Uusi vuosi vai vanhan kertausta?

Hei vain - kaikille tasapuolisesti.
Joulu on osittain vietetty ja kohta vaihtuu vuosi.
Mutta missä merkeissä? Jossakin päin maailmaa soditaan, jossakin nähdään nälkää,
jossakin kärsitään luonnonkatastrofeista jne.
- Nämä asiat eivät tule muuttumaan edes vuonna 2020, vaikka mitä tekisimme!

Mutta pysytään hieman pienemmissä ympyröissä.... tavallaan.
Mitä se seuraava vuosi tuo tullessaan? Moni tehnee jälleen uudenvuoden lupauksia,
mitkä kuitenkin tulee valtaosin rikottua yllättävänkin nopeasti. No jotkut saattavat
uhma- ja jääräpäissään pitääkin lupauksestaan kiinni, vaikka se olisi kuinka typerä tahansa.
Itse en varsinaisesti ryhdy lupaamaan mitään, koska.... - niin koskaan ei voi tietää, mitä
eteen tulee ja jos tuleekin tilanne, mikä vaatii lupauksen rikkomista, niin ei sekään
kovin mukavalta välttämättä tuntuisi.

Mutta mitä ensivuonna sitten tulee tapahtumaan:
No Suomalaiset kun ovat menestyshullua kansaa, niin erilaisten urheilulajien
edustajien edesottamuksia seurataan silmä kovana ja jos menestystä tulee, niin silloin kyllä
se kyseinen onnistunut kilpailija on "meidän jätkä" tai "sisukas Suomalainen nainen" jne.
Mutta jos ei ole palkintosijoilla tai aivan niiden tuntumassa, niin valtaosa suomalaisista
ei tuloksia noteeraa ollenkaan, vaikka kilpailija olisi tehnyt oman ennätyksensä ja
juurikin kauden kovimmassa kilpailussa!

Monen penkkiurheilijan katset kääntyvät 2020 jalkapallon EM-kisoihin ja nyt jo olen
törmännyt ns. "wannabe"-faneihin, jotka fanittavat jotain lajia silloin kun on kyseisen
lajin arvokisat, vaikka itse lajista tietävät yhtäpaljon, kuin minä esim. ydinfysiikasta tai
avaruusteknologiasta! Tällaisia faneja löytyy yllättävän paljon mm. jääkiekon ja F1:n parista
tässä maassa ja varmaankin tuon jalkapallon EM-kisapaikan myötä myös siihen lajiin
heitä eksyy..... Tai heitä jo on, nimittäin jos "fanittaja" ei todellakaan tiedä, miksi
jalkapallossa ei kenttäpelaajia voi vaihtaa kuin jääkiekossa - ja silti "fanittaa" lajia, niin....
- no jätän sanomatta, mitä ajattelen.

Mutta jalkapalloon ja EM-kisat 2020. Suomi mukana, onnittelut siitä.
Kolme kovaa alkukarsintapeliä edessä ja toivon, että 1 voitto, 1 tasuri ennen viimeistä Belgia
peliä, niin voisi olla jo jatkopaikka käsissä. Mutta pahaa pelkään, että kyyti on kylmää ja
1 tasuri voi olla tosiasia kisoista. Jännitetään ja katsotaan, kuinka käy.

F1 ei tarjoa seuraavalla kaudella Bottaksen osalta sitä himoituinta titteliä, vaikka yritystä on.
Muutama kova kisa, mutta sitten taas se ehkä tietynlainen pehmeys välillä.... ja
MM-sarjassa saa olla onnekas, jos kolmanneksi yltää! Hamilton, Leclerc ja Verstappen ovat
kolme hurjaa, Vettel väläyttelee, mutta ed. kauden takaiskut eivät ota loppuakseen.
Sen sijaan alkukaudesta pienissä ongelmissa oleva Alfa Romeo saa juonen päästä kiinni
kevään ja kesän taitteessa ja Kimi tulee yllättämään monet. Jatkaa vielä ainakin 2021.

