Jos pubit toimisivat, kuin terveyskeskukset ts. ensiapujen päivystykset.

 

JOS BAARIT OLISIVAT KUIN TERVEYSKUKSET TS. ENSIAVUN PÄIVYSTYS

 

On aamu, oven taakse on jo ehtinyt ilmestyä muutama janoinen odottamaan pubin päivystyksen

avautumista ja jo 09.45 ovi vihdoin aukeaa, jolloin pari ripeää kiilaa yhden vanhemman sisälle

köpöttelevän ohi syöksyen tiskille, mutta heitä vastassa onkin henkilökunnan edustaja, joka

kehoittaa ottamaan jonotusnumerolapun.

 

Lappulaitteen vieressä on kyltti, missä mainitaan, että ajan varanneet voivat siirtyä suoraan

pöytiin. Tarjoilija tulee tarkistamaan tilaukset ajallaan.

Samassa numeronäyttö piippaa jo ensimmäisen numeron ja onnellinen asiakas tärisevin käsin

kaivelee lompakostaan juomakorttia, josta skannataan asiakkaan tiedot.

- Jaahas, Kale on sitten tällä viikolla käynyt jo 5 kertaa ja nyt olisi sitten mikä tarve?

Tarjoilija utelee, samalla kun katsoo päätteeltä Kalen tietoja.

- Niin tuota, kun janottaisi hieman. Olen yrittänyt kotona pärjätä halvalla keskiketterällä, mutta

kun tuo jano on vain niin kova, että nyt tarvitsisi hieman vahvempaa.

Tarjoilija tarkistelee Kalen tilaushistoriaa ja tuumaa, että viimeksi on yritetty 4 krt jallukolaa, mutta

jospa sitä nyt laitettaisiin alkuun 2xteguilasnapsit ja 1 jägermeister ja vielä parit gintonicit.

Kale mumisee tyytyväisenä, saa tilausreseptin ja siirtyy tiskin toiseen päähän, jossa toinen

tarjoilija tekee hänelle määrätyt juomat ja laskuttaa ne.

 

Samaan aikaan pubin puhelin soi, mutta onneksi siellä on nauhoite.

”Olette soittaneet pubin palvelunumeroon. Olkaa hyvä ja valitkaa jokin seuraavista vaihtoehdoista:

1 -  kaipaatte krapularyyppyjä, 2 – teillä on ankara vitutus ja haluatte siihen helpotusta,

3 – kohtalaisen pitkä ryyppyputkenne täytyisi pitää elossa, 4 – on vapaapäivä ja kaipaatte hieman

irtiottoa arjesta, 5 – haluatte uusia juomareseptinne, 6 – koette rajua alkoholin vajausta elimistössä

7 – haluatte tehdä ennakkotilauksen juomista, mitä nautitte kun tulette pubiin,

8 – olette kokeneet rajuja vieroitusoireita juotuanne esim. maitoa tai mehua,

9 – tarvitsette neuvoja kotiannostelujen suhteen. Kun olette valinneet oikean numeron, kuulette

merkkiäänen, jonka jälkeen painakaa 4 numeroinen tunnusluku, mikä löytyy juomakortistanne.

Jos teillä ei ole vielä meidän juomakorttia, painakaa 0 ja odottakaa sulkematta puhelinta,

palveluasiantuntijamme vastaa puheluunne mahdollisimman pian……. (pimpelipompelia)….

Arvioitu janotusaika on tällä hetkellä……. 10 minuuttia…..”

 

Tässä välissä tiskillä on ehditty palvella jo 2 asiakasta ja kas, se onkin kahvitauon paikka.

Jono pysähtyy ja ajanvarauksella suoraan pöytiin menneet asiakkaat odottavat yhä tarjoilua.

 

Menee 20min, henkilökunta palaa takaisin. Tiskillä seuraavana jonossa oleva pääsee tekemään

tilausta…. mutta häneltä oli jäänyt juomakortti kotiin, takanaoleva olisi valmis tarjoamaan, mutta

se onnistuu vain, jos kummallakin on voimassa oleva juomakortti. Pettyneenä asiakas lähtee ulos.

 

Samaan aikaan toinen tarjoilija käy yhdestä pöydästä kysymässä, että mikäs on tilanne.

- No, mä varasin ajan sen takia, kun on aika heikko olo, pari päivää mennyt vähän täristen….

Asiakas sanoo ääni väristen. – Jaahas, avataanpa hieman niitä silmiä lisää, että nähdään, liikkuuko

ne enää…. juu, kyllä mä voin sulle määrätä vielä yhden tuopin, mutta vain kolmosta ja ei enempää

näin päivällä. Jos tilanne pahenee, niin palaat sitten illalla uudestaan.

Tarjoilija poistuu hetkeksi ja tulee tuopin ja maksupäätteen kanssa. Pöytiintarjoilusta menee tietty

erityisjuomahoidon lisä, mikä aamulla ja päivällä tekee 0,90€ lisää tuopin hintaan.

Illalla sama lisä on 1,20€ per tuoppi tai perusjuomat, kuten kossuvissyt tms.

 

 

Asiakas siemailee onnellisena tuoppiansa ja viereisistä pöydistä katsotaan kadehtien.

- Mulla oli aika 9.30 ja kello on nyt jo 10.20, että koskakohan se meinaa tulla katsomaan,

mikä mulla on tarve. Yksikin asiakas valittaa. Muut nyökkäilevät tälle, ollen samaa mieltä.

No, kello etenee ja jo 10.35 seuraava ajanvarannut asiakas saa palvelua.

 

Tiskillä on samaan aikaan ehditty palvella jo 4 asiakasta. Jonon päähän oli ilmestynyt myös

se herra, keneltä oli jäänyt juomakortti kotiin, mutta hän oli käynyt ottamassa samalla myös

kotilääkekaapista alkuvoimaa ja kunto oli jo repsahtanut melkoisesti. Ääntä tuo piti sen verran,

että monet muut odottavat asiakkaat siirtyivät kiltisti sivuun, kun herra heilui ja huojui tiskiä

kohden……Henkilökunta päätti nopeasti palvella herraa, jotta tästä ei olisi enempää heille

riesaa ja antoivat samalla melkoisen vahvan juomasetin hänelle ja ohjasivat tämän peräpöytään.

Hetken mies möykkäsi pöydässä, kunnes kaatoi pari lasia ja sammahti.

Kukaan ei reagoinut…

 

Pubi oli nyt ollut auki 2 tuntia ja jono eteni hiljalleen. Ajanvarauksella paikalle tulleista asiakkaista

jo 3 oli saanut tehtyä juomatilauksensa, joita tosin olivat odottaneet n. 30min.

Jonosta taas jo 6 asiakasta oli ehditty saada palveltua ja henkilökunta hymyilee toisilleen:

Tänään ollaankin oltu ripeitä!

 

Juuri sillä hetkellä pubin eteen ajaa taksi. Kuljettaja saattaa nopeasti sisälle hätätapauksen!

- Tämä rouva oli löydetty kotitalonsa rappukäytävästä. On pahasti kuivunut, naapurit olivat

soittaneet sitten minut.

Henkilökunta ottaa rouvan nopeasti hoiviinsa, laittavat tämän istumaan pehmeälle tuolille ja

tarkistavat hänen tietonsa. – Ja sanokaa rouva AAAA… kieli ulkona….  – Ääääääöööööööö!

Jaahas, selvä tapaus. 1 pullo valkoviiniä ja sen alle 1 fisushotti.

Asiakas saatetaan salin puolelle sohvalle ja määrätyt juomat tuodaan hänelle ripeästi eteen.

 

Tiskillä on kaksi nuorempaa naista, joille oli sattunut pieni haaveri. Olivat saaneet edellisenä

iltana jossain bileissä jotain outoa ja epäilevät, että heitä on yritetty huumata.

Heidät ohjataan jatkotutkimuksiin, eli siirretään kabinetin puolelle…. Heitä tulee palvelemaan

jonkin ajan kuluttua töihin saapuva ravintoloitsija itse, jolla on erityisosaamista mm.

tämänkaltaisten asiakkaiden auttamisessa.

 

Ajanvarauksella paikalle saapuneista nyt 4 on saanut tehtyä tilauksensa ja heistä jopa 2 on saanut

juomansakin jo juotavaksi.

 

Jaahas, kello on sen verran, että henkilökunnalla on lounastauko. Tarjoiluluukku menee kiinni.

Kabinetissa 2 nuorempaa naista odottelevat ravintoloitsijaa, joka ei vielä ole päässyt paikalle.

Tämä on hakemassa tukusta hieman lisää juotavaa.

 

Tauon jälkeen luukulle ryntää 1 ajanvarauksella paikalle tullut ja kyselee, että koska hänen

vuoronsa on tulossa. – Ja mikäs olikaan se varattu aika teillä? Tarjoilija kysyy hieman väsyneen

oloisena tiskin takaa. Hän on joutunut henkilökuntapulan vuoksi tekemään nyt pari viikkoa

pidennettyjä vuoroja ja alkaa olla hieman väsynyt. – Niin, mulla oli 10.40 toi aika ja kun kello

on jo yli 12 niin mä vain sillä, että…. Tarjoilija keskeyttää asiakkaan kertomalla, että heillä on

nyt tänään hieman ruuhkaa ja kiirettä, mutta jos tämä nyt vain menee kiltisti istumaan sinne

penkille, kyllä täältä tullaan.

 

Niin kävikin, jo klo 13.15 tuo kyseinen asiakas sai tehtyä tilauksen ja tilatut juomatkin tulivat

hänelle, tosin pari häntä ennen tilauksensa tehnyttä ajanvarausasiakasta odottelivat yhä juomiaan.

Päivä etenee, pikkuhiljaa jonokin oli saatu lyhyemmäksi ja uusia asaikkaita ei hirveästi

iltapäivällä pubiin tullut. Paikalle saapui vihdoinkin myös ravintoloitsija, jolle kerrottiin

niistä kahdesta nuoremmasta naisesta, jotka ovat kabinetissa. Syvä huokaus ja ravintoloitsija

lähti selvittämään näiden naisten tilannetta.

Kohta kabinetista soitetaankin hälykelloa…. yksi tarjoilijoista kiirehtii rauhallisesti kävellen

paikalle ja saa ohjeistuksen: - Nämä naiset tarvitsevat nyt ripeästi skumppalääkityksen!

Tarjoilija nyökkää ja käy hakemassa pullon kuohuvaa ja pari lasia. Ravintoloitsija kiittää, ottaa

ne ja painuu kabinettiin. Hetken kuluttua sieltä kuuluikin jo pientä kikatusta.

Ravintoloitsija tulee tyytyväisenä ulos ja antaa drinkkilistan tarjoilijalle.

- Kun he ovat juoneet kuohuvan loppuun, heidän on nautittava nämä, että saadaan elimistöstä

väärät aineet pois. Tarjoilija nyökkää jälleen.

 

Ja kas, se on vuoron vaihto. Palvelut pysähtyvät hetkeksi, eli n. 15min ajaksi. Sitten ehditään

palvella 1 asiakas, kun onkin muuten rästiin jäänyt kahvitauko ja taas ollaan hetki pois.

 

Tuon jälkeen alkaakin töistä päässeitä tulla taloon ottamaan hieman kevennystä päivän

rankkojen töiden jälkeen. Eräs raskaan työn raataja yrittää puhua tilannearviontia tekevän

tarjoilijan ympäri, että tämä nyt oikeasti kirjoittaisi hänelle 10 minttusnapsia ja 2 tuplaviskiä.

Mutta ei, hänelle suostuttiin antamaan alkuun vain 4 minttua ja 1 jallusnapsi. Viski kyseiselle

asiakkaalle arkisin ei ole kuulemma suotavaa.

 

Pöydistä ovat vain yhtä vaille kaikki ajanvarauksella paikalle tulleet saaneet jo tehtyä tilauksensa.

Tosin juomia odottelee vielä pari. Tämä kokonaan huomiotta jäänyt oli tullut jo ensimmäisten

joukossa ja hän oli jo pariin otteeseen kysynyt, koska häntä palvellaan, mutta eipä häneen oikein

kukaan ollut mitenkään reagoinut.

