Raclette - paljon muutakin, kuin vain grilli! (ja jälkiruoka....)

 Ja hyvää vuotta 2022. No okei, ehkä paljon sanottu sillä edellinen vuosi ei jättänyt perinnöksi kovin kummoisia eväitä tälle vuodelle ja ei maailma paremmaksi muutu yhdessä yössä!

Mutta miksi aiheena Raclette? Olen jo vuosia sitten ihastunut kyseiseen grilliin ja jälleen nyt uuden vuoden herkut tuli valmistettua sillä, niin siinä syy, miksi kirjoitan tällä kertaa tuosta. (1.1.2022)

---------------------------------------------------------

Raclette -grilli on paljon enemmän, kuin vain juustoruoka, tai sen valmistamiseen tarkoitettu laite tai sillä nimellä kulkeva ruokailukokemus. Tämä Sveitsiläinen idea ja keksintö tehdä herkullista ruokaa on saanut myös jonkin verran jalansijaa meillä Suomessa ja oma arveluni on, että tuolla Keski-Euroopassa laskettelemassa käyneet turistit ovat olleet ne, jotka ensimmäisinä ovat tällaiseen keksintöön ja ruokailutapaan tutustuneet, jonka jälkeen alkaneet kysellä meillä kotimaassa raclette-grillejä kaupoista.

Yhtä kaikki, racleten syntyhistoria löytyy Valais´n alueelta. Alkujaan paikalliset olivat valmistaneet seuraavanlaista ruokaa: Avotulella oli valmistettu perunoita ja tikun tms. nokassa oli sitten myös pala juustoa, mikä otettiin pois tulen ääreltä kun se alkoi hieman sulaa. Tästä pehmentyneestä juustosta sitten raavittiin paloja perunoiden päälle. Tästä tuleekin idean nimi "Racler" mikä on Ranskaa ja tarkoittaa juurikin "raaputtaa". Nykyään ei kotioloissa juuri avotulta ole ja en ketään nyt ehdointahdoin suosittele takan ääressä (jos sellainen on) kokeilemaan onneaan. Tätä varten onkin sitten kehitelty raclette-grilli, mikä mielestäni on hieman vääristävä sana, kun miettii miten ruokaa valmistetaan.

Vaan ei se raclette ole pelkästään perunaa ja juustoa varten, se on paljon muutakin nykyään! Raclette grillillä voi tehdä paljon-paljon enemmän, uskokaa minua. Oikeastaan vain mielikuvitus ja omat ruokarajoitteet, jos sellaisia on, ovat rajoina racleten käytössä. Mutta yksi selkeä nyrkkisääntö kannattaa painaa alkuun heti mieleen: Kun ostatte lihaa, jota sitten grillaatte racletessa, muistakaa että ne eivät saa olla marinoituja tai muutenkaan maustettuja! Puhtaat tuotteet toimivat ehdottomasti parhaiten ja sitäpaitsi, kukaan ei halua kesken grillailun alkaa puhdistelemaan grilliä valuvasta marinadista tms.!

Itse grilli on kaksitasoinen. Päälitaso on varsinainen grillausalusta tai lähinnä lämpölevy. Tämän alapuolella olevalle tasolle laitetaan ruoka-aineita pienille pannuille, jotka sitten "työnnetään" grilliin ja annetaan ruokien kypsyä. Itse sanoisin, että sana "paahtaja" olisi osuvampi nimitys laitteelle, kuin grilli, sillä se tosiaankin paahtaa lihat jne. Grillejä on erilaisia -kokoisia, on pyöreitä ja neliskanttisia sekä soikeita, eli varmasti jokaiselle löytyy se sopiva omaan käyttöön. Eivätkä näiden hinnatkaan ole mitään "miljoonia", vaan raclette grillejä saa todella edullisesti ja näitä ei nykyään tarvitse etsiä mistään erikoisliikkeistä, vaan jopa isoimmat marketitkin myyvät raclette grillejä.

No nyt ollaan siinä vaiheessa, että grilli alkaa olla kuuma. Lämpölevylle levitetään kevyesti öljyä ja tätä tarkoitusta varten voi käyttää esim. silikonista "pullasutia". Useimmissa grilleissä lämpöä voi säädellä, eli ei ole vain on-off asentoa, mistä on todellakin suuri hyöty silloin, kun pöydän äärellä on useampia henkilöitä ja istutaan pidempään iltaa nautiskellen!

Kun olet öljynnyt lämpötason, voit eri alueille laittaa ruoka-aineita. Muistutan vielä: Lihat eivät saa olla millään tavalla maustettuja. Itse käytän kolmea erilaista lihaa: Naudan, possun ja kanan suikaleita. Myös kalkkuna käy hyvin. Mutta miksi suikaleita? Palat ja fileet valmistuvat huomattavasti hankalammin ja ne eivät oikein toimi tällaisessa "grillailussa", missä ruokia maistellaan, dippaillaan ja otetaan kaikkea aina vähän kerrallaan. Myös pekoni soveltuu hyvin, tosin älkää ostako sitä markettien halvinta pekonia, sillä tässä omakohtaiseen kokemukseen perustan sanomalla: Toistaiseksi paras pekoni on löytynyt Lidlin hyllyltä. (ei maksettu mainos). Kirsikka- tai luumutomaatit puolitettuina ovat myös loistavia ja niitä voi laittaa lämpeämään pienelle pannulle, joita grillissä sen koosta riippuen on 4-8kpl. Kesäkurpitsa, herkkusienet, katkaravut, paprika.... siinä muutama raaka-aine, mikä kelpaa raclette -herkutteluun loistavasti, niin ja patonki. Viipaloi patonki ja öljyä viipaleet ohuesti kummaltakin puolelta ja laita pannulle paahtumaan hetkeksi, voin luvata: Maistuu! Tätä tarkoitusta varten voit tehdä oman maustetun öljyseoksen, mutta tuota öljyä et sitten levitä lämpölevylle.

Siellä jo huudettiin raclette-juuston perään! No niin tietenkin. Tuo juusto tosin jakaa käyttäjien, eli ruokailijoiden, mielipiteet varmasti kahtia: Jotkut pitävät, jotkut eivät. Maku on todellakin erilainen, kuin jollain perus-edamilla ja se tuoksu.....se se vasta voi karkoittaa herkimmät hieman sivummalle. Itse käytän raclette juustoa toisinaan, mutta raclette -ruokia tehdessä voikin ja saa inspiroida. Kokeile leipäjuustoa, laita pienelle pannulle grilliin lämpeämään ja kippaa lautaselle. Toimii! Kannattaa kokeilla rohkeasti omien mieltymyksien mukaan, mikä maistuu ja on se omaan suuhun paras.

Racletella ruokaa tehdessä pitää olla aikaa! Tämä onkin mitä mainioin tapahtuma illanistujaisiin. Porukka pöydän ympärille, hyvää juotavaa ja yhdessä tekemisen iloa. Juomista voin sanoa sen verran, että en suosittele mitään kovin voimakkaita juomia (maultaan), jotta ne eivät vie ja peitä ruokien makuja allensa. Pehmeät puna- ja valkoviinit toimivat hyvin ja jos on oluen ystävä, niin jättäisin alkuun ainakin kovin voimakkaat tummat oluet sivuun. Mutta hei, mikä minä olen päättämään, kuinka kukin haluaa nauttia racleten äärellä olostaan. Nämä ovat olleet vain huomioita vuosien saatossa.

No nyt on lihat olleet jonkin aikaa lämpölevyllä ja uskokaa tai älkää: Kanasuikaleista on tullut aivan popcornin näköistä tavaraa. Tuo oli aikoinaan ensimmäisiä asioita, mikä minut hämmästytty racletessa. Tästä syystä käyttäisin mieluummin sanaa Raclette-paahdin, kuin -grilli. Lihat maistuvat aidosti paahdetuilta ja huomaamatta ne vain häviävät "parempiin suihin" sitä mukaa, kun niitä ehtii valmistamaan. Kannattaa välillä hengähtää, eikä syödä itseään kerralla täyteen, koska aikaa tällaiselle kokemukselle kannattaa varata. Jos joku miettii, voiko kalaa tehdä racletella, niin itse sanon että en ole voinut kokeilla kala-allergian vuoksi. Tähän varmaankin löytyy sitten netistä vinkkejä ja kokeilemalla selviää. Mutta mutu-tuntuma on sellainen, että esim. kirjolohisuikaleita (huom. maustamaton) voisi hyvinkin paahtaa grillillä.

Muistakaa öljytä aina välillä lämpölevyä. Helpottaa kummasti ruokien valmistamista. Ja vaikka alkuun näyttää siltä, että eihän tuollaisista pienistä "napostelukipoista" grilliin laitettavista raaka-aineista tule ateriaa, millä saa vatsansa täyteen, voin sanoa että kyllä tulee. 

