Translate - Google kääntäjä

Näytetään tekstit, joissa on tunniste ateria. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ateria. Näytä kaikki tekstit

perjantai 18. heinäkuuta 2025

Pieni matkailutarina Riikasta

En ole todellakaan aikoihin mitään tänne kirjoittanut, joten nyt päivitetään hieman tätäkin puolta. Nyt olen tosin asiallisemmalla linjalla ja kerron hieman Latvian pääkaupungista Riikasta tavallisen matkailijan silmin, joten tervetuloa mukaan lukuhetkeen.

------------------------------------------------------

Riika, tuo Latvian pääkaupunki asuttaa reilut 620 000 asukasta alueelleen. Kaupunki sykkii ainakin kesäisin ja on nostanut viime vuosien aikana profiiliaan matkailijoiden silmissä. Riika nojailee Daugava -joen vierellä (meillä joki tunnetaan myös nimellä Väinäjoki) ja sen vanha kaupunki onkin muodostunut melkoiseksi turistien pyydykseksi.

Edellinen kokemukseni Riikasta on jo useamman vuoden takaa ja tuolloin oli jo havaittavissa se tosiseikka, että kaupunki haluaa haalia lisää turisteja kaupunkiin. Erilaisia terassiravintoloita ja kahviloita oli jo tuolloin melkoisesti, mutta nyt vuonna 2025 niiden määrä oli suorastaan räjähtänyt käsiin! Mitä Riika sitten tarjoaa matkailijalle? Meille härmäläisille Riika tosin näyttäytyy Tallinna 2.0 tyylisenä kaupunkina, sillä kaupungeissa on paljon samaa, mitä turisteille tarjotaan. Tietenkin eroavaisuuksia on ja niitä kannattaakin metsästää.

Mutta samankaltaisuuksia: Tallinnasta löytyy meille suomipojille ja -tytöille ihan härmäläisittäin nimettyjä baareja, niin eikös Riikasta tule vastaan Karjala -baari eräältä kadulta vanhasta kaupungista. Voitte tietty arvata, minkälaista asiakaskuntaa baarissa kävijät pääsääntöisesti ovat (huomioni perustui ovelta katsastamiseen ja terassiväen tarkasteluun muutaman kerran ohi kulkiessa). Sitten on samantyylisiä terassiravintoloita, joiden ruokalistat olivat lähes identtisiä toistensa kanssa, vain ravintolan nimi ja listoilla esitettävien ruokien annoskuvat ja tekstit hieman vaihtuivat. Valtaosalle nämä tuntuivat riittävän mainiosti, eikä siinä mitään, jos haluaa mennä siitä, missä aita on matalin. Myönnän, että itsekin tuli sorruttua kerran selkeästi tällaiseen kesäravintolan terassipalveluun, kun ei enää jaksanut kulkea +27C lämmössä eteenpäin. No tuolla kerralla tosin onni oli myötä ja tilaamani kevyt eväs oli oikein kelvollinen hinta-laatusuhteeltaankin.

Mutta, onneksi vanhakaupunki tarjoaa myös yllätyksiä, positiivisesti. Esim. ravintola Rozengrals vie asiakkaan kauaksi keskiaikaan Rozengrals  Paikka on rakennettu vuosisatoja sitten viinikellarina toimineeseen paikkaan, joka oikeasti sykkii vanhaa elämää. Ruokalistan herkkujen reseptit ovat haettu myöskin vuosisatojen takaa, eli jos haluat syödä perinteisesti pitsaa tai burgeria, jatka matkaa! 

Ruoka on jotain aivan erilaista, mitä yleensä tulee syötyä ja itsekin yllätin nauttivani lampaan kanssa jotain outoa, mikä ei edes kunnolla avautunut, mitä suuhuni laitoin, mutta hyvää oli. Tuonne kannattaa varata pöytä, sillä paikka on selkeästi suosittu ja mikä parasta: Kaikenlaiset kaljaörisijät ja känniääliöt loistivat poissaolollaan. Palvelu mainiota, eikä erikoisuuksista huolimatta ravintola ole edes mitenkään kallis - edes tällaiselle tavalliselle kaduntallaajalle.

