Uusi vuosi vai vanhan kertausta?

Hei vain - kaikille tasapuolisesti.
Joulu on osittain vietetty ja kohta vaihtuu vuosi.
Mutta missä merkeissä? Jossakin päin maailmaa soditaan, jossakin nähdään nälkää,
jossakin kärsitään luonnonkatastrofeista jne.
- Nämä asiat eivät tule muuttumaan edes vuonna 2020, vaikka mitä tekisimme!

Mutta pysytään hieman pienemmissä ympyröissä.... tavallaan.
Mitä se seuraava vuosi tuo tullessaan? Moni tehnee jälleen uudenvuoden lupauksia,
mitkä kuitenkin tulee valtaosin rikottua yllättävänkin nopeasti. No jotkut saattavat
uhma- ja jääräpäissään pitääkin lupauksestaan kiinni, vaikka se olisi kuinka typerä tahansa.
Itse en varsinaisesti ryhdy lupaamaan mitään, koska.... - niin koskaan ei voi tietää, mitä
eteen tulee ja jos tuleekin tilanne, mikä vaatii lupauksen rikkomista, niin ei sekään
kovin mukavalta välttämättä tuntuisi.

Mutta mitä ensivuonna sitten tulee tapahtumaan:
No Suomalaiset kun ovat menestyshullua kansaa, niin erilaisten urheilulajien
edustajien edesottamuksia seurataan silmä kovana ja jos menestystä tulee, niin silloin kyllä
se kyseinen onnistunut kilpailija on "meidän jätkä" tai "sisukas Suomalainen nainen" jne.
Mutta jos ei ole palkintosijoilla tai aivan niiden tuntumassa, niin valtaosa suomalaisista
ei tuloksia noteeraa ollenkaan, vaikka kilpailija olisi tehnyt oman ennätyksensä ja
juurikin kauden kovimmassa kilpailussa!

Monen penkkiurheilijan katset kääntyvät 2020 jalkapallon EM-kisoihin ja nyt jo olen
törmännyt ns. "wannabe"-faneihin, jotka fanittavat jotain lajia silloin kun on kyseisen
lajin arvokisat, vaikka itse lajista tietävät yhtäpaljon, kuin minä esim. ydinfysiikasta tai
avaruusteknologiasta! Tällaisia faneja löytyy yllättävän paljon mm. jääkiekon ja F1:n parista
tässä maassa ja varmaankin tuon jalkapallon EM-kisapaikan myötä myös siihen lajiin
heitä eksyy..... Tai heitä jo on, nimittäin jos "fanittaja" ei todellakaan tiedä, miksi
jalkapallossa ei kenttäpelaajia voi vaihtaa kuin jääkiekossa - ja silti "fanittaa" lajia, niin....
- no jätän sanomatta, mitä ajattelen.

Mutta jalkapalloon ja EM-kisat 2020. Suomi mukana, onnittelut siitä.
Kolme kovaa alkukarsintapeliä edessä ja toivon, että 1 voitto, 1 tasuri ennen viimeistä Belgia
peliä, niin voisi olla jo jatkopaikka käsissä. Mutta pahaa pelkään, että kyyti on kylmää ja
1 tasuri voi olla tosiasia kisoista. Jännitetään ja katsotaan, kuinka käy.

F1 ei tarjoa seuraavalla kaudella Bottaksen osalta sitä himoituinta titteliä, vaikka yritystä on.
Muutama kova kisa, mutta sitten taas se ehkä tietynlainen pehmeys välillä.... ja
MM-sarjassa saa olla onnekas, jos kolmanneksi yltää! Hamilton, Leclerc ja Verstappen ovat
kolme hurjaa, Vettel väläyttelee, mutta ed. kauden takaiskut eivät ota loppuakseen.
Sen sijaan alkukaudesta pienissä ongelmissa oleva Alfa Romeo saa juonen päästä kiinni
kevään ja kesän taitteessa ja Kimi tulee yllättämään monet. Jatkaa vielä ainakin 2021.

Vuoden urheilijaksi tullaan valitsemaan muuten Teemu Pukki!

Muuten kotimaassa menee "hyvin", eli vaikka hallitus ja päättäjät vääntävät asioita niin
pahasti solmuun, että ei edes Gordionin miekalla niitä avattaisi, niin kukaan ei joudu
tilille sanomisistaan ja kansa vain puristaa kättä nyrkkiin taskuissaan, eikä kukaan
uskalla tehdä mitään..... edelleenkään. Se herran pelko on istutettu niin syvään tähän kansaan!
Poliittiset gallupit huutavat viikosta toiseen, että hallituspuolueilla on vaikeaa ja
perustussuomalaisten kannatus on kova. No gallupit ovat galluppeja ja olen aina sanonut, että
vasta uurnilla nähdään, mikä puolue osaa imeä äänestäjät vaalipäivinä äänestyskoppeihin!

