Translate - Google kääntäjä

Näytetään tekstit, joissa on tunniste puhelin. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste puhelin. Näytä kaikki tekstit

perjantai 19. maaliskuuta 2021

Temptations Factory

 Kaikkien tosi-tv -ohjelmien fanien ei sitten kannata ottaa heti hernettä nenään. Elämä ei ole niin vakavaa ja vielä vähemmän vakavaa on tuollaiset epäjärkevät juoniköyhät yhdenasian "tosi-tv" ohjelmat, jotka eivät muuta tee, kuin tylsistyttävät katselijansa entistä tyhmempään olotilaan. Tuo on sitten muuten tutkittu, eli ei vain minun puhettani ja "alaleuan" heiluttelua. (18.3.2021)

......................................................................................

-Jaaaa oikein hyvää iltaa sinne kotisohville ja -katsomoille! Meillä onkin täällä stuudiossa tänään oikein    messevän mehevää settiiiii niinku teille tarjolla. - Juu meillä on vielä täs´ vuoden kovimmas skabas sit enää ku kovimmat parit heittämäs settii ja kisaamas samalla sopparist, minkä ansiost voittajat on niinku vuoden jokaisena viikkona esil´ monissa juoru-uutisissa vaikka ei käytäs ku ostaa Pirkka-olutta ja sipseiii. -Tänään neljäst parist sit lähtee niinku kaks vetää täält´ ja jäljelle jääneet saavat jo palkkioks itelleen Seiskapäivän vuosikerran ja Kaalimato.com:in lahjoittaman starttipaketin ja sille varmaa o´ sit käyttöö ainaskii jos on kuunnellu kisaajien juttui.

-Mut katsojille sit kans tiedox et´ parien puhelinnumbat ei viel oo auki, annetaan niide enste vetää eka setti ja sit avataan linjat. Soitto maksaa sit vaa´ 6,90 ekee kertalaaki plus verkkopalvelumaksuuuu. Mut ny on sit aika kertoo ketä tääl o niinku meil messis enää!

Joo, pari numba yx on toi turku-tampesterilaine kaksikko Kikki ja Pande. Pandehan pisti heti alus sillee tuulee, et se köyräs Kikkin parast frendii Tipsukkaa joka ny jo ex-kihlattunsa Nuubin kans tippu tokalla rundilla kisasta ulos. Nuubi oli kyl hyvä vetää lavalla shouta sillee ja sen "helikopteri" oli ainaskii yks parhaimpiiii mitä määä oon tääl ikuna sillee nähny! Kikki taas testas toissaviikol viel jatkos olleen Daizzun iskukyvyn, mut siihe soppaan sit´ tunki samal myös Röbä ja saatiikii sellane kunnon kolmiottelu..... Daizzun muija Sisse oli sammunu taas jo kymmene siduka jälkee, et ei siis yhtää tota viinapäätä! No ne tippuki sit kisast´ vaan sen takii, ku Daizzu koitti saada sammuneelta Sisseltä.... - Jaaa sitten seuraava pari: Röba tos tuliki sillee sanottuuu et se on edellee messis, mut mil ansioil? Sen kurvikas avovaimo MissKiss joka suostu paljastaan vast viimeviikol oikeen nimensä, on kyllä pitäny sit niinku ton parin kurssii ja käyrää korkeella. - Juu käyrät o´ ollu MissKissin kohdal korkeella ainaskii kisan alkupuolell Tadulla ja Kapolla, mut sit sattu jotain outoo ja Tadu ja Kapo ei loppupeleis enää tota MissKissiä halunnu mukaansa......

- Kolmas pari kisan loppusuoralla on itäsuomen lahja "vuoden turhin julkkis" ehdokkaaks. Aivan tajuttomalla yleissivistyksellä kehuskeleva Jontsuli ja sitä melkeen kymmene senttii lyhkäsempi Oltsu ovat kyl´ olleet mainio pari. - Siis eiks Jontsuli siin yhes ryhmäkisassa kertonu et lentokenttä Kastrup on siis Tukholmas ja se on saanu nimensä siit ku sodanaikana sinne tuotii sotalapsii ja muita orpoja ja ne kastroitiii et ne ei sotkeennu ruottalaisiin? - Juu se oli Jontsuli.Mut Oltsu on kyl saanu bointsei tuomaristolta ku on osannu käyttää tota lyhyyttä, siis vartalomittaa, hyvi hyväkseen ja siit on saatu hyvii näytteit ainaki sen MissKissin kans ja heti ekassa tehtävässä Putun kans. Putu anto ylistävii lausuntoi Oltsun mitast et kaveri oli melkeen valmiiks sopivan mittane ja kundis on kielimiehiä!

