Translate - Google kääntäjä

Näytetään tekstit, joissa on tunniste historia.. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste historia.. Näytä kaikki tekstit

lauantai 18. heinäkuuta 2026

Pieni lomailuhetki Gdanskissa - vinkkejä matkaa suunnitteleville.

 

PIENI TURISTIMATKA GDANSKIIN

Sisältää matkavinkkejä ja omakohtaisia kokemuksia.

Tuotesijoittelu on tahatonta….. ja mikään taho ei ole maksanut ”piilomainonnasta”.

Oletko miettinyt joskus, että voisit lähteä lomailemaan hetkeksi muuallekin, kuin esim. sinne

”miljoona kertaa” käytyyn Tallinnaan? Ottaako päähän lähiöpubin terassin vakionaamat?

Etkö taaskaan voittanut lotossa? Onko ollut edes kerran krapula viimeisen parin vuoden aikana?

Jos vastaat edes yhteen kohtaan kyllä, sinulle sopiva hetkellinen vapaa-ajanviettopaikka on Gdansk.

 

Tuo kaupunki, jos nyt joku sitä ei tiedä, sijaitsee Puolassa ja sinne matkustaminen on helppoa.

Vaihtoehtojahan on lentämisen ohella esim. laivalla Tallinnaan, sieltä sitten vaikka junalla eteenpäin tai omalla autolla. Mutta suositaanpa lentämistä nyt kuitenkin, eikä ajatella niitä

hiilijalanjälkiä. Niitä ajattelen enemmän sitten, kun edes puolet Intialaisista ja Pakistanilaisista

alkavat miettimään luontoarvoja, kuin me tässä maassa. 

Mutta asiaan! Gdanskiin pääsee niin Helsinki-Vantaalta, kuin myös Turusta. Kannattaa vertailla

lentojen hintoja matkustusajankohdan mukaan. Oma matkamme oli selkeästi edullisempi Turusta,

kuin mitä se samalla aikahaarukalla olisi ollut H:ki-Vantaalta lähdettäessä. Matka Turkuun omalla

autolla ja auto parkkiin, joka on maksullinen. Vaikka polttoainekulut ja parkkimaksun laski kuluihin mukaan, oli matka Turun suunnalta edullisempi. Lennoista vastaa Unkarilainen Wizzair ja

Boeing:in koneilla lennetään. Koneet ovat siistejä (ainakin niillä kerroilla, mitä olen noilla lentänyt) ja palvelu asiallista. Lento kestää n. 1.15t eli aika nopea ilmalento.

 

 

Puolassa aika on tunnin edellä meitä, se kannattaa muistaa! Matkapuhelin saattaa tuottaa tempun.

Lennolla tietty puhelin joko kiinni tai lentotilassa. Mutta Puolassa: Katso, että puhelin on

”roaming” tilassa, niin hakee (jos asetukset muuten kohdillaan) automaattisesti operaattorisi

yhteistyökumppanin liittymän. Puhelut, viestit ja data (x-määrään, riippuen liittymäsopimuksestasi)

eivät tuo lisähintaa puhelinlaskuusi. Jos puhelin ei yhdisty mihinkään paikalliseen operaattoriin, ota

yhteys oman operaattorisi asiakaspalveluun. Yleensä ongelma on 1-2min sisällä hoidettu.

 

Lentokentältä pääsee kaupunkiin joko bussilla, tai taksilla. Jatkossa myöskin lentokenttäjuna on eräs vaihtoehto, sillä kentälle avautuu uusi rautatieasema, joka on aivan terminaalin ulko-ovia

vastapäätä. Takseissa suosittelen käyttämään Neptun Taxia tai Halo Taxia. Ne ovat luotettavia

ja varmoja firmoja, joiden autot ovat siistejä ja hinnat sitä, mitä sanotaaan. Tietty sieltä löytyy myös

mm. Bolt ja useita yksityisiä taksiyrittäjiä – ja näitä viimeksi mainittuja kannattaa varoa, sillä

koskaan et tiedä, mikä se matkan lopullinen hinta on.

Matka esim. Neptun Taxilla, kun ennakkovaraa kyydin, lentokentältä hotelliin on 23€ ja en pidä

sitä pahana, sillä kuljettaja oli nimikyltin kanssa vastassa ja tavaroita ei tarvinnut juuri kanniskella.

Kyyti oli nopeaa ja vaivatonta. Maksu onnistuu kortilla tai käteisellä. Tuo 23€ on 99Zln.

 

Hotelleja on kaupungissa moneen lähtöön ja varmasti jokaisen kukkarolle, sekä vaatimustasolle

sopivia. Mitään ennakkovarausta ei välttämättä aina edes tarvitse maksaa, mutta jos hotellin on

maksanut ennen matkaa, niin varaus kannattaa olla vaikka s.postissa tallessa, josta sen voi kaivella.

Itse löysimme (jälleen kerran) hotellin edullisemmin suoraan hotellin omien sivujen kautta, kuin

mitä se olisi ollut joidenkin varauspalveluiden kautta tehtynä!

Aamiaiset ovat yleensä kelvollisia ja niillä on tarjolla ihan perussettiä, mitä yleensäkin hotellien

aamiaiset tarjoavat. Ei kannata pelätä, että saa jonkun vatsapöpön paikallisista eväistä!

Sitten on jo huonoa tuuria matkassa.                    



Gdanskin vanhakaupunki tarjoaa paljon nähtävää. Valtaosa elämästä tosin sijoittuu muutaman

kadun varrelle, joiden reunustat ovat täynnä ravintoloiden terasseja. Ravintoloiden ruokalistatkin

ovat jossain määrin jopa hieman toistensa kaltaisia, mutta kun tarpeeksi niitä käy läpi, niin onneksi

löytyy sitten vaihtoehtoja ja vaihteluita ruokiin. Muutama suositeltava ravintola:

Momo Kitchen, Hard Rock Cafe, Elephant Club, Delmonico Steakhouse ja Zielony Zakatek.

Näistä H.R. C ja Elephant Club sijaitsevat vanhaa kaupunkia halkovan ison kävelykadun varrella.

Momo Kitchen on yhdellä sivukadulla, mikä erkanee tuosta pääkävelykadusta.

Delmonico Steakhouse sijaitsee aavistuksen vanhan kaupungin sivulla, kun mennään kaupunkia

halkovan Motlawa joen toiselle puolelle. Pieni, muutaman kymmenen metrin kävelymatka ja

sitten koukkaus oikealla ja kas – Delmonico on edessäsi. Paikka, johon arvioisin, että 90%

turisteista ei osaa edes suunnistaa tai mennä. Ravintola on yksi koko Puolan parhaimmista, enkä

yhtään ihmettele. Zielony Zakatek taas sijaitsee Motlawa joen rannalla, vanhan kaupungin puolella,

mutta tuokin on niin ”sivussa” pääkulkureitiltä, että turisti joutuisi kävelemään 20m sivuun.

Oli mukavan rauhallista olla lähes tyhjällä terassilla ja nauttia hyvästä ruuasta kauniissa säässä.

 

Yksi harmittava asia tosin on rantautunut jenkkilästä Puolaan, tai ainakin varmaanki isompiin

turistipaikkoihin: Ravintoloissa valtaosassa laskuun lisätään automaattisesti palvelumaksu, eli tippi!

Siihen ei juuri pääse vaikuttamaan. Tosin joissakin paikoissa onneksi kysytään, että haluammeko

jättää tippiä vaiko emme. Mutta, koska palvelu on oikeasti vilpittömän aitoa ja hyvää kauttaaltaan

Puolassa, niin kyllä me aina hieman tippasimme.

Mutta, on ravintoloiden ohella paljon muutakin: Upeita kirkkoja, joiden näkeminen pysäyttää!

Jos jokin näistä on avoinna – kannattaa käydä ja ihastella. Uskomattomia paikkoja.

Lisäksi vanhan kaupungin alueelta löytyy mm. vahakabinetti ja vankilatorni, jotka ovat myöskin

käymisen arvoisia paikkoja.

 

Tietty sitä ostoksiakin on tehtävä! Aivan vanhankaupungin reunalla, ison valtatien kupeessa,

sijaitsee uusi ja moderni kauppakeskus, jonka tarjonta jättää monet suomalaiset ”virkaveljensä”

komeasti taakseen! Lisäksi suhteellisen lähellä kauppahallia (nyt remontissa) on myöskin pienempi,

mutta mukava, kauppakeskus Madisson.  Nämä kaikki ovat helposti muutamien minuuttien kävelymatkojen päässä toisistaan. Ja ehdottomasti suosittelen: Liikkukaa myöskin pienemmillä

kaduilla, sillä koskaan ei voi tietää, mitä mukavaa tulee vastaan – kuten itsekin taas huomasimme.

Hieman kauempana kaupungista, muutamien kilometrien päässä, on iso Gallerija Baltica niminen

”ostoshelvetti”, jos joku noista ostoskeskuksista niin ajattelee. Kolme kerrosta liikkeitä ja iso

ravintolamaailma (mm. KFC) tarjoavat varmasti paikkoja, joissa voi ohentaa lompakkoaan.

 

Jos lähtee kaupungin ytimestä kauemmaksi, suosittelen selvittämään raitiovaunujen liikkeet.

Rautatieasema on hyvä keskuspaikka, josta liikkua hieman joka suuntaan. Yhden kerran lippu maksaa vain 4,80Zln eli ei oikein mitään, kun 1€ = n. 4,30Zlz.

Raitiovaunut ovat siistejä, moderneja ja niitä kulkee kymmenellä eri reitillä ympäri ”kylää”.

 

Yksi ostoksille otollinen paikka on myöskin Designer Outlet ostoskylä. Se sijaitsee selkeästi

kaupungin ulkopuolella ja sinne on mentävä taksilla – ja tuolla taksit muuten paahtavat sitten

satasta lähes aina, kuin mahdollista! Designer Outlet on paikka, jossa on useita luksusmerkkejä

ja tietty myös ”tavisosastoakin” tarjolla ja kun pitää silmänsä auki, tekee loistavia löytöjä.

 

Mitä muuta hintatasosta: No tupakka on tietty yksi, mitä monet miettivät. Yksi tupakka-aski

keskimäärin maksaa 5.30-6,50€. Olutta, kun en juo niin niiden hintoja ei tullut pahemmin katsottua. Parissa pubissa oli tosin tarjouksia, että 2 tuoppia 36Zln niin voitte laskea itse, mitä se on euroissa.

Vaatekaupoissa, näin heinäkuun puolivälissä, oli kovat alennusmyynnit käynnissä.

Yleinen katukuva on siisti, huomattavasti siistimpi kuin kotimaassa! Eikä pahasti edes kännisiä

örisijöitä pyörinyt vastaan. No, muutamia tietty, mutta lukumäärällisesti huomattavasti

vähemmän, mitä kesäisin tulee suomessa vastaan päivittäin.

Suomalaiset tosin yleensä tunnisti vaatetuksesta, eikä aina kovin mairittelevasti.

Mikä ihme siinä on, että pitää se resuisin t-paita ja ne paskasimmat farkut vetää ylle, kun ollaan

reissussa? Nippa-nappa tajuan kotikulmilla, mutta en kun ollaan maailmalla.

Myöskin suomalaisten juomatavat ovat monille paikallisille tuttuja! Se, kun itse otimme

”sivistyneesti” vain muutaman, meitä katsottiin hieman hämmentyneinä:

”Ettekö te olekaan suomesta?” Ja juomatavoista sain keskustella jopa yhden kaupan

kassajonossa erään nuoren paikallisen neitokaisen kanssa, ei onneksi puolaksi vaan hän sujuvalla

lontoolla ja minä rallienglannilla…

 

Yökerhojakin muuten on ja monet niistä ovatkin auki pitkälle aamuun. Niissä kannattaa sitten

käyttäytyä hieman eritavalla, kuin omassa lähiöpubissa kaljapäissään, sillä ne ”gorillat” joita

näiden ovilla oli ottamassa asiakkaita vastaan, olivat muutamaa kaliiperia karjumman näköisiä

hemmoja, mitä on viime vuosina tullut suomessa nähtyä.

 

Kaikkinensa: Rohkeasti matkaan. Gdansk on vielä paikka, mikä ei ole aivan täysin turistien

pilaama paikka, vaikka näin turistiaikaan kielien sekamelska olikin melkoinen.

Ja muuten: Koko reissun aikana näimme peräti 3 tummaihoista, mikä jopa hämmästytti meitä!

Nämäkin olivat turisteja. Jos joku ottaa tuon rasistisena kommenttina, ehkä se kertoo enempi

lukijan omasta pääkopan elämästä, kuin minusta.

Joten, vaihtelua reissuihin – kannattaa miettiä oikeasti, josko jättäisi väliin sen ainaisen

Tallinnan ja käykin kokemassa hieman eläväisemmässä paikassa maailman menoa.

Paikalliset ihmiset ovat todella avuliaita ja ystävällisiä, sekä huumorintajuista väkeä. Ette kadu!

torstai 26. joulukuuta 2019

Uusi vuosi vai vanhan kertausta?

Hei vain - kaikille tasapuolisesti.
Joulu on osittain vietetty ja kohta vaihtuu vuosi.
Mutta missä merkeissä? Jossakin päin maailmaa soditaan, jossakin nähdään nälkää,
jossakin kärsitään luonnonkatastrofeista jne.
- Nämä asiat eivät tule muuttumaan edes vuonna 2020, vaikka mitä tekisimme!

Mutta pysytään hieman pienemmissä ympyröissä.... tavallaan.
Mitä se seuraava vuosi tuo tullessaan? Moni tehnee jälleen uudenvuoden lupauksia,
mitkä kuitenkin tulee valtaosin rikottua yllättävänkin nopeasti. No jotkut saattavat
uhma- ja jääräpäissään pitääkin lupauksestaan kiinni, vaikka se olisi kuinka typerä tahansa.
Itse en varsinaisesti ryhdy lupaamaan mitään, koska.... - niin koskaan ei voi tietää, mitä
eteen tulee ja jos tuleekin tilanne, mikä vaatii lupauksen rikkomista, niin ei sekään
kovin mukavalta välttämättä tuntuisi.

Mutta mitä ensivuonna sitten tulee tapahtumaan:
No Suomalaiset kun ovat menestyshullua kansaa, niin erilaisten urheilulajien
edustajien edesottamuksia seurataan silmä kovana ja jos menestystä tulee, niin silloin kyllä
se kyseinen onnistunut kilpailija on "meidän jätkä" tai "sisukas Suomalainen nainen" jne.
Mutta jos ei ole palkintosijoilla tai aivan niiden tuntumassa, niin valtaosa suomalaisista
ei tuloksia noteeraa ollenkaan, vaikka kilpailija olisi tehnyt oman ennätyksensä ja
juurikin kauden kovimmassa kilpailussa!

Monen penkkiurheilijan katset kääntyvät 2020 jalkapallon EM-kisoihin ja nyt jo olen
törmännyt ns. "wannabe"-faneihin, jotka fanittavat jotain lajia silloin kun on kyseisen
lajin arvokisat, vaikka itse lajista tietävät yhtäpaljon, kuin minä esim. ydinfysiikasta tai
avaruusteknologiasta! Tällaisia faneja löytyy yllättävän paljon mm. jääkiekon ja F1:n parista
tässä maassa ja varmaankin tuon jalkapallon EM-kisapaikan myötä myös siihen lajiin
heitä eksyy..... Tai heitä jo on, nimittäin jos "fanittaja" ei todellakaan tiedä, miksi
jalkapallossa ei kenttäpelaajia voi vaihtaa kuin jääkiekossa - ja silti "fanittaa" lajia, niin....
- no jätän sanomatta, mitä ajattelen.

Mutta jalkapalloon ja EM-kisat 2020. Suomi mukana, onnittelut siitä.
Kolme kovaa alkukarsintapeliä edessä ja toivon, että 1 voitto, 1 tasuri ennen viimeistä Belgia
peliä, niin voisi olla jo jatkopaikka käsissä. Mutta pahaa pelkään, että kyyti on kylmää ja
1 tasuri voi olla tosiasia kisoista. Jännitetään ja katsotaan, kuinka käy.

F1 ei tarjoa seuraavalla kaudella Bottaksen osalta sitä himoituinta titteliä, vaikka yritystä on.
Muutama kova kisa, mutta sitten taas se ehkä tietynlainen pehmeys välillä.... ja
MM-sarjassa saa olla onnekas, jos kolmanneksi yltää! Hamilton, Leclerc ja Verstappen ovat
kolme hurjaa, Vettel väläyttelee, mutta ed. kauden takaiskut eivät ota loppuakseen.
Sen sijaan alkukaudesta pienissä ongelmissa oleva Alfa Romeo saa juonen päästä kiinni
kevään ja kesän taitteessa ja Kimi tulee yllättämään monet. Jatkaa vielä ainakin 2021.

Vuoden urheilijaksi tullaan valitsemaan muuten Teemu Pukki!

Muuten kotimaassa menee "hyvin", eli vaikka hallitus ja päättäjät vääntävät asioita niin
pahasti solmuun, että ei edes Gordionin miekalla niitä avattaisi, niin kukaan ei joudu
tilille sanomisistaan ja kansa vain puristaa kättä nyrkkiin taskuissaan, eikä kukaan
uskalla tehdä mitään..... edelleenkään. Se herran pelko on istutettu niin syvään tähän kansaan!
Poliittiset gallupit huutavat viikosta toiseen, että hallituspuolueilla on vaikeaa ja
perustussuomalaisten kannatus on kova. No gallupit ovat galluppeja ja olen aina sanonut, että
vasta uurnilla nähdään, mikä puolue osaa imeä äänestäjät vaalipäivinä äänestyskoppeihin!

Mutta yleisesti ottaen elämä ei juurikaan muutu vuoden vaihteessa.
Kaikki aina toivottavat hyvää uuttavuotta, tietenkin toivoen erilaisia onnenpotkuja
vuoden aikaa, eikä varsinaisia potkuja. No yt-neuvotteluja tulee uutisiin aina tasaisin
väliajoin, eli ei mitään uutta silläkään rintamalla.

Muta viihteen rintamalla voi olla kuitenkin jotain uutta: Suomi pärjää kohtalaisesti Euroviisuissa,
tosin aivan finaaliin ei päästä ja tällä kertaa jopa Ruotsi missaa finaalin! Skandaali suorastaan.
Muutama viihteen pitkäaikainen tähti (musiikki - teatteri - elokuvat) siirtyy taivaallisille
esiintymisareenoille ja jokusen muistolle tulee tietenkin konserttia tms. - eikä vain Suomessa,
vaan myös maailmalla. Muutama pikku skandaalikin kohahduttaa musiikkibisneksessä, kuten
yleensäkin, maailmaa - mutta kohut laimenevat aika nopeasti uusien uutisten tieltä.

Koko Suomeen saadaan kunnon talvea tuolla tammi-helmikuun taitteen tienoilla ja taas on
pk-seudulla ongelmia monilla, kun pitää ajaa hullunkiilto silmissä huonosti putsatulla autolla
edellä ajavan takapuskurissa ja sitten rytisee ja sitä rytinää kuuluu muutaman kerran
yllättävän usein. Eli vika on valtaosin edelleen siellä ratin ja penkin välissä!

Mediapuolelta sen verran, että keväällä pk-seudulla monia radiokuuntelijoita ilahduttaa
jälleen eräs paikallisradio monipuolisemmalla ohjelmalla, mitä moni asema pystyy edes
yhteensä lähettämään! Ja kuuntelijat kilvan kiittävät.

Mutta miksi on niin, että me ihmiset emme oikeasti voisi yrittää tehdä seuraavasta vuodesta
parempaa monilla eri tavoilla? Ollaanko me nykyään niin kylmiä ja itsekeskeisiä pääosin, että
vain "minä-minä-minä" on se, millä mennään eteenpäin? Yhteistyötä ja hieman sieltä omasta
"kuplasta" ulostuloa (koskee myös itseäni) tekisi kaikille hyvää. Asioita voi ja kannataisi ajatella
hieman laajemmalla perspektiivillä, kuin miten normaalisti maailmaa katselee!

Niin ja hei, palataanpa urheiluun: Tokio 2020, kesäolympialaiset. Kaupunki päihitti valintakisassa
selkeästi Istanbulin - ja omasta mielestäni hyvä näin. Sinne lähtee joukko kotimaisiakin
urhelijoita ja aivan älytön määrä "herroja". Valmentajat, huoltajat, ym. henkilöt ovat todella
tärkeitä ja heille pitääkin paikka olla joukkueessa, mutta sitten nämä toimistoissaan istuvat
henkilöt, heitä on aivan liikaa matkassa. Muutamia pois porukasta ja säästyneillä rahoilla
tuettaisiin muutaman nuoren tulevaisuuden toivon harjoitteluja!
Vaan kuinka käy kisoissa:
Satu Mäkelä-Nummela yltää naisten trapissa pistesijalle, hyvä juttu.
Purjehduksessa Tuula Tenkanen radial-luokassa saattaa napata mitalin.
Matti Mattson tekee 200m rintauinnissa SE:tä sivuavan tuloksen, mutta ei finaaliin.
Topi Rantanen tekee elämänsä juoksun 3000m esteissä ja yltää finaaliin.
Mitä muuta siellä tapahtuu, no katsotaan kesällä... (ja hei, en lukenut tuloksia huomisen lehdestä).

Sitten kotimaan elämään.....
Loppuvuodesta 2019 media piti melkoista elämää Al-Holin pakolaisleirillä olevien
Suomalaisten lapsien tänne tuomisesta ja mahdollisesti myös heidän äitienkin tuomisesta Suomeen.
Kansa nousi jyrkästi kahteen leiriin. Yllättäin alkuvuodesta aiheesta ei paljoa puhuta ja
jossain vaiheessa keväällä monille selviää, että sieltä on sittenkin tuotu jo enemmän tänne
väkeä, kuin mitä ollaan uutisissa kerrottu. Miten kansa reagoi? Jaa-a, katsotaan....
Moni kokee selkeästi vääristyneenä sen, että sellaiset jotka eivät ole täällä syntyneet, tuodaan
tänne ja heille tarjotaan hoidot, kodit ym. vaikka samaan aikaan tässä maassa on paljon lapsia,
jotka tarvitsisivat erinäisistä syistä erilaista apua ja hoitoa, mutta sitä ei heille sitä suoda.
Asia on vaikea - ajattelee sitä miten tahansa.

Mitä omaan elämääni vuosi 2020 tuo?
En uskalla sen kohdalta ennustaa, koska olen huomannut ennenkin että jos alan omaa
elämääni liikaa suunnittelemaan tai miettimään, niin moni asia menee päin mäntyä
(kauniisti ilmaistuna), jotenka on parempi tyytä toteamaan, että jos näin mennään, mitä
nyt on, niin mikäs tässä. On huonomminkin mennyt - tunnustan.
No sen verran voinen sanoa, että vieläkään en ala tupakoimaan.

Mutta eletään nyt tämä 2019 nätisti loppuun ja toivotaan, että tuo kohta kiihtyvä väittely
siitä, että onko rakettien ampuninen järkevää vai ei, ei löisi yli missään vaan eri kantoja
kannattavat ihmiset voisivat järkevästi keskustella omista kannoistaan ja mielipiteistään
toisten kanssa. Tiedän monia, jotka itse pelkäävät paukkujen meteliä ja sysäävät sitten
syyn koiriensa niskaan, että "kun meidän fifi ei kestä..." vaikka itse tärisevät.
Tietty on koiria, jotka eivät paukkuja todellakaan siedä, tiedän niitäkin. Mutta tässäkin
asiassa, kuten monissa muissakin - aiheesta riippumatta - oma mielipiteeni on, että
otetaan esimerkkinä 100:n hengen ryhmä, josta 10 vaatii että "asiaa x" ei saa tehdä, niin
miksi 90 henkeä joutuu sitten tottelemaan näitä kymmentä?
Joku sanoo, että se on demokratiaa, no tietyissä asioissa varmasti, mutta joissakin
vain törkeää oman ideologiansa pakkosyöttöä tms.
Joo provosoiva kannannotto, tiedän!
Mutta palataan rakettien ampumiseen: Olen nähnyt kyllä näitäkin tapauksia, että koira on
alkuun hieman säikkynyt paukkuja, mutta isäntäväki on osannut hienosti kouluttaa ja
rauhoittaa koiraa, niin sittemmin ei ongelmia ole ollut! Jos kaikki ampuisivat valveutuneesti
ja järjellä silloin kun lupa on ja sellaisilla paikoilla, missä se mahdollisimman vähän
aiheuttaa vaaraa kenellekään, niin mielestäni rakettien ampuminen ei ole huono tapa
juhlistaa vuoden vaihtumista. Kaikki, ketkä ilotulitteiden kanssa lähtevät liikkeelle,
saisivat muistaa sen, että alkoholi ei ole hyvä ystävä niissä leikeissä.
Valitettavasti tapaturma-asemille muutama epäonninen taas vuodenvaihteessa "pääsee".

No mitä vielä keksisi....
Sen verran tässä on välillä tullut naurettua erilaisille trendeille viime vuosikymmeninä, että
en voi kuin vain huvittuneena odottaa, että mikä vanha trendi jostain muutamien
vuosikymmenten takaa tulee uudelleen markkinoille pienellä päivityksellä ja teinit
ovat myytyä, kun kuvittelevat sen olevan niin upeaa ja coolia!
Siinä taas monen pissiksen ja jonnen naamat venyvät, kun mummot ja vaarit kaivavat
jostain kapiokirstujen pohjilta jotain vanhoja aarteitaan esille ja kas.... nehän ovat ihan
samanlaisia, kuin mitä "trendipellet" (sellaiset, jotka yrittävät olla enemmän kuin ovat ja
liikkuvat ihan missä hepeneissä ja asuissa vain, jos se on ollut yhdenkin tubettajan tai
vaikka vain b-luokan tosi-tv -tähden yllä) kantavat yllänsä.

Eli vuosi 2020, ei mitään uutta auringon alla!
USA:ssakin valkoisen talon "pyöröovi" rullaa muutaman kerran ja Trumpille käynee
itselleen heikosti, kaiken päälle saattaa napsahtaa vielä avioero....
Itärajan takana Putin ei vallasta päästä irti ja vaikka seuraaviin presidentinvaaleihin on
vielä aikaa, hän pitää kyllä huolen, että varteenotettavia vastaehdokkaita on nihkeästi.
Öljyn hinta kallistuu pari kertaa vuoden aikana rajusti, yleensä jonkin selkkauksen takia
ja kesällä tietenkin, kun alkaa Yhdysvaltalaisten kesälomakausi.
Suomi saa pieniä moitteita EU:lta ilmastotavoitteistaan, vaikka ne ovat kiristetty
tiukemmaksi kuin mitä monissa muissa EU maissa, samaan aikaan Intia ja Kiina tupruttavat
taivaalle enemmän ja enemmän epämiellyttäviä päästöjä, mutta kukaan ei korvaansa
lotkauta, koska iso raha puhuu......ja sillä saadaa ummistettua silmät!

Eli moni uutinen ensivuonna on pääosin sellaisia, joihin voisi vain päivittää päivämäärän.
Tosin tuleehan niitä yllättäviä tapahtumiakin - ja kaikki eivät ole aina niin positiivisia.
Tosin toivotaan, että 2020 olisi iloisten yllätysten vuosi koko maailmassa!

(26.12.2019 - ugh, olen puhunut)
---------------------------------------------------------------------------------

























keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Mikä ystävänpäivä?

No niin, taas olisi käsillä "Ystävänpäivä", jota hehkutetaan vähän joka paikassa tavalla jos toisellakin.
Ei - en ole kyyninen, en ole katkera, en ärtynyt.... -vaikka ehkä kuulostankin siltä.
En vain valitettavasti ymmärrä (enkä halua ymmärtää), että miksi 1 - siis YKSI - päivä olisi
se, jolloinka pitää muistaa ystäviä! Minulle ystävät ovat olemassa 365pvm/vuodessa, piste.

Alkujaanhan on kyse Pyhän Valentinuksen juhlasta, mistä koko ystävänpäivä on vuosisatojen
aikana muodostunut markkinavoimien masinoimaksi "IhQ Jee" bling-blingiä ja sydämiä täynnä
olevaksi päiväksi ympäri maailman. Meille tuo tapa alkoi rantautua 1980-luvun lopulla.

Mutta se siitä. Minulle ystävät ovat olemassa koko vuoden ja heitä kyllä muistan muulloin
mieluummin, kuin nyt vain tänä "ennaltamäärättynä" päivänä. Ei, en halua keneltäkään viedä sitä
iloa ja riemua, että nyt voi lähetellä sydämiä ystäville, antaa omalle kullalle jotain kivaa jne.

Mutta millä mittarilla mitataan ja katsotaan, millainen ihminen on sitten ystävä?
Jokainen tekee varmasti omassa sydämessään ne omat arvionsa ihmisistä, jotka tuntee.
Jollekin ystävä voi olla vaikka se kasvotuttu, jonka kanssa voi heittää pari sanaa säästä
ja joku toinen taas hyväksyy ystäväkseen ihmisen vasta sitten, kun on todella tutustunut
häneen. Itse kuulun tuohon jälkimmäiseen joukkoon. Ystävilleni olen lojaali, kavereitakaan
en tietenkään petä. Ystävälle voi puhua asiat niin, kuin ne ovat - kiertelemättä.
Joskus ystävä ärsyttää ja tekisi nuijia tätä päähän.... mutta silti ystävyys kestää,
kivikot ja karikot. On joskus jopa tutkittu, että hyvät ystävyydet ovat kestävämpiä, kuin
parisuhteet - ainakin nykyisessä hektisessä elämänmenossa.

Sitten ystävyyden hajoamisesta:
Ei sekään ole tavatonta. Ainakin itse voin sanoa omakohtaisesti, että en helposti käännä
toiselle selkää, mutta kun sen käännän - se selkäpuoli on sitten tiiviisti toista kohden.
Miten näin voi käydä? No esimerkiksi luottamuksen pettäminen!
Sanot yhtä, toimit toisin ja sitten valehtelet päin naamaa, että et ole tehnyt jotain
- mistä kuitenkin on faktaa ja tietoa jo useammalta taholta.
Yksi, mikä myös hajoittaa ystävyyksiä, on kahdenkeskisten asioiden julistaminen yleisesti.
Sanonta sanoo: "Kuka tarvitsee vihollisia, kun on tuollaisia ystäviä?"

https://www.youtube.com/watch?v=_UveXP9lu4o

Toivon, etten oikeasti nyt pahoittanut kenenkään mieltä!
Tietenkin ystävänpäivää saa juhlia - ei siinä mitään pahaa ole.
Toivoisin vain teidän muistavan, että eivät ne todelliset ystävät katoa mihinkään
seuraavana päivänä tai sitä seuraavana, eivätkä viikon päästä jne.
Ehkäpä ystävä olisi enempi jopa otettu siitä, että huomioit hänet yllättäin
ihan muuna päivänä, kuin 14.2. - vaikka olisitkin jo jollain tapaa häntä
muistanut kyseisenä ajankohtana.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Tulit luokseni..... tervehtien.
Olit, kuin olit ollut ennenkin.
Katselit minua - katsahdin sinua.
Jotain vain puuttui.... siitä välistämme uupui!

Emme puhuneet, emme jutelleet.
Istuimme kumpikin hiljaa, osin omissa ajatuksissamme.
Olit siinä, sinut kyllä tunsin....
- mutta jotenkin olit silti vieras.
Et enää se jokin.... - kuten vielä hiljan.

Vaan miksi? Niin, miksi?
Mietit varmaam mielessäsi....
- mutta mitään et tehnyt kysyäksesi, mitään sanoaksesi.
Vaan... - poistuit.
Lopullisestiko?
Kokonaan?
Kukaan ei tiedä, et ehkä sinäkään.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - 

Aurinkoinen ilme kasvoillani, lämpö sydämessäni....
silmäni loistivat, säihkyivät ja säteilivät.
Olin onnellinen!

Olin tavannut sinut, ystäväni, pitkästä aikaa.
Olimme jutelleet, nauraneet, iloinneet.... halanneet...
- ja tuntui kuin aika olisi vienyt meidät aikaan menneeseen,
aikaan yhteiseen - jolloin olimme yhdessä enemmän - enemmän kun nykyään.

Aika tuntui pysähtyvän, olimme vain me:
Kaksi hyvää ystävää ja kaikki meidän "jutut"....
Sait minut nauramaan, sain sinut nauramaan...
- nauroimme toisillemme!
Ja taas sen tajusimme: Ystävyyttä ei voi ostaa,
sitä ei voi lahjoa - se tulee sydämestä.
tunteena aitona ja puhtaana!

KAIKILLE YSTÄVILLENI: Jokainen teistä on minulle tärkeä ja oma ihana itsensä!

https://www.youtube.com/watch?v=S4R8HTIgHUU


-----------------------------------------------------------------------------


















maanantai 16. lokakuuta 2017

Sataa ja paistaa.... sitä normaalia syysilmaa siis.

No näinhän se menee, ilmojen suhteen!
Välillä on märkää oikein huolella ja toisinaan taas on todella kaunista, aurinko paistaa
ja ilma on raikasta,  virkistävää. Kyllä syksyssä on paljon hyviä puoliakin!
Harmi vain, että niin moni ajattelee syksyn olevan vain märkää ja sateista, pimeää ja
synkkää - eivät vain halua tai osaa katsoa ympärilleen kunnolla.
Mutta tästä ei aleta saarnaa tekemään...... siihen ei ole syytä.

Miten sitten muuten menee? Vastaan itse itselleni: Olosuhteisiin nähden hyvin!
Jos (kun) joku alkaa miettimään, että mitä tarkoitan tuolla - kannattaa ehkä "tutustua" minuun
jos ei muuta, niin sitten tekstieni kautta rivien välistä.
------------------------------------------------------------------------------------

Sä olit eilinen, sä olit ajassa menneessä.... sä olit siellä missä olin ollut itsekin.
Sä olit eilinen, sä olit ajassa eletyssä... sä olit sieltä, mihin en enää palaisi.
Sä olit eilinen!
Sä olit eilinen!
Sä jäät ikuisesti: Eiliseksi.

Eilinen oli eilen, tulevaisuus alkoi tänään.
Sen mä päätin heti, kun näin sut - tapasin eilisen!
Eilinen oli eilen, menneisyys mennyttä....
- todellisuus ja elämä, se syntyi tänään!

Sä olit eilinen, sä olit ajassa menneessä!
Sä olit eilinen, sä olit ajassa hävinneessä.
Mutta vaikka muille sä olit eilinen,
olit itsellesi vain se.... missä olet edelleenkin:
Eilinen, eilinen - vain eilinen.

Siksi en huutoasi kuule, en enää kosketustasi tunne...
- siirtynyt jo olen, eteenpäin, valoon ja aurinkoon,
pois pimeydestä menneestä - eilisestä synkästä!

- - -     - - -    - - -    - - -    - - -    - - -    - - -    - - -    - - -    - - -  


Olen yksi hiukkanen vain!
Yksi pieni hiukkanen - pölyäkin pienempi...
- tässä avaruudessa suuressa.

Olen yksi hiukkanen vain!
Yksi pieni hiukkanen......
Enkä suuremmaksi pääse, vaikka kuinka kasvaisin...
- tässä  avaruudessa suuressa.

Luulin pitkään, uskoin harhaan:
- olisin maailman valtiaisiin kuuluva, olisin ihminen voimakkain!
Luulin pitkään ja kuvittelin, vaan viimein mieleni avasin...
suuremmaksi maailman ymmärsin!
Olen vain pieni hiukkanen - vain yksi pieni hiukkanen.....

Nostan katseen kohti taivasta, avaruuteen tähyän.
Katselen kaukaisia tähtiä, hetken mielessäni arvailen.
Katsooko tuolta jostain joku, samoin aatoksin tänne?
Miettiikö ehkä myös kaukana toinen, onko hän millainen?

Kunnes sen tajuaa:
"Olen vain pieni hiukkanen - vain yksi pieni hiukkanen..."

Silti luulemme olevamme suuria ja mahtavia, kaiken osaavia
ja kaiken voittavia.... vaikka jokainen meistä, kuten minäkin,
on vain pieni hiukkanen..... suuressa maailmassa!
- - -     - - -     - - -      - - -     - - -     - - -      - - -      - - -     - - -     - - -

Taas painoit pääsi tyynyyn, pehmeään ja lämpimään.
Silmäsi kiinni laitoit, nukahdit hymy huulillasi.
Hetken sinua katselin, vierellesi astelin ja varovasti
- untasi häiritsemättä -
sua poskellesi suutelin!

Taas kesken unesi, tuon suukon sinä tunnistit.
Hymy pieni leveni, hetkellisesti kasvoillasi.... unessasikin tiesit:
Olet minulle tärkeä - enkä ole koskaan pois luotasi!

Istahdan vierellesi, hiuksiasi sivelen hiljaa
- kuunnellen rauhaisaa hengitystäsi.
Tiedän, että sinun on hyvä olla - ja tiedät, että siinä aina olen.
Katselen sinua, hymyilen: Olet kaunis myös nukkuessasi, kuten aina!

Kuiskaan hiljaa: "Hyvää yötä kultaseni" - tietäen;
Kuulet sen, keskellä kauniiden unien.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Tuuli syksyinen keinutti miestä kulkevaa, piiskasi kevyttä sadetta vasten kasvoja.
Ähkäisin ja puhisin.... vasten tuulta taivalsin.
Sade kasteli hiuksia ja kirosin: "Miksi taas sen unohdin? No sateenvarjon tietenkin!"

Vaan auttanut ei, mentävä oli, matka jatkui ja askeleet nopeutuivat....
mutta tuuli armoton ei hellittänyt ei, sadekaan laantunut myöskään tietenkään ei.
Ei ei - ei niin - ei!
Ja minä, mies märkänä - sain tässä säässä kävellä....

Matka eteni, vaan lyhentyä tahtonut ei!
Siltä se ainakin vaikutti, kun ilma miestä kasteli.

Heitti tuuli kasvoille lehtiä, puusta pudonneita ja märkiä!
Hieman kiroan, ne pois pyyhkäisen... lähes juosten etenen....
Astun lammikkoon, kenkäni kastelen - sadattelen...
- ja tuntuu siltä, kuin tuuli nauraisi mulle!

Kateellisena katselen heitä, noita toisia.... kulkijoita!
Kaikilla se on, kaikillapa niin... tuo kapistus pieni, mutta nyt
- ah niin ihana, voi niin mukava: No sateenvarjo tietenkin!

Astelen itselleni noituen, märkänä ja ärisevänä.
Kengät vettä imeneinä, naama tuulessa piiskattuna....
Takki kosteutta saaneena... muusta puhumattakaan!
Tätä se taas oli, tätä se niin taas oli
- kun kotona vielä kuvitteni:
Ei siellä ulkona mikään paha keli olisi...
sateelta pahalta meikä säästyisi!
Mutta ei, ei ja vielä kerran ei......
Näin se sitten jälleen meni:
Sää minusta voiton otti.

Ja kaiken kurjuuden olisi pelastanut pelkästään se:
No se, juuri se - sateenvarjo tietenkin!

https://www.youtube.com/watch?v=zl4xRuwUh-4

---------------------------------       ---------------------------    





















keskiviikko 11. helmikuuta 2015

The end

Pahoittelen!
Tietyistä syistä, joita en voi selittää, on hetkisen kirjoittaminen jäissä.
En pysty enkä kykene..... "kiitos" on ainoa sana jonnekin..... jollekin tai ...

Toivon, että pääsisin palaamaan kirjoittelun ääreen jossain vaiheessa.

 -------------------------------------------------------------------------------------
                            Sydämeni kestää paljon, mutta ei sitä että sitä käytetään väärin.

 -------------------------------------------------------------------------------------

Mieleni myrskyää, sielu velloo rauhattomana sydämen tuskissa.
Valittaa keho, värisee.... ei kestä miehen mieli - se särkyy....

Yritän rauhoittua, mieleni saada tyyntymään,
vaan mitä tehdä kun päälle kaatuu.... hiljaa, mutta varmasti, kaikki kaatuu...
Ja avunhuudot takertuvat kurkkuun kuivaan.

Ahdistaa.

Aivoissani myrskyää, tunteiden kirjo kourii mieltäni lyöden
salaman lailla takaraivooni, vieden tunteistani pois sen ainoan.....
- ainoan asian, mitä yritin vaalia ja suojella!

Sattuu.

Toivoa silti en haluaisi heittää, yritän kuvitella ja haaveilla....
että sittenkin jossain olisi, jotain - juuri minulle.
Toivon sitä, toivon niin että tärisen - olisipa se lähellä - käsissäni, edes hetken!

Murskattuna jään vain odottamaan seuraavaa iskua,
haavoitettuna ja väsyneenä tähän..... missä olen, mihin minut jätit....
Toivoen, että ottaisitkin ja sitoisit haavat sielustani, ruhjeet rinnastani,
olemalla sittenkin siinä.....  aina, edes hetken.

---------------------------------------------------------------------------------

Minut saatiin uskomaan, hetkellisesti tuntemaan
- maailmassa on minullekin kaunista.
Leijuin tovin, hetken jossain... pilvissä valkoisissa, tuulien tanssittavana.

Vaan....

Saapui totuus, synkkänä ja mustana!
Luokseni hiipien ilmestyi, hymyttä vasten kasvojani sen sanoi...
"- ei, ei sinulle - ei..., et saa kuin hetkiä vain - et onnea kestävää!"

Vaan....

 "Kohtalosi on, olet onnessa olematon!"
Sanat kylmät sattuivat, rintaani tarttuivat.... kurkun ympärille kuin köysi kietoutui....


Olin tyhjä, olin jätetty... olin..... - en kai ollut mitään.
Vain kaulan ympärillä kuin köysi olisi ollut, oli ainoa mitä tunsin.... - ahdisti!

Silti jossain sydämessä pieni liekki toivoi, auttaisipa joku....
--------------------------------------------------------------------------------




































lauantai 24. tammikuuta 2015

Mitä sitä tekisi - yöllä...

No niin, tietenkin jotkut hieman villimmän mielikuvituksen omaavat saattavat ajatella otsikosta
tietenkin ihan mitä sattuu, mutta koska meikäläinen on kuitenkin - ainakin joskus - hieman ujohko, niin ei nyt ei ajatella mitään levottomia. Tämä on kuitenkin "perheohjelma!"

Niin, katselin kelloa ja huomasin sen olevan 01. ja rapiat. Perjantai meni sitten erilaisten asioiden säätämisessä ja hieman muutama juttu kalvoi mieltä, niin piti päästää höyryjä ulos ja
mikäs se... ensin aloin kokkailemaan, tai no tein vain makaronilaatikkoa tuossa hetki sitten ja
sitten pientä sisustamista. Onneksi en rymynnyt samaan malliin, kuin hiljattain eräs naapuri joskus kolmen aikaan yöllä.... mutta ne äänet sopivat paremmin siihen levottomiin ajatuksiin.

Hiukkasen siirtelin sitä sinne, tätä tänne, tuo meni tuonne ja ... kas, mistä nuo pari "villanorsua" (lukijoille tiedoksi, villanorsu on villakoirasta kehittynyt isompi otus) ilmestyivät? Ei muuta
kuin pikana imuri käteen ja nopsaan "norsut" pois. Eipä tuo "huuveri" onneksi pidä mahdottomia
ääniä, joten en usko että naapurit tulevat joukolla huomenna lynkkaamaan.
------------------------------------------------------------------------------------------

Jouduin oven sulkemaan.
Lähteä piti!
Matka outo alkoi, taakseni en katsoa saanut.
Jouduin oven sulkemaan.
                          
Etenin, katseeni maata viisti, mieleni mukana laahusti.
Lähteä piti!
Turvallisesta, lämpöisestä, pois mut työnnettiin.
Ei, paluuta mulle ei suotu.                                      

Jouduin oven sulkemaan.

Ovi jäi taakse...
hämärtyi kuva siitä.
En jaksanut kohta sitä enää muistella, ei vain jaksanut.
Oli se lopullisesti suljettu.
Lähteä piti!

Kauan ilman mitään sieluni vaelsi,
kauan vei kehoa ties minne.
Ei, paluuta mulle ei suotu.
Siis vain kuljin, vaikka paikoillani olin! 

Matkasin aikani, eksynyt olin - itseltäni.
Enkä huomannut edessäni....
en sitä vain tajunnut mielessäni....
Siinä oli, uusi ovi!

Miten mies voikin olla sokea?
Miten tyhmä hän itselleen olla voi?
Kirosin itseäni, kun sen avasin ja...
- uusi maailma aurinkoinen, se sieltä katseli.

Meni hetki, ennenkuin ymmärsin, että
tämähän oli ollut tässä jo kauan
- ovi uusi, uuteen maailmaan - uuteen elämään!
Astuin sisälle, minut vastaanotettiin....
Käännyin vielä kerran, tuosta ovesta kiinni otin
ja sen suljin, toivoen että viimeisen kerran
- jääden sen valoisammalle puolelle!
--------------------------------------------------------------------------------------

Minua jännittää!
Silloin sen piti tapahtua..... vaan ei, vielä ei ollut aika.
Minua jännittää!
Vaikka olenkin kokenut sitä - tätä - tuota...
ei, en vain ymmärrä tätä:
Minua jännittää!

Tänäänkö se tapahtuu?
Vai meneekö hetkeen uuteen?
Minua jännittää..... tiedä en, miten tämän selvitän.
Minua jännittää!

Toiselle kertoa tästä koitin,
puhelimen otin - hälle soitin.
Ei, ei vastannut..... jäin mietteisiini yksin.
Minua jännittää!

En voi kuin odottaa, katsoa mitä tulee tapahtumaan.
En voi kuin.... en vain voi.
Minua jännittää!

Vaan jos ei tapahdu, olenko pettynyt?
Vaan jos ei mitään tulekaan, olenko huojentunut?

Tuijotan tyhjänä kelloa seinältä. Sen viisarit vievät
minua kohti sitä hetkeä.... enkä mitään voi.
Minua jännittää!

Turhaanko? Liikaakin? Miksi?
Sen näen aikanaan.....
--------------------------------------------------------------------------------------

Sä ilmestyit eteeni ilta-auringon säteissä.
Sä katselit minua silmilläsi, lumoavilla.

Näit minussa elämää nähneen, maailman myrskyissä
kolhuja kokeneen. Silti näit mielen herkän,
sisälle rujon miehen.

Palannut olin taas jostain, kuin merimies satamaan suojaisaan.
Taivaltanut olin myrskyissä tuulien, tyynissä vesissä ja
auringonpaisteessa polttavassa... - matkannut paljon, ehkä liikaakin...

Sä ilmestyit eteeni, kasvosi kuin enkelin.
Sä hymyilit minulle...-jotenkin, mitä nähnyt ennen en ollut.
Sä tulit viereeni, sanoitta halasit
- minua maailman kolhinutta miestä.
Ja tuona hetkenä nousi ne kyyneleet silmiini
edessäsi sun, ensimmäisen kerran!
                                                                  

Katselin sinua.
Olit kuin se merenneito kaunein.
Katselit minua.
Olin varmaan se yksinäinen seilori....
Katselimme, kunnes suutelimme.
Siinä, ilta-auringon kultaisissa säteissä.
Minä ja sinä, oma merenneitoni!

Kotisatamani olin löytänyt.
-----------------------------------------------------------------------------------

Miksi niin moni meistä vain odottaa ja odottaa?
Ei elämä ole sitä varten ollenkaan!
Miksi ei mennä ja tehdä, eletä elämää?

Ei kaiken tarvitse tapahtua kaavoihin kangistuneena,
ei asioita tuttuja tarvitse uudelleen ja uudelleen samoina toistaa!
Miksi vain ollaan kuin hamsterit oravanpyörässä hyrräävässä?
Eikö uskalleta, vai vaiko odotetaan jotain.... muka parempaa?

Kerroin tämän ystävälle:
"Sun katseesi kaihoisasti toisinaan hakee, elämää etsii uutta.... miettii mieli, levottomana sykkii sydän! Toivot jotain, mutta tiedä et mitä.... olet vallassa tunteen oudon, etko irti osaa päästää - eikä ehkä tarvitsekaan.... Kunhan otat elämääsi vain mukaan jotain uutta, vaikka se tuttua olisi... mutta erilaista - mi sinut hymyilemään taas saa!"

Eletään elämää, nautitaan maailmasta ja tehdään osamme
hetkistä onnellisista!
Ei meistä kukaan varmaan halua, eikä toivo - ei 
- että vanhana kiikkustuolissa katkerana istuisi, miettisi menneitä,
hetkiä kadotettuja - tilaisuuksia olleita, joita ei enää eteensä saisi.

Turha siis valittaa, itkeä ja ruikuttaa!
Irtiottoja pieniä, tee niitä välillä - ja huomaat maailmasi olevan
parempi kuin eilen, myös sinulle.

 --------------------------------------------------------------------------------------