Tosi-tv ohjelma "Lähiöjampalle pano!"

Hyvää loppuvuotta 2021. Joulu alkaa olla taas menneen talven lumia, tapaninpäiväkin vaihtuu aivan kohta taas jo seuraavaksi päiväksi ja viimeisiä viedään tältä vuodelta, ennen kuin eteen pamahtaa vuosi uusi. Mutta onko mitään uutta tulossa? Jaa-a, kunpa tuohon osaisi sanoa. Mutta mennäänpä tarinaan. Jos joku tosi-tv ohjelmien fani ottaa seuraavasta tarinasta herneet nenään, voin ostaa hänelle purkillisen lisää! (26.12.2021)

.........................................................................................

- Oikein mukavaa päivää kaikille töllö-kanavan katsojille ja tervetuloa seuraamaan tämän kauden ensimmäistä lähetystä ohjelmasta "Lähiöjampalle pano!" Tässä ohjelmassahan haemme muutamille tarkkaan valituille elämänkoululaisille ja lähiöpubien vakiokalustoon kuuluville henkilöille, jotka on tarkkojen tutkimusten ja pesun & linkouksen jälkeen todettu miesoletetuiksi, vakiohoito eli suomeksi sanottuna "pano".

- Todellakin tehtävä on ollut töllö-kanavan ohjelmakoordinaattoreille ja tuottajille haastava! Se, että olemme löytäneet kriteerit täyttäviä henkilöitä, ei ole ollut ongelma, mutta jotta heistä löytyisi sopiva määrä sosiaalisia taitoja omaavia miekkosia, onkin sitten ollut jo toinen juttu. Mutta meillä täällä töllö-kanavalla ei olla oltu sormi suussa, sillä palkkasimme hyvin arvostetun tapakouluttaja Samuel Silvupleen ja tämän loistavan assistentin Pierre de Bryleen hieman ohjaamaan lähiöjamppoja ja kyllähän tulokset puhuvat puolestaan!

- Niin puhuvat, sillä jo kahden lähiöjampan tapaamisen jälkeen kaksikko kertoi saaneensa helpon työtehtävän Amazonin viidakosta, missä heidän pitäisi opettaa täysin sivistyneestä maailmasta erillään elävälle heimolle ranskalaiset käytöstavat ja barokkitanssit. Tehtävään kuulemma oli varattu aikaa kolme viikkoa. No Amazonille sitten kaksikko lähti ja saimme kuulla, että kolmesta viikosta jäi käyttämättä peräti reilu viikko. 

- Mutta nyt esitellään töllö.kanavan tämän kauden lähiöjampat! 

-Ensimmäisenä tulee jamppa Keravalta. Tämä 47 vuotias, mutta ei päivääkään alle kuusikymppiseltä näyttävä Jallu omistaa leveän neljän hampaan hymyn ja kun mies vetää itsensä oikein ruotuun, eli suoraksi, saadaan kiitettävät 169 senttiä mittaa, kuten myös leveyttä. Jallun mielimusiikki on kaikki mikä soi lujaa ja herkuiksensa hän kertoo purkkihernekeitto kylmänä suoraan purkista ja kuoriperunat. Ruokajuomaksi hän suosittelee kaikkea, missä on enemmän prosentteja kuin A-oluessa. Kyseistä juomaa Jallu pitää miedoimpana, mitä mies voi "selvinpäin" juoda, tosin omien muistikuviensa mukaan hän ei ole selvänä ollut sen jälkeen kun ensimmäisen kerran sammui joskus rippikouluikäisenä.

- Jallu olikin saanut lukemattomia kirjeitä daameilta, jotka olivat selkeästi kiinnostuneet tästä pikkukaupunkilaisesta pubiukosta. Monessa kirjeessä oli mukana mm. hampurilaisketjujen tarjouskuponkeja ja yhdessä löytyi yllättäin jopa pieni pullo partavettä, mutta Jallu valitettavasti ei ymmärtänyt tuotteen hienoutta vaan vetäisi sen huiviin todeten saaneensa parhaimmat kännit puoleen vuoteen!

- Seuraavana meillä onkin sitten urbaani Kallion kasvatti, Kartsa "Carlos" L. joka ei enää pääse yhteenkään paikalliseen, mutta tuntee siitä huolimatta jokaisen nurkkakuppilan portsarit ja vessat kuin omat taskunsa, tosin hänen housujensa taskut ovat olleet rikki jo jokusen vuoden, että se siitä. Kartsa, tai siis "Carlos" tunnetaan siitä, että hänet tiedetään myös kemistinimellä Carlos de Lonkeros, johtuen siitä, että mies sekoittelee mitä tahansa aineita lonkeroihin, jotta saa niihin lisää "twistiä". Heppu on hieman nuorempaa sukupolvea ja omien muistikuviensa mukaan taitaa olla melkein kolmekymppinen, mutta ei ole varma, kun paperit katosivat edellisen majapaikan pikku palossa ja uusia ei ole tullut jostain syystä vain hankittua. Kartsa on yrittänyt välillä jopa töitäkin, mutta väsyi jo mennessään työpaikalle työmatkalla sen verran, että päätti ottaa kaikki pekkaset ja vapaapäivät ja lomat heti putkeen.... no se putki onkin sitten jatkunut jo 8 vuotta. Naisihanteeksi Kartsa sanoo lyhyesti: "Sillä täytyy olla tissit!"

- Vaan mitenkäs posti muisti Kartsaa? Yllättävän paljon varsinkin itä-suomesta häntä lähestyttiin ja useampikin uhkea täti-ihminen halusi juurikin Kartsan hoitoon, eikä vähiten hänen koktailutaitojensa vuoksi... joten tässä saattaa olla kisamme musta (anteeksi rasistinen kommentti) hev... siis kisaaja.

- Töllö-kanavan kolmantena "Lähiöjampalle Pano!" ohjelmassa mukana on Espoon perukoilta ponnistava, hieman ruåtsiakin sammaltava Lars "Late de Lasol". Lars on 45v työstäjä ja kertomansa mukaan työstänyt paljon ja useita.... (sensuroitu)! Hänen habituksensa on yllättävän puhtoinen, johtunee siitä, että mies käy säännöllisesti pesemässä itsensä erään huoltoaseman autopesulassa itsensä. Kuulemma pesuharjojen harjakset kutittavat "kivasti" ja vaahtopesun jälkeen mies tuoksuu seuraavat kaksi viikkoa niin raikkaalle, että jopa pitkäripaiseen pääsee ilman, että vartija hätistelee ulos! Lars nauttii koti-illoista ja tällä hetkellä hänen kotinsa on Raden, eikun Heban, siis eikun Dutsin, äh siis tuon Kolli-Kallen, tuota tuota.... no on nyt missä on.

Lars, eli "Late de Lasol" saikin yllättävän paljon postia ympäri maata ja erityisesti rantaruotsalaiset herratkin lähestyivät häntä. Tämä onkin saanut miehen hieman vaikeaan tilanteeseen, koska olisihan sitä jossain Suvisaariston huvilalla helppo elellä, mutta kun hän on aina ollut hieman oman tiensä kulkija. Erityisesti meidän on mainittava kirje, joka tuli edellisen kauden semifinaaliin yltäneen parin Kossu-Koistinen (Jakomäki H:ki) & Irma-Helgan kauniimmalta osapuolelta - ja arvelujemme mukaan tuo olisi Irma-Helga. Hän kertoi suoraan, että ei saanut edellisellä kaudella kertaakaan, vaan kaikki oli bluffia, mitä tv:n katsojille näytettiin. Hänen tilallaan peittoa kuulemma heilutteli kuvaussihteeri Sirpukka Ass. Me emme ota tähän kantaa, tiedämme vain että Sirpukka on saanut kaksoset ja ei suostu paljastamaan näiden isää! Tämä kirje on tietty iskenyt myös "Late de Lasolin" sieluun, joten katsotaan kuinka miehen vielä käy.

- Seuraava kisaajaehdokas onkin sitten "nykäskylästä" eli Jyskälän poikia. Hamppa (26v) on kasvitieteestä kiinnostunut teenjuoja, jonka suuret, lähes teelautasen kokoiset, silmät tekevät varmasti vaikutuksen moniin katsojiin tällä kaudella. Valitettavasti hän ei suostunut näyttämään kuvausryhmälle omaa kasvipuutarhaansa, mutta kertoi siellä kasvavan paljon kallisarvoisia kasveja, joilla on parantavia ominaisuuksia ja joiden hoito ja kasvattaminen Suomen vaikeissa olosuhteissa - eikä vain säiden vuoksi - on toisinaan todella hankalaa. Hamppa nauttii yrttiteen juomisesta, syvällisistä keskusteluista teehetkien aikana ja rennoista 1960-luvun Kalifornialaisista biiseistä, joita varsinkin instrumetaaliversioina tykkää kuunnella. Hänen eräs tavaramekkinsä on vihertätä hikinauha.

- Tätä Jyväskylän ihmettä olikin lähestynyt fanipostien kanssa mm. samanlaisista kasvitieteellisistä kokeiluista kiinnostuneita henkilöitä ympäri eteläsuomen. Olipa joukossa myös eräs daami, jonka työpaikka näkyi olevan Tampereen rikospoliisi. Mielenkiintoista! Muutamat olivat laittaneet kirjeisiinsä mukaan pieniä näytteitä kasveistaan ja tarina kertoo, että Jyväskylän postikeskuksessa olisi ollut kohtuullisen hilpeää meininkiä muutamana päivänä. 

-Tämän Töllö-kanavan "Lähiöjampalle Pano!" ohjelman toiseksi viimeinen kisaaja tällä kaudella tulee Kouvolasta, tai "Kouvostoliitosta" kuten he itse paikkakuntaa toisinaan mainostavat. Herran tai herran, no miten tuon ottaa, nimi on Pultti. Kukaan ei enää muista - ei edes hän itse - mikä hänen oikea nimensä on. Tuo nimitys taas tuli siitä, kun hän yritti ja yritti päästä moninaisista porttikielloista huolimatta erääseen ravintolaan, mikä tunnetaan nimellä "Mutteri" ja kun otti siitä ns. pultit, kun ei sisälle päässyt, niin tuo kutsumanimi jäi elämään. Tämän elämänsankarin kohokohtiin on kuulunut se, että sai kerran paikallisesta Siwasta monta vuotta sitten juoksukaljat vaikka huomasi napanneensa vain 3 pulloa ykkösolutta! Ehkä juuri tuon vuoksi hän olikin sitten kolme vuorokautta kipeänä, vatsa ei kestänyt noin mietoja juomia ja kaikki tuli perästä paineella pihalle. Tämä taas tiesi uusien housujen hankitaa, vaikka edelliset olivat vielä lähes uudet, vain neljä vuotta aiemmin ostetut "uhvimarketin" tarjousfarkut.

-Pultti oli ihastuttanut monia naisia ja häntä lähestyttiin mm. muttereilla ja olipa joku jostain syystä laittanut pikku paketinkin matkaan, mistä löytyi jopa käsiraudat! Eräs naisoletettu oli suoraan sanonut, että jos Pultti ei pulttaa häntä ensimmäisen vuorokauden aikana vähintään viidesti, hän raiskaa tämän. Siinäpä olisi Pultille haastetta kerrakseen. Olipa muuten eräät siskoksetkin laittaneet varmaan sitä "parempaa Seppälää" ylle ja ottaneet yhteisselfien, missä keikistelevät Alepan kassit käsissään. Eli miehelle olis tuplaa tarjolla..... Kestääkö kunto, se me nähdään myöhemmin, kun selviää, kenet tai ketkä Pultti valitsee alkuun seuraksensa.

- Tämän kauden viimeisin, vaan ei vähäisin, kisaajamme on Lahtelainen Malski R. joka lopetti oluenjuonnin, kun paikallinen panimo Mallasjuoma ajettiin alas. Tosin linja on toisinaan lipsunut, varsinkin kun tuttu kaveririnki on hyvällä tuulella ja joku on saanut jotain korvauksia tai tukia ja ostanut "pienen" satsin luotettavalta hovihankkijalta (nimeä emme paljasta, mutta se sinertävällä Transitilla ajeleva Valsu....) Viron tuliaisia, jotka yleensä ovat edullista bisseä ja toisinaan jostain torinlaidalta ostettua paikallsita pontikkaa. Tässä porukassa Malski on kovassa maineessa, sillä hän on kerran lähes selvinpäin pyörinyt "Lahden betonin" eli suurmäen alastulorinteen alas ilman haavereita. Kyseessä oli vedonlyönti ja voittaja sai silloin viikonlopuksi porukan tutun kiertopalkinnon: Iki-Impi Isokurvisen, jolle Malski olikin tarjonnut parastaan: Eli kävi uimahallin pesutiloissa pesemässä kainalot ja vehkee.... siis hiuksensa. 

- Malskia olikin lähestytty jo tositarkoituksella kirjeissä, sillä jopa Viron puolelta oli tullut joltain Tatjanalta postia, johon Malski oli tosin todennut "Illalla Tatjana 200 ja aamulla Burana 600". Tästä voimme arvailla, että kyseinen henkilö ei kuitenkaan Malskia tule lämmittämään. Myöskin yhdessä kirjeessä oli mukana lähes käyttämättömät (arvelujemme mukaan punaiset) pikkuhousut ja niitä Malski onkin kantanut sitten puseronsa rintataskussa siitä saaakka!

- Nyt sitten odottelemme, millaisia daameja nämä meidän kuusi lähiöjamppaamme valitsevat. Odotettavissa on huuruisia ja huumaavia hetkiä, jotka menevät päähän (kumpaankin) yhtä varmasti, kuin viiden kilon hienosäätölekan hipaisu kroppaan. Pysykää Töllö-kanavalla ja seuratkaa kanssamme Lähiöjamppojen oman panon metsästystä.

- Voitte osallistua myös ohjelmaan laittamalla viestejä numeroon 0700-013027070 ja hintahan on vaatimattomasti vain yhden kyykkyviinipullon verran. Lisämateriaalia saatte halutessanne nähdä omalla "Prime-pano" kanavalla, jossa sensuroimatonta materiaalia heti ensiviikosta alkaen. Tämän voitte tilata samasta numerosta ja kanavan hinta on 3:n Suomi-viinapullon verran. 

---------------------------------------------------------

Keveitä ajatuksia -- eli miten Raksa-Reiskan ilta sujui.

Se on tervehdys. Tuossa hiljattain erään asian yhteydessä tuli puhetta monen muun jutun ohessa siitä, että kuinka pitkä naisen orgasmi on. "Just joo" ajattelee varmasti jo jokunen naispuolinen lukija. Näin ei ole kuitenkaan, vaan keskusteluun osallistui kummastakin varsinaisesta sukupuolesta eri-ikäisiä ihmisiä. Ja tähän lisätään sellainen tieto, että miehen kainaloa nuoleskelemalla nainen rauhoittuu, saa mielihyvää ja rentoutuu.... Hmm.... tästähän saadaan kehitettyä hieman tarinaa....

 Raksa-Reiska saapuu rankan päivän jälkeen kotiin! Mies on painanut sopivan lämpimässä päivässä, sanotaan nyt vaikka +26 asteen lämmössä, kahdeksan tuntia duunia. Kaveri tulee kotiin, tuoksahtaa sopivasti kaikelle mahdolliselle..... Vaimokulta on odottanut Reiskan saapumista kuin kuuta nousevaa ja laittanut jo hieman parempaa evästä tälle tarjolle normaalin lähipitserian lätyn sijaan. Raksa-Reiska tietää, että tänään saattaa olla myös "jälkiruokaa" tarjolla! Eli kahvin jälkeen piparia... Hetkinen! Sanoinko minä, että "kahvin jälkeen". No nyt meni Reiskallakin pasmat sekaisin. Tarkoitin tietenkin sen parin bissen jälkeen. Huh, olinpas huolimaton!  

Raksa-Reiska siemaisee parit nopeat tölkilliset kylmää keskiketterää ja murahtelee jotain, kun hänen vaimonsa yrittää virittää keskustelua mm. päivänpolttavista asioista. Vaimoa olisi hirveästi kiinnostanut mm. katsella jo ensitalven lomamatkoja, siitäkin huolimatta että ainakin nyt kaikenlaiset ulkomaanmatkat ovat hieman ei-suositeltuja juttuja.

Raksa-Reiska miettii jo mielessään, että tapahtuuko tässä yhtään mitään! Hän puuskuttaa ja kaivaa kännykkänsä esille. Jos vaikka Rööri-Roope olisi sittenkin pistänyt viestiä ja pyytänyt parille paikalliseen, mutta eihän kännykässä mitään näkynyt. Raksa-Reiska ei ollut mikään somemaailman mallioppilas ja niillä paksuilla sormilla hänen olikin ehkä hieman vaikeaa näpytellä pikkuriikkisiä kirjaimia, mitä hänen nykyinen älypuhelimensa hänelle tarjoaa viestien kirjoituksiin.

https://www.youtube.com/watch?v=B5KeKcglSQs

Hän nostaa katseensa ja huomaa, että vaimo oli ahertanut keittiön siistiksi tämän ruokailun, siis tarkemmin sanottuna, ahmimisen jälkeen.... No vaimo oli jo vuosien saatossa tottunut siihen, että miehen pöytätävat olivat varmaan sieltä kivikauden ajoilta, mutta eipä hän viitsinyt siitä tälle murista, koska yleensä ottaen Raksa-Reiska oli suurnpiirtein siisti mies... mitä nyt haisevia sukkia löytyi välillä ties mistä ja miten hel.....sä tämä sai aina ne bokserinsa näyttämään sisäpuolelta, kuin niitä olisi pitänyt joku lentävää ripulia potenut vesseli? Jarrutusjälkien määrä oli sanoinkuvaamaton ja niiden puhdistamiseen oli yritetty vaikka millaisia antioksidantteja, kynsilakan poistoainetta, vanish "arsea", wc-ankkaa, bioluvilin ja fairin sekoitusta, marseille -saippuaa, sylkeä, sitruunaa, soodaa, hota-pulveria ja kahvinpuruja jne. jne. jne. Vaan ei - jarrujäljet boksereissa vain pysyivät!

Raksa-Reiska huomaa vaimonsa hieman tiukahkon ilmeen ja pelästyy, että nyt tällä pyörii mielessä jotain sellaista, mikä saattaa häneltä viedä mahdollisuuden pieniin lihallisiin iloihin vielä päivän päätteeksi. Hän ottaa kovat aseet käyttöön, nousee sohvalta ähisemättä! (tuota tapahtuu ehkä pari kertaa vuodessa - toim.huom.), astelee vaimonsa luokse ja halaa tätä nallekarhumaisesti. Vaimolla sydän sykähtää hieman enemmän ja kun Raksa-Reiska vielä taputtelee tätä pepulle, on vaimo taas yhtä hymyä. Mies hymyilee ja ilmoittaa, että hän painuu suihkuun ja aikoo pestä myös kainalonsa kunnolla!"Uuh, mikä mies!" Vaimo lausuu ääneen katsoessaan tuota kotleettisen vartalon omaavaa oman pesupallon rakentanutta miestään, joka tallustelee kylpyhuonetta kohti - jättäen ne haisevat sukkansa tietenkin matkan varrelle lattialle.... No niin!

Hetken kuluttua kuuluukin suihkusta epämääräistä ääntelyä ja vaimo tietää, että siellä se hänen oma baaritonninsa esittää omaa oopperaa "Aim ö vatsa-vatsa-mies" joka oli Raksa-Reiskan oma versio Village Peoplen hitistä "Macho Man".  No äänenpainosta päätellen Raksa-Reiskalla on ollut oikein hyvä päivä ja se taas saattoi enteillä jopa yllättävän hyvää.......

https://www.youtube.com/watch?v=pquUXLkI-gU

Mutta tähän väliin päivitys: BLING! Raksa-Reiskan kännykkä kilahtaa. Rööri-Roope oli sittenkin päättänyt pyytä tätä parille pitkälle paikalliseen, sillä eihän huomenna mikään rankka päivä olisi...Raksa-Reiska vain oli juuri suihkussa ja ei valitettavasti kuullut viestin tuloa. BLING! Rööri-Roope alkoi olla kärsimätön, hänellä oli jano ja lompakossa alkoi olla nahat vastatusten, kuin.... ja Rööri-Roope elätteli toiveita, että Raksa-Reiska reiluna jätkänä tarjoaisi tälle parit, hän kyllä maksaisi takaisin heti seuraavasta tilistä ja kun on niitä urakoitakin ollut..... (toisin sanoen, Rööri-Roope ei ollut maksanut Raksa-Reiskalta pummaamiaan oluita reiluun vuoteen). Raksa-Reiskan vaimo näki kännykän vilkkuvan ja vilkaisi sitä, no niin tietenkin.... Rööri-Roope. Mutta tänään hänen ukkonsa ei lähtisi mihinkään, tai pelkästään sohvalla nukkuminen ei riittäisi rangaistukseksi! Voisi olla, että jos Raksa-Reiskalla olisi taas silmät ristissä, olisi hänelläkin harras olo - eli jalat ristissä - ja kauan.

Raksa-Reiska tuli vihellellen suihkusta. Vaimo kertoi, että tämän puhelin oli pari kertaa kilahdellut. No Raksa-Reiska tosin arvasi, kuka häntä oli vaivannut ja tällä kertaa hän yllätti vaimonsa täydellisesti: Kuules eukkoseni, tämä köriläs ei lähde nyt mihinkään.... muualle, kuin sun kanssa tuonne.... ja nappasi samalla vaimoa kädestä ohjaten tämän makuuhuoneen puolelle. Vaimo hihitteli hieman, varsinkin kun hänen miehensä tiputti "vahingossa" pyyhkeen lattialle ja "kevyesti" rojahti sängylle hänen viereensä. Raksa-Reiska nosti käsivarsiaan, otti naisensa kainaloon ja tämä suukotteli hänen toista kainaloa. Kuulemma se rauhoittaa mieltä, mutta myös kiihottaa..... No Raksa-Reiskaa asia lähinnä huvitti, mutta jos jossain lifestyle-sivustolla joku henkilökohtaisen biorytmin ja elämäntasapainoilun hallitseva ihmissuhdekonsultti sanoo noin olevan, mikäs siinä.... antaa vaimon nuolla kainaloa(kin). No huvinsa kullakin, Raksa-Reiska tuumaa.... BLING! Ja taas kännykkä. Hän nousee sängyltä ja kuulee perästään tuskastuneen huokaisun: Vaimo ei todellakaan pitänyt tästä juonenkäänteestä! Mutta mitä ihmettä: Rööri-Roope ilmoittaa vain, että hän ei ehkä tule huomenna töihin. Oli kuulemma törmännyt (lue iskenyt) johonkin hemaisevaan (lue pubiruusu) nuoreen (lue +40v yh-äiti) naiseen ja lähtenyt tämän "kämpille" iltaa viettämään. Raksa-Reiska tiesi, miten tuossa tulee käymään: Jälleen pari kuukautta Rööri-Roope yrittää elää siivosti ja olla vieraille lapsille, kuin oma isä ja pummaa naiselta jonkin verran käteistä. Yleensä nuo "romanssit" ovat päättyneet samalla tavalla, kuin miten ne olivat alkaneet: Rööri-Roope notkuu yksin lähes rahattomana jonkun lähiöbaarin tiskillä janoisena.

Raksa-Reiska tekee miehen työn ja pistää puhelimen äänettömälle! (tätä on viimeksi tapahtunut n. kaksi vuotta sitten, tosi silloinkin vahingossa! toim.huom.) Hän palaa makuuhuoneeseen, jossa hänen vaimonsa päivittää omaa statustaan tälläkertaa kai naamakirjaan. Hän itse ei oikein tuosta(kaan) ymmärrä paljoa mitään, mutta eipä se häntä ole suuremmin haitannut, että vaimo siellä pyörii ties minkälaisissa ryhmissä.... On niistä ollut hänellekin hupia, kun tämä on kertonut, mistä kaikesta ihmiset oikein avautuvat ja valittavat tuolla somessa. 

https://www.youtube.com/watch?v=OmqQ_t2bQ38 

Raksa-Reiska kellahtaa uudelleen vuoteelle, kuin ryhävalas.... no onneksi ei ollut vesipatja alla! Vaimo kiljaisee ja tiputtaa kännykkänsä lattialle, mutta antaa sen olla siellä, sillä samalla rytinällä Raksa-Reiska ähkii ja punnertaa hieman polvilleen, rupee repimään vaimonsa legginsejä pois jaloista. Tämä huomaa miehen epätoivoisen ähellyksen ja auttaa tätä hieman, mutta vain sen verran että miehensä saa tuntea olevansa se "viidakon kuningas" ja "makuuhuoneen suuri Tarzan" (ai sillä liaaninpätkällä? toim.huom.) Samassa rytinässä lähtee myös alushousutkin ja yllättäin Raksa-Reiskan vaimo onkin alaosattomissa sängyllä. Mies murahtelee tyytyväisenä, katsoo edessään makaavaa naista - jonka hän tuntee olevan tälle nyt "valloitettava naaras" ja yrittää alkaa punnertaa ja puskea päälle. "Äh, siis... ooota.... käänny vähä´ siis, eiku..... sä oot tosi ihana..... mä niin tykkään.... susta... voiks´ sä vähän?....Eikun oota hetki.... no niiiiii...... Aaaaaah!" Ja kellahtaa vaimonsa viereen.

Vaimo katselee lasittunein ilmein kattoon ja miettii mielessään, että nyt tehtiin kyllä tämän perheen uusi ennätys, jota ei varmasti hetkeen rikota! Ehkä olisi sittenkin pitänyt päästää ukko sinne baariin parille. Ei se Rööri-Roopekaan olisi eksynyt taas ties mille tielle. Ja sitten alkaa vierestä kuulumaan: Kuorsausta! "Ei helvetti!" Vaimo tuhahtaa ja nousee kiukkuisena ylös sängyltä. Raksa-Reiska makaa alasti selällään sängyllä ja kuorsaa, vaan vaimopa päättikin että ei se tähän jää.... Hän kokeili ensin, että miehensä nukkuu varmasti hyvin ja alkoi sitten harrastaa hieman käsitöitä..... "juu nou!" Eipä siinä kauaa tarvinnut mitään puuhastella, kun tuo huvitutti oli jo noussut sen verran ylös karvatyynynsä päältä, että sillä saattoi jo tehdä hieman muutakin kivaa. Vaimo laskeutui hieman alemmaksi, antoi muutaman hellän suukon tuolle hyvin terhakkaana esiintyvälle veijarille, tämän jälkeen hän nousi miehensä päälle ja laskeutui hitaasti..... nautiskellen....vartta (no, okei kehutaan sitä tuon verran) pitkin alas, pysähtyi toviksi ja aloitti sitten varovasti keinuttamaan itseään. Raksa-Reiska ei alkuun tiennyt mistään mitään, vaan kun tahtia alkoi tulla hieman lisää, hän havahtui ja tajusi, mitä oli tapahtumassa! Mutta kun vaimo oli päättänyt ottaa ohjat käsiin, ei siinä Raksa-Reiska voinut, eikä halunnutkaan, muuta kuin olla "juonessa" mukana.... Hän otti vaimoaan lantiosta kiinni samalla kun tämä kiihdytti omaa PLING PLONG....!!!!! Mitä hel-vet-tiä? Ovikello soi. Kumpikaan ei halunnut poistua tilanteesta ja vaimo suorastaan "hyppi ja pomppi" miehensä päällä.... PLING PLONG...! Ei hemmetti....... Muutaman sekunnin miettimisen jälkeen Raksa-Reiska kiemusteli vaimonsa alta pois ja suunnisti ulko-ovelle, kunhan oli napannut jostain pikaisesti housut jalkaansa. Oven takana oli Rööri-Roope jonkun aiemmin kuvaillun naisen kanssa. "Tota, mä aattelin että voitaisko me tulla täks´ yöks teille, kun tän.... siis mikä sun nimi oli (Rööri-Roope utelee naiselta vielä sitäkin) muksut on tänään sen luona ja ei me voida siellä nyt oikein.....  Raksa-Reiska katsoo kumpaakin muutaman sekunnin hitaasti ja tuumaa lyhyesti, että lähes minä muuna päivänä tahansa, mutta ei tänään - ja piste. Sulkee oven, tuhahtaa ärtyneenä ja vetää henkeä..... 

Hän palaa makuuhuoneeseen, jossa on sopivan hämärää. Huomaa vaimonsa makaavan hieman peiton alla ja päättää ujuttaa itsensä viereen. Vaatteet nurkkaan ja "Swing...." peiton alle. Vaan mitä sieltä löytyykään: Hyvin sikeässä unessa oleva vaimo, joka nukkuu onnellinen hymy kasvoillaan! Raksa-Reiska miettii, herättäisikö tuon ja yrittäisi vielä hiema "säätää" jotain, mutta muistaa sitten, että jääkaapissa on eilistä pitsaa vielä puolet ja televisiosta tulee jalkapalloa ja bisseäkin on. No mitäs tässä sitten valittamaan.... eikun sohvalle, mihin hän sitten (taas) sammuikin.

----------------------------------------------------------------------------------------

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

  

Pieniä ajatuksia syysflunssan ohessa.

Se syysflunssa sitten päätti kokeilla minunkin terveyttäni ja havaitsi sen haavoittuvaiseksi.
Viime viikolla sain maata kuumeen kourissa, välillä todella tuskaisen kuuma ja välillä taas
hemmetin kylmä. No erilaisia rohtoja ja lääkkeitä ym. tuli popsittua ankarasti ja pikkuhiljaa
aletaan taas pääsemään normaaliin päiväjärjestykseen. Vielä tosin yksi tulehdus kiusaa
kehoa, mutta uskon ja toivon vakaasti, että tästäkin selvitään ja sitten taas mennään  tukka putkella!
(12.9.2017)

Ja niille, jotka ovat jo udelleet, että miksi en ole enää kirjoitellut lyhyitä mietelmiä ja ajatuksia
- tässä teille vastaus "huutoonne", nyt niitä tulee!
--------------------------------------------------------------------------

Älä vähättele itseäsi!
Sinä olet sinä.
Vaikka oletkin vain yksi pienen pieni osanen universumissa,
ei universumia ole ilman sinua.
Sillä:
Sinä olet sinä.
- Yksi tärkeä osa tässä kaikessa, mitä näemme,
missä elämme, mitä haistamme ja tunnemme.
Muista: Sinä olet yhtä arvokas kuin minäkin!

---   ---   ---   ---   ---   ---   ---   ---   ---   ---  

Hitaasti syntyi ajatus, päässä pyöri ja hyöri.
Kiersi mielessä mutkitellen.... kokonaisuudeksi rakentuen.
Ajatus.... ajatus siitä - vain siitä!

Hitaasti syntyi ajatus, kiersi aivoissa - sopukoissa.
Pyöri tuntojen kammioissa.... ideaksi kehittyen.
Ajatus....ajatus siitä - vain siitä!

Vaan oliko siinä mitään järkeä?
Siinä ajatuksessa..... siitä?
Vai oliko se vain.....  -tyhjä haave jostain, mitä ei saisi?

Vai saisiko?
Sitäpä saikin taas miettiä, ajatuksia päähän puskea..... ja pohtia...
- toivoen, että joskus pääsisi ajatuksesta eteenpäin, sanoista tekoihin!
---   ---   ---   ---   ---   ---   ---   ---   ---   ---

Aika.
Asia, jolle on määritelty määrä......
- joka on aina jonkin kokoinen hetki.
Aika.
Mittaamaton määrä määrätyn mittaista hetkeä.

Sanotaan: Aika on rahaa.
Vaan osaatko käyttää rahaasi oikein, jos on aikaa?
Rahalla et saa aikaa
- siksi käytä rahaa ajan kanssa.

Aika.
Pieniä hetkiä peräkkäin, joista syntyy: Aika.

Se ympäröi sinua nyt, sen jätät taaksesi - sen edestäsi löydät.
Se on kaikkialla, aina.... uutena, silti jo koettuna.
Sitä on: Aika.

Käytä aikasi ja aikaasi viisaasti, älä vain ajatellen itseäsi!
Näe läheisesi, ystäväsi - rakkaasi.... - ja anna heille aikaasi.
Silloin ansaitset enemmän, kuin mitä rahalla saada sä voisit.
---   ---   ---   ---   ---   ---   ---   ---   ---
Tapahtuipa aikoinaan....

Höyryävä kahvikuppi edessäni.
Ikkunan takaa avautui harmaa syksyinen päivä.

Istuin kahvilassa, vietin omaa aikaani ja olin ajatuksissani.... tovin.
Kun huomioni kiinnitti - jokin.

Syrjäsilmällä näin nuo kaksi.
Mies ja nainen nurkassa, kahvilla - kuten minäkin.

Vaan miksi nainen kiihtyneeltä näytti?
Miksi mies kasaan lyhistyneeltä vaikutti?

Luontainen uteliaisuus vei voitin ja vaivihkaa seurasin heitä....
- mitä tahahtuisi nurkkapöydässä ja nuo kaksi, olivat he keitä?

Mies teki pieniä eleitä, nainen katseli häntä hämmästyneenä.
Silmät suurina, suu auki - tuo nuori nainen vain tuijotti!
Sitten, yllättäin...... täysin varoittamatta....
- nainen miestä löi, kasvoille kämmenensä osua antoi.

Kaikki pysähtyi!

Meni hetki.... tuntui, kuin olisi mennyt ikuisuus..... meni toinen....
Sitten mies nousi, pyyhki poskeaan kerran, sanoi hiljaa jotain ja poistui.
Jäi nainen yksin - nyyhkimään kyynelsilmin pöytään.... pienen kahvilan.

Odotin hetken. Mietin, mitä tapahtuisi.
Nainen vain istui, painoi päänsä pöytää vasten.
Nousin.
Astelin hänen luo ja itseni esittelin.

Hän katseensa nosti - minua katseli, kyynelsilmin sinisin.
Antoi minun istua seuraan ja otti nenäliinani tarjotun vastaan.

Kerroin mitä nähnyt olin. Kerroin, mitä luulin - vaan tietää en voinut.
Hän katsoi minua pelästyneenä ja tokaisi:
"Ei, ei.... asia ei ole niin!"

Hän varovasti tunnusti, ehkä suhteensa nyt meni ja pilasi!
Olivat jo pidemmän aikaa seurustelleet... yhdessä olleet
- ja kun mies oli alkanut kertomaan, että hänen on tunnustettava jotain,
oli nainen vain lyönyt - kuuntelematta mitään.

Vasta miehen lähdettyä pois, oli hän nähnyt pöydällä sen rasian...
- sen, mistä hän oli haaveillut jo kauan - niin kauan!
Ja nyt mies oli mennyt.... - ehkä kokonaan.

Tajusin, piti toimia.
Nousin ylös.... syöksyin ulos. Katseellani etsin... hain ja hain.
Lopulta näin! Tuolla.... kyllä, hän on tuolla.
Juoksin miehen kiinni ja sain kerrottua kaiken.
Näin hänen itkeneen - ja nyt nousi kasvoille uudet kyyneleet!

Nainen oli tullut ulos kahvilasta nähden, kuinka
miehensä palasi luoksensa - halasi suudellen.
Jäin hieman kauemmaksi, hymyilin heitä katsellen
-  nyt kohta heidän häitä jo juhlien!

Tyytyväisenä mietin, kerrankin johonkin sekaantuminen kannatti.
---   ---   ---   ---   ---   ---   ---   ---   ---   ---   

Märkää marraskuuta!

Siis ei paljoa miehen mieltä innosta se, että ulkona on märkää....usvaista, kuraista.... suorastaan
masentavaa. En ole Englannissa käynyt, mutta voisin kuvitella, että sää maassamme (ainakin täällä
etelässä) on todella tyypillisen surkea brittiläinen. Että mä "nautin"!
Saisi sitä lunta tulla jokunen sentti ja muutama aste pakkasta. Sellainen pieni mukava talven tuntu!
Olisi joulunkin odotus paljon helpompaa ja joulukin sellainen, luonnollisien puitteiden osalta ainakin,
mitä odottaa ja haluaa.....
No se säästä ja siitä valittamisesta!
Jokunen tovi on taas vierähtänyt, että olen tänne päässyt kirjoittelemaan. On oikeasti ollut esteitä....
Mutta nyt taas yritellään virittää jotain jutun tynkää, ajatuksia, esille - olkaa hyvä!

