No sää ei ollut kuitenkaan suosiollinen juhlimiselle - valitettavasti.
Linnan juhlat olivat yhtä poikkeusta lukuunottamatta todella yksitoikkoiset. Onneksi en pahemmin seurannut,
mutta Armas Ilvo teki tempun, joka sai todellakin pysähtymään! Veteraanin iltahuuto - se oli siinä - kiitos!
Mitäs itselle? No tässähän tämä. Muutamat pikkujoulut on takana ja vielä parit edessä, töiden merkeissä.
Paljoa en ole itse juhlimaan ehtinyt, enkä niin välitä edes mistään ryyppy-bileistä (toim.huom. "joo-joo").
Joululahjoja jo hieman katsellut ja jotain on jo ostetukin. Itsellä vain toive, että joulu olisi kaunis, valkoinen
ja rauhallinen - muuta en kaipaa. No okei, ehkä vähän hyviä jouluruokia.....
-----------------------------------------------------------------------
Sä huusit mennessäsi sanoja, huusit ja huusit....
Mä vain hiljaa vastasin:
Älä tästä mene, älä paikalta lähde!
Älä mua tähän jätä, missä itse et enää ole!
Älä katoa - hei - älä katoa.....
Sun paikkasi on yhä tässä, mun vieressä.
Meillä oli ollut aikaa tehdä vaikka mitä.
Mä halusin sulle asioita, pieniä ja kauniita...
- hetkiä irti arjesta tästä!
Meillä oli ollut aikaa.... mutta sä et halunnut pysähtyä,
sä et halunnut nauttia.... - irroittaa itseäsi kiireestä
- sun oravanpyörästä hullusta!
Sä huusit mennessäsi... sä vain huusit - ja juoksit...
Mä vain hiljaa vastasin:
Älä tästä poistu, ettei taas tämä toistu!
Älä mulle selkääsi käännä.... älä veistä minussa väännä...
Älä katoa - hei - älä katoa...Sun paikkasi on yhä tässä, mun vieressä.
Olit usein syyttänyt minua siitä, että tulin liian lähelle.
Olit haukkunut minua siitä, kun halusin sulle vain hyvää....
- antaa edes vähän elämääsi, jotain erilaista.... irtiottoa arjesta!
Sitä et ymmärtänyt..... - sitä et .... et vain ymmärtänyt.
Ja kaiken käänsit viaksi mun.
Mä hiljaa katselin sua.... mä katselin vain perääsi...
- kuulin enää huutosi, tuulessa viiltävässä.
Mä vain hiljaa vastasin:
Älä tästä poistu, älä tästä.... meidän elämästä!
Älä katoa - hei - älä katoa....
Sun paikkasi on yhä tässä, mun vieressä.
----------------------------------------------------------------------------
Aamu varhainen, hieman utuinen.
Heräsin viereltä hänen.... katselin hänen levollisia kasvoja.....
- hän vielä nukkui.
Suutelin katseellani häntä hiljaa.... hymyilin.
Siinä oli hän..... - juuri hän!
Nousin hiljaa, varovasti tuosta vuoteelta....
- ei, eihän hän heräisi.... ei - onneksi.
Nousin.... katsahdin taakseni ja hymyilin!
Hänet minä halusin, hänen kanssa aina olisin.
Puin hiljaa ylleni ja lähdin, painoin varovasti oven kiinni...
- eihän hän heräisi.... - toivoin mielessäni hiljaa, ulos astellessani.
En pois lähtenyt!
En karkuun juossut!
En kadonnut - häneltä, en - en todellakaan - en.
Kävelin pieneen puotiin, ostin jotain ja palasin.
Hän vielä unessa oli, sittenkin - minun onnekseni...
Keittiöön - aamukahvia keittämään, aamiaista tekemään.
Ja kun sain kaiken valmiiksi, kuulin hiljaisia ääniä takanani....
Hän oli herännyt, perääni hiipinyt kietoen kätensä ympärilleni!Käännyin ja suutelin, lämpimästi - silmät loistaen.
Hän näki kaiken tekemäni ja sitten ne - hakemani....
Kaksi ruusua maljakossa, pöydällä aamiaisen kera!
Näin pienen kyyneleen silmäkulmassa, pyyhkäisin ja kuiskasin.....
Hän rutisti minua lujaa, vastasi sanoilla samoilla!
------------------------------------------------------------------
Elämä!
Niin arvaamaton ja oikukas.....
- koskaan et tiedä, mitä se antaa - mitä se ottaa.... mitä se eteesi tuo.
Elämä!
Sä luulet voivasi huijata sitä, sä luulet hallitsevasi sitä, sä luulet....Mutta.... se on vahvempi kuin sinä!
Mutta... se on heikompi kuin kukaan!
Elämä!
Elämä!
Niin arvaamaton ja oikukas....
- kuin pienen kynttilän hentoinen liekki - sinnittelee ja loistaa, väliin tukahtuu.... hiipuu...
Elämä!
Sä olet se, ketä voi siitä pitää kiinni.... elää elämää!
Sä olet se, ketä voi liekkiä sen ylläpitää.
Mutta - älä sitä yritä huijata!
Mutta - älä yritä sitä komennella!
Elämä!
Se vie..... se ottaa, se antaa - se on arvaamaton, mutta arvokkainta mitä sinulla on!
Älä vie sitä toisilta - älä vie sitä itseltäsi - älä sitä vahingoita, älä liekkiä sammuta.
Se on sun - se on mun - se on kaikkien.
Elämä!
--------------------------------------------------------------------------------
Meitä on monenlaisia.
On pitkiä, on lyhyitä.... on lihavia, on hoikkia..... on tummia, on vaaleita....
Meitä on monenlaisia.
Jotkut meistä ovat aina iloisia,
jotkut meistä hieman synkkämielisempiä....
Toiset avuliaita ja sitten ne eräät - itsekkäitä!
Ne - itsekkäät!
Saavat jotkut jopa uskomaan, että heidän tapansa - mielipiteensä - ovat vain oikeita.
Ne - itsekkäät!
Saavat toiset tuntemaan itsensä usein arvottomiksi, turhiksi.... - huonoiksi.
Ne - itsekkäät!
Kohdannut olen itsekin - ihmisen jos toisenkin.... - itsekkään.
Ensin hymyillään, yhdessä ehkä nauretaan.
Ensin vierelle päästetään, toistakin hetki kuunnellaan....
Vaan - se oma luonne tuollaisen - sieltä se paljastuu sittenkin,
tuo luonne itsekkään!
Silmiin katsonut näitä olen, ne kertovat kaiken.
"Silmät ovat sielun peili" - ja niillä ei valehdella voi, edes itsekäs...
- ja niihin kun katsoo - niiden taakse näkee, näkee vain - tyhjää.Koska hän on - itsekäs!
Siksi sinulle - kuten itse sanon myös itselleni - älä ylenkatso toisia,
älä kuvittele olevasi se ainoa joka tietää, älä syyttelemällä seurustele,
älä toisia sivuuttele - koska elämä antaa enemmän, kun toisetkin huomaat!
-----------------------------------------------------------------------------
