Monttubileet -ohjelma

 Nyt heti kaikille lukijoille varoitus: Jos tiedät tai tunnet olevasi edes aavistuksen verran herkkä tai mahdollisesti mielensäpahoittaja -tyyppiä, niin silloin kannattaa jättää tämän tekstin lukeminen suosiolla. Tekstin aihepiiri on sellainen, että kovinkaan moni ei aiheesta halua heittää huumoria, eikä haluaisi sitä nähdä missään muodossa. Joten, varoitus ja neuvo on annettu! Mutta jos taas lähdet lukemaan tästä eteenpäin tarinaa, jonka olen kirjoittanut, en ota vastuuta siitä, jos järkytyt, suutut, loukkaannut, tunnet pahoinvointia tms. 

Tämä kirjoitus on ehkä minun tapani nyt purkaa mielestäni tiettyjä tunteita, mitä siellä on vellonut kohta kuukauden ajan. Syy siihen on erään läheiseni menehtyminen! Siis aihepiiri, josta kirjoitan, on kuolema ja hautajaiset.... joten..... tästä se lähtee:

---------------------------------------------------------------

Ja oikein mukavaa iltaa teille kaikille katsojille ja tervetuloa seuraamaan maailman 1. tosi-tv ohjelmaa, jossa seurataan kerrallaan yhden perheen ja suvun seikkailuja, selkkauksia, skandaaleja ym. ohjelmassa "Monttubileet"! 

Ohjelman formaatti on täysin uusi ja ehta kotimainen tuotos. Ohjelmassa nämä perheen eri jäsenet yrittävät selvittää ilman ennakkoapuja ja -ohjeistuksia yllättävästi eteen tulleesta kuolintapauksesta. Miten he selviävät erilaisista eteen tulevista hetkistä..... ja nyt meillä onkin jo suora kuvayhteys Jääksipyyn perheeseen, missä isoisä Kurt-Göran poistui taivaallisille metsästysmaille. Tosin meidän on nyt tarkennettava, että perhe ja suku ei tiennyt, että K.G (näin tuttujen kesken) metsästi kyllä lähinnä nuorempia naisia ja oli varsinkin tietyissä Kuguaari (lue puuma) -luolissa ja "Cinderella simulaattorissa" kun kala vedessä. Ja sitten seuraamaan tapahtumia:

- No just joo.... Siis Kurtti oli luvannut mulle, että ne sen metsästysaseet tulee kyllä mulle! (äänessä on lapsenlapsi Jari-Paulus). Mutta tää sen kämppä on kyl niin täynnä kaikkee.... Eihän täällä mahdu oleen

- Siis kato ny, mitä sä säädät! Mulle Kurtti sano vielä viikkoa ennen tätä, että nää rojut saa kaikki lähtee mappi ööhön ja jos jotain pientä halutaan ottaa, niin se on okei. Ei täss´ kannata miksään hamstraajaks kenenkään alkaa! Onks sulla Jarde (siis Jari-Paulus) edes tilaa niille aseille? Mitä sä niil´ tekisit, kun et uskalla edes vesipyssyy pitää kädessä! (äänessä Kurtin vanhin poika Henttu). Sen jälkee ku´ Kurtti oli eronnu siitä yhdest lyylistä, niin mä voin sanoo, että täällä ei ole mitään arvokasta!

-Ai ei, mikäs toi kuppisetti tossa kaapissa on? (Ääneen pääsi Marja-Kaarina, Kurt-Göranin tytär). Toi on ihan selvästi sen unkarilais-puolalaisen posliinitehtailija Attila Woizclizghdshdeshtin tekemä sarja! Tolla on kuulkaa arvoo sen verta, et mä en tota anna kellekkää, se on mun.

Tilanne kehittyy nopeasti äärimmilleen. Desibelit nousevat, kun jokainen paikalla oleva haulaakin yllättäin kyseisen sarjan ja kaikki muu unohtuu! Lopputulos: Jokainen lähtee Kurt-Göranin asunnosta naama ns. norsunvi....a ulos ja omiin koteihinsa. Mutta jo reilun tunnin kuluttua alkaa keskinäinen puhelinrumba. Jokainen syyttelee toisiaan ja mukaan saadaan vielä toinen lapsenlapsi AikkiRiitta, joka oli Kurt-Göranin lempisukulainen. No AikkiRiitta oli vielä niin nuori ja viaton, vasta hiljan täyttänyt 20 vuotta, mutta kummasti oli viihtynyt usein öitäkin Kurti-Göranin luona ja usein tämän jälkeen hänellä oli hieman enemmän käyttörahaa lompakossaan. Pari kertaa tosin oli vaivihkaa joutunut hankkimaan jonkin pillerin....... mutta tästä emme nyt toistaiseksi enempää!

AikkiRiitan äiti Siila-Maisa oli Kurt-Göranin vanhin lapsi, mutta pahasti sairas ja oli todennut, että hänellä ei ole mitään vaatimuksia tai muutakaan hautajaisten tai perunkirjoitusten kanssa. Jari-Pauluksen isä taas oli vuosia sitten merille lähtenyt Sämpy T. ja viimeisin varma tieto hänestä oli n. vuoden takaa, kun oli laittanut postikortin Somaliasta. No hänestä emme varmaankaan kuule enempiä.

Kolme päivää myöhemmin Kurt-Göranin asunnolla tapahtuu! Tuotantoryhmämme oli välissä mikittänyt ja asentanut kameroita asuntoon ja parahiksi ehtineet poistua paikalta, kun jo ulko-ovi kävi. AikkiRiitta tuli muutaman kassin ja laatikon kanssa ja alkoi nopeasti kerätä tavaroita niihin. Juuri, kun hän oli poistumasta paikalta, ulko-ovi avautuu ja paikalle saapuu Marja-Kaarina....

-Mitä vit...a sä täällä teet? (Marja-Kaarina huutaa hämmästyneenä). Onks´ sulla joku lupa olla täällä? AikkiRiitta on pari sekuntia hiljaa ja pääsee sanomaan, että päätti tulla keräämään tärkeimmät paperit talteen - Ai niinku noi maljakot ja taulut tuolta makuuhuoneesta? Mitä papereit ne oikein on? Marja-Kaarinan ääni alkaa kuulostaa junanpilliltä, kimakkuutensa ansiosta! AikkiRiitta tuntee olevansa alakynnessä, joten ottaa kovat keinot käyttöön.... - Sä et kuule tuu mua määräileen! Vaikka ootkin Kurtin tytär, nii mä olin tääl sen kans ja pidn sen kans hauskaa. Missä sä silloin olit? - Kyllä mä sun hauskanpidot tiedän, kaikkihan sen meillä ties, että sä annoit..... JA MAINOSKATKO!

Samaan aikaan Henttu (Kurt-Göranin vanhin poika siis) on omavaltaisesti mennyt kauppaamaan ilman muiden suostumusta isänsä auton, vm. 1986 Nissan Cherryn, jolla Kurt-Göran oli ajellut "tansseihin" ja löytänyt useita metsäteitä ja ja..... No Henttu tunsi jonkin kaverin, joka taas tunsi yhden autojobbarin, joka taas osasi neuvoa yhden mestan mistä sai hyvän hinnan autosta, varsinkin kun siinä oli vielä ehjät alkuperäiset pölykapselit ja C-kasettisoitin ja kilometrejäkin vain 109 000km. No kauppa oli tehty ja Henttu oli napannut autosta 3500 euroa - siis perikunta sai tietää, että 3000 euroa. Mihin se 500 euroa hävisi? Tähän katselijat voivat vastata netissä osoitteessa www.monttubileet2022.org .

Asunnolla tilanne on rauhoittunut, taulut palautuivat hetkellisesti seinille. Mutta missä ovat Kurtin metsästysaseet? Muutama lukittu kaappi asunnossa on, mutta avaimia lukkoihin ei vain löydy!

Menee pari päivää ja lapsenlapset alkavat yhteistuumin suunnittelemaan muistotilaisuutta. Sitä varten olivat ottaneet yhteyksiä jo pariinkin paikkaan, joista Kurt-Göran oli aikoinaan kertonut ja joista piti, mutta miksi ihmeessä yhdessäkin niistä esitettiin jotain "piip-shouta"......? Yhtäkaikki, tästä tiedosta "riemastuneena" Kurtin poika ja tytär nostivat metelin ja täysi rähinä viestein ja puheluin pamahti päälle! - Olkaa sitten saata.....a , mä en ota mihinkään kantaa, tehkää mitä lystäätte! Mä nii´  arvasin tän että tästä tulee taas tällanen sotku. (Marja-Kaarinalla meni hermot). Hän sulki puhelimensa ja ei ollut keneenkään yhteydessä muutamaan päivään. 

Mutta lukittujen kaappien avaimia ei vain löytynyt! Asunto alkoi tyhjentyä yhä kiihtyvällä vauhdilla.... Kukin kävi hieman vuorollaan vain "tarkistamassa", että mitään tärkeää ei kadoteta tai heitetä roskikseen ja samalla, yllättävästi, matkaan tarttui aina jotain..... On se jännä! 

---------------

Tarina jatkuu jossain vaiheessa. Mutta tässä kohtaa otetaan ensimmäiset palautteet vastaan!

 

Suomen surkein kundi

Ja se on tervehdys pienen tauon jälkeen taas tännekin. On ollut hieman erilaisia esteitä ja hidasteita, etten ole vain tullut kirjoitelleeksi mitään. Nytkään ei ole tarjolla mitään kovinkaan asiallista, mutta onko aina pakko ollakaan.  (23.3.2022)

------------------------------------------

Suomen surkein kundi!  (Tämän kirjoituksen tapahtumat ja henkilöt ovat täysin kuvitteellisia. Viittaukset todellisiin henkilöihin tai tapahtumiin ovat täysin tahattomia).