- Sit tää neljäs pari. Näähä oli viel muutama viikko sit pahasti pudotusuhan alla, mut tuomarineuvoston tiputuksen pelasti yleisöäänet ja sen takii pääkaupunkiseudun vika mukana oleva kaksikko saa vielä mahdollisuutensa. Neccy ja Bolle saiva ainaskii sympatiapisteit siit et ne teki edellises viikkotehtäväs reippaan ulostulon, mut ei sillee kaapist vaik Bollest silleee moni vähä aatteliki. No kaikki varmaa muistaa et niinku nää heitti omaa verioo eukonkannost ja Bolle käytti aputunkkiii kantohommas ja rakennettu esterata meni vesiesteelle saakka hyvi niinku mut ku ne sit jäi sinne kuhnii, nii loppu toi lähetysaika ja loppumatsku esitettiii sit netin puolel kahe aikaa seuraavana yönä. Sitä kertapassiii nettikatseluun myytii sillo yli 10 000 kappaletta! 

-Ja täs on niinku sit koko nelikko et kaikki.... montas noit o´ yhteensä? - Oota, mä laske, et Kikka, toine, kolmas, Röba, sit on kaks, Neccy ja viel yks.  Kolme nimee mä saan. - Joo mä laskin kans et kolme nimeeee... joo on ne sit kai kaikki, mut miks ne o´ nelikko? - No ku on Kikka ja sit on...äh, mä meni jo sekasi´ taas. Mut aletaan mainoste jälkee vetää tän illan kisaa!

https://www.youtube.com/watch?v=8f9fTQg1VKg

- No nii ja kivakiva hei kaikille, nyt ollaa taas täs suoras lähetykses´ ja kilpailijat on kaikki kehissä jo valmiina, tai siis niinku tuolla oleskeluhuonees ja niille on annettu parit kossuvissyt alle, et ei enää sillee jännitä. Tos alkuillast´ ne sai käydä saunas ja siit on sit ensiyönä matskuu tulos nettiiin et ny voi mennä ostaan sen kertapassin, mikä on tänää kovas tarjouksess, et saa sillee 45minsaa katseluaikaa ihan kolmen vartin hinnal, tai sillee toi tuottaja huuteli meidä korvamikkii. Hyvä diili!  

- Joo ja siis mulla on täss´ sit eka tehtäväkuori kädes, minkä toi tollane valkotakkine kaveri, mut mua se ei onneksi vieny samalla.... mitä mää oon kokoaika pelänny! Ja näin mä repäsen tän kuoren auki, noooiiiin.... siit se lähti ja oo, tääl o´ tällasta pinkkii paperii ja hetki, mä luen. - Älä ny pihtaa sitä tekstii vaan anna jo tulla! - No mult tulee sit vähä myöhemmin, mut tää tehtävä on sit tällane: Ku kaikki kilpailijaparit o´ ajanu kaikki karvat pois kisan aikana nii ny ensin naiste pitää valita joku mies tehtävää tekeen, mut sitä omaa kultsimussukkaa ei saa ottaa. - Jaahas ja säpinä alko, ny´ siel revitää Kikkin ja Neccyn toimest´ Oltsuuu ja Kikkiltä irtooo... mitä, onks sil peruukki? Neccy nappaa Oltsun samal ku Kikki juoksee tonne piilooon varmaa vetää tota jatkolettii sit kiii... - Mä olinki epäilly tota jo jonku aikaa ku seniinku näytti vähä luonnottomalt. 

