Uusi vuosi vai vanhan kertausta?

Hei vain - kaikille tasapuolisesti.
Joulu on osittain vietetty ja kohta vaihtuu vuosi.
Mutta missä merkeissä? Jossakin päin maailmaa soditaan, jossakin nähdään nälkää,
jossakin kärsitään luonnonkatastrofeista jne.
- Nämä asiat eivät tule muuttumaan edes vuonna 2020, vaikka mitä tekisimme!

Mutta pysytään hieman pienemmissä ympyröissä.... tavallaan.
Mitä se seuraava vuosi tuo tullessaan? Moni tehnee jälleen uudenvuoden lupauksia,
mitkä kuitenkin tulee valtaosin rikottua yllättävänkin nopeasti. No jotkut saattavat
uhma- ja jääräpäissään pitääkin lupauksestaan kiinni, vaikka se olisi kuinka typerä tahansa.
Itse en varsinaisesti ryhdy lupaamaan mitään, koska.... - niin koskaan ei voi tietää, mitä
eteen tulee ja jos tuleekin tilanne, mikä vaatii lupauksen rikkomista, niin ei sekään
kovin mukavalta välttämättä tuntuisi.

Mutta mitä ensivuonna sitten tulee tapahtumaan:
No Suomalaiset kun ovat menestyshullua kansaa, niin erilaisten urheilulajien
edustajien edesottamuksia seurataan silmä kovana ja jos menestystä tulee, niin silloin kyllä
se kyseinen onnistunut kilpailija on "meidän jätkä" tai "sisukas Suomalainen nainen" jne.
Mutta jos ei ole palkintosijoilla tai aivan niiden tuntumassa, niin valtaosa suomalaisista
ei tuloksia noteeraa ollenkaan, vaikka kilpailija olisi tehnyt oman ennätyksensä ja
juurikin kauden kovimmassa kilpailussa!

Monen penkkiurheilijan katset kääntyvät 2020 jalkapallon EM-kisoihin ja nyt jo olen
törmännyt ns. "wannabe"-faneihin, jotka fanittavat jotain lajia silloin kun on kyseisen
lajin arvokisat, vaikka itse lajista tietävät yhtäpaljon, kuin minä esim. ydinfysiikasta tai
avaruusteknologiasta! Tällaisia faneja löytyy yllättävän paljon mm. jääkiekon ja F1:n parista
tässä maassa ja varmaankin tuon jalkapallon EM-kisapaikan myötä myös siihen lajiin
heitä eksyy..... Tai heitä jo on, nimittäin jos "fanittaja" ei todellakaan tiedä, miksi
jalkapallossa ei kenttäpelaajia voi vaihtaa kuin jääkiekossa - ja silti "fanittaa" lajia, niin....
- no jätän sanomatta, mitä ajattelen.

Mutta jalkapalloon ja EM-kisat 2020. Suomi mukana, onnittelut siitä.
Kolme kovaa alkukarsintapeliä edessä ja toivon, että 1 voitto, 1 tasuri ennen viimeistä Belgia
peliä, niin voisi olla jo jatkopaikka käsissä. Mutta pahaa pelkään, että kyyti on kylmää ja
1 tasuri voi olla tosiasia kisoista. Jännitetään ja katsotaan, kuinka käy.

F1 ei tarjoa seuraavalla kaudella Bottaksen osalta sitä himoituinta titteliä, vaikka yritystä on.
Muutama kova kisa, mutta sitten taas se ehkä tietynlainen pehmeys välillä.... ja
MM-sarjassa saa olla onnekas, jos kolmanneksi yltää! Hamilton, Leclerc ja Verstappen ovat
kolme hurjaa, Vettel väläyttelee, mutta ed. kauden takaiskut eivät ota loppuakseen.
Sen sijaan alkukaudesta pienissä ongelmissa oleva Alfa Romeo saa juonen päästä kiinni
kevään ja kesän taitteessa ja Kimi tulee yllättämään monet. Jatkaa vielä ainakin 2021.

Vuoden urheilijaksi tullaan valitsemaan muuten Teemu Pukki!

Muuten kotimaassa menee "hyvin", eli vaikka hallitus ja päättäjät vääntävät asioita niin
pahasti solmuun, että ei edes Gordionin miekalla niitä avattaisi, niin kukaan ei joudu
tilille sanomisistaan ja kansa vain puristaa kättä nyrkkiin taskuissaan, eikä kukaan
uskalla tehdä mitään..... edelleenkään. Se herran pelko on istutettu niin syvään tähän kansaan!
Poliittiset gallupit huutavat viikosta toiseen, että hallituspuolueilla on vaikeaa ja
perustussuomalaisten kannatus on kova. No gallupit ovat galluppeja ja olen aina sanonut, että
vasta uurnilla nähdään, mikä puolue osaa imeä äänestäjät vaalipäivinä äänestyskoppeihin!

Mutta yleisesti ottaen elämä ei juurikaan muutu vuoden vaihteessa.
Kaikki aina toivottavat hyvää uuttavuotta, tietenkin toivoen erilaisia onnenpotkuja
vuoden aikaa, eikä varsinaisia potkuja. No yt-neuvotteluja tulee uutisiin aina tasaisin
väliajoin, eli ei mitään uutta silläkään rintamalla.

Muta viihteen rintamalla voi olla kuitenkin jotain uutta: Suomi pärjää kohtalaisesti Euroviisuissa,
tosin aivan finaaliin ei päästä ja tällä kertaa jopa Ruotsi missaa finaalin! Skandaali suorastaan.
Muutama viihteen pitkäaikainen tähti (musiikki - teatteri - elokuvat) siirtyy taivaallisille
esiintymisareenoille ja jokusen muistolle tulee tietenkin konserttia tms. - eikä vain Suomessa,
vaan myös maailmalla. Muutama pikku skandaalikin kohahduttaa musiikkibisneksessä, kuten
yleensäkin, maailmaa - mutta kohut laimenevat aika nopeasti uusien uutisten tieltä.

Koko Suomeen saadaan kunnon talvea tuolla tammi-helmikuun taitteen tienoilla ja taas on
pk-seudulla ongelmia monilla, kun pitää ajaa hullunkiilto silmissä huonosti putsatulla autolla
edellä ajavan takapuskurissa ja sitten rytisee ja sitä rytinää kuuluu muutaman kerran
yllättävän usein. Eli vika on valtaosin edelleen siellä ratin ja penkin välissä!

Mediapuolelta sen verran, että keväällä pk-seudulla monia radiokuuntelijoita ilahduttaa
jälleen eräs paikallisradio monipuolisemmalla ohjelmalla, mitä moni asema pystyy edes
yhteensä lähettämään! Ja kuuntelijat kilvan kiittävät.

Mutta miksi on niin, että me ihmiset emme oikeasti voisi yrittää tehdä seuraavasta vuodesta
parempaa monilla eri tavoilla? Ollaanko me nykyään niin kylmiä ja itsekeskeisiä pääosin, että
vain "minä-minä-minä" on se, millä mennään eteenpäin? Yhteistyötä ja hieman sieltä omasta
"kuplasta" ulostuloa (koskee myös itseäni) tekisi kaikille hyvää. Asioita voi ja kannataisi ajatella
hieman laajemmalla perspektiivillä, kuin miten normaalisti maailmaa katselee!

