Kultalusikkasuussa.org

 No niin, pitkästä aikaa saan kai jotain tännekin raapusteltua. Jotenkin tuntuu nykyään siltä, että kaikki ylimääräinen aika menee johonkin muuhun ja sitten tämä kirjoittaminen on jäänyt kokonaan sivuun. Harmittaa toisinaan melkoisesti. No katsotaan, mitä nyt syntyy! (3.11.2022)

----------------------------------------------------------------

Hei kaikki tavalliset kansalaiset ja kaduntallaajat. Me täällä Kultalusikkasuussa.org järjestössä olemme päättäneet osallistua myös säästötalkoisiin ja päättäneet antaa teille kaikille hyviä vinkkejä eri säästökohteista ja mikä parasta, nyt siis IHAN ILMAISEKSI! Kamoon hei, siis mikä tarjous.

Aloitetaan nyt vaikka ihan tällaisista helpoista jokaiseen kotiin sopivista säästövinkeistä. Nyt kun hirveästi puhutaan siitä, että sähköä on säästettävä, niin meidän ehdotuksesta jo aiemmin eräs ministereistä suositteli, että naiset voivat hiuksia kuivattaa hieman heikompitehoisilla hiustenkuivaajilla tai sitten ihan perinteisesti papiljoteilla. Tuollainen hieman vaatimattomampi hiustenkuivaajahan ei puhalla niin paljoa ilmaa, kuin joku megaturbo-kuivain ja siis säästää sähköä jo ihan kauheasti. Niin ja kun suihkussa kerran käy, niin sitä lämmintä suihkuvettä kannattaa kerätä talteen ämpäreihin, niin voi sitten käyttää heti seuraavalla kerralla uudestaan. Jos tuota vettä tulee ämpäritolkulla, se kannattaa jakaa sopiviin astioihin. Niin ja mitä tulee itsensä pesemiseen, niin tietenkin kaikki kalliit shampoot ja hoitoaineet kannattaa vaihtaa kokonaan toisiin aineisiin. Me ollaan tutkittu, että monet niinsanotut astianpesuaineet irroittavat pinttyneenkin lian ja rasvan, niin tällaiset aineet käyvät siis oikein hyvin myös vartalonpesuun. Hiustenpesuun me suositellaan ihan mäntysuopaa. 

Niin ja WC! Siis miten hirveästi sitä vettä luriseekaan pitkin putkistoja, kun joku Reiska tai Irma käy liruttamassa ehkä desin pissiä pönttöön! Kannattaisi hankkia sellaisia pieniä kuivakäymälöitä tai alkaa pitämään aikuisten vaippoja, niin ei sitä vettä menisi niin paljoa hukkaan. Ja jos tulee se kakkoshätä, niin eikös sellainen ole hyvää kompostiainetta!

Sähkö on monille siis todella kallista! Ihan hirveää ajatella, että ei pysty lämmittämään enää joka ilta poreammetta ja solariumsaunaa ja joutuu vähentämään suklaafonduen tekemiset ehkä pariin kertaan per viikko! Siksi mekin olemme päättäneet antaa muutaman hyvän sähkönsäästövinkin teille tavallisille kansalaisille. Koska moni suomalainen rakastaa kahvia ja kahvintekoon tarvitaan keitin, niin ei muuta kuin omalle pihalle (jos sellainen on) tai sitten sen vuokrakasarmin tontille vain grillikatokselle tai ihan pikku avonuotiolle tekemään pannukahvia. Siihen kelpaa hieman halvempikin jauhatus, ei sen tarvitse teilläkään aina jotain Presidenttiä tai Juhlamokaa olla! Sähköä voi myös säästää seuraavasti: Kytke kaikki laitteet virtalähteeseen, mihin olet liittänyt aikakytkimen ja sille maks. 2 tuntia toiminta-aikaa, kyllä siinä ajassa ehtii katsella ne tärkeimmät mitäänsanomattomat viihdeohjelmat, tehdä ruuat jne, Jos tuo nyt jostain syystä ei onnistu, niin sopikaa vaikka naapureiden kanssa, että esim. maanantaisin katsotaan televisiota yhdessä paikassa, tiistaina ruokaillaan toisessa paikassa jne. Näin kulutukset tasaantuvat mukavasti kaikkien naapureiden kesken. Kerrostaloissa tietenkin pitää ainakin hissien valot poistaa ja pihavalot toimivat vain keskiyöstä aamuneljään. Valaistusta yleensäkin voitte vähentää! Monilla on "miljoonia" valoketjuja ym. koristeita, niiden sijaan voisi sitten laittaa auringonvalosta virtansa saavia vaihtoehtoja. 

Ja kun puhutaan, että kansa vain lihoo, niin hankkikaa kuntopyörä, kytkekää se generaattoriin ja akkuun ja polkekaa kodin sähkölaitteisiin virtaa! Kyllä siinä kalorit palaa, kun pitää nähdä joku tosi-tv ohjelma tai päästä vähän pelaamaan tietokoneella.

Jos joku luulee, että me itse emme osallistu täällä Kultalusikka.org järjestössä säästötalkoisiin, niin siinä olette väärässä. Meidän "Pappabetalar" kerho on mm. vähentänyt nuo cafè latte tuokiot neljästätoista viikottaisesta hetkestä enää kymmeneen! Se on aiheuttanut joillekin suunnattomasti jo nyt vieroitusoireita ja muutama kerhon jäsen onkin joutunut lähtemään mm.Val dìsèren maisemiin palautumaan traumoista. 

Me Kultalusikkasuussa.org ja sen alajaosto "Pappabetalar" -kerho ylpeänä voimme kertoa vielä, että säästöä tulee myös siitä, kun töihin kulkee julkisilla, varaa vain hieman aikaa tarvittaessa enemmän matkaan. Tästä on sekin hyöty, että näin tuonne teille jää enemmän meille tilaa päästä nopeasti esim. jäähallille tai kuntosalille tai vaikkapa illallista nauttimaan johonkin tyylikkääseen kantapaikkaamme. Tosin mekin olemme varsinkin "Pappabetalar" kerhon puolella tässäkin itsekin säästölinjalla, sillä mm. ensivuonna ei kerhomme jäsenet enää aja polttomoottorisilla autoilla ja latausinfratha olemme jo selvittäneet useista nukkumälähiöiden kerrostaloalueiden ja pienteollisuusalueiden tienoilta. Tietenkin tuollainen kalliimpi sähköauto on ladattava ilman erillisiä kuluja, jotta pääsemme pyörittämään bisneksiä mahdollisimman nopeasti ja vaivatta.

Jotkut ovat jopa yleisönosastoilla huutaneet, että ruoka on kallista. Me olimme vinkanneet eräälle kansanedustajalle, että kertoo kansalaisille, että 20 euroa viikkoa kohden on hyvä määrä, kun ostaa ruokaa. Moni ei vain ymmärrä, että kyllä sillä summalla saa valtavasti kaikkea, mistä voi tehdä itsellensä vaivatta retkikeittimillä tai siellä taloyhtiön grillikatoksella (Kultalusikkasuussa.org suosittelee) isompiakin eriä ruokia. Makaronia ja tarjousketsuppia saa runsaasti ja jälkiruuaksi voi herkutella vaikka edullisia digestive-keksejä, kunhan ei niitä kalleimpia merkkejä osta. Vähän rasvaa, muutama maito ja jauhoja ja munia ja suolaa ja sitten vain ohukaisten tekoon. Kyllä niillä pärjää. Mekin testasimme tuota viime kesänä erään brunssin jälkeen yhtenä sunnuntaina ja ei ollut mitään ongelmaa.

Jos uusia vaatteita on saatava, niin hei - kierrätys on siis kuuminta hottia! Hieman elämää nähneet vaatteet vain tekevät kantajastaan megatrendikkään ja suorastaan coolin. Se nyt ei hirveästi teillä haittaa, jos jostain takista joku nappi puuttuu tai vetoketju ei ihan toimi ja reikiä on muuallakin, kuin niissä kohdissa, missä niitä alunperin on vaatteessa ollut. Kultalusikkasuussa.org järjestön koko jäsenistö on myös suostunut kierrättämään vaatteita ja mm. Lennart vaihtoi Uffen ja Timo-Samuelin kanssa Guccin ja Versacen poolopaitoja keskenään. Sama koskee tietenkin jalkineita. Se, että varvas vähän pilkottaa sieltä tossun kärjestä, ei vielä ole merkki siitä, että kengät on heitettävä pois ja hankittava uudet tai siis tässä tapauksessa "uudet" mutta kierrätetyt. Vinkkinä voimme sanoa, että vasta kun kengänpohjat eivät osu maahan, vaan tunnette kylmän asfaltin jalkapohjissanne (sukkiahan ei säästösyistä kannata käyttää), niin silloin voi alkaa harkitsemaan toisien kenkien hankkimista.

Niin ja vielä kotien lämmityksestä: Olemme vinkanneet valtiovaltaa, joka ottikin vinkin kiinni ja neuvoi jo kansalaisia, että asteen tiputus huoneistossa tuo huomattavat säästöt. Tässä on vielä parantamisen varaa, sillä kun tiputatte kotien sisälämpötilan 18-19 asteeseen, on näin syntyvät säästöt niin huomattavat, että me voimme ilolla todeta, että useiden järjestömme jäsenen orkidea-tarhat saavat toimia normaalist jatkossakin. Me olemme suoraan taas kehoittaneet "Pappabetalar" kerhomme jäsenia tiputtamaan lämmitettyjen autotallien lämpötilaa +25 asteesta +22 asteeseen! Eli kyllä ollaan vakavasti täälläkin liikkeellä.

Näillä vinkeillä päästään hyvin alkuun ja kaikki pärjäävät paremmin nyt ja tulevaisuudessa!

Uusi vuosi vai vanhan kertausta?

Hei vain - kaikille tasapuolisesti.
Joulu on osittain vietetty ja kohta vaihtuu vuosi.
Mutta missä merkeissä? Jossakin päin maailmaa soditaan, jossakin nähdään nälkää,
jossakin kärsitään luonnonkatastrofeista jne.
- Nämä asiat eivät tule muuttumaan edes vuonna 2020, vaikka mitä tekisimme!

Mutta pysytään hieman pienemmissä ympyröissä.... tavallaan.
Mitä se seuraava vuosi tuo tullessaan? Moni tehnee jälleen uudenvuoden lupauksia,
mitkä kuitenkin tulee valtaosin rikottua yllättävänkin nopeasti. No jotkut saattavat
uhma- ja jääräpäissään pitääkin lupauksestaan kiinni, vaikka se olisi kuinka typerä tahansa.
Itse en varsinaisesti ryhdy lupaamaan mitään, koska.... - niin koskaan ei voi tietää, mitä
eteen tulee ja jos tuleekin tilanne, mikä vaatii lupauksen rikkomista, niin ei sekään
kovin mukavalta välttämättä tuntuisi.

Mutta mitä ensivuonna sitten tulee tapahtumaan:
No Suomalaiset kun ovat menestyshullua kansaa, niin erilaisten urheilulajien
edustajien edesottamuksia seurataan silmä kovana ja jos menestystä tulee, niin silloin kyllä
se kyseinen onnistunut kilpailija on "meidän jätkä" tai "sisukas Suomalainen nainen" jne.
Mutta jos ei ole palkintosijoilla tai aivan niiden tuntumassa, niin valtaosa suomalaisista
ei tuloksia noteeraa ollenkaan, vaikka kilpailija olisi tehnyt oman ennätyksensä ja
juurikin kauden kovimmassa kilpailussa!

Monen penkkiurheilijan katset kääntyvät 2020 jalkapallon EM-kisoihin ja nyt jo olen
törmännyt ns. "wannabe"-faneihin, jotka fanittavat jotain lajia silloin kun on kyseisen
lajin arvokisat, vaikka itse lajista tietävät yhtäpaljon, kuin minä esim. ydinfysiikasta tai
avaruusteknologiasta! Tällaisia faneja löytyy yllättävän paljon mm. jääkiekon ja F1:n parista
tässä maassa ja varmaankin tuon jalkapallon EM-kisapaikan myötä myös siihen lajiin
heitä eksyy..... Tai heitä jo on, nimittäin jos "fanittaja" ei todellakaan tiedä, miksi
jalkapallossa ei kenttäpelaajia voi vaihtaa kuin jääkiekossa - ja silti "fanittaa" lajia, niin....
- no jätän sanomatta, mitä ajattelen.

Mutta jalkapalloon ja EM-kisat 2020. Suomi mukana, onnittelut siitä.
Kolme kovaa alkukarsintapeliä edessä ja toivon, että 1 voitto, 1 tasuri ennen viimeistä Belgia
peliä, niin voisi olla jo jatkopaikka käsissä. Mutta pahaa pelkään, että kyyti on kylmää ja
1 tasuri voi olla tosiasia kisoista. Jännitetään ja katsotaan, kuinka käy.