- MissKiss kiirehti sit Bollen eteen ja Jontsuli ei aikaillu ja nappas itelleen Panden, joten se on sit niin et Kikki saa seuraks tähän kisaan Röban. Näil kyl on jo synkannu et mä luulen et toi Kikki ei oo pahoillaan siit et se joutuu tähän kisaan just Röban kans. Mu vähä mä ihmetteli silti tota MissKissin valintaa, et se halus jut ton Bollen. - No ei siin oo mitää outoo, MissKiss on koittanu saada Bollee jo montayksviikkoo mut´ aina o´ Bollen kulta Neccy ollu häiriimässä suunnitelmii ja ny´ ku Neccy oli hetken sivussa, MissKiss näki sit tilaisuutensa tulleen ja iski ku se sika siihen limppuun. - Eihä siat syö mitää limppui! Vai syöks ne? - No mu mummo ainaskii sano tollee et kaine on jotai limppui voinu syödäki mut ei kai siihe voita tai mitää rasvaaa oo laitettu.

-No nii ja onks kaikki parit sit lokoisasti Hyvä, viel ei saa tehdä mitää... jätä Pande se kutittelu ny kokonaa.... oota vähä! Noniii ja tehtävä siis on seuraava: Ku te ootte siis ajaneet muut karvat pois, paitsi siis hiukset ni ny teidä pitää liimaa parillenne karvoja sopivasti, et kilpakumppanist tulee sellane seitkytluvun tyylinen. Jokasessa makuuhuonees on karvakassi, siis kassilline karvoi... ja sit siel on sellasta aromaattist´´ iholle sopivaa liimaa, mikä ei kirvele tai kutita. Se on ainaski testattu Ukrainalaisessa labratrattoriassa... lappulipp... siis lapraporinnouta...eiku tutkimuslaitoksessa. Aikaa karvotukseen on puolituntii ja aika alkaa än yy tee nyyyyt.

- Ja me odotellessamme tuloksii katsellaan mainoksii....

https://www.youtube.com/watch?v=7u708oyCY9k

-Siinä sitä kyntämisen malliii sit kaikille. Kilpailijoiden ähinöist´ päätelle tuntuu silt, että karvoittaminen on päässy hyvään vauhtiin. Käydääs vähä kurkkaamas mitä kisaajat oikeen puuhaavat. -Juu hyvä idea ja huonees yx on Kikki ja Röba. Röba vetaa bissee, makaa sängyl ja Kikki koittaa jotai tupsui töpötellä sen rintaan samalla kun Röballa joku "töpöttelee"..... ja mennääs sitte eteenpäin seuraavaan huoneeseen. - Joo huonees kaks on tää MissKiss ja Bolle, mut mis´ ne oikeen on Aa... suihkust kuuluu jotain jodlaukselt kuuluvaa ääntä ja se kuuluu Bollelle.... me ei kestetä tuota enempää.

 - Niin ja tääl kolmosessa on usein oltu kakkosessa, tän kauden aikana, mitä puheet on kertoneet. Jontsuli ja Pande ovat ottaneet sillee vakasti tän jutu ja niil on ihan paperil suunnitelma.... eiku ne on pelannu jotai ristinollaa tai mitä lie... mut ny Pande tekee kainalokarvoi ja Jontsuli kikattaa... onpa siistin näköst touhuu, vähän luulen et noi ei loppupeleis pärjää ellei niiden kumppanit pane paremmaks. - Ja nelosessa pannaan paremmaks ainakin Neccyn kannalt´ sillä hän seisoo näköjään Oltsun edessa silmät kii ja oltsu tuhertelee jotai tuheroksi mainittavaa...  - Jaahas, juuri saamamme tiedon mukaan meilt kysyttii et pitääks pers... siis ahteriaukkokarvatki tehä... Tuomarineuvosto kokoontuu.... Me mennää niinku mainoskatkolleee!

https://www.youtube.com/watch?v=Er-8-nIJwQY 

-Voi voi, meidä tuomarineuvosto heitti pallon sit teille katsojille, et te päätätte pitääkö karvottaa myös tuolta peräpuoleltaki. Nyt o´ sit noi linjat auki ja textarii saa kans käyttää! Kisa jatkuu sit´ ku ollaan saatu kassaan taas kerättyy... eiku siis kisa jatkuu jonkuajan kuluttuu!

----------------------------------------------------------------------------









torstai 19. helmikuuta 2015

Pimeässä mielessä, tyhjänä.

Älkää udelko liikaa! En vain osaa oikein sanoa, miksi, koska minut
luetaan joidenkin tahoilta niin väärin, että kun yritän korjata asioita,
ne menevät vain hankalimmiksi.