Sitten vain jälkiruokaa tekemään ja itse ehdotan törkeästi suklaafondueta, johtuen kai siitä, kun olen "herkkuperse" enkä tarkoita ahterini mallia tai kokoa..... Tähän tarvitaan tietenkin fonduepata, näitäkin löytyy monenlaisia ja -kokoisia. Itselläni on pieni pata, joka lämpiää kätevästi lämpökynttilällä (hämärää valaistusta ja kynttilänvaloa....).  Se, mikä suklaa on parasta tähän tarkoitukseen, on jälleen makukysymys. Kuitenkin ainoa selkeä ns. nyrkkisääntö on se, että suklaan on oltava maustamaton tms. eli käyttäkää joko puhdasta maitosuklaata tai tummaa taloussuklaata, myös leivontasuklaa sopii. Kokeilemalla löytyy se oma suosikki ja toimivin. Kun suklaa on sulanut, siihen voi sitten dippailla oman makunsa mukaan hedelmiä ja marjoja. Banaani, mansikka, viinirypäleet, ananas, vesimeloni, persikka, mandariini..... kaikki nuo ainakin sopivat suklaafondue -dippailuun loistavasti. Niin ja mikä estää vaikka vaahtokarkkien käyttämisen.

Joten, suosittelen kaikille vilpittömästi raclette-grilliä sekä herkkusuille suklaafondueta! Tietty ei näiden kanssa joka viikko pidä ja kannata pelata, siinä alkaa nopeasti vaaka heilahtelemaan uusille lukemille.... mutta kun haluaa hieman arkeen extraa tai on illanistujaiset tms. niin nämä ovat mainioita juurikin tuollaisiin tarkoituksiin. Bon appétit!

-----------------------------------------------------------------------

Häät sulhasen tapaan - Suomi

 No niin, eli vaihteeksi ollaan kevyemmällä asialla liikkeellä. Älkää ottako kirjoitusta liian vakavasti ja sen ei ole tarkoitus olla loukkaava ketään kohtaan, joten toivottavasti nautitte tekstistä. (11.11.2021)

--------------------------

https://www.youtube.com/watch?v=gpeiuVL5hLs     

Ja heipä hei sinne kotikatsomoihin! Tämänkertaisessa jaksossa meillä on Timppa-Jaakko, joka vie vihille "pitkäaikaisen" tyttöystävänsä - jo ihan kolmen kuukauden seurustelun jälkeen. Kaunis morsian on Heli-Annukki, jonka edellisestä liitosta mukaan tulevat vielä 3 lasta ja hän odottaa juuri ensimmäistä heidän omaa yhteistä lastaan. 

Heli-Annukki on ammatiltaan somesisällön tuottaja-assistentti ja Timppa-Jaakko taas suoritettuaan ammattitutkinnon, oli n. vuoden ajan työttömänä, mutta nyt viimeisen kahden kuukauden aikana ahkeroinut valtuutettuna luonnonsuojelualueilla ja kaupungin puistoissa toimivana linnunpönttöjen tarkistajana. Kumpikin tekee toisinaan pitkää päivää ja usein kun Timppa-Jaakko, jota kaverit kutsuvat nimellä JaTi, onkin kotiin tullessaan täysin pönttö sekaisin! Eikä Heli-Annukin, tai tuttavallisemmin Helskun, pienet aamupahoinvoinnit ja lasten päiväkotiin viemiset kevennä yhtään tilannetta. Pari olikin laittaa suhteensa "jäähylle", mutta sitten eräänä aamuna Helskun ottama raskaustesti aiheutti hieman tilanteen uudelleen analysointia: - Joo, kyllä mä siin´ parit helvetit taisin huutaa kylppärissä, kun näin ne viivat! Mutta olihan tuota yritetty jo useampia kertoja.... ainakin JaTi:n sanojen mukaan.....

Mutta nyt Helskun pitää lähteä kolmeksi viikoksi pois heidän yhteisestä kauniisti rakennetusta kodista, jonka he olivat saaneet paikkakunnan vuokra-asunnoista vastaavalta taholta melkoisen nopeasti, tosin ehkä siihen asunnon saamiseen vaikutti se, että asuntoon piti tehdä melkoinen "peruspesu" ja remontti, että sinne pystyi muuttamaan ja kun JaTi sanoi, että hän voi laittaa paikkoja kuntoon, auttoi se asunnon saamisessa huomattavasti. No nyt tämä heidän oma "linnake", kuten he itse sitä kutsuvat, jää seuraavan kolmen viikon ajaksi siis JaTi:n hellään huomaan, kun Helsku lähtee lapsien kanssa vanhempiensa luo. -Tippahan tässä tulee ihan silmään! Helsku nyyhkii noustessaan autoon, jolla hänen isänsä oli tullut heitä hakemaan. - Toivottavasti JaTi ei juo heti kaikkia kaljoja kaapista tai muistaa sitten ostaa uusia tilalle, kun mä tulen takaisin kotiin tai se todellakin saa kuulla kunniansa. Mutta mitenkäs tuo alkoholi ja raskaus? No Helsku naurahtaa ja sanoo, että eihän hän nyt oikeasti ole ottanut, kuin kerran yhden sidukan sen jälkeen, kun huomasi olevansa paks.... siis raskaana.

Auton kurvattua pois talon kulmalta JaTi soittaa parhaalle kaverilleen Mosselle, jolla tuntuu aina olevan aikaa..... vaikka miehen pitäisi olla töissä. No pikkuseikat sikseen, Mosse ilmestyy paikalle ja kaverit pistävät tuulemaan: Aikaa kolme viikkoa ja aiheena JaTin:n ja Helskun häät! 

- Ensteks´ meidän pitää.....-Lähteä baariin! Keskeyttää Mosse ja pidemmittä puheitta kaverukset suunnistavat lähiökuppilaan, jonka vakionaamoja herrat ovatkin. Siellä tietenkin seuraan liittyy muutama muukin heppu ja illan edetessä ideat häistä alkavat saada mitä erikoisempia virityksiä ja ajatuksia.... Tässä vaiheessa tuottajatiimi päättää poistua taka-alalle ja sovittiin, että tullaan seuraavana päivänä siinä puolenpäivän aikaan katsomaan, miten homma etenee.

PIM-POM..........PIM POM..................PIM POM..........PIIIIM POOOOOM.........PIM POM PIM POM........ PIM POM PIIIIIIIM POOOOOOM....... JaTi:n hereille ja ulko-ovelle saaminen ei ollutkaan se maailman helpoin homma! Mutta kukas nainen tuolta heidän makuuhuoneesta kävelee ulos vain pikkuhousut... KAMERA KUVAA NYT TUOTA MAISEMAA TUOLTA PARVEKKEEN TAKAA! Jaahas, perästä tulikin Mosse! Hetken jo pelästyimme, että mitä täällä tapahtuu. No Mosse oli saanut jonkun "hehkeän" neitosen, jolla takana on loistava tulevaisuus, eli yhden pubiruusun mukaansa ja JaTi oli luovuttanut heille makuuhuoneen, päätyen itse sohvalle. No tämä naisoletettu (kyllä tuo vahvasti sellaiselta vaikutti - ohjaajan huomautus) saatiin ulos ja herroille kahvia nenän eteen.

- Joo siis tästä tää ny´niinku lähtee sit´! Joo, mää alan hakee sitä juhlamestaa ja sit´ pitää järkkää sinne jotain pyttistä tai muuta evästä. JaTi pohtii saaden Mossen jatkamaan, että viinaa pitää olla, joten ensitöikseen miehet varaavatkin laivamatkan Tallinnaan, samalle päivälle! No ei muuta, kuin hynttyyt ylle, vähän dödöä kainaloon, tukka taakse ja menoksi. -Eeeestiiii eeestiiii eeestiii.... kai paan siellä perkeleestiiiiiii! Mosse mylvii ja JaTi laskee nopeasti, että paljonko he voivat upottaa viinohin rahaa. Mutta ovatko herrat ajokunnossa? - Juujuu... mä en ottanut eilen kuin 2 bissee ja pari minttusnapsii ja me oltiin jo kympin jälkeen täällä. JaTi perustelee, jotenka mies rattiin, Mosse kyytiin ja menoksi.

