Translate - Google kääntäjä

Näytetään tekstit, joissa on tunniste kännykkä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kännykkä. Näytä kaikki tekstit

tiistai 18. elokuuta 2020

Keveitä ajatuksia -- eli miten Raksa-Reiskan ilta sujui.

Se on tervehdys. Tuossa hiljattain erään asian yhteydessä tuli puhetta monen muun jutun ohessa siitä, että kuinka pitkä naisen orgasmi on. "Just joo" ajattelee varmasti jo jokunen naispuolinen lukija. Näin ei ole kuitenkaan, vaan keskusteluun osallistui kummastakin varsinaisesta sukupuolesta eri-ikäisiä ihmisiä. Ja tähän lisätään sellainen tieto, että miehen kainaloa nuoleskelemalla nainen rauhoittuu, saa mielihyvää ja rentoutuu.... Hmm.... tästähän saadaan kehitettyä hieman tarinaa....

 Raksa-Reiska saapuu rankan päivän jälkeen kotiin! Mies on painanut sopivan lämpimässä päivässä, sanotaan nyt vaikka +26 asteen lämmössä, kahdeksan tuntia duunia. Kaveri tulee kotiin, tuoksahtaa sopivasti kaikelle mahdolliselle..... Vaimokulta on odottanut Reiskan saapumista kuin kuuta nousevaa ja laittanut jo hieman parempaa evästä tälle tarjolle normaalin lähipitserian lätyn sijaan. Raksa-Reiska tietää, että tänään saattaa olla myös "jälkiruokaa" tarjolla! Eli kahvin jälkeen piparia... Hetkinen! Sanoinko minä, että "kahvin jälkeen". No nyt meni Reiskallakin pasmat sekaisin. Tarkoitin tietenkin sen parin bissen jälkeen. Huh, olinpas huolimaton!  

Raksa-Reiska siemaisee parit nopeat tölkilliset kylmää keskiketterää ja murahtelee jotain, kun hänen vaimonsa yrittää virittää keskustelua mm. päivänpolttavista asioista. Vaimoa olisi hirveästi kiinnostanut mm. katsella jo ensitalven lomamatkoja, siitäkin huolimatta että ainakin nyt kaikenlaiset ulkomaanmatkat ovat hieman ei-suositeltuja juttuja.

Raksa-Reiska miettii jo mielessään, että tapahtuuko tässä yhtään mitään! Hän puuskuttaa ja kaivaa kännykkänsä esille. Jos vaikka Rööri-Roope olisi sittenkin pistänyt viestiä ja pyytänyt parille paikalliseen, mutta eihän kännykässä mitään näkynyt. Raksa-Reiska ei ollut mikään somemaailman mallioppilas ja niillä paksuilla sormilla hänen olikin ehkä hieman vaikeaa näpytellä pikkuriikkisiä kirjaimia, mitä hänen nykyinen älypuhelimensa hänelle tarjoaa viestien kirjoituksiin.

https://www.youtube.com/watch?v=B5KeKcglSQs

Hän nostaa katseensa ja huomaa, että vaimo oli ahertanut keittiön siistiksi tämän ruokailun, siis tarkemmin sanottuna, ahmimisen jälkeen.... No vaimo oli jo vuosien saatossa tottunut siihen, että miehen pöytätävat olivat varmaan sieltä kivikauden ajoilta, mutta eipä hän viitsinyt siitä tälle murista, koska yleensä ottaen Raksa-Reiska oli suurnpiirtein siisti mies... mitä nyt haisevia sukkia löytyi välillä ties mistä ja miten hel.....sä tämä sai aina ne bokserinsa näyttämään sisäpuolelta, kuin niitä olisi pitänyt joku lentävää ripulia potenut vesseli? Jarrutusjälkien määrä oli sanoinkuvaamaton ja niiden puhdistamiseen oli yritetty vaikka millaisia antioksidantteja, kynsilakan poistoainetta, vanish "arsea", wc-ankkaa, bioluvilin ja fairin sekoitusta, marseille -saippuaa, sylkeä, sitruunaa, soodaa, hota-pulveria ja kahvinpuruja jne. jne. jne. Vaan ei - jarrujäljet boksereissa vain pysyivät!

Raksa-Reiska huomaa vaimonsa hieman tiukahkon ilmeen ja pelästyy, että nyt tällä pyörii mielessä jotain sellaista, mikä saattaa häneltä viedä mahdollisuuden pieniin lihallisiin iloihin vielä päivän päätteeksi. Hän ottaa kovat aseet käyttöön, nousee sohvalta ähisemättä! (tuota tapahtuu ehkä pari kertaa vuodessa - toim.huom.), astelee vaimonsa luokse ja halaa tätä nallekarhumaisesti. Vaimolla sydän sykähtää hieman enemmän ja kun Raksa-Reiska vielä taputtelee tätä pepulle, on vaimo taas yhtä hymyä. Mies hymyilee ja ilmoittaa, että hän painuu suihkuun ja aikoo pestä myös kainalonsa kunnolla!"Uuh, mikä mies!" Vaimo lausuu ääneen katsoessaan tuota kotleettisen vartalon omaavaa oman pesupallon rakentanutta miestään, joka tallustelee kylpyhuonetta kohti - jättäen ne haisevat sukkansa tietenkin matkan varrelle lattialle.... No niin!

Hetken kuluttua kuuluukin suihkusta epämääräistä ääntelyä ja vaimo tietää, että siellä se hänen oma baaritonninsa esittää omaa oopperaa "Aim ö vatsa-vatsa-mies" joka oli Raksa-Reiskan oma versio Village Peoplen hitistä "Macho Man".  No äänenpainosta päätellen Raksa-Reiskalla on ollut oikein hyvä päivä ja se taas saattoi enteillä jopa yllättävän hyvää.......

https://www.youtube.com/watch?v=pquUXLkI-gU

Mutta tähän väliin päivitys: BLING! Raksa-Reiskan kännykkä kilahtaa. Rööri-Roope oli sittenkin päättänyt pyytä tätä parille pitkälle paikalliseen, sillä eihän huomenna mikään rankka päivä olisi...Raksa-Reiska vain oli juuri suihkussa ja ei valitettavasti kuullut viestin tuloa. BLING! Rööri-Roope alkoi olla kärsimätön, hänellä oli jano ja lompakossa alkoi olla nahat vastatusten, kuin.... ja Rööri-Roope elätteli toiveita, että Raksa-Reiska reiluna jätkänä tarjoaisi tälle parit, hän kyllä maksaisi takaisin heti seuraavasta tilistä ja kun on niitä urakoitakin ollut..... (toisin sanoen, Rööri-Roope ei ollut maksanut Raksa-Reiskalta pummaamiaan oluita reiluun vuoteen). Raksa-Reiskan vaimo näki kännykän vilkkuvan ja vilkaisi sitä, no niin tietenkin.... Rööri-Roope. Mutta tänään hänen ukkonsa ei lähtisi mihinkään, tai pelkästään sohvalla nukkuminen ei riittäisi rangaistukseksi! Voisi olla, että jos Raksa-Reiskalla olisi taas silmät ristissä, olisi hänelläkin harras olo - eli jalat ristissä - ja kauan.

Raksa-Reiska tuli vihellellen suihkusta. Vaimo kertoi, että tämän puhelin oli pari kertaa kilahdellut. No Raksa-Reiska tosin arvasi, kuka häntä oli vaivannut ja tällä kertaa hän yllätti vaimonsa täydellisesti: Kuules eukkoseni, tämä köriläs ei lähde nyt mihinkään.... muualle, kuin sun kanssa tuonne.... ja nappasi samalla vaimoa kädestä ohjaten tämän makuuhuoneen puolelle. Vaimo hihitteli hieman, varsinkin kun hänen miehensä tiputti "vahingossa" pyyhkeen lattialle ja "kevyesti" rojahti sängylle hänen viereensä. Raksa-Reiska nosti käsivarsiaan, otti naisensa kainaloon ja tämä suukotteli hänen toista kainaloa. Kuulemma se rauhoittaa mieltä, mutta myös kiihottaa..... No Raksa-Reiskaa asia lähinnä huvitti, mutta jos jossain lifestyle-sivustolla joku henkilökohtaisen biorytmin ja elämäntasapainoilun hallitseva ihmissuhdekonsultti sanoo noin olevan, mikäs siinä.... antaa vaimon nuolla kainaloa(kin). No huvinsa kullakin, Raksa-Reiska tuumaa.... BLING! Ja taas kännykkä. Hän nousee sängyltä ja kuulee perästään tuskastuneen huokaisun: Vaimo ei todellakaan pitänyt tästä juonenkäänteestä! Mutta mitä ihmettä: Rööri-Roope ilmoittaa vain, että hän ei ehkä tule huomenna töihin. Oli kuulemma törmännyt (lue iskenyt) johonkin hemaisevaan (lue pubiruusu) nuoreen (lue +40v yh-äiti) naiseen ja lähtenyt tämän "kämpille" iltaa viettämään. Raksa-Reiska tiesi, miten tuossa tulee käymään: Jälleen pari kuukautta Rööri-Roope yrittää elää siivosti ja olla vieraille lapsille, kuin oma isä ja pummaa naiselta jonkin verran käteistä. Yleensä nuo "romanssit" ovat päättyneet samalla tavalla, kuin miten ne olivat alkaneet: Rööri-Roope notkuu yksin lähes rahattomana jonkun lähiöbaarin tiskillä janoisena.

Raksa-Reiska tekee miehen työn ja pistää puhelimen äänettömälle! (tätä on viimeksi tapahtunut n. kaksi vuotta sitten, tosi silloinkin vahingossa! toim.huom.) Hän palaa makuuhuoneeseen, jossa hänen vaimonsa päivittää omaa statustaan tälläkertaa kai naamakirjaan. Hän itse ei oikein tuosta(kaan) ymmärrä paljoa mitään, mutta eipä se häntä ole suuremmin haitannut, että vaimo siellä pyörii ties minkälaisissa ryhmissä.... On niistä ollut hänellekin hupia, kun tämä on kertonut, mistä kaikesta ihmiset oikein avautuvat ja valittavat tuolla somessa. 

https://www.youtube.com/watch?v=OmqQ_t2bQ38 

Raksa-Reiska kellahtaa uudelleen vuoteelle, kuin ryhävalas.... no onneksi ei ollut vesipatja alla! Vaimo kiljaisee ja tiputtaa kännykkänsä lattialle, mutta antaa sen olla siellä, sillä samalla rytinällä Raksa-Reiska ähkii ja punnertaa hieman polvilleen, rupee repimään vaimonsa legginsejä pois jaloista. Tämä huomaa miehen epätoivoisen ähellyksen ja auttaa tätä hieman, mutta vain sen verran että miehensä saa tuntea olevansa se "viidakon kuningas" ja "makuuhuoneen suuri Tarzan" (ai sillä liaaninpätkällä? toim.huom.) Samassa rytinässä lähtee myös alushousutkin ja yllättäin Raksa-Reiskan vaimo onkin alaosattomissa sängyllä. Mies murahtelee tyytyväisenä, katsoo edessään makaavaa naista - jonka hän tuntee olevan tälle nyt "valloitettava naaras" ja yrittää alkaa punnertaa ja puskea päälle. "Äh, siis... ooota.... käänny vähä´ siis, eiku..... sä oot tosi ihana..... mä niin tykkään.... susta... voiks´ sä vähän?....Eikun oota hetki.... no niiiiii...... Aaaaaah!" Ja kellahtaa vaimonsa viereen.

Vaimo katselee lasittunein ilmein kattoon ja miettii mielessään, että nyt tehtiin kyllä tämän perheen uusi ennätys, jota ei varmasti hetkeen rikota! Ehkä olisi sittenkin pitänyt päästää ukko sinne baariin parille. Ei se Rööri-Roopekaan olisi eksynyt taas ties mille tielle. Ja sitten alkaa vierestä kuulumaan: Kuorsausta! "Ei helvetti!" Vaimo tuhahtaa ja nousee kiukkuisena ylös sängyltä. Raksa-Reiska makaa alasti selällään sängyllä ja kuorsaa, vaan vaimopa päättikin että ei se tähän jää.... Hän kokeili ensin, että miehensä nukkuu varmasti hyvin ja alkoi sitten harrastaa hieman käsitöitä..... "juu nou!" Eipä siinä kauaa tarvinnut mitään puuhastella, kun tuo huvitutti oli jo noussut sen verran ylös karvatyynynsä päältä, että sillä saattoi jo tehdä hieman muutakin kivaa. Vaimo laskeutui hieman alemmaksi, antoi muutaman hellän suukon tuolle hyvin terhakkaana esiintyvälle veijarille, tämän jälkeen hän nousi miehensä päälle ja laskeutui hitaasti..... nautiskellen....vartta (no, okei kehutaan sitä tuon verran) pitkin alas, pysähtyi toviksi ja aloitti sitten varovasti keinuttamaan itseään. Raksa-Reiska ei alkuun tiennyt mistään mitään, vaan kun tahtia alkoi tulla hieman lisää, hän havahtui ja tajusi, mitä oli tapahtumassa! Mutta kun vaimo oli päättänyt ottaa ohjat käsiin, ei siinä Raksa-Reiska voinut, eikä halunnutkaan, muuta kuin olla "juonessa" mukana.... Hän otti vaimoaan lantiosta kiinni samalla kun tämä kiihdytti omaa PLING PLONG....!!!!! Mitä hel-vet-tiä? Ovikello soi. Kumpikaan ei halunnut poistua tilanteesta ja vaimo suorastaan "hyppi ja pomppi" miehensä päällä.... PLING PLONG...! Ei hemmetti....... Muutaman sekunnin miettimisen jälkeen Raksa-Reiska kiemusteli vaimonsa alta pois ja suunnisti ulko-ovelle, kunhan oli napannut jostain pikaisesti housut jalkaansa. Oven takana oli Rööri-Roope jonkun aiemmin kuvaillun naisen kanssa. "Tota, mä aattelin että voitaisko me tulla täks´ yöks teille, kun tän.... siis mikä sun nimi oli (Rööri-Roope utelee naiselta vielä sitäkin) muksut on tänään sen luona ja ei me voida siellä nyt oikein.....  Raksa-Reiska katsoo kumpaakin muutaman sekunnin hitaasti ja tuumaa lyhyesti, että lähes minä muuna päivänä tahansa, mutta ei tänään - ja piste. Sulkee oven, tuhahtaa ärtyneenä ja vetää henkeä..... 

Hän palaa makuuhuoneeseen, jossa on sopivan hämärää. Huomaa vaimonsa makaavan hieman peiton alla ja päättää ujuttaa itsensä viereen. Vaatteet nurkkaan ja "Swing...." peiton alle. Vaan mitä sieltä löytyykään: Hyvin sikeässä unessa oleva vaimo, joka nukkuu onnellinen hymy kasvoillaan! Raksa-Reiska miettii, herättäisikö tuon ja yrittäisi vielä hiema "säätää" jotain, mutta muistaa sitten, että jääkaapissa on eilistä pitsaa vielä puolet ja televisiosta tulee jalkapalloa ja bisseäkin on. No mitäs tässä sitten valittamaan.... eikun sohvalle, mihin hän sitten (taas) sammuikin.

----------------------------------------------------------------------------------------

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

  


torstai 19. helmikuuta 2015

Pimeässä mielessä, tyhjänä.

Älkää udelko liikaa! En vain osaa oikein sanoa, miksi, koska minut
luetaan joidenkin tahoilta niin väärin, että kun yritän korjata asioita,
ne menevät vain hankalimmiksi.

Viime ajat ovat olleet sisälläni sellaista sekameteliä, että kaikki "normaali" on
ollut enemmän ja vähemmän ties mitä. No olen kyllä nauranutkin, hetkittäin,
vaan onko kaikki ollut sitä omaa minääni vai vain jotain? Ei, jätetään sanomatta.
---------------------------------------------------------------------------------------

Sä ammuit mut alas, katkoit siivet.
Sä näit mun riutuvan maassa, haavoitettuna.
Sä tallasit vain katkenneille siivilleni, hajonneille.

En päässyt enää lentoon, en ylös taivaalle!
En kyennyt nousemaan ylös, nostamaan itsettäni aurinkoon.

Sinne olisin halunnut sinutkin viedä, siivilläni kantaa...
- vaan sinä syöksyyn holtittomaan minut saatoit, veit kykyni lentää....
Enkä tuntenut kuin törmäyksen kovaan maahan.
Ja sinä et apua antanut, et kättäsi ojentanut... vain omaa itseäsi katselit!

Jätit maahan, märkään ja kylmään.
Jätit, minut sielultani rampana - sydämestäni ammuttuna.... jätit...
Vain käännyit ja itseäsi katselit, muka siinä olit mutta
omia ajatuksia, kuuntelit.... etkä kuiskaustani vaikeroivaa kuullut!
- Etkö halunnut?

Nyt siivettömänä, hengettömänä, ilman lämmintä sydäntä...
mä vain olen, olen pelkkä kuori ja kurja, ilman mitään.....

Silti toivon.... - silti......
-------------------------------------------------------------------------------

Sua katselin kauan sivusta, hiljaa miettien.
Näin nuo kasvot, silmät arat.... kertovan sisällä kuohuvasta, ahdistuksesta pahasta.
Näin ja äänestäsi kuulin....

Pyysin kerran sut juttelemaan, pelästyit ja hämmästyit.
Kuka sinua seuraansa halusi? Ken voisi sinusta kiinnostua?
Yllätin!

Voitin luottamuksesi, silmiisi sain loistetta ja kuulla sain, että
tunsit eläneesi vain päivän kerrallaan - ilman ohjelmaan...
Tunsit olleesi suljettuna kuin kuplaan suureen, mistä ilmaa hiljaa imettiin....
- ja sisällä vankina olit.

Juteltiin, uudestaan ja uudestaan ja ......
sitten jo nauroitkin!
Huomasit, että sittenkin oli maailmassa muutakin, kuin se suuri kupla...
- missä olit vielä kuitenkin!
Ja ilma siitä vain väheni ja väheni...

Aika alkoi käydä vähiin, sen tajusimme kumpikin!
Aika.... tuo niin kiireinen, silloin kun
sen piti edes hetkeksi seisahtua... odottaa
ja antaa elämän voittaa... - aika.

Yritimme ja yritimme...
en tahtonut sinun menehtyvän, jäävän tuohon
tyhjenevään kuplaasi....
- halusin sinun päästä elämään, kokonaan!

Onnistuinko?
Sainko sinut ulos?
Hajosiko kupla ja sait tilaa hengittää?

Nii-in . . .
-------------------------------------------------------------------------

Minulla oli jotain, mitä haluttiin!
Minulla oli jotain, mitä toivottiin...... mutta en antanut,
en alkuun siitä edes puhunut, en kertonut.... en.

Minulla oli jotain, mitä himoittiin!
Minulla oli jotain, mitä ihailtiin, mitä kaipailtiin.... mutta en antanut,
en ollenkaan sitä esille edes tuonut....en.

Sitä toivoi joku.... sitä katseli toinen... sitä mietti moni.
Sen pidin itselläni, säilössä pienessä.....
- vaan puolet siitä otin itselleni, omakseni - lähelleni....

Lopulta toinen puoli pois minulta muuttaa... paikan uuden saa.
Minne menee, miksi? Sen tiedän vain minä!
Saako sen, ken sen haluaa.... saako, ken sitä koskettaa?
Saako pitää, ken pitää saa.... vai onko sen paikka vaihtuvaa?

Paljon kysymyksiä - vähän vastauksia....
sille pienelle, mitä minulla on.
-----------------------------------------------------------------------------

Kunpa voisin kertoa teille jotain oikein ihanaa, vaan kun maailma on mitä on,
niin nyt on hieman vaikeaa. Sen olen viime aikoina oppinut, taas kantapään kautta,
että älä usko ikinä - kenenkään sanoihin, jos ne sanotaan vain sillä, että
päästään jostain tilanteesta eroon... ja älä luota lupauksiin, mitkä jo kuullessasi
tuntuvat siltä, että toiset eivät niitä tule koskaan pitämään!

Ikävää on vain havaita, että vaikka omaankin hyvän psykologisen silmän ja vaistoan
helposti asioita, on minutkin vedetty melkoiseen olotilaan viimeisten parin viikon aikana.
Täytyy vain toivoa, että vaihteeksi taas olisi pohja saavutettu ja suunta löytyisi ylöspäin.
--------------------------------------------------------------------------------

Sä yllätit mut muutama päivä sitten, parilla viestillä.
Laitoit muutaman kuvan ihanan!

Mä niitä katselin, luin uudestaan ja uudestaan ja uudestaan...
- en niistä kyllikseni saanut!

Sä teit tuolloin maailmastani, sen hetkisestä, kauniin ja onnellisen.
Ihanimman hetken aikoihin.... - hymyn toit kasvoilleni.

Toivoin tuon jatkuvan, onnellisten asioiden eteeni tulvivan....
viestien ihanien puhelintani riivaavan!
Vaan - ei, ei vain niin käynyt - ei!

Se hetki oli ohikiitävä, hetken ilo ja edessä oli taas pitkä pimeä tunneli.
Huusin hiljaa sisältäni, miksi! Enkä mistään vastausta saanut, taaskaan.

Sain viestejä, muutamia.... outoja. Tuntui pahalta, tuskastuin ja vastasin.
Sä et niitä edes viitsinyt huomata, ahdistuin.... ja .... ahdistuin.
Yritin kysyä, yritin saada sua kiinni, yritin... pelkäsin, hajosin!

Sain jotain pientä, mutta en sinulta itseltäsi vaan mielesi vieneeltä...
toiselta minältäsi, siltä... ken ei minua kuunnellut - ei minua kaivannut.
Tyrmäsit minut, taistelin vastaan.... yritin...

Sitten jotain kai tapahtui, yllättäin hieman suunta muuttui......
Heräsi toivo uudestaan, syntyi kutina sieluun arkaan, avuttomaan.
Voisiko uusi päivä muuttaa asioita, voisiko aurinko sittenkin paistaa?
Ainakin toivoa sain!


--------------------------------------------------------------------------------------