F1 ei tarjoa seuraavalla kaudella Bottaksen osalta sitä himoituinta titteliä, vaikka yritystä on.
Muutama kova kisa, mutta sitten taas se ehkä tietynlainen pehmeys välillä.... ja
MM-sarjassa saa olla onnekas, jos kolmanneksi yltää! Hamilton, Leclerc ja Verstappen ovat
kolme hurjaa, Vettel väläyttelee, mutta ed. kauden takaiskut eivät ota loppuakseen.
Sen sijaan alkukaudesta pienissä ongelmissa oleva Alfa Romeo saa juonen päästä kiinni
kevään ja kesän taitteessa ja Kimi tulee yllättämään monet. Jatkaa vielä ainakin 2021.

Vuoden urheilijaksi tullaan valitsemaan muuten Teemu Pukki!

Muuten kotimaassa menee "hyvin", eli vaikka hallitus ja päättäjät vääntävät asioita niin
pahasti solmuun, että ei edes Gordionin miekalla niitä avattaisi, niin kukaan ei joudu
tilille sanomisistaan ja kansa vain puristaa kättä nyrkkiin taskuissaan, eikä kukaan
uskalla tehdä mitään..... edelleenkään. Se herran pelko on istutettu niin syvään tähän kansaan!
Poliittiset gallupit huutavat viikosta toiseen, että hallituspuolueilla on vaikeaa ja
perustussuomalaisten kannatus on kova. No gallupit ovat galluppeja ja olen aina sanonut, että
vasta uurnilla nähdään, mikä puolue osaa imeä äänestäjät vaalipäivinä äänestyskoppeihin!

Mutta yleisesti ottaen elämä ei juurikaan muutu vuoden vaihteessa.
Kaikki aina toivottavat hyvää uuttavuotta, tietenkin toivoen erilaisia onnenpotkuja
vuoden aikaa, eikä varsinaisia potkuja. No yt-neuvotteluja tulee uutisiin aina tasaisin
väliajoin, eli ei mitään uutta silläkään rintamalla.

Muta viihteen rintamalla voi olla kuitenkin jotain uutta: Suomi pärjää kohtalaisesti Euroviisuissa,
tosin aivan finaaliin ei päästä ja tällä kertaa jopa Ruotsi missaa finaalin! Skandaali suorastaan.
Muutama viihteen pitkäaikainen tähti (musiikki - teatteri - elokuvat) siirtyy taivaallisille
esiintymisareenoille ja jokusen muistolle tulee tietenkin konserttia tms. - eikä vain Suomessa,
vaan myös maailmalla. Muutama pikku skandaalikin kohahduttaa musiikkibisneksessä, kuten
yleensäkin, maailmaa - mutta kohut laimenevat aika nopeasti uusien uutisten tieltä.

Koko Suomeen saadaan kunnon talvea tuolla tammi-helmikuun taitteen tienoilla ja taas on
pk-seudulla ongelmia monilla, kun pitää ajaa hullunkiilto silmissä huonosti putsatulla autolla
edellä ajavan takapuskurissa ja sitten rytisee ja sitä rytinää kuuluu muutaman kerran
yllättävän usein. Eli vika on valtaosin edelleen siellä ratin ja penkin välissä!

Mediapuolelta sen verran, että keväällä pk-seudulla monia radiokuuntelijoita ilahduttaa
jälleen eräs paikallisradio monipuolisemmalla ohjelmalla, mitä moni asema pystyy edes
yhteensä lähettämään! Ja kuuntelijat kilvan kiittävät.

Mutta miksi on niin, että me ihmiset emme oikeasti voisi yrittää tehdä seuraavasta vuodesta
parempaa monilla eri tavoilla? Ollaanko me nykyään niin kylmiä ja itsekeskeisiä pääosin, että
vain "minä-minä-minä" on se, millä mennään eteenpäin? Yhteistyötä ja hieman sieltä omasta
"kuplasta" ulostuloa (koskee myös itseäni) tekisi kaikille hyvää. Asioita voi ja kannataisi ajatella
hieman laajemmalla perspektiivillä, kuin miten normaalisti maailmaa katselee!

Niin ja hei, palataanpa urheiluun: Tokio 2020, kesäolympialaiset. Kaupunki päihitti valintakisassa
selkeästi Istanbulin - ja omasta mielestäni hyvä näin. Sinne lähtee joukko kotimaisiakin
urhelijoita ja aivan älytön määrä "herroja". Valmentajat, huoltajat, ym. henkilöt ovat todella
tärkeitä ja heille pitääkin paikka olla joukkueessa, mutta sitten nämä toimistoissaan istuvat
henkilöt, heitä on aivan liikaa matkassa. Muutamia pois porukasta ja säästyneillä rahoilla
tuettaisiin muutaman nuoren tulevaisuuden toivon harjoitteluja!
Vaan kuinka käy kisoissa:
Satu Mäkelä-Nummela yltää naisten trapissa pistesijalle, hyvä juttu.
Purjehduksessa Tuula Tenkanen radial-luokassa saattaa napata mitalin.
Matti Mattson tekee 200m rintauinnissa SE:tä sivuavan tuloksen, mutta ei finaaliin.
Topi Rantanen tekee elämänsä juoksun 3000m esteissä ja yltää finaaliin.
Mitä muuta siellä tapahtuu, no katsotaan kesällä... (ja hei, en lukenut tuloksia huomisen lehdestä).

Sitten kotimaan elämään.....
Loppuvuodesta 2019 media piti melkoista elämää Al-Holin pakolaisleirillä olevien
Suomalaisten lapsien tänne tuomisesta ja mahdollisesti myös heidän äitienkin tuomisesta Suomeen.
Kansa nousi jyrkästi kahteen leiriin. Yllättäin alkuvuodesta aiheesta ei paljoa puhuta ja
jossain vaiheessa keväällä monille selviää, että sieltä on sittenkin tuotu jo enemmän tänne
väkeä, kuin mitä ollaan uutisissa kerrottu. Miten kansa reagoi? Jaa-a, katsotaan....
Moni kokee selkeästi vääristyneenä sen, että sellaiset jotka eivät ole täällä syntyneet, tuodaan
tänne ja heille tarjotaan hoidot, kodit ym. vaikka samaan aikaan tässä maassa on paljon lapsia,
jotka tarvitsisivat erinäisistä syistä erilaista apua ja hoitoa, mutta sitä ei heille sitä suoda.
Asia on vaikea - ajattelee sitä miten tahansa.

Mitä omaan elämääni vuosi 2020 tuo?
En uskalla sen kohdalta ennustaa, koska olen huomannut ennenkin että jos alan omaa
elämääni liikaa suunnittelemaan tai miettimään, niin moni asia menee päin mäntyä
(kauniisti ilmaistuna), jotenka on parempi tyytä toteamaan, että jos näin mennään, mitä
nyt on, niin mikäs tässä. On huonomminkin mennyt - tunnustan.
No sen verran voinen sanoa, että vieläkään en ala tupakoimaan.

