Translate - Google kääntäjä

Näytetään tekstit, joissa on tunniste viini. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste viini. Näytä kaikki tekstit

perjantai 18. heinäkuuta 2025

Pieni matkailutarina Riikasta

En ole todellakaan aikoihin mitään tänne kirjoittanut, joten nyt päivitetään hieman tätäkin puolta. Nyt olen tosin asiallisemmalla linjalla ja kerron hieman Latvian pääkaupungista Riikasta tavallisen matkailijan silmin, joten tervetuloa mukaan lukuhetkeen.

------------------------------------------------------

Riika, tuo Latvian pääkaupunki asuttaa reilut 620 000 asukasta alueelleen. Kaupunki sykkii ainakin kesäisin ja on nostanut viime vuosien aikana profiiliaan matkailijoiden silmissä. Riika nojailee Daugava -joen vierellä (meillä joki tunnetaan myös nimellä Väinäjoki) ja sen vanha kaupunki onkin muodostunut melkoiseksi turistien pyydykseksi.

Edellinen kokemukseni Riikasta on jo useamman vuoden takaa ja tuolloin oli jo havaittavissa se tosiseikka, että kaupunki haluaa haalia lisää turisteja kaupunkiin. Erilaisia terassiravintoloita ja kahviloita oli jo tuolloin melkoisesti, mutta nyt vuonna 2025 niiden määrä oli suorastaan räjähtänyt käsiin! Mitä Riika sitten tarjoaa matkailijalle? Meille härmäläisille Riika tosin näyttäytyy Tallinna 2.0 tyylisenä kaupunkina, sillä kaupungeissa on paljon samaa, mitä turisteille tarjotaan. Tietenkin eroavaisuuksia on ja niitä kannattaakin metsästää.

Mutta samankaltaisuuksia: Tallinnasta löytyy meille suomipojille ja -tytöille ihan härmäläisittäin nimettyjä baareja, niin eikös Riikasta tule vastaan Karjala -baari eräältä kadulta vanhasta kaupungista. Voitte tietty arvata, minkälaista asiakaskuntaa baarissa kävijät pääsääntöisesti ovat (huomioni perustui ovelta katsastamiseen ja terassiväen tarkasteluun muutaman kerran ohi kulkiessa). Sitten on samantyylisiä terassiravintoloita, joiden ruokalistat olivat lähes identtisiä toistensa kanssa, vain ravintolan nimi ja listoilla esitettävien ruokien annoskuvat ja tekstit hieman vaihtuivat. Valtaosalle nämä tuntuivat riittävän mainiosti, eikä siinä mitään, jos haluaa mennä siitä, missä aita on matalin. Myönnän, että itsekin tuli sorruttua kerran selkeästi tällaiseen kesäravintolan terassipalveluun, kun ei enää jaksanut kulkea +27C lämmössä eteenpäin. No tuolla kerralla tosin onni oli myötä ja tilaamani kevyt eväs oli oikein kelvollinen hinta-laatusuhteeltaankin.

Mutta, onneksi vanhakaupunki tarjoaa myös yllätyksiä, positiivisesti. Esim. ravintola Rozengrals vie asiakkaan kauaksi keskiaikaan Rozengrals  Paikka on rakennettu vuosisatoja sitten viinikellarina toimineeseen paikkaan, joka oikeasti sykkii vanhaa elämää. Ruokalistan herkkujen reseptit ovat haettu myöskin vuosisatojen takaa, eli jos haluat syödä perinteisesti pitsaa tai burgeria, jatka matkaa! 

Ruoka on jotain aivan erilaista, mitä yleensä tulee syötyä ja itsekin yllätin nauttivani lampaan kanssa jotain outoa, mikä ei edes kunnolla avautunut, mitä suuhuni laitoin, mutta hyvää oli. Tuonne kannattaa varata pöytä, sillä paikka on selkeästi suosittu ja mikä parasta: Kaikenlaiset kaljaörisijät ja känniääliöt loistivat poissaolollaan. Palvelu mainiota, eikä erikoisuuksista huolimatta ravintola ole edes mitenkään kallis - edes tällaiselle tavalliselle kaduntallaajalle.

Mutta palataanpa tuolta maanpinnalle! Vanha kaupunki sisältää muutaman pienen aukion, jotka ovat valjastettu ainakin kesäisin kesäterasseille. Monissa niistä on tarjolla myös live-esityksiä ja bändit sekä artistit & trubaduurit osaavat todellakin hommansa. Oli mukava vain hiljaa kulkea ja kuunnella esim. yhtyettä, joka oli tehnyt kevyitä lounge-versioita mm. Donna Summerin "Hot Stuff" hitistä, tai Bruce Springsteenistä jne. Sitten saattoi jo seuraavan ravintolan terassiartisti soitella akustisesti Billy Joelia, Nat King Colea, CCR:ää, Beatlesia, Elvistä jne.! Harmi, että harvemmin yleisö, eli asiakkaat,  vain huomioivat  näitä taitureita. Musiikista voin sanoa vielä sen verran, että kaupungin pääkadun alittavissa jalankulkutunneleissa soitti usein katusoittajia, kuten myös muutamissa paikoissa katujen varsilla, eikä mitään "kerjäläinen" hanurilla -tasoa, vaan todellisia osaajia. Eipä ihme, että kolikot kilisivät esiintyjien kuppeihin.

Tietty majoittuakin tuolla pitää! Kaupungissa on melkoinen määrä hotelleja ja runsaasti myös vuokrattavia huoneistoja, joiden hintataso kuulemma ei ole mitenkään päätä huimaava. Itsellä tällä matkalla hotelliksi valikoitui hieman arpomalla Rixwell Rixwell Old Riga Palace Hotel. Hotelli mainostaa, että se sijaitsee hieman piilossa vanhan kaupungin laitamilla ja se on totta se. Tuon hotellin kulmilla ei tällä hetkellä ole oikein mitään aktiviteetteja, mutta eipä sieltä ollut kuin parin minuutin kävely sitten keskelle elämää ja tohinaa. Hotelli antaa itsestään kuvan, että se on 4:n tähden hotelli, mutta rehellisyyden nimissä 3 on oikea laatumääritelmä. Hotelli on avattu v.2009, mutta rakennus itsessään on paljon-paljon vanhempi. Paikkaan on pyritty saamaan tietynlaista vanhaa tyyliä ja eleganssia, mutta ei-ei-ja-ei, samanlaista linjaa olen nähnyt myös Tallinnassa ja taas pamahti se arvioni Tallinna 2.0 päin kasvoja! Huone oli pienehkö, ilmastointilaite sentään pelasti paljon, tosin siitäkin tuntui yhtenä päivänä "hönkä" loppuvan, sillä lämmintä riitti ja kun hotellihuoneiden ikkunoita ei saanut pitää auki päivisin (kirjallinen ohjeistus, että ikkunat sai avata vasta klo 18 jälkeen), niin siinä sitä sitten tovin sai "sulaa", kun oli ensin tirisytellyt rasvojaan kaupungilla kävellessä.

No, hotellin aamiainen oli toimiva, tosin hieman jopa raskas. Meille suomalaisille tuo kahvi kun on pyhä asia, niin se oli aamupalalla mainiota, verrattuna useampaan paikkaan kaupungissa. Kahvit olivat kaikkialla automaattikahvia ja kun halusi mustana, niin aina oli tilattava americano, muuten myyjällä saattoi mennä sormi suuhun. Tosin, kyllä sitä muitakin juomia tuli juotua ja tulipa löydettyä ravintola, jossa oli viskejä niin runsaasti, että juomalistalla ne oli eritelty ensin valmistusmaan mukaan, sitten skottilaiset vielä erikseen valmistusalueen mukaan ja oliko singlemalt vai blended kyseessä. Taivas! Jossain baarissa saattoi saada viskin viidellä eurolla ja siitä ylöspäin aina reiluun pariin sataan euroon per annos ja useammassa paikassa se annos oli 5cl eikä meille tuttu 4cl.

Oluiden hintoja en katsellut, koska ne eivät edelleenkään minua juuri kiinnosta. Paikallisia panimoita ja niiden tuotteita oli kuitenkin hyvin tarjolla, mutta tietenkin myös maailmankuuluja merkkejä. 

Hintataso: No kaupungin hintataso on joissakin asioissa ihan samoissa, mitä meillä. Jotain löytyy halvemmalla ja jostain saat maksaa jopa enemmän, kuin kotimaassa. Tästä esimerkki on esim. marketeissa kahvipakettien hinnat: Pahimmillaan yli 17 euroa paketista! Siinä on mokalla hintaa. Hygieniatuotteet eivät ole juurikaan eri hinnoissa, kaupungissa eniten näkyy Maxima ja Rimi -kauppaketjujen liikkeitä ja niistä voi tehdä todellakin hyviä löytöjä, oli kyse esim. alkoholista tai vaikkapa makeistuotteista. Tupakkatuotteet ovat hieman edullisempia, kuin täällä ja ainakin Rimistä sai savukkeita hieman fiksummalla hinnalla, kuin joistakin kioskeista (ei, en polta edelleenkään).

Kulkeminen kaupungissa on vaivatonta, kunhan jalkoihin on laittanut kunnon kengät. Unohtakaa trendikkään tasapohjaiset läpsyttimet ja korkkarit, niillä tuhoatte jalkanne! Mukulakivillä kävely pistää nopeasti tällaiset "sankarit" miettimään kenkäostoksille siirtymistä. Mutta jos ja kun haluaa pois vilkkaasta turistirysästä, eli vanhan kaupungin hälystä, kannattaa napata taksi ja suunnata johonkin kaupungin kauppakeskuksista. Itse päätin tutustua keskustassa sijaitsevien Stockmannin, Origon, Galleria Rigan ja Galerija Centrs:in lisäksi käydä Akropole Riga -ostoskeskuksessa. Akropole Riga joka sijaitsi pienehkön taksimatkan päässä keskustasta. Kauppakeskuksen erikoisuus on luistelukaukalo keskellä ostoskeskusta ja kuka tahansa sai mennä vuokraamaan itsellensä luistimet ja mennä x-ajaksi tekemään taitoluistelukuvioitaan jäälle. Hintaa en käynyt kurkkaamassa. Itse kauppakeskus on valoisa ja tyylikäs, monenlaisia liikkeitä ja useita ravintoloita, kuten näissä on aina tapana. Parasta oli se, että aivan samanlainen taustapauhu ei ainakaan tuolloin soinut, mitä täällä härmälandiassa "saa" kokea kun menee johonkin kauppakeskukseen. 

Turisteja muuten kyllä houkutellaan lukemattomilla matkamuistomyymälöillä ja Riga Palsamia tarjotaan useammissakin puodeissa. Hinnoissa on selvästi turistilisää! Itse onneksi löysin jopa mainion musiikkiliikkeen. Randoms musiikkiliike löytyy vanhankaupungin sivulta. Suosittelen!

Mutta sitten taksit! Kaupungissa toimii useita asiallisia taksifirmoja ja erään tällaisen kyydillä matka lentokentältä hotellille tulikin suoritettua. No reilu vartin matka ja 30€, eli aika meidän hinnoissa. Nyt moni huutaa, että "miksi et käyttänyt Bolttia?" Ai-van, tuo pitikin ottaa verrokiksi. Tällaisen taksifirman auto oli tuorehko, siisti, sopivan viileä ja kuljettaja kantoi matkalaukut hotelliin sisälle saakka, eli palvelu pelasi. Sitten verrataan Bolt -kokemuksiin: Autot kolisivat, ei ilmastointia, toisessa kuski soitti musiikkia sellaisella volumella, että aloin epäillä olevani rock-konsertissa. Hiljensi ääntä pyydettäessä ja tuhisi. Matkojen hinnat siinä kympin kulmilla ja lentokentälle pääsi 15€ hintaan, mutta kyytien taso jätti kyllä toivomisen varaa. Itse toivon kyllä lomallani asioiden toimivan edes jossain määrin ja Bolt ei saanut minusta vieläkään ystävää. Niin. lentokentälle kulkee myös bussi, jolla olenkin joskus myös matkannut ja lippu siihen ei montaa euroa maksa, mutta ne bussit nyt ovat yhä, mitä ovat.

Nähtävää kaupungissa riittää! On museoita, on kirkkoja ja on aktiviteetteja. Eräs varmaankin lähes kaikkien turistien suosima on jokiristeily, jossa tuli taas käytyä. Pikku purtilo lipuu hiljalleen ensin pienellä joenuomalla, josta siirtyy Daugavalle, mistä sitten lopulta palataan pienelle joelle. Matka kestää n. tunnin ja kesällä 2025 hinta aikuiselta on 20€. Mutta jos haluaa katsella kaupunkia hieman erilaisista kulmista ja nauttia tovi kiireettömästä menosta, tämä on mainio pikku kokemus.

Jos haluatte erottua normaaleista turisteista, niin ei sinne Jurmalaan esim. tarvitse lähteä. Kaupunki tarjoaa kyllä nähtävää ja itse koin ahaa-elämyksen, kun huomasin, että pari korttelia kun jaksaa kulkea Vapauden muistomerkin taakse, on aivan erilaisessa Riikassa ja se on sitä aitoa Riikaa se. Eipä ole turisteja pyörimässä jaloissa ja erilaisia liikkeitä, sekä pieniä mukavia ravintoloita ja kahviloitakin löytyy sopivasti. Sinne ehdottomasti seuraavalla kerralla unohtaen kokonaan vanhankaupungin kulmat, koska se "Tallinna 2.0" on kuitenkin liiaksi samanlainen, mitä verrokkinsa - palvelujen osalta. Kuvattavaa tosin löytyy niin vanhasta kaupungista, kuin muualtakin, eli silmät auki.

Mutta joskus matkalla iskee hätä ja silloin on etsittävä lähin WC ja ne voivat olla aika kokemuksia. Jopa kauppakeskuksessa, tai lentokentälläkin, wc voi olla sellainen, että ensin pitäisi siivota vartti, ennen kuin voisi kankkunsa pöntölle asetella. Vastavetona tietty on siistejäkin paikkoja, mutta yleinen siisteystaso, mikä kaupungissa on muuten parempi kuin meillä, ei aina vessoihin saakka ole yltänyt. Niin ja joskus kaupungissa "tuoksahtaa" hieman..... eau de tunkio..... Niin ja vahvaa tuoksua on tietty tarjolla myös kaupungin keskustorilla, jossa myös Zeppeliini-hallit sijaitsevat. Sieltä voi löytää melkein mitä tahansa ja varsinkin erilaisten kojumyyjien värikkäiden myyntipuheiden kohdalla kannattaa olla tarkkana. Sieltä voi tosin yllättäin löytää vaikka mitä, kunhan jaksaa kierrellä.