Vuoden urheilijaksi tullaan valitsemaan muuten Teemu Pukki!

Muuten kotimaassa menee "hyvin", eli vaikka hallitus ja päättäjät vääntävät asioita niin
pahasti solmuun, että ei edes Gordionin miekalla niitä avattaisi, niin kukaan ei joudu
tilille sanomisistaan ja kansa vain puristaa kättä nyrkkiin taskuissaan, eikä kukaan
uskalla tehdä mitään..... edelleenkään. Se herran pelko on istutettu niin syvään tähän kansaan!
Poliittiset gallupit huutavat viikosta toiseen, että hallituspuolueilla on vaikeaa ja
perustussuomalaisten kannatus on kova. No gallupit ovat galluppeja ja olen aina sanonut, että
vasta uurnilla nähdään, mikä puolue osaa imeä äänestäjät vaalipäivinä äänestyskoppeihin!

Mutta yleisesti ottaen elämä ei juurikaan muutu vuoden vaihteessa.
Kaikki aina toivottavat hyvää uuttavuotta, tietenkin toivoen erilaisia onnenpotkuja
vuoden aikaa, eikä varsinaisia potkuja. No yt-neuvotteluja tulee uutisiin aina tasaisin
väliajoin, eli ei mitään uutta silläkään rintamalla.

Muta viihteen rintamalla voi olla kuitenkin jotain uutta: Suomi pärjää kohtalaisesti Euroviisuissa,
tosin aivan finaaliin ei päästä ja tällä kertaa jopa Ruotsi missaa finaalin! Skandaali suorastaan.
Muutama viihteen pitkäaikainen tähti (musiikki - teatteri - elokuvat) siirtyy taivaallisille
esiintymisareenoille ja jokusen muistolle tulee tietenkin konserttia tms. - eikä vain Suomessa,
vaan myös maailmalla. Muutama pikku skandaalikin kohahduttaa musiikkibisneksessä, kuten
yleensäkin, maailmaa - mutta kohut laimenevat aika nopeasti uusien uutisten tieltä.

Koko Suomeen saadaan kunnon talvea tuolla tammi-helmikuun taitteen tienoilla ja taas on
pk-seudulla ongelmia monilla, kun pitää ajaa hullunkiilto silmissä huonosti putsatulla autolla
edellä ajavan takapuskurissa ja sitten rytisee ja sitä rytinää kuuluu muutaman kerran
yllättävän usein. Eli vika on valtaosin edelleen siellä ratin ja penkin välissä!

Mediapuolelta sen verran, että keväällä pk-seudulla monia radiokuuntelijoita ilahduttaa
jälleen eräs paikallisradio monipuolisemmalla ohjelmalla, mitä moni asema pystyy edes
yhteensä lähettämään! Ja kuuntelijat kilvan kiittävät.

Mutta miksi on niin, että me ihmiset emme oikeasti voisi yrittää tehdä seuraavasta vuodesta
parempaa monilla eri tavoilla? Ollaanko me nykyään niin kylmiä ja itsekeskeisiä pääosin, että
vain "minä-minä-minä" on se, millä mennään eteenpäin? Yhteistyötä ja hieman sieltä omasta
"kuplasta" ulostuloa (koskee myös itseäni) tekisi kaikille hyvää. Asioita voi ja kannataisi ajatella
hieman laajemmalla perspektiivillä, kuin miten normaalisti maailmaa katselee!