(Tässä viimeisimmässä tarinoiden päivityksessäni on yksi tarina, jota lupasin hieman muokata
erään lukijani toiveesta. Jätän sen alkuperäisenkin tänne luettavaksi ja uusi versio löytyy sittten
näiden lyhyiden tarinoiden perästä! 23.11.2016)
---------------------------------------------------------------------------------

Joskus silloin oli niin, että hetken aikaa me kuljettiin.
Joskus oli - joskus niin.....
Sitä aikaa muistelen, sitä aikaa haikailen - sitä aikaa ja sinua...... niin - yhä sinua!

Joskus silloin oli niin, oli enemmän kuin tahdottiin.
Joskus oli - joskus niin ....
Sitä aikaa usein kaipailen, rippeitä siitä etsiskelen.... - sitä aikaa ja sinua....

Mutta jokin otti ja repi meidät!
Jokin otti ja repi... vei myös voimat. Jokin.....
Jokin otti sinut kokonaan, vieden iltaan tummuvaan
- luotani täysin katoamaan!

Huusin ääneti nimeäsi illassa......
katselin katoavaa hahmoa.
Ei sydämeni ollut enää turvassa.....
ei sillä ollut enää elämän tahtoa.

Sillä...
Jokin otti ja repi.......
Silloin... - kun oli niin, oli enemmän kuin tahdottiin.
Vaikka sitä kuitenkin, salaa mielessämme kuitenkin
- yhdessä haluttiin..... niin - haluttiin!

Tuleeko se aika takaisin?
Saanko hetken samanlaisen?
Tunnetko enää sitä, mitä salaa tuntea halusit.....
- vai kylmän kuoren alleko kaiken piilotit?

Ja uudelleen ja uudelleen, siellä minä sinua odotan,
missä jäin vain katoavaa hahmoasi katsomaan!
-----------------------------------------------------------


Enää en voinut olla hiljaa!
En en - en vain voinut.
Olin liikaa kuullut ja kuunnellut.....
- mun piti toimia.

Enää en jaksanut vain ummistaa silmiä!
En en - en vain voinut.
Olin liikaa nähnyt ja todennut....
-  mun oli aika toimia.

Sä hakkasit liian usein!
Sä haukuit liian usein!
Sä ryyppäsit itsesi hulluksi, sekaiseksi.....
- etkä tajunnut, että vain hajoitit.

Selvänä sä kiristit, manipuloit ja ohjasit.
Sä olit vain sä - sulle ei ollut muita.
Sä olit narsisti, itsekkäiden ajatustesi orja!

Sä tukahdutit toiset, imit heistä voimat.....
- olit kuin musta-aukko, kaiken turma!

Sä nautit vallasta, väärästä!
Sä nautit teoista, kieroista!
Sä et nähnyt muiden tuskaa - et heidän kärsimystään...
Olit vain: Sinä - sinä - sinä.........

Mä kuuntelin aikani,
Lopulta en enää jaksanut....
- tulin eteesi, hain sulle vertaisesi....
toisen samanlaisen.... pistäen sut hänen kanssaan yhteen!

Ja nyt hekin voivat taas hengittää.... olla vapaita ja iloisia,
kun et sinä - ja vain sinä, sinä ja sinä....
tapa ja hakkaa heitä henkisesti hajalle!

--------------------------------------------------------------------

Mihin kaikki aika häviää?
Minne se kelloista katoaa?
Minne..... niin minne?

Onko aika vain hetkellinen tilanne?
Omituinen, aina uusi ja erilainen....
- vaikka toistuisi asiat yhä uudelleen ja uudelleen!

Mutta miten aika voi olla aina uusi, vaikka
tapahtuma olisikin jo ennen koettu?

Voisiko olla, että aika kiertää kehää..... ?
- kuin kellon viisarit ympyrää!
Voisiko olla, että meillä kaikilla onkin oma aikamääreemme?
Omat hetkemme.... toiset yhä uudelleen ja uudelleen
- ja jotkut vain hetken elämässämme, kuten
se yksi hetki ajasta - mikä nytkin on taas jo toinen!

Miten muuten saatamme kokea "Deja Vu" -ilmiön?
Miten.... - niin miten?
Saatammeko vahingossa huomatakin, että tämä aika oli jo
joskus ennenkin.... ja myös joskus aikaisemminkin ja ja ....
kiertäen uudelleen ja uudelleen, tullen taas joskus
eteemme - koettavaksemme, uudelleen ja uudelleen.....

Kukaan ei tiedä!
Kukaan ei osaa sanoa....
Ja aika vain vaihtuu, ollen taas uusi - Vai onko tämäkin jo koettu?
Ken sen tietää... mutta kello, se se vain tikittää!

------------------------------------------------------------------------

Hitaasti mun silmäni liukuivat..... katseeni vaelteli......
vartalossa........ tuossa niin kauniissa!
Annoin aistieni hiljaa tuntea...... häntä ihailla.....
Tuota niin kaunista - kaunista naista vuoteellani!

Olin tavannut hänet aiemmin, tutustunut joskus... jossain....
Olin istumassa iltaa, yksin.... vain ajatukset seuranain
- kun hän oli tullut luoksein, kyyneleet silmiä koristaen.
Itki olkapäähäni, nojasi hiljaa anteeksi pyydellen.....

Sain hänet rauhoittumaan, juoman ottamaan....
ja kaiken kertomaan.
Nieleskeli, minua katseli - ehkä alkuun pelkäsi, mitä sanoisi.
Lopulta rohkaistui, kädet täristen kertoi..... siitä miehestä...
- ja sisälläni kuohui!

Hän itki, ei paikkaa ollut yöksi.
Hän pelkäsi, ei kotiin uskaltanut enää mennä!
Hän oli neuvoton..... avuton, satutettu - haavoitettu....
vailla mitään turvaa, paikkaa johon nukahtaa,
edes hetkeksi pieneksi - pois tästä tuskasta, mitä hän kokea sai.

Tarjosin suojaa, tarjosin paikkaa...
sanoin - luoksein tulla voi.... - ja rauhassa nukkua sai!
Lähdimme.... tulimme, luokseni asuntooni lämpöiseen.

Asetin hänet vuoteelle, peittelin ja hieman halasin...
ja nyt tuota kaunista naista, nukkuvaa... vain katselin....
Enkä voinut ymmärtää, miksi joku ei voi hänestä välittää!

Laskeuduin hieman alemmaksi, annoin suukon otsalle.
Unen keskeltä hän hymyili hieman......
Nousin ja poistuin oven sulkien..... itse sohvalle menin...
- siihen nukahtaen.
Ja päätin: Ei hän enää kärsiä saa, eikä itkun kyyneleet
silmiä enää voi koristaa!
Nukahdin.....
----------------------------------------------------------------
Ja tässä uusittu versio eräästä tarinasta:


Enää en voinut olla hiljaa!
En en - en vain voinut.
Olin liikaa kuullut ja kuunnellut.....
- mun piti toimia.


Enää en jaksanut vain ummistaa silmiä!
En en - en vain voinut.
Olin liikaa nähnyt ja todennut....
-  mun oli aika toimia.


Sä hakkasit sanoillasi liian usein!
Sä haukuit liian usein!
Sä ryyppäsit itsesi hulluksi, sekaiseksi.....
- etkä tajunnut, että vain hajoitit.

Selvänä sä kiristit, manipuloit ja ohjasit.
Sä olit vain sä - sulle ei ollut muita.
Sä olit narsisti, itsekkäiden ajatustesi orja!

Enää ei hän kestänyt, enää ei vain jaksanut!
Yritti antaa sulle kaiken, kaiken itsestään
- ja enemmänkin....... Mutta... - Sinä, niin sinä...
tukahdutit hänet, revit häneltä sielun ja
jätit vain tyhjät kuoret kehon!

Hän yritti, hän itki ja yritti... väsyi siihen samaan:
Kun ei ollut maailmassasi kuin vain sinä - sinä - sinä!


Sä nautit vallasta, väärästä!
Sä nautit teoista, kieroista!
Sä et nähnyt muiden tuskaa - et heidän kärsimystään...
Olit vain: Sinä - sinä - sinä.........
Sä olit sokaistunut omaan valheelliseen erinomaisuuteesi,
etkä nähnyt että lähelläsi ei ollut hyvä olla!

Ja sinä - sinä vain jatkoit henkisesti toisen hakkaamista
ja juomista...... kierteenä viikosta toiseen, uudelleen ja uudelleen.

Mä en enää jaksanut vain kuunnella, en seurata, en katsella!
Mä en enää halunnut tuon toisen vain pala palalta hajoavan....
- sinun itsekkäiden typerien viinanhuuruisten omakuviesi vuoksi.

Tulin, otin hänet irti sinusta!
Tulin, vein sinut itsesi eteen - kasvokkain...... ja kohdata hänet sait...
- kuin peilikuvaasi katselisit, kun toisen samanlaisen tapaisit!
Ymmärtäisitkö sittenkään, mitä olet mennyt tekemään?
Toivottavasti, koska....
maailma ei ole vain: Sinä - sinä - sinä!

Ja kun hän sinusta eroon pääsee, saa hän monen muun lailla
hengittää vapaasti, nauraa ja iloita elämästä
- siitä, mitä sinä olet tukahduttanut liian kauan, vain itseäsi varten.
---------------------------------------------------------------------

Perjantai käsillä - vai meneekö reisille....

No niin, onpa ollut taas viikko. Oli tulla harmaita hiuksia heti alkuviikosta erään nimeltä mainitsemattoman
naisen vuoksi (ei sen arvoinen, että pitäisi nimetä), kun oli sitten tapojensa mukaan aiemmin tempaissut
taas tavalla, mitä ei järkevä ihminen voi ymmärtää. Kyseisestä tempusta olen keskustellut erinäisten
tahojen kanssa ja saanut hyviä neuvoja, joiden mukaan tulen etenemään.....
Mutta mitä ja miksi ja milloin tms. ! No sen tiedän itse, enkä siihen puutu tässä nyt toistaiseksi.

Hyvääkin viikossa on ollut! Töissä sattunut sellaisia juttuja, joita en ihan hetkeen ole taas saanut kokea.
Mieli virkeä ja meno mitä mahtavinta. Oikeastaan vaihteeksi ollut sellainen fiilis, että on ollut
hienoa tehdä keikkoja. Koputan puuta, ettei tuo olotila ja tunne katoa heti seuraavassa käänteessä.
-----------------------------------------------------------------------

Sä olit kadonnut, pois vain hävinnyt!
Sä et perääsi huudellut - etkä mua kuunnellut.
Mä jäin yksin siihen seisomaan..... vain odottamaan, jos sittenkin palaisit
- vaan yksin olin ja olla sain, oli tuuli vain mun seuranain.

Aikaa meni ja meni.... vain viestejä muutaman sain.
Et nähdä halunnut, et soittaakaan voinut.
Silti siinä olin, mihin mut silloin jätit..... odottamassa vain....
- vaan yksin olin ja olla sain, oli tuuli vain mun seuranain.

Ajatukset ahdistaa jo alkoivat.
Mietin, miksi niin erosit - katosit - pois vain kävelit.
Syytin kaikkea, syytin itseä - huusin ilmaan vailla järkeä.
Eikä tuulikaan vastannut, vain ujelsi puissa kylmyyttään.....

Ja kun jo toivoni olin heittää, luullen että mut unohdit kokonaan....
Sä jostain etsit mut esille, nostit minut pinnalle ja
..... - otit yhteyttä kertoen, sanoja muutaman sanoen...
Silloin sen tiesin, että sittenkin - et kokonaan poistunut multa sä vain
- ja tiesit, että missä mä sua odotan -. jos sinut sittenkin vielä uudelleen näkisin.
Enkä olisi yksin, vain tuuli seuranain!
-----------------------------------------------------------------

Hermoustuneena pyörin ja pyörin.
Katselin kelloa kuin riivattua - miksi se ei jo edennyt, miksi se ei juossut?
Kaiken piti olla jo valmiina, kaikki oli valmiina - kaikki oli, kai....

Vaan olinko minä?

Vielä uudestaan..... paita siisti, hiukset ok.
Pöytä katettu ja musiikki valmiiksi esille kaivettu..... ja silti mieleni kiersi kehää kuin minä itsekin.
Odotin.....
Kello nakutti eteenpäin omia askeliaan, yhden kerrallaan.....
Tuijotin sitä lähes taukoamatta, luullen ettei se kulje ollenkaan!
Ja taas tarkistin, oliko kaikko kunnossa.... ja kaikki oli.... olihan - oli...., kai...

Vaan olinko minä?

Yhä uudelleen, peilin eteen tuijotteleen.... katselemaan kalvakkaita kasvoja,
jännityksestä kireitä poskia.... omaa itseä!
Päässä jyskytti: Rentoudu!
Mutta ei, ei.... mikään ei auttanut.

En ollut valmis!

Nyt vain oli myöhäistä.... enää mihinkään, sillä - ovikello soi!
Ja siellä olit - sinä!
Sain hymyn kasvoilleni ja jotain suli sisälläni...... jännitykseni laukesi, otin sinut
hellään halaukseen.... kuiskaten kiittäen, että tulit viimeinkin!

Istuuduit ja kaadoin laseihin viiniä....laitoin taustalle hiljaa musiikin soimaan ja
silloin kuulin, kuinka kello seisahtui! Se hetki oli vain meille - kahdelle.
Hymyilit salaperäisesti ja lumoavasti.......
Siinä oli kaikki, mitä toivoa saatoin.

https://www.youtube.com/watch?v=qTRpZDEuEak
............................................................................................................

Heräsin aamuun, pieni kajo kurkisti verhojen takaa luoden asuntoon
omaa valoaan, leikkien varjojen kanssa.
Venyttelin hetken ja muistelin........ eilistä!
Siinä olit ollut - sinä..... lähellä - juuri oikeassa paikassa, vierellä.

Olimme nauttineet viiniä, olleet kahden - kuunnellen musiikkia, nauraneet....
- ja kuin huomaamatta ilta oli edennyt pitkälle yöhön.

Venyttelin ja muistelin, mietin, miten yö oli jatkunut....
ja jostain syystä kaikkea en heti mieleeni saanutkaan, vaiko tahallaan
kelasin jotain yhä uudestaan ja uudestaan ja .....
Katsahdin sängylle viereeni, se oli tyhjä!

Olimme nauttineet.... - olleet kahden - kuunnelleet toisiamme... nauraneet
- ja kuin huomaamatta, olimme.....

Mietin, minne olitkaan lähtenyt. Mitään en kuullut, en sinua nähnyt!
Ihmettelin hetken, kunnes yllättäin siihen ilmestyitkin, viereeni...
- olit ollut lähellä, sohvalla, kerroit heränneesi jo aiemmin ja hiljaa noussut
ylös, ettet mua herättäisi ja katselit vain rauhaisaa untani.

Halasimme..... annoit kevyen suudelman, lämpöisen.
Ajattelin, että aamu ei voisi alkaa paremmin - ei millään tavalla - nyt tai koskaan!

https://www.youtube.com/watch?v=0lSjgovoJBw
--------------------------------------------------------------

Onhan taas ollut elämää!

No niin, sitten viime postauksen on elämässä ollut monenlaisia kuvioita.
Töissä on sattunut onneksi enimmäkseen hyviä asioita.
Omassa elämässä sitten onkin ollut kuvioita vaikka millä mitalla, mutta voin sanoa että
vaikka on ollut vaikeuksia ja sisuskaluja riipiviä hetkiäkin, niin tämä mies
hymyilee tällä hetkellä - ja siitä kiitos kuuluu erityisesti eräälle.....


Pistin hieman lisää tuonne loppuun tekstiä, taas.
No katsotaan jos niitä nyt lukee joku.
Ja uskaliaimmat voivat tietty pistää palautetta - vapaasti, oli se millaista tahansa.

---------------------------------------------------------------------------

Hei hei.... sä näit mut yksin tässä.
Hei hei.... sä tulit vierelleni mun.
Hei hei!

Hei hei.... sä katsoit mua, yksinäistä hiljaa.
Hei hei... sä kosketit kädelläsi kasvojani.
Hei hei!

Näit poskellani kyyneleen.
Näit silmäni vetisen.
Näit mut.... hei hei... näit mut.
Hei hei!

Hei hei... sä otit mut halaukseen.
Hei hei... sä pidit mut lähelläsi.
Hei hei!

Tunsit sydämeni olevan satutettu.
Tunsit sieluni kivun.
Tunsit mun pelokkaan olon.... hei hei... tunsit.
Hei hei.

Mutta kun siihen sä tulit.... hei hei... siihen sä tulit.
Sä mut ehjäksi sait.
Sä mun sydämen paikkaa voit.
Hei hei - sä vain....
Hei hei.

Ja mä tunsin, miten sydämeni lauloi taas....
Hei hei.... surut sä veit.
Hei hei.... ahdistukset sä veit!
Hei hei.

Kuivui kyyneleet, löytyi valo sydämeen - sinulta!
----------------------------------------------------------------------

Olin kutsuttu juhliin, hieman erilaisiin.
Ei syytä sanottu. Kutsussa vain paikka ja aika - ja toive:
Satumainen, mutta juhlava asu.

Uteliaisuus voitti, suunnittelin asuani viikon ja päätin lähteä
juhlimaan...... Ylläni vaalea smokki ja mirri kaulassa, tietenkin.
Tyyli kuin Humprey Bogartin tai Dean Martinin ja
askel ryhdikäs....

Otin taksin ja kyydin kohti juhlapaikkaa.
Juhlapaikka oli vanha kartano, missä erilaisia tilaisuuksia nyttemmin usein pidettiin.
Astelin sisälle.... ovella minut otti vastaan herra, ken hovimestariksi esittäytyi.
"Tervetuloa Mister.....!" Esittelin itseni ja hän vilkaisi listaansa.
"Aivan - aivan... peremmälle, saanko pyytää...." Ja pienellä ohjauksella löysin
itseni juhlasalista. Eteeni käveli nuori tarjoilijatar kantaen tarjotinta, jossa oli shampanjaa.
Otin hymyillen lasillisen ja katselin vierasjoukkoa. Ketään kovinkaan tuttua en joukosta
löytänyt.... mutta niin taisi olla aika monella muullakin - sama tilanne!

Viereeni tuli hieman minun jälkeeni paikalle saapunut herra, joka varovasti kysyi
minulta, mitkä nämä juhlat oikein ovat ja ketä nämä ihmiset ovat.
"Valitan, en pysty auttamaan yhtään! Ollaan sitten samassa veneessä."
Hymähdimme hieman, hämmentyneinä ja kilistimme lasejamme.
Juhlasalissa kuului aika vaimeaa puheensorinaa, koska selvästi valtaosa oli vieraita toisilleen.
Vain aivan muutama pieni ryhmä seisoskeli jossain ja näissä ryhmissä keskustelua oli
sitten hieman enemmän, mutta sekin oli selvästi jännittynyttä.

 Meni jonkin aikaa ja sitten tuo jo tapaamani hovimestari ilmestyi juhlasaliin.
Hän käveli päättäväisin askelin salin toiseen päähän ja toivotti kaikki tervetulleeksi
voimakkaalla, selkeällä äänellä. "Teille vielä selviää, miksi olette täällä tänään, joten
ei huolta. Toivottavasti alkuun antimemme kelpaavat teille."
Samassa salin toiselta sivulta aukesi kaksi ovea, jotka paljastivat seuraavan
tilan, minne oli katettu ruoka.

Siirryimme kehoituksesta tuohon saliin ja huomasimme, että meille jokaiselle oli
merkitty paikka. Se pöytä, johon minut oli "määrätty", oli samanlainen kuuden hengen
pyöreä pöytä kuin kaikki muutkin. Samaan pöytään saapui myös jo tuo aikaisemmin
tapaamani herra, kaksi meitä hieman vanhempaa herrasmiestä ja kaksi tyylikästä naista.

Ja hän oli se toinen noista naisista!
Ensimmäinen katse häneltä sai tuhannet voltit lävistämään kehoni.
Värähdin!
Hän esitteli itsensä, pehmeän sensuellilla äänellä..... ja huomasin, että nuo
kapeat, tummanpunaisiksi maalatut huulet tuskin aukenivat, kun hän kertoi nimensä.
Hän ojensi kätensä itsevarmasti minulle ja kättelimme. Yllätyin, miten
jämäkkä hänen otteensa oli, vaikka käsi ei ollut juuri minkään kokoinen!

Hän hymyili.... ensimmäisen kerran sinä iltana, minulle!
Värähdin!
Tuskin enää huomasinkaan toisia pöytäseurueestamme ja muiden kättelyt ja esittelyt
tahtoivat mennä hieman sivu suun....

Samassa pöytäämme tuli tarjoilija, joka kertoi palvelevansa juuri meidän pöytää.
Katsahdin ympärilleni ja huomasin, että jokaisen pöydän äärellä oli oma tarjoilija.
Meitä palveli hyvin tyylikkään oloinen mies ja minulle tuli mieleen englantilainen
yläluokan palvelija, joka kunnioitti ammattiaan.

Saimme ruokajuomia, kukin mieltymyksiensä mukaan.
Yllätyin, että olin pöytäseurueessa ainoa, joka halusi juoda valkoviiniä....
kunnes huomasin, että hänkin oli tilannut samaa!
Värähdin!
Hän katsahti minua salaperäisesti hymyillen, nuolaisi lasinsa reunaa.....
enkä voinut kuin nielaista hiljaa.

Aterian aikana sananvaihto oli aika hiljaista, rauhallista.
Kaikkia meitä varmaan jännitti ja ihmetytti, mikä tässä oli takana.
Mutta jälkiruokien aikana yllättäin ilmapiiri alkoi jo vapautua!

Jonkin aikaa meni ja keskustelutkin kehittyivät pöydissä, niin meidänkin.
Koitin osallistua erilaisiin juttuihin, niin kuin kykenin - vaikka katseeni lähes
jatkuvasti harhailivat tuossa naisessa..... ja hän kyllä huomasi sen!
Vierelläni istuva mies, tämä jonka olin jo paikalle tultaessa tavannut, kysyi
yllättäin: "Palaako?  Käännyin hänen puoleensa, puistelin päätä ja totesin, että
eipä ole vielä koskaan. "Okei, no lähteekö joku muu seuraksi?"
Pöydästä lähtivät kaikki muut savukkeelle, paitsi minä - ja tämä salaperäinen nainen!
"Siis et polta?" Hän kysyi ja pyysi katsoa käsiäni. Ojensin ne hänelle ja hän
katsoi niitä nopeasti. "No joo, et todellakaan. Itse lopetin joitakin vuosia sitten."

Vaihdoimme muutaman sanan tupakoinnista ja alkoholista ja juuri kun olimme
päässeet hyvään vauhtiin, muu pöytäseurue palaili takaisin.
Hän kutsui tarjoilijaa ja kysyi, saisiko kaksi kuppia kahvia ja jotain pehmeää konjakkia.
Tarjoilija katsoi heti minua! Häkellyin.... - miten hän minut yhdisti tuohon naiseen.
Nyökkäsin refleksin omaisesti ja tarjoilija poistui palaten hetkisen kuluttua
tarjoillen meille kahvit ja konjakit. Muu pöytäseurue innostui meidän juomista ja
kohta kaikilla höyrysi edessään tuore kahvi ja vierellä kullanrusehtavaa konjakkia lasissa.

Pääsimme juuri maistelemaan juomia, kun kuului kongin kumahdus.
Kaikki säpsähtivät!
Päät kääntyivät, katsahdimme äänen suuntaan ja tuon hovimestarin vierellä seisoi pariskunta.

He olivat pukeutuneet todella tyylikkäästi, juuri kuten kutsussa toivottiin.
Nyt alkoi oma asuni vaivaamaan, mutta minkäs teit. Toivoin ettei siitä huomautettaisi....
"Hyvät, rakkaat vieraat. Toivotan teidät vielä kerran tervetulleiksi juhlaamme.
Saanen esitellä teidän isäntäparinne - joista tulee tänään oikea pari!"
Hovimestari kertoi, että tällä parilla oli jo vuosia ollut haaveena toteuttaa
hieman erilaiset häät..... ja kun heillä ei ollut paljoa hyviä ystäviä, olivat he päättäneet
kutsua pienen salapoliisityön jälkeen juhliinsa sellaisia ihmisiä, jotka he tiesivät
jostain jollain tavalla... - ja nyt minäkin tunnistin tuon parin!

Juhla jatkui siis kauniilla vihkimisellä, joka toteutettiin viereisessä juhlasalissa.
Nyt kenelläkään ei ollut enää epäselvää, miksi siis oltiin juhlissa.
Mutta hieman häiritsi, eikö nuortaparia saisi muistaa millään tavalla?
Siihenkin saatiin selvyys nopeasti. Hovimestari vihkimisen jälkeen kertoi, että
parilla on kaikki, mitä he haluavat.... ainoastaan jos tänään he saavat lisää uusia ihania
ystäviä, muuta he eivät toivo! Ja mitään perinteisiä hääleikkejä ei olisi, vain
kimpun heitto tulisi, eikä mitään muuta joka häiden vakionumeroista siis olisi tiedossa.

Morsian halusi tuon kimpun heiton mahdollisimman nopeasti pois "päiväjärjestyksestä"
ja ryhmä naisia asettuikin paikoilleen odottamaan, josko juuri hänellä kävisi tuuri
saada tuo kaunis shamppanja- ja tulipunaisista ruusuista tehty kimppu käteensä!
Myös tämä ihailemani nainen päätti mennä mukaan, vaikka nauroikin että ei hänen
kannattaisi edes yrittää.....ja samassa kimppu oli ilmassa - tipahtaen lähes suoraan hänen
käsilleen! Näin hänen ensialkuun kasvoille nousseen hämmennyksen, mikä kuitenkin
vaihtui nopeasti valloittavaan naurahdukseen...

Hän tuli luokseni ja kysyi, voisinko hetken pidellä kimppua.
Suostuin ja otin sen vastaan. Hän käveli nopeaan pois ja mietin, mitä ihmettä.
Mutta meni vain pari minuuttia ja hän palasi takaisin, otti kimpun ja kiitti....
- suukolla poskelleni. Olin entistä hämmentyneempi!
"Soriiii..... ei kai tuo vaivaa?" Sopersin varovasti takaisin, että ei ja sain toiselle poskelle
toisen suukon.
Värähdin!

Saliin oli tullut orkesteri, joka soitti hiljaa "Ballroom" musiikkia.
Huomasimme, että yksi osa salista oli varattu tanssimiselle ja muutama pari olikin
jo keinahtelemassa. Mietimme vain, että eikö mitään häävalssia tai vastaavaa tule,
mutta se selvisi orkesterin johtajan juonnosta, missä hän kertoi, että nuoripari
tanssii jossain vaiheessa iltaa..... eivätkä he tiedä, minkä tanssin - vaan jonkun
orkesterin ohjelmistoon kuuluvan kappaleen aikana spontaanisti.

Mielenkiintoista... ajattelin.

Ilta eteni mukavasti musiikin tahdissa ja alkuun ruokasalina olleeseen tilaan
katettiin pieni napostelupöytä. Siellä oli makeaa ja suolaista, varmasti kaikille jotain.
Tarjoilijat taas pitivät huolen siitä että juomia riitti.

Juhlasalissa oli myös pöytiä, joissa saattoi istua ja kuunnella musiikkia, jos ei
tanssiminen kiinnostanut ja yhteen tällaiseen minäkin istahdin saaden vierelleni tuon
salaperäisen naisen.....
Hetken kuluttua pöytäämme tuli tuo nuoripari esittäytymään. Onnittelimme heitä ja
siinä vaihdettiin samalla sanaa, missä olimme tavanneet ja kuinka olimme kutsuttuina
tässä juhlassa. Kiitin kutsusta todeten, ettei olisi tullut mieleenkään, mitä oli tulossa.
Nuoripari hymyili. Tai mikään nuoripari. Varmaan samaa ikäpolvea, kuin itsekin....
mutta liitto oli nuori!

Muutaman minuutin jälkeen tuo pari siirtyi seuraavaan pöytään ja me jäimme kahden.
Yllättäin hän pyysi minua tanssimaan, vaikka yritin kertoa etten hallitse parkettia....
hän ei ottanut sitä kuuleviin korviinsa.
Astelimme tanssilattialle ja hidas keinuva kappale vei meitä mennessään.
Haistoin hänen pehmeän tuoksunsa, vaniljaa.... hivenen appelsiinia...  jotenkin sanoin ääneen:
"Lavanila." Hän pysähtyi, katsoi minua hämmästyneenä.
"Mitä sinä sanoit?"  Katsoin häntä ja hän toisti kysymyksen.
Vastasin: "Lavanila". En tiedä, miten se tuli mieleen.... mutta niin vain sanoin.
Hän kertoi, että tuo tuoksu oli Lavanila!
Olin sanaton - kuten hänkin.

Tanssimisesta ei sillä hetkellä tullut mitään.
Hän katseli minua pitkään, kuin arvioiden ja miettien.... mikä mies olen.
Minusta tuntui siltä, että smokin "mirri" alkoi kuristaa kaulaani... teki mieli
ottaa se kokonaan pois, mutta eihän niin voinut tehdä.

"Miten sinä tiesit?" Sain kysymyksen.
En osannut oikein vastata, sanoin vain, että jotenkin se tuli mieleen.....
Uskoiko hän, en tiedä... parempaa vastausta en osannut antaa.

Tilasin meille juotavaa ja kun olimme ne saaneet, hän ehdotti, että lähtisimme jatkoille.....
Mietin, olisiko se soveliasta isäntäpariamme kohtaan. Hän naurahti todeten, että voi,
siitä ei tarvitse olla huolissaan - sen hän voi vakuuttaa!

Joimme hiljaa nuo juomat, hän otti tuosta voittamastaan kukkakimpusta yhden tulipunaisen
ruusun ja pyysi tarjoilijaa laittamaan kimpun maljaan ja viedä se nuorikolle. Tämä tietäisi
kyllä sitten syyn. Tarjoilija nyökkäsi, otti kimpun ja poistui.
Me lähdimme ulko-ovea kohti. Sain vaatesäilöstä päälitakkini ja hän omansa, mitä hän
ei halunnut heti laittaa ylleen... - ulkona oli kaunis ilta ja lämmin.
Kävelimme pihatiellä odotellen meille tilattua taksia ja nyt katselin
kauniissa kesäillan, tai -yön hämyssä tuota salaperäistä naista....
Värähdin!

Taksimme tuli, hän kertoi osoitteen samalla minua katsoen:
"Sama suuntahan meillä oli, tietenkin." Nyökkäsin hiljaa....
Värähdin!
Minut vei tuo salaperäinen nainen....



 ------------------------------------------------------------------------

Anteeksi!
Sanoja väärin olin asetellut ja lausunut.
Anteeksi!
Tekoja tehnyt tyhmästi, typeränä.... miettimättä.
Anteeksi!

Ajattelemattomuuttani ja harkitsematta olin
tehdä pahaa, loukata - satuttaa - ärsyttää - ahdistaa.

Miettimättä väliin sanojani sain vain aikaa
hetkiä ikäviä, väittelyjä kiivaita... - täysin turhia!
Anteeksi!

Mutta silmäni avattiin.
Minut pistettiin kuuntelemaan..... asioita eri tavalla katselemaan.
Tajusin, tajusin onnekseni.......
Kuuntelin, vihdoinkin osasin kuunnella....
Ymmärsin - lopultakin asioita myös toiselta kantilta.

Siksi: Anteeksi!
Ja sinä tulit vastaan.
Halusit saada minut ymmärtämään.
Halusit saada minut kuuntelemaan.
Halusit saada minut....

Siksi: Anteeksi!
Enkä enää toivo tekeväni tyhmyyttäni asioita...
- aiheutavani turhaan harmeja - meille.
Koska sinä olet enemmän kuin......

 --------------------------------------------------------------





Sä et ole parempi kuin kukaan toinenkaan.
Sä et ole huonompi, kuin meistä kumpikaan.
Sä et ole enempää - et vähempää.... sä olet se, mitä sä olet.

Sä et ole sellainen, miten joku sua katsoa saattaa.
Sä et ole tällainen, miten itsesi väliin esille työnnät.
Sä olet hyvä sellaisena kuin olet!
Koska olet juuri sitä, mitä olet - sinä.

Sua on muka vaikea lähestyä....
Sua on muka vaikea tuntea....
Sä muka kylmä olet, torjuva ja tiukka.....
Mutta mitä olet, sieltä sisältä - sä olet upea!

Sinussa on paljon sitä, mitä monilla ei ole.
Sinulla on sitä herkkyyttä, mitä moni ei tunne.
Sinussa on..... sitä..... sitä sinussa on!
Vaan mitä?

Minä sen tiedän, vaan kerro en - se on minun omaani se.
Sinusta - sinussa - sinua.



---------------------------------------------------------------------

Miten erikoista onkaan huomata, millainen ihminen on ystävä!
Miten ihmeellisesti meidän mielet elävätkään..... maailmamme rakentuu,
mielikuville ja ajatuksille.

Miten outoa onkaan alkuun huomata, että joku jolle olet avautunut kaikesta,
luottanut häneen - onkin pahin luopio, puukkoa selkään tarjoava lurjus.
Miten hämmentävää sitten onkin huomata, että jostain vain hyvänpäivän tutusta
voi tulla sinulle yksi läheisimmistä ystävistä, jonka sanaan voit todella luottaa!

Itse liikaakin kokeneena nähnyt, että moni osaa sanoa sanoja kauniita, kertoa
sopivasti oikeassa paikassa lauseita, joita hetken jopa uskot....
Vaan hieman miettimällä, odottamalla ja katsomalla - tajuatkin, toinen on
vain valehdellut sinulle ja .... käyttänyt sanojasi hyväkseen!

Sinä, kenellä on vilpittömästi lähelläsi ystäviä joihin voit luottaa
- tiedä se, että olet onnekas ja sinulla on aarre, jota rahalla et voi mitata!
Pidä heistä kiinni ja ole heidän arvoisensa myös itse.

Ehkä kyyninen olen, mutta enää en usko ketä vain!
Ehkä kylmä olen, mutta sanoja kuuntelen tarkkaan - harkiten....
en kaikkien, vaan juuri sellaisten joihin enää ei voi..... ehkä koskaan.

Kumpaan ryhmään sinä kuulut?
-----------------------------------------------------------------

Olin päästänyt vääriä ihmisiä lähelleni.
Olin uskonut sinisilmäisesti heitä.... kuunnellut tarinoita,
jotka vain satuja olivatkin.

Olin ihastunut henkilöihin, jotka pettivät - luottamuksen....
käyttivät mieltäni ja minuuttani vain hyväkseen.
Olin marionetti toisten maailmassa, ilman omaa elämää - aitoa sykettä sydämen.

Olin revitty.
Olin hyljeksitty.
Olin, mitä olin - mutta en ollut silti heille mitään.....
Ennen kuin yksi heistä irrotti otteensa - ei minua enää tarvinnut!
Pääsinkin irti kahleista turhista, toisten riepottelemista,
pääsin elämään...... yksin.....

Ja oli tyhjää!

Aikani siinä - tyhjässä.... kuljin, suuntaa hakien....
hiljaa neuvoja etsien, apua huutaen....
Vaan kuuliko kukaan, kuuliko?

Kyllä!

Sinä......
Sinä kuulit, tulit - sieltä jostain - yllättäin, otit minut lähellesi.
Pidit siinä, halasit - vain hiljaa vierelläni ollen.
Suutelit - otsaani, pidit vain kädestä ja katselit, kuinka....
nousi kasvoilleni väri, palasi ilo ja aurinko!

Sen teit sinä!
Sinä!

Enkä enää ollut toisten riepoteltavana, vain pelinappulana!
Sain löytää sateenkaaren päästä aarteeni: Sinut!




------------------------------------------------------------------------'


Kuutamo - kesäyön.
Yksin kuljin rantaan, katselin veden pintaa.....
Se tyynenä lepäsi hiljaa.

Kuutamo - kesäyön.
Yksin seisoin rannalla, katselin vain aavalle....
Järvi hiljaa edessäni uinui.

Kuutamo - kesäyön.
Yksin mietin maailmaa, nauttien äänettömyydestä...
Tuuli hiljainen vain seuranani ollen.

Kuutamo - kesäyön.
Yksin työnsin veneen vesille....
Astuin kyytiin ja soudin hiljaa, järvelle.

Annoin airoilla hiljaa vauhtia, kuulin kuinka hankaimet
narahtelivat hiljaa....
Vesi väistyi veneen tieltä, pienet laineet kiisivät veneen
keulasta kohti rantoja..... hymyilin hiljaa.

Kuutamo - kesäyön.
Yksin veneessä puisessa järvellä....
Annoin sen lipua hiljaa eteenpäin, kuuntelin vain hiljaisuutta.

Kuutamo - kesäyön.
Yksin keskellä kaunista järveä...
Ilman ketään, ilman mitään - rauhassa kaikelta.

Nautin olostani, sieluni sai rauhan ja katselin vain ympäröivää
hiljaista, tyyntä järveä - hymyilin.

Kuutamo - kesäyön.
-----------------------------------------------------------------------

Arki-illassa ajateltua

Niinpä niin, taas alkanut yksi viikko. Maanantai alkaa olla ehtoopuolella, mutta vielä on mielessä
paljon pureskeltavaa tältä päivältä! Ensin ei tahtonut syntyä mitään, sitten tuli eteen enemmänkin kaikkea ja oli ties minkälaista säätämistä..... mutta kaiketi kaikesta olen kunnialla selvinnyt,
kun kotonakin olen ja ihme, jo kymmenen aikaan illalla ehdin ajattelemaan syömistä!

Toivottavasti tiistai ei olisi yhtä sekava kuin tämä päivä oli. Mutta jos mieskin on
toisinaan sekaisin, niin silloinhan päivätkin voivat olla sellaisia. Vai kuinka?

Nämä tarinat on kirjoitettu 10.11.2014, paitsi tuonne loppuun tulleet päivitykset.
Joku kyselee, että miksi en vain tehnyt uusia kirjoituksia. No syy: Näitä vanhempiakin
tekstejä on joskus hyvä tuoda esille ja voihan olla, että näillekin löytyy uusia lukijoita!

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Kuka minä olen?
Missä minä olen?
Miksi?
Huusin ilmoille, taivaalla....

Epäilyksiä itsestäni,
paikasta maailmassa.
Niitä mietin, ihmettelin!

Eikö oikeasti ollut oikeaa paikkaa?
Eikö oikeaa aikaa?
Olinko vain jotain,
jotain turhaa.... - tarpeetonta?

Sisintä ravisteli ajatukset...
velloi mieli, kalvoi sydäntä - raastoi mieltä.

Tässäkö kaikki oli?
Yksin?
Yksin!
Vai.....

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Sä lähdit kävelemään..... maailmaa näkemään.
Sä heilautit vain kättä ja lähdit menemään.

Vielä heitit mulle hymysi, hetken näin katseesi.
Naurusi tuon tuokion tuulessa soi.

Sitten sä vain menit...... maailmaan
- jätit mut tänne, kotikylään kasvamaan.

Sä menit, nauruasi muistelin.
Sä menit, silmiäsi katselin.
Vaikka sä menit - siinä sä olit
Mielessäni.

Sä laitoit tulemaan terveiset.... maailman saloilta.
Sä viestillä ilahdutit, paikoilta vierailta.

Vielä siis kuulla susta mä sain, nauruasi aina viesteistä hain.
Iloisen ilmeesi niissä mä näin.

Sä menit, nauruasi muistelin.
Sä menit, silmiäsi katselin.                                          

Vaikka sä menit - siinä sä olit
Mielessäni.

Aikaa kului, tunneista viikkoihin, viikoista kuukausiin.
Aikaa kului.... muistot hiipui....
Hiljaa väheni viestitkin nuo.

Eksyitkö maailmaan? Katositko kokonaan?
Saiko joku sinut minulta maailmastain poistumaan?

Uskonut enää mä en, tokkopa koskaan näkisin mä sen.
Katseesi iloisen..... sinun, naisen onnellisen.

Sä menit, nauruasi muistelin.
Sä menit, silmiäsi katselin.
Vaikka sä menit - siinä sä olit
Mielessäni.

Sä menit..... - palataksesi.
Sä menit - lopulta vain palataksesi!
Ja vaikka sä menit, silti muistit mut - ja tulit.
Viereeni!

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Vielä tänään ei ollut sen aika.
Ei!
Vielä huomennakaan ei ole sen aika.
Ei!
Eikä ollut eilenkään.....

Vaan koska onkaan aika sen?                             

Hetken .... juuri sen.

Ken tietää, kuka kertoo?
Sitä selville saada ei voi.

Moni utelee, moni pohtii...
joku ääneenkin kyselee, turhaan arvailee!

Vielä tänään ei ollut sen aika.
Ei!
Vielä huomennakaan ei ole sen aika.
Ei!
Eikä ollut eilenkään....

Tuokio menee, toinenkin.
Aika kulkee kuitenkin.
Etenee hetket toisiin - tulee tunteja uusii.

Vaan...
Vielä tänään ei ollut sen aika.
Ei!
Vielä huomennakaan ei ole sen aika.
Ei!
Eikä ollut eilenkään....

Siksi odottaa vielä joutuu, ajassa olemaan....
tuokiota tiettyä vartoamaan.
Siihen saakka joutuu vain sanomaan:

Vielä tänään ei ollut sen aika.
Ei!
Vielä huomennakaan ei ole sen aika.
Ei!
Eikä ollut eilenkään....

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
-------------------------------------------------
Uutta materiaalia:

Hiljaa olin oloissani omissa, hiljaa.... vain elin.
Tein omiani, tein töitäni.... ahkeroin ja olin.

Illan jälkeen kohti kotia, taas sinne - yksin.
Ilta illan jälkeen.... ilman toista, ilman mitään - elämää, värikästä - moista.

Vaan olipa arvalla uudella kohdalleni jotain tarjota.
Sain kutsun luokse erään.... luokse hänen.

Kiireellä vain kotona käynti, sitten suunnan uuden autoni näytti.
Matkaan vauhdilla luokse toisen, elämää monin tavoin samalla tavalla nähneen.

Ilta iloinen, ilta kahden, ilta minulle - erilainen, silti toivotunlainen.
Eikä kiirettä ollut pois, enkä päässyt edes ois.

Taisi sittenkin elämässä olla jotain....... tulossa......

----------------------------------------------------------------------

Hän oli kaukainen haave, vain kuvana mielessä.... tuo nainen.
Häntä halusi niin moni - todella moni.
Hän oli silti tavoittamaton, vaikka niin lähellä monia.

Häntä haikaili ja hänestä haaveili myös tuo yksi mies.
Yksi, monien joukossa.
Oli tavannut hänet, oli jutellut hänelle, oli hymyn saanut häneltä....
- ja tämä jo luuli, että hän saattaisi tuon naisen saada lähemmäksi - elämäänsä.

Vaan nainen vain kierteli, kiusoitteli.... hymyillään ja sanoillaan miehiä vietteli.
Silti kukaan ei halunnut muuta, kuin saada tuon naisen itselleen... omakseen.

Hän oli nainen, unelmien kohde satumainen.... silti aito ja kaunis.... niin kaunis.
Haaveiden, tavoittelujen ja ihailujen kohde - niin monien.
Myös tuon yhden miehen.... - niin myös tuon yhden miehen.

Ja kävikin niin, että kerran tuo mies naisen lähelleen saikin.
Oli onnesta pakahtua sydän miehen! Oli onnenkyynelissä silmät hänen!
Oli miehellä se, mitä niin moni halusi - ja nyt ne häneltä sitä kadehti

Vaan ei kaikki ollut sitä, mitä mies luuli.
Ei todellakaan - ei lähellekään - ei.
Nainen oli käsittämättömän kaunis, viettelevän houkutteleva....vaan....
sisällä asui naisessa muuta, mitä pinta kertonut ei - ja se miehen tuon
lähes ikuiseksi turmioon vei!

Ei ollut onni puhdasta, ei sydän avoimen vilpitöntä, ei tunteet avoimia....
Kohteli nainen miestä tuota julmasti, vain omaa itseään palvellen.
Ei miestä huomioinut, ei siitä välittänyt.... vain kaiken itselleen käänsi.

Lopulta heräsi unestaan, elämässään, tuo mies. Tajusi tuo, hänestä olisi irti päästävä!
Nainen olikin toista, mitä esitti - ja mies viimein lähti, pääsi irti ja pakeni.
Ja muuttui tuo kuva naisesta tuosta, ihailusta - halutusta.... kaikkien haaveilemasta....
miehellä tuolla, yhdellä.....

Vaan oli jo seuraava naisella mielessä!
Onneksi oli rohkeutta tällä entisellä miehellä.... mennä kertomaan, mitä
tuo nainen oikeasti olikaan - ja vähitellen sana levisi, tarinaa tuota - miehen elämää
hiljaa kerrottiin.... - ja kuva muuttui naisesta, särkyi illuusio puhtaasta, niin kauniista.

Eikä enää ollut ketään, ketä häntä halusi - häntä, naista niin kaunista - kaipasi ja janosi.

------------------------------------------------------------------------------

Äitienpäivä ja viikonlopun touhuja.

Näin sitä taas on hetki edetty eteenpäin ja täytyy sanoa, että onpa ollut taas mielenkiintoinen
viikko kaiken kaikkiaan. Ei ihan jokaista yksityiskohtaa viitsi alkaa selittämään, koska siinä
olisi ihan tarpeeksi luettavaa..... mutta sanotaan näin, että auton kanssa säätöä (juu, toimii se!) ja
kotona jopa ahkerasti siivosin parina päivänä, alkoivat noi villaNORSUT sen verran käydä jo päälle, että piti pistää ne matalaksi ja samalla muutenkin siistiä asuntoa.

Sitten tuli eteen  perjantai, joka oli kerrankin mukavasti vapaa!
No ohjelmaa sille illalle oli sen verran paljon, että huh-huh.... alkoi jopa itselleni yllättävän
varhain, eli jo ennen 08 aamulla (joo-joo, siellä jo moititaan, että olen unikeko jne.), mutta
kun nukkumaan pääsin tuossa 03.30 tienoilla, niin ennen kahdeksaa ylös pääseminen on
melkoinen temppu itselleni!
Ihme kyllä, koko päivän pitkälle lauantain vastaiseen yöhön saakka jaksoin mainiosti,
hyvä minä.... tapu-tapu.

Nyt tänä pyhänä tuli muistettua äitiä ja kun tuossa hiljaittain olin hieman "unohtanut" hänen
syntymäpäivänsä, meni sitten kaksi asiaa yhdellä kerralla. Onneksi parempi myöhään, kuin
ei milloinkaan. Lahjakin näytti miellyttävän, no niitä olen osannut aina ostaa.

Ja nyt sitten odottelemaan, mitä tuleva viikko taas on tuomassa elämääni.
Toivottavasti ei enää ainakaan nyt mitään negaatioita, niitäkin kun oli menneessä viikossa
hieman......... ehkä se on niin, että elämässäni on pakko olla se tietty määrä huonoa,
ettei tule liian hyvä olo!
......................................................................................................

Sain herätä hiljaa, katsella sinua siinä lähellä!
Sain katsella..... hymyillä.... seurata untasi siitä sivusta... hymyillä.
Tuntui hyvältä - niin hyvältä.

Kello tikitti, mitä aika lie olikaan.... - sillä väliä ollut ei,
vain kun oli tuo hetki: Sinä siinä, vierellä - unessa, levollisessa.....
siinä hetkessä, luonani - minun vierellä!

https://www.youtube.com/watch?v=oKVW14ORZIU

Nousin siitä hiljaa, varovasti - etten vain herättäisi sinua.
Hieman käännyit, äännähdit..... säpsähdin.... mutta et, et unestasi herännyt!
Hyväilin kevyesti hiuksiasi ja huuliltani lähetin suukon poskellesi.

