--------------------------
https://www.youtube.com/watch?v=gpeiuVL5hLs
Ja heipä hei sinne kotikatsomoihin! Tämänkertaisessa jaksossa meillä on Timppa-Jaakko, joka vie vihille "pitkäaikaisen" tyttöystävänsä - jo ihan kolmen kuukauden seurustelun jälkeen. Kaunis morsian on Heli-Annukki, jonka edellisestä liitosta mukaan tulevat vielä 3 lasta ja hän odottaa juuri ensimmäistä heidän omaa yhteistä lastaan.
Heli-Annukki on ammatiltaan somesisällön tuottaja-assistentti ja Timppa-Jaakko taas suoritettuaan ammattitutkinnon, oli n. vuoden ajan työttömänä, mutta nyt viimeisen kahden kuukauden aikana ahkeroinut valtuutettuna luonnonsuojelualueilla ja kaupungin puistoissa toimivana linnunpönttöjen tarkistajana. Kumpikin tekee toisinaan pitkää päivää ja usein kun Timppa-Jaakko, jota kaverit kutsuvat nimellä JaTi, onkin kotiin tullessaan täysin pönttö sekaisin! Eikä Heli-Annukin, tai tuttavallisemmin Helskun, pienet aamupahoinvoinnit ja lasten päiväkotiin viemiset kevennä yhtään tilannetta. Pari olikin laittaa suhteensa "jäähylle", mutta sitten eräänä aamuna Helskun ottama raskaustesti aiheutti hieman tilanteen uudelleen analysointia: - Joo, kyllä mä siin´ parit helvetit taisin huutaa kylppärissä, kun näin ne viivat! Mutta olihan tuota yritetty jo useampia kertoja.... ainakin JaTi:n sanojen mukaan.....
Mutta nyt Helskun pitää lähteä kolmeksi viikoksi pois heidän yhteisestä kauniisti rakennetusta kodista, jonka he olivat saaneet paikkakunnan vuokra-asunnoista vastaavalta taholta melkoisen nopeasti, tosin ehkä siihen asunnon saamiseen vaikutti se, että asuntoon piti tehdä melkoinen "peruspesu" ja remontti, että sinne pystyi muuttamaan ja kun JaTi sanoi, että hän voi laittaa paikkoja kuntoon, auttoi se asunnon saamisessa huomattavasti. No nyt tämä heidän oma "linnake", kuten he itse sitä kutsuvat, jää seuraavan kolmen viikon ajaksi siis JaTi:n hellään huomaan, kun Helsku lähtee lapsien kanssa vanhempiensa luo. -Tippahan tässä tulee ihan silmään! Helsku nyyhkii noustessaan autoon, jolla hänen isänsä oli tullut heitä hakemaan. - Toivottavasti JaTi ei juo heti kaikkia kaljoja kaapista tai muistaa sitten ostaa uusia tilalle, kun mä tulen takaisin kotiin tai se todellakin saa kuulla kunniansa. Mutta mitenkäs tuo alkoholi ja raskaus? No Helsku naurahtaa ja sanoo, että eihän hän nyt oikeasti ole ottanut, kuin kerran yhden sidukan sen jälkeen, kun huomasi olevansa paks.... siis raskaana.
Auton kurvattua pois talon kulmalta JaTi soittaa parhaalle kaverilleen Mosselle, jolla tuntuu aina olevan aikaa..... vaikka miehen pitäisi olla töissä. No pikkuseikat sikseen, Mosse ilmestyy paikalle ja kaverit pistävät tuulemaan: Aikaa kolme viikkoa ja aiheena JaTin:n ja Helskun häät!
- Ensteks´ meidän pitää.....-Lähteä baariin! Keskeyttää Mosse ja pidemmittä puheitta kaverukset suunnistavat lähiökuppilaan, jonka vakionaamoja herrat ovatkin. Siellä tietenkin seuraan liittyy muutama muukin heppu ja illan edetessä ideat häistä alkavat saada mitä erikoisempia virityksiä ja ajatuksia.... Tässä vaiheessa tuottajatiimi päättää poistua taka-alalle ja sovittiin, että tullaan seuraavana päivänä siinä puolenpäivän aikaan katsomaan, miten homma etenee.
PIM-POM..........PIM POM..................PIM POM..........PIIIIM POOOOOM.........PIM POM PIM POM........ PIM POM PIIIIIIIM POOOOOOM....... JaTi:n hereille ja ulko-ovelle saaminen ei ollutkaan se maailman helpoin homma! Mutta kukas nainen tuolta heidän makuuhuoneesta kävelee ulos vain pikkuhousut... KAMERA KUVAA NYT TUOTA MAISEMAA TUOLTA PARVEKKEEN TAKAA! Jaahas, perästä tulikin Mosse! Hetken jo pelästyimme, että mitä täällä tapahtuu. No Mosse oli saanut jonkun "hehkeän" neitosen, jolla takana on loistava tulevaisuus, eli yhden pubiruusun mukaansa ja JaTi oli luovuttanut heille makuuhuoneen, päätyen itse sohvalle. No tämä naisoletettu (kyllä tuo vahvasti sellaiselta vaikutti - ohjaajan huomautus) saatiin ulos ja herroille kahvia nenän eteen.
- Joo siis tästä tää ny´niinku lähtee sit´! Joo, mää alan hakee sitä juhlamestaa ja sit´ pitää järkkää sinne jotain pyttistä tai muuta evästä. JaTi pohtii saaden Mossen jatkamaan, että viinaa pitää olla, joten ensitöikseen miehet varaavatkin laivamatkan Tallinnaan, samalle päivälle! No ei muuta, kuin hynttyyt ylle, vähän dödöä kainaloon, tukka taakse ja menoksi. -Eeeestiiii eeestiiii eeestiii.... kai paan siellä perkeleestiiiiiii! Mosse mylvii ja JaTi laskee nopeasti, että paljonko he voivat upottaa viinohin rahaa. Mutta ovatko herrat ajokunnossa? - Juujuu... mä en ottanut eilen kuin 2 bissee ja pari minttusnapsii ja me oltiin jo kympin jälkeen täällä. JaTi perustelee, jotenka mies rattiin, Mosse kyytiin ja menoksi.
Pojat ehtivätkin juuri ennen laivan lähtöä perille ja eikun suoraan pub... siis syömään. Täytyyhän sitä miehen välillä tankata suolastakin, muutenkin kuin tequilaa ottaessa..... (jos ymmärrätte). No muutama tunti ja laiva saapuu Tallinnan satamaan, eikä kauaakaan kun miehet kurvaavat ulos sen uumenista. Matka suuntautuu kaupungin laitamalla sijaitsevaan ostoskeskukseen, jossa aiemminkin on käyty, jotenka paikka oli tuttu ja eipä muuta, kuin sisälle ja ostoksille.- Paljos´ niit´ vieraita sit sillee niinku tulee? Mosse kyselee, lastatessaan olutlaatikoita pinoon. - Mmmm... joo, onhan niitä ainaki´ Helskun koko helvetin suku, eiku siis... ihan kivoja sen vanhemmat on ainaki´ en mää muist tiedä! JaTi pähkii ja saa lopulta arvioitua, että kai niitä juhlijoita on sitten sen verran, että otetaan vielä pari laatikkoa lisää. Lopulta kaikki oluet, siiderit, kirkkaat, tummat, konjakit, viskit, kuoharit ja muut oli ostettu ja lastattu autoon, jonka takajouset "kiittivät" runsaasti lisääntyneestä painosta! -Ja ny ei olla sit´ missään formularadalla, et aja sit vähä varovaisemmi´ takas satamaan, mitä kaahasit tänne! Mosse painottaa JaTille, kun nämä lähteävät takaisin kohti laivaa.
Mutta onneksi mitään ei sattunut ja kaverukset pääsivät takaisin laivalle ja oli hetki istahtaa kal...siis kahvilla ja pohtia, mitä kaikkea Helsku ehkä odottaa häiltä. - Se on sellanen mimmi, et jos joku juttu ei sit oo sen mieleen, ni se alkaa kimittää! JaTi paljastaa. Mosse repeää nauramaan ja hekotuksen lomassa saa kysyttyä, että senkö takia se kimittää joskus öisin, kun peiton helmat heiluu! JaTi tajuaa onneksi vitsin, eikä vedä "liikkuvia taakse" ja anna kevyttä käsipusua kaverinsa poskelle.
Lopulta väsynyt kaksikko oli palannut JaTi:n ja Helskun asunnolle ja alkoi armoton auton tyhjentäminen, siihen tietty ilmestyi yllättäen avuliaita naapureita, jotka pientä kantopalkkota vastaan olisivat voineet myös kantaa jotain, mutta herrat kieltäytyivat tarjotusta avusta. - Onpa suppeita tyyppejä, mitä te oikee´ kuvittelette olevanne? Eräskin hieman väsyneen oloinen naapurin isäntä toteaa närkästyneenä tumpatessaan tupakan ulko-oven pieleen, vaikka tuhkakuppi oli metrin päässä.
Seuraavat pari päivää menivätkin sitten juhlapaikkaa etsiessä. Työtä vaikeutti se, että paikka ei saanut olla mitenkään liian "rahvaanomainen", mutta ei myöskään kovin kylttyrelli - kuten JaTi tuumasi. Samaan aikaan Helsku oli äitinsä ja morsiusneitonsa ja kaasonsa kanssa käynyt katsomassa hääpaikkaa, mikä olisi hänen unelmiensa häiden pitopaikka! - Oi, katso noita kattokruunuja! Eihän tuollainen edes mahtuisi meidän olohuoneeseen. Miten upeita nämä kattauksetkin ovat..... Siis APUAAA... mä varmaan pyörryn kohta! Helsku tiesi, että tällaiseen paikkaan hän ei varmaan pääsisi häitään viettämään, vaikka salaa sitä toivoikin. Vaan millainen paikka sitten JaTin kiikarissa oikein oli? No alkuun hän oli tarkistanut kaikki lähiseudun kartanot, juhlavastaanottoihin soveltuvat tilat, paikkakunnan parempien ravintoloiden kabinetit ja vaikka mitkä paikat, mutta mikään ei vain sytyttänyt miestä. Olikohan hänellä ollenkaan ajatusta siitä, millaiset häät hän haluaa Helskulle tarjota?
Lopulta muutama vaihtoehto alkoi vaakakupissa painaa enemmän, kuin toiset. Eräs vaihtoehto, varsinkin hintansa vuoksi, alkoi kiinnostamaan häntä ja lopulta kävi niin, että JaTi teki varauksen juhlapaikasta 380 euron hintaan - ja paikka on vielä järven rannalla. - Oleks´ sä nyt aivan varma, mitä tuli tehtyä? Mosse tosin epäröi, mutta JaTi oli onnensa kukkuloilla. Hän oli laskenut, että hääpaikkaan menee vähintään 500-800 euroa, mutta nyt päästiin edullisesti. Seuraavana olikin sitten aika lähteä katsomaan pukua päälle ja eikun etsimään "parempaa Seppälää", joten paikalliseen kauppakeskukseen vain ja oikeaa boonuskorttia vilauttamalla sai vielä vähän alennustakin. - Mul ei oo ollu pukua päällä sen jälkeen, ku pääsin ripille! JaTi tunnustaa samalla kun kehuu, että pukuhan tuntuu kuin mittatilauspuvulta... kyllä hän sellaset tuntee! Samaan aikaan Helsku on käynyt katselemassa morsiuspukuja kaasonsa ja äitinsä kanssa. Morsiusneito ei jaksanut nyt lähteä matkaan, kun oli edellisenä iltana kän..... kaatunut hieman ja paikat olivat kipeät. - Voi tää olis´ niin mun makuuni! Tässä olis ihan kaikki sillee upeesti, nää timantit ja tollaset kultaset langat nois pitseissä... voi apua, tää on... mä alan koht´ itkeen!" Helsku oli selvästi löytänyt unelmiensa hääpuvun (yllättäin liikkeen lähes kallein, mutta jätetään tämä nyt mainitsematta).
Vaan mitäs herrat tekevät? Jaahas, keittiön pöydän ääressä istuu kaksi tuimailmeistä kaveria, kunnes ovikello soi. Paikalle ilmestyy heidän kaveri Timo-Iisakki, tai tuttavallisemmin Tiiseli. Tämä oli jo lähiöbaarissa ollut mukana ideoimassa häitä ja oli luvannut tulla auttamaan ja apu olikin tarpeen. JaTi oli lukossa, nenän edessä oleva "To do" lista oli koruttoman pitkä ja aikaa oli vähän......- Sun pitää vähä nyt niinku sillee .... siis niinku.... mikä se sana on... kun pitää..... ottaa...... - Teräviä! Ehdotti Mosse. -Eikun siis... pitää ottaa... ja terästäytyä, siis karpata, eikun skrapata.. skarpata! Olikohan Tiiselin änkyttämisen syynä kameroiden läsnäolo, vaikea sanoa. Sanoista tekoihin ja netti auki! Juhla-asut, muotiliikkeet, morsiuspuvut, seksiasusteet.... heeetkinen - mitenkäs tämä liittyy nyt kuvioon? Pojilla lähti ehkä ajatus hieman "lapasesta", mutta nopeasti palattiin ruotuun ja löydettiin netistä liike, josta voisi Helskulle löytyä se oikea asu häihin, jotenka ylös-ulos-autoon-ja-menoksi.
- Onks tossa ny niinku sellasta, mitä se on... toi alaosa kun on noin iso? Tiiseli mietti, nähtyään ensimmäisen morsiuspuvun, jota JaTi mietti. - Juu, ei tuo ole hyvä, se kerää kaikki roskat mukaansa! Eikä tos tuu Helskun rinnatkaa sit esille silleen mitä mä haluun! Jotenka puku vaihtoon ja toista esille. Ja sama rumba jatkui ja jatkui.... Lopulta liikkeen omistaja tuli kertomaan, että liike suljetaan 10min kuluttua ja jos herrat nyt siinä ajassa löytävät mieleisen morsiusmekon, saavat he sen reilulla alennuksella, että ... hopi hopi. (taisi ilmeistä päätellen haluta heput ulos ja nopeaan - ohjaajan huomio). Ja löytyihän se: Kurvikas, tyköistuva, selästä avoin ja runsaasti povea esille tuova luomus ja kaupat tehtiin pahemmin enempiä kyselemättä!
Seuraavat pari päivää menivätkin JaTi:lla siihen, että hän yritti löytää jostain tahoja, jotka huolehtisivat ruokatarjoilusta. Oli ajatellut, että muutamat kaverit voisivat pienellä korvauksella tulla vähän kokkailemaan ja kaatamaan juomia, mutta yllättävästi kaikilla oli kiire juuri sinä päivänä! Joten ei muuta, kuin pitopalveluiden palveluksia kyselemään ja lopulta löytyikin yritys, jonka kalentesiin kyseinen päivä sopi. Menu pyrittiin tekemään mahdollisimman yksinkertaiseksi, koska "ei näistä mitään kuninkaallisia häitä ny tule", kunte JaTi oli puhelimessa pitopalvelun pitäjälle kertonut. Pienen keskustelun jälkeen hän huomasi, että 3400 euroa katosi hääbudjetista, mutta se homma olisi hoidossa! Parasta tuossa oli vielä se, että pitopalvelu extrana, hieman häälahjana, lupasi tuoda itsetehtyä kiljua pönikän verran ja sekös JaTia ilahdutti suunnattomasti.
Häät lähestyvät. Helsku hermoilee, hän ei ole kuullut mitään, koska ja missä häät ovat.... edes kaaso tai itsensä kuntoon saanut morsiusneitokaan ei ole kuullu vihiä juhlista. Olisivatko pojat unohtaneet tehdä kutsut? Ehei, tässä he askartelevatkin niitä keittiön pöydän ääressä ja silppua on! Mutta mitä ihmettä he oikein väsäävät? No niin... eli sanomalehdistä leikellään sanoja ja kirjaimia ja niistä yhdistellään sitten lauseita, jotka liimataan jo esitaiteltuihin kortteihin, jotka oli leikattu isommista värikkäistä arkeista. Kaikesta säheltämisestä ja sotkusta huolimatta homma tuntuu sujuvan, ehkä osasyynä on se, että pöydällä näkyy olevan myös nesteytykseen tarkoitettua punaviiniä parikin pulloa. - Nää ny´ on vähän enempi vain koristeena, mutta pitäähän meidän tietää mitä me ostettiin Tallinnasta, niin maistellaan ihan vähän tässä samalla. JaTi kertoilee ja kiroaa, kun liimasi taas sormensa yhteen.
(Mainoskatkoilla näytetään närästyslääkemainoksia, pikkuhousunsuojamainos ja henkivakuutusmainos)
Seuraavana päivänä JaTin kotona on hiljaista porukkaa. Kolmikko (hän, Mosse ja Tiiseli) eivät kykene juurikaan edes kommunikoimaan, jotenka tuli valitettavasti tauko kuvauksiin. Palaamme myöhemmin.
No niin ja sitten taas mennään..... JaTi tajusi, että aikaa ei ole enää tuhlattavaksi, koristeita ei ole vielä ollenkaan ja sormuksetkin pitäisi ostaa, vai voisiko ne tehdä itse? Tämä idea sai myös kavereiden kannatuksen, jotenka ei muuta, kuin läheiselle metallipajalle, missä tuttu jäppinen Uolevi oli töissä. Tämä ehdotti, että otetaan ja sahataan ohuesta kupariputkesta sormus, poltetaan hieman pintaa ja hiotaan. Sillä siitä saisi todella erikoisen näköisen. JaTi oli tyytyväinen ideaan ja ei muuta, kuin tuumasta toimeen ja Uolevi hommiin.... No, muutaman tunnin vääntämisen, voimasanojen runsauden ja hikoilun jälkeen tämä olikin saanut jotain aikaan ja tuli esittelemään JaTi:lle tuotoksiaan. - Siis toiko se nyt sitte´silleen on? Saaks siihen tehtyä mitenkää kaiverruksia, kun ne on oltava? Uolevi ei siihen pystynyt, joten pojat ottivat tämän tekeleet mukaansa ja kurvasivat kultasepän liikeeseen. Siellä menikin jo selittämisessä sen verran aikaa, että... lopulta kultaseppä ymmärsi asian ytimen ja lupasi yrittää, mutta sanoi, että ihan ilmaista lystiä tämä ei ole kuitenkaan. Kuitenkin lopulta näissä kuparisormuksissa oli sitten myös kaiverrukset ja JaTi huokaisi helpotuksesta.
Helsku taas oli jutellut kaasonsa ja äitinsä, sekä tuon hieman väsyneen morsiusneitonsa kanssa, siitä millaisen sormuksen hän haluaisi saada. - Se olis sit kultanen ja siin vois olla sit´ sellane pieni punane rubiini, eikä kirkas!" - Mutta ku´ rubiinit on aina punasia.! Äiti ohjeisti. -Ai on vai? Mä oon luullu et niitä saa sillee ihan kaikkii värei, niinku kultaakin on valkokultaa ja ruusukultaa. -Mut hei, me ei tiedetä vieläkää juhlamestaa tai edes miten sinne mennää ja koska! Kaaso yhtyi keskusteluun.
Kuljetus olikin JaTin seuraava ongelma, sillä kaikki tilataksit ja muut olivat pahasti ajossa tuona päivänä. - Sellasta limusiinii mä en voi ottaa, ku se ei pääse sinne juhlamestaan ajaan! Yhtäkkiä Tiiseli karjaisee, että hänellä on ratkaisu asiaan ja kiihkeästi mies kertoo JaTi:lle ideansa, mikä selvästi ilahduttaa tulevaa sulhasta suunnattomasti. Nopeasti puhelin käteen ja soitto.... ja jokusen minuutin kuluttua kuljetuspuoli niin morsiamen seurueelle, kuin muullekin juhlaväelle oli hoidettu. - Ja tämän kunniaksi otetaan yhdet kal.....kahvit, pistetäänpä pannu porisemaan!
On enää pari päivää häihin ja sulhanen oli Tiiselin kanssa käynyt ostamassa myös kaasolle ja morsiusneidolle kauniit mekot, ainakin ne.... no miehet tykkäävät! Mossella oli oma ohjelmansa, käydä ostamassa koristeita ja parin tunnin kuluttua mies kurvaakin JaTin luo tyytyväisen näköisenä. - Katos kun näin ilmotuksen, että yks liike lopettaa niin mä sain sieltä kaikkee tavaraa ihan ilmatteeks ja sitten kävin vain ostamassa noita härpäkkeitä ja muuta vähä lisää! Ja kyllä sitä tavaraa autossa olikin. Mosse, josta oli värvätty myös bestman ja Tiiseli, saivat myös hieman siistimmät vaatteet juhlapäivään, vaikka mitään kalliita pukuja ei heidän "kostyyymiin" hankittukaan. Kaverit olivat kuitenkin tyytyväisiä. ...Vaan olivatko kaaso ja morsiusneito omiin asuihinsa? - Siis mikä tää riepu on olevinaan? Jos mä heitän tän päälle, nii eihän tää edes peitä... kato ny, mun pylly lähes paistaa täältä!- Mun tissit ainaki tulee ihan liikaa täst´ ulos, miten mä voin istuu nätisti tää päällä! Ja siis soitti JaTi:lle, joka huokaisee ja kertoo, että nyt ei ole rahaa eikä aikaa vaihtaa asuja. Jos naiset haluavat muuta, saavat ostaa itse. Tämä taas ei käynyt kaasolle, eikä morsiusneidolle, jotenka he päättivät, että laittavat jotain omista hieman lisää asuun, etteivät aivan puolialasti kulje.
On hääpäivän aatto. JaTi ja kaverit ovat koristelemassa juhlapaikkaa, kun tulee puhelinsoitto! Missä kutsut ovat? -Perkele, ne on siellä olohuoneen pöydällä! Mosse lähtee vauhdilla hakemaan niitä ja toimittamaan kaikille kutsutuille.Ensimmäisenä tietenkin morsiamelle, joka saa raivokohtauksen! -Siis MUN häät ovat HUO-MEN-NA ja mä en ole edes polttareit pitäny`!!! Mitä vit.....ua! Ja taas puhelinsoitto JaTi:lle, mikä meneekin vastaajaan.... JaTi on "kadonnut". Pulssi nousee Mossella, verenpaine Helskulla, kaikki muut ovat peloissaan hiljaa, lopulta JaTi vastaa, oli akku loppunut. -Ai mitä, siis polttarit? Okei, sano niille että infotaan parin tunnin päästä.
JaTi ottaa asian hoitoon samantien, jättäen Tiiselin koristelemaan juhlapaikkaa. Onneksi Mosse ilmestyi sopivasti paikalle ja homma eteni rivakasti. Mutta miten morsiamen polttarit? JaTi soitti tuttuun paikkaan ja kysyi, onnistuisiko pieni extraohjelma ja näppärästihän tuo toteutui, jotenka huojentuneena hän laittoi Mossen soittamaan morsiamelleen ja kertomaan ilouutisen: Polttaripaikka on varattu ja maksimissaan 4 henkeä JaTin piikkiinsä pääsee juhlimaan.Helsku ei tykännyt henkilörajoituksesta, mutta ymmärsi lopulta, että aika on kortilla, kuten varmasti rahatkin. Parempi tuokin kuin ei mitään ja toiset voivat liittyä seuraan halutessaan. Päivä alkoi taipua alkuiltaan, kun Helskua ja tämä seuruetta tultiin hakemaan polttareihin. JaTi oli saanut paikkakunnalla invataksia ajavan herran kiinni, joka kyyditsi nelikon.... niin, pienen mutkan kautta heidän lähiöpubiin! JaTi oli sopinut sinne ohjelmaa, ensin oli bingo (mitä Helsku inhoaa), sitten beer pongia ja vieläpä Helsku vietiin keittiön puolelle veivaamaan pitsataikinaa ja heittelemään pitsalättyjä ilmaan. Siitä hän onneksi piti ja lopuksi henkilökunnan avustuksella hän paisteli seurueelleen ja vähän muillekin pitsoja.
Entäs poikien polttarit? Jaahas, olohuoneesta kuuluu meteliä.... kas kas, täällä pelataan pelikonsolilla NHL:lää ja meno sekä meteli on sen mukaista. No luulisi, että seuraavana aamuna ovat ainakin ajoissa hereillä, kun eivät ole riekkumassa pitkin kyliä.....
On hääpäivä ja aamu on jo pitkällä. Helsku oli käynyt jo kampaajalla, minkä JaTi tietenkin oli unohtanut hänelle tilata. Onneksi Helskun äiti oli ollut valppaana ja hoitanut asian. Meikkaamisen hän sanoi hoitavansa itse, sillä ei ollut koskaan tottunut siihen, että joku sörkkii hänen kasvojansa. Mutta hääasua ei oltu vielä sovitettu! Se tuotiin poikkeuksellisesti Helskulle kotiin ja hän pääsi nopeasti sovittamaan sitä. - Mitä ihmettä tämä meinaa? Siis tällainen makkarankuori mulle nyt päälle ja mä ku oon paksuna, nii tää mun maha sit näkyy kaikkialle, joo mä näytän tosi porsaalt´ et kiitti vaa! Helsku raivosi, huomaten samalla, että asu oli myöskin rohkealla kaula-aukolla varustettu ja selästä avoin. -En mä ny tällaisella voi lähtee, siis mä palelen muutenkin aina! Onneksi puvun tuojalla oli muutama näppärä kikka, millä asua voitiin hieman muokata nopeasti ja Helskukin saatiin rauhoittumaan.
Sen sijaan JaTi ja kaksi muuta herraa ovat ehkä aavistuksen väsyneitä, sillä pelaaminen kesti aina aamuviiteen saakka ja sen kyllä huomaa! Mutta ei auta itku markkinoilla, nyt ei ole aikaa hukattavaksi, vaan tossua toisen eteen ja toimintaa. Kaikki loput tarpeelliset tavarat mukaan ja juhlapaikalle. Siellä olikin jo pitopalvelun väki aloitellut toimiansa, jotenka JaTi:lla alkoi vatsassa tuntua siltä, että hän todellakin on menossa naimisiin,,,, eikä tämä kolmeviikkoinen olekaan ollut mitään leikkiä.
Mutta mitä kuuluu morsiamelle? Hän ja toiset ihmettelevät yhä kutsua. Siinä ei mainittu paikkaa, vaan ainoastaan aika, milloin heidät noudetaan. No salaisuushan tuo pitääkin olla loppuun saakka ja mitä lähemmäksi määräaika tuli, sitä hermostuneempaa väki alkoi olla. Lopulta kello kilahti 13.00 ja pihalle piti kurvata kyyti, mutta mitään tai ketään ei näkynyt! Alkoi kynsien pureskelu, jos niistä nyt enää oli mitään jäljellä. Tässä vaiheessa Helsku näki myös kaason ja morsiusneidon asut ja hän oli pyörtyä! -Siis onks´ noi tilattu jostain seksishopista? Ai kamala, ihan pornoa! Miten te voitte....? Samassa ulkoa kuului torven törähdys, kyyti oli tullut. Pihalle oli kurvannut vanha vihreä Hiace, minkä kyytiin heidän piti mennä.- Mitä vit...a? Siis onks tää mun hääauto? Mä en mene tollasen paskan kyytiin! Lopulta Helsku istahti isänsä autoon ja toiset taas Hiaceen, matka kohti hääpaikkaa alkoi...
Matkalla ohitettiin muutamakin kaunis paikka, jossa häät voisi järjestää, mutta mihinkään ei pysähdytty. Helsku alkoi olla ymmällään, kun he seurasivat Hiacen etenemistä. Juhlapaikalle oli jo muuta juhlaväkeä tuotu ja kaikki olivat hämmentyneinä, että mikä tämä juttu on! Lopulta morsian ja muu seurue ilmestyi paikalle ja sitten se ensimmäinen huuto.... tuotantoyhtiön desibelimittari sanoi POKS! Oltiin kauniin järven rannalla, luonnon keskellä ja aukealle paikalle oli pystytetty jokunen armeijan puolijoukkueteltta! Yksi niistä oli koristeltu ulkoapäin erityisen runsaasti, eli siellä varmaankin olisi sitten vihkiminen ja siihen telttaan Helskua lähdettiinkin viemään. Teltassa, valolyhtyjen loisteessa, JaTi odotti pala kurkussa, mitä tulee tapahtumaan.... Helsku tuli viereen, katsoi tätä hiljaa, mutta katse kertoi sitäkin enemmän! Muuta väkeä tuli telttaan niin paljon kuin mahdollista ja pappi aloitti vihkimisen. Tällöin Helsku otti varovasti JaTia kädestä kiinni, hän tärisi.....
Lopulta he saivat sanoa "Tahdon!" ja näin tuo kiihkeä "pitkä" yhdessä oltu aika sai sinettinsä ja heistä tuli onnellinen aviopari! - Mutta mikä tää juttu on? Tänne metsän keskelle jotain telttaa ja sit tääl niinku pitäis bilettää? Sä et kuitenkaa ole muistanu edes ohjelmaa hankkii tai sit taas on jotai per....bingoa! JaTi huokaisi kertoakseen, että kyllä heillä ohjelmapuolikin olisi kunnossa, kunhan Mossen kaveri ehtii tulla paikalle, se lupas esiintyy ihan ruokapalkalla ja ruokaa kyllä on.
Vaan mitä sanovat kaaso, morsiamen äiti ja morsiusneito koko touhusta? - Onhan tää ny vähän erilaist sillee et me ny tullaa tällasina huo....an näkösinä tänne korpeen ja kukaa ei sit edes kato meit! - Joo se vähän kyl korpee muaki ja kun on tällaset korkeet korot sit ni koita sit sipsuttaa täs näil tääl. Morsiamen äiti sensijaan oli positiivisesti yllättynyt, että JaTi oli kyennyt tekemään jotain omaperäistä. - On tuolla sulhasmiehellä ainakin jotain hyvää, niin ainakin upea anoppi. Ja päälle räkäinen nauru.
Ja näin nuoripari jatkoi juhlimistaan telttabileissään luonnonhelmassa ja mikä parasta, edes vettä ei ennusteista huolimatta alkanut satamaan koko tilaisuuden aikana.
----------------------------------------------------------------
