Joulun tarina - mallia 2025

 Hyvät lukijat. Tämä joulutarina poikkeaa varmasti tyyliltään aika paljon aikaisemmista kirjoituksistani. Jos uskallat / jaksat lukea tämän, niin kiitos siitä ja kaikenlaiset palautteet otan aina mieluusti vastaan.

------------------------------

MUUTTUIKO JOULUN KÄSITYS

Aamu valkeni jälleen hänelle samanlaisena, kuin mitä muutkin arkiaamut: Terävä herätysääni puoli seitsemän aikaan pärähti soimaan ja sai miehen nousemaan reippaasti ylös vuoteesta.Ensiaskeleet kohti työhuonetta ja läppäri auki. Nopeasti oli vilkaistava USA:n ja Aasian osakemarkkinat, sillä hänen eräs mottonsa oli ”kuka vartin viivyttelee, se viikolla myöhästyy” ja tätä omaa oljennuoraa hän oli työssänsä käyttänyt jo vuosia.

 Bisnes olikin hänelle kaikki kaikessa. Samalla kun hän silmäili Nasdaqin kursseja, keittiön suunnalta kuului niin tuttu kilahdus: Kahvinkeitin ilmoitti, että kahvi on valmista. Joka arki-ilta hän lataa kahvin valmiiksi ja ajastettuna keitin keittää hänelle juuri hänen makuhermoille soveltuvaa tummapaahtoista kahvia, joita hän ei tavallisten markettien hyllyiltä suostu ostamaan. Hän käveli keittiöön, kaatoi reilun kokoiseen kuppiin, lähinnä isohkoon mukiin, höyryävää kahvia ja palasi työhuoneeseensa. Pörssikurssit rullasivat näytöllä ja muutama mielenkiintoinen tapahtuma sieltä silmiin pistikin. Välittömästi hän laittoi viestiä luottomeklarilleen ja kehoitti ostamaan parin eri tahon osakkeita ja antoi ohjeistuksena vielä hintarajan sekä kappalemäärän. Hän tiesi, että hänen käyttämä meklari oikeastaan osaa odottaa ainakin parina kolmena aamuna viikosta häneltä juurikin jonkinlaista viestiä ja nopeasti sieltä tulikin viestiin kuittaus.

 Myhäilevänä hän joi kahvistaan puolet, laski kupin pöydälle ja suuntasi kylpyhuoneeseen. Oikeastaan pienestä spa-osastosta voisi paremminkin puhua, sillä löytyihän sieltä poreammeen ja hierovien suihkujen lisäksi tavallisen saunan lisäksi mm. höyryhuone ja jopa infrapunasauna.

Varsinainen iso saunaosasto hänellä oli rakennuksen toisessa osassa. Nopea, viileä suihku ja pehmeä Intialaista puuvillaa oleva kylpytakki ylle. Hän siirtyi makuuhuoneen vieressä sijaitsevaan pienempään huoneeseen, jonka yksi sivu oli puhtaasti vaatekaapeille omistettu. Jokaisella vaatekappaleella oli tarkkaan harkittu oma paikkansa. Hän pukeutui vaihteeksi Italialaiseen Loro Pianan pukuun, sillä päivällä tulisi yritysvieraita juurikin Italiasta. Hän ei halunnut pukeutua liian usein kaikkien yllä nähtäviin Armaneihin tms. sillä käyttämällä laatumerkkiä, jota eivät kaikki käytä, tekee jo pelkästään itsestään asiakkaiden silmissä arvokkaamman ja psykologisesti saa paremmat asemat liikeneuvotteluihin.

 Mutta miten tämä arkipäivä sitten kuitenkin erosi monista muista arkipäivistä? No kyseessä oli jouluaaton aatto! Hänelle se oli vain yksi päivä muiden joukossa, eikä hän edes ajatellut joulua. Vuosiin hän ei ollut joulua viettänyt, ei oikeastaan sen jälkeen, kun oli ryhtynyt kansainvälistä kauppaa tekemään työksensä. Tämä oli johtanut jopa siihen, että hänellä ei ollut edes perhettä. Vielä muutamia vuosia sitten hänen vanhempansa olivat elossa, mutta valitettasti heitäkään ei enää ole ja sisaruksia hänellä ei ole ainuttakaan.

Yhteen kolmesta puhelimesta oli kilahdellut koko aamun hyvän joulun toivotuksia ja hän suorastaan ähisi niille. Mitä ihmeellistä tässä ajankohdassa oikein on? Tosin hän oli myös kateellinen joillekin kauppiaille, jotka tekivät hyvää tiliä joulun aikaan. Vaikka hänellä oli ”mammonaa” vaikka kuinka, silti hän halusi sitä lisää, toisinaan tuntui jopa että keinoja kaihtamatta.

Hän avasi vielä television, jossa tulisi aamun talousuutisia, vaan syystä tai toisesta ohjelmapaikan oli vallannut jokin jouluteemainen ohjelma. Hän kirosi puoliääneen. Mieli musteni. Olisi ollut pakko saada infoa erään suomalaisen yrityksen uuden innovaation kehityksestä mainintaa, sillä jos uutinen siitä olisi positiivinen, hän käärisi pienessä ajassa useamman sadantuhannen euron voitot! Mutta kello tikitti ja hyvin suunnitellut aamurutiinit olivat lähes vesittyä tuon jouluohjelman vuoksi.

 Yllättäin hänen toiseen puhelimeen, siihen jonka kautta hän hoiti kotimaan bisneksiä, kilahti viesti ja heti perään toinen. –Ei kai vain jotain ”hyvää joulua ja blaa blaa blaa”! Hän nappasi puhelimen käteensä ja avasi viestit. Nämä olivatkin jotain aivan muuta! Eräs tärkeä liiketapaaminen olikin siirtynyt ja tuon liiketapaamisen, tai isohkon neuvottelun, uusi pitopaikka olikin erään yhteistyökumppanin huvila kaukana Lapissa. Viestissä oli tarkat ohjeet, uusi aikataulu ja tietenkin tuon huvilan sijainti. Hän tosin muisti paikan viime kesältä, jolloin siellä vietettiin ns. vapaamuotoista bisnesviikonloppua, jolloin hieman rennommissa merkeissä tehtiin kauppoja Brasilialaisten kanssa. Nämä tosin valittelivat säätä, koska heille +26 astetta oli liian viileätä ja sauna taas oli liian kuuma.

Hän soitti toiselle sihteerilleen, joka ei yllättynyt siitä, että vaikka työaika ei vielä ollut edes alkanut, niin tehtäviä sateli. Sihteeri sai tehtäväkseen järjestää miehelle nopeasti lennon kohti Lappia ja samalla ilmoittaa pohjoisen toimiston kavereille, että laittaa hänen autonsa siellä valmiiksi ja tuovat sen kentälle. Tähän sihteeri tosin ehti sanoa, että toimisto on jo kiinni ja aukeaa vasta loppiaisen jälkeen ja tuo oli sovittu jo kolme viikkoa sitten. Mies kirosi. Nyt hänen pitäisi siis vuokrata auto. – Mutta tehän voitte taksilla ajaa toimistolle ja hakea itse autonne tallista. Sihteerin vihje oli toteuttamiskelpoinen ja näin hän päätti toimia.

Jo yhdeksän jälkeen hän istahti lentokoneen penkkiin ja matkasi kohti Rovaniemeä. Aika olisi rahaa ja hän halusi olla perillä ennen kuin ulkomaiset vieraat ehtivät maisemiin. Nopeasti Rovaniemen kentältä taksi alle ja toimistolle, josta hän kävi hakemassa vain auton avaimet säilöstä ja sitten talliin. Matkatavarat kyytiin, tallin ovi auki ja sitten vain navigaattori päälle ja suuntima kohti huvilaa, jonne kuitenkin oli matkaa muutama sata kilometriä. Matkalla hän otti pari puhelua mm. sihteerilleen sekä liikekumppaneilleihinsa. Sihteeri sai ohjeet siirtää parit tehtävät seuraavalle viikolle, sillä hän ei mitään joululomia pidellyt. Liikekumppanit taas olivat osin joulufiiliksissä, eivätkä täysin ymmärtäneet miehen kovaa tahtia jopa näin joulun aikaan, vaikka tunsivat tämän jo useiden vuosien ajalta.

Matka eteni ja isolta päätieltä piti kääntyä hieman pienemmälle kantatielle. Lunta oli sadellut hiljalleen lisää ja auton lämpömittari näytti, että ulkona pakkasta oli hieman yli 20 astetta. Auton sisällä oli sopivan lämpöistä, joten pakkanen ei miestä surettanut….. mutta yllättäin auto tärisi ja heilahti ja hän huomasi ajaneensa ojaan, syvälle hankeen. Muutama terävä suomalainen ”sivistyssana” halkoi pohjoisen ilmaa. Hän heitti pakin päälle, tallasi kaasun pohjaan ja yritti vauhdin avulla riuhtaista auton ulos ojasta, mutta pyörät vain sutivat.

Kirosanojen tulva vain yltyi, hän tempaisi auton oven auki ja hyppäsi ulos autosta. Auto oli hieman kallellaan hangessa, osin ojaan painautuneena. Hän tajusi, että ilman apuja tuosta ei matka jatkuisi, joten ei muuta kuin puhelimella apuja soittamaan. Ei muuta kuin numerotiedustelusta kyselemään hinausfirmaa ja sellaiseen puhelu yhdistettiinkin.  – Njoo tuosta kun kuski on saanut nuo pari edellistä ajoa hoitanut, niin pääsee tulemaan. Pari kolme tuntia ja sitten sinne. Tämä ei tietenkään kelvannut miehelle, joka päätti yrittää toisesta firmasta. Tosin sieltä annettiin vielä ikävämpi uutinen, sillä turisteja ja joulukiireitä oli niin paljon, että hinausfirmojen autoilla oli kyllä kiirettä joka puolella. –Mutta siis minä kun en ole mikään tavallinen turisti! Hän rähisi puhelimeen, tosin sillä ei ollut mitään vaikutusta, ainoastaan se, että toisesta päästä lopulta laitettiin puhelin kiinni.

Tämä ei kelvannut miehelle, joka päätti järjestää itsellensä apua ja nopeasti. Hän asteli kohti autoa ja samalla yritti soittaa sihteerilleen, kun liukastui ja puhelin lähti komeassa kaaressa kohti hankea ja jonnekin useamman metrin päähän humahti lumen sekaan! –Ei helvetti! Nyt hän kirosi myös sitä, että oli jättänyt poikkeuksellisesti kaksi muuta puhelintaan kotiin työpöydällensä, koska ei halunnut tätä liiketapaamista minkään ulkopuolisen pääsevän häiritsemään liikoja. Nyt niistä olisi ollut apua! Hän yritti kahlata lumihangessa ja etsiä puhelintaan, mutta tajusi tehtävän ylitsepääsemättömäksi. – No niin just´! Kirosanojen tulva täytti ilman. Ei auttanut muu, kuin pohtia vaihtoehtoja: Jäädäkö istumaan autoon ja toivoa, että joku eksyy tuolle pienelle kantatielle ja auttaisi häntä, tai sitten hän yrittäisi omin käsin kaivaa autoa ylös ojasta. No käsissä olevat nahkahansikkaat eivät olleet ehkä parhaimmat ”työkalut” tuohon tehtävään ja autosta ei minkäänlaisia apuvälineitä löytynyt. Lopulta hän päätti, että lähtee kävelemään tietä eteenpäin, koska muisti että ajosuunnan suunnalla ei hetkeen ollut yhtään taloa nähnyt.

