Poikkeusellinen päivitys (Autanko tämän jälkeen) ja vuosi 2015 paketissa

No niin, hyvät lukijat - tasapuolisesti, pyydän anteeksi etukäteen jos seuraava tarina aiheuttaa joillekin
mielenjärkkymistä! Kirjoitan nimittäin täysin tositarinan elävästä elämästä, tapahtuneen jutun ja
voin sanoa, että itse "näyttelen" tarinassa yhtä pääosaa.

Olen saanut moitteita ja haukkuja jo muutamalta taholta siitä, että olen ollut todella sinisilmäinen ja hölmö,
suorastaan typerä - ja sen tajusin itsekin jo aikoja sitten, mutta silloin oli vielä kohta kerrottavan asian
suhteen jonkin verran toivoa.... - vai oliko sittenkään?

Toivon, että kertomukseni ehkä auttaisi joitakin heräämään todellisuuteen ja muistamaan, että jos tai kun
jotakuta lähtee auttamaan, kannattaa todella tarkkaan katsoa, ketä auttaa ja millä tavalla.
--------------------------------------------------------------------

Tämän tarinan alkusävelet kirjoitettiin viime kesänä (kesä 2015).
Tuolloin jonkin verran liikuin erään naisen kanssa. No miksikään vuosisadan rakkaustarinaksi tai
edes kunnolliseksi seurusteluksi sitä en voi sanoa, en voinut tuolloinkaan - enkä nyt jälkikäteenkään.
Tälle naiselle tuli eteen tilanne, että auto piti vaihtaa. Valitettavasti hänellä ei ollut luottotiedot kunnossa,
jotenka rahoituksen kanssa olisi tullut ongelmia. Ei sitä tällaisilla tavallisilla kadun tallaajilla ole
"sukan varressa" tuhansia euroja, joilla ostellaan esim. autoja tms. ihan noin vain.

No asiaa jonkin aikaa käsiteltiin ja ehdotin sitten eräänä iltana, että voisimme tehdä niin, että vaihdetaan
auto, mutta se uusi otetaan minun nimiini ja hän vain hoitaa maksut ym. mitä autoon menee ja tulee.
Ajatus tuntui hyvältä kummastakin ja näin päätettiin tehdä!
Jotenka, eipä muuta kuin eräänä päivänä sitten suunnistimme kahdestaan autokaupoille ja aikamme
kierreltyämme löysimme sopivan hintaisen auton hänen tarpeisiinsa ja teimme kaupat rahoituksella,
eli minusta tuli auton haltija. Nainen sai auton ja kaikki näytti olevan hyvin..... niin kuin olikin....

..... jonkin aikaa! No jostain syystä meidän yhdessä kulkeminen loppui ja jo tuolloin itselläni
oli erinäisistä syistä toive ja tarve saada tuo auto pois nimistäni. Toin tämän myös hänelle esille ja
olikin tarkoitus, että hän järjestää jonkin ystävänsä tms. ottamaan auton haltuunsa. Tämä sopi jopa
rahoitusyhtiölle, jolta olin asiaa kysellyt ja pohjustanut mahdollisen haltijansiirron toiselle henkilölle.
Itsekin koitin löytää tahoa, joka olisi ottanut auton huostaansa - siis paperilla - koska minulla oli omat
painavat henkilökohtaiset syyt saada se pois nimistäni. Tähän en kyennyt ja sitten tuli kylmää vettä
niskaani naisen suunnalta: Hän ei puheittensa mukaan saanut ketään ottamaan autoa hallintaansa,
tai ehkäpä ei vain yrittänyt.... - mene ja tiedä, turha spekuloida tuota.

Sinnittelin muutaman kuukauden, vaikka se että auto oli nimissäni, tuotti itselleni huolia....
- no ne eivät tähän kuulu, se olisi jo itsessään toinen tarina!
Sitten tuli muistutuslaskuja..... niistä pistin infoa tälle naiselle ja kyllä hän ne kuitenkin maksoi.
Erään laskun kanssa oli vain tulla ongelmia oikein kunnolla, kun lasku oli noin kuukauden rästissä ja
rahoitusyhtiö alkoi soitella perääni muutamaankin otteeseen ja minä taas yritin tavoitella tätä naista.
Hän ei vastannut viesteihin, ei sähköposteihin kommentoinut, eikä vastannut puhelimeen.... !
Lopulta piinaavan yrittämisen jälkeen sain hänet eräänä päivänä kiinni ja kerroin todella myöhässä
olevasta laskusta. Sain kohtuullisen viileän vastaanoton puhelimen toisesta päästä, mutta lasku
kuitenkin maksettiin, jotenka sain taas pienen hetken hengittää..... mutta vain hetken!

Meni joulu ja tuli välipäivät. Hän laittoi minulle eräänä päivänä viestiä tiedustellen, missä olen
töissä kyseisellä viikolla. Vastasin viestillä, tosin jo silloin aavistellen pahinta.... - enkä ollut väärässä!
Hän oli toimittanut kirjeen kera auton avaimet eräälle työpaikalleni, ensin kirjeessä haukkuen minut
"Olet itsekeskeisyyden huippu...." ja "Tule noutamaan autosi pois....!"

Hmmmm..... pisti miettimään..... että kun laitan itseni likoon ja haluan ilman taka-ajatuksia vilpittömästi
auttaaa toista, olenkin itsekeskeisyyden huippu! Että näin hyvin osataan päätella.

Ei siinä mitään. Hain auton yhden henkilön kanssa pois hänen ilmoittamasta paikasta ja toimitin toisaalle.
Seuraavana päivänä soitto rahoitusyhtiöön, josta sain kuulla, että joulukuun erä oli rästissä!
Siinä sitä lisäharmia ja harmaita hiuksia miehelle. Keskusteltiin, mitä tehdään. Auto oli minulle turha ja
täysin tarpeeton, siitä piti siis päästä eroon. Rahoitusyhtiö neuvoi, että myyn auton ja sen jälkeen
maksan loppuosan itse heille! Ihan hyvä idea, mutta mutta..... itse kun en ole mikään pankin päällä
istuva, en tuosta vain irroittamaan kykene muutamaa tuhatta euroa kuitenkaan, vaikka mieli tekisi.

Siispä yrittämään kauppoja.... Ei onnistu! Kyselin muutamalta taholta, huonolla menestyksellä.
Ja taas soitto rahoitusyhtiöön. Ehdotin, että miltä kuulostaisi se, että autolaina muutetaan vain
tavalliseksi kulutusluotoksi tai siis saisin heiltä autolainan kokoisen kulutusluoton, jolla maksetaan auto pois
ja sitten vain kärsisin sen, mitä autosta on jäljellä. Tämän jälkeen voisin vaikka "paaluttaa" auton.
Yhdelle virkailijalle asia oli ihan ok, mutta mutta.... hän siirsi puhelun johonkin perintäosastolle.... ja
auts - sitten kirpaisi! Virkailija olikin tiukemmalla tuulella varustettu täti-ihminen.
Hänelle ei kelvannut idea, ei alkuunkaan. Ihmettelin tätä ja hän kertoi, että jos en voi tai kykene nyt
maksamaan heille tuota velkaa, niin auto tullaan lunastamaan minulta pois ja sille katsotaan jokin arvo
ja loppuosa tullaan perimään minulta ulosoton kautta ja se veisi luottotiedot kolmeksi vuodeksi!

Yritin tätä virkailijaa saada ymmärtämään, että tuossa ei ole järkeä! Olisi fiksumpaa toimia, kuten
ehdotin - eli autolaina muutetaan luotoksi ja minusta tulisi auton omistaja ja maksaisin vain
sitä kuukausierää heille. Asia vain ei käynyt.... ei sitten millään!

Lupasin palata asiaan mahdollisimman nopeasti ja sitten alkoi selvittäminen...... mistä rahat autoon?
Pankkiin yhteys.... - ei lainaa! Toinen pankki, sama juttu. Luottotiedot ovat kunnossa, ei rästissä olevia
maksuja jne. - mutta ei lainaa! Alkoi olla vitsit vähissä.
Kun alkoi pilvet olla tummaakin tummemmat ylläni, sain apua - ja auto maksettiin pois tuolta
rahoitusyhtiöltä, kerralla kokonaisuudessaan. Eikä hetkeäkään liian myöhään, nimittäin virkailija totesi
sinne vielä kerran soittaessani, että "tämän viikon tämä olisi vielä odottanut täällä ja sitten lähtenyt
paperit ulosottoa varten menemään!" Kiitos vain - tälle naiselle verenpaineen nostosta.

Nyt sitten jo joku miettii, että meinaanko myydä nyt tuon auton.
Kyllä meinaan. Siitä on jo hieman keskusteluja käytykin, mutta en kerro minne tai kenelle.
Valitettavasti ihan joka paikkaan sitä on turha tarjota, kiitos tämän naisen! Ja miksi?
No ensinnäkin...... autossa vilkkuu ja huutaa joku perkeleen varoitus lähes jatkuvasti.
Konepellin alla on vikaa-vikaa-vikaa....... Enkä ala tutkimaan, miten iso tai pieni.
Ja tässä ei vielä kaikki! Hän oli sitten saanut hajoitettua autosta vasemman puoleisen takaoven
niin, että se on kiinni vain jollain naruviritelmällä! Eikä kuljettajan ovikaan aukea kuin onnella.
Että "hyvin" oli autoa pidetty. Mutta tätähän se on usein: Kun jokin ei ole omaa, siitä ei sitten
tarvitse välittää ollenkaan......

No hänellä ei tuntunut eikä tunnu olevan omaatuntoa ja vaikka minua jo aikoinaan varoitettiin
siitä, että poltan sormeni hänen kanssaan.... piti tämäkin kokea.
Mielenkiintoinen pikku yksityiskohta on se, että "haluan hävittää kaikki kontaktit suhun..." mutta
näin ei todellisuudessa ole tapahtunut. Mitä tämä kertoo naisesta? Itse en edes asiaa mieti.

Nyt sitten odotan rahoitusyhtiöltä vain papereita autosta ja hoidan sen pois käsistäni.
Tiedän myöskin, että tästä vuodatuksesta tulen kuulemaan varmasti melkoisen kovaa tekstiä
itseäni kohtaan, koska tottahan se on, että typerän sinisilmäinen ääliö olin hyväuskoisena
ja auttamisen haluisena tuolloin. Mutta jos joku tai jotkut alkavat aukomaan päätänsä minulle
ilman, että todella tietävät asioiden todellisia laitoja - sitä en siedä. Kritiikki on tervetullutta, kun
se on tervettä.

Tämä vain vahvisti näkemystäni tietyistä asioista - ja sen nyt taas kokeneena vihdoinkin tiedän,
että jos naista haluaa auttaa.... kannattaa ensin katsoa todella pitkään hänen silmiään ja
kuunnella miten hän sanoo asiat, ei sitä - mitä hän sanoo!

Kiitos - olen puhunut!

