Tämä pieni tarina ajoittuu aikaan, jolloin saimme elää vielä suhteellisen normaalia elämää! Tarinan tapahtumapaikat ja henkilöhahmot ovat kuvitteellisia, mutta jokainen voi vapaasti asettaa ne mihin itse parhaakseen näkee. Jos teksti aiheuttaa traumoja tms. niin ...... ei voi mitään, tekstini tarkoitan kuitenkin sellaisenaan nautittavaksi ilman, että vanne puristaisi päätä! (Kotona 5.3.2021)
-------------------------------------------------------------------
Istun syvällä pehmeässä nojatuolissa ja huokailen hiljaa. Katselen käsissäni olevalta tabeltilta muutamia valokuvia, joita olin napannut sinä kesänä, kun kaikki oli vielä hyvin. Aurinko paistoi kilpaa kuvissa näkyvien ihmisten kanssa ja tuntui, että mitkään maailman pahuudet eivät häirinneet meitä. Se oli aikaa se. Tuhahdukseni huomattiin ja viereeni tuli pari pikkuista. "Äiti äiti, tää taas alkaa selittään niitä juttuja niist ajoist ku ei sit muka käytetty maskei eikä tarvinnu käydä ottaa lääkepiikkii puolenvuoden välein!" Yritn olla reagoimatta, mutta minkäs teit, kun pikkuiset kyselivät taas, millaista se kesä oli silloin ennen. Laitoin tabletin käsistäni pöydälle ja lasten äiti tuli keittiöstä myös paikalle. "Eiköhän noita tarinoita olla kuultu ihan tarpeeksi. Luuletko tosiaan, että me uskomme mitä yrität kertoa. Taitaa vanhuudenhöperyys vaivata jo melkoisesti, kun jaksat kerta toisensa jälkeen tuollaisia lapsille kertoa." Mutta minkäs minä sille voin, että muistin ja muistan hyvin ajan, jolloin kaikki oli vielä toisin.....
https://www.youtube.com/watch?v=SWyCOoDYJYA
En edes puhelinta kaivellut taskustani, nautin vain olosta ja seurasin elämää. Tuntui, että kaikki hymyilivät, enemmän ja vähemmän.
"Siis väitäkssää tosissas et sai istuu baaris terassil ihan vapaasti?" Lasten silmät olivat taas teevadin kokoiset. "Eiks muka siel rannal tullu kukaan kysyyn teiltä mitään ja miten siel sai olla niinpaljo ihmisii kerralla? Ei se oo mahollista!" Ihmettelyt eivät vain loppuneet. Puistelin hiljaa päätä ja jatkoin...
Pulikoimme ja uimme. Nauroimme ja nautimme olostamme ja kesästä. Aurinko lämmitti mukavasti ja kaikkialta kuului iloinen nauru ja puheensorina. Edes hyttysiä, ampiaisia tai paarmojakaan ei ollut häiritsemässä oloamme. Aikamme viihdyttyämme järvessä suuntasimme kulkumme alueella sijaitsevaan pieneen kahvioon. Munkkikahvit! Ja kun ne munkit olivat vielä tuoreita, paikanpäällä valmistettuja... "Nyt sä kyl kusetat! Ei sellasii ole. Ne on pakkasesta otettui ja sulatetaa mikros!" Toisen lapsen kirkas ääni katkaisi puheeni. Puistelin taas vain päätäni hiljaa.
No nautimme nuo munkkikahvit ja päätimme, että eiköhän se tällä kertaa ollut tässä. Ystävälläni oli vielä seuraavana päivänä töitä edessä, jotenka kovin myöhään hän ei halunnut olla liikekannalla. "Joo toi me ymmärretään, mut eihän yks voi olla liikekannalla ku se on niinku armeija mikä on ja valvoo." Selitin, että se on myös sanonta, mutta minkäs teit - oli kuin olisit puhunut seinille. Palasimme "kylille" ja ystäväni suunnisti kotiin. Ilta menikin mukavasti kotosalla istuskellessa parvekkeella ja katsellessa mukavaa kesäiltaa. Seuraavakin päivä oli mitä ihanin kuten myös seuraavakin.... ja sitten tulikin juhannus. Olin sopinut yhden ystäväni kanssa, että lähdemme aivan toiselle puolelle Suomea, olimme jo aiemmin varanneet majoituksen, mökki oli ensin mielessä, mutta kahteen "pekkaan" se ei nyt innostanut, joten kun saimme hyvän tarjouksen eräästä hotellista, niin napattiin kiinni. Matkaan lähdimme todella varhain juhannusaattona, auton nokka kohti uusia maisemia ja musiikki soimaan. "Siis sä niinku selität, että vapaasti sai mennä eikä missää niinku pysäytetty teit ja kysytty noit todistuksii ja lupii?" Yritin rauhallisesti selittää, että sellaisia ei todellakaan ollut, eikä käytetty... liikkuminen oli yhtä vapaata, kuin se että tästä menisin nyt jääkaapille. Hämmennys oli suurta.
Olimme ottaneet selvää, missä järjestetään juhannnusjuhlia ja koska sää oli mitä mainioin, päätimme kävellä juhlapaikalle. Mitä sitä nyt kahta kolmea kilometriä jollain taksilla lähtisi ajelemaan, varsinkin kun niiden hinnoittelut olivat nykyään sellaiset, että siihen parin kilometrin matkaan saa varata rahaa oikein kunnolla ja kun ei tahdo aina edes kuittia saada, vaikka miten ruinaisi. Pääsimme juhannusjuhlapaikalle ja siellähän oli mukavan iloinen meininki jo päällä. Soitto soi ja ulos tehty tanssilava oli saanut jo ensimmäiset tanssijat pyörähtelemään musiikin tahdissa, vaikka illan bändi ei vielä ollutkaan aloittanut keikkaansa. "Just joo sä sit selität et´niinku illal saa tanssii! Koht sä sanot et siel oli sitä käräöökkeekii vai millä nimel te sitä kutsuitte...?" Nappasin tabletin pöydältä, avasin sen ja esitin muutaman valokuvan, mutta nämä pienet tulevaisuuden toivot eivät näkemäänsä uskoneet. Äiti yritti selittää, että tarkoitin varmasti jotain muuta, sillä nykyäänhän ei tuota harrastusta julkisesti harrastaa ja siitä olikin tullut jonkinlainen hämärien kerhohuoneiden ja pimeiden klubien salainen ohjelmanumero. Hyvä juttu pilattu, tuumasin mielessäni!
https://www.youtube.com/watch?v=dSOGEESbsxA
Vanha haitaristi aloitti.... ilmoille leijui "Satumaa" ja kansa taputti. Jotkut jopa lauloivat mukana. Kaksi miestä kiersi kokkoa ja sytyttivät sen tuleen ja aplodit vain voimistuivat. Kuului muutaman kuohuviinipullon korkin poksahduskin. Se oli kesän juhla-aikaa se parhaimmillaan. Aurinko painui hiljalleen "mailleen" ja kevyt hämärä kietoi meidät syleilyynsä - vaikka olikin niin valoisaa, että eipä sitä yöksi voinut sanoa. Paikalla oli joitakin ulkomaalaisiakin kesävieraita ja he olivat ihmeissään koko touhusta. Ettäkö ei tule tämän pimeämpää ja jotkut juhlivat koko yön......? "Siis ääää... toi on ihan tyhmää. Ei tänne oo ketää ulkolaisia päässy vapaasti tuleen. Ellei ne oo jotai raksamiehii tai sellasii!" Sitä sanotaan, että totuus tulee lasten ja imettäväisten suusta - mutta valitettavasti se ei aina pidä paikkaansa.... huomasin ajattelevani. Ääneen en tietenkään ajatuksiani voinut laukoa!
Haitaristi soitteli jonkin aikaa ja sitten olikin bändin aika jatkaa. "Miten ne voi muka soittaa? Eiks siis ollu jo yö? Ei sellaseen oo lupaa! Te rikoitte lakiii! Tuliks sinne ees kytät paikalle?" Kerroin, että kyllähän poliisit kävivät syömässä yhdet grillimakkarat ja kehuivat kuinka hyvin kaikki sujui. No oli heillä ollut yksi ikävä onnettomuus, kun taas oli joku lähtenyt soutuveneellä vesille pikkuisen hutikassa ja sitten iski pissahätä (piti sanoa lapsille nätisti) ja oli keikahtanut veneestä veteen.
Ilta oli tosiaan vaihtunut valoisaksi kesäyöksi ja mekin olimme juhlineet ihan kiitettävästi. Jostain syystä itsekin olin löytänyt itseni tanssilavan puolelta, vaikka en juurikaan tanssi, mutta kai tuo juhannusfiilis ja hieman otetut juomat vaikuttivat tilanteeseen. Mitään juhannusromanssia ei kuitenkaan tainnut syntyä... Jossain vaiheessa sitä kuitenkin olin löytänyt itseni takaisin hotellille, ihan ystäväni kanssa. Aulassa yöpäivystäjä hymyili ja totesi, että aamiainen olisi sitten seitsemän ja kymmenen välillä tarjolla. Arvelimme, että kykenemme juuri heräilemään niin, että ehdimme vielä aamupalaa syömään - kuten sitten niin kävikin. Tosin emme olleet ainoat hieman väsyneen näköiset aamiaisella. Pari kuppia kahvia teki todella hyvää! https://www.youtube.com/watch?v=7d9rRNbOijc
Meillä oli vielä toinenkin yö maksettuna hotellissa, joten lähdimme nauttimaan paikkakunnan elämästä. Aina puhutaan, että Suomi hiljenee juhannuksena, mutta ainakin tällä paikkakunnalla elämää oli ihan mukavasti. Kuulimme, että paikallisella torilla oli joitakin kauppiaita juhannuksesta huolimatta. No sinnehän tietenkin suunnistimme ensimmäisenä. Jaloittelu teki hyvää, pääkin alkoi taas selvitä ja ajatukset juosta mukavasti. No torillapa olikin melkoinen kuhina, väkeä oli reilunlaisesti liikenteessä ja kauppa tuntui käyvän kuin rajuilma.... "Eiks siel kukaan vahtinut mitää turvavälei ollenkaa? Kai teil oli nää kunnon maskit kaikil? Mitä ne sit myi siel?" Kysymysten ja väittämien tulva oli taas melkoinen. Selitin, että torilla myytiin mm. vihanneksia, marjoja käsityötuotteita ja vähän kaikenlaista. "Siis vihanneksiii... nehän pitää olla pusseis, eihän sellasii saa myydä tollain!" En voinut mitään, että lapset eivät vain uskoneet, vaikka näytin heille jälleen muutaman valokuvan. Kuulemma kaikenlaisia juttuja voidaan tehdä ihan kuin ne olis totta! Sekin, että Suomi olisi joskus voittanut Euroviisut on ihan jokin tilattu Hollywood-juttu näiden tenavien mielestä ja sellaiset vanhat sotajutut, että olisi ollut jokin talvisota, on vain joidenkin elokuvatekijöiden tekemää leffaa, ei sellaista ole ollut! Niin.... tajusin jälleen,että ilman historiaa ei ole tulevaisuutta ja jos omaa historiaa ei tunne, ei voi myöskään ymmärtää tulevaa, tosin ei lapsilta vielä kaikkea voi odottaakaan.
Olimme auringonpalvojia (ei, se ei ole mikään uskonnollinen seura - uskokaa lapset jo) ja annoimme ihomme imea itseemme lämpöä. Tietenkin pidimme huolta, että nahka ei palanut! Muutaman tunti rannalla oltuamme päätimme palata hotellille, eikä ollenkaan huonoon aikaan, sillä nälkä alkoi jo vaivata suolenmutkassa. Suunnistimme siis ravintolan puolelle syömään ja eipä siinä kauaa mennyt, kun olimme saaneet ravittua itsemme. Meille vinkattiin, että viereisessä ravintolassa on illalla kunnon menoa tarjolla ja pubin puolella olisi karaokea. No sehän ratkaisi iltaohjelman kerralla, jotenka hetkeksi hotellihuoneen puolelle hengähtämään, ottamaan muutaman huikat matkaeväistä ja parempaa "Seppälää" päälle ja menoksi. Lapsille sai taas selittää, mitä tuo parempaa Seppälää tarkoitti, nehän eivät tienneet kuin jotkut New Yorkerit ja Carlingsit ym. vastaavat liikkeet.
https://www.youtube.com/watch?v=6Zbi0XmGtMw No Juhlat jatkuivat, jengi bailasi ja ilta meni vauhdikkaasti. Jossain välissä pyörähdimme pubin puolella ja siellä oli yhtä railakas meno! Laulujono oli reipas tunti, joten emme laittaneet varausta sisälle, mutta kuuntelimme jonkin aikaa muiden hienoja vetoja ja kaikilla oli hauskaa - ja taas palasimme bilettämään salin puolelle! Pubissa pilkku napsahti hieman aikaisemmin, kuin yökerhon puolella ja kun yökerhossa oli jo kohtuupaljon väkeä, niin pubista kun sinne tunki vielä lisää asiakaita sen mentyä kiinni, oli tunnelma todella tiivis mutta hyvä! "Toi on ihan törkeen sairast! Te ootte siel muka ollu ihan sumpus´. Ei tollast oo ollu, ei voi olla!"
Mikään ei auttanut, kun toiset olivat sitä mieltä, että olin "vanhuudenhöperö" ja selittelen omiani, eikä selvät todisteetkaan käännä päätä - annoin olla. Ymmärsin, että https://www.youtube.com/watch?v=j8aci7p24KE Onneksi muistoja ei voi kukaan viedä ja en ollut niiden kanssa yksin. Meitä oli vielä kuitenkin useita, jotka olivat saaneet elää vapaassa maailmassa ja nauttia elämästä.
Hyvät lukijat - älkäämme anna maailman mennä siihen suuntaan, mihin se nyt on luisumassa! En halua sanoa joskus: "Mitä minä sanoin!" Toivon, että nykyisestä elämänmenosta yhä erilaisina rajoituksineen, joita tulee ja menee, ei olisi se "uusi normaali" vaan pääsisimme vielä nauttimaan vapaasti kaikesta ihanasta, mitä maailma voi meille tarjota ja mitä me voimme tarjota toisillemme!
--------------------------------------------------------------
Jos uskallat, anna palautetta. Jos uskallat, jaa tekstiä. Jos närkästyit - ehkä sinulla vanne kiristää liikaa päätäsi, etkä halua nähdä metsää puilta. En aliarvioi syytä, mikä on johtanut maailman tähän pisteeseen, mutta en myös suoralta käsin kaikkea "purematta niele" Kaikesta huolimatta, eläkäämme ja hymyilkäämme!