Pakkanen alkoi nipistellä miehen mieltä ja kasvoja, kun hän oli kävellyt jo mielestänsä pienen ikuisuuden lapin maisemissa, kunnes yllättäin näki jokusen sadan metrin päässä pientä valonkajoa. Olisiko se asutusta? Tosin mieleen ehti hiipiä ajatus siitä, että hän näkee jo harhoja. Mutta mitä lähemmäksi tuota valonlähdettä hän käveli, sen vakuuttuneempi hän oli, että tuo valo tulee jostain talosta. Lopulta hän olikin erään rakennuksen läheisyydessä havaiten, että paristakin ikkunasta kajasti kaamoksen hämärtyvään iltapäivään valoa. – Vihdoinkin! Muuta hän ei sanonut.

Mies käveli ovelle, koputti varovasti ja sitten hieman reippaammin. Hetken kuluttua hän kuuli askelia, jotka lähestyivät ovea ja sen avasi melkoisen isokokoinen rouvashenkilö. Mies sai varovasti sanottua, mikä oli vialla ja näki kuinka tuo nainen mittaili ja mielessään arvosteli häntä. – Kauko, täällä olisi tällainen yks´ sellainen Helsingin herra, jolla on hieman ongelmia autonsa kanssa. Hetkisen kuluttua ovelle asteli vieläkin isokokoisempi mies ja hänen elämää nähneet tuulen tuivertamat kasvot kertoivat sanattakin, että ei kannattanut alkaa selittämään mitään epämääräisiä tai puhumaan palturia. – Jaahas ja on lähdetty sitten parhaimmat päälle kairalle kulkemaan ja tietenkään ei parempaa ollut laittaa päälle. Tuo isokokoinen Kauko virkkoi.

Pienen tuumailutauon jälkeen hän kuitenkin virkkoi, että eihän ketään tuonne tielle jätetä, eikä nyt varsinkaan jouluna! – Odotahan meillä täällä sisällä, siellä on porokeittoa tarjolla. – No eenhän… tai no oikeastaan, kiitos kyllähän lämpöisessä voisinkin hetken olla. Mies astui varovasti sisälle taloon ja huomasi, että peremmällä ruokapöydän ääressä istui kaksi aikamiehen ikään ehtinyttä perheen poikaa ja perheen nuori kaunis tytär, joka kylläkin oli selkeästi jo täysi-iän kynnyksen ehtinyt ylittää. – Tässä meidän pienokaiset. Tulivat tuossa aamusella meille joulua viettämään. Talon emäntä virkkoi jatkaen sukuselvitystä. Isäntä vinkkasi pojille, että eiköhän lähdetä ja pyysi mieheltä auton avaimet. –Ei siellä kaikkia tarvita, sinä syöt nyt kuule soppaa ja lämmittelet. Me kyllä hoidetaan auto tänne. – Mutta kun puhelinkin meni….. Mies soperteli ja kertoi, miten se oli saanut ns. siivet selkään ja hukkui hankeen. Se sai koko perheen nauramaan niin, että jopa isännältä valui vedet silmistä! – No katsotaan. Mutta ei täällä puhelimet kuule toimi aina muutenkaan, että älä sinä kuule yhdestä kännykästä nyt huolissasi ole.

Kolmikko lähti ja mies jäi taloon saaden ruokapöydän ääreen seuraksensa perheen äidin ja tuon tyttären, joka istahti miestä vastapäätä tätä tarkasti tummilla silmillään tutkiskellen. - Niin mitäs tällainen herra oikein tekee? Tytär uteli ja tuijotti miestä herkämättä. Tämä vastasi Tämä vastasi parhaan taitonsa mukaan, mutta tajusi kakistelevansa. Jotenkin tuo nainen sai hänet hieman hämilleen ja vaivautuneeksi. – Älä nyt hyvä mies punastu! Perheen äiti virkkoi, kun näki miehen vaikean olotilan. – Se on tuo meidän Taru tällainen utelias, kun ei ole oikein sitä omaa miestänsä vielä täältä mistään löytänyt, vaikka moni hänet kyllä ottaisi. On hieman tiukka, mutta on sitten vain tullut äitiinsä.

Mies lusikoi porokeittoa ja vastaili varovasti, miten osasi ja toivoi, että nuo kolme herraa tulisivat mahdollisimman nopeasti paikalle tuoden hänen autonsa ja parasta olisi, että jopa puhelimensa. Aika kului ja lopultakin nuo kolme miestä saapuivat takaisin ja yksi heistä ajoi miehen auton pihaan. Etupuskuri oli selkeästi saanut ”kipeää” ja oikeanpuoleinen etukulma myöskin pikkuisen rypyssä, mutta muuten auto oli täysin moitteettomassa kunnossa. Miehet astelivat sisälle ja puistelivat lumia takeistansa eteisessä. – Se on kuule sillälailla, että ei tuollaisella kaupukiin tarkoitetuilla laatikoilla täällä kairalla ole mitään asiaa. Ei noilla kunnolla täällä pärjää! Mies tajusi, että parempi kuin ei sano vastaan. – No niin, aivan… tuota mitenkäs tästä nyt sitten selvitään? Tietenkin tuon vaivannäön korvaan. – Kaikki viisi katsoivat miestä kuin haamun nähneenä. – Siis ei tässä mitään rahoja kuule olla vaatimassa. Sitä paitsi nyt alkaa olla niin myöhä, että jääppä tänne yöksi, niin virkeänä on mukavampi aamulla ajella eteenpäin. Mies yritti vastustella ja koitti selittää, että hänellä on liikeneuvottelu edessä ja kertoi vielä, mihin hänen piti lopulta ajaa. – Jaa että sinne herrojen maille! Kuule, sinne on täältä vielä parikin mutkaa odottamassa, niin siis teidän tapaan sanottuna sellaiset… odotas, 80 kilometriä.

Mies huokaisi. Hän olisi auttamatta myöhässä tai jo oikeastaan myöhästynyt tuosta liikeneuvottelusta. – Mutta kun pitäisi saada sanaakin sinne. Talon isäntä asteli tuvan puolelle ja nappasi erään piirongin päältä VHF-puhelimen ja pisti sen päälle. – Tuomo, onko Tuomo kuulolla? Hetkisen hiljaista ja pientä rätinää, sitten kuului Tuomon vastaus, että täälläpä hän. Kauko kertoi, että pitäisi saada sanaa yhdelle herrojen talolle yhdestä Helsingin herrasta. No Tuomo huuteli, että hänpä tässä kelkalla on sopivasti matkalla, niin koukkaa sieltä, eihän se nyt tee kuin jonkun parikymmentä kilometriä mutkaa.

Mies kuunteli ihmetellen tuota puhelua. – Siis lähteekö tuo Tuomo tosiaan…? – Juu tottakai, mitä sinä hyvä mies noin hölmöjä utelet! Toinen pojista totesi. Tosin koko perhe tajusi siinä samassa, että eipä sitä tuollaisen etelän-ihmeen elinpiirissä tällaisia apuja toisille juuri annettu, ei ainakaan ilman korvauksia tai vastapalveluksia. –Se teidän maailma on niin kylmä verrattuna meihin. Perheen tyttären sanat löivät miestä, kuin tylsän kirveen hamara takaraivoon. – Eikös täällä ole kylmempää? Mies vastasi, vaan tajusi samassa että tuo nainen tarkoitti ihmisten kylmyyttä.

-Me oltiin tuossa hieman alkamassa istumaan iltaa ja nauttimaan muutamaa tujumpaa mukillista. Varmaan sellainen sinullekin maistuu, vai syljetkö lasiin? Emäntä kysyi. – Eeen, en minä nyt niin hirveästi ota, mutta kiitos voisihan sitä hieman. Näin sitä koko kuuden hengen joukko istahti alas ja emäntä tyttärensä kanssa tarjoili juomia. Tyttären katse oli muuttunut hieman veikeäksi ja tämä jopa hymyili miehelle.

Ilta eteni ja mies joutui kertomaan perheelle oman tarinansa. Nämä olivat jopa kauhuissaan siitä, että kuinka joku voi olla ajattelematta joulua ja elää vain bisnes ja raha mielessään. Mies yritti parhaan taitonsa mukaan kääntää asiat omaksi edukseen, vaan aika heikolla menesyksellä, sillä kaikki hänen lausumat argumentit perhe pystyi hyvinkin järkevästi kumoamaan. Pikkuhiljaa illan edetessä ja mukien tyhjentyessä alkoi mieskin ymmärtämään, että hän ei ollut vuosiin ollut niin rentoutunut kuin mitä hän oli juuri tuona iltana tämän perheen parissa. Yllättäin hän jopa huomasi nauravansa aivan spontaanisti ja avoimesti! Lopulta tosin kaikki hyvä päättyy ja perheen isäntä alkoi juttelemaan, että se olisi aika sitten siirtyä yöpuulle. Jossain vaiheessa äiti ja tytär olivat käyneet laittamassa miehelle yhteen pieneen huoneeseen vierassängyn. – Tuo oli ennen minun huone, mutta nyt voin hyvin nukkua sohvalla. Tytär kertoi ja vaikka mies yritti ehdottaa vaihtokauppaa, ei tytär tuohon suostunut.

Lopulta yö ja hiljaisuus laskeutui taloon. Aattoyön pakkanen paukahteli hieman ja taivasta koristi revontulet. Mies katseli sängyllä maatessaan ulos ja mietti, miten onnelliselta tämä perhe oikein kuulosti ja vaikutti….. vaan ajatuksen katkaisi pieni oven narahdus…

Mies säpsähti, mutta kuuli sitten hiljaisen kehoituksen – Hys…….! Hän näki kuun kajossa, kuinka aivan sängyn vierelle tuli joku. – Älä sano mitään, mutta jos sulla on kylmä niin tässä olisi vielä hieman lämmikettä. Mies nosti hieman katsettaan ja näki perheen tyttären, jolla oli käsissään kaksi mukia, joista toisen hän tarjosi miehelle. – Älä luule kuule mitään! Mutta tämän mä halusin juoda ihan kahdestaan. Tytär kuiskasi ja sai miehen vain nyökkäämään hiljaa.

Muutaman sanan he vaihtoivat pimeässä, vain kuun valon ja revontulen kajon valaisemassa huomeessa. Lopulta tytär otti mukit,  laski ne hetkeksi pöydälle, otti miehen käsistä kiinni ja suuteli tätä nopeasti. – Nyt hyvää yötä! Nappasi mukit ja poistui. Mies ei pystynyt sanomaan muuta, kuin ”samoin” kun toinen oli jo mennyt. Mitä tässä oikein tapahtui? Hän kysyi itseltään. Ei tällaista hänelle ennen…Ja hetken kuluttua hän jo nukkui hymy huulillansa.