Niin ja hei, palataanpa urheiluun: Tokio 2020, kesäolympialaiset. Kaupunki päihitti valintakisassa
selkeästi Istanbulin - ja omasta mielestäni hyvä näin. Sinne lähtee joukko kotimaisiakin
urhelijoita ja aivan älytön määrä "herroja". Valmentajat, huoltajat, ym. henkilöt ovat todella
tärkeitä ja heille pitääkin paikka olla joukkueessa, mutta sitten nämä toimistoissaan istuvat
henkilöt, heitä on aivan liikaa matkassa. Muutamia pois porukasta ja säästyneillä rahoilla
tuettaisiin muutaman nuoren tulevaisuuden toivon harjoitteluja!
Vaan kuinka käy kisoissa:
Satu Mäkelä-Nummela yltää naisten trapissa pistesijalle, hyvä juttu.
Purjehduksessa Tuula Tenkanen radial-luokassa saattaa napata mitalin.
Matti Mattson tekee 200m rintauinnissa SE:tä sivuavan tuloksen, mutta ei finaaliin.
Topi Rantanen tekee elämänsä juoksun 3000m esteissä ja yltää finaaliin.
Mitä muuta siellä tapahtuu, no katsotaan kesällä... (ja hei, en lukenut tuloksia huomisen lehdestä).

Sitten kotimaan elämään.....
Loppuvuodesta 2019 media piti melkoista elämää Al-Holin pakolaisleirillä olevien
Suomalaisten lapsien tänne tuomisesta ja mahdollisesti myös heidän äitienkin tuomisesta Suomeen.
Kansa nousi jyrkästi kahteen leiriin. Yllättäin alkuvuodesta aiheesta ei paljoa puhuta ja
jossain vaiheessa keväällä monille selviää, että sieltä on sittenkin tuotu jo enemmän tänne
väkeä, kuin mitä ollaan uutisissa kerrottu. Miten kansa reagoi? Jaa-a, katsotaan....
Moni kokee selkeästi vääristyneenä sen, että sellaiset jotka eivät ole täällä syntyneet, tuodaan
tänne ja heille tarjotaan hoidot, kodit ym. vaikka samaan aikaan tässä maassa on paljon lapsia,
jotka tarvitsisivat erinäisistä syistä erilaista apua ja hoitoa, mutta sitä ei heille sitä suoda.
Asia on vaikea - ajattelee sitä miten tahansa.

Mitä omaan elämääni vuosi 2020 tuo?
En uskalla sen kohdalta ennustaa, koska olen huomannut ennenkin että jos alan omaa
elämääni liikaa suunnittelemaan tai miettimään, niin moni asia menee päin mäntyä
(kauniisti ilmaistuna), jotenka on parempi tyytä toteamaan, että jos näin mennään, mitä
nyt on, niin mikäs tässä. On huonomminkin mennyt - tunnustan.
No sen verran voinen sanoa, että vieläkään en ala tupakoimaan.

Mutta eletään nyt tämä 2019 nätisti loppuun ja toivotaan, että tuo kohta kiihtyvä väittely
siitä, että onko rakettien ampuninen järkevää vai ei, ei löisi yli missään vaan eri kantoja
kannattavat ihmiset voisivat järkevästi keskustella omista kannoistaan ja mielipiteistään
toisten kanssa. Tiedän monia, jotka itse pelkäävät paukkujen meteliä ja sysäävät sitten
syyn koiriensa niskaan, että "kun meidän fifi ei kestä..." vaikka itse tärisevät.
Tietty on koiria, jotka eivät paukkuja todellakaan siedä, tiedän niitäkin. Mutta tässäkin
asiassa, kuten monissa muissakin - aiheesta riippumatta - oma mielipiteeni on, että
otetaan esimerkkinä 100:n hengen ryhmä, josta 10 vaatii että "asiaa x" ei saa tehdä, niin
miksi 90 henkeä joutuu sitten tottelemaan näitä kymmentä?
Joku sanoo, että se on demokratiaa, no tietyissä asioissa varmasti, mutta joissakin
vain törkeää oman ideologiansa pakkosyöttöä tms.
Joo provosoiva kannannotto, tiedän!
Mutta palataan rakettien ampumiseen: Olen nähnyt kyllä näitäkin tapauksia, että koira on
alkuun hieman säikkynyt paukkuja, mutta isäntäväki on osannut hienosti kouluttaa ja
rauhoittaa koiraa, niin sittemmin ei ongelmia ole ollut! Jos kaikki ampuisivat valveutuneesti
ja järjellä silloin kun lupa on ja sellaisilla paikoilla, missä se mahdollisimman vähän
aiheuttaa vaaraa kenellekään, niin mielestäni rakettien ampuminen ei ole huono tapa
juhlistaa vuoden vaihtumista. Kaikki, ketkä ilotulitteiden kanssa lähtevät liikkeelle,
saisivat muistaa sen, että alkoholi ei ole hyvä ystävä niissä leikeissä.
Valitettavasti tapaturma-asemille muutama epäonninen taas vuodenvaihteessa "pääsee".

No mitä vielä keksisi....
Sen verran tässä on välillä tullut naurettua erilaisille trendeille viime vuosikymmeninä, että
en voi kuin vain huvittuneena odottaa, että mikä vanha trendi jostain muutamien
vuosikymmenten takaa tulee uudelleen markkinoille pienellä päivityksellä ja teinit
ovat myytyä, kun kuvittelevat sen olevan niin upeaa ja coolia!
Siinä taas monen pissiksen ja jonnen naamat venyvät, kun mummot ja vaarit kaivavat
jostain kapiokirstujen pohjilta jotain vanhoja aarteitaan esille ja kas.... nehän ovat ihan
samanlaisia, kuin mitä "trendipellet" (sellaiset, jotka yrittävät olla enemmän kuin ovat ja
liikkuvat ihan missä hepeneissä ja asuissa vain, jos se on ollut yhdenkin tubettajan tai
vaikka vain b-luokan tosi-tv -tähden yllä) kantavat yllänsä.

Eli vuosi 2020, ei mitään uutta auringon alla!
USA:ssakin valkoisen talon "pyöröovi" rullaa muutaman kerran ja Trumpille käynee
itselleen heikosti, kaiken päälle saattaa napsahtaa vielä avioero....
Itärajan takana Putin ei vallasta päästä irti ja vaikka seuraaviin presidentinvaaleihin on
vielä aikaa, hän pitää kyllä huolen, että varteenotettavia vastaehdokkaita on nihkeästi.
Öljyn hinta kallistuu pari kertaa vuoden aikana rajusti, yleensä jonkin selkkauksen takia
ja kesällä tietenkin, kun alkaa Yhdysvaltalaisten kesälomakausi.
Suomi saa pieniä moitteita EU:lta ilmastotavoitteistaan, vaikka ne ovat kiristetty
tiukemmaksi kuin mitä monissa muissa EU maissa, samaan aikaan Intia ja Kiina tupruttavat
taivaalle enemmän ja enemmän epämiellyttäviä päästöjä, mutta kukaan ei korvaansa
lotkauta, koska iso raha puhuu......ja sillä saadaa ummistettua silmät!

Eli moni uutinen ensivuonna on pääosin sellaisia, joihin voisi vain päivittää päivämäärän.
Tosin tuleehan niitä yllättäviä tapahtumiakin - ja kaikki eivät ole aina niin positiivisia.
Tosin toivotaan, että 2020 olisi iloisten yllätysten vuosi koko maailmassa!

(26.12.2019 - ugh, olen puhunut)
---------------------------------------------------------------------------------

Ajatuksia arjen keskeltä

Niin se viikko taas etenee.... hieman ristiriitaisissa mietteissä ja tunnelmissa.
En oikein tiedä, mihin minut on tänään nykäisty mukaan mutta toivottavasti selviää jossain
vaiheessa. Ainakin jollakin taholla on kova usko ja luotto meikäläisen kykyihin...

Muuten jotain kaipaan, mutta mitä - sitä en parilla kolmella sanalla kykene sanomaan, enkä
edes ala yrittämään! Ken minut tuntee, voinee aavistaa ja kertokoon sitten vaikka kasvotusten
tai viestien muodossa mutta mitään arvuutteluja ei kiitos - Veikkaus Oy hoitakoon arpapelit.

Sitten ajatuksia:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Siellä hänet näin, kadun toisella puolen - sadepisaroiden saartamana!
Hän katsettaan hieman nosti, apua pyytäen - kuin ääneti sitä huutaen:
"Voi minut suojaan viekää, jotta kastu mä en!"

Tielle syöksyin, autojen läpi pujotellen - luokse hänen.
Tarjosin suojan, sain katseen kiitollisen ja suojaan viedä mä sain,
enkelin tuon kaunoisen!

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - 

Heräsit aamulla vuoteestasi yksin, vaan läsnä mä olin silti.
Heräsit - venyttelit - hieman hymyilit, minua tervehdit.
Katsoit ulos ikkunasta, auringonpaisteen kirkkaan kohtasit.
Katsoit - hymyili - hieman jopa naurahdit, auringolle vilkutit.

Ääneen muutaman sanan sanoit, lausuit ne minulle
- vaikka luonasi en ollutkaan, tuollakaan kertaa....
Kosketit minua silti, koskettaessasi sitä, sitä jotain pientä - minulta.
Tunsit jälleen, että luonasi olin - vaikka toisaalla elin, tuonakin aamuna.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Tässä näitä kirjoitan, yksin hiljaa kotonani ja mietin että miten ihmeellisen oikukasta
elämän meno oikeasti välillä on. Ei ole pitkälti siitä, kun hymyilin leveämmin kuin
kuukausiin ja nyt on tunne, että minua hiljaa jokin kuristaa mutta ei kuitenkaan kokonaan
tukahduttaa halua. Omituinen, pelottavaltakin tuntuva tunne ja tiedän, että tässä tunteessa
on elettävä vielä jonkin aikaa ja mikä pahinta, se tulee joko pahenemaan tai sitten.....
no aika näyttää, jäädään seuraamaan.

Vuorokausirytmi on taas ihan mitä sattuu! Tähän aikaan on turha lähteä nukkumaan (01.10) kun
tietäisin, että muutaman tunnin kuluttua olisin pystyssä kuin tikka ja siinä sitä taas oltaisiin.
Eli pakko valvoa vielä parisen tuntia tavalla tai toisella, jonka jälkeen voikin sitten
"hyvällä omallatunnolla" siirtyä peittoalueen sisäpuolelle.... - niin ja yksin....

Mutta eipäs valiteta, otetaanpa taas hieman toisenlaista asennetta ja katsellaanpa mitä sitten
tuohon jatkoksi kirjoittelisi. Pahoitteluni, jos tarinat toistavat tiettyä kaavaa... se on nyt
vain tällainen "luomisjakso" menossa! Eihän näitä pakko ole kenenkään lukea - eihän.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Pimeä, märkä tie imi auton ajovalot itseensä tehokkaasti.
Ajelin rauhallisesti eteenpäin miettimättä oikestaan mitään.
Pieni tihkusade kasteli tuulilasia jonkin verran ja muutaman kerran pyyhkäisin
pyyhkijällä sen kuivaksi. Sitten, lähes yllättäin - siinä seisoi..... taas!

Tien sivulla, osittain ajoradalla tuo jokin seisoi! Mieshahmoksi sen katsoin, mutta oliko
- ei, en voi tietää. Täysin jähmettyneenä mieshahmo ruskeanvihreissä vaatteissa jokin
reppu selässä. Katse suoraan tulosuuntaani. Sydän hyppäsi kurkkuun, mikä kumma tuo oli.
Eipä tehnyt mieli pysähtyä, sillä tuollainen täysin liikkumaton hahmo keskellä yötä
(niin, kello oli jo jotain 01.30 tuolloin) ei paljoa herättänyt luottamusta meikäläisessä!

