Translate - Google kääntäjä

Näytetään tekstit, joissa on tunniste kiusaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kiusaus. Näytä kaikki tekstit

perjantai 19. maaliskuuta 2021

Temptations Factory

 Kaikkien tosi-tv -ohjelmien fanien ei sitten kannata ottaa heti hernettä nenään. Elämä ei ole niin vakavaa ja vielä vähemmän vakavaa on tuollaiset epäjärkevät juoniköyhät yhdenasian "tosi-tv" ohjelmat, jotka eivät muuta tee, kuin tylsistyttävät katselijansa entistä tyhmempään olotilaan. Tuo on sitten muuten tutkittu, eli ei vain minun puhettani ja "alaleuan" heiluttelua. (18.3.2021)

......................................................................................

-Jaaaa oikein hyvää iltaa sinne kotisohville ja -katsomoille! Meillä onkin täällä stuudiossa tänään oikein    messevän mehevää settiiiii niinku teille tarjolla. - Juu meillä on vielä täs´ vuoden kovimmas skabas sit enää ku kovimmat parit heittämäs settii ja kisaamas samalla sopparist, minkä ansiost voittajat on niinku vuoden jokaisena viikkona esil´ monissa juoru-uutisissa vaikka ei käytäs ku ostaa Pirkka-olutta ja sipseiii. -Tänään neljäst parist sit lähtee niinku kaks vetää täält´ ja jäljelle jääneet saavat jo palkkioks itelleen Seiskapäivän vuosikerran ja Kaalimato.com:in lahjoittaman starttipaketin ja sille varmaa o´ sit käyttöö ainaskii jos on kuunnellu kisaajien juttui.

-Mut katsojille sit kans tiedox et´ parien puhelinnumbat ei viel oo auki, annetaan niide enste vetää eka setti ja sit avataan linjat. Soitto maksaa sit vaa´ 6,90 ekee kertalaaki plus verkkopalvelumaksuuuu. Mut ny on sit aika kertoo ketä tääl o niinku meil messis enää!

Joo, pari numba yx on toi turku-tampesterilaine kaksikko Kikki ja Pande. Pandehan pisti heti alus sillee tuulee, et se köyräs Kikkin parast frendii Tipsukkaa joka ny jo ex-kihlattunsa Nuubin kans tippu tokalla rundilla kisasta ulos. Nuubi oli kyl hyvä vetää lavalla shouta sillee ja sen "helikopteri" oli ainaskii yks parhaimpiiii mitä määä oon tääl ikuna sillee nähny! Kikki taas testas toissaviikol viel jatkos olleen Daizzun iskukyvyn, mut siihe soppaan sit´ tunki samal myös Röbä ja saatiikii sellane kunnon kolmiottelu..... Daizzun muija Sisse oli sammunu taas jo kymmene siduka jälkee, et ei siis yhtää tota viinapäätä! No ne tippuki sit kisast´ vaan sen takii, ku Daizzu koitti saada sammuneelta Sisseltä.... - Jaaa sitten seuraava pari: Röba tos tuliki sillee sanottuuu et se on edellee messis, mut mil ansioil? Sen kurvikas avovaimo MissKiss joka suostu paljastaan vast viimeviikol oikeen nimensä, on kyllä pitäny sit niinku ton parin kurssii ja käyrää korkeella. - Juu käyrät o´ ollu MissKissin kohdal korkeella ainaskii kisan alkupuolell Tadulla ja Kapolla, mut sit sattu jotain outoo ja Tadu ja Kapo ei loppupeleis enää tota MissKissiä halunnu mukaansa......

- Kolmas pari kisan loppusuoralla on itäsuomen lahja "vuoden turhin julkkis" ehdokkaaks. Aivan tajuttomalla yleissivistyksellä kehuskeleva Jontsuli ja sitä melkeen kymmene senttii lyhkäsempi Oltsu ovat kyl´ olleet mainio pari. - Siis eiks Jontsuli siin yhes ryhmäkisassa kertonu et lentokenttä Kastrup on siis Tukholmas ja se on saanu nimensä siit ku sodanaikana sinne tuotii sotalapsii ja muita orpoja ja ne kastroitiii et ne ei sotkeennu ruottalaisiin? - Juu se oli Jontsuli.Mut Oltsu on kyl saanu bointsei tuomaristolta ku on osannu käyttää tota lyhyyttä, siis vartalomittaa, hyvi hyväkseen ja siit on saatu hyvii näytteit ainaki sen MissKissin kans ja heti ekassa tehtävässä Putun kans. Putu anto ylistävii lausuntoi Oltsun mitast et kaveri oli melkeen valmiiks sopivan mittane ja kundis on kielimiehiä!