Menin keittämään kahvia, hyräilin jotain mielessäni ja tunsin oloa kevyttä, ihanaa.
Aamu olisi mitä kaunein, katsahdin ulos ja näin auringon paistavan
- aivan kuin se olisi paistanut vain minulle, vain ja ainoastaan minulle.... - ja sinulle.

Sain kaiken valmiiksi ja hiivin vierellesi sänkyyn.
Katselin hetken sinua, hymyilin..... sitten hitaasti laskeuduin yllesi ja painoin huuleni otsallesi.
Suutelin kerran - suutelin toisten kerran, kädellä kevyesti, hentoisesti kosketin poskeasi
ja sinä avasit varovasti silmäsi. Katseemme kohtasivat ja kiedoit minut haukotellen
hellään halaukseen. Suutelimme..... tunsimme, että siinä oli hyvä olla.

Miksi vain ei aiemmin ollut näin? Miksi? Sitä ehkä sydämet kyselivät..... miettivät.
Kerroin aamupalasta valmiista ja sinut hymyilemään entistä enemmän sain.
Siitä lähti aamu kaunis, päivän ihanan - meidän!
---------------------------------------------------------------------------------

Olin ollut jonkin aikaa tuossa kuppilassa.
Paikka nuhjuinen oli elämää nähnyt jo vuosikymmeniä ja kokenut kaiken.
Mietin siinä hiljaa juodessani lasiani tyhjäksi, mitä kaikkea tässäkin paikassa oli
ollut ja tapahtunut...... kun joku keskeytti minut, tai häiritsi ajatteluani.

https://www.youtube.com/watch?v=bplsjCHGQ04

- Mikä miestä noin mietityttää?
Katsahdin kysyjää. Vierelleni oli tullut nainen, tummiin pukeutunut.
Selvästi sellainen, joka ei paikan tyyliin oikein tahtonut sopia - ainakaan mielestäni.
Kerroin vain mitä olin miettinyt ja hän istahti vierelleni.
- Mielenkiintoista, oikeastaan kukaan ei ole koskaan minulle sanonut että
näkee paikan näin. Hän katsahti syvälle silmiini hieman hymyillen samalla kun sanoi tuon.
Kysyi, saisiko jäädä seuraan ja enhän minä kieltäytyä voinut!

Pääsimme mietteistämme hyvään keskusteluun ja kuvittelimme vaikka mitä,
mitä kyseisessä paikassa olisi saattanut vuosien saatossa tapahtua. Oli rakkaustarinoita,
oli katkeria eroja, oli nurkkapöydässä piilossa kaikilta oma korttirinki, pieniä riitoja ja
joskus hieman isompiakin. Joku sammunut, joku ottanut ensikännit jne.
Nauroimme tarinoillemme ja huomaamatta ilta eteni.....

Jossain vaiheessa keskustelumme kääntyi meihin. Hän halusi tietää, miksi olin tämän
kapakan nurkkapöydässä, hieman elämää nähneessä. En kuulemma ollut ollenkaan
sellainen, ketä täältä voisi löytää. Samaa sanoin hänestä ja hän naurahti ääneen.
- Voi, tämä on pakopaikka arjesta, siitä kliinisen kiireisestä. Tänne on hyvä tulla istumaan,
pois niistä ympyröistä, joissa joutuu olemaan päivästä toiseen.
Hänen vastaus oli kuin sydämestäni sanottu! En ollut uskoa, että joku toinenkin ajatteli noin.

Kysyin, mitä hän sitten etsi täältä.
- Jotain, mitä menettänyt olen.... mihin uskoin aiemmin - liikaakin.
Hän paljasti samalla vastatessaan käsivartensa ja ymmärsin sanat nuo.

Hän oli menettänyt joskus, syystä tai toisesta, rakkautensa.
Näin, että häntä hieman hävetti näyttää tuota tatuointia minulle.
- Kaunis, todella kaunis.... kuten sinäkin.  Hän painoi hieman ujostellen päätään alaspäin.
- En minä nyt niin kaunis ole, kai.... enää. Hän vastasi, mutta sanani selvästi miellytti.

Kerroin, että itsekin olin kokenut rajun menetyksen juuri rakkauden saralla, tosin siitä oli
jo hieman aikaa ja olin sisältäni saanut jo kivut ja tuskat ravistettua pois ja osasin katsella
eteenpäin - huomaten, mitä kaikkea maailmassa oikeasti olikaan.
Hän kyseli minulta hieman enempi ja kertoilin, mitä osasin..... vaan sitten....

Valomerkki!

Katsahdimme hieman pelästyneenä toisiamme.
Tähänkö tämä jäi?
Nousimme, autoin hänelle takin hänen päällensä ja poistuimme ulos.

Emme sanoneet mitään, kuin huomaamatta kätemme ottivat otteen toisistaan
ja lähdimme kävelemään sanattomina..... hämärällä kadulla.... katseemme vielä kohtasi,
hetken pysähdyimme.... annoin pienen suudelman, muuta ei tarvittu...
Ja jatkoimme matkaa, mistä saattoi tulla pitkä - yhteinen.
----------------------------------------------------------------------------

Hänellä oli ollut takana yö - erikoinen, mystinen.
Hän kertoi minulle hieman jännittyneenä, mihin olikaan joutunut.
Ja mitä enemmän hän avautui, sen enemmän ja enemmän hänen tarinansa
uskomattomalta kuulosti.... mutta hänestä näki, hän ei valehdellut - ei kyennyt.

Hän oli lähtenyt eilen töistä normaalisti. Kaupan kotiin, tehnyt ruokaa ja
hetken katsellut jotain tylsää tv-ohjelmaa.

Lopulta hän päätti, että nyt saa jäädä tuo ainainen joka ilta kotona istuminen
ja hän päätti lähteä ulos. Oli kiertänyt ensin yhdessä kauppakeskuksessa ja
poikennut erääseen kahvilaan kahville ja siellä se sitten oli sattunut!

https://www.youtube.com/watch?v=4W87XWCzTZw

Viereisestä pöydästä oli tullut hänen luokseen tuo nainen.
Hän oli mykistynyt saman tien! Naisen ilmestys oli lumonnut hänet, mutta
samalla hän tunsi jotain pientä.... jännitystä vai pelkoa.
Nainen oli puhunut hänelle matalalla, pehmeällä äänellä ja sanonut, että
oli odotellut jo jonkin aikaa häntä. Hän arveli ensin, että nainen oli erehtynyt, mutta
kun nainen kysyi että eikö hän sitten ollut se-ja-se, oli hän valahtanut aivan kalpeaksi.

Nainen oli sanonut, että he lähtisivät tämän luokse. Hän oli ihmetellyt, että miksi
mutta ei saanut muuta vastausta, kuin että sitten näet, kunhan oltaisiin perillä.

Kahvi jäi osittain juomatta. Hän nousi ja seurasi tuota naista, joka suuntasi
ripein, mutta tyylikkäin askelin ulos kauppakeskuksesta.
Vain pienen tuokion kuluttua he olivat tämän naisen kotona - ja millainen paikka se olikaan!

Hän tunsi, että nyt olisi edessä jotain mystistä ja jotkin hälytyskellot soivat hänen mielessään,
mutta kun nainen toi hänelle jotain juotavaa ja kehoitti juomaan sen, hän tunsi
koko kehonsa ja mielensä rauhoittuvan. Eikä hän enää halunnutkaan poistua, ei todellakaan.

Nainen lupasi kertoa, mitä hänelle tapahtuisi.... mitä elämä toisi tullessaan....
Olisiko hänellä onnea vai ei. Nainen lupasi, että onnea voisi olla, mutta se vaatisi uhrauksia.
Hän kuunteli jännittyneenä mutta myös kiinnostuneena tuon naisen kertomuksia.

Vaan mitä pitäisi uhrata, mitä antaa? Rahaako?
Nainen oli vain nauranut ja todennut, että ei mitään tuollaista.... ei todellakaan.
Vain: Sinut! Hänen piti luvata naiselle, että olisi vain tämän - kaikin tavoin.
Hän oli epäröinyt, meinannut poistua...mutta nainen oli hiljaa tullut hänen syliinsä ja
kuiskannut korvaan: - Et kai ensin haluaisi tietää, mitä saisit....?
Hän oli jäänyt..... illaksi, yöksi....ja jäänyt tuolle naiselle kokonaan!


Hän oli päässyt aamulla tuolta pois. Olihan hänen töihin päästävä.
Nainen tiesi, että hän tulisi taas illalla takaisin..... ja nyt tässä, minua vastapäätä
oli tuo mies.... hämmentyneenä, hieman peloissaan, mutta silti jännittyneenä odottaen,
mitä hänelle tapahtuu - mitä tuo mystinen nainen hänelle luo.

Vaihdoimme vielä muutamia sanoja ja sanoin, että jos hän tarvitsee apua, ottaa
yhteyttä minuun...... En tiedä, kuuliko hän loppuja sillä hänellä tuntui olevan kiire lähteä....
tuon mystisen naisen luo!
Vaan kuka tuo nainen oli? Sitä selville en saanut!
-------------------------------------------------------------------------------

Ajelin tiellä öisellä, aamu-usva oli hiljalleen nousemassa.
Katsahdin kelloa samalla kun haukottelin, se näytti viittä.
Olin matkalla kohti kotia...... matka oli ollut pitkä, raskaskin......

Ohitin tiellä muutaman rekan ja kuuntelin radiota.
Yllättäin näin edessäni valoja hieman enemmän..... hiljensin vauhtia ja
huomasin, että oli sattunut onnettomuus.... - tai siltä vaikutti.
Kaksi rekkaa oli pysähtynyt tielle, tai toinen oli bussipysäkillä ja toinen hieman
sen perässä... osin tiellä. Tien vierellä seisoi pari miestä. Hiljensin ja heidän
kohdallaan pysähdyin, avasin ikkunan ja kysyin onko kaikki hyvin.
- Joo ei ole, ei enää! Vastasi toinen.

Enempää kysymättä vedin auton parkkiin ja kävelin heidän luo.
Tämä minulle vastannut mies kertoi tarinaa toiselle ja pääsin nopeasti juonesta kiinni.

https://www.youtube.com/watch?v=muCVLlwLI84

Tarina riipaisi, sattui itseenikin. Paikalle ehti nekin rekat, jotka olin aiemmin ohittanut.
Nämäkin pysähtyivät paikalle ja ajurit tulivat paikalle hieman ihmetellen, mitä oikein oli
tapahtunut. Tämä kuski joka tarinaa kertoi, pidätteli kyyneliä ja hänen kaverinsa kertoi
näille juuri tulleille tarinan riipaisevan, enkä voinut itsekään olla huomaamatta, että
kyyneliä muutamia nousi jopa minun silmiini!

Viimein päätin, oli kai parempi lähteä matkaan... yrittää ajaa kotiin.
Haukottelusta ei ollut tietoakaan ja väsymys katosi kuin tuhka tuuleen.....
Olin hieman shokissa kuulemastani.... toivoin hiljaa, että tuolle kuljettajalle ei
enää sattuisi enempää ja hän saisi apua.

Ja aamu-usva peitti edessäni olevan tien.....


------------------------------------------------------------------------------

Sinä!
Juuri sinä.
Olit joskus jossain, mistä sinua en löytänyt.... en edes tuntenut.
Sinä!
Juuri sinä.

Sitten... jotenkin, kohdattiin..... hieman yllättäin - ja tavattiin.
Oltiin jotain... outoa, mutta jotain kaunista.
Sain tuntea, että oli elämässäni ystävä - rakkain!

https://www.youtube.com/watch?v=t0pJMVTXtPI

Sinä!
Juuri sinä.

Olitkin, olit.... siinä - ystävänä... sellaisena, jota olin etsinyt!
Sinä!
Juuri sinä.

Onnellinen  olin, mielessä - sydämessä...
sisällä sielussa.... Minä, mies - kokonaan!
Koska, oli ystävä rakas.
Sinä!....... - juuri sinä.

Nyt vain lähdit johonkin.
Et maininnut, miksi poistuit. Vain menit.
Sinä!
Juuri sinä.

Ja päivittäin odotan, hiljaa kaipaan.... kunpa palaisit - rakas ystävä.
Sinä!
Juuri sinä.
Ja tekisit taas minusta onnellisen.
-----------------------------------------------------------------------------