Mutta palataanpa tuolta maanpinnalle! Vanha kaupunki sisältää muutaman pienen aukion, jotka ovat valjastettu ainakin kesäisin kesäterasseille. Monissa niistä on tarjolla myös live-esityksiä ja bändit sekä artistit & trubaduurit osaavat todellakin hommansa. Oli mukava vain hiljaa kulkea ja kuunnella esim. yhtyettä, joka oli tehnyt kevyitä lounge-versioita mm. Donna Summerin "Hot Stuff" hitistä, tai Bruce Springsteenistä jne. Sitten saattoi jo seuraavan ravintolan terassiartisti soitella akustisesti Billy Joelia, Nat King Colea, CCR:ää, Beatlesia, Elvistä jne.! Harmi, että harvemmin yleisö, eli asiakkaat,  vain huomioivat  näitä taitureita. Musiikista voin sanoa vielä sen verran, että kaupungin pääkadun alittavissa jalankulkutunneleissa soitti usein katusoittajia, kuten myös muutamissa paikoissa katujen varsilla, eikä mitään "kerjäläinen" hanurilla -tasoa, vaan todellisia osaajia. Eipä ihme, että kolikot kilisivät esiintyjien kuppeihin.

Tietty majoittuakin tuolla pitää! Kaupungissa on melkoinen määrä hotelleja ja runsaasti myös vuokrattavia huoneistoja, joiden hintataso kuulemma ei ole mitenkään päätä huimaava. Itsellä tällä matkalla hotelliksi valikoitui hieman arpomalla Rixwell Rixwell Old Riga Palace Hotel. Hotelli mainostaa, että se sijaitsee hieman piilossa vanhan kaupungin laitamilla ja se on totta se. Tuon hotellin kulmilla ei tällä hetkellä ole oikein mitään aktiviteetteja, mutta eipä sieltä ollut kuin parin minuutin kävely sitten keskelle elämää ja tohinaa. Hotelli antaa itsestään kuvan, että se on 4:n tähden hotelli, mutta rehellisyyden nimissä 3 on oikea laatumääritelmä. Hotelli on avattu v.2009, mutta rakennus itsessään on paljon-paljon vanhempi. Paikkaan on pyritty saamaan tietynlaista vanhaa tyyliä ja eleganssia, mutta ei-ei-ja-ei, samanlaista linjaa olen nähnyt myös Tallinnassa ja taas pamahti se arvioni Tallinna 2.0 päin kasvoja! Huone oli pienehkö, ilmastointilaite sentään pelasti paljon, tosin siitäkin tuntui yhtenä päivänä "hönkä" loppuvan, sillä lämmintä riitti ja kun hotellihuoneiden ikkunoita ei saanut pitää auki päivisin (kirjallinen ohjeistus, että ikkunat sai avata vasta klo 18 jälkeen), niin siinä sitä sitten tovin sai "sulaa", kun oli ensin tirisytellyt rasvojaan kaupungilla kävellessä.

No, hotellin aamiainen oli toimiva, tosin hieman jopa raskas. Meille suomalaisille tuo kahvi kun on pyhä asia, niin se oli aamupalalla mainiota, verrattuna useampaan paikkaan kaupungissa. Kahvit olivat kaikkialla automaattikahvia ja kun halusi mustana, niin aina oli tilattava americano, muuten myyjällä saattoi mennä sormi suuhun. Tosin, kyllä sitä muitakin juomia tuli juotua ja tulipa löydettyä ravintola, jossa oli viskejä niin runsaasti, että juomalistalla ne oli eritelty ensin valmistusmaan mukaan, sitten skottilaiset vielä erikseen valmistusalueen mukaan ja oliko singlemalt vai blended kyseessä. Taivas! Jossain baarissa saattoi saada viskin viidellä eurolla ja siitä ylöspäin aina reiluun pariin sataan euroon per annos ja useammassa paikassa se annos oli 5cl eikä meille tuttu 4cl.