PÄIVITETÄÄNPÄ TÄTÄ HIEMAN:
Posti tiputti tänään sitten lisää tämän naisen edesottamuksia...... että kiitos vain "itsekkyydestä".
Eipä siinä, on näemmä jättänyt auton paikassa x parkkiin, mistä sitten saanut pysäköintivirhemaksun
ja - kuten nyt jo kaikki tietävät - ei tuota(kaan) maksanut, eli tulipa muistutus.
Siitä sitten alkoi taas yksi puhelinkeskustelu, tosin ei tämän naisen kanssa - mitä se hyödyttäisi,
muuta kuin mahdollisesti jotain apteekkia, kun pitäisi hakea päänsärkyyn jotain.

Jätän edelleen sanomatta jotain, mitä ajattelen - kaikelle on aikansa.......
----------------------------------------------------------------------------

Palautteesta, mitä olen saanut, olen kiitollinen.
Hyviä viestejä - monenlaisia, on tullut ja täytyy sanoa, että jotkut ovat nähneet rivien
taakse ja lukeneet tarinaa paremmin, kuin sen kirjoitin tänne.

Sen vain sanon, että "valitettavasti" olen mitä olen, eli koitan auttaa kykyjeni mukaan,
aika usein unohtaen itseni - mistä minulle on toisinaan mainittukin. Jos tällaisena ei kelpaa,
vaan nähdään itsekeskeisenä - lähes narsistina - niin.... mitä se kertoo sanojasta itsestään!

-----------------------------------------------------------------------------
-----------------------------------------------------------------------------

Sitten menneeseen vuoteen! Vuosi 2015 oli taas vuosi, jossa oli erilaisia jaksoja.
Hyvää ja huonoa - kuten varmaan lähes kaikilla ihmisillä tuppaa olemaan.

Näin eteni oma vuoteni 2015:

Vuosi vaihtui lähes huomaamatta. Mitään isompia juhlia ei tullut pidettyä tai vietettyä.
Ei siihen ollut paljoa edes aikaa, koska töitä oli tasaisesti heti alkuvuodestakin.
Alkuvuodesta tuli liikuttua aina väliin vapaalla ollessani hyvässä seurassa!
Aika meni kuin siivillä ja meikäläinen hymyili.
Autoin siinä tammikuussa erästä ihanaa ihmistä, kun tämän piti päästä sairaalaan ja
hänellä ei siihen hätään ollut muita kyydin antajia. Ainoastaan aikainen herätys teki
hieman vaikeaa, mutta kyllä se siitä....

Tammikuun lopulla tuli vietettyä yksi äärettömän hieno viikonvaihde!
Sen voimalla jaksoi taas kummasti tehdä töitäkin.
Ja helmikuu alkoi, kuten tammikuu päättyi: Töitä tehden.
Alkukuusta minua tuli treffaamaan yksi hyvä ystävä eräältä toiselta paikkakunnalta
ja hänen kanssaan tuli vaihdettua kuulumisia..... harmi, että aikaa oli vain aivan liian vähän.
Vakavammalla puolella talouspolitiikka oli kovilla ja eräs lainaa antanut pankki
lähetti postia, mikä pisti hetkeksi pasmat sekaisin..... onneksi sillä hetkellä vain hetkeksi.
Sain koputella puuta, eli päätä!

Kävin myös eräänä perjantaina laulamassa karaokea Porvoonkin suunnalla. Hauska ilta.
Aina ei viitsi vain omilla kulmilla pyöriä, kun sattuu vapaata olemaan!
Muuten ei mitään erikoista elämässä.... töitä tasaisesti ja terveenäkin sain olla.
Vapaa-ajalla viihdyin hyvässä seurassa suhteellisen usein - en valittanut.

No helmi-maaliskuun taitteessa töissäni käytettäviä laitteita alkoi laueta käsiin ja siinä sitä
sitten sai pyörähdellä huollossa useampaankin otteeseen. Harmaita hiuksia..... hittolainen.
Maaliskuun ensimmäisenä pyhänä viihdyin erään ystävän kanssa Riihimäellä yhdessä
ravintolassa, mihin eksyimme ihan sattumalta..... oikeasti!
Ja maaliskuun alkupuolella pyörähdin vaihteeksi erään ystävän kanssa Porvoossa.
No olihan sekin ilta. Jostain syystä sinä iltana tuntui, että niskoja punotti lähes kokoajan....
Ja töitä tuli tehtyä tasaisesti. Oli hiljaisempia iltoja, mutta oli myös vilkkaampiakin.

Maaliskuu eteni. Kävin tutustumassa Espoossa yhteen ravintolaan yhden kotikulmilta
olevan ystävän kanssa.
Piti vain piipahtaa, mutta se ilta menikin sitten siellä..... - oliko yllätys kenellekään?

Siinä kuun puolenvälin tienoilla elämästäni poistui ihana ihminen, valitettavasti.
Kaipaamaan jäänyt.....
Älkää kysykö, mitä - miksi - kuinka - tms.!

Huhtikuu.... Ensimmäinen päivä, en tehnyt aprillipiloja. Se meni pankkitädin luona istumassa
ja juttelemassa vakavia..... tosin ei toivotulla tuloksella.
Muuten kuukausi alkoi vauhdikkaasti töiden merkeissä. Vapaita ei hirveästi ollut.
Kevät eteni ja autokin kaipasi hieman hoivaa... no pesua ja puhdistusta lähinnä.
Kesärenkaat alle ja öljyjen vaihto, siinä tärkeimmät.
Ja sitten taas eräänä päivänä istuin vakavana pankissa! Tällä kertaa hieman paremmalla onnella.
Faijaakin tuli nähtyä, pitkästä aikaa. Täytyy myöntää, että poika ei ole ollut kovin kiltti, kun
ei aina "jaksa" ajella isäänsä katsomaan... no tuonne Salon suuntaan on vähän matkaa, ei sinne
ihan vain iltapäiväkahville tule ajeltua.
 