Pojat ehtivätkin juuri ennen laivan lähtöä perille ja eikun suoraan pub... siis syömään. Täytyyhän sitä miehen välillä tankata suolastakin, muutenkin kuin tequilaa ottaessa..... (jos ymmärrätte). No muutama tunti ja laiva saapuu Tallinnan satamaan, eikä kauaakaan kun miehet kurvaavat ulos sen uumenista. Matka suuntautuu kaupungin laitamalla sijaitsevaan ostoskeskukseen, jossa aiemminkin on käyty, jotenka paikka oli tuttu ja eipä muuta, kuin sisälle ja ostoksille.- Paljos´ niit´ vieraita sit sillee niinku tulee? Mosse kyselee, lastatessaan olutlaatikoita pinoon. - Mmmm... joo, onhan niitä ainaki´ Helskun koko helvetin suku, eiku siis... ihan kivoja sen vanhemmat on ainaki´ en mää muist tiedä! JaTi pähkii ja saa lopulta arvioitua, että kai niitä juhlijoita on sitten sen verran, että otetaan vielä pari laatikkoa lisää. Lopulta kaikki oluet, siiderit, kirkkaat, tummat, konjakit, viskit, kuoharit ja muut oli ostettu ja lastattu autoon, jonka takajouset "kiittivät" runsaasti lisääntyneestä painosta! -Ja ny ei olla sit´ missään formularadalla, et aja sit vähä varovaisemmi´ takas satamaan, mitä kaahasit tänne! Mosse painottaa JaTille, kun nämä lähteävät takaisin kohti laivaa.

Mutta onneksi mitään ei sattunut ja kaverukset pääsivät takaisin laivalle ja oli hetki istahtaa kal...siis kahvilla ja pohtia, mitä kaikkea Helsku ehkä odottaa häiltä. - Se on sellanen mimmi, et jos joku juttu ei sit oo sen mieleen, ni se alkaa kimittää! JaTi paljastaa. Mosse repeää nauramaan ja hekotuksen lomassa saa kysyttyä, että senkö takia se kimittää joskus öisin, kun peiton helmat heiluu! JaTi tajuaa onneksi vitsin, eikä vedä "liikkuvia taakse" ja anna kevyttä käsipusua kaverinsa poskelle. 

Lopulta väsynyt kaksikko oli palannut JaTi:n ja Helskun asunnolle ja alkoi armoton auton tyhjentäminen, siihen tietty ilmestyi yllättäen avuliaita naapureita, jotka pientä kantopalkkota vastaan olisivat voineet myös kantaa jotain, mutta herrat kieltäytyivat tarjotusta avusta. - Onpa suppeita tyyppejä, mitä te oikee´ kuvittelette olevanne? Eräskin hieman väsyneen oloinen naapurin isäntä toteaa närkästyneenä tumpatessaan tupakan ulko-oven pieleen, vaikka tuhkakuppi oli metrin päässä.

Seuraavat pari päivää menivätkin sitten juhlapaikkaa etsiessä. Työtä vaikeutti se, että paikka ei saanut olla mitenkään liian "rahvaanomainen", mutta ei myöskään kovin kylttyrelli - kuten JaTi tuumasi. Samaan aikaan Helsku oli äitinsä ja morsiusneitonsa ja kaasonsa kanssa käynyt katsomassa hääpaikkaa, mikä olisi hänen unelmiensa häiden pitopaikka! - Oi, katso noita kattokruunuja! Eihän tuollainen edes mahtuisi meidän olohuoneeseen. Miten upeita nämä kattauksetkin ovat..... Siis APUAAA... mä varmaan pyörryn kohta! Helsku tiesi, että tällaiseen paikkaan hän ei varmaan pääsisi häitään viettämään, vaikka salaa sitä toivoikin. Vaan millainen paikka sitten JaTin kiikarissa oikein oli? No alkuun hän oli tarkistanut kaikki lähiseudun kartanot, juhlavastaanottoihin soveltuvat tilat, paikkakunnan parempien ravintoloiden kabinetit ja vaikka mitkä paikat, mutta mikään ei vain sytyttänyt miestä. Olikohan hänellä ollenkaan ajatusta siitä, millaiset häät hän haluaa Helskulle tarjota?

Lopulta muutama vaihtoehto alkoi vaakakupissa painaa enemmän, kuin toiset. Eräs vaihtoehto, varsinkin hintansa vuoksi, alkoi kiinnostamaan häntä ja lopulta kävi niin, että JaTi teki varauksen juhlapaikasta 380 euron hintaan - ja paikka on vielä järven rannalla. - Oleks´ sä nyt aivan varma, mitä tuli tehtyä? Mosse tosin epäröi, mutta JaTi oli onnensa kukkuloilla. Hän oli laskenut, että hääpaikkaan menee vähintään 500-800 euroa, mutta nyt päästiin edullisesti. Seuraavana olikin sitten aika lähteä katsomaan pukua päälle ja eikun etsimään "parempaa Seppälää", joten paikalliseen kauppakeskukseen vain ja oikeaa boonuskorttia vilauttamalla sai vielä vähän alennustakin. - Mul ei oo ollu pukua päällä sen jälkeen, ku pääsin ripille! JaTi tunnustaa samalla kun kehuu, että pukuhan tuntuu kuin mittatilauspuvulta... kyllä hän sellaset tuntee! Samaan aikaan Helsku on käynyt katselemassa morsiuspukuja kaasonsa ja äitinsä kanssa. Morsiusneito ei jaksanut nyt lähteä matkaan, kun oli edellisenä iltana kän..... kaatunut hieman ja paikat olivat kipeät. - Voi tää olis´ niin mun makuuni! Tässä olis ihan kaikki sillee upeesti, nää timantit ja tollaset kultaset langat nois pitseissä... voi apua, tää on... mä alan koht´ itkeen!" Helsku oli selvästi löytänyt unelmiensa hääpuvun (yllättäin liikkeen lähes kallein, mutta jätetään tämä nyt mainitsematta). 

Vaan mitäs herrat tekevät? Jaahas, keittiön pöydän ääressä istuu kaksi tuimailmeistä kaveria, kunnes ovikello soi. Paikalle ilmestyy heidän kaveri Timo-Iisakki, tai tuttavallisemmin Tiiseli. Tämä oli jo lähiöbaarissa ollut mukana ideoimassa häitä ja oli luvannut tulla auttamaan ja apu olikin tarpeen. JaTi oli lukossa, nenän edessä oleva "To do" lista oli koruttoman pitkä ja aikaa oli vähän......- Sun pitää vähä nyt niinku sillee .... siis niinku.... mikä se sana on... kun pitää..... ottaa...... - Teräviä! Ehdotti Mosse. -Eikun siis... pitää ottaa... ja terästäytyä, siis karpata, eikun skrapata.. skarpata! Olikohan Tiiselin änkyttämisen syynä kameroiden läsnäolo, vaikea sanoa. Sanoista tekoihin ja netti auki! Juhla-asut, muotiliikkeet, morsiuspuvut, seksiasusteet.... heeetkinen - mitenkäs tämä liittyy nyt kuvioon? Pojilla lähti ehkä ajatus hieman "lapasesta", mutta nopeasti palattiin ruotuun ja löydettiin netistä liike, josta voisi Helskulle löytyä se oikea asu häihin, jotenka ylös-ulos-autoon-ja-menoksi.

- Onks tossa ny niinku sellasta, mitä se on... toi alaosa kun on noin iso? Tiiseli mietti, nähtyään ensimmäisen morsiuspuvun, jota JaTi mietti. - Juu, ei tuo ole hyvä, se kerää kaikki roskat mukaansa! Eikä tos tuu Helskun rinnatkaa sit esille silleen mitä mä haluun! Jotenka puku vaihtoon ja toista esille. Ja sama rumba jatkui ja jatkui.... Lopulta liikkeen omistaja tuli kertomaan, että liike suljetaan 10min kuluttua ja jos herrat nyt siinä ajassa löytävät mieleisen morsiusmekon, saavat he sen reilulla alennuksella, että ... hopi hopi. (taisi ilmeistä päätellen haluta heput ulos ja nopeaan - ohjaajan huomio). Ja löytyihän se: Kurvikas, tyköistuva, selästä avoin ja runsaasti povea esille tuova luomus ja kaupat tehtiin pahemmin enempiä kyselemättä!

Seuraavat pari päivää menivätkin JaTi:lla siihen, että hän yritti löytää jostain tahoja, jotka huolehtisivat ruokatarjoilusta. Oli ajatellut, että muutamat kaverit voisivat pienellä korvauksella tulla vähän kokkailemaan ja kaatamaan juomia, mutta yllättävästi kaikilla oli kiire juuri sinä päivänä! Joten ei muuta, kuin pitopalveluiden palveluksia kyselemään ja lopulta löytyikin yritys, jonka kalentesiin kyseinen päivä sopi. Menu pyrittiin tekemään mahdollisimman yksinkertaiseksi, koska "ei näistä mitään kuninkaallisia häitä ny tule", kunte JaTi oli puhelimessa pitopalvelun pitäjälle kertonut. Pienen keskustelun jälkeen hän huomasi, että 3400 euroa katosi hääbudjetista, mutta se homma olisi hoidossa! Parasta tuossa oli vielä se, että pitopalvelu extrana, hieman häälahjana, lupasi tuoda itsetehtyä kiljua pönikän verran ja sekös JaTia ilahdutti suunnattomasti. 