Ihmiset ovat pääosin ystävällisiä. Kaupunki ei ole sen turvattomampi, tai turvallisempi, kuin täälläkään kaupungit. Tietty se, millaisen kuvan annat itsestäsi, varmasti myös kertoo mahdollisille taskuvarkaille ym. että kannattaako kaveri kääntää vai ei. Humalaisia... no muutama jokaisena päivänä ja valtaosa niistä oli paikallisia elämänkoululaisia ja alkoholisteja, turisteista muutaman hieman hiprakassa olevan näin ja tässä onkin selkeä ero esim. Tallinnaan, missä taas humalaisia "poroja" näkee runsaasti. Riikassa matkailevat ovat selkeästi siistimpiä (valtaosa), vaikka kyllä nytkin melkoisia ryysyläisiä (ja ne kaikki olivat suomalaisia) näki katukuvassa. Minusta se on kohdemaan asukkaiden halventamista, jos liikutaan paskaisissa ja reikäisissä vaatteissa. Investoikaa nyt edes pariin puhtaaseen t-paitaan ja housuihin. 

Riikaan pääsee näppärästi. Lento esim. Helsingistä ei kauaa kestä. Baltic Air lentää jatkuvasti tuota väliä ja lentojen hinnat eivät ole mitään mahdottomia. Koneet olivat siistejä ja lennot tasaisia. Myös Finnair lentää kaupunkiin. Jotkut tietty matkustavat tuonne omalla autolla, kunhan ovat ensin laivalla seilanneet Tallinnaan ja sieltä sitten eteenpäin. Yhtäkaikki, tutustumisen arvoinen kaupunki, mutta ei kannata "sokaistua" turistirysien tarjontaan, vaan muistaa pitää maltin, eikä innostua ensimmäisestä ns. hyvästä tarjouksesta.

Tämän kirjoituksen kaupallinen yhteistyö on tehty oman baarikaapin viskipullojen kanssa.... haha.

 


 

keskiviikko 20. huhtikuuta 2022

Newest Alcohol Tasting Organisation

 Tämän pienen tarinan viitteet tosielämään ovat täysin sattumanvaraisia. Ei pidä ottaa liian vakavasti... Koittakaa kestää! (20.4.2022)

------------------------------------------


JOS KOETTE, ETTÄ NATO:sta EI KANNATA NS. VITSAILLA, ÄLKÄÄ LUKEKO. TÄMÄ TARINA EI SISÄLLÄ POLITIIKKAA!
 Tämän illan ajankohtaisessa happy-hour katsauksessamme käsitellään jo pitkään maassamme käytyä keskustelua siitä, pitäisikö Suomen liittyä NATO:on (Newest Alcohol Tasting Organisation). Meillä täällä studiossa onkin tänään vieraina eri tahojen johtohenkilöitä kertomassa kantansa. Aloitamme huikka-puolueen edustajan Kalevi Kantavierteen kommentilla. "Niin hyvä toimittaja sekä arvoisat kollegat, me huikassa olemme hiukan huolissamme siitä, että poistaako tämä tuohon, näin härmäläisittäin sanottuna, kännijuomien kokeilukerhoon, liittyminen kotipolttoisten juomien pienen itsenäisen valmistelun. Iso kysymys on myös se, että joudummeko lähettämään eri maiden janoisille meille niin rakasta "Koskisen korvalääkettä" aina, kun jossain tulee janoinen konflikti." 
 
Aivan - aivan, tuo oli siis huikka-puolueen kanta ja sitten salonkisammuneiden Irma-Pirkko Tötterö, olkaa hyvä. "No onhan se aivan hirveää, että me emme voisi laajentaa terästetyn teen kutsuja myös pohjoismaiden ulkopuolelle. Onhan jo pitkään ollut tämä Pohjoismainen pultsarivapaus, mikä on edesauttanut sitä, että pohjolan tenunenät ovat saaneet liikkua vapaasti maasta toiseen juomamaisen kulttuurivaihdon piirissä. Mikäpä olisi hienompaa saada brittien teehetket liitettyä meidän terästettyihin teetuokioihin, niin siinä olisi jo iso askel kohti yhteneviin sammumissessiohin. Olisihan tämä tietty myös budjettikysymys, sillä yhteishankintoina hankittavat ns. teetarvikkeet alentaisivat kotimaisten kulujen määrää." Kiitos - siinä siis Salonkisammuneiden mielipide, onko meidän liityttävä Natoon, vai ei. 
 
Tässä välissä otamme pari tekstiviestiä sosiaalisen median kautta ja mm. Idy Pohjanmaalta utelee seuraavaa: "Notta joko mee liityttähä, vai taasko pittää oottaha hämäläisii?" Ja toinen viesti tulee ReinoKeijolta Helsingistä: "Miten korvaavien aineiden käyttö turvataan jatkossa vai onko tähän tulossa jotain muutoksia?" No tähän me voimme kertoa, että valtion juomavarmuusvaraston johtaja Roger de Pirtu antoi juuri päivällä lausunnon, jossa kertoi että näille juomajoukkojen todellisille reserveille ja paljon kokeneille ollaan kaavailemassa kuukausittaista perusannosta, joka olisi joko kotimaista tislettä tai EU:n alueella valmistettua väkiviinaa. Sitten oman kantansa saa kertoa Selviämättömien Tuokko Pitkälä. "Juu siis, ollaan yritetty selvittää tätä ryhmässämme ny tätä niinku pari viikkoo, mut meil on se ongelma, et kaikki päättävät henkilöt ei oo yhtäaikaa selvillä vesillä, nii viel ollaan vähä epäselvässä tilassa. " Kuten huomaatte, hyvät katselijat, aiheena Nato (Newest Alcohol Tasting Organisation) on polttava, tai oikeastaan pahasti päähän menevä! 
 
Olisiko Vaahtopäillä jotain sanottavaa ja heidän pääsihteerillään Hilja "hiivamimmi" Ryökkäsellä? "Niin, meillä on kyllä kuohahdellut rymämme kokouksissa aikalailla ja keskustelu siitä, että millaisia ja kuinka vahvoja mm. olutpattereita tai sahatilaivuieita maahamme tulee tai sijoitetaan. Onko meidän kotimaiset toimijat jo Nato-yhteensopivia ja kuinka nämä johtamiskysymykset sitten toteutetaan maassamme. Sitten tietty nuo sissileirit, jossa janoiset poikamme ja nuoret naisemme harjoittelevat ääriolosuhteissa juomien valmistusta ja valvotusti niiden juontia, miten ne toteutetaan... Nämä ovat isoja kysymyksiä!" Kuten huomaatte, hyvät katselijat, aihe velloo ja valvottaa näitäkin täällä studiossa, ainakin siihen saakka kunne juotavaa vielä on tarjolla tai kun kunto loppuu. Päätämme tällä kertaa ohjelmamme tähän ja seuraavaksi siirrymmekin katselemaan suoraa lähetystä "Tätä Suomi Juo" ohjelmasta. Mukavaa ja maistuvaa illan jatkoa kaikille.

lauantai 1. tammikuuta 2022

Raclette - paljon muutakin, kuin vain grilli! (ja jälkiruoka....)

 Ja hyvää vuotta 2022. No okei, ehkä paljon sanottu sillä edellinen vuosi ei jättänyt perinnöksi kovin kummoisia eväitä tälle vuodelle ja ei maailma paremmaksi muutu yhdessä yössä!

Mutta miksi aiheena Raclette? Olen jo vuosia sitten ihastunut kyseiseen grilliin ja jälleen nyt uuden vuoden herkut tuli valmistettua sillä, niin siinä syy, miksi kirjoitan tällä kertaa tuosta. (1.1.2022)

---------------------------------------------------------

Raclette -grilli on paljon enemmän, kuin vain juustoruoka, tai sen valmistamiseen tarkoitettu laite tai sillä nimellä kulkeva ruokailukokemus. Tämä Sveitsiläinen idea ja keksintö tehdä herkullista ruokaa on saanut myös jonkin verran jalansijaa meillä Suomessa ja oma arveluni on, että tuolla Keski-Euroopassa laskettelemassa käyneet turistit ovat olleet ne, jotka ensimmäisinä ovat tällaiseen keksintöön ja ruokailutapaan tutustuneet, jonka jälkeen alkaneet kysellä meillä kotimaassa raclette-grillejä kaupoista.

Yhtä kaikki, racleten syntyhistoria löytyy Valais´n alueelta. Alkujaan paikalliset olivat valmistaneet seuraavanlaista ruokaa: Avotulella oli valmistettu perunoita ja tikun tms. nokassa oli sitten myös pala juustoa, mikä otettiin pois tulen ääreltä kun se alkoi hieman sulaa. Tästä pehmentyneestä juustosta sitten raavittiin paloja perunoiden päälle. Tästä tuleekin idean nimi "Racler" mikä on Ranskaa ja tarkoittaa juurikin "raaputtaa". Nykyään ei kotioloissa juuri avotulta ole ja en ketään nyt ehdointahdoin suosittele takan ääressä (jos sellainen on) kokeilemaan onneaan. Tätä varten onkin sitten kehitelty raclette-grilli, mikä mielestäni on hieman vääristävä sana, kun miettii miten ruokaa valmistetaan.

Vaan ei se raclette ole pelkästään perunaa ja juustoa varten, se on paljon muutakin nykyään! Raclette grillillä voi tehdä paljon-paljon enemmän, uskokaa minua. Oikeastaan vain mielikuvitus ja omat ruokarajoitteet, jos sellaisia on, ovat rajoina racleten käytössä. Mutta yksi selkeä nyrkkisääntö kannattaa painaa alkuun heti mieleen: Kun ostatte lihaa, jota sitten grillaatte racletessa, muistakaa että ne eivät saa olla marinoituja tai muutenkaan maustettuja! Puhtaat tuotteet toimivat ehdottomasti parhaiten ja sitäpaitsi, kukaan ei halua kesken grillailun alkaa puhdistelemaan grilliä valuvasta marinadista tms.!

Itse grilli on kaksitasoinen. Päälitaso on varsinainen grillausalusta tai lähinnä lämpölevy. Tämän alapuolella olevalle tasolle laitetaan ruoka-aineita pienille pannuille, jotka sitten "työnnetään" grilliin ja annetaan ruokien kypsyä. Itse sanoisin, että sana "paahtaja" olisi osuvampi nimitys laitteelle, kuin grilli, sillä se tosiaankin paahtaa lihat jne. Grillejä on erilaisia -kokoisia, on pyöreitä ja neliskanttisia sekä soikeita, eli varmasti jokaiselle löytyy se sopiva omaan käyttöön. Eivätkä näiden hinnatkaan ole mitään "miljoonia", vaan raclette grillejä saa todella edullisesti ja näitä ei nykyään tarvitse etsiä mistään erikoisliikkeistä, vaan jopa isoimmat marketitkin myyvät raclette grillejä.

No nyt ollaan siinä vaiheessa, että grilli alkaa olla kuuma. Lämpölevylle levitetään kevyesti öljyä ja tätä tarkoitusta varten voi käyttää esim. silikonista "pullasutia". Useimmissa grilleissä lämpöä voi säädellä, eli ei ole vain on-off asentoa, mistä on todellakin suuri hyöty silloin, kun pöydän äärellä on useampia henkilöitä ja istutaan pidempään iltaa nautiskellen!

Kun olet öljynnyt lämpötason, voit eri alueille laittaa ruoka-aineita. Muistutan vielä: Lihat eivät saa olla millään tavalla maustettuja. Itse käytän kolmea erilaista lihaa: Naudan, possun ja kanan suikaleita. Myös kalkkuna käy hyvin. Mutta miksi suikaleita? Palat ja fileet valmistuvat huomattavasti hankalammin ja ne eivät oikein toimi tällaisessa "grillailussa", missä ruokia maistellaan, dippaillaan ja otetaan kaikkea aina vähän kerrallaan. Myös pekoni soveltuu hyvin, tosin älkää ostako sitä markettien halvinta pekonia, sillä tässä omakohtaiseen kokemukseen perustan sanomalla: Toistaiseksi paras pekoni on löytynyt Lidlin hyllyltä. (ei maksettu mainos). Kirsikka- tai luumutomaatit puolitettuina ovat myös loistavia ja niitä voi laittaa lämpeämään pienelle pannulle, joita grillissä sen koosta riippuen on 4-8kpl. Kesäkurpitsa, herkkusienet, katkaravut, paprika.... siinä muutama raaka-aine, mikä kelpaa raclette -herkutteluun loistavasti, niin ja patonki. Viipaloi patonki ja öljyä viipaleet ohuesti kummaltakin puolelta ja laita pannulle paahtumaan hetkeksi, voin luvata: Maistuu! Tätä tarkoitusta varten voit tehdä oman maustetun öljyseoksen, mutta tuota öljyä et sitten levitä lämpölevylle.

Siellä jo huudettiin raclette-juuston perään! No niin tietenkin. Tuo juusto tosin jakaa käyttäjien, eli ruokailijoiden, mielipiteet varmasti kahtia: Jotkut pitävät, jotkut eivät. Maku on todellakin erilainen, kuin jollain perus-edamilla ja se tuoksu.....se se vasta voi karkoittaa herkimmät hieman sivummalle. Itse käytän raclette juustoa toisinaan, mutta raclette -ruokia tehdessä voikin ja saa inspiroida. Kokeile leipäjuustoa, laita pienelle pannulle grilliin lämpeämään ja kippaa lautaselle. Toimii! Kannattaa kokeilla rohkeasti omien mieltymyksien mukaan, mikä maistuu ja on se omaan suuhun paras.

Racletella ruokaa tehdessä pitää olla aikaa! Tämä onkin mitä mainioin tapahtuma illanistujaisiin. Porukka pöydän ympärille, hyvää juotavaa ja yhdessä tekemisen iloa. Juomista voin sanoa sen verran, että en suosittele mitään kovin voimakkaita juomia (maultaan), jotta ne eivät vie ja peitä ruokien makuja allensa. Pehmeät puna- ja valkoviinit toimivat hyvin ja jos on oluen ystävä, niin jättäisin alkuun ainakin kovin voimakkaat tummat oluet sivuun. Mutta hei, mikä minä olen päättämään, kuinka kukin haluaa nauttia racleten äärellä olostaan. Nämä ovat olleet vain huomioita vuosien saatossa.


No nyt on lihat olleet jonkin aikaa lämpölevyllä ja uskokaa tai älkää: Kanasuikaleista on tullut aivan popcornin näköistä tavaraa. Tuo oli aikoinaan ensimmäisiä asioita, mikä minut hämmästytty racletessa. Tästä syystä käyttäisin mieluummin sanaa Raclette-paahdin, kuin -grilli. Lihat maistuvat aidosti paahdetuilta ja huomaamatta ne vain häviävät "parempiin suihin" sitä mukaa, kun niitä ehtii valmistamaan. Kannattaa välillä hengähtää, eikä syödä itseään kerralla täyteen, koska aikaa tällaiselle kokemukselle kannattaa varata. Jos joku miettii, voiko kalaa tehdä racletella, niin itse sanon että en ole voinut kokeilla kala-allergian vuoksi. Tähän varmaankin löytyy sitten netistä vinkkejä ja kokeilemalla selviää. Mutta mutu-tuntuma on sellainen, että esim. kirjolohisuikaleita (huom. maustamaton) voisi hyvinkin paahtaa grillillä.

Muistakaa öljytä aina välillä lämpölevyä. Helpottaa kummasti ruokien valmistamista. Ja vaikka alkuun näyttää siltä, että eihän tuollaisista pienistä "napostelukipoista" grilliin laitettavista raaka-aineista tule ateriaa, millä saa vatsansa täyteen, voin sanoa että kyllä tulee. 

Sitten vain jälkiruokaa tekemään ja itse ehdotan törkeästi suklaafondueta, johtuen kai siitä, kun olen "herkkuperse" enkä tarkoita ahterini mallia tai kokoa..... Tähän tarvitaan tietenkin fonduepata, näitäkin löytyy monenlaisia ja -kokoisia. Itselläni on pieni pata, joka lämpiää kätevästi lämpökynttilällä (hämärää valaistusta ja kynttilänvaloa....).  Se, mikä suklaa on parasta tähän tarkoitukseen, on jälleen makukysymys. Kuitenkin ainoa selkeä ns. nyrkkisääntö on se, että suklaan on oltava maustamaton tms. eli käyttäkää joko puhdasta maitosuklaata tai tummaa taloussuklaata, myös leivontasuklaa sopii. Kokeilemalla löytyy se oma suosikki ja toimivin. Kun suklaa on sulanut, siihen voi sitten dippailla oman makunsa mukaan hedelmiä ja marjoja. Banaani, mansikka, viinirypäleet, ananas, vesimeloni, persikka, mandariini..... kaikki nuo ainakin sopivat suklaafondue -dippailuun loistavasti. Niin ja mikä estää vaikka vaahtokarkkien käyttämisen.

Joten, suosittelen kaikille vilpittömästi raclette-grilliä sekä herkkusuille suklaafondueta! Tietty ei näiden kanssa joka viikko pidä ja kannata pelata, siinä alkaa nopeasti vaaka heilahtelemaan uusille lukemille.... mutta kun haluaa hieman arkeen extraa tai on illanistujaiset tms. niin nämä ovat mainioita juurikin tuollaisiin tarkoituksiin. Bon appétit!

-----------------------------------------------------------------------








tiistai 31. maaliskuuta 2020

Kevättä kovalla vauhdilla kohti kesää...

(30.3.2020)
Hei vain tasapuolisesti jokaiselle, joka on joskus tänne blogisivulleni eksynyt.
Olen äärimmäisen laiska ollut viimeaikoina kirjoittamisen suhteen, kun tuntuu siltä,
että aika on mennyt kaikkeen muuhun "tärkeään" ja turhaan.....
Nyt, kun ei pahemmin nukuta, päätin sitten hetkellisesti palata taas tänne ja kirjoitella
jotain - ja kuten aikaisemminkin, niin ei nytkään kirjoituksissa ole laatutakuuta. Koittakaa kestää!

Se jatkokertomus, mikä täällä blogissani on kesken, jatkuu varmaankin jossain vaiheessa).
Kaikenlaiset kommentit otan mieluusti vastaan!

No niin ja päivä menty eteenpäin, niin päätinpä heittää vielä jotain....
Tuoreimmat raapustelut aina lopussa. (31.3.2020)
-------------------------------------------------------

Tunnet olevasi yksin.
Tunnet, että ahdistaa..... uutiset syövät sieluasi, puristavat mieltäsi.
Huudat hiljaa apua - vaan kukaan ei kuule, kukaan ei näe.
Olet epätoivoinen!

Tuntematon, näkymätön - uhka kaikille - syö mieltäsi, kalvaa elämääsi.
Haluaisit nukkua..... nukkua pitkään ja toivoa, että herätessäsi
kaikki olisi kuin ennen.....
Mutta millaista oli ennen?

Pysähdyt miettimään..... viet ajatuksesi taaksepäin hetkiin, jotka olivat
arkisia - vaan nyt kultaakin kalliimpia.
Mutta muistat myös jotain muuta: Muistat jotain itsestäsi!
Tajuat kuivissa kyyneleissäsi....
- et ollut sellainen, jota esitit toisille
- et ollut sellainen...
Et ollut!

Hymyilit ulos, itkit sisälle....
https://www.youtube.com/watch?v=0OhEuBvJ9dc

Ja nyt, kun "eilinen" on vain haalistuva muisto - vihdoin tajuat:
- Et voi elää vain surren asioita, joille toiset hymyilisivät.
- Et voi elää vain ajatellen itseäsi, enää.
Ymmärsit, että olet yksi - mutta et ole yksin
ja yhdessä sinä, minä, me muut - selvitämme tuon
pienen tuntemattoman uhan maailmastamme!


https://www.youtube.com/watch?v=5qTgjgkS10k
-------------------------------------------------------------

Istun hiljaa sohvalla, kädessäni viinilasi. ja edessäni television
tasaisena vaihtuva kuvavirta, jota en edes juurikaan seuraa.
Ilta on jo vaihtunut yön pimeisiin tunteihin ja tuijotan ulos ikkunasta.
Odotinko ja toivoinko ehkä näkeväni jotain?
Ehkä - ehkä en.
Mutta mieleni oli hämmentynyt!

Laskin katseeni edessäni olevalle pöydälle ja siinä olevalle kortille.
Se oli tiputettu aiemmin päivällä postiluukusta.
Luulin että se oli tullut postin mukana, mutta siinä ei ollut merkkiä,
ei leimaa, ei minun nimi- tai osoitetietoja
Otin jälleen kortin käteeni ja luin sen.....
..... ties kuinkakohan monennen kerran.

Tuijotin tekstiä.... katselin käsialaa ja
yritin miettiä, saada siitä irti jotain enemmän
- enemmän, kuin mitä sanoissa luki!

"Hei! Tapasimme äkkiseltään pari viikkoa sitten baaritiskillä.
Minulla oli seuraa, sulla ei. Hymyilimme toisillemme ja sinä
iskit silmää minulle. Olisin halunnut seuraasi, mutta kun
en ollut yksin. Et tiedäkään, miten vaikea sinut oli löytää!
Nähdäänkö pian samassa paikassa ihan kahdestaan?
Terveisin se sinua pitkään katsellut."

Join lasini tyhjäksi, huokaisin. En tahtonut ymmärtää vaikka
sanat ymmärsinkin - ymmärsin oikein hyvin!
Annoin aivojeni palauttaa mieleeni hetkiä, jolloin olin ollu
jossain baaritiskillä..... mietin ja mietin.....tunsin, kuinka
pieniä hikikarpaloita alkoi nousta otsalleni ja kämmeneni
hikosivat. Kaadoin lisää viiniä...

Säpsähdin!
Yllättäin muistin, muistin sen hetken, mistä kortissa tuo
tuntematon minulle kirjoitti.
Hetki palautui mieleenki kuin se olisi tapahtunut juuri tänään....
Muistin, kuinka olin nojaillut baaritiskin kulmalla ja odottanut
tarjoilijan vapautumista. Viereeni oli tullut pariskunta, joita en
tuntenut, mutta jostain syystä tervehdin heitä ja hymyilin
hänelle..... kevyesti nyökäten.
Hän vastasi minulle ja muistan sen hymyn
... ja kuinka katseemme kohtasivat vielä, kun
he lähtivät kahdestaan kohti pöytää.

Minulle se oli vain yksi hetki.
Miksi se ei ollut sitä hänelle?
Kenelle?
Kysymyksiä pyöri mielessäni, ajatuksia, outoja ja hämmentäviä.
Ahdistikin!
Hän oli selvittänyt, kuka olin!
Hän oli selvittänyt, mistä elin!
Mutta minä en tiennyt hänestä mitään - en nimeä, en ikää - en yhtään mitään...
Vain nuo sanat kortissa, joita taas luin.

Hän oli ihastunut!
https://www.youtube.com/watch?v=JIrm0dHbCDU

Otin viinilasin, nostin hiljaa sen huulilleni ja annoin tuon
täyteläisen juoman hemmotella makuhermojani ja vapauttaa
mieleni ajatuksista, joita tuo kortti oli minun mieleeni tuonut
- ajatukseni ahdistaen vanginnut!

Päätin katsoa ja odottaa...
Otin viimeiset kulaukset viinistä, sammutin television ja
menin nukkumaan - arvellen, että huominen on
päivä erilainen, ilman yllättäviä kortteja...
- vaan miten väärässä ihminen olla voikaan!

Heräsin ovikellon soittoon, pimputukseen tiheään.
Nousin, kirosin ja ihmettelin.
Kuka kumma aamulla varhain vaivata voi minua noin...?
Vaan takana oven ollut ei muita -- rappu tyhjyyttä kumisi.
Mutta:
Lattialla oven pielessä oli kuori minun nimellä...
Tajusin, sen tuoja oli vielä lähellä!

Juoksin rappuset alas, juoksin lähes ulos - vaan ketään
ei näkynyt, ketään ei missään kulkenut!
Palasin, tiuskin ja sadattelin
Nostin kuoren ja menin kotiini.... nopeasti avasin ja
- tunsin, kuinka kylmä valtasi koko kehoni!

"Valvoit myöhään. Toivottavasti nukuit hyvin!
Nähdäänhän pian!"

https://www.youtube.com/watch?v=1P8s51IKjig

(jatkuu - joskus)
31.3.2020 jatkoa.....

Silmäni suurenivat, syöksyin ikkunaan ja yritin katsella ulos
- toivoin ja pelkäsin näkeväni jotain, mitä en halunnut.
Silti tunsin pettyneeni, kun en nähnyt mitään!

Luin uudelleen tuon paperin, mikä oli kuoreen laitettu.
Kuoressa oli ainoastaan sukunimeni sydämellä ympyröitynä.
Käsialasta ymmärsin sen verran, että kirjoittaja oli tottunut kirjoittamaan
myös käsin, eikä vain tietokoneella tai kännykällä.

Olin jo rypistää paperin ja heittää sen pois, kun päätin, että
minun on aika toimia. Vaan mitä tekisin ja milloin?
Olisinko tarpeeksi rohkea toteuttamaan jotain järkyttävää?
Tarvitsenko poliisia?
Miljoonia ajatuksia, ahdistavia, hämmentäviä.... - tunsin avuttomuutta!

Otin tuon kuoren käteeni ja olin laittamassa sitä paperiroskien sekaan, kun
sisältä tipahti vielä yksi pieni lappu:
"Odotan, että saan olla kanssasi koko illan ja yön kahdestaan!"

https://www.youtube.com/watch?v=URJCXeAJP1c

Se riitti minulle!
Hahmottelin mielessäni, mitä tekisin ja milloin......
Lopulta tiesin, mitä tekisin!

Soitin ystävilleni, työkavereille ja lähisukulaisille
- estynyt olisin pari päivää vastailemaan soittoihin,
mutta pyysin että jos minä ottaisin yhteyttä jotenkin, niin heti
olisi soitettava takaisin.
Kerroin: Matkalle pienelle lähden, vapaita viettelen
- yksin rauhassa olisin ja elelen - mökillä aikaa viettäen.

Soittojen jälkeen kävin tutussa kaupassa, juttelin muutaman
myyjän kanssa muutaman sanan verran ja keräilin eväitä
reissulle pienelle......
Vaan mitä teinkään? Lähdinkö mökkielämää elämään?
Nauroin hiljaa itsekseni: En!

Vein auton erään tutun kaverin isoon talliin, sanoin että
mökkitie on hiukan pehmeä ja olin vuokrannut maasturin.
Taksilla kotiin ja... valot sammutin, kaiken hiljensin
- oli, kuin ketään ei kotona olisikaan.... ja sitten vain odotin,
koska - kuten jotenkin aavistelin - seuraavana yönä tapahtuisi.....
(jatkunee taas joskus)
---------------------------------------------------------------

Maailma on täynnä uskomattomia tarinoita
- ja kun miettii nykyistä maailman menoa, niin
minun mottoni tuntuu osuvan kohdalle tällä(kin) hetkellä:

Järjen määrä maailmassa on vakio
- vain ihmisten määrä kasvaa!

https://www.youtube.com/watch?v=JUdK90qhNKI

----------------------------------------------------------------
 31.3.2020

Erilaisia..... - samanlaisia.... nuoria tai vanhoja, miehiä ja naisia.
Keitä me oikeasti olemme?
Jokaisella oma pieni "maailma" korvien välissä
- joillakin vain ahtaita ajatuksia...

Mutta olisitko sinä tai olisinko minä täällä mitään ilman
toisia, olisimmeko mitään jos ei olisi ketään?
Siksi kannattaa muistaa:
Älä jää sinne omaan pieneen maailmaan, kun koko maailma tarvitsee sinua!

https://www.youtube.com/watch?v=nCkpzqqog4k
--------------------------------------------------------------------





















perjantai 19. helmikuuta 2016

Perjantai käsillä - vai meneekö reisille....

No niin, onpa ollut taas viikko. Oli tulla harmaita hiuksia heti alkuviikosta erään nimeltä mainitsemattoman
naisen vuoksi (ei sen arvoinen, että pitäisi nimetä), kun oli sitten tapojensa mukaan aiemmin tempaissut
taas tavalla, mitä ei järkevä ihminen voi ymmärtää. Kyseisestä tempusta olen keskustellut erinäisten
tahojen kanssa ja saanut hyviä neuvoja, joiden mukaan tulen etenemään.....
Mutta mitä ja miksi ja milloin tms. ! No sen tiedän itse, enkä siihen puutu tässä nyt toistaiseksi.

Hyvääkin viikossa on ollut! Töissä sattunut sellaisia juttuja, joita en ihan hetkeen ole taas saanut kokea.
Mieli virkeä ja meno mitä mahtavinta. Oikeastaan vaihteeksi ollut sellainen fiilis, että on ollut
hienoa tehdä keikkoja. Koputan puuta, ettei tuo olotila ja tunne katoa heti seuraavassa käänteessä.
-----------------------------------------------------------------------

Sä olit kadonnut, pois vain hävinnyt!
Sä et perääsi huudellut - etkä mua kuunnellut.
Mä jäin yksin siihen seisomaan..... vain odottamaan, jos sittenkin palaisit
- vaan yksin olin ja olla sain, oli tuuli vain mun seuranain.

Aikaa meni ja meni.... vain viestejä muutaman sain.
Et nähdä halunnut, et soittaakaan voinut.
Silti siinä olin, mihin mut silloin jätit..... odottamassa vain....
- vaan yksin olin ja olla sain, oli tuuli vain mun seuranain.

Ajatukset ahdistaa jo alkoivat.
Mietin, miksi niin erosit - katosit - pois vain kävelit.
Syytin kaikkea, syytin itseä - huusin ilmaan vailla järkeä.
Eikä tuulikaan vastannut, vain ujelsi puissa kylmyyttään.....

Ja kun jo toivoni olin heittää, luullen että mut unohdit kokonaan....
Sä jostain etsit mut esille, nostit minut pinnalle ja
..... - otit yhteyttä kertoen, sanoja muutaman sanoen...
Silloin sen tiesin, että sittenkin - et kokonaan poistunut multa sä vain
- ja tiesit, että missä mä sua odotan -. jos sinut sittenkin vielä uudelleen näkisin.
Enkä olisi yksin, vain tuuli seuranain!
-----------------------------------------------------------------

Hermoustuneena pyörin ja pyörin.
Katselin kelloa kuin riivattua - miksi se ei jo edennyt, miksi se ei juossut?
Kaiken piti olla jo valmiina, kaikki oli valmiina - kaikki oli, kai....

Vaan olinko minä?

Vielä uudestaan..... paita siisti, hiukset ok.
Pöytä katettu ja musiikki valmiiksi esille kaivettu..... ja silti mieleni kiersi kehää kuin minä itsekin.
Odotin.....
Kello nakutti eteenpäin omia askeliaan, yhden kerrallaan.....
Tuijotin sitä lähes taukoamatta, luullen ettei se kulje ollenkaan!
Ja taas tarkistin, oliko kaikko kunnossa.... ja kaikki oli.... olihan - oli...., kai...

Vaan olinko minä?

Yhä uudelleen, peilin eteen tuijotteleen.... katselemaan kalvakkaita kasvoja,
jännityksestä kireitä poskia.... omaa itseä!
Päässä jyskytti: Rentoudu!
Mutta ei, ei.... mikään ei auttanut.

En ollut valmis!

Nyt vain oli myöhäistä.... enää mihinkään, sillä - ovikello soi!
Ja siellä olit - sinä!
Sain hymyn kasvoilleni ja jotain suli sisälläni...... jännitykseni laukesi, otin sinut
hellään halaukseen.... kuiskaten kiittäen, että tulit viimeinkin!

Istuuduit ja kaadoin laseihin viiniä....laitoin taustalle hiljaa musiikin soimaan ja
silloin kuulin, kuinka kello seisahtui! Se hetki oli vain meille - kahdelle.
Hymyilit salaperäisesti ja lumoavasti.......
Siinä oli kaikki, mitä toivoa saatoin.

https://www.youtube.com/watch?v=qTRpZDEuEak
............................................................................................................

Heräsin aamuun, pieni kajo kurkisti verhojen takaa luoden asuntoon
omaa valoaan, leikkien varjojen kanssa.
Venyttelin hetken ja muistelin........ eilistä!
Siinä olit ollut - sinä..... lähellä - juuri oikeassa paikassa, vierellä.

Olimme nauttineet viiniä, olleet kahden - kuunnellen musiikkia, nauraneet....
- ja kuin huomaamatta ilta oli edennyt pitkälle yöhön.

Venyttelin ja muistelin, mietin, miten yö oli jatkunut....
ja jostain syystä kaikkea en heti mieleeni saanutkaan, vaiko tahallaan
kelasin jotain yhä uudestaan ja uudestaan ja .....
Katsahdin sängylle viereeni, se oli tyhjä!

Olimme nauttineet.... - olleet kahden - kuunnelleet toisiamme... nauraneet
- ja kuin huomaamatta, olimme.....

Mietin, minne olitkaan lähtenyt. Mitään en kuullut, en sinua nähnyt!
Ihmettelin hetken, kunnes yllättäin siihen ilmestyitkin, viereeni...
- olit ollut lähellä, sohvalla, kerroit heränneesi jo aiemmin ja hiljaa noussut
ylös, ettet mua herättäisi ja katselit vain rauhaisaa untani.

Halasimme..... annoit kevyen suudelman, lämpöisen.
Ajattelin, että aamu ei voisi alkaa paremmin - ei millään tavalla - nyt tai koskaan!

https://www.youtube.com/watch?v=0lSjgovoJBw
--------------------------------------------------------------




























torstai 23. huhtikuuta 2015

Muutama päivä, miten kuten.

Väsyttäää! Siis tällä kertaa fyysisesti enemmän, kuin henkisesti. Vaikka näitä erilaisia kuvioita
ja sattumuksia elämässä on viime aikoinakin ollut ihan tarpeeksi ja silti valitan tylsyyttä, voin
sanoa että nyt tuo sänky houkuttelee todella paljon - siis nukkumaan........!
Pakko tarkentaa, kun joku "valopää" tms. keksii kuitenkin muuten mielessään vaikka mitä.

Muutamista eteeni tulleista pienistä sattumuksista en ala selkoa tekemään, ne eivät kuulu
kuitenkaan kovinkaan monille muutenkaan. Yritän nyt kuitenkin vain päästä selvyyteen
joidenkin asioiden tiimoilla ja ymmärtää, mitä jotkut ovat sanoneet ja tehneet.
Tosin on taho(ja) mitkä jätän oman onnensa nojaan.

Mutta tuo saa nyt riittää, eikä ruikuttelemaan tai kiukuttelemaan aleta enempää.
Aurinko paistanut koko päivän, jotenka toivon huomisesta kuten koko loppuviikosta
ihana kaunista ja hymyt kasvoille nostattavaa!
----------------------------------------------------------------------------

Kuuntelin säveliä ja ihmettelin sanoja.
Tuossa laulussa kuului outo kieli.
Laulajan ääni oli hentoinen, puhdas ja kirkas - ja vaikka sanoja en ymmärtänyt,
ymmärsin sen mielessäni, sielussani - mistä hän lauloi.

Hymyilin.

Kuuntelin laulua hiljaa, siihen keskityin.
Etsin kappaleen ja tallensin sen, soitin uudelleen ja uudelleen....
Rakastuin ääneen kainoon, puhtaan vilpittömään - vaikka mitään en ymmärtänyt,
kaiken tavallaan käsitin.

Hymyilin.

Kappale iski sieluuni, syvälle tuoden sinne pienen auringonpaisteen, uuden hentoisen.
Ilahduin uudestaan ja uudestaan, tuon laulajan kauniista äänestä,
sen viattomuudesta ja raikkaudesta!
Siinä ei tajuntaa tarvittu, riitti kun kaiken vaistosi - mielessään ymmärsi.

Musiikki, universaalinen kieli, taas minut valloitti.
Ja - hymyilin!

Ja vaikka laulussa ei tuota sanotakaan, tämä kertoo minusta: "Ue O Muite Aruko"
----------------------------------------------------------------

Hämärä vintti, vain yksi pieni ikkuna toisella päätyseinällä.
Sinne asteltiin, noustiin nuo vanhat rappuset ylös.....
Lattialankkujen narina jalkojemme alla sai meidät astelemaan varovasti eteenpäin.

Mitä etsimme?
Emme oikeastaan mitään tiettyä, silti jotain.... mikä menneisyydestä kertoisi
meille oman tarinansa ja aikansa elämästä.

Oli laatikoita, oli kaappeja, oli muutama vanha pöytä ja tavaroit monenlaisia
pitkin vinttiä. Valoja sinne emme saaneet, mutta taskulampun valossa ja pienen
ikkunan suomassa auringon kajossa osasimme varovasti kulkea.
Pöly nousi nenään, aivasteltiin hieman, mutta se ei meitä haitannut.

Tämä oli yhtä seikkailua!

Sinä löysit jotain, kaivelit yhden piirongin laatikoita. Käsiisi nousi muutamia
pieniä esineitä, joita hetken katselimme ja taas jatkoimme.
Minä vedin esille yhden painavan laatikon ja avasin sen.
Edessäni oli papereita ja niiden alla muutamia kirjoja, tai oikeastaan
muutamia kymmeniä kirjoja.

Luulin niiden vain romaaneja olevan, mutta yksi pisti silmääni.
Otin sen käteeni ja katselin tuota opusta hetken. Sinä tulit vierelleni ja
olit samaa mieltä kuin minä - etsintämme olisi tässä!

Istahdimme parille jakkaralle ja kääntelimme tuota kirjaa.
Se näytti olevan albumi, tai päiväkirja - vai mikä tuo oli.
Pyyhkäisin paidanhihaan pölyjä tuon päältä ja avasin sen varovasti.
Meille avautui aika ollut, jo mennyt mutta yhä läsnä oleva!

Katselimme haltioituneena sivuja, noita kirjoituksia. Kauniilla käsialalla
kirjoitettuja. Välissä oli lehtileikkeitä ja valokuvia. Yhdessä kaksi ihmistä
kävelivät koivikossa käsikkäin. Kuva oli irti kirjasta, mutta siinä ei lukenut
keitä nuo kaksi olivat, mutta kirjassa kerrottiin jotain mikä paljasti kuvan salat.

Jatkoimme yhä enemmän lumoutuneena ja hiljaa tuon kirjan tutkimista.
Väliin oli kirjoitettu runoja.... väliin oli laitettu pieniä kertomuksia arjesta
ja mainittu erilaisista tehdyistä töistä.

Puhalsin hieman pölyjä kirjan sivuilta ja meistä tuntui, kuin kaikki kirjassa
olleet kirjaimet olisivat lähteneet leijumaan ja tanssimaan ilmassa ympärillemme!
Nauroimme hieman ja taas syvennyimme tuohon teokseen, se vei meidät....
kauas taaksepäin ja silti tuoden lähemmäksi itseämme.

Sivu sivulta, teksti tekstiltä, kuva kuvalta etenimme hiljaa.
Yllättäin tuli eteen tyhjä sivu! Viereisellä sivulla oli taas kirjoitusta, arjen elämää.
Mutta tyhjä sivu välissä ja sen viereltä olikin revitty sivu, ei vaan muutama.....!
Miksi? Olivatko nuo sivut kadonneet, tuhottu vai miksi ne oli revitty?
Meidän sydämet jyskyttivät, mietimme ja mietimme....

Kuinka kiihkeästi halusimmekaan tietää, mitä nuo kadonneet sivut kertoisivat!
Vaan niistä ei kirjassa ollut mainintaa. Oli alettava etsimään...... koska meidän oli pakko,
niin pakko saada tietää... vaan tietää mitä?

Kirja menneisyydestä vei meidät mennessään - ja ilman kadonneita sivuja
emme ehkä pääsisi takaisin nykyisyyteen!
-----------------------------------------------------------------------

Oli aika, ehkä hetken mitä ei haluaisi kokea, mutta hän tunsi että nyt vain näin oli.
Viimeisen aterian - yksin!

Hän istuutui vielä hetkeksi tuon karun pöydän äärelle.
Kellastunut pieni pöytäliina yritti suojata pöydän pintaa, vaan ei ollut siinä
enää onnistunut pitkiin aikoihin. Silti sitä ei kukaan ollut koskaan vaihtanut toiseen.

Hän katsoi seinällä aikaa näyttävää kelloa. Sen viisarit eivät välittäneet muusta maailmasta,
heillä oli oma tehtävä.... -juosta eteenpäin jatkuvasti tasaiseen tahtiin minuutista toiseen,
tuoden tunteja - ja vieden tunteja....... tehden aikaa ja kadottaen taaksensa sitä.

Hän avasi viinipullon, katseli sen etikettiä hiljaa. Pieni kyynel nousi noille kasvoille,
paljon eläneille - paljon kokeneille. Etiketti muistutti häntä ajoista, hetkistä....
- jostakin, mitä joskus sai nauraen kokea, vaan nyt olisi tunne toinen ja
ehkäpä juuri siksi tuo ennen niin taivaalliselle nektariinille maistuva juoma maistui
kielellä niin happamalle.... silti hän siemaili lasillisen.

Hän katseli edessään olevaa lautasta. Mietti antimia, eikä jaksanut hetkeen muuta
kuin tuijottaa eteensä.... ääneti. Vain taustalla käyvän kellon raksutus kuului huoneessa.

Hän oli koskenut kiellettyyn hedelmään..... hän oli nauttinut jotain väärin ja nyt
hänen pitäisi tuosta "maksaa" - joutua eteen asioiden kanssa, joita oli tehnyt.
Mietti mielessään, että elämä oli kuin sipuli... - paljon kerroksia ja usein niin
paljon kyyneliä tuottava, mutta silti maistuva jotta sitä halusi ahmia lisää!

Nosti vielä lasia, otti muutaman kulauksen ja nousi... Oli aika....
Hän katsoi vielä kerran pöydälle, antimet olivat mitä olivat... - eivät maistuneet
- ja nyt oli lähdettävä kohtaamaan asiat, joihin oli eksynyt, vääriin nautintoihin
koskenut, kiellettyä hedelmää liikaa nauttinut.... Enää ei nautittu, oltiin hiljaa.

Ja kello jatkoi matkaansa.
------------------------------------------------------------------

Sä pyysit kertomaan, mitä ajattelen tai mitä tunnen.
Sä sanoit, että koitat ymmärtää mutta vaikeaa se on, kun selvää ei saa.
Sä teit toiveen kainon, hienon - niin pienen, mutta silti suuren.....

Saisitko haluamasi, ymmärtäisitkö jos yrittäisi kertoa?
Haluaisitko sitten vielä enemmän, vai kääntyisitkö toiseen suuntaan?

Paljon mietteitä, paljon kysymyksiä.... paljon - kaikkea.
Kuten maailmassa, elämässä - sinussa, minussa, meissä ja kaikissa on.

Mutta tietää voit: Sitä jotakin on.

Sen kun uskoo, siitä on hyvä lähteä!
Tänäänkin - huomenna - tulevaisuudessa.


--------------------------------------------------------------------------------

Tähän blogipäivitykseen pieni lisäys.
Jos joku sattumalta tämän osaa täältä löytää ja lukee, olisin kiitollinen jos
pistäisit sitten palautetta vaikka tämän sivun kautta. Kiitos.

Olen taas miettinyt hetken yhtä asiaa enemmän ja vähemmän.
Meikäläinen kun ei luonteelleen mahda mitään, niin välillä alkaa ahdistamaan
sisältäpäin se, ettei pääse tekemään edes jotain pientä jollekin....
tarjoamaan hetken irtiottoa normaaleista rutiineista, antaa jotain.....
Ja sitten kun periaatteessa olisi tilaisuus, niin eikös vastapuoli vedä "käsijarrusta"
ja käännä kelkkansa ja siinä sitä sitten taas ollaan.
Missä ihmeessä olisi ihminen / ihmisiä (lue: naispuoleisia), jotka
ilman epäilyksiä ja vastaanpanemista ottaisivat joskus edes hetkellisen
huomionosoituksen vastaan ja nauttisivat siitä, että joku haluaa omalla tavallaan hemmotella?

Elämä on liian lyhyt siihen, että mennään päivästä toiseen samojen tapojen ja
kaavojen mukaan! Siihen ei meidän kenenkään pitäisi jäädä ja jämähtää.
--------------------------------------------------------------------