Toukokuu.... kiireistä aikaa! Autoon pientä huotoa, keikkoja lähes joka ilta ja vapaa-aika minimissä.
Upotin itseni vain työhön, koska kotona en halunnut yksin olla ja aina en halunnut lähteä
viihtellee tms. tapaamaan tuttuja jne.
Työrintamalla tosin sattui huonoakin: Yksi aivan upea paikka, missä olin tehnyt keikkaa....
lopetti sopimuksen edustamani firman kanssa ja se kismitti. No ei sille mitään mahtanut, kaikkea sattuu.
Muuten elelin vapaan poikamiehen elämää..... tosin hiljaista sellaista.

Kesäkuu alkoi tavalliseen tapaan töitä tehden. Vapaapäiviä ei ollut oikeastaan yhtään hetkeen, mutta
se sopi minulle, koska mitä sitä vapaa-ajalla olisin tehyt... ei ollut fiilistä liikkua muualla.
Tosin kuun ensimmäisenä lauantaina eksyin Riihimeälle laulamaan karaokea erääseen pieneen pubiin.
Ilta oli ihan kohtuullisen mukava ja törmäsin siellä muutamaan vanhaan tuttuunkin.
Puolenkuun tienoilla pyörähdys Tallinnassa yhden yön taktiikalla..... no tulihan siellä kaikenlaista tehtyä,
mutta kilttinä poikana en eksynyt sellaisiin naisiin! Hyi, yök - pois se minusta.
Kouvolaankin tuli suunnisteltua ennen juhannusta.....
Juhannus.... No mitäs siitä.... -ei mainitsemisen arvoisia juttuja. Osittain meni jopa töitä tehden.
Töissä sattui kaikenlaista hauskaa... näki selvästi ,että lämpimät kelit sekoittelivat väliin ihmisten mieliä.
No joo - ei mitään helteitä sentään ollut, mutta pienetkin auringonsäteet aiheuttivat toisinaan
joissakin ihmisissä mielenkiitoisia reaktioita..... huvittavia jopa.

Siinä kesäkuu meni, alkoi heinäkuu... töissä! Joku kyselee, missä mun kesäloma. No enpä pitänyt
mitään kunnon lomaa koko viime vuotena, ei ollut tarvetta.
Autokin tuli leimattua ja taas vain kilometrejä mittariin.
Muuten ei alkukuussa mitään erikoisempaa, töitä - töitä - töitä. Vapaa-ajalla tuli hieman liikuttua
siellä ja täällä..... vapaan miehen elämää.

No sitten tuossa heinäkuussa tuli sitten eteen se tapahtuma, mistä tuolla ylempänä kirjoitin.
Eli hyvää ajatellen pistin nimeni autokaupassa papereihin erään naisen puolesta, kun hänellä
ei mahdollisuuksia siihen ollut! No alkuun tuokin asia sujui ihan suunnitelmien mukaisesti.....

Muuten ei heinäkuussa ollut mitään erikoisempaa. Pieniä sattumuksia tietenkin, mutta ei
kuitenkaan mitään isompia juttuja. Joinakin öinä tuli istuttua yökahvilla jollain huoltoasemalla
muutaman ystävän kanssa - siinä sitä väliin meni 2-3 tuntia ihan hetkessä........
kumma, ettei edes väsyttänyt!

Elokuussa tuli sitten eteen mm. eräs Sophie parin vuoden jälkeen....ns. jälleennäkeminen oli
miellyttävä, puolin ja toisin. Muuten alkukuu oli työn täytteinen.
Puolessavälissä kuuta oli tärkeä syntymäpäivä, jota en onneksi unohtanut!
Loppukuun puolella viihdyin eräänä lauantaina yhden yhdistyksen kesäjuhlissa... olin vetämässä
ohjelmia ja pitää sanoa, että harmitti, kun piti lähteä toisaalle kesken bileiden.
Loppukuussa tuli eräänä iltana töissä todella ikäviä uutisia:
Yksi vuosia sitten hyvin tuntemani nuori tyttö oli menehtynyt liikenneonnettomuudessa!
Siinä meni hetkeksi pasmat sekaisin totaalisesti. Elämä on väliin niin pienestä kiinni.

Tuli syyskuu ja syksy väliin jo ilmoitteli itsestään. Kuukausi alkoi omalta osaltani mullistuksella....
Jos sieltä alkukeväästä alkaen olin enemmän ja vähemmän oman onneni seppä.... niin
sitten tapahtuikin jotain!
Yllättäin huomasinkin, että viihdyinkin jossain muuallakin kuin vain kotona ja töissä.....
Mitä ihmettä?

No siinä syyskuussa tuli sitten pyörähdettyä miellyttävässä seurassa Tallinnassa ja se reissu
oli yksi parhaimmista vuosikausiin, vaikka olikin vain päiväristeily - aikataulujeni vuoksi.
Yksi kuukauden hauskimmista asioista oli eräänä lauantai-iltana pidetyt naamiaiset
eräässä ravintolassa ja pitihän siihen osallistua. Meikäläinen esitti sitten hyvin-hyvin vakuuttavasti
muskettisoturia..... arvatkaa vain, oliko asu lämmin!

Kuun loppupuolella alkoi sitten sairaaloissa rumbaaminen! Hämeenlinnaa ja Lahtea ja väliin
Meilahtea Helsingissä. Huh-huh...... Ainoa hyvä puoli tässä oli se, että itse en ollut potilas
vaan autoin toisia ja olin kuskaamassa sairaalaan ja pois.

Auto sitten teki pienet tepposet kuun lopulla! Ei naurattanut, kun ilmastointilaitteen kompressori
sanoi yöllä sopimuksensa irti savupilven saattelemana..... Ja lasku oli..... - aika kiitettävä!
Muutenkin olin taas joutunut raha-asioiden takia olemaan yhteyksissä erinäisiin tahoihin, niin
tuo yllätysmeno vain lisäsi verenpainettani.
Mutta olihan siinä syyskuussa muutakin.... eräänä tiistaina viihdyin yhden kaverin kanssa
baarimessuilla, hih - hik. Parikymmentä erilaista viskilaatua tuli maisteltua ja..... ei, ei ollut
huonoa oloa illalla tai seuraavana päivänä!

Lokakuu alkoi, totutusti, töitä tehden. Tuli myös syntymäpäivä ja sain muutamia lahjoja, joiden
joukossa oli sellainen mikä pisti miehen hiljaiseksi. Kyseessä on sen verran henkilökohtainen asia,
että en sitä valitettavasti paljasta. Yhä sanon: Kiitos! Ei, ei ollut viskiä.
Kotona tuli oltua välillä hieman harvakseltaan.... Viihdyin hieman muuallakin. Up-sis.

Ja arvatkaa, hymyilyttikö....... kun sain auton huollosta takaisin käyttööni, niin eikös mennyt kuin
tovi, niin Hämeenlinnan moottoritien jälkeen lähellä kehä I liittymää kuului pamaus ja rengas räjähti.
Siinä sitä sitten tunkkia kaivelemaan ja vararengasta vaihtamaan.....
Onneksi vauhtia ei enää ollut kuin 80km, niin mitään ei sattunut.
Töitä oli enemmän ja vähemmän.... meni pari viikkoa taas ilman vapaapäivää!
No onneksi sellaisen sitten johonkin väliin taioin, koska oli hieman muutakin ohjelmaa.....
Tässä kohtaa iskee itsesensuuri!
Lokakuun loppu..... viimeinen päivä, vapaata! Uusin Bond upeassa seurassa ja
sen jälkeen ilta viihteellä, kyllä kannatti - vaikka kirosinkin sitten tuolla pk-seudulla taksien
olematonta kartanlukutaitoa ja sitä, kun sai odottaa kyytiä "puoli vuotta!"

Marraskuu, pikkujouluja......jo!
Hauskoja keikkoja ja elämää. Töissä tohinaa ja touhua. Vapaa-ajalla nautiskelin
hyvästä seurasta ja se jos mikä latasi miehen mieltä  - ja taas jaksoi painaa, siis töitä!
Yllätin tuossa kuun puolivälissä ihanan ihmisen viemällä hänet mm. keilaamaan!
Tosin meidän mielenkiinto tuntui kohdistuvan naapuriradalla keilaavan nuoren naisen
ulkoiseen olemukseen..... ja tiettyyn varustukseen...... huh-huh!
Maailmalta kuului kammottavia uutisia, Pariisin terroriteosta juteltiin töissäkin jonkin aikaa,
mutta monien omat arkiset murheet ja kiireet veivät lopulta voiton tuostakin asiasta.

Itsellä oli pikkujouluja viikottain, aina jotain ohjelmaa jossain piti olla vääntämässä.
Kivaahan se oli kaikesta kiireestä ja informaatioiden puutteesta huolimatta!
Vapaapäivistä oli turha unelmoida....... sängyssä tuli pääsääntöisesti vain nukuttua, ihan oikeasti.

Joulukuun alkupuoli oli samanlaista tohkaamista töissä. Ihmisillä alkoi olla joulustressi päällä
ja sen kyllä huomasi! Itsellä taas oli väliin stressiä sen auton takia, mikä oli hankittu
nimiini kesällä ja joka oli siis erään naisen käytössä..... oli laskuja ollut myöhässä ja niitä
sai väliin sitten muistutella tälle naiselle. Hän ei kyllä viesteihin tai sähköposteihin vastaillut, eikä
puhelimeenkaan, vaikka väliin yritin tavoitella!
No syyt selvisivät sitten myöhemmin....

Tuossa puolenkuun tienoilla tein sitten upean henkilön kanssa jouluostos -matkan Tallinnaan.
Oli tarkoitus ensin lähteä Gdanskiin, mutta aikataulut eivät sopineet.... harmi.
Se oli yhtä juhlaa koko matka! Siitä saisi jo pelkästään yhden tarinan kaikkinensa, mitä tuli
eteen ja mitä tapahtui ja kuinka....... Kannatti satsata!

No sitten tuli joulu..... sain viettää osan joulusta vapaalla. Aattoiltana hieman pakolliseksi kuvioksi
tullut pyörähdys siskon ja mutsin luona, varsinkin kun aatto oli vapaa.
No joo, perinteinen hautausmaa -keikka päivällä tietenkin.
Illalla taas oli sitten omat joulujuhlat...... ja niistä ei sitten enempää, tämä on perheohjelma!
Muutama välipäivä meni töissä ja vuoden vaihde olikin sitten taas oma lukunsa....
Niin ja tulihan tuolta yhdeltä naiselta ne auton avaimet haukkujen kera tuossa välipäivinä.....
Mutta se tarina onkin käsitelty tuolla aiemmin.

Eli aika yksioikoinen vuosi...... monien mielestä.
Tuo vain pääpiirteittäin kerrottu! Paljon erilaisia pieniä sattumuksia ja asioita oli.
Alkuvuodesta ihanaa aikaa.... sitten jokunen kuukausi kuljin yksin miten kuten (aika, jonka
voisin pyyhkiä pois pääpirteittäin)  ja loppuvuosi.....taas jotain muuta!

---------------------------------------------------------------------------------------

Miten tämä nyt taas meni näin?

Siis tässä hujahti yksi viikko ilman sen ihmeempiä tekemisiä, mutta silti on hieman
hämmentynyt olo! Jotain sattui, vai sattuiko.... mene ja tiedä. Voin sanoa, että mennyt viikko
on näin jälkikäteen katsottuna ollut kaikessa rauhallisuudessaan hämmentävä.
Ai miksi? No muutamia tahoja, joita on yritellyt saada kiinni, ovat lähes kaikki olleet
tavoittamattomissa tai sitten "estyneitä" ilman mitään syytä ja sitten yllättäin
yhteyttä ottaakin sellaiset henkilöt, joita et todellakaan odota sinua vaivaavan millään tavalla.

Ja nyt kun pääsisi tästä hitonmoisesta päänsärystä eroon, niin olisin tyytyväinen.
Ei, alkoholilla ei ole osuutta asiaan - ei todellakaan. Tänään vain syystä tai toisesta
pääkoppa ei tahdo tykätä maailman menosta ja olen sitten saanut "nauttia" muutaman tabun
kaiken muun ohella. Juu, on levätty hyvin, olen syönyt, on ulkoiltu jne. eli ei mitään
sellaista, minkä tekemättömyys olisi aiheuttanut heikon olon, mutta eiköhän se taas tästä.
-----------------------------------------------------------------------


Oli vuosia hiljaista, hänestä en kuullut mitään, en todellakaan mitään.
Sitten - yllättäin, vain varoittamatta.
Viesti, toinenkin - ja kysymys: Tavattaisiinko?

Hetken oli hiljaista, mietteisiini upposin ja pohdin.
Miksi?
Miksi hän haluaisi tavata?
Minut.... - niin, minut.

Vastasin varovasti, hieman epävarmana, mutta vastasin.
Suostuisin tapaamaan, jossain näkemään.....
Vaikka epäröin!

Tuli sovittu päivä ja aika läheni.
Kämmeneni hikosivat ja pulssi kohosi kuin itsestään.
Hermoilin! Miksi?
Miksi hän halusi tavata?              
Minut... - niin, minut.

Vaan yllättäin tuli viesti, hän ei pääsekään.
Esteitä, yllättäin...... jokin sanoi minulle, kuin tilauksesta!
Huokaisin. Tuo oli vain joku ohimenevä juttu siis.... onneksi.
 
Kunnes...                                                       

Sain viestin parin päivän päästä, uudelleen.
Pahoitteli ja pyysi anteeksi, ettei voitukaan tavata - ja ehdotti...
tietenkin, tapaamista uudelleen... - kahden!

Nyt mietin, mitä vastaan! Ja mitä tämä on?
Miksi hän haluaa tavata?
Minut.... - niin, minut.

 ---------------------------------------------------------

 Mä olin päättänyt pitkästä aikaa rentoutua, hieman ottamalla.
Joten ei muuta, kuin siistiä paitaa päälle, parta ajettu ja
hiuksetkin kammattu, joten sitten vain baariin.

Hiljainen "pikkulauantai", vain jokusen verran väkeä liikkeellä....
mutta kuitenkin jotain. Ensimmäinen ravintola ja tiskillä ei ruuhkaa.
Tilasin juoman, sen omakseni tutuksi tulleen - ja huitasin kurkusta alas.
"Samanlainen" lähes samalla hengenvedolla tarjoilijalle, joka
teki työtä käskettyä. Kiitin ja annoin tippiäkin.

Toinen juoma meni hieman hitaammin, katselin samalla ympärilleni.
Jokunen opiskelijaryhmä oli lähtenyt iltaa viettämään ja pari vakionaamaa
notkui jossain nurkkapöydässä. Muuten ei mitään erikoisempaa.
Päätin vaihtaa paikkaa.

Seuraavassa "baarissa" olikin elämää. Sinne oli eksynyt joku synttäriseurue
ja elo oli sen mukaista. Menoa ja meteliä riitti. Muutama tuttukin oli "mestoilla",
joten päätin jäädä taloon ainakin joksikin aikaa.

No ei muuta, kuin taas tiskiltä juotavaa ja tilausta tehdessäni tunsin, kun joku
koputti olkapäähäni. Käännyin katsomaan taakseni, enkä heti uskonut ketä minua vaivasi.
Hän ei ollut tekemissä kanssani aikoihin, muutaman kuukauden ollut niin,
etten hänestä mitään ollut kuullut ja nyt samassa paikassa samaan aikaan
- ja kumpikin ilman seuraa! Yllätyin, kun kysyi että voiko liittyä seuraani.
No tietenkin juttuseura kelpasi.

Kysyin, mitä hän ottaisi.
"Yllätä minut!" Hän vastasi kävellen pöytään odottamaan, mitä toisin.
Käännyin tarjoilijan puoleen ja tein tilauksen. Hieman hänkin hämmentyi
tilauksestani, mutta eipä siinä - tuumasta toimeen.
Lopulta sain juomat ja astelin hymyillen pöytään.
"Siis mitä ihmettä?" Hänen kysymyksensä oli aito ja yllättäynyt.
Halusin jotain muuta tarjota, kuin vain jonkun peruspaukun, joten piti tilata
jotain.... - erilaista - ja olin onnistunut siinä!

Hän siemaili varovasti juomaansa samalla katsoen minua silmiin - suoraan silmiin.
Menin hetkeksi sanattomaksi.... harvinaista, mutta totta.
Sitten hän kertoi, miksi ei ollut minuun yhteydessä, eikä halunnut edes tavata.
Kuuntelin ja olin ymmälläni. Olin ollut varma, että olin tehnyt jotain tai loukannut...
vaan ei, syyt olivat aivan toisaalla...... elämä on välillä irvokasta.
Näyttää hyvältä, mutta onkin täyttä paskaa!

Nautimme muutamia ja jossain vaiheessa tuumasimme, että on varmaan parempi lähteä.
Pyysin tarjoilijaa tilaamaan taksin ja sen tultua kerroin osoitteen...
- enkä omaani. Hän katsoi minua hieman epäuskoisena, mutta kun kerroin etten ollut
tulossa hänen luo, nyt, hän vapautui ja totesi: "Edelleen se kiltti ritari!" Hymyilin.
Vein hänet taksilla kotiin, halasin ja toivotin hyvää yötä.
Taksin kaartaessa pois hänen pihaltaan, katsoin vielä takaikkunasta kun hän
jäi pihalle ja heilautti kättään.

Omalla kotipihallani matkan maksettuani puhelimeni piippasi.
"Kiitos, sä olet oikeasti aika....!" Eikä muuta. Hymyilin. Tiesin, että tapaisimme taas.
 --------------------------------------------------------------

Olin tutustunut sinuun, aurinkoiseen ja iloiseen... valloittavaan - sinuun.
Olin alkuun varma, että olit jotain mitä olin toivonutkin elämääni saavani.
Olit aurinkoisen säteilevä, ihanaakin ihanampi... jotain uutta ja raikasta!

Sitten syntyi hetki, mitä en odottanut!
Yllättäin.... se tuli, se valloitti sinut - se söi sinun auringonpaisteen!
Se teki sinusta jotain muuta, kaivoi sinusta esille sen, mitä en tiennyt olemassa olevan.
Pimeyden.

Sinusta tuli tumma.... sinusta tuli kylmä.... sinusta tuli julma.
Päätit olla vain itsellesi, etkä ymmärtänyt  että satutit toisia, loukkasit heitä
Päätit olla vain muuta, et enää nauranut - paitsi kun satuttanut olit.

Sielustasi tuli musta kivi, kylmä ja kova.
Veresi oli kuin laavaa, polttavaa..... vaan ei rakkaudesta, eikä ystävyydestä....
- vaan julmuudesta, sanoillasi tehtyinä.

Huusin usein silmilläni apua!
Huusin ääneti sinua näkemään, mitä olit mennyt tekemään....
Pyysin..... toivon ja halusin.... vaan kylmemmäksi itsesi teit, vain kylmemmäksi.

Enkä voinut kuin luovuttaa........ hajonneena yksin nurkkaan vajota ja luovuttaa.
-----------------------------------------------------------------------

Taas aamulla heräsin, hieman hämmentyneenä!
Olin herännyt kesken unen  - kiihkeän.... sen minkä olin jo nähnyt muutaman kerran.
Vaan miksi se aina loppuu kesken.... siihen tiettyyn hetkeen?

Istuin sängyn laidalla ja mietin. Koitin saada mieleeni kuvia tuosta unesta.
Se alkaa melkein aina samalla tavalla... etenee tiettyyn hetkeen ja sitten...
Herään! Niin, herään..... Herään! Miksi juuri tuolloin?

Kirosin ääneen ja yritin ymmärtää, mikä on etten saa nähdä, miten uni päättyy.
Kirosin ja sadattelin.... vaan eihän se unen loppua toisi esille, ei todellakaan.

Ja taas päivä meni tuotakin miettiessä.

Meni muutama yö - ja taas aamulla heräsin, ihmetellen.... miksi taas....
sama uni ja lähes samaan kohtaan se loppuu.... enkä saa nähdä, mitä tapahtuu!

Näen vain sen, että minulla - ja sinulla - on herkkää...kaunista, jotain yhdessä - kahden.
Vaan miksi siinä on jotain muutakin ja miksi se aina loppuu.... niin kesken?
Harmittaa... ja taas jännitän, kun menen nukkumaan.... näenkö saman unen uudelleen...
ja loppuuko se taas ennen aikojaan.....- tänäkin yönä?
---------------------------------------------------------------------
Lähetän terveiset tätä kautta henkilölle, ken saattaa "vahingossa" lukea tätä blogia vielä.
Ei asioiden tarvitse olla niin kuin ajattelet! Katse eteenpäin ja voisit/saisit
huomata, että mitä olen - on muuta kuin mitä luulet.
---------------------------------------------------------------------

Hyvää huomenta!
Kyllä, voi se olla hyvä, vaikka ei olisi juurikaan nukkunut.
Ja miksi en ole?
No siinäpä hyvä kysymys. Sielu stressaa ja mies jännittää....
ja jo aamuvarhaisella on puhelin pitänyt meteliä.
Niin, ei en ole voinut laittaa äänettömälle - valitettavasti!
Mutta silti: Hyvää huomenta.
- siihen on syynsä...

------------------------------------------------------------------------------

Siellä - täällä - tuolla, silti ties missä

Jaahas, että missä sitä mennään vai mennäänkö missään?
Paha sanoa, kun en itsekään aina tiedä, millaisia kuvioita päivät (ja yöt) synnyttävät.
Vaikka jonkinlainen raami kalenterissa onkin aina, mihinpäin sitä mies on menossa,
silti väliin tapahtuu kaikenlaista - onneksi viimepäivinä enimmäkseen positiivisia
asioita ja eteen on tullut kaikkea pientä ja isoa. Ei kuitenkaan mitään sellaista, että
olisin kertomassa jotain elämää suurempia tapahtumia tms. (kai)!

Viime viikko oli kaikenkaikkiaan siinä mielessä värikäs, että niin töissä kuin muutenkin
sattui kiitettävästi ties mitä. Ja miten ihmeessä tällainen heppu oikein saa vain muutamalla
lauseella jonkun ihmisen hämmentymään tai (sensuroitu - tämä on "perheohjelma")?
No elämä on.... Mielenkiinnolla ja jännityksellä odotan, mitä tuleva viikko tuo tullessaan.
---------------------------------------------------------------------------------------------

Eilen olit sä siinä.
Vain eilen, sen hetken yhden päivän.
Tänään olit sitten siellä.
Taas tänään, koko päivän.
Huomenna menit ties minne.
Jälleen huomenna, pois täältä.

Olit, kävit ja jätit.
Menit....                                              


Eilen pidit kädestä,
tänään pidät toisista,
huomenna vain itsestä.

Tulit, olit ja menit.
Sydämen mursit....
Etkä paikkaamaan palannut,
et sitä rakentaa halunnut.

Olit, kävit ja jätit.
Menit...

http://www.youtube.com/watch?v=gdmHHoI9beM

----------------------------------------------------------------------------


Sä sanoit, sulla on kaikki.
Sä näytit sen kaikkialla.

Sä sanoit, olet onnellinen.
Sä hymyilit kaikkialla.

Mut mä näin sun pinnan alle,
näin sun murheellisen mielen.
Mä näin sun sydämen itkeneen,
sielun haavoitetun.

Sä sanoit, kaikki on hyvin.
Sä onnellista esitit.

Sä kerroit, et mitään kaivannut.
Sä kaiken olit jo saanut.

Mut mä näin sun sieluun, sun silmiin.
Mä näin sun hiljaa vain kärsivän,
tunsin sun sisältä murenevan...
Mä näin ja tunsin.... sut liian hyvin tunsin.

Sä aikasi kerroit valehdellen,
ei mitään sulta puutu.
Sä vuosia itsellesi uskottelit,
et mitään enää tarvi.

Mut mä kuulin sun sanojesi taakse,
kuulin sun huutavan hiljaa apua
Mä otin sut lähelle, otin sut vierelle.

Sä itkit ensikertaa onnesta,
vuosia tuskaisia tunteita.
Sä helpotuit sydämestä raskaasta,
sielua raastavista asioista.
                                                                          

Olin vain läsnä, sinulle siinä....
pidin hiljaa ja kuuntelin,
kun sanoitta mulle itkit,
kaiken pois.... - sen kaiken pois.

Ja lopulta väri palasi kasvoillesi,
ilo silmiisi... uudelleen,
palasit elämään takaisin,
katsoen päiviin tuleviin, uusiin mahdollisuuksiin!
Onnellisempana
niin paljon onnellisempana!
 ----------------------------------------------------------------------------------------

Meillä oli se ilta, se ilta yhteinen.
Kahden vihdoinkin saada oltiin.
Voi, miten sitä odottanut olinkaan..... sinua viikon kaksi kaivaten,
hetkeä tuota odottaen.

Aika eteni hitaasti, ennen kuin vierelläsi olin.
Vaan kun syliini sut vihdoinkin sain, sai kello siivet selkään....
Kaikki vain tapahtui niin nopeasti, niin ihanasti!

Kuljettiin, viihdyttiin - kahden vain oltiin.
Toisia emme nähneet, edes väkijoukoissa suurissa.
Toisista emme edes välittäneet...
Olimme vain me kaksi, kaksi maailmassa tässä - meidän yhteisessä!

Ilta lensi... olin kuin enkelin matkassa.
Ilta eteni, kohti yötä..... uutta ja erilaista.
- ja tuli yö.
Emme toisiamme jättäneet, ei lähetty erilleen.
Samaan paikkaan päädyttiin, sylikkäin oltiin...
- ja tunsin olevani kanssa enkelin....

Aamulla heräsin, hetken mietin - vähän ihmettelin.
Oliko unta, oliko haavetta... oliko satua?
Oliko?
Ei, ei onneksi - koska vierelläni makasit, unessa suloisessa olit.
Ja olit - se enkeli!

 --------------------------------------------------------------------------------------------

Tässä ja nyt - se oli vain tässä ja nyt.
Se!
Ei aiemmin, ei myöhemmin, eikä enää milloinkaan.
Se oli tässä ja nyt.
Se!

Siinä se oli, ei missään muualla.
Siinä se, ei toisaalla.
Siinä, vain siinä.
Se!

Vähän aikaa vielä sitä ei ollut siinä.
Vähän aikaa vielä ja se olisi siellä.
Vaan missä?
Miksi?                                                      

Vain....
Se!

Jokainen sitä yritti kiinni saada,
jokaisen luona se kävi.
Jokainen sitä yritti itselleen saada,
sitä omistaa ja hallita.

Mutta kun se oli se.
Se!

Ja kukaan ei tiennyt, mikä se oli, mitä se oli - mistä se tuli - minne se meni.
Mutta kaikki sen silti tiesi, sillä olihan se...
Se!
----------------------------------------------------------------------------------