Jatkoin matkaa, katsoin taustapeiliä - tyhjää...

Eikä muuten ollut ensimmäinen kerta, ei todellakaan.
Uskomattomia kohtaamisia öisillä teillä, muutaman kerran saanut todistaa noita
erään ystäväni kanssa ja voin vakuuttaa, ei ole paljoa naurattaneet!
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Tänään tunsin, että sitä sinä halusit. Tänään ajattelin, että sinä juuri sitä kaipasit....
Tänään sen taas sinulle toteutin: Lentosuukkojen parven luoksesi lähetin.
Sain sinut hymyilemään, hetkeksi arjesta pois pääsemään - jotta jaksaisit taas
arjen askarreita harrastaa.     -Ystäväni-
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Yritin yksin, hetken vain jaksoin.... ponnistin ja ponnistin - jaksoin mitä jaksoin.
Tunsin itseni voimattomaksi, heikoksi vaan en vanhaksi!
Suutuin itselleni, kiukustuin.... - ääneen kirosin, apuako tarvitsin?
En hyväksyä voinut, en sitä sallinut... - miksi oisin, kun en ollut ennenkään
- en siis sitä voinut tänäänkään... ja yhä yritin, eteenpäin - eteenpäin, itseäni työnsin.
Tein mitä jaksoin, vaan lopulta luovutin, maahan alas lysähdin... voimattomana hiljaa
- itsellenikö hävisin? Sitä ihmettelin, huokaisin.... nukahdin...
Vaan mitä mä teinkään? Mitä yritin? Miksi, missä ja milloin? Olinko tosiaan mies eilinen?

Tuumasin viime voimillani: Harva tiettää, moni kysyy - siihen ajatukseen tosiaan nukahdin.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Se kappale soi ensin radiossa, mikä sai hymyilemään. Tiesin, se oli meidän laulu!
Soitin nopeasti sinulle, sydämeni pamppaillen... toivoin, vastaisitko... vastaisitko.... vas...
"Hei!"
Äänesi kuulin ja kerroin miksi soitin. Naurahdit, tuntui hyvältä!
Jotain pientä ehdotin, suostuit - ja sitten itseni yllätin:
"Tuon jopa minäkin jo tanssia voisin!"
Sain sinut hiljaiseksi, hetkeksi - pieneksi ja kysyit vain:
"Oikeesti?" Siihen vastasin, tajuamatta samalla nyökkäsin - ethän sinä sitä nähnyt!

Meni tunteja muutama, se soi jälleen! Hymyilin entistä enemmän, sua jo odotin.
Treffit........ onnistuisivatko?
Kämmenensyrjät hikoilivat, vaihdoin paitaa - ei, ei tuota, ei tuota... miksi se on taas
pesussa? Lopulta olin tyytyväinen, enkä hetkeäkään liian aikaisin - ovikellon soitto
lopetti hätäilyt. Tulit, hymyillen - kuten aina ja ajattelin, että mikä kaunoinen!

Hetken olimme luonani, lasilliset pari nautittiin, viiniä - sitä mistä pidit, kuten minäkin.
Lopulta lähdettiin, kahden iltaan kaupungin......
Käsivarrestani otit kiinni, siinä vierelläni kuljit, juteltiin - yhtä oltiin, jälleen - me.
Paikkaan ihanaan kuljettiin, avasin oven ja edelleni sinut päästin, kiittäen iskit silmää.
Sulin!
Ilta alkoi - ilta eteni - ilta jatkui....... nautimme toisistamme!
Lopulta löysimme itsemme toisaalta ja musiikki soi... vaan yllättäin, kuin taikaiskusta:
Meidän laulu!
Enkä voinut sanoa ei, sinä minut tanssiin veit!

Se hetki oli vain meidän!
Tanssilattia, sinä ja minä - ja meidän laulu.

Ilta oli täydellinen.









 - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -