Translate - Google kääntäjä

Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaunotar. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaunotar. Näytä kaikki tekstit

tiistai 18. elokuuta 2020

Keveitä ajatuksia -- eli miten Raksa-Reiskan ilta sujui.

Se on tervehdys. Tuossa hiljattain erään asian yhteydessä tuli puhetta monen muun jutun ohessa siitä, että kuinka pitkä naisen orgasmi on. "Just joo" ajattelee varmasti jo jokunen naispuolinen lukija. Näin ei ole kuitenkaan, vaan keskusteluun osallistui kummastakin varsinaisesta sukupuolesta eri-ikäisiä ihmisiä. Ja tähän lisätään sellainen tieto, että miehen kainaloa nuoleskelemalla nainen rauhoittuu, saa mielihyvää ja rentoutuu.... Hmm.... tästähän saadaan kehitettyä hieman tarinaa....

 Raksa-Reiska saapuu rankan päivän jälkeen kotiin! Mies on painanut sopivan lämpimässä päivässä, sanotaan nyt vaikka +26 asteen lämmössä, kahdeksan tuntia duunia. Kaveri tulee kotiin, tuoksahtaa sopivasti kaikelle mahdolliselle..... Vaimokulta on odottanut Reiskan saapumista kuin kuuta nousevaa ja laittanut jo hieman parempaa evästä tälle tarjolle normaalin lähipitserian lätyn sijaan. Raksa-Reiska tietää, että tänään saattaa olla myös "jälkiruokaa" tarjolla! Eli kahvin jälkeen piparia... Hetkinen! Sanoinko minä, että "kahvin jälkeen". No nyt meni Reiskallakin pasmat sekaisin. Tarkoitin tietenkin sen parin bissen jälkeen. Huh, olinpas huolimaton!  

Raksa-Reiska siemaisee parit nopeat tölkilliset kylmää keskiketterää ja murahtelee jotain, kun hänen vaimonsa yrittää virittää keskustelua mm. päivänpolttavista asioista. Vaimoa olisi hirveästi kiinnostanut mm. katsella jo ensitalven lomamatkoja, siitäkin huolimatta että ainakin nyt kaikenlaiset ulkomaanmatkat ovat hieman ei-suositeltuja juttuja.

Raksa-Reiska miettii jo mielessään, että tapahtuuko tässä yhtään mitään! Hän puuskuttaa ja kaivaa kännykkänsä esille. Jos vaikka Rööri-Roope olisi sittenkin pistänyt viestiä ja pyytänyt parille paikalliseen, mutta eihän kännykässä mitään näkynyt. Raksa-Reiska ei ollut mikään somemaailman mallioppilas ja niillä paksuilla sormilla hänen olikin ehkä hieman vaikeaa näpytellä pikkuriikkisiä kirjaimia, mitä hänen nykyinen älypuhelimensa hänelle tarjoaa viestien kirjoituksiin.

https://www.youtube.com/watch?v=B5KeKcglSQs

Hän nostaa katseensa ja huomaa, että vaimo oli ahertanut keittiön siistiksi tämän ruokailun, siis tarkemmin sanottuna, ahmimisen jälkeen.... No vaimo oli jo vuosien saatossa tottunut siihen, että miehen pöytätävat olivat varmaan sieltä kivikauden ajoilta, mutta eipä hän viitsinyt siitä tälle murista, koska yleensä ottaen Raksa-Reiska oli suurnpiirtein siisti mies... mitä nyt haisevia sukkia löytyi välillä ties mistä ja miten hel.....sä tämä sai aina ne bokserinsa näyttämään sisäpuolelta, kuin niitä olisi pitänyt joku lentävää ripulia potenut vesseli? Jarrutusjälkien määrä oli sanoinkuvaamaton ja niiden puhdistamiseen oli yritetty vaikka millaisia antioksidantteja, kynsilakan poistoainetta, vanish "arsea", wc-ankkaa, bioluvilin ja fairin sekoitusta, marseille -saippuaa, sylkeä, sitruunaa, soodaa, hota-pulveria ja kahvinpuruja jne. jne. jne. Vaan ei - jarrujäljet boksereissa vain pysyivät!

Raksa-Reiska huomaa vaimonsa hieman tiukahkon ilmeen ja pelästyy, että nyt tällä pyörii mielessä jotain sellaista, mikä saattaa häneltä viedä mahdollisuuden pieniin lihallisiin iloihin vielä päivän päätteeksi. Hän ottaa kovat aseet käyttöön, nousee sohvalta ähisemättä! (tuota tapahtuu ehkä pari kertaa vuodessa - toim.huom.), astelee vaimonsa luokse ja halaa tätä nallekarhumaisesti. Vaimolla sydän sykähtää hieman enemmän ja kun Raksa-Reiska vielä taputtelee tätä pepulle, on vaimo taas yhtä hymyä. Mies hymyilee ja ilmoittaa, että hän painuu suihkuun ja aikoo pestä myös kainalonsa kunnolla!"Uuh, mikä mies!" Vaimo lausuu ääneen katsoessaan tuota kotleettisen vartalon omaavaa oman pesupallon rakentanutta miestään, joka tallustelee kylpyhuonetta kohti - jättäen ne haisevat sukkansa tietenkin matkan varrelle lattialle.... No niin!

Hetken kuluttua kuuluukin suihkusta epämääräistä ääntelyä ja vaimo tietää, että siellä se hänen oma baaritonninsa esittää omaa oopperaa "Aim ö vatsa-vatsa-mies" joka oli Raksa-Reiskan oma versio Village Peoplen hitistä "Macho Man".  No äänenpainosta päätellen Raksa-Reiskalla on ollut oikein hyvä päivä ja se taas saattoi enteillä jopa yllättävän hyvää.......

https://www.youtube.com/watch?v=pquUXLkI-gU

Mutta tähän väliin päivitys: BLING! Raksa-Reiskan kännykkä kilahtaa. Rööri-Roope oli sittenkin päättänyt pyytä tätä parille pitkälle paikalliseen, sillä eihän huomenna mikään rankka päivä olisi...Raksa-Reiska vain oli juuri suihkussa ja ei valitettavasti kuullut viestin tuloa. BLING! Rööri-Roope alkoi olla kärsimätön, hänellä oli jano ja lompakossa alkoi olla nahat vastatusten, kuin.... ja Rööri-Roope elätteli toiveita, että Raksa-Reiska reiluna jätkänä tarjoaisi tälle parit, hän kyllä maksaisi takaisin heti seuraavasta tilistä ja kun on niitä urakoitakin ollut..... (toisin sanoen, Rööri-Roope ei ollut maksanut Raksa-Reiskalta pummaamiaan oluita reiluun vuoteen). Raksa-Reiskan vaimo näki kännykän vilkkuvan ja vilkaisi sitä, no niin tietenkin.... Rööri-Roope. Mutta tänään hänen ukkonsa ei lähtisi mihinkään, tai pelkästään sohvalla nukkuminen ei riittäisi rangaistukseksi! Voisi olla, että jos Raksa-Reiskalla olisi taas silmät ristissä, olisi hänelläkin harras olo - eli jalat ristissä - ja kauan.

Raksa-Reiska tuli vihellellen suihkusta. Vaimo kertoi, että tämän puhelin oli pari kertaa kilahdellut. No Raksa-Reiska tosin arvasi, kuka häntä oli vaivannut ja tällä kertaa hän yllätti vaimonsa täydellisesti: Kuules eukkoseni, tämä köriläs ei lähde nyt mihinkään.... muualle, kuin sun kanssa tuonne.... ja nappasi samalla vaimoa kädestä ohjaten tämän makuuhuoneen puolelle. Vaimo hihitteli hieman, varsinkin kun hänen miehensä tiputti "vahingossa" pyyhkeen lattialle ja "kevyesti" rojahti sängylle hänen viereensä. Raksa-Reiska nosti käsivarsiaan, otti naisensa kainaloon ja tämä suukotteli hänen toista kainaloa. Kuulemma se rauhoittaa mieltä, mutta myös kiihottaa..... No Raksa-Reiskaa asia lähinnä huvitti, mutta jos jossain lifestyle-sivustolla joku henkilökohtaisen biorytmin ja elämäntasapainoilun hallitseva ihmissuhdekonsultti sanoo noin olevan, mikäs siinä.... antaa vaimon nuolla kainaloa(kin). No huvinsa kullakin, Raksa-Reiska tuumaa.... BLING! Ja taas kännykkä. Hän nousee sängyltä ja kuulee perästään tuskastuneen huokaisun: Vaimo ei todellakaan pitänyt tästä juonenkäänteestä! Mutta mitä ihmettä: Rööri-Roope ilmoittaa vain, että hän ei ehkä tule huomenna töihin. Oli kuulemma törmännyt (lue iskenyt) johonkin hemaisevaan (lue pubiruusu) nuoreen (lue +40v yh-äiti) naiseen ja lähtenyt tämän "kämpille" iltaa viettämään. Raksa-Reiska tiesi, miten tuossa tulee käymään: Jälleen pari kuukautta Rööri-Roope yrittää elää siivosti ja olla vieraille lapsille, kuin oma isä ja pummaa naiselta jonkin verran käteistä. Yleensä nuo "romanssit" ovat päättyneet samalla tavalla, kuin miten ne olivat alkaneet: Rööri-Roope notkuu yksin lähes rahattomana jonkun lähiöbaarin tiskillä janoisena.

