Uusi vuosi vai vanhan kertausta?

Hei vain - kaikille tasapuolisesti.
Joulu on osittain vietetty ja kohta vaihtuu vuosi.
Mutta missä merkeissä? Jossakin päin maailmaa soditaan, jossakin nähdään nälkää,
jossakin kärsitään luonnonkatastrofeista jne.
- Nämä asiat eivät tule muuttumaan edes vuonna 2020, vaikka mitä tekisimme!

Mutta pysytään hieman pienemmissä ympyröissä.... tavallaan.
Mitä se seuraava vuosi tuo tullessaan? Moni tehnee jälleen uudenvuoden lupauksia,
mitkä kuitenkin tulee valtaosin rikottua yllättävänkin nopeasti. No jotkut saattavat
uhma- ja jääräpäissään pitääkin lupauksestaan kiinni, vaikka se olisi kuinka typerä tahansa.
Itse en varsinaisesti ryhdy lupaamaan mitään, koska.... - niin koskaan ei voi tietää, mitä
eteen tulee ja jos tuleekin tilanne, mikä vaatii lupauksen rikkomista, niin ei sekään
kovin mukavalta välttämättä tuntuisi.

Mutta mitä ensivuonna sitten tulee tapahtumaan:
No Suomalaiset kun ovat menestyshullua kansaa, niin erilaisten urheilulajien
edustajien edesottamuksia seurataan silmä kovana ja jos menestystä tulee, niin silloin kyllä
se kyseinen onnistunut kilpailija on "meidän jätkä" tai "sisukas Suomalainen nainen" jne.
Mutta jos ei ole palkintosijoilla tai aivan niiden tuntumassa, niin valtaosa suomalaisista
ei tuloksia noteeraa ollenkaan, vaikka kilpailija olisi tehnyt oman ennätyksensä ja
juurikin kauden kovimmassa kilpailussa!

Monen penkkiurheilijan katset kääntyvät 2020 jalkapallon EM-kisoihin ja nyt jo olen
törmännyt ns. "wannabe"-faneihin, jotka fanittavat jotain lajia silloin kun on kyseisen
lajin arvokisat, vaikka itse lajista tietävät yhtäpaljon, kuin minä esim. ydinfysiikasta tai
avaruusteknologiasta! Tällaisia faneja löytyy yllättävän paljon mm. jääkiekon ja F1:n parista
tässä maassa ja varmaankin tuon jalkapallon EM-kisapaikan myötä myös siihen lajiin
heitä eksyy..... Tai heitä jo on, nimittäin jos "fanittaja" ei todellakaan tiedä, miksi
jalkapallossa ei kenttäpelaajia voi vaihtaa kuin jääkiekossa - ja silti "fanittaa" lajia, niin....
- no jätän sanomatta, mitä ajattelen.

Mutta jalkapalloon ja EM-kisat 2020. Suomi mukana, onnittelut siitä.
Kolme kovaa alkukarsintapeliä edessä ja toivon, että 1 voitto, 1 tasuri ennen viimeistä Belgia
peliä, niin voisi olla jo jatkopaikka käsissä. Mutta pahaa pelkään, että kyyti on kylmää ja
1 tasuri voi olla tosiasia kisoista. Jännitetään ja katsotaan, kuinka käy.

F1 ei tarjoa seuraavalla kaudella Bottaksen osalta sitä himoituinta titteliä, vaikka yritystä on.
Muutama kova kisa, mutta sitten taas se ehkä tietynlainen pehmeys välillä.... ja
MM-sarjassa saa olla onnekas, jos kolmanneksi yltää! Hamilton, Leclerc ja Verstappen ovat
kolme hurjaa, Vettel väläyttelee, mutta ed. kauden takaiskut eivät ota loppuakseen.
Sen sijaan alkukaudesta pienissä ongelmissa oleva Alfa Romeo saa juonen päästä kiinni
kevään ja kesän taitteessa ja Kimi tulee yllättämään monet. Jatkaa vielä ainakin 2021.

Vuoden urheilijaksi tullaan valitsemaan muuten Teemu Pukki!

