - ei edes</div><div>sängyn alta. Kengätkin olivat kadonneet.<br /></div><div>Pienen hetken kuluttua huoneeseen tuli muutama mummo ja nämä kysyivät hymyillen,</div><div>että oliko hän nukkunut hyvin. Luri vastasi myöntävästi ja kysyi vaatteistaan.</div><div>Ne kuulemma olivat pesukoneessa. Häntä pyydettiin tulemaan syömään aamiaista.</div><div>"Mutta enhän minä voi...." Mummot nauroivat.... "Kuule, me ollaan nähty sut ihan</div><div>alasti jo, joten alahan tulla nyt vain!" Sanat järkyttivät Luria.</div><div>Varovasti hän siirtyi rouvien perässä aamiaiselle, missä häntä oli vastassa useampi</div><div>mummo ja jokaisella hymy kasvoilla. "No sieltähän se meidän ihanuus tulee!"</div><div>Luri ei tiennyt, miten olisi pitänyt vastata mummojen puheisiin, hän hymyili vaivautuneena.</div><div><br /></div><div>Aamupalan jälkeen hänet johdatettiin olohuoneeseen ja sohvalle, kuten edellisenäkin päivänä</div><div>ja taas vierelle istui kummallekin puolelle rouva. Luri alkoi tuntea olonsa todella tukalaksi</div><div>- tämä ei voi olla muuta kuin unta! <br /></div><div>"Ja nyt jatketaan siitä, mihin eilen jäätiin...." Tuli tomera toteamus yhdetä mummolta.</div><div>Samassa kutimet, langat, sukkapuikot jne. ilmestyivät esille ja Lurinkin sellaiset</div><div>lyötiin myös Lurinkin eteen. Raskas huokaus pääsi miehen huulilta, mutta mihinkään</div><div>hän ei päässyt lähtemään, sillä hän huomasi että toinen vieressä istuvista rouvista</div><div>piteli sen verran tiukasti terävän näköisiä saksia suunnattuna sinne, mihin hän ei</div><div>halunnut todellakaan mitään terävää....</div><div><br /></div><div>Ja niin Luunmurskaaja-Luri katosi hiljaa....</div><div>Eikä häntä enää sen viimeisen taksimatkan jälkeen nähnyt kukaan muu, kuin nuo rouvat!</div><div>---------------------------------------------</div><div>Palautetta kiitos.</div><div>---------------------------------------------<br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div>Hiljainen mieshttp://www.blogger.com/profile/08594484220605124994noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5947837769813675195.post-34917385935784221162020-04-02T17:51:00.000+03:002020-04-02T17:51:09.770+03:00Seikkailua olevassa ja tulevassaHei vain. Katsotaan, mitä saadaan aikaan tähänkin tarinaan. On ollut jonkin aikaa "jäähyllä".<br />
(2.4.2020)<br />
----------------------------------------------------------------<br />
<br />
Ensimmäinen mietteeni:<br />
"Miten tähän olin joutunut ja missä oikein olin"?<br />
<br />
Nousin ylös istumaan sängyn laidalle ja ihmettelin ympäristöä!<br />
Olin jossain yllättävän rähjäisessä huoneessa, en ottanut oikein selvää oliko<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgs88n4xPZAoXBArr9eQOlvHmWjrCUpV692sj3AWI1luTPHVXrv91nUPgHJeFbQUdMrRdAqPg-rQXfV62VJ_BWRhY91IUzpU05Rrl8FOvaf-au_o22AOMqna-f2Et9_OyA3BhBilbSrM5Zf/s1600/Huono+s%25C3%25A4nky.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="172" data-original-width="260" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgs88n4xPZAoXBArr9eQOlvHmWjrCUpV692sj3AWI1luTPHVXrv91nUPgHJeFbQUdMrRdAqPg-rQXfV62VJ_BWRhY91IUzpU05Rrl8FOvaf-au_o22AOMqna-f2Et9_OyA3BhBilbSrM5Zf/s1600/Huono+s%25C3%25A4nky.jpg" /></a>se majatalon pahin koppi vai jonkin hörskän takahuone, mihin minut oli saatettu.<br />
Mutta se, että edes olin tuollaisessa paikassa - se ihmetytti.<br />
Päätä kivisti!<br />
<br />
Suljin silmäni ja toivoin, että olisin nähnyt ja kokenut vain unta - vaan ei.<br />
Ulkoa kuuluva meteli, liikenteen äänet ja ihmisten hälinä, kertoivat minulle sen<br />
että todellakin olin jossain - jossain missä en ollut koskaan ollut ja en edes tiennyt,<br />
missä olin tai miksi. Ravistelin itseäni ja nousin ylös. Sen sängyksi kutsutun<br />
lavitsan vierellä oli avoin matkalaukku, katsahdin sitä: Se oli täynnä<br />
omia vaatteitani. Mutta miksi ja kenen toimesta ne oli tänne tuotu?<br />
<br />
Astelin ikkunaan. Sitä peitti virtsankellertävä repaleinen verho, vedin sitä hieman sivuun ja<br />
katsahdin ulos. Ikkunakin oli sen verran törkyinen, että siitä tihrustaminen vain lisäsi kipua<br />
pääkopassani - minua janotti! Näin pöydällä vesikannun ja melkein puhtaalta näyttävän lasin,<br />
mutta epäröin..... uskaltaako tuota vettä juoda. Mutta jano oli kovempi, kuin järjen sana ja<br />
kaadoin kannusta lasillisen vettä itselleni. Se oli lämmintä.<br />
<br />
Istahdin sängylle ja katselin huonetta. Siinä ei ollut tuon epämääräisen sängyn lisäksi mitään<br />
muuta, kuin se yksi pieni pöytä missä oli se vesikannu ja lasi. Seinällä roikkui vinossa<br />
peili, mikä oli haljennut toisesta alakulmastaan. Matkalaukussa oli vaatteitani ja aloin penkomaan<br />
sitä, toivoen että löytäisin jotain, mikä paljastaisi miksi oikein olen täällä - ja missä edes olen.<br />
<br />
Mietin kuumeisesti samalla, mitä oli tapahtunut! Viimeisin muistikuvani oli, kun kävelin<br />
kotikaupungissani kaupasta kohti kotia. Muistan katsoneeni kelloa ja se oli ollut n. 13.00.<br />
Samalla kelloa vilkaistessani väistin kahta vastaantullutta miestä, jotka mielestäni kävelivät<br />
jalkakäytävällä hieman leveästi, toinen tönäisi minua hieman - pyyteli anteeksi ja jatkoi matkaa.<br />
Muistan, kun jonkin ajan kuluttua minulla alkoi korvissa soida - tai oikeastaan siristä!<br />
Sitten muisti on katkennut.....<br />
<br />
Oveen koputettiin ja samassa tuohon ränsistyneeseen huoneeseen tuli mies. Tällä oli kokoa<br />
ja näköä sen verran, että tiesin että on parempi olla vastustelematta - mitä hän sitten onkaan<br />
ehdottamassa tai sanomassa. Jotain mies selitti, mutta en tajunnut sanaakaan.<br />
Varmaankin hän ymmärsi, että olin täysin "pihalla" hänen selityksistään ja hän viittilöi, että<br />
otan matkalaukun ja seuraan häntä. Huomasin matkalaukun vierellä kenkäni ja takkini.<br />
Heitin kengät jalkoihini ja takin niskaani ja astelin tuon gorillan kokoisen miehen perässä<br />
ulos huoneesta. Tulimme pieneen käytävään ja sen päässä aukeni isompi huone.<br />
Siellä oli pieni vastaanottotiski. Tajusin, että olin jossain majatalossa tai motellissa.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9D3GBT2ukMADiVb55ZkKHG8qkjmEVIuptETJWhurmN4_jdIE1cmOs8IN04XAAA9L86IY2LAcQbTVoHuJaNJc0iBvx_p81gdrgOhFpISI1rilGeGUfBIFx2q_jVwm_S9wwGlJazNtEhjcL/s1600/Motelli.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="360" data-original-width="480" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9D3GBT2ukMADiVb55ZkKHG8qkjmEVIuptETJWhurmN4_jdIE1cmOs8IN04XAAA9L86IY2LAcQbTVoHuJaNJc0iBvx_p81gdrgOhFpISI1rilGeGUfBIFx2q_jVwm_S9wwGlJazNtEhjcL/s320/Motelli.jpg" width="320" /></a>Vastaanottotiskiä vastapäätä istui epämääräisen ruskealla nahkatuolilla siniseen pukuun<br />
sonnustautunut mies, joka tuijotti minua herkeämättä. Hetkeen ei tapahtunut mitään.<br />
Seisoin ja ihmettelin, mitä tämä tarkoitti - sitten hän nousi ja asteli luokseni.<br />
Hieman epämääräisellä vivahteella, heikohkolla Suomella, hän selitti minulle että oli<br />
hieman pahoillaan, että he olivat joutuneet tekemään sen mitä olivat tehneet.<br />
<br />
"Niin mitä olette tehneet - ja missä oikein olen ja miksi?"<br />
Hän nosti kätensä ylös, tajusin vaieta. Varmaankin saisin vastaukset kysymyksiin<br />
jossain vaiheessa. Hän kaivoi povitaskustaan pienen kirjekuoren ja antoi sen minulle.<br />
Siellä sisällä oli pari matkalippua ja jokin pieni metallinen esine.<br />
Sillä ei ollut kokoa kuin ehkä 3 senttiä suuntaansa ja se oli todella ohut. Se taipui hieman.<br />
Kysyin, mikä se oli, mutta tuo sinipukuinen mies ei sanonut mitään siihen<br />
- sen sijaan hän kertoi, että minun pitää nopeasti mennä "Gostilna Slap" nimiseen<br />
ravintolaan. Ihmettelin, miten pääsisin sinne. Hän vain nauroi ja sanoi:<br />
"Kyllä sinä tiedät!" Samassa hän ja tuo järkälemäinen mies poistuivat.<br />
<br />
Jäin ihmeissäni yksin tuon majatalon aulaan. Pidin kädessäni tuota pientä metalliesinettä<br />
ja toisessa kädessäni oli nuo kaksi lippua. Toinen oli junalippua ja toinen lentolippu.<br />
Mutta lentolippu ei ollut minun nimelleni, vaan aivan tuntemattomalle henkilölle osoitettu.<br />
Päätin pitää sen kuitenkin mukanani. Laitoin liput kuoreen ja kuoren povitaskuuni, missä<br />
tunsin olevan jotain muuta: Nappasin sieltä - passin. Avasin sen ja tunnistin itseni.<br />
Mutta nimi! Se oli sama, kuin mikä oli lentolipussa - mutta enhän minä ole tuo....<br />
<br />
Samassa tunsin, kuinka päässäni sirahti - kevyesti. Jouduin sulkemaan hetkeksi silmäni<br />
sen takia ja kun avasin ne, näin......<br />
<br />
Pelästyin! Hyppäsin taaksepäin ja suljin silmäni. Ei, tämä ei voi olla totta!<br />
Huusin suoraa huutoa, mutta kukaan ei kuullut - ketään ei tullut paikalle.<br />
Avasin silmäni..... näkymä oli edelleen edessäni. Mitä minun silmilleni oli tapahtunut?<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj69w6OuVWJD8n5f48VusFLwvR-YVApJkFpvdh20h-UQEgn23IX8O0BofeNGuf0okPimuni_SrTBeSoxVoz49sdR07KsS-BVejhteN_2aQhp59D2-5u8RaMAJfm9iBd1UpsG8mgdqFxj1IV/s1600/spyyy.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="168" data-original-width="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj69w6OuVWJD8n5f48VusFLwvR-YVApJkFpvdh20h-UQEgn23IX8O0BofeNGuf0okPimuni_SrTBeSoxVoz49sdR07KsS-BVejhteN_2aQhp59D2-5u8RaMAJfm9iBd1UpsG8mgdqFxj1IV/s1600/spyyy.jpg" /></a><br />
Katselin ympärilleni kuin joidenkin kiikareiden läpi!<br />
Näkökentässäni näin etäisyysviivoja, vaihtuvia numeroita ja jopa kellonajan.<br />
Mitä tämä on?<br />
Ravistelin itseäni, nipistin - ei, se ei auttanut.<br />
Tämä ei ollut unta!<br />
<br />
Sitten huomasin, että se pieni metallinen esine... siitä hehkui pieni sinertävä valo. Katselin sitä hetken ja jostain syystä minulle tuli<br />
tunne, että tuota esinettä on pyyhkäistävä. Tein niin ja samassa.......<br />
näkökenttäni palasi normaaliksi!<br />
Mietin, oliko se sattumaa vai mistä kaikki johtuu. Samassa muistin, että minun piti<br />
päästä "Gostilna Slap" nimiseen ravintolaan.<br />
Astuin ulos. Aurinko paahtoi koko terältään ja kadulla liikenne oli melkoisen runsasta.<br />
Mietin, miten saisin taksin itselleni - mutta samassa tajusin, että minulla ei mahdollisesti ole<br />
rahaa. Kaivelin taskujani, enkä ehtinyt niitä pitkään tutkia kun eteeni kurvasi<br />
pieni auto, josta hyppäsi mies ulos:<br />
"Juu get in nau!" Hieman kuin huonolla ralli-englannilla. Koitin vastustella, mutta hän<br />
lausui hieman hiljempaa sen nimen, mikä oli kuvallani varustetussa passissa.<br />
Nousin autoon ja se ampaisi matkaan renkaat ulvoen.<br />
<br />
Samassa kuului sireenin ääni. "Sambadi iis veri interesting tu juu mai frend!"<br />
Ymmärsin hyvin, sillä näin kyytini takaikkunasta, kuinka meitä lähestyi paikallisen<br />
virkavallan kulkuneuvo melkoisella vauhdilla valoja välkäytellen ja sireenit soiden.<br />
"Nou probleemo..... weit weit....!" Vieressäni takapenkillä istuva kaveri tuumasi ja<br />
totta, erään risteyksen ylitimme nippanappa kuorma-auton keulen edestä ja tuo<br />
auto taas tukki sen jälkeen risteyksen niin, että poliisit eivät enää olleet perässämme.<br />
<br />
Matka jatkui hetken aikaa ja yllättäin pysähdyimmekin sen ravintolan eteen, minne minun<br />
piti päästä. Nousin ulos autosta - ja samassa... - jäin yksin.<br />
Piha oli autio. Muutenkaan ei missään näkynyt liikennettä. Mietin, mitä nyt - mutta<br />
päätin astua sisälle ravintolaan.<br />
--------------------------------------------------------------------------------------- <br />
(20.3.2018 uusi osio)<br />
<br />
Jotenkin epätietoisuus siitä, että minulle tapahtuu jotain, kun astun ravintolaan,<br />
valtasi mieleni juuri kun olin ottamassa ulko-oven kahvasta kiinni. Peräännyin<br />
taaksepäin pari askelta ja se ehkä kannatti:<br />
Kuulin sisältä pari terävää metallista ääntä ja ehdin heittäytyä juuri maahan, kun ulko-ovi<br />
paiskautui räjähdyksen voimasta ylitseni kadulle!<br />
Räjähdyksen ääni veti korvani lukkoon ja jostain syystä päässäni alkoi surista omituisesti.<br />
Makasin hetken liikkumatta, olin aivan varma, että olin loukkaantunut.<br />
Haistoin palaneen hajun ja nousin seisomaan. Kadulla ei näkynyt liikettä ja sitten....<br />
- yllättäin näkökenttäni, koko näköni, muuttui!<br />
En nähnyt enää mitään normaalina.... katselin ympäristöä kuin yökiikareiden läpi.<br />
Räpyttelin silmiäni, mutta mikään ei auttanut. Ravistelin päätäni.... ei - edelleen kaikki<br />
näkemäni oli kuin olisin katsellut infrapunakiikareiden läpi maailmaa!<br />
<br />
Ja se ääni päässäni, se surina - se voimistui. Tunsin oloni heikoksi - minua huimasi.<br />
Päätin, että on parempi poistua nopeasti paikalta. Kävelin hoippuen jonkin matkaa ja<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgouFgR9EqBMEgoiPwm24QUYU68REmbgkwK_Bi5jp9yBNInvnBhV-dj4FeYxLMQhEqPws1Bl83xoaxDK-d-2aW_-oA5PhiJMkp11txuCRs2MyR4MdXgeU_-fvTB3zA0ONDZw4yy8IsQPG-J/s1600/automurto.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="160" data-original-width="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgouFgR9EqBMEgoiPwm24QUYU68REmbgkwK_Bi5jp9yBNInvnBhV-dj4FeYxLMQhEqPws1Bl83xoaxDK-d-2aW_-oA5PhiJMkp11txuCRs2MyR4MdXgeU_-fvTB3zA0ONDZw4yy8IsQPG-J/s1600/automurto.jpg" /></a>sitten näin pienen auton parkkeerattuna erään talon sivustalle. Mitään ajattelematta<br />
kävelin sen luo, kurkkasin sisälle - no ei tietenkään avaimia ja ovet lukossa.<br />
Mutta jostain syystä toimin kuin unessa:<br />
Muutaman sekunnin taiteilun jälkeen auton ovi oli auki ja hetkessä yhdistelin muutamia<br />
johtoja ohjauspyörän alta ja hetken kuluttua auto olikin jo käynnissä! Nousin penkille ja hetkessä olinkin hurauttanut<br />
pois paikalta. Jostain syystä minua jahdataan ja en tiedä, voinko luottaa keneenkään...<br />
Oli parempi päästä hetkeksi johonkin, missä saisin olla rauhassa!<br />
<br />
Kaivelin ajaessani esille ne liput, jotka olin tunkenut kuoreen ja povitaskuun.<br />
Pysähdyin pienelle parkkipaikalle ja huomasin, että näköni alkoi palautua normaaliksi.<br />
Mutta miten ihmeessä välillä näen kaiken niin erilailla? Ja se surina?<br />
Entä mikä se pieni metalliesine oikein on?<br />
Samassa tajusin, että sillä saattaa olla jotain tekemistä näköni kanssa!<br />
Nappasin esineen käteeni, katselin sitä hetken. Siinä ei näyttänyt olevan mitään saumoja<br />
tai näppäimiä, ei koloja - ei mitään. Se tuntui olevan yhtä palasta - ei mitään muuta.<br />
Muistin, kuinka olin pyyhkäissyt sitä aiemmin ja silloin oli...<br />
<br />
Mitään ajattelematta pyyhkäisin metallipalaa - ja samassa näkökenttäni muuttui jälleen<br />
kuin kiikareiden takaa katselisin kaikkea! Pyyhkäisin uudelleen, näin kuinka siinä paloi se<br />
pieni sininen valo.... mutta nyt ei tapahtunut mitään! Näkökenttä oli edelleen kuin kiikareiden<br />
takaa katsottuna. Aloin tuskastua, pyyhkäisin - ravistelin - koputtelin. Kirosin.... mutta<br />
mitä ihmettä: Kirosin ääneen kielellä, jota en edes tunnistanut!<br />
Sitten jotenkin painoin peukaloni tuon sinisen valon päälle ja - näköni palautui.<br />
Mietin hetken, uskallanko kokeilla uudelleen, mutta päätin jättää näölläni leikkimisen<br />
hieman toiseen kertaan. Samassa mieleeni tulvahti outoja muistikuvia jostakin todella<br />
erikoisesta paikasta - missä en mielestäni ole ollut, mutta mikä silti vaikutti tutulta ja koetulta.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXBEuvisYW1FQ6W1D81zp9wKSRkRllPC0thFn3M2mEy-RTvagKVmPP6js1uQD0nuzjsbtY9OFlx-r8rn4WB1V7qokChDH5SBWsmddNbuW6bsVJoto3ZOJdFIvn-OTc8WDtRGz0PIujowF0/s1600/digitaaliaivo.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="587" data-original-width="703" height="267" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXBEuvisYW1FQ6W1D81zp9wKSRkRllPC0thFn3M2mEy-RTvagKVmPP6js1uQD0nuzjsbtY9OFlx-r8rn4WB1V7qokChDH5SBWsmddNbuW6bsVJoto3ZOJdFIvn-OTc8WDtRGz0PIujowF0/s320/digitaaliaivo.jpg" width="320" /></a>Mieleeni tulvahti kuvia oudon kalvakkaalla valolla varustetusta huoneesta, se oli kuin<br />
jonkin laboratorion testihuone tai leikkaussali ja minä makasin sängyllä.<br />
Pääni yläpuolella oli puoliympyrän muotoinen laite, josta päätäni kohti sojotti joitakin outoja<br />
punahehkuisia piikkejä, jotka säteilivät. Lisäksi kummankin korvani korvalehtiin oli liitetty<br />
kuin jotkin auton akkukaapeleiden napaliittimet, tosin paljon pienemmät. Olin sidottu<br />
nilkoista, mutta käteni olivat vapaat - tosin ne roikkuivat velttoina sängyn laitojen yli.<br />
Muistan, kuinka tunsin että mieleeni syötettiin<br />
jotain...... ja vaivuin välillä outoon horrokseen!<br />
<br />
Oma minäni alkoi saada mielessäni uusia ulottuvuuksia. Aloin epäillä, että näen jotain outoa<br />
vainoharhaista unta ja olenkin oikeasti siellä missä pitäisikin: Kotona, omassa sängyssä.<br />
Mutta kaikki ympärillä tuntuu niin aidolta!<br />
Katselin ympärilleni ja mietin, että sinne rautatieasemalle olisi pakko päästä.<br />
Nousin ylös autosta ja sopivasti näin lähellä kävelevän pariskunnan. Pyyhin suurimmat pölyt<br />
itsestäni ja reippaasti kävelin näiden perään.<br />
Pyytelin anteeksi englanniksi näiltä, että häiritsen heitä ja kysyin: " Kje je železniška postaja?"<br />
Värähdin, mitä..... en minä tätä kieltä osaa! He katsoivat minua kummissaan, osoittivat suunnan<br />
ja kiirehtivät nopeasti eteenpäin! Siis nyt tiedän, mihin suuntaan pitäisi lähteä, jotta<br />
pääsen rautatieasemalle. Harmi, etten kysynyt, miten kaukana se on. Samassa päähäni välähti:<br />
Sinne ei ole matkaa, kuin muutama sata metriä! Mistä ja miten saatoin tietää tuon?<br />
<br />
Lähdin juoksemaan ja tunsin, kuinka taas päässäni surahti. Ei - ei nyt enää mitään.<br />
Samassa tuntui, kuin 10 000 volttia olisi lyönyt minuun! Tipahdin maahan, sätkin hetken.<br />
Surina lakkasi.... Avasin silmät... maailma näytti normaalilta. Viereeni oli tullut muutama<br />
ihminen ja he arvelivat, että tarvitsen ambulanssin. Hoin vain "No no no... I´m fine!" ja nousin.<br />
Pikaisesi muutama juoksuaskel, enkä välittänyt perääni huutelijoista - ja kas, olinkin<br />
aivan rautatieaseman kulmilla. Astuin asemahalliin sisälle. Kaikuva meteli, ihmisten äänet,<br />
kuulutukset, kenkien kopinat ym. häly aiheutti sen, että korviani vihloi. Etsin lipunmyyntiluukun<br />
ja kaivoin esille lippuni. Kysyin - englanniksi tällä kertaa - että mihin junaan nämä liput ovat ja<br />
milloin se lähtee ja mistä? Virkailija ei osannut englantia, hän pyysi paikalle toisen henkilön ja<br />
tämä kertoi, että aivan kohta juna, johon tuo lippu on, lähtee asemalta. Toivotti hyvää matkaa ja<br />
muistutti, että haen tallelokerosta vielä matkatavarani!<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDwKtWYf1voL2QyenQ9tDj5IOQFzMHijLuN83YITKKg014nzmo45IUJ20tZIH6Ej2v25wQavW1EBGDi0MBZXNNw2BywaMXtJjNaObHsWU7V2nD1-WwMKpKbimEcyLZ3XDVHxhCap2oY19D/s1600/s%25C3%25A4ilytyslokero.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="207" data-original-width="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDwKtWYf1voL2QyenQ9tDj5IOQFzMHijLuN83YITKKg014nzmo45IUJ20tZIH6Ej2v25wQavW1EBGDi0MBZXNNw2BywaMXtJjNaObHsWU7V2nD1-WwMKpKbimEcyLZ3XDVHxhCap2oY19D/s1600/s%25C3%25A4ilytyslokero.jpg" /></a>Matkatavarat? Mitkä matkatavarat? Olin hämmästynyt.<br />
Virkailija näki ilmeeni ja kysyi, että enkö muista, kuinka olin noin viikko sitten tullut asemalle<br />
ja kysynyt, mihin voi laittaa pitkäaikaiseen säilöön matkatavaroita. Hän oli itse vielä neuvonut.<br />
En ymmärtänyt enää mitään! Hän sanoi tulevansa auttamaan minua, koska laukku, joka mukanani<br />
oli, oli sen verran painava, etten tahtonut sitä yksin saada säilytyskaappiin! Astelimme säilytyskaappien<br />
luokse ja hän sanoi, että olin jättänyt vieläpä kaapin<br />
avaimen asemalle säilöön - koska olin sanonut, että pelkään hukkaavani sen. Mielenkiintoista....<br />
<br />
Avasimme kaapin ja siellä oli yksi kova ja iso matkalaukku. Siinä oli numerolukko, mutta ei<br />
mikään perinteinen kolmella numerolla avattava - vaan viiden numeron sarjalla varustettu lukko.<br />
En näyttänyt hämmästystäni virkailijalle, koska tämä sanoi että juna lähtee aivan tuota pikaa<br />
- kehoitti minua kiirehtimään ja toivotti hyvää matkaa.<br />
Nopeasti laukku mukaan - ja toden totta, se painoi melkoisesti.<br />
Mutta nyt ei ollut aikaa miettiä sen sisältöä, oli pakko ehtiä junaan. Pääsin laiturille ja sopivasti<br />
kyseinen juna lähtikin tuolta ensimmäiseltä raiteelta. Vaunun ovella seisoi konduktöörin näköinen<br />
mies ja näytin hänelle lippua, hän kumarsi hieman - otti laukkuni ja pyysi seuraamaan itseään.<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0uVhbMmRSI2L7r_RelVVxHBKxlgHc03ZUc88z5EbRIcWOMGStXhuFejAfrCVKbpxWvE98ltiih8_TQQ9eLeChmV8LYK4oeT5qhWN9FHX_aO3vwZsPEi3GxXkfD6BOzsmtSFeyQFt593X-/s1600/LJUBLJANA+Station+2%252C+ALT%252C+08.2006.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1071" data-original-width="1600" height="214" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0uVhbMmRSI2L7r_RelVVxHBKxlgHc03ZUc88z5EbRIcWOMGStXhuFejAfrCVKbpxWvE98ltiih8_TQQ9eLeChmV8LYK4oeT5qhWN9FHX_aO3vwZsPEi3GxXkfD6BOzsmtSFeyQFt593X-/s320/LJUBLJANA+Station+2%252C+ALT%252C+08.2006.jpg" width="320" /></a>Kävelimme parin vaunun läpi ensimmäiseen luokkaan, missä siis näemmä paikkani oli.<br />
Hän nosti laukun tavarahyllylle, veti käden lippaan - ja palasi takaisin toisaalle.<br />
Istahdin.... huokaisin..... enkä huomannut, että hieman minusta eteenpäin käytävän toisella puolella<br />
istui suunnilleen minun kokoinen, hieman vanhempi, harmaahiuksinen mies - joka vain tuijotti<br />
minua pienillä mustilla silmillään. Sitten juna nytkähti liikkeelle...<br />
---------------------------------------------------------------------- <br />
(26.4.2018 uutta)<br />
<br />
Väsytti, nuokuin junan tasaisen heilumisen tahtiin ja ei aikaakaan, kun olin unessa.<br />
Näin sekavia unia - vai olivatko ne unia?<br />
Näin itseni jossain epämääräisessä paikassa, kuin laboratoriossa. Tajusin jotenkin,<br />
että ne aiemmin mieleeni tulleet muistikuvat eivät voineet olla vain mielikuvitukseni tuotetta!<br />
Olen ollut oikeasti jossain oudossa paikassa.....<br />
<br />
Sitten tunsin, kuinka minuun koski!<br />
Säpsähdin. Silmäni revähtivät auki. Mitä ihmettä? En ollut junassa!<br />
Makasin ylävartalo paljaana jollain pöydällä. Huone oli viileä ja yläpuolellani oli kirkas<br />
lamppu, joka oli suunnattu vatsan seudulleni. Siitä hohti punertavaa valoa.<br />
Koitin kääntää päätäni, mutta niskat olivat jäykät ja pään liikuttaminen aiheutti tuskaa ja<br />
kipua, silmiin sattui. Sen verran kuitenkin pystyin päätäni kääntämään, että näin<br />
muutamien metrien päässä lasiseinän takana kolme henkilöä valkoisissa vaatteissaan.<br />
Jokaisella oli kasvomaskitkin kasvoillaan ja käsissä käsineet.<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMZGJWym1OQSDtcxD1lYnj6TyCmO3GjAkFe4l7rrN7jakhyphenhyphenNecowVG3Frmk4ICd_vDO8hJrQGv1yE9RSjqWjRbYrdo9dIsh-oRxThIYgsHgnb0cJ24qpFnpoyBTRz4OX1Y3RUea0-_ywZi/s1600/Laboratorio.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="625" data-original-width="1500" height="166" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMZGJWym1OQSDtcxD1lYnj6TyCmO3GjAkFe4l7rrN7jakhyphenhyphenNecowVG3Frmk4ICd_vDO8hJrQGv1yE9RSjqWjRbYrdo9dIsh-oRxThIYgsHgnb0cJ24qpFnpoyBTRz4OX1Y3RUea0-_ywZi/s400/Laboratorio.jpg" width="400" /></a>He tarkkailivat joitakin monitoreja ja arvelin, että ne liittyivät jollain tavalla minuun.<br />
Pinnistin voimiani ja sain käännettyä päätä sen verran, että näin myös toiselle puolelle.<br />
Yllätyin! Aika lähellä sitä pöytää, millä makasin, oli toinen vastaavanlainen pöytä<br />
ja sillä makasi myös joku. Mutta tämä ei liikkunut millään tavalla. Jotain tuttua vain<br />
tuossa hahmossa oli......<br />
<br />
Sitten punertava valo yläpuoleltani sammui ja alkoi kuulua suhinaa ja pientä pihinää.<br />
Mitään ei näkynyt, mutta yllättäen tunsin jonkin kutittavan korvieni taustoja. Olin kauhusta<br />
kankea - vaikka jäykkä olin muutenkin, koska en pystynyt liikkumaan. Vasta silloin tajusin,<br />
että olin sidottu tuohon pöytään!<br />
Jokin nipisti kevyesti minua kummankin korvani takaa ja tuota pientä suhinaa ja pihinää<br />
kesti ehkä noin minuutin verran. Koitin miettiä, oliko tällä jotain tekemistä sen<br />
kanssa, että osasin puhua kieltä, mistä en tiennyt aiemmin yhtään mitään.<br />
<br />
Ajatukseni katkesivat, kun huoneeseen tuli kaksi miestä. Toinen heistä käveli tuon toisen<br />
henkilön luo, joka makasi siis sillä toisella pöydällä ja toinen tuli minun vierelleni.<br />
"Ah, ste budni!" Tuo mies lausui minulle. Ymmärsin täysin hänen puheensa ja koitin<br />
vastata jotain, mutta suu oli täysin kuiva, enkä saanut aikaan kuin korinaa ja kähinää.<br />
"Dobili boste vodo." Hän jatkoi ja vinkkasi lasiseinän takana oleville. Hetken kuluttua<br />
minua juotettiin letkun kautta, koska olin edelleen sidottuna tuohon pöytään.<br />
Yritin miettiä, mikä ihme tämä koko juttu oikein oli ja mihin olen joutunut.<br />
En ollut elämäni aikana tietääkseni sekaantunut mihinkään ihmeelliseen ja<br />
vieläkin mielessä pyörii viimeinen selkeä muistikuva kotikaupunkini kadulta, missä<br />
kävelin ja kuinka olin katsonut kelloa - ja sitten.... sen jälkeen olikin tapahtunut paljon outoa.<br />
<br />
Meni jonkin aikaa, kun nuo valkotakkiset tarkkailivat huoneessa olevia laitteita ja<br />
yksi heistä näytti tälle viereeni tulleelle miehelle joltain pieneltä kannettavalta näytöltä<br />
jotain. Mies murahti, nyökkäsi ja samassa pari heppua avasi siteeni ja auttoivat minut<br />
istumaan tuon tutkimuspöydän reunalle. Hieroin ranteitani ja päätäni ja yritin vaivihkaa<br />
tunnustella korvieni taustoja, mutta kun olin koskettamassa päätäni, minuun tarrauduttiin<br />
ja käteni vedettiin selkäni taakse. Tuo herra, joka tuntui olevan koko joukon pomo,<br />
katsoi minua tarkasti silmiin ja arveli, että saattaisin tehdä typeryyksiä ja sen vuoksi<br />
oli parempi, että käteni pidettäisiin ainakin toistaiseksi sidottuina.<br />
En ymmärtänyt, mutta päätin olla vastustelematta.<br />
<br />
Istuin ja ihmettelin. Mielessäni meni paljon kysymyksiä, mutta ehkä nyt ei ollut oikea<br />
aika esittää niitä..... Ja tilanne meni entistä erikoisemmaksi:<br />
Tuo toinen henkilö, mikä makasi tuolla toisella tutkimuspöydällä.... - hänet nostettiin<br />
istumaan. Olimme vastakkain ja pienen hetken kuluttua hän nosti katseensa ylös.<br />
Huudahdin kauhusta. Hänen kasvonsa oli läpinäkyvä!<br />
<br />
Tuo joukon johtaja, tai niin hänet siis mielessäni olin päätellyt, hymähti hieman ja<br />
katsoi minua. Sitten hän sanoi vakavana, että he eivät olleet vielä täysin tyytyväisiä<br />
tulokseen. Hän ei kertonut, mitä he olivat tekemässä tai miksi - eikä hän myöskään<br />
suostunut kertomaan, miten minä liityin tähän koko kuvioon.... jatkoi ainoastaan,<br />
että olisin lähiaikoina valmis käytettäväksi kokonaisuudessan ja.... sitten hän kääntyi<br />
ja poistui huoneesta! Muut valkoasuiset jäivät tuohon tilaan, missä minä ja<br />
tuo läpinäkyvillä kasvoilla varustettu jokin olimme. En pystynyt enää ajattelemaan<br />
tuota toista minään ihmisenä, en ainakaan tavallisena! Mutta mitä sitten enää<br />
itsekään olin? Siihen miettiminen jäikin, kun kasvoilleni asetettiin pieni naamari<br />
ja tajusin hengittäväni jotain erikoista kaasua - nukahdin!<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-dKiLetX_6TODJTp8LkcjQoZ7_j-qkc6m3YHU0hmzLtGlZ2PBGQrheCMz5yF9fF33jPj81SgmJQOs1ec7FUctjoomJNGofWGiAk4Jyzte-xgNMll8uU8jFVuH7DlGK2GeX88oh0bgBL90/s1600/puistouni.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="316" data-original-width="474" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-dKiLetX_6TODJTp8LkcjQoZ7_j-qkc6m3YHU0hmzLtGlZ2PBGQrheCMz5yF9fF33jPj81SgmJQOs1ec7FUctjoomJNGofWGiAk4Jyzte-xgNMll8uU8jFVuH7DlGK2GeX88oh0bgBL90/s320/puistouni.jpg" width="320" /></a><br />
Tunsin, kuinka joku töni minua. Avasin varovasti silmäni. Päätäni kivisti!<br />
"Mister, are you okay?" Näin kuinka vierelläni seisoi nuori nainen, arviolta jotain<br />
25 paikkeilla. Olin makuulla ja arvelin olevani edelleen tuossa laboratoriossa.<br />
Katsahdin ympärille. Puita! Mitä? Missä nyt oikein olin?<br />
Pomppasin pystyyn niin nopeasti, että tuo nainen pelästyi ja kirkaisi.<br />
Hätäännyin itsekin ja sain lausuttua nopeasti<br />
pari kertaa anteeksi. Nainen rauhoittui ja kertoi,<br />
että oli istuskellut tuossa toisella puiston penkillä<br />
jonkin aikaa ja ihmetellyt, kun en ollut liikahtanut<br />
koko aikana kertaakaan. Lopulta hän oli kerännyt rohkeutta ja tullut kokeilemaan,<br />
olenko edes elossa tai mikä minun on.<br />
En tiennyt mitä sanoa, kysyin vain häneltä, että mitä kello on ja missä oikein olen.<br />
Kello oli kuulemma 10 aamupäivällä ja hän ihmetteli, etten tiennyt missä olin.<br />
Kaivelin taskujani ja vastasin, että en ollut aivan varma.<br />
Samassa tuon naisen matkapuhelin soi.... - hän sanoi, että hänen oli mentävä.<br />
Toivoi, että olisin kunnossa ja toivotti hyvää päivän jatkoa.<br />
<br />
Yhdestä taskusta löytyi sininen kirjekuori. Sitä en ollut nähnyt aikaisemmin!<br />
Avasin sen ja.... ei, taas matkalippu. Minun piti sen mukaan matkustaa Prahaan.<br />
Mutta olinko nyt lipun lähtöpaikassa, eli Ljubjanassa?<br />
Päätin ottaa asiasta mahdollisimman nopeasti selvää. Näin vähän matkan päässä<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZs15fSqnMGQ_Y7SZ9Qgau18eyhCFKcVMZznIGpvunXAM24AhDWZj9IsR1bIkUckTeDH2lziQ-NMNyqy3tUkqAcpoJRdqNyh1OAZx4Uw4JZ8BjTerCPYFc4Njd3WPtz5kv5J2o3IB_DgUr/s1600/Lippu123.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="469" data-original-width="658" height="227" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZs15fSqnMGQ_Y7SZ9Qgau18eyhCFKcVMZznIGpvunXAM24AhDWZj9IsR1bIkUckTeDH2lziQ-NMNyqy3tUkqAcpoJRdqNyh1OAZx4Uw4JZ8BjTerCPYFc4Njd3WPtz5kv5J2o3IB_DgUr/s320/Lippu123.jpg" width="320" /></a>kolme lasta leikkimässä. Kävelin varovasti heitä kohti, he lopettivat leikkimisensä.<br />
Kysyin jo useamman metrin päästä englanniksi, että anteeksi osaatteko englantia ja<br />
voisitteko kertoa, missä olisi rautatieasema? Lapset eivät sanoneet sanaakaan, tuijottivat<br />
vain minua hiljaa kunnes yksi huusi äitiään. Näinkin lähellä naisen, joka kiirehti lasten luo.<br />
En mennyt lähemmäksi vaan kysyin häneltä anteeksi pyydellen, että missä olisi<br />
rautatieasema. Hän ei sanonut mitään, mutta selvästi ymmärsi minua ja näytti suunnan.<br />
Jotenkin alkoi tuntua siltä, että olin kokenut tätä jo aikaisemminkin.....<br />
<br />
Asemalle tuntui olevan yllättävän pitkä matka.<br />
Jouduin aina välillä pysäyttelemään vastaantulijoita ja<br />
kysymään suuntaa. Jokainen vain kehoitti minua jatkamaan eteenpäin.<br />
Reilun tunnin käveltyäni näin edessäni asemarakennuksen ja.....<br />
samassa päässäni sirahti ja kuulin äänen: "Matkatavarasäilössä on laukkusi!"<br />
Yllättäin tuo tuntui aivan normaalilta. Kävelin asemahalliin ja katseellani etsin<br />
matkatavarasäilytystä ja kun löysin sen, astelin nopeasti tiskille. Tiskin takana istui<br />
hieman räjähtäneen näköisellä tuolilla vanhempi nainen, joka luki jotain lehteä.<br />
Hän nosti katseensa, hieman huokaisten.... taas yksi turisti.... mutta minut nähdessään<br />
hän syöksyi hyllyjen väliin ja toi tutun laukkuni - työnsi sen minulle ja "hus hus"....<br />
näytti käsillään, että poistun nopeasti paikalta! En ymmärtänyt, mutta tein<br />
juuri niin kuin hän oli toivonut ja palasin asemahalliin.<br />
Silmäilin lähteviä kaukojunia ja näin, että reilun tunnin kuluttua lähtis juna Prahaan!<br />
Siihen minun olisi siis mentävä. Samassa tajusin, että en ollut todellakaan syönyt aikoihin.<br />
Tiesin, että aiemmin laukussani oli rahaa ja avasin sen toivoen, että ne olisivat edelleen tallella.<br />
Mutta laukussa odottikin myös jotain muuta!<br />
---------------------------------------------------------------------------<br />
(Uutta tarinaa 27.5.2018)<br />
<br />
Katselin laukun sisältöä ymmälläni. Samalla vilkuilin ympärilleni.<br />
Ei, tämä ei tuntunut ollenkaan aidolta! Jotain epätavallista tässä oli, mutta niin oli<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpOOSH4k4SS4cjAvpfM7TUrxa0PD7OXXgkTlDG4zMFHcylwM4WB8b_qHISyx1z2mMd9Z3hw8Rm-_iNaIts6OkB2qYZGo0vJTB4klYn7nOfGIiTWVPfEeNTW-b9C5htELR4GKOCd7VCmxR9/s1600/rahasalkku.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="250" data-original-width="635" height="156" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpOOSH4k4SS4cjAvpfM7TUrxa0PD7OXXgkTlDG4zMFHcylwM4WB8b_qHISyx1z2mMd9Z3hw8Rm-_iNaIts6OkB2qYZGo0vJTB4klYn7nOfGIiTWVPfEeNTW-b9C5htELR4GKOCd7VCmxR9/s400/rahasalkku.jpg" width="400" /></a>kaikessa, mitä olin viime aikoina kokenut....... Silti vain tuijotin laukkuni siältöä.<br />
Odotin löytäväni matkalaukusta omia vaatteitani, paperini ja rahaa....<br />
- mutta kaikkea muuta sieltä ei eteen tullut, paitsi viimeksi mainittua - eli rahaa.<br />
Matkalaukku oli täynnä setelinippuja! Tarkastelin laukkua ja tunsin sen kyllä omakseni.<br />
Olivatko rahat aitoja vaiko eivät? Otin yhden nipuista käsiini ja aloin käydä sitä läpi<br />
seteli seteliltä. Muutaman setelin läpi käytyäni tunsin pienen vihlaisun otsassani ja jouduin<br />
sulkemaan hetkeksi silmäni. Ne avattuani pelästyin.......<br />
- silmäni olivat kuin skannerit ja näin verkkokalvoillani erikoisen tähtäyskuvion, aivan<br />
kuin olisin katsellut maisemaa esim. sukellusveneen periskoopin läpi!<br />
Meni hetki, kun muistin, että olin kokenut kaiken tämän oudon tapahtumaketjun alkupuolella<br />
jo sen, että maailma näkyi silmissäni kuin kiikareiden läpi katseltuna.<br />
Tämän on jotenkin liityttävä siihen, kun olin siellä jossain laboratoriossa... - mutta en vielä<br />
tiennyt miten ja miksi. Mutta mitä nämä rahat olivat? Skannasin niitä silmilläni ja näin, että<br />
ne olivat aitoja, mutta...... jokin herätti yllättäin niissä huomioni:<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4AtNZiqi13IRdz2yJrJ9Rn5qnXCSitH1M9LTHYLci7l33uRbqpeKsR4W545H_ire7A2Pwihc63XoGK3H1Wjhdy2syRxyVpUMIuMHYQ6R0Tm4oDJnigq9T0G7SnRgO1zI7qenAj61af042/s1600/Silm%25C3%25A4skanneri.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="440" data-original-width="782" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4AtNZiqi13IRdz2yJrJ9Rn5qnXCSitH1M9LTHYLci7l33uRbqpeKsR4W545H_ire7A2Pwihc63XoGK3H1Wjhdy2syRxyVpUMIuMHYQ6R0Tm4oDJnigq9T0G7SnRgO1zI7qenAj61af042/s320/Silm%25C3%25A4skanneri.jpg" width="320" /></a><br />
Jokaisessa setelissä oli piilotettuna koodia. Suljin silmäni muutamaksi sekunniksi ja kun avasin ne, oli näkökenttäni jälleen normaali - ja tuota koodia ei näkynyt. Kokeilin hetken kuluttua uudelleen....<br />
Puristin silmäni umpeen muutamaksi sekunniksi ja - se toimi! Jälleen verkkokalvoillani oli<br />
skannausristikko ja pystyin näkemään seteleihin piilotetut koodit.<br />
<br />
Niputin rahat takaisin laukkuun ja pengoin sen läpi muutenkin. Löysin setelinippujen alta<br />
hieman vaatteitani ja toisen sinisen kirjekuoren. Avasin sen, siellä oli avain.<br />
Katselin sitä hetken, se ei ollut minkään tavarasäilön tms. avain, vaan se näytti enemmänkin<br />
normaalilta kotiavaimelta. Suljin laukun ja kaivoin taskustani toisen sinisen kirjekuoren.<br />
Siellä oli se matkalippu Prahaan, ehkäpä siellä tämä seikkailu selviää minulle ja saan<br />
tietää, missä "sopassa" oikein olin mukana. Arvelin tosin, että joutuisin vielä moneen<br />
tilanteeseen, ennen kuin kaikki selviäisi minulle.<br />
<br />
Lähdin kävelemään asemahallissa kohti laitureita ja samalla selvitin, miltä laiturilta lähtee<br />
juna Prahaan. Tajusin, että matkalaukun ja -lipun, sekä melkoisen rahakasan lisäksi, minulla<br />
ei ollut passia ja olin Sloveniassa! Aloin kiireellä kaivelemaan taskujani, turhaan....<br />
siirryin hieman sivummalle ja tutkin laukun, mutta ei.... passia ei löytynyt.<br />
Samassa muistin, että minulla oli aiemmin mukanani jokin pieni metalliesine, mutta sitäkään<br />
ei enää löytynyt. Aloin hermostua ja hoin ääneen "Ne morem..... ne morem.....!"<br />
En enää ihmetellyt, että osasin jotain Sloveniaksi, enemmän varmaan olisin ihmetellyt, jos<br />
olisin huutanut omalla äidinkielelläni jotain.<br />
<br />
Yllättäin, juuri kun olin luopumassa jo toivosta, tunsin laukun kannen sisätaskun sisäpuolella,<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHXURhQkMpWj6epljtUXJfW5tRGFH3NHuOGXgWQrbBq26ad8y5whNUofufNNpkqDRnn4t2h2rAq6r0xJWAGkBjD3FTbiXeAxXRe4eHceS9ewGGDCqlusRm0dOuqQC8MVDlGx2_hEXyHfbh/s1600/old-passport069.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1072" data-original-width="1600" height="214" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHXURhQkMpWj6epljtUXJfW5tRGFH3NHuOGXgWQrbBq26ad8y5whNUofufNNpkqDRnn4t2h2rAq6r0xJWAGkBjD3FTbiXeAxXRe4eHceS9ewGGDCqlusRm0dOuqQC8MVDlGx2_hEXyHfbh/s320/old-passport069.jpg" width="320" /></a>verhoilun alla, olevan jotain. Ravistelin laukkua hieman ja huomasin, että siellä liikkuu jotain...<br />
Tutkin laukkua ja keksin nopeasti pienen piiloon ommellun avattavan sauman.<br />
Vedin sen auki ja työnsin käteni laukun vuoren sisäpuolelle - sain käsiini jotain.<br />
Nappasin käteni ulos laukusta ja pitelin kiinni - passista. Se oli hieman nuhjuinen ja<br />
elämää nähnyt, availin sitä ja huomasin, että sillä passilla oli matkusteltu aika paljon<br />
ympäri maailmaa. Mutta kenen tuo passi oli? Nappasin auki ensimmäisen aukeaman ja<br />
- siellä oli minun kuvani ja henkilötietoni, taas erilaisena kuin aikaisemmin!<br />
<br />
<br />
No nyt minulla oli ainakin passi ja matkalippu, jotenka nopeasti kohti junaa.<br />
Vilkaisin aseman kelloa ja huomasin, että juna Prahaan lähtee aivan kohta.<br />
Kiirehdin kohti asemalaituria ja näin jo junankin edessäni, kun vierelleni tuli<br />
minun mittaiseni vanhempi harmaahiuksinen mies, jonka mustat silmät kiilsivät kirkkaina.<br />
"Na voti v Prago?" Hän kysyi ja tarttui minua käsivarresta kiinni.<br />
"Dobro, dobro - gremo!" Hän kuiskasi minulle ja ohjasi minut junaan, mutta ei siihen vaunuun,<br />
mihin lippuni oikeutti. Päätin olla vastustelematta, puristin toisella kädelläni tiukasti<br />
matkalaukusta ja seurasin tuota miestä. Nousimme 1. luokan vaunuun ja hän vaihtoi kielen<br />
englanniksi, kertoen että täällä saamme olla rauhassa - ainakin hetken.<br />
<br />
Juna lähti liikkeelle ja ennen kuin ehdin sanoa tai kysyä mitään, tuo vanhempi herra katsoi minua<br />
ja lausui äänellä, jonka tunsin liian hyvin: Omallani!<br />
"Haluatko nyt syödä tai juoda jotain? Tarvitset vielä paljon energiaa ja voimia!"<br />
Nyökkäsin vaitonaisena. Tuo herra painoi junan seinässä olevaa nappia ja pienen hetken<br />
kuluttua luoksemme tuli vaunupalvelija. Eikä aikaakaan, kun edessäni oli jo syötävää ja juotavaa.<br />
Ahmin itseni täyteen, ehkä liian nopeasti, sillä silmäni alkoivat väkisinkin painua kiinni<br />
ja kun juna vielä jyskytteli tasaisesti eteenpäin, niin....<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizPZHw2oXVoMoP9D-b1tRrfUuV_BxZvCr6ccW3xjzjRis9QtELzctSkblrIcBwTAgHrdO1otcgLI9uBELL5TbS_fS9kdM90wlA6cg4n4qGD90WgXfa56n7P_rT-fKNAG9LSKba8AcJav-s/s1600/Human-Clone--4d2fc64351f68_hires.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1087" data-original-width="1229" height="283" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizPZHw2oXVoMoP9D-b1tRrfUuV_BxZvCr6ccW3xjzjRis9QtELzctSkblrIcBwTAgHrdO1otcgLI9uBELL5TbS_fS9kdM90wlA6cg4n4qGD90WgXfa56n7P_rT-fKNAG9LSKba8AcJav-s/s320/Human-Clone--4d2fc64351f68_hires.jpg" width="320" /></a><br />
......Kirkas valo osui kasvoilleni!<br />
Avasin silmäni ja valo himmeni siedättäväksi. Makasin jälleen jossain.<br />
Nyt näin yläpuolellani kuvaruudun ja sen vieressä kameran. Se kuvasi minua ja<br />
näin kasvoni. Näkemäni järkytti minua! Mitä minulle oli tehty - jälleen - ja miksi?<br />
Huoneessa ei ollut ketään muuta, olin yksin. Revin muististani viimeisiä muistikuvia<br />
hetkistä, ennen nukahtamista ja muistin olleeni junassa jonkin vanhemman herran kanssa.<br />
Yllättäin, hieman ennen kuin nukahdin, hän näki jotain ja poistui nopeasti pois paikalta.<br />
Ja sitten..... - sitten olinkin tässä!<br />
<br />
Makasin tovin liikkumatta, tuijotin vain tuota kasvokuvaani näytöstä ja yritin ymmärtää.....<br />
Sitten tunsin oloni kevyeksi ja huomasin, että en enää maannut tuolla alustalla tai pöydällä,<br />
vaan leijuin hiljaa ylemmäksi....<br />
<br />
<a href="https://www.youtube.com/watch?v=Wpc2xUi6ki4" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=Wpc2xUi6ki4</a><br />
<br />
<br />
Tunne irtaantumisesta fyysisestä tilanteesta ja painovoimasta oli niin voimakas, että aloin<br />
nauraa! Tajusin, että pystyin hallitsemaan omaa kehoni liikettä ja kierähtelin ja pyörähtelin<br />
ilmassa. Väliin olin pystyasennossa, väliin leijuin selälläni.... jne.<br />
Lopulta päätin laskeutua ja ojensin jalkani kohti maata ja laskeuduin.<br />
Seisoin hetken ja katselin ympärilleni. Samassa katsoin tuosta näytöstä itseäni ja<br />
- en voinut uskoa taaskaan näkemääni! Minä olin, minä.<br />
Huokaisin helpotuksesta, mutta silti sisälläni soivat hälytyskellot ja lujaa.<br />
Mutta eipä mennyt kuin hetki, kun alkoi soida jotain muuta!<br />
Tilassa, jossa olin, alkoi kuulua erikoisia ääniä. En tunnistanut niitä, mutta<br />
huomasin että ne saivat kehoni reagoimaan niihin.<br />
<br />
<a href="https://www.youtube.com/watch?v=-wnxx-lKW9c" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=-wnxx-lKW9c</a><br />
<br />
Noita ääniä kuului varmaan joku parisen minuttia ja sitten tuli aivan hiljaista<br />
ja tuota tilasta sammuivat kaikki valot. Mutta vaikka tilassa oli pimeää, minä näin kaiken!<br />
Nyt silmäni toimivat kuin yökiikarit ja katselin ympärilleni, odotin että paikalle tulisi joku<br />
tai joitakin kertomaan edes jotain minulle, mutta ei.<br />
Aikaa kului, odotin ja ihmettelin, sitten kuulin äänen: "Vitejte v Praze!"<br />
Ahaa, olin siis Prahassa - tai ainakin niin minun annettiin ymmärtää.<br />
"Co to znamená?" Huusin pimeyteen, mutta minulle ei vastattu.<br />
Kuulin vain, kuinka takanai avautui ovi ja paikalle tuotiin kauko-ohjattavan<br />
lavan päällä luokseni kaksi laukkua. Toisen jo tunnistin, toista en ollut aikaisemmin nähnyt.<br />
"Now, my friend.... mate 24 hodin.....!" Mutta mihin?<br />
Samassa ääni katkesi, valot syttyivät ja minä tuijotin noita laukkuja.<br />
-------------------------------------------------------------------------------------<span lang="sl"> </span><br />
<br />
<span lang="sl">Tästä jatkuu taas (7.6.2018)!</span><br />
<br />
<span lang="sl">Tuijotin ja tuijotin. Minulla olisi siis vuorokausi aikaa, mutta mihin?</span><br />
<span lang="sl">Olin yksin tuossa tilassa ja aloin tarkkailemaan nopeasti ympärilleni, missä</span><br />
<span lang="sl">tai millaisessa paikassa oikein olen.</span><br />
<span lang="sl">Mitään ikkunoita ei huoneessa ollut ja kalustuskin oli melkoisen askeettinen.</span><br />
<span lang="sl">Muutama näyttö, pari kameraa ja työpöytä sekä se tutkimuspöytä, millä itse olin</span><br />
<span lang="sl">vielä hetkinen sitten. Näin kaksi ovea ja mietin, että kummasta kannattaisi pyrkiä</span><br />
<span lang="sl">ulos, sillä johonkin minun oli lähdettävä, jos oli aikaa se 24 tuntia....</span><br />
<span lang="sl">- kunpa vain tietäisin edes mihin!</span><br />
<br />
<span lang="sl">Otin laukut, arvasin että siinä tutussa laukussa oli rahaa ja mahdollisesti omia</span><br />
<span lang="sl">tavaroitani. Toista laukkua en edes ajatellut avata - vielä. Päätin ensin päästä pois rakennuksesta.</span><br />
<span lang="sl">Kävelin toisen oven luokse, mutta kun olin tarttumassa ovenkahvaan, jokin pysäytti liikkeeni.</span><br />
<span lang="sl">Tunsin sisälläni jotain.... astuin hieman taaemmaksi ja haistoin nenässäni terävän, hieman </span><br />
<span lang="sl">sitrusmaisen tuoksun.... näin, että oven alta leijui hieman jotain...höyrystynyttä kaasua!</span><br />
<span lang="sl">Nopeasti siirryin ovelta pois ja ripein askelin kävelin toiselle ovelle, tempaisin sen auki ja....</span><br />
<br />
<span lang="sl">.... Olin pihalla!</span><br />
<br />
<span lang="sl">Se oli kuin jonkin huvilan tai omakotitalon pieni takapiha. Kivetty pihatie, muutamia istutuksia</span><br />
<span lang="sl">ja reilun kymmenen metrin päässä portti tielle. Tosin portti oli paljon vaatimattomampi, kuin</span><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0TQRNfNUhZyZgLqG42vQFf_CB7KpxySTUq17FEHTYgFbm3CfWP4wdKZppf37ev-pIlk7jM2hnCRfGfpnyTVSoVHPM8nmqj9gvPelyARztzp-kwUJZPA0rEKC1ak6KwD37VbKYr7tsdQ_W/s1600/Takapiha.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1061" data-original-width="1600" height="212" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0TQRNfNUhZyZgLqG42vQFf_CB7KpxySTUq17FEHTYgFbm3CfWP4wdKZppf37ev-pIlk7jM2hnCRfGfpnyTVSoVHPM8nmqj9gvPelyARztzp-kwUJZPA0rEKC1ak6KwD37VbKYr7tsdQ_W/s320/Takapiha.jpg" width="320" /></a><span lang="sl">tuo piha, mutta ehkä kaikella oli tarkoituksensa. Kuulin pientä surinaa oikealta sivultani ja</span><br />
<span lang="sl">käännyin vaistomaisesti katsomaan äänen lähdettä. Näin talon seinustalla pienen valvontakameran,</span><br />
<span lang="sl">mikä kääntyili vasemmalta oikealle, ylhäältä alas.... selvästi jotain etsien - ja ei ollut</span><br />
<span lang="sl">vaikea arvata, että kameralla haettiin minua! Mietin, että tämäkin on jokin koe ja minun pitää</span><br />
<span lang="sl">päästä pois pihalta ilman, että se huomataan muualla. Koitin katsoa kelloa, mitä pidin aina ranteessani, mutta sitä ei minulla enää ollutkaan. Puistelin päätäni ja suljin silmäni....</span><br />
<span lang="sl">Ja se olikin fiksu teko! Nimittäin avatessani silmät näkökentässäni näin niin kellonajan, kuin</span><br />
<span lang="sl">myös aikalaskurin, jossa aika väheni kokoajan. Tajusin, että siitä vuorokaudesta, mikä</span><br />
<span lang="sl">minulla oli aikaa, johonkin, oli jo tuhlaantunut lähes kolme varttia!</span><br />
<span lang="sl"><br /></span>
<span lang="sl">Aloin seurata kameran liikkeitä ja huomasin siinä tietynlaisen kuvion, mitä se teki.</span><br />
<span lang="sl">Aina n. 30s liikuttuaan se pysähtyi johonkin kohtaan viiden sekunnin ajaksi. Tuossa ajassa</span><br />
<span lang="sl">minun olisi sitten tarkoitus saada jotain aikaan!</span><br />
<span lang="sl">Avasin tutun laukun ja totta tosiaan, se oli täynnä rahaa ja niiden alla hieman omia tavaroitani.</span><br />
<span lang="sl">Kaivoin oman lompakkoni esille ja sieltä muutamia kolikkoja. Mietin, että niillä saattaisin saada</span><br />
<span lang="sl">muutaman sekunnin lisää aikaa, jotta pääsen ainakin siirtymään ovenpielestä johonkin.</span><br />
<span lang="sl">Seurasin jälleen kameran liikkeitä, pysyen edelleen pois sen kuvausalueelta. Odotin pari minuuttia, </span><br />
<span lang="sl">jotta olin täysin varma, että milloin kamera pysähtyy hetkeksi ja mihin suuntaan se</span><br />
<span lang="sl">seuraavan kerran liikkuu. Meni pieni hetki ja laskin hitaasti 5-4-3-2-1-0 ja heitin itsestäni oikealle</span><br />
<span lang="sl">eteenpäin muutamia kolikkoja toivoen, että ne jäisivät näkyviin niin, että auringon valo osuu niihin.</span><br />
<span lang="sl">Samassa kun mielessäni sanoin "nolla", kamera pysähtyi, syöksähdin vasemmalle talon seinustaa</span><br />
<span lang="sl">pitkin ja pääsin kulman taakse. Pysähdyin, kuulin kuinka kamera kääntyi ja tuttu zoomin ääni</span><br />
<span lang="sl">kuului - vaimeana, mutta kuitenkin! Temppuni onnistui, nyt he luulevat, että olen jossain puutarhan</span><br />
<span lang="sl">reunalla portista jonkin verran oikealla - vaikka kuljenkin talon sivua pitkin toiseen suuntaan.</span><br />
<span lang="sl">Tarkkailin talon seiniä, katonharjaa ja kaikkia muitakin paikkoja, joissa voisi kameroita olla,</span><br />
<span lang="sl">mutta enää enä sellaisia nähnyt. Talon toisella puolella ei ollut porttia, oli vain kevyt pensastaita.</span><br />
<span lang="sl">Hivuttauduin sen läpi laukkujen kanssa ja poistuin paikalta niin nopeasti, kuin vain</span><br />
<span lang="sl">noiden kahden laukun kanssa pystyin liikkumaan. Aikaa oli kulunut ja enää olisi vain</span><br />
<span lang="sl">23 tuntia, mutta vieläkään en tiennyt mihin!</span><br />
<span lang="sl"><br /></span>
<span lang="sl">Kävelin eteenpäin ja yllättäin kuulin kirkkaan äänen! Joku nainen huusi "Zde,zde!"</span><br />
<span lang="sl">Tänne tänne.... kuului kehoitus. Oikealla, aivan jokusen metrin päässä minusta erään</span><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVr4nwssco8LAs0zzOhPMjB0uYMB7zXWyFAMzhuGslmTLSJbBjgeJrHncRQ5aOcaRSOZ0MOezlOeaBFRt7ebqI4APKUY_dyVF4etPu2j19SZEpz7cx5xntuYkOvhsGzL2C-145DB9Y89OL/s1600/Czech+woman.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1050" data-original-width="700" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVr4nwssco8LAs0zzOhPMjB0uYMB7zXWyFAMzhuGslmTLSJbBjgeJrHncRQ5aOcaRSOZ0MOezlOeaBFRt7ebqI4APKUY_dyVF4etPu2j19SZEpz7cx5xntuYkOvhsGzL2C-145DB9Y89OL/s320/Czech+woman.jpg" width="213" /></a><span lang="sl">talon kulmalla seisoi nuori kaunis nainen, joka viittilöi minua luokseen. Katsoin äkkiä</span><br />
<span lang="sl">ympärilleni ja mietin, onko tuo nyt vain tekemässä bisnestä vai oikeasti joku, kuka</span><br />
<span lang="sl">voisi auttaa minua tai onko hän jopa sellainen, kenet minun pitäisi tuntea?</span><br />
<span lang="sl">"What you waiting? Come on....!" Ja perään hän lausui vielä nimeni!</span><br />
<span lang="sl">Hän siis tunsi minut. Astelin nopeasti laukkujen kanssa hänen luokseen ja katsoin </span><br />
<span lang="sl">tätä suoraan silmiin. Hän hymyili valloittavasti, halasi minua ja sanoi odottaneensa minua</span><br />
<span lang="sl">tässä jo muutaman tunnin. Nauroi, että oli saanut tuona aikana muutamia ehdotuksia....</span><br />
<span lang="sl">- mutta oli kironnut jokaisen miehen hieman kuumempaan paikkaan.</span><br />
<br />
<span lang="sl">Hän kysyi, että onhan minulla vielä se avain tallessa.</span><br />
<span lang="sl">Kaivelin nopeasti taskujani ja lopulta löysinkin tuon avaimen, mitä olin aiemmin miettinyt.</span><br />
<span lang="sl">"Hienoa, pääsemme hetkeksi lepäämään ja vaihtamaan vaatteita!" </span><br />
<span lang="sl">Samalla kun hän puhui, asteli tuo selvästi minua nuorempi nainen kadun varteen pysäköityyn</span><br />
<span lang="sl">autoon ja kehoitti minua tulemaan kyytiin. Aikaa kuulemma ei ollut hukattavaksi asti.</span><br />
<span lang="sl">"Aivan kuin en tuota tietäisi!" Vastasin jostain syystä Tsekin kielellä - ja pelästyin!</span><br />
<span lang="sl">Nainen nauroi...... hän vastasi myös Tsekiksi, että olenkin jo pitkällä.</span><br />
<span lang="sl">Mutta minkä suhteen? Se ei minulle selvinnyt vieläkään!</span><br />
<br />
<span lang="sl">Kurvasimme pois paikalta ja jonkin matkaa ajettuamme olimme lähellä erästä ostoskeskusta.</span><br />
<span lang="sl">Jotain tuttua siinä oli ja nainen näki mietteeni. "Tapasimme tuolla ensimmäisen kerran, etkö muista?"</span><br />
<span lang="sl">Olin hieman hämilläni, jotain hämäriä pätkiä tuli mieleeni, mutta en saanut mitään</span><br />
<span lang="sl">selkeää kuvaa muististani kaiveltua, vaikka yritinkin.</span><br />
<span lang="sl">Nainen, joka ei muuten kertonut nimeään, kurvasi eräälle kerrostaloauleelle ja yhden talon </span><br />
<span lang="sl">kulmalle. Nousimme hiljaa autosta ja kävelin laukkujen kanssa hänen perässään yhteen rappuun.</span><br />
<span lang="sl">Talo oli jo aikansa elänyt, rappu oli kylmä ja hieman kostea, ulko-ovi rappuun oli saanut</span><br />
<span lang="sl">selvästi osumaa jonkun kirveestä tai muusta vastaavasta ja rappukäytävässä tuoksui virtsa.</span><br />
<span lang="sl">Nousimme toiseen kerrokseen ja hän kehoitti minua avaamaan oven. Kaivoin avaimen</span><br />
<span lang="sl">taskustani ja ... toden totta, avain kävi lukkoon. Hän syöksyi ohitseni sisälle asuntoon ja</span><br />
<span lang="sl">painoi seinässä olevasta napista, jolloin aavistuksen omainen pieni piipitys lakkasi.</span><br />
<span lang="sl">Ymmärsin heti, että asunnossa oli hälytysjärjestelmä.</span><br />
<span lang="sl">"Jouduin piilottamaan oman avaimeni asuntoon niiden yksien takia ja siksi oli tärkeää,</span><br />
<span lang="sl">että sinulla oli vielä avain tallessaa tänne!"</span><br />
<span lang="sl">Huokaisin hiljaa, en enää yllättynyt tuostakaan. Olin väsynyt.</span><br />
<span lang="sl">Näin ihanan pehmeän ison sohvan ja vielä ihanammalta näyttävän leveän vuoteen.</span><br />
<span lang="sl">Heittäydyin makaamaan sille ja kuulin, kun tuo nainen sanoi käyvänsä suihkussa.</span><br />
<span lang="sl">"Se tekisi sinullekin hyvää!" Ynähdin ja tajusin, että olin todellakin likainen ja hikinen.</span><br />
<span lang="sl">Päätin käydä hänen jälkeensä suihkussa.... kunhan lepäisin muutaman minuutin sitä ennen.</span><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVZqZ6e6GEvJQNCDG9okKT62in-Ve90AOMtTA4qGoOpXwDZJvphz5GHTwS18MF-h_CgBSN3eZ91Z3Fuj8LvRCqJ_umuL9blxVC_pkuPDjjbGelyUzqc3tHK-HvxhaWKk7GCgOTTyubxghf/s1600/Blonde.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="848" data-original-width="566" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVZqZ6e6GEvJQNCDG9okKT62in-Ve90AOMtTA4qGoOpXwDZJvphz5GHTwS18MF-h_CgBSN3eZ91Z3Fuj8LvRCqJ_umuL9blxVC_pkuPDjjbGelyUzqc3tHK-HvxhaWKk7GCgOTTyubxghf/s320/Blonde.jpg" width="213" /></a><span lang="sl"> </span><br />
<span lang="sl">Yllättäin säpsähdin. Ulkoa kuului autojen torvien ääniä ja syöksyin ulos ikkunaan.</span><br />
<span lang="sl">Mutta onneksi oli väärä hälytys. Vain jokin kuorma-autoilija hieman tööttäili</span><br />
<span lang="sl">muutamalle jalankulkijalle, jotka hyppivät kadun yli hieman varomattomasti.</span><br />
<span lang="sl">Aloin riisuutumaan ja päätin mennä suihkuun. Kävelin ajatuksissani kylpyhuoneeseen</span><br />
<span lang="sl">ja avasin oven.... Pysähdyin... - näin jotain kaunista! Hän säpsähti hieman,</span><br />
<span lang="sl">sillä seisoi edessäni alastomana, tuo nainen - jonka nimeä en vieläkään tiennyt.</span><br />
<span lang="sl">Mutta jostain syystä lausuin: "Jste krásná, Dorotka!"</span><br />
<span lang="sl">Hän katseli minua hymyillen ja sanoi, että olin sanonut tuon kerran aiemminkin hänelle.</span><br />
<span lang="sl">En kysynyt, koska - nimittäin tunsin itseni juuri sillä hetkellä</span><br />
<span lang="sl">todella avuttomaksi ja ujoksi pikkupojaksi.</span><br />
<br />
<span lang="sl">Dorotka kertoi olevansa juuri valmis ja suihku olisi vapaa.</span><br />
<span lang="sl">Kiitin ja koitin väistää häntä kun siirryin suihkun puolelle, mutta kylpyhuone</span><br />
<span lang="sl">oli sen verran kapea, että eihän se onnistunut ilman "törmäämistä."</span><br />
<span lang="sl">Mitään sanomatta hän kietoi kätensä kaulalleni ja suuteli minua!</span><br />
<span lang="sl">----------------------------------------------------------------------------------- </span><br />
<span lang="sl">(3.7.2018)</span><br />
<span lang="sl"><br /></span>
<br />
<span lang="sl">Heräsin alastomana vuoteesta, peiton alta. Oli hiljaista - liian hiljaista.</span><br />
<span lang="sl">Katselin ympärilleni, mutta en nähnyt Dorotkaa missään!</span><br />
<span lang="sl">Kylmät väreet ja pahat aavistukset valtasivat mieleni. Kirosin....... kirosin ääneen....</span><br />
<span lang="sl"><br /></span>
<br />
<span lang="sl">Toisessa huoneessa oli ikkuna auki ja kuulin pihalta kiihkeää huutoa.</span><br />
<span lang="sl">Hyppäsin sängystä ylös ja kiirehdin kohti ikkunaa, kunnes jokin mielessäni varoitti,</span><br />
<span lang="sl">että ei kannata näyttää naamaa..... piilouduin verhon taakse, mistä varovasti kurkin ulos.</span><br />
<span lang="sl">Näin kuinka kaksi miestä talutti puolijuoksua naista kohti paikalle kurvannutta pakettiautoa.</span><br />
<span lang="sl">Tunnistin naisen Dorotkaksi!</span><br />
<span lang="sl"><br /></span>
<br />
<span lang="sl">Keitä nuo miehet olivat ja mihin he olivat viemässä Dorotkaa. Tämä selvästi koitti pyristellä</span><br />
<span lang="sl">miehistä irti siinä kuitenkaan onnistumatta. Suljin hetkeksi silmäni ja mietin......</span><br />
<span lang="sl">Avatessani silmät oli näkökenttäni jälleen kuin yökiikareiden läpi olisin katsellut.</span><br />
<span lang="sl">Tuijotin tarkasti tuota autoa ja sain selville auton rekisterikilven. Painoin sen mieleeni ja</span><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0GKpth8aF92KXm-V4AL09RVh2IaB3S1uGE0kIdWQ09MFa9BgNa_W3AkgdmyHF0v7eSUoU8kZnkIIyFAd-9OVz-wY0ljzy3BeOB0IUi29fFNoEXsAwRkayUspmkULW0CMc-aF-VATfwt0q/s1600/rekkari.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="336" data-original-width="474" height="226" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0GKpth8aF92KXm-V4AL09RVh2IaB3S1uGE0kIdWQ09MFa9BgNa_W3AkgdmyHF0v7eSUoU8kZnkIIyFAd-9OVz-wY0ljzy3BeOB0IUi29fFNoEXsAwRkayUspmkULW0CMc-aF-VATfwt0q/s320/rekkari.jpg" width="320" /></a><span lang="sl">näin näkökentässäni vielä tuon rekisterikilven tunnukset. Hienoa! Tällä pystyisin ainakin</span><br />
<span lang="sl">selvittämään kenen tai keiden tuo auto olisi, ellei se sitten ollut varastettu....</span><br />
<span lang="sl"><br /></span>
<br />
<span lang="sl">Miehet työnsivät Dorotkan autoon ja hyppäsivät itse kyytiin, toinen heistä katsoi vielä </span><br />
<span lang="sl">peräänsä, mutta ei nostanut katsetta ikkunaa kohti - minun onnekseni.</span><br />
<span lang="sl">Auto poistui nopeasti pihalta ja vain kuiva pöly jäi leijumaan toviksi pihamaalle.</span><br />
<span lang="sl">Jossain kauempana haukkui hetken yksinäinen koira, olikohan sekin menettänyt </span><br />
<span lang="sl">jonkun, kuten minäkin juuri äsken?</span><br />
<span lang="sl"><br /></span>
<br />
<span lang="sl">Pukeuduin nopeasti ja samalla muistelin viimeistä paria tuntia... ne olivat olleet </span><br />
<span lang="sl">ihanimmat tunnit elämässäni pitkiin aikoihin. Mutta pitkäksi aikaa en voinut jäädä miettimään</span><br />
<span lang="sl">ja muistelemaan menneitä. Minulla ei ollut aikaa - ei yhtään hukattavaksi!</span><br />
<span lang="sl">Laukut olivat edelleen siinä, mihin olin ne laskenutkin. Avasin jo tutuksi tulleen laukkuni</span><br />
<span lang="sl">ja laskin nopeasti rahaniput. Kaikki näytti olevan tallessa ja mitään muutakaan ei ollut kadonnut,</span><br />
<span lang="sl">eikä tullut lisääkään. Se omituinen passikin oli vielä tallessa. Mutta tuo toinen laukku... se askarrutti.</span><br />
<span lang="sl">Mietin hetken, kannattaisiko se avata. Lopulta päätin, että mitään en voisi enää menettää....</span><br />
<span lang="sl">Olihan elämäni jo jotain muuta, kuin mitä se oli vielä edellisellä viikolla ollut.</span><br />
<span lang="sl">Mutta sitten tulikin ongelma: Laukussa ei ollutkaan aivan tavallinen lukko!</span><br />
<span lang="sl">Mietin hetken, mitä tehdä - huomasin, että normaalin lukon tai numerolukon sijaan siinä olikin</span><br />
<span lang="sl">pieni elektroninen lukitusjärjestelmä ja jos laukkua yritti avata esim. nurjalta puolelta, huomasin</span><br />
<span lang="sl">että laukun kummallakin sivulla oli ommeltuna saumoihin pienet putkilot. Arvasin niiden olevan</span><br />
<span lang="sl">pieniä räjähteitä, eli jos laukkua yrittäisi väkivalloin tai väärin avata, ne räjähtäisivät ja</span><br />
<span lang="sl">laukun sisältö olisi pilalla ja tuhoutunut!</span><br />
<span lang="sl"><br /></span>
<br />
<span lang="sl">Mietin, mihin ihmeen agenttitarinaan ja -elämään minut oli tempaistu.</span><br />
<span lang="sl"><a href="https://www.youtube.com/watch?v=hSCKrDP7TLI" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=hSCKrDP7TLI</a></span><br />
<span lang="sl"><br /></span>
<br />
<span lang="sl">Tutkin lukitusjärjestelmää ja painoin pientä nappia. Näyttöön tuli teksti: "</span>Heslo".<br />
Ymmärsin hyvin - salasana. Mutta mihin sen näpyttelen ja mikä se olisi?<br />
Sitten kuului ääni: "Heslo", tajusin että lukitusjärjestelmä oli äänisensorilla ohjattu.<br />
Mutta avautuuko se vain oikealla äänellä vaiko oikealla salasanalla kenen tahansa sanomana?<br />
Mietin ja mietin.... Katsoin kelloa, se tikitti armottomasti eteenpäin ja aikaa ei olisi tuhlattavaksi<br />
yhtään - ei mihinkään ylimääräiseen. Aloin penkoa tavaroitani ja mietin kuumeisesti, mikä tuo<br />
salasana voisi olla. Hain ja hain, mietin ja mietin. Päätin yrittää.... kun taas kuului tuo "Heslo",<br />
lausuin rauhallisesti erään sanan, ei mitään. Sitten syttyi pieni punainen valo näyttöön ja<br />
teksti tsekiksi: "Kaksi yritystä jäljellä." Voi helvetti! Päätäni kivisti, mitä tekisin.<br />
Sitten, kuin salama kirkkaalta taivaalta muistin, että Dorotka oli kuiskannut minulle<br />
suihkussa korvaani yhden sanan englanniksi! Päätin kokeilla tuuriani: "Wife!"<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgTOPgbBzOAjbTe_1LehLEKtv9edAP08ka9GphpKs-GZXA-sC2NWNVmgI5xml2DSQ5FvjydoX392cwMsHfBEy_Z5l6npp1VJntpqpNH-B8HNlxAb-snmbol5Qf_Dyf72ACgifMUF092aiQH/s1600/s-l1000.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1000" data-original-width="896" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgTOPgbBzOAjbTe_1LehLEKtv9edAP08ka9GphpKs-GZXA-sC2NWNVmgI5xml2DSQ5FvjydoX392cwMsHfBEy_Z5l6npp1VJntpqpNH-B8HNlxAb-snmbol5Qf_Dyf72ACgifMUF092aiQH/s320/s-l1000.jpg" width="284" /></a></div>
Meni pieni hetki ja näyttöön syttyi jälleen valo.<br />
Tälläkertaa se oli vihreä ja kuului pieni raksahdus. Laukku aukesi!<br />
<br />
Avasin sen ja siellä oli mm. pieni laatikko. Avasin laatikon kannen ja se olikin sisäänpäin<br />
käännetty näyttö. Samassa näyttö pamahti päälle ja meni vain muutama sekuntti, kun näin<br />
jonkun miehen tuijottavan näytön kautta minua!<br />
"Aah, you know how to open that." Well done, mister, well done." But now.... time is money!<br />
Look what there is and take... - oh - what I tell to you, you know what you need. Bye!"<br />
Näyttö sammui. Odotin enää pientä savupilveä ja olisin uskonut olevani jossain<br />
"Mission Impossible" elokuvassa.<br />
<br />
Kaivelin laukkua ja löysinkin asioita, joita uskoin todellakin tarvitsevani. Mutta mitä tekisin laukulla?<br />
Tutkin sen tarkkaan ja huomasin vielä yhden pienen jutun, mitä en heti ollut huomannut:<br />
Sininen rasia. Avasin sen ja sisällä oli kaksi sormusta! Yllätyin, katselin niitä hetken.<br />
Niissä ei ollut muita merkintöjä, kuin toisessa minun nimi ja toisessa Dorotkan!<br />
Päätin ottaa tuon sormusrasiankin mukaan ja jättää muuten tuon laukun piiloon asuntoon.<br />
<br />
Nopeasti pakkasin tavarat, katsoin että mitään ei jäänyt esille ja mietin, mihin sitten.<br />
Muistin, että Dorotka oli puhunut jostain yökerhosta minulle. Muistelin sen nimeä hetken<br />
ja se vaikutti hieman eksoottiselta Prahaan, mutta ehkä sellainenkin jostain löytyisi.<br />
Suljin silmäni - mietin kyseistä yökerhoa ja kun avasin silmät, näkökentässäni oli<br />
selkeästi osoite paikkaan ja jopa navigointikartta. En voinut kuin olla tyytyväinen kerrankin<br />
siihen, että minulle oli tehty jotain. Lähdin ulos ja kävelin autolle, jolla olimme tulleet talolle.<br />
Auton avaimet olin onneksi löytänyt ja hyppäsin rattiin. Näkökentässäni avautui karttaheijastuma<br />
ja lähdin ajamaan ohjeiden mukaan. Tuntui, kuin minua olisi kierrätetty ties millä sivukujilla,<br />
mutta perille päästyäni tajusin, että paikka ei todellakaan ollut kaikelle kansalle tiedossa oleva<br />
yökerho. Ajoin auton parkkipaikan reunalle ja kävelin päättäväisen näköisenä kohti ulko-ovea.<br />
Jostain piilosta eteeni astui kaksi melkoisen kookasta "gorillaa" tummissa asuissaan pysäyttäen<br />
etenemiseni päättäväisesti, mutta kohteliaasti.<br />
<br />
Mittailimme hetken toisiamme - kaikki kolme. Sitten toinen kysyi hyvin matalalla äänellä,<br />
mihin olin matkalla. Kerroin yökerhon nimen ja he hymyilivät hieman.<br />
"Sir, password please. The new one!"<br />
Taas jokin salasana... eikö ne ikinä lopu. Päätin kokeilla kepillä jäätä ja yrittää samaa, kuin<br />
mikä oli laukussakin salasanana, mutta samassa tajusin että jos se olisi sama - eihän laukku olisi<br />
ollut turvassa keneltäkään. Mietin hetken ja sitten lausuin: "Dorotka."<br />
Miehet siirtyivät sivuun ja toivottivat minut tervetulleeksi. Toinen heistä jatkoi, että minua<br />
odotetaankin jo ja minut kyllä löydetään yökerhosta.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3_P8AQXPy_vAWez-YSaXwH0dD81ZduiOu3jcEXhfJovIWUkSg8qsxTJh9YcC-8PLjkwyjJ5_Ckg12661XrURYHYkeF9TCBQFy1yTAqko2WETnYwprilIze9AbP6A3ucWrXeEl9MLuK3fO/s1600/Icon-Nightclub-Miami.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="750" data-original-width="1000" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3_P8AQXPy_vAWez-YSaXwH0dD81ZduiOu3jcEXhfJovIWUkSg8qsxTJh9YcC-8PLjkwyjJ5_Ckg12661XrURYHYkeF9TCBQFy1yTAqko2WETnYwprilIze9AbP6A3ucWrXeEl9MLuK3fO/s320/Icon-Nightclub-Miami.jpg" width="320" /></a><a href="https://www.youtube.com/watch?v=ViPQgsjytjY" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=ViPQgsjytjY</a><br />
<br />
Astelin ovesta sisälle. Heti minua vastassa<br />
oli kaksi äärettömän kaunista nuorta naista,<br />
jotka olisivat halunneet ottaa laukkuni talteen,<br />
mutta sanoin että se ei valitettavasti käy.<br />
Heidän takanaan oleva seuraava isokokoinen<br />
mies nyökkäsi ja ohjasi minut eteenpäin.<br />
<br />
Tulin valtavaan saliin, joka oli täynnä<br />
juhlivia ihmisiä. Mutta mihin minun piti mennä?<br />
Samassa minua kutsuttiin, käännyin ja näin<br />
jälleen erään nuoren naisen viittilöivän minulle.<br />
Astelin hänen luokseen ja hän kertoi, että peli alkaisi kohta.<br />
Minua oli jo odotettu!<br />
------------------------------------------------------------------------------------ <br />
(Tästä eteenpäin 12.8.2018)<br />
<br />
Hän lähti kävelemään edelläni ja seurasin aivan hänen kannoillaan. Olin varma, että mitä<br />
lähempänä astelin tuota nuorta naista, sen varmemmin ilman haavereita pääsisin sinne,<br />
mihin minua oltiin johdattamassa. Sali, minkä läpi kuljimme, oli täynnä eri ikäisiä juhlivia<br />
ihmisiä ja joidenkin olemuksesta näki, että oltiin jo nautittu hieman enemmän, kuin<br />
"laki sallisi" ja näytti, että se "laki" ei tuossa paikassa ollut ainakaan mitenkään normaalia,<br />
nimittäin joissakin pöydissä tai loosseissa oli aika levotonta menoa nähtävillä ja tarjolla...<br />
<br />
Tulimme pienen tumman oven luokse. Ovessa ei ollut kahvaa, ei mitään kylttejä, ei valoja tms.<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidIPYJdHtsSDOKTfPZoDkt2K75gooVsYz13tJDm_Khyphenhyphen8Zc4Emnvn9w10R236gxlEoSGmrUWbkXLfPO-wQYso3o8VJEMCJ_3_wWHAAwRDAVEadtCdz-gHQd5x1Cq6U3iuMnHYz5SFmbeMcN/s1600/IPG.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="420" data-original-width="722" height="186" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidIPYJdHtsSDOKTfPZoDkt2K75gooVsYz13tJDm_Khyphenhyphen8Zc4Emnvn9w10R236gxlEoSGmrUWbkXLfPO-wQYso3o8VJEMCJ_3_wWHAAwRDAVEadtCdz-gHQd5x1Cq6U3iuMnHYz5SFmbeMcN/s320/IPG.jpg" width="320" /></a>Tuo nuori nainen painoi ovesta yhtä kohtaa ja kohta kuului pieni "klik" ja ovi avautui muutaman<br />
sentin. Nainen työnsi oven auki ja neuvoi minua astumaan sisälle. Kaikki muut olivat jo paikalla.<br />
Mutta ketkä ja missä ja miksi? Yritin peitellä jälleen hämmentyneisyyteni, astuin hitaasti<br />
oven toiselle puolelle ja huomasin olevani hämärästi valaistussa huoneessa, jota hallitsi<br />
pyöreä iso pöytä. Pöydän ympärillä istui useita eri ikäisiä miehiä ja heidän ympärillään<br />
parveili toinen toistaan kauniimman näköisiä vähäpukeisia naisia. Mikä tämä paikka oli?<br />
<br />
"Aa, hän suvaitsi vihdoinkin tulla!" Eräs herra lausui pöydän äärestä ja kaikki muut nousivat<br />
seisomaan ja ojensivat kätensä minulle. Kättelin jokaisen ja kyllä he nimensäkin sanoivat,<br />
tai ainakin jotain.... - en tosin uskonut yhdenkään sanomisiin, sillä arvelin että jokaisella<br />
oli jokin rooli tässä kummallisessa tilanteessa, mihin olin joutunut.<br />
Tuo äänessä ollut herra kehoitti minua ottamaan paikkani pöydästä ja kaikki muutkin istuutuivat.<br />
Hän jatkoi puhumista, tsekiksi, mutta ymmärsin kaiken edelleenkin!<br />
"Zahájena!" Hän lausui lopuksi.<br />
Minulle hän vielä sanoi: "Ihan itsesi vuoksi me pidimme huolen siitä, ettet huijaa meitä ja<br />
otimme talteen naisesi!" Siis heillä on Dorotka!<br />
<br />
Tunsin sisälläni pitkästä aikaa vihaa ja tuskaa samaan aikaan. Olisin halunnut nousta pöydästä<br />
ylös ja mennä lyömään tuota miestä, mutta tiesin, että en todennäköisesti olisi kävellyt elävänä<br />
tuosta huoneesta ulos ja sama ikävä kohtalo olisi varmaan ollut Dorotkallakin edessä.<br />
<br />
Tämän jälkeen pöydän luokse, jokaisen sen äärellä istuvan miehen vierelle tuli nainen, jolla oli<br />
kädessään tabletilta näyttävä laite. Tuo äänessä ollut herra, joka näytti olevan iso päällikkö<br />
tässä paikassa, kertoi että jokainen näpyttelee tuohon laitteeseen nyt sen summan, minkä<br />
on valmis laittamaan seuraavaan peliin lopulta pottiin - joko kerralla yhdessä pelissä tai sitten<br />
illan aikana. Mietin hetken, että missä valuutassa pelattaisiin ja kysyinkin sitä hienovaraisesti<br />
englanniksi "isännältämme." Hän naurahti ja sanoi, että alkuun pelataan korunoilla, eli Tsekin<br />
omalla valuutalla ja sitten kun on enää kolme pelaajaa jäljellä, valuutta ja panokset vaihtuvat.<br />
Nyökkäsin ymmärtäneeni ja näpyttelin summan laitteelle. Kuului pieni "piip" ja näyttöön<br />
tuli teksti "Záloha", ymmärsin että summani oli talletettu pelitilille.<br />
<br />
Kun jokainen oli tehnyt talletuksensa, nämä naiset veivät nuo laitteet pois ja ei mennyt kuin<br />
pieni hetki, niin huoneen täytti 1990-luvun tyylinen pop-musiikki ja samat naiset sekä<br />
muut paikalla olleet daamit aloittivat tanssimisen. Tajusin, että heidän yksi tehtävänsä<br />
oli sekoittaa meidän pelaajien ajatuksia..... ja näemmä joillakin alkoi jo katse harhailla!<br />
<br />
<a href="https://www.youtube.com/watch?v=WUUJrM7nsqY" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=WUUJrM7nsqY</a><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnkSPFU_GYt7few7N9E3C5lL6tuC9l_crsyQPNS9xd-BPg7duQmTplxSa9lQRnu7OihXA31nlLVKdbxHhcixjUOsYVMD0agV29_kfdPJgiLzoojzzSRohRNm-MLKx5XLzR45lCsZOr8GOT/s1600/dea.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="200" data-original-width="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnkSPFU_GYt7few7N9E3C5lL6tuC9l_crsyQPNS9xd-BPg7duQmTplxSa9lQRnu7OihXA31nlLVKdbxHhcixjUOsYVMD0agV29_kfdPJgiLzoojzzSRohRNm-MLKx5XLzR45lCsZOr8GOT/s1600/dea.jpg" /></a><br />
Pöydän ääreen istahti vielä jakaja, joka katsoi meitä jokaista hetken aikaan hiljaa.<br />
Hän näytti tosin sellaiselta herralta, että uskoisin hänenlaisensa liikkuvan ennemminkin<br />
vaikka nyrkkeilysaleilla tms. paikoissa. Mutta kortteja hän osasi sekoittaa, sen huomasin heti!<br />
Hän otti kolme avaamatonta pakkaa,<br />
repi niistä näppärästi suojamuovit pois ja<br />
sekoitteli niitä näppärästi sormissaan hetken aikaa.<br />
Sitten hän asetteli ne kortinjakajaan ja otti vielä<br />
kaksi pakkaa lisää ja teki samat temput myös niille.<br />
Me kaikki seurasimme hiljaa hänen työskentelyään. Ainoat äänet huoneessa olivat korteista<br />
kuuluvat pienet suhahdukset ja tietenkin taustalla soiva poppi.<br />
<br />
Kun kortit olivat sekoitettu ja aseteltu kortin jakajaan, tuo meidän isäntämme kertoi, että jokaisen<br />
pelaajan pelipaikan kohdalla on näppäimistö, mihin jokainen pelaaja näpyttelee aina kyseisen<br />
kierroksen panoksensa sekä korottaako vai ei jne.<br />
Katsahdin pöytää pelipaikaltani ja totta, jokaisen kohdalla veran alta oli tullut esille<br />
pieni näppäimistö ja näyttö. Isäntämme kertoi, että pelimuoto on Texas Hol´em pokeri ja<br />
vasta kun olisi hävinnyt kaikki rahansa, sai mahdollisesti poistua pelistä - mutta siis<br />
vain mahdollisesti. Ja peli alkoi.<br />
Jokaiseen peliin oli asetettu alkupanos ja se piti tietenkin kiltisti maksaa, pystyäkseen<br />
olemaan pelissä mukana - ja peleissä oli pakko olla mukana!<br />
Jakaja jakoi kortit ja minulle tuli käteen kymppipari, hertta ja pata. Ei huono aloitus, mutta<br />
päätin olla varovainen ja katsoa, miten peli lähtee kulkemaan.<br />
Muutama pelaaja ennen minua korotti panosta hieman ja päätin vain maksaa korotukset,<br />
enkä korottaa itse ollenkaan ja näin teinkin. Jälkeeni kukaan ei enää korotellut ja pöytään<br />
avattiin kolme korttia: Hertta kakkonen, hertta nelonen ja ruutu kymppi. No niin, nyt olisi<br />
jo kolme kymppiä tällä miehellä. Yritin pidätellä hymyäni, sillä en ollut mitenkään hyvä<br />
näissä peleissä ja päätin edelleenkin olla korottamatta. Yksi pelaajista korotti muutamalla<br />
tuhannella korunalla ja ennen minua kaikki heittivät korttinsa pois. Päätin maksaa!<br />
<br />
Maksoin vaaditun summan ja olinkin sitten kahden tuota jotakin herraa vastatusten.<br />
Hän oli todennäköisesti Kiinalainen, ainakin olemus viittasi sinnepäin, mutta varma en voinut olla.<br />
Hän ei enää korottanut ja pöytään saatiin neljäs kortti: Hertta yhdeksikkö. Aloin miettiä, että nyt<br />
on yhden päässä väri ja kolmoset ovat jo varmat! Panostaisinko... vai vieläkö katsoisin, mitä toinen<br />
tekee.....? Kiinalainen panosti koko pottinsa ja minä päätin maksaa! Päätimme avata korttimme<br />
ja katsoa, mitä eteen tulee: Hänellä oli väri ja korkein kortti kuningatar! Tunsin olevani<br />
melkoisessa ahdingossa, pöytään tulee enää 1 kortti ja voisin voittaa vain kympillä.<br />
Hän nauroi jo makeasti, kaikki katsoivat häntä kuin suurta voittajaa.... olin hiljaa.<br />
Jakaja otti kortinjakajasta seuraavan pelattavan kortin ja liu ´utti sen hitaasti pöydälle<br />
muiden jatkoksi. Pidätin hengitystäni...... Hän käänsi sen:<br />
Se oli ristikymppi!<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFpeip1BytxJXEbr2LWhoZI0yR7n761rQ4kxvF5qU6d9Abg1YSLM0pBNeaIUC1QYJVhGIACJ46HdzZ1y7WQvs2_58F6jKDzfcmSPZpXEvs-HOQKNPaprlveHTEJ7W4-s35C0jn1HnoINkS/s1600/depositphotos_2589862-Money---Czech-crowns-notes.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFpeip1BytxJXEbr2LWhoZI0yR7n761rQ4kxvF5qU6d9Abg1YSLM0pBNeaIUC1QYJVhGIACJ46HdzZ1y7WQvs2_58F6jKDzfcmSPZpXEvs-HOQKNPaprlveHTEJ7W4-s35C0jn1HnoINkS/s320/depositphotos_2589862-Money---Czech-crowns-notes.jpg" width="320" /></a>Spontaanisti hihkaisin ja samassa tuo kiinalainen nousi nopeasti pöydästä, napsautti<br />
sormiaan ja hänen vierelleen tuli kaksi nuorta naista. Hän kuiskasi heille jotain ja<br />
toinen toi tuon aiemmin käytössä olleen tabletin miehelle, hän näpytteli sinne selvästi<br />
uuden summan - päätti siis olla pelissä hinnalla millä hyvänsä.<br />
Minun edessäni olevassa pienessä näytössä näkyi teksti: "Gratulujeme!" ja perässä summa:<br />
2,5 miljoonaa korunaa!<br />
Olin kasvattanut omaa pottiani melkoisesti.<br />
<br />
Pari seuraavaa peliä menikin sitten heikommin ja hävisin eräässä pelissä lähes 500 000 korunaa.<br />
Mutta sitten kävi jälleen onni ja jälleen tuon Kiinalaisen "kustannuksella". Hän lähti rohkeasti<br />
pelaamaan ja muut pelaajat yksi toisensa jälkeen luovuttivat. Enää olimme jälleen minä ja hän....<br />
Jälleen tilanne oli se, että hän oli painanut peliin ison potin, tällä kertaa ei kuitenkaan "All In",<br />
vaan selkeästi maltillisemmin mutta silti tuntuvasti. Panostimme vuoron perään, aina hieman lisää.<br />
Neljä korttia oli jo pöydässä ja minulla oli kädessä vain kakkospari! Pöydässä oli 3-4-7-9.<br />
Lopulta pöytään tuli viimeinen kortti, naurahdin mielessäni, nyt oli tuuria... mutta riittääkö se?<br />
Pöytään tuli kakkonen! Päätin olla panostamatta, Kiinalainen korotti - maksoin... Kiinalainen<br />
nauroi ääneen ja lausui, että olen jo hävinnyt ja käänsi korttinsa: Ässäpari!<br />
Painoin pääni alas ja nauru vain yltyi..... käänsin hiljaa korttini esille ja - nauru katkesi kuin<br />
veitsellä leikaten! Jälleen näyttöön tuli "Gratulujeme" ja summa: 1,40 miljoonaa korunaa.<br />
<br />
Seuraava peli oli alkamassa, kun tunsin nenässäni oudon vaniljaisen tuoksun ja samassa<br />
sammuivat valot koko huoneesta ja musiikki pysähtyi!<br />
--------------------------------------------------------------------------------------------<br />
(21.9.2018 jatkoa....)<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiESkhyu0ELK0R5EHqXP88PfYq6N_l3_AWJqUrZTVze_Tfq-KPHa6O5k_hSq6sGRC-dRl928AzVnB6vtA_IHD06dalDwCU6O1NhhVY7xZwsg_-rF0VyYjA9encvkUjJUhhEE-zXBbgs8B0d/s1600/y%25C3%25B6solttu.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="632" data-original-width="474" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiESkhyu0ELK0R5EHqXP88PfYq6N_l3_AWJqUrZTVze_Tfq-KPHa6O5k_hSq6sGRC-dRl928AzVnB6vtA_IHD06dalDwCU6O1NhhVY7xZwsg_-rF0VyYjA9encvkUjJUhhEE-zXBbgs8B0d/s320/y%25C3%25B6solttu.jpg" width="240" /></a>Alkoi huuto ja kiroilu, hetken kaikki istuivat paikoillaan mutta kun jostain huoneeseen<br />
ryntäsi lisää ihmisiä, selvästi miehiä - joiden aikeet eivät välttämättä olleet kovinkaan<br />
mukavia - arvelin, että nyt on parempi "maastoutua".<br />
<br />
Heittäydyin lattialle ja suljin hetkeksi silmäni. Samassa kuulin päässäni oudon äänen, joka<br />
kehoitti minua avaamaan silmäni, mutta makaamaan ja katsomaan ympärilleni.<br />
Tein niin kuin käskettiin ja en enää edes jaksanut yllättyä, kun näin kaiken kuin<br />
infrapunakiikareiden takaa olisin katsellut! Näin huoneeseen rynnänneitä miehiä, joilla<br />
jokaisella oli jonkinlainen rynnäkkökiväärin tapainen ase käytössään ja heidän lisäkseen<br />
paikalle oli tullut kaksi miestä, jotka seisoivat melko lähellä minua ja he vain komentelivat<br />
näitä aseistautuneita miehiä.<br />
Ymmärsin näiden kahden olevan aseistautuneiden miesten pomoja.<br />
Seurasin tapahtumia ja yritin olla liikkumaton, jotta minuun ei kiinnitettäisi huomiota.<br />
<br />
Nämä sotilaat repivät "pelikavereitani" ja laittoivat jokaiselle käsiraudat ja raahasivat heitä<br />
ulos tilasta melkoisen kovakouraisesti. Lisäksi he veivät näitä vähäpukeisia naisia ulos<br />
ja osa heistä itki hysteerisesti, pari oli lysähtänyt lattialle ja heitä yritti saada sieltä ylös ja<br />
mukaansa muutama näistä sotilaista. Sitten näin pelinjakajan..... - tämä makasi elottoman näköisenä<br />
puoliksi pelipöydän alla ja kun katselin häntä tarkemmin, huomasin että häntä oli<br />
ammuttu rintaan! Tajusin, että minunkin oli parempi esittää "raatoa", niin voisin päästä<br />
paikalta jossain vaiheessa pakenemaan.<br />
<br />
<a href="https://www.youtube.com/watch?v=Jlocf-4hFK8" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=Jlocf-4hFK8</a><br />
<br />
Samassa tunsin, kuinka joku tarrautui jalkaani kiinni!<br />
Olin huutaa ja juuri kun olin potkaisemassa tuota tarrautujaa, niin kuulin kuiskauksen:<br />
"Wife!" Se tuli pehmeällä, kuiskaavalla äänellä - ja tuosta äänestä en voinut erehtyä.<br />
Dorotka!<br />
<br />
Sydämeni oli repeytyä irti rinnasta, käänsin hieman päätäni, jotta näkisin hänet<br />
paremmin. Ihmettelin, miten hän näki minut pimeässä!<br />
Hän suorastaan liukui viereeni lattialla ja jäi makaamaan vierelleni niin, että pystyimme<br />
kuiskailemaan toisillemme ja silti näyttämään mahdollisimman elottomilta.<br />
Hän kertoi, että oli ollut pelihuoneessa jo ennen minua. Nyt ei ollut aikaa kertoa kaikkea,<br />
koska meidän pitäisi vain päästä pois paikalta. Hän osasi kertoa, että nämä paikalle<br />
tulleet joukot kuuluvat URNA:an, eli Tsekin nopean toiminnan yksikön poliisivoimiin.<br />
Se, minkä takia he olivat hyökkääjiä tänne, on hänellekin epäselvää.<br />
<br />
Sitten meille oli käydä ohrakkeisesti. Juuri kun Dorotka oli kuiskannut minulle tuon, niin<br />
yksi noista URNA:n miehistä kääntyi meitä kohti ja olin varma, että hän huomasi liikkeemme.<br />
Mutta meidän onneksemme juuri, kun olin varma, että nyt taas mennään.... - hän näkikin<br />
takanamme vielä yhden pelaajan pelipöydästä ja tämän vierellä kaksi nuorta naista ja<br />
kiskoi heidät mukaansa kahden toverinsa kanssa.<br />
<br />
Kaikkeen tähän ei mennyt kuin muutama minuutti ja sitten tuli hiljaista!<br />
Makasimme lattialla hiljaa, emme tehneet elettäkään, emmekä liikettäkään.....<br />
Samassa tajusin sen kevyen vaniljaisen tuoksun:<br />
Se oli kevyesti lamauttavaa kaasua, joka oli hieman parfymoitu.<br />
Lamauttavan kaasun suhdetta oli tarkoituksella muokattu niin, että kukaan ei menettäisi<br />
tajuntaansa, eikä myöskään muuttuisi esim. agressiiviseksi tms.<br />
Ehkä myös tuon kaasun takia tunsin pientä päänsärkyä.....<br />
<br />
Huone oli pimeä ja äänetön. Odottelimme Dorotkan kanssa mielestäni todella kauan ja<br />
kun päätin nousta, tunsin että kaasu oli tosiaan minuunkin tehnyt vaikutuksensa....<br />
- hieman polvet notkahtivat, mutta kun kunnolla terästäydyin ja ponnistin pystyyn,<br />
huomasin että mitään hätää minulla ei ole. Otin Dorotkaa kädestä kiinni ja lähdin varovasti<br />
kulkemaan kohti sitä ovea kohti, josta minut oli pelihuoneeseen tuotu. Oven vierellä makasi<br />
kaksi isohkoa "gorillaa" entisinä gorilloina, heillä ei näemmä ollut onnea....<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYwcFjNqwhB9ey6IrQnnMerwqvw5K8sOinpyAPjJ6lXoV9uHtuRy67v4B9A_HL1MYHYlJkRmvBWLgHqRfLmSpSiSpTCL4WziNEQv6syjOnEbosiCj0h1kHKuO2VmX9d1OFpnXfVnU1xSSR/s1600/11219374-beautiful-women-belly-dancer-in-red-suit-.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="450" data-original-width="300" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYwcFjNqwhB9ey6IrQnnMerwqvw5K8sOinpyAPjJ6lXoV9uHtuRy67v4B9A_HL1MYHYlJkRmvBWLgHqRfLmSpSiSpTCL4WziNEQv6syjOnEbosiCj0h1kHKuO2VmX9d1OFpnXfVnU1xSSR/s320/11219374-beautiful-women-belly-dancer-in-red-suit-.jpg" width="213" /></a>Nopeasti ymmärsin myös sen, että nuo hyökkääjät eivät olleet tulleet kyseiseen tilaan<br />
samasta ovesta, kuin minä. Ajattelin, että en lähde katselemaan muita reittejä ulos, vaan<br />
päätin että me poistumme siitä, mistä minä olin tullut.<br />
Avasin varovasti oven, tietämättä mitä toisella puolella olisi.<br />
Vastaan pamahti melkoinen kakofonia!<br />
Olin ymmälläni..... - suuressa klubissa ei oltu edes huomattu, mitä tuolla pelihuoneessa<br />
oli tapahtunut ja jengi bailasi klubilla kuin viimeistä päivää.<br />
Valojen säihke sai silmäni vihlomaan, suljin ne ja voihkaisin. Hetken päässäni<br />
surisi omituisesti, mutta kun avasin silmäni uudestaan - näin kaiken jälleen normaalina.<br />
Käännyin katsomaan Dorotkaa ja olin pudottaa silmät päästäni!<br />
Hän oli ollut yksi noista seksikkäästi pukeutuneista nuorista naisista tuossa pelihuoneessa.<br />
<br />
Dorotka näki ilmeeni ja tyytyi toteamaan:<br />
"Etköhän ole nähnyt enemmänkin.....!" Ja kehoitti meitä jatkamaan matkaa.<br />
Musiikki pauhasi niin lujaa, että meidän piti suorastaan huutaa toistemme korvaan<br />
samalla, kun pujottelimme ihmismassan läpi eteenpäin kohti klubin ulko-ovea.<br />
<br />
<a href="https://www.youtube.com/watch?v=Lgs9QUtWc3M" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=Lgs9QUtWc3M</a><br />
<br />
Nappasin erään sohvan selkämykseltä jonkinlaisen takin ja heitin sen Dorotkalle, tämä<br />
kietoutui siihen parhaansa mukaan samalla, kun revin häntä perässäni.<br />
Yllättäin eteemme asteli kaksi tarjoilijan näköistä herraa, jotka katsoivat meitä tuiman näköisinä.<br />
Arvelin, että meitä oli tarkkailtu jo jonkin aikaa......<br />
Toinen heistä otti minua olkapäästä kiinni ja kysyi, mihin olin menossa.<br />
Ennen kuin ehdin sanoa mitään, Dorotka kiilautui kylkeeni ja tajusin juonen!<br />
Esitin hieman humaltunutta ja takeltelin tarkoituksella vastauksessani, kerroin näille<br />
tarjoilijoille, että bongasin tässä itselleni morsiamen ja hän haluaa näyttää minulle jotain<br />
ja me ollaan menossa hotelliini. Miehet naurahtivat, katsoivat Dorotkaa ja toinen tuumasi<br />
minulle, että enpä kauaa taida jaksaa.... mutta toivotti hyvää onnea ja päästi minusta irti.<br />
<br />
Pääsimme juuri ulko-ovelle, kun musiikki pysähtyi - taas - ja nyt kuului kuulutus!<br />
"Ladies and gentlemen, we have a winner". Samassa nimeäni kuulutettiin koko klubilla ja<br />
valonheitin etsi minua. Tiesin, että minun oli pakko astella ulko-oven syvennyksestä esille<br />
ja näyttäytyä. Dorotka jäi piiloon.... Valokeila löysi minut ja joku jostain pimeydestä kuulutti<br />
koko klubille, että minä olin tänään voittanut 3,4 miljoonaa Korunaa!<br />
Kaikki kohahtivat ja antoivat raikuvat aplodit. Heilutin vaivaantuneena kättäni ja<br />
silloin viereeni asteli hyvinkin Englantilaiseksi herrasmiespalvelijaksi kelpaavan näköinen herra,<br />
jolla oli mukanaan pieni näyttö. Hän pyysi siihen minun sähköistä allekirjoitustani ja<br />
varmennusta, että voivat siirtää rahat samalla hetkellä tilille, jonka tiedot olin jo aiemmin<br />
antanut heille. Hyväksyin siirron ja allekirjoitin sen. "Thank you, Sir!" Kuulin viimeiseksi<br />
tältä palvelijalta, tämä kääntyi kannoillaan ja poistui. Poppi oli jo alkanut taas soimaan<br />
ja kukaan ei enää kiinnittänyt minuun mitään huomiota.<br />
<br />
Menin Dorotkan luo ja siirryimme ulko-ovelle, sen toisella puolella oli edelleen nuo kaksi<br />
melkoisen isokokoista herraa. He näkivät meidät välittömästi ja päätin jatkaa tuota hieman<br />
humaltuneen herran roolia.... - Dorotka sai "taluttaa" minua ja hän muka "kuiskasi" näille<br />
vartijoille, että menee pitämään hetken hauskaa kanssani.... Miehet naurahtivat.<br />
Jatkoimme pienen hoipertelun kera parkkipaikalle, missä autoni.... - oli - vaan ei ollut enää!<br />
-----------------------------------------------------------------------------------------<br />
(09.11.2018 tarinan jatko)<br />
<br />
Seisoimme hiljaa, tuijotin parkkipaikkaa epäuskoisen näköisenä. Miksi.... miksi... -ja missä?<br />
Autoni oli kadonnut! Mutta eipä parkkipaikalla montaa muutakaan autoa ollut.<br />
Dorotka kysyi minulta vaimeasti, että onko jokin hullusti. Kerroin hänelle, että autoni on<br />
varastettu, koska se ei enää ollut siinä, mihin olin sen jättänyt. Hän hätääntyi ja kertoi, että<br />
meidän olisi silti nopeasti päästävä pois parkkipaikalta, koska nuo kaksi herraa ulko-ovella<br />
seuraavat tekemisiämme vielä ja jos jäämme pidemmäksi aikaa ihmettelemään tähän,<br />
missä auto on, voivat he tulla epäluuloisiksi ja uteliaiksi ja saattaisimme joutua ongelmiin...<br />
<br />
- Ongelmiin! Huudahdin. Aivan kuin niitä ei olisi ollut jo ihan riittämiin.<br />
Kirosin, kirosin yllättäin tsekiksi, englanniksi ja tietenkin Suomeksi. Dorotka katseli<br />
minua yllättyneenä, mutta ei sanonut mitään. Sitten näin jotain:<br />
Noin reilun sadan metrin päässä seisoi selvästi linja-autopysäkillä väkeä ja sen perusteeella<br />
päättelin, että hetkisen kuluttua paikalle tulisi linja-auto. Sillä pääsisimme ainakin johonkin.<br />
Kävelimme tyylikkäästi kohti pysäkkiä, esitin edelleen hieman humaltunutta "herrasmiestä" ja<br />
Dorotka.... no kikatteli kainalossani. Pysäkille päästyämme tajusin, että minulla ei ollut enää<br />
käteistä rahaa mukana. Onneksi Dorotka tutki takkia, jonka olin napannut tuolta peliluolasta<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOtQsNk1gmCDyexL4M_T8iWnchA5IuuOeCxm3Lojn7ZY_f6vR7yhXkx_S3L9oD8EA3ojUgu-iVWuyYVCp4KSoXGwjyKU0-Ffa99HzbhtH3uRRdaDd5RaTPGl1kZicyY33EzCwwPLu5wJDD/s1600/800px-Smy%25C4%258Dka_Bo%25C5%2599islavka%252C_7186%252C_posledn%25C3%25AD_j%25C3%25ADzda_s_cedulovou_orientac%25C3%25AD.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="800" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOtQsNk1gmCDyexL4M_T8iWnchA5IuuOeCxm3Lojn7ZY_f6vR7yhXkx_S3L9oD8EA3ojUgu-iVWuyYVCp4KSoXGwjyKU0-Ffa99HzbhtH3uRRdaDd5RaTPGl1kZicyY33EzCwwPLu5wJDD/s320/800px-Smy%25C4%258Dka_Bo%25C5%2599islavka%252C_7186%252C_posledn%25C3%25AD_j%25C3%25ADzda_s_cedulovou_orientac%25C3%25AD.jpg" width="320" /></a>hänen yllensä ja yhdestä taskusta löytyi sopivasti pieni lompakko, jossa ei ollut mitään<br />
papereita, vain hieman rahaa. Hymyilimme onneamme!<br />
<br />
Ei mennyt onneksemme kauaa, kun paikalle<br />
kurvasi jo parhaat päivät nähnyt bussi.<br />
Odotimme rauhassa, kun muut pysäkillä<br />
olleet olivat nousseet autoon ja annoin sitten<br />
Dorotkalle ensin tietä, hän sai kysyä kuljettajalta,<br />
mihin linja-auto menisi. Minä tulisin perässä<br />
"humalaisena" ja hieman hoipertelevana.<br />
Kuljettaja katsoi meitä pitkään, mutta ei<br />
todennut muuta kuin sen, missä kyseisen<br />
bussin pääteasema olisi. Olimme yllättyneitä:<br />
Bussi kurvaisi lähes niille kulmille, missä asunto<br />
sijaitsi, mistä olimme aiemmin lähteneet.<br />
Päätimme matkustaa siis päätepysäkille saakka ja<br />
Dorotka maksoi meidät kyytiin mukaan.<br />
<br />
Bussi nytkähti liikkeelle ja pakoputkesta pamahti<br />
ilmoille paksu musta savu. Emmekä lähteneet<br />
yhtään liian myöhään liikkeelle, nimittäin huomasimme, kuinka<br />
paikalle kaarsi kolme mustaa Range Roveria ja jotenkin meille<br />
tuli mieleen sama ajatus: Meitä etsitään!<br />
<br />
Istuimme bussissa lähes takaosassa. Matkustajia ei onneksi ollut kovinkaan paljoa ja<br />
aina välillä joku jäi matkasta pois ja jostain tuli muutama mukaan kyytiin.<br />
Saimme olla täysin rauhassa. Aloimme tutkia takkia, jonka olin napannut Dorotkan ylle<br />
ja pienen rahapussin lisäksi yhdestä taskusta löytyi vajaa aski savukkeita. Niistä meille<br />
kummallekaan ei ollut iloa, koska kumpikaan meistä ei polttanut.<br />
Mutta takista löytyi pieni piilotettu povitasku ja siellä olikin jo jotain....<br />
Pieni nahkainen kotelo, joka oli vahvistettu metallireunoilla. Avasin sen ja sieltä löytyi<br />
käyntikortteja. Ne kaikki olivat samanlaisia, jotenka kyseessä oli varmasti takin omistajan<br />
käyntikortit. Mutta tokkopa hän enää takkia tai näitä kortteja kaipasi, koska olimme ainoat,<br />
jotka selvisimme tuosta pelihuoneesta hengissä ulos!<br />
<br />
Kortissa luki "Un Expert en Commerce International".<br />
Ja nimi alla. Takin omistaja oli siis Ranskalainen. Jotain tuttua nimessä oli ja mietin, missä<br />
olin tuohon nimeen törmännyt aiemmin. Silloin muistin, että hän oli se herra, kenen kanssa<br />
matkustin junalla Prahaan ja joka tarjosi minulle jotain - ja silloin minulla pimeni.<br />
- No nyt sinulla on sitten pimentynyt lopullisesti. Lausahdin ääneen käyntikorttia katsoessani.<br />
Mutta se, että hän olikin Ranskalainen, yllätti minut! Luulin nimeä vain jonkinlaiseksi hämäykseksi.<br />
<br />
Jokin minulle sanoi, että meidän olisi seuraavaksi matkustettava Ranskaan. Mutta sitä ennen<br />
olisi käytävä tuolla asunnolla. Suljin silmäni ja samassa näin - siitäkin huolimatta - näkökentässäni<br />
kellon, josta aika väheni kokoajan. Se 24 tuntia.... se hupeni ja hupeni, enkä edes tiennyt minkä<br />
takia ja mihin minun piti mennä. Mutta toivottavasti keksisimme kohta siihen syyn, nimittäin<br />
enää ei ollut kuin reilut 12 tuntia enää aikaa jäljellä!<br />
<br />
<a href="https://www.youtube.com/watch?v=mpsk3Ub1Kow" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=mpsk3Ub1Kow</a><br />
<br />
Matka jatkui ja minusta alkoi jo tuntua siltä, että emme koskaan pääsisi perille. Mutta juuri, kun<br />
epäluulo alkoi kalvaa mieltäni, huomasin bussin kurvaavan päätepysäkille ja poistuimme<br />
kyydistä. Katselimme hetken ympärillemme, näkyikö jotain huolestuttavaa, mutta kaikki<br />
vaikutti todella rauhalliselta, jotenka lähdimme kävelemään kohti taloa, jossa asunto sijaitsi.<br />
Olimme jo päässeet lähes rakennuksen kulmalle saakka, kun kuului pamaus.<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJY6VTvm9PwGuGM2_jqMr1ltFoA9fMDlhg9AFvATMFX8LW2EqxhZQvKd-EWqCIePWx28-bAtNui3FVtvKEQwgaqqUFu-iK9mDWXkKgonvpb8IZd04cdliTsgHBxnLZqY1MkLg4CShWQnLi/s1600/R%25C3%25A4j%25C3%25A4hdysasunto.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="500" data-original-width="1000" height="160" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJY6VTvm9PwGuGM2_jqMr1ltFoA9fMDlhg9AFvATMFX8LW2EqxhZQvKd-EWqCIePWx28-bAtNui3FVtvKEQwgaqqUFu-iK9mDWXkKgonvpb8IZd04cdliTsgHBxnLZqY1MkLg4CShWQnLi/s320/R%25C3%25A4j%25C3%25A4hdysasunto.jpg" width="320" /></a>Näimme talosta nousevan savua ja kun tarkemmin katselimme, tajusimme että asuntomme oli<br />
räjähtänyt. Samassa rapusta juoksi ulos kolme miestä, jotka hyppäsivät pihalla parkissa olleeseen<br />
autoon - samanlaiseen mustaan Range Roveriin, kuin mitä näimme linja-autoon noustuamme.<br />
<br />
Onneksi olimme vieressä olevan talon kulmalla<br />
ja sopivasti kahden ison puun takana, niin nämä "herrat"<br />
eivät meitä nähneet kurvatessaan nopeasti pois paikalta.<br />
<br />
Näin kyyneliä Dorotkan silmissä ja otin häntä kädestä kiinni.<br />
"Neplaketje zlato!" Hän katsoi minua kosteilla silmillään ja taikoi jostain väriseville<br />
huulilleen pienen hymyn poikasen. Suutelin häntä kevyesti ja kiedoin käteni hänen ympärilleen.<br />
Lupasin, että me selviämme tästä, mutta tänne ei ollut mitään syytä enää jäädä.<br />
Tosin Dorotka oli sitä mieltä, että tuolla entisessä asunnossa on käytävä ja hän sai minut<br />
ymmärtämään, että me emme voineet jättää mitään jälkiä asuntoon itsestämme.<br />
Hän tiesi, että paikallinen viranomainen tulee nopeasti paikalle, joten juoksimme taloon<br />
ja syöksyimme asuntoon, joka ei ollut enää asunto, vaan täysin raunioina oleva kaaos!<br />
<br />
Yllätyin siitä, että yksikään naapuri ei tullut kysymään ja ihmettelemään tapahtunutta.<br />
Arvelin, että heidät oli maksettu hiljaisiksi ja jokainen oli päättänyt olla omissa oloissaan.<br />
Huomasin heti, että tekijät olivat olleet ammattilaisia, koska räjähdyksen paineaalto oli suunnattu<br />
niin, että siitä ei ollut haittaa ja vahinkoa ulkopuolisille ja muille talon asunnoille. He olivat<br />
selvästi käyttäneet Semtexiä. Potkimme rojuja ja kaivelimme murskaantuneiden huonekalujen<br />
alta mahdollisia tavaroita, jotka voisivat liittää asunnon meihin kahteen. Silloin muistin tuon<br />
laukun, jonka olin jättänyt asuntoon ja syöksyin nopeasti entiseen makuuhuoneeseen.<br />
Kaivelin ja kaivelin ja lopulta löysinkin sen! Se oli hieman kärsinyt, mutta nyt tajusin, että<br />
se oli myöskin ulkoisen räjähdyksen kestävä -varsinkin jos ei ollut suoraan räjähdyksen<br />
paineaallon ja sen vaikutuksen alla. Kiitin onneani, nappasin sen kainalooni ja sanoin Dorotkalle,<br />
että nyt meidän on mentävä - ja nopeasti. Samassa kuulimme pihasta hälytysajoneuvojen ääniä.<br />
<br />
Tajusimme, että meillä ei ollut toivoakaan vain kävellä rappukäytävästä pihalle, jotenka ainoa<br />
keino olisi siis päästä talosta pois - oli jokin muu kulkureitti. Mietin nopeasti vaihtoehdot ja<br />
kysyin Dorotkalta, jaksaako hän kiivetä. Tämä nyökkäsi, ehkä hieman epävarmana, mutta tiesi<br />
että tässä kohtaa ei hänelläkään ollut vaihtoehtoa, kuin vain totella ja uskoa minua.<br />
Nousimme kerroksen ylöspäin ja tulimme ovelle, josta pääsisi katolle, mutta tietenkin se oli lukossa.<br />
Tosin meitä se ei estänyt, koska tavalliset lukot tiirikoin helposti auki.... kuten tuonkin ja<br />
hetkessä olimmekin jo katolla. Viileä tuuli iski vasten kasvojamme, kun kävelimme talon katolla ja<br />
kuljimme mahdollisimman keskellä kattoa, jotta meitä ei huomattaisi maasta.<br />
<br />
Tulimme toiselle ovelle, se olikin yllättäin auki. Avasin oven varovasti ja kurkkasin rappuun.<br />
Mitään ei kuulunut, ketään ei näkynyt. Lähdimme laskeutumaan alaspäin ja olimme päässeet jo<br />
yhden kerroksen, kun kuulimme alhaalta ääniä.<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEje27tM89Z3Ge4Y1nus0eMR02J-c0Hmdz5GRDgi879bLxG5Zpu7CBJvssfPH8iLaSpSxKyzcCahIInLMANMIZRYR0UlYC_J0LRfLPJJYaGF0EKzFF4ZKpqQoumQ1MxQaeAP2X8u-b39wW5_/s1600/wpid-suspicious_woman_opening_front_door.jpeg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="320" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEje27tM89Z3Ge4Y1nus0eMR02J-c0Hmdz5GRDgi879bLxG5Zpu7CBJvssfPH8iLaSpSxKyzcCahIInLMANMIZRYR0UlYC_J0LRfLPJJYaGF0EKzFF4ZKpqQoumQ1MxQaeAP2X8u-b39wW5_/s320/wpid-suspicious_woman_opening_front_door.jpeg" width="213" /></a>"-Nemohou být daleko!" <br />
Meitä etsittiin. Tuskainen hiki alkoi puskea ihon läpi ja Dorotka näki huolestuneen ilmeeni.<br />
Päätin yrittää onneani: Koputin kohdalla olevan asunnon ovea ja kuulin, kuinka sisäpuolelta<br />
joku kysyi hiljaa, että kuka siellä. Dorotka raotti hieman postiluukkua ja kuiskasi, että<br />
meitä etsivät rikolliset, jotka ovat lahjoneet poliisin ja toivoi, että pääsisimme sisälle turvaan.<br />
Hetken oli hiljaista..... tuskaisen hiljaista! Sitten kuulimme, kuinka varmuusketju avautui ja<br />
ovenraossa oli vanhempi rouva, joka katseli meitä terävillä silmillään nopeasti arvioiden.<br />
Hän näki ensimmäisenä Dorotkan aidosti hätääntyneen ilmeen<br />
ja sitten hän arvioi minut. Yritin näyttää mahdollisimman<br />
avuttomalta ja kärsivältä ja ehkä onnistuin siinä, koska<br />
hän avasi oven ja kuiskasi, että sisälle ja nopeasti.<br />
-Jsi poklad! Sain sanottua samalla, kun hän veti oven kiinni.<br />
Rouva hymyili minulle ja kehoitti meitä nopeasti siirtymään<br />
peremmälle, koska hänkin kuuli rappukäytävässä syntyneen liikehdinnän.<br />
<br />
Hän ohjasi meidät peremmälle asuntoon, se oli sisustettu kauniisti ja siinä henki<br />
selvästi mennyt aika - mutta selvästi sellainen, että tämä rouva oli nähnyt maailmaa.<br />
Hän vei meidät asunnon perälle, josta löytyi suuri puinen kaksiovinen kaappi.<br />
Katsoimme sitä ja hän sanoi, että menkää tuonne.<br />
Samassa ovikello soi ulko-ovella.<br />
----------------------------------------------------------------------------------------------------<br />
<br />
<span lang="cs">Ja tästä tarina jatkuu (23.1.2019)</span><br />
<br />
<span lang="cs">Rouva katsoi meitä hieman kärsimättömän näköisenä. Hän tiesi, että jos hän ei kohta</span><br />
<span lang="cs">menisi avaamaan ulko-ovea, varsinkin kun rapussa olevat kuulivat että asunnossa on joku,</span><br />
<span lang="cs">tulisivat he ns. "karmit kaulassa" sisälle ja sitten olis jo leikki kaukana.</span><br />
<span lang="cs">Avasimme kaapin oven ja näimme, että se oli kohtuullisen syvä. Kaapissa roikkui muutamia</span><br />
<span lang="cs">takkeja ja mekkoja henkareissa, joten päätin nopeasti että meidän on mentävä todellakin kaappiin</span><br />
<span lang="cs">piiloon. Työnsin Dorotkan edeltä kaapin perukoille ja painuin itse perässä. </span><br />
<span lang="cs">Vanha rouva painoi oven kiinni hieman hymyillen ja sanoi vielä hiljaa</span><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVCNllgKgStu859fOFwi8BX8EueiJGwiV7gz8zouc0UVT5Xcy63RpoJHou2OEsgVAM8SSIRSGB9vzX8O5-ybnFtW0zfisyVCFVbV5tKRs6m-GCmgiAKyB_4K6WE8foJU9bbaAybBPO1loD/s1600/secret-wardrobe-2-300x401.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="401" data-original-width="300" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVCNllgKgStu859fOFwi8BX8EueiJGwiV7gz8zouc0UVT5Xcy63RpoJHou2OEsgVAM8SSIRSGB9vzX8O5-ybnFtW0zfisyVCFVbV5tKRs6m-GCmgiAKyB_4K6WE8foJU9bbaAybBPO1loD/s320/secret-wardrobe-2-300x401.jpg" width="239" /></a><span lang="cs">"Podívejte se na knoflík!" Katsoin häntä hiljaa..... ymmärsin kyllä - jotain nuppia pitäisi etsiä,</span><br />
<span lang="cs">mutta mitä ja mistä. Samassa rouva löi kaapin oven kiinni ja huusi ovelle, että hetkinen.</span><br />
<span lang="cs"><br /></span>
<span lang="cs">Olimme Dorotkan kanssa pimeässä komerossa kylki kyljessä. Tunsin hänen kietovan kätensä</span><br />
<span lang="cs">ympärilleni ja huomasin hänen hieman tärisevän. Kuiskasin hiljaa, että meidän pitäisi löytää jokin</span><br />
<span lang="cs">nupi täältä. Hapuilimme käsillämme ja jaloillamme kaapissa varovasti ja yllättäin tunsin oikean</span><br />
<span lang="cs">jalkani alla pienen kohouman! Painoin sitä jalallani ja tunsin, kuinka kaapin takaseinä katosi </span><br />
<span lang="cs">johonkin. Käänsin hieman päätäni ja näin syrjäsilmällä pienen, hieman hämärän ja nuhjuisen</span><br />
<span lang="cs">huoneen, jos sitä tilaa nyt huoneeksi pystyi kuvailemaan. Tajusin nopeasti, että meidän oli</span><br />
<span lang="cs">syöksyttävä tuohon piilokamariin välittömästi.</span><br />
<br />
<span lang="cs">Dorotka totteli minua ja livahdimme tuohon pieneen soppeen.</span><br />
<span lang="cs">Huomasin samalla, että huoneessa, kaapin takaseinän kohdalla lattialla oli samanlainen</span><br />
<span lang="cs">pieni kohouma ja painoin sitä vaistomaisesti jalallani. Takaseinä liukui takaisin paikoilleen.</span><br />
<span lang="cs">Olimme hiljaa ja katsahdimme ympärillemme. Seinässä, lähes katon rajassa oli pieni</span><br />
<span lang="cs">ikkunan tapainen aukko - sellainen sopivan huomaamaton, että ulkoa siihen ei juuri kiinnitetä</span><br />
<span lang="cs">huomiota. Se valaisi tilaa sen verran, että näin tuossa huoneen tapaisessa olevan</span><br />
<span lang="cs">pienen pöydän ja kaksi tuolia. Dorotka istahti ja huokaisi syvään.</span><br />
<span lang="cs">Minä jäin tuon vaatekaapin taakse kuuntelemaan, mitä asunnossa tapahtuu.</span><br />
<span lang="cs">Jotain kuulinkin läpi ja ymmärsin, että asuntoon oli tullut muutama henkilö, jotka</span><br />
<span lang="cs">teräväsanaisesti tivasivat tuolta vanhalta rouvalta meistä. Vanha rouva yski ja köhisi ja</span><br />
<span lang="cs">selitti, että ei hän tällä iällä jaksa muuta kuin olla ja kuunnella radiota tai katsella televisiota</span><br />
<span lang="cs">- hän ei tiedä, mistä nämä miehet puhuvat. </span><br />
<br />
<span lang="cs">Samassa tajusin, että vaatekaapin ovet avattiin ja vaaterekissä olevia henkareita liikuteltiin!</span><br />
<span lang="cs">Minusta tuntui, kuin sydän olisi pysähtynyt siihen paikkaan.</span><br />
<span lang="cs">Näytin Dorotkalle, että hän ei päästä pihaustakaan. Tuntui, kuin aika olisi pysähtynyt ja</span><br />
<span lang="cs">vain sydämeni lyöntien äänet kaikuivat seinistä.......</span><br />
<span lang="cs">Hetken oli täysin hiljaista. Ymmärsin, että joku kuka oli avannut vaatekaapin ovet, seisoi</span><br />
<span lang="cs">avoinaisen kaapin edustalla - ehkä miettien jotain. Sitten, ikuisuudelta tuntuneen hetken</span><br />
<span lang="cs">jälkeen kuulin, kuinka kaapin ovet sulkeutuivat. Saatoin hengittää aavistuksen kevyemmin,</span><br />
<span lang="cs">mutta en uskaltanut päästää vielä huokaustakaan ulos keuhkoistani!</span><br />
<br />
<span lang="cs">Aika tuntui matelevan. Seisoin hiljaa ja Dorotka istui vakavana.</span><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjuA4SeIY9jvpcgBqaLCtsxikcR1X3WNhkDBsDdrpNdP9mG5VCcCbnW5Tmgy0UCNvehH-r2rJ2C8gEe6tQ9wD4hmnFR_NmhOg-vgVudFJUQ1HAXT2N_YWJdz4JhXOemg-H4DVjqYDLCYfcg/s1600/Tea-time-resized.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="553" data-original-width="830" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjuA4SeIY9jvpcgBqaLCtsxikcR1X3WNhkDBsDdrpNdP9mG5VCcCbnW5Tmgy0UCNvehH-r2rJ2C8gEe6tQ9wD4hmnFR_NmhOg-vgVudFJUQ1HAXT2N_YWJdz4JhXOemg-H4DVjqYDLCYfcg/s320/Tea-time-resized.jpg" width="320" /></a><span lang="cs">Viimein kuulin askelia ja että joku avasi vaatekaapin ovet. Samassa tuo takaseinä katosi edestäni </span><br />
<span lang="cs">ja näin jälleen tuon vanhan rouvan kasvot. Hän viittilöi meidät asuntonsa puolelle ja me</span><br />
<span lang="cs">tottelimme ääneti. Istuuduimme pieneen keittiöön, hän oli keittänyt vahvaa teetä, jota nyt</span><br />
<span lang="cs">tarjosi meille suolaisten rinkeleiden kera. Dorotka ahmi niitä välittömästi muutamia ja </span><br />
<span lang="cs">en minäkään halunnut jäädä niistä paitsi, koska huomasin että tuo rouva oli ne itse leiponut</span><br />
<span lang="cs">ja ne tuoksuivat vielä lämpimiltä.</span><br />
<span lang="cs">Vanha rouva hymyili hieman.</span><br />
<br />
<span lang="cs">Kysyin varovasti häneltä, että ketkä kävivät asunnossa ja hän kertoi, että paikalle oli tullut </span><br />
<span lang="cs">kolme miestä ja he todellakin etsivät meitä. Joku oli nähnyt meidät pihamaalla ja kertonut</span><br />
<span lang="cs">näille meistä, mutta ei ollut nähnyt tarkkaan, mihin olimme menneet.</span><br />
<span lang="cs">Yksi miehistä oli seissyt ulko-ovella ja kaksi oli tarkistanut asunnon. Samalla tavalla he</span><br />
<span lang="cs">kävivät koko rappukäytävän kaikki asunnot läpi. Olivat lähteneet aivan hetki sitten vasta</span><br />
<span lang="cs">viimeisestä asunnosta ulos ja poistuneet talosta.</span><br />
<span lang="cs">Halusin tietysti tietää myös, mikä tuon salahuoneen tarkoitus oikein oli ja mihin sitä</span><br />
<span lang="cs">on käytetty. Vanha rouva laski hiljaa teekuppinsa pöydälle, katseli Dorotkaa todella tarkkaan</span><br />
<span lang="cs">ja mietti sanojaan. Aavistin, että hän pelkäsi Dorotkan mahdollisesti aiheuttavan hänelle ongelmia.</span><br />
<span lang="cs">Sanoin, että häneen voi luotta täydellisesti, ilman häntä olisin ollut jo monessa kiipelissä </span><br />
<span lang="cs">- siis vielä enemmän, miltä nyt vaikuttaa. Rouva naurahti ja suostui kertomaan huoneesta jotain.</span><br />
<br />
<span lang="cs">Hän kertoi, että hänen edesmennyt miehensä ja tämän veli sekä muutama muu tuttu olivat aikoinaan,</span><br />
<span lang="cs">kun maa oli vielä Neuvostoliiton valvonnan alainen (tässä vaiheessa nainen "sylkäisi" hieman)</span><br />
<span lang="cs">ja Moskova saneli ehtojaan, pääsivät miehet talon rakennusvaiheessa muokkaamaan</span><br />
<span lang="cs">muutaman asunnon pohjapiirustusta ja -rakennetta sillä tavoin, että tuollaisia pikkuruisia</span><br />
<span lang="cs">salahuoneita syntyi muutamiin asuntoihin. He piilottelivat asunnossa väliin poliittisia</span><br />
<span lang="cs">toisinajattelijoita ja mustanpörssin kauppiaita jne.</span><br />
<span lang="cs">Nyt itsekin naurahdin ja kysyin samalla, että tietävätkö kaikki talon asukkaat näistä piiloista.</span><br />
<span lang="cs">Rouva mietti hetken ja sanoi, että eivät - ja hän ei niitä mene paljastamaan asukkaille, ellei ole pakko.</span><br />
<span lang="cs">Kerroin, että tuollainen salahuone olisi itsellekin mitä mainioin tukikohta ja levähdyspaikka.</span><br />
<span lang="cs">Tähän rouva kertoi, että naapurirapusta oli juuri hiljattain muuttanut eräs vanha pariskunta</span><br />
<span lang="cs">pois, kun rouva ei enää pystynyt hoitamaan sairasta miestään. Siinä asunnossa on samanlainen</span><br />
<span lang="cs">piilohuone. Hän kaivoi esille asunnon myynti-ilmoituksen paikallisesta lehdestä ja </span><br />
<span lang="cs">Dorotkan kanssa sen luettuamme päätimme, että ostamme sen asunnon.</span><br />
<br />
<span lang="cs">Mutta tässä vaiheessa rouva pysäytti suunnitelmamme. </span><br />
<span lang="cs">Hän kertoi, että näillä tietyillä alueilla jos ulkomaalainen tai siltä vaikuttava tekee</span><br />
<span lang="cs">kiinteistö- tai asuntokauppoja, niin tietyt viranomaiset kiinnostuvat.... ja se ei ehkä ole hyväksi.</span><br />
<span lang="cs">Kytenyt into siitä, että meillä olisi kaupungissa uusi oma piilopaikka, sai nopean lopun.</span><br />
<span lang="cs">Mutta rouva yllätti meidät jälleen!</span><br />
<span lang="cs">Hän kertoi, että hänen tyttärensä poika voi auttaa. Siltä seisomalta rouva käveli puhelimeen ja</span><br />
<span lang="cs">soitti tälle ja käski pojan tulla saman tien hänen luokseen.</span><br />
<span lang="cs">Suljin mietteissäni silmät tuumaten, että joko meillä on todellinen onnenpotku käsissä tai</span><br />
<span lang="cs">sitten meitä johdetaan harhaan...... avasin silmät ja näin: Kellonajan, joka väheni ja väheni.</span><br />
<span lang="cs">Se näytti hieman reilua 9 tuntia - enää! Meillä olisi kiire, mutta minne?</span><br />
<span lang="cs">Arvelin, että meidän olisi päästävä nopeasti Pariisiin - mutta se tuntui olevan vain mutu-tuntuma.</span><br />
<span lang="cs">Samassa ovikello soi ja hetken päästä sisälle tuli hieman alle kolmekymppinen treenatun</span><br />
<span lang="cs">näköinen mies, joka katseli meitä ihmeissämme. Meitä auttanut vanha rouva kertoi nopeasti,</span><br />
<span lang="cs">mitä oli tapahtunut ja missä mennään ja kertoi, että me haluaisimme ostaa sen asunnon, mistä</span><br />
<span lang="cs">hän oli kertonut pojalle jo aikaisemmin. Näin hänen epäuskoisen ilmeen ja mietteliään olemuksen.</span><br />
<span lang="cs">Tiesin, että hän paini erinäisten kysymysten kanssa. Sanoin nopeasti, että ei huolta - lupaan</span><br />
<span lang="cs">korvata vaivannäön ja vielä, jos onnistuisi että kun emme käytä asuntoa, hän pitäisi siitä huolta</span><br />
<span lang="cs">- tietenkin korvausta vastaan! Nyt tuo mies hymyili ja sanoi suostuvansa tekemään</span><br />
<span lang="cs">asuntokaupat nimiinsä. Pyysin häneltä hänen tilitietonsa ja lupasin siirtää heti, kun pääsen</span><br />
<span lang="cs">täältä pankkiin, hänelle kaksi kertaa sen verran rahaa, mitä asunnon pyyntihinta oli.</span><br />
<span lang="cs"><br /></span>
<span lang="cs">Mutta nyt mies hätääntyi! Hän sanoi, että noin isot talletukset ja tilisiirrot saattavat herättää</span><br />
<span lang="cs">kysymyksiä. Mietin hetken ja kysyin, että paljonko sitten uskaltaisin siirtää hänen tililleen</span><br />
<span lang="cs">rahaa. Hän kertoi summan, mutta sanoi että silloinkin olisi parempi, jos tilisiirron tekijä</span><br />
<span lang="cs">olisi Tsekkiläinen. Kerroin, että se ei tuota ongelmia. Sanoin että laitan alkuun tuon summan</span><br />
<span lang="cs">minkä hän mainitsi ja kirjoitin paperille hänelle ohjeet, mistä hän löytää ja saa loput</span><br />
<span lang="cs">rahat käteisenä. Hän katsoi paperia ja minua, mutta ei kysynyt mitään.</span><br />
<span lang="cs"><br /></span>
<span lang="cs">Samassa kuului terävä "piip" ja kilahdus ja kiljahdus!</span><br />
<span lang="cs">Katsahdin Dorotkaa. Hän piteli vasenta jalkaansa. Huomasimme, että hänen kengän</span><br />
<span lang="cs">eräs nilkkahihna oli puristunut hänen nilkkansa ympärille tiukaksi ja pieneen koristelaattaan</span><br />
<span lang="cs">oli syttynyt - ei enempää eikä vähempää, kuin kello. Ei, ei taas. Ja tuo kello näytti 30min aikaa, mikä tikitti tasaisesti alaspäin. Yritin repiä hihnaa irti ja kenkää pois Dorotkan jalasta, mutta</span><br />
<span lang="cs">huomasin, että nilkkahihna olikin punottua teräsvaijeria, joka oli maalattu vain mustaksi.</span><br />
<span lang="cs">Tajusimme, että Dorotkan jalka olisi mennyttä, ellemme saisi kenkää pois jalasta alle</span><br />
<span lang="cs">puolen tunnin. Mutta kuka tuon oli aktivoinut ja mistä ja miten?</span><br />
<span lang="cs">Sen tajuamiseen ei mennyt kuin hetki ja päätimme, että nyt on poistuttava ja lujaa asunnosta!</span><br />
<span lang="cs">Vanhan rouvan tyttären poika sanoi, että ottaisimme hänen autonsa. Hän antoi avaimet ja</span><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQf7th8Y_Z02jxFV2ikD6UQ9nQk_-66i5Z6FpcjamEAxOdtXu9RQhmWnQf2HvKtV9WGvunYfOb3W9GvNn-kWMpbIn62r9QpJXGWt0LNTyMrlwfBK1FK-vdM33fL_K5BNcKGHPBKPQYRGFB/s1600/seat.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="562" data-original-width="750" height="239" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQf7th8Y_Z02jxFV2ikD6UQ9nQk_-66i5Z6FpcjamEAxOdtXu9RQhmWnQf2HvKtV9WGvunYfOb3W9GvNn-kWMpbIn62r9QpJXGWt0LNTyMrlwfBK1FK-vdM33fL_K5BNcKGHPBKPQYRGFB/s320/seat.jpg" width="320" /></a><span lang="cs">kertoi, missä se on ja mikä auto kyseessä. Lähdimme juosten ulos asunnosta ja Dorotka kiljahteli</span><br />
<span lang="cs">aina kun hieman terävämmin astui jalallaan rappukäytävässä. Selvästi tuo teräsvaijeri teki</span><br />
<span lang="cs">nilkalle jo nyt pahaa! Pääsimme pihalle ja etsin katseellani autoa....</span><br />
<span lang="cs"><br /></span>
<span lang="cs">Nopeasti löysin oikean auton ja puolijuoksua syöksyimme sen luo, avasin ovet ja hyppäsimme</span><br />
<span lang="cs">sisälle. En ollut hetkeen ajanut tällaisella autolla, mutta uskoin että ei tästä ongelmia tulisi.</span><br />
<span lang="cs">Auto oli jo paljon kokenut joku 1990-luvun Seat Ibiza ja sen valkoinen värikin oli haalistunut</span><br />
<span lang="cs">sen verran, että ei sitä enää täysin valkoiseksi voinut sanoa. Starttasin ja kurvasin talon parkkipaikalta</span><br />
<span lang="cs">pois mahdollisimman luontevan näköisesti. Samassa kuului "piip". Dorotka katsoi</span><br />
<span lang="cs">kengästä näkyvää kelloa ja sanoi, että aikaa ei olisi kuin 20 minuuttia!</span><br />
<span lang="cs">Mietin nopeita ratkaisuja, kuinka saan kengän pois Dorotkan jalasta, ennen kuin käy huonosti</span><br />
<span lang="cs">- ja samassa näin taustapeilistä.......</span><br />
<br />
<span lang="cs"><a href="https://www.youtube.com/watch?v=OWmlFWe5fYE" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=OWmlFWe5fYE</a> </span><br />
<span lang="cs">-----------------------------------------------------------------------------------------------</span><br />
<span lang="cs">(1.3.2019 - tarina etenee)</span><br />
<br />
<span lang="cs">...... meitä nopeasti lähestyvän mustan auton. Pelästyin toden teolla, sillä ei tämä</span><br />
<span lang="cs">"miljoona" kilometriä ajettu Seat pärjäisi tuollaiselle katujen kauhulle, mikä tuli</span><br />
<span lang="cs">ainavain lähemmäksi ja lähemmäksi. Kirosin ääneen ja kiroiluuni sekoittui Dorotkan</span><br />
<span lang="cs">ahdistunut itkuinen vaikerointi. Tajusin myös sen, että tuo teräsvaijeri painautui</span><br />
<span lang="cs">hitaasti yhä enemmän hänen jalkaansa. Arvelin, että vain se, että aika loppuu kengän</span><br />
<span lang="cs">kellossa, ei olisi ainoa huolemme vaan lisäksi kävi mielessä, että kengän korko</span><br />
<span lang="cs">saattaisi olla räjähde ja kun tuo kello menee nollaan - käy Dorotkalle huonosti ja</span><br />
<span lang="cs">mahdollisesti myös minulle!</span><br />
<br />
<span lang="cs">Koukkailin muutaman auton ohi, vasemmalta ja oikealta. Joku tööttäili torvea, mutta</span><br />
<span lang="cs">en välittänyt vaan koitin karistaa tuon takaa tulevan mustan auton perästämme.</span><br />
<span lang="cs">Mutta millä se olisi onnistunut? Näkymättömäksi en pystynyt meitä tekemään.</span><br />
<span lang="cs">Sitten yllättäin: Se musta auto oli kadonnut takaamme. Tuijotin hetken taustapeiliä</span><br />
<span lang="cs">epäuskoisena - ja juurikin sen muutaman sekunnin liian kauan.</span><br />
<span lang="cs">Samassa kyseinen auto koukkasi eteemme poikittain pieneltä kujalta estäen etenemisemme.</span><br />
<span lang="cs">Yritin peruuttaa, mutta takana oli jonoa sen verran, että se oli täysin mahdotonta.</span><br />
<span lang="cs">Irrotin hiljaa käteni ohjauspyörästä ja nostin ne ylös.</span><br />
<span lang="cs">Mustasta autosta nousi kaksi hyvin vakavailmeistä miestä ulos ja he kävelivät automme luokse....</span><br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPqRF1QVdII5jEABbtLa-3vKaHGLsOs5_1sl_KUnwfd_IkEorPs1muPQFrfbdPeRt2Bhzg4-ttYEaSg9HEAH2gggT7M4dFeIF8ju-Rpm5smyOD5-y5lGL889-04r8OdEkcTBQkQKpoWKEa/s1600/Monot.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="540" data-original-width="540" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPqRF1QVdII5jEABbtLa-3vKaHGLsOs5_1sl_KUnwfd_IkEorPs1muPQFrfbdPeRt2Bhzg4-ttYEaSg9HEAH2gggT7M4dFeIF8ju-Rpm5smyOD5-y5lGL889-04r8OdEkcTBQkQKpoWKEa/s320/Monot.jpg" width="320" /></a><span lang="cs">Hetken minulla löy tyhjää, mutta sitten tunnistin tuon toisen miehen. Hän oli se sinipukuinen</span><br />
<span lang="cs">herra, joka oli antanut minulle siellä eräässä majatalossa sen pienen metallirasian ja pari lippua.</span><br />
<span lang="cs">Hän avasi kuljettajan puoleisen oven ja näytti eleillä, että nousisin ylös autosta.</span><br />
<span lang="cs">Tein työtä käskettyä ja hän pahoitteli - jälleen virheettömällä suomenkielellä, että</span><br />
<span lang="cs">olen joutunut kokemaan hieman kovia. </span><br />
<span lang="cs">"Se Gostlina Slap" oli ikävä tapaus. Emme odottaneet mitään tuollaista.</span><br />
<span lang="cs">Dorotka nousi myös autosta ja kun hän astui kadulle, jalka jossa oli tuo piipittävä</span><br />
<span lang="cs">kenkä, ei tahtonut pitää enää Dorotkan painoa ja hän voihkaisi kivusta.</span><br />
<span lang="cs">Selitin nopeasti tälle miehelle, joka ei edelleenkään esitellyt itseään, mikä on tilanne</span><br />
<span lang="cs">ja arvelin, että minun olisi päästävä Pariisiin. </span><br />
<span lang="cs">"Meidän, siis meidän on päästävä Pariisiin!" Dorotka huusi niin lujaa kuin kykeni.</span><br />
<span lang="cs">Mutta meidän piti saada kenkä pois hänen jalastaan ja nopeasti! </span><br />
<span lang="cs"><br /></span>
<br />
<span lang="cs">Aikaa ei olisi todellakaan hukattavaksi! Kello näytti enää 9 minuuttia ja tuntui, kuin</span><br />
<span lang="cs">sekunnit olisivat juosseet normaalia nopeammin. Tunsin olevani neuvoton.</span><br />
<span lang="cs">Dorotka katsoi minua kyyneleet silmissä - näin hänen tuskansa hänen sielustaan saakka.</span><br />
<span lang="cs">En halunnut, että hänelle käy mitään. Silloin tuo tuntematon herra sanoi, että he voivat</span><br />
<span lang="cs">auttaa, mutta ei täällä. He ehtisivät lähellä olevaan "toimistoon", jossa olisi </span><br />
<span lang="cs">erityistyökaluja ja mm. tiettyjä kemikaaleja, joilla voi syövyttää metallin.</span><br />
<span lang="cs">Dorotkan piti lähteä heidän matkaansa ja minun selvitettävä, kuinka pääsen nopeasti Pariisiin.</span><br />
<span lang="cs">Sovimme, että Dorotka ottaa heti yhteyttä minuun, kun kenkä on saatu pois jalasta</span><br />
<span lang="cs">ja hän saattaisi ehtiä mukaani samalle lennolle tai junalle.... millä sitten matkustinkaan.</span><br />
<br />
<span lang="cs">Nuo kolme hyppäsivät nopeasti mustaan autoon ja kurvasivat pois paikalta.</span><br />
<span lang="cs">Katsoin kelloani ja tiesin, että heillä olisi n. 7 minuuttia aikaa pelastaa Dorotka!</span><br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxA5ZQXvQBVZFjofrTLoaKsR9QYYuySHFvIDeLiwBvbfmB2B56JkTIkoD1e3LFfVaAR3RrP0nG3F4SwMkbM8d7UVtPWc6LIj4YVPjO0iyxlEhRKgnON1gjRb6xY2xHVxGziWp6r_5n0dtP/s1600/Thesormus.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="300" data-original-width="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxA5ZQXvQBVZFjofrTLoaKsR9QYYuySHFvIDeLiwBvbfmB2B56JkTIkoD1e3LFfVaAR3RrP0nG3F4SwMkbM8d7UVtPWc6LIj4YVPjO0iyxlEhRKgnON1gjRb6xY2xHVxGziWp6r_5n0dtP/s1600/Thesormus.jpg" /></a><span lang="cs"><a href="https://www.youtube.com/watch?v=W9kVd-OKMzs" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=W9kVd-OKMzs</a> </span><br />
<br />
Seitsemän - se ei todellakaan ollut onnenumeroni, sen olin jo vuosien saatossa oppinut huomaamaan.<br />
Ajoin jonkin kerrostalokolossin sisäpihalle parkkiin ja nappasin takapenkiltä laukun.<br />
Avasin sen ja ensimmäisenä käteeni tuli se pieni rasia. Tiesin, mitä rasiassa edelleen oli ja<br />
pala nousi kurkkuuni - ne sormukset!<br />
<br />
En avannut rasiaa,<br />
Kaivelin laukkua enemmän ja mietin, miksi<br />
tuo näyttö ei nyt mennyt päälle - odotin todellakin,<br />
että joku jostain olisi kertonut minulle selvät<br />
ohjeet ja vaikka neuvot, miten nopeasti<br />
pelastaisin Dorotkan! Mutta näyttö oli pimeä....<br />
Mietin hetken, että miksi olin laittanut sormusrasian takaisin laukkuun, enkä pitänyt niitä mukanani....<br />
Mutta oli miten oli - nyt ne ovat taas laukussa ja minun pitäisi keksiä keino päästä<br />
nopeasti Pariisiin, mutta minne siellä - ja ennenkaikkea: Miksi?<br />
<br />
Muistin, että laukussa oli muutamia pieniä taskuja - hieman piilotettuina. Ne oli ommeltu<br />
laukun vuoriin ja niitä ei todellakaan äkkiseltään huomaa, vaikka kuinka<br />
avattua laukkua tuijottaisi. Työnsin varovasti käteni yhteen taskuun ja tunsin siellä olevan<br />
jotain. Nappasin tuon jonkin esille - se oli kirjekuori. Jälleen yksi sellainen.....<br />
Avasin sen nopeasti ja sieltä tipahti käteeni luottokortti - mutta aivan vieraalla nimellä.<br />
Frank van Houden - niin siinä luki.... Kenen tuo kortti oli ja kuka oli Frank van Houden?<br />
Kaivelin laukkua nopeasti lisää ja huomasin, että tuon pienen pimeänä olevan näytön<br />
alla oli mininäppäimistö. Sen sivussa oli virtanappi ja painoin laitteen päälle.<br />
Näyttöön tuli vihertävä valo ja jokin omituinen koodisarja, jonka perässä ilmoitettiin<br />
että olisi näpyteltävä käyttäjän nimi ja käyttäjätunnus. Pohdin kuumeisesti, mitä tuohon<br />
nyt voisin kirjoittaa, koska jos vanhat merkit pitivät paikkansa, niin muutaman<br />
väärän yrityksen jälkeen tapahtuisi taas jotain ikävää!<br />
<br />
Katsoin luottokorttia. Päätin kokeilla onneani..... näpyttelin hitaasti tuon nimen ja<br />
sitten pyydettiinkin käyttäjätunnusta. Nimi olisi siis oikein!<br />
Mietin ja mietin..... - silloin välähti - aikaisemmin tuossa laukussa ollut salasana oli ollut "Wife".<br />
Näpyttelin sanan ja hetken oli hiljaista, sitten näyttö vilkutti: "Epäkelpo salasana, ole hyvä ja<br />
anna salasana. Tämä on yritys 2/5." Kiroilin - jälleen. Tapa, josta pitäisi päästä eroon,<br />
mutta milläs pääset tällaisten tilanteiden vyöryessä päällesi - kysyn vain!<br />
Aivoni pyörittivät erilaisia mahdollisia sanoja ja sitten jokin kuiskasi hiljaa mielessäni: Dorotka!<br />
<br />
Ai-van..... Dorotka. Tuolla nimellä pääsin kasinon ovista sisälle. Näpyttelin nimen näyttöön, meni<br />
ehkä pari sekunttia ja kuului ääni "Welcome back!" Samassa kuulin räjähdyksen äänen.<br />
Tajusin välittömästi, miksi oli räjähtänyt - katsoin kelloa, aikaa piti olla vielä.... mutta....<br />
ei se oli Dorotka! Oliko? Suljin nopeasti laukun ja syöksyin takaisin kadulle.<br />
Näin jonkin matkan päässä taivaalle leijuvan savupilven. Lähdin nopeasti sitä kohti, kuten<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhp7b0NJFJhNmgs40z1ag7PQLXP9TzfB4fel3UGC3f3L6j_KGhu2XobO3O5LGWszCvt14ZIJ0IrdgcvDejxS6UK6q4stexMK0KKwVeHjMK7ZhCz2eGmZuMKi1RVrM5o172elRTyfSlOxrsW/s1600/car+bomb.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="360" data-original-width="640" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhp7b0NJFJhNmgs40z1ag7PQLXP9TzfB4fel3UGC3f3L6j_KGhu2XobO3O5LGWszCvt14ZIJ0IrdgcvDejxS6UK6q4stexMK0KKwVeHjMK7ZhCz2eGmZuMKi1RVrM5o172elRTyfSlOxrsW/s320/car+bomb.jpg" width="320" /></a>teki moni muukin liikkeellä oleva. Ihmisten uteliaisuus oli käsittämätön - oltiin missä tahansa.<br />
Parinsadan metrin kävelyn jälkeen näin hälytysajoneuvojen vilkkuja ja kuulin sireeneiden ääniä.<br />
Alkoi ahdistaa.... askeleeni nopeutuivat ja nopeutuivat....ja hetkessä oli silmieni edessä<br />
näky, jota en todellakaan halunnut nähdä!<br />
<br />
Yhden auton ympärille poliisit olivat vetäneet<br />
eristenauhat ja muutama vahti väkijoukkoa.<br />
Kiilasin muutaman ihmisen välistä lähemmäksi ja näin tuon mustan auton.<br />
Se ei näyttänyt kovin pahasti kärsineeltä..... oikean sivun ikkunat olivat hajalla,<br />
yksi ovi oli kokonaan auki ja sisusta kuljettajan penkkiä lukuunottamatta totaalisesti<br />
murskana! Samassa huomasin, kuinka eräillä paareilla oli jonkun henkilön ruumis peitettynä.<br />
Mikään isokokoinen tuo henkilö ei ollut, koska peite ei kovin korkealle noussut.<br />
Kysyin lähimmältä poliisilta varovasti, että mitä oli tapahtunut.<br />
Hän kertoi minua hitaasti katsoen, että autossa oli todennäköisesti räjähtänyt jotain ja<br />
kaksi henkilöä oli menehtynyt ja yksi viety todella vakavasti loukkaantuneena sairaalaan.<br />
Utelin varovasti, että olikohan tuo jokin rikollisliigojen välinen yhteenotto vai mikäköhän<br />
räjähdyksen takana oli. Poliisi ei enää katsonut minua kohti, mutta totesi, että ei<br />
se nuori naisuhri ainakaan miltään rikolliselta näyttänyt.<br />
<br />
Sanat löivät minuun kuin miljoona volttia ja keuhkoni tyhjentyi ilmasta!<br />
Lysähdin maahan.<a href="https://www.youtube.com/watch?v=o96etNahL_U" target="_blank"> https://www.youtube.com/watch?v=o96etNahL_U</a><br />
<br />
Poliisi katsoi minua ja kysyi, onko kaikki hyvin ja tarvitsenko apua. Nousin varovasti<br />
ylös ja sopertelin että tuollaisen näkeminen vain järkytti ja olen hieman ollut muutenkin<br />
kipeä.... toivotin hänelle päivänjatkoja ja poistuin paikalta kyyneleitä nieleskellen.<br />
<br />
Menin lähellä olevaan kahvilaan, tilasin vain jotain ja istuuduin perimmäiseen nurkkapöytään.<br />
Halusin huutaa - huutaa - huutaa........ sisälläni oli tuskaa, jota en ollut koskaan tuntenut!<br />
Suljin silmäni....... ja se palautti minut takaisin tähän maailmaan.<br />
Pariisi! Aikaa oli hieman vajaa 8 tuntia. Join kahvini nopesti loppuun ja kysyin tarjoilijalta,<br />
mistä saisin nopeasti taksin. Hän kertoi, että aivan kulman takana olisi taksiasema ja kertoi,<br />
millä taksilla kannattaa liikkua - eivät ryöstäisi hinnoissa. Kiitin häntä ja lähdin ulos.<br />
Todellakin, aivan kulman takana oli taksiasema ja sieltä löytyikin nopeasti kyyti minullekin.<br />
Kehoitin kuljettajaa kiirehtimään nopeasti lentokentälle. Hän katsoi olemustani ja varmaan<br />
arveli, että minulla ei ollut kaikki ihan kotona tai ok. No oikeastaan hän oli täysin oikeassa.<br />
Matka ei kestänyt onneksi kovinkaan kauaa. Taksikuski tuntui olevan melkoisen puhelias<br />
kaveri, hän ehti päivitellä tuota autoräjähdystä ja kertoi varmana tietona, että paikallisen<br />
mafian kaverit olivat päättäneet eliminoida pari heidän tonteilleen pyrkinyttä tyyppiä pois.<br />
Kuulemma oli ammuttukin joku auton viereeen seulaksi.<br />
En sanonut mitään, pyörittelin hiljaa vain päätäni. Mielessäni näin Dorotkan viimeiset<br />
katseet, sen pelon ja ahdistuksen. Puristin käsiäni nyrkkeihin, jotta en olisi alkanut itkemään.<br />
<br />
Lentoasemalla kävelin suoraan Air Francen tiskille ja tiedustelin, olisiko seuraavalla lennolla<br />
Pariisiin vielä tilaa. Virkailija katsoi minua kuin aaveen nähneenä, otti puhelimen ja<br />
lausui sinne pari sanaa. Hetkessä vierelläni oli pari virkailijaa, jotka pyysivät minua<br />
seuraamaan heitä. En vastustellut. Siirryimme yllättäin vain hieman sivummalle ja nämä virkailijat<br />
antoivat minulle passin ja lompakon ja toivottivat hyvää matkaa!<br />
Tämän sanottuaan he lähtivät paikalta. Tuijotin sanattomana virkailijoita, kunnes avasin passin.<br />
Frank van Houden!<br />
Ja minun kuvalla varustettuna.<br />
Passin välissä oli myöskin lentolippu, oikeastaan kaksi lentolippua.<br />
Toinen oli minulle - tai siis Frankille - ja toinen Isabella van Houdenille.<br />
Arvasin, että tuo Isabella olisi........ Dorotka. Mutta Dorotka ei ollut täällä..... hän......<br />
en pystynyt edes ajattelemaan tuota!<br />
<br />
Katsoin lippua ja huomasin, että siinä oleva lento lähtisi aivan tuota pikaa.<br />
Kiireesti lähdin etsimään oikeaa lähtöporttia ja löysin sen aivan viime hetkellä.<br />
Nousin koneeseen ja sain ilokseni huomata, että lippu oli ensimmäiseen luokkaan.<br />
No lento ei olisi kuin hieman toista tuntia pitkä, mutta siinäkin ajassa ehtisi levätä jonkin verran.<br />
Pääsin paikalleni, kiinnitin vyön ja - nukahdin!<br />
Seuraavana tajusin, kun lentoemäntä herätteli minua. "Sir, olemme Pariisissa!"<br />
Koko muu kone oli jo lähes tyhjä. Haukottelin ja venyttelin, kiitin häntä ja poistuin<br />
muiden mukana koneesta putkea pitkin kohti terminaalia ja passintarkastusta.<br />
<br />
Tosin tajusin samassa, että eihän EU:ssa mitään passintarkastuksia sisärajoilla ole, mutta<br />
väliin tietenkin tehdään pistotarkastuksia. Minun kohdalla ei käynyt niin ja hetken kuluttua<br />
kävelinkin suuressa terminaalissa, kunnes.....<br />
-----------------------------------------------------------------------------------------------<br />
(29.4.2019)<br />
..... joku tuli takaani ja tarttui minua olkapäästä kiinni.<br />
"Sir!"<br />
Muuta tuo joku ei sanonut. Käännyin nopeasti ympäri ja näin hieman minua lyhyemmän<br />
nuoren miehen seisovan vierelläni. Häntä selvästi pelotti jokin, nimittäin tämän<br />
kaverin kasvot olivat kalpeat ja hikikarpalot valuivat otsalta.<br />
"Tämä piti antaa teille, Sir." Hän sanoi ja ojensi minulle pienen kuoren, jonka jälkeen hän<br />
suorastaan pinkaisi pois paikalta. Avasin kuoren, siellä oli rahaa. Muutama tuhat euroa<br />
erilaisina seteleinä, eikä mitään muuta. Mietin, että oliko kuori todella minulle vai oliko<br />
tuo kaveri erehtynyt henkilöstä. Kääntelin kuorta ja huomasin siinä olevan pienen pientä<br />
kirjoitusta yhdellä sivulla: Frank van Houden DST. Mietin hetken ja lopulta muistin....<br />
DST on Ranskan sisäinen vastavakoilutoimisto. Mutta eihän minulla ole heihin mitään<br />
kytköksiä - ainakaan tietääkseni.<br />
<br />
Nyt kuitenkin olin Pariisissa ja kello tikitti.<br />
Minun pitäisi jostain lähteä etsimään sen herran yritystä, kenen takin olin tosiaan<br />
napannut Dorotkalle sieltä klubilta ja jonka takia nyt olen siis Pariisissa.<br />
Samassa näin silmäkulmassa televisioita, joista tuli uutisia. Niissä kerrottiin Prahasssa<br />
sattuneesta autopommista, joka oli tappanut kaksi henkilöä ja yhden tila on vakava.<br />
Mietin, kumpi miehistä oli selvinnyt, koska kumpikin oli selvästi Dorotkaa isompi ja<br />
se ruumis, mikä kannettiin juuri pois tapahtumapaikalta, se oli selvästi pienempi kuin<br />
kumpikaan miehistä - eli Dorotka. Tuijotin tyhjänä televisioita, joita oli rivissä useampia.<br />
Toivoin kokoajan, että olisin saanut nähdä uutisen, että autossa ollut nainen olisi selvinnyt.<br />
Mutta mitään tällaista ei tullut.... ja tunsin taas ahdistavaa tuskaa sisälläni!<br />
<br />
Mutta pitkäksi aikaa en voinut tilannetta miettimään, koska aika oli rahaa ja minun piti<br />
yrittää löytää sen erään takin omistaja. Kaivoin käyntikortin ja luin muutaman kerran<br />
siinä näkyvän puhelinnumeron. Jotain tuttua siinä oli, mutta mitään ei tullut mieleen.<br />
Kävin ostamassa eräästä pienestä myymälästä jotain turhanpäiväistä, jotta sain kolikoita ja<br />
etsin puhelinkioskin. Tiesin, että monissa niistä olisi voinut maksaa luottokortilla, mutta<br />
päätin olla käyttämättä sitä. Jokin varoitti minua - mahdollisesti kortilla tehtyjä ostoja<br />
seurattaisiin reaaliaikaisesti jossain, jolloin liikkeitäni voitaisiin silläkin tavalla seurata.<br />
Onneksi löytyi puhelin, mihin kelpasi kolikot. Näpyttelin käyntikortissa olevan numeron ja<br />
odotin - hälytysääni tuuttaili muutamia kertoja ja sitten kuului hempeä naisen ääni langan<br />
toisesta päästä. "Allô!" Nielaisin nopeasti ja pahoittelin etten oikein hallitse ranskaa ja<br />
kysyin, pystyykö hän keskustelemaan englanniksi. Kuului hieman varovainen "Oui."<br />
Kerroin olevani vanha ystävä (en tietenkään maininnut vielä mitään nimeä itseltäni)<br />
tälle herralle, jolta olin saanut käyntikortin ja joka oli pyytänyt minua soittamaan hänelle,<br />
kun joskus tulen Pariisiin - ja tässä nyt olisin. Utelin, että olisiko tämä "ystäväni" tavattavissa.<br />
Hetken oli hiljaista, ymmärsin että langan toisessa päässä oleva nainen miettii vastausta.<br />
Itse tiesin, että tuo kyseinen tavoittelemani henkilö oli menehtynyt siellä yökerhossa Prahassa,<br />
mutta tämä nainen ei sitä selvästikään tiennyt.......<br />
Mutta sitten puhelimesta kuului matala, tumma, miehen ääni!<br />
<br />
"Haloo, ketä te sanoitekaan olevanne?" Sydämeni jysähti lähes paikoilleen!<br />
En ollut odottanut kenenkään ´miehen puhuvan puhelimeen. Olin pari sekunttia täysin hiljaa<br />
ja mietin nopeasti, mitä sanoisin tai tekisin. Kuulin kysymyksen uudelleen.<br />
Kakeltelin hieman ja pyysin anteeksi, etten heti vastannut. Valehtelin, että ohitseni käveli<br />
juuri todella kaunis ranskatar.... ja kyllähän hän varmasti miehenä tietää, että silloin voi katse<br />
hieman harhailla. Tuo ääni langan toisessa päässä naurahti aavistuksen verran, mutta<br />
naurahdus oli enemmänkin vain tekemällä tehty tilanteeseen sopivaksi, kuin aito naurahdus.<br />
Kysyin tältä mieheltä, että oliko hän se, ketä olin tulossa tapaamaan ja väitin vielä että<br />
hänen äänensä kuulosti jotenkin niin erilaiselta, kuin viimeksi tavatessamme.<br />
Huomasin, että tuo mies langan toisessa päässä meni hieman hämilleen ja mietti selkeästi,<br />
että kuinka hyvin oikein tunsin sen henkilön, kenen nimen olin hetki sitten sanonut.<br />
Lopulta tämä herra puhelimessa lähes kuiskasi minulle:<br />
"Älä yritä enempää, sinulla on rahat! Lähde nopeasti ja unohda, että soitit tänne.<br />
Me olemme kaikki vaarassa jos vielä...." KLIK!<br />
Puhelu meni poikki.<br />
<br />
Jokin sanoi mielessäni, että tuohon numeroon minun todellakin pitäisi soittaa, mutta....<br />
miksi tuo mies sanoi että en saa yrittää enempää. Tajusin, että uudelleen soittaminen olisi<br />
vaarallista - ei vain tuolle miehelle vaan myös itselleni.<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsCsEcnfTi5a7docUqU586BoullAO0aq33BXeImV6L7fWGM26QvuKrwlTjF1-mSrZCrk_UBeWTvNPf8xbhJCf0KPAaK5DbNl9liKtQtjR0buX8bypLdpd0vanNs9M6qc1Efrwn4TLN_uLh/s1600/taxi_parisien_january_29_2008.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1049" data-original-width="1600" height="209" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsCsEcnfTi5a7docUqU586BoullAO0aq33BXeImV6L7fWGM26QvuKrwlTjF1-mSrZCrk_UBeWTvNPf8xbhJCf0KPAaK5DbNl9liKtQtjR0buX8bypLdpd0vanNs9M6qc1Efrwn4TLN_uLh/s320/taxi_parisien_january_29_2008.jpg" width="320" /></a>Päätin poistua lentokentältä kiireesti. Vaan mihin lähtisin?<br />
Ensimmäisenä mieleeni tuli, että hetki jossain pienessä hotellissa voisi tehdä hyvää!<br />
Kiirehdin terminaalista ulos ja lähimmälle taksille, minkä näin.<br />
Mitään miettimättä autoon sisälle ja sanoin kuljettajalle, että lähin mahdollisimman<br />
pieni ja rauhallinen hotelli, kiitos. Tämä katsoi minua hetken arvostelevasti, mutta<br />
laittoi mittarin päälle hieman murahtaen ja käänsi autonsa pois parkista.<br />
Samassa näin sivuikkunasta, kun ulko-ovien eteen kurvasi kaksi tummaa Peugeottia.<br />
Taksikuljettaja näki samat autot ja totesi heikohkolla englannin kielellä, että<br />
nuo etsivät selvästi jotakuta ei-toivottua kaveria lentokentältä ja kentän<br />
omat poliisit ovat jo varmasti pyörineet jonkin aikaa samoissa tehtävissä terminaalissa.<br />
Väkisinkin minulle tulvahti mieleen ajatus, että he etsivät minua.<br />
<br />
Nauroin ääneen ja sanoin kuljettajalle, että minua nyt ei ainakaan etsitä, koska<br />
ainoa rikkeeni on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut yhdet parkkisakot.<br />
Tämä vain nyökkäsi.<br />
<br />
<a href="https://www.youtube.com/watch?v=Lq6rEPBN7aA" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=Lq6rEPBN7aA</a><br />
<br />
Hän ajoi arviolta parisenkymmentä minuuttia ja löysin itseni todellakin melkoisen pienen,<br />
hieman elämää jo nähneen hotellin edustalta. Maksoin mukisematta kyydin ja astelin sisälle<br />
hotellin aulaan. Muutama ihminen istuskeli pienessä loungessa ja vastaanottotiski oli<br />
ulko-ovesta hieman viistosti oikealle. Kävelin tiskille ja kysyin ystävällisesti, olisiko<br />
pariksi yöksi yhden hengen huonetta tarjolla. Virkailija ei alkuun tuntunut ymmärtävän minua,<br />
mutta kun näytin pinnistelevän ja yrittävän sanoa muutaman sanan ranskaa, hänelle nousi<br />
pieni hymy kasvoille ja vastasi, että kyllä vain. En kysellyt huoneesta enempää, täytin<br />
vaadittavat asiakirjat ja maksoin etukäteen huoneen. Virkailija antoi minulle huoneen ulko-oven<br />
lukkoon sopivan elektronisen avainkortin ja kertoi, että huoneeni on kolmannessa kerroksessa<br />
numerolla 303. Kiitin häntä ja suuntasin hissiin. Ei aikaakaan, kun olin jo huoneessani,<br />
Siellä ei mitään erikoisuuksia ollut, pieni kylpyhuone suihkulla ja huoneessa kovalta<br />
vaikuttava sänky, pieni pöytä, jossa vedenkeitin. Seinässä televisio. Minibaarikaappikin löytyi,<br />
mutta kun katselin sen sisältämien juomien hintoja, päätin olla niihin koskematta!<br />
<br />
Heittäydyin sängylle ja nukahdin.<br />
Heräsin hälytysääneen.....<br />
------------------------------------------------------------------------------------------------------ <br />
(22.8.2019)<br />
<br />
Hälytysääni pauhasi mielestäni kovempaa ja kovempaa!<br />
Ihmettelin hetken, mikä tuo oli, mutta sitten tajusin sen tulevan ulkoa. Huoneeni ikkuna<br />
oli auki ja kadulta kuului useamman poliisiauton sireenien äänet, jotk loppuivat<br />
hotellin kohdalla. Kurkkasin varovasti ikkunasta ulos ja näin useamman poliisin ryhmittyvän<br />
hotellin edustalle. Ei voi olla totta! Tajusin, että jollain ihmeellä minut oli keksitty täältä<br />
ja en saanut mitään muuta mieleeni, kuin taksikuskin joka oli ajanut varmaankin<br />
lähimmälle poliisiasemalle ja kertonut erikoisesta kyydistään.<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmnGt7wknmQvQ6pT6B0A3xG2i-WO0k0jSvF1BUeeANAPBPDNUJ8FH35QqY1jG7owjF13eJajyk2n-LVTg5eogQJ4DtMtIblgCQHOvbMM7TKEH_HqXVuK7rh38NB_BC_VetRuEiX4_e9DFM/s1600/french-protesters-destroy-police-car.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1020" data-original-width="1600" height="204" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmnGt7wknmQvQ6pT6B0A3xG2i-WO0k0jSvF1BUeeANAPBPDNUJ8FH35QqY1jG7owjF13eJajyk2n-LVTg5eogQJ4DtMtIblgCQHOvbMM7TKEH_HqXVuK7rh38NB_BC_VetRuEiX4_e9DFM/s320/french-protesters-destroy-police-car.jpg" width="320" /></a><br />
Minulla ei ollut juurikaan aikaa miettiä, mitä tehdä.<br />
Onneksi en ollut purkanut tavaroitani ja pääsisin ainakin nopeasti liikkeelle. Mutta mihin<br />
lähtisin ja kuinka vieraasta hotellista pääsisin edes pois ja poliiseja karkuun?<br />
Samassa ulkoa kuului räjähdys!<br />
Ilmanpaine sai ikkunan lasit hieman helähtämään ja avonaisesta ikkunasta tulvahti<br />
sisälle palava haju. Katsoin uudestaan nopeasti kadulle ja näin palavan poliisiauton.<br />
<br />
Samassa huoneeni ovi aukeni ja sisälle tuli ruskeaan nahkatakkiin pukeutunut tummaviiksinen<br />
mies. "Meidän oli pakko etsiä sinut! Onneksi soitit meille, nyt on kiire - tule!"<br />
En epäröinyt hetkeäkään. Äänestä tunnistin hänet siksi, kenen kanssa olin jutellut aikaisemmin<br />
puhelimessa ja hän oli nyt viemässä minua johonkin.<br />
<br />
"Poliisit eivät nyt tee mitään, koska arvelevat sinun olevan vahvasti aseistautunut.<br />
He odottavat lisävoimia tuon räjähdyksen vuoksi."<br />
Puolijuoksua syöksyimme hotellin käytävän toiseen päähän, missä oli ovi henkilökunnalle.<br />
Sieltä meni raput alakertaan ja hetkessä olimme varastotiloissa. <br />
Siellä oli pari hotellin työntekijää, mutta he eivät meihin halunneet kiinnittää juurikaan huomiota,<br />
koska keskustelivat kiivaasti kadulla tapahtuneesta räjähdyksestä.<br />
Astuimme talon sisäpihalle ja kuulimme, kuinka jostain oli lähestymässä helikopteri paikalle.<br />
<br />
<a href="https://www.youtube.com/watch?v=_lUcLF30u9A" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=_lUcLF30u9A</a><br />
<br />
Emme jääneet miettimään ja tuijottelemaan taivaalle, vaan seurasin tuota nahkatakkista miestä, joka<br />
kiireellä lähes juoksi pihan poikki vastapäisen talon seinustalle. Siitä johti kapeat kiviportaat kellariin<br />
ja sujahdimme portaat alas, ovesta sisälle ja olimme hämärässä ja tunkkaisessa kellarissa.<br />
Hän kaivoi taskustaan pienen lampun, koska ei halunnut sytyttää valoja kellariin. Seurasin häntä<br />
hiljaa ja löysimmekin oven, josta pääsi johonkin pitkään käytävään ja tuolta lopulta<br />
rappuja pitkin ulos pienelle sivukadulle. Seisoimme hetken ulko-ovella ja koitimme kurkkia<br />
varovasti ulos kadulle, näkyisikö mitään erikoista liikennettä tuolla tai olisiko siellä<br />
ei-toivottuja henkilöitä vahdissa. Mitään ei näkynyt, joten avasimme varovasti oven ja astuimme<br />
kadulle. Se oli tyhjä - ihmisistä. Vain pari autoa oli parkissa ja muutama polkupyörä.<br />
Hymyilin ja ajattelin, että saattaisimme sittenkin päästä noista poliiseista eroon!<br />
<br />
Lähdimme kuin muina miehinä kävelemään tuota pientä katua pitkin poispäin hotellilta<br />
ja pääsimme seuraavan kadun risteykseen. Tuo seuranani oleva mies mietti hetken ja kaivoi<br />
puhelimen taskustaan, mutta ennen kuin hän ehti soittaa sillä mihinkään, nappasin sen hänen<br />
kourastaan ja kielsin ehdottomasti tekemästä mielestäni mitään noin typerää!<br />
Hän lähes suuttui minulle ja huusi, että kuka minä oikein luulen olevani.<br />
En vastannut, vaan sanoin, että nyt on parempi vain jatkaa matkaa, eikä vielä ottaa<br />
kehenkään yhteyttä - se ei ole ollut kovin hyvä idea aikaisemminkaan...<br />
-------------------------------------------------------------------------------<br />
(02.04.2020)<br />
Kehoitin häntä vain kulkemaan mukanani, vaikka en ollut edes varma, kuka hän<br />
oli ja mitä hän minusta halusi. En tosin edes tiennyt, mihin oikein menisimme<br />
ja missä oikein olimme. Hetken mietin, missä oikein olimme ja kysyin sitä,<br />
- Le Montparnasse, oli vastaus. Nyt alkoi hiljaa itsellänikin kuvat mielessä kasaantua.<br />
Samassa muistin, että tuo hotelli Telemaque oli tuttu eräästä esitteestä, jota olin<br />
jossain vaiheessa lukenut. Yllättävää, että taksikuski vei minut tuollaiseen paikkaan,<br />
josta olin jossain vaiheessa nähnyt mainoksen.<br />
<br />
Yllättäin tajusin, että Pariisin katakombien luolasto kulkee tällä alueella ja mainitsin<br />
siitä. Tuo mies katsoi minua hämmentyneenä, hän ei varmaan uskonut korviansa:<br />
Joku ulkomaalainen tulee hänelle kertomaan, missä sijaitsevat Pariisin katakombit!<br />
Kysyinkin kohteliaasti heti perään häneltä, mistä pääsisimme nopeinten luoliin.<br />
Hän mietti hetken ja vastasi sitten hieman varovaisesti, että läheisen metroaseman<br />
laiturin päästä lähtee pieni kallioon hakattu onkalo, josta päästään luoliin.<br />
Joten ei muuta, kuin kohti metroasemaa!<br />
<br />
Nopeasti olimme metroaseman kulmalla huomataksemme, että sitä vartioi useampi<br />
poliisin partio. Nähtävästi hotellilta ei sitten löydetty mitään tai ketään..... ja<br />
nyt poliisi oli päättänyt valvoa julkisia paikkoja. Tuo mukanani oleva mies murahti,<br />
kääntyi nopeasti toiseen suuntaan ja käveli erääseen pieneen kauppaan sisälle - tietenkin<br />
minä perässä. Mitään sanomatta hän käveli takahuoneeseen ja veti lattialta paksun maton<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLzO5i4etJx3kTTqeVHA5zbAtI0ElmUpu3FEEYvooYfTAZUSmCyAQ0mqjE49gUgpvb8AQZIxmM2Rlp13KMSABuNqaJVBlDhF9mtWWBrDmo5Xc0rfTCV__ynWTzuG52d_tJwRg23_w0FqVX/s1600/121212.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="198" data-original-width="276" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLzO5i4etJx3kTTqeVHA5zbAtI0ElmUpu3FEEYvooYfTAZUSmCyAQ0mqjE49gUgpvb8AQZIxmM2Rlp13KMSABuNqaJVBlDhF9mtWWBrDmo5Xc0rfTCV__ynWTzuG52d_tJwRg23_w0FqVX/s1600/121212.jpg" /></a>sivuun. Sen alta paljastui selvästi jonkin luukun kansi. Paikalle tuli vanhahko herra, joka<br />
mittaili minua katseellaan, mutta ei sanonut sanaakaan. Yhdessä he nostivat tuon kannen<br />
pois ja alta paljastui muutamat raput alas pimeyteen.<br />
- Mennään tästä, pääsemme suoraan luoliin. Mutta varo päätäsi, tunneli on matala!<br />
Enempää ei puhuttu, laskeuduimme alas ja nopeasti olimmekin luolassa.<br />
Hämmästyneenä katselin ympärilleni: Satojen vuosien aikaiset vainajien pääkallot<br />
tuijottivat minua hiljaa.<br />
<br />
<a href="https://www.youtube.com/watch?v=XNvZbx3MYv4" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=XNvZbx3MYv4</a><br />
<br />
Seisoin jähmettyneenä, näky salpasi hengen!<br />
Tuo seurassani oleva mies nykäisi minua käsivarresta ja tiuskaisi<br />
- Nyt ei olla turistimatkalla! Tule, meillä ei ole liikaa aikaa olla täällä.<br />
Kuulimme jonkin ajan kuluttua jostain edestäpäin ääniä ja piilouduimme<br />
hämärään hautasyvennykseen. Äänet lähestyivät, joku naurahti ja kuulimme<br />
kameran laukaisijan ääniä. Turisteja! Täällähän tehdään kiertokävelyretkiä.<br />
Annoimme ryhmän mennä meistä ohi ja jatkoimme matkaa toiseen suuntaan,<br />
kunnes tulimme useamman käytävän risteykseen.<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjP6xHK3u2Vo5hs1Elf-RZ5qOR7zrV5y4AIaHol5hd8dOP1vrKkT4lzJiI8b4Z-o1_fgFBZlDfe9VhBrBoiVamuoivOMDM5YNjp_LBULHaSzYZ2ooUkcpK5aTt62sOGY2LUp8VYU1O3fmiC/s1600/121212.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="794" data-original-width="1200" height="211" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjP6xHK3u2Vo5hs1Elf-RZ5qOR7zrV5y4AIaHol5hd8dOP1vrKkT4lzJiI8b4Z-o1_fgFBZlDfe9VhBrBoiVamuoivOMDM5YNjp_LBULHaSzYZ2ooUkcpK5aTt62sOGY2LUp8VYU1O3fmiC/s320/121212.jpg" width="320" /></a>Näin, että tämä "ystäväni" oli epävarma, mihin noista kolmesta luolasta<br />
lähtisimme ja päätin tehdä jotain tilanteen pelastamiseksi.<br />
Puristin silmäni kiinni ja toivoin, että se mitä aiemmin oli tapahtunut, toteutuisi<br />
jälleen..... avasin varovasti silmäni ja katsoin pimeään luolaan....<br />
Olin oikeassa! Silmäni toimivat kuin infrapunakiikarit ja näin tuon pimeän<br />
luolan vihertävän sävyisenä. En kertonut tuolle seuralaiselleni mitään, mitä näin<br />
vaan sanoin, että hän vain seuraa minua, uskoisin meidän pääsevän ulos muualtakin<br />
kuin turisteille tarkoitetun luolan kautta. Hän epäröi lähteä perääni, mutta<br />
tajusi sen melkoisen nopeasti olevan ainoa mahdollisuus päästä huomaamatta<br />
pois katakombeista. Lähdimme etenemään....<br />
<br />
Olimme kulkeneet noin 10-15minuuttia, kun näin erään käytävän nousevan ylöspäin.<br />
Kerroin, että tuosta mennään - toivoen tietenkin, että ylhäällä ei ollut esteitä.<br />
Nousimme tuota pientä käytävää pitkin kohti maan pintaa ja kohta edessä olikin... ovi!<br />
Aloimme etsiä jotain kahvaa tai vipua, millä ovi aukeaisi, mutta mitään ei tuntunut löytyvän.<br />
Koputtelimme ovea, koskettelimme luolan seinää, etsimme kaikkea, mikä olisi saattanut<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5ETH7TynpFY5saSshYCRiuoPeGb6q15iJwTu2Ck0wI-Gc_GpxzhRNrUdKrnAeOmnkwL71k8goi6zAJ6FZO4fKVreW6heFl_zsgVpnx10EdkbcBBkDxY4-2Yj2IYUdkQFdPCyGP24Pnj7h/s1600/121212.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="400" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5ETH7TynpFY5saSshYCRiuoPeGb6q15iJwTu2Ck0wI-Gc_GpxzhRNrUdKrnAeOmnkwL71k8goi6zAJ6FZO4fKVreW6heFl_zsgVpnx10EdkbcBBkDxY4-2Yj2IYUdkQFdPCyGP24Pnj7h/s320/121212.jpg" width="213" /></a>olla oven aukaisemiseen vaikuttavan mekaniikan laukaiseva laite.<br />
Aloin olla kärsimätön ja astahdin hieman taaksepäin. Tunsin jalkani alla jotain kulmikasta.<br />
Kumarruin ja tajusin sen olevan pieni neliönmuotoinen kivi, johon oli kaiverrettu risti.<br />
Painoin sitä, mitään ei tapahtunut.... mutta kun koitin liikuttaa sitä, huomasin sen kääntyvän<br />
ja käänsin sitä lisää... kuulimme kuinka jossain narahti, naksahti ja sitten tuo ovi aukesi!<br />
Nenäämme nousi raittiimpi ilma, mutta silti tunkkainen ja kylmä.<br />
Mihin olimme päätyneet?<br />
<br />
Kävelimme oven toiselle puolelle ja painoin oven kiinni. Kuului pari naksahdusta ja<br />
ovi oli jälleen lukossa. Tutkin ovea ja syvennystä, missä se oli ja nopeasti löysin samanlaisen<br />
ristinmerkin eräästä pienestä koristeesta. Kokeilin sitä varovasti ja huomasin, että se<br />
antaa periksi - eli tämä oli oven avaava "kahva" oven tällä puolella. Hymyilin löydolleni.<br />
Huomasimme olevamme pienessä kappelissa, mikä onneksemme oli tyhjä.<br />
Tai niin arvelimme.<br />
................................................................................................ <br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<pre class="tw-data-text tw-ta tw-text-large" data-fulltext="" data-placeholder="Käännös" dir="ltr" id="tw-target-text" style="height: 72px; text-align: left;"><span lang="sl">
</span></pre>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Hiljainen mieshttp://www.blogger.com/profile/08594484220605124994noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5947837769813675195.post-37856894200061670162020-03-31T04:24:00.000+03:002020-03-31T04:28:04.473+03:00Kevättä kovalla vauhdilla kohti kesää...(30.3.2020)<br />
Hei vain tasapuolisesti jokaiselle, joka on joskus tänne blogisivulleni eksynyt.<br />
Olen äärimmäisen laiska ollut viimeaikoina kirjoittamisen suhteen, kun tuntuu siltä,<br />
että aika on mennyt kaikkeen muuhun "tärkeään" ja turhaan.....<br />
Nyt, kun ei pahemmin nukuta, päätin sitten hetkellisesti palata taas tänne ja kirjoitella<br />
jotain - ja kuten aikaisemminkin, niin ei nytkään kirjoituksissa ole laatutakuuta. Koittakaa kestää!<br />
<br />
Se jatkokertomus, mikä täällä blogissani on kesken, jatkuu varmaankin jossain vaiheessa).<br />
Kaikenlaiset kommentit otan mieluusti vastaan!<br />
<br />
No niin ja päivä menty eteenpäin, niin päätinpä heittää vielä jotain....<br />
Tuoreimmat raapustelut aina lopussa. (31.3.2020)<br />
-------------------------------------------------------<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsviBl5qwWStjSXPQpEbJ41XZb7NGDWo7lsYl2phH1NYJt9M-Zv0UW8TlhpteyC9E-8zdJPfw21VCbK9dKyJuSJkYbBBGtZrUSDAe-ZkCNJaES0V2kc5el4BE4vyXrGhlbYfyMomSMVX0h/s1600/121212.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="357" data-original-width="474" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsviBl5qwWStjSXPQpEbJ41XZb7NGDWo7lsYl2phH1NYJt9M-Zv0UW8TlhpteyC9E-8zdJPfw21VCbK9dKyJuSJkYbBBGtZrUSDAe-ZkCNJaES0V2kc5el4BE4vyXrGhlbYfyMomSMVX0h/s320/121212.jpg" width="320" /></a>Tunnet olevasi yksin.<br />
Tunnet, että ahdistaa..... uutiset syövät sieluasi, puristavat mieltäsi.<br />
Huudat hiljaa apua - vaan kukaan ei kuule, kukaan ei näe.<br />
Olet epätoivoinen!<br />
<br />
Tuntematon, näkymätön - uhka kaikille - syö mieltäsi, kalvaa elämääsi.<br />
Haluaisit nukkua..... nukkua pitkään ja toivoa, että herätessäsi<br />
kaikki olisi kuin ennen.....<br />
Mutta millaista oli ennen?<br />
<br />
Pysähdyt miettimään..... viet ajatuksesi taaksepäin hetkiin, jotka olivat<br />
arkisia - vaan nyt kultaakin kalliimpia.<br />
Mutta muistat myös jotain muuta: Muistat jotain itsestäsi!<br />
Tajuat kuivissa kyyneleissäsi....<br />
- et ollut sellainen, jota esitit toisille<br />
- et ollut sellainen...<br />
Et ollut!<br />
<br />
Hymyilit ulos, itkit sisälle....<br />
<a href="https://www.youtube.com/watch?v=0OhEuBvJ9dc" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=0OhEuBvJ9dc</a><br />
<br />
Ja nyt, kun "eilinen" on vain haalistuva muisto - vihdoin tajuat:<br />
- Et voi elää vain surren asioita, joille toiset hymyilisivät.<br />
- Et voi elää vain ajatellen itseäsi, enää.<br />
Ymmärsit, että olet yksi - mutta et ole yksin<br />
ja yhdessä sinä, minä, me muut - selvitämme tuon<br />
pienen tuntemattoman uhan maailmastamme!<br />
<br />
<br />
<a href="https://www.youtube.com/watch?v=5qTgjgkS10k" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=5qTgjgkS10k</a><br />
-------------------------------------------------------------<br />
<br />
Istun hiljaa sohvalla, kädessäni viinilasi. ja edessäni television<br />
tasaisena vaihtuva kuvavirta, jota en edes juurikaan seuraa.<br />
Ilta on jo vaihtunut yön pimeisiin tunteihin ja tuijotan ulos ikkunasta.<br />
Odotinko ja toivoinko ehkä näkeväni jotain?<br />
Ehkä - ehkä en.<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPUgJDHvu4DRcEp6TPm5g94fAJZ_qU9RkONonZXqIKiJZRaLCUKkgBNQh54AV5wRWjK4MZ5d_QJgSxkSxdxR-3nB6hj5v8vlmVnmGdX9V3CYV-w6JK6_1sd5Fxtt9MHsPkyb6ty_896aLd/s1600/121212.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="570" data-original-width="840" height="217" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPUgJDHvu4DRcEp6TPm5g94fAJZ_qU9RkONonZXqIKiJZRaLCUKkgBNQh54AV5wRWjK4MZ5d_QJgSxkSxdxR-3nB6hj5v8vlmVnmGdX9V3CYV-w6JK6_1sd5Fxtt9MHsPkyb6ty_896aLd/s320/121212.jpg" width="320" /></a>Mutta mieleni oli hämmentynyt!<br />
<br />
Laskin katseeni edessäni olevalle pöydälle ja siinä olevalle kortille.<br />
Se oli tiputettu aiemmin päivällä postiluukusta.<br />
Luulin että se oli tullut postin mukana, mutta siinä ei ollut merkkiä,<br />
ei leimaa, ei minun nimi- tai osoitetietoja<br />
Otin jälleen kortin käteeni ja luin sen.....<br />
..... ties kuinkakohan monennen kerran.<br />
<br />
Tuijotin tekstiä.... katselin käsialaa ja<br />
yritin miettiä, saada siitä irti jotain enemmän<br />
- enemmän, kuin mitä sanoissa luki!<br />
<br />
"Hei! Tapasimme äkkiseltään pari viikkoa sitten baaritiskillä.<br />
Minulla oli seuraa, sulla ei. Hymyilimme toisillemme ja sinä<br />
iskit silmää minulle. Olisin halunnut seuraasi, mutta kun<br />
en ollut yksin. Et tiedäkään, miten vaikea sinut oli löytää!<br />
Nähdäänkö pian samassa paikassa ihan kahdestaan?<br />
Terveisin se sinua pitkään katsellut."<br />
<br />
Join lasini tyhjäksi, huokaisin. En tahtonut ymmärtää vaikka<br />
sanat ymmärsinkin - ymmärsin oikein hyvin!<br />
Annoin aivojeni palauttaa mieleeni hetkiä, jolloin olin ollu<br />
jossain baaritiskillä..... mietin ja mietin.....tunsin, kuinka<br />
pieniä hikikarpaloita alkoi nousta otsalleni ja kämmeneni<br />
hikosivat. Kaadoin lisää viiniä...<br />
<br />
Säpsähdin!<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBMOIRZuObG_LRbNNeXh10zj0yHLpLTdo9Uu9YToNxOX9R1qzz-ofZDNAZcy9AG4VlVI8zeafYx1-VIS6nviJs6s4AXWE-VDIUBq3001otMTIKcredD-IbJ60oOfdvSKb8ER2XwBIrDKvm/s1600/121212.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="915" data-original-width="1368" height="214" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBMOIRZuObG_LRbNNeXh10zj0yHLpLTdo9Uu9YToNxOX9R1qzz-ofZDNAZcy9AG4VlVI8zeafYx1-VIS6nviJs6s4AXWE-VDIUBq3001otMTIKcredD-IbJ60oOfdvSKb8ER2XwBIrDKvm/s320/121212.jpg" width="320" /></a>Yllättäin muistin, muistin sen hetken, mistä kortissa tuo<br />
tuntematon minulle kirjoitti.<br />
Hetki palautui mieleenki kuin se olisi tapahtunut juuri tänään....<br />
Muistin, kuinka olin nojaillut baaritiskin kulmalla ja odottanut<br />
tarjoilijan vapautumista. Viereeni oli tullut pariskunta, joita en<br />
tuntenut, mutta jostain syystä tervehdin heitä ja hymyilin<br />
hänelle..... kevyesti nyökäten.<br />
Hän vastasi minulle ja muistan sen hymyn<br />
... ja kuinka katseemme kohtasivat vielä, kun<br />
he lähtivät kahdestaan kohti pöytää.<br />
<br />
Minulle se oli vain yksi hetki.<br />
Miksi se ei ollut sitä hänelle?<br />
Kenelle?<br />
Kysymyksiä pyöri mielessäni, ajatuksia, outoja ja hämmentäviä.<br />
Ahdistikin!<br />
Hän oli selvittänyt, kuka olin!<br />
Hän oli selvittänyt, mistä elin!<br />
Mutta minä en tiennyt hänestä mitään - en nimeä, en ikää - en yhtään mitään...<br />
Vain nuo sanat kortissa, joita taas luin.<br />
<br />
Hän oli ihastunut!<br />
<a href="https://www.youtube.com/watch?v=JIrm0dHbCDU" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=JIrm0dHbCDU</a><br />
<br />
Otin viinilasin, nostin hiljaa sen huulilleni ja annoin tuon<br />
täyteläisen juoman hemmotella makuhermojani ja vapauttaa<br />
mieleni ajatuksista, joita tuo kortti oli minun mieleeni tuonut<br />
- ajatukseni ahdistaen vanginnut!<br />
<br />
Päätin katsoa ja odottaa...<br />
Otin viimeiset kulaukset viinistä, sammutin television ja<br />
menin nukkumaan - arvellen, että huominen on<br />
päivä erilainen, ilman yllättäviä kortteja...<br />
- vaan miten väärässä ihminen olla voikaan!<br />
<br />
Heräsin ovikellon soittoon, pimputukseen tiheään.<br />
Nousin, kirosin ja ihmettelin.<br />
Kuka kumma aamulla varhain vaivata voi minua noin...?<br />
Vaan takana oven ollut ei muita -- rappu tyhjyyttä kumisi.<br />
Mutta:<br />
Lattialla oven pielessä oli kuori minun nimellä...<br />
Tajusin, sen tuoja oli vielä lähellä!<br />
<br />
Juoksin rappuset alas, juoksin lähes ulos - vaan ketään<br />
ei näkynyt, ketään ei missään kulkenut!<br />
Palasin, tiuskin ja sadattelin<br />
Nostin kuoren ja menin kotiini.... nopeasti avasin ja<br />
- tunsin, kuinka kylmä valtasi koko kehoni!<br />
<br />
"Valvoit myöhään. Toivottavasti nukuit hyvin!<br />
Nähdäänhän pian!"<br />
<br />
<a href="https://www.youtube.com/watch?v=1P8s51IKjig" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=1P8s51IKjig</a><br />
<br />
(jatkuu - joskus)<br />
31.3.2020 jatkoa.....<br />
<br />
Silmäni suurenivat, syöksyin ikkunaan ja yritin katsella ulos<br />
- toivoin ja pelkäsin näkeväni jotain, mitä en halunnut.<br />
Silti tunsin pettyneeni, kun en nähnyt mitään!<br />
<br />
Luin uudelleen tuon paperin, mikä oli kuoreen laitettu.<br />
Kuoressa oli ainoastaan sukunimeni sydämellä ympyröitynä.<br />
Käsialasta ymmärsin sen verran, että kirjoittaja oli tottunut kirjoittamaan<br />
myös käsin, eikä vain tietokoneella tai kännykällä.<br />
<br />
Olin jo rypistää paperin ja heittää sen pois, kun päätin, että<br />
minun on aika toimia. Vaan mitä tekisin ja milloin?<br />
Olisinko tarpeeksi rohkea toteuttamaan jotain järkyttävää?<br />
Tarvitsenko poliisia?<br />
Miljoonia ajatuksia, ahdistavia, hämmentäviä.... - tunsin avuttomuutta!<br />
<br />
Otin tuon kuoren käteeni ja olin laittamassa sitä paperiroskien sekaan, kun<br />
sisältä tipahti vielä yksi pieni lappu:<br />
"Odotan, että saan olla kanssasi koko illan ja yön kahdestaan!"<br />
<br />
<a href="https://www.youtube.com/watch?v=URJCXeAJP1c" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=URJCXeAJP1c</a><br />
<br />
Se riitti minulle!<br />
Hahmottelin mielessäni, mitä tekisin ja milloin......<br />
Lopulta tiesin, mitä tekisin!<br />
<br />
Soitin ystävilleni, työkavereille ja lähisukulaisille<br />
- estynyt olisin pari päivää vastailemaan soittoihin,<br />
mutta pyysin että jos minä ottaisin yhteyttä jotenkin, niin heti<br />
olisi soitettava takaisin.<br />
Kerroin: Matkalle pienelle lähden, vapaita viettelen<br />
- yksin rauhassa olisin ja elelen - mökillä aikaa viettäen.<br />
<br />
Soittojen jälkeen kävin tutussa kaupassa, juttelin muutaman<br />
myyjän kanssa muutaman sanan verran ja keräilin eväitä<br />
reissulle pienelle......<br />
Vaan mitä teinkään? Lähdinkö mökkielämää elämään?<br />
Nauroin hiljaa itsekseni: En!<br />
<br />
Vein auton erään tutun kaverin isoon talliin, sanoin että<br />
mökkitie on hiukan pehmeä ja olin vuokrannut maasturin.<br />
Taksilla kotiin ja... valot sammutin, kaiken hiljensin<br />
- oli, kuin ketään ei kotona olisikaan.... ja sitten vain odotin,<br />
koska - kuten jotenkin aavistelin - seuraavana yönä tapahtuisi.....<br />
(jatkunee taas joskus)<br />
---------------------------------------------------------------<br />
<br />
Maailma on täynnä uskomattomia tarinoita<br />
- ja kun miettii nykyistä maailman menoa, niin<br />
minun mottoni tuntuu osuvan kohdalle tällä(kin) hetkellä:<br />
<br />
Järjen määrä maailmassa on vakio<br />
- vain ihmisten määrä kasvaa!<br />
<br />
<a href="https://www.youtube.com/watch?v=JUdK90qhNKI" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=JUdK90qhNKI</a><br />
<br />
----------------------------------------------------------------<br />
31.3.2020<br />
<br />
Erilaisia..... - samanlaisia.... nuoria tai vanhoja, miehiä ja naisia.<br />
Keitä me oikeasti olemme?<br />
Jokaisella oma pieni "maailma" korvien välissä<br />
- joillakin vain ahtaita ajatuksia...<br />
<br />
Mutta olisitko sinä tai olisinko minä täällä mitään ilman<br />
toisia, olisimmeko mitään jos ei olisi ketään?<br />
Siksi kannattaa muistaa:<br />
Älä jää sinne omaan pieneen maailmaan, kun koko maailma tarvitsee sinua!<br />
<br />
<a href="https://www.youtube.com/watch?v=nCkpzqqog4k" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=nCkpzqqog4k</a><br />
-------------------------------------------------------------------- <br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Hiljainen mieshttp://www.blogger.com/profile/08594484220605124994noreply@blogger.com0