Mutta yleisesti ottaen elämä ei juurikaan muutu vuoden vaihteessa.
Kaikki aina toivottavat hyvää uuttavuotta, tietenkin toivoen erilaisia onnenpotkuja
vuoden aikaa, eikä varsinaisia potkuja. No yt-neuvotteluja tulee uutisiin aina tasaisin
väliajoin, eli ei mitään uutta silläkään rintamalla.

Muta viihteen rintamalla voi olla kuitenkin jotain uutta: Suomi pärjää kohtalaisesti Euroviisuissa,
tosin aivan finaaliin ei päästä ja tällä kertaa jopa Ruotsi missaa finaalin! Skandaali suorastaan.
Muutama viihteen pitkäaikainen tähti (musiikki - teatteri - elokuvat) siirtyy taivaallisille
esiintymisareenoille ja jokusen muistolle tulee tietenkin konserttia tms. - eikä vain Suomessa,
vaan myös maailmalla. Muutama pikku skandaalikin kohahduttaa musiikkibisneksessä, kuten
yleensäkin, maailmaa - mutta kohut laimenevat aika nopeasti uusien uutisten tieltä.

Koko Suomeen saadaan kunnon talvea tuolla tammi-helmikuun taitteen tienoilla ja taas on
pk-seudulla ongelmia monilla, kun pitää ajaa hullunkiilto silmissä huonosti putsatulla autolla
edellä ajavan takapuskurissa ja sitten rytisee ja sitä rytinää kuuluu muutaman kerran
yllättävän usein. Eli vika on valtaosin edelleen siellä ratin ja penkin välissä!

Mediapuolelta sen verran, että keväällä pk-seudulla monia radiokuuntelijoita ilahduttaa
jälleen eräs paikallisradio monipuolisemmalla ohjelmalla, mitä moni asema pystyy edes
yhteensä lähettämään! Ja kuuntelijat kilvan kiittävät.

Mutta miksi on niin, että me ihmiset emme oikeasti voisi yrittää tehdä seuraavasta vuodesta
parempaa monilla eri tavoilla? Ollaanko me nykyään niin kylmiä ja itsekeskeisiä pääosin, että
vain "minä-minä-minä" on se, millä mennään eteenpäin? Yhteistyötä ja hieman sieltä omasta
"kuplasta" ulostuloa (koskee myös itseäni) tekisi kaikille hyvää. Asioita voi ja kannataisi ajatella
hieman laajemmalla perspektiivillä, kuin miten normaalisti maailmaa katselee!

Niin ja hei, palataanpa urheiluun: Tokio 2020, kesäolympialaiset. Kaupunki päihitti valintakisassa
selkeästi Istanbulin - ja omasta mielestäni hyvä näin. Sinne lähtee joukko kotimaisiakin
urhelijoita ja aivan älytön määrä "herroja". Valmentajat, huoltajat, ym. henkilöt ovat todella
tärkeitä ja heille pitääkin paikka olla joukkueessa, mutta sitten nämä toimistoissaan istuvat
henkilöt, heitä on aivan liikaa matkassa. Muutamia pois porukasta ja säästyneillä rahoilla
tuettaisiin muutaman nuoren tulevaisuuden toivon harjoitteluja!
Vaan kuinka käy kisoissa:
Satu Mäkelä-Nummela yltää naisten trapissa pistesijalle, hyvä juttu.
Purjehduksessa Tuula Tenkanen radial-luokassa saattaa napata mitalin.
Matti Mattson tekee 200m rintauinnissa SE:tä sivuavan tuloksen, mutta ei finaaliin.
Topi Rantanen tekee elämänsä juoksun 3000m esteissä ja yltää finaaliin.
Mitä muuta siellä tapahtuu, no katsotaan kesällä... (ja hei, en lukenut tuloksia huomisen lehdestä).

Sitten kotimaan elämään.....
Loppuvuodesta 2019 media piti melkoista elämää Al-Holin pakolaisleirillä olevien
Suomalaisten lapsien tänne tuomisesta ja mahdollisesti myös heidän äitienkin tuomisesta Suomeen.
Kansa nousi jyrkästi kahteen leiriin. Yllättäin alkuvuodesta aiheesta ei paljoa puhuta ja
jossain vaiheessa keväällä monille selviää, että sieltä on sittenkin tuotu jo enemmän tänne
väkeä, kuin mitä ollaan uutisissa kerrottu. Miten kansa reagoi? Jaa-a, katsotaan....
Moni kokee selkeästi vääristyneenä sen, että sellaiset jotka eivät ole täällä syntyneet, tuodaan
tänne ja heille tarjotaan hoidot, kodit ym. vaikka samaan aikaan tässä maassa on paljon lapsia,
jotka tarvitsisivat erinäisistä syistä erilaista apua ja hoitoa, mutta sitä ei heille sitä suoda.
Asia on vaikea - ajattelee sitä miten tahansa.