Häät lähestyvät. Helsku hermoilee, hän ei ole kuullut mitään, koska ja missä häät ovat.... edes kaaso tai itsensä kuntoon saanut morsiusneitokaan ei ole kuullu vihiä juhlista. Olisivatko pojat unohtaneet tehdä kutsut? Ehei, tässä he askartelevatkin niitä keittiön pöydän ääressä ja silppua on! Mutta mitä ihmettä he oikein väsäävät? No niin... eli sanomalehdistä leikellään sanoja ja kirjaimia ja niistä yhdistellään sitten lauseita, jotka liimataan jo esitaiteltuihin kortteihin, jotka oli leikattu isommista värikkäistä arkeista. Kaikesta säheltämisestä ja sotkusta huolimatta homma tuntuu sujuvan, ehkä osasyynä on se, että pöydällä näkyy olevan myös nesteytykseen tarkoitettua punaviiniä parikin pulloa. - Nää ny´ on vähän enempi vain koristeena, mutta pitäähän meidän tietää mitä me ostettiin Tallinnasta, niin maistellaan ihan vähän tässä samalla. JaTi kertoilee ja kiroaa, kun liimasi taas sormensa yhteen.

(Mainoskatkoilla näytetään närästyslääkemainoksia, pikkuhousunsuojamainos ja henkivakuutusmainos)

Seuraavana päivänä JaTin kotona on hiljaista porukkaa. Kolmikko (hän, Mosse ja Tiiseli) eivät kykene juurikaan edes kommunikoimaan, jotenka tuli valitettavasti tauko kuvauksiin. Palaamme myöhemmin.

No niin ja sitten taas mennään..... JaTi tajusi, että aikaa ei ole enää tuhlattavaksi, koristeita ei ole vielä ollenkaan ja sormuksetkin pitäisi ostaa, vai voisiko ne tehdä itse? Tämä idea sai myös kavereiden kannatuksen, jotenka ei muuta, kuin läheiselle metallipajalle, missä tuttu jäppinen Uolevi oli töissä. Tämä ehdotti, että otetaan ja sahataan ohuesta kupariputkesta sormus, poltetaan hieman pintaa ja hiotaan. Sillä siitä saisi todella erikoisen näköisen. JaTi oli tyytyväinen ideaan ja ei muuta, kuin tuumasta toimeen ja Uolevi hommiin.... No, muutaman tunnin vääntämisen, voimasanojen runsauden ja hikoilun jälkeen tämä olikin saanut jotain aikaan ja tuli esittelemään JaTi:lle tuotoksiaan. - Siis toiko se nyt sitte´silleen on? Saaks siihen tehtyä mitenkää kaiverruksia, kun ne on oltava? Uolevi ei siihen pystynyt, joten pojat ottivat tämän tekeleet mukaansa ja kurvasivat kultasepän liikeeseen. Siellä menikin jo selittämisessä sen verran aikaa, että... lopulta kultaseppä ymmärsi asian ytimen ja lupasi yrittää, mutta sanoi, että ihan ilmaista lystiä tämä ei ole kuitenkaan. Kuitenkin lopulta näissä kuparisormuksissa oli sitten myös kaiverrukset ja JaTi huokaisi helpotuksesta.

Helsku taas oli jutellut kaasonsa ja äitinsä, sekä tuon hieman väsyneen morsiusneitonsa kanssa, siitä millaisen sormuksen hän haluaisi saada. - Se olis sit kultanen ja siin vois olla sit´ sellane pieni punane rubiini, eikä kirkas!" - Mutta ku´ rubiinit on aina punasia.! Äiti ohjeisti. -Ai on vai? Mä oon luullu et niitä saa sillee ihan kaikkii värei, niinku kultaakin on valkokultaa ja ruusukultaa. -Mut hei, me ei tiedetä vieläkää juhlamestaa tai edes miten sinne mennää ja koska! Kaaso yhtyi keskusteluun.

Kuljetus olikin JaTin seuraava ongelma, sillä kaikki tilataksit ja muut olivat pahasti ajossa tuona päivänä. - Sellasta limusiinii mä en voi ottaa, ku se ei pääse sinne juhlamestaan ajaan! Yhtäkkiä Tiiseli karjaisee, että hänellä on ratkaisu asiaan ja kiihkeästi mies kertoo JaTi:lle ideansa, mikä selvästi ilahduttaa tulevaa sulhasta suunnattomasti. Nopeasti puhelin käteen ja soitto.... ja jokusen minuutin kuluttua kuljetuspuoli niin morsiamen seurueelle, kuin muullekin juhlaväelle oli hoidettu. - Ja tämän kunniaksi otetaan yhdet kal.....kahvit, pistetäänpä pannu porisemaan!

On enää pari päivää häihin ja sulhanen oli Tiiselin kanssa käynyt ostamassa myös kaasolle ja morsiusneidolle kauniit mekot, ainakin ne.... no miehet tykkäävät! Mossella oli oma ohjelmansa, käydä ostamassa koristeita ja parin tunnin kuluttua mies kurvaakin JaTin luo tyytyväisen näköisenä. - Katos kun näin ilmotuksen, että yks liike lopettaa niin mä sain sieltä kaikkee tavaraa ihan ilmatteeks ja sitten kävin vain ostamassa noita härpäkkeitä ja muuta vähä lisää! Ja kyllä sitä tavaraa autossa olikin. Mosse, josta oli värvätty myös bestman ja Tiiseli, saivat myös hieman siistimmät vaatteet juhlapäivään, vaikka mitään kalliita pukuja ei heidän "kostyyymiin" hankittukaan. Kaverit olivat kuitenkin tyytyväisiä. ...Vaan olivatko kaaso ja morsiusneito omiin asuihinsa? - Siis mikä tää riepu on olevinaan? Jos mä heitän tän päälle, nii eihän tää edes peitä... kato ny, mun pylly lähes paistaa täältä!- Mun tissit ainaki tulee ihan liikaa täst´ ulos, miten mä voin istuu nätisti tää päällä! Ja siis soitti JaTi:lle, joka huokaisee ja kertoo, että nyt ei ole rahaa eikä aikaa vaihtaa asuja. Jos naiset haluavat muuta, saavat ostaa itse. Tämä taas ei käynyt kaasolle, eikä morsiusneidolle, jotenka he päättivät, että laittavat jotain omista hieman lisää asuun, etteivät aivan puolialasti kulje.

On hääpäivän aatto. JaTi ja kaverit ovat koristelemassa juhlapaikkaa, kun tulee puhelinsoitto! Missä kutsut ovat? -Perkele, ne on siellä olohuoneen pöydällä! Mosse lähtee vauhdilla hakemaan niitä ja toimittamaan kaikille kutsutuille.Ensimmäisenä tietenkin morsiamelle, joka saa raivokohtauksen! -Siis MUN häät ovat HUO-MEN-NA ja mä en ole edes polttareit pitäny`!!! Mitä vit.....ua! Ja taas puhelinsoitto JaTi:lle, mikä meneekin vastaajaan.... JaTi on "kadonnut". Pulssi nousee Mossella, verenpaine Helskulla, kaikki muut ovat peloissaan hiljaa, lopulta JaTi vastaa, oli akku loppunut. -Ai mitä, siis polttarit? Okei, sano niille että infotaan parin tunnin päästä.

JaTi ottaa asian hoitoon samantien, jättäen Tiiselin koristelemaan juhlapaikkaa. Onneksi Mosse ilmestyi sopivasti paikalle ja homma eteni rivakasti. Mutta miten morsiamen polttarit? JaTi soitti tuttuun paikkaan ja kysyi, onnistuisiko pieni extraohjelma ja näppärästihän tuo toteutui, jotenka huojentuneena hän laittoi Mossen soittamaan morsiamelleen ja kertomaan ilouutisen: Polttaripaikka on varattu ja maksimissaan 4 henkeä JaTin piikkiinsä pääsee juhlimaan.Helsku ei tykännyt henkilörajoituksesta, mutta ymmärsi lopulta, että aika on kortilla, kuten varmasti rahatkin. Parempi tuokin kuin ei mitään ja toiset voivat liittyä seuraan halutessaan. Päivä alkoi taipua alkuiltaan, kun Helskua ja tämä seuruetta tultiin hakemaan polttareihin. JaTi oli saanut paikkakunnalla invataksia ajavan herran kiinni, joka kyyditsi nelikon.... niin, pienen mutkan kautta heidän lähiöpubiin! JaTi oli sopinut sinne ohjelmaa, ensin oli bingo (mitä Helsku inhoaa), sitten beer pongia ja vieläpä Helsku vietiin keittiön puolelle veivaamaan pitsataikinaa ja heittelemään pitsalättyjä ilmaan. Siitä hän onneksi piti ja lopuksi henkilökunnan avustuksella hän paisteli seurueelleen ja vähän muillekin pitsoja.

Entäs poikien polttarit? Jaahas, olohuoneesta kuuluu meteliä.... kas kas, täällä pelataan pelikonsolilla NHL:lää ja meno sekä meteli on sen mukaista. No luulisi, että seuraavana aamuna ovat ainakin ajoissa hereillä, kun eivät ole riekkumassa pitkin kyliä.....

On hääpäivä ja aamu on jo pitkällä. Helsku oli käynyt jo kampaajalla, minkä JaTi tietenkin oli unohtanut hänelle tilata. Onneksi Helskun äiti oli ollut valppaana ja hoitanut asian. Meikkaamisen hän sanoi hoitavansa itse, sillä ei ollut koskaan tottunut siihen, että joku sörkkii hänen kasvojansa. Mutta hääasua ei oltu vielä sovitettu! Se tuotiin poikkeuksellisesti Helskulle kotiin ja hän pääsi nopeasti sovittamaan sitä. - Mitä ihmettä tämä meinaa? Siis tällainen makkarankuori mulle nyt päälle ja mä ku oon paksuna, nii tää mun maha sit näkyy kaikkialle, joo mä näytän tosi porsaalt´ et kiitti vaa! Helsku raivosi, huomaten samalla, että asu oli myöskin rohkealla kaula-aukolla varustettu ja selästä avoin. -En mä ny tällaisella voi lähtee, siis mä palelen muutenkin aina! Onneksi puvun tuojalla oli muutama näppärä kikka, millä asua voitiin hieman muokata nopeasti ja Helskukin saatiin rauhoittumaan.

Sen sijaan JaTi ja kaksi muuta herraa ovat ehkä aavistuksen väsyneitä, sillä pelaaminen kesti aina aamuviiteen saakka ja sen kyllä huomaa! Mutta ei auta itku markkinoilla, nyt ei ole aikaa hukattavaksi, vaan tossua toisen eteen ja toimintaa. Kaikki loput tarpeelliset tavarat mukaan ja juhlapaikalle. Siellä olikin jo pitopalvelun väki aloitellut toimiansa, jotenka JaTi:lla alkoi vatsassa tuntua siltä, että hän todellakin on menossa naimisiin,,,, eikä tämä kolmeviikkoinen olekaan ollut mitään leikkiä.

Mutta mitä kuuluu morsiamelle? Hän ja toiset ihmettelevät yhä kutsua. Siinä ei mainittu paikkaa, vaan ainoastaan aika, milloin heidät noudetaan. No salaisuushan tuo pitääkin olla loppuun saakka ja mitä lähemmäksi määräaika tuli, sitä hermostuneempaa väki alkoi olla. Lopulta kello kilahti 13.00 ja pihalle piti kurvata kyyti, mutta mitään tai ketään ei näkynyt! Alkoi kynsien pureskelu, jos niistä nyt enää oli mitään jäljellä. Tässä vaiheessa Helsku näki myös kaason ja morsiusneidon asut ja hän oli pyörtyä! -Siis onks´ noi tilattu jostain seksishopista? Ai kamala, ihan pornoa! Miten te voitte....? Samassa ulkoa kuului torven törähdys, kyyti oli tullut. Pihalle oli kurvannut vanha vihreä Hiace, minkä kyytiin heidän piti mennä.- Mitä vit...a? Siis onks tää mun hääauto? Mä en mene tollasen paskan kyytiin! Lopulta Helsku istahti isänsä autoon ja toiset taas Hiaceen, matka kohti hääpaikkaa alkoi...

Matkalla ohitettiin muutamakin kaunis paikka, jossa häät voisi järjestää, mutta mihinkään ei pysähdytty. Helsku alkoi olla ymmällään, kun he seurasivat Hiacen etenemistä. Juhlapaikalle oli jo muuta juhlaväkeä tuotu ja kaikki olivat hämmentyneinä, että mikä tämä juttu on! Lopulta morsian ja muu seurue ilmestyi paikalle ja sitten se ensimmäinen huuto.... tuotantoyhtiön desibelimittari sanoi POKS! Oltiin kauniin järven rannalla, luonnon keskellä ja aukealle paikalle oli pystytetty jokunen armeijan puolijoukkueteltta! Yksi niistä oli koristeltu ulkoapäin erityisen runsaasti, eli siellä varmaankin olisi sitten vihkiminen ja siihen telttaan Helskua lähdettiinkin viemään. Teltassa, valolyhtyjen loisteessa, JaTi odotti pala kurkussa, mitä tulee tapahtumaan.... Helsku tuli viereen, katsoi tätä hiljaa, mutta katse kertoi sitäkin enemmän! Muuta väkeä tuli telttaan niin paljon kuin mahdollista ja pappi aloitti vihkimisen. Tällöin Helsku otti varovasti JaTia kädestä kiinni, hän tärisi.....

Lopulta he saivat sanoa "Tahdon!" ja näin tuo kiihkeä "pitkä" yhdessä oltu aika sai sinettinsä ja heistä tuli onnellinen aviopari! - Mutta mikä tää juttu on? Tänne metsän keskelle jotain telttaa ja sit tääl niinku pitäis bilettää? Sä et kuitenkaa ole muistanu edes ohjelmaa hankkii tai sit taas on jotai per....bingoa! JaTi huokaisi kertoakseen, että kyllä heillä ohjelmapuolikin olisi kunnossa, kunhan Mossen kaveri ehtii tulla paikalle, se lupas esiintyy ihan ruokapalkalla ja ruokaa kyllä on. 

Vaan mitä sanovat kaaso, morsiamen äiti ja morsiusneito koko touhusta? - Onhan tää ny vähän erilaist sillee et me ny tullaa tällasina huo....an näkösinä tänne korpeen ja kukaa ei sit edes kato meit! - Joo se vähän kyl korpee muaki ja kun on tällaset korkeet korot sit ni koita sit sipsuttaa täs näil tääl. Morsiamen äiti sensijaan oli positiivisesti yllättynyt, että JaTi oli kyennyt tekemään jotain omaperäistä. - On tuolla sulhasmiehellä ainakin jotain hyvää, niin ainakin upea anoppi. Ja päälle räkäinen nauru.

Ja näin nuoripari jatkoi juhlimistaan telttabileissään luonnonhelmassa ja mikä parasta, edes vettä ei ennusteista huolimatta alkanut satamaan koko tilaisuuden aikana.

----------------------------------------------------------------

Sotkua, säätämistä ja sovittamista.

Tässäpä on ollut sellainen viikko, että hetkeen en ole taas mennyt ja tullut ja mennyt samalla
tavalla, kuin mitä nyt viime päivinä! Tapahtumia riittänyt, niin omassa elämässäkin kuin
työrintamallakin. Voin sanoa, että tylsistymään en ole päässyt ja ihme, että olen
ehtinyt kaiken jotenkin tehdäkin jopa, mitä on pitänyt ja ehkä enemmänkin.

On ollut mukava huomata, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät ainakaan liikoja arvostele
minua eli teilaa heti, jos ehdotan tai sanon jotain, vaan kelpaan sellaisena mitä olen.
Ja kun en edelleenkään halua tehdä mitään pahaa, niin siksi olenkin välillä todella
ymmälläni, kun joillekin ihmisille tapani toimia on punainen vaate.... no ainahan ei
voi tietenkään kaikkia miellyttää.

Nyt muuten kirjoittelen sitten hieman tarinoita erään ihanan ystävän pyynnöstä.
Hieman tuossa "valitti" kun en ole tarpeeksi tänne saanut mitään aikaan, joten korjataan tilanne.
Ja tämä siis täysin hymyillen todettuna!
------------------------------------------------------------------

Tämä tarina tulee tänne sen vuoksi, kun olen sen joskus
kirjoitellut ja minulle ehdotettiin, että heittäisin tämän myös tänne.
En nyt valitettavasti muokannut tätä, vaan tulee sellaisena kuin se alunperin on kirjoitettu.

SEX AND THE CITY

Episode XXX

Alkusyksyn tuoksu tuntui leijuvan jo New Yorkissa ja sitä tuoksua ei voi sanoin kuvailla.

Sen vain vaistoaa….. se on jotain, mikä tulee hiljaa hiipien joka paikkaan ja saa ne vielä

eilen aurinkoisen kesäisiltä näyttävät paikat vaikuttamaan aivan erilaisilta, mutta silti niin

romanttisilta. Aivan, syksy New Yorkissa voi olla uusien ihanien tunteiden syntymisen aikaa….

Carrie mietti hiljaa aamiaista nauttiessaan, että miksi hän oli aikoinaan inhonnut syksyä ja sen

saapumista. Ehkä oli siinä, että hän ei koskaan ennen ollut syksyisin kokenut samanlaisia hetkiä

kuin mitä nyt viime vuosina ja varsinkin, mitä hän koki eilen.

Tavoistaan poiketen Carrie oli ystäviensä kanssa (Samantha,  Miranda ja Charlotte) päättänyt

lähteä pois normaaleista paikoistaan ja he olivat hypänneet taksiin, pyytäen kuljettajaa viemään

heidät johonkin pois kuumimmista pintaliitopaikoista, ”mestaan” missä olisi Samanthan sanojen

mukaan ”munaa” – ja mihin he joutuivatkaan, sitä siellä toden totta oli.

Kuljettaja oli ajanut New Jerseyn puolelle ja johdattanut heidät melkoisen hämärän näköiseen

paikkaan, jolloin Charlotella oli alkanut tulla epäilys mieleen, että nyt heille käy huonosti.

Mutta rakennuksen ulkokuori olikin vain ehkä tarkoituksella rujon näköinen, nimittäin sisältä

löytyi jotain aivan uskomatonta! Naiset olivat haltioissaan sekä yllättyneitä, nimittäin ensimmäinen

kehen he siellä törmäsivät, oli Stanford joka oli keksinyt paikan joitakin aikoja sitten, mutta ei

halunnut siitä puhua kenellekään ennen kuin oli saanut itse tutkittua paikan parhaat palat…..

-         omien sanojensa mukaan. Tyttöjä asia nauratti ja tällöin Samanthaa jo vietiinkin lujaa kohti

baaritiskiä, tai lähinnä siellä nojailevaa herraa kohti. Eikä hänestä juuri sinä iltana muuta nähtykään.

Carriella oli ilta mennä hieman pieleen, koska Aidan yritti tavoittaa häntä. Onneksi juuri kun Carrie

oli vastaamassa puhelimeen, ehti Miranda napata sen hänen kädestään ja sulkea kokonaan.

Tämä alkuun aiheutti kinaa tyttöjen kesken, mutta pian tilanne muuttui ratkaisevasti, kun todella

paikasta sittenkin innostuneena Charlotte kertoi, että tiloissa on paikka missä kuka tahansa saa

esiintyä ”esitanssijana” ja hieman shampanjan ja Cosmopolitanien vaikutuksen alaisina nämä

kolme kaunotarta päättivät toteuttaa tuollaisen tempauksen. Kukaan ei vain ollut kertonut

Charlotelle, että esitanssijoille puetaan toiset asut ylle – ja heidän ylleen puhalletaan vaahtoa….

mikä saa heidät näyttämään entistä (no tarvitseeko tuota edes mainita).

Kuitenkin he suostuivat tähän ja Carrie innostui koko touhusta niin paljon, että kysyi saisiko

hän tulla toistekin. Ravintolan johtava baarimikko, joka oli jo jonkin aikaa flirttaillut Carrien kanssa

illan aikana, ei voinut kieltäytyä – eikä varsinkaan treffikutsusta, jonka Carrie myöhemmin toteutti.

Ilta eteni villeissä merkeissä ja jossain vaiheessa Miranda huomasi, että hän ei enää jaksaisi ja

päättäisi ottaa kyydin kotiin. Toiset harmittelivat tätä, mutta Mirandan päätä ei kääntänyt tällä kertaa mikään – tai kukaan. Niin hän lähti Stanford mukanaan, joka kertoi että oli hieman huono

ilta hänen kannaltaan ja koska hän menisi melkein samoille kulmille, kuin Miranda niin he

voisivat jakaa taksin kahdestaan. Taksiin noustessaan nämä kaksi vielä teatraalisesti antoivat

toisilleen suukon muiden nauraessa klubin ulko-ovella tapausta.

 Carrie ja Charlotte palasivat takaisin sisälle miettien missä Samantha oli ja kas, kuin taikaiskusta

tämä saapuikin naisten luokse tukka hieman sekaisin ja muutenkin sen näköisenä, että jotain

tosiaan oli tapahtunut – ja olikin. Samantha vain huikkasi näille kahdelle, että puhutaan huomenna

lisää ja syöksyi ulos odottavaan taksiin – taksiin, mihin samaan aikaan astui kyytiin eräs

heille täysin tuntemattomaksi jäänyt komea nuori mies, mutta Samanthan tuntien hän jo tunsi kuka tuo komistus oikein oli!              

Pienen ajan kuluttua Charlottea tuli vaivaamaan herra joki oli seurannut aiemmin tämän tanssiesitystä ja siitä kiinnostuneena yritti tehdä vaikutusta Charlotteen ja ehdotella vaikka mitä,

mutta Carrie onneksi huomasi että Charlottea ei nyt kyseinen herra kiinnostanut, pelasti hän tilanteen alkamalla keskustelemaan Charlottea kotona odottavasta miehestä. Meni ehkä pari sekuntia ennen kuin Charlotte tajusi mistä oli kyse ja ymmärsi lähteä juttuun mukaan ja näin naiset

pääsivät tuosta herrasta suhteellisen vaivattomasti eroon. Vaan ei yhtä, ellei toista….

yllättävästi tanssilattian suunnalta alkoi kuulua sen hetken eräs suosituimmista klubihiteistä,

mitä jokainen arvonsa tunteva klubi-dj soitteli siihen aikaan ja Carrie tunsi kun joku nykäisi häntä

kädestä ja vei jo kiireen vilkkaan kohti tanssilattiaa. Charlotte jäi ihmettelemään tilannetta ja

vaikka hän koitti huutaa perään, ei Carrie  enää metelissä kuullut mitä tämä huusi hänelle sillä

hän oli jo tanssilattialla ja vasta silloin hän näki, ketä hänet oli sinne nykäissyt: Mr Big.

Carrie tajusi samalla sekunnilla ajattelevan, että voi ei – miksi juuri nyt, miksi juuri hän!

Kiho vain hymyili, ei ensin sanonut mitään vaan nykäisi Carrien mukaan tanssiin. Hetken yritettyään epätoivoisesti väännellä itseään musiikin tahtiin Kiho tunnusti, että tämä ei ole enää häntä varten ja ohjasi heidät sulavasti lähimmän baaritiskin luokse. Carrie ei voinut uskoa, että

Kiho olisi tällaisessa paikassa, ei todellakaan ja hän olikin kuin elävä kysymysmerkki.

Kiho huomasi Carrien ihmettelyn ja kertoi, että on erään ystävänsä kautta osaomistaja kyseisessä

paikassa ja oli nyt ensimmäistä kertaa katsomassa, miten sijoitus on menestynyt ja jos

kerran Carrie ja tytöt olivat kyseisen paikan löytäneet, silloin hän voi uskoa että paikka on menestys. Carrie oli otettu imartelusta ja juuri kun hän oli keskustelun lomassa hiljaa hivuttamassa

itseään lähemmäksi Kihoa, Charlotte ilmestyi paikalle ja hänenkin hämmästyksensä oli yhtä suuri

kuin Carrien kun näki Kihon. Tämä tervehti ystävällisesti Charlottea ja kertoi syyn, miksi

oli kyseisessä paikassa ja Charlotte oli tuumannut että mies oli siis hieman päättänyt laajentaa siis

toimialojansa ja toivotti onnea. Ainoastaan oli ihmetellyt sitä, että miksi klubi oli New Jerseyn

puolella eikä New Yorkissa. Kiho vain hymyili ja totesi, että se on osa paikan houkuttelevuutta.

Charlotte arvasi että Carrie haluaisi olla kahden Kihon kanssa ja totesikin että pitänee tilata taksi

jotta pääsisi kotiin, mutta Kiho esti tuollaiset suunnitelmat. Hän sanoi, että hänen kuljettajansa vie

heidät kyllä täältä kotiin ja Charlotte halusikin poistua jo paikalta. Pienen ajan kuluttua häntä ei

enää paikalla näkynytkään, koska istui tyytyväisenä Kihon limusiinin takapenkillä kohti kotia.

Näin siis Carrie ja Kiho olivat kahden ja muutama Cosmopolitan lisää alkoi saada Carrien haluamaan…. vaikka hän oli taas ties monennenko kerran päättänyt aiemmin että ei enää, ei Kihoa.

Hän poistui hetkeksi naistenhuoneeseen, missä muisti että Miranda oli sulkenut hänen puhelimensa.

Carrie avasi sen ja hetkessä se piippasi useamman viestin merkiksi. Carrie alkoi selaamaan tulleita

viestejä ja huomasi, että Aidan oli yrittänyt tavoittaa häntä useamman kerran ja viesteistä alkuun huomasi, että tämän miehen haaveet tavata kyseisenä iltana olivat olleet melkoiset. Yllättäin viestien sävy oli muuttunut – niissä ei enää soinut ihastus tai rakkaus, ei tuntunut lämpö – ei ihanuus. Tilalle oli tullut ärtymys ja kiukku ja viimeinen viesti sai Carrien pahoinvoivaksi.

Aidan oli kertonut kuulleensa missä Carrie ja tytöt olivat ja tiesi kenen klubi tuo oli ja todennut,

että hän ei tällaista enää haluaisi kokea ja toivotti hyvää syksyn jatkoa.

 

Carrie itki, mutta vain hetken. Hän muisti Kihon ja päätti että Kiho saa lohduttaa häntä,

mutta palatessaan takaisin klubin salin puolelle ei miestä näkynyt missään. Bileet jatkuivat

yhtä vauhdikkaasti paikassa mutta Kiho, missä hän oli? Miestä ei näkynyt….

Carrie kysyi baarimikolta joka oli tarjoillut heille juomat ja tämä totesi, että herra oli odotellut

varmaan häntä tässä jonkin aikaa, mutta parinkymmenen minuutin odottelun jälkeen

lähtenyt ulos. Carrie ei voinut uskoa korviaan! Hänet oli jätetty johonkin vieraaseen klubiin

ja vielä New Jerseyhyn, missä hän ei juurikaan liikkunut. Baarimikko näki Carrien ahdistuksen

ja tuumasi, että jos tämä odottelisi vielä puoli tuntia, tämä voisi tarjota hänelle kyydin kotiin.

Carrie hymyili itku kurkussa ja kiitti. Baarimikko toi hänelle yhden ”cosmon” sanoen että hän

tarjoaa tuon, koska se on vähintä mitä nyt voi tehdä.

Aamu valkeni kirkkaana, kuulakkaana. Tiedättehän  sellaisen syksyisen sään kun kaikki tuntuu

todella kirkkaalta ja maisemat ovat teräviä ja ilma hieman kirpeä. Carrie avasi silmänsä, varovasti.

Hän ei muistanut heti miten oli kotiin päässyt mutta paikka oli tuttu, eli oma koti ja oma vuode.

Vaan hän ei ollut yksin! Asunnosta kuului ääniä ja Carrie pomppasi ylös, kietoi nopeasti

ympärillensä päiväpeiton ja hiipi hiljaa olohuoneeseen. Sohvapöydällä oli kaksi tyhjää lasia ja

yksi tyhjä viinipullo ja toinen näemmä osittain juotu. Äänet tulivat keittiöstä mihin hän suuntasi

askeleensa ja siellä häntä odotti…..

Samassa soi puhelin! Carrie kääntyi nopeasti kannoillaan ja syöksyi makuuhuoneeseen, etsi

puhelimensa käsiin ja vastasi siihen. Hän toivoi että se olisi ollut Aidan, mutta sieltä soitti Kiho!

Tämä totesi, että uskoikin Carrien olevan jo hereillä ja olisi siellä n. 10 minuutin kuluttua

croisanttien kanssa, eli toivoi että kahvi olisi keitetty. Carrielle tuli kiire, paniikki…

Hän syöksyi keittiöön, huutaen ja tuuppien ja kehottaen kiirehtimään pisti tuon vieraansa

lähes puolipukeissa ulos asunnosta, pikaisesti siirsi viinilasit ja –pullot pois pöydältä ja yritti

vielä jotenkin saada asunnosta fiksumman näköistä ja sitten jo oveen koputettiin.

Hän syöksyi ovelle, avasi sen hymyillen valmiina suutelemaan Kihoa kun huomasi, että Aidan

oli se ken koputti ovea ja tämä pyysi anteeksi eilistä ja halusi selvittää tilanteen ja miksi

käyttäytyi niin kuin oli käyttäytynyt. Carrie tunsi, että hänen sydänjuuriaan raastettiin ja sisuskalut

vaihtoivat paikkaa. Mitä hän tekisi? Kohta tuon samaisen oven takana olisi Kiho!

Aidan huomasi että kaikki ei ole niin kuin pitäisi, samalla kun Carrien puhelin piippasi.

Carrie yritti olla kuin ei mitään olisikaan ja Aidan tajusi, kuka viestin laittaja oli.

Mitään sanomatta hän kääntyi ympäri ja poistui.

Carrie katsoi viestin ja hänestä tuntui entistä pahemmalta! Kiho ilmoitti, että oli tullut

jotain ongelmia tullut ja joutui perumaan aamukahvit Carrien luona.

Hän itki…… potki mattoja ja eteisen lattialla olleita korkokenkiä ja haki sen osittain juodun

viinipullon ja istahti tietokoneensa äärelle kirjoittamaan…

”Onko syntinen yö New Jerseyssä sen arvoista, että kaunis, seksikäs nuori nainen voi

alle puolessa tunnissa menettää seuraavana aamuna kolme miestä? Voin sanoa, että ei ole

-         varsinkaan kun….” Carriella jäi lause kesken, hän tuijotti näyttöä…. kauan…

oikeastaan koko päivän.

---------------------------------------------------------------------------

Kaukana jossain, taivaalla - pimeässä avaruudessa... tuo taivalsi.... matkasi....
eteenpäin kiisi läpi galaksien, tähtisumun ja planeettoja ohitellen....

Kiisi..... eteenpäin... nopeammin kuin mikään - tai mitään.
Taakse jäi sekunnissa paljon, edessä oli seuraavassa sekunnissa yhtä paljon.
Miljardit kilometrit vaihtuivat... tuo jokin kiisi ja kiisi.... halkoi pimeää avaruutta.

Vaan jossain vaiheessa tuo löysi suunnan, mihin matka vuosisatojen, miljoonien
pitkien, mutta nopeasti edettyjen, oli tuota vienyt kokoajan.....
Matka olisi tulossa päätepisteeseen, enää ei kauaa.... - lähellä olisi!

Vielä jokunen aurinkokunta, vielä muutama galaksi, vielä nuo kuut ohitettava,
vielä olla törmäämättä komeettoihin vieraisiin, toisiin avaruuden taivaltajiin.
Ja lopulta tuo ikuisuuden kestänyt matka olisi lopussa, maalissa...... maassa!

Sieltä löytyisi se kohde, mihin tuo avaruuden hiljainen matkaaja oli kaikki ne
miljoonat vuotensa käyttänyt, mihin suunnistanut....... ja viimein olisi tulossa
sinne, mihin sen on pitänytkin!

Se lopultakin olisi osumassa, tuo meteoriitti..... sydämiin tiettyihin.....
Joko murskaten ne - tai tuoden niihin rakkauden......
Vaan ken tietää, mikä kohdalle omalle osuu - sen vain kokee ja tuntee, kun osuu
tuo meteoriitti - sydämeen!
------------------------------------------------------------------

Älä väheksy aikaa! Älä kuvittele sitä huijaavasi!
Älä yritä edes.... aika on lahjomaton, se vie sinua juuri niin nopeasti tai hitaasti
eteenpäin, kuin on tarkoituskin.

Älä yritä liikoja, älä ahnehdi aikaasi liikaa asioita!
Muista , että aika on rajallinen - omansa mittainen, eikä se ota
mistään lisää tai jätä käyttämättä osaakaan. Se on aika!

Elä sen mukaan, mitä aika antaa. Nauti hetkistä, muista väliin hengittää...
anna aikaa itsellesi - elämälle ja toisille. Pidä huoli, että ajassasi ei ole
ahdasta, ei liikaa kiirettä.... - aika on tuolloin puolellasi - ja jaksat enemmän!

Aika: armoton, mutta rakastava - kunhan muistat että aika kaikella, kaikki aikanaan...
- oikein elettynä, tänäänkin ja huomenna....
-----------------------------------------------------------------------

Puisto, hiljainen.... tuonakin pyhäaamuna.
Vielä ei elämää juuri missään, vain muutama auto ohitti tuon puiston.
Ja siellä tuo oli, kuten oli ollut jo muutaman vuosikymmenen.
Penkki.

Sen harmaat laudat olivat kadottaneet jo värinsä auringon paahteissa ja
myrskyisissä tuulissa. Sitä oli joskus hieman korjaitukin, mutta ei se enää
aivan parhaimman näköinen ollut, mutta silti se oli kestävä.
Penkki.

Sillä oli vuosikymmenten saatossa istunut useat rakastavaiset.
Siihen oli nojailleet monet kundit tyttöjä katsellen ja monet tytöt
poikia kiusaillen. Sen laudoilla oli istunut lukemattomat papat ja mummot...
siinä oli kiipeillyt monet pikkulapset ja koiratkin.
Kaiken se oli kuullut ja kokenut.
Penkki.

Väliin se oli ollut pitkiä aikoja yksin, ketään ei ollut kiinnostunut siitä.
Toisinaan joku oli jopa kaivertanut siihen jotain, mikä vuosien saatossa oli
haalistunut täysin lukemattomaksi raapustukseksi.
Se otti kaiken vastaan.
Penkki.

Ja nyt tuona sunnuntaina se oli taas yksin.
Odotti, jos joku sen luo tulisi, siihen istahtaisi.... vaan ei...
taas oli viileää, eikä missään ketään, ei ketään.
Siinä se seisoi ja oli, autiona, tyhjänä... yksinäinen.
Penkki.

Mutta meni tunti pari ja sitten tuli elämää.
Jostain paikalle saapui joukko ihmisiä, juuri tuon penkin luo.
Paljon puhetta, paljon naurua, paljon iloa ja penkkiä taputeltiin ja
ääneen kehuttiin..... siitä juttuja kerrottiin. Se oli se penkki, se....
Penkki.

Nuo ihmiset olivat kokeneet tuon penkin luona jotain, kaikki jotain
tärkeää.... elämää muuttanutta, hyvää ja kestävää - ja se oli penkin ansiosta, niin sanoivat.
Tärkeä olikin tuo puiston kulmassa yksin oleva, vanha kaiken kokenut....
Penkki.

Koskaanhan ei tietää voi, mikä on se huomaamaton asia mikä on tärkeä,
kuin usein vasta sitten, kun sitä ei enää olekaan.

Mutta onneksi heillä oli tuo...
Penkki!
................................................................................................

Väristyksiä vilusta ja muusta

Tässähän on taas pieni hetki mennyt, kun olen kirjoitellut tänne mitään. No sen verran ollut
kiirettä ettei ole oikeasti ehtinyt. Pikkujoulukausi kuumimmillaan ja sen on kyllä
taas saanut huomata! Voimia ei välillä tahdo olla sitten mihinkään, jotenkin vain sisulla
työntänyt itseään menemään, jotta on pystynyt tekemään mitä on pitänyt.

Mutta ei pidä valittaa, silloin kun on töitä - niitä on todellakin sitten tehtävä!
------------------------------------------------------------------------------------------

Siinä se istui.
Siinä.... vain oli, hiljaa..... pää painuksissa alaspäin.
Yksin!
Siinä se istui.
Siinä.... ilman isäntää, ystävää, ketään.... sateen piiskaamana.
Yksin!

Siinä se istui.
Ohi kiitivät autot, ohi kiiruhtivat ihmiset.
Siinä se istui.
Yksin!

Ei pysähtynyt kukaan, ei perään katsonut, ei ihmetellyt.
Siinä se istui.
Yksin.

Tuo koira hiljaa oli, pää painuksissa... ilman isäntää, ystävää, ketään...
Yksin!
Ei pysähtynyt kukaan, ei paikalle tullut, ei....
Siinä se istui.....
- istui.... istui.... pää painuksissa.
Hieman ruikuttaen, hiljaa.....
Yksin!

Vaan mistä tuli paikalle tuo?
Jutteli koiralle, kuin vanhalle ystävälle!
Koira nosti päätään, katsoi tulijaa hiljaa - hämmästyneenä....
tassua hieman nosti..... hieman ääntä pitäen...
Ja vaikka sade piiskasi tuota koiraa, tunsi se nyt rinnassaan, ettei....
ettei.... - ei, se ei ollut yksin!

Tuo tulija jutteli tälle, silitti hieman, katsoi olisiko kaulapantaa.
Vaan mitään ei löytynyt, koira oli kuin hylätty.
Yksin!

Mutta eipä jättänyt tuo koiraa yksin!
Otti, halasi ja mukaansa pyysi. Koira hetken mietti, empi ja epäröi.
Katsoi toiseen suuntaan, aivan kuin jotain odottaen.....
Mutta mitään siellä ollut ei, koira oli ollut - yksin!

Nousi ylös, tassutteli tulijan luokse ja lähti tämän matkaan.
Eikä aikaakaan, kun olikin tämä jo lämpöisessä ja tunsi kuinka
turkkia kuivattiin ja ruokaakin tuotiin...

Eikä enää ollut, enää koskaan - yksin!
-----------------------------------------------------------------------------------
Tänään sain yllätyksen, pienenä se eteeni tuli.
Vaan ei tuo yllätys pieni ollut, kun siihen mielenkikin suli!
Tänään sain yhteyden, sinuun kenet kadonneeksi luulin.
Vaan eipä niin ollutkaan, sinusta kun yllättävästi illalla kuulin!

Tänään ymmärsin:
Jokaisessa päivässä, harmaassakin, voi olla taikaa!
Jokaisena päivänä, tylsänäkin, kun hetki on aikaa
- kuunnella toisia......
Saada kokea hetkiä, saada tuntea yllätyksiä,
saada olla onnellinen - sisältäpäin.
-------------------------------------------------------------------------------------

Veit multa hetkessä matot alta jalkojen.
Tiputit alas jonnekin, pimeään kylmään.... tyhjään.
Tovin olit poissa, maailmastani mun....
vaan kun enää uskonutkaan en,
sä palasit takaisin, tavallasi anteeksi pyytäen.
Nostit hieman jostakin, pimeästä valoon... elämään.
Tovin olit siinä, vierelläni mun...
vaan kun vielä en usko, jäätkö vai lähdetkö kadoten.

Siinä mietin tätä nyt!
Siinä mietin, minä hämmästynyt.
Siinä - vain siinä, missä olet sinä .... siinä minä mietin.


Veit multa hetkessä matot alta jalkojen.
Tiputit alas jonnekin, pimeään kylmään.... tyhjään.
Siellä olin, huusin ja palelin.
Vaan kun en enää uskonutkaan en,
sä palasit takaisin, tavallasi anteeksi pyytäen.
Tuit minua hieman, ylös vetäen - takaisin maailmaan.... valoisaan.
Tovin olit siinä, niin tovin.

Sitä kyselin mielessäni.
Sitä ehkä oli sanoissani, äänessäni.
Sitä.... sitä mietin siinä nyt.

Enkä uskalla ajatella, mitä tapahtuisi jos lähtisit!
--------------------------------------------------------------------------------
Sä olit ollut juhlimassa, ystäviesi kanssa.
Ilta oli ollut iloinen, musiikki ja juomat - ja ystävät - olivat huumanneet
iloisesti mielesi, ajatuksesi, sielusi.

Ilta eteni, hieman humala nousi. Nautit hyvästä seurasta ja hyvässä seurassa...
Tanssit ja nauroit, pidit hauskaa.
Seuraakin oli tarjolla, tottakai! Monenlaista "onnenonkijaa" kävi tyrkyllä:
Oli pientä, oli isoa, oli nuorta ja vanhaa... ja kaikkia kohtasi sama vastaus:
Ei tänään!

Valomerkki tuli! Voi ei, viimeiset huiviin ja ulos viileään.
Taksi!!!!
Missään ei vapaita takseja ollut.
Mietit, miten pääsisit kotiin... jalatkin jo aivan helliä, suorastaan muussina.

Taksi!!!
Vaan ei pysähtynyt tuokaan, meni vain ohi.... kas silläkin oli jo kyyti.

Sitten muistit..... kaivoit puhelimen ja hait nimen.
Soitto, luuri korvalle ja toivoit, että toinen ei olisi jo nukkumassa!
Kuulit vastauksen, kerroit mitä kaipasit ja kyydin hän sulle lupasi.
Hymyilit.... äänestäsi kuuli, kiitit....

Hän tuli, otti sinut kyytiisi - ja kotiasi kohti ajoi.
Pääsitte perille, etkä halunnut nousta vielä autosta... voi miten siinä oli lämmin olla!
Juttelit, nauroit ja juttelit.
Halusit kertoa...... selitit ja toinen hymyillen kuunteli.

Otit kädestä kiinni, hiljaa.... silittelit sitä.
Ja hän kääntyi puoleesi: Suuteli!
Tiesit, tätä olit kaivannut - halunnut, kuitenkin... mutta vain häneltä, sittenkin!
Miten onnellinen olitkaan, sisällä sydämessäsi tuossa autossa
tuolla hetkellä vaan....

 

---------------------------------------------------------------------------------------------------