Ja oikein mukavaa iltaa tai päivää kaikille tasapuolisesti. Se on jälleen yksi jakso ohjelmasta "Suomen surkein kundi", jossa etsitään sitä mm. sosiaalisilta taidoiltaan surkeinta äijää. Koko kauden lopuksi tietenkin valitaan kauden "Ihannevävy" sekä julistetaan, kuka kilpailijoista on seuraava hallitseva "Suomen surkein kundi."

Kilpailemassa on vielä kuusi toistaan kurjenmpaa kundia, joiden kotitaloustaidoissa, sosiaalisissa kyvyissä sekä muissa vaativissa tilanteissa on vielä rutkasti parannettavaa. Edellisen jakson jälkeen kohti kotia ja kotisohvaa pääsi lähtemään hyvin tsempannut Jurtsi, jonka avopuoliso Kirsukka kertoi, että miehen tuuhean parran alla elää kuitenkin melkoisen lutuinen nallekarhu, vaikka Kirsukan tummista silmäkulmista sitä ei aina välttämättä uskoisi. No Jurtsi kuitenkin pinnisteli pari viikkoa aivan sillä hilkulla, että joko hän pääsisi kotiin ja viime jakson jälkeen hän selkeästi parhaimpana pääsi kohti kotia. Voitosta mies tietenkin palkittiin pienpanimo Pohjasakan tuotepaketilla sekä äijäluola Örinän hemmotteluhetkellä.

Mutta nyt sitten tämän vielä mukana olevan kuusikon kimppuun. Kisassa ovat vielä, eikä syyttä, mukana Spyge, Kutse, Raippa, Nekkunen, Löbä ja Arvo J. Vako. Näiden herrojen onkin sitten tällä kertaa miteltävä muutamissa aivan uusissa koitoksissa, jotenka eiköhän anneta kilpailun tuomareille sananvuoro. - No niin, siis tänään kuusikko joutuu aivan itse asettamaan vessapaperirullan vessassa telineeseen ja vaatimuksina on, että rullaa ei saa repiä riekaleiksi ja rullaa ei saa myöskään käsitellä millään työkaluilla! - Niin tämän vaativan ensimmäisen tehtävän jälkeen kilpailijoiden henkilökohtaisilla työpöydillä on epämääräinen määrä erilaisia tavaroita, jotka kaikki ovat likaisia. Ne on sitten pyrittävä sijoittamaan oikeisiin kohteisiin, joissa ne voidaan pestä ja puhdistaa. Lähdetään siis näistä kahdesta kilpailusta liikkeelle.

Ensimmäisessä tehtävässä kilpailijoille on annettu peliaikaa viisi minuuttia ja tuttu rekan äänimerkki toimii lähtölaukauksena ja TRÖÖÖÖÖÖT  - sieltä se tulikin. Kilpailijat säntäävät, tai no jos tuota laahustamista säntäämiseksi voi sanoa, kukin omalle "vessalleen" ja ja... no niin, tästähän tuleekin mielenkiintoista....

Arvo J. Vako etsii vessapaperirullapaketista selvästi vetoketjua, ei taida löytyä... kovin mies pyörittelee pakettia! No kas kas...Raippa repii pakettia hampaillaan irti, siinä amalgaamipaikat saavat kyytiä. Eikä tuo Löbän ja Nekkusenkaan toiminta kovinkaan tehokkaalta näytä, mutta mitä ihmettä: Spyge ja Kutse ovat saaneet jotenkin ihmeen kaupalla vessapaperirullapaketin avattua, mutta Spyge ei osaa ottaa rullaa sieltä ulos.... Kutse ravistelee ja kas, sieltä sitten 4 rullaa tippuu lattialle - ai ai, miinuspisteitä tiedossa. Samaan aikaan Raippa on saanut raadeltua hampaillaan paketin hajalle ja lattialla on pientä muovisilppua parin neliömetrin alueella, eli miinuksia sielläkin tiedossa. Arvo J. Vako ei vain löydä vetoketjua ja etsiikin nyt jotain leikkelepaketeista tuttua avausläppää.Samaan aikaa Löbä puristaa jalkojensa välissä pakettia, mutta rullat menevät vain lyttyyn.... ei hyvää päivää! Nekkunen on saanut jollain tavalla paketin avattua ja nyt hänellä on kaksi rullaa vessapaperia käsissään ja mies leikkii niillä, että ne ovat kiikareita.... mutta kello tikittää....

Kohta on kolme minuuttia mennyt ja vain Nekkusella, Spygellä ja Kutsella sekä Raipalla on paketti auki ja vessapaperia käsissään. Löbä ja Arvo J. Vako ovat vielä pahasti vaiheessa. Spyge kynsii rullaa vimmaisesti ja samoin tekee myös Raippa ja tuho on sen mukaista. Nekkunen ottaa selvästi erilaisemman tavan lähestyä ja hän tiedusteleekin, että onko wc-paperirulla samanlainen, kuin serpentiini ja puhaltaa holkkiin, no tietenkään mitään ei tapahdu. Kutse taas kokeilee tuttua hampailla repimistä ja miehen suunpielet näyttävät lähinnä vesikauhuisen koiran suulta, kuin Suomalaisen vessahätäisen miehen toiminnalta. TRÖÖÖÖÖT! Ja torvi soi, aika päättyi. 

 Katsotaanpa, miten tehtävä onnistui. Arvo J. Vako sai pakettiin reiän, johon mahtui sormi sisälle ja sitä mies sitten pyöritteli, mutta vessapaperirullaa hän ei saanut ulos, eli vain 1 piste. Löbä yritti seinään heittelemällä saada paketin hajoamaan, mutta sai ainoastaan yhden rullan aukeamaan - paketin sisällä, eli hänelle 2 pistettä. Nekkusen serpentiini taktiikka oli tuhoon tuomittu ja viimeisillä sekunneilla hän ymmärsi, mitä piti tehdä, mutta aika loppui kesken - siis 3 pistettä. Kutse ei saanu kuin suupielensä täyteen paperisilppua ja rullaan jäi jopa viisi palaa paperia, eli lopputulos oli 4 pistettä. Raippa sai avattua rullaa, mutta valitettavasti väärästä kohtaa ja koko rulla levisi hänellä lattialle - 5 pistettä. Spyge onnistui jollain ilmeen kaupalla seivästämään vessapaperirullan paperitelineeseen, mutta hän pääsi selkeästi pisimmälle ja siitä 6 pistettä. 

Kun miinukset on huomioitu, on kisan tilanne se, että Raippa sai miinuksia 5 ja Spyge tiputetuista rullista 10, on tilanne se, että Raipalla on 0 pistettä ja Spygellä miinus 4 ! Johdossa on tämän tehtävän jälkeen Kutse neljällä pisteellä. Mutta miten edellisten viikkojen suoritukset vaikuttavat, sen aika näyttää, sillä viime jakson katastrofaalinen bioroskien lajittelu ja roskien vieminen painaa varmasti kilpailun kokonaispisteitä laskettaessa vaakakupissa.

Nyt onkin sitten aika levähtää hetki ja herroille onkin tarjolla teehuone Aromituoksun hempeä ja rentouttava yrttiteehetki.  

Ja kas kas, nyt tuomaristo kantaakin meille - kultaisen kirjekuoren! Se tietääkin sitten erikoistehtävää vielä seuraavan tehtävän jälkeen. Tätä emme kuitenkaan saa avata, kuin vasta seuraavan tehtävän jälkeen, johon kisaajamme jo valmistautuvatkin. Spygen tyttöystävä Mizzi on jälleen vaihtanut itsellensä uuden minihameen, eikä tuosta enää lyhyemmäksi voi laittaa - tai ohjelman esitysaika siirtyy keskiyön pimeämmälle puolelle. Uusille katsojille tiedoksi, että jokaisella kilpailijalla on yksi tukihenkilö tai kannustaja mukana ja heillä on joissakin tehtävässä ollut sitten apulaisen rooli. Raipan vaimo Kerttu-Rauni on itsevarmana koko kisan aikana sanonut, että hänen miehensä tulee voittamaan kilpailun, eikä tuo uho ole hiljentynyt kilpailun missään vaiheessa. Nuo papiljotit päässä vielä korostavat Kerttu-Raunin kohtuullisen voimakkaan näköistä persoonaa.

Mutta nyt sitten seuraavan tehtävän pariin. Tuolla meidän urhomme löntystelevätkin melkoisen "kepeästi" taas tehtävänantopisteelle. Ja tehtävähän oli jo tuossa alussa mainitsemamme tavaroiden, tekstiilien ym. asettaminen oikeisiin pesu- ja puhdistuspaikkoihin. Kilpailijat siirtyvät omille työpisteilleen, joissa on sekalainen määrä erilaisia tuotteita. Nyt kilpailijoille on annettu 10 minuuttia toimia ja lisäyksenä sanotaan, että työpöydillä on tuotteita, joita ei voi sijoittaa mihinkään pesukohteeseen, eli ne on jätettävä työpöydälle. Jos jokin menee väärään paikkaan tai ei sovellu mihinkään annettuun pesupisteeseen ja silti on tällaiseen laitettu, tuo se aina miinuksia - totutusti.

 Kilpailijoilla on 2 minuuttia aikaa tutkia työpöydän tarjontaa, mutta mihinkään tavaraan ei saa koskea, vain silmäily on sallittua ja vasta, kun tuttu torven törähdys kuuluu, saavat kisaajat alkaa toimia ja samalla napsahtaa kello käyntiin. No niin, nyt alkaa kaksi minuuttia olla kulunut ja kylläpä tuolla on erikoisen näköisiä - suorastaan hämmentyneitä - ilmeitä. TRÖÖÖÖT!

- Näin kello napsahti käyntiin ja kymmenen minuuttia aikaa selvitää työpöydällä olevien tuotteiden kohtalo. Kas, Raippa nappaa käteensä ensimmäisenä venttiilikopan ja lähtee viemään sitä... hetkinen, kumartuu tuohon pöydän alle, kyllä - siellähän on tiskikone ja ja, sinnehän se sujahtaa. Tästä tuomaristo tykkää varmasti! Spyge on kaapannut syliinsä kaiken, mikä näyttää tekstiileiltä ja juoksee tuonne työpöytänsä toiseen päähän.... siellähän se iloisesti odottaa: Pesukone. Mutta nyt tuli ongelma.... Miten saadaan kansi auki? Spyge lähtee etsimään käyttöopasta ja samaan aikaan Löba pyörittelee käsissään paria huulipunatahraista kristallilasia ja sinnehän hänkin ne vie, eli astianpesukoneeseen, ei - ottaakin pois.... hän nuolaisee huulipunat pois laseista ja hinkkaa jollain pöydältä löytyneellä paidankulmalla laseja puhtaaksi. No siinäpä oiva suoritus. 

 Arvo J. Vako on löytänyt työpöydältään paistinpannun ja kastikekattilan. No olemme varmoja, että hän kyllä tietää.... siis heeetkinen..... hän avaa pesukoneen luukun ja pudottaa nuo sinne! Siinäpä tulee kolinaa linkouksen aikana, siitä voimme olla varmoja. Kutse ei oikein tiedä, mitä tekisi. Hän asettelee tuotteita järjestykseen pöydällä. Selvästi pienimmästä isoimpaan ja päättää siitä lähteä liikkeelle, mutta mies ei ymmärrä katsoa kelloa, sillä jo neljä minuuttia on kulunut ja kuusi siis jäljellä. Nekkunen on onnistunut työntämään mikroaaltouuniin pari paria kosteita sukkia ja näemmä sinne meni myös bokserit. Mutta kukaan, paitsi Spyge, ei ole uskaltanut koskea naisten rintaliiveihin. Spygelin vain kauhaisi ne kaikkien muiden tekstiilien mukana.... ei hetkinen, nyt Löba ottaa niistä varovasti kiinni ja... kokeilee niitä itsellensä! Ei hyvää päivää, pojat.

Kaksi minuuttia jäljellä ja Raippa on työntänyt astianpesukoneeseen venttiilikopan kaveriksi mm. hiekkaiset juoksukengät ja villapipon. Löba on onnistunut viemään lavuaariin pitsipöksyt ja pitsisen koristetyynyn. Kutsella on kova kirivaihde päällä, hän nappaa wc-harjan ja työntää sen.... ei, hetkinen, hän alkaa hinkkaamaan kristallilaseja... toivottavasti harjassa ei ole "sattumia".  TRÖÖÖT!

Kilpailijat pyyhkivät hikeä otsaltaan ja siirtyvät sivuun samalla, kun tuomaristo astelee työpöytien luokse katsomaan, mitä on saatu aikaan. 

Raippa sai astianpesukoneeseen venttiilikopan, juoksukengät, villapipon ja kristallilasit. Lisäksi hän työnsi vessaharjan pyykkikoneeseen ja sinne ehti sujahtaa vielä mokkanahkatakki. -24 pistettä!

Spyge ei saanut pesukoneen kantta auki ja kaikki tekstiilit jäivät lattialle. Niistä -20pistettä. Lisäksi hän yritti myöskin putsata kristallilaseja ja väitti kuulleensa että kuumuudessa lasit kirkastuu ja työnsi ne uuniin, minne tosin tunki myöskin pesäpalloräpylän! Mitä ihmettä? No tulos -36pistettä.

Kutse taas suoriutui ihan mallikkaasti.Hän asetteli tuotteita lähes koko 10 minuutin ajan järjestykseen työpöydällään ja ehti saamaan lavuaariin kaksi paria boksereita. Niistä -8 pistettä ja muuten koko järjestelyn viemästä ajasta -50 pistettä, eli loppupisteet -58 pistettä.

Arvo J. Vako, no niin.....Paistinpannu ja kastikekattila - ja pesukone! - 8 pistettä. Lisäksi hän jollain logiikalla osasi työntää auton sytytystulppia tehosekoittimeen. Toteamus oli, että se on sopivan kokoinen laite tuon kokoisille vehkeille pesua varten..... No tämä kuvio tuotti kuitenkin -16pistettä lisää, eli yhteensä -24 pistettä.

Nekkunen, hän ei pettänyt - jos kauniisti voisi sanoa. Mikroaaltouuni ja sukat & bokserit. -12 ja siihen kun vielä lisätään herran epätoivoinen mokkanahkatakin työntäminen astianpesukoneeseen ja lisäksi vielä uunista löytyi venttiilikoppa, niin miinuksia sateli -24 lisää, oli yhteispisteet -36 pistettä.

Löba, voiko enää pistää paremmaksi? Hän nuoleskeli kristallilaseja ja se ei vakuuttanut tuomareita. Lisäksi herran rintaliivileikit vievät aikaa tehokkaalta toiminnalta, sekin tiputti pisteitä. Lopuksi hän sentään työnsi nahkasormikkaat tehosekoittimeen sekä lihaveitset ja sakset pesukoneeseen. Tämä kaikki toi miehelle tulokseksi -40pistettä.

Tuomaristo vaati saada hermolepoa ja tällä välillä mainostajamme pienpanimo Pohjasakka, teehuone Aromituoksu sekä äijäluola Örinä kertovat ja mainostavat palveluitaan.

Ja nyt onkin aika tämän jakson erikoistehtävälle. Avaamme tämän kultaisen kuoren ja... - Ei voi olla totta! Herrojen on, siis... voiko tämä olla totta, kyllä.... hetki pieni, katsojat. Kyllä tämä on totta. Nyt kilpailijoilla onkin melkoisen tiukka kilpatehtävä edessään. Heidän on yksitellen käytävä kaupassa, jonka he valitsevat annetusta listasta ja ostettava sieltä puuterirasia, pikkuhousunsuojia, käsirasvaa, salaattiannos sekä luomujauhoja. Jokaiselle annetaan myöskin vain käteistä mukaan, jotenka sekin tuo lisähaasteensa tehtävän suorittamiseen.

Hetkinen, kilpailijat lähetetäänkin yhtäaikaa matkaan ja jokainen eri liikkeeseen. Tästä tuleekin mielenkiintoista. Kilpailijat eivät vielä tiedä, mitä he joutuvat ostamaan, heille on vain kerrottu, että edessä on kauppareissu ja heidät viedään kaupan kulmalle. Jokaisessa liikkeessä on tietenkin meidän tuotantoryhmän kameroita sekä ns. valeostajia, joihin on myös piilotettu kameroita ja mikrofoneja, jotta saamme reaaliaikaista materiaalia kilpailijoiden touhuista.

Nyt siellä jo lähdetäänkin liikkeelle ja pienen katkon jälkeen pääsemme seuraamaan tämänkertaisen jakson huipentavaa tehtävää!

No niin, tervetuloa takaisin ja saammekin jo ensimmäisestä liikkeestä kuvaa: Löba on avannut tehtäväkuorensa ja kiroilee voimakkaasti. Hän notkuu kaupan kulmalla ja polttaa nyt kolmatta tupakkaa putkeen. Ei taida olla ihan helppo rasti miehelle. Loban "naikkonen" Tintukka tuijottaa epäuskoisena televisiota, mistä kilpailijoiden tukihenkilöt voivat seurata kilpailua kisakeskuksen suojissa. - Siis mä oon sille sanonu ainaki sata kertaa et ei ne tavarat sitä tapa! Silti se menee aina lukkoo tollee. Tintukka vaahtoaa, mutta samaan aikaan ruutuun pamahtaa Kutse, joka ryntää kauppaan sisälle, ottaa ostoskorin ja painuu - kaljaosastolle. Mies katsoo saamiaan rahojaan ja laskee, montako olutta hän saa, nappaa kuusi keskiketterää ja juoksee makkaratiskille, mukaan lähtee pari lenkkiä ja sitten kassalle. No se oli reipasta menoa ja käteisellä ostaminenkin onnistuu, mutta nyt maksamisen ja kassiin pakkaamisen jälkeen hän tajuaa avata tehtäväkuoren.... ja siinä lentää makkarat! Kutsen tuleva ex-kihlattu Himppa P. nauraa räkäisesti, vaikka hänen tekisi mieli painaa päänsä piiloon epäuskoisena. Loba on päässyt jo kaupan ovelle saakka.

Nekkunen lukee näemmä hartaasti tehtävää ja kysyy, mitä ovat pikkuhousunsuojat. Hänelle selvitetään asia ja mies kertoo luullen niiden olleen jotain suojamuoveja esim. uimahousuille, jos menee ne jalassa esimerkiksi yleiseen saunaan.... Että sillä lailla. Nekkusen nykyinen tyttöystävä Ulpu-Sohvi sanoo, että hän on kyllä ihan kädestä pitäen yrittänyt tätä opettaa eri asioiden ja tavaroiden tunnistamisissa, mutta ei näemmä ole oppi mennyt perille. Kuulemma Nekkunen sentään osaa avata jo maitotölkin oikein, eikä revi sitä miten sattuu ja mistä sattuu.

Arvo J. Vako näemmä seisoo nyt vihannesosaston luona ja pyörii kuin kuula flipperissä. Kun ei saa kysyä keneltäkään apuja, niin mies mumisee ääneen, että missä täällä niitä salaattiannoksia on. Niinpä, onhan siinä kurkut, tomaatit, paprikat jne. omissa laareissaan ja pinoissaan, mutta ne valmiit salaattiannokset.... eipä niitä nyt tuolla näy. Jätämme Arvo J. Vaon pyörimään. Hänen parempi puoliskonsa, Allikka ei ole ollenkaan vakuuttunut "ukkonsa" työskentelystä, vaikka vakuutteli ennen tehtävää, että Arvo J. Vako kyllä osaa erottaa perunan paprikasta. Nyt emme ole enää siitäkään täysin varmoja, mutta katsotaan tilannetta myöhemmin.Samalla mainitaan: Löba on päässyt kaupan porteista sisäpuolelle!

Spyge on saanut ostoskoriinsa jauhopaketin, mutta onko ne luomujauhoja - siitä ei nyt kamerakulman takia voida vielä sanoa mitään.... Jaahas, kuulimme juuri, että hän olikin löytänyt ohramaltaita. Taitaa Spygellä olla omien eväiden valmistus mielessä.

Mitä Raippa tekee? Siinäpä kysymys. Hän seisoo pesu- ja puhdistusainehyllyn äärellä ja nyt on käsissä jokin purkki. Tuota, kuvitteleeko hän tuota... ei sentään! Jatkaa matkaa.... kurvaa lastentarvikeosastolle, ohittaa vaipat.... nyt pysähtyy.... nappaa purkin voitonriemuisena.... meistä tuo näyttää, kyllä - kyllä se on vauvantalkkia! Ja Löba on saanut jo ostoskorinsa käteen sekä astellut varovasti myymälässä jonkin aikaa.

Nyt on kilpailijat olleet kaupoissa reilut puolituntia ja vartijatkin alkavat jo kiinnittää huomiota näihin "haahuilijoihin", jotenka tuotantotiimin oli pakko viheltää peli poikki. Kilpailijat kutsuttiin kassan kautta takaisin kilpailukeskukseen ja katsotaan, mitä he olivat saaneet saaliiksensa.

Raippa oli ostanut vauvan talkkia, tuoksuvia nenäliinoja (joista pieni pistehyvitys), kurkkupikkelsiä ja leivontaan käytettävää kookosrasvaa.

Spyge onnistui keräämään reilussa puolessa tunnissa ohramaltaita, kukkakaalin, kylpysuolaa sekä kilon kyljyksiä.

Kutse voi Kutse.Makkarat lensivät taivaan tuuliin, oluet on juotu ja kassin pohjalle ehti enää tulla kortsupaketti ja perunalastuja kaksi pussia.

Arvo J Vako oli mies, jolta odotettiin paljon tämän kilpailun tiimoilta... no sanotaanko niin, että aina ne odotukset eivät kohtaa todellisuutta. Hän pyöri vihannesosastolla lähes koko ajan, eikä onnistunut ostamaan lopulta muuta, kuin purjosipulin ja rasian kirsikkatomaatteja.

Nekkunen taas pinnisteli oikein kunnolla. Hän oli oikealla osastolla, mistä olisi pikkuhousunsuojat löytyneet, mutta mies nappasi vaippapaketin kainaloonsa. Lisäksi hän osti lihapiirakoita, koska ne olivat tarjouksessa ja löysi lopulta, aivan sattumalta, rasian ituja.

Löba voitti pelkonsa ja yllättäin hänen ostoskassistaan löytyi yövoide, talouspaperia, keräkaali, sokeripaketti sekä perunajauhoja. Miehellä oli mieheksi jopa sinnepäin oleva ostoskassi ja hän voitti yllättäin koko kyseisen tehtävän. Mutta miten kävi kokonaispisteissä.... sen saamme kuulla seuraavassa jaksossa ohjelmassa "Suomen surkein kundi". 

-----------------------------------------------

Ollaanko me miehet oikeasti noin onnettomia?

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tosi-tv ohjelma "Lähiöjampalle pano!"

Hyvää loppuvuotta 2021. Joulu alkaa olla taas menneen talven lumia, tapaninpäiväkin vaihtuu aivan kohta taas jo seuraavaksi päiväksi ja viimeisiä viedään tältä vuodelta, ennen kuin eteen pamahtaa vuosi uusi. Mutta onko mitään uutta tulossa? Jaa-a, kunpa tuohon osaisi sanoa. Mutta mennäänpä tarinaan. Jos joku tosi-tv ohjelmien fani ottaa seuraavasta tarinasta herneet nenään, voin ostaa hänelle purkillisen lisää! (26.12.2021)

.........................................................................................

- Oikein mukavaa päivää kaikille töllö-kanavan katsojille ja tervetuloa seuraamaan tämän kauden ensimmäistä lähetystä ohjelmasta "Lähiöjampalle pano!" Tässä ohjelmassahan haemme muutamille tarkkaan valituille elämänkoululaisille ja lähiöpubien vakiokalustoon kuuluville henkilöille, jotka on tarkkojen tutkimusten ja pesun & linkouksen jälkeen todettu miesoletetuiksi, vakiohoito eli suomeksi sanottuna "pano".

- Todellakin tehtävä on ollut töllö-kanavan ohjelmakoordinaattoreille ja tuottajille haastava! Se, että olemme löytäneet kriteerit täyttäviä henkilöitä, ei ole ollut ongelma, mutta jotta heistä löytyisi sopiva määrä sosiaalisia taitoja omaavia miekkosia, onkin sitten ollut jo toinen juttu. Mutta meillä täällä töllö-kanavalla ei olla oltu sormi suussa, sillä palkkasimme hyvin arvostetun tapakouluttaja Samuel Silvupleen ja tämän loistavan assistentin Pierre de Bryleen hieman ohjaamaan lähiöjamppoja ja kyllähän tulokset puhuvat puolestaan!

- Niin puhuvat, sillä jo kahden lähiöjampan tapaamisen jälkeen kaksikko kertoi saaneensa helpon työtehtävän Amazonin viidakosta, missä heidän pitäisi opettaa täysin sivistyneestä maailmasta erillään elävälle heimolle ranskalaiset käytöstavat ja barokkitanssit. Tehtävään kuulemma oli varattu aikaa kolme viikkoa. No Amazonille sitten kaksikko lähti ja saimme kuulla, että kolmesta viikosta jäi käyttämättä peräti reilu viikko. 

- Mutta nyt esitellään töllö.kanavan tämän kauden lähiöjampat! 

-Ensimmäisenä tulee jamppa Keravalta. Tämä 47 vuotias, mutta ei päivääkään alle kuusikymppiseltä näyttävä Jallu omistaa leveän neljän hampaan hymyn ja kun mies vetää itsensä oikein ruotuun, eli suoraksi, saadaan kiitettävät 169 senttiä mittaa, kuten myös leveyttä. Jallun mielimusiikki on kaikki mikä soi lujaa ja herkuiksensa hän kertoo purkkihernekeitto kylmänä suoraan purkista ja kuoriperunat. Ruokajuomaksi hän suosittelee kaikkea, missä on enemmän prosentteja kuin A-oluessa. Kyseistä juomaa Jallu pitää miedoimpana, mitä mies voi "selvinpäin" juoda, tosin omien muistikuviensa mukaan hän ei ole selvänä ollut sen jälkeen kun ensimmäisen kerran sammui joskus rippikouluikäisenä.

- Jallu olikin saanut lukemattomia kirjeitä daameilta, jotka olivat selkeästi kiinnostuneet tästä pikkukaupunkilaisesta pubiukosta. Monessa kirjeessä oli mukana mm. hampurilaisketjujen tarjouskuponkeja ja yhdessä löytyi yllättäin jopa pieni pullo partavettä, mutta Jallu valitettavasti ei ymmärtänyt tuotteen hienoutta vaan vetäisi sen huiviin todeten saaneensa parhaimmat kännit puoleen vuoteen!

- Seuraavana meillä onkin sitten urbaani Kallion kasvatti, Kartsa "Carlos" L. joka ei enää pääse yhteenkään paikalliseen, mutta tuntee siitä huolimatta jokaisen nurkkakuppilan portsarit ja vessat kuin omat taskunsa, tosin hänen housujensa taskut ovat olleet rikki jo jokusen vuoden, että se siitä. Kartsa, tai siis "Carlos" tunnetaan siitä, että hänet tiedetään myös kemistinimellä Carlos de Lonkeros, johtuen siitä, että mies sekoittelee mitä tahansa aineita lonkeroihin, jotta saa niihin lisää "twistiä". Heppu on hieman nuorempaa sukupolvea ja omien muistikuviensa mukaan taitaa olla melkein kolmekymppinen, mutta ei ole varma, kun paperit katosivat edellisen majapaikan pikku palossa ja uusia ei ole tullut jostain syystä vain hankittua. Kartsa on yrittänyt välillä jopa töitäkin, mutta väsyi jo mennessään työpaikalle työmatkalla sen verran, että päätti ottaa kaikki pekkaset ja vapaapäivät ja lomat heti putkeen.... no se putki onkin sitten jatkunut jo 8 vuotta. Naisihanteeksi Kartsa sanoo lyhyesti: "Sillä täytyy olla tissit!"

- Vaan mitenkäs posti muisti Kartsaa? Yllättävän paljon varsinkin itä-suomesta häntä lähestyttiin ja useampikin uhkea täti-ihminen halusi juurikin Kartsan hoitoon, eikä vähiten hänen koktailutaitojensa vuoksi... joten tässä saattaa olla kisamme musta (anteeksi rasistinen kommentti) hev... siis kisaaja.

- Töllö-kanavan kolmantena "Lähiöjampalle Pano!" ohjelmassa mukana on Espoon perukoilta ponnistava, hieman ruåtsiakin sammaltava Lars "Late de Lasol". Lars on 45v työstäjä ja kertomansa mukaan työstänyt paljon ja useita.... (sensuroitu)! Hänen habituksensa on yllättävän puhtoinen, johtunee siitä, että mies käy säännöllisesti pesemässä itsensä erään huoltoaseman autopesulassa itsensä. Kuulemma pesuharjojen harjakset kutittavat "kivasti" ja vaahtopesun jälkeen mies tuoksuu seuraavat kaksi viikkoa niin raikkaalle, että jopa pitkäripaiseen pääsee ilman, että vartija hätistelee ulos! Lars nauttii koti-illoista ja tällä hetkellä hänen kotinsa on Raden, eikun Heban, siis eikun Dutsin, äh siis tuon Kolli-Kallen, tuota tuota.... no on nyt missä on.

Lars, eli "Late de Lasol" saikin yllättävän paljon postia ympäri maata ja erityisesti rantaruotsalaiset herratkin lähestyivät häntä. Tämä onkin saanut miehen hieman vaikeaan tilanteeseen, koska olisihan sitä jossain Suvisaariston huvilalla helppo elellä, mutta kun hän on aina ollut hieman oman tiensä kulkija. Erityisesti meidän on mainittava kirje, joka tuli edellisen kauden semifinaaliin yltäneen parin Kossu-Koistinen (Jakomäki H:ki) & Irma-Helgan kauniimmalta osapuolelta - ja arvelujemme mukaan tuo olisi Irma-Helga. Hän kertoi suoraan, että ei saanut edellisellä kaudella kertaakaan, vaan kaikki oli bluffia, mitä tv:n katsojille näytettiin. Hänen tilallaan peittoa kuulemma heilutteli kuvaussihteeri Sirpukka Ass. Me emme ota tähän kantaa, tiedämme vain että Sirpukka on saanut kaksoset ja ei suostu paljastamaan näiden isää! Tämä kirje on tietty iskenyt myös "Late de Lasolin" sieluun, joten katsotaan kuinka miehen vielä käy.

- Seuraava kisaajaehdokas onkin sitten "nykäskylästä" eli Jyskälän poikia. Hamppa (26v) on kasvitieteestä kiinnostunut teenjuoja, jonka suuret, lähes teelautasen kokoiset, silmät tekevät varmasti vaikutuksen moniin katsojiin tällä kaudella. Valitettavasti hän ei suostunut näyttämään kuvausryhmälle omaa kasvipuutarhaansa, mutta kertoi siellä kasvavan paljon kallisarvoisia kasveja, joilla on parantavia ominaisuuksia ja joiden hoito ja kasvattaminen Suomen vaikeissa olosuhteissa - eikä vain säiden vuoksi - on toisinaan todella hankalaa. Hamppa nauttii yrttiteen juomisesta, syvällisistä keskusteluista teehetkien aikana ja rennoista 1960-luvun Kalifornialaisista biiseistä, joita varsinkin instrumetaaliversioina tykkää kuunnella. Hänen eräs tavaramekkinsä on vihertätä hikinauha.

- Tätä Jyväskylän ihmettä olikin lähestynyt fanipostien kanssa mm. samanlaisista kasvitieteellisistä kokeiluista kiinnostuneita henkilöitä ympäri eteläsuomen. Olipa joukossa myös eräs daami, jonka työpaikka näkyi olevan Tampereen rikospoliisi. Mielenkiintoista! Muutamat olivat laittaneet kirjeisiinsä mukaan pieniä näytteitä kasveistaan ja tarina kertoo, että Jyväskylän postikeskuksessa olisi ollut kohtuullisen hilpeää meininkiä muutamana päivänä. 

-Tämän Töllö-kanavan "Lähiöjampalle Pano!" ohjelman toiseksi viimeinen kisaaja tällä kaudella tulee Kouvolasta, tai "Kouvostoliitosta" kuten he itse paikkakuntaa toisinaan mainostavat. Herran tai herran, no miten tuon ottaa, nimi on Pultti. Kukaan ei enää muista - ei edes hän itse - mikä hänen oikea nimensä on. Tuo nimitys taas tuli siitä, kun hän yritti ja yritti päästä moninaisista porttikielloista huolimatta erääseen ravintolaan, mikä tunnetaan nimellä "Mutteri" ja kun otti siitä ns. pultit, kun ei sisälle päässyt, niin tuo kutsumanimi jäi elämään. Tämän elämänsankarin kohokohtiin on kuulunut se, että sai kerran paikallisesta Siwasta monta vuotta sitten juoksukaljat vaikka huomasi napanneensa vain 3 pulloa ykkösolutta! Ehkä juuri tuon vuoksi hän olikin sitten kolme vuorokautta kipeänä, vatsa ei kestänyt noin mietoja juomia ja kaikki tuli perästä paineella pihalle. Tämä taas tiesi uusien housujen hankitaa, vaikka edelliset olivat vielä lähes uudet, vain neljä vuotta aiemmin ostetut "uhvimarketin" tarjousfarkut.

-Pultti oli ihastuttanut monia naisia ja häntä lähestyttiin mm. muttereilla ja olipa joku jostain syystä laittanut pikku paketinkin matkaan, mistä löytyi jopa käsiraudat! Eräs naisoletettu oli suoraan sanonut, että jos Pultti ei pulttaa häntä ensimmäisen vuorokauden aikana vähintään viidesti, hän raiskaa tämän. Siinäpä olisi Pultille haastetta kerrakseen. Olipa muuten eräät siskoksetkin laittaneet varmaan sitä "parempaa Seppälää" ylle ja ottaneet yhteisselfien, missä keikistelevät Alepan kassit käsissään. Eli miehelle olis tuplaa tarjolla..... Kestääkö kunto, se me nähdään myöhemmin, kun selviää, kenet tai ketkä Pultti valitsee alkuun seuraksensa.

- Tämän kauden viimeisin, vaan ei vähäisin, kisaajamme on Lahtelainen Malski R. joka lopetti oluenjuonnin, kun paikallinen panimo Mallasjuoma ajettiin alas. Tosin linja on toisinaan lipsunut, varsinkin kun tuttu kaveririnki on hyvällä tuulella ja joku on saanut jotain korvauksia tai tukia ja ostanut "pienen" satsin luotettavalta hovihankkijalta (nimeä emme paljasta, mutta se sinertävällä Transitilla ajeleva Valsu....) Viron tuliaisia, jotka yleensä ovat edullista bisseä ja toisinaan jostain torinlaidalta ostettua paikallsita pontikkaa. Tässä porukassa Malski on kovassa maineessa, sillä hän on kerran lähes selvinpäin pyörinyt "Lahden betonin" eli suurmäen alastulorinteen alas ilman haavereita. Kyseessä oli vedonlyönti ja voittaja sai silloin viikonlopuksi porukan tutun kiertopalkinnon: Iki-Impi Isokurvisen, jolle Malski olikin tarjonnut parastaan: Eli kävi uimahallin pesutiloissa pesemässä kainalot ja vehkee.... siis hiuksensa. 

- Malskia olikin lähestytty jo tositarkoituksella kirjeissä, sillä jopa Viron puolelta oli tullut joltain Tatjanalta postia, johon Malski oli tosin todennut "Illalla Tatjana 200 ja aamulla Burana 600". Tästä voimme arvailla, että kyseinen henkilö ei kuitenkaan Malskia tule lämmittämään. Myöskin yhdessä kirjeessä oli mukana lähes käyttämättömät (arvelujemme mukaan punaiset) pikkuhousut ja niitä Malski onkin kantanut sitten puseronsa rintataskussa siitä saaakka!

- Nyt sitten odottelemme, millaisia daameja nämä meidän kuusi lähiöjamppaamme valitsevat. Odotettavissa on huuruisia ja huumaavia hetkiä, jotka menevät päähän (kumpaankin) yhtä varmasti, kuin viiden kilon hienosäätölekan hipaisu kroppaan. Pysykää Töllö-kanavalla ja seuratkaa kanssamme Lähiöjamppojen oman panon metsästystä.

- Voitte osallistua myös ohjelmaan laittamalla viestejä numeroon 0700-013027070 ja hintahan on vaatimattomasti vain yhden kyykkyviinipullon verran. Lisämateriaalia saatte halutessanne nähdä omalla "Prime-pano" kanavalla, jossa sensuroimatonta materiaalia heti ensiviikosta alkaen. Tämän voitte tilata samasta numerosta ja kanavan hinta on 3:n Suomi-viinapullon verran. 

---------------------------------------------------------

Häät sulhasen tapaan - Suomi

 No niin, eli vaihteeksi ollaan kevyemmällä asialla liikkeellä. Älkää ottako kirjoitusta liian vakavasti ja sen ei ole tarkoitus olla loukkaava ketään kohtaan, joten toivottavasti nautitte tekstistä. (11.11.2021)

--------------------------

https://www.youtube.com/watch?v=gpeiuVL5hLs     

Ja heipä hei sinne kotikatsomoihin! Tämänkertaisessa jaksossa meillä on Timppa-Jaakko, joka vie vihille "pitkäaikaisen" tyttöystävänsä - jo ihan kolmen kuukauden seurustelun jälkeen. Kaunis morsian on Heli-Annukki, jonka edellisestä liitosta mukaan tulevat vielä 3 lasta ja hän odottaa juuri ensimmäistä heidän omaa yhteistä lastaan. 

Heli-Annukki on ammatiltaan somesisällön tuottaja-assistentti ja Timppa-Jaakko taas suoritettuaan ammattitutkinnon, oli n. vuoden ajan työttömänä, mutta nyt viimeisen kahden kuukauden aikana ahkeroinut valtuutettuna luonnonsuojelualueilla ja kaupungin puistoissa toimivana linnunpönttöjen tarkistajana. Kumpikin tekee toisinaan pitkää päivää ja usein kun Timppa-Jaakko, jota kaverit kutsuvat nimellä JaTi, onkin kotiin tullessaan täysin pönttö sekaisin! Eikä Heli-Annukin, tai tuttavallisemmin Helskun, pienet aamupahoinvoinnit ja lasten päiväkotiin viemiset kevennä yhtään tilannetta. Pari olikin laittaa suhteensa "jäähylle", mutta sitten eräänä aamuna Helskun ottama raskaustesti aiheutti hieman tilanteen uudelleen analysointia: - Joo, kyllä mä siin´ parit helvetit taisin huutaa kylppärissä, kun näin ne viivat! Mutta olihan tuota yritetty jo useampia kertoja.... ainakin JaTi:n sanojen mukaan.....

Mutta nyt Helskun pitää lähteä kolmeksi viikoksi pois heidän yhteisestä kauniisti rakennetusta kodista, jonka he olivat saaneet paikkakunnan vuokra-asunnoista vastaavalta taholta melkoisen nopeasti, tosin ehkä siihen asunnon saamiseen vaikutti se, että asuntoon piti tehdä melkoinen "peruspesu" ja remontti, että sinne pystyi muuttamaan ja kun JaTi sanoi, että hän voi laittaa paikkoja kuntoon, auttoi se asunnon saamisessa huomattavasti. No nyt tämä heidän oma "linnake", kuten he itse sitä kutsuvat, jää seuraavan kolmen viikon ajaksi siis JaTi:n hellään huomaan, kun Helsku lähtee lapsien kanssa vanhempiensa luo. -Tippahan tässä tulee ihan silmään! Helsku nyyhkii noustessaan autoon, jolla hänen isänsä oli tullut heitä hakemaan. - Toivottavasti JaTi ei juo heti kaikkia kaljoja kaapista tai muistaa sitten ostaa uusia tilalle, kun mä tulen takaisin kotiin tai se todellakin saa kuulla kunniansa. Mutta mitenkäs tuo alkoholi ja raskaus? No Helsku naurahtaa ja sanoo, että eihän hän nyt oikeasti ole ottanut, kuin kerran yhden sidukan sen jälkeen, kun huomasi olevansa paks.... siis raskaana.

Auton kurvattua pois talon kulmalta JaTi soittaa parhaalle kaverilleen Mosselle, jolla tuntuu aina olevan aikaa..... vaikka miehen pitäisi olla töissä. No pikkuseikat sikseen, Mosse ilmestyy paikalle ja kaverit pistävät tuulemaan: Aikaa kolme viikkoa ja aiheena JaTin:n ja Helskun häät! 

- Ensteks´ meidän pitää.....-Lähteä baariin! Keskeyttää Mosse ja pidemmittä puheitta kaverukset suunnistavat lähiökuppilaan, jonka vakionaamoja herrat ovatkin. Siellä tietenkin seuraan liittyy muutama muukin heppu ja illan edetessä ideat häistä alkavat saada mitä erikoisempia virityksiä ja ajatuksia.... Tässä vaiheessa tuottajatiimi päättää poistua taka-alalle ja sovittiin, että tullaan seuraavana päivänä siinä puolenpäivän aikaan katsomaan, miten homma etenee.

PIM-POM..........PIM POM..................PIM POM..........PIIIIM POOOOOM.........PIM POM PIM POM........ PIM POM PIIIIIIIM POOOOOOM....... JaTi:n hereille ja ulko-ovelle saaminen ei ollutkaan se maailman helpoin homma! Mutta kukas nainen tuolta heidän makuuhuoneesta kävelee ulos vain pikkuhousut... KAMERA KUVAA NYT TUOTA MAISEMAA TUOLTA PARVEKKEEN TAKAA! Jaahas, perästä tulikin Mosse! Hetken jo pelästyimme, että mitä täällä tapahtuu. No Mosse oli saanut jonkun "hehkeän" neitosen, jolla takana on loistava tulevaisuus, eli yhden pubiruusun mukaansa ja JaTi oli luovuttanut heille makuuhuoneen, päätyen itse sohvalle. No tämä naisoletettu (kyllä tuo vahvasti sellaiselta vaikutti - ohjaajan huomautus) saatiin ulos ja herroille kahvia nenän eteen.

- Joo siis tästä tää ny´niinku lähtee sit´! Joo, mää alan hakee sitä juhlamestaa ja sit´ pitää järkkää sinne jotain pyttistä tai muuta evästä. JaTi pohtii saaden Mossen jatkamaan, että viinaa pitää olla, joten ensitöikseen miehet varaavatkin laivamatkan Tallinnaan, samalle päivälle! No ei muuta, kuin hynttyyt ylle, vähän dödöä kainaloon, tukka taakse ja menoksi. -Eeeestiiii eeestiiii eeestiii.... kai paan siellä perkeleestiiiiiii! Mosse mylvii ja JaTi laskee nopeasti, että paljonko he voivat upottaa viinohin rahaa. Mutta ovatko herrat ajokunnossa? - Juujuu... mä en ottanut eilen kuin 2 bissee ja pari minttusnapsii ja me oltiin jo kympin jälkeen täällä. JaTi perustelee, jotenka mies rattiin, Mosse kyytiin ja menoksi.

Pojat ehtivätkin juuri ennen laivan lähtöä perille ja eikun suoraan pub... siis syömään. Täytyyhän sitä miehen välillä tankata suolastakin, muutenkin kuin tequilaa ottaessa..... (jos ymmärrätte). No muutama tunti ja laiva saapuu Tallinnan satamaan, eikä kauaakaan kun miehet kurvaavat ulos sen uumenista. Matka suuntautuu kaupungin laitamalla sijaitsevaan ostoskeskukseen, jossa aiemminkin on käyty, jotenka paikka oli tuttu ja eipä muuta, kuin sisälle ja ostoksille.- Paljos´ niit´ vieraita sit sillee niinku tulee? Mosse kyselee, lastatessaan olutlaatikoita pinoon. - Mmmm... joo, onhan niitä ainaki´ Helskun koko helvetin suku, eiku siis... ihan kivoja sen vanhemmat on ainaki´ en mää muist tiedä! JaTi pähkii ja saa lopulta arvioitua, että kai niitä juhlijoita on sitten sen verran, että otetaan vielä pari laatikkoa lisää. Lopulta kaikki oluet, siiderit, kirkkaat, tummat, konjakit, viskit, kuoharit ja muut oli ostettu ja lastattu autoon, jonka takajouset "kiittivät" runsaasti lisääntyneestä painosta! -Ja ny ei olla sit´ missään formularadalla, et aja sit vähä varovaisemmi´ takas satamaan, mitä kaahasit tänne! Mosse painottaa JaTille, kun nämä lähteävät takaisin kohti laivaa.

Mutta onneksi mitään ei sattunut ja kaverukset pääsivät takaisin laivalle ja oli hetki istahtaa kal...siis kahvilla ja pohtia, mitä kaikkea Helsku ehkä odottaa häiltä. - Se on sellanen mimmi, et jos joku juttu ei sit oo sen mieleen, ni se alkaa kimittää! JaTi paljastaa. Mosse repeää nauramaan ja hekotuksen lomassa saa kysyttyä, että senkö takia se kimittää joskus öisin, kun peiton helmat heiluu! JaTi tajuaa onneksi vitsin, eikä vedä "liikkuvia taakse" ja anna kevyttä käsipusua kaverinsa poskelle. 

Lopulta väsynyt kaksikko oli palannut JaTi:n ja Helskun asunnolle ja alkoi armoton auton tyhjentäminen, siihen tietty ilmestyi yllättäen avuliaita naapureita, jotka pientä kantopalkkota vastaan olisivat voineet myös kantaa jotain, mutta herrat kieltäytyivat tarjotusta avusta. - Onpa suppeita tyyppejä, mitä te oikee´ kuvittelette olevanne? Eräskin hieman väsyneen oloinen naapurin isäntä toteaa närkästyneenä tumpatessaan tupakan ulko-oven pieleen, vaikka tuhkakuppi oli metrin päässä.

Seuraavat pari päivää menivätkin sitten juhlapaikkaa etsiessä. Työtä vaikeutti se, että paikka ei saanut olla mitenkään liian "rahvaanomainen", mutta ei myöskään kovin kylttyrelli - kuten JaTi tuumasi. Samaan aikaan Helsku oli äitinsä ja morsiusneitonsa ja kaasonsa kanssa käynyt katsomassa hääpaikkaa, mikä olisi hänen unelmiensa häiden pitopaikka! - Oi, katso noita kattokruunuja! Eihän tuollainen edes mahtuisi meidän olohuoneeseen. Miten upeita nämä kattauksetkin ovat..... Siis APUAAA... mä varmaan pyörryn kohta! Helsku tiesi, että tällaiseen paikkaan hän ei varmaan pääsisi häitään viettämään, vaikka salaa sitä toivoikin. Vaan millainen paikka sitten JaTin kiikarissa oikein oli? No alkuun hän oli tarkistanut kaikki lähiseudun kartanot, juhlavastaanottoihin soveltuvat tilat, paikkakunnan parempien ravintoloiden kabinetit ja vaikka mitkä paikat, mutta mikään ei vain sytyttänyt miestä. Olikohan hänellä ollenkaan ajatusta siitä, millaiset häät hän haluaa Helskulle tarjota?

Lopulta muutama vaihtoehto alkoi vaakakupissa painaa enemmän, kuin toiset. Eräs vaihtoehto, varsinkin hintansa vuoksi, alkoi kiinnostamaan häntä ja lopulta kävi niin, että JaTi teki varauksen juhlapaikasta 380 euron hintaan - ja paikka on vielä järven rannalla. - Oleks´ sä nyt aivan varma, mitä tuli tehtyä? Mosse tosin epäröi, mutta JaTi oli onnensa kukkuloilla. Hän oli laskenut, että hääpaikkaan menee vähintään 500-800 euroa, mutta nyt päästiin edullisesti. Seuraavana olikin sitten aika lähteä katsomaan pukua päälle ja eikun etsimään "parempaa Seppälää", joten paikalliseen kauppakeskukseen vain ja oikeaa boonuskorttia vilauttamalla sai vielä vähän alennustakin. - Mul ei oo ollu pukua päällä sen jälkeen, ku pääsin ripille! JaTi tunnustaa samalla kun kehuu, että pukuhan tuntuu kuin mittatilauspuvulta... kyllä hän sellaset tuntee! Samaan aikaan Helsku on käynyt katselemassa morsiuspukuja kaasonsa ja äitinsä kanssa. Morsiusneito ei jaksanut nyt lähteä matkaan, kun oli edellisenä iltana kän..... kaatunut hieman ja paikat olivat kipeät. - Voi tää olis´ niin mun makuuni! Tässä olis ihan kaikki sillee upeesti, nää timantit ja tollaset kultaset langat nois pitseissä... voi apua, tää on... mä alan koht´ itkeen!" Helsku oli selvästi löytänyt unelmiensa hääpuvun (yllättäin liikkeen lähes kallein, mutta jätetään tämä nyt mainitsematta). 

Vaan mitäs herrat tekevät? Jaahas, keittiön pöydän ääressä istuu kaksi tuimailmeistä kaveria, kunnes ovikello soi. Paikalle ilmestyy heidän kaveri Timo-Iisakki, tai tuttavallisemmin Tiiseli. Tämä oli jo lähiöbaarissa ollut mukana ideoimassa häitä ja oli luvannut tulla auttamaan ja apu olikin tarpeen. JaTi oli lukossa, nenän edessä oleva "To do" lista oli koruttoman pitkä ja aikaa oli vähän......- Sun pitää vähä nyt niinku sillee .... siis niinku.... mikä se sana on... kun pitää..... ottaa...... - Teräviä! Ehdotti Mosse. -Eikun siis... pitää ottaa... ja terästäytyä, siis karpata, eikun skrapata.. skarpata! Olikohan Tiiselin änkyttämisen syynä kameroiden läsnäolo, vaikea sanoa. Sanoista tekoihin ja netti auki! Juhla-asut, muotiliikkeet, morsiuspuvut, seksiasusteet.... heeetkinen - mitenkäs tämä liittyy nyt kuvioon? Pojilla lähti ehkä ajatus hieman "lapasesta", mutta nopeasti palattiin ruotuun ja löydettiin netistä liike, josta voisi Helskulle löytyä se oikea asu häihin, jotenka ylös-ulos-autoon-ja-menoksi.

- Onks tossa ny niinku sellasta, mitä se on... toi alaosa kun on noin iso? Tiiseli mietti, nähtyään ensimmäisen morsiuspuvun, jota JaTi mietti. - Juu, ei tuo ole hyvä, se kerää kaikki roskat mukaansa! Eikä tos tuu Helskun rinnatkaa sit esille silleen mitä mä haluun! Jotenka puku vaihtoon ja toista esille. Ja sama rumba jatkui ja jatkui.... Lopulta liikkeen omistaja tuli kertomaan, että liike suljetaan 10min kuluttua ja jos herrat nyt siinä ajassa löytävät mieleisen morsiusmekon, saavat he sen reilulla alennuksella, että ... hopi hopi. (taisi ilmeistä päätellen haluta heput ulos ja nopeaan - ohjaajan huomio). Ja löytyihän se: Kurvikas, tyköistuva, selästä avoin ja runsaasti povea esille tuova luomus ja kaupat tehtiin pahemmin enempiä kyselemättä!

Seuraavat pari päivää menivätkin JaTi:lla siihen, että hän yritti löytää jostain tahoja, jotka huolehtisivat ruokatarjoilusta. Oli ajatellut, että muutamat kaverit voisivat pienellä korvauksella tulla vähän kokkailemaan ja kaatamaan juomia, mutta yllättävästi kaikilla oli kiire juuri sinä päivänä! Joten ei muuta, kuin pitopalveluiden palveluksia kyselemään ja lopulta löytyikin yritys, jonka kalentesiin kyseinen päivä sopi. Menu pyrittiin tekemään mahdollisimman yksinkertaiseksi, koska "ei näistä mitään kuninkaallisia häitä ny tule", kunte JaTi oli puhelimessa pitopalvelun pitäjälle kertonut. Pienen keskustelun jälkeen hän huomasi, että 3400 euroa katosi hääbudjetista, mutta se homma olisi hoidossa! Parasta tuossa oli vielä se, että pitopalvelu extrana, hieman häälahjana, lupasi tuoda itsetehtyä kiljua pönikän verran ja sekös JaTia ilahdutti suunnattomasti. 

Häät lähestyvät. Helsku hermoilee, hän ei ole kuullut mitään, koska ja missä häät ovat.... edes kaaso tai itsensä kuntoon saanut morsiusneitokaan ei ole kuullu vihiä juhlista. Olisivatko pojat unohtaneet tehdä kutsut? Ehei, tässä he askartelevatkin niitä keittiön pöydän ääressä ja silppua on! Mutta mitä ihmettä he oikein väsäävät? No niin... eli sanomalehdistä leikellään sanoja ja kirjaimia ja niistä yhdistellään sitten lauseita, jotka liimataan jo esitaiteltuihin kortteihin, jotka oli leikattu isommista värikkäistä arkeista. Kaikesta säheltämisestä ja sotkusta huolimatta homma tuntuu sujuvan, ehkä osasyynä on se, että pöydällä näkyy olevan myös nesteytykseen tarkoitettua punaviiniä parikin pulloa. - Nää ny´ on vähän enempi vain koristeena, mutta pitäähän meidän tietää mitä me ostettiin Tallinnasta, niin maistellaan ihan vähän tässä samalla. JaTi kertoilee ja kiroaa, kun liimasi taas sormensa yhteen.

(Mainoskatkoilla näytetään närästyslääkemainoksia, pikkuhousunsuojamainos ja henkivakuutusmainos)

Seuraavana päivänä JaTin kotona on hiljaista porukkaa. Kolmikko (hän, Mosse ja Tiiseli) eivät kykene juurikaan edes kommunikoimaan, jotenka tuli valitettavasti tauko kuvauksiin. Palaamme myöhemmin.

No niin ja sitten taas mennään..... JaTi tajusi, että aikaa ei ole enää tuhlattavaksi, koristeita ei ole vielä ollenkaan ja sormuksetkin pitäisi ostaa, vai voisiko ne tehdä itse? Tämä idea sai myös kavereiden kannatuksen, jotenka ei muuta, kuin läheiselle metallipajalle, missä tuttu jäppinen Uolevi oli töissä. Tämä ehdotti, että otetaan ja sahataan ohuesta kupariputkesta sormus, poltetaan hieman pintaa ja hiotaan. Sillä siitä saisi todella erikoisen näköisen. JaTi oli tyytyväinen ideaan ja ei muuta, kuin tuumasta toimeen ja Uolevi hommiin.... No, muutaman tunnin vääntämisen, voimasanojen runsauden ja hikoilun jälkeen tämä olikin saanut jotain aikaan ja tuli esittelemään JaTi:lle tuotoksiaan. - Siis toiko se nyt sitte´silleen on? Saaks siihen tehtyä mitenkää kaiverruksia, kun ne on oltava? Uolevi ei siihen pystynyt, joten pojat ottivat tämän tekeleet mukaansa ja kurvasivat kultasepän liikeeseen. Siellä menikin jo selittämisessä sen verran aikaa, että... lopulta kultaseppä ymmärsi asian ytimen ja lupasi yrittää, mutta sanoi, että ihan ilmaista lystiä tämä ei ole kuitenkaan. Kuitenkin lopulta näissä kuparisormuksissa oli sitten myös kaiverrukset ja JaTi huokaisi helpotuksesta.

Helsku taas oli jutellut kaasonsa ja äitinsä, sekä tuon hieman väsyneen morsiusneitonsa kanssa, siitä millaisen sormuksen hän haluaisi saada. - Se olis sit kultanen ja siin vois olla sit´ sellane pieni punane rubiini, eikä kirkas!" - Mutta ku´ rubiinit on aina punasia.! Äiti ohjeisti. -Ai on vai? Mä oon luullu et niitä saa sillee ihan kaikkii värei, niinku kultaakin on valkokultaa ja ruusukultaa. -Mut hei, me ei tiedetä vieläkää juhlamestaa tai edes miten sinne mennää ja koska! Kaaso yhtyi keskusteluun.

Kuljetus olikin JaTin seuraava ongelma, sillä kaikki tilataksit ja muut olivat pahasti ajossa tuona päivänä. - Sellasta limusiinii mä en voi ottaa, ku se ei pääse sinne juhlamestaan ajaan! Yhtäkkiä Tiiseli karjaisee, että hänellä on ratkaisu asiaan ja kiihkeästi mies kertoo JaTi:lle ideansa, mikä selvästi ilahduttaa tulevaa sulhasta suunnattomasti. Nopeasti puhelin käteen ja soitto.... ja jokusen minuutin kuluttua kuljetuspuoli niin morsiamen seurueelle, kuin muullekin juhlaväelle oli hoidettu. - Ja tämän kunniaksi otetaan yhdet kal.....kahvit, pistetäänpä pannu porisemaan!

On enää pari päivää häihin ja sulhanen oli Tiiselin kanssa käynyt ostamassa myös kaasolle ja morsiusneidolle kauniit mekot, ainakin ne.... no miehet tykkäävät! Mossella oli oma ohjelmansa, käydä ostamassa koristeita ja parin tunnin kuluttua mies kurvaakin JaTin luo tyytyväisen näköisenä. - Katos kun näin ilmotuksen, että yks liike lopettaa niin mä sain sieltä kaikkee tavaraa ihan ilmatteeks ja sitten kävin vain ostamassa noita härpäkkeitä ja muuta vähä lisää! Ja kyllä sitä tavaraa autossa olikin. Mosse, josta oli värvätty myös bestman ja Tiiseli, saivat myös hieman siistimmät vaatteet juhlapäivään, vaikka mitään kalliita pukuja ei heidän "kostyyymiin" hankittukaan. Kaverit olivat kuitenkin tyytyväisiä. ...Vaan olivatko kaaso ja morsiusneito omiin asuihinsa? - Siis mikä tää riepu on olevinaan? Jos mä heitän tän päälle, nii eihän tää edes peitä... kato ny, mun pylly lähes paistaa täältä!- Mun tissit ainaki tulee ihan liikaa täst´ ulos, miten mä voin istuu nätisti tää päällä! Ja siis soitti JaTi:lle, joka huokaisee ja kertoo, että nyt ei ole rahaa eikä aikaa vaihtaa asuja. Jos naiset haluavat muuta, saavat ostaa itse. Tämä taas ei käynyt kaasolle, eikä morsiusneidolle, jotenka he päättivät, että laittavat jotain omista hieman lisää asuun, etteivät aivan puolialasti kulje.

On hääpäivän aatto. JaTi ja kaverit ovat koristelemassa juhlapaikkaa, kun tulee puhelinsoitto! Missä kutsut ovat? -Perkele, ne on siellä olohuoneen pöydällä! Mosse lähtee vauhdilla hakemaan niitä ja toimittamaan kaikille kutsutuille.Ensimmäisenä tietenkin morsiamelle, joka saa raivokohtauksen! -Siis MUN häät ovat HUO-MEN-NA ja mä en ole edes polttareit pitäny`!!! Mitä vit.....ua! Ja taas puhelinsoitto JaTi:lle, mikä meneekin vastaajaan.... JaTi on "kadonnut". Pulssi nousee Mossella, verenpaine Helskulla, kaikki muut ovat peloissaan hiljaa, lopulta JaTi vastaa, oli akku loppunut. -Ai mitä, siis polttarit? Okei, sano niille että infotaan parin tunnin päästä.

JaTi ottaa asian hoitoon samantien, jättäen Tiiselin koristelemaan juhlapaikkaa. Onneksi Mosse ilmestyi sopivasti paikalle ja homma eteni rivakasti. Mutta miten morsiamen polttarit? JaTi soitti tuttuun paikkaan ja kysyi, onnistuisiko pieni extraohjelma ja näppärästihän tuo toteutui, jotenka huojentuneena hän laittoi Mossen soittamaan morsiamelleen ja kertomaan ilouutisen: Polttaripaikka on varattu ja maksimissaan 4 henkeä JaTin piikkiinsä pääsee juhlimaan.Helsku ei tykännyt henkilörajoituksesta, mutta ymmärsi lopulta, että aika on kortilla, kuten varmasti rahatkin. Parempi tuokin kuin ei mitään ja toiset voivat liittyä seuraan halutessaan. Päivä alkoi taipua alkuiltaan, kun Helskua ja tämä seuruetta tultiin hakemaan polttareihin. JaTi oli saanut paikkakunnalla invataksia ajavan herran kiinni, joka kyyditsi nelikon.... niin, pienen mutkan kautta heidän lähiöpubiin! JaTi oli sopinut sinne ohjelmaa, ensin oli bingo (mitä Helsku inhoaa), sitten beer pongia ja vieläpä Helsku vietiin keittiön puolelle veivaamaan pitsataikinaa ja heittelemään pitsalättyjä ilmaan. Siitä hän onneksi piti ja lopuksi henkilökunnan avustuksella hän paisteli seurueelleen ja vähän muillekin pitsoja.

Entäs poikien polttarit? Jaahas, olohuoneesta kuuluu meteliä.... kas kas, täällä pelataan pelikonsolilla NHL:lää ja meno sekä meteli on sen mukaista. No luulisi, että seuraavana aamuna ovat ainakin ajoissa hereillä, kun eivät ole riekkumassa pitkin kyliä.....

On hääpäivä ja aamu on jo pitkällä. Helsku oli käynyt jo kampaajalla, minkä JaTi tietenkin oli unohtanut hänelle tilata. Onneksi Helskun äiti oli ollut valppaana ja hoitanut asian. Meikkaamisen hän sanoi hoitavansa itse, sillä ei ollut koskaan tottunut siihen, että joku sörkkii hänen kasvojansa. Mutta hääasua ei oltu vielä sovitettu! Se tuotiin poikkeuksellisesti Helskulle kotiin ja hän pääsi nopeasti sovittamaan sitä. - Mitä ihmettä tämä meinaa? Siis tällainen makkarankuori mulle nyt päälle ja mä ku oon paksuna, nii tää mun maha sit näkyy kaikkialle, joo mä näytän tosi porsaalt´ et kiitti vaa! Helsku raivosi, huomaten samalla, että asu oli myöskin rohkealla kaula-aukolla varustettu ja selästä avoin. -En mä ny tällaisella voi lähtee, siis mä palelen muutenkin aina! Onneksi puvun tuojalla oli muutama näppärä kikka, millä asua voitiin hieman muokata nopeasti ja Helskukin saatiin rauhoittumaan.

Sen sijaan JaTi ja kaksi muuta herraa ovat ehkä aavistuksen väsyneitä, sillä pelaaminen kesti aina aamuviiteen saakka ja sen kyllä huomaa! Mutta ei auta itku markkinoilla, nyt ei ole aikaa hukattavaksi, vaan tossua toisen eteen ja toimintaa. Kaikki loput tarpeelliset tavarat mukaan ja juhlapaikalle. Siellä olikin jo pitopalvelun väki aloitellut toimiansa, jotenka JaTi:lla alkoi vatsassa tuntua siltä, että hän todellakin on menossa naimisiin,,,, eikä tämä kolmeviikkoinen olekaan ollut mitään leikkiä.

Mutta mitä kuuluu morsiamelle? Hän ja toiset ihmettelevät yhä kutsua. Siinä ei mainittu paikkaa, vaan ainoastaan aika, milloin heidät noudetaan. No salaisuushan tuo pitääkin olla loppuun saakka ja mitä lähemmäksi määräaika tuli, sitä hermostuneempaa väki alkoi olla. Lopulta kello kilahti 13.00 ja pihalle piti kurvata kyyti, mutta mitään tai ketään ei näkynyt! Alkoi kynsien pureskelu, jos niistä nyt enää oli mitään jäljellä. Tässä vaiheessa Helsku näki myös kaason ja morsiusneidon asut ja hän oli pyörtyä! -Siis onks´ noi tilattu jostain seksishopista? Ai kamala, ihan pornoa! Miten te voitte....? Samassa ulkoa kuului torven törähdys, kyyti oli tullut. Pihalle oli kurvannut vanha vihreä Hiace, minkä kyytiin heidän piti mennä.- Mitä vit...a? Siis onks tää mun hääauto? Mä en mene tollasen paskan kyytiin! Lopulta Helsku istahti isänsä autoon ja toiset taas Hiaceen, matka kohti hääpaikkaa alkoi...

Matkalla ohitettiin muutamakin kaunis paikka, jossa häät voisi järjestää, mutta mihinkään ei pysähdytty. Helsku alkoi olla ymmällään, kun he seurasivat Hiacen etenemistä. Juhlapaikalle oli jo muuta juhlaväkeä tuotu ja kaikki olivat hämmentyneinä, että mikä tämä juttu on! Lopulta morsian ja muu seurue ilmestyi paikalle ja sitten se ensimmäinen huuto.... tuotantoyhtiön desibelimittari sanoi POKS! Oltiin kauniin järven rannalla, luonnon keskellä ja aukealle paikalle oli pystytetty jokunen armeijan puolijoukkueteltta! Yksi niistä oli koristeltu ulkoapäin erityisen runsaasti, eli siellä varmaankin olisi sitten vihkiminen ja siihen telttaan Helskua lähdettiinkin viemään. Teltassa, valolyhtyjen loisteessa, JaTi odotti pala kurkussa, mitä tulee tapahtumaan.... Helsku tuli viereen, katsoi tätä hiljaa, mutta katse kertoi sitäkin enemmän! Muuta väkeä tuli telttaan niin paljon kuin mahdollista ja pappi aloitti vihkimisen. Tällöin Helsku otti varovasti JaTia kädestä kiinni, hän tärisi.....

Lopulta he saivat sanoa "Tahdon!" ja näin tuo kiihkeä "pitkä" yhdessä oltu aika sai sinettinsä ja heistä tuli onnellinen aviopari! - Mutta mikä tää juttu on? Tänne metsän keskelle jotain telttaa ja sit tääl niinku pitäis bilettää? Sä et kuitenkaa ole muistanu edes ohjelmaa hankkii tai sit taas on jotai per....bingoa! JaTi huokaisi kertoakseen, että kyllä heillä ohjelmapuolikin olisi kunnossa, kunhan Mossen kaveri ehtii tulla paikalle, se lupas esiintyy ihan ruokapalkalla ja ruokaa kyllä on. 

Vaan mitä sanovat kaaso, morsiamen äiti ja morsiusneito koko touhusta? - Onhan tää ny vähän erilaist sillee et me ny tullaa tällasina huo....an näkösinä tänne korpeen ja kukaa ei sit edes kato meit! - Joo se vähän kyl korpee muaki ja kun on tällaset korkeet korot sit ni koita sit sipsuttaa täs näil tääl. Morsiamen äiti sensijaan oli positiivisesti yllättynyt, että JaTi oli kyennyt tekemään jotain omaperäistä. - On tuolla sulhasmiehellä ainakin jotain hyvää, niin ainakin upea anoppi. Ja päälle räkäinen nauru.

Ja näin nuoripari jatkoi juhlimistaan telttabileissään luonnonhelmassa ja mikä parasta, edes vettä ei ennusteista huolimatta alkanut satamaan koko tilaisuuden aikana.

----------------------------------------------------------------