Lähiökeittiössä tapahtuu - kokkauskilpailu

 Tätä ei pidä ottaa liian vakavasti!  (3.12.2020)

Kun näitä erilaisia kokkiohjelmia tuntuu löytyvän, niin tässä olisi vielä 1 ehdokas:

"Lähiökeittiön mestarikeittäjä". Ohjelma voisi mennä hieman tähän tyyliin....... - Ja tervetuloa jälleen kerran tänne Pub soppakulhoon, jonne on rakennettu lähiökeittiön mestarikeittäjäehdokkaille keittiöpisteet. Tänään onkin sitten tiukat paikat, kun haetaan neljää finalistia, joiden joukosta löytyy Suomen 1. "Lähiökeittiön Mestarikeittäjä". Kotikatsomoihin ja -keittiöihin tiedoksi, että tämä keittäminen ei tarkoita prosenttijuomien kotivalmistusta, olkoon tämä samalla vastaus Veijolle ja Zygelle sinne Korpimäennotkoon. Emme voi siis antaa tuollaisen tuotteen valmistusreseptiä nettisivuillamme. Mutta nyt itse tämänkertaiseen kilpailuun! Mukana on vielä 6 kilpailijaa ja heillä on 45min aikaa valmistaa lauantaiaamun tiukka olonkohennus aamiainen. Ruokakomero on vapaasti käytössä ja lisäksi he ovat saaneet valita 3 raaka-ainetta ennalta määrätyistä aineksista. Jaahas, Spärdellä on menossa oluessa keitettyjä nakkeja - HEI HEI SITÄ OLUTTA EI SAA JUODA! - ja itsetehtyjä ranskalaisia suoraan pakastealtaasta otettuna.... jaahas, hän hieman fiksaa niitä, kääri ne pekoniin... selvä. Sitten tuolla Mindeli puuhastelee jotain munien kanssa, taas, vaikka nyt ei olekaan yö.... no yrittänee saada näitä(kin) koviksi, mutta ei ne mikrossa ehkä..... jäädään katsomaan. Lisäksi hänellä on kohoamassa varmaankin leipätaikina, kas tuo onkin esipaistettua patonkia, jonka päälle Mindeli on sirotellut juustoraastetta. Hmmm ja mitäs Sepa tekee.... juurikin sitä, mitä odotimme, eli lihaa! Sepa onkin kaivanut nautaa ja leikkelee paistista juuri leipäveitsellä nirhaten jonkinlaisia pihvejä.... kai... ja kattilassa porisee multaisia perunoita, mutta olisihan se hyvä jos siellä olisi sitä vettäkin! Viereisellä työpisteellä Helzuggi säätää juuri lieden lämpöä, koska yrittää alkaa paistaa broileria, mutta mitenkäs tuo onnistuu tuolla paistinpannulla varsinkin kun broileri on pakastettu? Ehkä hän tietää jotain sellaista, mitä me emme, tuosta broilerin paistamisesta. Ennakkosuosikkina tähän kisaan lähti edellisen osakilpailun paras, eli Abull jonka vihannespitoinen valkoviinissä uitettu savannisalaatti sai tuomariston päät pyörälle. Nyt Abull on päättänyt valmistaa luonnonjogustista ja -yrteistä kevyen alkupalan, joka nautitaan vahvan teen (kai se muuten teetä on, mitä tuossa kannussa on....väri on kyllä sama, mutta tuoksu on jotain muuta), lisänä hänellä on valmistumassa maamme tunnetuimmasta "vihanneksesta" eli hookoon "blööstä" väännettyä hiillospatukkaa. Saa nähdä, miten sen tekeminen tavallisen zipon kanssa onnistuu. Emmekä saa unohtaa kisan yllättäjää Kalle-Curttia, jonka sormet ovat koko kisan ajan tuoksuneet kalalle aamusta iltaan.... ja niin varmasti nytkin! Kalle-Curtilla on näemmä työn alla tonnikala-perunamuusi, kunhan hän saa tuolla ruuvimeisselillä ja vasaralla ensin nuo tonnikalapurkit auki ja perunamuusipussin kaivettua pakastelokerosta. Mutta näin etenee "Lähiökeittiön Mestarikeittäjä" kilpailu..... ja jossain vaiheessa selviää varmaankin joku ja myös kilpailun voittaja.

 

 

Silloin ennen

Tämä pieni tarina ajoittuu aikaan, jolloin saimme elää vielä suhteellisen normaalia elämää! Tarinan tapahtumapaikat ja henkilöhahmot ovat kuvitteellisia, mutta jokainen voi vapaasti asettaa ne mihin itse parhaakseen näkee. Jos teksti aiheuttaa traumoja tms. niin ...... ei voi mitään, tekstini tarkoitan kuitenkin sellaisenaan nautittavaksi ilman, että vanne puristaisi päätä! (Kotona 5.3.2021)

-------------------------------------------------------------------

Istun syvällä pehmeässä nojatuolissa ja huokailen hiljaa. Katselen käsissäni olevalta tabeltilta muutamia valokuvia, joita olin napannut sinä kesänä, kun kaikki oli vielä hyvin. Aurinko paistoi kilpaa kuvissa näkyvien ihmisten kanssa ja tuntui, että mitkään maailman pahuudet eivät häirinneet meitä. Se oli aikaa se. Tuhahdukseni huomattiin ja viereeni tuli pari pikkuista. "Äiti äiti, tää taas alkaa selittään niitä juttuja niist ajoist ku ei sit muka käytetty maskei eikä tarvinnu käydä ottaa lääkepiikkii puolenvuoden välein!" Yritn olla reagoimatta, mutta minkäs teit, kun pikkuiset kyselivät taas, millaista se kesä oli silloin ennen. Laitoin tabletin käsistäni pöydälle ja lasten äiti tuli keittiöstä myös paikalle. "Eiköhän noita tarinoita olla kuultu ihan tarpeeksi. Luuletko tosiaan, että me uskomme mitä yrität kertoa. Taitaa vanhuudenhöperyys vaivata jo melkoisesti, kun jaksat kerta toisensa jälkeen tuollaisia lapsille kertoa." Mutta minkäs minä sille voin, että muistin ja muistan hyvin ajan, jolloin kaikki oli vielä toisin.....

https://www.youtube.com/watch?v=SWyCOoDYJYA

Se kesä alkoi viileänä, vappu oli ollut sellainen lähes "tyypillinen" vappusää ja kevät ei tahtonut millään puskea eteenpäin, viileitä ilmoja oli pitkään.... alettiin jo lähestymään juhannusta, mutta kunnon kesäpäivät olivat vielä harvassa. Mutta sitten, viikkoa ennen juhannusta maahan "vyöryi" lämmin ilmamassa ja ihmiset suorastaan villiintyivät onnesta. Paksut vaatekerrat katosivat nopeasti kaikkien yltä ja kaduilla sekä terasseilla alkoi olla elämää! Ah, tätä tunnetta. Muistan oikein hyvin, kuinka olin saanut järjestettyä työni niin, että juhannusta edeltävä viikko oli lähes vapaata. Istuskelin, kun aikaa oli, eräänäkin päivänä mukavan tutuksi tulleen pubin terassilla siemaillen viileää ja maistuvaa janojuomaa. Missään humaltumistarkoitusessa en aikaani viettänyt, oli vain pitkän talven ja viileän kevään jälkeen mukava nauttia elämästä ja olostaan rauhassa terassilla. Muutama tuttu pyörähti paikalla, vaihdettiin jokunen sana niitä-näitä ja kyseltiin toistemme juhannussuunnitelmista.
En edes puhelinta kaivellut taskustani, nautin vain olosta ja seurasin elämää. Tuntui, että kaikki hymyilivät, enemmän ja vähemmän. 

Jonkin aikaa päivääni "tuhlattua" terassilla päätin, että voisi lähteä kokeilemaan, onko järvet jo niin lämpimät, että uimaan voisi lähteä. Sattumalta kun olin lähdössä terassilta, törmäsin yhteen ystävääni, jolla oli samat aikomukset. No ei muuta, kuin matkaan vain ja läheiselle uimarannalle - kunhan olimme ensin käyneet hakemassa uikkarit ja pyyhkeet mukaamme. https://www.youtube.com/watch?v=FdomAUf6RFY&pbjreload=101 Mutta olipa monet muutkin ajatelleet samaa, sillä uimarannalla oli todella paljon väkeä. Emme antaneet sen masentaa itseämme, sillä kyllä siellä vielä oli tilaa parille iloiselle kesästä nauttivalle!  Löysimme mukavan puolivarjoisan paikan ja levitimme viltin maahan. Äkkiä uikkarit ylle ja järveen.... no olihan se vielä hiukan viileää, mutta nyt oli sitten se "talviturkki" heitetty pois yltä. Nauroimme! 

"Siis väitäkssää tosissas et sai istuu baaris terassil ihan vapaasti?" Lasten silmät olivat taas teevadin kokoiset. "Eiks muka siel rannal tullu kukaan kysyyn teiltä mitään ja miten siel sai olla niinpaljo ihmisii kerralla? Ei se oo mahollista!" Ihmettelyt eivät vain loppuneet. Puistelin hiljaa päätä ja jatkoin...

Pulikoimme ja uimme. Nauroimme ja nautimme olostamme ja kesästä. Aurinko lämmitti mukavasti ja kaikkialta kuului iloinen nauru ja puheensorina. Edes hyttysiä, ampiaisia tai paarmojakaan ei ollut häiritsemässä oloamme. Aikamme viihdyttyämme järvessä suuntasimme kulkumme alueella sijaitsevaan pieneen kahvioon. Munkkikahvit! Ja kun ne munkit olivat vielä tuoreita, paikanpäällä valmistettuja... "Nyt sä kyl kusetat! Ei sellasii ole. Ne on pakkasesta otettui ja sulatetaa mikros!" Toisen lapsen kirkas ääni katkaisi puheeni. Puistelin taas vain päätäni hiljaa.

No nautimme nuo munkkikahvit ja päätimme, että eiköhän se tällä kertaa ollut tässä. Ystävälläni oli vielä seuraavana päivänä töitä edessä, jotenka kovin myöhään hän ei halunnut olla liikekannalla. "Joo toi me ymmärretään, mut eihän yks voi olla liikekannalla ku se on niinku armeija mikä on ja valvoo." Selitin, että se on myös sanonta, mutta minkäs teit - oli kuin olisit puhunut seinille. Palasimme "kylille" ja ystäväni suunnisti kotiin. Ilta menikin mukavasti kotosalla istuskellessa parvekkeella ja katsellessa mukavaa kesäiltaa. Seuraavakin päivä oli mitä ihanin kuten myös seuraavakin.... ja sitten tulikin juhannus. Olin sopinut yhden ystäväni kanssa, että lähdemme aivan toiselle puolelle Suomea, olimme jo aiemmin varanneet majoituksen, mökki oli ensin mielessä, mutta kahteen "pekkaan" se ei nyt innostanut, joten kun saimme hyvän tarjouksen eräästä hotellista, niin napattiin kiinni. Matkaan lähdimme todella varhain juhannusaattona, auton nokka kohti uusia maisemia ja musiikki soimaan. "Siis sä niinku selität, että vapaasti sai mennä eikä missää niinku pysäytetty teit ja kysytty noit todistuksii ja lupii?" Yritin rauhallisesti selittää, että sellaisia ei todellakaan ollut, eikä käytetty... liikkuminen oli yhtä vapaata, kuin se että tästä menisin nyt jääkaapille. Hämmennys oli suurta.

Matka taittui, vielä ei ollut pahasti liikennettä. Pysähdyimme n. 2 tuntia ajettuamme kahville ja jaloittelemaan. Samalla kävimme kyseisen liikekeskuksen yhteydessä sijaitsevasta "voimajuoma" putiikista ostamassa hieman juhannusjanon sammuttajia, kohtuudella - ja matka jatkui. Vielä oli reilut pari tuntia ajamista, mutta se meni hyvää huulta heitellessä ja musiikkia kuunnellen. Pikkuhiljaa alkoi liikennettäkin olla, mutta pääsimme perille ilman suurempia jonotuksia ja hidasteluja. Hotellihuone saatuamme vaihdoimme hieman puhtaampaa päälle ja lähdimme hotellin ravintolan terassille. Otimme selvää, miten paikka on juhannuksena auki ja iloksemme kuulimme, että asiakkaita palvellaan joka päivä aina yöhön 02 saakka. Tämä riitti meille oikein mainiosti! "Nyt alkaa olla aika paksua. Kehtaat syöttää lapsille tuollaista! Että ravintolat olisivat mukamas auki pidempään kuin ilta kahdeksaan, ellei ole sitten erityislupaa, että saa olla kymmeneen saakka avoinna. Voisit hieman miettiä, mitä suustasi ulos päästät!" Lasten äiti oli suorastaan tuohtunut, eikä siinä auttanut, vaikka yritin kertoa, että minulla olisi jopa valokuvia, joilla voin todistaa puheeni. Ne kuulemma on photoshopattuja... ihan kuin nyt sellaisia osaisin tehdä. Pysyin kuitenkin sanoissani ja hieman tiuskaisin takaisin, että enköhän minä tiedä, missä olen ollut ja mitä tehnyt! Sain kuin sainkin jatkaa kertomustani.

Olimme ottaneet selvää, missä järjestetään juhannnusjuhlia ja koska sää oli mitä mainioin, päätimme kävellä juhlapaikalle. Mitä sitä nyt kahta kolmea kilometriä jollain taksilla lähtisi ajelemaan, varsinkin kun niiden hinnoittelut olivat nykyään sellaiset, että siihen parin kilometrin matkaan saa varata rahaa oikein kunnolla ja kun ei tahdo aina edes kuittia saada, vaikka miten ruinaisi.  Pääsimme juhannusjuhlapaikalle ja siellähän oli mukavan iloinen meininki jo päällä. Soitto soi ja ulos tehty tanssilava oli saanut jo ensimmäiset tanssijat pyörähtelemään musiikin tahdissa, vaikka illan bändi ei vielä ollutkaan aloittanut keikkaansa. "Just joo sä sit selität et´niinku illal saa tanssii! Koht sä sanot et siel oli sitä käräöökkeekii vai millä nimel te sitä kutsuitte...?" Nappasin tabletin pöydältä, avasin sen ja esitin muutaman valokuvan, mutta nämä pienet tulevaisuuden toivot eivät näkemäänsä uskoneet. Äiti yritti selittää, että tarkoitin varmasti jotain muuta, sillä nykyäänhän ei  tuota harrastusta julkisesti harrastaa ja siitä olikin tullut jonkinlainen hämärien kerhohuoneiden ja pimeiden klubien salainen ohjelmanumero. Hyvä juttu pilattu, tuumasin mielessäni! 

https://www.youtube.com/watch?v=dSOGEESbsxA

Nappasimme baarista juotavaa ja suunnistimme terassille, paikkalle valui kokoajan enemmän ja enemmän väkeä ja fiilis oli korkealla. Ilma oli mukavan lämmin, mutta niin kuumaa ei ollut, etteikö kokkoa saisi polttaa. Siihen oli tosin vielä jokunen tunti aikaa, jotenka illan kohokohtaa odotellessa päätimme syödä hyvin ja samaa mietti selvästi moni muukin, koska tarjoilijat saivat kohtuullisella tahdilla käydä ottamassa asiakkailta tilauksia ja kantaa annoksia pöytiin. Odotus ei kuitenkaan ollut mitenkään ylivoimainen tehtävä, eikä siihen sitten loppupeleissä kovinkaan kauaa mennyt. Ruoka maistui, juttu luisti ja muutama teräväkin siinä tuli napattua. Kuin huomaamatta ilta eteni hyvää tahtia kohti kokon polttoa. Bändi oli soittanut yhden setin ennen tuota H-hetkeä ja kun he pääsivät tauolle, ilmestyi kuin tilauksesta paikalle vanha herra haitarin kanssa ja sehän sopi hetkeen täydellisesti. 

Vanha haitaristi aloitti.... ilmoille leijui "Satumaa" ja kansa taputti. Jotkut jopa lauloivat mukana. Kaksi miestä kiersi kokkoa ja sytyttivät sen tuleen ja aplodit vain voimistuivat. Kuului muutaman kuohuviinipullon korkin poksahduskin. Se oli kesän juhla-aikaa se parhaimmillaan. Aurinko painui hiljalleen "mailleen" ja kevyt hämärä kietoi meidät syleilyynsä - vaikka olikin niin valoisaa, että eipä sitä yöksi voinut sanoa. Paikalla oli joitakin ulkomaalaisiakin kesävieraita ja he olivat ihmeissään koko touhusta. Ettäkö ei tule tämän pimeämpää ja jotkut juhlivat koko yön......? "Siis ääää... toi on ihan tyhmää. Ei tänne oo ketää ulkolaisia päässy vapaasti tuleen. Ellei ne oo jotai raksamiehii tai sellasii!" Sitä sanotaan, että totuus tulee lasten ja imettäväisten suusta - mutta valitettavasti se ei aina pidä paikkaansa.... huomasin ajattelevani. Ääneen en tietenkään ajatuksiani voinut laukoa!

Haitaristi soitteli jonkin aikaa ja sitten olikin bändin aika jatkaa. "Miten ne voi muka soittaa? Eiks siis ollu jo yö? Ei sellaseen oo lupaa! Te rikoitte lakiii! Tuliks sinne ees kytät paikalle?" Kerroin, että kyllähän poliisit kävivät syömässä yhdet grillimakkarat ja kehuivat kuinka hyvin kaikki sujui. No oli heillä ollut yksi ikävä onnettomuus, kun taas oli joku lähtenyt soutuveneellä vesille pikkuisen hutikassa ja sitten iski pissahätä (piti sanoa lapsille nätisti) ja oli keikahtanut veneestä veteen. 

Ilta oli tosiaan vaihtunut valoisaksi kesäyöksi ja mekin olimme juhlineet ihan kiitettävästi. Jostain syystä itsekin olin löytänyt itseni tanssilavan puolelta, vaikka en juurikaan tanssi, mutta kai tuo juhannusfiilis ja hieman otetut juomat vaikuttivat tilanteeseen. Mitään juhannusromanssia ei kuitenkaan tainnut syntyä... Jossain vaiheessa sitä kuitenkin olin löytänyt itseni takaisin hotellille, ihan ystäväni kanssa. Aulassa yöpäivystäjä hymyili ja totesi, että aamiainen olisi sitten seitsemän ja kymmenen välillä tarjolla. Arvelimme, että kykenemme juuri heräilemään niin, että ehdimme vielä aamupalaa syömään - kuten sitten niin kävikin. Tosin emme olleet ainoat hieman väsyneen näköiset aamiaisella. Pari kuppia kahvia teki todella hyvää! https://www.youtube.com/watch?v=7d9rRNbOijc

Meillä oli vielä toinenkin yö maksettuna hotellissa, joten lähdimme nauttimaan paikkakunnan elämästä. Aina puhutaan, että Suomi hiljenee juhannuksena, mutta ainakin tällä paikkakunnalla elämää oli ihan mukavasti. Kuulimme, että paikallisella torilla oli joitakin kauppiaita juhannuksesta huolimatta. No sinnehän tietenkin suunnistimme ensimmäisenä. Jaloittelu teki hyvää, pääkin alkoi taas selvitä ja ajatukset juosta mukavasti. No torillapa olikin melkoinen kuhina, väkeä oli reilunlaisesti liikenteessä ja kauppa tuntui käyvän kuin rajuilma.... "Eiks siel kukaan vahtinut mitää turvavälei ollenkaa? Kai teil oli nää kunnon maskit kaikil? Mitä ne sit myi siel?" Kysymysten ja väittämien tulva oli taas melkoinen. Selitin, että torilla myytiin mm. vihanneksia, marjoja käsityötuotteita ja vähän kaikenlaista. "Siis vihanneksiii... nehän pitää olla pusseis, eihän sellasii saa myydä tollain!" En voinut mitään, että lapset eivät vain uskoneet, vaikka näytin heille jälleen muutaman valokuvan. Kuulemma kaikenlaisia juttuja voidaan tehdä ihan kuin ne olis totta! Sekin, että Suomi olisi joskus voittanut Euroviisut on ihan jokin tilattu Hollywood-juttu näiden tenavien mielestä ja sellaiset vanhat sotajutut, että olisi ollut jokin talvisota, on vain joidenkin elokuvatekijöiden tekemää leffaa, ei sellaista ole ollut! Niin.... tajusin jälleen,että ilman historiaa ei ole tulevaisuutta ja jos omaa historiaa ei tunne, ei voi myöskään ymmärtää tulevaa, tosin ei lapsilta vielä kaikkea voi odottaakaan.

Päivä jatkui mukavissa merkeissä. Kävimme ottamassa auton allemme ja suhautimme liikenteeseen. Lähiseudulla oli paljon nähtävää, jotenka päätimme olla fiksuja ja tehdä muutakin kuin vain istua baarissa.... No onneksi otimme uimatarvikkeet mukaan, sillä sää oli edelleen kaunis ja aurinkoinen ja jonkin matkan päästä eteemme tulikin kyltti uimarannasta, johonka kurvasimme. Jokunen perhe oli paikalla, eli tilaa oli vallan mainiosti. "No nyt sä alat puhuu järkevii! Oot valehdellu kokoajan, et siis jossain rannal olis hirveesti jengii ja nyt on ihan vähä."  Vastasin, että ei ne uimarannat aina ole aivan turvoksiin ihmisistä. Paljon muutakin tehtiin kesäisin. Lapsiperheet kävivät Linnanmäellä ja Särkänniemessä ja ties missä, monet matkustivat etelään aurinkorannoille ja kaupunkilomille ja ties mitä ja tietenkin ne tuhannet jotka viettivät kesiänsä kesämökeillä. Näitä kertoessani lasten ilmeet olivat hämmästyneitä. Että sitä vain lähdettiin jonnekin ulkomaille matkoille, eikä tarvinnut mitään todistuksia ja lupia pyytää ja käydä testeissä ja tehdä tarkka matkasuunnitelma viranomaisille tai mitään muutakaan! Kuulostaa kuulemma todellakin saduilta ja fantasiaelokuvilta. Eihän Disneykään edes tee tuollaisia leffoja, kuulemma.

Olimme auringonpalvojia (ei, se ei ole mikään uskonnollinen seura - uskokaa lapset jo) ja annoimme ihomme imea itseemme lämpöä. Tietenkin pidimme huolta, että nahka ei palanut! Muutaman tunti rannalla oltuamme päätimme palata hotellille, eikä ollenkaan huonoon aikaan, sillä nälkä alkoi jo vaivata suolenmutkassa. Suunnistimme siis ravintolan puolelle syömään ja eipä siinä kauaa mennyt, kun olimme saaneet ravittua itsemme. Meille vinkattiin, että viereisessä ravintolassa on illalla kunnon menoa tarjolla ja pubin puolella olisi karaokea. No sehän ratkaisi iltaohjelman kerralla, jotenka hetkeksi hotellihuoneen puolelle hengähtämään, ottamaan muutaman huikat matkaeväistä ja parempaa "Seppälää" päälle ja menoksi. Lapsille sai taas selittää, mitä tuo parempaa Seppälää tarkoitti, nehän eivät tienneet kuin jotkut New Yorkerit ja Carlingsit ym. vastaavat liikkeet. 

Aloitimme illan pubin puolelta ja siellähän jo laulu raikui. Joku iäkkäämpi herra veteli kevyessä laitamyötäisessä hopeista kuuta hiukset hopeisina... ja vaikka aivan tahdissa ei herra ollut, sai hän silti isot aplodit esityksestään. "Mitääää, kuka oli antanu luvan niinku laulaa? Eihä sitä saa tehä!" Yleiset laulutilaisuudet oli nykyään sallittu vain ja ainoastaan erityisillä luvilla ja rajattuina aikoina. En alkanut vääntämään asiasta eteenpäin, vaan kerroin että itsekin kävimme esittämässä pari biisiä, vaikka ei nyt mitään tähtiä oltukaan. "Noloo!!!!!" No ilta eteni ja siirryimme salin puolelle, missä alkoikin olla jo jonkinverran elämää. DJ oli jo aloitellut ja poppi pauhasi. Musiikkilinja ei ollut mikään aivan viimeisimpiä hittejä pursuava, koska asiakkaissa oli selvästi vanhempaakin väkeä. Paljon tuli ysäriä! "Mitä jysärii, päänsärkymusaa varmaan!" Huokaus, syvä huokaus.... jatkoin kuitenkin kertomista. Otimme lisää juotavaa ja suunnistimme pöytään... "Hähäää. sä vedätät! Ei pöytiin saa mennä iteksee kun sun on ootettava et sulle sanotaan, mihin sä istut! Sä valehtelet taas!" Mainitsin, että se oli täysin normaalia että jokainen istui missä halusi ja kulki ravintoloissakin juuri, kuten halusi. Tietenkään toisia ei saanut ehdointahdoin häiritä, käytöstavat tietenkin piti olla. "Sinun pitäisi oikeasti hieman varoa noita puheitasi. Ei lapsille saisi aivan mitä tahansa yrittää tyrkyttää totuutena!" Äiti tunki väliin kiihkeästi.Pyörittelin päätä ja annoin kommentin olla omassa arvossaan.

https://www.youtube.com/watch?v=6Zbi0XmGtMw No Juhlat jatkuivat, jengi bailasi ja ilta meni vauhdikkaasti. Jossain välissä pyörähdimme pubin puolella ja siellä oli yhtä railakas meno! Laulujono oli reipas tunti, joten emme laittaneet varausta sisälle, mutta kuuntelimme jonkin aikaa muiden hienoja vetoja ja kaikilla oli hauskaa - ja taas palasimme bilettämään salin puolelle! Pubissa pilkku napsahti hieman aikaisemmin, kuin yökerhon puolella ja kun yökerhossa oli jo kohtuupaljon väkeä, niin pubista kun sinne tunki vielä lisää asiakaita sen mentyä kiinni, oli tunnelma todella tiivis mutta hyvä! "Toi on ihan törkeen sairast! Te ootte siel muka ollu ihan sumpus´. Ei tollast oo ollu, ei voi olla!"

Mikään ei auttanut, kun toiset olivat sitä mieltä, että olin "vanhuudenhöperö" ja selittelen omiani, eikä selvät todisteetkaan käännä päätä - annoin olla. Ymmärsin, että https://www.youtube.com/watch?v=j8aci7p24KE  Onneksi muistoja ei voi kukaan viedä ja en ollut niiden kanssa yksin. Meitä oli vielä kuitenkin useita, jotka olivat saaneet elää vapaassa maailmassa ja nauttia elämästä.

Hyvät lukijat - älkäämme anna maailman mennä siihen suuntaan, mihin se nyt on luisumassa! En halua sanoa joskus: "Mitä minä sanoin!" Toivon, että nykyisestä elämänmenosta yhä erilaisina rajoituksineen, joita tulee ja menee, ei olisi se "uusi normaali" vaan pääsisimme vielä nauttimaan vapaasti kaikesta ihanasta, mitä maailma voi meille tarjota ja mitä me voimme tarjota toisillemme! 

--------------------------------------------------------------

Jos uskallat, anna palautetta. Jos uskallat, jaa tekstiä. Jos närkästyit - ehkä sinulla vanne kiristää liikaa päätäsi, etkä halua nähdä metsää puilta. En aliarvioi syytä, mikä on johtanut maailman tähän pisteeseen, mutta en myös suoralta käsin kaikkea "purematta niele" Kaikesta huolimatta, eläkäämme ja hymyilkäämme!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vain 1 laulu

Nyt ei ole kirjoituksia.
- ei tarinoita
- ei mietteitä
- ei seikkailua
On vaian 1 laulu!

Sen ymmärtäminen sävelistä on varmasti helppoa, sanojen taas ehkä vaikeampaa.
Harvapa meistä Koreaa osaa, sen vuoksi kappaleen sanat ovat alla
käännettynä englanniksi.

https://www.youtube.com/watch?v=1VdLViNLhxI



When things were so hard, that I was tired of living.
When nothing was going my way...
When I hadn´t even seen my family
- and even I wasn´t important to myself in this world,
where one must hare more to continue with love:
All of my life.
You are all of my life!

When I look at myself, I changed so much after meeting you.
I began to have dreams and I wanted to make your dreams come true too...
In order to do that, I had to go up higher.....
I had to have more things, just when I had everything.
My dreams became bigger than love.
All of my life.
When I was struggling....

You are all of my life!
You filled me up.
I try filling myself up with other things....

All of my life.
You are all of my life.

But I couldn´t be filled, that´s what we wanted and we so desperate
for now my room is so filled up.
But were you in there alone, without me crying?
All of my life.
You are my everything!

What use is all of this?
If you listening this song somewhere, all of my life....
All of my life.
Yes, this is about you

Syksyn merkkejä ilmassa - ja kehossa.

No joo, selvästi huomaa ulkona, että päivät ovat kalsakkaita ja viileitä. Aurinko ei enää lämmitä
samalla tavalla ja tuuli tuntuu purevammalta. Öisin on parhaimmillaan ollut useita asteita pakkasta, jotenka
kyllä se talvi sieltä hiipii...... hitaasti mutta varmasti. Se hyvä puoli toistaiseksi syksyssä on ollut, että
ihan älyttömästi ei tuota vettä tms. ole taivaalta tullut - vielä!

Ja miten sitten syksy näkyy kehossa? No sellaista tyypillistä syysflunssaa tuntuu olevan.
Onneksi vuosia olen jo opetellut kuuntelemaan tiettyjä kehoni "valituksia" ja tiedän, miten reagoida,
eli pahasti en vielä vuoteenomaksi ole joutunut ja työtkin on pystytty tekemään.

Onhan tässä kaikkea muutakin sattunut. Taas saanut huomata, että on ihmisiä, jotka puhuvat mutta
eivät anna puheilleen painoarvoa, eli sanat ovat vain helinää! Myös ilokseni olen saanut nauttia hetkistä,
joita en olisi uskonut vielä pari vuotta sitten kokevani. Hauskaa on ollut, kiitos siitä....
---------------------------------------------------------------


Hei, älä sinä sure.... - ei maailma pärjää ilman sua!
Hei, älä sinä itke..... - sulle paljon on tarjolla täällä.

Älä anna toisten sanojen sua turhaan satuttaa.
Älä anna turhien haukkujen sun sielua musertaa.
Älä, hei - älä!

Hei, älä sinä sure..... - sulla paljon hyvää edessäsi on!
Hei, älä sinä itke.... - sua moni vielä tarvitsee avukseen täällä!

Älä anna noiden toisten, noiden tyhmien, sua turhaan satuttaa.
Sä olet hyvä - sä olet upea - sä olet sä, aito ja hyvä
- sellaisena kuin olet, koska se olet sä!

Hei, älä sinä sure.... - on parempi ilon kyyneleitä poskille valuttaa.
Hei, älä sinä sure.... -et ole yksin täällä, et kuitenkaan - milloinkaan!

Älä pelkää, että vain sinä olisit maailmassasi - yksin omassasi.
Älä turhaan mieti mustia mietteitä, anna noiden toisten niitä vahvistaa!
Sä olet hyvä - sä olet upea - sä olet sä, aito ja hyvä
- sellaisena kuin olet, koska sä olet sä!
Ja sä voit olla, juuri se - mitä olet, sinä hyvä - sellainen kuin olet!

Katse ylös ja elämään!                                          

Et tarvitse naamiota eteesi, et elämällesi!
Ole se upea itsesi - tästä eteenpäin ja aina.
--------------------------------------------------------------

Mulle kerroit itsestäsi. Nauraen kerroit ja kerroit..... annoit palaa sydämesi kyllyydestä!
Sä kerroit, miten elät - miten vain elät..... ja nautit elämästäsi!
Se kuulemma on täydellistä, niin täydellistä.

Mä kuuntelin ja kuuntelin. Sä, poikamiehen maailmaa - omaasi - kuvasit.
Kotisi oli sellainen, kuin tuollaisella nyt olla voi.
Näkemättä sen tiesin, kaikki samanlaisia - aina ja kaikkialla!

Sulle riitti elämääsi olut, urheilulähetykset, nainen välillä....... pitsaa naamaan
ja kavereiden kanssa hengailu. Etkä muuta edes osannut kaivata!

Mä kuuntelin ja huokailin, mietin mielessäni - mitä tapahtuu jos kohtaatkin jonkun,
jonkun joka sinut pysäyttää. Sanoin ajatukseni ääneen ja sä vain nauroit, sitä
tyhjää nauruasi, mitä kuulla sai jokaiseen asiaan - aina.

En jaksanut enempää, lähdin kävelemään vain heilauttaen kättäni mennessäni.
Sä lähdit omillesi ja hetkeen emme tavanneet, enkä sinusta mitään kuullutkaan.

Sitten yllättäin eräänä aamuna, samaan aikaan yhdellä huoltoasemalla kahvilla....
siellä olit sinä - murheissasi, mietteissäsi - hiljaisempana kuin koskaan.
Kysyin, mitä tapahtunut ja mikä on.
Murahtelit hiljaa, et halunnut ensin sanoa mitään ja kun olin poistumassa paikalta, avasit suusi.
"Sä olit niin oikeassa! Mä en tajua, miten mä voin olla näin tyhmä!"
Katsoin sanattomana sinua ja kerroit.....

Olit tavannut naisen, täysin erilaisen kuin ketään aiemmin. Hän vei sinulta jalat alta saman tien ja
sinulle iski halu saada tuo nainen pauloihisi. Viettelit tarjoamalla iltaa, nauroit hänelle ja hänen jutuille...
kuuntelit ja olit hyvä seuralainen, mutta kun veit hänet kotiisi.... loppui romantiikka lyhyeen!

Hän ei kestänyt asuntoasi! Kaikkialla oli pitsalaatikoita, oluttölkkejä, likaisia vaatteita, sohvalla
ties mitä..... keittiöön ei edes voinut katsoa.
Oli lähtenyt saman tien!

Sä olit ymmälläsi, et ymmärtänyt alkuun mistä hän oli ottanut itseensä ja lähtenyt.
Olit vain lysähtänyt sohvalle ja alkanut kittaamaan kaljaa katsellen jotain räiskintäleffaa....
Kunnes olit saanut tekstarin..... tuo nainen kertoi, että jos olet oikeasti tuollainen, millainen kotisi on
- ei ihme, että sinulla ei ole ketään vakituista, eikä varmaan koskaa tule olemaankaan.

Se sai sinut pysähtymään!
Olit katsellut ympärillesi ja tajunnut, että ehkä ei ihan paras tapa saada naista.....
Päätit yrittää muutta tapojasi - ja hetkellisesti se olikin toiminut.
Olit anteeksi pyytänyt naiselta ja luvannut siistiä kotisi, näyttää millainen olet oikeasti ja
tämä antoi sinulle mahdollisuuden......
Oli tullut sovitusti kylään ja kotisi olikin ollut siisti, kuten sinäkin - ja ilta oli ollut hyvä, kaikkinensa.
Hän oli lähtiessä sanonut olevansa pari viikkoa poissa maisemista, mutta tulisi heti palattuaan
kaverin luokse - mistä olit ollut iloinen.

Mutta kaksi viikkoa sinulle oli liikaa - sorruit kaikkeen vanhaan ja kun tuo unelmiesi nainen
saapui luoksesi, kohtasi häntä se näky, mitä hän vähiten kaipasi - entinen sinäsi!
Kääntyi kannoillaan ja katosi.

Ja nyt olet siinä ja valitat! Vieläkään et täysin ymmärrä, miksi hän lähti ja mitä teit väärin.
Totesit vain, että.... taidat lähteä baariin illalla - kai sieltä taas jonkun mukaan saa.

Huokaisin - jotkut eivät opi koskaan, eivät koskaan!
Jatkoit elämääsi - tyhjänä - ollen vain Mr Nobody, niille naisille.... jotka jäivät vain unelmiisi.

------------------------------------------------------------------------

Kuka aamulla hymyili?
Kuka?
Sinäkö?

Hyvä! Niin minäkin!
Muista, aamusi alkaa hymyllä..... vaikka sataisi, vaikka tuulisi,
vaikka maailma mielestäsi kaatuisi.... muista tämä:
Aamusi alkaa hymyllä - aina.

Mille sitten hymyilet?
Mille, jos sanot että vain huolia on?
Niin, mille....

Ole onnellinen - sinä elät!
Taas päivä vaikka mihin.
Ole onnellinen - sinulla on katto pään päällä!
Taas on turvaisa satama mihin tulla reissuilta.
Ole onnellinen - pieni auringonsäde ikkunan takaa on juuri sulle!
Pieni sadepisara poskellasi voi olla suukko häneltä, joltain.....
- ja syy hymyillä, taas!

Älä siis paina päätäsi alas - älä murehdi liikoja.
Elämäsi on ihanampaa, kun muistat - herää hymyillen, joka aamu.

Siis kuka aamulla hymyili?
Kuka?
Sinäkö?

Hyvä! Niin minäkin.... kuten taas huomenaamunakin.
--------------------------------------------------------

Mä tunsin sydämessäni jotain kadonnutta.... kauas sieluuni hautautunutta!
Se ryöppysi sieltä esille, vahvana... silti arkana.
En uskaltanut ääneen sanoa, en sitä kenellekään kertoa.......
- pelkäsin, että ..... se ei ehkä olisikaan totta..... - pelkäsin tunteitani!

Mä tunsin jotain - mitä joskus kauan, kauan - liian kauan - sitten olin saanut kokea.
Mä tunsin, mutta en uskaltanut sitä julki tuoda.
Sisälläni kuohui, mieleni seilasi sinne..... mieleni seilasi tänne.... mieleni etsi jotain
kiinnekohtaa, jotain ajatusta - apua sieltä täältä - sinulta!

Sä kerroit sanoin, sä kerroit teoin, sä kerroit kosketuksin....
Kaikki ne kertoivat mulle, mitä ajattelit.
Ja silti epäröin, epäröin ja epäröin.......... loin turhia kauhukuvia, pimeitä ajatuksia
- peläten, että tämä ei olisikaan totta - ei aitoa, sittenkään.

Hiljaa toivon päivittäin, että sieluni uskoo sanoja, silmäni näkeviä tekoja ja
sydämeni ymmärtää totuuden - ja saisin tuon sieluuni syvälle
hautautuneen tunteen päästää kokonaan irti, valloilleen!

--------------------------------------------------------------------------

Onhan taas ollut elämää!

No niin, sitten viime postauksen on elämässä ollut monenlaisia kuvioita.
Töissä on sattunut onneksi enimmäkseen hyviä asioita.
Omassa elämässä sitten onkin ollut kuvioita vaikka millä mitalla, mutta voin sanoa että
vaikka on ollut vaikeuksia ja sisuskaluja riipiviä hetkiäkin, niin tämä mies
hymyilee tällä hetkellä - ja siitä kiitos kuuluu erityisesti eräälle.....


Pistin hieman lisää tuonne loppuun tekstiä, taas.
No katsotaan jos niitä nyt lukee joku.
Ja uskaliaimmat voivat tietty pistää palautetta - vapaasti, oli se millaista tahansa.

---------------------------------------------------------------------------

Hei hei.... sä näit mut yksin tässä.
Hei hei.... sä tulit vierelleni mun.
Hei hei!

Hei hei.... sä katsoit mua, yksinäistä hiljaa.
Hei hei... sä kosketit kädelläsi kasvojani.
Hei hei!

Näit poskellani kyyneleen.
Näit silmäni vetisen.
Näit mut.... hei hei... näit mut.
Hei hei!

Hei hei... sä otit mut halaukseen.
Hei hei... sä pidit mut lähelläsi.
Hei hei!

Tunsit sydämeni olevan satutettu.
Tunsit sieluni kivun.
Tunsit mun pelokkaan olon.... hei hei... tunsit.
Hei hei.

Mutta kun siihen sä tulit.... hei hei... siihen sä tulit.
Sä mut ehjäksi sait.
Sä mun sydämen paikkaa voit.
Hei hei - sä vain....
Hei hei.

Ja mä tunsin, miten sydämeni lauloi taas....
Hei hei.... surut sä veit.
Hei hei.... ahdistukset sä veit!
Hei hei.

Kuivui kyyneleet, löytyi valo sydämeen - sinulta!
----------------------------------------------------------------------

Olin kutsuttu juhliin, hieman erilaisiin.
Ei syytä sanottu. Kutsussa vain paikka ja aika - ja toive:
Satumainen, mutta juhlava asu.

Uteliaisuus voitti, suunnittelin asuani viikon ja päätin lähteä
juhlimaan...... Ylläni vaalea smokki ja mirri kaulassa, tietenkin.
Tyyli kuin Humprey Bogartin tai Dean Martinin ja
askel ryhdikäs....

Otin taksin ja kyydin kohti juhlapaikkaa.
Juhlapaikka oli vanha kartano, missä erilaisia tilaisuuksia nyttemmin usein pidettiin.
Astelin sisälle.... ovella minut otti vastaan herra, ken hovimestariksi esittäytyi.
"Tervetuloa Mister.....!" Esittelin itseni ja hän vilkaisi listaansa.
"Aivan - aivan... peremmälle, saanko pyytää...." Ja pienellä ohjauksella löysin
itseni juhlasalista. Eteeni käveli nuori tarjoilijatar kantaen tarjotinta, jossa oli shampanjaa.
Otin hymyillen lasillisen ja katselin vierasjoukkoa. Ketään kovinkaan tuttua en joukosta
löytänyt.... mutta niin taisi olla aika monella muullakin - sama tilanne!

Viereeni tuli hieman minun jälkeeni paikalle saapunut herra, joka varovasti kysyi
minulta, mitkä nämä juhlat oikein ovat ja ketä nämä ihmiset ovat.
"Valitan, en pysty auttamaan yhtään! Ollaan sitten samassa veneessä."
Hymähdimme hieman, hämmentyneinä ja kilistimme lasejamme.
Juhlasalissa kuului aika vaimeaa puheensorinaa, koska selvästi valtaosa oli vieraita toisilleen.
Vain aivan muutama pieni ryhmä seisoskeli jossain ja näissä ryhmissä keskustelua oli
sitten hieman enemmän, mutta sekin oli selvästi jännittynyttä.

 Meni jonkin aikaa ja sitten tuo jo tapaamani hovimestari ilmestyi juhlasaliin.
Hän käveli päättäväisin askelin salin toiseen päähän ja toivotti kaikki tervetulleeksi
voimakkaalla, selkeällä äänellä. "Teille vielä selviää, miksi olette täällä tänään, joten
ei huolta. Toivottavasti alkuun antimemme kelpaavat teille."
Samassa salin toiselta sivulta aukesi kaksi ovea, jotka paljastivat seuraavan
tilan, minne oli katettu ruoka.

Siirryimme kehoituksesta tuohon saliin ja huomasimme, että meille jokaiselle oli
merkitty paikka. Se pöytä, johon minut oli "määrätty", oli samanlainen kuuden hengen
pyöreä pöytä kuin kaikki muutkin. Samaan pöytään saapui myös jo tuo aikaisemmin
tapaamani herra, kaksi meitä hieman vanhempaa herrasmiestä ja kaksi tyylikästä naista.

Ja hän oli se toinen noista naisista!
Ensimmäinen katse häneltä sai tuhannet voltit lävistämään kehoni.
Värähdin!
Hän esitteli itsensä, pehmeän sensuellilla äänellä..... ja huomasin, että nuo
kapeat, tummanpunaisiksi maalatut huulet tuskin aukenivat, kun hän kertoi nimensä.
Hän ojensi kätensä itsevarmasti minulle ja kättelimme. Yllätyin, miten
jämäkkä hänen otteensa oli, vaikka käsi ei ollut juuri minkään kokoinen!

Hän hymyili.... ensimmäisen kerran sinä iltana, minulle!
Värähdin!
Tuskin enää huomasinkaan toisia pöytäseurueestamme ja muiden kättelyt ja esittelyt
tahtoivat mennä hieman sivu suun....

Samassa pöytäämme tuli tarjoilija, joka kertoi palvelevansa juuri meidän pöytää.
Katsahdin ympärilleni ja huomasin, että jokaisen pöydän äärellä oli oma tarjoilija.
Meitä palveli hyvin tyylikkään oloinen mies ja minulle tuli mieleen englantilainen
yläluokan palvelija, joka kunnioitti ammattiaan.

Saimme ruokajuomia, kukin mieltymyksiensä mukaan.
Yllätyin, että olin pöytäseurueessa ainoa, joka halusi juoda valkoviiniä....
kunnes huomasin, että hänkin oli tilannut samaa!
Värähdin!
Hän katsahti minua salaperäisesti hymyillen, nuolaisi lasinsa reunaa.....
enkä voinut kuin nielaista hiljaa.

Aterian aikana sananvaihto oli aika hiljaista, rauhallista.
Kaikkia meitä varmaan jännitti ja ihmetytti, mikä tässä oli takana.
Mutta jälkiruokien aikana yllättäin ilmapiiri alkoi jo vapautua!

Jonkin aikaa meni ja keskustelutkin kehittyivät pöydissä, niin meidänkin.
Koitin osallistua erilaisiin juttuihin, niin kuin kykenin - vaikka katseeni lähes
jatkuvasti harhailivat tuossa naisessa..... ja hän kyllä huomasi sen!
Vierelläni istuva mies, tämä jonka olin jo paikalle tultaessa tavannut, kysyi
yllättäin: "Palaako?  Käännyin hänen puoleensa, puistelin päätä ja totesin, että
eipä ole vielä koskaan. "Okei, no lähteekö joku muu seuraksi?"
Pöydästä lähtivät kaikki muut savukkeelle, paitsi minä - ja tämä salaperäinen nainen!
"Siis et polta?" Hän kysyi ja pyysi katsoa käsiäni. Ojensin ne hänelle ja hän
katsoi niitä nopeasti. "No joo, et todellakaan. Itse lopetin joitakin vuosia sitten."

Vaihdoimme muutaman sanan tupakoinnista ja alkoholista ja juuri kun olimme
päässeet hyvään vauhtiin, muu pöytäseurue palaili takaisin.
Hän kutsui tarjoilijaa ja kysyi, saisiko kaksi kuppia kahvia ja jotain pehmeää konjakkia.
Tarjoilija katsoi heti minua! Häkellyin.... - miten hän minut yhdisti tuohon naiseen.
Nyökkäsin refleksin omaisesti ja tarjoilija poistui palaten hetkisen kuluttua
tarjoillen meille kahvit ja konjakit. Muu pöytäseurue innostui meidän juomista ja
kohta kaikilla höyrysi edessään tuore kahvi ja vierellä kullanrusehtavaa konjakkia lasissa.

Pääsimme juuri maistelemaan juomia, kun kuului kongin kumahdus.
Kaikki säpsähtivät!
Päät kääntyivät, katsahdimme äänen suuntaan ja tuon hovimestarin vierellä seisoi pariskunta.

He olivat pukeutuneet todella tyylikkäästi, juuri kuten kutsussa toivottiin.
Nyt alkoi oma asuni vaivaamaan, mutta minkäs teit. Toivoin ettei siitä huomautettaisi....
"Hyvät, rakkaat vieraat. Toivotan teidät vielä kerran tervetulleiksi juhlaamme.
Saanen esitellä teidän isäntäparinne - joista tulee tänään oikea pari!"
Hovimestari kertoi, että tällä parilla oli jo vuosia ollut haaveena toteuttaa
hieman erilaiset häät..... ja kun heillä ei ollut paljoa hyviä ystäviä, olivat he päättäneet
kutsua pienen salapoliisityön jälkeen juhliinsa sellaisia ihmisiä, jotka he tiesivät
jostain jollain tavalla... - ja nyt minäkin tunnistin tuon parin!

Juhla jatkui siis kauniilla vihkimisellä, joka toteutettiin viereisessä juhlasalissa.
Nyt kenelläkään ei ollut enää epäselvää, miksi siis oltiin juhlissa.
Mutta hieman häiritsi, eikö nuortaparia saisi muistaa millään tavalla?
Siihenkin saatiin selvyys nopeasti. Hovimestari vihkimisen jälkeen kertoi, että
parilla on kaikki, mitä he haluavat.... ainoastaan jos tänään he saavat lisää uusia ihania
ystäviä, muuta he eivät toivo! Ja mitään perinteisiä hääleikkejä ei olisi, vain
kimpun heitto tulisi, eikä mitään muuta joka häiden vakionumeroista siis olisi tiedossa.

Morsian halusi tuon kimpun heiton mahdollisimman nopeasti pois "päiväjärjestyksestä"
ja ryhmä naisia asettuikin paikoilleen odottamaan, josko juuri hänellä kävisi tuuri
saada tuo kaunis shamppanja- ja tulipunaisista ruusuista tehty kimppu käteensä!
Myös tämä ihailemani nainen päätti mennä mukaan, vaikka nauroikin että ei hänen
kannattaisi edes yrittää.....ja samassa kimppu oli ilmassa - tipahtaen lähes suoraan hänen
käsilleen! Näin hänen ensialkuun kasvoille nousseen hämmennyksen, mikä kuitenkin
vaihtui nopeasti valloittavaan naurahdukseen...

Hän tuli luokseni ja kysyi, voisinko hetken pidellä kimppua.
Suostuin ja otin sen vastaan. Hän käveli nopeaan pois ja mietin, mitä ihmettä.
Mutta meni vain pari minuuttia ja hän palasi takaisin, otti kimpun ja kiitti....
- suukolla poskelleni. Olin entistä hämmentyneempi!
"Soriiii..... ei kai tuo vaivaa?" Sopersin varovasti takaisin, että ei ja sain toiselle poskelle
toisen suukon.
Värähdin!

Saliin oli tullut orkesteri, joka soitti hiljaa "Ballroom" musiikkia.
Huomasimme, että yksi osa salista oli varattu tanssimiselle ja muutama pari olikin
jo keinahtelemassa. Mietimme vain, että eikö mitään häävalssia tai vastaavaa tule,
mutta se selvisi orkesterin johtajan juonnosta, missä hän kertoi, että nuoripari
tanssii jossain vaiheessa iltaa..... eivätkä he tiedä, minkä tanssin - vaan jonkun
orkesterin ohjelmistoon kuuluvan kappaleen aikana spontaanisti.

Mielenkiintoista... ajattelin.

Ilta eteni mukavasti musiikin tahdissa ja alkuun ruokasalina olleeseen tilaan
katettiin pieni napostelupöytä. Siellä oli makeaa ja suolaista, varmasti kaikille jotain.
Tarjoilijat taas pitivät huolen siitä että juomia riitti.

Juhlasalissa oli myös pöytiä, joissa saattoi istua ja kuunnella musiikkia, jos ei
tanssiminen kiinnostanut ja yhteen tällaiseen minäkin istahdin saaden vierelleni tuon
salaperäisen naisen.....
Hetken kuluttua pöytäämme tuli tuo nuoripari esittäytymään. Onnittelimme heitä ja
siinä vaihdettiin samalla sanaa, missä olimme tavanneet ja kuinka olimme kutsuttuina
tässä juhlassa. Kiitin kutsusta todeten, ettei olisi tullut mieleenkään, mitä oli tulossa.
Nuoripari hymyili. Tai mikään nuoripari. Varmaan samaa ikäpolvea, kuin itsekin....
mutta liitto oli nuori!

Muutaman minuutin jälkeen tuo pari siirtyi seuraavaan pöytään ja me jäimme kahden.
Yllättäin hän pyysi minua tanssimaan, vaikka yritin kertoa etten hallitse parkettia....
hän ei ottanut sitä kuuleviin korviinsa.
Astelimme tanssilattialle ja hidas keinuva kappale vei meitä mennessään.
Haistoin hänen pehmeän tuoksunsa, vaniljaa.... hivenen appelsiinia...  jotenkin sanoin ääneen:
"Lavanila." Hän pysähtyi, katsoi minua hämmästyneenä.
"Mitä sinä sanoit?"  Katsoin häntä ja hän toisti kysymyksen.
Vastasin: "Lavanila". En tiedä, miten se tuli mieleen.... mutta niin vain sanoin.
Hän kertoi, että tuo tuoksu oli Lavanila!
Olin sanaton - kuten hänkin.

Tanssimisesta ei sillä hetkellä tullut mitään.
Hän katseli minua pitkään, kuin arvioiden ja miettien.... mikä mies olen.
Minusta tuntui siltä, että smokin "mirri" alkoi kuristaa kaulaani... teki mieli
ottaa se kokonaan pois, mutta eihän niin voinut tehdä.

"Miten sinä tiesit?" Sain kysymyksen.
En osannut oikein vastata, sanoin vain, että jotenkin se tuli mieleen.....
Uskoiko hän, en tiedä... parempaa vastausta en osannut antaa.

Tilasin meille juotavaa ja kun olimme ne saaneet, hän ehdotti, että lähtisimme jatkoille.....
Mietin, olisiko se soveliasta isäntäpariamme kohtaan. Hän naurahti todeten, että voi,
siitä ei tarvitse olla huolissaan - sen hän voi vakuuttaa!

Joimme hiljaa nuo juomat, hän otti tuosta voittamastaan kukkakimpusta yhden tulipunaisen
ruusun ja pyysi tarjoilijaa laittamaan kimpun maljaan ja viedä se nuorikolle. Tämä tietäisi
kyllä sitten syyn. Tarjoilija nyökkäsi, otti kimpun ja poistui.
Me lähdimme ulko-ovea kohti. Sain vaatesäilöstä päälitakkini ja hän omansa, mitä hän
ei halunnut heti laittaa ylleen... - ulkona oli kaunis ilta ja lämmin.
Kävelimme pihatiellä odotellen meille tilattua taksia ja nyt katselin
kauniissa kesäillan, tai -yön hämyssä tuota salaperäistä naista....
Värähdin!

Taksimme tuli, hän kertoi osoitteen samalla minua katsoen:
"Sama suuntahan meillä oli, tietenkin." Nyökkäsin hiljaa....
Värähdin!
Minut vei tuo salaperäinen nainen....



 ------------------------------------------------------------------------

Anteeksi!
Sanoja väärin olin asetellut ja lausunut.
Anteeksi!
Tekoja tehnyt tyhmästi, typeränä.... miettimättä.
Anteeksi!

Ajattelemattomuuttani ja harkitsematta olin
tehdä pahaa, loukata - satuttaa - ärsyttää - ahdistaa.

Miettimättä väliin sanojani sain vain aikaa
hetkiä ikäviä, väittelyjä kiivaita... - täysin turhia!
Anteeksi!

Mutta silmäni avattiin.
Minut pistettiin kuuntelemaan..... asioita eri tavalla katselemaan.
Tajusin, tajusin onnekseni.......
Kuuntelin, vihdoinkin osasin kuunnella....
Ymmärsin - lopultakin asioita myös toiselta kantilta.

Siksi: Anteeksi!
Ja sinä tulit vastaan.
Halusit saada minut ymmärtämään.
Halusit saada minut kuuntelemaan.
Halusit saada minut....

Siksi: Anteeksi!
Enkä enää toivo tekeväni tyhmyyttäni asioita...
- aiheutavani turhaan harmeja - meille.
Koska sinä olet enemmän kuin......

 --------------------------------------------------------------





Sä et ole parempi kuin kukaan toinenkaan.
Sä et ole huonompi, kuin meistä kumpikaan.
Sä et ole enempää - et vähempää.... sä olet se, mitä sä olet.

Sä et ole sellainen, miten joku sua katsoa saattaa.
Sä et ole tällainen, miten itsesi väliin esille työnnät.
Sä olet hyvä sellaisena kuin olet!
Koska olet juuri sitä, mitä olet - sinä.

Sua on muka vaikea lähestyä....
Sua on muka vaikea tuntea....
Sä muka kylmä olet, torjuva ja tiukka.....
Mutta mitä olet, sieltä sisältä - sä olet upea!

Sinussa on paljon sitä, mitä monilla ei ole.
Sinulla on sitä herkkyyttä, mitä moni ei tunne.
Sinussa on..... sitä..... sitä sinussa on!
Vaan mitä?

Minä sen tiedän, vaan kerro en - se on minun omaani se.
Sinusta - sinussa - sinua.



---------------------------------------------------------------------

Miten erikoista onkaan huomata, millainen ihminen on ystävä!
Miten ihmeellisesti meidän mielet elävätkään..... maailmamme rakentuu,
mielikuville ja ajatuksille.

Miten outoa onkaan alkuun huomata, että joku jolle olet avautunut kaikesta,
luottanut häneen - onkin pahin luopio, puukkoa selkään tarjoava lurjus.
Miten hämmentävää sitten onkin huomata, että jostain vain hyvänpäivän tutusta
voi tulla sinulle yksi läheisimmistä ystävistä, jonka sanaan voit todella luottaa!

Itse liikaakin kokeneena nähnyt, että moni osaa sanoa sanoja kauniita, kertoa
sopivasti oikeassa paikassa lauseita, joita hetken jopa uskot....
Vaan hieman miettimällä, odottamalla ja katsomalla - tajuatkin, toinen on
vain valehdellut sinulle ja .... käyttänyt sanojasi hyväkseen!

Sinä, kenellä on vilpittömästi lähelläsi ystäviä joihin voit luottaa
- tiedä se, että olet onnekas ja sinulla on aarre, jota rahalla et voi mitata!
Pidä heistä kiinni ja ole heidän arvoisensa myös itse.

Ehkä kyyninen olen, mutta enää en usko ketä vain!
Ehkä kylmä olen, mutta sanoja kuuntelen tarkkaan - harkiten....
en kaikkien, vaan juuri sellaisten joihin enää ei voi..... ehkä koskaan.

Kumpaan ryhmään sinä kuulut?
-----------------------------------------------------------------

Olin päästänyt vääriä ihmisiä lähelleni.
Olin uskonut sinisilmäisesti heitä.... kuunnellut tarinoita,
jotka vain satuja olivatkin.

Olin ihastunut henkilöihin, jotka pettivät - luottamuksen....
käyttivät mieltäni ja minuuttani vain hyväkseen.
Olin marionetti toisten maailmassa, ilman omaa elämää - aitoa sykettä sydämen.

Olin revitty.
Olin hyljeksitty.
Olin, mitä olin - mutta en ollut silti heille mitään.....
Ennen kuin yksi heistä irrotti otteensa - ei minua enää tarvinnut!
Pääsinkin irti kahleista turhista, toisten riepottelemista,
pääsin elämään...... yksin.....

Ja oli tyhjää!

Aikani siinä - tyhjässä.... kuljin, suuntaa hakien....
hiljaa neuvoja etsien, apua huutaen....
Vaan kuuliko kukaan, kuuliko?

Kyllä!

Sinä......
Sinä kuulit, tulit - sieltä jostain - yllättäin, otit minut lähellesi.
Pidit siinä, halasit - vain hiljaa vierelläni ollen.
Suutelit - otsaani, pidit vain kädestä ja katselit, kuinka....
nousi kasvoilleni väri, palasi ilo ja aurinko!

Sen teit sinä!
Sinä!

Enkä enää ollut toisten riepoteltavana, vain pelinappulana!
Sain löytää sateenkaaren päästä aarteeni: Sinut!




------------------------------------------------------------------------'


Kuutamo - kesäyön.
Yksin kuljin rantaan, katselin veden pintaa.....
Se tyynenä lepäsi hiljaa.

Kuutamo - kesäyön.
Yksin seisoin rannalla, katselin vain aavalle....
Järvi hiljaa edessäni uinui.

Kuutamo - kesäyön.
Yksin mietin maailmaa, nauttien äänettömyydestä...
Tuuli hiljainen vain seuranani ollen.

Kuutamo - kesäyön.
Yksin työnsin veneen vesille....
Astuin kyytiin ja soudin hiljaa, järvelle.

Annoin airoilla hiljaa vauhtia, kuulin kuinka hankaimet
narahtelivat hiljaa....
Vesi väistyi veneen tieltä, pienet laineet kiisivät veneen
keulasta kohti rantoja..... hymyilin hiljaa.

Kuutamo - kesäyön.
Yksin veneessä puisessa järvellä....
Annoin sen lipua hiljaa eteenpäin, kuuntelin vain hiljaisuutta.

Kuutamo - kesäyön.
Yksin keskellä kaunista järveä...
Ilman ketään, ilman mitään - rauhassa kaikelta.

Nautin olostani, sieluni sai rauhan ja katselin vain ympäröivää
hiljaista, tyyntä järveä - hymyilin.

Kuutamo - kesäyön.
-----------------------------------------------------------------------

Poikkeuksellinen blogipäivitys!

Hei vain taas kaikille, eli teille muutamalle, lukijalle.....
Nyt ei tule runoiluja tai mietelmiä tms. vaan vaihteeksi pieni tarina siitä,
miten tällaisen hepun Tallinnan matka sujui.
Tarjolla siistitty "ohjaajan versio", jotta mahdollisesti nuoremmatkin voivat lukea...
- tosin vain omalla vastuulla siitäkin huolimatta!

..................................................................................................

Päivä oli mitä kaunein, kun jokunen matkaan lähtijä suunnisti kulkunsa länsisatamaan
Helsinkiin. Monien muiden innokkaiden kanssa laivaan.....
https://www.youtube.com/watch?v=Vx7RWW36wes

Ja sen huomasi, että lomakausi oli parhaimmillaan! Laivalta löytyi Kiinalaisia, Saksalaisia,
Japanilaisia, Hollantilaisia, muutama Venäläinen, Virolaisia ja tietty "poroja" eli Suomalaisia.
Ja joka paikka täynnä! Tietenkään ei hyttiä oltu otettu, kun eihän tuo "paatti" kauaa tuota
Suomenlahtea yli ajele... Fiilis oli kaikilla hyvä ja ajatukset välillä ties missä!

https://www.youtube.com/watch?v=ZmUlKPthrag

Mutta mitään villiä ei kukaan kuitenkaan ryhtynyt tekemään tuon menomatkan(kaan) aikana!
Muistimme, että yritimme pitää matkan perheohjelmana..........

Pienen laivalla vaeltelun jälkeen valloitettiin yhdestä kahviosta pöytä ja se oli "aamupalan" aika.
Oikeasti kuppi kahvia ja sämpylää nassuun ja jotain mehua tms. - vielä ei oltu vahvenmpien
kimpussa, vaikka se kahvi olikin kuin 1300:n Ladan vaihteistoöljyä, mutta menihän se alas.
Kahvituokion jälkeen fiksuina saapasteltiin tanssiravintolaan ja kas, millä tuurilla taas löytyi
paikka levittäytyä, vaikka laivalla oli populaa todella runsaasti.
Sitten sitä "voimajuomaa"..... itse päädyin tuttuun ja turvalliseen valintaan: Viski!
Sitä tilatessani vierelläni baaritiskillä notkui joku "kottarainen" joka arvioi minua ensin
nenänvartta pitkin, mutta nähtyäni mitä tilaan, äänensävy muuttui..... ja kas, tällainenkin
heppu kiinnosti jopa. Taisi olla tytsyn rima suhteellisen alhaalla, tai jotain.
  
https://www.youtube.com/watch?v=PXqR5O0ulT4&list=PL90FcmUgZe6Ao0cBmjMu18CVcjjAMjpdA

No tuo daami sitten parkkeerasi siihen pienen matkan päähän seuraamaan, mitä meidän
pöydässä tapahtuu ja mitä minä teen ym. Kyllä hänelläkin seuraa oli, pari muuta naista...

Siinä sitä hieman nautiskeltua tuota jaloa kullanruskeaa nestettä, oli pakko siirtyä helpottamaan olotilaa - eli miestenhuone kutsui. Koppeja vapaana - jeeeees.... tuonne, ovi säppiin ja käännyin ympäri, räjähdin nauruun!  Kopin takaseinässä komeili punaisella tussilla väännetty teksti:
"Reino, sä oot mun spermaämpäri!" Varmaan kopin ulkopuolella olevat ihmettelivät, että
sekosiko joku äijä pas.....la ollessaan - tai jotain. Hmm, en välttämättä halua tietää mitä
tuossa kopissa on tapahtunut!
https://www.youtube.com/watch?v=JbWj951Bt2U

Naama kuin Hangon-keksillä palasin takaisin ja kerroin näkemästäni. Siitähän se riemu syntyi.
Olin ottanut onneksi kuvan tuosta tekstistä, niin sain todistaa näkemäni.
Lemmenlaiva rock-rock!!!
Ja matka jatkui. No olihan sinne kannellekin mentävä...... raikkaaseen ilmaan!
Yllättävän moni kyllä piti itsensä sisätiloissa, vaikka sää oli kaunis kuin morsian.
Hei - tämä ei ollut häämatka! Heti korjaus, ettei tule väärinkäsityksiä - taas.

Ja sitten pikapyörähdys tax-free osastolle, tai mikä market se virallisesti nykyään onkaan.
Itsellä kävi huono tuuri. Vaatetukseni hämäsi paria mummelia ja pappaa, luulivat minua
henkilökuntaan kuuluvaksi ja siinä sitten opastin suuntaan: "Tuolla on konjakit.... kyllä, on
siellä Hennesyä (toivon niin)." Ja sitten nopea siirtyminen itse toiseen suuntaan!
Mitään isompaa ei tullut ostettua, koska oltiin päivä ja yö Tallinnassa - ehtiihän sitä
paluumatkallakin sitten..... Tosin minut velvoitettiin löytämään eräälle naiselle hyvä tuoksu.
"Ai miksi minun pitää?" No vastausta ei tähän nyt.....

Siinä se laivamatka sujahti ja muutaman tunnin kuluttua saavuimme Tallinnaan. Ilmoitin terminaaliin kävellessämme, että ei sitten lähdetä kävelemään mihinkään taksiin tai muuallekaan siitä terminaalin edestä! Hieman hämmentyneitä katseita, mutta kerrankin minua toteltiin.
Oliko äänenpainoni tarpeeksi tiukka - grrrrrr........
Pääni pyöri hetken terminaalin edustalla, kuin kiimaisella oravalla pähkinäsäkissä.....
puhelin käteen ja soitto - ja kyytimmekin löytyi, "pieni" valkoinen limusiini odotteli
hieman sivummalla parkissa ja ei muuta, kuin kyytiin ja "James.... hotellille!"
Tosin matka ei vienyt meitä suoraan hotelliin. Pitihän se tilattu skumppakin ehtiä juomaan.
https://www.youtube.com/watch?v=NR9bNA80vk8

No "James" ajelutti siellä ja täällä....... ja ei muuten ollut skumpan tms. syytä, että nähtiin
10 000  - oikein, siis kymmenen tuhatta, kumiankkaa!
Lähellä Presidentin virka-asuntoa (sijaitsee Kumun lähettyvillä, jos ette tienneet) pidettiin
kumiankkojen "uimakilpailu". Niitä sai ostaa kuka tahansa ja varat menivät
sairaiden lasten hoitoihin jne. eli vähän sama kuin täällä lastensairaalalle erilaiset tempaukset.
Arvelen tosin, että Virossa varoista menee suurempi osa oikeaan kohteeseen....
- jaa minäkö kyyninen tai skeptinen!

Automme herätti hitaita katseita, varsinkin härmäläisissä turisteissa. Hotellin eteen kun
päästiin, niin muutamat uteliaat kurkkivat, että millaisia "staroja" autosta oikein astuu ulos.
Taisi olla hämmennys kohtuullinen, kun sieltä tulikin ihan perustaviksia.... Up-sis.
No siitä sitten vain sisälle hotelliin ja respaan. Tiskin takana tummakutrinen kaunotar tervehti meitä ja otti tiedot ylös ja sitten alkoi opastus........ kevyt suomennos:
"Tuosta käytävästä ensin nuo raput ylös, sitten tulee seuraavat raput siinä oikealla ja siitä ylös ja seuraavista ne ensimmäiset joista ylös ja sitten oikealle käytävää ja vielä kerran portaat ja sitten oikealla on käytävä, jonka varrella on teidän huone. Tervetuloa!"
Aikamme kierreltyämme portaita ja käytäviä, tajusimme miksi hotellia ei suositeltu
liikuntarajoitteisille - meilläkin oli hieman tekemistä......
Ja mikä osuvinta, kappale "Hotel California" toimi hotelliin kuin nenä päähän.
"Sinne voit päästä, mutta sieltä et voi päästä pois....." Oli sen verran metsästämistä
- varsinkin jossain vaiheessa..... - ulospääsy, tai huoneeenkin löytäminen.
https://www.youtube.com/watch?v=mpAkMk0phOs

No oma huone....aaaah! Iso parivuode. Kiitos. Meikä poikittain sängylle ja samantien
taju pois.... kiitos edellisen yön n. kahden tunnin yöunien. Mutta kauaa en saanut maata, kun
tultiin potkimaan ylös..... Mutta pikasuihku piti ottaa ja olihan se jo päiväkahvin(kin) aika.
Eli mies fressiksi ja sitten menoksi. Tiesin siinä lähettyvillä erään hyvän ravintolan, jonne
päätin viedä meidät syömään. Tyhmyyttäni kävelytin ensin meidät ohi koko paikasta...
taisi se hetki sitten vedetty pieni voimajuoma edesauttaa harhautumista. Mutta loppu hyvin ja
kaikki hyvin, ravintola löytyi. Paikka oli suunniteltu 1600-luvun Ranskaan, jolloin
Ludvig XIV ja muskettisoturit elivät. Oli ihanan hiljaista, oltiin ainoat turistit koko paikassa!

Eipä muuta kuin ruokalistoja kuola valuen tutkimaan........
Jostain syystä sitä katse harhaili välillä muuallakin, siis ihailin ravintolan sisustusta jne.
Juu-juu - tämä on virallinen vastaus!
https://www.youtube.com/watch?v=HOiAFxC7H_U

Ruoka maistui. Alkupalat jo hemmottelivat makunystyröitä ja pääruoka suorastaan
sulatti ne. Oi, mikä nautinto! Ja oheen sopivaa viiniä... mikäs sen parempaa.
Valitettavasti jälkiruokaa ei sitten enää jaksanutkaan nauttia, oli pakko lähteä jatkamaan
matkaa ja sulattelemaan vatsaa! No kävelyä tuli sitten reissun aikana enempi ja vähempi.

Ei muuta, kuin eteenpäin ja kohti seuraavia paikkoja. Päätettiin olla "fiksuja" ja lähteä
shoppailemaan! Joten taksi alle ja Kristine -keskukseen..... taksikuski ei paljoa puhellut,
mutta kyyti oli nopeaa ja edullista. Kristinessä sitten pyörittiin läpi yks-kaks-monta erilaista liikettä ja kassit alkoivat saada täytettä.... ja taas iski jano! Joten "kahville" (juu-juu, ihan oikeasti, uskokaa jo - tämä oli siisti matka ja perheohjelma ja ja ).
https://www.youtube.com/watch?v=wcvUp7pc-NU
Pienen tauon jälkeen jatkui lompakon ohentaminen mm. vaateliikkeissä. Mielenkiintoista, että
minä kyllä löysin vaikka mitä, mutta en itselleni.... ja kaikki löydöt löytyivät naisten osastoilta.
Ei, minussa ei asu sisällä pientä tyttöä!

Aikamme ostoksia tehtyämme päätimme palata keskustaan ja ei muuta, kuin taksi taas alle ja
Viru-keskukseen. Hmm... no joo... olin olevinani fiksu ja koitin näyttää pari outlet -myymälää, mutta toinen lähes autio ja toisesta ei oikeastaan mitään jäljellä, eli pistämässä varmaankin
ovia säppiin. Siinä se miehen paikallistuntemus taas nähtiin!
Pienen harmistuksen vuoksi oli otettava harminpoisto -nestettä seuraavassa pikku "kahvilassa."
Kassit alkoivat tässä vaiheessa painee sen verran, että oli aika suunnistaa käymään hotellilla.
Mutta kun jalatkin huusivat "hoosiannaa" niin ei muuta kuin pyörätaksi alle.
Pääsin kyytiin, jossa kuskin roolia hoiti joku Alisa (ellen väärin muista). Tyttö polki hiukset hulmuten ja minä ihailin maisemia!

Hotelli.... taas porras- & käytäväseikkailu.... "hmm, enkös mä ollut jo tässä? Mihin nuo vie.... siis oliko tuossa se käytävä... mitkä nuo raput ovat....?" Mutta lopulta se omakin huone löytyi.
Helposti sinne sitten osasi, kun huomasi että käytävä loppuu kyseiseen huoneeseen.
Lämpöä siellä piisasi valmiiksi, eli ei tarvinnut käydä kuumana.... juu nou.
No pakko oli käydä taas viilentämässä oloa, eli suihkuun...... ja sitten alkoi pähkäily seuraavasta ohjelmasta. Samalla tuli selattua, mitä hotellihuoneen tv tarjosi ja sieltähän löytyi hyvä
musiikkikanava! Popit soimaan........ hieman viileää juomaa ja siitä oli hyvä startata iltaan!
https://www.youtube.com/watch?v=aWc8wrMYSII

Eli ei muuta, kuin ulos hotellista ja kauniiseen Tallinnan alkuiltaan kävelemään!
 
Mutta jano alkoi vaivata, jotenka pienen seikkailun jälkeen löysimme itsemme jostain baarista, missä ilmastointi vastasi heikosti lämmitettyä Saksalaista saunaa.... ilma ei vaihtunut sitten
millään ja vain ei pelkästään meillä paidat liimautuneet kiinni ihoon. No olihan siitä hyvätkin
puolensa tietenkin, jos sitä katsoi tietyiltä kanteilta.
Yllättäin huomasimme, että baarissa olikin karaokea! Jaahas, ei kun lauluja varaamaan.
Yksi laulu tosin siinä paikassa sai riittää.... tarjoilijakundit hoitivat aina välillä karaoken
soittamisen ja säätämisestä tms. ei toivoakaan! Tai olihan siellä: Biisi soi, mikki kuului....
kaikille yhdet ja samat saundit, kappaleesta riippumatta. Valtaosa humaltuneista turisteista
ei edes tajunnut koko asiaa... mekin vasta pienen hapuilun jälkeen, kun olimme ottaneet
kuuloa parantavaa nesteytystä tiskiltä.....

Biisit oli laulettu ja suuntima eteenpäin. Hetken käveltyämme korviimme kantautui jotain
mielenkiintoselta kuulostavaa musiikillista sekameteliä, jotenka ei muuta kuin ovesta sisälle ja..... no niin, seuraava karaokebaari! Siellä sentään ilmastointi toimi ja oli jopa halvempi, kuin
edellinen eli päätimme jäädä hetkeksi.... siis hetkeksi.
Biisit sisälle ja vuoroa odottamaan. Täällä ei edes spiikattu, kuka tulee kehiin vaan televisiosta
näkyi kuka esiintyi ja kuka seuraavana vuorossa. Säätöjä sentään hivenen yritettiin kai käyttää...
tai sitten meidän olotila oli jo sellainen, että ihan sama kun kuulosti ainakin hyvältä.

Lauluvuorot tulivat ja sitten ei päästykään lähtemään. Viereisestä pöydästä kehoitettiin, että
meidän on laulettava lisää.... no kun kauniisti pyydettiin, niin emme voineet kieltäytyä "kunniasta" joten laput sisälle, juotavaa eteen ja odottamaan vuoroa - mikä tulikin yllättävän nopeasti, vaikka porukkaa oli baarissa runsaasti!
Mutta sitten oli jo aika jatkaa taas matkaa.... ei sitä yhteen paikkaan halunnut jäädä jumiin!

Erääseen yökerhoon olisi ollut kiva mennä poikkeamaan, mutta jostain syystä taisin näyttää
parittajalta tai sitten ei uskottu että seurassani voisi olla..... No se siitä!
Pisti naurattamaan, että näin ujoa miestä arvellaan ties miksikä. Eihän minulla ollut kultaa
edes kaulassa (siis kau-las-sa).

Matka siis jatkui eteenpäin!

Yritin löytää erästä eksoottisempaa (ei, ei ole kirjoitusvirhe) ravintolaa, mutta taisin hiukan mennä suunnissa ja risteyksissä sekaisin, jotenka päätin korjata virheeni ja viedä meidät
tuttuun paikkaan, missä olikin vauhdikasta live-meininkiä! Ou jeah......
Paikan tarjoilijattarilla oli yllään poliisiasut - ei, tämä ei ollut mikään xxx-ravintola!
Olisin nii-in halunnut olla tuhma poika ja toivoa, että heillä olisi ollut pidätyskykyä.....
mutta ei mua vangittu, ei sitten vaikka koitin hetken käyttäytyä epätyylikkäästi.

https://www.youtube.com/watch?v=56Q5XWnUk8c

Mutta kello alkoi kääntyä sen verran pitkälle sunnuntain puolelle, että lopulta yhteistuumin päätimme lähteä vaeltamaan kohti hotellia. Pari risteystä oli mennä pitkäksi ja muutamassa paikassa suuntima hieman oli viedä meitä taas toisaalle. Yllättäin löysin itseni mäkkäristä!
No siis pussillinen burgereita messiin ja kohti hotellia..... odotas, mistä me tultiin?
Hmm, joo tuolta..... ja lopulta taas hotellilla ja portaiden ja käytävien kanssa seikkailemaan.

Hetkinen, siis en saanutkaan vallata sänkyä itselleni! Mitä hemmettiä?
No mutta sopu sijaa antaa ja osasin nukkua kiltisti koko yön. Tai siihen saakka, kun heräsin
yöllä siihen että....... jyskytti...... siis yläpäässä! Hemmetinmoinen päänsärky. Taisi se jokin
vodkapaukku olla tehty epäpuhtaista raaka-aineista, viskien vika se ei ollut!
Ja ei yhtään buranaa tms. messissä. Auts.
No ei auttanut, kuin pukea päälle - kun ensin hämärässä aloin etsimään vaatteita pitkin
lattioita, tuoleja ja ties mistä. Sitten hiljaa respaan.... mistä onneksi sain apua.
Nappia huuleen, pieni tovi hereillä ja sitten vain sammahdin herätäkseni 08.00
herätysääneen! Eih, ei tässä näin pitänyt käydä...... mutta ei voinut muuta, kuin
raahata perse aamupalalle. Onneksi kaikki aamiaisella näyttivät yhtä pirteiltä kuin minäkin.

Aamupalalta takaisin huoneeseen ja matkalaukkuun tavarat ja ulos. Ilma oli viileämpi.
Sanoisin, että ilma oli kuin juhannusmorsian: ei yhtä kaunis, mutta yhtä kostea... no sori!
Siinä sitä sitten oltiin Tallinnassa vanhassakaupungissa sunnuntaina aamusella joskus
09.30 tienoilla ja mietittiin, että mitä nyt.... Eihän siinä mitään, jalkaa toisen eteen ja liikkeelle.
Oli ihanan raikasta ja mukavaa kulkea, kun ei ollut missään juuri elämää. Jonkin aikaa
"eksyiltyämme" päätimme, että nyt tarvitaan mokkaa... joten jokin kahvila tai baari suunnaksi.
Sellainen löytyi, mutta se kahvi..... no sanotaanko että se kahvi olisi saanut vuoden 1958 Massey Fergussonin hyrisemään ilosta, meitä se ei paljoa naurattanut.

https://www.youtube.com/watch?v=nSIgjwjHyF8

Jostain syystä tarvitsimme tuon kupposen juomiseen hieman muita juomia avuksi, jotta
"sumppi" upposi kurkusta alas. Taiteilun jälkeen olo olikin sellainen, että jos nyt emme
lähtisi ulos tuosta baarista, missä myöskään ei ilmastointi pelannut, oli "laatan" tulo
vatsalaukusta lähempänä, kuin mitä laki salli....Onneksi ulkona sää oli mukavan
viileä ja kevyt tihkusade piti huolen siitä, että emme ainakaan puutuneet.

No sitten ei muuta, kuin eteenpäin menevän mieli ja shoppailemaan. Joitakin kauppoja oli jo auennut ja meikä löysi itsensä eräästä farkkumyymälästä. Siis ihme kokoja  tai sitten vartaloni on niin epämuodostunut, että mitkään sovittamani farkut joita myyjä kantoi selkä vääränä, eivät
sitten sopineet millään! Paitsi lopultakin.... yhdet lopultakin ja hihkuin jo onnea, eli ei muuta
kuin kassalle..... kortti kouraan ja maksamaan, mutta kiva-kiva... edellisenä päivänä
maksupääte sanonut poks ja käteistä ei ollut tarpeeksi ja lähin automaatti... juu, tuolla jossain.
No sinne jäivät ne farkut! Katkeria kyyneliä valui miehen poskille hiljaa, kun hän joutui
irrottamaan otteensa noista farkuista johon hän oli jo ehtinyt niin kiintyä.... se oli melkein
kuin..... No niin, *släm* - palataanpa taas asiaan!

Muutama putiikki tuli vielä katsottua ja sitten terminaaliin.
Laivaan ei vielä päässyt, jotenka kokeiltiin onneamme ja otettiin kahviosta kahvit.
No taso tuntui olevan lähes samaa luokkaa, kuin aikaisemmin ja wc tuli tutuksi....

Vihdoinkin päästiin siirtymään lipuntarkastukseen ja kohti laivaa. Lipuntarkastuksen
kohdalla laskin toisen laukkuni hieman huolimattomasti maahan, kuului poks....
ja kohta huomattiin, että laukusta valuu jotain..... voi hel.....ti! Valkoviinipullo oli
tuhannen pil.....n päreinä laukussa ja viinissä oli sitten kaikki mahdollinen.
Siinä sitä sitten terminaalissa ruvettiin tyhjentämään ja siivoamaan..... arvatkaa sitä
kevyttä tuoksahdusta, mikä matkalaukusta tuli!  Onneksi ei ollut mikään sikakallis pullo,
joten en edes yhtä isompaa kirosanaa päästänyt suustani (en tunnusta).

https://www.youtube.com/watch?v=1OEron4rXfk

Hinkkailun, putsailun, lasinsirujen keräilyn jne. jälkeen vihdoinkin päästiin jatkamaan matkaa
ja hiukan sain kuunnella kevyttä kuittailua huolimattomuudestani... mutta en onneksi pahasti.

Laivalla oli yllättävästi enemmän tilaa, kuin edellisenä päivänä menomatkalla.
Saimme nopeasti jälleen kahviosta paikat ja ei muuta, kuin pientä purtavaa kupuun.
Sitten tuli väsy.... yhtäkkiä alkoivat päät painua ja kai sitä oltaisiin nukahdettu kahvioon,
ellei vain oltaisi tajuttu, että nyt on parempi lähteä liikkeelle!
Joten suunnaksi jälleen laivan ostosparatiisi..... ja tällä kertaa vaatetukseni ei enää
aiheuttanut eläkeläisissä sekaannusta, sain pyöriä rauhassa. No jonkin aikaa....
Nimittäin piti löytää eräälle daamille tuoksu ja aikani eri vaihtoehtoja puntaroituani pistin
hänet haistelemaan tuota ja tuota ja tuota - valitse niistä ja valitsi sitten sen, minkä itsekin
olisin valinnut.... hyvä nenä siis!

Jonkin aikaa laivan eri osissa pyörittyämme eksyimme vielä pubiin, missä joku trubaduuri
veteli omalla tyylillään covereita eri hiteistä. No täytyy sanoa, että soitto oli sellaista
peruskauraa, mutta sitten alkoi tapahtua kun kundi soitti Dire Straitsin "Walk of Lifen".,,,
enpä ole nähnyt n. 55v rouvan koskaan ennen tverkkaavan ja hänen miehensä
vatkaavan itseään tyyliin, että Moulinexin tehosekoitin olisi jäänyt kakkoseksi.
Ja jengi diggasi.

Muutenkin laivan eri ravintoloissa ja baareissa oli hyvä meno. Tanssiravintolassakin
tuntui lattialla olevan aika touhu päällä....
https://www.youtube.com/watch?v=lFzNeH5QzFE

Ja pikkuhiljaa matka alkoi olla loppusuoralla ja Helsinki lähestyi vääjäämättä.
Vielä viimeiset ajatustenvaihdot reissusta ennen kuin tungeksimme muiden mukana
ulos laivasta sateiseen Suomeen. No fiilistä sää ei pilannut!
Uutta reissua vain odottelemaan....

https://www.youtube.com/watch?v=KodNFsP6r88

-------------------------------------------------------------------------