 

Päivä alkaa taipua iltaan ja osa asiakkaista alkoi olla sen verran jo väsynyttä, että lähtivät

kukin mihinkin. Takanurkkaan sammunut öykkääjä oli havantunut ja huomasi, että oli hieman

kostea olo ja se vain joutui siitä, että oli sitten kussut hieman housuihinsa. Siitä huolimatta

hän asteli tiskille ja nopean arvioinnin jälkeen henkilökunta myi hänelle vielä yhden pullon

keskiolutta. Tosin hänelle painotettiin, että sitten on lähdettävä kotiin ja levättävä kunnolla,

muuten ei ole asiaa hetkeen pubiin. Asiakas toisteli kymmenisen kertaa, että juu-juu.

 

Kabinetissa olleet nuoremmat naiset olivat juoneet itsensä parempaan kuntoon, eli hilpeiksi.

He olisivat halunneet alkaa laulaa, mutta pubissa ei tuona iltana ollut ohjelmapalveluita tarjolla.

Joten päättivät hoilata ilman musiikkia…..”Heeei älä meeeeeee…. säää et jättäää mua saaaaa!”

Henkilökunta ohjasi kaksikon ulkoilmaan ja kohti uusia seikkailuja.

 

Ilta hämärtyy. Paikalle tulee asiakas, joka oli soittanut palvelunumeroon. Hän haluaisi uusia

juomareseptinsä, jotta voisi lähteä hakemaan Alkosta juotavaa. No niinhän siinä sitten kävi,

että samalla hän jäi vain ”yhdelle”….. ja lopulta poistui valomerkin aikaan pubista.

 

Vihdoinkin, jo 21.30 tuo viimeinen ajanvarauksella tullut asiakas huomataan. Alkaa selittely,

että oli järjestelmäongelma, piti buutata kaikki ohjelmat, loppui jäät, pullonavaaja oli hukassa….

No asiakas oli tyytynyt kohtaloonsa, eikä jaksanut enää muuta, kuin sanoa hiljaa, että jos

saisi vain yhden salmarin, ei hän muuta….

 

Iltakymmeneltä piti tulla viimeisille yövuoron tunneille yksi uusi tarjoilija, mutta syystä tai

toisesta tällaista ei oltu hälynäkään ketään paikalle, joten taas yksi tarjoilija tekee pitkää päivää.

 

Ilta etenee. Myöhäisiä asiakaita ilmestyy epämääräisin väliajoin pubiin. Muutamat olivat lähteneet

liikkeelle ihan vain iltakaljat mielessä, mutta juomakortit olivat kotona ja eikun takaisin.

Sitten taas eräs satunnaisen kävijän juomahistoria kertoi, että tämä oli reilun viikon aikan

käynyt jokainen ilta istumassa 2-3 tuntia ja aina juoden tiukkaa viinaa. Se tosin alkoi jo näkyä

asiakkaan olemuksesta ja eipä tämä ollut myöskään suihkua nähnyt hetkeen…..

Kuitenkin hänelle vielä suostuttiin myymään pari campari-tuoremehua, kirkasta eivät enää

uskaltaneet antaa, koska alkoi olla vaara, että asiakkaan yleiskunto ei vain enää kestä.

 

Ravintoloitsijakin oli jo poistunut pubista. Tietenkin hieman tuon jälkeen tulee paikalle

asiakas, jonka palvelu olisi vaatinut jälleen erityishoitoa, mutta tätä ei enää kyseisenä iltana

ollut mahdollista saada. Näin ollen henkilökunta antoi vain ensihätään kelpaavaa juoma-apua

ja kehoitti asiakasta tämän jälkeen menemään kotiinsa ja varaamaan seuraavalle päivälle

ajan automaattisesta ajanvarauksesta. Tämä tietty harmitti asiakasta, mutta minkäs teit!

 

Pikkuhiljaa asiakkaita saatiin hoidettua ja ilta taipui yötä kohden. Aamusella ajanvarauksella

pubiin tulleista asiakkaista nyt jokainen oli saanut jopa kaksi juomatilausta tehtyä ja

juomatkin olivat saapuneet, suhteellisen kiitettävässä ajassa tilauskesta.

Eräälle asiakkaalle henkilökunnan edustaja joutui tosin kertomaan pariinkin otteeseen, miten

kyseinen juoma pitää juoda ja mahdolliset haittavaikutuksetkin selvitettiin.

- Joo, olen mä joskus 5 vuotta sitten tätä juonut, mutta sen jälkeen ei ole tällaista vaivaa ollut,

mihin olisi pitäny tätä ottaa. Tulee tuota vodkaa niin harvoin enää juotua, kun on tuohon kossuun

mieltynyt. Saisko yhden Ville Vallattoman vielä, niin kuin pehmentämään vähän makua suusta?

Ja kyllähän asiakas Villensä sai.

 

Lopulta välähtää maaginen valoshow, eli pilkku, siis valomerkki.

Epämääräistä älämölyä ja liikehdintää alkoi tapahtua pöydistä kohti ulko-ovea. No tosin melkoisen

moni kävi vielä vessassa….. Ja kas, se takanurkassa istunut herra oli sitten kussut uudelleenkin

housuihinsa, mutta eipä se tuota näyttänyt häiritsevän. Ulos raittiiseen ilmaan ja kohti taksiasemaa.

 

Kun viimeisetkin asiakkaat oli saatu pihalle, henkilökunta täytti vielä hieman raportteja, laskeskeli illan kassaa ja siisti paikkaa, jotta seuraavan aamun asiakkaat pääsevät puhtaaseen pubiin

nauttimaan jälleen palvelusta ja juomista.

 

Samassa paikalle kaartaa vielä taksi. – Hei, ehdittekö vielä ottamaan tämän? Kuski huikkaa.

- Täällä olisi yksi, joka repsahti pahasti parin kolmen viikon juomattoman jakson jälkeen.

Henkilökunta on kahden vaiheilla…. Mutta ei, hänet ohjattiin isompaan tarjoiluyksikköön,

joka sijaitsi naapurikaupungissa ja jossa oli palvelua paljon pidempään.

- Siellä on vielä tähän aikaan jopa erityistilausten tekemiseen erikoistunut baarimikko!

 

Ja näin on jälleen yksi päivä pubissa ohi. Seuraavana päivänä taas sama karmea rumba

odottelee, mutta kun työ on kutsumusammatti, niin minkäs teet.

 

Hyvä lukija, tämän tarinan tarkoitus ei ole loukata minkään ammattikunnan edustajaa.

Ottakaa rennosti ja ottakaa vaikka pienet.

Newest Alcohol Tasting Organisation

 Tämän pienen tarinan viitteet tosielämään ovat täysin sattumanvaraisia. Ei pidä ottaa liian vakavasti... Koittakaa kestää! (20.4.2022)

------------------------------------------

JOS KOETTE, ETTÄ NATO:sta EI KANNATA NS. VITSAILLA, ÄLKÄÄ LUKEKO. TÄMÄ TARINA EI SISÄLLÄ POLITIIKKAA!

 Tämän illan ajankohtaisessa happy-hour katsauksessamme käsitellään jo pitkään maassamme käytyä keskustelua siitä, pitäisikö Suomen liittyä NATO:on (Newest Alcohol Tasting Organisation). Meillä täällä studiossa onkin tänään vieraina eri tahojen johtohenkilöitä kertomassa kantansa. Aloitamme huikka-puolueen edustajan Kalevi Kantavierteen kommentilla. "Niin hyvä toimittaja sekä arvoisat kollegat, me huikassa olemme hiukan huolissamme siitä, että poistaako tämä tuohon, näin härmäläisittäin sanottuna, kännijuomien kokeilukerhoon, liittyminen kotipolttoisten juomien pienen itsenäisen valmistelun. Iso kysymys on myös se, että joudummeko lähettämään eri maiden janoisille meille niin rakasta "Koskisen korvalääkettä" aina, kun jossain tulee janoinen konflikti." 

 

Aivan - aivan, tuo oli siis huikka-puolueen kanta ja sitten salonkisammuneiden Irma-Pirkko Tötterö, olkaa hyvä. "No onhan se aivan hirveää, että me emme voisi laajentaa terästetyn teen kutsuja myös pohjoismaiden ulkopuolelle. Onhan jo pitkään ollut tämä Pohjoismainen pultsarivapaus, mikä on edesauttanut sitä, että pohjolan tenunenät ovat saaneet liikkua vapaasti maasta toiseen juomamaisen kulttuurivaihdon piirissä. Mikäpä olisi hienompaa saada brittien teehetket liitettyä meidän terästettyihin teetuokioihin, niin siinä olisi jo iso askel kohti yhteneviin sammumissessiohin. Olisihan tämä tietty myös budjettikysymys, sillä yhteishankintoina hankittavat ns. teetarvikkeet alentaisivat kotimaisten kulujen määrää." Kiitos - siinä siis Salonkisammuneiden mielipide, onko meidän liityttävä Natoon, vai ei. 

 

Tässä välissä otamme pari tekstiviestiä sosiaalisen median kautta ja mm. Idy Pohjanmaalta utelee seuraavaa: "Notta joko mee liityttähä, vai taasko pittää oottaha hämäläisii?" Ja toinen viesti tulee ReinoKeijolta Helsingistä: "Miten korvaavien aineiden käyttö turvataan jatkossa vai onko tähän tulossa jotain muutoksia?" No tähän me voimme kertoa, että valtion juomavarmuusvaraston johtaja Roger de Pirtu antoi juuri päivällä lausunnon, jossa kertoi että näille juomajoukkojen todellisille reserveille ja paljon kokeneille ollaan kaavailemassa kuukausittaista perusannosta, joka olisi joko kotimaista tislettä tai EU:n alueella valmistettua väkiviinaa. Sitten oman kantansa saa kertoa Selviämättömien Tuokko Pitkälä. "Juu siis, ollaan yritetty selvittää tätä ryhmässämme ny tätä niinku pari viikkoo, mut meil on se ongelma, et kaikki päättävät henkilöt ei oo yhtäaikaa selvillä vesillä, nii viel ollaan vähä epäselvässä tilassa. " Kuten huomaatte, hyvät katselijat, aiheena Nato (Newest Alcohol Tasting Organisation) on polttava, tai oikeastaan pahasti päähän menevä! 

 

Olisiko Vaahtopäillä jotain sanottavaa ja heidän pääsihteerillään Hilja "hiivamimmi" Ryökkäsellä? "Niin, meillä on kyllä kuohahdellut rymämme kokouksissa aikalailla ja keskustelu siitä, että millaisia ja kuinka vahvoja mm. olutpattereita tai sahatilaivuieita maahamme tulee tai sijoitetaan. Onko meidän kotimaiset toimijat jo Nato-yhteensopivia ja kuinka nämä johtamiskysymykset sitten toteutetaan maassamme. Sitten tietty nuo sissileirit, jossa janoiset poikamme ja nuoret naisemme harjoittelevat ääriolosuhteissa juomien valmistusta ja valvotusti niiden juontia, miten ne toteutetaan... Nämä ovat isoja kysymyksiä!" Kuten huomaatte, hyvät katselijat, aihe velloo ja valvottaa näitäkin täällä studiossa, ainakin siihen saakka kunne juotavaa vielä on tarjolla tai kun kunto loppuu. Päätämme tällä kertaa ohjelmamme tähän ja seuraavaksi siirrymmekin katselemaan suoraa lähetystä "Tätä Suomi Juo" ohjelmasta. Mukavaa ja maistuvaa illan jatkoa kaikille.

Tosi-tv ohjelma "Lähiöjampalle pano!"

Hyvää loppuvuotta 2021. Joulu alkaa olla taas menneen talven lumia, tapaninpäiväkin vaihtuu aivan kohta taas jo seuraavaksi päiväksi ja viimeisiä viedään tältä vuodelta, ennen kuin eteen pamahtaa vuosi uusi. Mutta onko mitään uutta tulossa? Jaa-a, kunpa tuohon osaisi sanoa. Mutta mennäänpä tarinaan. Jos joku tosi-tv ohjelmien fani ottaa seuraavasta tarinasta herneet nenään, voin ostaa hänelle purkillisen lisää! (26.12.2021)

.........................................................................................

- Oikein mukavaa päivää kaikille töllö-kanavan katsojille ja tervetuloa seuraamaan tämän kauden ensimmäistä lähetystä ohjelmasta "Lähiöjampalle pano!" Tässä ohjelmassahan haemme muutamille tarkkaan valituille elämänkoululaisille ja lähiöpubien vakiokalustoon kuuluville henkilöille, jotka on tarkkojen tutkimusten ja pesun & linkouksen jälkeen todettu miesoletetuiksi, vakiohoito eli suomeksi sanottuna "pano".

- Todellakin tehtävä on ollut töllö-kanavan ohjelmakoordinaattoreille ja tuottajille haastava! Se, että olemme löytäneet kriteerit täyttäviä henkilöitä, ei ole ollut ongelma, mutta jotta heistä löytyisi sopiva määrä sosiaalisia taitoja omaavia miekkosia, onkin sitten ollut jo toinen juttu. Mutta meillä täällä töllö-kanavalla ei olla oltu sormi suussa, sillä palkkasimme hyvin arvostetun tapakouluttaja Samuel Silvupleen ja tämän loistavan assistentin Pierre de Bryleen hieman ohjaamaan lähiöjamppoja ja kyllähän tulokset puhuvat puolestaan!

- Niin puhuvat, sillä jo kahden lähiöjampan tapaamisen jälkeen kaksikko kertoi saaneensa helpon työtehtävän Amazonin viidakosta, missä heidän pitäisi opettaa täysin sivistyneestä maailmasta erillään elävälle heimolle ranskalaiset käytöstavat ja barokkitanssit. Tehtävään kuulemma oli varattu aikaa kolme viikkoa. No Amazonille sitten kaksikko lähti ja saimme kuulla, että kolmesta viikosta jäi käyttämättä peräti reilu viikko. 

- Mutta nyt esitellään töllö.kanavan tämän kauden lähiöjampat! 

-Ensimmäisenä tulee jamppa Keravalta. Tämä 47 vuotias, mutta ei päivääkään alle kuusikymppiseltä näyttävä Jallu omistaa leveän neljän hampaan hymyn ja kun mies vetää itsensä oikein ruotuun, eli suoraksi, saadaan kiitettävät 169 senttiä mittaa, kuten myös leveyttä. Jallun mielimusiikki on kaikki mikä soi lujaa ja herkuiksensa hän kertoo purkkihernekeitto kylmänä suoraan purkista ja kuoriperunat. Ruokajuomaksi hän suosittelee kaikkea, missä on enemmän prosentteja kuin A-oluessa. Kyseistä juomaa Jallu pitää miedoimpana, mitä mies voi "selvinpäin" juoda, tosin omien muistikuviensa mukaan hän ei ole selvänä ollut sen jälkeen kun ensimmäisen kerran sammui joskus rippikouluikäisenä.

- Jallu olikin saanut lukemattomia kirjeitä daameilta, jotka olivat selkeästi kiinnostuneet tästä pikkukaupunkilaisesta pubiukosta. Monessa kirjeessä oli mukana mm. hampurilaisketjujen tarjouskuponkeja ja yhdessä löytyi yllättäin jopa pieni pullo partavettä, mutta Jallu valitettavasti ei ymmärtänyt tuotteen hienoutta vaan vetäisi sen huiviin todeten saaneensa parhaimmat kännit puoleen vuoteen!

- Seuraavana meillä onkin sitten urbaani Kallion kasvatti, Kartsa "Carlos" L. joka ei enää pääse yhteenkään paikalliseen, mutta tuntee siitä huolimatta jokaisen nurkkakuppilan portsarit ja vessat kuin omat taskunsa, tosin hänen housujensa taskut ovat olleet rikki jo jokusen vuoden, että se siitä. Kartsa, tai siis "Carlos" tunnetaan siitä, että hänet tiedetään myös kemistinimellä Carlos de Lonkeros, johtuen siitä, että mies sekoittelee mitä tahansa aineita lonkeroihin, jotta saa niihin lisää "twistiä". Heppu on hieman nuorempaa sukupolvea ja omien muistikuviensa mukaan taitaa olla melkein kolmekymppinen, mutta ei ole varma, kun paperit katosivat edellisen majapaikan pikku palossa ja uusia ei ole tullut jostain syystä vain hankittua. Kartsa on yrittänyt välillä jopa töitäkin, mutta väsyi jo mennessään työpaikalle työmatkalla sen verran, että päätti ottaa kaikki pekkaset ja vapaapäivät ja lomat heti putkeen.... no se putki onkin sitten jatkunut jo 8 vuotta. Naisihanteeksi Kartsa sanoo lyhyesti: "Sillä täytyy olla tissit!"

- Vaan mitenkäs posti muisti Kartsaa? Yllättävän paljon varsinkin itä-suomesta häntä lähestyttiin ja useampikin uhkea täti-ihminen halusi juurikin Kartsan hoitoon, eikä vähiten hänen koktailutaitojensa vuoksi... joten tässä saattaa olla kisamme musta (anteeksi rasistinen kommentti) hev... siis kisaaja.

- Töllö-kanavan kolmantena "Lähiöjampalle Pano!" ohjelmassa mukana on Espoon perukoilta ponnistava, hieman ruåtsiakin sammaltava Lars "Late de Lasol". Lars on 45v työstäjä ja kertomansa mukaan työstänyt paljon ja useita.... (sensuroitu)! Hänen habituksensa on yllättävän puhtoinen, johtunee siitä, että mies käy säännöllisesti pesemässä itsensä erään huoltoaseman autopesulassa itsensä. Kuulemma pesuharjojen harjakset kutittavat "kivasti" ja vaahtopesun jälkeen mies tuoksuu seuraavat kaksi viikkoa niin raikkaalle, että jopa pitkäripaiseen pääsee ilman, että vartija hätistelee ulos! Lars nauttii koti-illoista ja tällä hetkellä hänen kotinsa on Raden, eikun Heban, siis eikun Dutsin, äh siis tuon Kolli-Kallen, tuota tuota.... no on nyt missä on.

Lars, eli "Late de Lasol" saikin yllättävän paljon postia ympäri maata ja erityisesti rantaruotsalaiset herratkin lähestyivät häntä. Tämä onkin saanut miehen hieman vaikeaan tilanteeseen, koska olisihan sitä jossain Suvisaariston huvilalla helppo elellä, mutta kun hän on aina ollut hieman oman tiensä kulkija. Erityisesti meidän on mainittava kirje, joka tuli edellisen kauden semifinaaliin yltäneen parin Kossu-Koistinen (Jakomäki H:ki) & Irma-Helgan kauniimmalta osapuolelta - ja arvelujemme mukaan tuo olisi Irma-Helga. Hän kertoi suoraan, että ei saanut edellisellä kaudella kertaakaan, vaan kaikki oli bluffia, mitä tv:n katsojille näytettiin. Hänen tilallaan peittoa kuulemma heilutteli kuvaussihteeri Sirpukka Ass. Me emme ota tähän kantaa, tiedämme vain että Sirpukka on saanut kaksoset ja ei suostu paljastamaan näiden isää! Tämä kirje on tietty iskenyt myös "Late de Lasolin" sieluun, joten katsotaan kuinka miehen vielä käy.

- Seuraava kisaajaehdokas onkin sitten "nykäskylästä" eli Jyskälän poikia. Hamppa (26v) on kasvitieteestä kiinnostunut teenjuoja, jonka suuret, lähes teelautasen kokoiset, silmät tekevät varmasti vaikutuksen moniin katsojiin tällä kaudella. Valitettavasti hän ei suostunut näyttämään kuvausryhmälle omaa kasvipuutarhaansa, mutta kertoi siellä kasvavan paljon kallisarvoisia kasveja, joilla on parantavia ominaisuuksia ja joiden hoito ja kasvattaminen Suomen vaikeissa olosuhteissa - eikä vain säiden vuoksi - on toisinaan todella hankalaa. Hamppa nauttii yrttiteen juomisesta, syvällisistä keskusteluista teehetkien aikana ja rennoista 1960-luvun Kalifornialaisista biiseistä, joita varsinkin instrumetaaliversioina tykkää kuunnella. Hänen eräs tavaramekkinsä on vihertätä hikinauha.

- Tätä Jyväskylän ihmettä olikin lähestynyt fanipostien kanssa mm. samanlaisista kasvitieteellisistä kokeiluista kiinnostuneita henkilöitä ympäri eteläsuomen. Olipa joukossa myös eräs daami, jonka työpaikka näkyi olevan Tampereen rikospoliisi. Mielenkiintoista! Muutamat olivat laittaneet kirjeisiinsä mukaan pieniä näytteitä kasveistaan ja tarina kertoo, että Jyväskylän postikeskuksessa olisi ollut kohtuullisen hilpeää meininkiä muutamana päivänä. 

-Tämän Töllö-kanavan "Lähiöjampalle Pano!" ohjelman toiseksi viimeinen kisaaja tällä kaudella tulee Kouvolasta, tai "Kouvostoliitosta" kuten he itse paikkakuntaa toisinaan mainostavat. Herran tai herran, no miten tuon ottaa, nimi on Pultti. Kukaan ei enää muista - ei edes hän itse - mikä hänen oikea nimensä on. Tuo nimitys taas tuli siitä, kun hän yritti ja yritti päästä moninaisista porttikielloista huolimatta erääseen ravintolaan, mikä tunnetaan nimellä "Mutteri" ja kun otti siitä ns. pultit, kun ei sisälle päässyt, niin tuo kutsumanimi jäi elämään. Tämän elämänsankarin kohokohtiin on kuulunut se, että sai kerran paikallisesta Siwasta monta vuotta sitten juoksukaljat vaikka huomasi napanneensa vain 3 pulloa ykkösolutta! Ehkä juuri tuon vuoksi hän olikin sitten kolme vuorokautta kipeänä, vatsa ei kestänyt noin mietoja juomia ja kaikki tuli perästä paineella pihalle. Tämä taas tiesi uusien housujen hankitaa, vaikka edelliset olivat vielä lähes uudet, vain neljä vuotta aiemmin ostetut "uhvimarketin" tarjousfarkut.

-Pultti oli ihastuttanut monia naisia ja häntä lähestyttiin mm. muttereilla ja olipa joku jostain syystä laittanut pikku paketinkin matkaan, mistä löytyi jopa käsiraudat! Eräs naisoletettu oli suoraan sanonut, että jos Pultti ei pulttaa häntä ensimmäisen vuorokauden aikana vähintään viidesti, hän raiskaa tämän. Siinäpä olisi Pultille haastetta kerrakseen. Olipa muuten eräät siskoksetkin laittaneet varmaan sitä "parempaa Seppälää" ylle ja ottaneet yhteisselfien, missä keikistelevät Alepan kassit käsissään. Eli miehelle olis tuplaa tarjolla..... Kestääkö kunto, se me nähdään myöhemmin, kun selviää, kenet tai ketkä Pultti valitsee alkuun seuraksensa.

- Tämän kauden viimeisin, vaan ei vähäisin, kisaajamme on Lahtelainen Malski R. joka lopetti oluenjuonnin, kun paikallinen panimo Mallasjuoma ajettiin alas. Tosin linja on toisinaan lipsunut, varsinkin kun tuttu kaveririnki on hyvällä tuulella ja joku on saanut jotain korvauksia tai tukia ja ostanut "pienen" satsin luotettavalta hovihankkijalta (nimeä emme paljasta, mutta se sinertävällä Transitilla ajeleva Valsu....) Viron tuliaisia, jotka yleensä ovat edullista bisseä ja toisinaan jostain torinlaidalta ostettua paikallsita pontikkaa. Tässä porukassa Malski on kovassa maineessa, sillä hän on kerran lähes selvinpäin pyörinyt "Lahden betonin" eli suurmäen alastulorinteen alas ilman haavereita. Kyseessä oli vedonlyönti ja voittaja sai silloin viikonlopuksi porukan tutun kiertopalkinnon: Iki-Impi Isokurvisen, jolle Malski olikin tarjonnut parastaan: Eli kävi uimahallin pesutiloissa pesemässä kainalot ja vehkee.... siis hiuksensa. 

- Malskia olikin lähestytty jo tositarkoituksella kirjeissä, sillä jopa Viron puolelta oli tullut joltain Tatjanalta postia, johon Malski oli tosin todennut "Illalla Tatjana 200 ja aamulla Burana 600". Tästä voimme arvailla, että kyseinen henkilö ei kuitenkaan Malskia tule lämmittämään. Myöskin yhdessä kirjeessä oli mukana lähes käyttämättömät (arvelujemme mukaan punaiset) pikkuhousut ja niitä Malski onkin kantanut sitten puseronsa rintataskussa siitä saaakka!

- Nyt sitten odottelemme, millaisia daameja nämä meidän kuusi lähiöjamppaamme valitsevat. Odotettavissa on huuruisia ja huumaavia hetkiä, jotka menevät päähän (kumpaankin) yhtä varmasti, kuin viiden kilon hienosäätölekan hipaisu kroppaan. Pysykää Töllö-kanavalla ja seuratkaa kanssamme Lähiöjamppojen oman panon metsästystä.

- Voitte osallistua myös ohjelmaan laittamalla viestejä numeroon 0700-013027070 ja hintahan on vaatimattomasti vain yhden kyykkyviinipullon verran. Lisämateriaalia saatte halutessanne nähdä omalla "Prime-pano" kanavalla, jossa sensuroimatonta materiaalia heti ensiviikosta alkaen. Tämän voitte tilata samasta numerosta ja kanavan hinta on 3:n Suomi-viinapullon verran. 

---------------------------------------------------------

Keveitä ajatuksia -- eli miten Raksa-Reiskan ilta sujui.

Se on tervehdys. Tuossa hiljattain erään asian yhteydessä tuli puhetta monen muun jutun ohessa siitä, että kuinka pitkä naisen orgasmi on. "Just joo" ajattelee varmasti jo jokunen naispuolinen lukija. Näin ei ole kuitenkaan, vaan keskusteluun osallistui kummastakin varsinaisesta sukupuolesta eri-ikäisiä ihmisiä. Ja tähän lisätään sellainen tieto, että miehen kainaloa nuoleskelemalla nainen rauhoittuu, saa mielihyvää ja rentoutuu.... Hmm.... tästähän saadaan kehitettyä hieman tarinaa....

 Raksa-Reiska saapuu rankan päivän jälkeen kotiin! Mies on painanut sopivan lämpimässä päivässä, sanotaan nyt vaikka +26 asteen lämmössä, kahdeksan tuntia duunia. Kaveri tulee kotiin, tuoksahtaa sopivasti kaikelle mahdolliselle..... Vaimokulta on odottanut Reiskan saapumista kuin kuuta nousevaa ja laittanut jo hieman parempaa evästä tälle tarjolle normaalin lähipitserian lätyn sijaan. Raksa-Reiska tietää, että tänään saattaa olla myös "jälkiruokaa" tarjolla! Eli kahvin jälkeen piparia... Hetkinen! Sanoinko minä, että "kahvin jälkeen". No nyt meni Reiskallakin pasmat sekaisin. Tarkoitin tietenkin sen parin bissen jälkeen. Huh, olinpas huolimaton!  

Raksa-Reiska siemaisee parit nopeat tölkilliset kylmää keskiketterää ja murahtelee jotain, kun hänen vaimonsa yrittää virittää keskustelua mm. päivänpolttavista asioista. Vaimoa olisi hirveästi kiinnostanut mm. katsella jo ensitalven lomamatkoja, siitäkin huolimatta että ainakin nyt kaikenlaiset ulkomaanmatkat ovat hieman ei-suositeltuja juttuja.

Raksa-Reiska miettii jo mielessään, että tapahtuuko tässä yhtään mitään! Hän puuskuttaa ja kaivaa kännykkänsä esille. Jos vaikka Rööri-Roope olisi sittenkin pistänyt viestiä ja pyytänyt parille paikalliseen, mutta eihän kännykässä mitään näkynyt. Raksa-Reiska ei ollut mikään somemaailman mallioppilas ja niillä paksuilla sormilla hänen olikin ehkä hieman vaikeaa näpytellä pikkuriikkisiä kirjaimia, mitä hänen nykyinen älypuhelimensa hänelle tarjoaa viestien kirjoituksiin.

https://www.youtube.com/watch?v=B5KeKcglSQs

Hän nostaa katseensa ja huomaa, että vaimo oli ahertanut keittiön siistiksi tämän ruokailun, siis tarkemmin sanottuna, ahmimisen jälkeen.... No vaimo oli jo vuosien saatossa tottunut siihen, että miehen pöytätävat olivat varmaan sieltä kivikauden ajoilta, mutta eipä hän viitsinyt siitä tälle murista, koska yleensä ottaen Raksa-Reiska oli suurnpiirtein siisti mies... mitä nyt haisevia sukkia löytyi välillä ties mistä ja miten hel.....sä tämä sai aina ne bokserinsa näyttämään sisäpuolelta, kuin niitä olisi pitänyt joku lentävää ripulia potenut vesseli? Jarrutusjälkien määrä oli sanoinkuvaamaton ja niiden puhdistamiseen oli yritetty vaikka millaisia antioksidantteja, kynsilakan poistoainetta, vanish "arsea", wc-ankkaa, bioluvilin ja fairin sekoitusta, marseille -saippuaa, sylkeä, sitruunaa, soodaa, hota-pulveria ja kahvinpuruja jne. jne. jne. Vaan ei - jarrujäljet boksereissa vain pysyivät!

Raksa-Reiska huomaa vaimonsa hieman tiukahkon ilmeen ja pelästyy, että nyt tällä pyörii mielessä jotain sellaista, mikä saattaa häneltä viedä mahdollisuuden pieniin lihallisiin iloihin vielä päivän päätteeksi. Hän ottaa kovat aseet käyttöön, nousee sohvalta ähisemättä! (tuota tapahtuu ehkä pari kertaa vuodessa - toim.huom.), astelee vaimonsa luokse ja halaa tätä nallekarhumaisesti. Vaimolla sydän sykähtää hieman enemmän ja kun Raksa-Reiska vielä taputtelee tätä pepulle, on vaimo taas yhtä hymyä. Mies hymyilee ja ilmoittaa, että hän painuu suihkuun ja aikoo pestä myös kainalonsa kunnolla!"Uuh, mikä mies!" Vaimo lausuu ääneen katsoessaan tuota kotleettisen vartalon omaavaa oman pesupallon rakentanutta miestään, joka tallustelee kylpyhuonetta kohti - jättäen ne haisevat sukkansa tietenkin matkan varrelle lattialle.... No niin!

Hetken kuluttua kuuluukin suihkusta epämääräistä ääntelyä ja vaimo tietää, että siellä se hänen oma baaritonninsa esittää omaa oopperaa "Aim ö vatsa-vatsa-mies" joka oli Raksa-Reiskan oma versio Village Peoplen hitistä "Macho Man".  No äänenpainosta päätellen Raksa-Reiskalla on ollut oikein hyvä päivä ja se taas saattoi enteillä jopa yllättävän hyvää.......

https://www.youtube.com/watch?v=pquUXLkI-gU

Mutta tähän väliin päivitys: BLING! Raksa-Reiskan kännykkä kilahtaa. Rööri-Roope oli sittenkin päättänyt pyytä tätä parille pitkälle paikalliseen, sillä eihän huomenna mikään rankka päivä olisi...Raksa-Reiska vain oli juuri suihkussa ja ei valitettavasti kuullut viestin tuloa. BLING! Rööri-Roope alkoi olla kärsimätön, hänellä oli jano ja lompakossa alkoi olla nahat vastatusten, kuin.... ja Rööri-Roope elätteli toiveita, että Raksa-Reiska reiluna jätkänä tarjoaisi tälle parit, hän kyllä maksaisi takaisin heti seuraavasta tilistä ja kun on niitä urakoitakin ollut..... (toisin sanoen, Rööri-Roope ei ollut maksanut Raksa-Reiskalta pummaamiaan oluita reiluun vuoteen). Raksa-Reiskan vaimo näki kännykän vilkkuvan ja vilkaisi sitä, no niin tietenkin.... Rööri-Roope. Mutta tänään hänen ukkonsa ei lähtisi mihinkään, tai pelkästään sohvalla nukkuminen ei riittäisi rangaistukseksi! Voisi olla, että jos Raksa-Reiskalla olisi taas silmät ristissä, olisi hänelläkin harras olo - eli jalat ristissä - ja kauan.

Raksa-Reiska tuli vihellellen suihkusta. Vaimo kertoi, että tämän puhelin oli pari kertaa kilahdellut. No Raksa-Reiska tosin arvasi, kuka häntä oli vaivannut ja tällä kertaa hän yllätti vaimonsa täydellisesti: Kuules eukkoseni, tämä köriläs ei lähde nyt mihinkään.... muualle, kuin sun kanssa tuonne.... ja nappasi samalla vaimoa kädestä ohjaten tämän makuuhuoneen puolelle. Vaimo hihitteli hieman, varsinkin kun hänen miehensä tiputti "vahingossa" pyyhkeen lattialle ja "kevyesti" rojahti sängylle hänen viereensä. Raksa-Reiska nosti käsivarsiaan, otti naisensa kainaloon ja tämä suukotteli hänen toista kainaloa. Kuulemma se rauhoittaa mieltä, mutta myös kiihottaa..... No Raksa-Reiskaa asia lähinnä huvitti, mutta jos jossain lifestyle-sivustolla joku henkilökohtaisen biorytmin ja elämäntasapainoilun hallitseva ihmissuhdekonsultti sanoo noin olevan, mikäs siinä.... antaa vaimon nuolla kainaloa(kin). No huvinsa kullakin, Raksa-Reiska tuumaa.... BLING! Ja taas kännykkä. Hän nousee sängyltä ja kuulee perästään tuskastuneen huokaisun: Vaimo ei todellakaan pitänyt tästä juonenkäänteestä! Mutta mitä ihmettä: Rööri-Roope ilmoittaa vain, että hän ei ehkä tule huomenna töihin. Oli kuulemma törmännyt (lue iskenyt) johonkin hemaisevaan (lue pubiruusu) nuoreen (lue +40v yh-äiti) naiseen ja lähtenyt tämän "kämpille" iltaa viettämään. Raksa-Reiska tiesi, miten tuossa tulee käymään: Jälleen pari kuukautta Rööri-Roope yrittää elää siivosti ja olla vieraille lapsille, kuin oma isä ja pummaa naiselta jonkin verran käteistä. Yleensä nuo "romanssit" ovat päättyneet samalla tavalla, kuin miten ne olivat alkaneet: Rööri-Roope notkuu yksin lähes rahattomana jonkun lähiöbaarin tiskillä janoisena.

Raksa-Reiska tekee miehen työn ja pistää puhelimen äänettömälle! (tätä on viimeksi tapahtunut n. kaksi vuotta sitten, tosi silloinkin vahingossa! toim.huom.) Hän palaa makuuhuoneeseen, jossa hänen vaimonsa päivittää omaa statustaan tälläkertaa kai naamakirjaan. Hän itse ei oikein tuosta(kaan) ymmärrä paljoa mitään, mutta eipä se häntä ole suuremmin haitannut, että vaimo siellä pyörii ties minkälaisissa ryhmissä.... On niistä ollut hänellekin hupia, kun tämä on kertonut, mistä kaikesta ihmiset oikein avautuvat ja valittavat tuolla somessa. 

https://www.youtube.com/watch?v=OmqQ_t2bQ38 

Raksa-Reiska kellahtaa uudelleen vuoteelle, kuin ryhävalas.... no onneksi ei ollut vesipatja alla! Vaimo kiljaisee ja tiputtaa kännykkänsä lattialle, mutta antaa sen olla siellä, sillä samalla rytinällä Raksa-Reiska ähkii ja punnertaa hieman polvilleen, rupee repimään vaimonsa legginsejä pois jaloista. Tämä huomaa miehen epätoivoisen ähellyksen ja auttaa tätä hieman, mutta vain sen verran että miehensä saa tuntea olevansa se "viidakon kuningas" ja "makuuhuoneen suuri Tarzan" (ai sillä liaaninpätkällä? toim.huom.) Samassa rytinässä lähtee myös alushousutkin ja yllättäin Raksa-Reiskan vaimo onkin alaosattomissa sängyllä. Mies murahtelee tyytyväisenä, katsoo edessään makaavaa naista - jonka hän tuntee olevan tälle nyt "valloitettava naaras" ja yrittää alkaa punnertaa ja puskea päälle. "Äh, siis... ooota.... käänny vähä´ siis, eiku..... sä oot tosi ihana..... mä niin tykkään.... susta... voiks´ sä vähän?....Eikun oota hetki.... no niiiiii...... Aaaaaah!" Ja kellahtaa vaimonsa viereen.

Vaimo katselee lasittunein ilmein kattoon ja miettii mielessään, että nyt tehtiin kyllä tämän perheen uusi ennätys, jota ei varmasti hetkeen rikota! Ehkä olisi sittenkin pitänyt päästää ukko sinne baariin parille. Ei se Rööri-Roopekaan olisi eksynyt taas ties mille tielle. Ja sitten alkaa vierestä kuulumaan: Kuorsausta! "Ei helvetti!" Vaimo tuhahtaa ja nousee kiukkuisena ylös sängyltä. Raksa-Reiska makaa alasti selällään sängyllä ja kuorsaa, vaan vaimopa päättikin että ei se tähän jää.... Hän kokeili ensin, että miehensä nukkuu varmasti hyvin ja alkoi sitten harrastaa hieman käsitöitä..... "juu nou!" Eipä siinä kauaa tarvinnut mitään puuhastella, kun tuo huvitutti oli jo noussut sen verran ylös karvatyynynsä päältä, että sillä saattoi jo tehdä hieman muutakin kivaa. Vaimo laskeutui hieman alemmaksi, antoi muutaman hellän suukon tuolle hyvin terhakkaana esiintyvälle veijarille, tämän jälkeen hän nousi miehensä päälle ja laskeutui hitaasti..... nautiskellen....vartta (no, okei kehutaan sitä tuon verran) pitkin alas, pysähtyi toviksi ja aloitti sitten varovasti keinuttamaan itseään. Raksa-Reiska ei alkuun tiennyt mistään mitään, vaan kun tahtia alkoi tulla hieman lisää, hän havahtui ja tajusi, mitä oli tapahtumassa! Mutta kun vaimo oli päättänyt ottaa ohjat käsiin, ei siinä Raksa-Reiska voinut, eikä halunnutkaan, muuta kuin olla "juonessa" mukana.... Hän otti vaimoaan lantiosta kiinni samalla kun tämä kiihdytti omaa PLING PLONG....!!!!! Mitä hel-vet-tiä? Ovikello soi. Kumpikaan ei halunnut poistua tilanteesta ja vaimo suorastaan "hyppi ja pomppi" miehensä päällä.... PLING PLONG...! Ei hemmetti....... Muutaman sekunnin miettimisen jälkeen Raksa-Reiska kiemusteli vaimonsa alta pois ja suunnisti ulko-ovelle, kunhan oli napannut jostain pikaisesti housut jalkaansa. Oven takana oli Rööri-Roope jonkun aiemmin kuvaillun naisen kanssa. "Tota, mä aattelin että voitaisko me tulla täks´ yöks teille, kun tän.... siis mikä sun nimi oli (Rööri-Roope utelee naiselta vielä sitäkin) muksut on tänään sen luona ja ei me voida siellä nyt oikein.....  Raksa-Reiska katsoo kumpaakin muutaman sekunnin hitaasti ja tuumaa lyhyesti, että lähes minä muuna päivänä tahansa, mutta ei tänään - ja piste. Sulkee oven, tuhahtaa ärtyneenä ja vetää henkeä..... 

Hän palaa makuuhuoneeseen, jossa on sopivan hämärää. Huomaa vaimonsa makaavan hieman peiton alla ja päättää ujuttaa itsensä viereen. Vaatteet nurkkaan ja "Swing...." peiton alle. Vaan mitä sieltä löytyykään: Hyvin sikeässä unessa oleva vaimo, joka nukkuu onnellinen hymy kasvoillaan! Raksa-Reiska miettii, herättäisikö tuon ja yrittäisi vielä hiema "säätää" jotain, mutta muistaa sitten, että jääkaapissa on eilistä pitsaa vielä puolet ja televisiosta tulee jalkapalloa ja bisseäkin on. No mitäs tässä sitten valittamaan.... eikun sohvalle, mihin hän sitten (taas) sammuikin.

----------------------------------------------------------------------------------------

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

  

Kevättä kovalla vauhdilla kohti kesää...

(30.3.2020)
Hei vain tasapuolisesti jokaiselle, joka on joskus tänne blogisivulleni eksynyt.
Olen äärimmäisen laiska ollut viimeaikoina kirjoittamisen suhteen, kun tuntuu siltä,
että aika on mennyt kaikkeen muuhun "tärkeään" ja turhaan.....
Nyt, kun ei pahemmin nukuta, päätin sitten hetkellisesti palata taas tänne ja kirjoitella
jotain - ja kuten aikaisemminkin, niin ei nytkään kirjoituksissa ole laatutakuuta. Koittakaa kestää!

Se jatkokertomus, mikä täällä blogissani on kesken, jatkuu varmaankin jossain vaiheessa).
Kaikenlaiset kommentit otan mieluusti vastaan!

No niin ja päivä menty eteenpäin, niin päätinpä heittää vielä jotain....
Tuoreimmat raapustelut aina lopussa. (31.3.2020)
-------------------------------------------------------

Tunnet olevasi yksin.
Tunnet, että ahdistaa..... uutiset syövät sieluasi, puristavat mieltäsi.
Huudat hiljaa apua - vaan kukaan ei kuule, kukaan ei näe.
Olet epätoivoinen!

Tuntematon, näkymätön - uhka kaikille - syö mieltäsi, kalvaa elämääsi.
Haluaisit nukkua..... nukkua pitkään ja toivoa, että herätessäsi
kaikki olisi kuin ennen.....
Mutta millaista oli ennen?

Pysähdyt miettimään..... viet ajatuksesi taaksepäin hetkiin, jotka olivat
arkisia - vaan nyt kultaakin kalliimpia.
Mutta muistat myös jotain muuta: Muistat jotain itsestäsi!
Tajuat kuivissa kyyneleissäsi....
- et ollut sellainen, jota esitit toisille
- et ollut sellainen...
Et ollut!

Hymyilit ulos, itkit sisälle....
https://www.youtube.com/watch?v=0OhEuBvJ9dc

Ja nyt, kun "eilinen" on vain haalistuva muisto - vihdoin tajuat:
- Et voi elää vain surren asioita, joille toiset hymyilisivät.
- Et voi elää vain ajatellen itseäsi, enää.
Ymmärsit, että olet yksi - mutta et ole yksin
ja yhdessä sinä, minä, me muut - selvitämme tuon
pienen tuntemattoman uhan maailmastamme!


https://www.youtube.com/watch?v=5qTgjgkS10k
-------------------------------------------------------------

Istun hiljaa sohvalla, kädessäni viinilasi. ja edessäni television
tasaisena vaihtuva kuvavirta, jota en edes juurikaan seuraa.
Ilta on jo vaihtunut yön pimeisiin tunteihin ja tuijotan ulos ikkunasta.
Odotinko ja toivoinko ehkä näkeväni jotain?
Ehkä - ehkä en.
Mutta mieleni oli hämmentynyt!

Laskin katseeni edessäni olevalle pöydälle ja siinä olevalle kortille.
Se oli tiputettu aiemmin päivällä postiluukusta.
Luulin että se oli tullut postin mukana, mutta siinä ei ollut merkkiä,
ei leimaa, ei minun nimi- tai osoitetietoja
Otin jälleen kortin käteeni ja luin sen.....
..... ties kuinkakohan monennen kerran.

Tuijotin tekstiä.... katselin käsialaa ja
yritin miettiä, saada siitä irti jotain enemmän
- enemmän, kuin mitä sanoissa luki!

"Hei! Tapasimme äkkiseltään pari viikkoa sitten baaritiskillä.
Minulla oli seuraa, sulla ei. Hymyilimme toisillemme ja sinä
iskit silmää minulle. Olisin halunnut seuraasi, mutta kun
en ollut yksin. Et tiedäkään, miten vaikea sinut oli löytää!
Nähdäänkö pian samassa paikassa ihan kahdestaan?
Terveisin se sinua pitkään katsellut."

Join lasini tyhjäksi, huokaisin. En tahtonut ymmärtää vaikka
sanat ymmärsinkin - ymmärsin oikein hyvin!
Annoin aivojeni palauttaa mieleeni hetkiä, jolloin olin ollu
jossain baaritiskillä..... mietin ja mietin.....tunsin, kuinka
pieniä hikikarpaloita alkoi nousta otsalleni ja kämmeneni
hikosivat. Kaadoin lisää viiniä...

Säpsähdin!
Yllättäin muistin, muistin sen hetken, mistä kortissa tuo
tuntematon minulle kirjoitti.
Hetki palautui mieleenki kuin se olisi tapahtunut juuri tänään....
Muistin, kuinka olin nojaillut baaritiskin kulmalla ja odottanut
tarjoilijan vapautumista. Viereeni oli tullut pariskunta, joita en
tuntenut, mutta jostain syystä tervehdin heitä ja hymyilin
hänelle..... kevyesti nyökäten.
Hän vastasi minulle ja muistan sen hymyn
... ja kuinka katseemme kohtasivat vielä, kun
he lähtivät kahdestaan kohti pöytää.

Minulle se oli vain yksi hetki.
Miksi se ei ollut sitä hänelle?
Kenelle?
Kysymyksiä pyöri mielessäni, ajatuksia, outoja ja hämmentäviä.
Ahdistikin!
Hän oli selvittänyt, kuka olin!
Hän oli selvittänyt, mistä elin!
Mutta minä en tiennyt hänestä mitään - en nimeä, en ikää - en yhtään mitään...
Vain nuo sanat kortissa, joita taas luin.

Hän oli ihastunut!
https://www.youtube.com/watch?v=JIrm0dHbCDU

Otin viinilasin, nostin hiljaa sen huulilleni ja annoin tuon
täyteläisen juoman hemmotella makuhermojani ja vapauttaa
mieleni ajatuksista, joita tuo kortti oli minun mieleeni tuonut
- ajatukseni ahdistaen vanginnut!

Päätin katsoa ja odottaa...
Otin viimeiset kulaukset viinistä, sammutin television ja
menin nukkumaan - arvellen, että huominen on
päivä erilainen, ilman yllättäviä kortteja...
- vaan miten väärässä ihminen olla voikaan!

Heräsin ovikellon soittoon, pimputukseen tiheään.
Nousin, kirosin ja ihmettelin.
Kuka kumma aamulla varhain vaivata voi minua noin...?
Vaan takana oven ollut ei muita -- rappu tyhjyyttä kumisi.
Mutta:
Lattialla oven pielessä oli kuori minun nimellä...
Tajusin, sen tuoja oli vielä lähellä!

Juoksin rappuset alas, juoksin lähes ulos - vaan ketään
ei näkynyt, ketään ei missään kulkenut!
Palasin, tiuskin ja sadattelin
Nostin kuoren ja menin kotiini.... nopeasti avasin ja
- tunsin, kuinka kylmä valtasi koko kehoni!

"Valvoit myöhään. Toivottavasti nukuit hyvin!
Nähdäänhän pian!"

https://www.youtube.com/watch?v=1P8s51IKjig

(jatkuu - joskus)
31.3.2020 jatkoa.....

Silmäni suurenivat, syöksyin ikkunaan ja yritin katsella ulos
- toivoin ja pelkäsin näkeväni jotain, mitä en halunnut.
Silti tunsin pettyneeni, kun en nähnyt mitään!

Luin uudelleen tuon paperin, mikä oli kuoreen laitettu.
Kuoressa oli ainoastaan sukunimeni sydämellä ympyröitynä.
Käsialasta ymmärsin sen verran, että kirjoittaja oli tottunut kirjoittamaan
myös käsin, eikä vain tietokoneella tai kännykällä.

Olin jo rypistää paperin ja heittää sen pois, kun päätin, että
minun on aika toimia. Vaan mitä tekisin ja milloin?
Olisinko tarpeeksi rohkea toteuttamaan jotain järkyttävää?
Tarvitsenko poliisia?
Miljoonia ajatuksia, ahdistavia, hämmentäviä.... - tunsin avuttomuutta!

Otin tuon kuoren käteeni ja olin laittamassa sitä paperiroskien sekaan, kun
sisältä tipahti vielä yksi pieni lappu:
"Odotan, että saan olla kanssasi koko illan ja yön kahdestaan!"

https://www.youtube.com/watch?v=URJCXeAJP1c

Se riitti minulle!
Hahmottelin mielessäni, mitä tekisin ja milloin......
Lopulta tiesin, mitä tekisin!

Soitin ystävilleni, työkavereille ja lähisukulaisille
- estynyt olisin pari päivää vastailemaan soittoihin,
mutta pyysin että jos minä ottaisin yhteyttä jotenkin, niin heti
olisi soitettava takaisin.
Kerroin: Matkalle pienelle lähden, vapaita viettelen
- yksin rauhassa olisin ja elelen - mökillä aikaa viettäen.

Soittojen jälkeen kävin tutussa kaupassa, juttelin muutaman
myyjän kanssa muutaman sanan verran ja keräilin eväitä
reissulle pienelle......
Vaan mitä teinkään? Lähdinkö mökkielämää elämään?
Nauroin hiljaa itsekseni: En!

Vein auton erään tutun kaverin isoon talliin, sanoin että
mökkitie on hiukan pehmeä ja olin vuokrannut maasturin.
Taksilla kotiin ja... valot sammutin, kaiken hiljensin
- oli, kuin ketään ei kotona olisikaan.... ja sitten vain odotin,
koska - kuten jotenkin aavistelin - seuraavana yönä tapahtuisi.....
(jatkunee taas joskus)
---------------------------------------------------------------

Maailma on täynnä uskomattomia tarinoita
- ja kun miettii nykyistä maailman menoa, niin
minun mottoni tuntuu osuvan kohdalle tällä(kin) hetkellä:

Järjen määrä maailmassa on vakio
- vain ihmisten määrä kasvaa!

https://www.youtube.com/watch?v=JUdK90qhNKI

----------------------------------------------------------------
 31.3.2020

Erilaisia..... - samanlaisia.... nuoria tai vanhoja, miehiä ja naisia.
Keitä me oikeasti olemme?
Jokaisella oma pieni "maailma" korvien välissä
- joillakin vain ahtaita ajatuksia...

Mutta olisitko sinä tai olisinko minä täällä mitään ilman
toisia, olisimmeko mitään jos ei olisi ketään?
Siksi kannattaa muistaa:
Älä jää sinne omaan pieneen maailmaan, kun koko maailma tarvitsee sinua!

https://www.youtube.com/watch?v=nCkpzqqog4k
--------------------------------------------------------------------

Marraskuu.... sadetta ja harmaata - mutta myös auringonpaistetta.

Näinpä se vuosi alkaa olla loppusuoralla. Eletään jo marraskuuta ja jo jonkin aikaa on kaupoissa
joutunut törmäilemään joulumainoksiin ja -tavaroihin! Siis ollaanko me ihmiset niin tomppeleita ja
kauppiaat yliahneita, että vielä syksyn kauneimpina aikoina on alettava tunkemaan joulua joka paikkaan?
Ei sillä, ettenkö pitäisi joulusta, mutta...... liika on liikaa!

Mitäs muuta? No edelleen olen ihmeissäni siitä, että on ihmisiä, jotka kyllä selittävät asioita ja
sanovat että "joo teen tämän ja tämän" mutta mitään ei tapahdu, vaikka mikä olisi!
Paljon puhetta, vähän villoja...... sen olen saanut huomata muutamia kertoja. Onneksi tällaisia
ihmisiä on läheisyydessäni enää suhteellisen vähän.
--------------------------------------------------------------------------

Miten se tapahtuikaan?
Miten se sattuikaan?
Ihmetteli mieli, ihmetteli mies..... ei vain ymmärtänyt sitä lain!

Siis mitä?

Sä olit ollut poissa, poissa vuosia... useita.... ja sitten vain jostain
- tulit takaisin, yllättäin.... pääsit lähelle miehen mieltä, miestä ja jotain....

Siis mitä?

Miten siihen tulit? Mitä teit ja miksi?
Ihmetteli miehen mieli, ajatteli kaikkea.... oli hämmentynyt - oli pysäytetty.
Sielussa pyöri mietteitä... ajatuksia arvaamattomia.
Laittoi miettimään......
Miten se tapahtuikaan?
Miten se sattuikaan?

Mutta sä vain tulit - tavallasi takaisin, tavallaan lähelle, vaikka et aivan vierelle.
Eikä miehen mieli sitä ymmärtänyt..... paluutasi vuosien jälkeen - siihen.


--------------------------------------------------------------------------

Älä sano, että se on helppoa!
Älä valehtele itsellesi.
Älä...... hei - älä.

Se aina sattuu, se satuttaa.... vaikka kuinka sitä
sanotaan...... että ystävinä erotaan.....
Älä..... hei - älä.

Se raastaa sua silti hiljaa...
Se vääntää sua sisältä pitkään....
Se ei armoa anna - se ei sitä kysele.
Ero!

Älä luule, että kestät sen vain hymyillen!
Älä luule, älä kuvittele...
Älä valehtele itsellesi.
Älä..... hei - älä.

Vaikka mitä sattunut olisi...
Vaikka mitä takana olisi...
Vaikka mitä mielessä tuntisit.....
Silti se, silti se...
Ero!
Se repii sinua hiljaa.

Mutta hei - sanon sulle tämän:
Älä.... siihen jää!
Älä.... itkemään jää!
Älä....hei - älä.
Vaan ota itseäsi niskasta kiinni - ja elä!

Selätä se tunne, minkä tekee vain:
Ero!
Selätä se, äläkä taaksesi turhia katsele....
Unohda se...
Ero!
Ettei sydämesi loppuelämääsi arpisena vuoda verta....
- turhaan!
 -------------------------------------------------------------
 Älä katso maailmaa niin, että olisit yksin! Aina on joku - aina!
https://www.youtube.com/watch?v=7WgCghUMCNI

--------------------------------------------------------------


Mä olin ajatuksissani, hiljaa tuossa nahkaisessa nojatuolissa.
Paikka oli nukahtanut jonnekin vuosikymmenten taakse ja tuntui, että itsekin olin sieltä jostain....
Hiljainen puheensorina soi seinistä, noista joiden paneelit olivat jo parhaat päivänsä nähneet.
Istuin ja siemailin hiljaa tuota jo väljähtänyttä kahvia, jonka olin tilannut itselleni.

Katselin ympärilleni..... tuon vanhan hotellin aulatila ei juuri luksusta enää ollut, mutta jotain
kiehtovaa siinä oli. Punaruskeaa sävyä seinissä, katossa iso kristallikruunu ja lattioilla jo
aikansa eläneet kokolattiamatot.... mutta sentään ehjät!
Muutama kiireisen oloinen liikemiehen näköinen herra syöksähti ohitseni ympärilleen katsomatta.
He suuntasivat hissejä kohden, jotka sijaitsivat minusta katsottuna muutaman metrin
vasemmalla. Seurasin heitä katseellani ja kuulin hissin natisevan äänen, kun se laskeutui
alas. Herrat avasivat oven ja nousivat jonnekin hotellin ylempiin kerroksiin.
Hissi piti erikoista natinaa..... selvästi sekin olisi jo halunnut päästä "eläkkeelle", mutta
ehkä paikkaan ei haluttu uudempaa tekniikkaa rikkomaan harmoniaa.

Pöydällä vieressäni oli jokin lehti, nappasin sen käteeni ja mietin, mitä ihmettä täällä oikein
teen ja miksi tänne edes olin tullut. Muistelin muutaman päivän takaisia tapahtumia ja
sitä, kuinka olin tavannut sen erään....... jota nyt olin tullut tapaamaan.

Se kohtaaminen oli ollut erikoinen. Olin ollut syömässä eräässä ravintolassa, kun viereiseen
pöytään tuli hän..... ja melkein heti istuttuaan tuolille hän kysyi, mikä olinkaan miehiäni.
Yllätyin, enkä heti ollut saanut sanaa suustani ja hän naurahti.
Oli pyytänyt lupaa siirtyä pöytääni. Vastasin myöntävästi. Hetken minua katseltuaan hän kysyi,
että miten miehellä voi olla noin herkät silmät.... En taaskaan osannut sanoa mitään!

Tuossa hetkessä meni minuutteja, ennen kuin osasin jotain sanoa.... fiksusti takaisin.
Hän totesi, että jokin vain kertoi hänelle, että minuun kannattaa tutustua.... ja kysyi varovasti,
tanssinko..... johon jouduin hieman vaivalloisesti kertomaan, että luulenpa jopa sokean miehen
tanssivan minua paremmin......
https://www.youtube.com/watch?v=KXCiLub8DZg

Hän oli nauranut.... hän ymmärsi heti, mitä tarkoitin!
Kerroin, että vaikka musikaalinen olenkin jossain määrin... parketilla rautakanki taipuu minua paremmin.

Olimme jatkaneet keskustelua jonkin aikaa, sitten hän yllättäin katsoi kelloaan ja säpsähti...
nousi nopeasti ja kertoi, että nyt on mentävä.... mutta vielä lähtiessään kirjoitti minulle
pieneen lappuun nimensä ja paikan, missä haluaisi tavata ja koska....
- ja tässä sitä nyt olen!

Aurinko yritti paistaa hieman nuhjuisten ikkunoiden läpi, tuoden lisää valoa hotellin sisälle, mutta
jos ikkunoiden pieni lika ei valoa estänyt, niin suurin osa siitä jäi paksujen verhojen taakse.
Siemaisin viimeiset hörpyt tuosta aikalailla viilenneestä kahvista ja mietin, lähtisinkö tilaamaan vielä
toisen kupillisen hotellin ravintolasta, mikä sijaitsi heti hissien jälkeen hotellin ala-aulan vieressä.

Olin juuri nousemassa ylös, kun katsahdin portaisiin...... joku asteli niitä hitaasti alaspäin ja
jäin vain ihailemaan.... kunnes tajusin, että se oli hän!

https://www.youtube.com/watch?v=r6Xj72bP0To
Unelmani.... - jos sellaisia oli ollut, eivät olleet koskaan sitä mitä sain nähdä juuri nyt!

Tuntui, että kaikki pysähtyivät ja vain yksinäinen seinäkello raksutti hiljaa eteenpäin.
Nousin ja hymyilin.... hän käveli luokseni keinuvin, mutta määrätietoisin askelin.....
Yritin kätellä häntä, kohteliaasti - vaan hän halasikin minua ja samalla kuulin muutaman
hiljaisen huokauksen sivultamme.... selvästi jotkut olivat kateellisia minulle.

Hän kysyi, olinko ollut kauankin täällä.
Vastasin mahdollisimman huolettomasti, että hetken.

Hän otti kädestäni kiinni ja ohjasi minut ravintolan puolelle.
Saimme rauhallisen pöydän eräästä hieman muusta salista erotetusta osasta.
Sali oli koristeltu mm. antiikkipatsailla ja katoissa oli se sama kristallikruunujen tyyli,
mitä hotellin aulassakin oli. Tilasimme jotain..... mutta enemmän minua kiinnosti hän
- ja jostain syystä häntä kiinnosti minä!
Keskustelimme.... avauduimme toisillemme - ja tunsin jotain, mitä en ollut vuosiin saanut kokea....

https://www.youtube.com/watch?v=raNGeq3_DtM

Ja tuon tunteen halusin selvittää - kokonaan, hänen kanssaan!

Otin häntä kädestä kiinni, siirryin aivan vierelle istumaan ja aloin hyräillä hiljaa hänen korvaansa....
"You are so beautiful to me..." ja olin saada sydänkohtauksen.....
Samaan aikaan tuo kappale alkoi hiljaa soida ravintolassa!
https://www.youtube.com/watch?v=ZqUyEhk2LtE

"Oi, tanssi tämä kanssani... edes tämän kerran!" Pyysit. En voinut kieltäytyä ja
nousimme hiljaa pöydästä, siirryimme hieman keskemmälle salia ja otin hänet hellästi
otteeseeni...... hän painoi päänsä rintaani vasten, kuunnellen sydäntäni ja minua ... ja tuota kappaletta.

Siitä tuli meidän laulu - ja palasimme aina tiettyyn aikaan vuodesta tuohon vanhaan hotelliin.....
missä aika oli osittain pysähtynyt ja pysäytti meidätkin niin, että kohtasimme toisemme!
-------------------------------------------------------------------------

Äitienpäivä ja viikonlopun touhuja.

Näin sitä taas on hetki edetty eteenpäin ja täytyy sanoa, että onpa ollut taas mielenkiintoinen
viikko kaiken kaikkiaan. Ei ihan jokaista yksityiskohtaa viitsi alkaa selittämään, koska siinä
olisi ihan tarpeeksi luettavaa..... mutta sanotaan näin, että auton kanssa säätöä (juu, toimii se!) ja
kotona jopa ahkerasti siivosin parina päivänä, alkoivat noi villaNORSUT sen verran käydä jo päälle, että piti pistää ne matalaksi ja samalla muutenkin siistiä asuntoa.

Sitten tuli eteen  perjantai, joka oli kerrankin mukavasti vapaa!
No ohjelmaa sille illalle oli sen verran paljon, että huh-huh.... alkoi jopa itselleni yllättävän
varhain, eli jo ennen 08 aamulla (joo-joo, siellä jo moititaan, että olen unikeko jne.), mutta
kun nukkumaan pääsin tuossa 03.30 tienoilla, niin ennen kahdeksaa ylös pääseminen on
melkoinen temppu itselleni!
Ihme kyllä, koko päivän pitkälle lauantain vastaiseen yöhön saakka jaksoin mainiosti,
hyvä minä.... tapu-tapu.

Nyt tänä pyhänä tuli muistettua äitiä ja kun tuossa hiljaittain olin hieman "unohtanut" hänen
syntymäpäivänsä, meni sitten kaksi asiaa yhdellä kerralla. Onneksi parempi myöhään, kuin
ei milloinkaan. Lahjakin näytti miellyttävän, no niitä olen osannut aina ostaa.

Ja nyt sitten odottelemaan, mitä tuleva viikko taas on tuomassa elämääni.
Toivottavasti ei enää ainakaan nyt mitään negaatioita, niitäkin kun oli menneessä viikossa
hieman......... ehkä se on niin, että elämässäni on pakko olla se tietty määrä huonoa,
ettei tule liian hyvä olo!
......................................................................................................

Sain herätä hiljaa, katsella sinua siinä lähellä!
Sain katsella..... hymyillä.... seurata untasi siitä sivusta... hymyillä.
Tuntui hyvältä - niin hyvältä.

Kello tikitti, mitä aika lie olikaan.... - sillä väliä ollut ei,
vain kun oli tuo hetki: Sinä siinä, vierellä - unessa, levollisessa.....
siinä hetkessä, luonani - minun vierellä!

https://www.youtube.com/watch?v=oKVW14ORZIU

Nousin siitä hiljaa, varovasti - etten vain herättäisi sinua.
Hieman käännyit, äännähdit..... säpsähdin.... mutta et, et unestasi herännyt!
Hyväilin kevyesti hiuksiasi ja huuliltani lähetin suukon poskellesi.

Menin keittämään kahvia, hyräilin jotain mielessäni ja tunsin oloa kevyttä, ihanaa.
Aamu olisi mitä kaunein, katsahdin ulos ja näin auringon paistavan
- aivan kuin se olisi paistanut vain minulle, vain ja ainoastaan minulle.... - ja sinulle.

Sain kaiken valmiiksi ja hiivin vierellesi sänkyyn.
Katselin hetken sinua, hymyilin..... sitten hitaasti laskeuduin yllesi ja painoin huuleni otsallesi.
Suutelin kerran - suutelin toisten kerran, kädellä kevyesti, hentoisesti kosketin poskeasi
ja sinä avasit varovasti silmäsi. Katseemme kohtasivat ja kiedoit minut haukotellen
hellään halaukseen. Suutelimme..... tunsimme, että siinä oli hyvä olla.

Miksi vain ei aiemmin ollut näin? Miksi? Sitä ehkä sydämet kyselivät..... miettivät.
Kerroin aamupalasta valmiista ja sinut hymyilemään entistä enemmän sain.
Siitä lähti aamu kaunis, päivän ihanan - meidän!
---------------------------------------------------------------------------------

Olin ollut jonkin aikaa tuossa kuppilassa.
Paikka nuhjuinen oli elämää nähnyt jo vuosikymmeniä ja kokenut kaiken.
Mietin siinä hiljaa juodessani lasiani tyhjäksi, mitä kaikkea tässäkin paikassa oli
ollut ja tapahtunut...... kun joku keskeytti minut, tai häiritsi ajatteluani.

https://www.youtube.com/watch?v=bplsjCHGQ04

- Mikä miestä noin mietityttää?
Katsahdin kysyjää. Vierelleni oli tullut nainen, tummiin pukeutunut.
Selvästi sellainen, joka ei paikan tyyliin oikein tahtonut sopia - ainakaan mielestäni.
Kerroin vain mitä olin miettinyt ja hän istahti vierelleni.
- Mielenkiintoista, oikeastaan kukaan ei ole koskaan minulle sanonut että
näkee paikan näin. Hän katsahti syvälle silmiini hieman hymyillen samalla kun sanoi tuon.
Kysyi, saisiko jäädä seuraan ja enhän minä kieltäytyä voinut!

Pääsimme mietteistämme hyvään keskusteluun ja kuvittelimme vaikka mitä,
mitä kyseisessä paikassa olisi saattanut vuosien saatossa tapahtua. Oli rakkaustarinoita,
oli katkeria eroja, oli nurkkapöydässä piilossa kaikilta oma korttirinki, pieniä riitoja ja
joskus hieman isompiakin. Joku sammunut, joku ottanut ensikännit jne.
Nauroimme tarinoillemme ja huomaamatta ilta eteni.....

Jossain vaiheessa keskustelumme kääntyi meihin. Hän halusi tietää, miksi olin tämän
kapakan nurkkapöydässä, hieman elämää nähneessä. En kuulemma ollut ollenkaan
sellainen, ketä täältä voisi löytää. Samaa sanoin hänestä ja hän naurahti ääneen.
- Voi, tämä on pakopaikka arjesta, siitä kliinisen kiireisestä. Tänne on hyvä tulla istumaan,
pois niistä ympyröistä, joissa joutuu olemaan päivästä toiseen.
Hänen vastaus oli kuin sydämestäni sanottu! En ollut uskoa, että joku toinenkin ajatteli noin.

Kysyin, mitä hän sitten etsi täältä.
- Jotain, mitä menettänyt olen.... mihin uskoin aiemmin - liikaakin.
Hän paljasti samalla vastatessaan käsivartensa ja ymmärsin sanat nuo.

Hän oli menettänyt joskus, syystä tai toisesta, rakkautensa.
Näin, että häntä hieman hävetti näyttää tuota tatuointia minulle.
- Kaunis, todella kaunis.... kuten sinäkin.  Hän painoi hieman ujostellen päätään alaspäin.
- En minä nyt niin kaunis ole, kai.... enää. Hän vastasi, mutta sanani selvästi miellytti.

Kerroin, että itsekin olin kokenut rajun menetyksen juuri rakkauden saralla, tosin siitä oli
jo hieman aikaa ja olin sisältäni saanut jo kivut ja tuskat ravistettua pois ja osasin katsella
eteenpäin - huomaten, mitä kaikkea maailmassa oikeasti olikaan.
Hän kyseli minulta hieman enempi ja kertoilin, mitä osasin..... vaan sitten....

Valomerkki!

Katsahdimme hieman pelästyneenä toisiamme.
Tähänkö tämä jäi?
Nousimme, autoin hänelle takin hänen päällensä ja poistuimme ulos.

Emme sanoneet mitään, kuin huomaamatta kätemme ottivat otteen toisistaan
ja lähdimme kävelemään sanattomina..... hämärällä kadulla.... katseemme vielä kohtasi,
hetken pysähdyimme.... annoin pienen suudelman, muuta ei tarvittu...
Ja jatkoimme matkaa, mistä saattoi tulla pitkä - yhteinen.
----------------------------------------------------------------------------

Hänellä oli ollut takana yö - erikoinen, mystinen.
Hän kertoi minulle hieman jännittyneenä, mihin olikaan joutunut.
Ja mitä enemmän hän avautui, sen enemmän ja enemmän hänen tarinansa
uskomattomalta kuulosti.... mutta hänestä näki, hän ei valehdellut - ei kyennyt.

Hän oli lähtenyt eilen töistä normaalisti. Kaupan kotiin, tehnyt ruokaa ja
hetken katsellut jotain tylsää tv-ohjelmaa.

Lopulta hän päätti, että nyt saa jäädä tuo ainainen joka ilta kotona istuminen
ja hän päätti lähteä ulos. Oli kiertänyt ensin yhdessä kauppakeskuksessa ja
poikennut erääseen kahvilaan kahville ja siellä se sitten oli sattunut!

https://www.youtube.com/watch?v=4W87XWCzTZw

Viereisestä pöydästä oli tullut hänen luokseen tuo nainen.
Hän oli mykistynyt saman tien! Naisen ilmestys oli lumonnut hänet, mutta
samalla hän tunsi jotain pientä.... jännitystä vai pelkoa.
Nainen oli puhunut hänelle matalalla, pehmeällä äänellä ja sanonut, että
oli odotellut jo jonkin aikaa häntä. Hän arveli ensin, että nainen oli erehtynyt, mutta
kun nainen kysyi että eikö hän sitten ollut se-ja-se, oli hän valahtanut aivan kalpeaksi.

Nainen oli sanonut, että he lähtisivät tämän luokse. Hän oli ihmetellyt, että miksi
mutta ei saanut muuta vastausta, kuin että sitten näet, kunhan oltaisiin perillä.

Kahvi jäi osittain juomatta. Hän nousi ja seurasi tuota naista, joka suuntasi
ripein, mutta tyylikkäin askelin ulos kauppakeskuksesta.
Vain pienen tuokion kuluttua he olivat tämän naisen kotona - ja millainen paikka se olikaan!

Hän tunsi, että nyt olisi edessä jotain mystistä ja jotkin hälytyskellot soivat hänen mielessään,
mutta kun nainen toi hänelle jotain juotavaa ja kehoitti juomaan sen, hän tunsi
koko kehonsa ja mielensä rauhoittuvan. Eikä hän enää halunnutkaan poistua, ei todellakaan.

Nainen lupasi kertoa, mitä hänelle tapahtuisi.... mitä elämä toisi tullessaan....
Olisiko hänellä onnea vai ei. Nainen lupasi, että onnea voisi olla, mutta se vaatisi uhrauksia.
Hän kuunteli jännittyneenä mutta myös kiinnostuneena tuon naisen kertomuksia.

Vaan mitä pitäisi uhrata, mitä antaa? Rahaako?
Nainen oli vain nauranut ja todennut, että ei mitään tuollaista.... ei todellakaan.
Vain: Sinut! Hänen piti luvata naiselle, että olisi vain tämän - kaikin tavoin.
Hän oli epäröinyt, meinannut poistua...mutta nainen oli hiljaa tullut hänen syliinsä ja
kuiskannut korvaan: - Et kai ensin haluaisi tietää, mitä saisit....?
Hän oli jäänyt..... illaksi, yöksi....ja jäänyt tuolle naiselle kokonaan!


Hän oli päässyt aamulla tuolta pois. Olihan hänen töihin päästävä.
Nainen tiesi, että hän tulisi taas illalla takaisin..... ja nyt tässä, minua vastapäätä
oli tuo mies.... hämmentyneenä, hieman peloissaan, mutta silti jännittyneenä odottaen,
mitä hänelle tapahtuu - mitä tuo mystinen nainen hänelle luo.

Vaihdoimme vielä muutamia sanoja ja sanoin, että jos hän tarvitsee apua, ottaa
yhteyttä minuun...... En tiedä, kuuliko hän loppuja sillä hänellä tuntui olevan kiire lähteä....
tuon mystisen naisen luo!
Vaan kuka tuo nainen oli? Sitä selville en saanut!
-------------------------------------------------------------------------------

Ajelin tiellä öisellä, aamu-usva oli hiljalleen nousemassa.
Katsahdin kelloa samalla kun haukottelin, se näytti viittä.
Olin matkalla kohti kotia...... matka oli ollut pitkä, raskaskin......

Ohitin tiellä muutaman rekan ja kuuntelin radiota.
Yllättäin näin edessäni valoja hieman enemmän..... hiljensin vauhtia ja
huomasin, että oli sattunut onnettomuus.... - tai siltä vaikutti.
Kaksi rekkaa oli pysähtynyt tielle, tai toinen oli bussipysäkillä ja toinen hieman
sen perässä... osin tiellä. Tien vierellä seisoi pari miestä. Hiljensin ja heidän
kohdallaan pysähdyin, avasin ikkunan ja kysyin onko kaikki hyvin.
- Joo ei ole, ei enää! Vastasi toinen.

Enempää kysymättä vedin auton parkkiin ja kävelin heidän luo.
Tämä minulle vastannut mies kertoi tarinaa toiselle ja pääsin nopeasti juonesta kiinni.

https://www.youtube.com/watch?v=muCVLlwLI84

Tarina riipaisi, sattui itseenikin. Paikalle ehti nekin rekat, jotka olin aiemmin ohittanut.
Nämäkin pysähtyivät paikalle ja ajurit tulivat paikalle hieman ihmetellen, mitä oikein oli
tapahtunut. Tämä kuski joka tarinaa kertoi, pidätteli kyyneliä ja hänen kaverinsa kertoi
näille juuri tulleille tarinan riipaisevan, enkä voinut itsekään olla huomaamatta, että
kyyneliä muutamia nousi jopa minun silmiini!

Viimein päätin, oli kai parempi lähteä matkaan... yrittää ajaa kotiin.
Haukottelusta ei ollut tietoakaan ja väsymys katosi kuin tuhka tuuleen.....
Olin hieman shokissa kuulemastani.... toivoin hiljaa, että tuolle kuljettajalle ei
enää sattuisi enempää ja hän saisi apua.

Ja aamu-usva peitti edessäni olevan tien.....


------------------------------------------------------------------------------

Sinä!
Juuri sinä.
Olit joskus jossain, mistä sinua en löytänyt.... en edes tuntenut.
Sinä!
Juuri sinä.

Sitten... jotenkin, kohdattiin..... hieman yllättäin - ja tavattiin.
Oltiin jotain... outoa, mutta jotain kaunista.
Sain tuntea, että oli elämässäni ystävä - rakkain!

https://www.youtube.com/watch?v=t0pJMVTXtPI

Sinä!
Juuri sinä.

Olitkin, olit.... siinä - ystävänä... sellaisena, jota olin etsinyt!
Sinä!
Juuri sinä.

Onnellinen  olin, mielessä - sydämessä...
sisällä sielussa.... Minä, mies - kokonaan!
Koska, oli ystävä rakas.
Sinä!....... - juuri sinä.

Nyt vain lähdit johonkin.
Et maininnut, miksi poistuit. Vain menit.
Sinä!
Juuri sinä.

Ja päivittäin odotan, hiljaa kaipaan.... kunpa palaisit - rakas ystävä.
Sinä!
Juuri sinä.
Ja tekisit taas minusta onnellisen.
-----------------------------------------------------------------------------

Miten tämä nyt taas meni näin?

Siis tässä hujahti yksi viikko ilman sen ihmeempiä tekemisiä, mutta silti on hieman
hämmentynyt olo! Jotain sattui, vai sattuiko.... mene ja tiedä. Voin sanoa, että mennyt viikko
on näin jälkikäteen katsottuna ollut kaikessa rauhallisuudessaan hämmentävä.
Ai miksi? No muutamia tahoja, joita on yritellyt saada kiinni, ovat lähes kaikki olleet
tavoittamattomissa tai sitten "estyneitä" ilman mitään syytä ja sitten yllättäin
yhteyttä ottaakin sellaiset henkilöt, joita et todellakaan odota sinua vaivaavan millään tavalla.

Ja nyt kun pääsisi tästä hitonmoisesta päänsärystä eroon, niin olisin tyytyväinen.
Ei, alkoholilla ei ole osuutta asiaan - ei todellakaan. Tänään vain syystä tai toisesta
pääkoppa ei tahdo tykätä maailman menosta ja olen sitten saanut "nauttia" muutaman tabun
kaiken muun ohella. Juu, on levätty hyvin, olen syönyt, on ulkoiltu jne. eli ei mitään
sellaista, minkä tekemättömyys olisi aiheuttanut heikon olon, mutta eiköhän se taas tästä.
-----------------------------------------------------------------------


Oli vuosia hiljaista, hänestä en kuullut mitään, en todellakaan mitään.
Sitten - yllättäin, vain varoittamatta.
Viesti, toinenkin - ja kysymys: Tavattaisiinko?

Hetken oli hiljaista, mietteisiini upposin ja pohdin.
Miksi?
Miksi hän haluaisi tavata?
Minut.... - niin, minut.

Vastasin varovasti, hieman epävarmana, mutta vastasin.
Suostuisin tapaamaan, jossain näkemään.....
Vaikka epäröin!

Tuli sovittu päivä ja aika läheni.
Kämmeneni hikosivat ja pulssi kohosi kuin itsestään.
Hermoilin! Miksi?
Miksi hän halusi tavata?              
Minut... - niin, minut.

Vaan yllättäin tuli viesti, hän ei pääsekään.
Esteitä, yllättäin...... jokin sanoi minulle, kuin tilauksesta!
Huokaisin. Tuo oli vain joku ohimenevä juttu siis.... onneksi.
 
Kunnes...                                                       

Sain viestin parin päivän päästä, uudelleen.
Pahoitteli ja pyysi anteeksi, ettei voitukaan tavata - ja ehdotti...
tietenkin, tapaamista uudelleen... - kahden!

Nyt mietin, mitä vastaan! Ja mitä tämä on?
Miksi hän haluaa tavata?
Minut.... - niin, minut.

 ---------------------------------------------------------

 Mä olin päättänyt pitkästä aikaa rentoutua, hieman ottamalla.
Joten ei muuta, kuin siistiä paitaa päälle, parta ajettu ja
hiuksetkin kammattu, joten sitten vain baariin.

Hiljainen "pikkulauantai", vain jokusen verran väkeä liikkeellä....
mutta kuitenkin jotain. Ensimmäinen ravintola ja tiskillä ei ruuhkaa.
Tilasin juoman, sen omakseni tutuksi tulleen - ja huitasin kurkusta alas.
"Samanlainen" lähes samalla hengenvedolla tarjoilijalle, joka
teki työtä käskettyä. Kiitin ja annoin tippiäkin.

Toinen juoma meni hieman hitaammin, katselin samalla ympärilleni.
Jokunen opiskelijaryhmä oli lähtenyt iltaa viettämään ja pari vakionaamaa
notkui jossain nurkkapöydässä. Muuten ei mitään erikoisempaa.
Päätin vaihtaa paikkaa.

Seuraavassa "baarissa" olikin elämää. Sinne oli eksynyt joku synttäriseurue
ja elo oli sen mukaista. Menoa ja meteliä riitti. Muutama tuttukin oli "mestoilla",
joten päätin jäädä taloon ainakin joksikin aikaa.

No ei muuta, kuin taas tiskiltä juotavaa ja tilausta tehdessäni tunsin, kun joku
koputti olkapäähäni. Käännyin katsomaan taakseni, enkä heti uskonut ketä minua vaivasi.
Hän ei ollut tekemissä kanssani aikoihin, muutaman kuukauden ollut niin,
etten hänestä mitään ollut kuullut ja nyt samassa paikassa samaan aikaan
- ja kumpikin ilman seuraa! Yllätyin, kun kysyi että voiko liittyä seuraani.
No tietenkin juttuseura kelpasi.

Kysyin, mitä hän ottaisi.
"Yllätä minut!" Hän vastasi kävellen pöytään odottamaan, mitä toisin.
Käännyin tarjoilijan puoleen ja tein tilauksen. Hieman hänkin hämmentyi
tilauksestani, mutta eipä siinä - tuumasta toimeen.
Lopulta sain juomat ja astelin hymyillen pöytään.
"Siis mitä ihmettä?" Hänen kysymyksensä oli aito ja yllättäynyt.
Halusin jotain muuta tarjota, kuin vain jonkun peruspaukun, joten piti tilata
jotain.... - erilaista - ja olin onnistunut siinä!

Hän siemaili varovasti juomaansa samalla katsoen minua silmiin - suoraan silmiin.
Menin hetkeksi sanattomaksi.... harvinaista, mutta totta.
Sitten hän kertoi, miksi ei ollut minuun yhteydessä, eikä halunnut edes tavata.
Kuuntelin ja olin ymmälläni. Olin ollut varma, että olin tehnyt jotain tai loukannut...
vaan ei, syyt olivat aivan toisaalla...... elämä on välillä irvokasta.
Näyttää hyvältä, mutta onkin täyttä paskaa!

Nautimme muutamia ja jossain vaiheessa tuumasimme, että on varmaan parempi lähteä.
Pyysin tarjoilijaa tilaamaan taksin ja sen tultua kerroin osoitteen...
- enkä omaani. Hän katsoi minua hieman epäuskoisena, mutta kun kerroin etten ollut
tulossa hänen luo, nyt, hän vapautui ja totesi: "Edelleen se kiltti ritari!" Hymyilin.
Vein hänet taksilla kotiin, halasin ja toivotin hyvää yötä.
Taksin kaartaessa pois hänen pihaltaan, katsoin vielä takaikkunasta kun hän
jäi pihalle ja heilautti kättään.

Omalla kotipihallani matkan maksettuani puhelimeni piippasi.
"Kiitos, sä olet oikeasti aika....!" Eikä muuta. Hymyilin. Tiesin, että tapaisimme taas.
 --------------------------------------------------------------

Olin tutustunut sinuun, aurinkoiseen ja iloiseen... valloittavaan - sinuun.
Olin alkuun varma, että olit jotain mitä olin toivonutkin elämääni saavani.
Olit aurinkoisen säteilevä, ihanaakin ihanampi... jotain uutta ja raikasta!

Sitten syntyi hetki, mitä en odottanut!
Yllättäin.... se tuli, se valloitti sinut - se söi sinun auringonpaisteen!
Se teki sinusta jotain muuta, kaivoi sinusta esille sen, mitä en tiennyt olemassa olevan.
Pimeyden.

Sinusta tuli tumma.... sinusta tuli kylmä.... sinusta tuli julma.
Päätit olla vain itsellesi, etkä ymmärtänyt  että satutit toisia, loukkasit heitä
Päätit olla vain muuta, et enää nauranut - paitsi kun satuttanut olit.

Sielustasi tuli musta kivi, kylmä ja kova.
Veresi oli kuin laavaa, polttavaa..... vaan ei rakkaudesta, eikä ystävyydestä....
- vaan julmuudesta, sanoillasi tehtyinä.

Huusin usein silmilläni apua!
Huusin ääneti sinua näkemään, mitä olit mennyt tekemään....
Pyysin..... toivon ja halusin.... vaan kylmemmäksi itsesi teit, vain kylmemmäksi.

Enkä voinut kuin luovuttaa........ hajonneena yksin nurkkaan vajota ja luovuttaa.
-----------------------------------------------------------------------

Taas aamulla heräsin, hieman hämmentyneenä!
Olin herännyt kesken unen  - kiihkeän.... sen minkä olin jo nähnyt muutaman kerran.
Vaan miksi se aina loppuu kesken.... siihen tiettyyn hetkeen?

Istuin sängyn laidalla ja mietin. Koitin saada mieleeni kuvia tuosta unesta.
Se alkaa melkein aina samalla tavalla... etenee tiettyyn hetkeen ja sitten...
Herään! Niin, herään..... Herään! Miksi juuri tuolloin?

Kirosin ääneen ja yritin ymmärtää, mikä on etten saa nähdä, miten uni päättyy.
Kirosin ja sadattelin.... vaan eihän se unen loppua toisi esille, ei todellakaan.

Ja taas päivä meni tuotakin miettiessä.

Meni muutama yö - ja taas aamulla heräsin, ihmetellen.... miksi taas....
sama uni ja lähes samaan kohtaan se loppuu.... enkä saa nähdä, mitä tapahtuu!

Näen vain sen, että minulla - ja sinulla - on herkkää...kaunista, jotain yhdessä - kahden.
Vaan miksi siinä on jotain muutakin ja miksi se aina loppuu.... niin kesken?
Harmittaa... ja taas jännitän, kun menen nukkumaan.... näenkö saman unen uudelleen...
ja loppuuko se taas ennen aikojaan.....- tänäkin yönä?
---------------------------------------------------------------------
Lähetän terveiset tätä kautta henkilölle, ken saattaa "vahingossa" lukea tätä blogia vielä.
Ei asioiden tarvitse olla niin kuin ajattelet! Katse eteenpäin ja voisit/saisit
huomata, että mitä olen - on muuta kuin mitä luulet.
---------------------------------------------------------------------

Hyvää huomenta!
Kyllä, voi se olla hyvä, vaikka ei olisi juurikaan nukkunut.
Ja miksi en ole?
No siinäpä hyvä kysymys. Sielu stressaa ja mies jännittää....
ja jo aamuvarhaisella on puhelin pitänyt meteliä.
Niin, ei en ole voinut laittaa äänettömälle - valitettavasti!
Mutta silti: Hyvää huomenta.
- siihen on syynsä...

------------------------------------------------------------------------------