Oluiden hintoja en katsellut, koska ne eivät edelleenkään minua juuri kiinnosta. Paikallisia panimoita ja niiden tuotteita oli kuitenkin hyvin tarjolla, mutta tietenkin myös maailmankuuluja merkkejä. 

Hintataso: No kaupungin hintataso on joissakin asioissa ihan samoissa, mitä meillä. Jotain löytyy halvemmalla ja jostain saat maksaa jopa enemmän, kuin kotimaassa. Tästä esimerkki on esim. marketeissa kahvipakettien hinnat: Pahimmillaan yli 17 euroa paketista! Siinä on mokalla hintaa. Hygieniatuotteet eivät ole juurikaan eri hinnoissa, kaupungissa eniten näkyy Maxima ja Rimi -kauppaketjujen liikkeitä ja niistä voi tehdä todellakin hyviä löytöjä, oli kyse esim. alkoholista tai vaikkapa makeistuotteista. Tupakkatuotteet ovat hieman edullisempia, kuin täällä ja ainakin Rimistä sai savukkeita hieman fiksummalla hinnalla, kuin joistakin kioskeista (ei, en polta edelleenkään).

Kulkeminen kaupungissa on vaivatonta, kunhan jalkoihin on laittanut kunnon kengät. Unohtakaa trendikkään tasapohjaiset läpsyttimet ja korkkarit, niillä tuhoatte jalkanne! Mukulakivillä kävely pistää nopeasti tällaiset "sankarit" miettimään kenkäostoksille siirtymistä. Mutta jos ja kun haluaa pois vilkkaasta turistirysästä, eli vanhan kaupungin hälystä, kannattaa napata taksi ja suunnata johonkin kaupungin kauppakeskuksista. Itse päätin tutustua keskustassa sijaitsevien Stockmannin, Origon, Galleria Rigan ja Galerija Centrs:in lisäksi käydä Akropole Riga -ostoskeskuksessa. Akropole Riga joka sijaitsi pienehkön taksimatkan päässä keskustasta. Kauppakeskuksen erikoisuus on luistelukaukalo keskellä ostoskeskusta ja kuka tahansa sai mennä vuokraamaan itsellensä luistimet ja mennä x-ajaksi tekemään taitoluistelukuvioitaan jäälle. Hintaa en käynyt kurkkaamassa. Itse kauppakeskus on valoisa ja tyylikäs, monenlaisia liikkeitä ja useita ravintoloita, kuten näissä on aina tapana. Parasta oli se, että aivan samanlainen taustapauhu ei ainakaan tuolloin soinut, mitä täällä härmälandiassa "saa" kokea kun menee johonkin kauppakeskukseen. 

Turisteja muuten kyllä houkutellaan lukemattomilla matkamuistomyymälöillä ja Riga Palsamia tarjotaan useammissakin puodeissa. Hinnoissa on selvästi turistilisää! Itse onneksi löysin jopa mainion musiikkiliikkeen. Randoms musiikkiliike löytyy vanhankaupungin sivulta. Suosittelen!

Mutta sitten taksit! Kaupungissa toimii useita asiallisia taksifirmoja ja erään tällaisen kyydillä matka lentokentältä hotellille tulikin suoritettua. No reilu vartin matka ja 30€, eli aika meidän hinnoissa. Nyt moni huutaa, että "miksi et käyttänyt Bolttia?" Ai-van, tuo pitikin ottaa verrokiksi. Tällaisen taksifirman auto oli tuorehko, siisti, sopivan viileä ja kuljettaja kantoi matkalaukut hotelliin sisälle saakka, eli palvelu pelasi. Sitten verrataan Bolt -kokemuksiin: Autot kolisivat, ei ilmastointia, toisessa kuski soitti musiikkia sellaisella volumella, että aloin epäillä olevani rock-konsertissa. Hiljensi ääntä pyydettäessä ja tuhisi. Matkojen hinnat siinä kympin kulmilla ja lentokentälle pääsi 15€ hintaan, mutta kyytien taso jätti kyllä toivomisen varaa. Itse toivon kyllä lomallani asioiden toimivan edes jossain määrin ja Bolt ei saanut minusta vieläkään ystävää. Niin. lentokentälle kulkee myös bussi, jolla olenkin joskus myös matkannut ja lippu siihen ei montaa euroa maksa, mutta ne bussit nyt ovat yhä, mitä ovat.