Mutta eletään nyt tämä 2019 nätisti loppuun ja toivotaan, että tuo kohta kiihtyvä väittely
siitä, että onko rakettien ampuninen järkevää vai ei, ei löisi yli missään vaan eri kantoja
kannattavat ihmiset voisivat järkevästi keskustella omista kannoistaan ja mielipiteistään
toisten kanssa. Tiedän monia, jotka itse pelkäävät paukkujen meteliä ja sysäävät sitten
syyn koiriensa niskaan, että "kun meidän fifi ei kestä..." vaikka itse tärisevät.
Tietty on koiria, jotka eivät paukkuja todellakaan siedä, tiedän niitäkin. Mutta tässäkin
asiassa, kuten monissa muissakin - aiheesta riippumatta - oma mielipiteeni on, että
otetaan esimerkkinä 100:n hengen ryhmä, josta 10 vaatii että "asiaa x" ei saa tehdä, niin
miksi 90 henkeä joutuu sitten tottelemaan näitä kymmentä?
Joku sanoo, että se on demokratiaa, no tietyissä asioissa varmasti, mutta joissakin
vain törkeää oman ideologiansa pakkosyöttöä tms.
Joo provosoiva kannannotto, tiedän!
Mutta palataan rakettien ampumiseen: Olen nähnyt kyllä näitäkin tapauksia, että koira on
alkuun hieman säikkynyt paukkuja, mutta isäntäväki on osannut hienosti kouluttaa ja
rauhoittaa koiraa, niin sittemmin ei ongelmia ole ollut! Jos kaikki ampuisivat valveutuneesti
ja järjellä silloin kun lupa on ja sellaisilla paikoilla, missä se mahdollisimman vähän
aiheuttaa vaaraa kenellekään, niin mielestäni rakettien ampuminen ei ole huono tapa
juhlistaa vuoden vaihtumista. Kaikki, ketkä ilotulitteiden kanssa lähtevät liikkeelle,
saisivat muistaa sen, että alkoholi ei ole hyvä ystävä niissä leikeissä.
Valitettavasti tapaturma-asemille muutama epäonninen taas vuodenvaihteessa "pääsee".

No mitä vielä keksisi....
Sen verran tässä on välillä tullut naurettua erilaisille trendeille viime vuosikymmeninä, että
en voi kuin vain huvittuneena odottaa, että mikä vanha trendi jostain muutamien
vuosikymmenten takaa tulee uudelleen markkinoille pienellä päivityksellä ja teinit
ovat myytyä, kun kuvittelevat sen olevan niin upeaa ja coolia!
Siinä taas monen pissiksen ja jonnen naamat venyvät, kun mummot ja vaarit kaivavat
jostain kapiokirstujen pohjilta jotain vanhoja aarteitaan esille ja kas.... nehän ovat ihan
samanlaisia, kuin mitä "trendipellet" (sellaiset, jotka yrittävät olla enemmän kuin ovat ja
liikkuvat ihan missä hepeneissä ja asuissa vain, jos se on ollut yhdenkin tubettajan tai
vaikka vain b-luokan tosi-tv -tähden yllä) kantavat yllänsä.

Eli vuosi 2020, ei mitään uutta auringon alla!
USA:ssakin valkoisen talon "pyöröovi" rullaa muutaman kerran ja Trumpille käynee
itselleen heikosti, kaiken päälle saattaa napsahtaa vielä avioero....
Itärajan takana Putin ei vallasta päästä irti ja vaikka seuraaviin presidentinvaaleihin on
vielä aikaa, hän pitää kyllä huolen, että varteenotettavia vastaehdokkaita on nihkeästi.
Öljyn hinta kallistuu pari kertaa vuoden aikana rajusti, yleensä jonkin selkkauksen takia
ja kesällä tietenkin, kun alkaa Yhdysvaltalaisten kesälomakausi.
Suomi saa pieniä moitteita EU:lta ilmastotavoitteistaan, vaikka ne ovat kiristetty
tiukemmaksi kuin mitä monissa muissa EU maissa, samaan aikaan Intia ja Kiina tupruttavat
taivaalle enemmän ja enemmän epämiellyttäviä päästöjä, mutta kukaan ei korvaansa
lotkauta, koska iso raha puhuu......ja sillä saadaa ummistettua silmät!

Eli moni uutinen ensivuonna on pääosin sellaisia, joihin voisi vain päivittää päivämäärän.
Tosin tuleehan niitä yllättäviä tapahtumiakin - ja kaikki eivät ole aina niin positiivisia.
Tosin toivotaan, että 2020 olisi iloisten yllätysten vuosi koko maailmassa!

(26.12.2019 - ugh, olen puhunut)
---------------------------------------------------------------------------------

Poikkeusellinen päivitys (Autanko tämän jälkeen) ja vuosi 2015 paketissa

No niin, hyvät lukijat - tasapuolisesti, pyydän anteeksi etukäteen jos seuraava tarina aiheuttaa joillekin
mielenjärkkymistä! Kirjoitan nimittäin täysin tositarinan elävästä elämästä, tapahtuneen jutun ja
voin sanoa, että itse "näyttelen" tarinassa yhtä pääosaa.

Olen saanut moitteita ja haukkuja jo muutamalta taholta siitä, että olen ollut todella sinisilmäinen ja hölmö,
suorastaan typerä - ja sen tajusin itsekin jo aikoja sitten, mutta silloin oli vielä kohta kerrottavan asian
suhteen jonkin verran toivoa.... - vai oliko sittenkään?

Toivon, että kertomukseni ehkä auttaisi joitakin heräämään todellisuuteen ja muistamaan, että jos tai kun
jotakuta lähtee auttamaan, kannattaa todella tarkkaan katsoa, ketä auttaa ja millä tavalla.
--------------------------------------------------------------------

Tämän tarinan alkusävelet kirjoitettiin viime kesänä (kesä 2015).
Tuolloin jonkin verran liikuin erään naisen kanssa. No miksikään vuosisadan rakkaustarinaksi tai
edes kunnolliseksi seurusteluksi sitä en voi sanoa, en voinut tuolloinkaan - enkä nyt jälkikäteenkään.
Tälle naiselle tuli eteen tilanne, että auto piti vaihtaa. Valitettavasti hänellä ei ollut luottotiedot kunnossa,
jotenka rahoituksen kanssa olisi tullut ongelmia. Ei sitä tällaisilla tavallisilla kadun tallaajilla ole
"sukan varressa" tuhansia euroja, joilla ostellaan esim. autoja tms. ihan noin vain.