Mitä omaan elämääni vuosi 2020 tuo?
En uskalla sen kohdalta ennustaa, koska olen huomannut ennenkin että jos alan omaa
elämääni liikaa suunnittelemaan tai miettimään, niin moni asia menee päin mäntyä
(kauniisti ilmaistuna), jotenka on parempi tyytä toteamaan, että jos näin mennään, mitä
nyt on, niin mikäs tässä. On huonomminkin mennyt - tunnustan.
No sen verran voinen sanoa, että vieläkään en ala tupakoimaan.

Mutta eletään nyt tämä 2019 nätisti loppuun ja toivotaan, että tuo kohta kiihtyvä väittely
siitä, että onko rakettien ampuninen järkevää vai ei, ei löisi yli missään vaan eri kantoja
kannattavat ihmiset voisivat järkevästi keskustella omista kannoistaan ja mielipiteistään
toisten kanssa. Tiedän monia, jotka itse pelkäävät paukkujen meteliä ja sysäävät sitten
syyn koiriensa niskaan, että "kun meidän fifi ei kestä..." vaikka itse tärisevät.
Tietty on koiria, jotka eivät paukkuja todellakaan siedä, tiedän niitäkin. Mutta tässäkin
asiassa, kuten monissa muissakin - aiheesta riippumatta - oma mielipiteeni on, että
otetaan esimerkkinä 100:n hengen ryhmä, josta 10 vaatii että "asiaa x" ei saa tehdä, niin
miksi 90 henkeä joutuu sitten tottelemaan näitä kymmentä?
Joku sanoo, että se on demokratiaa, no tietyissä asioissa varmasti, mutta joissakin
vain törkeää oman ideologiansa pakkosyöttöä tms.
Joo provosoiva kannannotto, tiedän!
Mutta palataan rakettien ampumiseen: Olen nähnyt kyllä näitäkin tapauksia, että koira on
alkuun hieman säikkynyt paukkuja, mutta isäntäväki on osannut hienosti kouluttaa ja
rauhoittaa koiraa, niin sittemmin ei ongelmia ole ollut! Jos kaikki ampuisivat valveutuneesti
ja järjellä silloin kun lupa on ja sellaisilla paikoilla, missä se mahdollisimman vähän
aiheuttaa vaaraa kenellekään, niin mielestäni rakettien ampuminen ei ole huono tapa
juhlistaa vuoden vaihtumista. Kaikki, ketkä ilotulitteiden kanssa lähtevät liikkeelle,
saisivat muistaa sen, että alkoholi ei ole hyvä ystävä niissä leikeissä.
Valitettavasti tapaturma-asemille muutama epäonninen taas vuodenvaihteessa "pääsee".

No mitä vielä keksisi....
Sen verran tässä on välillä tullut naurettua erilaisille trendeille viime vuosikymmeninä, että
en voi kuin vain huvittuneena odottaa, että mikä vanha trendi jostain muutamien
vuosikymmenten takaa tulee uudelleen markkinoille pienellä päivityksellä ja teinit
ovat myytyä, kun kuvittelevat sen olevan niin upeaa ja coolia!
Siinä taas monen pissiksen ja jonnen naamat venyvät, kun mummot ja vaarit kaivavat
jostain kapiokirstujen pohjilta jotain vanhoja aarteitaan esille ja kas.... nehän ovat ihan
samanlaisia, kuin mitä "trendipellet" (sellaiset, jotka yrittävät olla enemmän kuin ovat ja
liikkuvat ihan missä hepeneissä ja asuissa vain, jos se on ollut yhdenkin tubettajan tai
vaikka vain b-luokan tosi-tv -tähden yllä) kantavat yllänsä.

Eli vuosi 2020, ei mitään uutta auringon alla!
USA:ssakin valkoisen talon "pyöröovi" rullaa muutaman kerran ja Trumpille käynee
itselleen heikosti, kaiken päälle saattaa napsahtaa vielä avioero....
Itärajan takana Putin ei vallasta päästä irti ja vaikka seuraaviin presidentinvaaleihin on
vielä aikaa, hän pitää kyllä huolen, että varteenotettavia vastaehdokkaita on nihkeästi.
Öljyn hinta kallistuu pari kertaa vuoden aikana rajusti, yleensä jonkin selkkauksen takia
ja kesällä tietenkin, kun alkaa Yhdysvaltalaisten kesälomakausi.
Suomi saa pieniä moitteita EU:lta ilmastotavoitteistaan, vaikka ne ovat kiristetty
tiukemmaksi kuin mitä monissa muissa EU maissa, samaan aikaan Intia ja Kiina tupruttavat
taivaalle enemmän ja enemmän epämiellyttäviä päästöjä, mutta kukaan ei korvaansa
lotkauta, koska iso raha puhuu......ja sillä saadaa ummistettua silmät!

Eli moni uutinen ensivuonna on pääosin sellaisia, joihin voisi vain päivittää päivämäärän.
Tosin tuleehan niitä yllättäviä tapahtumiakin - ja kaikki eivät ole aina niin positiivisia.
Tosin toivotaan, että 2020 olisi iloisten yllätysten vuosi koko maailmassa!

(26.12.2019 - ugh, olen puhunut)
---------------------------------------------------------------------------------

Mietteitä miestenpäivänä

Että tällainen päivä tänään! Siis tasan kuukausi siitä, kun vietetään ystävänpäivää, on
kansainvälinen miestenpäivä ja sehän tunnetaan paremmin maailmalla hieman toisenlaisella
nimellä - jota en ujona ja hiljaisena tähän nyt laita...... Jos (kun) uteliaisuus vei kuitenkin
sinustakin voiton, niin ei muuta kuin hakukoneelle vain haku päälle ja löydät nopeasti
päivän virallisemman ilmaisun!

Mutta mitäs muuta? Tasaisesti hupia ja töitä, vapaata ja ahkerointia.
Puuttuuko tällä hetkellä maailmastani mitään? Ehkä, ehkä ei..... harva tietää, mutta moni kysyy.

Tälläkertaa olisi tarjolla lyhyitä mietteitä eri asioista, eli ei itsessään mitään tarinoita.
Toivottavasti silti kirjoitelmat kelpaavat.
Ja haaste kaikille lukijoille: Palkitsen jonkun satunnaisen lukijan jotenkin, kuka jakaa tämän
päivityksen jollekin (joillekin) ja laittaa siitä minulle tietoa..... - eli pientä kisaa hyvät lukijat!
---------------------------------------------------------------------------------------------
Mottoni:
Järjen määrä on maailmassa vakio, vain ihmisten määrä kasvaa!
---------------------------------------------------------------------------------------------
Laitetaan tähän hieman lisää kirjoitelmaa (16.3.2017):

Valossa, auringossa - keväisen päivän huumassa...
Saan taivaltaa sydän sykkien, hymyillen. Olen onnellinen!
Mieli levollinen, kaikki kohdallaan - nautin ilmasta, maailmasta.... kaikesta!
- Älä sinäkään pilaa päivää ihanaa turhista murjottamalla.

Kyyneliä... - poskille vieriviä - en voi niitä kuivata, en saa itkua loppumaan!
Kyyneliä... - kristallin kirkkaita, pieniä...... uusia ja uusia, poskiani koristaa.
Kyyneliä...
Kyyneliä...
Ilosta itken - surusta en!
Siksi niiden valua annan, kimmaltaa valossa - paisteessa auringon.
Kyyneliä.... - iloisen ihmisen makeita, pieniä kyyneliä...


https://www.youtube.com/watch?v=d-diB65scQU
-----------------------------------------------------------------------------------------




Ero
- Kahden yhdessä olleen erilaisen ihmisen ainoa asia, mistä he ovat samaa mieltä.

Aktiiviloma
- Aika, jolloin on kiire suorittaa kaikkea ja unohdetaan se tärkein: Rentoutuminen.

Äiti
- Sana, jota iso raavaskin mies huutaa tietyssä tilanteessa.

Aviorikos
- Kaksi väärää ihmistä oikealla asialla.

Kauneus
- Ihminen on usein kauniimpi sisältäpäin, ollessaan oma itsensä.

Minä
- Joillekin se ainoa sana, jonka mukaan he elävät - ja olemalla sokeita nähdäkseen maailman.

Työ
- Liian monelle vain rahan ansaitsemista varten, eikä olla sydämellä mukana.

Kaaos
- Kun johonkin asiaan puuttuu taho, jolla ei ole tietoa koko asiasta ja saa kaiken sekaisin.

Kosinta
- Hetki, jolloin mies on elämässään todella hetken aikaa todella heikoilla jäillä.

Nukketeatteri
- Työpaikka, jossa joku olemuksellaan ohjaa toimintaa ja kaikki vain yrittävät selviytyä rooleistaan.

Krapula
- Itseaiheutettu olotila, joka kertoo ettei juoja hallitse juomistaan ja kehtaa sitä vielä kehua.

Aika
- Määrätön määrä pieniä hetkiä, joista syntyy isompia jaksoja.

Yksinäisyys
- Olotila, jossa ihminen voi olla jopa keskellä suurta väkijoukkoa ilman että sitä toiset huomaa.

Rakastelu
- Kahden jo kokeneen ihmisen kaunis yhteinen hetki, kun ei enää säädetä kuin teinit.

Elämä
- Ihmisen kallein kertakäyttöasia.

--------------------------------------------------------------------------------------------------
Hyvää alkanutta viikkoa teille kaikille: https://www.youtube.com/watch?v=Ls_PPnrg09I
--------------------------------------------------------------------------------------------------

Vuosiluku vaihtuu - vaihtuuko mikään muu?

No niin, olisi taas se aika vuodesta, kun kaikki onnittelevat kaikkia hymy kasvoilla:
"Hyvää Uutta Vuotta!" Vaan miten oikeasti on?
Toivotetaanko sitä todella sitä toivoen, vai onko alitajunnassa miete ja helpotuksen huokaisu
siitä, että taas ollaan selvitty yhdestä vuodesta. Joillekin se nimittäin on usein jopa
vuodesta toiseen selviytymistaistelua, erinäisistä syistä!
Tällaiset ihmiset varmasti toivovat koko sydämestään itselleen ja lähipiirilleen
sitä parempaa ja hyvää tulevaa vuotta.

Mutta muuten...... mikä vuodessa vaihtuu? Periaatteessa ei mikään muu, kuin se
että vuosiluku muuttuu. Alkuun taas kirjoitellaan hetki väärää vuosilukua papereihin ja
ihmetellään ääneen, että mihin se edellinen vuosi oikein hukkui.
Nii-in... -elämän kulku on nykyään niin hektistä ja nopeatempoista, että enää ei
ehditä juurikaan pysähtymään ja nauttimaan elämästä ja se on yksi syy siihen, että
vuodet kiirivät ohi kuin pikajuna ohittaen jonkin ajasta jälkeen jääneen seisakkeen.

Maailman johtajat antavat yleviä lausuntoja, päättäjät yrittävät hetken kehua sitä, kuinka
tästä vuodesta tulee ponnahduslauta valoisaan tulevaisuuteen jne. vaan loppupeleissä
taas huomataan, että puheet ovat kuin vaalilupaukset: Niitä on mukava lausua ääneen,
mutta niiden pitäminen on yhtä varmaa kuin se, että joka viikko vähintään 100 henkeä
voittaisi lotossa 7 oikein - eli ei mitenkään mahdollista.

Onhan tuota vuodenvaihdetta mukava juhlia, kunhan sen tekee "fiksusti." No sekin on hieman
häilyvä käsite. Joillekin se on ehdotonta alkoholista kieltäytymistä, jotkut taas kiroavat
ilotulitteet alimpaan helvettiin (useimmiten koiriensa vuoksi). Mutta tässä maassa taas valtaosalle
aikuisiässä olevalle tämäkin tapahtuma on vain yksi "hyvä" syy ryypätä nuppi sekaisin!
Eihän millään tunnu olevan väliä, eikä mikään juhla ole mitään, ellei seuraavana päivänä
ole "vuosisadan krapulaa", jolla sitten kehuskellaan muutaman päivän päästä
polleena.... Sitä en ole ikinä tajunnut, enkä halua koskaan ymmärtääkkään, että miksi
jossain huonon olon saamisessa ja pahoinvoinnissa voi olla niin paljon kehuskeltavaa!

Siis suoranaista typeryyttähän se on, että vedetään nuppi sekaisin juomalla viinaa kaksin käsin.
Ja sitten konttaillaan, sammutaan ties mihin, oksennetaan vuorokausi jne.
Juu, todella fiksua toimintaa! Ei - en ole absolutisti, otan itsekin - mutta tiedän rajani ja
jos/kun se tulee vastaan, juominen loppuu siihen, koska aina seuraavana päivänä haluan olla
- ja olenkin - työkykyinen, vaikka olisi vapaapäivä.

Ja sitten viina & ilotulitteet. Ikävää on aina lukea vuosittain niistä onnettomuuksista, joita
rakettien kanssa sattuu. Onneksi ei nykyään aivan mahdottoman isoja pommeja edes saa myydä.
Kyllä nykyisillä paukuilla saa ihan sopivasti väriä taivaalle - ja ääntä ilmoille.
Muutaman kerran on ollut pelonsekaisia tunteita mielessä, kun on nähnyt melkoisen sekavassa
kunnossa olevan seurueen ilotulitusrakettien kimpussa....  siinä on ollut vain onni ja
suojelusenkelit mukana, ettei mitään ole sattunut.

Mutta takaisin vuoden vaihtumiseen muuten!
Samat asiat vaivaavat maailmaa seuraavanakin vuotena.
Kun ei puhtaalta pöydältä voida aloittaa ja toivoa, että asiat tehtäisiin paremmin, niin
maailman ongelmat ovat käsillä edelleenkin, vaikka vuosi onkin uusi.
Sotia - nälänhätää - sortoa - orjuutta - rikollisuutta - korruptiota - työttömyyttä - köyhyyttä....
kaikkea on seuraavanakin vuotena. Ei ne mihinkään katoa, vaikka kuinka toivotetaan
"Hyvää Uutta Vuotta" . Tietty on meitäkin, jotka todella toivomme, että seuraava vuosi olisi
monin tavoin parempi ja aurinkoisempi - jos nyt ei aivan yleismaailmallisesti, niin ainakin
omassa elinpiirissä edes.

Ehkäpä ne iloiset hetket ja ilon aiheet on napattava pienistä asioista. Niistä voi syntyä
isokin virta ja tällöin eteen tulevia vastoinkäymisiä pystyisi kestämään paremmin.

Eli, otetaanko sellainen positiivinen asenne tulevaan vuoteen - jokainen?
Hieman enemmän hymyä kasvoille, hieman vähemmän ryppyotsaista toimintaa!

Kommentoikaa, antakaa palautetta, jakakaa!
Ja muistakaa, silti kaikille Teille: Oikein Hyvää ja Onnellista Uutta Vuotta 2017

 ----------------------------------------------------------------------------------------

Paluu kirjoitelmien pariin

No niin, nyt ei tule mitään elämästä kertovaa tilannekatsausta. Kyllähän tässä kaikenlaista on ollut ja
varmasti tulee lähiaikoina taas olemaankin, mutta kaikkien asioiden ruotimista en harrasta nyt kuitenkaan.

Pakkasia pitelee, jopa eteläisessä Suomessa ihan kivasti. Mutta turha valitella! Minusta usein tuntuu siltä,
että nykyään ihmisten kylmyyskestävyys on lähes olematonta ja jo noin 0 -asteisessa lämpötilassa
alkaa itkeminen ja ruikuttaminen! Menkää nyt hemmetti peilin eteen ja miettikää hetki, missä maassa
sitä ollaan ja millaiset vuodenajat täällä on aina ollut, turha vikistä pienistä. Opettelisivat pukeutumaan.
Kyllä minäkin myönnän, että väliin kylmä hieman nipistää ja tuntuu kropassa, mutta se on
osin myös asennekysymys, miten tuolla ulkona pärjää - ainakin itse olen niin päättänyt ja hyvin mennyt,
ainakin vielä myös tänä talvena.
----------------------------------------------------------------------------

Sä tulit kuin tuuli elämääni!
Sä pyörit, sä hyörit, sä olit kaikkialla.
Sä muutit elämäni kerralla
- kokonaan......
teit siitä omaa elämääsi!

Sä tulit kuin tuuli elämääni!
Väliin hiljaa puhisten, väliin lujaa puhkuen....
silti aina kaikkialla.
Sä muutit elämäni kerralla
- kokonaan....
rakensit siitä palan omaa elämääsi!

Sä tulit kuin tuuli elämääni!
Tulit..... myrskynä, elit myrskynä.....
- kylmänä, jäätävänä!
Hetken onnistuitkin siinä...... teit elämästäni elämääsi!
Olit vain kylmäää.... kylmää.... tuulta, jäätävää.

Vaan onneksi lähdit, kuten tulitkin....
- myrskyten, kylmänä...... sellaisena kuin olit ollut....
kaiken aikaa, minulle ja minun kanssani!

Ja kun lähdit, tunsin pitkästä aikaa lämmön sydämessäni!
---------------------------------------------------------------

Eilen oltiin lähekkäin, niin hiljaa - vain lähekkäin!
Tänään erossa toisistamme...
- ja nyt olen vain yksin, sinua kaivaten!

Eilen oltiin lähekkäin, niin sylikkäin - vain lähekkäin!
Tänään erossa sydämistämme, toistemme.....
- ja nyt joudun vain tuntemaan autiuden sylissäni!

Mietin, miten kauan joudumme olemaan näin!
Huusin sen ääneen - yöhön pimeään.
Mietin, miten kauan joudumme......joudumme.....ja vain joudumme.....
Eikä yö vastausta minulle antanut.

Eilen oltiin lähekkäin, niin toisiamme pitäen käsistämme!
Tänään erossa siitä, missä vain olla halauaisimme......
- ja nyt vain odotan, että taas tulisi aika, jolloin sinut näkisin!

Mietin, mitä tekisin - kuinka sinä sen näkisit, että vierelläsi haluaisin olla!
Mietin, yössä..... kunnes keksin
- luoksesi lähetin, lailla perhosen kesäisen, pienen suudelman sydämestäni mun...
Kertokoon se sinulle, että kaipaan - odotan - sinua jo haluan!

Siihen ei muita sanoja tarvita.

-----------------------------------------------------------------------

Yksinäisenä pakkasyössä kulki tuo, varjoihin katosi hän.
Yksinäisenä, ääneti.... vain hiljaa eteenpäin astellen.

Kuka oli tuo? Miksi kulkikaan tähän aikaan ulkona, pakkasessa kipakassa?
Muita ulkona kulkenut ei..... hän vain taivalsi ja taivalsi, väliin hetken pysähtyi...
- taaksensa katsellen, aivan kuin jotain odottaen - kaivaten!

Yksinäisenä pakkasyössä kulki tuo...... joku.
Yksinäisenä, ääneti..... ilman selkeää suuntaa, silti eteenpäin kulkien.

Kuka oli tuo? Miksi olikaan liikkeellä yössä kylmässä, pakkasen pureskeltavana?
Vaan ketään muita ei näkynyt, ei kuulunut askelia toisten.......
- vain hän, vain ja ainoastaan hän..... pakkasyön keskellä, kulki kuin jotain etsien.

Vain varjoissa viihtyi, hetkittäin valoissa lamppujen..... eteenpäin kulkien....
- tuo joku, pakkasyössä yksin!

Katselin häntä ikkunastani hiljaa, miettien ken hän olikaan ja mitä hän etsikään....
- vai odottiko jotakuta? Seurasin hetkisen, kunnes......
Hän vain katosi, kylmään pimeään yöhön!
Hämmentyneenä jäin katsomaan paikkaa, missä hän juuri oli ollut......
- enää ei ketään näkynyt, vain tuuli puhalsi piesten lumikinoksia puista ja rakennuksista.

Hän katosi, ken olikaan! Jäin hieman kaipaamaan, toivoen että vielä hänet näkisin...
- jonain yönä - ja ehkä tietää saaden, ken hän onkaan, tuo pimeän pakkasyön yksinäinen kulkija!
-----------------------------------------------------------------------------------

Hei!
Älä aliarvioi itseäsi, hei.
Sä olet vahva - sä olet hyvä - sä olet parempi, kuin sulle sanotaan!

Hei!
Älä vähättele itseäsi, hei.
Sä olet hieno, sä osaat kyllä - sä kykenet!

Hei - usko minua, kun näin sanon - hei!

Sun on parempi jo tajuta se, että toiset puhuvat vain loukatakseen.....
Sun on parempi jo huomata se, että heitä loukkaa itseään se
- että sä tiedät, mitä sä teet!
- että sä osaat sen, mitä sä teet!
Hei, muista tämä jo vihdoinkin.... - sä et ole se, mitä sulle sanovat vain ne.
Sä olet parempi kuin sanat sanotut, rivienvälistä haukut annetut!

Hei - usko minua, kun näin sanon - hei!

Sun ei tarvitse turhia sietää, sanoja vääriä itseesi ottaa.
Sun ei tekemättömiä tekoja toisten itsellesi pidä kasata.

Tiedät nämä itsekin - muistat ne sydämessäsi sittenkin!
Tulet huomaamaan, miten onkaan elämä helpompaa.....
- kun et turhista sanoista, tarpeettomista teoista, elämääsi kuonaa kasaamaan ala!

------------------------------------------------------------------------------

Onko enää sitä, onko enää tätä - tai onko mitään muutakaan?

Pohjustus:
Viime viikkoina maailmaani on sekoitettu enemmän, kuin moniin vuosiin - ja se on oikeasti
paljon sanottu. Ne jotka minut tuntevat, voivat todellakin yhtyä noihin sanoihin.
Miksi ja miten ja kuka tai ketä, ne jätän tässä sivuseikaksi. Ne asiat eivät täysin kuulu kuin
esim. minulle. No on tässä jotain hyvääkin tapahtunut, mutta en vielä ole keksinyt - mitä....
---------------------------------------------------------------------

 Eräänä päivänä hän saapui luokseni, kuin enkeli taivaan.
Eräänä päivänä.... Oli vierelläni hymyillen, siipensä ympärilleni kietoen.
Eräänä päivänä, kauniina - vaan ei niin kauniina kuin hän itse!

Sain elää, sain olla onnellinen, sain ja sain antaa.
Kunnes...

Eräänä päivänä hän lähti luotani, siivet mustiksi muuttuneina.
Eräänä päivänä.... oli ollut vierelläni, hiljaa - siivet piiloon taittaen.
Eräänä päivänä, kylmänä - kuin hänen sanat sydämeeni osuvina!

Jouduin kärsimään, jouduin yksin jäämään, jouduin kuin kuolemaan...
Ja hän ei peräänsä katsonut, ei sanoilla viimeisillään lohduttanut
- vaan jo siivet avasi toisaalle...... ja minä jäin päivään kylmään, yksin. (J.L)
(tämä teksti löytyy eräästä toisestakin paikkaa, joten jos joku lukee sen esim.
toisaalla ja miettii, että onko tämä kopioitu niin omaani olen kopsannut, ei muiden!).
---------------------------------------------------------------

Nukahdin silmät kosteina, tyynyni märäksi kyynelillä sain.
Unissa levottomissa kierin, peiton alla pyörin..... rauhattomana vain.
Lopulta sieluni stopin sanoi, käski pysähtyä toviksi.
Antoi ruumiini nukkua, mieleni levätä... - edes tovin, pitkiin aikoihin.

Heräsin, ihmettelin että miksi oli olo erilainen!
Mietin, en ymmärtänyt.... aamu oli kuitenkin niin samanlainen....
Sydämeni kuiskaili, sieluni hyräili - hämmästelin niitä.

Ehkä sittenkin vielä tulisi eteen jotain....
- ei ehkä tänään, ei viikon päästä... mutta ehkä sittenkin.....
Ja tuo ajatus toiveena toi kasvoilleni hymyn - hentoisen.





 --------------------------------------------------------------------

Come on! Kuulin kutsun ja katsoin kohti suuntaa.
Come on!
Huuto kaikui..... useampaan kertaan.
Vaan en mä nähnyt ketään, en missään - mutta huudon kuulin: "Come on!"

Lähdin ääntä kohti, suunnan sinne otin, ääni vaikeni.
Pysähdyin!
Hetken hiljaista vain oli, sitten joku kuiskasi taas: "Come on!
Mun kehoni alkoi hiljaa väristä, sisältä....
kun en ketään nähnyt, vaan äänen kuulin. Silti.... - silti.... sitä kohti kävelin!

Lopulta joku vain hiljaa kuiskasi korvaani:
"Ei pidemmälle, jää tähän -pliis." Ja mä pysähdyin, mutta en tiennyt miksi!
Siihen vain jäin, tuntien kun jokin kietoutui ympärilleni, aavemaisen pehmeästi,
hiljaa minua hyväillen.

Oliko se? Ei, en uskoa voinut.... toivoin, mutta pelkäsin.
Suljin silmäni ja annoin tuon jonkin vain koskettaa, kietoa itsensä ympärilleni...
Ja siinä oli hyvä olla, oli tuo mitä tahansa... - minun oli hyvä olla.





 ------------------------------------------------------------------------

Sä päätit uskoa vain yhtä, vain yhtä - etkä minua kuunnellut.
Sä luulit tietäväsi paremmin, vain omissa ajatuksissasi.
Sä et nähdä osannut, et halunnut... miten paljon väärässä olit.

Sä kielsit hyvän, sä kielsit mut, sä kielsit sen minkä mä osasin!
Sä et antanut itsesi nähdä, et itsesi tuntea... sitä mitä olisit
voinut, jos olisit kuunnellut - antanut ajatustesi hetken pysähtyä
- kuunnella toista, pientä ja arkaa sydä'ntä.

Mä huusin epätoivoisena!
Mä yritin, sanoja vääriäkin käytin.... niitä yritin anteeksi pyytää....
korjata ja korjata, kertoa kaiken paremmin - kielellä sinun.....
Enkä muuta ikinä toivonut, en halunnut, enkä enempää yrittänyt
- kuin vain sulle hetkiä pieniä, ihania ja onnellisia.

Ja olla se ystävä sydämessäsi, kuka sinusta olisi aina tavallaan
huolta pitänyt, auttanut,  tukenut ja vienyt sinut välillä irti arjesta, tästä harmaasta.
Ja sitä mieli miehen tämän vain yhä toivoo..... eikä muuta, ei....
Vain että sä saisit edes välillä, välillä jotain.

------------------------------------------------------------------

"Tervetuloa maailmaan - se sinua odottaa!"
Huusi taivaalla joku, sen sisälläni kuulin.
"Tämä on kylmä paikka, sulle." Vielä sanottiin....
- en alkuun uskonut, en halunnut, luulin - kaiken kestäisin.

"Älä luukekaan, älä edes ajattele noin sä ollenkaan."
Sain neuvoja jostain, sisälläni äänien mulle sanovan.
"Sun on turha kuvitella, että sä nauttia saisit - ei et tässä elämässä!"
Kaikui syvällä kehossani kylmästi nuo sanat alastomat.

Aloin epäröimään, aloin pelkäämään - mietin, miksi en saisi...
- miksi en onnea kokea voisi, olla edes hetken auringonvalossa kirkkaassa?
Ja yrittää kun en muuta koittanut, kuin tehdä asioita pieniä, hyviä...
- hänelle - tai.....

"Sä kärsiä joudut, sielustasi herkästä! Sulle ei anneta, ei liikoja luvata,
et saa kuin muruja vaan, ne sun kohtalosi tulevat olemaan!"
Ja mä tajusin, ei mies olla saisi - tässä maassa toisille, herkkä sielultaan,
romantiikkaa tulvillaan - ja mä tajusin, elämän onnen hävisin.

------------------------------------------------------

Ehkä olen liian kiltti,
ehkä siniset silmät mä omistan.
Ehkä olen vain erilainen,
ehkä mielen herkän mä omistan.

Ehkä....

Ehkä en halua ikäviä asioita vain katsoa,
ehkä haluan iloa tuottaa...
Ehkä omistan epäreilun luonteen - itselleni,
ehkä en omaa tapaa myös itseäni muistaa.

Ehkä...

Ehkä silti toivon, että sinäkin sen huomaisit!
Ehkä sitä toivon, että saisin sinut näkemään.... sen, että
ehkä en todellakaan ole sitä, mitä näkeväsi luulit.

Ehkä....

Ehkä se päivä taas koittaa....
ehkä sen taas kokea saa, että ei tarvitse mieltä kalvaa.
Ehkä silloin sinut näkemään saan, mitä mies voi ollakaan!

Ehkä....

 ------------------------------------------------------