Muuten kotimaassa menee "hyvin", eli vaikka hallitus ja päättäjät vääntävät asioita niin
pahasti solmuun, että ei edes Gordionin miekalla niitä avattaisi, niin kukaan ei joudu
tilille sanomisistaan ja kansa vain puristaa kättä nyrkkiin taskuissaan, eikä kukaan
uskalla tehdä mitään..... edelleenkään. Se herran pelko on istutettu niin syvään tähän kansaan!
Poliittiset gallupit huutavat viikosta toiseen, että hallituspuolueilla on vaikeaa ja
perustussuomalaisten kannatus on kova. No gallupit ovat galluppeja ja olen aina sanonut, että
vasta uurnilla nähdään, mikä puolue osaa imeä äänestäjät vaalipäivinä äänestyskoppeihin!

Mutta yleisesti ottaen elämä ei juurikaan muutu vuoden vaihteessa.
Kaikki aina toivottavat hyvää uuttavuotta, tietenkin toivoen erilaisia onnenpotkuja
vuoden aikaa, eikä varsinaisia potkuja. No yt-neuvotteluja tulee uutisiin aina tasaisin
väliajoin, eli ei mitään uutta silläkään rintamalla.

Muta viihteen rintamalla voi olla kuitenkin jotain uutta: Suomi pärjää kohtalaisesti Euroviisuissa,
tosin aivan finaaliin ei päästä ja tällä kertaa jopa Ruotsi missaa finaalin! Skandaali suorastaan.
Muutama viihteen pitkäaikainen tähti (musiikki - teatteri - elokuvat) siirtyy taivaallisille
esiintymisareenoille ja jokusen muistolle tulee tietenkin konserttia tms. - eikä vain Suomessa,
vaan myös maailmalla. Muutama pikku skandaalikin kohahduttaa musiikkibisneksessä, kuten
yleensäkin, maailmaa - mutta kohut laimenevat aika nopeasti uusien uutisten tieltä.

Koko Suomeen saadaan kunnon talvea tuolla tammi-helmikuun taitteen tienoilla ja taas on
pk-seudulla ongelmia monilla, kun pitää ajaa hullunkiilto silmissä huonosti putsatulla autolla
edellä ajavan takapuskurissa ja sitten rytisee ja sitä rytinää kuuluu muutaman kerran
yllättävän usein. Eli vika on valtaosin edelleen siellä ratin ja penkin välissä!

Mediapuolelta sen verran, että keväällä pk-seudulla monia radiokuuntelijoita ilahduttaa
jälleen eräs paikallisradio monipuolisemmalla ohjelmalla, mitä moni asema pystyy edes
yhteensä lähettämään! Ja kuuntelijat kilvan kiittävät.

Mutta miksi on niin, että me ihmiset emme oikeasti voisi yrittää tehdä seuraavasta vuodesta
parempaa monilla eri tavoilla? Ollaanko me nykyään niin kylmiä ja itsekeskeisiä pääosin, että
vain "minä-minä-minä" on se, millä mennään eteenpäin? Yhteistyötä ja hieman sieltä omasta
"kuplasta" ulostuloa (koskee myös itseäni) tekisi kaikille hyvää. Asioita voi ja kannataisi ajatella
hieman laajemmalla perspektiivillä, kuin miten normaalisti maailmaa katselee!

Niin ja hei, palataanpa urheiluun: Tokio 2020, kesäolympialaiset. Kaupunki päihitti valintakisassa
selkeästi Istanbulin - ja omasta mielestäni hyvä näin. Sinne lähtee joukko kotimaisiakin
urhelijoita ja aivan älytön määrä "herroja". Valmentajat, huoltajat, ym. henkilöt ovat todella
tärkeitä ja heille pitääkin paikka olla joukkueessa, mutta sitten nämä toimistoissaan istuvat
henkilöt, heitä on aivan liikaa matkassa. Muutamia pois porukasta ja säästyneillä rahoilla
tuettaisiin muutaman nuoren tulevaisuuden toivon harjoitteluja!
Vaan kuinka käy kisoissa:
Satu Mäkelä-Nummela yltää naisten trapissa pistesijalle, hyvä juttu.
Purjehduksessa Tuula Tenkanen radial-luokassa saattaa napata mitalin.
Matti Mattson tekee 200m rintauinnissa SE:tä sivuavan tuloksen, mutta ei finaaliin.
Topi Rantanen tekee elämänsä juoksun 3000m esteissä ja yltää finaaliin.
Mitä muuta siellä tapahtuu, no katsotaan kesällä... (ja hei, en lukenut tuloksia huomisen lehdestä).

Sitten kotimaan elämään.....
Loppuvuodesta 2019 media piti melkoista elämää Al-Holin pakolaisleirillä olevien
Suomalaisten lapsien tänne tuomisesta ja mahdollisesti myös heidän äitienkin tuomisesta Suomeen.
Kansa nousi jyrkästi kahteen leiriin. Yllättäin alkuvuodesta aiheesta ei paljoa puhuta ja
jossain vaiheessa keväällä monille selviää, että sieltä on sittenkin tuotu jo enemmän tänne
väkeä, kuin mitä ollaan uutisissa kerrottu. Miten kansa reagoi? Jaa-a, katsotaan....
Moni kokee selkeästi vääristyneenä sen, että sellaiset jotka eivät ole täällä syntyneet, tuodaan
tänne ja heille tarjotaan hoidot, kodit ym. vaikka samaan aikaan tässä maassa on paljon lapsia,
jotka tarvitsisivat erinäisistä syistä erilaista apua ja hoitoa, mutta sitä ei heille sitä suoda.
Asia on vaikea - ajattelee sitä miten tahansa.

Mitä omaan elämääni vuosi 2020 tuo?
En uskalla sen kohdalta ennustaa, koska olen huomannut ennenkin että jos alan omaa
elämääni liikaa suunnittelemaan tai miettimään, niin moni asia menee päin mäntyä
(kauniisti ilmaistuna), jotenka on parempi tyytä toteamaan, että jos näin mennään, mitä
nyt on, niin mikäs tässä. On huonomminkin mennyt - tunnustan.
No sen verran voinen sanoa, että vieläkään en ala tupakoimaan.

Mutta eletään nyt tämä 2019 nätisti loppuun ja toivotaan, että tuo kohta kiihtyvä väittely
siitä, että onko rakettien ampuninen järkevää vai ei, ei löisi yli missään vaan eri kantoja
kannattavat ihmiset voisivat järkevästi keskustella omista kannoistaan ja mielipiteistään
toisten kanssa. Tiedän monia, jotka itse pelkäävät paukkujen meteliä ja sysäävät sitten
syyn koiriensa niskaan, että "kun meidän fifi ei kestä..." vaikka itse tärisevät.
Tietty on koiria, jotka eivät paukkuja todellakaan siedä, tiedän niitäkin. Mutta tässäkin
asiassa, kuten monissa muissakin - aiheesta riippumatta - oma mielipiteeni on, että
otetaan esimerkkinä 100:n hengen ryhmä, josta 10 vaatii että "asiaa x" ei saa tehdä, niin
miksi 90 henkeä joutuu sitten tottelemaan näitä kymmentä?
Joku sanoo, että se on demokratiaa, no tietyissä asioissa varmasti, mutta joissakin
vain törkeää oman ideologiansa pakkosyöttöä tms.
Joo provosoiva kannannotto, tiedän!
Mutta palataan rakettien ampumiseen: Olen nähnyt kyllä näitäkin tapauksia, että koira on
alkuun hieman säikkynyt paukkuja, mutta isäntäväki on osannut hienosti kouluttaa ja
rauhoittaa koiraa, niin sittemmin ei ongelmia ole ollut! Jos kaikki ampuisivat valveutuneesti
ja järjellä silloin kun lupa on ja sellaisilla paikoilla, missä se mahdollisimman vähän
aiheuttaa vaaraa kenellekään, niin mielestäni rakettien ampuminen ei ole huono tapa
juhlistaa vuoden vaihtumista. Kaikki, ketkä ilotulitteiden kanssa lähtevät liikkeelle,
saisivat muistaa sen, että alkoholi ei ole hyvä ystävä niissä leikeissä.
Valitettavasti tapaturma-asemille muutama epäonninen taas vuodenvaihteessa "pääsee".

No mitä vielä keksisi....
Sen verran tässä on välillä tullut naurettua erilaisille trendeille viime vuosikymmeninä, että
en voi kuin vain huvittuneena odottaa, että mikä vanha trendi jostain muutamien
vuosikymmenten takaa tulee uudelleen markkinoille pienellä päivityksellä ja teinit
ovat myytyä, kun kuvittelevat sen olevan niin upeaa ja coolia!
Siinä taas monen pissiksen ja jonnen naamat venyvät, kun mummot ja vaarit kaivavat
jostain kapiokirstujen pohjilta jotain vanhoja aarteitaan esille ja kas.... nehän ovat ihan
samanlaisia, kuin mitä "trendipellet" (sellaiset, jotka yrittävät olla enemmän kuin ovat ja
liikkuvat ihan missä hepeneissä ja asuissa vain, jos se on ollut yhdenkin tubettajan tai
vaikka vain b-luokan tosi-tv -tähden yllä) kantavat yllänsä.

Eli vuosi 2020, ei mitään uutta auringon alla!
USA:ssakin valkoisen talon "pyöröovi" rullaa muutaman kerran ja Trumpille käynee
itselleen heikosti, kaiken päälle saattaa napsahtaa vielä avioero....
Itärajan takana Putin ei vallasta päästä irti ja vaikka seuraaviin presidentinvaaleihin on
vielä aikaa, hän pitää kyllä huolen, että varteenotettavia vastaehdokkaita on nihkeästi.
Öljyn hinta kallistuu pari kertaa vuoden aikana rajusti, yleensä jonkin selkkauksen takia
ja kesällä tietenkin, kun alkaa Yhdysvaltalaisten kesälomakausi.
Suomi saa pieniä moitteita EU:lta ilmastotavoitteistaan, vaikka ne ovat kiristetty
tiukemmaksi kuin mitä monissa muissa EU maissa, samaan aikaan Intia ja Kiina tupruttavat
taivaalle enemmän ja enemmän epämiellyttäviä päästöjä, mutta kukaan ei korvaansa
lotkauta, koska iso raha puhuu......ja sillä saadaa ummistettua silmät!

Eli moni uutinen ensivuonna on pääosin sellaisia, joihin voisi vain päivittää päivämäärän.
Tosin tuleehan niitä yllättäviä tapahtumiakin - ja kaikki eivät ole aina niin positiivisia.
Tosin toivotaan, että 2020 olisi iloisten yllätysten vuosi koko maailmassa!

(26.12.2019 - ugh, olen puhunut)
---------------------------------------------------------------------------------

Joulu lähestyy

Niin se kalenteri etenee taas kohti sitä juhlaa, kun lapset ovat kilttejä ja vanhemmat
stressaavat kauppakeskuksissa itsensä hermoromahduken partaalle.... eli joulu on ovella.
Vaikka eletään vielä marraskuuta, niin kyllä sitä joulutohinaa jo näkee - ja kuulee.
Pikkujoulukausi kiivaimmillaan......  voin sanoa, että ne ovat toisinaan aika rankkoja
(vaikka ei itse juhlikaan, vaan on enempi toteuttamassa juhlia).

Sitten tarjolla muutaman henkilön toive: Joulutarina.
Jos teksti loukkaa tms. jotakuta, olen pahoillani.
Viittaukset joihinkin eläviin tai edesmenneisiin henkilöihin ovat täysin sattumia.
-----------------------------------------------------------------------------

Istui hiljaa tuolillaan ja katseli ulos harmaata säätä kiroten.
Tuntui, kuin ei talvea tulisi millään! Satoi..... satoi.....satoi....vettä tuli tasaisesti.
Mumisi itsekseen ja muisteli niitä talvia, kun lumi satoi maan eteläosiinkin jo
loka-marraskuun aikana ja pakkaset nipistelivät siitä saakka poskia aina tuonne
maaliskuun loppupuolelle. Nyt lunta oli näkynyt vain ajoittain ja useimmiten
niin, että reilun vuorokauden kuluessa kaikki oli jo oikeastaan sulanut pois!

Hörppi kahvia ja mietiskeli. Mihinkään ei ollut kiire, ketään ei kaivannut.
Elämä oli vienyt siihen pisteeseen, että kun jälkikasvua ei ollut ja puolisosta
oli aika jättänyt, niin mitäs hän... yksin siinä ihmetteli ja mietiskeli maailman menoa.
Joulukin olisi tulossa, taas! Viime vuonna oli yllättänyt itsensä ja käynyt
ensimmäisen kerran vuosikymmeniin joulukirkossa. Muuta ei sitten ollutkaan
jouluun kuulunut, kotona oli ja katseli joulurauhan julistuksen ja sitten vain ollut.


Mutta sitten silmiin osui pöydällä olevasta lehdestä artikkeli, jossa puhuttiin
joulupukeista! Nopeasti nappasi lehden, luki artikkelin ja muisti että jossain pitäisi
tallessa olla kauan-kauan sitten käytetyt pukinvaatteet! Eipä muuta, kuin kellaria penkomaan
ja pitkällisen etsiskelyn ja kaivelemisen jälkeen löytyikin laatikko, jonne oli siististi
viikattu takki ja housut. Olipa siellä partaa ja lakkikin sekä käppyrävartinen kävelykeppikin.

Siinä samassa päätti, että nytpä pistää asun kuntoon ja tänä jouluna lähtee joulupukiksi!
Ilokseen huomasi, että asua ei juuri tarvinnut korjailla ja kun omasta takaa oli hieman
vatsaa, niin ulkomuotokin oli jo valmiiksi melkoisen sopiva. Asun tosin päätti pestä
varovasti - käsin, jotta se ei nyt aivan tuoksuisi kellarille ja paremmin kehtaisi laittaa päälle.
Jo pelkkä ajatuskin joulupukiksi lähtemisestä toi virtaa ja seuraavana huomasikin
jo suunnittelevansa mainosta itsestään, jolla toivoi houkuttelevan joulupukkia kaipaavia
ja jo seuraavana päivänä kävi niitä viemässä muutamien kauppojen ilmoitustauluille esille.

Muutamaan päivään ei tapahtunut mitään, tosin jouluun oli vielä jokunen viikko, niin
eipä varmaan kaikki joulupukkia kaipaavat edes etsineet vielä tarjokkaita. Mutta sitten
eräänä päivänä puhelin alkoi piristä ja pienessä ajassa olikin useampi varaus aattoiltaan tehty!
Nyt kun vielä tulisi lunta ja hieman pakkasta, jotta maa olisi valkoinen, niin sitten
joulu olisi juuri sellainen, kuin mitä moni varmasti toivoi.

https://www.youtube.com/watch?v=Clks53KsD0c

Ja kuin kohtalon oikusta - tai ties mistä, niin joitakin päiviä ennen aattoa maahan alkoi
sataa kaunista valkoista lunta luoden luonnosta satumaisen kauniin. Joulusta tulisi valkoinen!
Aattoaamuna kävi vielä hautausmaalla viemässä pienen seppeleen ja kynttilän puolisonsa
haudalle, lausuen muutaman sanan hiljaa puoliääneen. Pieni kyynel liukui silmäkulmasta
alas poskelle, vaan alemmaksi se ei valunut kun tuuli pyyhkäisi sen mennessään.
Arveli, että se oli selvä merkki - viesti: "Älä itke, kaikki on hyvin. Mene, ole joulupukki!"
Ja niin päättikin tehdä, kiirehti kotiin ja valmistautui
kohti ensimmäistä joulupukin keikkaa
moniin - moniin vuosiin! Vielä viimehetken tarkistukset
ja sitten matkaan.

Ensimmäisessä paikassa oli odottamassa isä ja äiti ja pieni poika, joka oli kuulemma jo
aamulla kiiruhtanut ikkunaan ja kysellyt, että koska pukki tulee.
Lahjojen jako ja pieni jutustelu pojan kanssa sai mielen entisestään kohoamaan ja
hymyillen matka jatkui kohti seuraavaa paikkaa.
Siellä olikin hieman erilaiset tunnelmat, vaikka selvästi oli yritetty tehdä joulua parhaimman
mukaan, mihin varat ja rahkeet olivat riittäneet.
Perheeseen kuului vain äiti, jolla oli huollettavanaan kolme lasta. Näki, että monessa asiassa
oli tiukkaa ja äiti oli päättänyt nipistää jostain asioista sen verran, että oli saanut joulupukin
lapsille -kuulemma ensimmäistä kertaa. Äiti yritti hymyillä, vaikka silmistä näki, että
hän oli väsynyt. Lapset tietenkin toivoivat pukilta paljon kaikkia uutuusleluja ja lahjoja,
mutta niitä pukki ei valitettavasti osannut aivan siinä määrin "loihtia" lahjasäkistään, kuin
mitä nämä olivat toivoneet. Pehmeitä paketteja oli muutama jokaiselle ja yhdet kovemmat,
joiden sisältö ei ollut kuitenkaan aivan sitä kovinta hittilelua, mitä tv:n mainokset ja
lehdet rummuttivat viikkoja ennen joulua. Lapset eivät silti näyttäneet masentuneilta, sillä
heistä kuitenkin näki, että olivat tottuneet jotenkin jo siihen, että kaikkeen ei ollut varaa,
vaikka mitä tekisi. Äidistä tuntui selvästi kurjalta, että hän ei saanut annettua lapsilleen
aivan sitä, mitä mielellään olisi antanut. Hieman joulupukinkin mieltä tuo painoi...

Vaan matka jatkui ja parissa seuraavassa paikassa oli ilo ylimmillään!
Yhdessä paikassa perheen isäntä oli maistellut jo hieman enempi viiniä joulun kunniaksi
ja nenä alkoi olla punaisempi, kuin mitä oli joulupukin nuttu.
Paikalla olleet toisen osapuolen isovanhemmatkaan eivät olleet avain selvinpäin, mutta
kuitenkaan eivät mitenkään pahassa tokkurassa. Lapset eivät ehkä edes huomanneet
mitään, koska heillä riitti touhua ja tohinaa ja kun paketteja oli melkoinen määrä, kiinnittyi
näiden huomio tietenkin niihin eikä mihinkään muuhun. Kyllähän pukkikin olisi saanut
juotavaa, mutta pakko oli kieltäytyä jo ihan sen vuoksi, että "velvollisuus kutsui" ja vielä oli
paikkoja, joihin piti mennä lahjoja jakelemaan.

Sitten oli yllättävä toimeksianto: Eräs nuoriherra oli lähestynyt ennen joulua tätä ja kysynyt,
onnistuisiko joulupukin toimittaa yksi pieni rasia erääseen osoitteeseen, mihin tämä tulisi
hieman sen jälkeen, kun joulupukki oli käynyt siellä. No kun syyn oli saanut tietää, niin
tietenkin toiveeseen suostuttiin...... ja eräässä osoitteessa olikin yllätys suuri, kun ovikelloa
soittikin erään nuorenherran sijaan joulupukki! Oven avannut nuori neito hämmästyi täysin
ja hämmästys oli vielä suurempi, kun joulupukki ojensi hänelle rasian.
Neito avasi sen ja sisältä löytyi, mikäs muu kuin timanttisormus! Kyyneleet nousivat neidon
silmiin ja samassa hän kapsahti joulupukin kaulaan ennen kuin tämä ehti kertoa, että
sormuksen varsinainen antaja olisi tulossa kohta, jos vain.....
Enempää ei tarvinnut sanoa, neitokainen vain huusi: "Yes! Tahdon!"

https://www.youtube.com/watch?v=JAEQX7m0v5Y

Melkeimpä samalla hetkellä paikalle saapuikin tuo nuorimies silmät säihkyen, kun oli
kuullut neitokaisen huudon! Joulupukki onnitteli nuoria ja poistui hiljaa ulospäin....

Iltapäivä eteni kohti alkuiltaa ja vähitellen eri paikatkin oli jo käyty läpi.
Oli jäljellä vain yksi paikka ja kylläpä jo alkoikin tuntua siltä, että työstähän tämä käy!
Jopa aikataulu oli pitänyt melkoisen hyvin, mitä piti suorastaan saavutuksena ja
siitä hän onnitteli itseään. Viimeinen paikka oli omakotitalo ja lahjasäkit olivat sovitusti
jätetty hetkeä aikaisemmin ulko-oven pieleen, mistä "kaappasi" ne kouriinsa.
Ovikellon soitto.... hetken oli hiljaista, talossa oli valot, mutta kukaan ei tullut avaamaan...
Soitto uudestaan.... hiljaista...... hieman hämmentävää! Lopulta ulko-ovi tultiin avaamaan.

Ovella seisoi siistiin pikkutakkiin ja suoriin tummiin housuihin pukeutunut
herra, jonka katse oli terävä ja ääni vielä terävämpi!
Hän ohjasi joulupukin suureen olohuoneeseen, jossa oli perhettä ja sukua enemmänkin
paikalla. Joulupukki huomasi heti, että nyt oltiin paikassa ja perheessä, joilla oli
arvovaltaa ja omaisuutta - se huokui kaikesta..... aivan kaikesta.
Ainoa, kuka näytti kuin ei olisi kuulunut joukkoon, oli perheen isän vaimo.
Tämä selvästi varoi tekemästä tai sanomasta mitään, mikä saattaisi rikkoa selkeästi
perinteiksi muodostuneet tavat juhlia joulua. Joulupukki joutuikin ensitöikseen
alkuhämmennysen jälkeen osallistumaan johonkin perheen perinteiseen joulunäytelmään,
josta ei oltu ennakkoon mainittu sanallakaan ja kaikilla muilla, paitsi hänellä
ja tuolla talon isännän vaimolla oli hauskaa, kun joulupukki joutui pienen kiusoittelun
kohteeksi muutaman kerran tuon näytelmän aikana
- ja vasta tämän jälkeen oli vuorossa lahjojen jakaminen.
Rumba jatkui vielä hetken sen jälkeen joululaulujen laulamisella, mihin
joulupukin piti tietenkin osallistua. Siinä alkoi olla jo ääni koetuksella, kun koko
päivän oli saanut kysellä, että oliko perheessä kilttejä lapsia ja toisaallakin oli
lauleskeltu ja luriteltu. Eipä siinä auttanut kuin pyytää että saisi käydä ennen
lähtöä juomassa keittiössä lasillisen vettä.

Keittiössä tuo perheen vaimo vesilasia ojentaessaan tärisi. Joulupukki otti tätä kädestä
kiinni ja kysyi, että mikä hänen on ja voisiko häntä auttaa.
Nainen kertoi, että hän avioitui miehensä kanssa reilut neljä vuotta sitten ja siitä saakka
jokainen joulu on ollut hänelle todella raskasta. Hän itse on lähtöisin tavallisesta, todella
arkisesta perheestä ja täällä näillä on kaikki - siis aivan kaikki - ja kukaan ei ole yhtenäkään
jouluna auttanut häntä missään jouluvalmisteluissa! He ovat vain sanoneet, että he eivät
käsiään sotke mihinkään ruokiin tai siivoile tms. koska sitä varten on toiset ihmiset ja
hänen tehtävänään on ollut kuulemma tehdä joulu, mihin on aina kyllä annettu tarkat ohjeet!

Joulupukkia alkoi ahdistaa, nopea miettiminen ja sitten hän otti naista kädestä kiinni
siirtyen olohuoneen puolelle, samalla kertoen, että nyt tämä nainen lähtee hetkeksi hänen
mukaansa, koska joulupukilla on hänellekin vielä yllätys!
Koko muu väki pysähtyi, kaikki katsoivat kummissaan
Nainenkin oli ymmällään, mutta ei sanonut mitään kun joulupukki
kehoitti häntä pukemaan päällensä ja lähtemään tämän matkaan.

Vasta autossa joulupukki kertoi, että hän huomasi jo heti taloon tullessa,
että siellä oli jotenkin väkisin tehty "joulufiilis" ja ne leikit vain korostivat
sitä, että joulupukin paikka oli olla vain pienen pilkan kohde tuolla
- lahjojen jako vain nyt sitten kuului tämän toimenkuvaan siinä ohessa.
Siinä puhuessa joulupukki ajoi osoitteeseen, missä oli käynyt kierroksensa alkupuolella.
Hän käveli nainen perässään ulko-ovelle, soitti ovikelloa ja kuuli sisältä hieman
itkuisen, kevyen huudanduksen, jossa kehoitettiin odottamaan hetki.
Oven tuli avaamaan silmät punertavina tuo yksinhuoltajaäiti.
Tämän ilme oli enemmän kuin näkemisen arvoinen, kun hän näki joulupukin uudelleen!
Epätietoiset kysymykset ja hämmästelyt eivät kauaa saaneet jatkua, kun joulupukki
keskeytti kysymysten tulvan kaivaen takkinsa taskusta joitakin seteleitä ojentaen ne
naisen käteen samalla sanoen, että tässä on hänen oma joululahja heille.

Samalla joulupukki siirtyi hieman sivuun ja.... sitten seurasikin yllätys, johonka ei edes
joulupukki ollut osannut varautua! Nuo naiset tunsivat toisensa ja hämmästyneinä he
katselivat hetken toisiaan ennen kuin halasivat ja purskahtivat itkunsekaiseen nauruun!
Joulupukki raapi päätään, todellinen joulun ihme.
Tuo yksinhuoltaja -äiti kehoitti heitä tulemaan tietenkin sisälle, mutta hiljaa kun lapset
olivat jo nukkumassa ja syy miksi hän ei heti avannut ovea, oli se että hän kuivasi kyyneleitä,
kun joulupöytään ei ollut saanut järjestettyä paljoakaan herkkuja lapsilleen.

Samassa joulupukin mukanaan tuoman naisen puhelin soi, mutta ennen kuin tämä ehti
vastata siihen, otti joulupukki puhelimen ja vastasi siihen. Linjalla oli naisen aviomies, joka
oli selvästi tuohtunut siitä, että vaimo oli lähtenyt joulupukin matkaan ja heillä ei tuollaista
käytöstä pidetä millään tavalla soveliaana! Joulupukki kuunteli hiljaa, kunnes kertoi missä
he olivat ja pyysi miestä tulemaan yksin heidän luokseen. Mies mietti hetken, mutta lupasi
tulla kunhan vannotti joulupukkia, että he todellakin ovat siellä missä tämä kertoi
heidän olevan ja hänen vaimolleen ei oltu tehty mitään. Joulupukki lupasi, koska olihan
hän sentään joulupukki!

Eipä mennyt kauaakaan, kun mies jo kurvasi paikalle ja ilmestyi asuntoon, missä nuo
naiset istuivat innokkaasti keskustellen pöydän ääressä ja joulupukki seurasi sivusta.
Mies kuunteli, mitä joulupukki kertoi hänelle.....
- ja hänelle alkoi valjeta se, että vaikka heillä on kaikki, mitä rahalla voi saada, ei
heillä välttämättä ole sitä, mitä jouluna pitäisi olla: Kultainen, rakastava sydän!

Täällä taas yksinäinen äiti oli yrittänyt tehdä lähes tyhjästä onnellisen joulun lapsilleen,
nipistäen monista arkisista asioista.

Miehen rinnasta pisti! Koskaan kukaan ei ollut hänelle puhunut noin. Koskaan kukaan
ei ollut kyseenalaistanut heidän jouluaan! Mies sai vielä kuulla, että hän muiden
perheenjäsenten ja sukulaisten kera oli jättänyt vaimonsa yksin tekemään joulua, vain
odottaen valmista...... mikä oli saanut naisen täysin henkisesti väsyneeksi ja alistuneeksi.
Hetkeen mies ei sanonut sanaakaan, kuunteli joulupukkia ja katseli noita kahta naista.
Lopulta hän meni vaimonsa eteen...... polvistui ja pyysi anteeksi!
Naisen silmiin nousi kyyneleet, hän kietoi kätensä miehensä ympärille ja suuteli tätä kevyesti.
Tämän jälkeen nainen esitteli tuon yksinhuoltajaäidin miehelleen, kertoen tämän olevan
hänen pitkäaikainen lapsuudenystävä, jonka kanssa vuosia teki kaikkea ihanaa, kunnes
mm. opiskelu ja sittemmin työt veivät heidät erilleen - kunnes kohtasivat näinkin oudosti!

Mies kätteli tuota toista naista, katseli ympärilleen ja mietti hetken.....
Sitten hän katsahti joulupukkia ja uudelleen tuota naista ja kysyi, voisivatko he
tapaninpäivänä tulla hänen ja hänen vaimonsa luokse aterialle - ja tietenkin naisen
lapset mukana! Hetken hämmentävän hiljaisuuden jälkeen kummatkin suostuivat ja
mies pyysi, että hänen vaimo saisi nyt lähteä hänen mukanaan kotiin ja lupasi, että
tästä eteenpäin hän todellakin muistaa huomioida tätä enemmän, eikä odota vain valmista!

https://www.youtube.com/watch?v=tamy_K2jmW0

Niin myös tapahtui!
Tapaninpäivänä sovittuna aikana tuo joulupukkina ollut tuli tuolle isolle talolle seurassaan
äiti kolmen lapsensa kanssa ja heitä odotti jo ulko-ovella mies vaimo kainalossaan
hymyt kasvoillaan tulijoita iloisesti tervehtien.

Hyvät lukijat, pitäkää mielenne ja sydämenne avoimina!
Älkää pitkäkö mitään tai ketään itsestäänselvänä elämässänne, maailmassanne.
Maailma voi olla - ja onkin - merkillinen.
Kenellä ei ole tarjota mitään, voi olla enemmän annettavaa kuin hänellä,
kenellä on jo kaikki. Hyvää joulua ei saa vain rahalla, siihen tarvitaan myös
aitoa tunnetta sydämestä!

Onnellista ja rauhaisaa joulun odotusta kaikille, tasapuolisesti!

 

https://www.youtube.com/watch?v=N8YX5CKvB6o

---------------------------------------------------------------------------------------