Raksa-Reiska tekee miehen työn ja pistää puhelimen äänettömälle! (tätä on viimeksi tapahtunut n. kaksi vuotta sitten, tosi silloinkin vahingossa! toim.huom.) Hän palaa makuuhuoneeseen, jossa hänen vaimonsa päivittää omaa statustaan tälläkertaa kai naamakirjaan. Hän itse ei oikein tuosta(kaan) ymmärrä paljoa mitään, mutta eipä se häntä ole suuremmin haitannut, että vaimo siellä pyörii ties minkälaisissa ryhmissä.... On niistä ollut hänellekin hupia, kun tämä on kertonut, mistä kaikesta ihmiset oikein avautuvat ja valittavat tuolla somessa. 

https://www.youtube.com/watch?v=OmqQ_t2bQ38 

Raksa-Reiska kellahtaa uudelleen vuoteelle, kuin ryhävalas.... no onneksi ei ollut vesipatja alla! Vaimo kiljaisee ja tiputtaa kännykkänsä lattialle, mutta antaa sen olla siellä, sillä samalla rytinällä Raksa-Reiska ähkii ja punnertaa hieman polvilleen, rupee repimään vaimonsa legginsejä pois jaloista. Tämä huomaa miehen epätoivoisen ähellyksen ja auttaa tätä hieman, mutta vain sen verran että miehensä saa tuntea olevansa se "viidakon kuningas" ja "makuuhuoneen suuri Tarzan" (ai sillä liaaninpätkällä? toim.huom.) Samassa rytinässä lähtee myös alushousutkin ja yllättäin Raksa-Reiskan vaimo onkin alaosattomissa sängyllä. Mies murahtelee tyytyväisenä, katsoo edessään makaavaa naista - jonka hän tuntee olevan tälle nyt "valloitettava naaras" ja yrittää alkaa punnertaa ja puskea päälle. "Äh, siis... ooota.... käänny vähä´ siis, eiku..... sä oot tosi ihana..... mä niin tykkään.... susta... voiks´ sä vähän?....Eikun oota hetki.... no niiiiii...... Aaaaaah!" Ja kellahtaa vaimonsa viereen.

Vaimo katselee lasittunein ilmein kattoon ja miettii mielessään, että nyt tehtiin kyllä tämän perheen uusi ennätys, jota ei varmasti hetkeen rikota! Ehkä olisi sittenkin pitänyt päästää ukko sinne baariin parille. Ei se Rööri-Roopekaan olisi eksynyt taas ties mille tielle. Ja sitten alkaa vierestä kuulumaan: Kuorsausta! "Ei helvetti!" Vaimo tuhahtaa ja nousee kiukkuisena ylös sängyltä. Raksa-Reiska makaa alasti selällään sängyllä ja kuorsaa, vaan vaimopa päättikin että ei se tähän jää.... Hän kokeili ensin, että miehensä nukkuu varmasti hyvin ja alkoi sitten harrastaa hieman käsitöitä..... "juu nou!" Eipä siinä kauaa tarvinnut mitään puuhastella, kun tuo huvitutti oli jo noussut sen verran ylös karvatyynynsä päältä, että sillä saattoi jo tehdä hieman muutakin kivaa. Vaimo laskeutui hieman alemmaksi, antoi muutaman hellän suukon tuolle hyvin terhakkaana esiintyvälle veijarille, tämän jälkeen hän nousi miehensä päälle ja laskeutui hitaasti..... nautiskellen....vartta (no, okei kehutaan sitä tuon verran) pitkin alas, pysähtyi toviksi ja aloitti sitten varovasti keinuttamaan itseään. Raksa-Reiska ei alkuun tiennyt mistään mitään, vaan kun tahtia alkoi tulla hieman lisää, hän havahtui ja tajusi, mitä oli tapahtumassa! Mutta kun vaimo oli päättänyt ottaa ohjat käsiin, ei siinä Raksa-Reiska voinut, eikä halunnutkaan, muuta kuin olla "juonessa" mukana.... Hän otti vaimoaan lantiosta kiinni samalla kun tämä kiihdytti omaa PLING PLONG....!!!!! Mitä hel-vet-tiä? Ovikello soi. Kumpikaan ei halunnut poistua tilanteesta ja vaimo suorastaan "hyppi ja pomppi" miehensä päällä.... PLING PLONG...! Ei hemmetti....... Muutaman sekunnin miettimisen jälkeen Raksa-Reiska kiemusteli vaimonsa alta pois ja suunnisti ulko-ovelle, kunhan oli napannut jostain pikaisesti housut jalkaansa. Oven takana oli Rööri-Roope jonkun aiemmin kuvaillun naisen kanssa. "Tota, mä aattelin että voitaisko me tulla täks´ yöks teille, kun tän.... siis mikä sun nimi oli (Rööri-Roope utelee naiselta vielä sitäkin) muksut on tänään sen luona ja ei me voida siellä nyt oikein.....  Raksa-Reiska katsoo kumpaakin muutaman sekunnin hitaasti ja tuumaa lyhyesti, että lähes minä muuna päivänä tahansa, mutta ei tänään - ja piste. Sulkee oven, tuhahtaa ärtyneenä ja vetää henkeä..... 

Hän palaa makuuhuoneeseen, jossa on sopivan hämärää. Huomaa vaimonsa makaavan hieman peiton alla ja päättää ujuttaa itsensä viereen. Vaatteet nurkkaan ja "Swing...." peiton alle. Vaan mitä sieltä löytyykään: Hyvin sikeässä unessa oleva vaimo, joka nukkuu onnellinen hymy kasvoillaan! Raksa-Reiska miettii, herättäisikö tuon ja yrittäisi vielä hiema "säätää" jotain, mutta muistaa sitten, että jääkaapissa on eilistä pitsaa vielä puolet ja televisiosta tulee jalkapalloa ja bisseäkin on. No mitäs tässä sitten valittamaan.... eikun sohvalle, mihin hän sitten (taas) sammuikin.

----------------------------------------------------------------------------------------

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

  


tiistai 1. marraskuuta 2016

Miten alkaa marraskuu?

Niin, siinäpä kysymys.
Ainakin sään puolesta viileää, märkää ja hieman liukastakin. Ennusteet lupailivat hieman maamme
eteläosiinkin tämän viikon puolella hieman valkoista tuolta taivaalta, mutta katsotaan.... katsotaan.

Niin, miksi en ole hetkeen kirjoittanut mitään? Syitä ei ole montaa, mutta yksikin riittää toisinaan.
Nyt oikeastaan oli jopa kaksi syytä ja ne henkilöityivät kahteen eri ihmiseen. Siitä ei sen enempää.

Junatarina on nyt toistaiseksi "jäissä", minkä takia... niin no - lopetus sille on onneksi sellainen, että saatan
sitä joko jatkaa tai antaa olla siinä, koskaan ei voi tietää.
Mutta pistetäänpä vaihteeksi lyhyitä mietteitä ja tarinoita esille! (1.11.2016)
-----------------------------------------------------------------------------

Mä katselin sua, taas mä vain katselin sua
- sä selitit ja selitit, en vain tajunnut sun sanojasi lain.
Mä katselin, tuijotin ja kuuntelin vain.....
- sä selitit ja selitit!

Et muka ollut ketään, et ollut mitään
- kaikki kuulemma oli vain sua vastaan.

Mut kun mä otin sua hartioista kiinni, katsoin syvälle sun silmiin
ja kerroin hiljaa:
- Sä olet juuri sä, sä olet parasta kun olet juuri se, mitä olet!
- Sä olet juuri sä, sä olet ainutlaatuinen noin, koska olet sä!

Sanani upposi mieleesi, näin kyyneleen nousevan silmiisi.
Halasit - tajusit, että ei - ei tämä maailma ole vain harmaata ja tuskaa.
Halasit - tajusit, että ei - ei tämä elämä ole vain kipua ja tuskaa.

Mä sain sut lopultakin tajuamaan, että hyviäkin asioita sulla on!
Mä sain sut vihdoinkin huomaanaan, että niitäkin vastaan ottaa voi.

Koska:
- Sä olet juuri sä, sä olet parasta kun olet juuri se, mitä olet!
- Sä olet juuri sä, sä olet ainutlaatuinen noin, koska olet sä!

Lopultakin sä tajusit, että olet paljon, maailmalle - ystäville - itsellesi.
Koska parasta sinussa olet sä, sinä itse - se mitä sä olet
- nyt ja aina!
----------------------------------------------------------------------

Nukuin levotonta unta, kierin vuoteessa tuskaisena.
Heräsin säpsähdellen, epäillen - enkö olekaan kotonani, omassa sängyssäni?
Ummistin silmäni uudelleen, vaivuin uneen sekaiseen....
- siellä minä, siellä sinä, siellä myös hän ja .. - liian moni kipeä asia, yhdessä!

Heräsin omaan ääneeni, huusin unissani!
Pelkäsin avata silmiäni, pakotin.....
Tuntui, kuin jokin ottaisi päätäni peittoa - sitä pois vetäisi....
Tunsin kylmän hien nousevan iholleni, sydämeni hakkasi kiihkeästi
- saatoin kuulla sen jyskeen pimeässä huoneessa.
Tärisin!

Yritin varovasti avata silmiäni, pieni valonkajo ikkunasta heijastui seinälle.
Sitten hieman isompi..... valokeila - se liikkui.
Tärisin!
Kunnes tajusin: Se oli auton ajovalojen heijastuma pihan parkkipaikalta.
Huokaus rauhoitti hetkeksi mieltäni ja yritin ummistaa silmäni, uneen uudestaan...

Nukahdin... toviksi rauhaisaan uneen.
Vaan mieleni vei minua syvälle jonnekin, alitajuntani kieritti miestä ajatuksissa ikävissä.
Näin vain itseni kaikessa kauheudessaan..... ikävissä tilanteissa, tuhossa ja tuskassa.
Näin sinutkin siellä, mutta sinä vain nauroit minulle - unessani - kääntäen mulle selkäsi...
- kadoten jonnekin - ja jäin yksin!

Säpsähdin. Katsahdin kelloa, epäuskoisena huomasin sen vain tovin kulkeneen eteenpäin.
Yö olisi pitkä - ja minä tunsin olevani väsynyt, niin väsynyt.... liian väsynyt, kaikkeen!
Nousin sytytin valot huoneeseen ja käännyin katsomaan vuodettani.
En uskonut silmiäni! Näinkö harhoja?
Aivan kuin joku olisi nukkunut vierelläni - vaan paikka oli tyhjä!

En uskonut silmiäni! Mietin ja mietin.... oliko uneni sittenkin totta?
Olinko unessa nyt kun valvoin vai olinko valveilla ollessani unien vanki?

Kävin juomassa. Tunsin kuinka sydämeni hakkasi rintaani vasten kiihkeästi.
Pelkäsin mennä sänkyyn, pelkäsin ummistaa silmäni - koska en tiennyt, mihin mieleni
minut taas veisi... - saisinko nukuttua ollenkaan.

Viimein väsymys voitti miehen, niskalenkin ottaen minusta. Sammuin sänkyyn....

Vaan viimein tuli aamu, havahduin... katselin epäuskoisena ympärilleni.
Olin kotona, olin omassa vuoteessa - olin.......
- sinä vierelläni!
En kysynyt, en ihmetellyt - en sanonut mitään.... otin sinut vain halaukseen,
lämpimään syleilyyn, kevyesti suudellen.
Ja yön painajaisten haamut mielestä olivat pois kaikonneet!
----------------------------------------------------------------

Syksyinen puistotie.... meidän kahden jalkojen alla vaahteroista
pudonneiden lehtien kahina soitti hiljaa säveltä, jonka saattoi
kuulla vain syksyisin - kävellen.....

Pidimme toisiamme käsistä kiinni, katsellen luonnon värien runsautta...
- syksyn kauneutta. Annoimme tuulen nipistellä kasvojamme,
kutitella neniämme.... nauroimme kaikelle ja toisillemme!

Syksyinen puistotie... maasta nousi satojen puista pudonneiden
kosteiden lehtien tuoksu.... - se syksyn tuoksu.
Potkimme pieniä lehtikasoja, nauroimme.... olimme kuin lapsia,
mutta olimmehan me nuoria - juuri niin nuoria, kuin halusimme!

Kalvas syyspäiväinen aurinko kurkisteli pilvien lomasta,
kirkkaan kalpeat säteet osuivat maahan loihtien kosteiden vaahteranlehtien
päälle satumaisen kimalteen. Seisahduimme, ihailimme näkemäämme....
Syksy: Vuodenajoista väreistä rikkain.

Katsoimme toisiamme, sanaakaan sanomatta sen tiesimme:
Tästä eteenpäin jokaisen syksyn yhdessä viettäisimme!
---------------------------------------------------------------------------

Mitä on onni?
Onko se sitä, että saa olla töissä?
Onko se sitä, että on ollut terve?
Onko onni jotain, mitä saa vain rahalla?
Mitä onni on?

Kuka kokee onnen mitenkin....
- joku tavoittelee sitä koko elämänsä.
Eikä ymmärrä katsoa ympärilleen, mitä kaikkea maailma tarjoaa!
- joku hylkää kaiken jonkun muka paremman vuoksi.
Eikä huomaa, että se entinen saattoi olla sittenkin parempi!

Onko onni fyysistä?
Onko onni henkistä?
Onko onnea kaupan, saako sitä lainata?
Onko onnea maailmassa vain rajoitettu määrä?

Oletko oikeasti onnellinen, jos niin sanot?
- Koska useimmiten itsellesi valehtelet ensimmäisenä, jos sanot että olet...,
vaikka syvällä sisälläsi tiedät että jotain voisi olla toisin.


Sen vain tietää, kun on onnellinen.
Siihen ei tarvita sanoja - ei asioita, ei tavaroita!
Sitä ei tarvitse ostaa, sillä se on siellä syvällä - sydämessäsi..... tunteena, olotilana...
- aitoakin aidompana.
Mutta muista vaalia sitä, pidä huolta siitä - pitäen huolta itsestäsi ja rakkaistasi
- ja se onnen liekki sydämessäsi ei sammu koskaan!

https://www.youtube.com/watch?v=JNA15rXSxOI
---------------------------------------------------------------------------

Olimme tunteneet toisemme vuosia, istuneet samoissa seuroissa iltoja - kosteitakin....
Usein olimme nauraneet toisillemme ja pari kertaa yhtämatkaa yön selkään
illanistujaisista lähteneet... - vaan aina kumpikin omaan kotiinsa mennyt.

Niin oli jatkunut kauan..... ystävyytemme oli syventynyt, saanut uusia sävyjä...
- elementtejä, tunteisiin meneviä.
Silti: tapasimme vain muiden ystävien läsnä ollessa, joukossa toistan.
Silti: katseemme toisillemme kertoivat.... - tahdon sinut vierelleni, tahdon olla kanssasi
- kahden..... vain kahden - nyt, nyt tai ei milloinkaan!

Niin jatkui - ja jatkui.
Ei edes puhelinnumeroa vaihdettu!
Tapasimme vain muiden ystävien mukana ollessa.... vaikka halusimme!
Mutta kumpikaan ei vain sitä uskaltanut sanoa toiselle, ei kertoa ääneen....
- vaikka kumpikin sen niin tiesimme:
"Tahdon olla kanssasi kahden - vain kahden, nyt.... - niin nyt - tai ei milloinkaan!

Sitten tuli se ilta!
Tapasimme taas tuossa tutussa ravintolassa. Muita ei vielä näkynyt.
Nytkö se sitten tapahtuisi? Mietimme kai kumpikin samaa istuessamme pöydän äärellä...
- kosketin varovasti kättäsi, pehmeää - silkkisen ihanaa!
Kiedoit sormesi sormeni ympärille, hymyilit arasti ja näin, kuinka puna nousi poskillesi.

Emme sanoneet mitään, nousimme hiljaa astellen ulos viileään iltaan.... kävelimme
hetken puhumatta mitään, emme edes katsoneet toisiamme!
Kuljimme korttelin, kuljimme toisenkin, sitten erään rakennuksen kulman taakse sut
kädestä ohjasin, vedin sut kiinni itseeni - suutelin......
Tiesimme: Tästä ei ollut enää paluuta, ei entiseen... - emmekä sinne edes halunneet!

Veit minut luoksesi, lämpimään kauniiseen kotiisi.
Juttelimme, tunteja.... ja taas tunteja..... kunnes yö oli jo pitkällä.
Olin nousemassa, melkein poistumassa... kun sanoit, mut vierellesi tahtoisit!
Hetken olit poissa, toisessa huoneessa - ja palatessasi sydämeni pysähtyi,
vuoksi sinun - kauneutesi - mun yön kuningattareni!

Siitä hetkestä tiesi sydämeni, tiesi sieluni, tiesi miehinen
mieleni...... koko kehoni....
- kaikki ne vuodet, kaikki ne hetket.... olimme vain
odottaneet toisiamme, halunneet vain toisiamme!
Ja nyt olimme vain me, toisillemme.......
----------------------------------------------------------------------





































perjantai 29. tammikuuta 2016

Hiljaisia mietteitä - äänettömästi sanottuja.

Jaahas ja mistä sitä lähtisi......
Ehkä ei mistään erityisestä. No sanotaanko näin, että elämässä on kuvioita - ilman kellumista - ihan
kohtalaisesti. Viime aikoina olen hieman ihmetellyt parin ihmisen muuttunutta käytöstä, tosin ei
suoranaisesti vain minua kohtaan vaan yleensäkin. Mistä syystä näin on käynyt, en osaa sanoa ja
en lähde nyt aiheita purkamaan.

Pakkaset hellittivät sitten ainakin joksikin aikaa, joten nyt sitten kävellään ja kuljetaan loskassa.
Ei yhtään kivaa! Itse nauttisin talvella sellaisesta sopivan kohtuullisesta pakkasesta ja mukavasta
määrästä lunta, silloin olisi kiva kulkea ja nauttia säästäkin.
------------------------------------------------------------------------

Ei tuntunut enää mikään miltään!
Ei ollut enää syytä nauraa - ei jaksaa - ei tehdä, toimia tai....
- edes kunnolla elää.

Maailma tuntui kaikkinensa kääntäneen selkänsä ja kukaan ei kuunnellut.
Apua sai huutaa - turhaan.... tuuleen..... Kukaan ei vastannut!
Kaverit kaikkosivat, ystävät loitonivat..... siihen jäi vain tyhjyys.

Ja sitten siihen oli helppo tarttua:
Pullo!
Siinä se oli - se .....
Pullo!

Ensimmäisen kerran kun sen korkkasi, ei se vielä ihmeitä tehnyt... ei
mielessä tuntunut tai päässä virranneet uudet ajatukset.
Mutta.... pikkuhiljaa - se otti niskalenkkiä, kun siihen tarrautui uudelleen ja uudelleen...
Se oli pirullisen kavala.
Pullo!

Ystävät eivät enää tervehtineet, eivät soitelleet....
Kaverit käänsivät selän ja ainoa, mihin saattoi enää luottaa oli vain tuo:
Pullo!

Mutta pullo oli Piru!
Ensin se houkutteli kirpeydellään, terävyydellään...... lämmittämällä sisuskaluja.
Sitten se huumasi mieltä, pikkuhiljaa enemmän ja enemmän.....
vei pois järjelliset ajatukset, vaihtaen ne toisiin.... tuon pullon nesteen tuomiin turmiollisiin....
Sen se teki, se:
Pullo!

Kohta seura oli vaihtunut, tuli ja oli uusia kavereita, samanlaisia....
pirullisen pullon pauloihin joutuneita - jo kokonaan sielunsa kadottaneita!
Ja sinne mieli oli lujaa menossa.......

Siitä ei päässyt irti! Toisinaan pienen hetken saattoi olla, ettei sitä kaivannut,
mutta sitten sen himo iski taas...... ja käsiin piti saada:
Pullo!
Pirullinen - kaiken järjellisen kadottava ja tuhoava, turmiollinen - pullo!

Mutta joskus kun kaikki on jo pedattu lopulliselle iskulle, tuholle mielen ja kehon...
- tuleekin eteen joku, joka pysäyttää ja päättää auttaa, vaikka sitä ei
ensin edes haluaisikaan, koska ote pullosta ja pullon ote on niin kova!
                                                                                          

Tämä joku jaksaa.... jaksaa... ja jaksaa....
Auttaa, vie eteenpäin ja lopulta saa silmät aukeamaan - pään selviämään....
sydämen lyömään vapaammin... - ottaa kädestä tuon pullon
- ja kaataa loput siitä pois!

Siitä ei pidä ottaa itselleen isäntää,
ei koskaan - oli mikä tai mitä tahansa elämässä.
Koska se on pirullisempi kuin mieli kenenkään ja se on se:
Pullo!
-----------------------------------------------------------------------

Nukuin, pitkästä aikaa sikeästi..... suorastaan levollisesti!
Nukuin - ja nukuin..... - ja näin unta....

Kun heräsin, hyvin levänneenä ja mieli virkeänä, oli tuo kuva
unesta mielessäni vahvempana, kuin moni asia pitkiin pitkiin aikoihin.
Ja sitä kuvaa mietin, yritin keksiä kuka hän oli - tuo tumma kaunotar unessa
- ja siinä yhdessä kuvassa.

Olin unessa jossain talossa kylässä, kaikki olivat vieraita minulle, mutta
silti jostain syystä hirveän tuttuja! Paikkaakaan en tunnistanut, silti tunnuin
olevani kuin kotonani... - ja siellä oli seinällä tuo kuva, tuosta tummasta kaunottaresta!
Tuijotin sitä kuin lamaantuneena, ihailin ja katselin, kunnes kuulin takaani
äänen, joka kysyi: "Pidätkö siitä?"

Kääntyessäni näin hänet ilmielävänä!
Tuon taulun, tuon kuvan kaunottaren.... siinä minun edessäni.
Niin vieras - silti niin tuttu..... ja nyt hereillä mietin, kuka ihme hän oikein oli!

Keitin aamukahvia ja mielessäni oli vain tuo yksi kuva.
Unen jatkosta en paljoa muista, mutta se kuva..... ja se kohtaaminen,
se pyörii ja pyörii päässä.... loppumatonta kehäänsä.

Kuulin kun posti tuli. Kaadoin itselleni kupillisen kahvia ja kävelin kupponen kädessä
katsomaan, mitä posti oli tuonut. Muutama mainos, yksi lasku ja sitten jokin
esite..... ja siinä oli se kuva - se sama kuva, minkä unessani olin nähnyt!
Koko kehoni värähti kylmissään, kahvikuppi tippui lattialle särkyen.
En välittänyt, pidin vain kädessäni tuota esitettä ja tuntui, että en pysy edes pystyssä!

Tuo kuva..... siinä se oli - ja siinä oli myös hänen nimi!
Tiesin, että minun piti tavata hänet - mahdollisimman nopeasti.....
- joten pikaisesti vaatteet päälle ja ulos ja vasta sitten ymmärsin katsoa, mihin minun
edes piti mennä..... ja mikä tuo paikka edes on, mihin olen menossa!

Sydämeni jyskytti miljoonaa, kehoni värisi kauttaaltaan ja pieni kylmä hiki puski iholle.
Ajoin esitteen kertomaan paikkaan ja kun pääsin sisälle, lähes heti näin hänet...
- ja hän minut..... - katseemme kohdatessamme tiesin, että hän odotti jotakuta,
ketä ei tuntenut mutta kuka oli jotenkin niin tuttu.... hän odotti minua!
........................................................................................

Sä sanoit olevasi ihminen, kuka rakastaa....
- mä uskoin tyhmyyttäni siihen!

Sä sanoit olevasi ihminen, kehen voi luottaa....
- mä uskoin ihastuneena siihen!

Sä sanoit paljon erilaisia asioita itsestäsi,
kerroit kaikenlaista....
- ja minä hölmö menin siihen retkuun!

Sä sanoit, että meidän sydämet sykkivät yhteistä elämää.....
Minäkin toivoin sitä!
Vaan kauaa sitä ei kestänyt, kun huomasin.... kärsin..... hiljaa itkin...
- sä kahlitsit sydämeni, laitoit sen häkkiin.... et antanut sen
sykkiä vapaasti rinnallasi!

Sulle olinkin vain silloin jotain, kun jotain tarvitsit.
Sulle kelpasin vain silloin, kun itse minua halusit.
Olin vain häkkiin laitettu vaiennettu sydän - murrettu mieli, pieni.

Lopulta kapinoin - ja kun kerran avasit tuon häkin oven, pakenin!
Raivoten puskin tieni pois ikeesi alta, löytäen taas valon auringon ja
saaden iloa elämääni, naurua ääneeni......
Yritit vetää minut takaisin, viekkaudella - myös viettelemällä
- vaan en enää langennut sinuun ja petollisiin silmiisi..... juoksin kauemmaksi,
maailmaan vapaaseen..... missä sinua ei ollut!

Tämä kaikille:
Älkää "kahlitko" kenenkään elämää, suljetko tämän sydäntä.....
pitäkää rakkaistanne huolta vilpittömästi, ei itsekkäästi, niin tulette huomaamaan
- elämässä sattuu paljon enemmän hyviä asioita, kuin tiedättekään!
-----------------------------------------------------------------------