No asiaa jonkin aikaa käsiteltiin ja ehdotin sitten eräänä iltana, että voisimme tehdä niin, että vaihdetaan
auto, mutta se uusi otetaan minun nimiini ja hän vain hoitaa maksut ym. mitä autoon menee ja tulee.
Ajatus tuntui hyvältä kummastakin ja näin päätettiin tehdä!
Jotenka, eipä muuta kuin eräänä päivänä sitten suunnistimme kahdestaan autokaupoille ja aikamme
kierreltyämme löysimme sopivan hintaisen auton hänen tarpeisiinsa ja teimme kaupat rahoituksella,
eli minusta tuli auton haltija. Nainen sai auton ja kaikki näytti olevan hyvin..... niin kuin olikin....

..... jonkin aikaa! No jostain syystä meidän yhdessä kulkeminen loppui ja jo tuolloin itselläni
oli erinäisistä syistä toive ja tarve saada tuo auto pois nimistäni. Toin tämän myös hänelle esille ja
olikin tarkoitus, että hän järjestää jonkin ystävänsä tms. ottamaan auton haltuunsa. Tämä sopi jopa
rahoitusyhtiölle, jolta olin asiaa kysellyt ja pohjustanut mahdollisen haltijansiirron toiselle henkilölle.
Itsekin koitin löytää tahoa, joka olisi ottanut auton huostaansa - siis paperilla - koska minulla oli omat
painavat henkilökohtaiset syyt saada se pois nimistäni. Tähän en kyennyt ja sitten tuli kylmää vettä
niskaani naisen suunnalta: Hän ei puheittensa mukaan saanut ketään ottamaan autoa hallintaansa,
tai ehkäpä ei vain yrittänyt.... - mene ja tiedä, turha spekuloida tuota.

Sinnittelin muutaman kuukauden, vaikka se että auto oli nimissäni, tuotti itselleni huolia....
- no ne eivät tähän kuulu, se olisi jo itsessään toinen tarina!
Sitten tuli muistutuslaskuja..... niistä pistin infoa tälle naiselle ja kyllä hän ne kuitenkin maksoi.
Erään laskun kanssa oli vain tulla ongelmia oikein kunnolla, kun lasku oli noin kuukauden rästissä ja
rahoitusyhtiö alkoi soitella perääni muutamaankin otteeseen ja minä taas yritin tavoitella tätä naista.
Hän ei vastannut viesteihin, ei sähköposteihin kommentoinut, eikä vastannut puhelimeen.... !
Lopulta piinaavan yrittämisen jälkeen sain hänet eräänä päivänä kiinni ja kerroin todella myöhässä
olevasta laskusta. Sain kohtuullisen viileän vastaanoton puhelimen toisesta päästä, mutta lasku
kuitenkin maksettiin, jotenka sain taas pienen hetken hengittää..... mutta vain hetken!

Meni joulu ja tuli välipäivät. Hän laittoi minulle eräänä päivänä viestiä tiedustellen, missä olen
töissä kyseisellä viikolla. Vastasin viestillä, tosin jo silloin aavistellen pahinta.... - enkä ollut väärässä!
Hän oli toimittanut kirjeen kera auton avaimet eräälle työpaikalleni, ensin kirjeessä haukkuen minut
"Olet itsekeskeisyyden huippu...." ja "Tule noutamaan autosi pois....!"

Hmmmm..... pisti miettimään..... että kun laitan itseni likoon ja haluan ilman taka-ajatuksia vilpittömästi
auttaaa toista, olenkin itsekeskeisyyden huippu! Että näin hyvin osataan päätella.

Ei siinä mitään. Hain auton yhden henkilön kanssa pois hänen ilmoittamasta paikasta ja toimitin toisaalle.
Seuraavana päivänä soitto rahoitusyhtiöön, josta sain kuulla, että joulukuun erä oli rästissä!
Siinä sitä lisäharmia ja harmaita hiuksia miehelle. Keskusteltiin, mitä tehdään. Auto oli minulle turha ja
täysin tarpeeton, siitä piti siis päästä eroon. Rahoitusyhtiö neuvoi, että myyn auton ja sen jälkeen
maksan loppuosan itse heille! Ihan hyvä idea, mutta mutta..... itse kun en ole mikään pankin päällä
istuva, en tuosta vain irroittamaan kykene muutamaa tuhatta euroa kuitenkaan, vaikka mieli tekisi.

Siispä yrittämään kauppoja.... Ei onnistu! Kyselin muutamalta taholta, huonolla menestyksellä.
Ja taas soitto rahoitusyhtiöön. Ehdotin, että miltä kuulostaisi se, että autolaina muutetaan vain
tavalliseksi kulutusluotoksi tai siis saisin heiltä autolainan kokoisen kulutusluoton, jolla maksetaan auto pois
ja sitten vain kärsisin sen, mitä autosta on jäljellä. Tämän jälkeen voisin vaikka "paaluttaa" auton.
Yhdelle virkailijalle asia oli ihan ok, mutta mutta.... hän siirsi puhelun johonkin perintäosastolle.... ja
auts - sitten kirpaisi! Virkailija olikin tiukemmalla tuulella varustettu täti-ihminen.
Hänelle ei kelvannut idea, ei alkuunkaan. Ihmettelin tätä ja hän kertoi, että jos en voi tai kykene nyt
maksamaan heille tuota velkaa, niin auto tullaan lunastamaan minulta pois ja sille katsotaan jokin arvo
ja loppuosa tullaan perimään minulta ulosoton kautta ja se veisi luottotiedot kolmeksi vuodeksi!

Yritin tätä virkailijaa saada ymmärtämään, että tuossa ei ole järkeä! Olisi fiksumpaa toimia, kuten
ehdotin - eli autolaina muutetaan luotoksi ja minusta tulisi auton omistaja ja maksaisin vain
sitä kuukausierää heille. Asia vain ei käynyt.... ei sitten millään!

Lupasin palata asiaan mahdollisimman nopeasti ja sitten alkoi selvittäminen...... mistä rahat autoon?
Pankkiin yhteys.... - ei lainaa! Toinen pankki, sama juttu. Luottotiedot ovat kunnossa, ei rästissä olevia
maksuja jne. - mutta ei lainaa! Alkoi olla vitsit vähissä.
Kun alkoi pilvet olla tummaakin tummemmat ylläni, sain apua - ja auto maksettiin pois tuolta
rahoitusyhtiöltä, kerralla kokonaisuudessaan. Eikä hetkeäkään liian myöhään, nimittäin virkailija totesi
sinne vielä kerran soittaessani, että "tämän viikon tämä olisi vielä odottanut täällä ja sitten lähtenyt
paperit ulosottoa varten menemään!" Kiitos vain - tälle naiselle verenpaineen nostosta.

Nyt sitten jo joku miettii, että meinaanko myydä nyt tuon auton.
Kyllä meinaan. Siitä on jo hieman keskusteluja käytykin, mutta en kerro minne tai kenelle.
Valitettavasti ihan joka paikkaan sitä on turha tarjota, kiitos tämän naisen! Ja miksi?
No ensinnäkin...... autossa vilkkuu ja huutaa joku perkeleen varoitus lähes jatkuvasti.
Konepellin alla on vikaa-vikaa-vikaa....... Enkä ala tutkimaan, miten iso tai pieni.
Ja tässä ei vielä kaikki! Hän oli sitten saanut hajoitettua autosta vasemman puoleisen takaoven
niin, että se on kiinni vain jollain naruviritelmällä! Eikä kuljettajan ovikaan aukea kuin onnella.
Että "hyvin" oli autoa pidetty. Mutta tätähän se on usein: Kun jokin ei ole omaa, siitä ei sitten
tarvitse välittää ollenkaan......

No hänellä ei tuntunut eikä tunnu olevan omaatuntoa ja vaikka minua jo aikoinaan varoitettiin
siitä, että poltan sormeni hänen kanssaan.... piti tämäkin kokea.
Mielenkiintoinen pikku yksityiskohta on se, että "haluan hävittää kaikki kontaktit suhun..." mutta
näin ei todellisuudessa ole tapahtunut. Mitä tämä kertoo naisesta? Itse en edes asiaa mieti.

Nyt sitten odotan rahoitusyhtiöltä vain papereita autosta ja hoidan sen pois käsistäni.
Tiedän myöskin, että tästä vuodatuksesta tulen kuulemaan varmasti melkoisen kovaa tekstiä
itseäni kohtaan, koska tottahan se on, että typerän sinisilmäinen ääliö olin hyväuskoisena
ja auttamisen haluisena tuolloin. Mutta jos joku tai jotkut alkavat aukomaan päätänsä minulle
ilman, että todella tietävät asioiden todellisia laitoja - sitä en siedä. Kritiikki on tervetullutta, kun
se on tervettä.

Tämä vain vahvisti näkemystäni tietyistä asioista - ja sen nyt taas kokeneena vihdoinkin tiedän,
että jos naista haluaa auttaa.... kannattaa ensin katsoa todella pitkään hänen silmiään ja
kuunnella miten hän sanoo asiat, ei sitä - mitä hän sanoo!

Kiitos - olen puhunut!

PÄIVITETÄÄNPÄ TÄTÄ HIEMAN:
Posti tiputti tänään sitten lisää tämän naisen edesottamuksia...... että kiitos vain "itsekkyydestä".
Eipä siinä, on näemmä jättänyt auton paikassa x parkkiin, mistä sitten saanut pysäköintivirhemaksun
ja - kuten nyt jo kaikki tietävät - ei tuota(kaan) maksanut, eli tulipa muistutus.
Siitä sitten alkoi taas yksi puhelinkeskustelu, tosin ei tämän naisen kanssa - mitä se hyödyttäisi,
muuta kuin mahdollisesti jotain apteekkia, kun pitäisi hakea päänsärkyyn jotain.

Jätän edelleen sanomatta jotain, mitä ajattelen - kaikelle on aikansa.......
----------------------------------------------------------------------------

Palautteesta, mitä olen saanut, olen kiitollinen.
Hyviä viestejä - monenlaisia, on tullut ja täytyy sanoa, että jotkut ovat nähneet rivien
taakse ja lukeneet tarinaa paremmin, kuin sen kirjoitin tänne.

Sen vain sanon, että "valitettavasti" olen mitä olen, eli koitan auttaa kykyjeni mukaan,
aika usein unohtaen itseni - mistä minulle on toisinaan mainittukin. Jos tällaisena ei kelpaa,
vaan nähdään itsekeskeisenä - lähes narsistina - niin.... mitä se kertoo sanojasta itsestään!

-----------------------------------------------------------------------------
-----------------------------------------------------------------------------

Sitten menneeseen vuoteen! Vuosi 2015 oli taas vuosi, jossa oli erilaisia jaksoja.
Hyvää ja huonoa - kuten varmaan lähes kaikilla ihmisillä tuppaa olemaan.

Näin eteni oma vuoteni 2015:

Vuosi vaihtui lähes huomaamatta. Mitään isompia juhlia ei tullut pidettyä tai vietettyä.
Ei siihen ollut paljoa edes aikaa, koska töitä oli tasaisesti heti alkuvuodestakin.
Alkuvuodesta tuli liikuttua aina väliin vapaalla ollessani hyvässä seurassa!
Aika meni kuin siivillä ja meikäläinen hymyili.
Autoin siinä tammikuussa erästä ihanaa ihmistä, kun tämän piti päästä sairaalaan ja
hänellä ei siihen hätään ollut muita kyydin antajia. Ainoastaan aikainen herätys teki
hieman vaikeaa, mutta kyllä se siitä....

Tammikuun lopulla tuli vietettyä yksi äärettömän hieno viikonvaihde!
Sen voimalla jaksoi taas kummasti tehdä töitäkin.
Ja helmikuu alkoi, kuten tammikuu päättyi: Töitä tehden.
Alkukuusta minua tuli treffaamaan yksi hyvä ystävä eräältä toiselta paikkakunnalta
ja hänen kanssaan tuli vaihdettua kuulumisia..... harmi, että aikaa oli vain aivan liian vähän.
Vakavammalla puolella talouspolitiikka oli kovilla ja eräs lainaa antanut pankki
lähetti postia, mikä pisti hetkeksi pasmat sekaisin..... onneksi sillä hetkellä vain hetkeksi.
Sain koputella puuta, eli päätä!

Kävin myös eräänä perjantaina laulamassa karaokea Porvoonkin suunnalla. Hauska ilta.
Aina ei viitsi vain omilla kulmilla pyöriä, kun sattuu vapaata olemaan!
Muuten ei mitään erikoista elämässä.... töitä tasaisesti ja terveenäkin sain olla.
Vapaa-ajalla viihdyin hyvässä seurassa suhteellisen usein - en valittanut.

No helmi-maaliskuun taitteessa töissäni käytettäviä laitteita alkoi laueta käsiin ja siinä sitä
sitten sai pyörähdellä huollossa useampaankin otteeseen. Harmaita hiuksia..... hittolainen.
Maaliskuun ensimmäisenä pyhänä viihdyin erään ystävän kanssa Riihimäellä yhdessä
ravintolassa, mihin eksyimme ihan sattumalta..... oikeasti!
Ja maaliskuun alkupuolella pyörähdin vaihteeksi erään ystävän kanssa Porvoossa.
No olihan sekin ilta. Jostain syystä sinä iltana tuntui, että niskoja punotti lähes kokoajan....
Ja töitä tuli tehtyä tasaisesti. Oli hiljaisempia iltoja, mutta oli myös vilkkaampiakin.

Maaliskuu eteni. Kävin tutustumassa Espoossa yhteen ravintolaan yhden kotikulmilta
olevan ystävän kanssa.
Piti vain piipahtaa, mutta se ilta menikin sitten siellä..... - oliko yllätys kenellekään?

Siinä kuun puolenvälin tienoilla elämästäni poistui ihana ihminen, valitettavasti.
Kaipaamaan jäänyt.....
Älkää kysykö, mitä - miksi - kuinka - tms.!

Huhtikuu.... Ensimmäinen päivä, en tehnyt aprillipiloja. Se meni pankkitädin luona istumassa
ja juttelemassa vakavia..... tosin ei toivotulla tuloksella.
Muuten kuukausi alkoi vauhdikkaasti töiden merkeissä. Vapaita ei hirveästi ollut.
Kevät eteni ja autokin kaipasi hieman hoivaa... no pesua ja puhdistusta lähinnä.
Kesärenkaat alle ja öljyjen vaihto, siinä tärkeimmät.
Ja sitten taas eräänä päivänä istuin vakavana pankissa! Tällä kertaa hieman paremmalla onnella.
Faijaakin tuli nähtyä, pitkästä aikaa. Täytyy myöntää, että poika ei ole ollut kovin kiltti, kun
ei aina "jaksa" ajella isäänsä katsomaan... no tuonne Salon suuntaan on vähän matkaa, ei sinne
ihan vain iltapäiväkahville tule ajeltua.
 
Toukokuu.... kiireistä aikaa! Autoon pientä huotoa, keikkoja lähes joka ilta ja vapaa-aika minimissä.
Upotin itseni vain työhön, koska kotona en halunnut yksin olla ja aina en halunnut lähteä
viihtellee tms. tapaamaan tuttuja jne.
Työrintamalla tosin sattui huonoakin: Yksi aivan upea paikka, missä olin tehnyt keikkaa....
lopetti sopimuksen edustamani firman kanssa ja se kismitti. No ei sille mitään mahtanut, kaikkea sattuu.
Muuten elelin vapaan poikamiehen elämää..... tosin hiljaista sellaista.

Kesäkuu alkoi tavalliseen tapaan töitä tehden. Vapaapäiviä ei ollut oikeastaan yhtään hetkeen, mutta
se sopi minulle, koska mitä sitä vapaa-ajalla olisin tehyt... ei ollut fiilistä liikkua muualla.
Tosin kuun ensimmäisenä lauantaina eksyin Riihimeälle laulamaan karaokea erääseen pieneen pubiin.
Ilta oli ihan kohtuullisen mukava ja törmäsin siellä muutamaan vanhaan tuttuunkin.
Puolenkuun tienoilla pyörähdys Tallinnassa yhden yön taktiikalla..... no tulihan siellä kaikenlaista tehtyä,
mutta kilttinä poikana en eksynyt sellaisiin naisiin! Hyi, yök - pois se minusta.
Kouvolaankin tuli suunnisteltua ennen juhannusta.....
Juhannus.... No mitäs siitä.... -ei mainitsemisen arvoisia juttuja. Osittain meni jopa töitä tehden.
Töissä sattui kaikenlaista hauskaa... näki selvästi ,että lämpimät kelit sekoittelivat väliin ihmisten mieliä.
No joo - ei mitään helteitä sentään ollut, mutta pienetkin auringonsäteet aiheuttivat toisinaan
joissakin ihmisissä mielenkiitoisia reaktioita..... huvittavia jopa.

Siinä kesäkuu meni, alkoi heinäkuu... töissä! Joku kyselee, missä mun kesäloma. No enpä pitänyt
mitään kunnon lomaa koko viime vuotena, ei ollut tarvetta.
Autokin tuli leimattua ja taas vain kilometrejä mittariin.
Muuten ei alkukuussa mitään erikoisempaa, töitä - töitä - töitä. Vapaa-ajalla tuli hieman liikuttua
siellä ja täällä..... vapaan miehen elämää.

No sitten tuossa heinäkuussa tuli sitten eteen se tapahtuma, mistä tuolla ylempänä kirjoitin.
Eli hyvää ajatellen pistin nimeni autokaupassa papereihin erään naisen puolesta, kun hänellä
ei mahdollisuuksia siihen ollut! No alkuun tuokin asia sujui ihan suunnitelmien mukaisesti.....

Muuten ei heinäkuussa ollut mitään erikoisempaa. Pieniä sattumuksia tietenkin, mutta ei
kuitenkaan mitään isompia juttuja. Joinakin öinä tuli istuttua yökahvilla jollain huoltoasemalla
muutaman ystävän kanssa - siinä sitä väliin meni 2-3 tuntia ihan hetkessä........
kumma, ettei edes väsyttänyt!

Elokuussa tuli sitten eteen mm. eräs Sophie parin vuoden jälkeen....ns. jälleennäkeminen oli
miellyttävä, puolin ja toisin. Muuten alkukuu oli työn täytteinen.
Puolessavälissä kuuta oli tärkeä syntymäpäivä, jota en onneksi unohtanut!
Loppukuun puolella viihdyin eräänä lauantaina yhden yhdistyksen kesäjuhlissa... olin vetämässä
ohjelmia ja pitää sanoa, että harmitti, kun piti lähteä toisaalle kesken bileiden.
Loppukuussa tuli eräänä iltana töissä todella ikäviä uutisia:
Yksi vuosia sitten hyvin tuntemani nuori tyttö oli menehtynyt liikenneonnettomuudessa!
Siinä meni hetkeksi pasmat sekaisin totaalisesti. Elämä on väliin niin pienestä kiinni.

Tuli syyskuu ja syksy väliin jo ilmoitteli itsestään. Kuukausi alkoi omalta osaltani mullistuksella....
Jos sieltä alkukeväästä alkaen olin enemmän ja vähemmän oman onneni seppä.... niin
sitten tapahtuikin jotain!
Yllättäin huomasinkin, että viihdyinkin jossain muuallakin kuin vain kotona ja töissä.....
Mitä ihmettä?

No siinä syyskuussa tuli sitten pyörähdettyä miellyttävässä seurassa Tallinnassa ja se reissu
oli yksi parhaimmista vuosikausiin, vaikka olikin vain päiväristeily - aikataulujeni vuoksi.
Yksi kuukauden hauskimmista asioista oli eräänä lauantai-iltana pidetyt naamiaiset
eräässä ravintolassa ja pitihän siihen osallistua. Meikäläinen esitti sitten hyvin-hyvin vakuuttavasti
muskettisoturia..... arvatkaa vain, oliko asu lämmin!

Kuun loppupuolella alkoi sitten sairaaloissa rumbaaminen! Hämeenlinnaa ja Lahtea ja väliin
Meilahtea Helsingissä. Huh-huh...... Ainoa hyvä puoli tässä oli se, että itse en ollut potilas
vaan autoin toisia ja olin kuskaamassa sairaalaan ja pois.

Auto sitten teki pienet tepposet kuun lopulla! Ei naurattanut, kun ilmastointilaitteen kompressori
sanoi yöllä sopimuksensa irti savupilven saattelemana..... Ja lasku oli..... - aika kiitettävä!
Muutenkin olin taas joutunut raha-asioiden takia olemaan yhteyksissä erinäisiin tahoihin, niin
tuo yllätysmeno vain lisäsi verenpainettani.
Mutta olihan siinä syyskuussa muutakin.... eräänä tiistaina viihdyin yhden kaverin kanssa
baarimessuilla, hih - hik. Parikymmentä erilaista viskilaatua tuli maisteltua ja..... ei, ei ollut
huonoa oloa illalla tai seuraavana päivänä!

Lokakuu alkoi, totutusti, töitä tehden. Tuli myös syntymäpäivä ja sain muutamia lahjoja, joiden
joukossa oli sellainen mikä pisti miehen hiljaiseksi. Kyseessä on sen verran henkilökohtainen asia,
että en sitä valitettavasti paljasta. Yhä sanon: Kiitos! Ei, ei ollut viskiä.
Kotona tuli oltua välillä hieman harvakseltaan.... Viihdyin hieman muuallakin. Up-sis.

Ja arvatkaa, hymyilyttikö....... kun sain auton huollosta takaisin käyttööni, niin eikös mennyt kuin
tovi, niin Hämeenlinnan moottoritien jälkeen lähellä kehä I liittymää kuului pamaus ja rengas räjähti.
Siinä sitä sitten tunkkia kaivelemaan ja vararengasta vaihtamaan.....
Onneksi vauhtia ei enää ollut kuin 80km, niin mitään ei sattunut.
Töitä oli enemmän ja vähemmän.... meni pari viikkoa taas ilman vapaapäivää!
No onneksi sellaisen sitten johonkin väliin taioin, koska oli hieman muutakin ohjelmaa.....
Tässä kohtaa iskee itsesensuuri!
Lokakuun loppu..... viimeinen päivä, vapaata! Uusin Bond upeassa seurassa ja
sen jälkeen ilta viihteellä, kyllä kannatti - vaikka kirosinkin sitten tuolla pk-seudulla taksien
olematonta kartanlukutaitoa ja sitä, kun sai odottaa kyytiä "puoli vuotta!"

Marraskuu, pikkujouluja......jo!
Hauskoja keikkoja ja elämää. Töissä tohinaa ja touhua. Vapaa-ajalla nautiskelin
hyvästä seurasta ja se jos mikä latasi miehen mieltä  - ja taas jaksoi painaa, siis töitä!
Yllätin tuossa kuun puolivälissä ihanan ihmisen viemällä hänet mm. keilaamaan!
Tosin meidän mielenkiinto tuntui kohdistuvan naapuriradalla keilaavan nuoren naisen
ulkoiseen olemukseen..... ja tiettyyn varustukseen...... huh-huh!
Maailmalta kuului kammottavia uutisia, Pariisin terroriteosta juteltiin töissäkin jonkin aikaa,
mutta monien omat arkiset murheet ja kiireet veivät lopulta voiton tuostakin asiasta.

Itsellä oli pikkujouluja viikottain, aina jotain ohjelmaa jossain piti olla vääntämässä.
Kivaahan se oli kaikesta kiireestä ja informaatioiden puutteesta huolimatta!
Vapaapäivistä oli turha unelmoida....... sängyssä tuli pääsääntöisesti vain nukuttua, ihan oikeasti.

Joulukuun alkupuoli oli samanlaista tohkaamista töissä. Ihmisillä alkoi olla joulustressi päällä
ja sen kyllä huomasi! Itsellä taas oli väliin stressiä sen auton takia, mikä oli hankittu
nimiini kesällä ja joka oli siis erään naisen käytössä..... oli laskuja ollut myöhässä ja niitä
sai väliin sitten muistutella tälle naiselle. Hän ei kyllä viesteihin tai sähköposteihin vastaillut, eikä
puhelimeenkaan, vaikka väliin yritin tavoitella!
No syyt selvisivät sitten myöhemmin....

Tuossa puolenkuun tienoilla tein sitten upean henkilön kanssa jouluostos -matkan Tallinnaan.
Oli tarkoitus ensin lähteä Gdanskiin, mutta aikataulut eivät sopineet.... harmi.
Se oli yhtä juhlaa koko matka! Siitä saisi jo pelkästään yhden tarinan kaikkinensa, mitä tuli
eteen ja mitä tapahtui ja kuinka....... Kannatti satsata!

No sitten tuli joulu..... sain viettää osan joulusta vapaalla. Aattoiltana hieman pakolliseksi kuvioksi
tullut pyörähdys siskon ja mutsin luona, varsinkin kun aatto oli vapaa.
No joo, perinteinen hautausmaa -keikka päivällä tietenkin.
Illalla taas oli sitten omat joulujuhlat...... ja niistä ei sitten enempää, tämä on perheohjelma!
Muutama välipäivä meni töissä ja vuoden vaihde olikin sitten taas oma lukunsa....
Niin ja tulihan tuolta yhdeltä naiselta ne auton avaimet haukkujen kera tuossa välipäivinä.....
Mutta se tarina onkin käsitelty tuolla aiemmin.

Eli aika yksioikoinen vuosi...... monien mielestä.
Tuo vain pääpiirteittäin kerrottu! Paljon erilaisia pieniä sattumuksia ja asioita oli.
Alkuvuodesta ihanaa aikaa.... sitten jokunen kuukausi kuljin yksin miten kuten (aika, jonka
voisin pyyhkiä pois pääpirteittäin)  ja loppuvuosi.....taas jotain muuta!

---------------------------------------------------------------------------------------