Nähtävää kaupungissa riittää! On museoita, on kirkkoja ja on aktiviteetteja. Eräs varmaankin lähes kaikkien turistien suosima on jokiristeily, jossa tuli taas käytyä. Pikku purtilo lipuu hiljalleen ensin pienellä joenuomalla, josta siirtyy Daugavalle, mistä sitten lopulta palataan pienelle joelle. Matka kestää n. tunnin ja kesällä 2025 hinta aikuiselta on 20€. Mutta jos haluaa katsella kaupunkia hieman erilaisista kulmista ja nauttia tovi kiireettömästä menosta, tämä on mainio pikku kokemus.

Jos haluatte erottua normaaleista turisteista, niin ei sinne Jurmalaan esim. tarvitse lähteä. Kaupunki tarjoaa kyllä nähtävää ja itse koin ahaa-elämyksen, kun huomasin, että pari korttelia kun jaksaa kulkea Vapauden muistomerkin taakse, on aivan erilaisessa Riikassa ja se on sitä aitoa Riikaa se. Eipä ole turisteja pyörimässä jaloissa ja erilaisia liikkeitä, sekä pieniä mukavia ravintoloita ja kahviloitakin löytyy sopivasti. Sinne ehdottomasti seuraavalla kerralla unohtaen kokonaan vanhankaupungin kulmat, koska se "Tallinna 2.0" on kuitenkin liiaksi samanlainen, mitä verrokkinsa - palvelujen osalta. Kuvattavaa tosin löytyy niin vanhasta kaupungista, kuin muualtakin, eli silmät auki.

Mutta joskus matkalla iskee hätä ja silloin on etsittävä lähin WC ja ne voivat olla aika kokemuksia. Jopa kauppakeskuksessa, tai lentokentälläkin, wc voi olla sellainen, että ensin pitäisi siivota vartti, ennen kuin voisi kankkunsa pöntölle asetella. Vastavetona tietty on siistejäkin paikkoja, mutta yleinen siisteystaso, mikä kaupungissa on muuten parempi kuin meillä, ei aina vessoihin saakka ole yltänyt. Niin ja joskus kaupungissa "tuoksahtaa" hieman..... eau de tunkio..... Niin ja vahvaa tuoksua on tietty tarjolla myös kaupungin keskustorilla, jossa myös Zeppeliini-hallit sijaitsevat. Sieltä voi löytää melkein mitä tahansa ja varsinkin erilaisten kojumyyjien värikkäiden myyntipuheiden kohdalla kannattaa olla tarkkana. Sieltä voi tosin yllättäin löytää vaikka mitä, kunhan jaksaa kierrellä.

Ihmiset ovat pääosin ystävällisiä. Kaupunki ei ole sen turvattomampi, tai turvallisempi, kuin täälläkään kaupungit. Tietty se, millaisen kuvan annat itsestäsi, varmasti myös kertoo mahdollisille taskuvarkaille ym. että kannattaako kaveri kääntää vai ei. Humalaisia... no muutama jokaisena päivänä ja valtaosa niistä oli paikallisia elämänkoululaisia ja alkoholisteja, turisteista muutaman hieman hiprakassa olevan näin ja tässä onkin selkeä ero esim. Tallinnaan, missä taas humalaisia "poroja" näkee runsaasti. Riikassa matkailevat ovat selkeästi siistimpiä (valtaosa), vaikka kyllä nytkin melkoisia ryysyläisiä (ja ne kaikki olivat suomalaisia) näki katukuvassa. Minusta se on kohdemaan asukkaiden halventamista, jos liikutaan paskaisissa ja reikäisissä vaatteissa. Investoikaa nyt edes pariin puhtaaseen t-paitaan ja housuihin. 

Riikaan pääsee näppärästi. Lento esim. Helsingistä ei kauaa kestä. Baltic Air lentää jatkuvasti tuota väliä ja lentojen hinnat eivät ole mitään mahdottomia. Koneet olivat siistejä ja lennot tasaisia. Myös Finnair lentää kaupunkiin. Jotkut tietty matkustavat tuonne omalla autolla, kunhan ovat ensin laivalla seilanneet Tallinnaan ja sieltä sitten eteenpäin. Yhtäkaikki, tutustumisen arvoinen kaupunki, mutta ei kannata "sokaistua" turistirysien tarjontaan, vaan muistaa pitää maltin, eikä innostua ensimmäisestä ns. hyvästä tarjouksesta.

Tämän kirjoituksen kaupallinen yhteistyö on tehty oman baarikaapin viskipullojen kanssa.... haha.

 


 

torstai 23. huhtikuuta 2015

Muutama päivä, miten kuten.

Väsyttäää! Siis tällä kertaa fyysisesti enemmän, kuin henkisesti. Vaikka näitä erilaisia kuvioita
ja sattumuksia elämässä on viime aikoinakin ollut ihan tarpeeksi ja silti valitan tylsyyttä, voin
sanoa että nyt tuo sänky houkuttelee todella paljon - siis nukkumaan........!
Pakko tarkentaa, kun joku "valopää" tms. keksii kuitenkin muuten mielessään vaikka mitä.

Muutamista eteeni tulleista pienistä sattumuksista en ala selkoa tekemään, ne eivät kuulu
kuitenkaan kovinkaan monille muutenkaan. Yritän nyt kuitenkin vain päästä selvyyteen
joidenkin asioiden tiimoilla ja ymmärtää, mitä jotkut ovat sanoneet ja tehneet.
Tosin on taho(ja) mitkä jätän oman onnensa nojaan.

Mutta tuo saa nyt riittää, eikä ruikuttelemaan tai kiukuttelemaan aleta enempää.
Aurinko paistanut koko päivän, jotenka toivon huomisesta kuten koko loppuviikosta
ihana kaunista ja hymyt kasvoille nostattavaa!
----------------------------------------------------------------------------

Kuuntelin säveliä ja ihmettelin sanoja.
Tuossa laulussa kuului outo kieli.
Laulajan ääni oli hentoinen, puhdas ja kirkas - ja vaikka sanoja en ymmärtänyt,
ymmärsin sen mielessäni, sielussani - mistä hän lauloi.

Hymyilin.

Kuuntelin laulua hiljaa, siihen keskityin.
Etsin kappaleen ja tallensin sen, soitin uudelleen ja uudelleen....
Rakastuin ääneen kainoon, puhtaan vilpittömään - vaikka mitään en ymmärtänyt,
kaiken tavallaan käsitin.

Hymyilin.

Kappale iski sieluuni, syvälle tuoden sinne pienen auringonpaisteen, uuden hentoisen.
Ilahduin uudestaan ja uudestaan, tuon laulajan kauniista äänestä,
sen viattomuudesta ja raikkaudesta!
Siinä ei tajuntaa tarvittu, riitti kun kaiken vaistosi - mielessään ymmärsi.

Musiikki, universaalinen kieli, taas minut valloitti.
Ja - hymyilin!

Ja vaikka laulussa ei tuota sanotakaan, tämä kertoo minusta: "Ue O Muite Aruko"
----------------------------------------------------------------

Hämärä vintti, vain yksi pieni ikkuna toisella päätyseinällä.
Sinne asteltiin, noustiin nuo vanhat rappuset ylös.....
Lattialankkujen narina jalkojemme alla sai meidät astelemaan varovasti eteenpäin.

Mitä etsimme?
Emme oikeastaan mitään tiettyä, silti jotain.... mikä menneisyydestä kertoisi
meille oman tarinansa ja aikansa elämästä.

Oli laatikoita, oli kaappeja, oli muutama vanha pöytä ja tavaroit monenlaisia
pitkin vinttiä. Valoja sinne emme saaneet, mutta taskulampun valossa ja pienen
ikkunan suomassa auringon kajossa osasimme varovasti kulkea.
Pöly nousi nenään, aivasteltiin hieman, mutta se ei meitä haitannut.

Tämä oli yhtä seikkailua!

Sinä löysit jotain, kaivelit yhden piirongin laatikoita. Käsiisi nousi muutamia
pieniä esineitä, joita hetken katselimme ja taas jatkoimme.
Minä vedin esille yhden painavan laatikon ja avasin sen.
Edessäni oli papereita ja niiden alla muutamia kirjoja, tai oikeastaan
muutamia kymmeniä kirjoja.

Luulin niiden vain romaaneja olevan, mutta yksi pisti silmääni.
Otin sen käteeni ja katselin tuota opusta hetken. Sinä tulit vierelleni ja
olit samaa mieltä kuin minä - etsintämme olisi tässä!

Istahdimme parille jakkaralle ja kääntelimme tuota kirjaa.
Se näytti olevan albumi, tai päiväkirja - vai mikä tuo oli.
Pyyhkäisin paidanhihaan pölyjä tuon päältä ja avasin sen varovasti.
Meille avautui aika ollut, jo mennyt mutta yhä läsnä oleva!

Katselimme haltioituneena sivuja, noita kirjoituksia. Kauniilla käsialalla
kirjoitettuja. Välissä oli lehtileikkeitä ja valokuvia. Yhdessä kaksi ihmistä
kävelivät koivikossa käsikkäin. Kuva oli irti kirjasta, mutta siinä ei lukenut
keitä nuo kaksi olivat, mutta kirjassa kerrottiin jotain mikä paljasti kuvan salat.

Jatkoimme yhä enemmän lumoutuneena ja hiljaa tuon kirjan tutkimista.
Väliin oli kirjoitettu runoja.... väliin oli laitettu pieniä kertomuksia arjesta
ja mainittu erilaisista tehdyistä töistä.

Puhalsin hieman pölyjä kirjan sivuilta ja meistä tuntui, kuin kaikki kirjassa
olleet kirjaimet olisivat lähteneet leijumaan ja tanssimaan ilmassa ympärillemme!
Nauroimme hieman ja taas syvennyimme tuohon teokseen, se vei meidät....
kauas taaksepäin ja silti tuoden lähemmäksi itseämme.

Sivu sivulta, teksti tekstiltä, kuva kuvalta etenimme hiljaa.
Yllättäin tuli eteen tyhjä sivu! Viereisellä sivulla oli taas kirjoitusta, arjen elämää.
Mutta tyhjä sivu välissä ja sen viereltä olikin revitty sivu, ei vaan muutama.....!
Miksi? Olivatko nuo sivut kadonneet, tuhottu vai miksi ne oli revitty?
Meidän sydämet jyskyttivät, mietimme ja mietimme....

Kuinka kiihkeästi halusimmekaan tietää, mitä nuo kadonneet sivut kertoisivat!
Vaan niistä ei kirjassa ollut mainintaa. Oli alettava etsimään...... koska meidän oli pakko,
niin pakko saada tietää... vaan tietää mitä?

Kirja menneisyydestä vei meidät mennessään - ja ilman kadonneita sivuja
emme ehkä pääsisi takaisin nykyisyyteen!
-----------------------------------------------------------------------

Oli aika, ehkä hetken mitä ei haluaisi kokea, mutta hän tunsi että nyt vain näin oli.
Viimeisen aterian - yksin!

Hän istuutui vielä hetkeksi tuon karun pöydän äärelle.
Kellastunut pieni pöytäliina yritti suojata pöydän pintaa, vaan ei ollut siinä
enää onnistunut pitkiin aikoihin. Silti sitä ei kukaan ollut koskaan vaihtanut toiseen.

Hän katsoi seinällä aikaa näyttävää kelloa. Sen viisarit eivät välittäneet muusta maailmasta,
heillä oli oma tehtävä.... -juosta eteenpäin jatkuvasti tasaiseen tahtiin minuutista toiseen,
tuoden tunteja - ja vieden tunteja....... tehden aikaa ja kadottaen taaksensa sitä.

Hän avasi viinipullon, katseli sen etikettiä hiljaa. Pieni kyynel nousi noille kasvoille,
paljon eläneille - paljon kokeneille. Etiketti muistutti häntä ajoista, hetkistä....
- jostakin, mitä joskus sai nauraen kokea, vaan nyt olisi tunne toinen ja
ehkäpä juuri siksi tuo ennen niin taivaalliselle nektariinille maistuva juoma maistui
kielellä niin happamalle.... silti hän siemaili lasillisen.

Hän katseli edessään olevaa lautasta. Mietti antimia, eikä jaksanut hetkeen muuta
kuin tuijottaa eteensä.... ääneti. Vain taustalla käyvän kellon raksutus kuului huoneessa.

Hän oli koskenut kiellettyyn hedelmään..... hän oli nauttinut jotain väärin ja nyt
hänen pitäisi tuosta "maksaa" - joutua eteen asioiden kanssa, joita oli tehnyt.
Mietti mielessään, että elämä oli kuin sipuli... - paljon kerroksia ja usein niin
paljon kyyneliä tuottava, mutta silti maistuva jotta sitä halusi ahmia lisää!

Nosti vielä lasia, otti muutaman kulauksen ja nousi... Oli aika....
Hän katsoi vielä kerran pöydälle, antimet olivat mitä olivat... - eivät maistuneet
- ja nyt oli lähdettävä kohtaamaan asiat, joihin oli eksynyt, vääriin nautintoihin
koskenut, kiellettyä hedelmää liikaa nauttinut.... Enää ei nautittu, oltiin hiljaa.

Ja kello jatkoi matkaansa.
------------------------------------------------------------------

Sä pyysit kertomaan, mitä ajattelen tai mitä tunnen.
Sä sanoit, että koitat ymmärtää mutta vaikeaa se on, kun selvää ei saa.
Sä teit toiveen kainon, hienon - niin pienen, mutta silti suuren.....

Saisitko haluamasi, ymmärtäisitkö jos yrittäisi kertoa?
Haluaisitko sitten vielä enemmän, vai kääntyisitkö toiseen suuntaan?

Paljon mietteitä, paljon kysymyksiä.... paljon - kaikkea.
Kuten maailmassa, elämässä - sinussa, minussa, meissä ja kaikissa on.

Mutta tietää voit: Sitä jotakin on.

Sen kun uskoo, siitä on hyvä lähteä!
Tänäänkin - huomenna - tulevaisuudessa.


--------------------------------------------------------------------------------

Tähän blogipäivitykseen pieni lisäys.
Jos joku sattumalta tämän osaa täältä löytää ja lukee, olisin kiitollinen jos
pistäisit sitten palautetta vaikka tämän sivun kautta. Kiitos.

Olen taas miettinyt hetken yhtä asiaa enemmän ja vähemmän.
Meikäläinen kun ei luonteelleen mahda mitään, niin välillä alkaa ahdistamaan
sisältäpäin se, ettei pääse tekemään edes jotain pientä jollekin....
tarjoamaan hetken irtiottoa normaaleista rutiineista, antaa jotain.....
Ja sitten kun periaatteessa olisi tilaisuus, niin eikös vastapuoli vedä "käsijarrusta"
ja käännä kelkkansa ja siinä sitä sitten taas ollaan.
Missä ihmeessä olisi ihminen / ihmisiä (lue: naispuoleisia), jotka
ilman epäilyksiä ja vastaanpanemista ottaisivat joskus edes hetkellisen
huomionosoituksen vastaan ja nauttisivat siitä, että joku haluaa omalla tavallaan hemmotella?

Elämä on liian lyhyt siihen, että mennään päivästä toiseen samojen tapojen ja
kaavojen mukaan! Siihen ei meidän kenenkään pitäisi jäädä ja jämähtää.
--------------------------------------------------------------------