Viime ajat ovat olleet sisälläni sellaista sekameteliä, että kaikki "normaali" on
ollut enemmän ja vähemmän ties mitä. No olen kyllä nauranutkin, hetkittäin,
vaan onko kaikki ollut sitä omaa minääni vai vain jotain? Ei, jätetään sanomatta.
---------------------------------------------------------------------------------------

Sä ammuit mut alas, katkoit siivet.
Sä näit mun riutuvan maassa, haavoitettuna.
Sä tallasit vain katkenneille siivilleni, hajonneille.

En päässyt enää lentoon, en ylös taivaalle!
En kyennyt nousemaan ylös, nostamaan itsettäni aurinkoon.

Sinne olisin halunnut sinutkin viedä, siivilläni kantaa...
- vaan sinä syöksyyn holtittomaan minut saatoit, veit kykyni lentää....
Enkä tuntenut kuin törmäyksen kovaan maahan.
Ja sinä et apua antanut, et kättäsi ojentanut... vain omaa itseäsi katselit!

Jätit maahan, märkään ja kylmään.
Jätit, minut sielultani rampana - sydämestäni ammuttuna.... jätit...
Vain käännyit ja itseäsi katselit, muka siinä olit mutta
omia ajatuksia, kuuntelit.... etkä kuiskaustani vaikeroivaa kuullut!
- Etkö halunnut?

Nyt siivettömänä, hengettömänä, ilman lämmintä sydäntä...
mä vain olen, olen pelkkä kuori ja kurja, ilman mitään.....

Silti toivon.... - silti......
-------------------------------------------------------------------------------

Sua katselin kauan sivusta, hiljaa miettien.
Näin nuo kasvot, silmät arat.... kertovan sisällä kuohuvasta, ahdistuksesta pahasta.
Näin ja äänestäsi kuulin....

Pyysin kerran sut juttelemaan, pelästyit ja hämmästyit.
Kuka sinua seuraansa halusi? Ken voisi sinusta kiinnostua?
Yllätin!

Voitin luottamuksesi, silmiisi sain loistetta ja kuulla sain, että
tunsit eläneesi vain päivän kerrallaan - ilman ohjelmaan...
Tunsit olleesi suljettuna kuin kuplaan suureen, mistä ilmaa hiljaa imettiin....
- ja sisällä vankina olit.

Juteltiin, uudestaan ja uudestaan ja ......
sitten jo nauroitkin!
Huomasit, että sittenkin oli maailmassa muutakin, kuin se suuri kupla...
- missä olit vielä kuitenkin!
Ja ilma siitä vain väheni ja väheni...

Aika alkoi käydä vähiin, sen tajusimme kumpikin!
Aika.... tuo niin kiireinen, silloin kun
sen piti edes hetkeksi seisahtua... odottaa
ja antaa elämän voittaa... - aika.

Yritimme ja yritimme...
en tahtonut sinun menehtyvän, jäävän tuohon
tyhjenevään kuplaasi....
- halusin sinun päästä elämään, kokonaan!

Onnistuinko?
Sainko sinut ulos?
Hajosiko kupla ja sait tilaa hengittää?

Nii-in . . .
-------------------------------------------------------------------------

Minulla oli jotain, mitä haluttiin!
Minulla oli jotain, mitä toivottiin...... mutta en antanut,
en alkuun siitä edes puhunut, en kertonut.... en.

Minulla oli jotain, mitä himoittiin!
Minulla oli jotain, mitä ihailtiin, mitä kaipailtiin.... mutta en antanut,
en ollenkaan sitä esille edes tuonut....en.

Sitä toivoi joku.... sitä katseli toinen... sitä mietti moni.
Sen pidin itselläni, säilössä pienessä.....
- vaan puolet siitä otin itselleni, omakseni - lähelleni....

Lopulta toinen puoli pois minulta muuttaa... paikan uuden saa.
Minne menee, miksi? Sen tiedän vain minä!
Saako sen, ken sen haluaa.... saako, ken sitä koskettaa?
Saako pitää, ken pitää saa.... vai onko sen paikka vaihtuvaa?