- Sit tää neljäs pari. Näähä oli viel muutama viikko sit pahasti pudotusuhan alla, mut tuomarineuvoston tiputuksen pelasti yleisöäänet ja sen takii pääkaupunkiseudun vika mukana oleva kaksikko saa vielä mahdollisuutensa. Neccy ja Bolle saiva ainaskii sympatiapisteit siit et ne teki edellises viikkotehtäväs reippaan ulostulon, mut ei sillee kaapist vaik Bollest silleee moni vähä aatteliki. No kaikki varmaa muistaa et niinku nää heitti omaa verioo eukonkannost ja Bolle käytti aputunkkiii kantohommas ja rakennettu esterata meni vesiesteelle saakka hyvi niinku mut ku ne sit jäi sinne kuhnii, nii loppu toi lähetysaika ja loppumatsku esitettiii sit netin puolel kahe aikaa seuraavana yönä. Sitä kertapassiii nettikatseluun myytii sillo yli 10 000 kappaletta! 

-Ja täs on niinku sit koko nelikko et kaikki.... montas noit o´ yhteensä? - Oota, mä laske, et Kikka, toine, kolmas, Röba, sit on kaks, Neccy ja viel yks.  Kolme nimee mä saan. - Joo mä laskin kans et kolme nimeeee... joo on ne sit kai kaikki, mut miks ne o´ nelikko? - No ku on Kikka ja sit on...äh, mä meni jo sekasi´ taas. Mut aletaan mainoste jälkee vetää tän illan kisaa!

https://www.youtube.com/watch?v=8f9fTQg1VKg

- No nii ja kivakiva hei kaikille, nyt ollaa taas täs suoras lähetykses´ ja kilpailijat on kaikki kehissä jo valmiina, tai siis niinku tuolla oleskeluhuonees ja niille on annettu parit kossuvissyt alle, et ei enää sillee jännitä. Tos alkuillast´ ne sai käydä saunas ja siit on sit ensiyönä matskuu tulos nettiiin et ny voi mennä ostaan sen kertapassin, mikä on tänää kovas tarjouksess, et saa sillee 45minsaa katseluaikaa ihan kolmen vartin hinnal, tai sillee toi tuottaja huuteli meidä korvamikkii. Hyvä diili!  

- Joo ja siis mulla on täss´ sit eka tehtäväkuori kädes, minkä toi tollane valkotakkine kaveri, mut mua se ei onneksi vieny samalla.... mitä mää oon kokoaika pelänny! Ja näin mä repäsen tän kuoren auki, noooiiiin.... siit se lähti ja oo, tääl o´ tällasta pinkkii paperii ja hetki, mä luen. - Älä ny pihtaa sitä tekstii vaan anna jo tulla! - No mult tulee sit vähä myöhemmin, mut tää tehtävä on sit tällane: Ku kaikki kilpailijaparit o´ ajanu kaikki karvat pois kisan aikana nii ny ensin naiste pitää valita joku mies tehtävää tekeen, mut sitä omaa kultsimussukkaa ei saa ottaa. - Jaahas ja säpinä alko, ny´ siel revitää Kikkin ja Neccyn toimest´ Oltsuuu ja Kikkiltä irtooo... mitä, onks sil peruukki? Neccy nappaa Oltsun samal ku Kikki juoksee tonne piilooon varmaa vetää tota jatkolettii sit kiii... - Mä olinki epäilly tota jo jonku aikaa ku seniinku näytti vähä luonnottomalt. 

- MissKiss kiirehti sit Bollen eteen ja Jontsuli ei aikaillu ja nappas itelleen Panden, joten se on sit niin et Kikki saa seuraks tähän kisaan Röban. Näil kyl on jo synkannu et mä luulen et toi Kikki ei oo pahoillaan siit et se joutuu tähän kisaan just Röban kans. Mu vähä mä ihmetteli silti tota MissKissin valintaa, et se halus jut ton Bollen. - No ei siin oo mitää outoo, MissKiss on koittanu saada Bollee jo montayksviikkoo mut´ aina o´ Bollen kulta Neccy ollu häiriimässä suunnitelmii ja ny´ ku Neccy oli hetken sivussa, MissKiss näki sit tilaisuutensa tulleen ja iski ku se sika siihen limppuun. - Eihä siat syö mitää limppui! Vai syöks ne? - No mu mummo ainaskii sano tollee et kaine on jotai limppui voinu syödäki mut ei kai siihe voita tai mitää rasvaaa oo laitettu.

-No nii ja onks kaikki parit sit lokoisasti Hyvä, viel ei saa tehdä mitää... jätä Pande se kutittelu ny kokonaa.... oota vähä! Noniii ja tehtävä siis on seuraava: Ku te ootte siis ajaneet muut karvat pois, paitsi siis hiukset ni ny teidä pitää liimaa parillenne karvoja sopivasti, et kilpakumppanist tulee sellane seitkytluvun tyylinen. Jokasessa makuuhuonees on karvakassi, siis kassilline karvoi... ja sit siel on sellasta aromaattist´´ iholle sopivaa liimaa, mikä ei kirvele tai kutita. Se on ainaski testattu Ukrainalaisessa labratrattoriassa... lappulipp... siis lapraporinnouta...eiku tutkimuslaitoksessa. Aikaa karvotukseen on puolituntii ja aika alkaa än yy tee nyyyyt.

- Ja me odotellessamme tuloksii katsellaan mainoksii....

https://www.youtube.com/watch?v=7u708oyCY9k

-Siinä sitä kyntämisen malliii sit kaikille. Kilpailijoiden ähinöist´ päätelle tuntuu silt, että karvoittaminen on päässy hyvään vauhtiin. Käydääs vähä kurkkaamas mitä kisaajat oikeen puuhaavat. -Juu hyvä idea ja huonees yx on Kikki ja Röba. Röba vetaa bissee, makaa sängyl ja Kikki koittaa jotai tupsui töpötellä sen rintaan samalla kun Röballa joku "töpöttelee"..... ja mennääs sitte eteenpäin seuraavaan huoneeseen. - Joo huonees kaks on tää MissKiss ja Bolle, mut mis´ ne oikeen on Aa... suihkust kuuluu jotain jodlaukselt kuuluvaa ääntä ja se kuuluu Bollelle.... me ei kestetä tuota enempää.

 - Niin ja tääl kolmosessa on usein oltu kakkosessa, tän kauden aikana, mitä puheet on kertoneet. Jontsuli ja Pande ovat ottaneet sillee vakasti tän jutu ja niil on ihan paperil suunnitelma.... eiku ne on pelannu jotai ristinollaa tai mitä lie... mut ny Pande tekee kainalokarvoi ja Jontsuli kikattaa... onpa siistin näköst touhuu, vähän luulen et noi ei loppupeleis pärjää ellei niiden kumppanit pane paremmaks. - Ja nelosessa pannaan paremmaks ainakin Neccyn kannalt´ sillä hän seisoo näköjään Oltsun edessa silmät kii ja oltsu tuhertelee jotai tuheroksi mainittavaa...  - Jaahas, juuri saamamme tiedon mukaan meilt kysyttii et pitääks pers... siis ahteriaukkokarvatki tehä... Tuomarineuvosto kokoontuu.... Me mennää niinku mainoskatkolleee!

https://www.youtube.com/watch?v=Er-8-nIJwQY 

-Voi voi, meidä tuomarineuvosto heitti pallon sit teille katsojille, et te päätätte pitääkö karvottaa myös tuolta peräpuoleltaki. Nyt o´ sit noi linjat auki ja textarii saa kans käyttää! Kisa jatkuu sit´ ku ollaan saatu kassaan taas kerättyy... eiku siis kisa jatkuu jonkuajan kuluttuu!

----------------------------------------------------------------------------









tiistai 8. joulukuuta 2015

Itsenäisyyspäivän jälkeen kohti joulua....

Jaahas, siinä sujahti päivä, jolloin Suomi täytti 98v!
No sää ei ollut kuitenkaan suosiollinen juhlimiselle - valitettavasti.
Linnan juhlat olivat yhtä poikkeusta lukuunottamatta todella yksitoikkoiset. Onneksi en pahemmin seurannut,
mutta Armas Ilvo teki tempun, joka sai todellakin pysähtymään! Veteraanin iltahuuto - se oli siinä - kiitos!

Mitäs itselle? No tässähän tämä. Muutamat pikkujoulut on takana ja vielä parit edessä, töiden merkeissä.
Paljoa en ole itse juhlimaan ehtinyt, enkä niin välitä edes mistään ryyppy-bileistä (toim.huom. "joo-joo").
Joululahjoja jo hieman katsellut ja jotain on jo ostetukin. Itsellä vain toive, että joulu olisi kaunis, valkoinen
ja rauhallinen - muuta en kaipaa. No okei, ehkä vähän hyviä jouluruokia.....

-----------------------------------------------------------------------

Sä huusit mennessäsi sanoja, huusit ja huusit....
Mä vain hiljaa vastasin:
Älä tästä mene, älä paikalta lähde!
Älä mua tähän jätä, missä itse et enää ole!
Älä katoa - hei - älä katoa.....
Sun paikkasi on yhä tässä, mun vieressä.

Meillä oli ollut aikaa tehdä vaikka mitä.
Mä halusin sulle asioita, pieniä ja kauniita...
- hetkiä irti arjesta tästä!
Meillä oli ollut aikaa.... mutta sä et halunnut pysähtyä,
sä et halunnut nauttia.... - irroittaa itseäsi kiireestä
- sun oravanpyörästä hullusta!


Sä huusit mennessäsi... sä vain huusit - ja juoksit...
Mä vain hiljaa vastasin:
Älä tästä poistu, ettei taas tämä toistu!
Älä mulle selkääsi käännä.... älä veistä minussa väännä...
Älä katoa - hei - älä katoa...
Sun paikkasi on yhä tässä, mun vieressä.

Olit usein syyttänyt minua siitä, että tulin liian lähelle.
Olit haukkunut minua siitä, kun halusin sulle vain hyvää....
- antaa edes vähän elämääsi, jotain erilaista.... irtiottoa arjesta!
Sitä et ymmärtänyt..... - sitä et .... et vain ymmärtänyt.
Ja kaiken käänsit viaksi mun.

Mä hiljaa katselin sua.... mä katselin vain perääsi...
- kuulin enää huutosi, tuulessa viiltävässä.
Mä vain hiljaa vastasin:
Älä tästä poistu, älä tästä.... meidän elämästä!
Älä katoa - hei - älä katoa....
Sun paikkasi on yhä tässä, mun vieressä.

----------------------------------------------------------------------------

Aamu varhainen, hieman utuinen.
Heräsin viereltä hänen.... katselin hänen levollisia kasvoja.....
- hän vielä nukkui.
Suutelin katseellani häntä hiljaa.... hymyilin.
Siinä oli hän..... - juuri hän!

Nousin hiljaa, varovasti tuosta vuoteelta....
- ei, eihän hän heräisi.... ei - onneksi.
Nousin.... katsahdin taakseni ja hymyilin!
Hänet minä halusin, hänen kanssa aina olisin.

Puin hiljaa ylleni ja lähdin, painoin varovasti oven kiinni...
- eihän hän heräisi.... - toivoin mielessäni hiljaa, ulos astellessani.

En pois lähtenyt!
En karkuun juossut!
En kadonnut - häneltä, en - en todellakaan - en.
Kävelin pieneen puotiin, ostin jotain ja palasin.
Hän vielä unessa oli, sittenkin - minun onnekseni...

Keittiöön - aamukahvia keittämään, aamiaista tekemään.
Ja kun sain kaiken valmiiksi, kuulin hiljaisia ääniä takanani....
Hän oli herännyt, perääni hiipinyt kietoen kätensä ympärilleni!
Käännyin ja suutelin, lämpimästi - silmät loistaen.

Hän näki kaiken tekemäni ja sitten ne - hakemani....
Kaksi ruusua maljakossa, pöydällä aamiaisen kera!
Näin pienen kyyneleen silmäkulmassa, pyyhkäisin ja kuiskasin.....
Hän rutisti minua lujaa, vastasi sanoilla samoilla!
------------------------------------------------------------------

Elämä!
Niin arvaamaton ja oikukas.....
- koskaan et tiedä, mitä se antaa - mitä se ottaa.... mitä se eteesi tuo.
Elämä!

Sä luulet voivasi huijata sitä, sä luulet hallitsevasi sitä, sä luulet....
Mutta.... se on vahvempi kuin sinä!
Mutta... se on heikompi kuin kukaan!
Elämä!

Elämä!
Niin arvaamaton ja oikukas....
- kuin pienen kynttilän hentoinen liekki - sinnittelee ja loistaa, väliin tukahtuu.... hiipuu...
Elämä!

Sä olet se, ketä voi siitä pitää kiinni.... elää elämää!
Sä olet se, ketä voi liekkiä sen ylläpitää.
Mutta - älä sitä yritä huijata!
Mutta - älä yritä sitä komennella!
Elämä!

Se vie..... se ottaa, se antaa - se on arvaamaton, mutta arvokkainta mitä sinulla on!
Älä vie sitä toisilta - älä vie sitä itseltäsi - älä sitä vahingoita, älä liekkiä sammuta.
Se on sun - se on mun - se on kaikkien.
Elämä!

--------------------------------------------------------------------------------

Meitä on monenlaisia.
On pitkiä, on lyhyitä.... on lihavia, on hoikkia..... on tummia, on vaaleita....
Meitä on monenlaisia.

Jotkut meistä ovat aina iloisia,
jotkut meistä hieman synkkämielisempiä....
Toiset avuliaita ja sitten ne eräät - itsekkäitä!

Ne - itsekkäät!
Saavat jotkut jopa uskomaan, että heidän tapansa - mielipiteensä - ovat vain oikeita.
Ne - itsekkäät!
Saavat toiset tuntemaan itsensä usein arvottomiksi, turhiksi.... - huonoiksi.
Ne - itsekkäät!

Kohdannut olen itsekin - ihmisen jos toisenkin.... - itsekkään.
Ensin hymyillään, yhdessä ehkä nauretaan.
Ensin vierelle päästetään, toistakin hetki kuunnellaan....
Vaan - se oma luonne tuollaisen - sieltä se paljastuu sittenkin,
tuo luonne itsekkään!

Silmiin katsonut näitä olen, ne kertovat kaiken.
"Silmät ovat sielun peili" - ja niillä ei valehdella voi, edes itsekäs...
- ja niihin kun katsoo - niiden taakse näkee, näkee vain - tyhjää.
Koska hän on - itsekäs!

Siksi sinulle - kuten itse sanon myös itselleni - älä ylenkatso toisia,
älä kuvittele olevasi se ainoa joka tietää, älä syyttelemällä seurustele,
älä toisia sivuuttele - koska elämä antaa enemmän, kun toisetkin huomaat!
-----------------------------------------------------------------------------











































tiistai 30. joulukuuta 2014

Vanha takana - uusi edessä

No niin, se alkaa olla sitten taas se aika vuodesta kun taivaalle täräytetään tuhansilla ja taas tuhansilla euroilla ilotulitteita, eli vuosi vaihtuu. Eihän siinä mitään, hetken valoisa ja räiskyvä ilo. Tietty on ihmisiä, jotka eivät erinäisistä syistä voi kestää ja sietää ilotulituksia. Itse hyväksyn ne, vaikka en olekaan mikää älytön räiskyttelijä. Niissäkin voi kohtuutta ja järkeä käyttää ja
näille junioreille ja teineille pitäisi kunnolla kertoa, miten ja missä voisi ammuskella niitä pommejansa ja paukkujansa.

Sitten on se toinenkin lieveilmiö uudessavuodessa, eli alkoholi! Se valitettavasti vain näyttelee Suomalaisessa yhteiskunnassa suurta roolia ja tuntuu, että kukaan ei osaa eikä voi juhlia mitään,
ellei ole "nuppi turvoksissa" ja se on vasta kova tyyppi, kuka on ensin juonut kopan kaljaa, pari kossupulloa, muutaman jallun, puolikkaan viskipullon, sikspäkin siideriä ja lähtee tämän jälkeen "baariin" örveltämään.... Näitä taas varmaan joutuu tänäkin uutenavuotena töitten puolesta
"ihailemaan" jonkin verran!

Mitäs muuta? Viime aikoina on ollut hieman erikoisempaa elämää. Erääseen henkilöön ei saa
kunnolla yhteyttä, pari muuta ovat muuten vain takavasemmalla ja ... sitten taas on onneksi
saanut nauttia aivan loistavastakin seurasta, eli ehkä tässä on menty fifty-fifty tapahtumien saatossa. Töissä ollut ihan mukavaa, eli pieni irtiotto Suomenlahden toiselle puolelle tuossa jouluna teki sittenkin miehen mielelle hyvää! No kotona odottelee vielä yhdet tuliaiset, mutta
eipä niitä kyselleellä tunnu olevan kiireitä saada "tilausta" itselleen.
-----------------------------------------------------------------------------------------------

Olit viikko kaksi sitten jotain, olit sitä - olit taikaa.
Olit siinä silloin ja sua sieluuni ahmin!

Olit viikko kaksi sitten kanssain, olit siinä - olit jotain.
Olit sitä silloin ja sua itselleni tahdoin!

Olit, pidit mut lähelläsi.
Olit, otit mut lähellesi.
Olit - kunnes....                                  


Meni viikko, meni se toinen.
Meni se, mitä olit ja mitä annoit.
Meni ne hetket, mitkä mulle loit.

Olit se toinen.
Olit se erilainen.
Olit - en tiennyt mitä - sä vain, olit.

Yritin saada sua puhumaan,
koitin saada sut kertomaan.
Vain vaikenemisen muuri mut vastaanotti.
Vain äänettömyys syvä ja kylmä.... mua kosketti.

Sä et suostunut kertomaan,
et paljastamaan.
Sä et suostunut puhumaan,
et oloani helpottamaan.

Mihin veit sen lämmön, mitä mulle olit?
Mihin veit sen iloin, minkä mulle toit?
Miksi nyt vain kylmää ylleni sain?
Vaikka lämpöä ja iloa sulta etsin, sitä hetken jo sain!
Miksi?
Miksi?
Miksi?
--------------------------------------------------------------------------------

Jo päiviä sun kanssa viestittelin.
Vaihtettiin kuulumisia, naurettiin toisillemme.
Hulluteltiin sanoilla, naurettiin tyhmyyksille.... oltiin onnellisia.

Sitten haluttiin tavata, nähdä ja kohdata.
Minua jännitti, sydämeni hypähteli. Hikoilutti ja tärisytti!
- Hän haluaa tavata!
Huusin kotonani yksikseni.
- Hän haluaa tavata!
Hymyilin itselleni!
- Hän haluaa tavata!

Jännityksestä jäykkänä suunnistin paikkaan sovittuun.
Kello tikitti, hermoilin.
Eihän tässä näin pitäisi käydä - minulle. Olo kuin teinipojalla ensitreffeillä....
Kello tikitti, hermoilin.
Etsin sinua katseellani - en löytänyt, aloin jo epäillä että "oharit teit".
Sitten näin hahmon, lähestyvän - sinut!

Tulit...... sittenkin.
Varovasti halasimme, kuin vieraat ensikertaa kohtaisivat.
Väkinäistä naurua, hymyilyä... jännittynyttä.

Menimme kahville, löysimme sivusta pienen vapaan pöydän
- kuin tilauksesta, meille.
Otin varovasti kädestäsi kiinni, se tärisi!
Katsoit minua ujosti, kun kysyin: "Miksi täriset, mitä pelkäät?"
Et sanonut mitään, puristit vain kättäni lujempaa....se tuntui lämpimältä.

Jutettelimme, hain toiset kahvit.
Aikaa kului, juttelimme.
Ihmiset ympärillämme vaihtuivat. Asiakkaita tuli ja meni
- me vain juttelimme.
Alkoi jännityskin kadota, ruumis rentoutua, mieli avautua
- ja nauru vapautunutkin jo helisi.

Lopulta päätettiin poistua - jonnekin - olla vielä kahden.
Pääsin ylös pöydästä, kun sinä tulit vierelleni - halasit, lujaa..
- aivan kuin et koskaan olisi ketään halannut!  
Hämmennyin hetkeksi, mutta vastasin halaukseesi.
Painoit pääsi rintaani vasten ja kuiskasit: "Voi, tässä olisi niin hyvä olla!"
Ja hetkeksi pysähtyi aika...

Lopulta lupasin viedä sinut kotiin.
Haimme autoni, hiljaa kerroit suunnan....
Pidimme toisiamme käsistä kiinni, hymyilit hieman.
Matka oli pitkä, vaan niin lyhyt!
Matka kesti, vaan ei tarpeeksi!

Pysäytin lähelle kotiasi, jäimme autoon hetkeksi juttelemaan.
Näin silmäsi kertovan paljon, vaikka ääneen koitit sanoa muuta.
Koitin itsekin sanoa jotain, mutta kurkkua puristi jokin....
Mutta emme tarvinneet sanoja, koska oli tekoja - joita kumpikin ymmärsi
- ja tiesimme tapaavamme pian, olevamme yhtä ja yhdessä!


Eikä kotimatka tuntunut ikävältä!
Piristithän sitä vielä viesteilläkin... - lupauksella nopeasta näkemisestä.
----------------------------------------------------------------------------------------

Mihin olin lupautunut?
Mitä olinkaan sanonut?
Mietin sanoja itsekseni taas, kun sinulta tuli viesti.

Kysyit vain: "No koska?"
Enkä muistanut, mitä tarkoitit!
Enkä kehdannut kysyä, mitä lupasin!
Kysyit vain: "No koska?"

Useamman päivän, jo viikon, olin jotenkin selvinnyt....
Aina jotain keksinyt, en voinut, en ehtinyt....
- en vain kehdannut tunnustaa, en sinua muistanut - en, mitä olin luvannut!

Sä viestitit, kyselit ja ihmettelit.
Mä kiemurtelin, mietin ja kelasin.
Kirosin, miten olin jotain unohtanut - jotain selvästi tärkeää!
Sä vihjailit, mutta se ei auttanut.
Sä kyselit, mutta et vain suoraan... - et tietenkään!

Sitten, yllättäin tavattiin. Viimein sä sitten ääneen totesit!
"Niin koska sä tulet? Sun piti tulla hieromaan!"
Ja mä helpotuin.
Mä niin helpotuin!

Sopertelin, selittelin, vähän joo - änkytin.
Nopeasti jotain kokoon kehittelin.
Menikö läpi? No ei tietenkään. Sä arvasit, mä olin unohtanut.
Ja anteeksi pyytää sain.
Anteeksi, sen ääneen lausuin vain.

Sovittiin, koska tulisin.
Sä lupasit yllättää.... mietin vain miten.
Sä nauroit vain.... sanoit, että selviää, kun nähdään....
- mä ihmettelemään jäin!

Pari päivää meni, sitten sen aika tuli.
Ilmestyin luoksesi, kuten lupasin - ja nyt kun lopulta muistin!
Nauraen avasit oven, enkä vielä tiennyt miksi nauroit... ihmettelin.
Tarjosit ensin kahvit, ne hiljaa joimme.

Sovimme, mitä tekisin.
Sovimme, missä hieroisin.
Sitten vain poistuit.... hieman naurahtaen.... ja mä olin ymmälläni
- taas täysin ymmälläni!

Vaan kun palasit, sitten tajusin.
Miksi nauranut olit, miten minut yllättäisit....
Enkä voi sanoa muuta, kuin....
- hieroin sinua, hellästi.


 ---------------------------------------------------------------------------------------

Pakkasyö.
Elohopea vajosi hiljalleen alemmaksi ja alemmaksi.
Pakkanen nipisteli puita, niiden oksat rasahtelivat kylmyyden
kiusatessa niitä.

Savupiiput tupruttivat savut pystysuoraan taivaalle.
Jossakin talojen ikkunat huurtuivat, saaden jäisiä kuvioita pintoihinsa.
Pakkanen kutitteli taloja, jäädytti niiden seiniä.

Pakkasyö.
Yksinäisten kulkijoiden alla narisi lumi, rouskui kun lumihiutaleet
hajosivat kenkien alla.
Muutamien autojen pakokaasut leijuivat usvalauttoina maata pitkin
pitkän aikaa, ennen kuin ne nousivat ylemmäksi ja hajosivat.

Valot näyttivät kirkkailta, teräviltä... suorastaan silmiin pistäviltä.
Lämpömittarin lukemat vain vajosivat, vajosivat.... alaspäin.....
Tuntui kuin kaikki olisi pysähtynyt tuon pakkasen takia!        


Pakkasyö.
Lähes äänetön.... kirkas, silti pimeä.... pakkasyö.
Vain kylmyyden aiheuttamat paukahdukset, rasahdukset ja naksumiset
rikkoivat tuota äänettömyyttä
- ei ollut enää kulkijoitakaan, ei kävellen - ei autoillakaan.
Oli vain tuo, pakkasyö!


 ---------------------------------------------------------------------------------------