Kun hän heräsi, kuuli hän talosta monenlaisia ääniä. Joku outokin miesääni sieltä kuului. Nopeasti hän pukeutui, avasi huoneen oven ja näki, kuinka useampi silmäpari tuijotti häntä. - Kas se meidän ”aamuvirkku” vieraskin heräsi! Emäntä naurahti. Vieressä seisoi vieras mies paksu palttoo päällänsä. – Jaa että tämä herra. No joo, tuota teille piti tulla sanomaan, että jotkut virentsen… - Se on Firenze! Tytär korjasi. – Nii joo virentsen pojat oli laittaneet viestiä teitille, että he halusivat jouluna nähdä Joulupukin ja ovat siellä pajakylässä siellä Rovaniemellä, olivat jo eilen tai oliko se toissapäivänä, matkustaneet sinne. Olivat antaneet sitten tälle tuota… hetki, mitäs tässä lukee (tuo mies tihrusti paperia käsissään), niin joo jonkun Panettonen sille pukille siellä.

Mies tajusi tehneensä aivan turhan reissun lapin erämaahan ja oli juuri alkamassa kiroamaan ääneen, kun tajusi ja muisti, mitä kaikkea olikaan saanut kokea vastoinkäymisistä huolimatta. - Mutta miksi he eivät ilmoittaneet minulle mitään, tai kenellekään? Tuo vieras mies virkkoi hitaasti, että kai heillä on ollut niin hauskaa ja ovat nauttineet joulusta, että ei sitä nyt jokaista pikkujuttua voi muistaa. Tuon sanottuaan vieras kiitteli vielä emäntää kahvista ja poropaistista ja toivoi, että hänen tuomat tuomiset kelpaavat yhtälailla. Emäntä hymyili ja kiitteli. Vieras poistui ja kohta ulkoa kuuluikin moottorikelkan kaukaisuuteen katoava ääni.

Toinen perheen pojista oli istunut sohvalla hiljaa ja nyt tämä avasi suunsa. – No mitäs nyt meinaat sinä sitten tehdä? Ei taida ne eilen mainitsemasi bisnekset edetä. Mies raapi päätänsä, hän ei tiennyt mitä sanoa. – Mutta hei, älä sinä sitä murehdi, nyt on kuule jouluaatto ja meillä on kyllä tilaa täällä ja eiköhän sinunkin ole aika päästä kunnon saunaan. Poika jatkoi, saaden veljeltänsä hyväksyttäviä nyökkäilyjä sanoillensa. Samaan aikaan sisälle tulivat isä ja tytär ja kuulivat juuri tuon viimeisen lauseen. - No tottakai, saunaanhan sinä lähdet. Älä kuule yhtään yritä! Se on jouluaatto ja me emme voi kuule sinua nyt mihinkään matkaan laittaa, ehei. Isäntä puolileikillään ”jyrähti”. Tuota kuunnellessaan mies huomasi samalla tyttären ovelan katseen häntä kohtaan ja samassa hän muisti edellisen yön salaperäisen, nopean, suudelman. Ehkäpä tässä olikin sitä jotain outoa Lapin ja Joulun taikaa!

Niin aatto eteni ja sujui….. saunoen, syöden, nauraen ja ilakoiden. Vasta muutaman päivän kuluttua mies ajeli Rovaniemelle tavaten Italialaiset vieraat, jotka olivat nauttineet Joulusta täysin siemauksin muutaman päivän. Ja liiketapaamisen jälkeen mies lähti ajelemaan….. takaisin kairaan ja tuon perheen luo, sillä siellä oli myös jokin, joka oli saanut hänet ymmärtämään, että elämässä on paljon muutakin kuin raha ja ahneus….. ja sen herätti yksi suudelma.  Hyvät ystävät, muistakaa – elämässä on paljon pieniäkin asioita, joista kannattaa nauttia.

Tuliko Joulu vai ei?

 Hyvää Joulua 2024.

Vaihteeksi tännekin ehdin jotain kirjoitella ja pieni joulutarina olisi tarjolla. 

-----------------------------------------------------

Tuliko joulu vai ei?

Aamuhämärän vielä vallitessa hän istuskeli pöydän äärellä ja katseli kahvikupponen kädessään ulos. Pikkupakkanen ja vasta satanut hentoinen lumi olivat tehneet näkymistä kauniita. Enää eivä pihapiirin ja lähikadun näkymät olleet harmaan loskaisia, vaan aidosti talvisen näköisiä. Mies nosti kupposen huulillensa, hymyili puoliääneen, mutta samalla myös huokaisi.

 Tuo huokaus – niin, se kertoi enemmän, kuin tuhat sanaa. Mies huokaisi, koska taas hänestä tuntui,että lähestyvä joulu olisi koettava jälleen yksin. Hieman ujona seuramiehenä hän ei oikein koskaan ollut onnistunut saamaan mitään vakavia suhteita aikaan ja nyt alkoi tuota ikää olla sen verran, että eipä sitä varmaan enää kovin helposti naisseuraa saisikaan – niin hän ainakin usein ajatteli.

Muuten hän oli kyllä ihan mukavaa juttuseuraa ja aikoinaan työelämässä ollessaan monentyökaverin hyvä ystävä, mutta vuodet vierivät ja sairaseläkkeelle joutuessaan hän huomasi, ettäniin se kaveripiiri vain kapeni ensin kuukausi kuukaudelta ja lopulta muutamien vuosien kuluttuaei ollut, kuin pari hassua vanhaa työkaveria, keiden kanssa piti yhteyttä.

 Olihan hän heti eläkkeelle jäätyään ollut hetken mukana muutamassakin eläkeläiskerhossa, mutta tunsi niiden touhut liian vieraaksi itselle, niin jäi niistä sitten pois. Eipä sieltä ketään jäänyt edes hänen mieleensä. Mies hörppäsi kupin tyhjäksi ja jäi vain tuijottamaan ikkunasta ulos pihalle. Naapurin äijä se siellä harjasi autonsa päältä lumia pois, oli varmaankin lähdössä töihin. Hänellä tuntuivat nuo työajat olevan hieman vaihtelevat, mutta joka arkiaamu aina jossain vaiheessa tuo naapuri aina johonkin lähti. Pihalle pelmahti myös samasta rapusta muutama lapsi ja kiljahteluista päätellen vastasatanut lumi aiheutti iloa ja riemua. Näiden perässä ulos asteli lasten äiti, joka yritti hieman hillitä tenavia, mutta melkoisen turhaan – toiset ottivat ilon irti lumesta täysin sydämin.

 Mies nousi, yskäisi hieman ja päätti, että nyt on oikeasti edes vähän saatava itselle jotain jouluista kotiin, vaikka eipä ketään vieraita ole edes tulossa. Vaatteet päälle ja siinäpä tulikin huomattua, että toinen sormikas oli hajalla! Niin komeasti kaksi sormea pilkottavat. Oli jotenkin saumat päässeet repeytymään. – No nytpä on sitten syy lähteä kävelemään kaupoille. Mies puheli ääneen, samalla kun heitti takkia niskaansa ja sai kengät jalkaansa.

 Ulkona naapurin rouva, joka oli lastensa kanssa pihalla, tervehti häntä. Eivät he koskaan pahemmin juttusilla olleet, mutta kohteliaasti aina toivottelivat hyvät päivät ja toisinaan pari sanaa, yleensä säästä, vaihtoivat. Mies hymyili ja virkkoi, että taisi lapsille olla enemmän kuin iloinen asia se, että lunta oli satanut. Nainen hymyili vastaukseksi.

Mies lähti rauhallisesti kävelemään kohti paikkakunnan ”ostoshelvettiä”, niin kuin hän tuota kauppakeskusta tai mikä liikekeskus se nyt olikaan, hän nimitti. Ajatukset tosin taas painuivat hieman synkiksi, koska katsellessaan liikennettä, ihmisten kantamuksia ja kaikkien ilmeitä ja joulutervehdyksiä toisillensa, alkoi miehestä taas tuntua siltä, että joulu ei ole häntä varten.

 Kauppakeskuksen tiloihin päästyään häntä vastaan pamahti melkoinen äänien kakofonia! Taustamusiikki pauhasi joululauluja ja jokaisen kappaleen perään tuli nippu mainoksia ja infoja. Ihmisten äänet tuntuivat puskevan kuin katujyrä päähän, huudot, kovaääniset puheet, lasten kiljaisut, kolinat ja töminät jne. saivat miehen ahdistumaan. Tuskainen olo valtasi miehen ja hän etsi penkin, johonka pääsi istumaan ja hengähtämään.

 Mies istui ja hieroi hiljaa käsiään yhteen. Pikku pakkanen oli saanut sormet hieman kohmeisiksi ja kun hän ei halunnut risoja sormikkaita käsiinsä laittaa, niin oli sitten avokäsin lähtenyt matkaan. Hetken istuttuaan hän huomasi, että viereen oli tullut kaksi pikkupoikaa. Toinen katseli miestä tarkkaavaisen näköisenä ja ilme oli juuri sellainen, että tämän teki mieli kysyä jotain. - No mitä? Mies virkkoi ja poika nielaisi ensin, mutta sai sitten sanottua, että tunteeko mies joulupukkia, kun mies näyttää niin vanhalta. Miestä alkoi naurattamaan, pojan vilpitön kysymys sai hänet hetkessä piristymään. Toinenkin pikkupojista kohdisti kiinnostuksensa mieheen ja tuumaili, että ehkä mies voisi olla jopa joulupukin sukulainen. Johtuikohan se miehen harmahtavasta hivenen kasvaneesta parrasta, mikä nyt ei kuitenkaan kovin pitkä ollut, mutta silti varmaankin harvinaisempi näky pikkupojille, että kysymys oli oikeastaan ihan ymmärrettävä.

 Mies mietti aavistuksen verran, mutta päätti hieman tarinoida pojille. - Ei, en nyt ihan joulupukin sukulainen ole, mutta voisin teille kertoa, millaisena se pukki kävi meillä kotona, kun olin pikkuinen poika, vähän kuin te nyt olette. Pojat olivat silmät selällään ihmetyksestä ja toinen sai sanottua, että onko joulupukki ollut jo niin kauan olemassa. Miehellä oli vaikeuksia pitää pokkaa, mutta sai kuin saikin sanottua, että kyllähän tekin tiedätte, että joulupukki on satoja vuosia vanha. –Onks´ se enemmän, kuin mummon ja vaarin ikä? Pojat kyselivät ja siihen miehen oli tietenkin vastattava, että todellakin.

 Niinpä mies sitten tarinoi pojille omista lapsuusajan jouluista, eikä ollut huomannut, kuinka yllättäin hänen ympärilleen oli kertynyt näiden kahden pikkupojan lisäksi myös muutama muukin lapsi, mutta heidän lisäksensä näiden vanhempia. Kaikki olivat hiljaa ja koittivat ahmia jokaisen sanan, mitä mies eläväisesti kertoi. Kuunteleminen vain oli hieman hankalaa kovaäänisten mainosten ja taustamusiikin pauhun takia ja siksi jotkut yrittivät jopa hieman venytellä kaulojansa, jotta kuulisivat paremmin miehen tarinoita. Lopulta mies sai tarinansa loppuun ja vasta sitten hän kiinnitti huomiota saamaansa yleisöön, sillä hän oli koko tarinoinnin ajan katsellut näitä kahta pikkupoikaa luullen, että he olivat olleet kolmistaan tuon penkin luona.

 Ihmiset huokailivat, muutamat taputtivat käsiään yhteen. – Olipa siinä tarinaa! – Voi, millaista se joulun vietto onkaan ollut. – No nyt ymmärrän mummia paremmin…. Erilaisia kommentteja kuului hieman sieltä ja täältä ja mies oli totaalisen hämmentynyt ja hämmästynyt siitä, että hänen pieni jutustelutuokio kahden pikkupojan kanssa olikin yllättäin kiinnostanut myös monia muita!

 Pikkuhiljaa ihmiset hajaantuivat paikalta ja pikkupojatkin olivat lähdössä. Toinen kysyi vielä mennessään, että tuleeko mies vielä uudestaan, vaikka huomenna tänne ja kertoisi lisää juttuja. - No katsotaan nyt, jos sitä ehtii. Tämä oli vastannut, vaikka tiesi oikein hyvin, että mitään muutakaan tekemistä hänellä ei ollut. Mielessä pyöri jo ajatus, että eihän se huono juttu olisi tulla pojille kertomaan, menneiden vuosikymmenten jouluista.

 Hänkin lähti liikkeelle ja oli jo poistua koko rakennuksesta, kun muisti, että piti ne sormikkaat ostaa ja jotain pientä jouluista kotiin. Siispä, täyskäännös ja takaisin liikkeisiin. Erään liikkeen kassajonossa hän tunsi, kuinka joku koputti häntä olkapäähän. Mies kääntyi ihmetellen ja aivan vieras nainen hymyili hänelle. Tämä nainen oli kuunnellut jonkin aikaa miehen tarinointia pojille ja hänelle oli tullut niin suuri ikävä ja kaipaus toisella puolella maata asuvia isovanhempia kohtaan, että nainen kysyi, saisiko hän maksaa miehen käsineet. - Siis, tuota… en minä nyt oikein…. Mies sai jotenkin takelleltua, mutta siinä samassa nainen oli jo napannut käsineet hänen käsistään ja antanut kassaneidille ja yhtä vauhdikkaasti maksanut ne.

- Kiitoksia…..mies sai varovasti sanottua ja tunsi punastuneensa. Nainen hymyili, toivotteli hyvää joulua ja jatkoi eteenpäin. Siinä mies sitten seisoi käsissään uudet käsineet, jotka hänen piti ostaa, mutta joku täysin vieras maksoi ne hänelle. Hän pyöritteli päätä ja lähti, kuin hieman usvassa, kävelemään eteenpäin.

 Jotenkin hän oli kuitenkin kotiinsa päässyt ja huomasi, että oli sitten jättänyt kaikki muut ostokset tekemättä. No, se tietää sitten taas seuraavana päivänä paluuta sinne hullunmyllyyn!

 Tuli seuraava päivä. Mies istuskeli jälleen ikkunan äärellä ja joi kahvia katselle ulos. Hän oli koko eilisen illan miettinyt tuota yllättävää tapausta eiliseltä ja ei vain voinut uskoa, että joku täysin tuntematon oli tehnyt hänelle jotain noin yllättävää. Vaan, eipä auttanut kuin pukea taas päälle ja kun hän veti uusia sormikkaita käsiinsä, iso leveä hymy nousi hänen huulillensa. Kävely tuonne ”ostoshelvettiin” sujui nyt aivan toisella tavalla, kuin eilen. Miehen askel oli kevyemmän oloinen – johtuiko se noista saaduista käsineistä vai niiden kahden pikkupojan kohtaamisesta, sitä oli paha sanoa. Kuitenkin yllättävän nopeasti mies oli päässyt perille ja sama äänien kakofonia pamahti heti ulko-ovilla vastaan!

 Muutamassa liikkeessä käytyään hän oli mielestään ostanut kaikenlaista, mutta voimat alkoivat olla hieman lopussa. Hän katsoi, olisiko parissa kahvilassa ollut tilaa, mutta näyttivät olevan täynnä asiakkaita. Lopulta hän löysi erään käytävän päästä pitkän penkin, jossa ei istunut ketään ja siihen hän istahti parin ostoskassinsa kanssa.

 Jonkin aikaa istuskeltuaan hän kuuli kirkkaan huudon: -Äiti, toi on se setä, toi on se setä! Heidän luokseen juoksi nuo kaksi pikkupoikaa ja hieman hengästyneenä heidän perässään paikalle tuli näiden äiti, joka kertoi, että pojat eivät olleet eilisiltana puhuneet kotona mistään muusta, kuin tämän miehen jouluista. Pojat olivat vaatimalla vaatineet, että tänään on tultava kauppoihin, koska mies lupasi heille, että nähtäisiin uudestaan. – No, en minä nyt ihan…. Mies aloitti, mutta lause jäi pahasti kesken, kun pojat innostuivat kyselemään häneltä kaikenlaista, mitä tämä oli nähnyt ja miten oli joskus joulua viettänyt.

 Äitikin jäi poikien kanssa kuuntelemaan miehen vastauksia keskittyneen oloisena, vaikka huomasi yllättäin, että heidän takaa kulki muutamia ihmisiä, jotka kuiskuttelivat, että tuossa on se herra joka eilen kertoi niitä tarinoita. Yllättäin muutamat kääntyivät ympäri ja astelivat tuon penkin luokse, missä mies istui. Kukaan ei istunut hänen viereensä, no niin, paitsi nuo pojat. Mies vastaili poikien uteluihin ja kertoi niiden lisäksi paljon omien lapsuusajan joulujen tapahtumista. Nyt hänkin kiinnitti huomiota paikalle kertyneeseen väkijoukkoon, mutta ei antanut sen häiritä itseään, vaikka tilanne kyllä hieman ihmetytti häntä! Hän kertoi vanhoista perinteistä, saunomisrituaaleista, saunatontuista ja tontuista yleensäkin. Myöskin rekiajelut, pulkkamäet ja kaikenlaiset muut hauskuudet tuli puheltua ja siitä, että joulu oli todellakin hiljentymisen aikaa, silloin ei riehuttu, ei juurikaan musiikkia soiteltu ja juhlittu kuten nykyään on tapana. Suku ja perhe olivat tärkeitä, kuten myös perheen eläimet.

 Lopulta mies hiljeni, huokaisi ja päätti jutustelunsa, että nykyään kun kaikilla vain on niin kiire, niin kukaan ei enää kunnolla ehdi huomioimaan toisia, hyvä jos omaa perhettään muuta, kuin lahjojen antamisen hetkellä. Tähän hän vielä jatkoi, että mitäpä hän on mitään sanomaan, yksin kun joulua viettää, niin samapa se sitten, miten se menee….

 - Mutta sähän voi tulla käymään meillä kylässä! Toinen pikkupojista kiljaisi. Mies naurahti, ei se nyt aivan noin onnistu. Pojat katsoivat suurilla silmillään äitiä anoen, joka ei oikein tiennyt, mitä olisi sanonut. – Hyvä rouva, en minä nyt ole tunkemassa kenenkään joulun viettoon…

 Ja taas hänen lause jäi kesken, kun hieman sivulla ollut nainen avasi suunsa.  – Tuota, minäkin vietän kyllä joulun ihan yksin, kun ei ole enää täällä ketään sukulaista, tai tuttua kenenkä kanssa sitä voisi vietellä, että mikäli teille hyvä herra sopii, niin kutsun teidät ilomielin luokseni kylään, vaikka vain joulukahvien merkeissä. Mies katsoi tuota naista, tämä oli häntä varmaan reilut kymmenen vuotta nuorempi, tai ainakin näytti siltä. Ehdotus oli yllättävä. Paikalla olevat ihmiset seurasivat ääneti tilannetta. Miten mies vastaa? Kukaan ei halunnut lähteä pois paikalta, ennen kuin saisivat tietää, kuinka tilanne ratkeaa. - Mutta, eikö setä oikeesti vois tulla meille? Pojat inttivät uudelleen äidiltään. Tämäkin oli täysin hämmentyneen näköinen. Mies mietti ja mietti, sitten hän asteli poikien äidin luo ja he juttelivat hetken hiljaa kahden. Pojat yrittivät päästä näiden väliin ja kuulla, mitä ja mistä nuo kaksi puhuivat, mutta äiti työnsi heidät päättäväisesti hieman sivummalle. Lopulta nuo kaksi kättelivät ja mies vastasi tuolle toiselle rouvalle, että ehdotus oli todella hieno, mutta kun hän on hieman ujo uusissa paikoissa ja tilanteissa. – No, sitten meitä on kaksi. Nainen vastasi, eikä suostunut kuulemaan mieheltä enempiä vastusteluja. Paikalla olleet ihmiset hymyilivät ja lausuivat kehuja ja tsemppejä, taas muutamat taputtivat. Mies ei ollut uskoa korviaan: Hän, täysin tavallinen kansalainen, olikin yllättäin tuon pienen hetken ajan suosittu ihminen.

 Seuraavat pari päivää ennen aattoa hän oli kuin tulisilla hiilillä. Hän oli vaihtanut puhelinnumeroita näiden kahden naisen kanssa ja puhe oli, että he soittelisivat aattona hänelle. Mutta nyt kello kävi jo iltapäivä kahta, eikä kumpikaan ollut soittanut hänelle! – No olisihan se pitänyt arvata, että näin tässä sitten kuitenkin käy. Mies sanaili ääneen ja päätti tehdä itsellensä pari voileipää , kun ei ollut oikein ruokakaan maittanut. Ehtipä hän toisen niistä syömään, kun puhelin soi. Siellä oli tuo poikien äiti, joka pahoitteli, että ei ollut aikaisemmin soittanut. Hän kertoi, että oli ollut hieman yllättäviä tekijöitä päivän aikana, mutta olisiko mies vielä valmis tulemaan äkkiä pyörähtämään heidän luonaan, kun pojatkin siitä puhuvat. No, eihän siinä auttanut, kuin lähteä matkaan, joten taksin tilaus ja kohti annettua osoitetta. Perille päästyään hän huomasi olevansa kohtuullisen isohkon omakotitalon edustalla ja häntä vastaan asteli vakain askelin joku mies.

- Jaahas, sinä varmaan olet se setä, kenestä meidän viikarit ovat puhuneet! Tämä esittäytyi poikien isäksi ja hänen vaimonsa oli sopinut miehen vierailulle tulosta. Kahdestaan herrat astelivat sisälle ja kun mies oli saanut ulkovaatteensa riisuttua, ohjattiin hänet isoon olohuoneeseen. Siellä vastaan tulikin yllätys: Tuo rouva, kenen luokse miehen piti mennä, olikin talossa! – Hyvää joulua! Kajahti kaikkien paikalla olevien suusta.

 Miehelle kerrottiin, että poikien äiti oli miettinyt hetken sitä, että tämä toinenkin rouva oli joulun yksin, joten hänetkin päätettiin pyytää kyläilemään. Talossa kyllä tilaa riitti. - Ajattelin, kun teitä kuuntelin, että ei se ole mukavaa olla jouluna yksin ja otin hieman ”oikeuden omiin käsiin” ja päätin toimia näin. Perheen äiti puheli.

 Mies oli vilpittömästi ihmeissään, sai silti sanottua rykien kiitos pariinkin kertaan. Lopulta koko joukko asettui joulupöydän ääreen ja mies katsahti hieman ylöspäin ja kuiskasi hiljalleen: Tämän on oltava sitä Joulun taikaa!

 Hyvät ystävät: Joulu ei ole vain lahjojen antamista, se on paljon muutakin. Joulu on myös se tunne sydämessä! Muistakaa, että rahalla ei saa kaikkea.

 Rauhaisaa Joulua kaikille.

Monttubileet -ohjelma

 Nyt heti kaikille lukijoille varoitus: Jos tiedät tai tunnet olevasi edes aavistuksen verran herkkä tai mahdollisesti mielensäpahoittaja -tyyppiä, niin silloin kannattaa jättää tämän tekstin lukeminen suosiolla. Tekstin aihepiiri on sellainen, että kovinkaan moni ei aiheesta halua heittää huumoria, eikä haluaisi sitä nähdä missään muodossa. Joten, varoitus ja neuvo on annettu! Mutta jos taas lähdet lukemaan tästä eteenpäin tarinaa, jonka olen kirjoittanut, en ota vastuuta siitä, jos järkytyt, suutut, loukkaannut, tunnet pahoinvointia tms. 

Tämä kirjoitus on ehkä minun tapani nyt purkaa mielestäni tiettyjä tunteita, mitä siellä on vellonut kohta kuukauden ajan. Syy siihen on erään läheiseni menehtyminen! Siis aihepiiri, josta kirjoitan, on kuolema ja hautajaiset.... joten..... tästä se lähtee:

---------------------------------------------------------------

Ja oikein mukavaa iltaa teille kaikille katsojille ja tervetuloa seuraamaan maailman 1. tosi-tv ohjelmaa, jossa seurataan kerrallaan yhden perheen ja suvun seikkailuja, selkkauksia, skandaaleja ym. ohjelmassa "Monttubileet"! 

Ohjelman formaatti on täysin uusi ja ehta kotimainen tuotos. Ohjelmassa nämä perheen eri jäsenet yrittävät selvittää ilman ennakkoapuja ja -ohjeistuksia yllättävästi eteen tulleesta kuolintapauksesta. Miten he selviävät erilaisista eteen tulevista hetkistä..... ja nyt meillä onkin jo suora kuvayhteys Jääksipyyn perheeseen, missä isoisä Kurt-Göran poistui taivaallisille metsästysmaille. Tosin meidän on nyt tarkennettava, että perhe ja suku ei tiennyt, että K.G (näin tuttujen kesken) metsästi kyllä lähinnä nuorempia naisia ja oli varsinkin tietyissä Kuguaari (lue puuma) -luolissa ja "Cinderella simulaattorissa" kun kala vedessä. Ja sitten seuraamaan tapahtumia:

- No just joo.... Siis Kurtti oli luvannut mulle, että ne sen metsästysaseet tulee kyllä mulle! (äänessä on lapsenlapsi Jari-Paulus). Mutta tää sen kämppä on kyl niin täynnä kaikkee.... Eihän täällä mahdu oleen

- Siis kato ny, mitä sä säädät! Mulle Kurtti sano vielä viikkoa ennen tätä, että nää rojut saa kaikki lähtee mappi ööhön ja jos jotain pientä halutaan ottaa, niin se on okei. Ei täss´ kannata miksään hamstraajaks kenenkään alkaa! Onks sulla Jarde (siis Jari-Paulus) edes tilaa niille aseille? Mitä sä niil´ tekisit, kun et uskalla edes vesipyssyy pitää kädessä! (äänessä Kurtin vanhin poika Henttu). Sen jälkee ku´ Kurtti oli eronnu siitä yhdest lyylistä, niin mä voin sanoo, että täällä ei ole mitään arvokasta!

-Ai ei, mikäs toi kuppisetti tossa kaapissa on? (Ääneen pääsi Marja-Kaarina, Kurt-Göranin tytär). Toi on ihan selvästi sen unkarilais-puolalaisen posliinitehtailija Attila Woizclizghdshdeshtin tekemä sarja! Tolla on kuulkaa arvoo sen verta, et mä en tota anna kellekkää, se on mun.

Tilanne kehittyy nopeasti äärimmilleen. Desibelit nousevat, kun jokainen paikalla oleva haulaakin yllättäin kyseisen sarjan ja kaikki muu unohtuu! Lopputulos: Jokainen lähtee Kurt-Göranin asunnosta naama ns. norsunvi....a ulos ja omiin koteihinsa. Mutta jo reilun tunnin kuluttua alkaa keskinäinen puhelinrumba. Jokainen syyttelee toisiaan ja mukaan saadaan vielä toinen lapsenlapsi AikkiRiitta, joka oli Kurt-Göranin lempisukulainen. No AikkiRiitta oli vielä niin nuori ja viaton, vasta hiljan täyttänyt 20 vuotta, mutta kummasti oli viihtynyt usein öitäkin Kurti-Göranin luona ja usein tämän jälkeen hänellä oli hieman enemmän käyttörahaa lompakossaan. Pari kertaa tosin oli vaivihkaa joutunut hankkimaan jonkin pillerin....... mutta tästä emme nyt toistaiseksi enempää!

AikkiRiitan äiti Siila-Maisa oli Kurt-Göranin vanhin lapsi, mutta pahasti sairas ja oli todennut, että hänellä ei ole mitään vaatimuksia tai muutakaan hautajaisten tai perunkirjoitusten kanssa. Jari-Pauluksen isä taas oli vuosia sitten merille lähtenyt Sämpy T. ja viimeisin varma tieto hänestä oli n. vuoden takaa, kun oli laittanut postikortin Somaliasta. No hänestä emme varmaankaan kuule enempiä.

Kolme päivää myöhemmin Kurt-Göranin asunnolla tapahtuu! Tuotantoryhmämme oli välissä mikittänyt ja asentanut kameroita asuntoon ja parahiksi ehtineet poistua paikalta, kun jo ulko-ovi kävi. AikkiRiitta tuli muutaman kassin ja laatikon kanssa ja alkoi nopeasti kerätä tavaroita niihin. Juuri, kun hän oli poistumasta paikalta, ulko-ovi avautuu ja paikalle saapuu Marja-Kaarina....

-Mitä vit...a sä täällä teet? (Marja-Kaarina huutaa hämmästyneenä). Onks´ sulla joku lupa olla täällä? AikkiRiitta on pari sekuntia hiljaa ja pääsee sanomaan, että päätti tulla keräämään tärkeimmät paperit talteen - Ai niinku noi maljakot ja taulut tuolta makuuhuoneesta? Mitä papereit ne oikein on? Marja-Kaarinan ääni alkaa kuulostaa junanpilliltä, kimakkuutensa ansiosta! AikkiRiitta tuntee olevansa alakynnessä, joten ottaa kovat keinot käyttöön.... - Sä et kuule tuu mua määräileen! Vaikka ootkin Kurtin tytär, nii mä olin tääl sen kans ja pidn sen kans hauskaa. Missä sä silloin olit? - Kyllä mä sun hauskanpidot tiedän, kaikkihan sen meillä ties, että sä annoit..... JA MAINOSKATKO!

Samaan aikaan Henttu (Kurt-Göranin vanhin poika siis) on omavaltaisesti mennyt kauppaamaan ilman muiden suostumusta isänsä auton, vm. 1986 Nissan Cherryn, jolla Kurt-Göran oli ajellut "tansseihin" ja löytänyt useita metsäteitä ja ja..... No Henttu tunsi jonkin kaverin, joka taas tunsi yhden autojobbarin, joka taas osasi neuvoa yhden mestan mistä sai hyvän hinnan autosta, varsinkin kun siinä oli vielä ehjät alkuperäiset pölykapselit ja C-kasettisoitin ja kilometrejäkin vain 109 000km. No kauppa oli tehty ja Henttu oli napannut autosta 3500 euroa - siis perikunta sai tietää, että 3000 euroa. Mihin se 500 euroa hävisi? Tähän katselijat voivat vastata netissä osoitteessa www.monttubileet2022.org .

Asunnolla tilanne on rauhoittunut, taulut palautuivat hetkellisesti seinille. Mutta missä ovat Kurtin metsästysaseet? Muutama lukittu kaappi asunnossa on, mutta avaimia lukkoihin ei vain löydy!

Menee pari päivää ja lapsenlapset alkavat yhteistuumin suunnittelemaan muistotilaisuutta. Sitä varten olivat ottaneet yhteyksiä jo pariinkin paikkaan, joista Kurt-Göran oli aikoinaan kertonut ja joista piti, mutta miksi ihmeessä yhdessäkin niistä esitettiin jotain "piip-shouta"......? Yhtäkaikki, tästä tiedosta "riemastuneena" Kurtin poika ja tytär nostivat metelin ja täysi rähinä viestein ja puheluin pamahti päälle! - Olkaa sitten saata.....a , mä en ota mihinkään kantaa, tehkää mitä lystäätte! Mä nii´  arvasin tän että tästä tulee taas tällanen sotku. (Marja-Kaarinalla meni hermot). Hän sulki puhelimensa ja ei ollut keneenkään yhteydessä muutamaan päivään. 

Mutta lukittujen kaappien avaimia ei vain löytynyt! Asunto alkoi tyhjentyä yhä kiihtyvällä vauhdilla.... Kukin kävi hieman vuorollaan vain "tarkistamassa", että mitään tärkeää ei kadoteta tai heitetä roskikseen ja samalla, yllättävästi, matkaan tarttui aina jotain..... On se jännä! 

---------------

Tarina jatkuu jossain vaiheessa. Mutta tässä kohtaa otetaan ensimmäiset palautteet vastaan!

 

Jääkiekko-ottelu Suomi vs. Nepalin Pallo-Veikot

 Tämä tarina ei perustu todellisiin henkilöihin! Kukin lukija saa luoda itse mielikuvansa.

https://www.youtube.com/watch?v=KMqsoM-pu7s

Ja näin tervetuloa seuraamaan mielenkiintoista ja jännittävää jääkiekko-ottelua, jossa samalla avataan käyttöön uusi ja upea jääkiekkoareena "Tulsipur Snowman Center", joka nimensäkin mukaan sijaitsee Tulsipurin kaupungissa - ja tämähän on tällainen pikkukylä, asukkaita vain sellaiset 1,3miljoonaa, mutta siitäkin väestöstä on löytynyt todellakin myös jääkiekosta innostuneita, jotka ovat jo muutaman vuoden ajan käyneet Suomessa leireilemässä.

Toden totta, nimittäin Luikkuvaaran urheiluopistolla on tästä joukkueesta käynyt pelaamassa jo lähes jokainen useampaan otteeseeen ja ovatpa Nepalin pojat pelanneet jo muutaman harjoitusottelunkin paikallisia B-junnujakin vastaan, sekä yhden A-junnujoukkueen kanssa käytiin kolmen ottelun turnaus. Näissä A-junnuja vastaan pelatuissa otteluissa Suomipojat olivat vielä niskanpäällä, lukemat eivät Nepalilaisia mairitelleet, sillä kolmen ottelun maaliero oli Suomalaisille 27-3, mutta jo B-junnuja vastaan syntyi ihan kelvollisia tuloksia.

Mutta nyt jäälle luistelee tämän juhlaottelun tuomaristo ja päätuomareina ovat Ruotsalainen Jesper "Nej-Mål" Dumskalle, joka tuli tunnetuksi toissavuonna MM-kisojen puolivälierästä Kanada - Tsekki, missä Dumskalle ei nähnyt kolmea Tsekkien tekemää maalia, vaan ne kaikki piti tarkistaa videolta, vaikka jokainen oli päivänselvä. Toisena päätuomarina häärii tiukka Saksalainen Gunther Bär, jonka muhkeiden viiksien perusteella voisimme kuvitella olevamme 1970-luvun NHL-kaukalossa. Linjatuomarit tulevat Italiasta, Marcello Fornaio sekä Luigi Nudo ovat nämä herrat.

Katsomot olivat täyttyneet jo kaksi tuntia ennen ottelua, sillä täällä oli alkuun kaikenlaista oheisohjelmaa ja valittiin samalla myös Miss Tiibet ja sen kilpailun voittaja pääsee kahden viikon rantalomalle Italian Riminiin, mistä sattumoisin muuten Luigi Nudo on kotoisin.... No me emme vihjaile tästä aiheesta enempää, muuta kuin että kilpailun voittanut 17v kaunotar oli onnesta soikeana.

https://www.youtube.com/watch?v=c6sSP2uMkVQ 

Nyt näkyy jo vaeltavankin sitten jo pelaajia jäälle ja Nepalin Pallo-Veikot pelaavat heidän kotiasussaan, mikä on valko-punainen ja Suomalaisilla on tänään siniset pelipaidat. Katsomo räjähti valtaviin hurraahuutoihin ja onpa tuolla poikkeuksellisesti muutama iso banderollikin, missä toivotetaan jopa Suomalaiset tervetulleiksi, vaikka valtaosa näistä teksteistä on meikäläiselle täysin käsittämätöntä kirjoitusta. Mutta tuo paikallinen urkuri kyllä vetelee komeasti sooloja, kuin todellakin oltaisiin 1970-luvun NHL-ottelussa, tosin nämä puitteet ovat huomattavasti modernimmat, onhan hallia ollut rakentamassa jopa muutama Suomalainenkin rakennusfirma ja jäänhoito on ainakin tässä ottelussa täysin härmäläisten miesten käsialaa ja vastuulla.

Joukkueiden valmentajat kättelevät toisiaan ja Suomen valmentaja Roope-Johannes Limppukoski vaihtaa samalla pari sanaa virkaveljensä Nepalin Pallo-Veikkojen valmentajan Nirajan Kagalan kanssa. Hänellä on ollut Pallo-Veikkojen vastuuvalmentajan tehtävä peräti 2 viikkoa, kun edellinen valmentaja Ram Nisu oli lausunnoillaan suututtanut hallitsijan, joka sitten.... no siirsi miehen sivuun tehtävistä.

Ja nyt hiljennymme kuuntelemaan Nepalin kansallishymniä "Sayaun Thunga Phool Ka", jonka esittää juuri jäälle saapuva 20 hengen kuoro. 

https://www.youtube.com/watch?v=IJayzbsldgc

Noin komeasti tuo kajahti ja kas, tuolla toisessa päädyssä näkyy olevan muuten ainakin 100 munkkia seuraamassa tätä ottelua! Veikkaanpa, että he ovat muuten vihkineet ja pyhittäneet tämän hallin ennen ottelua juhlallisin menoin.

Siinä olet aivan oikeassa ja nyt pitäisi kajahtaa Maamme-laulu ämyreistä, mutta... jaahas, sitä ei soitetakkaan, sillä saimme juuri tähän eteen paperin, missä kerrotaan, että Suomen joukkue haluaa juhlistaa ja kunnioittaa Nepalilaisia ja Nepalin Pallo-Veikkoja ilman liikoja kansallistunnuksia. Tämän vuoksi muuten tänään heidän pelipaidoissa ei ole leijonavaakunaa, vaan kuvioitu siniristilippu.

Joukkueiden kapteenit luistelevat keskiympyrään, missä vaihtavat vielä juhlavasti viirit ja kas kas, Suomen joukkue saa vielä Nepalin Pallo-Veikkojen maskotin, eli Tiibetinspanielin mukaansa. No toivottavasti tuo ei sitten kesken ottelun juokse vaihtoaitiosta jäälle!
 Näin on sitten ottelu valmis pikkuhiljaa alkamaan. Kummankin joukkueen avauskentälliset luistelevat jäälle ja meikäläisillä on tänään mukana muutamia ensikertalaisia, mutta tämä niinsanottu ykkösnyrkkimme on tutussa koostumuksessa, eli Velmeri Eräpääsky laidoillaan Taneli "Tankki" Kuorimaa ja Erno Huiska. Pakkiparina Nakke Kisko ja Oula Kuksa. Maalia vartioi tänään vasta kolmatta A-maaotteluaan pelaava viime kauden sensaatio liigasta, Iiro Vanne.

Lausutaan, miten parhaaksi kyetään, Nepalin Pallo-Veikkojen ykkönen. Keskellä Gagal Khana, laidoilla viilettävät Rohan Munk ja toinen Rohan, eli Rohan Ammuda, pakkiparina pelaavat tässä ykkösessä joukkueen eräs suurimpia tähtiä, Kreikassa uraa luonut Nirmal Shejk ja pakkiparina vasta 16 vuotias Paulo Njuuhammu ja maalissa on monia Suomalaisia, varsinkin tyttöjä urheiluopistolla ihastuttanut notkea Sam Zigadua. Eli tällä koostumuksella saadaan peli käyntiin.

(kelaamme ottelua kansainvälisten lähetysoikeuksien kalleuden vuoksi hieman eteenpäin....)

..... ja kiekko pyörii tiukasti Suomen maalin takana! Nyyssölä yrittää syöttää Sakari Kiikarille, jolla on viimeisessä kymmenessä ottelussa ollut täysin kiikaritehot, mutta kiekon nappaa nopea Santosh Zulla, joka oli hetki sitten nokikkain Iiro Vanteen kanssa, mutta silloin kiekko jäi patjoihin... Zulla syöttää taakse, omalle siniviivalle, Shejk..... kiepauttaa, Suomen karvaus on - sanoisinko hieman laiskaa - Shejk, tulee keskialueen yli, heitto vasempaan laitaan, Tuohikorva yrittää katkaista, ei saa... tullaan nopeasti Suomen puolustusalueelle, Rohan Munk... kairaa kulmauksessa, saa niskaansa Huiskan, tämä kaatuu... Munka heittää kiekkoa maalin edustalle, kauheaa kahinaa - mailaviidakko on kaaaarmea.... nyt siellä kaatuu toinen pakeistamme, Hannu-Oskari Kasala ja jää läjän alimmaiseksi, kiekko on pelattavissa... Vanne yrittää mailallaan, Munka sohii.... ja EEEEIIIIIII...... kiekko on Suomen maalissa ja maalintekijä on Ugdam Bhumara, kakkoskentän toinen laituri. Voi ei-ei-ei, mutta ei voi mitään. Pelikello pysähtyy aikaan 08.20 ja voitte kuvitella, millaiset karkelot katsomossa on juuri nyt! Munkit sytyttelevät jotain suitsukkeita tai pyhiä savuja tuolla toisessa päädyssä, eli voi mennä hetki, että päästään jatkamaan, kun tuo savu saa hieman hälventyä. Mutta yhtä kaikki: Nepalin Pallo-Veikot johtavat ottelua 1-0.

https://www.youtube.com/watch?v=EGikhmjTSZI

Musiikki raikuu ja kansalla on hauskaa! Juhlatunnelma on huima ja tänne selostamoon yritti tuossa hetki sitten tulla pari paikallista, toisella oli tarjolla meille elävä kana, jotenkin saimme tolkkua sanakirjamme avulla, että kuulemma sen teurastaminen tuo hyvää onnea, varsinkin kun juo lämmintä verta. No päätimme olla kohteliaasti ottamatta moista lahjaa, mutta eihän sitä tiedä, vaikka tuokin viaton siipikarjaeläin on jo viimeisen pieraisunsa - eli munansa - jo päästänyt ja on kaulaa lyhyempi.

Katsoin tuonne vaihtoaitioon ja eipä meidän valmentajamme mitenkään pahana siellä vielä ole, ehkäpä tuo oli sellainen sopiva herätys meidän pojille, että nyt sitten kaunoluistelua vähemmän ja hieman työntekoa tuohon peliin ja nopeasti lukemat tasoihin, niin saadaan otteluun lisää jännitystä. Ja nyt tuomarit ilmoittavat, että peli pääsee jatkamaan. Kentälliset ovat jo jäällä ja Suomelta kyyristyy aloitukseen Timo-Risto Kuikka ja vastassa hänellä on Nirmal Hummo, joka pöytäkirjaan oli kyllä merkittyn kakkosketjun laituriksi, mutta näyttää nuo ketjut todellakin elävän. Kiekko tippuu jäähän, Kuikka vetää taakse, Salkokasa nappaa sen, heittää toiseen laitaan nopeasti Veli Tuomakselle, joka on nyt tämän kolmosketjun laituri ensimmäistä kertaa... Tuomas nousee ylös, saa vastaansa kaksi Nepalin Pallo-Veikkojen veikkosta, rajua laitakahinaa ja pilli soi! Mitäs siellä nyt tapahtuu? Jaaha, pelitilanteen ulkopuolella meidän pakkimme Matias "Faarao" Pystinki nappasi vastapuolen kaverilta luulot pois ja siitä tulee ottelun ensimmäinen rangaistus, onneksi selviää vain pikku-kakkosella.

Ja näin aloitus viedään Suomen kenttäpäätyyn, Vanteesta katsottuna vasemmalle puolelle. Meidän nelikkomme on Kisko ja Kuksa sekä Pirkka Pilvelä ja ainoana hyökkääjänä kentälle luistelee Taneli Kuorimaa. Aloitus olisi nyt tärkeä voittaa, Kuorimaa on ollut hyvä näissä aloituksissa ja.... Gasal Kharma rouhii kiekon Nepalin kavereille, nopeasti pakille, sieltä viiva-viiva syöttö Ananta Daubbaziogille, veto.... ja Iiro Vanteen loistava - ei kun mitä, räpylän kautta verkkoon ja peli on 2-0!

https://www.youtube.com/watch?v=b5wLgGEsXkA

Urkuri ottaa ainakin ilon irti tilanteesta ja pelikello näyttää ainoastaan  9.10  ja taululla komeilee koruttomat lukemat Suomalaisittain: Nepalin Pallo-Veikot johtavat kahdella salamamaalilla ottelua jo 2-0. Mutta ehkä tämä on nyt valmentaja Limppukosken laatimaa taktiikkaa, jotta saadaan kansa nauttimaan olosta ja paikalliset silmäätekevät sekä tietenkin hallituksen edustajat voivat myhäillä tuolla kutsuvierasaitiossa tyytyväisinä.

(Jälleen meidän on pakko kelata ottelua hieman eteenpäin, syynhän te jo tiedättekin).

..... Kovaa vääntöä keskialueella, nyt ei olla saatu peliä kyllä millään tavalla, siis mil-lään ta-val-la käyntiin ja Nepalin kavereiden kova träppi, jossa kärkikarvaajan takana takakarvaajan kanssa toinen pakeista vaihtaa ristiin paikkoja lennosta, on tuottanut harmaita hiuksia ja pitkiin kontrolloituihin hyökkäyksiin ei olla päästy.

Niin, nytkin rouhitaan tuossa keskialueella.... Nyyssölä sohii, saa annettua kiekon Kasalalle, tämä kääntää pakkikaverilleen Teivo Uusiaallolle, joka yrittää nousta, vastaan tulee Nirmal Shejk, koukkii... tuomarin pilli pysyy äänettömänä, kiekko Nepalilaisten päätyyn - luistelukilpailussa Kiikari ja Paulo Hubbadaa, joka on pakin tonttinsa kyllä pitänyt hyvin puhtaana, Kiikari kaartaa, Hubbadaan taklaus menee ohi, nopea syöttö ränniä pitkin toiselle puolelle......Huiska, Nyyssölä, takaisin Huiskalle, jonka lerppukiekko kohti maalia MENEEEEEEE MAAALIIIIIN! Siinä oli sellainen lämäri, että Nepalin pojalla silmät pyörivät vielä tovin jos toisenkink, kun ihmettelee, mistä tuo kuin singolla ammuttu laukaus tuli! Ja tulipa "Tulsipur Snowman Centerissä" hiljaista. Areenalla ei kuulu kuin munkkien muminaa - ja jossain muuten rääkäisi kana!

No niin, tästä se lähtee ja pelikellossa ensimmäistä erää on jäljellä enää vajaat kaksi minuuttia, eli kyllä tuli niin namupaikkaan tuo Huiskan sivallus, että oksat pois. Mitä siellä vielä selvitellään? Nepalin kapteeni Jenis Kanillus käy selittämässä tuomareille, että siinä olisi ollut maalivahdin häirintää... Ja mennäänkö tässä vielä videotarkistukselle? Ei herranjestas sentään! Siis katsotaanpa nyt monitoreista, Kiikari heittää ränniin Huiskalle, joka syöttää Nyyssölälle, saa takaisin ja laukoo... nyt tuossa maalin edessä, siinä on maskimiehenä kyllä Uusiaalto, mutta hänen kyljessään on kaksi Nepalin serbaa, siis tarkoitan pelaajaa. Kyllä tässä nyt syötetään Pallo-Veikoille heidän omaa jakkihärän maitoa ja kunnolla, eihän tuossa ole kahta sanan sijaa, selvä maalihan tuo on! Nyt tuomarit vetävät kypärät päähän ja eiköhän sieltä tule käsi ojoon kohti keski.... MITÄÄÄÄÄ siis EI MAALIA!!!! Nyt tämä menee jo erikoiseksi! Tuossa ei todellakaan Uusiaalto ole edes lähelläkään maalivahdin aluetta, no per... siis takapuoli kyllä roikkuu sen verran pitkällä, että se sitten varmaan katsotaan syyksi ja maalia ei hyväksytty ja voitte kuvitella, mikä riemu katsomossa syntyi samalla hetkellä, kun tuomari levitti kätensä. No ei ihme, että hylkäyksen teki tämä svedupetteri Jespe "Nej-Mål" Dumskalle!

(Erätauko, joukkueet siirtyvät hetkeksi vetämään henkeä ja juonimaan uusia kuvioita, me siirrymme studioon, jossa asiantuntijat ruotivat ottelua).

- No niin, Artturi Nirppaluoma ja Vesa-Tuomo Solki, kummallakin teillä on pitkä ura pelaajina ja sinulla Solki myös valmentajana. Miten näette nyt tämän tilanteen? Nepalin Pallo-Veikot johtavat siis sensaatiomaisesti 2-0 ja meiltä hylättiin selvä maali?

- Jos mä Artturi aloitan, kun mä olin tossa remmissä niinku viel´ siellä urheiluopistolla messissä. Niin siis nää jätkät niinku nappaa korkeelta kii, ei päästä yhtään meidän liidereit nousee sillain vapaasti. Jos täst´ otetaan tää yks esimerkki, mis´ toi meidän sentteri yrittää paukuttaa  itteensä kahden Nepalin pojan läpi ja kiekko karkaa vapaasti päätyyn, nii eihän siin ehi ketään meidän heppuja hakeen sitä. Täs pitäis ny mun mielestä Limppukosken käskee levittää siin keskialueel noit syöttölinjoja ja sahaa näiden kova yks-kakkonen karvaus halki ja sitä kautta sitten ajaa maalille. Noi on menny liikaa taas rouhimiseksi ja kahnaamiseks tuolla kulmissa.

- Joo mä oon samaa mieltä, mut mikä must tässä on yllättävää on se, et noi Pallo-Veikkojen laiturit kaartaa helposti toho niinku keskikaistalle ja sentteri vetää sit laitaan, et se on selkee kuvio niillä ja jotenkin se on ollu ainakin meidän nuorille pakeilla paha otettava!

(Ja sitten kelaamme ottelua toisen erän puolenvälin tienoille. Suomi on saanut ylivoiman, kun Nepalin Pallo-Veikkojen Rohan Ammuda otti kiinnipidosta kahden minuutin jäähyn. Ja nyt Tulsipurin Snowman Centeriin).

Ja joko nyt pääsisimme vihdoinkin otteluun mukaan? Toista erää on pelattu 9.24 ja tässä ajassa Ammuda siis istunnolle ja sen istunnon ei sitten tarvitsisi kahta minuuttia kestää. Joten nyt pojat maaliverkkoa kiristämään niin, että se on tötteröllä ja siihen malliin, että ei edes Ruotsalainen tuomari voi sitä hylätä!

https://www.youtube.com/watch?v=X5GXY0CNVEg

Kiekko saadaan nopeasti haltuun ja kuvio kuntoon. Jaahas, kentällä onkin Veli Tuomas, Erno Huiska ja Julli Nyyssölä hyökkääjinä ja pakkiparina tässä erikoistilanteessa Pirkka Pilvelä ja Oula Kuksa. Kuksa pitää siniviivalla, heitto Kuksalle, tämä saa eteensä Nepalin kaverin, kevyt ohitus - Tuomas - takaisin Kuksalle - Tuomas.... maalin taakse. Maalille kaartaa Nyyssölä, Tuomas ei saa annettua hälle, heittää toiselle puolelle... menee viivalle Kuksalle saakka, tämä palauttaa...Pilvelä nappaa, NOPEA SIIRTO JA NYT NYT... Nyyssölä saa, nostaa JA NYYYYYYYYYT MENEE! Suo-mi, SUO-MI, on tämä kaunista katseltavaa, peli on 2-1 ja tästä se show saadaan aikaan. Siinä ei Nepalin kaveri kauaa kerennyt miettiä syvällisiä boksissa, kun saa palata kehiin. Hienosti junailtu kuvio ja peli OOOOOOOON KAAAKSIIII YYYYKSIIIIIII ...  https://www.youtube.com/watch?v=nTa955_FoxU

No nyt sitten lentää rojua jäälle! Sieltä tulee kaikenlaista, tuolla lentää kana - tai ainakin siltä se vaikuttaa. Munkitkin repivät lähes kaapujansa... On karnevaalitunnelmaa, joten tässä menee nyt hetki, että saadaan jää siivottua ja peli pääsee jatkumaan, joten siirretään hetkeksi studioon.

- Niin mää tätä just sanoin tossa ennenku tultiin tänne, et taas tää erikoispelaaminen korostuu, kun kaveri on nii tiukasti iholla et niille on vain yritettävä järkkää jäähyjä. Meil on niin kova toi yyvee et sillä pystyy pyörittään ihan mitä jengii vastaan kuvioo.

- Joo täs oli siis ihan klassine kuvio, et jos ei saada siit maalin kulmalt limppuu eteen ni vedetään rännii ja kaveri ottaa ja pistää nopeesti liikkuun, tos olis ollu viel variaatioo et pakki-pakki siirrolla ja sit vaikka takas ja sit pikana uusiks maalin kulmalle, mut tää eka kuvio toimi ny ja täst on hyvä jatkaa. Mut mä kyl´ vielä odottaisin et meidä pakit antas enempi tulitukee ja vetäis sinne maalille, tol Kuksalla on kaamee ranne ja sit  Pystinki vois lämii vähä enempi, nii tulosta tulis ihan varmasti.

(Sitten on aika siirtyä jälleen hallille).

.... Huh, olipa sitä tavaraa tosiaan kaikenlaista jäällä, mutta taas mennään..... ja kiekko pyörii nyt tiukasti Nepalin kavereiden päädyssä, Vanne on saanut olla toimettomana pitkän aikaa tässä erässä. Meidän nelonenkin on nyt jäällä, Sammy Glad laidoillaan Ilmari Kajonen ja Roope Poppeli. Meidän seitsemäs pakki Aku "Rasva" Kermanen on myös pari vaihtoa vetänyt ja on nytkin jäällä, parinaan takuuvarma Nakke Kisko, jolla on juuri kiekko - pitää sinisen, heittää ränniin, Jenis Kanillus yrittää pysäyttää, menee ohi - kiekon nappaa kuitenkin Ram Jammaram, heittää nopean keskelle ja NYYT SIITÄ MEIDÄN PAKKIEN VÄLISTÄ KARKAA TIRAY SUDIZZA, Kermanen yrittää kurkottaa, jää jälkeen Sudizza OOOON YKSIIIN LÄPIII..... veivaa veivaa.... nostaa rystyltä - mutta eeeiii, meidän Iiro - oi Iiro, Iiro nappaa kiekon räpylään ja peli vihelletään poikki! Jaahas, Nirajan Kagala ottaa aikalisän tähän kohtaan, selvästi hän on päättänyt hyödyntää tuon Suomalaisten herpaantumisen ja kasaa taas erikoisviisikon tähän aloitukseen. Kyllä on sanottava, että vaikea peli tästä on taas tulossa.

(Tässä kohtaa siirrämme hetkeksi ohjelman Pasilaan, on vuorossa merisää https://www.youtube.com/watch?v=cjw8eaOuABc )

Ottelun toista erää on nyt pelattu reilut 14 minuuttia ja voitteko uskoa, että lukemat taululla ovat muuttuneet. Aivan hetki sen jälkeen, kun toviksi siirsimme lähetyksen Pasilaan, meidän nelosen työmyyrät pyörivät Nepalilaisten kenttäpäädyssä siihen malliin, että siellä varmaan kaverit jo luulivat karnevaalien alkaneen. Sellaista tanssia siellä pidettiin ja lopuksi Roope Poppeli pamautti pelin tasoihin kahteen kahteen! Tällä kertaa jäälle ei lennellyt mitään ja peliä päästiin jatkamaan hetimiten. Mutta tuosta maalista vain reilu minuutti ja hyökkäyspäässä aivan typerän jäähyn nappasi Rauno Salkokasa ja vastustaja keräili kamppeitaan ja kasaili itseään pitkän tovin ja Rauno jäähyaitioon. Tästä ei sitten mennyt kuin 45 sekuntia ja tolppa kilahti, mutta tolpasti sisälle ja lukemat 3-2 Nepalin Pallo-Veikoille. Siinä ei alivoimanelikko päässyt kiinni kavereihin ja vain hajavaihtoja pelannut Kush Muboghan räjäytti katsomon ilakoimaan kovalla lämärillä b-pisteen kaarelta ja tuolle vedolle ei Iiro Vanne vain pystynyt mitään. Näin siis ollaan jälleen maalin takaa-ajoasemassa.

(Kelaamme ottelua toisen erän loppuvaiheisiin).

Pelikellossa on enää vajaa minuutti aikaa, toinen erä on tuon Nepalin johtomaalin jälkeen ollut vain yhtä maalia ja meidän onneksemme Iiro Vanne on kestänyt kuin mies ja muuri. Suomalaisten peli on täysin hajalla, mitään ei ole saatu aikaan - vain pari pientä hyökkäyksen poikasta on syntynyt, mutta nekin ovat sitten jääneet nurkissa nuhjaamiseksi. Ammuda pitää kiekkoa Suomen maalin takana, Huiska yrittää koukkia, ei saa ei saa, älä kutita liikaa.... Njuuhammu nappaa, heittää ristiin siniselle Nirmal Shejkille ja tämä laukoo, mutta onneksi summeri soi ja näin kaksi erää on takana ja yllätys on ilmassa, sillä Nepalin Pallo-Veikot johtavat 3-2!

https://www.youtube.com/watch?v=D6zDustcZns

Tervetuloa kolmanteen erään tänneTulsipur Snowman Centeriin, missä muuten katsojamääräksi on ilmoitettu rouheasti 11 050 henkeä, eli lähes tupa täynnä. Tämä halli vetää katsojia 12 500, mutta nyt erikoisjärjestelyiden vuoksi otteluun ei otettu kuin tuo 11 000 katsojaa. Nämä 50 ovat sitten hallitsijan seuruetta. Mutta sitten joukkueet palailevat paikalle ja kas, mitä näemmekään!

Suomi vaihtaa maalivahtia tähän viimeiseen erään ja veräjää tulee vartioimaan todellinen yllätysnimi joukkueessamme, sillä hänet oli merkitty kolmosveskariksi ja ei ollut alkuun edes kirjoitetussa kokoonpanossa. Maalinsuulle luistelee Kalevi "Kanisteri" Patamaa, jonka edellisestä A-maaottelusta on peräti 6 vuotta aikaa ja tuolloin hän pelasi Tanskaa käydyssä kaksoismaaottelussa toisen ottelun ja tuo pelihän päättyi silloin tasan 2-2 ja Patamaa sai siinä pelissä jopa syöttöpisteen. Nyt on kyllä erikoinen veto Limppukoskelta, mutta eiköhän valmentaja tiedä, mitä hän tekee. Nepalin Pallo-Veikot jatkavat edelleen samalla kaavalla, kuin aikaisemminkin, eli ennalta kerrotut kentälliset eivät todellakaan taida pitää paikkaansa, mutta sitten ollaankin valmiita kolmanteen erään.

Gunther Bär tiputtaa kiekon ja lavat kolisevat yhteen, kiekko napsahtaa Tuokikorvan lapaan, tämä potkaisee itsensä liikkeelle, antaa Kiikarille jolta eteneminen estetään, kiekko eksyy Ram Jammaramille, joka peruuttelee omalle alueelle, vippaa Nirmal Hummolle, joka näkee loistavasti meidän sinisellä kärkkyvän Santosh Zullan, joka polkee - polkee.... mutta häntä rikotaan, mies kumoon ja kiekko.... MITÄ? Tuomari nostaa kädet pään päälle ja RANKKARI!!!!!  Siinä Nakke Kisko joutui ottamaan aika rajusti Zullaa ja tämä pääsee nyt yrittämään rangaistuslaukauksesta Nepalin kavereille jo kahden maalin johtoa! Vihellys on annettu, Zulla lähtee liikkeelle, kaartelee hieman - vetää vauhdin lähes pois, leipoo... ja nosto, muuutta MEEEIIIDÄÄÄN KANISTERI TOOOORJUUUUU!!!! 

(Kelaamme ohjelma-ajan vähyyden vuoksi ottelua eteenpäin ja nyt kolmatta erää on pelattu 10,14).

Ottelussa on pieni suvantovaihe, pelataan neljällä neljää vastaan, sillä keskinäisestä kahinoinnista jäähylle laitettiin Ilmari Kajonen ja Yash Audash, joka tuli parin vaihdon ajaksi jäälle, kun  kakkoskentän Ananata Daubbaziog sai vähän kipeää yhden taklauksen vuoksi. No mitään ihmeellistä tässä ei ole saatu aikaan, vaikka kiekko pyöriikin mukavasti Suomalaisilla - Kuorimaa kuljettaa ylös, tulee vapaasti Nepalilaisten alueelle... antaa Eräpääskylle, joka kaartaa kohti maalia, heittää vielä taakse tulevalle Tuohikorvalle, joka laittaa ranteet lukkoon ja SIITÄ LÄHTI SELLAINEN LAAKI, ETTÄ SEN KUULI T'ÄNNE PIIPPUHYLLYLLEKIN ILMAN APUJA! Mutta vain pleksit paukkuvat ja peli jatkuu..... Eräpääsky saa kiekon ja kohta ollaan taas täysilukuisia, nyt pojat se maali tähän...Bhumara hilaa itsensä Eräpääskyn eteen, kiekko karkaa.... Paolo Hubbadaa saa, lähtee purkamaan, kiekko kimpoaa Hannu-Oskari Kasalaan, keskialueelle... JA JUURI JÄÄHYLTÄ TULLUT AUDASH PÄÄSEE.... ei, pakki "Rasva" Kermanen hoitaa tilanteen ja kiekko kimpoaa katsomoon ja pelikatko.

Aloitus keskiympyrästä ja taas mennään, kiekko karkaa Suomen puolustusalueelle, ketään ei näemmä kiinnosta napata sitä - nyt siihen ehtii Nirmal Shejk, vetää nopeasti kohti Kanisteria, tämä torjuu kilpikädellä kulmaukseen, Uusiaalto nappaa, kurvaa maalin taakse ja Nepalin karvaus on korkealla, antaa Kiskolle, jonka peli on välillä ollut tänään hiema sivuraiteilla, mutta nyt nostaa ylös... keskikaistaa tullaan... Nepalin siniviivan yli ja vauhdilla, Kisko heittää oikeaan kulmaan, sinne ehtii Nirmal Hummo ja Olli  Tuohikorva yhdessä, Tuohikorva saa kiekon, heittää Nepalin maalin takaa ränniin vastapuolelle, siellä odottaa Kuikka ja nyt Timo-Risto ANNA PALAA, mutta ei - mies taklataan kiekosta irti ja tilanne purkautuu keskialueelle ja nopeasti kummatkin joukkueet vaihtavat viisikkoja jäälle..... Veli Tuomas tuo oikeaa sivustaa, Faarao Pystinki seuraa, saa kiekon, ei anna Kush Moboghan häiritä, nousee röyhkeästi maalille - vetää siinä vielä kärkikynällä vipuun Audashin ja zippaa...mutta Sam Zigadua maalilla ei ole yllätettävissä ja pelikatko. 

(Siirrymme ottelun ratkaisuhetkille, peli on edelleen Nepalin Pallo-Veikoille 3-2 ja peliaikaa on enää vain 1,19 jäljellä, kun Suomi saa hyökkäyspään aloituksen).

Ja tässä ajassa Suomi ottaa aikalisän. Limppukoskella fläpptaulu heiluu ja leuat käyvät ja nyt ei syödä purkkaa, kuten ottelun alussa! Paljon rauhallisemmin Nirajan Kagala antaa ohjeita pelaajilleen, suorastaan seesteisesti. Katsomossa meteli on valtava, tehdään aaltoja ja ääni on suorastaan infernaalinen! Ja Suomi ottaa maalivahdin pois, tämä on oikea taktiikka. Nyt sitten kuudella viittä vastaan peli tasoihin ja sitten rynnistetään lopuksi voittoon. Tosin ei se tasapeli huono olisi, sillä Nepalin Pallo-Veikot säilyttäisivät kasvonsa hallitsijan silmissä ja seuraavakin vierailu Suomeen leirille varmasti toteutuisi suunnitellusti. Mutta peliin, meitä jäälle tulee Nakke Kisko, Nyyssölä, Tuohikorva, Veli Tuomas pakki on Hannu- Oskari Kasala ja hyökkääjistä vielä Salkokasa. Salkokasa kyyristyy alloitukseen, kiekko taakse - sen nappaa Nyyssölä, heittää Kiskolle viivalle ja tältä nopea pakki-pakki jako Kasalalle, joka rohkeasti nousee keskeltä maalille, saa kaksi Nepalin kaveria päälle ja pilli soi! Jäähylle koukkaamisesta lähtee Ram Jammaram ja nyt on kuudella neljää vastaan sitten iso tilaisuus.

Pelikellossa aikaa 1.02 ja kiekko jäähän, kovaa kahinaa Tuohikorvan ja Nirmal Hummon kanssa, tämä vetää suoraan poikittain Tuohikorvaa ja mies tippuu... ja mitä tekee Ruotsalainen tuomari, levittää kätensä! Peli jatkuu, Tuokikorva valuu vaihtoon ja tilalle tulee Eräpääsky, saa kiekon ja antaa sen maalin taakse mutta Salkokasa on estetty, onnistuu kuitenkin palauttamaan Eräpääskylle. 37 sekuntia jäljellä. Ja taas soi pilli! Mitä nyt? Luigi Nudo on loukannut itseänsä ja katsomosta kuuluu kaihoisasti sydäntä riipaiseva huuto "Mai daarliiink!" Taisi olla se missi, joka siellä huuteli.  Luigia paikkaillaan hetki ja sitten viime rypistys - ja mitäs vielä? Gunther Bär näyttää vielä jäähyä Nepalin kaverille, tämä oli pelin ulkopuolella kiskaissut Kiskoa ja siitä syystä jäähyaitio kutsuu. Tästä ei voi enää tilanne parantua: Kuudella kolmea vastaan!

Kiekko jäähän, Eräpääsky voittaa, antaa nopeasti Nyyssölälle, tämä Kasalalle ja takaisin Eräpääskylle, tehkää nyt pojat jotain 18 sekutia, Veli Tuomas saa kiekon, antaa nopeasti--- ei väliin pääsee Ugdam Bhumara ja heittää ulos alueelta, se liukuu....se liukuu... EEEIIIII SE MENEE MAALIIIIIN! Nepalin Psllo-Veikot voittavat ottelun 4-2 ja tämä viimeinen siis tyhjiin ja kellossa on enää aikaa 10 sekuntia!

(Yllättäin kansainvälinen kuvayhteys Tulsipur Snowman Centeriin katkesi, olemme pahoillamme, ymmärrettävistä syistä valmentajan tai pelaajien kommentteja emme tähän enää saa).