Niin ja hei, palataanpa urheiluun: Tokio 2020, kesäolympialaiset. Kaupunki päihitti valintakisassa
selkeästi Istanbulin - ja omasta mielestäni hyvä näin. Sinne lähtee joukko kotimaisiakin
urhelijoita ja aivan älytön määrä "herroja". Valmentajat, huoltajat, ym. henkilöt ovat todella
tärkeitä ja heille pitääkin paikka olla joukkueessa, mutta sitten nämä toimistoissaan istuvat
henkilöt, heitä on aivan liikaa matkassa. Muutamia pois porukasta ja säästyneillä rahoilla
tuettaisiin muutaman nuoren tulevaisuuden toivon harjoitteluja!
Vaan kuinka käy kisoissa:
Satu Mäkelä-Nummela yltää naisten trapissa pistesijalle, hyvä juttu.
Purjehduksessa Tuula Tenkanen radial-luokassa saattaa napata mitalin.
Matti Mattson tekee 200m rintauinnissa SE:tä sivuavan tuloksen, mutta ei finaaliin.
Topi Rantanen tekee elämänsä juoksun 3000m esteissä ja yltää finaaliin.
Mitä muuta siellä tapahtuu, no katsotaan kesällä... (ja hei, en lukenut tuloksia huomisen lehdestä).

Sitten kotimaan elämään.....
Loppuvuodesta 2019 media piti melkoista elämää Al-Holin pakolaisleirillä olevien
Suomalaisten lapsien tänne tuomisesta ja mahdollisesti myös heidän äitienkin tuomisesta Suomeen.
Kansa nousi jyrkästi kahteen leiriin. Yllättäin alkuvuodesta aiheesta ei paljoa puhuta ja
jossain vaiheessa keväällä monille selviää, että sieltä on sittenkin tuotu jo enemmän tänne
väkeä, kuin mitä ollaan uutisissa kerrottu. Miten kansa reagoi? Jaa-a, katsotaan....
Moni kokee selkeästi vääristyneenä sen, että sellaiset jotka eivät ole täällä syntyneet, tuodaan
tänne ja heille tarjotaan hoidot, kodit ym. vaikka samaan aikaan tässä maassa on paljon lapsia,
jotka tarvitsisivat erinäisistä syistä erilaista apua ja hoitoa, mutta sitä ei heille sitä suoda.
Asia on vaikea - ajattelee sitä miten tahansa.

Mitä omaan elämääni vuosi 2020 tuo?
En uskalla sen kohdalta ennustaa, koska olen huomannut ennenkin että jos alan omaa
elämääni liikaa suunnittelemaan tai miettimään, niin moni asia menee päin mäntyä
(kauniisti ilmaistuna), jotenka on parempi tyytä toteamaan, että jos näin mennään, mitä
nyt on, niin mikäs tässä. On huonomminkin mennyt - tunnustan.
No sen verran voinen sanoa, että vieläkään en ala tupakoimaan.

Mutta eletään nyt tämä 2019 nätisti loppuun ja toivotaan, että tuo kohta kiihtyvä väittely
siitä, että onko rakettien ampuninen järkevää vai ei, ei löisi yli missään vaan eri kantoja
kannattavat ihmiset voisivat järkevästi keskustella omista kannoistaan ja mielipiteistään
toisten kanssa. Tiedän monia, jotka itse pelkäävät paukkujen meteliä ja sysäävät sitten
syyn koiriensa niskaan, että "kun meidän fifi ei kestä..." vaikka itse tärisevät.
Tietty on koiria, jotka eivät paukkuja todellakaan siedä, tiedän niitäkin. Mutta tässäkin
asiassa, kuten monissa muissakin - aiheesta riippumatta - oma mielipiteeni on, että
otetaan esimerkkinä 100:n hengen ryhmä, josta 10 vaatii että "asiaa x" ei saa tehdä, niin
miksi 90 henkeä joutuu sitten tottelemaan näitä kymmentä?
Joku sanoo, että se on demokratiaa, no tietyissä asioissa varmasti, mutta joissakin
vain törkeää oman ideologiansa pakkosyöttöä tms.
Joo provosoiva kannannotto, tiedän!
Mutta palataan rakettien ampumiseen: Olen nähnyt kyllä näitäkin tapauksia, että koira on
alkuun hieman säikkynyt paukkuja, mutta isäntäväki on osannut hienosti kouluttaa ja
rauhoittaa koiraa, niin sittemmin ei ongelmia ole ollut! Jos kaikki ampuisivat valveutuneesti
ja järjellä silloin kun lupa on ja sellaisilla paikoilla, missä se mahdollisimman vähän
aiheuttaa vaaraa kenellekään, niin mielestäni rakettien ampuminen ei ole huono tapa
juhlistaa vuoden vaihtumista. Kaikki, ketkä ilotulitteiden kanssa lähtevät liikkeelle,
saisivat muistaa sen, että alkoholi ei ole hyvä ystävä niissä leikeissä.
Valitettavasti tapaturma-asemille muutama epäonninen taas vuodenvaihteessa "pääsee".

No mitä vielä keksisi....
Sen verran tässä on välillä tullut naurettua erilaisille trendeille viime vuosikymmeninä, että
en voi kuin vain huvittuneena odottaa, että mikä vanha trendi jostain muutamien
vuosikymmenten takaa tulee uudelleen markkinoille pienellä päivityksellä ja teinit
ovat myytyä, kun kuvittelevat sen olevan niin upeaa ja coolia!
Siinä taas monen pissiksen ja jonnen naamat venyvät, kun mummot ja vaarit kaivavat
jostain kapiokirstujen pohjilta jotain vanhoja aarteitaan esille ja kas.... nehän ovat ihan
samanlaisia, kuin mitä "trendipellet" (sellaiset, jotka yrittävät olla enemmän kuin ovat ja
liikkuvat ihan missä hepeneissä ja asuissa vain, jos se on ollut yhdenkin tubettajan tai
vaikka vain b-luokan tosi-tv -tähden yllä) kantavat yllänsä.

Eli vuosi 2020, ei mitään uutta auringon alla!
USA:ssakin valkoisen talon "pyöröovi" rullaa muutaman kerran ja Trumpille käynee
itselleen heikosti, kaiken päälle saattaa napsahtaa vielä avioero....
Itärajan takana Putin ei vallasta päästä irti ja vaikka seuraaviin presidentinvaaleihin on
vielä aikaa, hän pitää kyllä huolen, että varteenotettavia vastaehdokkaita on nihkeästi.
Öljyn hinta kallistuu pari kertaa vuoden aikana rajusti, yleensä jonkin selkkauksen takia
ja kesällä tietenkin, kun alkaa Yhdysvaltalaisten kesälomakausi.
Suomi saa pieniä moitteita EU:lta ilmastotavoitteistaan, vaikka ne ovat kiristetty
tiukemmaksi kuin mitä monissa muissa EU maissa, samaan aikaan Intia ja Kiina tupruttavat
taivaalle enemmän ja enemmän epämiellyttäviä päästöjä, mutta kukaan ei korvaansa
lotkauta, koska iso raha puhuu......ja sillä saadaa ummistettua silmät!

Eli moni uutinen ensivuonna on pääosin sellaisia, joihin voisi vain päivittää päivämäärän.
Tosin tuleehan niitä yllättäviä tapahtumiakin - ja kaikki eivät ole aina niin positiivisia.
Tosin toivotaan, että 2020 olisi iloisten yllätysten vuosi koko maailmassa!

(26.12.2019 - ugh, olen puhunut)
---------------------------------------------------------------------------------

Laskiainen - ystävänpäivä .... ja loskaakin

No niin, sitä eletään helmikuuta ja runebergintortut on jo syöty ja laskiaispullatkin ahmittu.
Seuraavana olisi edessä imelän äitelää ja makeaa ystävänpäivää...
Älkää käsittäkö väärin! Arvostan ja kunnioitan ystävyyttä, mutta en vain sitä, että sekin on
pitänyt kaupallistaa (no jenkit.....). Hyviä ystäviä voi muistaa muutenkin vuoden aikana,
eikä se tarvitse välttämättä mitään isojakaan panostuksia tai satsauksia.
En tuohon massahysteriaan juurikaan sorru, olen sitten vaikka tylsä juntti tms. mutta
minulta ystävät saavat kyllä huomiota vuoden aikana ilman sitä yhtä päivää!

Hieman sama juttu on tuo tavallaan hauska aprillipäivä. Kepposten teko on ihan mukavaa,
annan vain "amatöörien" pilailla tuona päivänä - jää sitten itselle koko muu vuosi aikaa.....

Sitten ihan vakavaakin väliin: Tuossa muutama päivä sitten eräs herra uteli minulta yhdestä naisesta
ja kun olin kertomassa jotain, hän vain jatkoi lausettaan: "Mä en ylläty hänen kohdallaan enää mistään....!"
Kuinka osuva lause tuo olikaan. .... ja se kello on näemmä kuulunut kauas.....
--------------------------------------------------------------------------------

Joskus vain on sellainen aamu, juuri sellainen....
- ei jaksa, ei - ei millään!
Voimia ei ole edes nousta sängystä.

Mieli synkkä, pilviä tummia täynnä.
Ajatukset kiertävät tyhmien - tylsien ja ikävien asioiden kimpussa.
Kiroat ääneen, tuskailet ja äksyilet....

Joskus se vain on noin - valitettavasti.
Ja vaikka kuinka siitä koittaisi ponnistaa eteenpäin, saada kasvoille ilmettä uutta...
- ei se vain onnistu. Ottaa päähän, suorastaan vituttaa.... vaikka ei olisi edes syytä.

Se on vain se ihmisen mieli niin omituinen!
Toisinaan vain joku uni tylsä sen tekee, aikainen herätys kesken makoisien unien.... tai mikä lie.
Eikä mitään haluaisi tehdä, ei jaksa..... ei halua.

Haluaisi vain vajota takaisin sänkyyn!
Peitto korville, sulkea silmät ja unohtaa - kadottaa - kaikki ympäriltään.....
- salaa toivoen, että herätessä olisi mieli parempi.
Mutta..... se päivä usein oli siinä, eikä mieltä paranna mikään - tai kukaan.... valitettavasti.

Sitä se välillä tekee - se ihmisen mieli, alitajunnasta!
----------------------------------------------------------

Sinuun sain tutustua, yllättäin...... tavalla, mitä en olisi uskonut todeksi!
Sinun kanssa sain olla, yllättäen..... tavoin, joita en enää uskonut kokevani!
Sinun kanssa..... aikani..... sain olla.

Se oli  aikaa erilaista, värikästä....mielenkiintoista.
Se oli aikaa, jolloin toit maailmaani jotain toisenlaista.....
- opin jotain, näin jotain ja sain kokea jotain.

Sinuun sain tutustua.... sinun kanssa sain olla.... sinua sain pitää lähelläni.
Näimme toisiamme, liikuimme keskenämme - tunsimme jotain.....
- tai ainakin niin arvelin, koska itse tunsin kuitenkin.

Sitten tuli se hetki, täysin yllättäin - jolloin vain annoit mun nähdä selkäsi - kylmän!
Haukuit, moitit ja poistuit. Et antanut mulle aikaa, mahdollisuutta, sanoa mitään....
- vain muutaman sanan kuuntelit ja poistuit,
vaikka olit poistunut luotani jo kauan aiemmin - minulle sitä kertomatta!

Meni aikaa ja vasta sitten tajusin, että sinulle olimme vain eriarvoisia ystäviä...
sinulla oma maailmasi, jonne et päästänyt muita ja minun elämä, jota koitit ohjata!
Aikani sisältäni kärsin, kunnes tajusin ja minulle se toisaalta kerrottiin:
Vika ei ollut minussa - eikä elämässäni......  pidin vain itseni itsenäni, enkä alistunut.
Silloin tiesin tehneeni oikein - kaikesta huolimatta!

-----------------------------------------------------------------

Oli ollut muutama pieni pakkasyö.... maa hohti hivenen vielä valkoisena
paikoitellen ohuen lumipeitteen ansiosta.
Ajelin pimeää maantietä pitkin.... hiljaisuuden keskellä vain omien aatosteni kanssa.
Katselin tietä, se oli hivenen jäässä..... pidin vauhdin kohtuullisena....

Yllättäin silmäkulmassani näin jotain!
Nostin katsettani tiestä ja näin tuon näyn taivaalla..... yllättäin.... kunnes se katosi
pilvien taakse - hetkeksi.
Ihmettelin näkemääni ajaessani eteenpäin.

Hetkisen kuluttua tie avautui isolle peltoaukealle, sen halkoen.
Samassa näin tuo näyn uudelleen taivaalla!
Säpsähdin hieman ja mietin, mistä tuo tuli ja miksi?
Pysäytin auton bussipysäkille, nousin ulos ja jäin hiljaa tuijottamaan näkyä.

Mitään en kuullut mistään, ympäristö oli täysin äänetön - luonto oli vaiti
- ja minä vain tuijotin ja tuijotin.... ymmärtämättä.

Meni muutama minuutti - tai enemmänkin.... en tiedä - tuntui, kuin kaikki olisi pysähtynyt!
Sitten tuo katosi hiljaa ja taivaalle jäi vain loistamaan kalvakkaana kuu....
- kuten oli loistanut tuhansia ja tuhansia vuosia aiemminkin.

Nousin autoon ja jatkoin matkaa.... mietin, että jokin syy tuolle näkemälleni oli,
vaan mikä ja miksi... - ehkä sen tulevaisuus minulle kertoo.

Miksi kuu oli tulinen keskellä talvista yötä? Niin, miksi?

--------------------------------------------------------------------------

Poikkeusellinen päivitys (Autanko tämän jälkeen) ja vuosi 2015 paketissa

No niin, hyvät lukijat - tasapuolisesti, pyydän anteeksi etukäteen jos seuraava tarina aiheuttaa joillekin
mielenjärkkymistä! Kirjoitan nimittäin täysin tositarinan elävästä elämästä, tapahtuneen jutun ja
voin sanoa, että itse "näyttelen" tarinassa yhtä pääosaa.

Olen saanut moitteita ja haukkuja jo muutamalta taholta siitä, että olen ollut todella sinisilmäinen ja hölmö,
suorastaan typerä - ja sen tajusin itsekin jo aikoja sitten, mutta silloin oli vielä kohta kerrottavan asian
suhteen jonkin verran toivoa.... - vai oliko sittenkään?

Toivon, että kertomukseni ehkä auttaisi joitakin heräämään todellisuuteen ja muistamaan, että jos tai kun
jotakuta lähtee auttamaan, kannattaa todella tarkkaan katsoa, ketä auttaa ja millä tavalla.
--------------------------------------------------------------------

Tämän tarinan alkusävelet kirjoitettiin viime kesänä (kesä 2015).
Tuolloin jonkin verran liikuin erään naisen kanssa. No miksikään vuosisadan rakkaustarinaksi tai
edes kunnolliseksi seurusteluksi sitä en voi sanoa, en voinut tuolloinkaan - enkä nyt jälkikäteenkään.
Tälle naiselle tuli eteen tilanne, että auto piti vaihtaa. Valitettavasti hänellä ei ollut luottotiedot kunnossa,
jotenka rahoituksen kanssa olisi tullut ongelmia. Ei sitä tällaisilla tavallisilla kadun tallaajilla ole
"sukan varressa" tuhansia euroja, joilla ostellaan esim. autoja tms. ihan noin vain.

No asiaa jonkin aikaa käsiteltiin ja ehdotin sitten eräänä iltana, että voisimme tehdä niin, että vaihdetaan
auto, mutta se uusi otetaan minun nimiini ja hän vain hoitaa maksut ym. mitä autoon menee ja tulee.
Ajatus tuntui hyvältä kummastakin ja näin päätettiin tehdä!
Jotenka, eipä muuta kuin eräänä päivänä sitten suunnistimme kahdestaan autokaupoille ja aikamme
kierreltyämme löysimme sopivan hintaisen auton hänen tarpeisiinsa ja teimme kaupat rahoituksella,
eli minusta tuli auton haltija. Nainen sai auton ja kaikki näytti olevan hyvin..... niin kuin olikin....

..... jonkin aikaa! No jostain syystä meidän yhdessä kulkeminen loppui ja jo tuolloin itselläni
oli erinäisistä syistä toive ja tarve saada tuo auto pois nimistäni. Toin tämän myös hänelle esille ja
olikin tarkoitus, että hän järjestää jonkin ystävänsä tms. ottamaan auton haltuunsa. Tämä sopi jopa
rahoitusyhtiölle, jolta olin asiaa kysellyt ja pohjustanut mahdollisen haltijansiirron toiselle henkilölle.
Itsekin koitin löytää tahoa, joka olisi ottanut auton huostaansa - siis paperilla - koska minulla oli omat
painavat henkilökohtaiset syyt saada se pois nimistäni. Tähän en kyennyt ja sitten tuli kylmää vettä
niskaani naisen suunnalta: Hän ei puheittensa mukaan saanut ketään ottamaan autoa hallintaansa,
tai ehkäpä ei vain yrittänyt.... - mene ja tiedä, turha spekuloida tuota.

Sinnittelin muutaman kuukauden, vaikka se että auto oli nimissäni, tuotti itselleni huolia....
- no ne eivät tähän kuulu, se olisi jo itsessään toinen tarina!
Sitten tuli muistutuslaskuja..... niistä pistin infoa tälle naiselle ja kyllä hän ne kuitenkin maksoi.
Erään laskun kanssa oli vain tulla ongelmia oikein kunnolla, kun lasku oli noin kuukauden rästissä ja
rahoitusyhtiö alkoi soitella perääni muutamaankin otteeseen ja minä taas yritin tavoitella tätä naista.
Hän ei vastannut viesteihin, ei sähköposteihin kommentoinut, eikä vastannut puhelimeen.... !
Lopulta piinaavan yrittämisen jälkeen sain hänet eräänä päivänä kiinni ja kerroin todella myöhässä
olevasta laskusta. Sain kohtuullisen viileän vastaanoton puhelimen toisesta päästä, mutta lasku
kuitenkin maksettiin, jotenka sain taas pienen hetken hengittää..... mutta vain hetken!

Meni joulu ja tuli välipäivät. Hän laittoi minulle eräänä päivänä viestiä tiedustellen, missä olen
töissä kyseisellä viikolla. Vastasin viestillä, tosin jo silloin aavistellen pahinta.... - enkä ollut väärässä!
Hän oli toimittanut kirjeen kera auton avaimet eräälle työpaikalleni, ensin kirjeessä haukkuen minut
"Olet itsekeskeisyyden huippu...." ja "Tule noutamaan autosi pois....!"

Hmmmm..... pisti miettimään..... että kun laitan itseni likoon ja haluan ilman taka-ajatuksia vilpittömästi
auttaaa toista, olenkin itsekeskeisyyden huippu! Että näin hyvin osataan päätella.

Ei siinä mitään. Hain auton yhden henkilön kanssa pois hänen ilmoittamasta paikasta ja toimitin toisaalle.
Seuraavana päivänä soitto rahoitusyhtiöön, josta sain kuulla, että joulukuun erä oli rästissä!
Siinä sitä lisäharmia ja harmaita hiuksia miehelle. Keskusteltiin, mitä tehdään. Auto oli minulle turha ja
täysin tarpeeton, siitä piti siis päästä eroon. Rahoitusyhtiö neuvoi, että myyn auton ja sen jälkeen
maksan loppuosan itse heille! Ihan hyvä idea, mutta mutta..... itse kun en ole mikään pankin päällä
istuva, en tuosta vain irroittamaan kykene muutamaa tuhatta euroa kuitenkaan, vaikka mieli tekisi.

Siispä yrittämään kauppoja.... Ei onnistu! Kyselin muutamalta taholta, huonolla menestyksellä.
Ja taas soitto rahoitusyhtiöön. Ehdotin, että miltä kuulostaisi se, että autolaina muutetaan vain
tavalliseksi kulutusluotoksi tai siis saisin heiltä autolainan kokoisen kulutusluoton, jolla maksetaan auto pois
ja sitten vain kärsisin sen, mitä autosta on jäljellä. Tämän jälkeen voisin vaikka "paaluttaa" auton.
Yhdelle virkailijalle asia oli ihan ok, mutta mutta.... hän siirsi puhelun johonkin perintäosastolle.... ja
auts - sitten kirpaisi! Virkailija olikin tiukemmalla tuulella varustettu täti-ihminen.
Hänelle ei kelvannut idea, ei alkuunkaan. Ihmettelin tätä ja hän kertoi, että jos en voi tai kykene nyt
maksamaan heille tuota velkaa, niin auto tullaan lunastamaan minulta pois ja sille katsotaan jokin arvo
ja loppuosa tullaan perimään minulta ulosoton kautta ja se veisi luottotiedot kolmeksi vuodeksi!

Yritin tätä virkailijaa saada ymmärtämään, että tuossa ei ole järkeä! Olisi fiksumpaa toimia, kuten
ehdotin - eli autolaina muutetaan luotoksi ja minusta tulisi auton omistaja ja maksaisin vain
sitä kuukausierää heille. Asia vain ei käynyt.... ei sitten millään!

Lupasin palata asiaan mahdollisimman nopeasti ja sitten alkoi selvittäminen...... mistä rahat autoon?
Pankkiin yhteys.... - ei lainaa! Toinen pankki, sama juttu. Luottotiedot ovat kunnossa, ei rästissä olevia
maksuja jne. - mutta ei lainaa! Alkoi olla vitsit vähissä.
Kun alkoi pilvet olla tummaakin tummemmat ylläni, sain apua - ja auto maksettiin pois tuolta
rahoitusyhtiöltä, kerralla kokonaisuudessaan. Eikä hetkeäkään liian myöhään, nimittäin virkailija totesi
sinne vielä kerran soittaessani, että "tämän viikon tämä olisi vielä odottanut täällä ja sitten lähtenyt
paperit ulosottoa varten menemään!" Kiitos vain - tälle naiselle verenpaineen nostosta.

Nyt sitten jo joku miettii, että meinaanko myydä nyt tuon auton.
Kyllä meinaan. Siitä on jo hieman keskusteluja käytykin, mutta en kerro minne tai kenelle.
Valitettavasti ihan joka paikkaan sitä on turha tarjota, kiitos tämän naisen! Ja miksi?
No ensinnäkin...... autossa vilkkuu ja huutaa joku perkeleen varoitus lähes jatkuvasti.
Konepellin alla on vikaa-vikaa-vikaa....... Enkä ala tutkimaan, miten iso tai pieni.
Ja tässä ei vielä kaikki! Hän oli sitten saanut hajoitettua autosta vasemman puoleisen takaoven
niin, että se on kiinni vain jollain naruviritelmällä! Eikä kuljettajan ovikaan aukea kuin onnella.
Että "hyvin" oli autoa pidetty. Mutta tätähän se on usein: Kun jokin ei ole omaa, siitä ei sitten
tarvitse välittää ollenkaan......

No hänellä ei tuntunut eikä tunnu olevan omaatuntoa ja vaikka minua jo aikoinaan varoitettiin
siitä, että poltan sormeni hänen kanssaan.... piti tämäkin kokea.
Mielenkiintoinen pikku yksityiskohta on se, että "haluan hävittää kaikki kontaktit suhun..." mutta
näin ei todellisuudessa ole tapahtunut. Mitä tämä kertoo naisesta? Itse en edes asiaa mieti.

Nyt sitten odotan rahoitusyhtiöltä vain papereita autosta ja hoidan sen pois käsistäni.
Tiedän myöskin, että tästä vuodatuksesta tulen kuulemaan varmasti melkoisen kovaa tekstiä
itseäni kohtaan, koska tottahan se on, että typerän sinisilmäinen ääliö olin hyväuskoisena
ja auttamisen haluisena tuolloin. Mutta jos joku tai jotkut alkavat aukomaan päätänsä minulle
ilman, että todella tietävät asioiden todellisia laitoja - sitä en siedä. Kritiikki on tervetullutta, kun
se on tervettä.

Tämä vain vahvisti näkemystäni tietyistä asioista - ja sen nyt taas kokeneena vihdoinkin tiedän,
että jos naista haluaa auttaa.... kannattaa ensin katsoa todella pitkään hänen silmiään ja
kuunnella miten hän sanoo asiat, ei sitä - mitä hän sanoo!

Kiitos - olen puhunut!

PÄIVITETÄÄNPÄ TÄTÄ HIEMAN:
Posti tiputti tänään sitten lisää tämän naisen edesottamuksia...... että kiitos vain "itsekkyydestä".
Eipä siinä, on näemmä jättänyt auton paikassa x parkkiin, mistä sitten saanut pysäköintivirhemaksun
ja - kuten nyt jo kaikki tietävät - ei tuota(kaan) maksanut, eli tulipa muistutus.
Siitä sitten alkoi taas yksi puhelinkeskustelu, tosin ei tämän naisen kanssa - mitä se hyödyttäisi,
muuta kuin mahdollisesti jotain apteekkia, kun pitäisi hakea päänsärkyyn jotain.

Jätän edelleen sanomatta jotain, mitä ajattelen - kaikelle on aikansa.......
----------------------------------------------------------------------------

Palautteesta, mitä olen saanut, olen kiitollinen.
Hyviä viestejä - monenlaisia, on tullut ja täytyy sanoa, että jotkut ovat nähneet rivien
taakse ja lukeneet tarinaa paremmin, kuin sen kirjoitin tänne.

Sen vain sanon, että "valitettavasti" olen mitä olen, eli koitan auttaa kykyjeni mukaan,
aika usein unohtaen itseni - mistä minulle on toisinaan mainittukin. Jos tällaisena ei kelpaa,
vaan nähdään itsekeskeisenä - lähes narsistina - niin.... mitä se kertoo sanojasta itsestään!

-----------------------------------------------------------------------------
-----------------------------------------------------------------------------

Sitten menneeseen vuoteen! Vuosi 2015 oli taas vuosi, jossa oli erilaisia jaksoja.
Hyvää ja huonoa - kuten varmaan lähes kaikilla ihmisillä tuppaa olemaan.

Näin eteni oma vuoteni 2015:

Vuosi vaihtui lähes huomaamatta. Mitään isompia juhlia ei tullut pidettyä tai vietettyä.
Ei siihen ollut paljoa edes aikaa, koska töitä oli tasaisesti heti alkuvuodestakin.
Alkuvuodesta tuli liikuttua aina väliin vapaalla ollessani hyvässä seurassa!
Aika meni kuin siivillä ja meikäläinen hymyili.
Autoin siinä tammikuussa erästä ihanaa ihmistä, kun tämän piti päästä sairaalaan ja
hänellä ei siihen hätään ollut muita kyydin antajia. Ainoastaan aikainen herätys teki
hieman vaikeaa, mutta kyllä se siitä....

Tammikuun lopulla tuli vietettyä yksi äärettömän hieno viikonvaihde!
Sen voimalla jaksoi taas kummasti tehdä töitäkin.
Ja helmikuu alkoi, kuten tammikuu päättyi: Töitä tehden.
Alkukuusta minua tuli treffaamaan yksi hyvä ystävä eräältä toiselta paikkakunnalta
ja hänen kanssaan tuli vaihdettua kuulumisia..... harmi, että aikaa oli vain aivan liian vähän.
Vakavammalla puolella talouspolitiikka oli kovilla ja eräs lainaa antanut pankki
lähetti postia, mikä pisti hetkeksi pasmat sekaisin..... onneksi sillä hetkellä vain hetkeksi.
Sain koputella puuta, eli päätä!

Kävin myös eräänä perjantaina laulamassa karaokea Porvoonkin suunnalla. Hauska ilta.
Aina ei viitsi vain omilla kulmilla pyöriä, kun sattuu vapaata olemaan!
Muuten ei mitään erikoista elämässä.... töitä tasaisesti ja terveenäkin sain olla.
Vapaa-ajalla viihdyin hyvässä seurassa suhteellisen usein - en valittanut.

No helmi-maaliskuun taitteessa töissäni käytettäviä laitteita alkoi laueta käsiin ja siinä sitä
sitten sai pyörähdellä huollossa useampaankin otteeseen. Harmaita hiuksia..... hittolainen.
Maaliskuun ensimmäisenä pyhänä viihdyin erään ystävän kanssa Riihimäellä yhdessä
ravintolassa, mihin eksyimme ihan sattumalta..... oikeasti!
Ja maaliskuun alkupuolella pyörähdin vaihteeksi erään ystävän kanssa Porvoossa.
No olihan sekin ilta. Jostain syystä sinä iltana tuntui, että niskoja punotti lähes kokoajan....
Ja töitä tuli tehtyä tasaisesti. Oli hiljaisempia iltoja, mutta oli myös vilkkaampiakin.

Maaliskuu eteni. Kävin tutustumassa Espoossa yhteen ravintolaan yhden kotikulmilta
olevan ystävän kanssa.
Piti vain piipahtaa, mutta se ilta menikin sitten siellä..... - oliko yllätys kenellekään?

Siinä kuun puolenvälin tienoilla elämästäni poistui ihana ihminen, valitettavasti.
Kaipaamaan jäänyt.....
Älkää kysykö, mitä - miksi - kuinka - tms.!

Huhtikuu.... Ensimmäinen päivä, en tehnyt aprillipiloja. Se meni pankkitädin luona istumassa
ja juttelemassa vakavia..... tosin ei toivotulla tuloksella.
Muuten kuukausi alkoi vauhdikkaasti töiden merkeissä. Vapaita ei hirveästi ollut.
Kevät eteni ja autokin kaipasi hieman hoivaa... no pesua ja puhdistusta lähinnä.
Kesärenkaat alle ja öljyjen vaihto, siinä tärkeimmät.
Ja sitten taas eräänä päivänä istuin vakavana pankissa! Tällä kertaa hieman paremmalla onnella.
Faijaakin tuli nähtyä, pitkästä aikaa. Täytyy myöntää, että poika ei ole ollut kovin kiltti, kun
ei aina "jaksa" ajella isäänsä katsomaan... no tuonne Salon suuntaan on vähän matkaa, ei sinne
ihan vain iltapäiväkahville tule ajeltua.
 
Toukokuu.... kiireistä aikaa! Autoon pientä huotoa, keikkoja lähes joka ilta ja vapaa-aika minimissä.
Upotin itseni vain työhön, koska kotona en halunnut yksin olla ja aina en halunnut lähteä
viihtellee tms. tapaamaan tuttuja jne.
Työrintamalla tosin sattui huonoakin: Yksi aivan upea paikka, missä olin tehnyt keikkaa....
lopetti sopimuksen edustamani firman kanssa ja se kismitti. No ei sille mitään mahtanut, kaikkea sattuu.
Muuten elelin vapaan poikamiehen elämää..... tosin hiljaista sellaista.

Kesäkuu alkoi tavalliseen tapaan töitä tehden. Vapaapäiviä ei ollut oikeastaan yhtään hetkeen, mutta
se sopi minulle, koska mitä sitä vapaa-ajalla olisin tehyt... ei ollut fiilistä liikkua muualla.
Tosin kuun ensimmäisenä lauantaina eksyin Riihimeälle laulamaan karaokea erääseen pieneen pubiin.
Ilta oli ihan kohtuullisen mukava ja törmäsin siellä muutamaan vanhaan tuttuunkin.
Puolenkuun tienoilla pyörähdys Tallinnassa yhden yön taktiikalla..... no tulihan siellä kaikenlaista tehtyä,
mutta kilttinä poikana en eksynyt sellaisiin naisiin! Hyi, yök - pois se minusta.
Kouvolaankin tuli suunnisteltua ennen juhannusta.....
Juhannus.... No mitäs siitä.... -ei mainitsemisen arvoisia juttuja. Osittain meni jopa töitä tehden.
Töissä sattui kaikenlaista hauskaa... näki selvästi ,että lämpimät kelit sekoittelivat väliin ihmisten mieliä.
No joo - ei mitään helteitä sentään ollut, mutta pienetkin auringonsäteet aiheuttivat toisinaan
joissakin ihmisissä mielenkiitoisia reaktioita..... huvittavia jopa.

Siinä kesäkuu meni, alkoi heinäkuu... töissä! Joku kyselee, missä mun kesäloma. No enpä pitänyt
mitään kunnon lomaa koko viime vuotena, ei ollut tarvetta.
Autokin tuli leimattua ja taas vain kilometrejä mittariin.
Muuten ei alkukuussa mitään erikoisempaa, töitä - töitä - töitä. Vapaa-ajalla tuli hieman liikuttua
siellä ja täällä..... vapaan miehen elämää.

No sitten tuossa heinäkuussa tuli sitten eteen se tapahtuma, mistä tuolla ylempänä kirjoitin.
Eli hyvää ajatellen pistin nimeni autokaupassa papereihin erään naisen puolesta, kun hänellä
ei mahdollisuuksia siihen ollut! No alkuun tuokin asia sujui ihan suunnitelmien mukaisesti.....

Muuten ei heinäkuussa ollut mitään erikoisempaa. Pieniä sattumuksia tietenkin, mutta ei
kuitenkaan mitään isompia juttuja. Joinakin öinä tuli istuttua yökahvilla jollain huoltoasemalla
muutaman ystävän kanssa - siinä sitä väliin meni 2-3 tuntia ihan hetkessä........
kumma, ettei edes väsyttänyt!

Elokuussa tuli sitten eteen mm. eräs Sophie parin vuoden jälkeen....ns. jälleennäkeminen oli
miellyttävä, puolin ja toisin. Muuten alkukuu oli työn täytteinen.
Puolessavälissä kuuta oli tärkeä syntymäpäivä, jota en onneksi unohtanut!
Loppukuun puolella viihdyin eräänä lauantaina yhden yhdistyksen kesäjuhlissa... olin vetämässä
ohjelmia ja pitää sanoa, että harmitti, kun piti lähteä toisaalle kesken bileiden.
Loppukuussa tuli eräänä iltana töissä todella ikäviä uutisia:
Yksi vuosia sitten hyvin tuntemani nuori tyttö oli menehtynyt liikenneonnettomuudessa!
Siinä meni hetkeksi pasmat sekaisin totaalisesti. Elämä on väliin niin pienestä kiinni.

Tuli syyskuu ja syksy väliin jo ilmoitteli itsestään. Kuukausi alkoi omalta osaltani mullistuksella....
Jos sieltä alkukeväästä alkaen olin enemmän ja vähemmän oman onneni seppä.... niin
sitten tapahtuikin jotain!
Yllättäin huomasinkin, että viihdyinkin jossain muuallakin kuin vain kotona ja töissä.....
Mitä ihmettä?

No siinä syyskuussa tuli sitten pyörähdettyä miellyttävässä seurassa Tallinnassa ja se reissu
oli yksi parhaimmista vuosikausiin, vaikka olikin vain päiväristeily - aikataulujeni vuoksi.
Yksi kuukauden hauskimmista asioista oli eräänä lauantai-iltana pidetyt naamiaiset
eräässä ravintolassa ja pitihän siihen osallistua. Meikäläinen esitti sitten hyvin-hyvin vakuuttavasti
muskettisoturia..... arvatkaa vain, oliko asu lämmin!

Kuun loppupuolella alkoi sitten sairaaloissa rumbaaminen! Hämeenlinnaa ja Lahtea ja väliin
Meilahtea Helsingissä. Huh-huh...... Ainoa hyvä puoli tässä oli se, että itse en ollut potilas
vaan autoin toisia ja olin kuskaamassa sairaalaan ja pois.

Auto sitten teki pienet tepposet kuun lopulla! Ei naurattanut, kun ilmastointilaitteen kompressori
sanoi yöllä sopimuksensa irti savupilven saattelemana..... Ja lasku oli..... - aika kiitettävä!
Muutenkin olin taas joutunut raha-asioiden takia olemaan yhteyksissä erinäisiin tahoihin, niin
tuo yllätysmeno vain lisäsi verenpainettani.
Mutta olihan siinä syyskuussa muutakin.... eräänä tiistaina viihdyin yhden kaverin kanssa
baarimessuilla, hih - hik. Parikymmentä erilaista viskilaatua tuli maisteltua ja..... ei, ei ollut
huonoa oloa illalla tai seuraavana päivänä!

Lokakuu alkoi, totutusti, töitä tehden. Tuli myös syntymäpäivä ja sain muutamia lahjoja, joiden
joukossa oli sellainen mikä pisti miehen hiljaiseksi. Kyseessä on sen verran henkilökohtainen asia,
että en sitä valitettavasti paljasta. Yhä sanon: Kiitos! Ei, ei ollut viskiä.
Kotona tuli oltua välillä hieman harvakseltaan.... Viihdyin hieman muuallakin. Up-sis.

Ja arvatkaa, hymyilyttikö....... kun sain auton huollosta takaisin käyttööni, niin eikös mennyt kuin
tovi, niin Hämeenlinnan moottoritien jälkeen lähellä kehä I liittymää kuului pamaus ja rengas räjähti.
Siinä sitä sitten tunkkia kaivelemaan ja vararengasta vaihtamaan.....
Onneksi vauhtia ei enää ollut kuin 80km, niin mitään ei sattunut.
Töitä oli enemmän ja vähemmän.... meni pari viikkoa taas ilman vapaapäivää!
No onneksi sellaisen sitten johonkin väliin taioin, koska oli hieman muutakin ohjelmaa.....
Tässä kohtaa iskee itsesensuuri!
Lokakuun loppu..... viimeinen päivä, vapaata! Uusin Bond upeassa seurassa ja
sen jälkeen ilta viihteellä, kyllä kannatti - vaikka kirosinkin sitten tuolla pk-seudulla taksien
olematonta kartanlukutaitoa ja sitä, kun sai odottaa kyytiä "puoli vuotta!"

Marraskuu, pikkujouluja......jo!
Hauskoja keikkoja ja elämää. Töissä tohinaa ja touhua. Vapaa-ajalla nautiskelin
hyvästä seurasta ja se jos mikä latasi miehen mieltä  - ja taas jaksoi painaa, siis töitä!
Yllätin tuossa kuun puolivälissä ihanan ihmisen viemällä hänet mm. keilaamaan!
Tosin meidän mielenkiinto tuntui kohdistuvan naapuriradalla keilaavan nuoren naisen
ulkoiseen olemukseen..... ja tiettyyn varustukseen...... huh-huh!
Maailmalta kuului kammottavia uutisia, Pariisin terroriteosta juteltiin töissäkin jonkin aikaa,
mutta monien omat arkiset murheet ja kiireet veivät lopulta voiton tuostakin asiasta.

Itsellä oli pikkujouluja viikottain, aina jotain ohjelmaa jossain piti olla vääntämässä.
Kivaahan se oli kaikesta kiireestä ja informaatioiden puutteesta huolimatta!
Vapaapäivistä oli turha unelmoida....... sängyssä tuli pääsääntöisesti vain nukuttua, ihan oikeasti.

Joulukuun alkupuoli oli samanlaista tohkaamista töissä. Ihmisillä alkoi olla joulustressi päällä
ja sen kyllä huomasi! Itsellä taas oli väliin stressiä sen auton takia, mikä oli hankittu
nimiini kesällä ja joka oli siis erään naisen käytössä..... oli laskuja ollut myöhässä ja niitä
sai väliin sitten muistutella tälle naiselle. Hän ei kyllä viesteihin tai sähköposteihin vastaillut, eikä
puhelimeenkaan, vaikka väliin yritin tavoitella!
No syyt selvisivät sitten myöhemmin....

Tuossa puolenkuun tienoilla tein sitten upean henkilön kanssa jouluostos -matkan Tallinnaan.
Oli tarkoitus ensin lähteä Gdanskiin, mutta aikataulut eivät sopineet.... harmi.
Se oli yhtä juhlaa koko matka! Siitä saisi jo pelkästään yhden tarinan kaikkinensa, mitä tuli
eteen ja mitä tapahtui ja kuinka....... Kannatti satsata!

No sitten tuli joulu..... sain viettää osan joulusta vapaalla. Aattoiltana hieman pakolliseksi kuvioksi
tullut pyörähdys siskon ja mutsin luona, varsinkin kun aatto oli vapaa.
No joo, perinteinen hautausmaa -keikka päivällä tietenkin.
Illalla taas oli sitten omat joulujuhlat...... ja niistä ei sitten enempää, tämä on perheohjelma!
Muutama välipäivä meni töissä ja vuoden vaihde olikin sitten taas oma lukunsa....
Niin ja tulihan tuolta yhdeltä naiselta ne auton avaimet haukkujen kera tuossa välipäivinä.....
Mutta se tarina onkin käsitelty tuolla aiemmin.

Eli aika yksioikoinen vuosi...... monien mielestä.
Tuo vain pääpiirteittäin kerrottu! Paljon erilaisia pieniä sattumuksia ja asioita oli.
Alkuvuodesta ihanaa aikaa.... sitten jokunen kuukausi kuljin yksin miten kuten (aika, jonka
voisin pyyhkiä pois pääpirteittäin)  ja loppuvuosi.....taas jotain muuta!

---------------------------------------------------------------------------------------

Sekavan vallassa

Niin se vain on, hyvät ihmiset, että ihmismieli on herkkä. Voisin sanoa, että henkisestikin
vahvat ihmiset järkkyvät toisinaan ja mieli voi tehdä kepposia. En tarkoita tällä nyt sitä,
että joku "lataamo" olisi minua kutsumassa hoiviinsa tms. vaikka onkin tietyltä taholta saatu
miehen mieli niin sekaisin viimeisten viikkojen aikana, että oikeasti olisi tehnyt mieli
huutaa apua vähintään 10 kertaa päivässä - ja lujaa!

Mutta eipä valiteta enempää, kuten sanotaan: "Nokka kohti uusia pettymyksiä!". Mutta itse
olen sitä mieltä, että tästä taistellaan kohti valoa, vaikka se tunneli olisikin pitkä ja pimeä.
-------------------------------------------------------------------------

Ne kuukaudet olivat kuin satua.
Ne olivat elämää suurempaa tarua.
Ne olivat aikaa, meidän kahden...... yhdessä onnellisen.

Mentiin, tultiin, oltiin vaan.
Kaikkea tehtiin ja saatiin nauraa....
mentiin, tultiin, oltiin vaan.
Murheista ei välitetty, suruista ei piitattu.
Oltiin onnellisia, oltiin yhdessä.

Sitten vain, se sattua sai... ja se sattui, lujaa sen sydän kokea sai.
Sitten vain, se sattua sai...
Sä et sanonut mitään, sä et tehnyt mitään, sä vain vaikenit!

Ja olimme erossa, ilman syytä - kylmässä erossa.

Kutsuin sinua kuin ennenkin, huutelin perääsi ja kaipasin.
Olit vain vaiti.... pitkään ääneti, vaan sitten sanasi sanoit
- ja sydäntäni paloiksi paloittelit, sitä käsissäsi murkasit.

Ja jouduin pimeään, kuin keskiaikaan kylmään - eroon, sinusta.

Sisälläni itkin, ulospäin tärisin.                                     

Sisälläni vapisin, ulospäin.......
Muistelin aikoja, muistutin sinua... kerroin kaikesta, palautin mieleesi.
Vaan sinä et kuunnellut, et sanoja lukenut, et halunnut!

Päätin, sinusta taistelen - olet niin upea, ihmeellinen.
Päätin, en luopua voi, en jotain hienoa kadottaa saata.
- ja lopulta kai jo kuuntelit, ymmärtää aloit, asioita toisin katsoit.
Tiesit, olen jotain sinulle, mitä kukaan muu ei koskaan olla voi!
Ja kuulin välillä sanoistasi, pieni hymy siellä oli sittenkin.

Enkä toivoa voi sinulle kuin vain hyvää!
Enkä koskaan voisi olla sinulle kuin vain se....... minkä vain me tiedämme.

Ja toivon, että pian jälleen nauramme, vietämme hetkiä toisinaan yhdessä - kahden.
- ilman että silti olisimme......  - niin kuin vain me sen tiedämme!
-----------------------------------------------------------------

Aamuinen pikku pakkanen, maa jäässä.... lumi narisi jalkojeni alla.
Kävelin hiljaa, mutta pää pystyssä, vakaasti eteenpäin.

Olin herännyt jo ennen "kukonlaulua" ja päätin, että sänkyyn en jää.
Tästä päivästä tulisi jotain, mitä voisi mielissään muistella!
Joten ylös ja ulos kävi miehen tie.

Kuljin pitkin katuja, katselin kuinka moni vaelsi kohti työpaikkaansa, kuka
autolla ja kuka jalkaisin ja olipa joku polkupyörälläkin.
Monien näin kulkevan kohti rautatieasemaakin ja näin laiturit täydet junia odottavia.


Jatkoin kulkua, hymyilin. Itsellä vapaapäivä.... ja mieli ehkä siksikin iloinen.
Kuljin ja katselin, kuinka kaikilla oli olevinaan kiire eteenpäin... kuin muurahaisilla.

Aikani kuljin, ihmisten katseita ja kasvoja katselin - ihmettelin...
- missä olivat hymyt, missä ilot, missä värit?

Kokeilinpa.... vastaan tuli muutama hyvänpäivän tuttu ja tervehdin.
"Vittuako siinä irvistelet!".... "Just joo, kivat vaan sulle!"
Olipa mukava tavata... oli tosiaan.
Ja sama trendi jatkui ja jatkui - ja taas sen tajusin:

Ei Suomalainen osaa olla onnellinen, jos töitä on ja asuntokin,
sekä terveyttä edes jotenkin... vain valittaa pitää ja kiroilla!
Junttikansaa ollaan, turha yrittää muuta - esittää sivistynyttä, kun ei vain olla!

Mutta silti jatkoin yhden miehen "sotaa" ja hymyilin tuonakin aamuna.
------------------------------------------------------------------------

Oli ilta, tuossa ravintolassa ei ollut vielä oikein ketään.
Sain siis kerrankin vain olla rauhassa ja nauttia olosta  - ja juomasta, jalosta.

Taustalla musiikki pauhasi ja jossain muutama äijä hieman kovempaan keskusteli,
mutta rauhassa sain olla, niin kovin rauhassa.

Vaan mitä näinkään tiskillä olevan? Millainen nainen!
Huokaisin syvään, hieman rinnasta nappasi, onpa kaunis - upean näköinen.
Huokaisin toisenkin kerran..... eihän tuollainen yksin voi olla, ei tietenkään
- ja jatkoin lehden lukemista juomaani siemaillen.

Jonkinajan kuluttua silmäkulmastani huomasin, joku istuutui viereiseen pöytään,
hieman arkaillen ja ympärilleen katsellen. Nostin päätäni ja näin hänen olevan tuo
nainen, ketä hetki sitten ihailin - tuo nainen tiskiltä....

Hymyilimme toisillemme ja hän näpytteli puhelintaan. Arvasin, että kaveria tai
miestään kaipaili ja lehteni lukemista jatkoin.

Aikaa kului, tovi ja toinen ja juomankin loppui. Ravintola oli yhä rauhallinen, muutamia
asiakkaita vain, joten päätin vielä toisenkin ottaa. Astelin tiskille ja tuo nainen oli
yllättäin vierelläni. Taas katsoimme hetken toisiamme ja tahattomasti katsoin taakseni,
ei - hänen pöydässään ei istunut ketään, vieläkään!
Tilasin juoman, hymyilin hänelle hieman ja siirryin takaisin pöytääni.

Hetken päästä kuulin, kun joku puhui minulle...
"Anteeksi, voinko tulla seuraan?" Se oli tuo niin kaunis nainen, juuri hän.
Suostuin ja hän istuutui vierelleni. "Näytät olevan paikan ainoa vähän asiallisempi
heppu ja en viihdy enää oikein yksin." Hän kertoi ja jatkoi, että ystävätär oli
joutunut jättämään tapaamisen väliin. Kiitin mielessäni tuota tuntematonta ystävätärtä
ja totesin jotain vastaukseksi.

Sisälläni velloi melkoinen jännitys, hieman hikoilutti ja koitin näyttää
mahdollisimman rennolta, vaan onnistuinko... huomasiko tuo kaunis nainen,
että minua jännitti? Minua, miestä ujoa....

Ilta eteni hyvässä seurassa, tarinaakin alkoi jo syntyä ja yllättäin hän nousi ja
nappasi minut ylös tuolilta... "Tämä on meidän kappale!" Hän sanoi ja veti
minut tanssiin, muutaman pöydän väliin..... nojautuen kehoani vasten.
Haistoin tuon pehmeän parfyymin ja tunsin hänen kätensä selässäni,
hieman vaeltavan...... ja tanssista tuli, hidas - tosi hidas!

Kappale loppui, hän kääntyi selin minuun ja veti minut itseään vasten....
kuulin vain hiljaisen kuiskauksen: "Mennäänkö?" ja vastasin vain - hymyillen...

--------------------------------------------------------------------------------

Koin hetkiä, joita en ollut saanut kokea aikoihin.
Sinä veit minut maailmaan aurinkoiseen, annoit sen mulle paistaa
kirkkaammin ja lämpimämmin kuin vuosiin.

Koin olevani onnellinen, kerrankin - moneen vuoteen!
Sinä veit minut valoon ja toit kasvoilleni ilon ja hymyin, annoit mulle
syyn nauttia jokaisesta päivästä, enemmän kuin vuosiin.

Koin olevani onnekas!

Halusin tehdä sinulle asioita,
halusin antaa sinulle myös valoa, iloa ja aurinkoa.
Halusin nähdä sinunkin loistavan, niin kuin sait minut loistamaan.

Hetken otitkin vastaan, mitä sydämeni antoi.
Hetken otitkin ja nautit, annoit silmiesi loistaa.... annoit naurusi raikaa.
Hetken.

Mutta vain yksi yö, yksi päivä ja yksi olematon hetki mielessäsi käänsi kaiken...
Vain hetki, mitä en edes huomannut - et sitä paljastanut.
Enkä varoittavia merkkejä kuullut, en nähnyt, en tiennyt.... en tiennyt,
että olit jo päättänyt vain kääntyä minua vastaan.

Et selittänyt, et vastannut. Et halunnut kertoa - miksi - vaan vaikenit, suljit itsesi.
Ja sanoilla, joita väliin sulta sain, vain sait aikaan sen, että sen
minkä sykkimään sait - nyt sen murskasit vain - sen pienen, mun sydämen.

Taistelin vastaan, yritin saada ymmärrystä ja yritin ymmärtää.
Vaan et selittänyt, et suostunut - et mihinkään. Luulit vain, että mitä mietit, oli
ainoastaan oikeaa, etkä ymmärtää voinut ollenkaan, että sydämeni vain halusi
- se vain halusi - saada sinut onnelliseksi edes hetkinä niinä, joina olit kanssani.

Olit jotain saanut minulta, olit silloin onnellinen ja jotain muistoksi itsellesi jätit.
Olit sanonut jotain, mitä usein toistellut olen mielessäni, mutta pelkään että
vain valehtelit - minulle, välittämättä.....
Ja mitä saanut olit, niistä mustia vain tullut on..... ikuisiksi ajoiksi, mustia.

 ---------------------------------------------------------------------------