Poikkeuksellinen blogipäivitys!

Hei vain taas kaikille, eli teille muutamalle, lukijalle.....
Nyt ei tule runoiluja tai mietelmiä tms. vaan vaihteeksi pieni tarina siitä,
miten tällaisen hepun Tallinnan matka sujui.
Tarjolla siistitty "ohjaajan versio", jotta mahdollisesti nuoremmatkin voivat lukea...
- tosin vain omalla vastuulla siitäkin huolimatta!

..................................................................................................

Päivä oli mitä kaunein, kun jokunen matkaan lähtijä suunnisti kulkunsa länsisatamaan
Helsinkiin. Monien muiden innokkaiden kanssa laivaan.....
https://www.youtube.com/watch?v=Vx7RWW36wes

Ja sen huomasi, että lomakausi oli parhaimmillaan! Laivalta löytyi Kiinalaisia, Saksalaisia,
Japanilaisia, Hollantilaisia, muutama Venäläinen, Virolaisia ja tietty "poroja" eli Suomalaisia.
Ja joka paikka täynnä! Tietenkään ei hyttiä oltu otettu, kun eihän tuo "paatti" kauaa tuota
Suomenlahtea yli ajele... Fiilis oli kaikilla hyvä ja ajatukset välillä ties missä!

https://www.youtube.com/watch?v=ZmUlKPthrag

Mutta mitään villiä ei kukaan kuitenkaan ryhtynyt tekemään tuon menomatkan(kaan) aikana!
Muistimme, että yritimme pitää matkan perheohjelmana..........

Pienen laivalla vaeltelun jälkeen valloitettiin yhdestä kahviosta pöytä ja se oli "aamupalan" aika.
Oikeasti kuppi kahvia ja sämpylää nassuun ja jotain mehua tms. - vielä ei oltu vahvenmpien
kimpussa, vaikka se kahvi olikin kuin 1300:n Ladan vaihteistoöljyä, mutta menihän se alas.
Kahvituokion jälkeen fiksuina saapasteltiin tanssiravintolaan ja kas, millä tuurilla taas löytyi
paikka levittäytyä, vaikka laivalla oli populaa todella runsaasti.
Sitten sitä "voimajuomaa"..... itse päädyin tuttuun ja turvalliseen valintaan: Viski!
Sitä tilatessani vierelläni baaritiskillä notkui joku "kottarainen" joka arvioi minua ensin
nenänvartta pitkin, mutta nähtyäni mitä tilaan, äänensävy muuttui..... ja kas, tällainenkin
heppu kiinnosti jopa. Taisi olla tytsyn rima suhteellisen alhaalla, tai jotain.
  
https://www.youtube.com/watch?v=PXqR5O0ulT4&list=PL90FcmUgZe6Ao0cBmjMu18CVcjjAMjpdA

No tuo daami sitten parkkeerasi siihen pienen matkan päähän seuraamaan, mitä meidän
pöydässä tapahtuu ja mitä minä teen ym. Kyllä hänelläkin seuraa oli, pari muuta naista...

Siinä sitä hieman nautiskeltua tuota jaloa kullanruskeaa nestettä, oli pakko siirtyä helpottamaan olotilaa - eli miestenhuone kutsui. Koppeja vapaana - jeeeees.... tuonne, ovi säppiin ja käännyin ympäri, räjähdin nauruun!  Kopin takaseinässä komeili punaisella tussilla väännetty teksti:
"Reino, sä oot mun spermaämpäri!" Varmaan kopin ulkopuolella olevat ihmettelivät, että
sekosiko joku äijä pas.....la ollessaan - tai jotain. Hmm, en välttämättä halua tietää mitä
tuossa kopissa on tapahtunut!
https://www.youtube.com/watch?v=JbWj951Bt2U

Naama kuin Hangon-keksillä palasin takaisin ja kerroin näkemästäni. Siitähän se riemu syntyi.
Olin ottanut onneksi kuvan tuosta tekstistä, niin sain todistaa näkemäni.
Lemmenlaiva rock-rock!!!
Ja matka jatkui. No olihan sinne kannellekin mentävä...... raikkaaseen ilmaan!
Yllättävän moni kyllä piti itsensä sisätiloissa, vaikka sää oli kaunis kuin morsian.
Hei - tämä ei ollut häämatka! Heti korjaus, ettei tule väärinkäsityksiä - taas.

Ja sitten pikapyörähdys tax-free osastolle, tai mikä market se virallisesti nykyään onkaan.
Itsellä kävi huono tuuri. Vaatetukseni hämäsi paria mummelia ja pappaa, luulivat minua
henkilökuntaan kuuluvaksi ja siinä sitten opastin suuntaan: "Tuolla on konjakit.... kyllä, on
siellä Hennesyä (toivon niin)." Ja sitten nopea siirtyminen itse toiseen suuntaan!
Mitään isompaa ei tullut ostettua, koska oltiin päivä ja yö Tallinnassa - ehtiihän sitä
paluumatkallakin sitten..... Tosin minut velvoitettiin löytämään eräälle naiselle hyvä tuoksu.
"Ai miksi minun pitää?" No vastausta ei tähän nyt.....

Siinä se laivamatka sujahti ja muutaman tunnin kuluttua saavuimme Tallinnaan. Ilmoitin terminaaliin kävellessämme, että ei sitten lähdetä kävelemään mihinkään taksiin tai muuallekaan siitä terminaalin edestä! Hieman hämmentyneitä katseita, mutta kerrankin minua toteltiin.
Oliko äänenpainoni tarpeeksi tiukka - grrrrrr........
Pääni pyöri hetken terminaalin edustalla, kuin kiimaisella oravalla pähkinäsäkissä.....
puhelin käteen ja soitto - ja kyytimmekin löytyi, "pieni" valkoinen limusiini odotteli
hieman sivummalla parkissa ja ei muuta, kuin kyytiin ja "James.... hotellille!"
Tosin matka ei vienyt meitä suoraan hotelliin. Pitihän se tilattu skumppakin ehtiä juomaan.
https://www.youtube.com/watch?v=NR9bNA80vk8

No "James" ajelutti siellä ja täällä....... ja ei muuten ollut skumpan tms. syytä, että nähtiin
10 000  - oikein, siis kymmenen tuhatta, kumiankkaa!
Lähellä Presidentin virka-asuntoa (sijaitsee Kumun lähettyvillä, jos ette tienneet) pidettiin
kumiankkojen "uimakilpailu". Niitä sai ostaa kuka tahansa ja varat menivät
sairaiden lasten hoitoihin jne. eli vähän sama kuin täällä lastensairaalalle erilaiset tempaukset.
Arvelen tosin, että Virossa varoista menee suurempi osa oikeaan kohteeseen....
- jaa minäkö kyyninen tai skeptinen!

Automme herätti hitaita katseita, varsinkin härmäläisissä turisteissa. Hotellin eteen kun
päästiin, niin muutamat uteliaat kurkkivat, että millaisia "staroja" autosta oikein astuu ulos.
Taisi olla hämmennys kohtuullinen, kun sieltä tulikin ihan perustaviksia.... Up-sis.
No siitä sitten vain sisälle hotelliin ja respaan. Tiskin takana tummakutrinen kaunotar tervehti meitä ja otti tiedot ylös ja sitten alkoi opastus........ kevyt suomennos:
"Tuosta käytävästä ensin nuo raput ylös, sitten tulee seuraavat raput siinä oikealla ja siitä ylös ja seuraavista ne ensimmäiset joista ylös ja sitten oikealle käytävää ja vielä kerran portaat ja sitten oikealla on käytävä, jonka varrella on teidän huone. Tervetuloa!"
Aikamme kierreltyämme portaita ja käytäviä, tajusimme miksi hotellia ei suositeltu
liikuntarajoitteisille - meilläkin oli hieman tekemistä......
Ja mikä osuvinta, kappale "Hotel California" toimi hotelliin kuin nenä päähän.
"Sinne voit päästä, mutta sieltä et voi päästä pois....." Oli sen verran metsästämistä
- varsinkin jossain vaiheessa..... - ulospääsy, tai huoneeenkin löytäminen.
https://www.youtube.com/watch?v=mpAkMk0phOs

No oma huone....aaaah! Iso parivuode. Kiitos. Meikä poikittain sängylle ja samantien
taju pois.... kiitos edellisen yön n. kahden tunnin yöunien. Mutta kauaa en saanut maata, kun
tultiin potkimaan ylös..... Mutta pikasuihku piti ottaa ja olihan se jo päiväkahvin(kin) aika.
Eli mies fressiksi ja sitten menoksi. Tiesin siinä lähettyvillä erään hyvän ravintolan, jonne
päätin viedä meidät syömään. Tyhmyyttäni kävelytin ensin meidät ohi koko paikasta...
taisi se hetki sitten vedetty pieni voimajuoma edesauttaa harhautumista. Mutta loppu hyvin ja
kaikki hyvin, ravintola löytyi. Paikka oli suunniteltu 1600-luvun Ranskaan, jolloin
Ludvig XIV ja muskettisoturit elivät. Oli ihanan hiljaista, oltiin ainoat turistit koko paikassa!

Eipä muuta kuin ruokalistoja kuola valuen tutkimaan........
Jostain syystä sitä katse harhaili välillä muuallakin, siis ihailin ravintolan sisustusta jne.
Juu-juu - tämä on virallinen vastaus!
https://www.youtube.com/watch?v=HOiAFxC7H_U

Ruoka maistui. Alkupalat jo hemmottelivat makunystyröitä ja pääruoka suorastaan
sulatti ne. Oi, mikä nautinto! Ja oheen sopivaa viiniä... mikäs sen parempaa.
Valitettavasti jälkiruokaa ei sitten enää jaksanutkaan nauttia, oli pakko lähteä jatkamaan
matkaa ja sulattelemaan vatsaa! No kävelyä tuli sitten reissun aikana enempi ja vähempi.

Ei muuta, kuin eteenpäin ja kohti seuraavia paikkoja. Päätettiin olla "fiksuja" ja lähteä
shoppailemaan! Joten taksi alle ja Kristine -keskukseen..... taksikuski ei paljoa puhellut,
mutta kyyti oli nopeaa ja edullista. Kristinessä sitten pyörittiin läpi yks-kaks-monta erilaista liikettä ja kassit alkoivat saada täytettä.... ja taas iski jano! Joten "kahville" (juu-juu, ihan oikeasti, uskokaa jo - tämä oli siisti matka ja perheohjelma ja ja ).
https://www.youtube.com/watch?v=wcvUp7pc-NU
Pienen tauon jälkeen jatkui lompakon ohentaminen mm. vaateliikkeissä. Mielenkiintoista, että
minä kyllä löysin vaikka mitä, mutta en itselleni.... ja kaikki löydöt löytyivät naisten osastoilta.
Ei, minussa ei asu sisällä pientä tyttöä!

Aikamme ostoksia tehtyämme päätimme palata keskustaan ja ei muuta, kuin taksi taas alle ja
Viru-keskukseen. Hmm... no joo... olin olevinani fiksu ja koitin näyttää pari outlet -myymälää, mutta toinen lähes autio ja toisesta ei oikeastaan mitään jäljellä, eli pistämässä varmaankin
ovia säppiin. Siinä se miehen paikallistuntemus taas nähtiin!
Pienen harmistuksen vuoksi oli otettava harminpoisto -nestettä seuraavassa pikku "kahvilassa."
Kassit alkoivat tässä vaiheessa painee sen verran, että oli aika suunnistaa käymään hotellilla.
Mutta kun jalatkin huusivat "hoosiannaa" niin ei muuta kuin pyörätaksi alle.
Pääsin kyytiin, jossa kuskin roolia hoiti joku Alisa (ellen väärin muista). Tyttö polki hiukset hulmuten ja minä ihailin maisemia!

Hotelli.... taas porras- & käytäväseikkailu.... "hmm, enkös mä ollut jo tässä? Mihin nuo vie.... siis oliko tuossa se käytävä... mitkä nuo raput ovat....?" Mutta lopulta se omakin huone löytyi.
Helposti sinne sitten osasi, kun huomasi että käytävä loppuu kyseiseen huoneeseen.
Lämpöä siellä piisasi valmiiksi, eli ei tarvinnut käydä kuumana.... juu nou.
No pakko oli käydä taas viilentämässä oloa, eli suihkuun...... ja sitten alkoi pähkäily seuraavasta ohjelmasta. Samalla tuli selattua, mitä hotellihuoneen tv tarjosi ja sieltähän löytyi hyvä
musiikkikanava! Popit soimaan........ hieman viileää juomaa ja siitä oli hyvä startata iltaan!
https://www.youtube.com/watch?v=aWc8wrMYSII

Eli ei muuta, kuin ulos hotellista ja kauniiseen Tallinnan alkuiltaan kävelemään!
 
Mutta jano alkoi vaivata, jotenka pienen seikkailun jälkeen löysimme itsemme jostain baarista, missä ilmastointi vastasi heikosti lämmitettyä Saksalaista saunaa.... ilma ei vaihtunut sitten
millään ja vain ei pelkästään meillä paidat liimautuneet kiinni ihoon. No olihan siitä hyvätkin
puolensa tietenkin, jos sitä katsoi tietyiltä kanteilta.
Yllättäin huomasimme, että baarissa olikin karaokea! Jaahas, ei kun lauluja varaamaan.
Yksi laulu tosin siinä paikassa sai riittää.... tarjoilijakundit hoitivat aina välillä karaoken
soittamisen ja säätämisestä tms. ei toivoakaan! Tai olihan siellä: Biisi soi, mikki kuului....
kaikille yhdet ja samat saundit, kappaleesta riippumatta. Valtaosa humaltuneista turisteista
ei edes tajunnut koko asiaa... mekin vasta pienen hapuilun jälkeen, kun olimme ottaneet
kuuloa parantavaa nesteytystä tiskiltä.....

Biisit oli laulettu ja suuntima eteenpäin. Hetken käveltyämme korviimme kantautui jotain
mielenkiintoselta kuulostavaa musiikillista sekameteliä, jotenka ei muuta kuin ovesta sisälle ja..... no niin, seuraava karaokebaari! Siellä sentään ilmastointi toimi ja oli jopa halvempi, kuin
edellinen eli päätimme jäädä hetkeksi.... siis hetkeksi.
Biisit sisälle ja vuoroa odottamaan. Täällä ei edes spiikattu, kuka tulee kehiin vaan televisiosta
näkyi kuka esiintyi ja kuka seuraavana vuorossa. Säätöjä sentään hivenen yritettiin kai käyttää...
tai sitten meidän olotila oli jo sellainen, että ihan sama kun kuulosti ainakin hyvältä.

Lauluvuorot tulivat ja sitten ei päästykään lähtemään. Viereisestä pöydästä kehoitettiin, että
meidän on laulettava lisää.... no kun kauniisti pyydettiin, niin emme voineet kieltäytyä "kunniasta" joten laput sisälle, juotavaa eteen ja odottamaan vuoroa - mikä tulikin yllättävän nopeasti, vaikka porukkaa oli baarissa runsaasti!
Mutta sitten oli jo aika jatkaa taas matkaa.... ei sitä yhteen paikkaan halunnut jäädä jumiin!

Erääseen yökerhoon olisi ollut kiva mennä poikkeamaan, mutta jostain syystä taisin näyttää
parittajalta tai sitten ei uskottu että seurassani voisi olla..... No se siitä!
Pisti naurattamaan, että näin ujoa miestä arvellaan ties miksikä. Eihän minulla ollut kultaa
edes kaulassa (siis kau-las-sa).

Matka siis jatkui eteenpäin!

Yritin löytää erästä eksoottisempaa (ei, ei ole kirjoitusvirhe) ravintolaa, mutta taisin hiukan mennä suunnissa ja risteyksissä sekaisin, jotenka päätin korjata virheeni ja viedä meidät
tuttuun paikkaan, missä olikin vauhdikasta live-meininkiä! Ou jeah......
Paikan tarjoilijattarilla oli yllään poliisiasut - ei, tämä ei ollut mikään xxx-ravintola!
Olisin nii-in halunnut olla tuhma poika ja toivoa, että heillä olisi ollut pidätyskykyä.....
mutta ei mua vangittu, ei sitten vaikka koitin hetken käyttäytyä epätyylikkäästi.

https://www.youtube.com/watch?v=56Q5XWnUk8c

Mutta kello alkoi kääntyä sen verran pitkälle sunnuntain puolelle, että lopulta yhteistuumin päätimme lähteä vaeltamaan kohti hotellia. Pari risteystä oli mennä pitkäksi ja muutamassa paikassa suuntima hieman oli viedä meitä taas toisaalle. Yllättäin löysin itseni mäkkäristä!
No siis pussillinen burgereita messiin ja kohti hotellia..... odotas, mistä me tultiin?
Hmm, joo tuolta..... ja lopulta taas hotellilla ja portaiden ja käytävien kanssa seikkailemaan.

Hetkinen, siis en saanutkaan vallata sänkyä itselleni! Mitä hemmettiä?
No mutta sopu sijaa antaa ja osasin nukkua kiltisti koko yön. Tai siihen saakka, kun heräsin
yöllä siihen että....... jyskytti...... siis yläpäässä! Hemmetinmoinen päänsärky. Taisi se jokin
vodkapaukku olla tehty epäpuhtaista raaka-aineista, viskien vika se ei ollut!
Ja ei yhtään buranaa tms. messissä. Auts.
No ei auttanut, kuin pukea päälle - kun ensin hämärässä aloin etsimään vaatteita pitkin
lattioita, tuoleja ja ties mistä. Sitten hiljaa respaan.... mistä onneksi sain apua.
Nappia huuleen, pieni tovi hereillä ja sitten vain sammahdin herätäkseni 08.00
herätysääneen! Eih, ei tässä näin pitänyt käydä...... mutta ei voinut muuta, kuin
raahata perse aamupalalle. Onneksi kaikki aamiaisella näyttivät yhtä pirteiltä kuin minäkin.

Aamupalalta takaisin huoneeseen ja matkalaukkuun tavarat ja ulos. Ilma oli viileämpi.
Sanoisin, että ilma oli kuin juhannusmorsian: ei yhtä kaunis, mutta yhtä kostea... no sori!
Siinä sitä sitten oltiin Tallinnassa vanhassakaupungissa sunnuntaina aamusella joskus
09.30 tienoilla ja mietittiin, että mitä nyt.... Eihän siinä mitään, jalkaa toisen eteen ja liikkeelle.
Oli ihanan raikasta ja mukavaa kulkea, kun ei ollut missään juuri elämää. Jonkin aikaa
"eksyiltyämme" päätimme, että nyt tarvitaan mokkaa... joten jokin kahvila tai baari suunnaksi.
Sellainen löytyi, mutta se kahvi..... no sanotaanko että se kahvi olisi saanut vuoden 1958 Massey Fergussonin hyrisemään ilosta, meitä se ei paljoa naurattanut.

https://www.youtube.com/watch?v=nSIgjwjHyF8

Jostain syystä tarvitsimme tuon kupposen juomiseen hieman muita juomia avuksi, jotta
"sumppi" upposi kurkusta alas. Taiteilun jälkeen olo olikin sellainen, että jos nyt emme
lähtisi ulos tuosta baarista, missä myöskään ei ilmastointi pelannut, oli "laatan" tulo
vatsalaukusta lähempänä, kuin mitä laki salli....Onneksi ulkona sää oli mukavan
viileä ja kevyt tihkusade piti huolen siitä, että emme ainakaan puutuneet.

No sitten ei muuta, kuin eteenpäin menevän mieli ja shoppailemaan. Joitakin kauppoja oli jo auennut ja meikä löysi itsensä eräästä farkkumyymälästä. Siis ihme kokoja  tai sitten vartaloni on niin epämuodostunut, että mitkään sovittamani farkut joita myyjä kantoi selkä vääränä, eivät
sitten sopineet millään! Paitsi lopultakin.... yhdet lopultakin ja hihkuin jo onnea, eli ei muuta
kuin kassalle..... kortti kouraan ja maksamaan, mutta kiva-kiva... edellisenä päivänä
maksupääte sanonut poks ja käteistä ei ollut tarpeeksi ja lähin automaatti... juu, tuolla jossain.
No sinne jäivät ne farkut! Katkeria kyyneliä valui miehen poskille hiljaa, kun hän joutui
irrottamaan otteensa noista farkuista johon hän oli jo ehtinyt niin kiintyä.... se oli melkein
kuin..... No niin, *släm* - palataanpa taas asiaan!

Muutama putiikki tuli vielä katsottua ja sitten terminaaliin.
Laivaan ei vielä päässyt, jotenka kokeiltiin onneamme ja otettiin kahviosta kahvit.
No taso tuntui olevan lähes samaa luokkaa, kuin aikaisemmin ja wc tuli tutuksi....

Vihdoinkin päästiin siirtymään lipuntarkastukseen ja kohti laivaa. Lipuntarkastuksen
kohdalla laskin toisen laukkuni hieman huolimattomasti maahan, kuului poks....
ja kohta huomattiin, että laukusta valuu jotain..... voi hel.....ti! Valkoviinipullo oli
tuhannen pil.....n päreinä laukussa ja viinissä oli sitten kaikki mahdollinen.
Siinä sitä sitten terminaalissa ruvettiin tyhjentämään ja siivoamaan..... arvatkaa sitä
kevyttä tuoksahdusta, mikä matkalaukusta tuli!  Onneksi ei ollut mikään sikakallis pullo,
joten en edes yhtä isompaa kirosanaa päästänyt suustani (en tunnusta).

https://www.youtube.com/watch?v=1OEron4rXfk

Hinkkailun, putsailun, lasinsirujen keräilyn jne. jälkeen vihdoinkin päästiin jatkamaan matkaa
ja hiukan sain kuunnella kevyttä kuittailua huolimattomuudestani... mutta en onneksi pahasti.

Laivalla oli yllättävästi enemmän tilaa, kuin edellisenä päivänä menomatkalla.
Saimme nopeasti jälleen kahviosta paikat ja ei muuta, kuin pientä purtavaa kupuun.
Sitten tuli väsy.... yhtäkkiä alkoivat päät painua ja kai sitä oltaisiin nukahdettu kahvioon,
ellei vain oltaisi tajuttu, että nyt on parempi lähteä liikkeelle!
Joten suunnaksi jälleen laivan ostosparatiisi..... ja tällä kertaa vaatetukseni ei enää
aiheuttanut eläkeläisissä sekaannusta, sain pyöriä rauhassa. No jonkin aikaa....
Nimittäin piti löytää eräälle daamille tuoksu ja aikani eri vaihtoehtoja puntaroituani pistin
hänet haistelemaan tuota ja tuota ja tuota - valitse niistä ja valitsi sitten sen, minkä itsekin
olisin valinnut.... hyvä nenä siis!

Jonkin aikaa laivan eri osissa pyörittyämme eksyimme vielä pubiin, missä joku trubaduuri
veteli omalla tyylillään covereita eri hiteistä. No täytyy sanoa, että soitto oli sellaista
peruskauraa, mutta sitten alkoi tapahtua kun kundi soitti Dire Straitsin "Walk of Lifen".,,,
enpä ole nähnyt n. 55v rouvan koskaan ennen tverkkaavan ja hänen miehensä
vatkaavan itseään tyyliin, että Moulinexin tehosekoitin olisi jäänyt kakkoseksi.
Ja jengi diggasi.

Muutenkin laivan eri ravintoloissa ja baareissa oli hyvä meno. Tanssiravintolassakin
tuntui lattialla olevan aika touhu päällä....
https://www.youtube.com/watch?v=lFzNeH5QzFE

Ja pikkuhiljaa matka alkoi olla loppusuoralla ja Helsinki lähestyi vääjäämättä.
Vielä viimeiset ajatustenvaihdot reissusta ennen kuin tungeksimme muiden mukana
ulos laivasta sateiseen Suomeen. No fiilistä sää ei pilannut!
Uutta reissua vain odottelemaan....

https://www.youtube.com/watch?v=KodNFsP6r88

-------------------------------------------------------------------------

Sotkua, säätämistä ja sovittamista.

Tässäpä on ollut sellainen viikko, että hetkeen en ole taas mennyt ja tullut ja mennyt samalla
tavalla, kuin mitä nyt viime päivinä! Tapahtumia riittänyt, niin omassa elämässäkin kuin
työrintamallakin. Voin sanoa, että tylsistymään en ole päässyt ja ihme, että olen
ehtinyt kaiken jotenkin tehdäkin jopa, mitä on pitänyt ja ehkä enemmänkin.

On ollut mukava huomata, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät ainakaan liikoja arvostele
minua eli teilaa heti, jos ehdotan tai sanon jotain, vaan kelpaan sellaisena mitä olen.
Ja kun en edelleenkään halua tehdä mitään pahaa, niin siksi olenkin välillä todella
ymmälläni, kun joillekin ihmisille tapani toimia on punainen vaate.... no ainahan ei
voi tietenkään kaikkia miellyttää.

Nyt muuten kirjoittelen sitten hieman tarinoita erään ihanan ystävän pyynnöstä.
Hieman tuossa "valitti" kun en ole tarpeeksi tänne saanut mitään aikaan, joten korjataan tilanne.
Ja tämä siis täysin hymyillen todettuna!
------------------------------------------------------------------

Tämä tarina tulee tänne sen vuoksi, kun olen sen joskus
kirjoitellut ja minulle ehdotettiin, että heittäisin tämän myös tänne.
En nyt valitettavasti muokannut tätä, vaan tulee sellaisena kuin se alunperin on kirjoitettu.

SEX AND THE CITY

Episode XXX

Alkusyksyn tuoksu tuntui leijuvan jo New Yorkissa ja sitä tuoksua ei voi sanoin kuvailla.

Sen vain vaistoaa….. se on jotain, mikä tulee hiljaa hiipien joka paikkaan ja saa ne vielä

eilen aurinkoisen kesäisiltä näyttävät paikat vaikuttamaan aivan erilaisilta, mutta silti niin

romanttisilta. Aivan, syksy New Yorkissa voi olla uusien ihanien tunteiden syntymisen aikaa….

Carrie mietti hiljaa aamiaista nauttiessaan, että miksi hän oli aikoinaan inhonnut syksyä ja sen

saapumista. Ehkä oli siinä, että hän ei koskaan ennen ollut syksyisin kokenut samanlaisia hetkiä

kuin mitä nyt viime vuosina ja varsinkin, mitä hän koki eilen.

Tavoistaan poiketen Carrie oli ystäviensä kanssa (Samantha,  Miranda ja Charlotte) päättänyt

lähteä pois normaaleista paikoistaan ja he olivat hypänneet taksiin, pyytäen kuljettajaa viemään

heidät johonkin pois kuumimmista pintaliitopaikoista, ”mestaan” missä olisi Samanthan sanojen

mukaan ”munaa” – ja mihin he joutuivatkaan, sitä siellä toden totta oli.

Kuljettaja oli ajanut New Jerseyn puolelle ja johdattanut heidät melkoisen hämärän näköiseen

paikkaan, jolloin Charlotella oli alkanut tulla epäilys mieleen, että nyt heille käy huonosti.

Mutta rakennuksen ulkokuori olikin vain ehkä tarkoituksella rujon näköinen, nimittäin sisältä

löytyi jotain aivan uskomatonta! Naiset olivat haltioissaan sekä yllättyneitä, nimittäin ensimmäinen

kehen he siellä törmäsivät, oli Stanford joka oli keksinyt paikan joitakin aikoja sitten, mutta ei

halunnut siitä puhua kenellekään ennen kuin oli saanut itse tutkittua paikan parhaat palat…..

-         omien sanojensa mukaan. Tyttöjä asia nauratti ja tällöin Samanthaa jo vietiinkin lujaa kohti

baaritiskiä, tai lähinnä siellä nojailevaa herraa kohti. Eikä hänestä juuri sinä iltana muuta nähtykään.

Carriella oli ilta mennä hieman pieleen, koska Aidan yritti tavoittaa häntä. Onneksi juuri kun Carrie

oli vastaamassa puhelimeen, ehti Miranda napata sen hänen kädestään ja sulkea kokonaan.

Tämä alkuun aiheutti kinaa tyttöjen kesken, mutta pian tilanne muuttui ratkaisevasti, kun todella

paikasta sittenkin innostuneena Charlotte kertoi, että tiloissa on paikka missä kuka tahansa saa

esiintyä ”esitanssijana” ja hieman shampanjan ja Cosmopolitanien vaikutuksen alaisina nämä

kolme kaunotarta päättivät toteuttaa tuollaisen tempauksen. Kukaan ei vain ollut kertonut

Charlotelle, että esitanssijoille puetaan toiset asut ylle – ja heidän ylleen puhalletaan vaahtoa….

mikä saa heidät näyttämään entistä (no tarvitseeko tuota edes mainita).

Kuitenkin he suostuivat tähän ja Carrie innostui koko touhusta niin paljon, että kysyi saisiko

hän tulla toistekin. Ravintolan johtava baarimikko, joka oli jo jonkin aikaa flirttaillut Carrien kanssa

illan aikana, ei voinut kieltäytyä – eikä varsinkaan treffikutsusta, jonka Carrie myöhemmin toteutti.

Ilta eteni villeissä merkeissä ja jossain vaiheessa Miranda huomasi, että hän ei enää jaksaisi ja

päättäisi ottaa kyydin kotiin. Toiset harmittelivat tätä, mutta Mirandan päätä ei kääntänyt tällä kertaa mikään – tai kukaan. Niin hän lähti Stanford mukanaan, joka kertoi että oli hieman huono

ilta hänen kannaltaan ja koska hän menisi melkein samoille kulmille, kuin Miranda niin he

voisivat jakaa taksin kahdestaan. Taksiin noustessaan nämä kaksi vielä teatraalisesti antoivat

toisilleen suukon muiden nauraessa klubin ulko-ovella tapausta.

 Carrie ja Charlotte palasivat takaisin sisälle miettien missä Samantha oli ja kas, kuin taikaiskusta

tämä saapuikin naisten luokse tukka hieman sekaisin ja muutenkin sen näköisenä, että jotain

tosiaan oli tapahtunut – ja olikin. Samantha vain huikkasi näille kahdelle, että puhutaan huomenna

lisää ja syöksyi ulos odottavaan taksiin – taksiin, mihin samaan aikaan astui kyytiin eräs

heille täysin tuntemattomaksi jäänyt komea nuori mies, mutta Samanthan tuntien hän jo tunsi kuka tuo komistus oikein oli!              

Pienen ajan kuluttua Charlottea tuli vaivaamaan herra joki oli seurannut aiemmin tämän tanssiesitystä ja siitä kiinnostuneena yritti tehdä vaikutusta Charlotteen ja ehdotella vaikka mitä,

mutta Carrie onneksi huomasi että Charlottea ei nyt kyseinen herra kiinnostanut, pelasti hän tilanteen alkamalla keskustelemaan Charlottea kotona odottavasta miehestä. Meni ehkä pari sekuntia ennen kuin Charlotte tajusi mistä oli kyse ja ymmärsi lähteä juttuun mukaan ja näin naiset

pääsivät tuosta herrasta suhteellisen vaivattomasti eroon. Vaan ei yhtä, ellei toista….

yllättävästi tanssilattian suunnalta alkoi kuulua sen hetken eräs suosituimmista klubihiteistä,

mitä jokainen arvonsa tunteva klubi-dj soitteli siihen aikaan ja Carrie tunsi kun joku nykäisi häntä

kädestä ja vei jo kiireen vilkkaan kohti tanssilattiaa. Charlotte jäi ihmettelemään tilannetta ja

vaikka hän koitti huutaa perään, ei Carrie  enää metelissä kuullut mitä tämä huusi hänelle sillä

hän oli jo tanssilattialla ja vasta silloin hän näki, ketä hänet oli sinne nykäissyt: Mr Big.

Carrie tajusi samalla sekunnilla ajattelevan, että voi ei – miksi juuri nyt, miksi juuri hän!

Kiho vain hymyili, ei ensin sanonut mitään vaan nykäisi Carrien mukaan tanssiin. Hetken yritettyään epätoivoisesti väännellä itseään musiikin tahtiin Kiho tunnusti, että tämä ei ole enää häntä varten ja ohjasi heidät sulavasti lähimmän baaritiskin luokse. Carrie ei voinut uskoa, että

Kiho olisi tällaisessa paikassa, ei todellakaan ja hän olikin kuin elävä kysymysmerkki.

Kiho huomasi Carrien ihmettelyn ja kertoi, että on erään ystävänsä kautta osaomistaja kyseisessä

paikassa ja oli nyt ensimmäistä kertaa katsomassa, miten sijoitus on menestynyt ja jos

kerran Carrie ja tytöt olivat kyseisen paikan löytäneet, silloin hän voi uskoa että paikka on menestys. Carrie oli otettu imartelusta ja juuri kun hän oli keskustelun lomassa hiljaa hivuttamassa

itseään lähemmäksi Kihoa, Charlotte ilmestyi paikalle ja hänenkin hämmästyksensä oli yhtä suuri

kuin Carrien kun näki Kihon. Tämä tervehti ystävällisesti Charlottea ja kertoi syyn, miksi

oli kyseisessä paikassa ja Charlotte oli tuumannut että mies oli siis hieman päättänyt laajentaa siis

toimialojansa ja toivotti onnea. Ainoastaan oli ihmetellyt sitä, että miksi klubi oli New Jerseyn

puolella eikä New Yorkissa. Kiho vain hymyili ja totesi, että se on osa paikan houkuttelevuutta.

Charlotte arvasi että Carrie haluaisi olla kahden Kihon kanssa ja totesikin että pitänee tilata taksi

jotta pääsisi kotiin, mutta Kiho esti tuollaiset suunnitelmat. Hän sanoi, että hänen kuljettajansa vie

heidät kyllä täältä kotiin ja Charlotte halusikin poistua jo paikalta. Pienen ajan kuluttua häntä ei

enää paikalla näkynytkään, koska istui tyytyväisenä Kihon limusiinin takapenkillä kohti kotia.

Näin siis Carrie ja Kiho olivat kahden ja muutama Cosmopolitan lisää alkoi saada Carrien haluamaan…. vaikka hän oli taas ties monennenko kerran päättänyt aiemmin että ei enää, ei Kihoa.

Hän poistui hetkeksi naistenhuoneeseen, missä muisti että Miranda oli sulkenut hänen puhelimensa.

Carrie avasi sen ja hetkessä se piippasi useamman viestin merkiksi. Carrie alkoi selaamaan tulleita

viestejä ja huomasi, että Aidan oli yrittänyt tavoittaa häntä useamman kerran ja viesteistä alkuun huomasi, että tämän miehen haaveet tavata kyseisenä iltana olivat olleet melkoiset. Yllättäin viestien sävy oli muuttunut – niissä ei enää soinut ihastus tai rakkaus, ei tuntunut lämpö – ei ihanuus. Tilalle oli tullut ärtymys ja kiukku ja viimeinen viesti sai Carrien pahoinvoivaksi.

Aidan oli kertonut kuulleensa missä Carrie ja tytöt olivat ja tiesi kenen klubi tuo oli ja todennut,

että hän ei tällaista enää haluaisi kokea ja toivotti hyvää syksyn jatkoa.

 

Carrie itki, mutta vain hetken. Hän muisti Kihon ja päätti että Kiho saa lohduttaa häntä,

mutta palatessaan takaisin klubin salin puolelle ei miestä näkynyt missään. Bileet jatkuivat

yhtä vauhdikkaasti paikassa mutta Kiho, missä hän oli? Miestä ei näkynyt….

Carrie kysyi baarimikolta joka oli tarjoillut heille juomat ja tämä totesi, että herra oli odotellut

varmaan häntä tässä jonkin aikaa, mutta parinkymmenen minuutin odottelun jälkeen

lähtenyt ulos. Carrie ei voinut uskoa korviaan! Hänet oli jätetty johonkin vieraaseen klubiin

ja vielä New Jerseyhyn, missä hän ei juurikaan liikkunut. Baarimikko näki Carrien ahdistuksen

ja tuumasi, että jos tämä odottelisi vielä puoli tuntia, tämä voisi tarjota hänelle kyydin kotiin.

Carrie hymyili itku kurkussa ja kiitti. Baarimikko toi hänelle yhden ”cosmon” sanoen että hän

tarjoaa tuon, koska se on vähintä mitä nyt voi tehdä.

Aamu valkeni kirkkaana, kuulakkaana. Tiedättehän  sellaisen syksyisen sään kun kaikki tuntuu

todella kirkkaalta ja maisemat ovat teräviä ja ilma hieman kirpeä. Carrie avasi silmänsä, varovasti.

Hän ei muistanut heti miten oli kotiin päässyt mutta paikka oli tuttu, eli oma koti ja oma vuode.

Vaan hän ei ollut yksin! Asunnosta kuului ääniä ja Carrie pomppasi ylös, kietoi nopeasti

ympärillensä päiväpeiton ja hiipi hiljaa olohuoneeseen. Sohvapöydällä oli kaksi tyhjää lasia ja

yksi tyhjä viinipullo ja toinen näemmä osittain juotu. Äänet tulivat keittiöstä mihin hän suuntasi

askeleensa ja siellä häntä odotti…..

Samassa soi puhelin! Carrie kääntyi nopeasti kannoillaan ja syöksyi makuuhuoneeseen, etsi

puhelimensa käsiin ja vastasi siihen. Hän toivoi että se olisi ollut Aidan, mutta sieltä soitti Kiho!

Tämä totesi, että uskoikin Carrien olevan jo hereillä ja olisi siellä n. 10 minuutin kuluttua

croisanttien kanssa, eli toivoi että kahvi olisi keitetty. Carrielle tuli kiire, paniikki…

Hän syöksyi keittiöön, huutaen ja tuuppien ja kehottaen kiirehtimään pisti tuon vieraansa

lähes puolipukeissa ulos asunnosta, pikaisesti siirsi viinilasit ja –pullot pois pöydältä ja yritti

vielä jotenkin saada asunnosta fiksumman näköistä ja sitten jo oveen koputettiin.

Hän syöksyi ovelle, avasi sen hymyillen valmiina suutelemaan Kihoa kun huomasi, että Aidan

oli se ken koputti ovea ja tämä pyysi anteeksi eilistä ja halusi selvittää tilanteen ja miksi

käyttäytyi niin kuin oli käyttäytynyt. Carrie tunsi, että hänen sydänjuuriaan raastettiin ja sisuskalut

vaihtoivat paikkaa. Mitä hän tekisi? Kohta tuon samaisen oven takana olisi Kiho!

Aidan huomasi että kaikki ei ole niin kuin pitäisi, samalla kun Carrien puhelin piippasi.

Carrie yritti olla kuin ei mitään olisikaan ja Aidan tajusi, kuka viestin laittaja oli.

Mitään sanomatta hän kääntyi ympäri ja poistui.

Carrie katsoi viestin ja hänestä tuntui entistä pahemmalta! Kiho ilmoitti, että oli tullut

jotain ongelmia tullut ja joutui perumaan aamukahvit Carrien luona.

Hän itki…… potki mattoja ja eteisen lattialla olleita korkokenkiä ja haki sen osittain juodun

viinipullon ja istahti tietokoneensa äärelle kirjoittamaan…

”Onko syntinen yö New Jerseyssä sen arvoista, että kaunis, seksikäs nuori nainen voi

alle puolessa tunnissa menettää seuraavana aamuna kolme miestä? Voin sanoa, että ei ole

-         varsinkaan kun….” Carriella jäi lause kesken, hän tuijotti näyttöä…. kauan…

oikeastaan koko päivän.

---------------------------------------------------------------------------

Kaukana jossain, taivaalla - pimeässä avaruudessa... tuo taivalsi.... matkasi....
eteenpäin kiisi läpi galaksien, tähtisumun ja planeettoja ohitellen....

Kiisi..... eteenpäin... nopeammin kuin mikään - tai mitään.
Taakse jäi sekunnissa paljon, edessä oli seuraavassa sekunnissa yhtä paljon.
Miljardit kilometrit vaihtuivat... tuo jokin kiisi ja kiisi.... halkoi pimeää avaruutta.

Vaan jossain vaiheessa tuo löysi suunnan, mihin matka vuosisatojen, miljoonien
pitkien, mutta nopeasti edettyjen, oli tuota vienyt kokoajan.....
Matka olisi tulossa päätepisteeseen, enää ei kauaa.... - lähellä olisi!

Vielä jokunen aurinkokunta, vielä muutama galaksi, vielä nuo kuut ohitettava,
vielä olla törmäämättä komeettoihin vieraisiin, toisiin avaruuden taivaltajiin.
Ja lopulta tuo ikuisuuden kestänyt matka olisi lopussa, maalissa...... maassa!

Sieltä löytyisi se kohde, mihin tuo avaruuden hiljainen matkaaja oli kaikki ne
miljoonat vuotensa käyttänyt, mihin suunnistanut....... ja viimein olisi tulossa
sinne, mihin sen on pitänytkin!

Se lopultakin olisi osumassa, tuo meteoriitti..... sydämiin tiettyihin.....
Joko murskaten ne - tai tuoden niihin rakkauden......
Vaan ken tietää, mikä kohdalle omalle osuu - sen vain kokee ja tuntee, kun osuu
tuo meteoriitti - sydämeen!
------------------------------------------------------------------

Älä väheksy aikaa! Älä kuvittele sitä huijaavasi!
Älä yritä edes.... aika on lahjomaton, se vie sinua juuri niin nopeasti tai hitaasti
eteenpäin, kuin on tarkoituskin.

Älä yritä liikoja, älä ahnehdi aikaasi liikaa asioita!
Muista , että aika on rajallinen - omansa mittainen, eikä se ota
mistään lisää tai jätä käyttämättä osaakaan. Se on aika!

Elä sen mukaan, mitä aika antaa. Nauti hetkistä, muista väliin hengittää...
anna aikaa itsellesi - elämälle ja toisille. Pidä huoli, että ajassasi ei ole
ahdasta, ei liikaa kiirettä.... - aika on tuolloin puolellasi - ja jaksat enemmän!

Aika: armoton, mutta rakastava - kunhan muistat että aika kaikella, kaikki aikanaan...
- oikein elettynä, tänäänkin ja huomenna....
-----------------------------------------------------------------------

Puisto, hiljainen.... tuonakin pyhäaamuna.
Vielä ei elämää juuri missään, vain muutama auto ohitti tuon puiston.
Ja siellä tuo oli, kuten oli ollut jo muutaman vuosikymmenen.
Penkki.

Sen harmaat laudat olivat kadottaneet jo värinsä auringon paahteissa ja
myrskyisissä tuulissa. Sitä oli joskus hieman korjaitukin, mutta ei se enää
aivan parhaimman näköinen ollut, mutta silti se oli kestävä.
Penkki.

Sillä oli vuosikymmenten saatossa istunut useat rakastavaiset.
Siihen oli nojailleet monet kundit tyttöjä katsellen ja monet tytöt
poikia kiusaillen. Sen laudoilla oli istunut lukemattomat papat ja mummot...
siinä oli kiipeillyt monet pikkulapset ja koiratkin.
Kaiken se oli kuullut ja kokenut.
Penkki.

Väliin se oli ollut pitkiä aikoja yksin, ketään ei ollut kiinnostunut siitä.
Toisinaan joku oli jopa kaivertanut siihen jotain, mikä vuosien saatossa oli
haalistunut täysin lukemattomaksi raapustukseksi.
Se otti kaiken vastaan.
Penkki.

Ja nyt tuona sunnuntaina se oli taas yksin.
Odotti, jos joku sen luo tulisi, siihen istahtaisi.... vaan ei...
taas oli viileää, eikä missään ketään, ei ketään.
Siinä se seisoi ja oli, autiona, tyhjänä... yksinäinen.
Penkki.

Mutta meni tunti pari ja sitten tuli elämää.
Jostain paikalle saapui joukko ihmisiä, juuri tuon penkin luo.
Paljon puhetta, paljon naurua, paljon iloa ja penkkiä taputeltiin ja
ääneen kehuttiin..... siitä juttuja kerrottiin. Se oli se penkki, se....
Penkki.

Nuo ihmiset olivat kokeneet tuon penkin luona jotain, kaikki jotain
tärkeää.... elämää muuttanutta, hyvää ja kestävää - ja se oli penkin ansiosta, niin sanoivat.
Tärkeä olikin tuo puiston kulmassa yksin oleva, vanha kaiken kokenut....
Penkki.

Koskaanhan ei tietää voi, mikä on se huomaamaton asia mikä on tärkeä,
kuin usein vasta sitten, kun sitä ei enää olekaan.

Mutta onneksi heillä oli tuo...
Penkki!
................................................................................................

Katkelmia kesken sunnuntain

Että tällaista taas vaihteeksi. Muutama viime päivä ollut omalla tavallaan hieman hämmentäviä, niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä ja olen joutunut miettimään jokusen kerran asioita sellaisiltakin kannoilta,  joita ihan äkkiä ei normaalisti miettisi. Ja mitäkö?
No joidenkin ihmisten tapaa käsitellä asioita, toimia ja olla toimimatta. En väitä, enkä tule väittämään, että itse olisin jotenkin uljas ritari tai puhdas pulmunen - ehei, virheitä ja vikoja sitä löydän itsestänikin ja oikeastaan onkin hyvä että pystyy ja osaa omia virheitään katsoa kriittisesti ja toisinaan jopa oppia niistä.

Tuohon voin sanoa sen verran, että moni kyllä sanoo tiedostavansa omia vikojaan jne. mutta todellisuudessa harvempi oikeasti reagoi niihin ja toimii tulevaisuudessa toisin. Eli lyhyesti tiivistettynä: Paljon puhetta, vähän villoja (lue: tekoja).

Hauskaa on havaita myös se, että tietyt henkilöt joista olisi voinut kuvitella jotain, eivät täysin
olekaan sitä mitä ovat antaneet ymmärtää.... ilman että olisin jotenkin aiheuttanut suuremmin
syytä siihen, että käyttäytyvät hieman eriskummallisesti, näin kauniisti sanottuna.
Mutta siihen saa jäädä kritiikki ja purkautuminen tälläkertaa, koska fiilis on oikeasti aika hyvä
ja rento, hyvin nukuttu yö takana kokonaisuutena ihan mielenkiintoisen viikonvaihteen jälkeen.

Jep, minulle viikonvaihde pääsääntöisesti on perjantai-lauantai ja sunnuntai nyt on vain
jonkinlainen pyhä, vaikka sekin jatkossa tulee olemaan samanlainen työpäivä kuin muutkin.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Hetken oltiin rinnakkain, naurettiin ja iloittiin.
Syliini sain sulkea, lähelleni sinut ottaa.

Vaan miksi sattui niin, mua sanoilla satutettiin.
Viereltäni kadottiin, kauas - kauas..... kauemmas.
Enkä kiinni saanut, kysymään päässyt... - miksi.

Tuntui kuin välillä tuhansia kilometrejä,
ylittämättömiä meriä, kiipeämättömiä vuoria
- etkä kuitenkaan olisi ollut siellä, siellä jossain.

Siksi vain odotan, hiljaa olen ja odotan.
Jos jostain palaat, edes hetkeksi vaan.
Silloin tuokioksi sinut mä haluan.
Jolloin vastauksen kysymykseeni saan.

- sen kestän tai itken ja kestän, mutta "kestän."-
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Utuinen aamu herätti, usvainen tuuli kasvoja kosketti.
Hiljaa pyyhki poskia....
Puiden oksat syksyä soitteli, porttikongin kaiku sitä säesti.
Alastomana kaikui ääni...

Oli syksy, utuinen aamuinen.... - syksy.

Katselin taivaalle, pilvien kiitoa ihailin,
syksyistä laulua kuuntelin, kiireitä ihmisten ihmettelin.
Seisoin ja nautin.. - ääneti luontoa ihailin.

Vain tuuli ja utu seuranani - aamussa syksyisessä.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Sain sulta kutsun, tulin luoksesi kiitäen.
Oltiin vain kahden, toisistamme nauttien....
- ei häirinneet puhelimet, eivät muut -

Halasimme, suutelimme... -sut kiihkeästi nostin sylilleni.
Kietouduimme toisiimme, kaiken muun unohdimme!
Vain kieli rakkauden, se määräsi meille sävelen....

Emme aikaa katsoneet, emme muusta välittäneet.
Revit paitani, kehoani suutelit.... vallassa kiihkon armottoman.
Työnsit vuoteelle pehmeälle, sain sut ..... tulit vain päälle...

Seikkailimme rakkauden aalloilla, tunteiden harjoilla.
Voihkit, vaikeroit ja vaadit - tahdoit mut - kokonaan.
Enkä vastustaa sua voinut, en laisinkaan...

Kuumina kietouduimme toisiimme, lakanoihin sekosimme.
Siihen pysähdyimme..... toisiamme katselimme.
Olimme vain me, tuo hetki ja me - tietäen että ...

Ja yöstä tuosta tuli kaunis kahden ihmisen!

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Älä sano mitä ajattelet, vaan ajattele mitä sanot.
No aina se ei vain toimi..... kuitenkaan.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Pieni tintti värjötteli viluissaan, nälissään - yksin.
Oli oksalla paljaan koivun. Vielä visertää koitti, vaan
tuuli ujelsi ja äänen hukutti.
Tintillä oli kylmä, oli nälkä - eikä suojaa.

Se tuuleen lentämään lähti, tihkusateen kastelemana
koitti löytää suojaa, paikkaa hieman lämpöisempää...
Ja vilu ruumista värisytti.

Sitten näki tuo, lintu pieni viluinen, mökin valon lämpöisen.
Suunnisti tuota kohti, toivoen ja haaveillen...
olisiko siellä hälle jotain, löytyisikö piiristä pihan purtavaa.

Ja kas, siellähän sitä olikin, kuusen oksassa lintumökki,
täynnä herkkuja tinttien.... sinne lensi lintunen
- siemeniin nokkansa tunkien, ahmien.

Kurkkas muori ikkunasta pirtin, hymyillen.
Sai kiitokseksi tintiltä laulun pienoisen.
Eikä enää vilu ollut, eikä nälkäkään - tintillä pienellä tällä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -