Tuliko Joulu vai ei?

 Hyvää Joulua 2024.

Vaihteeksi tännekin ehdin jotain kirjoitella ja pieni joulutarina olisi tarjolla. 

-----------------------------------------------------

Tuliko joulu vai ei?

Aamuhämärän vielä vallitessa hän istuskeli pöydän äärellä ja katseli kahvikupponen kädessään ulos. Pikkupakkanen ja vasta satanut hentoinen lumi olivat tehneet näkymistä kauniita. Enää eivä pihapiirin ja lähikadun näkymät olleet harmaan loskaisia, vaan aidosti talvisen näköisiä. Mies nosti kupposen huulillensa, hymyili puoliääneen, mutta samalla myös huokaisi.

 Tuo huokaus – niin, se kertoi enemmän, kuin tuhat sanaa. Mies huokaisi, koska taas hänestä tuntui,että lähestyvä joulu olisi koettava jälleen yksin. Hieman ujona seuramiehenä hän ei oikein koskaan ollut onnistunut saamaan mitään vakavia suhteita aikaan ja nyt alkoi tuota ikää olla sen verran, että eipä sitä varmaan enää kovin helposti naisseuraa saisikaan – niin hän ainakin usein ajatteli.

Muuten hän oli kyllä ihan mukavaa juttuseuraa ja aikoinaan työelämässä ollessaan monentyökaverin hyvä ystävä, mutta vuodet vierivät ja sairaseläkkeelle joutuessaan hän huomasi, ettäniin se kaveripiiri vain kapeni ensin kuukausi kuukaudelta ja lopulta muutamien vuosien kuluttuaei ollut, kuin pari hassua vanhaa työkaveria, keiden kanssa piti yhteyttä.

 Olihan hän heti eläkkeelle jäätyään ollut hetken mukana muutamassakin eläkeläiskerhossa, mutta tunsi niiden touhut liian vieraaksi itselle, niin jäi niistä sitten pois. Eipä sieltä ketään jäänyt edes hänen mieleensä. Mies hörppäsi kupin tyhjäksi ja jäi vain tuijottamaan ikkunasta ulos pihalle. Naapurin äijä se siellä harjasi autonsa päältä lumia pois, oli varmaankin lähdössä töihin. Hänellä tuntuivat nuo työajat olevan hieman vaihtelevat, mutta joka arkiaamu aina jossain vaiheessa tuo naapuri aina johonkin lähti. Pihalle pelmahti myös samasta rapusta muutama lapsi ja kiljahteluista päätellen vastasatanut lumi aiheutti iloa ja riemua. Näiden perässä ulos asteli lasten äiti, joka yritti hieman hillitä tenavia, mutta melkoisen turhaan – toiset ottivat ilon irti lumesta täysin sydämin.

 Mies nousi, yskäisi hieman ja päätti, että nyt on oikeasti edes vähän saatava itselle jotain jouluista kotiin, vaikka eipä ketään vieraita ole edes tulossa. Vaatteet päälle ja siinäpä tulikin huomattua, että toinen sormikas oli hajalla! Niin komeasti kaksi sormea pilkottavat. Oli jotenkin saumat päässeet repeytymään. – No nytpä on sitten syy lähteä kävelemään kaupoille. Mies puheli ääneen, samalla kun heitti takkia niskaansa ja sai kengät jalkaansa.

 Ulkona naapurin rouva, joka oli lastensa kanssa pihalla, tervehti häntä. Eivät he koskaan pahemmin juttusilla olleet, mutta kohteliaasti aina toivottelivat hyvät päivät ja toisinaan pari sanaa, yleensä säästä, vaihtoivat. Mies hymyili ja virkkoi, että taisi lapsille olla enemmän kuin iloinen asia se, että lunta oli satanut. Nainen hymyili vastaukseksi.

Mies lähti rauhallisesti kävelemään kohti paikkakunnan ”ostoshelvettiä”, niin kuin hän tuota kauppakeskusta tai mikä liikekeskus se nyt olikaan, hän nimitti. Ajatukset tosin taas painuivat hieman synkiksi, koska katsellessaan liikennettä, ihmisten kantamuksia ja kaikkien ilmeitä ja joulutervehdyksiä toisillensa, alkoi miehestä taas tuntua siltä, että joulu ei ole häntä varten.

 Kauppakeskuksen tiloihin päästyään häntä vastaan pamahti melkoinen äänien kakofonia! Taustamusiikki pauhasi joululauluja ja jokaisen kappaleen perään tuli nippu mainoksia ja infoja. Ihmisten äänet tuntuivat puskevan kuin katujyrä päähän, huudot, kovaääniset puheet, lasten kiljaisut, kolinat ja töminät jne. saivat miehen ahdistumaan. Tuskainen olo valtasi miehen ja hän etsi penkin, johonka pääsi istumaan ja hengähtämään.

 Mies istui ja hieroi hiljaa käsiään yhteen. Pikku pakkanen oli saanut sormet hieman kohmeisiksi ja kun hän ei halunnut risoja sormikkaita käsiinsä laittaa, niin oli sitten avokäsin lähtenyt matkaan. Hetken istuttuaan hän huomasi, että viereen oli tullut kaksi pikkupoikaa. Toinen katseli miestä tarkkaavaisen näköisenä ja ilme oli juuri sellainen, että tämän teki mieli kysyä jotain. - No mitä? Mies virkkoi ja poika nielaisi ensin, mutta sai sitten sanottua, että tunteeko mies joulupukkia, kun mies näyttää niin vanhalta. Miestä alkoi naurattamaan, pojan vilpitön kysymys sai hänet hetkessä piristymään. Toinenkin pikkupojista kohdisti kiinnostuksensa mieheen ja tuumaili, että ehkä mies voisi olla jopa joulupukin sukulainen. Johtuikohan se miehen harmahtavasta hivenen kasvaneesta parrasta, mikä nyt ei kuitenkaan kovin pitkä ollut, mutta silti varmaankin harvinaisempi näky pikkupojille, että kysymys oli oikeastaan ihan ymmärrettävä.

 Mies mietti aavistuksen verran, mutta päätti hieman tarinoida pojille. - Ei, en nyt ihan joulupukin sukulainen ole, mutta voisin teille kertoa, millaisena se pukki kävi meillä kotona, kun olin pikkuinen poika, vähän kuin te nyt olette. Pojat olivat silmät selällään ihmetyksestä ja toinen sai sanottua, että onko joulupukki ollut jo niin kauan olemassa. Miehellä oli vaikeuksia pitää pokkaa, mutta sai kuin saikin sanottua, että kyllähän tekin tiedätte, että joulupukki on satoja vuosia vanha. –Onks´ se enemmän, kuin mummon ja vaarin ikä? Pojat kyselivät ja siihen miehen oli tietenkin vastattava, että todellakin.

 Niinpä mies sitten tarinoi pojille omista lapsuusajan jouluista, eikä ollut huomannut, kuinka yllättäin hänen ympärilleen oli kertynyt näiden kahden pikkupojan lisäksi myös muutama muukin lapsi, mutta heidän lisäksensä näiden vanhempia. Kaikki olivat hiljaa ja koittivat ahmia jokaisen sanan, mitä mies eläväisesti kertoi. Kuunteleminen vain oli hieman hankalaa kovaäänisten mainosten ja taustamusiikin pauhun takia ja siksi jotkut yrittivät jopa hieman venytellä kaulojansa, jotta kuulisivat paremmin miehen tarinoita. Lopulta mies sai tarinansa loppuun ja vasta sitten hän kiinnitti huomiota saamaansa yleisöön, sillä hän oli koko tarinoinnin ajan katsellut näitä kahta pikkupoikaa luullen, että he olivat olleet kolmistaan tuon penkin luona.

 Ihmiset huokailivat, muutamat taputtivat käsiään yhteen. – Olipa siinä tarinaa! – Voi, millaista se joulun vietto onkaan ollut. – No nyt ymmärrän mummia paremmin…. Erilaisia kommentteja kuului hieman sieltä ja täältä ja mies oli totaalisen hämmentynyt ja hämmästynyt siitä, että hänen pieni jutustelutuokio kahden pikkupojan kanssa olikin yllättäin kiinnostanut myös monia muita!

 Pikkuhiljaa ihmiset hajaantuivat paikalta ja pikkupojatkin olivat lähdössä. Toinen kysyi vielä mennessään, että tuleeko mies vielä uudestaan, vaikka huomenna tänne ja kertoisi lisää juttuja. - No katsotaan nyt, jos sitä ehtii. Tämä oli vastannut, vaikka tiesi oikein hyvin, että mitään muutakaan tekemistä hänellä ei ollut. Mielessä pyöri jo ajatus, että eihän se huono juttu olisi tulla pojille kertomaan, menneiden vuosikymmenten jouluista.

 Hänkin lähti liikkeelle ja oli jo poistua koko rakennuksesta, kun muisti, että piti ne sormikkaat ostaa ja jotain pientä jouluista kotiin. Siispä, täyskäännös ja takaisin liikkeisiin. Erään liikkeen kassajonossa hän tunsi, kuinka joku koputti häntä olkapäähän. Mies kääntyi ihmetellen ja aivan vieras nainen hymyili hänelle. Tämä nainen oli kuunnellut jonkin aikaa miehen tarinointia pojille ja hänelle oli tullut niin suuri ikävä ja kaipaus toisella puolella maata asuvia isovanhempia kohtaan, että nainen kysyi, saisiko hän maksaa miehen käsineet. - Siis, tuota… en minä nyt oikein…. Mies sai jotenkin takelleltua, mutta siinä samassa nainen oli jo napannut käsineet hänen käsistään ja antanut kassaneidille ja yhtä vauhdikkaasti maksanut ne.

- Kiitoksia…..mies sai varovasti sanottua ja tunsi punastuneensa. Nainen hymyili, toivotteli hyvää joulua ja jatkoi eteenpäin. Siinä mies sitten seisoi käsissään uudet käsineet, jotka hänen piti ostaa, mutta joku täysin vieras maksoi ne hänelle. Hän pyöritteli päätä ja lähti, kuin hieman usvassa, kävelemään eteenpäin.

 Jotenkin hän oli kuitenkin kotiinsa päässyt ja huomasi, että oli sitten jättänyt kaikki muut ostokset tekemättä. No, se tietää sitten taas seuraavana päivänä paluuta sinne hullunmyllyyn!

 Tuli seuraava päivä. Mies istuskeli jälleen ikkunan äärellä ja joi kahvia katselle ulos. Hän oli koko eilisen illan miettinyt tuota yllättävää tapausta eiliseltä ja ei vain voinut uskoa, että joku täysin tuntematon oli tehnyt hänelle jotain noin yllättävää. Vaan, eipä auttanut kuin pukea taas päälle ja kun hän veti uusia sormikkaita käsiinsä, iso leveä hymy nousi hänen huulillensa. Kävely tuonne ”ostoshelvettiin” sujui nyt aivan toisella tavalla, kuin eilen. Miehen askel oli kevyemmän oloinen – johtuiko se noista saaduista käsineistä vai niiden kahden pikkupojan kohtaamisesta, sitä oli paha sanoa. Kuitenkin yllättävän nopeasti mies oli päässyt perille ja sama äänien kakofonia pamahti heti ulko-ovilla vastaan!

 Muutamassa liikkeessä käytyään hän oli mielestään ostanut kaikenlaista, mutta voimat alkoivat olla hieman lopussa. Hän katsoi, olisiko parissa kahvilassa ollut tilaa, mutta näyttivät olevan täynnä asiakkaita. Lopulta hän löysi erään käytävän päästä pitkän penkin, jossa ei istunut ketään ja siihen hän istahti parin ostoskassinsa kanssa.

 Jonkin aikaa istuskeltuaan hän kuuli kirkkaan huudon: -Äiti, toi on se setä, toi on se setä! Heidän luokseen juoksi nuo kaksi pikkupoikaa ja hieman hengästyneenä heidän perässään paikalle tuli näiden äiti, joka kertoi, että pojat eivät olleet eilisiltana puhuneet kotona mistään muusta, kuin tämän miehen jouluista. Pojat olivat vaatimalla vaatineet, että tänään on tultava kauppoihin, koska mies lupasi heille, että nähtäisiin uudestaan. – No, en minä nyt ihan…. Mies aloitti, mutta lause jäi pahasti kesken, kun pojat innostuivat kyselemään häneltä kaikenlaista, mitä tämä oli nähnyt ja miten oli joskus joulua viettänyt.

 Äitikin jäi poikien kanssa kuuntelemaan miehen vastauksia keskittyneen oloisena, vaikka huomasi yllättäin, että heidän takaa kulki muutamia ihmisiä, jotka kuiskuttelivat, että tuossa on se herra joka eilen kertoi niitä tarinoita. Yllättäin muutamat kääntyivät ympäri ja astelivat tuon penkin luokse, missä mies istui. Kukaan ei istunut hänen viereensä, no niin, paitsi nuo pojat. Mies vastaili poikien uteluihin ja kertoi niiden lisäksi paljon omien lapsuusajan joulujen tapahtumista. Nyt hänkin kiinnitti huomiota paikalle kertyneeseen väkijoukkoon, mutta ei antanut sen häiritä itseään, vaikka tilanne kyllä hieman ihmetytti häntä! Hän kertoi vanhoista perinteistä, saunomisrituaaleista, saunatontuista ja tontuista yleensäkin. Myöskin rekiajelut, pulkkamäet ja kaikenlaiset muut hauskuudet tuli puheltua ja siitä, että joulu oli todellakin hiljentymisen aikaa, silloin ei riehuttu, ei juurikaan musiikkia soiteltu ja juhlittu kuten nykyään on tapana. Suku ja perhe olivat tärkeitä, kuten myös perheen eläimet.

 Lopulta mies hiljeni, huokaisi ja päätti jutustelunsa, että nykyään kun kaikilla vain on niin kiire, niin kukaan ei enää kunnolla ehdi huomioimaan toisia, hyvä jos omaa perhettään muuta, kuin lahjojen antamisen hetkellä. Tähän hän vielä jatkoi, että mitäpä hän on mitään sanomaan, yksin kun joulua viettää, niin samapa se sitten, miten se menee….

 - Mutta sähän voi tulla käymään meillä kylässä! Toinen pikkupojista kiljaisi. Mies naurahti, ei se nyt aivan noin onnistu. Pojat katsoivat suurilla silmillään äitiä anoen, joka ei oikein tiennyt, mitä olisi sanonut. – Hyvä rouva, en minä nyt ole tunkemassa kenenkään joulun viettoon…

 Ja taas hänen lause jäi kesken, kun hieman sivulla ollut nainen avasi suunsa.  – Tuota, minäkin vietän kyllä joulun ihan yksin, kun ei ole enää täällä ketään sukulaista, tai tuttua kenenkä kanssa sitä voisi vietellä, että mikäli teille hyvä herra sopii, niin kutsun teidät ilomielin luokseni kylään, vaikka vain joulukahvien merkeissä. Mies katsoi tuota naista, tämä oli häntä varmaan reilut kymmenen vuotta nuorempi, tai ainakin näytti siltä. Ehdotus oli yllättävä. Paikalla olevat ihmiset seurasivat ääneti tilannetta. Miten mies vastaa? Kukaan ei halunnut lähteä pois paikalta, ennen kuin saisivat tietää, kuinka tilanne ratkeaa. - Mutta, eikö setä oikeesti vois tulla meille? Pojat inttivät uudelleen äidiltään. Tämäkin oli täysin hämmentyneen näköinen. Mies mietti ja mietti, sitten hän asteli poikien äidin luo ja he juttelivat hetken hiljaa kahden. Pojat yrittivät päästä näiden väliin ja kuulla, mitä ja mistä nuo kaksi puhuivat, mutta äiti työnsi heidät päättäväisesti hieman sivummalle. Lopulta nuo kaksi kättelivät ja mies vastasi tuolle toiselle rouvalle, että ehdotus oli todella hieno, mutta kun hän on hieman ujo uusissa paikoissa ja tilanteissa. – No, sitten meitä on kaksi. Nainen vastasi, eikä suostunut kuulemaan mieheltä enempiä vastusteluja. Paikalla olleet ihmiset hymyilivät ja lausuivat kehuja ja tsemppejä, taas muutamat taputtivat. Mies ei ollut uskoa korviaan: Hän, täysin tavallinen kansalainen, olikin yllättäin tuon pienen hetken ajan suosittu ihminen.

 Seuraavat pari päivää ennen aattoa hän oli kuin tulisilla hiilillä. Hän oli vaihtanut puhelinnumeroita näiden kahden naisen kanssa ja puhe oli, että he soittelisivat aattona hänelle. Mutta nyt kello kävi jo iltapäivä kahta, eikä kumpikaan ollut soittanut hänelle! – No olisihan se pitänyt arvata, että näin tässä sitten kuitenkin käy. Mies sanaili ääneen ja päätti tehdä itsellensä pari voileipää , kun ei ollut oikein ruokakaan maittanut. Ehtipä hän toisen niistä syömään, kun puhelin soi. Siellä oli tuo poikien äiti, joka pahoitteli, että ei ollut aikaisemmin soittanut. Hän kertoi, että oli ollut hieman yllättäviä tekijöitä päivän aikana, mutta olisiko mies vielä valmis tulemaan äkkiä pyörähtämään heidän luonaan, kun pojatkin siitä puhuvat. No, eihän siinä auttanut, kuin lähteä matkaan, joten taksin tilaus ja kohti annettua osoitetta. Perille päästyään hän huomasi olevansa kohtuullisen isohkon omakotitalon edustalla ja häntä vastaan asteli vakain askelin joku mies.

- Jaahas, sinä varmaan olet se setä, kenestä meidän viikarit ovat puhuneet! Tämä esittäytyi poikien isäksi ja hänen vaimonsa oli sopinut miehen vierailulle tulosta. Kahdestaan herrat astelivat sisälle ja kun mies oli saanut ulkovaatteensa riisuttua, ohjattiin hänet isoon olohuoneeseen. Siellä vastaan tulikin yllätys: Tuo rouva, kenen luokse miehen piti mennä, olikin talossa! – Hyvää joulua! Kajahti kaikkien paikalla olevien suusta.

 Miehelle kerrottiin, että poikien äiti oli miettinyt hetken sitä, että tämä toinenkin rouva oli joulun yksin, joten hänetkin päätettiin pyytää kyläilemään. Talossa kyllä tilaa riitti. - Ajattelin, kun teitä kuuntelin, että ei se ole mukavaa olla jouluna yksin ja otin hieman ”oikeuden omiin käsiin” ja päätin toimia näin. Perheen äiti puheli.

 Mies oli vilpittömästi ihmeissään, sai silti sanottua rykien kiitos pariinkin kertaan. Lopulta koko joukko asettui joulupöydän ääreen ja mies katsahti hieman ylöspäin ja kuiskasi hiljalleen: Tämän on oltava sitä Joulun taikaa!

 Hyvät ystävät: Joulu ei ole vain lahjojen antamista, se on paljon muutakin. Joulu on myös se tunne sydämessä! Muistakaa, että rahalla ei saa kaikkea.

 Rauhaisaa Joulua kaikille.

Kahden, jouluna 2020 (vai oltiinko sittenkään kahden....)

Tervehdys kaikille - jos täällä joku nyt käy tekstejä lukemassa! Laitetaan hieman jonkinlaista joulutarinaa tarjolle ja sanon heti, että tarinan henkilöt ovat täysin fiktiivisiä, eivätkä vastaa ketään elossa olevaa tai elänyttä ihmistä! Toivottavasti tarina silti miellyttää. Kommentteja otetaan aina mieluusti vastaan. (22.12.2020)

---------------------------------------------------------

Joulukuu oli edennyt jo muutaman viikon ja joulu lähestyi uhkaavasti. Tarinamme pariskunnalla oli omat stressaavat asiansa töiden takia päälimmäisinä mielessä, johtuen yleisestä maailman tilanteesta! Mutta jossain välissä olisi tarkoitus sitä jouluakin jotenkin saada rakenneltua. Pariskunnan kauniimpi osapuoli oli tehnyt jo parisen kuukautta lyhennettyä työviikkoa, johtuen erilaisista työnantajan asettamista rajoituksista ja maan hallituksenkin suosituksista jne. Herra taasen oli uppoutunut totaalisesti etätyön maailmaan ja tuntui nauttivan siitä, että ei tarvinnut lähteä aamulla ajelemaan töihin vaan saattoi aloittaa työpäivänsä omaan tahtiinsa aamukahvin kera ja rauhassa availla läppäri sekä ottaa yhteyttä toimistoon.

No, vaikka herran työtahti vaikuttikin rennolta, oli se kaikkea muuta: Tiukat tulostavoitteet painoivat päälle, pari isoa kauppaa piti saada hoidettua kuntoon ennen kuin joululomalle pääsisi - jos pääsisi ja jotenkin vielä selätettävä huhuna kiertävä tarina, että vuoden alussa olisi kuitenkin edessä yt-neuvottelut koko yrityksen työntekijäkaartille, sekä keskijohdon toimistohenkilökunnallekin! Se painoi mieltä ja siihen päälle vielä tietenkin puolison rivien välistä vihjailut siitä, että kaikesta huolimatta he eivät saisi viettää ensimmäistä kertaa useampaan vuoteen joulua kahdestaan, vaan anoppi olisi tulossa kylään, huolimatta siitä, että suositukset ja kehoitukset valtiovallalta kehoittivat toimimaan toisin. Ei siinä mitään, mutta kun anopilla tahtoi aina olla jotain valittamista - ja jos ei muuta, niin siitä että he eivät vielä olleet hankkineet lapsia. Tuosta he olivat saaneet kuulla jo useamman vuoden ja jopa hänen ihana naisensa, joka vielä oli avopuoliso, alkoi olla kypsä äitinsä jatkuvaan narisemiseen aiheesta.

Avovaimolla taas pinna tahtoi olla kireä, kun tietenkin pomo osasi juuri joulunalus -viikolle tunkea ylimääräisiä työtehtäviä sille työporukalle, mihin hän kuului. Paljon muutakin tekemistä olisi, kuin tehdä jotain näennäisesti tärkeää jokainen päivä puolesta tunnista tuntiin ylimääräistä. Tietty saihan siitä hieman ekstraa, mutta ei se paljoa lämmittänyt mieltä, kun tuo tiesi aina kotimatkan menevän entistä myöhäisemäksi ja kun kotiin pääsi, ei tehnyt mieli tehdä muuta kuin lysähtää sohvalle ja siitä sitten jossain vaiheessa illalla laahustaa sänkyyn nukkumaan. Ja eilen tietenkin tuli sitten räjähdettyä miehelle, kun hän harkitsemattomasti meni sanomaan, että "Sinäkään et muuta tee, kuin vain makaat sohvalla illasta toiseen!" Ja soppa oli valmis! Muutamat ärräpäät lentelivät ja ovien paiskomiset kaikuivat asunnossa. Mies tajusi, että nyt ei ehkä mennyt kaikki ihan putkeen....

Seuraava aamu olikin hiljainen. Kumpikaan ei puhunut toisilleen mitään..... Nainen puki päällensä ja mitään sanomatta lähti ulos ja töihin. Mies jäi istumaan keittiön pöydän ääreen yksin hiljaa tuijottaen älypuhelintaan, minkä näyttö oli mustana. Yleensä he olivat laittaneet toisilleen aamuisin jonkin pienen piristävän viestin.... mutta tänä aamuna sitä ei tullut. Mies ei tiennyt, mitä tekisi - voisiko lähettää kullalleen viestin vai ei? Päätti jättää lähettämättä....
Oliko päätös oikea ja fiksu - sitä hän ei voinut tietää.

Päivä eteni, kalenteri näytti että huomenna olisi jo jouluaatto ja heillä oli vielä kaikki tekemättä! Mies ei ollut ostanut edes lahjaa kullalleen, vaikka oli jo pidemmän aikaa suunnitellut, mitenkä yrittäisi yllättää tämän jouluna. Mutta olisiko hänen lahjansa sittenkään oikenalainen? Hän tuhahti, puki päällensä ja päätti lähteä ostoksille. Samassa puhelin piippasi! Hän toivoi, että siellä olisi kullalta tuttuun tyyliin jokin mukava viesti, vaan..... - no kullalta tuo viesti oli, mutta ei odotunkaltainen! "Menee myöhään, työporukan kanssa jouluaterialle töiden jälkeen. Moi."

Häntä kylmäsi..... hän ei ollut lähettänyt miehellensä tuollaista kylmältä tuntuvaa tekstiviestiä varmaan moneen-moneen vuoteen. Pala nousi kurkkuun ja kyynel oli jo vierähtää silmäkulmaan, mutta sitten hän päätti, että nyt ei itketä. Heillä on hyvä työporukka ja on kiva lähteä muutaman duunista ystäviksi tulleen "tytön" kanssa hetkeksi rentoutumaan. Tosin, ei siellä mitään kännejä tule otettua, koska mukaan oli tulossa firman toimitusjohtaja, joka lupasi tarjota ruuat - vaikka olikin ollut hieman tiukkaa viime aikoina. Tuo tietenkin hieman pelotti mieltä, sillä herrallahan saattoi olla mielessään vaikka millaisia suunnitelmia heidän päidensä menoksi. Mutta sitä oli nyt turha murehtia.... Hän tekisi työnsä kuitenkin niin hyvin kuin vain osaisi ja pystyisi!  https://www.youtube.com/watch?v=fKyXVFN8znk

Työpäivä kului melkoisella tohinalla. Viimehetken vääntöjä ja kääntöjä..... hiki pukkasi päälle, vaan lopulta kello näytti aikaa, että nyt hommat seis. Lähes kilpaa kaikki daamit juoksivat pukuhuoneisiin hieman ehostelemaan itseään ja sitten oltiinkin valmiita lähtemään nauttimaan jouluruuista läheiseen hyväksi todettuun ravintolaan.

Tällä välin mies oli kuin olikin saanut jotain aikaan ostoksilla ja palasi kotiin hymyillen. Mutta hymy hyytyi nopeasti, sillä auki jäänyt läppäri hälytti. Muistutus! Voi ei - hän oli unohtanut erään videopalaverin, minkä piti alkaa 15 minuuttia sitten! Nopeasti hän repi ulkovaatteensa pois päältään ja syöksyi tietokoneellensa, yhdisti itsensä etäpalaveriin ja tietenkin hänen myöhäinen saapuminen linjoille herätti muissa osallistujissa naureskelua ja kovaa kommentointia. Hän sai vaivoin selitettyä, että oli ainoa hetki, kun pääsi etsimään puolisolleen joululahjaa ja ruuhka kaupassa yllätti täysin. No palaveriin osallistuneet pari naista ymmärsivät asian hyvin, mutta valtaoisa miehistä ei - tietenkään! Videopalaverin anti meni suurimmalta osin mieheltä kokonaan ohi, koska hänen ajatuksensa olivat täysin jossain muualla. Lopulta hän huomasi itsekin, että oli täysin ulkona asioista, mistä nyt keskusteltiin.... mikä oli hänelle tosin harvinaista - pyysi anteeksi, että oli huonosti valmistautunut palaveriin ja lupasi palata omalta osaltaan asioihin heti joulun jälkeen ja poistui linjoilta. Yhteys katkesi ja tietokoneen näytölle heijastui vain hänen asettama taustakuva heistä kahdesta sylikkäin laiturin nokassa. Tuon kuvan he ottivat toissa kesänä, kun elämä hymyili ja oli sitä ns. normaalia.

Nainen naureskeli kevyesti työkavereiden heittämille jutuille ja yritti osallistua niihin itsekin. Pomon tarinat yrityksen vuodesta ja siitä, miten on sinnitelty kaikkien rajoitusten kanssa tähän pisteeseen, ei paljoa antanut uskoa ja valoa tulevaisuuteen. Tämä hieman joutui vihjailemaan, että jos tilanne jatkuu kovinkin pitkään saman kaltaisena, voisi olla edessä jopa kokonaan yrityksen konseptin muuttaminen toisenlaiseksi tai pahimmassa tapauksessa firman alasajo. Jos konsepti muuttuu, se saattaisi tietää valitettavasti joidenkin työntekijöiden töiden vähenemistä.... tosin tarkoitti loppumista. Mutta kukaan ei nyt tuntunut antavan pomonsa puheille liikaa painoarvoa, sillä fiilis oli kuitenkin korkealla. Viiniä oli saatu ja ruokakin maistui. Hänellekin.... - vaikka myös hänen ajatukset olivat jossain toisaalla..... Nainen kaivoi ties monennenko kerran puhelimensa laukustaan ja vilkaisi sitä: Ei viestejä! Vieressä istuva hyvä työkaveri kyseli jo, että eikö tämä voisi laittaa sitten sitä ensimmäistä viestiä eikä vain odottaa, että puhelin piippaisi. Nainen oli tälle kertonut melkein heti aamulla eilisestä episodista ja aamun hiljaisesta töihin lähdöstä. - Ei, en mä voi.... Mä pelkään, jos se luulee että...   Hänen lauseensa jäi kesken, kun pomo puhutteli häntä. - Niin, sitten sinunhan piti meille kertoa jotain uutisia! Hän meni täysin lukkoon.... tuijotti vain hiljaa pomoaan ja tunsi kaikkien työkavereidensa kysyvät katseet, vaikka hän ei katsonut ketään silmiin. -Eh, tuota... joo, mä oikeasti unohdin työpaikalle paperit ja jutut, mitä mun piti niinku sanoo ja kertoo. Voinks´ mä hei palaa tähän kun ollaan duunissa? Kyl´ mä niinku osan muistan, mutta olis kiva kertoo kaikki oikein kerralla! Selitys tuntui menevän läpi ja vain hetken mietittyään pomokin tuumasi, että parempi niin ja eihän tänne nyt tultu vain työasioita jauhamaan ja perään kysyi, että kenelle maistuisi vielä kahvi ja konjakki. Käsiä nousi ylös useita, mutta hän ei nostanut vaan nousi tuoliltaan ja hieman varovasti anteeksi pyydellen tuumasi, että olo ei ole oikein hyvä, joten parempi on nyt ottaa taksi ja lähteä kotiin. Muutamat katsoivat häntä hieman hämmentyneenä, mutta kukaan ei kysynyt mitään.

Kotona mies oli paketoinut lahjansa ja piilottanut sen, omasta mielestään hyvin. Ajatukset velloivat ja velloivat.  Miksi niin pienestä syntyy niin isoja riitoja? https://www.youtube.com/watch?v=VLPdKhylO9k 

Hän olisi halunnut olla juuri nyt oman kultansa kanssa, mutta tästä ei ollut koko päivänä kuulunut mitään ja hänkään ei ollut pystynyt laittamaan minkäänlaista viestiä toiselle. Mies katsahti kelloa ja arveli, että avovaimo tulisi kotiin vasta muutaman tunnin kuluttua, eli hän ehtii vielä hieman enemmänkin tuota joulua valmistelemaan. Nopeasti kengät jalkaan ja takki päälle ja ovesta ulos. Hän muisti, että oli nähnyt läheisen marketin pihassa joulukuusen myyjän, joten ei muuta kuin sinne. Kuusikauppias olikin paikalla ja kauppa tuntui käyvin hyvin, sillä kuusista kiinnostuneita ihmisiä pyöri myytävien kuusien ympärillä kokoajan. Mies alkoi kierrellä kanssa valikoimaa läpi ja hetken kuluttua hän näkikin mieleisensä kuusen ja vinkkasi myyjää paikalle hintaa tiedustellen. Tosin hän oli päättänyt, että hinnasta viis - kuusi lähtee matkaan, eikä se ollutkaan mitenkään pahan hintainen. Kuusi sukitettiin ja raha vaihtoi omistajaa ja mies lähti tyytyväisenä kohti kotia, tosin montaa askelta hän ei päässyt, kun tajusi, että kinkkukin oli vielä ostamatta - muusta puhumattakaan! Iski paniikki. Hän kääntyi ympäri ja kiirehti kuusikauppiaan luo. - Anteeksi, mutta olisiko mitään mahdollisuutta, että saisin hetkeksi jättää tämän kuusen sinulle, kävisin kaupasta vielä hakemassa kinkun, kun tyhmänä olin unohtanut sen? Kuusikauppias hymyili ymmärtäväisesti ja laittoi miehen ostaman kuusen hieman sivuun. Tämä kiitti ja kiirehti viereiseen markettiin...

Kotona ulko-ovi avautui hiljaa. Sisään astui arasti nainen, katsahtaen pimeää asuntoa ihmetellen. Missä hänen miehensä oli? Tietokone oli tämän työpöydällä auki, mutta mitään muuta ns. elonmerkkejä ei asunnosta löytynyt! Hän huokaisi hiljaa, riisui ulkovaatteensa ja kantoi keittiöön kassinsa. Hänkin oli käynyt matkalla kaupassa.... Jotenkin katse eksyi keittiön ikkunasta ulos, näkymä sieltä avautui taloyhtiön piha- ja parkkialueelle. Hän huomasi, että heidän auto oli parkkipaikalla, joten avomies ei siis olisi missään kovin kaukana, sllä tämä oli niin laiska kaveri, että hyvä kun ei roskalaatikolle lähtenyt autolla.... ja varmaan tekisikin sen, jos se vain olisi mahdollista. Mutta olisiko tuo turjake mennyt sitten istumaan "parille" tuohon pienen matkan päähän pubiin, missä he ovat joskus kahdestaankin käyneet lasilliset ottamassa. Jos niin olisi käynyt, niin sitten ei ehkä hyvää seuraisi.... Nainen päätti kuitenkin olla miettimättä asiaa enempää, sillä hän oli käynyt ostamassa jouluruokia ja tarpeita monenlaisiin herkkuihin ja koska jo huomenna olisi aatto, tuli kaikkien tekemiseen todellinen kiire, joten oli parempi kun laittoi ns. hihat heilumaan.

Mies palasi kaupasta ja oli samalla käynyt marketin viereisessäkin putiikissa ostamassa joulupöytään hieman punaviiniä ja asteli reippaasti kuusikauppiaan luo. Tämä naurahtikin, että nytkö on sitten eväät hankittu, saaden vastauksen, että eihän tässä ole kuin kinkku ja pari punaviinipulloa... mutta alkuunhan näillä jo pääsee. Toivottelivat toisillensa hyvät joulut ja mies otti kuusensa olalleen ja reippaasti asteli kohti kotia. Kotitalon kulmalle päästyään hän huomasi, että heillä oli valot päällä! - Siis enkö sammuttanutkaan valoja keittiöstä? Hän huudahti ääneen, mutta samassa ymmärsi, että avovaimo olikin jo tullut kotiin.... ja sydän hypähti kurkkuun! Millainen vastaanotto on tiedossa? Koko kropan läpi puhalsi kylmä tuuli, vaikka ilma oli lähes tyyni....  https://www.youtube.com/watch?v=4OdZX47TG0w

Mies tuli koviovelle, avasi sen varovasti ja tunsi kuinka nenään leijui pehmeitä tuoksuja. Hän tajusi samassa, että avovaimo olisi keittiöpuuhissa. Tästä rohkaistuneena hän asteli eteiseen reippaasti, riisuen nopsaan ulkovaatteet ja asteli keittiön ovelle. Hetken he vain tuijottivat toisiaan hiljaa... Ainoa ääni oli kiehuvien perunoiden porina kattilassa ja samassa kilahti mikroaaltouuni. Bling! Kumpikaan ei liikahtanut...... kunnes kuin yhteisestä käskystä he sanoivat lähes yhtäaikaa "Anteeksi!" He suorastaan syöksyivät toistensa syleihin uppoutuen lämpöiseen halaukseen ja pehmeään suudelmaan. Mitään sanoja ei tarvittu, kaikki sanottiin katseissa..... ja siinä hellässä hetkessä. 

Sitten olikin aika katsoa, mitä ihmettä kumpikin oli oikein hankkinut ja kas kummaa.... kaikki ihana ja tarpeellinen heidän jouluun oli ostettu. - Mutta entäs äitisi? Mies kysyi varovasti. - Ei hän tule, alkoi itse miettimään, että ei ole fiksua lähteä tässä tilanteessa riskeeraamaan sitä, että saisi pöpöä. Mies ei periaatteessa ollut pahoillaan, vaikka tulikin muuten ihan kivasti anopin kanssa toimeen. Tällä ei ollut enää miestä eron vuoksi ja ehkä senkin vuoksi halusi sitä jälkikasvua.

Yhteistuumin jouluruokia alkoivat laittamaan ja jossain välissä kuusikin sai koristeet yllensä. Ilta eteni ja eteni.... ja kas, jossain vaiheessa kellokin oli edennyt niin pitkälle, että oltiin jo aaton puolella. Tällöin nainen otti miestänsä kädestä kiinni ja vei makuuhuoneeseen..... - Eihän me vielä nukkumaan, kun tuo kinkku...... - Hys, ole hetki hiljaa! Nainen kehoitti ja pyysi miestänsä istahtamaan sängyn laidalle. Makuuhuone oli hämärä, mies teki työtä käskettyä ja nainen asettui tämän eteen polvilleen... ilmassa oli värinää..... nainen katsahti miestänsä ylöspäin ja hymyili, kietoi ensin kätensä tämän vyötärölle ja sitten lausui hiljaa: - Saat nyt yhden joululahjan! Nousi ylös ja kuiskasi miehensä korvaan: - Meille tulee vauva! Mies värähti, hän katsoi avovaimoaan ja tärisi. Hän ei ollut uskoa korviaan! Lopulta hän sai sanotuksi vapisevalla äänellä: - Rakas, minä taas...... tuota, tuota, haluaisin... äh, siis, voisitko mitenkään ajatella että sinusta tulisi... vaimoni? Nyt oli naisen vuoro säpsähtää! Hän ei voinut pidätellä kyyneliä, käänsi nopeasti itsensä poispäin miehestään.  - Et sä voi sanoo noin! Et nyt, sä sanot vain sen takia kun minä..... Mies keskeytti, pyysi odottamaan hetken ja poistui toviksi. Palatessaan hän varovasti antoi rakkaansa käteen pienen rasian.... - Ei kun oikeasti, haluaisin sinut! 

Pienin rubiinein ja timantein koristeltu sormus löytyi rasiasta, jonka nainen sai vapiseviin käsiinsä.  Hän oli sanaton, mutta vain tovin.... - Voi kyllä! Miehen silmät kirkastuivat, sydän löi "miljoonaa" ja hän sulki rakkaansa syliinsä. Pienen hetken kuluttua hän kuitenkin repesi kovaan nauruun! - Mikä nyt tässä naurattaa? Vielä avovaimona oleva nainen kysyi. - No me emme sittenkään vietä tätäkään joulua kahdestaan!

https://www.youtube.com/watch?v=uYCUNULp868

Nainenkin repesi nauramaan ja he kellahtivat sängylle sylikkäin. Kumpikin tunsi olevansa maailman onnellisin.

 Rakkaat ystävät - ja tuntemattomat - muistakaa kertoa teille tärkeille ihmisille tänäkin jouluna, mitä he merkitsevät teille! Rauhallista ja onnellista joulua kaikille.

  

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Joulutarina v. 2019

Kaikille iso anteeksipyyntö, etten ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään!
No joulutarinaa olisi tarjolla, joten toivottavasti tästä olisi iloa edes hetkeksi.
(17.12.2019)
-----------------------------------------

                      JOULUTARINA 2019

Syksy oli edennyt hitaasti, mutta varmasti kohti talvea ja kalenterissa vuoden päivät

vain vähenivät. Siinäkin perheessä, missä nuo kolme pientä lapsosta elelivät, odotettiin

jo joulua – mutta kaikki eivät niin suurella innolla kuin ehkä voisi kuvitella.

Perheen kaksi vanhinta lasta, yhdeksän ja kuuden ikäiset vesselit, toivoivat tietenkin että

joulusta tulisi ihana ja runsaslahjainen, mutta parin edellisen joulun muistot painoivat heilläkin

mieltä, kuten myöskin perheen äidillä, joka pelkäsi että jälleen menee yksi joulu pilalle….

Perheen pienin lapsonen taas, juuri loppukesästä neljä täyttänyt pikkuprinsessa, sen sijaan oli

intoa puhkuen jo useamman kirjeen kirjoittanut joulupukille ja tarkasti tutkinut kaikki

lelumainokset, mitä posti oli heille kantanut. Toivelista olikin muuttunut jo useampaan otteeseen

ja sekös äitiä hymyilytti. Mutta miksi äiti sitten pelkäsi, että joulu menisi pilalle?

Minkä takia perheen kaksi poikaa myöskin jännittivät, onnistuuko joulu tänä vuonna vai ei?

Tähän kysymykseen me saamme vastauksen, kun piipahdamme perheen toissavuoden joulussa

ihan nopeasti. Tuolloin perheen äiti oli parisen viikkoa valmistellut joulua, oli kokannut ja leiponut

ja siistinyt kotia ja lapsetkin ovat oman kortensa kekoon antaneet, jopa ilman suurempia mutinoita.

Mutta perheen isä…. niin – perheen isä. Voi voi…. Mies teki töissä pitkiä päiviä ja jäi

joululomalle muutamia päiviä ennen aattoa. Vaan mikä miestä kiinnosti eniten, kun vapaat ”iskivät”?

Oliko se perheen joulun valmisteluun osallistuminen ja lahjaostoksilla käynti? Ehei, ei ollenkaan!

Perheen isä otti välittömästi kunnon kännit ja kännissä haukkui kaikki, mukaan lukien oman

vaimonsa ja perheensä…… No sen verran oli saanut aikaiseksi, että oli joulupukin hankkinut aatoksi.

Vaan millaisen pukin: Pukiksi oli palkattu joku miehen kaveri, samanlainen tuurijuoppo, kuin mitä

tämä itsekin oli ja pukki tuli hieman ”glögisen” oloisena jakamaan lahjoja ja kun ne oli jaettu, jäi

sitten keittiöön perheen isännän kanssa nauttimaan ”pari” totia, mikä loppupeleissä olikin

lähes koko yön kestänyttä juomista…..

Tuo olisi vielä mennytkin äidiltäkin läpi, mutta sama toistui lähes samalla kaavalla myös seuraavan

vuonna, vain sillä erotuksella, että tuolloin tämä joulupukki lähti isännän kanssa yhteistuumin

johonkin aattoillan hämärään ja lopulta joskus puolenyön jälkeen talon kulmalle oli kurvannut

taksi, josta kuski joutui suorastaan repimään miehen ulos autosta. Oli kuulemma napannut tämän ja

joulupukin oloisen herran eräästä pubista kyytiinsä. No pukkia esittänyt kaveri oli jo tiputettu matkasta ja nyt äidin harteille jäi vain miehensä raahaaminen kotiin. Tosin voimat loppuivat häneltäkin kesken ja mies jäi sammuneena olohuoneeseen nojatuoliin nukkumaan.

Joten nyt, hyvät lukijat, ette varmaan ihmettele jos perheen äiti on hieman jännittynyt ja pelkää,

mitä tuleman pitää ja pojatkin, kun olivat jo kaksi kertaa nähneet tuon humalaisen joulupukin,

pelkäsivät että taas se tulee ja örisee ja haisee pahalle, eikä edes juttele mitään kivaa heidän kanssaan.

Ja niin sitä vähitellen joulua kohti kuitenkin tuossa perheessä edettiin ja oltiin jo aivan aaton kynnyksellä…. enää kaksi yötä jouluun…. Vaan olisiko joulu heille joulu vai jälleen yksi

kärsimysnäytelmä parin edellisen vuoden tapaan? Perheen isä oli taas rinta rottingilla kehunut, että

hän on huolehtinut siitä, että joulupukki muistaa tulla heille ja painottanut, että tulee ajoissa jne.

Äiti oli tietenkin tivannut, että onko jälleen se sama pukki kuin parina edellisenäkin vuotena.

-         No älä nyt, siis ihan hyvä kaverihan se on ja halvalla lähtee! Oli isä tuumannut.

-         Niin, halvalla todellakin mutta ei ne illat sitten jatkuneet kovin halpoina. Äiti vastasi.

Tietenkin tästä syntyi kiihkeä väittely sillä lopputuloksella, että äiti jäi keittiöön nyyhkimään ja

isä pisti palttoon niskaansa ja painui ovesta pihalle sanomatta sanaakaan. Poikia tilanne ihmetytti

ja he menivätkin kyselemään hätääntyneenä äidiltä, että mikä on ja onko kaikki hyvin.

Äiti yritti repäistä kasvoille pienen hymyn. Hän yritti pitää asiat kasassa, vaikka sisällä myllersi

ja hän pelkäsi, että taas olisi joulu, mistä ei mitään ihanaa muisteltavaa jäisi.

Tuli aatonaatto ja viimeisiä silauksia joulusta valmisteltiin. Perheen prinsessa odotti jo kärsimättömänä, että tuleehan se pukki varmasti ja muistaako hän ne kaikki satamontayksi lahjatoivetta, mitkä hän oli tehnyt…. Pojat eivät kertoneet hänelle, että joulupukki saattaa olla

aika rankka ”tyyppi”, eikä yhtään niin kiva kuin telkkarissa. Hekin tosin olivat toivoneet monia

erilaisia ”juttuja”, oli pelejä, uutta kännykkää, lätkävarusteita ja ties mitä.

Isäkin oli palaillut reissuiltansa kotiin ja yritti hiljaa jotenkin osallistua puuhasteluihin. Tosin äiti

ei paljoa lämmennyt tämän auttamisyrityksille. No kinkun paistamisen ja sen vahtimisen äiti

antoi tälle, toivoen että sitä mies ei sentään sössisi.

Aaton vastainen yö sujui levottomissa merkeissä – ei syistä. Lapset odottivat kuitenkin jännittyneinä

aattoa ja tulevia lahjoja. Äiti nukkui hermostuneesti, heräili vähät väliä ja pyöri sängyssä

enemmän ja vähemmän. Ainoa, kuka ei tuntunut ottavan mitään stressiä, oli isä…. hän torkkui

olohuoneessa, naukkaili muutaman lasillisen ja kävi välillä kurkkimassa uuniin, miltä siellä näyttää.

Ja kyllähän se kinkku siellä paistui pikkuhiljaa.

Aattoaamu valkeni hiema utuisena, ulkona ei ollut kuin pari astetta pakkasta, mutta jotenkin ilma

oli siitä huolimatta hieman kostean tuntuinen. Lunta oli maassa juuri sen verran, että voi sanoa että

oli valkea joulu. Äiti heräsi varhain ja meni katsomaan, mikä on tilanne keittiössä….

No kinkku oli vielä uunissa ja kohta sen voisikin ottaa sieltä pois. Vaan missä oli hänen miehensä?

No tämä löytyi nukkumasta nojatuolista. Oli sitten juonut pullollisen punaviiniä yön aikana.

Ja tuoksusta päätellen myös parit terävät oli vedetty siihen oheen. Äidillä ”paloi hihat” ja hän

karjaisi pari kertaa kunnolla, repien samalla miehensä hereille. Tämä oli täysin ymmällään, että mitä

väärää hän nyt oli muka tehnyt?

-         Siis etkö sä todellakaan pysty olemaan edes yhtä jouluaattoa selvinpäin?

Mies yritti jotain vastata, mutta sanat jäivät kurkkuun. Suuta kuivasi…

-         Mä uskoin ja toivoin oikeasti, että sä olisit sen verran järkiintynyt, että et enää joisi jouluna

vaan sun piti aloittaa jo edellisenä yönä! Vaimo antoi palaa sydämensä kyllyydestä.

Mies laahusti keittiöön ja joi hieman vettä, jotta sai paremmin sanaa suustaan.

- Siis mä otin sen takia nyt yöllä pari lasillista, että en joisi enää nyt päivällä tai illalla!

Vaimo katsoi miestään epäuskoisena. Voisiko tuo olla totta?

-         Meinaatko siis todellakin olla selvinpäin vihdoinkin yhden joulun? Vaimo tivasi mieheltään.

-         Joo joo, mä ajattelin oikeasti, että jos vain ruuan kanssa ottaisi lasillisen ja nautittaisiin

joulusta oikein kunnolla. Kyllä mä sen kaverin pukiksi hankin, mutta sanoin että nyt otetaan

homma kunnolla eikä sitten juoda! Se lupasi hoitaa homman kunnolla.

Vaimo ei ollut uskoa korviaan, mutta kai se oli sitten näin, kun miehensä kovin tuota vakuutella koitti.

Lapsetkin olivat kuulleet keskustelun ja ainakin pojat tuntuivat olevan riemuissaan.

Siis joulupukki saattaisi ollakin ihan kiva tänä vuonna!

Äiti sai kuulla, että hänen miehensä oli sopinut tuon pukin tulevan heille siinä viiden aikoihin

ja päätti, että he syövät ennen sitä, koska eihän nuo lapset enää lahjojen tulon jälkeen malta

syödä mitään, vaan kaikki energia ja aika menee vain pakettien avaamiseen ja uusien

tavaroiden tutkimiseen. Niinpä joulupöytä katettiin jo hyvissä ajoin ja lapsetkin saatiin siivosti

sen ääreen syömään. Jopa perheen isä istui pöydän ääressä asiallisesti, kuten oli vaimolleen luvannut

eikä nauttinut edes sitä yhtä lasillista ruuan kanssa. Äiti oli hieman ymmällään, mutta mielissään.

Jouluateria oli parahiksi nautittu, kun kello alkoi näyttää viittä. Vaan pukkia ei näkynyt eikä kuulunut.

Lapset ryntäilivät ikkunoihin aina, kun jostain kuului hieman jonkinlaista ääntä. Mutta ei,

joulupukkia vain ei näkynyt eikä kuulunut. Isä koitti soittaa kaverilleen, mutta tämän puhelin kyllä

hälytti, vaan siihen ei vastattu. Nyt alkoi isäkin hieman hermostua ja tämä käveli kaapille, jossa

säilytti alkoholijuomiaan. Äiti ei huomannut tuota, ennen kuin oli ”myöhäistä” – isä oli ehtinyt

tempaista parit konjakit, mutta enempää ei päässyt ottamaan, kun kuuli kuinka pihalle kaartoi auto.

Toinen pojista ehti ikkunaan ja huusi kovalla äänellä: - Tuonn ajoi taksi ja sieltä tulee joku

ulos, sillä on jotkut punaiset vaatteet. Onks´ toi meidän joulupukki?

Isä tuli myöskin ikkunaan ja tunnisti hahmon. Se oli se hänen kaverinsa. Hän päätti mennä miestä

vastaan ja katsoa, missä kunnossa tämä oikein olisi ja samalla selvittäisi, miksi tämä on reippaasti

myöhässä sovitusta ajasta.

Äiti huokaisi syvään….. olisiko hyvin alkanut joulu valumassa hukkaan?

Hetken kuluttua ulko-oven toiselta puolelta kuului rytinää ja kolinaa. Lapset olivat rynnätä ovelle,

mutta äiti kehoitti näitä painokkaasti siirtymään olohuoneeseen odottamaan. Hieman nuristen

lapset tottelivat, vaikka mieli olisi tehnyt mennä joulupukkia vastaan.

Äiti avasi ulko-oven ja mikä näky hänelle paljastuikaan:

Joulupukki oli enemmänkin ottanut ja valmiiksi punertava nenä oli todellakin punainen.

Tuo pukiksi pukeutunut heppu sönkkäsi jotain parin edellisen paikan tarjoiluista ja siitä, kun

on niin vaikeaa ja vaikka mitä…. Silloin äidillä nousi jälleen viha ja kyyneleet silmiin!

- Tämä ei voi olla totta, ei taas!

Hän kääntyi kannoillaan ja poistui paikalta lapsiensa luo. Nämä katsoivat häntä silmät säihkyen,

että jakaako pukki kohta lahjat ja saadaanko me nähdä pukki…..

Äiti ei vain pystynyt vastaamaan mitään. Hän huomasi, kuinka hänen miehensä kävi nopeasti

keittiössä ja palasi eteiseen ja kuuli, kuinka pienen ajan kuluttua ulko-ovi sulkeutui ja hetken

kuluttua tuli aivan hiljaista. Äiti nousi ylös, meni eteiseen ja siellä ei ollut ketään!

Hän kiirehti keittiöön, missä miehensä oli käynyt ja huomasi erään kaapin olevan hieman auki.

Siellä oli ollut viinapullo, vaan ei ollut enää! Sydän hyppäsi kurkkuun.

Taasko tässä kävi näin? Epätoivo valtasi äidin mielen ja tilannetta ei parantanut se, että kun

paikalle tuli hänen pieni ihana tytär, joka kyseli isän ja pukin perään… oli ahdistavaa ja raastavaa

miettiä, miten osaisi vastata tyttärelleen niin, ettei tämän mielikuva joulusta murenisi kokonaan.

- Odotellaan hetki, joulupukille tuli huono olo. Varmaan hän kohta tulee.

Tytär juoksi kertomaan veljilleen saman ja pojatkin tyytyivät vastaukseen.

Se, miksi isä ei ollut kotona, tietenkin herätti spekulaatioita lasten puheissa, mutta he arvelivat, että

isä on auttamassa joulupukkia ja varmaan kohta he tulisivat takaisin.

Äiti yritti soittaa miehellensä, vaan huomasi, että tämän puhelin olikin kotona!

- No niin, sekin vielä! Tämä tuumasi puoliääneen.

Ei auttanut muu, kuin vain olla ja odottaa…. ja jokainen minuutti tuntui tunnilta – ikuisuudelta.

Sitten yllättäin ovikello soi, hieman varovaisesti, mutta kuitenkin.

Äiti yllättyi. Luulisi sentään, että mies osaisi kotiinsa tulla avaimilla.

Tämä meni avaamaan ulko-ovea ja oli juuri antamassa ”palautetta” miehellensä, kun yllättyi:

Oven takana seisoikin vanha mies hieman nuhjuinen joulupukin asu yllänsä!

- Tuota anteeksi, en voinut olla tulematta, vaikka pitkään epäröinkin. Saanen esittäytyä….

Olen tuosta teidän naapurista, olemme asuneet vuosia tässä lähes vierekkäin ja kyllä te minua

aina tervehditte tuossa ulkona, mitä kaikki eivät aina tee.

Äiti katseli sanattomana miestä ja kuunteli tätä hiljaa.

- Niin tuota, tuossa jo viime jouluna kyllä näin, että millainen joulupukki teille saapui ja

silloin hieman mieltäni kalvoi, että eihän se pukki noin saisi esiintyä ja tulla lasten luo.

Yritin tuossa muutama viikko sitten miehellenne kertoa, että minulla on vuosien takaa kokemusta

tästä joulupukin touhuista, mutta häntä ei kiinnostanut kuunnella, niin päätin asian olla.

Mutta kun nyt taas näin, millaisessa kunnossa se hänen pukkinsa taas oli ja kun he lähtivät

tuosta pihalta kaksistaan taksilla, niin en voinut olla kaivamatta tätä asua esille ja tulla tänne.

Äiti oli sanaton, suorastaan hämmästynyt! Hän ei voinut uskoa todeksi, että tuo eräs vanha

naapurin herra oli hyvin tietoinen siitä, miten kurjasti heillä oli käynyt joulupukin kanssa jo

pariinkin otteeseen. – Ai anteeksi, että en edes sisälle pyytänyt… Tuota, juu on tosiaan ollut

vähän kaikenlaista…. mutta tuota, jos siis vain teille sopii niin kyllähän te saatte tulla lahjat jakamaan.

Vanha herra oli mielissään ja asteli sisälle. Lapset kurkkivat varovasti olohuoneesta, että kuka

se sieltä on tulossa ja kun he näkivät punaisen nutun heilahtavan, kuului kolmesta suusta

yhteen ääneen: ”JOULUPUKKI!”

Vanha herra ilahtui tuosta ja köpötteli lapsosten luo…….

- No onkos täällä niitä kilttejä lapsia….?

Ja niin lahjojen jako alkoi sujua! Äiti kävi nopeasti laittamassa kahvia tulemaan, kysyen

samalla, että ehtisikö joulupukki juomaan kupposen. Tämä ei vastustellut tarjousta.

Vaan mitä nyt?

Ulko-ovelta kuului kolinaa ja rapinaa ja eteiseen tuli joku!

Äiti oli juuri menossa katsomaan, mikä ryminän aiheuttaa, kun sisälle asteli…. toinen joulupukki!

Siinä sitten katselivat toisiaan kaksi joulupukkia, kunnes tämä hetki sitten tullut otti lakin pois

päästään ja veti partaa sivuun…. – Isääääääää! Perheen pieni tyttö huusi kirkkaalla äänellänsä.

-         No niin olen ja lainasin nämä vaatteet…. siis tuolta joulupukilta, mutta kukas tämä pukki on?

Hänen vaimonsa ehti nopeasti tilanteen herraksi ja kertoi koko tarinan ja naapurin vanha herra

vain nyökkäili vieressä. Alkuun isäntä ei ollut kovin mielissään siitä, että joku naapuri oli seurannut

heidän elämää, mutta lopulta tajunnut että eipä se varmaan kenellekään salaisuus ollut, jos vain

oli ikkunasta ulos katsellut, että millainen se heidän pukki oli oikein ollut.

- Mutta mitkä nämä tamineet ovat ja mistä sinä tulet? Vaimo tivasi mieheltänsä.

Mies kertoi, että oli ottanut viinapullon, soittanut taksin ja vienyt kaverinsa kotiin. Laittanut sen

pullon pöydälle ja todennut, että se oli tässä, muuta ei enää tule ja oli viimeinen joulu heillä!

Sitten hän oli soittanut toiselle tutulleen, jolla tiesi olevan kunnon pukin tamineet, että olisiko

ne vapaat ja voisiko lainata korvausta vastaan, kun olisi hätätilanne. Tuon kännisen pukin

asusteita kun hän ei halunnut yllensä laittaa!

Oli saanut asun lainaan ja kiireen vilkkaan sen jälkeen taksilla kohti kotia, jotta vihdoinkin

lapsilla olisi oikea joulu – ja sitten täällä onkin jo joulupukki.

Kaikkia kolmea alkoi naurattaa. Lapset olivat vain ihmeissään, että miten isä voi olla joulupukki.

Siihen naapurin vanha herra, joka edelleen oli joulupukin asussa, kertoi että se oli heidän

sovittu yllätys ja isän piti tulla hieman häntä ennen tänne, mutta hän olikin katsonut kelloa väärin….

Selitys meni lapsiin täydestä ja kaikki olivat tyytyväisiä ja äiti, nyt hänen silmissään

kimmelsi kyyneleet, mutta onnesta!

Joulupukki jäi vielä hetkeksi heille kahvittelemaan, jonka jälkeen hän lähti hiljalleen kohti

”korvatunturia”, kuten asian mainitsi lapsille. Nämä olivat aivan haltioissaan pukista!

Sovittiin, että ensi vuonna joulupukki tietenkin tulee heille ja lapset kirkuivat onnessaan.

Ulko-ovella isä kutsui herran vielä huomenna glögille ja äidille tuli jo paha pelko, että ei kai vain…

mutta samassa hänen miehensä jatkoi, että tietenkin siis alkoholittomalle ja tortulle, jos vain sopii.

Pappa lupasi tulla ja niin käteltiin hymyssä suin ja pappa lähti ”korvatunturille” eli kotiinsa naapuriin.

Tämän jälkeen äiti ei vain voinut olla kysymättä, että mikä sai hänen miehensä mielen ja kelkan

kääntymään noin totaalisesti. Mies vain vastasi hiljaa: - Jaa, kai se on vain se jokin joulun ihme!”

Joulutarina v.2018

Hei vain.
Tähän väliin kirjoittelen pienen joulutarinan.
Sellainen on ollut tapana tässä viime vuosina tehdä, jotenka katsotaan, saisinko taas
jotain aikaan.... vaikka pakko tunnustaa - ideapankki on ollut hieman heikohko
viime aikoina kaikenlaisten muiden kiireiden vuoksi. (12.12.2018)

----------------------------------------------------------------------------------------

He istuivat sängyn laidalla ja katselivat ikkunasta ulos. Satoi.... satoi - ja satoi.
Joulukuu oli edennyt jo toiselle viikolle ja ulkona satoi.... ja satoi - ja satoi.
Vettä!
Niin, vettä!
Muutama kuivahko päivä oli ollut välillä ja ilmat viilenneet sen verran, että
aamuisin oli maassa ollut hieman hyhmää ja muutaman kerran oli pari pientä
lumihiutaletta leijunut maahan, tosin hetimiten sulaneet pois.
Heitä masensi.

Pojat olivat jo pitkään odottaneet lumen tuloa ja heidän jaloissaan konttaava
pikkusiskokin varmasti ihmetteli, miksi isoveljet eivät olleet normaalin riehakkaita
pikkupoikia, mitä nämä yleensä olivat.
- Siis eikö tosta sateesta tule ikinä loppua?
- Ei kai.
- Onks tää ny sitä jotain ilmastonmuutosta vai mikä juttu tää o?
- Enmää tiedä. Kysytään äidiltä!
Pojat juoksivat keittiöön, missä heidän äiti aherteli ja leipoi selvästi joululeivonnaisia.
Pikkusisko konttasi poikien perässä silmät pyöreinä ihmettelystä, tuttia imeskellen.
- ÄIIITIII, ÄÄIITIIIII......! Pojat huusivat yhteen ääneen.
- Onks ny se ilmastomuutos tullu tänne? Voiks sitä peruuttaa tai saaks siihen jotain
vaihtoehtoi niinku noissa peleissäkin on?
Äiti pysähtyi, kääntyi katsomaan poikia ja ihmetteli, mitä nämä tarkoittivat.
Pojat kertoivat, että heitä ärsytti tuo vesisade. Pitäisi tulla lunta! Ei talvi, eikä joulu
ole mitään ilman lunta. Äiti hymyili, mutta tunsi itsekin samalla tavalla.
Häntä harmitti, ettei voinut tehdä asialle mitään ja sanoikin vain pojille, että
meidän kaikkien pitää vain odottaa ja olla kärsivällisiä. Kyllä se luonto aikanaan sitten
sitä lunta suo ja pääsette tekemään lumiukkoja ja -linnoja.
Pojat huokaisivat hieman pettyneinä. He olivat varmoja, että äiti olisi kertonut vaikka,
että huomenna sataa lunta. Mutta jos äiti ei tiennytkään varmasti, niin isä tietää kyllä!

He palasivat huoneeseensa leikkimään ja odottamaan isää kotiin töistä.
Tällä oli aina välillä jotain pieniä yllätyksiä heille ja pikkusiskolle - niin ja äidille!
Mutta nyt kello eteni hitaasti. Se pikkuviisari tuntui olevan kuin naulattuna yhteen numeroon,
eikä tuntunut liikkuvan yhtään eteenpäin seuraavaan numeroon, minkä kohdalla se viisari
oli aina silloin, kun isä tuli töistä kotiin.
Lopulta viisari siirtyi ja pojat hyppäsivät ikkunaan tuijottamaan nenät kiinni lasissa,
koska pihalle kaartaa tuttu auto ja isä tulee siitä ulos. Eikä mennyt aikaakaan, kun näin
tapahtui ja pieni hetki siitä, niin isä olikin sisällä. Hän huikkasi iloisesti kaikille ja
pojat olivat heti hänen kimpussaan.
- Voiks ton ilmastomuutoksen peruu tai vaihtaa toiseen?
- Onko pilvissä ääretön määrä vettä, kun aina vaan sataa?
- Voitaisko me tehdä lunta, että saataisiin ulos talvi?
- Miks toi vesi ei voi muuttuu lumeksi vaikka maassa kun se on satanut?
Isä oli ihmeissään kyselytulvasta ja katsoi äitiä kysyvästi ja hämmästellen?
Tämä kertoi, että pojat ovat olleen hieman harmissaan, kun sataa vain vettä.

https://www.youtube.com/watch?v=okoWLPeV-ac

Sinä iltana keskusteltiin poikien kanssa paljon säästä ja erilaisista sääilmiöistä.
Pojat tiesivät, että isä on viisas mies, mutta ei hänkään pystynyt kertomaan, koska
sataa lunta vai sataako sitä ollenkaan. Ainoa, kenelle asia tuntui olevan aivan saman
tekevää - oli pikkusisko. Tämä touhusi omilla pehmoleluillaan omiaan ja tuhisi
ja jokelteli hiljalleen. Tai sitten hän tuumasi mielessään, että mitä hän noista
poikien jutuista välittää.... ei ne niin tärkeitä hänelle ole.

Nukkumaan mennessä pojat vielä kuiskivat toisilleen, että toivotaan hiljaa kumpikin,
jotta aamulla kun avataan joulukalenterit, niin toivotaan samalla paaaaaaljooon lunta!
Siihen aatokseen pikkuherrat nukahtivat. Pikkusisko oli nukkunut jo pidemmän aikaa.
Isä ja äiti katselivat vielä jotain elokuvaa, tosin hekin keskustelivat hieman säästä
ja tuntui tuo synkkä ja märkä heitäkin harmittavan. Joulun tuntua ei oikein tahtonut saada
luotua, kun ulkona oli niin pimeää, harmaata ja vesisateista.

Tuli seuraava aamu ja kun äiti tuli herättelemään poikia, nämä pomppasivat ylös
poikkeuksellisen rivakasti ja syöksyivät aamutoimiin, jonka jälkeen saivat avata joulukalenterinsa.
Kalentereista tuli jälleen yhdenlaiset suklaahahmot ja
pojat vertailivat, millaisen toinen sai ja sitten ne pistettiin
"parempiin suihin", eli syötiin pois.

Mutta katse ulos vei iloisuuden poikien kasvoilta. Ulkona oli harmaata. Ainoa ero
eiliseen oli se, että nyt ei sentään satanut vettä.
Niin meni päivä, meni toinen, meni kolmaskin..... joulukalenterista vähenivät avattavat luukut....
- ja ulkona ei näkynyt kuin pari kertaa muutama pieni hiutale leijumassa, mutta nekin
sulivat välittömästi maahan osuessaan. Poikia alkoi suorastaan pelottaa!

https://www.youtube.com/watch?v=URugFjhXHrs

Sitten eräänä päivänä isä kysyi pojilta, haluaisivatko nämä lähteä hänen kanssaan hakemaan
joulukuusta? Hän oli täysin varma, että pojat suorastaan kiljuvat innosta, mutta kaikkea muuta:
- Ei me jakseta!
- Ääh, se on ihan tylsää.... ei viitsi.
- Eiku se on ihan turhaa!!!
- JOOO, nii on, IHAN TURHAA!
Isä ja äiti jäivät tuijottamaan poikia ja äiti kysyi ensimmäisenä, että miksi nyt joulukuusen
hakeminen olikin turhaa? Aikaisemmin pojat olivat olleet suorastaan innoissaan siitä ja nyt
ei sitten millään kiinnosta. Pikkusiskokin ihmetteli poikia ja konttasi näiden luo ja tuuppi poikia
jalkoihin, mutta nämä eivät nyt välittäneet pikkusiskon tönimisistä yhtään.
- Nii kun on niin tylsää kaikki. Sataa vaan ja on tollasta. Ei se joulu sitten tuu jos ei oo lunta!
- Joo ja varmaan te sitten laitatte vaan jotain mustii koristeita kuuseen, kun ne on sellasii synkkii.

Viimein äiti ja isä ymmärsivät, että poikien huoli olikin se, että joulua ei tule, jos ei ole lunta. Siinä ei vakuuttelut ja kauniit sanat auttaneet, kun pojat näkivät omin silmin,
että ulkona ei sää ollut mitenkään ihana.

Viimeisenä oljenkortena äiti yllättäin ehdotti, että jos tehdäänkin niin, että isä
käy hakemassa sen joulukuusen ja pojat kirjoittavat sillä välin uuden kirjeen joulupukille
ja kertovat, että toivoisivat lunta jouluksi. Poikien silmät kirkastuivat, eikä heille
tarvinnut sanoa enempää.... - saman tien nämä kaksi kaverusta syöksyivät huoneeseensa
ja kaivoivat paperia ja kyniä esille ja asettuivat lattialle makaamaan ja miettimään,
mitä he laittaisivat joulupukille viestiksi.
Isä hymyili, äidiltä tuo oli hieno ja ovela veto. Ei olisi ollut mukavaa ottaa kahta synkkää
pikkupoikaa valitsemaan joulukuusta, mikä oli vielä edellisenä jouluna näille ollut
enemmän kuin iso ja tärkeä asia.
- Mutta otahan tuo pikkuinen mukaasi. Äiti lausui ja näytti perheen pienintä, joka
katseli isää suurilla ruskeilla nappisilmillään.
- No voisinpa ottaakin, mutta kukapa kantaa kuusen ja hänet?
- Niin tietenkin, olinpa hupsu. Äiti sanoi ja kaappasi perheen pienen prinsessan syliinsä.

Isä puki yllensä ja lähti. Äiti meni katsomaan, miten pojat edistyivät ja puheensorinasta
päätellen kirjeestä tulisi melkoinen. Hän päätti olla häiritsemättä poikia ja keskittyi
sen sijaan pieneen tyttövauvaan, jolla olikin välipalan aika.

Jonkin ajan kuluttua pojat tulivatkin äidin luo ja esittelivät ylpeänä aikaansaannostaan.
"Hyväää joupupukki. Tuo paljon lajoja meille ja pikusiksolle. Ja sit me tarvittaa
paljoa lunta kanssa kun sä et pääss muuten meitään kotiin perile."
Alle pojat olivat piirtäneet itsensä ja heidän yläpuolella oli iso pilvi, mistä satoi lunta.
Äiti tunsi pienen palan kurkussaan ja toivoi mielessän, että ennen joulua todellakin
tulisi lunta, jotta pojat eivät olisi kovin pettyneitä.

Eipä mennyt aikaakaan, kun isäkin tuli jo kotiin kantaen joulukuusta, jonka oli
käynyt ostamassa. Ylpeänä hän esitteli sitä perheelleen eteisessä, ennen kuin kantoi sen
parvekkeelle odottamaan seuraavaa päivää, jolloin heidän oli tarkoitus koristella se.
- Mut me ei haluta koristella sitä ku ei oo lunta!
- Joo ja teillä on varmaa sit vaan niit mustii koristeit tai jotai.
Poikien into joulusta alkoi taas laskea häränpyllyä, jolloin äiti päätti pelastaa tilanteen.
- Mutta hei pojat, näyttäkäähän isälle se teidän kirje joulupukille ja kertokaa,
mihin laitatte sen, niin ehkäpä ensiyönä nuo tontut sitten osaavat sen löytää ja
viedä joulupukille kiireen vilkkaa. Poikiin tulikin onneksi eloa ja kumpikin selitti
tohkeissaan isälle, että mitä kirjeessä lukee ja mihin se laitetaan.
Se edellinenkin kirje oli kadonnut salaperäisesti yön aikana!

Illalla pojat kuuntelivat poikkeusellisen tarkkaan säätiedoituksia
ja kyllä siellä hieman vihjailtiin, että sää viilenee.... mutta vain paikoitellen maassa.
Suurin osa maasta olisi vielä täysin musta! Mutta nyt pojat olivat sitä mieltä, että
heidän kirjeensä kyllä pelastaa tilanteen ja lunta tulee maahan jouluksi.
- Nii, sitten pukki pääsee ajaan sillä pulkalla.
- Ei se ooo pulkka, sil on iso stiiika!
- Mut ku porot vetää sitä ja ei ne vedä stiikoja.
- Siin onkii moottori ja ne porot vaa on siin koristeen sitte ku ne lentää tai menee moottoritiellä.

Äiti ja isä seurasivat hymyssä suin poikien sanailua ja väittelyä aiheesta. Mitään tappelua siitä
ei kuitenkaan syntynyt, koska kumpikin oli kuitenkin sitä mieltä, että joulupukkikin tarvitsee
lunta, jotta tämä pääsee kulkemaan.
Näissä aatoksissa pikkumiehet painuivat nukkumaan, toivoen että seuraavana aamuna
maa olisi valkoinen. Sitä salaa toivoivat myös äiti ja isä....

Ja niin tuli aamu. Enää ei ollut jouluaattoon kuin pari päivää jäljellä.
Joulutohinat olivat perheessä äidin kohdalla jo melkoiset ja isä auttoi ja teki kaiken, mitä
vain pystyi..... tosin hänestä tuntui, että enempi hän oli välillä vaimonsa tiellä, kuin tarpeen.
Mutta äiti se tuntui jaksavan, koska hyräili joululaulujakin lähes kokoajan jotain tehdessään.
Isä otti parvekkeelta joulukuusen sisälle ja asetteli sen jo valmiiksi tuomaansa jalkaan
pystyyn. Siinä se sitten seisoi.... - kuusi, joka vielä oli niin alaston ja koruton, mutta silti kaunis.

https://www.youtube.com/watch?v=M_aFUcp-CPA

Pojatkin tulivat huoneestaan katsomaan kuusta ja hieman heistä näki, että tekisi niin mieli
alkaa koristelemaan sitä, mutta kun olivat sanoneet, että ei kiinnosta, kun ei ole edes lunta.
Nimittäin ei sitä kyseisenäkään aamuna sitten maassa ollut. Ilma oli kyllä kuivunut ja tuuli,
mutta lumesta vain ei ollut tietoakaan ja jouluun oli enää kaksi yötä!
- Mutta hei, oletteko te katsoneet, onko se kirje enää siellä mihin olitte sen jättäneet?
Pojat kävivät kurkkaamassa "salaista piiloaan", mihin olivat kirjeen jättäneet ja siellä ei ollut
kuin kaksi pientä karkkia.
- Hei, onks nää meille? Pojat kysyivät ja isä yritti olla hämmästyneen näköinen.
- No varmaankin on. Mutta kirjettä siellä ei siis enää ollut?
Pojat puistelivat päätä ja arvelivat, että heidän on nyt autettava pukkia ja koristeltava kuusi
isän kanssa, niin pukki tietää mihin hänen pitää tulla ja sitten varmasti tulee myös lunta.

Tohina kuusen ympärillä vaikutti melkoiselta, voisi sanoa melkeimpä että oli kuin pieni
paikallinen tornado olisi pyörinyt olohuoneessa ja poikien kiljahtelut ja pikkusiskon kikattelu
kaikui asunnossa. Äiti tuli katsomaan, miten työ edistyy ja isä vain naureskeli, että hyvinhän
tämä - kuusikaan ei ole vielä kertaakaan edes kaatunut!
Viimein koko komeus oli koristeltu ja hienohan siitä tuli. Pikkusiskokin sai hieman, isän
avustuksella, laitella koristeita kuuseen.

Sitten isä pyysi, että saisi hetken istahtaa... oli tuo sen verran rankkaa...
Pojat painuivat leikkimään iloissaan, koska he olivat nyt varmoja, että lunta tulee
ja pukki pääsee liikkumaan. Vaan mitä sitten tapahtui:
Isä oli avannut television, missä tuli uutiskatsaus. Jossain toisella puolella maapalloa oli
rankka lumimyrsky ja ihmisiä oli jumissa lentokentällä. Kuvassa näytettiin myös
joulupukkia, joka oli muiden matkustajien kanssa saarroksissa lentokentällä.
Poikia alkoi itkettää!
- Nyt se on tuolla eikä se pääse mihkään ku kaikki lumi on siellä.
- Toi on väärin et noi saa kaiken lumen ja koko tyhmä pukki on menny tonne!

https://www.youtube.com/watch?v=TQoVB3Rd28E

Siinä ei isän eikä äidin vakuuttelut auttaneet enää ollenkaan. Pojat olivat täysin varmoja siitä,
että joulu olisi pilalla ja sen saisi pyyhkiä kokonaan kalenterista pois!
- Me ei sit saada ees lahjojakaa ku toi on nyt tuolla. Miks noi on noin tympeen näkösii kaikki?
  Siellä on lunta ja niil on joulupukkikin siellä!

Päivä eteni iltaa kohti melkoisen matalapaineisissa fiiliksissä. Poikia ei ilahduttanut edes se,
että posti oli tuonut heille erilaisia joulukortteja. Niissä oli ihan liikaa kaikkea talvista.
Oli joulupukkia, lahjoja, lumiukkoja, lapsia pulkkamäessä ja vaikka mitä.
Mitä sellaisilla korteilla tekee, jos ei ole
kunnon joulua ja lunta?

Isä ja äiti laittoivat salaa lähes jo kätensä ristiin toivoen, että
sitä lunta todellakin sataisi ennen jouluaattoa. Sitä murinaa ja surullisia ilmeitä olisi
todella ikävä katsoa, kun jo nytkin riipaisi mieltä.
Ainoa, kuka oli tilanteesta täysin tietämätön, oli tietenkin pikkusisko.... hän
leikki tyytyväisenä lattialla omilla leluillaan ja ähisi ja jokelteli omiaan.

Illalla pojat menivät nukkumaan pelokkaina.... he miettivät, olisivatko he olleet niin
tuhmia, että sen takia pukki ei ehkä pääse heidän luo ja luntakaan ei ole satanut.
- Mä en ainakaan viikkoon kiukuttele jos tulee lunta.
- Joo ja mä en ainakaan sataan päivään tee mitää tyhmää!
Näin kumpikin päätti, että jos joulu tulee ja pukkikin pääsee heidän luo, ovat
he entistä kiltimpiä - vaikka eivät he muutenkaan mitään hirveitä rasavillejä olleet...

Yö meni hieman levottomin unin, kummallakin... - ja aamun sarastaessa heidät herätti..
pikkusisko, joka kikatteli poikien huoneessa ja katseli ulos ikkunasta.
Pojat aukaisivat silmänsä, eivätkä olleet uskoa näkemäänsä: Ulkona oli talvinen sää!
Yöllä oli tullut lunta oikein reippaasti ja koko maisema oli muuttunut kuin
taikaiskusta aivan erilaiseksi. Pojat syöksyivät isän ja äidin makuuhuoneeseen, missä nämä
mukamas vielä nukkuivat, sillä he tiesivät, mitä tuleman pitää...
- Iiiisäääääääää ja äääitiiii, KAATSOKAAAA ULOS... siellä on LUUNTA!
Pojat riuhtaisivat verhot pois ikkunan edestä ja isä ja äiti yrittivät olla hämmästyneen
näköisiä ja tuumailivat ääneen, että taisi se kirje sittenkin päästä perille ja joulupukki
oli varmaan nyt jotenkin saanut järjestettyä asioita niin, että lunta oli tullut joka paikkaan.

https://www.youtube.com/watch?v=RAKZvM9I9EY

Pojilla oli kova kiire päästä ulos leikkimään ja hyvä, kun saivat edes kunnolla puettua, kun
jo olivat pihalla. Kohta sieltä kaikuikin iloinen nauru ja melske. Naapureidenkin lapset
tulivat ulos ja melkoinen mekkala täyttikin kohta koko alueen ilmatilan Äiti ja isä
huokaisivat helpotuksesta ja toivoivat, että lumi ei todellakaan sulaisi heti pois.
Onneksi säätiedoitus lupaili pientä pakkasta ja talvisia säitä useammalle päivälle, jotenka
ainakin joulunpyhät saataisiin viettää kunnon talvisissa keleissä.

Päivä meni vauhdikkaasti ja pojat ehtivät vain välillä käydä sisällä. Punainen väri poskilla
ja säihkyvät silmät kertoivat, että he todella nauttivat olosta. Pikkusiskokin pääsi ulos
ja kunnolla ensimmäistä kertaa kosketuksiin lumen kanssa. Hetken ihmettelyn jälkeen hän
alkoi nauraa kikattaa ja tunki puhdasta lunta suuhunsa sen, minkä ehti.
No kauaa tuota iloa ei hänelle suotu, äiti päätti, että tuo "ruokavalio" ei ole soveliasta ja
lopetti nuo touhut nopeasti, mutta eipä se pikkuista tuntunut sekään haittaavan.

Illalla pojat olivatkin niin väsyneitä koko päivän leikkimisistä, että hyvä kun iltapalaa
jaksoivat syödä..... uni tuli todella nopeasti. Isä alkoi äidin kanssa paistamaan kinkkua ja
siinä sitä uuniin laittaessaan nauttivat yhdet lasilliset kevyesti terästettyä glögiä.

Seuraavana aamuna äiti ja isä olivat heränneet jo varhain. Oli nimittäin jouluaatto.
Pojat nukkuivat harvinaisen sikeästi ja pitkään, mutta siihen oli varmasti syynä edellisen
päivän pitkät riehakkaat leikit ja varmaan se helpotus siitä, että luntakin oli maassa.
Ja olihan sitä edelleenkin! Hiljalleen sitä satoi lisää, mikä sai maiseman ja taivaan näyttämään
entistä kauniimmalta.

https://www.youtube.com/watch?v=8xPvZEogTgY

Mutta olihan pojat saatava hereille, sillä televisiosta tuli yksi heidän suosikkiohjelmiaan
jouluisin, eli "Joulupukin kuuma linja". Tietty poikien piti päästä sitä katsomaan ja
he halusivat myös soittaa pukille. Pitkän, pitkän yrittämisen jälkeen kävikin tuuri, että heidän
soitto valittiin lähetykseen ja pojat yhteistuumin suorastaan kiljuivat puhelimeen kiitokset
joulupukille, kun oli hakenut heidän kirjeen ja pitänyt huolen, että lunta satoi!
He varmistivat vielä, että tietäähän pukki mihin hän tuo illalla lahjat, kun pääsee telkkarista.
Pukki myhäili ruudussa ja kertoi, että kyllähän pukki tietää tasan tarkkaan kaikkien
kilttien lasten osoitteet ja missä he olivat milloinkin. Pojat olivat riemuissaan!

Päivä alkoi taipua iltapäivän puolella ja aatto eteni hiljalleen. Pojat alkoivat olla hieman
kärsimättömiä, että koska se pukki oikein tulee... vai kävikö hänelle taas joku onnettomuus?
Samassa ulkoa kuului jotain ääntä ja kaikki kiiruhtivat ikkunaan katsomaan, mistä tuo
kummallinen kolina, meteli ja melske kuului....
Ulkona näkyi joku hahmo hiippailevan suuren
säkin kanssa kohti heidän taloaan!

- Se on joulupukkiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii !!!!! Pojat huusivat.
Samassa soikin ovikello ja isä yritti mennä avaamaan ulko-ovea, mutta pojat kiilasivat
hänen eteensä ja avasivat oven - ja toden totta, oven takana seisoi ison lahjasäkin kanssa
joulupukki. Tämä kysyi, että onkos talossa kilttejä lapsia ja pojat vastasivat terävästi,
että on, kaikki kolme! He pitivät huolen siitä, että pikkusiskoa ei unohdettu.

https://www.youtube.com/watch?v=hrzRDBkpcbg

Lahjojen jako tapahtui ripeästi ja pukkia suorastaan nauratti poikine tohina ja vauhti.
Mutta sen verran he malttoivat odottaa, että kaikki lahjat oli jaettu ennen kuin edes
miettivät niiden avaamista. Vielä ennen pukin lähtöä pojat kysyivät häneltä, että
miten hän osasikaan laittaa lunta tulemaan ennen kuin tuli tuomaan lahjoja.
Hetken näytti siltä, että joulupukki ei osaisi sanoa mitään, mutta sitten hän otti
ovelan ilmeen kasvoilleen ja kuiskasi pojille, että pukilla on sellaista taikajauhetta, jota
hän päästi ilmaan ja se leijui joka puolelle ja sai aikaan lumisateen!
Pojat olivat vakuuttuneita pukin sanoista ja toivottivat tälle hyvää matkaa ja hyvää joulua.

Ilta etenikin lahjapakettien availuissa ja uusien ihmeellisten lelujen testaamisessa.
No tottakai niitä uusia vaatteitakin tuli ja taas yhdet villasukatkin, mutta kai niitäkin
joskus tarvitaan..... Nyt oli tärkeämpää päästä leikkimään kaikilla uusilla jutuilla!

Mutta eipä pojat jaksaneet montaa tuntia leikkiä, kun alkoi jo väsy painaa.
Pikkusisko oli jo nukkunut pidemmän aikaa tyytyväisenä ja niin pojatkin siirtyivät sänkyihin.
Isä ja äiti suorastaan huokaisivat tyytyväisinä ja helpotuksesta, sittenkin joulusta tuli iloinen
ja onnellinen, joka tavalla.

https://www.youtube.com/watch?v=aCrSa3c-clc

Hyvää Joulua jokaiselle - tasapuolisesti.
- ja muistakaa, älkää jättäkö ketään yksin jouluna.
--------------------------------------------------------------------------------------

Hyvää joulua kaikille!

Nyt aletaan olla siinä vaiheessa joulukuuta, että kohta juhlitaan Jeesuksen
syntymää, vaikka taitaa tämä 24.12. olla monelle nykyään enempi lahjojen antamista
ja syömistä - sekä tietyille ihmisille myös taas yksi syy juomiseen!

No Joulupukki tietty kuuluu hyvänä perinteenä jouluun ja
mukavaahan tuo on kuulla ja nähdä, kun pikkulapset tohkeissaan kertovat
kirjoittaneensa pukille kirjeitä jne.
Itsekin avustan tänä jouluna oikeaa Joulupukkia tekemällä joitakin
joulupukin keikkoja ja suurin syy siihen on se, että näin saan tehdä jotain
hyvää toisille jouluna ja tuoda iloa lapsille, mikä on se tärkein syy siihen,
että lähden joulupukkina aattona kiertelemään kodista kotiin.

https://www.youtube.com/watch?v=8LZpBjnOMYY

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE!
----------------------------------------------------------------

Joulu!
Aatossa on taas taikaa.....
se on sitä joulun  aikaa.
Joulu, joulu - joulu.
Lapset punaposkiset - jo pukkia vartoovat...
kärsimättöminä he lahjoja oottavat.
Joulu!

Hiljaa leijaa taivaalta hiutaleet valkoiset....
maan koristavat pehmeään lumehen.
Kaikilla mieli rauhaisa, irti kiireistä...
tervehditään vieraita, sekä ystävät!
Sitä - sitä se on, se on se - se Joulu!

Sitten illalla ovelle joku jo koputtaa...
perheen lapset sinne ensimmäisinä kiirehtii katsomaan.
"Kuka kumma tuleekaan aattona vieraileen?"
Kas, sehän on joulupukki! Kuuluu huuto: "Jee!"
Ja säkistä suuresta, painavasta paketteja kaivelee...
vielä hetken juttelee ja lasten kans´ laulelee.
Vaan matka jatkuu taas ja pukki joulua toivottaa,
lupasi vielä mennessään:
"Ensi vuonna tavataan!"

Kynttilät sytytetty on, kodeissa ja haudoilla.
Joulu on myös kaikkien kissoilla ja hauvoilla.
Tietty lemmikitkin osansa saavat myös joulusta,
siitä lapset vinkin saivat aiemmin jo koulusta.

Joulu, joulu.... oi joulu....
Antimia monenlaisia, herkkuja kaikenlaisia...
suolaista ja makeaa - vaan kun ei tiedä, mistä voisi aloittaa!
Maistuu laatikot ja kinkut, sekä
uudemmatkin herkut!
Kaikille tarjottavaa on, siksi aika tämä on uskomaton:
Sillä tämähän on - Joulu!

---------------------------------------------------------------------

Joulu lähestyy

Niin se kalenteri etenee taas kohti sitä juhlaa, kun lapset ovat kilttejä ja vanhemmat
stressaavat kauppakeskuksissa itsensä hermoromahduken partaalle.... eli joulu on ovella.
Vaikka eletään vielä marraskuuta, niin kyllä sitä joulutohinaa jo näkee - ja kuulee.
Pikkujoulukausi kiivaimmillaan......  voin sanoa, että ne ovat toisinaan aika rankkoja
(vaikka ei itse juhlikaan, vaan on enempi toteuttamassa juhlia).

Sitten tarjolla muutaman henkilön toive: Joulutarina.
Jos teksti loukkaa tms. jotakuta, olen pahoillani.
Viittaukset joihinkin eläviin tai edesmenneisiin henkilöihin ovat täysin sattumia.
-----------------------------------------------------------------------------

Istui hiljaa tuolillaan ja katseli ulos harmaata säätä kiroten.
Tuntui, kuin ei talvea tulisi millään! Satoi..... satoi.....satoi....vettä tuli tasaisesti.
Mumisi itsekseen ja muisteli niitä talvia, kun lumi satoi maan eteläosiinkin jo
loka-marraskuun aikana ja pakkaset nipistelivät siitä saakka poskia aina tuonne
maaliskuun loppupuolelle. Nyt lunta oli näkynyt vain ajoittain ja useimmiten
niin, että reilun vuorokauden kuluessa kaikki oli jo oikeastaan sulanut pois!

Hörppi kahvia ja mietiskeli. Mihinkään ei ollut kiire, ketään ei kaivannut.
Elämä oli vienyt siihen pisteeseen, että kun jälkikasvua ei ollut ja puolisosta
oli aika jättänyt, niin mitäs hän... yksin siinä ihmetteli ja mietiskeli maailman menoa.
Joulukin olisi tulossa, taas! Viime vuonna oli yllättänyt itsensä ja käynyt
ensimmäisen kerran vuosikymmeniin joulukirkossa. Muuta ei sitten ollutkaan
jouluun kuulunut, kotona oli ja katseli joulurauhan julistuksen ja sitten vain ollut.


Mutta sitten silmiin osui pöydällä olevasta lehdestä artikkeli, jossa puhuttiin
joulupukeista! Nopeasti nappasi lehden, luki artikkelin ja muisti että jossain pitäisi
tallessa olla kauan-kauan sitten käytetyt pukinvaatteet! Eipä muuta, kuin kellaria penkomaan
ja pitkällisen etsiskelyn ja kaivelemisen jälkeen löytyikin laatikko, jonne oli siististi
viikattu takki ja housut. Olipa siellä partaa ja lakkikin sekä käppyrävartinen kävelykeppikin.

Siinä samassa päätti, että nytpä pistää asun kuntoon ja tänä jouluna lähtee joulupukiksi!
Ilokseen huomasi, että asua ei juuri tarvinnut korjailla ja kun omasta takaa oli hieman
vatsaa, niin ulkomuotokin oli jo valmiiksi melkoisen sopiva. Asun tosin päätti pestä
varovasti - käsin, jotta se ei nyt aivan tuoksuisi kellarille ja paremmin kehtaisi laittaa päälle.
Jo pelkkä ajatuskin joulupukiksi lähtemisestä toi virtaa ja seuraavana huomasikin
jo suunnittelevansa mainosta itsestään, jolla toivoi houkuttelevan joulupukkia kaipaavia
ja jo seuraavana päivänä kävi niitä viemässä muutamien kauppojen ilmoitustauluille esille.

Muutamaan päivään ei tapahtunut mitään, tosin jouluun oli vielä jokunen viikko, niin
eipä varmaan kaikki joulupukkia kaipaavat edes etsineet vielä tarjokkaita. Mutta sitten
eräänä päivänä puhelin alkoi piristä ja pienessä ajassa olikin useampi varaus aattoiltaan tehty!
Nyt kun vielä tulisi lunta ja hieman pakkasta, jotta maa olisi valkoinen, niin sitten
joulu olisi juuri sellainen, kuin mitä moni varmasti toivoi.

https://www.youtube.com/watch?v=Clks53KsD0c

Ja kuin kohtalon oikusta - tai ties mistä, niin joitakin päiviä ennen aattoa maahan alkoi
sataa kaunista valkoista lunta luoden luonnosta satumaisen kauniin. Joulusta tulisi valkoinen!
Aattoaamuna kävi vielä hautausmaalla viemässä pienen seppeleen ja kynttilän puolisonsa
haudalle, lausuen muutaman sanan hiljaa puoliääneen. Pieni kyynel liukui silmäkulmasta
alas poskelle, vaan alemmaksi se ei valunut kun tuuli pyyhkäisi sen mennessään.
Arveli, että se oli selvä merkki - viesti: "Älä itke, kaikki on hyvin. Mene, ole joulupukki!"
Ja niin päättikin tehdä, kiirehti kotiin ja valmistautui
kohti ensimmäistä joulupukin keikkaa
moniin - moniin vuosiin! Vielä viimehetken tarkistukset
ja sitten matkaan.

Ensimmäisessä paikassa oli odottamassa isä ja äiti ja pieni poika, joka oli kuulemma jo
aamulla kiiruhtanut ikkunaan ja kysellyt, että koska pukki tulee.
Lahjojen jako ja pieni jutustelu pojan kanssa sai mielen entisestään kohoamaan ja
hymyillen matka jatkui kohti seuraavaa paikkaa.
Siellä olikin hieman erilaiset tunnelmat, vaikka selvästi oli yritetty tehdä joulua parhaimman
mukaan, mihin varat ja rahkeet olivat riittäneet.
Perheeseen kuului vain äiti, jolla oli huollettavanaan kolme lasta. Näki, että monessa asiassa
oli tiukkaa ja äiti oli päättänyt nipistää jostain asioista sen verran, että oli saanut joulupukin
lapsille -kuulemma ensimmäistä kertaa. Äiti yritti hymyillä, vaikka silmistä näki, että
hän oli väsynyt. Lapset tietenkin toivoivat pukilta paljon kaikkia uutuusleluja ja lahjoja,
mutta niitä pukki ei valitettavasti osannut aivan siinä määrin "loihtia" lahjasäkistään, kuin
mitä nämä olivat toivoneet. Pehmeitä paketteja oli muutama jokaiselle ja yhdet kovemmat,
joiden sisältö ei ollut kuitenkaan aivan sitä kovinta hittilelua, mitä tv:n mainokset ja
lehdet rummuttivat viikkoja ennen joulua. Lapset eivät silti näyttäneet masentuneilta, sillä
heistä kuitenkin näki, että olivat tottuneet jotenkin jo siihen, että kaikkeen ei ollut varaa,
vaikka mitä tekisi. Äidistä tuntui selvästi kurjalta, että hän ei saanut annettua lapsilleen
aivan sitä, mitä mielellään olisi antanut. Hieman joulupukinkin mieltä tuo painoi...

Vaan matka jatkui ja parissa seuraavassa paikassa oli ilo ylimmillään!
Yhdessä paikassa perheen isäntä oli maistellut jo hieman enempi viiniä joulun kunniaksi
ja nenä alkoi olla punaisempi, kuin mitä oli joulupukin nuttu.
Paikalla olleet toisen osapuolen isovanhemmatkaan eivät olleet avain selvinpäin, mutta
kuitenkaan eivät mitenkään pahassa tokkurassa. Lapset eivät ehkä edes huomanneet
mitään, koska heillä riitti touhua ja tohinaa ja kun paketteja oli melkoinen määrä, kiinnittyi
näiden huomio tietenkin niihin eikä mihinkään muuhun. Kyllähän pukkikin olisi saanut
juotavaa, mutta pakko oli kieltäytyä jo ihan sen vuoksi, että "velvollisuus kutsui" ja vielä oli
paikkoja, joihin piti mennä lahjoja jakelemaan.

Sitten oli yllättävä toimeksianto: Eräs nuoriherra oli lähestynyt ennen joulua tätä ja kysynyt,
onnistuisiko joulupukin toimittaa yksi pieni rasia erääseen osoitteeseen, mihin tämä tulisi
hieman sen jälkeen, kun joulupukki oli käynyt siellä. No kun syyn oli saanut tietää, niin
tietenkin toiveeseen suostuttiin...... ja eräässä osoitteessa olikin yllätys suuri, kun ovikelloa
soittikin erään nuorenherran sijaan joulupukki! Oven avannut nuori neito hämmästyi täysin
ja hämmästys oli vielä suurempi, kun joulupukki ojensi hänelle rasian.
Neito avasi sen ja sisältä löytyi, mikäs muu kuin timanttisormus! Kyyneleet nousivat neidon
silmiin ja samassa hän kapsahti joulupukin kaulaan ennen kuin tämä ehti kertoa, että
sormuksen varsinainen antaja olisi tulossa kohta, jos vain.....
Enempää ei tarvinnut sanoa, neitokainen vain huusi: "Yes! Tahdon!"

https://www.youtube.com/watch?v=JAEQX7m0v5Y

Melkeimpä samalla hetkellä paikalle saapuikin tuo nuorimies silmät säihkyen, kun oli
kuullut neitokaisen huudon! Joulupukki onnitteli nuoria ja poistui hiljaa ulospäin....

Iltapäivä eteni kohti alkuiltaa ja vähitellen eri paikatkin oli jo käyty läpi.
Oli jäljellä vain yksi paikka ja kylläpä jo alkoikin tuntua siltä, että työstähän tämä käy!
Jopa aikataulu oli pitänyt melkoisen hyvin, mitä piti suorastaan saavutuksena ja
siitä hän onnitteli itseään. Viimeinen paikka oli omakotitalo ja lahjasäkit olivat sovitusti
jätetty hetkeä aikaisemmin ulko-oven pieleen, mistä "kaappasi" ne kouriinsa.
Ovikellon soitto.... hetken oli hiljaista, talossa oli valot, mutta kukaan ei tullut avaamaan...
Soitto uudestaan.... hiljaista...... hieman hämmentävää! Lopulta ulko-ovi tultiin avaamaan.

Ovella seisoi siistiin pikkutakkiin ja suoriin tummiin housuihin pukeutunut
herra, jonka katse oli terävä ja ääni vielä terävämpi!
Hän ohjasi joulupukin suureen olohuoneeseen, jossa oli perhettä ja sukua enemmänkin
paikalla. Joulupukki huomasi heti, että nyt oltiin paikassa ja perheessä, joilla oli
arvovaltaa ja omaisuutta - se huokui kaikesta..... aivan kaikesta.
Ainoa, kuka näytti kuin ei olisi kuulunut joukkoon, oli perheen isän vaimo.
Tämä selvästi varoi tekemästä tai sanomasta mitään, mikä saattaisi rikkoa selkeästi
perinteiksi muodostuneet tavat juhlia joulua. Joulupukki joutuikin ensitöikseen
alkuhämmennysen jälkeen osallistumaan johonkin perheen perinteiseen joulunäytelmään,
josta ei oltu ennakkoon mainittu sanallakaan ja kaikilla muilla, paitsi hänellä
ja tuolla talon isännän vaimolla oli hauskaa, kun joulupukki joutui pienen kiusoittelun
kohteeksi muutaman kerran tuon näytelmän aikana
- ja vasta tämän jälkeen oli vuorossa lahjojen jakaminen.
Rumba jatkui vielä hetken sen jälkeen joululaulujen laulamisella, mihin
joulupukin piti tietenkin osallistua. Siinä alkoi olla jo ääni koetuksella, kun koko
päivän oli saanut kysellä, että oliko perheessä kilttejä lapsia ja toisaallakin oli
lauleskeltu ja luriteltu. Eipä siinä auttanut kuin pyytää että saisi käydä ennen
lähtöä juomassa keittiössä lasillisen vettä.

Keittiössä tuo perheen vaimo vesilasia ojentaessaan tärisi. Joulupukki otti tätä kädestä
kiinni ja kysyi, että mikä hänen on ja voisiko häntä auttaa.
Nainen kertoi, että hän avioitui miehensä kanssa reilut neljä vuotta sitten ja siitä saakka
jokainen joulu on ollut hänelle todella raskasta. Hän itse on lähtöisin tavallisesta, todella
arkisesta perheestä ja täällä näillä on kaikki - siis aivan kaikki - ja kukaan ei ole yhtenäkään
jouluna auttanut häntä missään jouluvalmisteluissa! He ovat vain sanoneet, että he eivät
käsiään sotke mihinkään ruokiin tai siivoile tms. koska sitä varten on toiset ihmiset ja
hänen tehtävänään on ollut kuulemma tehdä joulu, mihin on aina kyllä annettu tarkat ohjeet!

Joulupukkia alkoi ahdistaa, nopea miettiminen ja sitten hän otti naista kädestä kiinni
siirtyen olohuoneen puolelle, samalla kertoen, että nyt tämä nainen lähtee hetkeksi hänen
mukaansa, koska joulupukilla on hänellekin vielä yllätys!
Koko muu väki pysähtyi, kaikki katsoivat kummissaan
Nainenkin oli ymmällään, mutta ei sanonut mitään kun joulupukki
kehoitti häntä pukemaan päällensä ja lähtemään tämän matkaan.

Vasta autossa joulupukki kertoi, että hän huomasi jo heti taloon tullessa,
että siellä oli jotenkin väkisin tehty "joulufiilis" ja ne leikit vain korostivat
sitä, että joulupukin paikka oli olla vain pienen pilkan kohde tuolla
- lahjojen jako vain nyt sitten kuului tämän toimenkuvaan siinä ohessa.
Siinä puhuessa joulupukki ajoi osoitteeseen, missä oli käynyt kierroksensa alkupuolella.
Hän käveli nainen perässään ulko-ovelle, soitti ovikelloa ja kuuli sisältä hieman
itkuisen, kevyen huudanduksen, jossa kehoitettiin odottamaan hetki.
Oven tuli avaamaan silmät punertavina tuo yksinhuoltajaäiti.
Tämän ilme oli enemmän kuin näkemisen arvoinen, kun hän näki joulupukin uudelleen!
Epätietoiset kysymykset ja hämmästelyt eivät kauaa saaneet jatkua, kun joulupukki
keskeytti kysymysten tulvan kaivaen takkinsa taskusta joitakin seteleitä ojentaen ne
naisen käteen samalla sanoen, että tässä on hänen oma joululahja heille.

Samalla joulupukki siirtyi hieman sivuun ja.... sitten seurasikin yllätys, johonka ei edes
joulupukki ollut osannut varautua! Nuo naiset tunsivat toisensa ja hämmästyneinä he
katselivat hetken toisiaan ennen kuin halasivat ja purskahtivat itkunsekaiseen nauruun!
Joulupukki raapi päätään, todellinen joulun ihme.
Tuo yksinhuoltaja -äiti kehoitti heitä tulemaan tietenkin sisälle, mutta hiljaa kun lapset
olivat jo nukkumassa ja syy miksi hän ei heti avannut ovea, oli se että hän kuivasi kyyneleitä,
kun joulupöytään ei ollut saanut järjestettyä paljoakaan herkkuja lapsilleen.

Samassa joulupukin mukanaan tuoman naisen puhelin soi, mutta ennen kuin tämä ehti
vastata siihen, otti joulupukki puhelimen ja vastasi siihen. Linjalla oli naisen aviomies, joka
oli selvästi tuohtunut siitä, että vaimo oli lähtenyt joulupukin matkaan ja heillä ei tuollaista
käytöstä pidetä millään tavalla soveliaana! Joulupukki kuunteli hiljaa, kunnes kertoi missä
he olivat ja pyysi miestä tulemaan yksin heidän luokseen. Mies mietti hetken, mutta lupasi
tulla kunhan vannotti joulupukkia, että he todellakin ovat siellä missä tämä kertoi
heidän olevan ja hänen vaimolleen ei oltu tehty mitään. Joulupukki lupasi, koska olihan
hän sentään joulupukki!

Eipä mennyt kauaakaan, kun mies jo kurvasi paikalle ja ilmestyi asuntoon, missä nuo
naiset istuivat innokkaasti keskustellen pöydän ääressä ja joulupukki seurasi sivusta.
Mies kuunteli, mitä joulupukki kertoi hänelle.....
- ja hänelle alkoi valjeta se, että vaikka heillä on kaikki, mitä rahalla voi saada, ei
heillä välttämättä ole sitä, mitä jouluna pitäisi olla: Kultainen, rakastava sydän!

Täällä taas yksinäinen äiti oli yrittänyt tehdä lähes tyhjästä onnellisen joulun lapsilleen,
nipistäen monista arkisista asioista.

Miehen rinnasta pisti! Koskaan kukaan ei ollut hänelle puhunut noin. Koskaan kukaan
ei ollut kyseenalaistanut heidän jouluaan! Mies sai vielä kuulla, että hän muiden
perheenjäsenten ja sukulaisten kera oli jättänyt vaimonsa yksin tekemään joulua, vain
odottaen valmista...... mikä oli saanut naisen täysin henkisesti väsyneeksi ja alistuneeksi.
Hetkeen mies ei sanonut sanaakaan, kuunteli joulupukkia ja katseli noita kahta naista.
Lopulta hän meni vaimonsa eteen...... polvistui ja pyysi anteeksi!
Naisen silmiin nousi kyyneleet, hän kietoi kätensä miehensä ympärille ja suuteli tätä kevyesti.
Tämän jälkeen nainen esitteli tuon yksinhuoltajaäidin miehelleen, kertoen tämän olevan
hänen pitkäaikainen lapsuudenystävä, jonka kanssa vuosia teki kaikkea ihanaa, kunnes
mm. opiskelu ja sittemmin työt veivät heidät erilleen - kunnes kohtasivat näinkin oudosti!

Mies kätteli tuota toista naista, katseli ympärilleen ja mietti hetken.....
Sitten hän katsahti joulupukkia ja uudelleen tuota naista ja kysyi, voisivatko he
tapaninpäivänä tulla hänen ja hänen vaimonsa luokse aterialle - ja tietenkin naisen
lapset mukana! Hetken hämmentävän hiljaisuuden jälkeen kummatkin suostuivat ja
mies pyysi, että hänen vaimo saisi nyt lähteä hänen mukanaan kotiin ja lupasi, että
tästä eteenpäin hän todellakin muistaa huomioida tätä enemmän, eikä odota vain valmista!

https://www.youtube.com/watch?v=tamy_K2jmW0

Niin myös tapahtui!
Tapaninpäivänä sovittuna aikana tuo joulupukkina ollut tuli tuolle isolle talolle seurassaan
äiti kolmen lapsensa kanssa ja heitä odotti jo ulko-ovella mies vaimo kainalossaan
hymyt kasvoillaan tulijoita iloisesti tervehtien.

Hyvät lukijat, pitäkää mielenne ja sydämenne avoimina!
Älkää pitkäkö mitään tai ketään itsestäänselvänä elämässänne, maailmassanne.
Maailma voi olla - ja onkin - merkillinen.
Kenellä ei ole tarjota mitään, voi olla enemmän annettavaa kuin hänellä,
kenellä on jo kaikki. Hyvää joulua ei saa vain rahalla, siihen tarvitaan myös
aitoa tunnetta sydämestä!

Onnellista ja rauhaisaa joulun odotusta kaikille, tasapuolisesti!

 

https://www.youtube.com/watch?v=N8YX5CKvB6o

---------------------------------------------------------------------------------------