Paljon kysymyksiä - vähän vastauksia....
sille pienelle, mitä minulla on.
-----------------------------------------------------------------------------

Kunpa voisin kertoa teille jotain oikein ihanaa, vaan kun maailma on mitä on,
niin nyt on hieman vaikeaa. Sen olen viime aikoina oppinut, taas kantapään kautta,
että älä usko ikinä - kenenkään sanoihin, jos ne sanotaan vain sillä, että
päästään jostain tilanteesta eroon... ja älä luota lupauksiin, mitkä jo kuullessasi
tuntuvat siltä, että toiset eivät niitä tule koskaan pitämään!

Ikävää on vain havaita, että vaikka omaankin hyvän psykologisen silmän ja vaistoan
helposti asioita, on minutkin vedetty melkoiseen olotilaan viimeisten parin viikon aikana.
Täytyy vain toivoa, että vaihteeksi taas olisi pohja saavutettu ja suunta löytyisi ylöspäin.
--------------------------------------------------------------------------------

Sä yllätit mut muutama päivä sitten, parilla viestillä.
Laitoit muutaman kuvan ihanan!

Mä niitä katselin, luin uudestaan ja uudestaan ja uudestaan...
- en niistä kyllikseni saanut!

Sä teit tuolloin maailmastani, sen hetkisestä, kauniin ja onnellisen.
Ihanimman hetken aikoihin.... - hymyn toit kasvoilleni.

Toivoin tuon jatkuvan, onnellisten asioiden eteeni tulvivan....
viestien ihanien puhelintani riivaavan!
Vaan - ei, ei vain niin käynyt - ei!

Se hetki oli ohikiitävä, hetken ilo ja edessä oli taas pitkä pimeä tunneli.
Huusin hiljaa sisältäni, miksi! Enkä mistään vastausta saanut, taaskaan.

Sain viestejä, muutamia.... outoja. Tuntui pahalta, tuskastuin ja vastasin.
Sä et niitä edes viitsinyt huomata, ahdistuin.... ja .... ahdistuin.
Yritin kysyä, yritin saada sua kiinni, yritin... pelkäsin, hajosin!

Sain jotain pientä, mutta en sinulta itseltäsi vaan mielesi vieneeltä...
toiselta minältäsi, siltä... ken ei minua kuunnellut - ei minua kaivannut.
Tyrmäsit minut, taistelin vastaan.... yritin...

Sitten jotain kai tapahtui, yllättäin hieman suunta muuttui......
Heräsi toivo uudestaan, syntyi kutina sieluun arkaan, avuttomaan.
Voisiko uusi päivä muuttaa asioita, voisiko aurinko sittenkin paistaa?
Ainakin toivoa sain!


--------------------------------------------------------------------------------------








































































































perjantai 28. marraskuuta 2014

Taas sitä valvotaan!

On se ihmeellistä tämä ihmisen elämä välillä! Toisinaan ei tarvitse, kuin pistää pää kohti tyynyä
niin johan on mies unessa ja tuhisee tyytyväisenä ja sitten on öitä, jolloin nukkumatti on
jossain muualla..... todennäköisesti löytänyt jonkun hemaisevan tytsyn, jonka viereen jäänyt
makoilemaan, eikä sitten viitsi hoitaa töitänsä - kele!

No oli miten oli, tässä sitä hetken valvon vaihteeksi. Tosin nyt siihen on ihan järkevä syykin.
Pitäisi kehitellä loput huomisen, eli perjantain, yksien pikkujoulujen ohjelma loppuun,
jotta ei sitten tarvitse kiireellää yrittää väsätä sitäkin vielä päivällä kun pitäisi olla jo menossa.

Jotain outoa tosin tuolla alitajunnassa on pyörinyt muutaman päivän, kun valittelin tuossa
keskiviikkona illalla, että kroppa on kuin tärissyt hiljaa kokoajan ja vatsa kiukutellut.
Siis mitään varsinaista tautia ei ole, vaan omaan puhtaasti stressi-vatsan ja joku nyt stressaa...
Ottaa vain päähän, kun ei tiedä mikä sen aiheuttaa. Olen hämmentynyt!

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Soi se - yöllä yllättäin!
Se... puhelin.
Soi se - sinulta yllättäin!
Se... puhelu.

Äänesi arka, varovainen...
- sen kuulin ja ihmettelin.
En voinut ymmärtää, et halunnut selittää....
Olit vain siellä jossain ja halusit vain ...
halusit vain....
minulta.....
sanoja, erilaisia - ja kuulla minua!                                

Äänesi arka, varovainen....
- se hiljaa lämpeni vaik´ puhuit kuiskaten.
En voinut ymmärtää, et halunnut selittää...
Olin vain tässä jotenkin ja halusit vain....
sitä myös sait....
minua ja minulta
- sanoja ja lauseita - mitä sait vain minulta!

Jatkui yö.
Jatkui puhelu.
Jatkui ja jatkui.... minuutit vaihtuivat toisiin
Viisarit tanssivat eteenpäin - ja sinä vain siellä olla halusit!
Siellä olla myös sait...
Minun kanssa, yössä - tuossa puhelussa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Monta päivää olin ollut tuskissain.
Monta yötä kärsinyt sydämessäin.
Monta hetkeä viettänyt olossa oudossa!

Mitä ymmärtänyt en.

Monta päivää - monta yötä - monta hetkeä tuota.

Vaan jotain sattui,
jotain tapahtui.
Sä hetkeksi otit lähelle!
Sä hetkeksi otit vierelle!
Ja pois pyyhkiytyi sisältä se...
se outo tuska, kärsimys sydämen.

Mistä kiitin sua,
mistä niin kiitin sua - enkä muuta osannut lain.
Mä hiljaa, niin hiljaa sua kiitin vain.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Erilaisia me kaikki ollaan.
Silti niin samanlaisia!
Erilaisia, oikkuinemme - erilaisia, tyyleinemme.
Silti niin samanlaisia!

Sinä olet sinä - minä olen minä
Me olemme me ja minä voisin olla sä, sinä olla mä.
Vaan kun ei - ja siltikin kyllä!
Ollaan erilaisia ja ollaan samanlaisia - ollaan me:
Sinä olet minä - minä olen sinä!

Erilaisia, samanlaisia...
Ulkolaisia vai kotimaisia?
Kaikenlaisia....
Sinä olet sinä - minä olen minä...
vai olenko minä sittenkin sinä ja ....
vai oletko sinä sittenkin minä ja....            


Ollaan samanlaisia!

Älä siis katso toista noin.
Älä siis arvostele toista noin.
Hän on silti samanlainen kuin sä - sä et oo erilainen kuin hän!

Erilaisia me kaikki ollaan.
Silti niin samanlaisia.
Sinä ja minä - ja hän!

Ollaan samanlaisia!

Älä siis katso toista noin.
Älä siis arvostele toista noin.
Hän on silti samanlainen kuin sä - sä et oo erilainen kuin hän!

Ollaan vain erilaisia, oikkuinemme ja tapoinemme.
Mut´ ollaan sitten samanlaisia toisillemme!
Muista häntä, auta häntä..... hänkään ei sitten sinua jätä.

Vaikka...
Erilaisia me kaikki ollaan.
Silti niin samanlaisia.
Sinä ja minä - ja hän!
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -



































perjantai 21. marraskuuta 2014

Onko tällaista olemassa, vai onko tämä vain tarinaa?

Taas elelty muutama päivä jotenkin. Yksi yö meni valvoessa, mutta seuraava yö oli
ehkä yksi parhaimpia mitä olenkaan kokenut aikoihin! Miten ihmisen sielu voikin levätä
vaikka nukkuukin kevyesti, kuin koiranunta - vaikka tiedetään, että koiratkin voivat nukkua
niin etteivät herää vaikka pommi räjähtäisi vieressä.

No sitten päivät ovatkin olleet yhtä säätämistä ja säätämistä. Työrintamalla on ainakin
menoa ja meininkiä, no pikkujoulukausi käsillä niin kyllä sen huomaa varmaan
ammatissa kuin ammatissa. Ainoa mikä tässä on selvästi jäänyt vähemmälle, on syöminen.
Menee välillä lähes päivä ennenkuin tajuan, että nyt olisi pitänyt syödä muutakin kuin
yksi jogurtti tai pari leipää. Valitettavasti tuollainen olen ollut pidemmän aikaa ja toisinaan
menee pitkiäkin aikoja ihan tuollaisella ravintolinjalla. No eihän se terveellistä ole, tiedän!

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Seisoit peilin edessä, hiljaa.
Et nähnyt kuvaasi, vain peiliä tuijotit.
Seisoit, tuijotit...... yllättäin heräsit, kuin unessa olisit ollut.
Tulit suihkusta lämpöisestä ja havahduit, katselit vain
huuruista peiliä.... pyyhkeellä pyyhit ja näit - silmäsi, kasvosi.
Väsyneet.
Väsyneet.
Liian väsyneet - kaikkeen.
Silti yritit hymyillä...

Seisoit peilin edessä, hiljaa.
Et nähnyt kuin silmäsi - tyhjinä, joita tuijotit.
Seisoit, tuijotit... yllättäin ymmärsit, kuin jokin ääni sen sulle sanoisi.
Tulit ulos tyhjästä, mielestäsi synkästä - jota katselit.
Väsyneenä.
Väsyneenä.
Lyötynä, väsyneenä - kaikkeen.
Sitten näit: hymyn...

Tajusit, olit ehkä yksin.
Olit ehkä tyhjä - olit ehkä väsynyt, mutta silti olit ja elit!
Tajusit.... kuitenkin sinulla oli jotain, mitä ei ollut hänellä,
kuka sinua ei nähnyt, vaikka vierelläsi eli - vierelläsi oli.
Olit jotain, olit jotain suurempaa!

Virkistyit!
Nousi hymy, näit silmäsi kirkastuvan.
Ymmärsit!

Sinä voit, sinä pystyt!
Ymmärsit: Elämäsi on käsissäsi, ei ymmärtämättömän hallussa,
ei välittämättömien "ystävien", ei ollenkaan.
Ja ääneen naurahdit.

Tästä alkoi uusi aika, sinulla.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Viileä yö kietoi maata, huuru kutitteli nurmia ja puita.
Tuuli kolea kiersi talojen nurkkia, ujelsi porttikäytävissä ja
katoksissa. Istuin ikkunan ääressä katsellen ulos hiljaa.
Käsissäni lämmittävä kaakaomuki ja jaloissa sukat villaiset.

Täysikuu kurkisteli väliin pilvien takaa, kalpeana - omaa
loistettaan luoden. Varjot pitenivät maassa, vain muutama yksinäinen
auto vilahti välillä taloni ohitse, kadoten pimeyteen.......

Tuulen äänet soivat puissa, nurkissa - kaikkialla.
Viileys tuntui - vaikka sisällä olin, lämpöisessä - viileys tuntui - sielussa, mielessä.
Otin kulauksen kaakaota, se oli jo hieman ehtinyt viilentyä.
Harmittelin!
Join kupin nopeasti ja lähdin tekemään lisää, tahdoin kuumana edes kupillisen!

Palasin ikkunan ääreen istumaan, katselemaan yötä viileää.
Lämpötila nollassa....
Joku yksinäinen taivalsi kävellen ulkona, nosti takin kauluksia ylemmäksi,
suojasi itseään tuulelta edes hivenen.
Toivoin, ettei tuolla yksinäisellä pitkää matkaa oisi enää
- ei yön viileydessä taivallettavaa, vaan lämmin koti odottaisi aivan kulman takana.

Join kaakaon, lämpimän. Näin kun kävelijä katosi pimeään.... jonnekin.
Pohdiskelin, minne tie tuon vei, mistä tullut oli ja miksi yössä liikkeellä noin.
Pohdin ja siihen jäin, katselemaan täysikuisen viileän yön hiljaista etenemistä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -


Tie musta, ajovalot imi itseensä.

Ajoin ja ajoin.....
Eteeni vain katselin, tietä taivalsin.
Ilman päämäärää!


Yllättäin se piippasi!
Puhelin.
Viesti. Se olit sinä.
Aavistitko - arvasitko.... miten olisit voinut tietää?
Kysyit, missä olen.

Pysäytin auton, näppäilin jotain ja ihmettelin.
Hetkeen ei mitään, oli vain...

Sitten soi...
Puhelin.
Kysyit, missä olen.

Ihmettelin - hämmästelin.... miten arvasit, mä liikkeellä olin.
Naurahdit.
Sanoit, että aavistit... ja tahdoit kuulla ääneni.
Ja oli tuo...


Tiesin, en ollut kaukana.
Olit melkein matkani varrella...
vaan ajaisinko kauttasi, näkisin silmäsi
- kuulisin ehkä iloisen naurusi.

Sä kysyit, tulisinko.
Mietin.
Sä ihmettelit, miksen tulisi.
Mietin.
Sä toistelit, härnäsit, kiusasit.
Lopulta vastasin....

Ja oli yö, auto lähti eteenpäin....
Katsoin kelloa ja ajattelin, sinua hetken mietin.
Vielä viestin pistit, lyhyen
- vaan paljon siinä kertoen, sanoit mulle.....

Ja oli tuo

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Sun ainoa haave oli olla prinsessa.
Sun ainoa toive oli olla ainoa!
Sä halusit niin.... sä sanoit niin, sä muuta et toivonut.
Olisit halunnut vain olla, prinsessa.

Sä elit pilvissä pienissä.
Sä leijuit monissa haaveissa!
Sä halusit niin ... sä toimit niin, yritit olla vain prinsessa.

Moni sulle sanoi: Herää hetkeen - herää elämään.
Moni sua neuvoi: Herää maailmaan - herää se näkemään.
Vaan vain sä nauroit, nauroit ja leijuit
- olithan prinsessa!

Keräsit seuruetta, omaa hoviasi.
He sinua hemmotteli, sanoilla hyväili.
Huolta pitivät, antoivat sinun olla - prinsessa.

Vaan tuli päivä. Oliko se pilvinen vaiko kirkkaan aurinkoinen?
Vaan tuli päivä. Oliko se sateinen vaiko harmaan usvainen?
Sitä et muista!
Mutta sitä et unohda....

Jotain tapahtui, jotain - yllättäin vain.
Ja sinä huomasitkin:
Ei, et ollutkaan se prinsessa.
Ei sinulla ollutkaan hovia, ei seuraa tyhjää.....

Heräsit maailmaan, siihen sinulle outoon, kylmään - vaan aitoon.
Ravisteli se sinulta rippeet eiliset, elkeet prinsessan.
Lamaannuit, järkytyit... hetkeen et osannut mitään, sinähän olit prinsessa!

Olit.

Jostain kuulit sanat:
"Tämä on elämää, tervetuloa maailmaan!"
Sinua pelotti, eikä ketään ollut enää auttamassa.
Vaan oliko sittenkin..... joku yksinäinen tuolla....
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -























































































































sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Meidän päivä

Aamu valkeni jälleen kalpeana,
pilvet keinuivat hiljaa taivaalla.
Me herättelimme toisiamme sanoen "huomenta."

Hetkeen emme muuta siinä tehneetkään,
vierekkäin vain oltiin niin lähekkäin.
Sitten hiljaa nousit istumaan vuoteen reunalle
- ja sua katselin, ihailin.

Ja mä tiesin: Tämä päivä meidän on!

Aamun kajastus sua valaisi, vartaloasi kaunista vain ihailin,
en mitään sanonut, hiljaa kosketin - sä hymyilit, säteilit.

Käänsit katseeni sä puoleeni, ääneti sanoja mulle kuiskailit.
Mä makasin, sua vai katselin - ihailin, kuten eilenkin.

Ja mä tiesin: Tämä päivä meidän on!

Sä nousit ylös, etsit vaatteesi.
Tiesin, kohta jälleen sä menisit.
En masentunut en, koska tiesin - olisit silti luonani, sydämessäni.

Ja mä tiesin: Tämä päivä meidän on!

Kuulin tutun kolahduksen, kävi ovi - olit poissa sä luotani.
Mä makaamaan vain jäin, hiljaa huokasin - silti hymyilin - tietenkin.

Jäin katsomaan taakse ikkunan, pilvien omistamaa taivasta.
Ne keinuivat hiljaa, niinkuin me.
Ja tunsin vain tuon onnen, mi´ mieltäni lämmitti taas hetkisen.

Ja mä tiesin: Tämä päivä meidän on!

Lopulta nousin myös itsekin, keittämään kahvia mä astelin.
Tuoksu tuon juoman kuuman valtasi aamuisen, tään asunnon.
Ajattelin juodessani sinua taas, keskeytyi mietteet - puhelimeen vaan.
Mä tunnistin tuon soittoäänen - sun ja kuulla sain
äänesi, ihanan nauravan!

Ja mä tiesin: Tämä päivä meidän on....
ja mä tiesin: Tämä päivä meidän on
ja mä tiesin - ja sä tiesit - ja me niin tiedettiin:
Tämä päivä meidän on!

On on

Ja tämä päivä
- oi -
ja tämä päivä meidän on!



 - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -