Se eräs Ukon joulu

 No niin, on taas mennyt aikaa, kun olen täällä viimeksi ollut ja siis aivan omaa laiskuuttani. Eipä siinä, onhan elämässä kyllä sattunut kaikenlaista, niin on kirjoittelu jäänyt vähemmälle. Nyt kuitenkin pieni tarina olisi tarjolla - olkaa hyvä! (20.12.2023)

-----------------------------------------------------------------------

Yön hämäryys alkoi vähitellen tehdä tilaa aamun harmaudelle. Edellisen illan pieni pakkanen oli kiristynyt yöllä sen verran, että pihapiirin lumioksaiset koivut näyttivät jäädytetyiltä taideteoksilta. Ukko avasi tuvan ikkunasta verhot ja kurkisteli pihapiirille. Maa oli valkoinen, Parina edellisenä päivänä oli satanut lunta ja nyt pakkanen oli kovettenut hanget koviksi ja hohtaviksi. Mutta ei Ukko lumihankia ihaillut, hänen katseensa etsi aivan jotain muuta.

Kello raksutteli tuvan seinällä ja Ukko murahti hiljaa yksikseen samalla kun kääntyi puuhellan ääreen kohentaen tulta. Liedellä kahvipannu porisi jo lupaavasti ja Ukko tunsi jo nenässänsä kuuman tuoreen kahvin aromin. Eihän hänellä päivä lähtenyt liikkeelle koskaan ilman pannullista kahvia, vaikka tuossa syksyllä lääkäri oli hieman neuvonut Ukkoa vähentämään kahvin juomista. -Pah! Ukko huomasi puuskahtavan ääneen, kun ajattelikin lääkärissä käyntiä. Hän oli muuten mainiossa kunnossa, mitä nyt välillä kroppa vihoittelee, mutta kyllä hänen ikäisellä jo joku paikka voikin toisinaan "renata".

Mökissä ei naisen kädenjälkeä näkynyt, sillä Ukko oli jo vuosia elelllyt yksin. Mutta aiemmin oli toisin: Vuosia sitten Ukko eli onnellisena pienessä kaupungissa ihanan vaimonsa kanssa ja elämä hymyili. Vaikka heille ei lapsia siunaantunutkaan, oli heillä toisinaan pikkuisia kyläilijöitä vieraina, sillä Ukon vaimon siskolla oli miehensä kanssa kolme oikein mukavaa lasta. Elämä sujui mukavasti ja mallikkaasti, kummallakin oli hyvä työpaikka ja paljon he puuhasivat vapaa-ajallaan kaikenlaista yhdessä. Ukko muisteli hänen ja silloin vielä nuoren neitosen seurustelun alkuaikoja ja tunsi, kuinka silmäkulmassa kostui. Pieni kyynel liukui poskea pitkin alaspäin. Ukko pyyhkäisi kyyneleen, niiskautti hieman ja nappasi kahvipannun liedeltä. Muutama puupalikka tulipesään ja samalla myös tuvan isoon "pöhisijään" kuten Ukko lämmitysuunia kutsui, meni muutama koivuklapi. Olihan hänellä kyllä sähkötkin mökissä ja varalla sähköpatterikin, mutta Ukko tykkäsi enempi aidosta puulämmityksestä ja kun oli omien maiden puita, niin ei tarvinnut sähköä käyttää niin paljoa.

Mutta miten Ukko oli tuollaiseen mökkiin muuttanut ja miksi hän oli yksin? Avioliitto oli ollut täynnä rakkautta, lempeä, onnea ja myöskin turvallinen. Eivät he pahemmin riidelleet, mitä joskus jostain asiasta olivat kipakasti erimieltä, mutta siinä kaikki. Alkoholikaan ei kummallekaan pahemmin maistunut ja nykyään Ukko ei ota pisaraakaan. Hän nieleskeli lähes väkisin pintaan nousevia kyyneliä ja ikäväänsä muistellessaan sitä erästä hetkeä, mikä muutti hänen elämäänsä.

Se oli se eräs alkutalvinen lauantai. Ukko oli jäänyt kotiin lukemaan kirjaa, kun vaimo oli sanonut käyvänsä vain nopeasti kaupassa ja tulevansa pian takaisin. Niin tuttua, näin oli tapahtunut vuosien aikana lukemattomia kertoja ja Ukko huikkasi vaimolle vielä perään, että kulkee varovasti, siellä on hieman liukasta. Aikaa kului, mutta vaimoa ei kuulunut kotiin ja Ukko alkoi ihmettelemään, että missä hän oikein on. Kurkki ikkunasta pihalle ja läheiselle tielle, mutta vaimosta ei näkynyt jälkeäkään! Lopulta Ukko päätti lähteä ulos ja kävellä kauppaan, johonka tiesi vaimonsa lähteneen. -Ei kai se nyt ole vain lähtenyt ostamaan mitään lahjoja, vaikka sovittiin, että mitään ei nyt ostella toisillemme... Ajatus katkesi puhelimen soittoon. Vaimon sisko soitti hätääntyneenä ja itkuisena: Ukon vaimo oli joutunut onnettomuuteen, joku oli ajanut hänen yli ja on nyt sairaalassa. Ukko tunsi, kuinka kylmä aalto iski koko hänen kehonsa läpi ja hän valahti veteläksi, sai kuitenkin jotain sanottua puhelimeen ja tilasi välittömästi puhelun jälkeen itsellensä taksin.

Nopeasti vaatteet ylle, ulos ja samassa taksi olikin jo pihassa. Ukko toivoi, että kuski ymmärtäisi, että nyt ei kannata vitkastella vaan ripeästi sairaalaan. Taksikuski oli herrasmies ja pienellä riskillä ajoi hieman ylinopeutta, jotta Ukko pääsi nopeasti perille. Sairaalassa hänet ohjattiin osastolle ja huoneeseen, missä hänen vaimonsa makasi pahasti ruhjotun näköisenä ties missä laitteissa ja letkuissa. Ukko näki hoitajan ilmeestä, että nyt oli käynyt pahasti ja kun hänen peräänsä huoneeseen tuli kirurgi, joka kertoi, sen minkä Ukko pystyi näkemään hoitajan silmistä, hän purskahti holtittomaan itkuun. Kyyneleet tulvivat hänen silmistään ja hän voihki ääneen. Hoitaja tuli hiljaa halaamaan Ukkoa, mutta se ei helpottanut hänen tuskaansa.

Ukko sai kuulla, että hänen vaimo oli muutaman muun jalankulkijan kanssa ylittämässä suojatiellä katua. Jalankulkijoille oli vihreät palaneet, kun kulman takaa kurvasi auto. Muut ehtivät hypätä nopeasti sivuun, mutta pahaksi onnekseen Ukon vaimo ei ehtinyt reagoida tarpeeksi nopeasti ja autoilija ajoi tämän yli kohtalokkain seurauksin. Välittömästi törmäyksen jälkeen autoilija oli törmännyt vielä liikennevalotolppaan ja loukannut päänsä törmäyksessä. Ukko kuunteli kirurgin sanoja ja pystyi vain kysymään, herääkö hänen vaimo ollenkaan. Kirurgi ei voinut sanoa kyllä tai ei, koska diagnoosi oli melkoisen ikävä. Ukko kysyi, saisiko hän jäädä vaimonsa luokse ja se hänelle suotiin.

Paikalle oli hieman myöhemmin tulleet myös Ukon vaimon sisko miehensä kanssa. Kumpikin oli itkeneet ja kalpeita. Silloin Ukko kuuli, että onnettomuuden aiheuttaja oli samalla osastolla muutaman huoneen päässä ja poliisit olivat juuri jututtamassa tätä. Ukko pyysi, että käly on miehensä kanssa Ukon vaimon luona ja jos jotain tapahtuu, tulevat heti hakemaan hänet, sillä hän päätti käydä katsomassa sitä, kuka oli onnettomuuden aiheuttanut. Hän oli astellut käytävään ja kuuli eräästä huoneesta melkoista mekastusta. Ukko oli suunnistanut kyseiseen huoneeseen ja ovella hänet pysäytti melkoisen raamikas poliisi, joka oli kysynyt tiukasti, että millä asialla mies oikein oli. Ukko kertoi asiansa ja näki, että poliisi empi hetken, mitä tekisi. Sitten tämä oli pyytänyt Ukkoa kanssaan hieman sivummalle. Konstaapeli oli kertonut Ukolle, että tuo onnettomuuden aiheuttanut mies oli vahvassa humalassa ja kännisen tuurilla selvinnyt pienellä tällillä päähänsä. Ukko kirosi ääneen ja kertoi sitten, että samaa ei voi sanoa hänen vaimostaan, joka joutui tuon juopon uhriksi. Konstaapeli terästäytyi ja kyseli Ukolta enemmänkin, sekä kertoi että tästä tulee selkeästi oikeusjuttu. Samassa he kuulivat, kun Ukkoa huudettiin, jotain tapahtui.

Ukko syöksyi nopeasti huoneeseen, jossa hänen vaimonsa makasi. Tämä oli jollain ihmeen tavalla saanut avattua silmänsä ja pystyi kuiskaamaan muutaman sanan. Ensimmäisenä tämä oli kaivannut miestään ja lähes samalla hetkellä Ukko olikin rakkaan vaimonsa vierellä. Ukko otti rakkaan vaimonsa kädestä kiinni, he katsoivat toisiaan silmiin, kuiskasivat jotain ja Ukko painoi huulensa vaimonsa huulille. Hän oli tuntenut niiden pehmeyden, mutta samalla oudon viileyden. Hetkisen kuluttua Ukko tunsi, kuinka vaimonsa käsi ei enää pitänyt kunnolla ja ...... sitten tämä oli poissa!

Ukko istahti tuvassa pöydän ääreen ja huokaisi. Siitä oli jo vuosia, mutta silti se oli hänelle kuin eilinen. Päivä alkoi kirkastumaan ja Ukko katseli, kuinka linnuille laitetuissa lyhteissä piipahti myös orava. Mutta katse etsi edelleen jotain muuta, mitä vain ei näkynyt. 

Ukko muisteli, että se rattijuoppo ei saanut, kuin 5 kuukautta ehdollista ja korvauksia maksettavaksi hieman toista tuhatta euroa. Se ei ollut mitään! Hän muisti, kuinka rattijuoppo yritti vielä hakea valitusta tuomioonsa, vaikka selvisi, että oli jäänyt jo muutaman kerran humalassa ajamisesta kiinni.

Tuon onnettomuuden jälkeen Ukon terveys romahti hetkellisesti, työt eivät sujuneet ja hän päätti jäädä varhaiseläkkeelle, kun se onneksi oli hänelle mahdollista. Samalla hän laittoi kodin myyntiin ja muutti tuohon mökkiin, minkä oli ostanut itsellensä. Käly miehensä kanssa oli alkuun käynyt välillä Ukkoa katsomassa, mutta jotenkin ne käynnit vain harvenivat ja harvenivat. Tosin nyt heidän pitäisi tulla jouluna käymään ja kyllähän Ukko heitä mieluusti odottelee ja kestitsee. Mutta ei hän heitä yrittänyt katseellaan etsiä...

Oli nimittäin muutama vuosi aiemmin pihassa eräänä kesäisenä päivänä tassutellut nuori kettu. Ukko ei ollut antanut sen häiritä hänen omia puuhiaan, eikä siis hätistellyt tuota poiskaan. Jotenkin tuo kettu tuntui olevan utelias sen suhteen, että mikä mies tuo Ukko oikein oli ja mitä oikein puuhasi. Muutaman päivän kuluttua kettu oli jälleen ilmestynyt pihalle ja Ukko oli huomannut puhelleensa tälle. Jotenkin tuntui, että kettu jopa kuunteli. Vähitellen kummastakin tuli hieman rohkeampi kohtaamaan toisensa ja kun Ukko alkoi jättämään tiettyyn paikkaan välillä muutaman kalan tai hieman marjaa, joskus pilkottuja omenia tai appelsiinia, niin ketusta tulikin todellinen seuralainen. Saman vuoden syksyllä, tai pikemminkin ensilumien sadellessa, kettu tuli aivan Ukon viereen, kun tämä oli laittamassa tuolle jälleen evästä ja antoi silittää itseään.

Tästä alkoi Ukon ja ketun ystävyys todenteolla. Ukko mietti, että onkohan tällä jossain pesä ja perhe, mutta koskaan ketun seurassa ei näkynyt muita lajitovereita. Ukko rakensi kuitenkin varoiksi ketulle vanhan liiterin kulmalle kojun ja jotta kettu ymmärtäisi, mitä varten se oli, niin houkuttimeksi Ukko oli vienyt iltasella sinne hieman syötävää tarjolle. Alkuun kettu ei ollut paikkaan uskaltanut mennä, mutta kun oli muutamat kovemmat pakkaset paukkuneet, huomasi kettu paikan olevan kuiva ja suojaisa ja tällöin tuosta pienestä kojusta oli tullut ketun yksi majapaikoista.

Näin mukavasti meni muutama vuosi. Ukko huomasi, että ketusta oli hänelle paljon iloa ja tuo oli tullut joka päivä viimeistään iltapäivällä pihalle katsomaan, mitä oli tarjolla. Mutta nyt ei ollut kettua näkynyt, ei muutamaan päivään! Ukko puki yllensä ulkovaatteet ja asteli pihamaalle. Pakkaslumi narskui saappaiden alla ja hengitys huurusi pikkupakkasessa. Ukko painoi myssyn paremmin päähänsä, vaikka usein hänellä oli kunnon karvahattu päänsä suojana. Piha ja pihatie olivat lumen peitossa, joten lumikolalla oli töitä. Samalla, kun Ukko kolasi lunta, yritti hän katsella josko näkyisi ketun jälkiä, mutta turhaan. Hangella näkyi vain yhden jäniksen jäljet, eikä muuta. Ukko tunsi harmistuvansa ja samalla tunsi myös ikävää ja yksinäisyyttä!

Päivä eteni, tuli alkuilta ja Ukko kävi laittamassa pihalle pari ulkotulta palamaan. Huomenna hän tekisi muutaman jätkänkynttilän, kun parin päivän päästä pitäisi tulla jouluvieraita. Aattoonkaan ei enää ollut kuin vuorokausi. Muutamia päiviä aiemmin Ukko oli käynyt kylillä ostoksilla ja ostanut itsellensä jopa joululahjan: Uuden partahöylän! Edellinen olikin kunniakkaasti palvellut häntä ties kuinka kauan. Mitään muita lahjoja hän ei ostanut, sillä oli sovittu, että hän kyllä saunottaa ja ruokkii vieraat, mutta ei muuta ei tarvitse järjestää. - Kun eivät nyt alkaisi hössöttämään taas, että pitäisi muuttaa kaupunkiin! Ukko oli manaillut. Tosin ei tuollaisesta koskaan vakavasti oltu juteltu, mutta kyllä hän hieman oli aavistellut joskus aiemmin, että tuollaisia ajatuksia toisilla oli. Hän vain oli juurtunut mökkiin ja mökkielämään.

Ilta pimeni, ulkos ei enää nähnyt. Ulkotulien pienet liekit vain lepattivat kevyesti tuulen voimasta. Ukko ihmetteli ja mietti, mitä oli hänen pienelle ystävälleen tapahtunut. Mutta ei se ihmettelemällä miksikään muuttunut ja iltauutiset katseltuaan Ukko päätti painua yöpuulle.

Seuraava aamu valkeni kipakan pakkasen vallitessa. Ukko lisäili jälleen uuniin puita ja kahvittelun jälkeen suuntasi ulos. Piti tehdä ne jätkänkynttilät ja saunaakin voisi laitella jo hieman valmiiksi. Pääsevät kunnon puusaunaan ja vihtomaan toisiansa. Siinä puuhaillessaan ja paikkoja valmiiksi laitellessaan hän samalla yritti löytää ystäväänsä pihapiiristä, mutta ketusta ei näkynyt jälkeäkään. Ukko tunsi huolestuvansa. Olihan tuo veijari tuonut hänelle paljon iloa. Hän huomasi, että kopissakaan kettu ei ollut käynyt. Tämä ei hyvältä vaikuttanut!

Tuli lounasaika, vaikka hänellä ei mitään tiettyä aikaa ruokailemiseen koskaan ollutkaan. Söi silloin, kun teki mieli ja oli nälkä. No kello näyttikin jo iltapäivä kahta, joten kyllähän sitä jo ruokaa pitääkin vatsaansa saada. Ukko kopsutteli saappaista lumet ja asteli sisälle mökkiin. Isossa padassa oli muhinut lihakeitto, josta hän kauhaisi aimo annoksen lautaselle ja asteli pöydän ääreen aterioimaan. Siinä samassa hän näki jotain liikettä ulkona: Jotain livahti, mutta Ukko ei ehtinyt nähdä tarkkaan, mikä pihan poikki meni. Siltä istumalta hän ponnahti ylös, nopeasti vaatteet niskaan ja saappaat jalkaan ja pihalle. Mutta ei, jäljet paljastivat pihan poikki loikkineen vain jäniksen. Häntä harmitti samalla, kun kääntyi takaisin mökin ulko-ovea kohti. Silloin kuului hieman erilaisia ääniä. Ukko pysähtyi ja kurkkasi olkansa yli ja kas, voiko se olla totta: Hänen rakas pieni ystävä, kettu, oli hangen päällä ja katseli Ukkoa kuin hymyillen. Ukkoa nauratti samalla, kun hän ääneen kysyi painokkaasti ketulta, että missä ihmeessä tämä oli ollut. Oli kuin kettu olisi täysin ymmärtänyt Ukon puheet, sillä kettu hyppäsi hangelta pihatielle, asteli hieman tiellepäin ja jäi katselemaan jonnekin kauas ja hetken katseltuaan kaukaisuuteen, kääntyi tämä Ukkoa katsomaan. Ukko hymyili. Hänen ystävä oli hyvässä kunnossa ja taas hänen luonaan ja seuraavana päivänä tulee vielä jouluvieraita. Joulustahan tulee sittenkin melkoisen iloinen!

Näitä ajatellen Ukko kävi hakemassa ketulle hieman purtavaa ja joulun kunniaksi pilkkoi pari punaista omenaa tälle. Kettu seurasi aivan tämän vieressä miehen tekemisiä, eikä koskenut herkkuihinsa, kuin vasta sitten kun Ukko oli saanut kaiken laitettua. - No niin, kuomaseni, ole hyvä ja Hyvää Joulua! Ja aivan kuin kettu olisi tuonkin ymmärtänyt, sillä se nyökkäsi hieman ja vasta sitten kävi herkkujensa kimppuun hyvällä ruokahalulla.

Ukko asteli sisälle mökkiin ja loppuilta menikin nyt nopeasti ja seuraavana päivänä jouluvieraat tulivatkin kylään muutaman lahjapaketin kera. Eikä kukaan puhunut mitään mihinkään kaupunkiin muutosta, koska Ukko ja mökki olivat parasta, mitä joulu voi tarjota! - Ja minulle on parasta te, sekä eräs pieni ystäväni täällä. Oli Ukko vastannut.

Hyvää Joulua kaikille. Älkää jättäkö ketään yksin ja muistakaa, joulussa tärkeintä ei ole lahjat!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuka koiraa kävelyttää, ken sitä miettiikään....

No nyt tuo otsikko varmaan saa jo jotkut miettimään, että olenko hankkinut itselleni lemmikin.
Ei, nuo sängyn alla omaa elämää elävät "villakoirat", jotka pakenevat yllättävän nopeasti imuria,
ovat ainoat tietämäni lemmikit tässä osoitteessa....

Otsikko on pyörinyt pitkään mielessä. Siihen vihjeen ja toiveen antoi jo useita-useita kuukausia
sitten eräs henkilö, joka näitä kirjoitelmiani lueskelee aina välillä. Nyt päätin yrittää toteuttaa toiveen.
--------------------------------------------

Tämä tarina oli aiheeltaan toivottu.

--------------------------------------------

Loppusyksyinen aamuyö.... ulkona ujeltaa ja kevyesti tuiskuttelee jo ensilumia maahan.

Märkä katu imee itseensä kaiken, mitä pilvistä putoaa. Sitä reunustavien talojen ikkunat olivat
pimeät, paitsi tuo yksi..... tuo yksi. Siihen syttyi jälleen valo ja pieni hahmo ilmestyi ikkunan ääreen.
Hänellä oli kahvimuki kädessä, josta hän hitaasti aina välillä siemaili juuri keitettyä, höyryävän
kuumaa tummaa kahvia. Hän selvästi odotti jotain, koska katse harhaili ulos kadulle... alas.....
mutta katu oli tyhjä - ainoat äänet olivat vain viemäriin valuvan veden ääni
ja tuulen kaikuminen talojen kulmissa ja porraskäytävissä.

Tuo yksinäinen pieni hahmo istahti tuolille, jäi katselemaan ulos aamuöiselle kadulle.
Sen alastomuudessa oli jotain kaunista, jotain puhdasta.... sitä ei vielä ollut liannut
eikä raiskannut autot ja kiireiset ihmiset, se sai olla vielä puhdas ja vapaa!

Sitten jostain kuului ääniä, pieniä askelia..... Tuo hahmo ikkunassa ponnahti seisomaan.
Hän veti hieman verhoa ikkunan eteen ja kurkisteli sen raosta alas kadulle.
Kadulla näkyi mies koiran kanssa, selvästi aamulenkillä. Koira oli pieni ja mies kookas ja
ryhdikäs - jotenkin epäsuhtainen pari, mutta silti niin yhteensopivat!
He kävelivät hitaasti, väliin vaihtaen kadunpuolta toiselta toiselle. Mies eteni koiran
haluamalla tahdilla ja tämä nuuhkikin väliin innokkaasti eri paikkoja, rakennusten kulmia ja
liikennemerkkien tolppia.

Tuossa ainoassa valaistussa ikkunassa tuo pieni hahmo kurkki varovasti ulos ja seurasi
miestä ja tämän koiraa katseellaan. Oli helppo arvata, että hän mietti - kuka tuo mies on
ja miksi tämä joka aamu yksin oli taluttamassa tuota koiraa tällä kadulla, aina lähes samaan aikaan.

Mies ei juurikaan katsettaan ylöspäin nostanut, oli enemmän kiinnostunut koirastansa ja tämän
tekemisistä. Hitaasti he etenivät katua eteenpäin...... ja joidenkin minuuttien jälkeen katosivat
seuraavasta risteyksestä kulman taakse. Samalla tuosta yhden ikkunan takaa sammui valo.
Pieni hahmo katosi pimeyteen.... ehkä juoden lopun kahvin pöydän ääressä hiljaa, katsellen
aamuöistä katua ja huokaillen hiljaa mielessään - tuota miestä miettien.

Vaihtuivat aamut, etenivät viikot..... sama "näytelmä" tai tapahtumaketju toistui ja toistui.
Aina syttyi tuohon yhteen ikkunaan valo, ilmestyi tuo yksi pieni hahmo ja joidenkin
minuuttien jälkeen nähtiin kadulla kävelemässä mies koiransa kanssa ja kun nämä olivat
kadonneet taas seuraavan kulman taakse, sammui tuosta huoneesta valo.

Sitten, eräänä aamuna.....Jälleen syttyi ikkunaan valo. Tuo pieni hahmo ilmestyi jälleen
kahvimuki kädessä ikkunan ääreen.
Mutta nyt ei kuulunut askelia, ei ilmestynyt miestä - ei koiraa.... aika kului ja kului.
Ikkunan takaa hahmo selvästi alkoi hermostua, tämä käveli väliin pois ikkunan äärestä,
palasi nopeasti takaisin - kurkoitteli ja katseli, yritti nähdä pidemmälle... mutta ketään
ei kadulla näkynyt - ei ketään!

Mutta sitten.... sitten näkyi liikettä. Hahmo ikkunan takana valpastui, repäisi kiireesti
verhoa ikkunan suojaksi - mutta vain hetkeksi, sillä hän huomasi, että mies oli yksin.
Missä oli koira? Miksi mies oli yksin?
Miehen askelissa ei ollut iloista, huoletonta keveyttä, mitä aina silloin kun hän
kulki koiran kanssa. Katse pysyi tiukasti jaloissa, hän ei juurikaan edes kunnolla eteensä
katsellut ja sen vuoksi oli jopa muutaman kerran kompastua. Mutta tuo kompurointi ei huvittanut tuota hahmoa ikkunassa.... Selvästi tämä mietti, miksi mies oli yksin - ilman koiraa!

Miehen askeleet olivat hieman ripeämmät, kuin koiran kanssa kuljettuna ja ei mennyt
aikaakaan, kun hän oli jo kadonnut kulman taakse. Mutta nyt ei sammunutkaan ikkunasta valo!
Tuo pieni hahmo jäi ikkunaan, selvästi katselemaan ulos kadulle... aivan kuin olisi
odottanut, että joku tulee koiran kanssa perässä - tai mies palaisi takaisin.
Mutta mitään ei tapahtunut ja jonkin ajan kuluttua taas valo sammui ja koko talo oli pimeä.

Seuraavana aamuna, tai aamuyön varhaisina tunteina, sama kuvio toistui:
Mies tulikin yksin ja hahmo ikkunassa jäi vielä ikkunan ääreen, vaikka mies oli jo
kadonnut kulman taakse - saavuttamattomiin.

Ja taas meni vuorokausi..... seuraavana aamuna jälleen syttyi tuo valo ikkunaan.
Tuo hahmo ikkunassa oli jälleen kahvimukin kanssa odottamassa miestä. Varmaan toivoi,
että näkisi tämän ja koiran... vaikka varmaankin mietti enemmän tuota miestä.
Mies tuli, käveli jälleen melkoisen ripeästi - koska ei ollut koiraa. Ei nostanut katsettaan,
ei katsellut ympärilleen.... eteni nopeasti eteenpäin ja katosi.
Samalla hetkellä, kun valot sammuivat ja hahmo katosi ikkunasta - syöksyin ulos
rappukäytävän pimeydestä ja juoksin miehen perään....

Sain hänet kiinni pienen juoksumatkan jälkeen. Hän yllättyi kun häntä pyydettiin pysähtymään.
Kerroin huohotukseni keskeltä kaiken näkemäni ja arveluni.
Näin miehen kasvoista suuren yllättyneisyyden. Hän ei ollut edes tietoinen siitä, että joku
oli seurannut häntä ja hänen koiransa kulkemisia. Juttelimme hetken, erosimme kätellen.

Tultiin jälleen seuraavan aamuyön varhaisille tunneille. Katu oli autio... jälleen märkä
ja paljas, mutta silti jotenkin kaunis. Tuohon tiettyyn ikkunaan syttyi jälleen valo ja tuo
pieni hahmo ilmestyi kahvimuki kädessä ikkunan ääreen odottamaan.....
Eikä tämän tarvinnutkaan odottaa oikeastaan yhtään, sillä mies ilmestyi kadulle
- koiransa kanssa! Hahmo hypähti pystyyn ikkunan äärellä ja katseli noita kahta kulkijaa.
Mutta sitten - sitten.....

Mies pysähtyi aivan tuon kyseisen talon kohdalle, lähes kyseisen ikkunan alapuolelle ja nosti
katseensa ylöspäin, hymyili hieman - heilautti kättään ja vinkkasi hahmolle ikkunaan, että
tämä tulisi ulos. Pieni hahmo verhonraosta säpsähti, hänet oli huomattu... hänet oli nähty!
Sydän löi kiihkeästi, hän tunsi koko kehossaan väristyksiä ja ilman ajatuksia hän puki
nopeasti yllensä takin ja kengät ja syöksyi rappukäytävään ja ulos miehen luo.
Mies odotti koira vierellään, kun näki että rappukäytävään syttyi valot...
ja eipä mennyt kuin hetki, niin tuo hahmo - kaunis pieni nainen - oli miehen vierellä.

He juttelivat hetken...naisen raikas ja iloinen nauru täytti aution kadun ja siihen yhtyi
miehen koira parilla pienellä haukahduksella. Näki selvästi, että he nauttivat hetkestä.
Hetken seisoskeltuaan he lähtivät kävelemään miehelle niin tuttua reittiä eteenpäin,
käsikkäin.....Tulivat seuraan rakennuksen kulmalle, missä seisoskelin... kävelivät
ohitseni, mutta mies katsoi minuun kirkkain silmin - sanaakaan sanomatta, mutta
silmillä kertoen: "Kiitos!"
Hymyilin.

Ja tuon aamun jälkeen ei tuo pieni kaunis nainen enää sytyttänyt valoa ikkunaan ja
jäänyt odottamaan haaveilemaansa miestä... vaan he nauttivat aamukahvit yhdessä,
jonka jälkeen heidät nähtiin kävelyttämässä koiraa kahdestaan - käsi kädessä!

P.S. Tätä tarinaa kirjoitettaessa ei ole juotu liikaa kahvia, eikä kurkittu
       naapurien ikkunoihin tai vahingoitettu yhtään koiraa.
       Tarinan koira oli ollut hetken "pipi", eikä sen vuoksi muutamana aamuna miehen mukana!
-------------------------------------------------------------------------------------

Silloin ennen

Tämä pieni tarina ajoittuu aikaan, jolloin saimme elää vielä suhteellisen normaalia elämää! Tarinan tapahtumapaikat ja henkilöhahmot ovat kuvitteellisia, mutta jokainen voi vapaasti asettaa ne mihin itse parhaakseen näkee. Jos teksti aiheuttaa traumoja tms. niin ...... ei voi mitään, tekstini tarkoitan kuitenkin sellaisenaan nautittavaksi ilman, että vanne puristaisi päätä! (Kotona 5.3.2021)

-------------------------------------------------------------------

Istun syvällä pehmeässä nojatuolissa ja huokailen hiljaa. Katselen käsissäni olevalta tabeltilta muutamia valokuvia, joita olin napannut sinä kesänä, kun kaikki oli vielä hyvin. Aurinko paistoi kilpaa kuvissa näkyvien ihmisten kanssa ja tuntui, että mitkään maailman pahuudet eivät häirinneet meitä. Se oli aikaa se. Tuhahdukseni huomattiin ja viereeni tuli pari pikkuista. "Äiti äiti, tää taas alkaa selittään niitä juttuja niist ajoist ku ei sit muka käytetty maskei eikä tarvinnu käydä ottaa lääkepiikkii puolenvuoden välein!" Yritn olla reagoimatta, mutta minkäs teit, kun pikkuiset kyselivät taas, millaista se kesä oli silloin ennen. Laitoin tabletin käsistäni pöydälle ja lasten äiti tuli keittiöstä myös paikalle. "Eiköhän noita tarinoita olla kuultu ihan tarpeeksi. Luuletko tosiaan, että me uskomme mitä yrität kertoa. Taitaa vanhuudenhöperyys vaivata jo melkoisesti, kun jaksat kerta toisensa jälkeen tuollaisia lapsille kertoa." Mutta minkäs minä sille voin, että muistin ja muistan hyvin ajan, jolloin kaikki oli vielä toisin.....

https://www.youtube.com/watch?v=SWyCOoDYJYA

Se kesä alkoi viileänä, vappu oli ollut sellainen lähes "tyypillinen" vappusää ja kevät ei tahtonut millään puskea eteenpäin, viileitä ilmoja oli pitkään.... alettiin jo lähestymään juhannusta, mutta kunnon kesäpäivät olivat vielä harvassa. Mutta sitten, viikkoa ennen juhannusta maahan "vyöryi" lämmin ilmamassa ja ihmiset suorastaan villiintyivät onnesta. Paksut vaatekerrat katosivat nopeasti kaikkien yltä ja kaduilla sekä terasseilla alkoi olla elämää! Ah, tätä tunnetta. Muistan oikein hyvin, kuinka olin saanut järjestettyä työni niin, että juhannusta edeltävä viikko oli lähes vapaata. Istuskelin, kun aikaa oli, eräänäkin päivänä mukavan tutuksi tulleen pubin terassilla siemaillen viileää ja maistuvaa janojuomaa. Missään humaltumistarkoitusessa en aikaani viettänyt, oli vain pitkän talven ja viileän kevään jälkeen mukava nauttia elämästä ja olostaan rauhassa terassilla. Muutama tuttu pyörähti paikalla, vaihdettiin jokunen sana niitä-näitä ja kyseltiin toistemme juhannussuunnitelmista.
En edes puhelinta kaivellut taskustani, nautin vain olosta ja seurasin elämää. Tuntui, että kaikki hymyilivät, enemmän ja vähemmän. 

Jonkin aikaa päivääni "tuhlattua" terassilla päätin, että voisi lähteä kokeilemaan, onko järvet jo niin lämpimät, että uimaan voisi lähteä. Sattumalta kun olin lähdössä terassilta, törmäsin yhteen ystävääni, jolla oli samat aikomukset. No ei muuta, kuin matkaan vain ja läheiselle uimarannalle - kunhan olimme ensin käyneet hakemassa uikkarit ja pyyhkeet mukaamme. https://www.youtube.com/watch?v=FdomAUf6RFY&pbjreload=101 Mutta olipa monet muutkin ajatelleet samaa, sillä uimarannalla oli todella paljon väkeä. Emme antaneet sen masentaa itseämme, sillä kyllä siellä vielä oli tilaa parille iloiselle kesästä nauttivalle!  Löysimme mukavan puolivarjoisan paikan ja levitimme viltin maahan. Äkkiä uikkarit ylle ja järveen.... no olihan se vielä hiukan viileää, mutta nyt oli sitten se "talviturkki" heitetty pois yltä. Nauroimme! 

"Siis väitäkssää tosissas et sai istuu baaris terassil ihan vapaasti?" Lasten silmät olivat taas teevadin kokoiset. "Eiks muka siel rannal tullu kukaan kysyyn teiltä mitään ja miten siel sai olla niinpaljo ihmisii kerralla? Ei se oo mahollista!" Ihmettelyt eivät vain loppuneet. Puistelin hiljaa päätä ja jatkoin...

Pulikoimme ja uimme. Nauroimme ja nautimme olostamme ja kesästä. Aurinko lämmitti mukavasti ja kaikkialta kuului iloinen nauru ja puheensorina. Edes hyttysiä, ampiaisia tai paarmojakaan ei ollut häiritsemässä oloamme. Aikamme viihdyttyämme järvessä suuntasimme kulkumme alueella sijaitsevaan pieneen kahvioon. Munkkikahvit! Ja kun ne munkit olivat vielä tuoreita, paikanpäällä valmistettuja... "Nyt sä kyl kusetat! Ei sellasii ole. Ne on pakkasesta otettui ja sulatetaa mikros!" Toisen lapsen kirkas ääni katkaisi puheeni. Puistelin taas vain päätäni hiljaa.

No nautimme nuo munkkikahvit ja päätimme, että eiköhän se tällä kertaa ollut tässä. Ystävälläni oli vielä seuraavana päivänä töitä edessä, jotenka kovin myöhään hän ei halunnut olla liikekannalla. "Joo toi me ymmärretään, mut eihän yks voi olla liikekannalla ku se on niinku armeija mikä on ja valvoo." Selitin, että se on myös sanonta, mutta minkäs teit - oli kuin olisit puhunut seinille. Palasimme "kylille" ja ystäväni suunnisti kotiin. Ilta menikin mukavasti kotosalla istuskellessa parvekkeella ja katsellessa mukavaa kesäiltaa. Seuraavakin päivä oli mitä ihanin kuten myös seuraavakin.... ja sitten tulikin juhannus. Olin sopinut yhden ystäväni kanssa, että lähdemme aivan toiselle puolelle Suomea, olimme jo aiemmin varanneet majoituksen, mökki oli ensin mielessä, mutta kahteen "pekkaan" se ei nyt innostanut, joten kun saimme hyvän tarjouksen eräästä hotellista, niin napattiin kiinni. Matkaan lähdimme todella varhain juhannusaattona, auton nokka kohti uusia maisemia ja musiikki soimaan. "Siis sä niinku selität, että vapaasti sai mennä eikä missää niinku pysäytetty teit ja kysytty noit todistuksii ja lupii?" Yritin rauhallisesti selittää, että sellaisia ei todellakaan ollut, eikä käytetty... liikkuminen oli yhtä vapaata, kuin se että tästä menisin nyt jääkaapille. Hämmennys oli suurta.

Matka taittui, vielä ei ollut pahasti liikennettä. Pysähdyimme n. 2 tuntia ajettuamme kahville ja jaloittelemaan. Samalla kävimme kyseisen liikekeskuksen yhteydessä sijaitsevasta "voimajuoma" putiikista ostamassa hieman juhannusjanon sammuttajia, kohtuudella - ja matka jatkui. Vielä oli reilut pari tuntia ajamista, mutta se meni hyvää huulta heitellessä ja musiikkia kuunnellen. Pikkuhiljaa alkoi liikennettäkin olla, mutta pääsimme perille ilman suurempia jonotuksia ja hidasteluja. Hotellihuone saatuamme vaihdoimme hieman puhtaampaa päälle ja lähdimme hotellin ravintolan terassille. Otimme selvää, miten paikka on juhannuksena auki ja iloksemme kuulimme, että asiakkaita palvellaan joka päivä aina yöhön 02 saakka. Tämä riitti meille oikein mainiosti! "Nyt alkaa olla aika paksua. Kehtaat syöttää lapsille tuollaista! Että ravintolat olisivat mukamas auki pidempään kuin ilta kahdeksaan, ellei ole sitten erityislupaa, että saa olla kymmeneen saakka avoinna. Voisit hieman miettiä, mitä suustasi ulos päästät!" Lasten äiti oli suorastaan tuohtunut, eikä siinä auttanut, vaikka yritin kertoa, että minulla olisi jopa valokuvia, joilla voin todistaa puheeni. Ne kuulemma on photoshopattuja... ihan kuin nyt sellaisia osaisin tehdä. Pysyin kuitenkin sanoissani ja hieman tiuskaisin takaisin, että enköhän minä tiedä, missä olen ollut ja mitä tehnyt! Sain kuin sainkin jatkaa kertomustani.

Olimme ottaneet selvää, missä järjestetään juhannnusjuhlia ja koska sää oli mitä mainioin, päätimme kävellä juhlapaikalle. Mitä sitä nyt kahta kolmea kilometriä jollain taksilla lähtisi ajelemaan, varsinkin kun niiden hinnoittelut olivat nykyään sellaiset, että siihen parin kilometrin matkaan saa varata rahaa oikein kunnolla ja kun ei tahdo aina edes kuittia saada, vaikka miten ruinaisi.  Pääsimme juhannusjuhlapaikalle ja siellähän oli mukavan iloinen meininki jo päällä. Soitto soi ja ulos tehty tanssilava oli saanut jo ensimmäiset tanssijat pyörähtelemään musiikin tahdissa, vaikka illan bändi ei vielä ollutkaan aloittanut keikkaansa. "Just joo sä sit selität et´niinku illal saa tanssii! Koht sä sanot et siel oli sitä käräöökkeekii vai millä nimel te sitä kutsuitte...?" Nappasin tabletin pöydältä, avasin sen ja esitin muutaman valokuvan, mutta nämä pienet tulevaisuuden toivot eivät näkemäänsä uskoneet. Äiti yritti selittää, että tarkoitin varmasti jotain muuta, sillä nykyäänhän ei  tuota harrastusta julkisesti harrastaa ja siitä olikin tullut jonkinlainen hämärien kerhohuoneiden ja pimeiden klubien salainen ohjelmanumero. Hyvä juttu pilattu, tuumasin mielessäni! 

https://www.youtube.com/watch?v=dSOGEESbsxA

Nappasimme baarista juotavaa ja suunnistimme terassille, paikkalle valui kokoajan enemmän ja enemmän väkeä ja fiilis oli korkealla. Ilma oli mukavan lämmin, mutta niin kuumaa ei ollut, etteikö kokkoa saisi polttaa. Siihen oli tosin vielä jokunen tunti aikaa, jotenka illan kohokohtaa odotellessa päätimme syödä hyvin ja samaa mietti selvästi moni muukin, koska tarjoilijat saivat kohtuullisella tahdilla käydä ottamassa asiakkailta tilauksia ja kantaa annoksia pöytiin. Odotus ei kuitenkaan ollut mitenkään ylivoimainen tehtävä, eikä siihen sitten loppupeleissä kovinkaan kauaa mennyt. Ruoka maistui, juttu luisti ja muutama teräväkin siinä tuli napattua. Kuin huomaamatta ilta eteni hyvää tahtia kohti kokon polttoa. Bändi oli soittanut yhden setin ennen tuota H-hetkeä ja kun he pääsivät tauolle, ilmestyi kuin tilauksesta paikalle vanha herra haitarin kanssa ja sehän sopi hetkeen täydellisesti. 

Vanha haitaristi aloitti.... ilmoille leijui "Satumaa" ja kansa taputti. Jotkut jopa lauloivat mukana. Kaksi miestä kiersi kokkoa ja sytyttivät sen tuleen ja aplodit vain voimistuivat. Kuului muutaman kuohuviinipullon korkin poksahduskin. Se oli kesän juhla-aikaa se parhaimmillaan. Aurinko painui hiljalleen "mailleen" ja kevyt hämärä kietoi meidät syleilyynsä - vaikka olikin niin valoisaa, että eipä sitä yöksi voinut sanoa. Paikalla oli joitakin ulkomaalaisiakin kesävieraita ja he olivat ihmeissään koko touhusta. Ettäkö ei tule tämän pimeämpää ja jotkut juhlivat koko yön......? "Siis ääää... toi on ihan tyhmää. Ei tänne oo ketää ulkolaisia päässy vapaasti tuleen. Ellei ne oo jotai raksamiehii tai sellasii!" Sitä sanotaan, että totuus tulee lasten ja imettäväisten suusta - mutta valitettavasti se ei aina pidä paikkaansa.... huomasin ajattelevani. Ääneen en tietenkään ajatuksiani voinut laukoa!

Haitaristi soitteli jonkin aikaa ja sitten olikin bändin aika jatkaa. "Miten ne voi muka soittaa? Eiks siis ollu jo yö? Ei sellaseen oo lupaa! Te rikoitte lakiii! Tuliks sinne ees kytät paikalle?" Kerroin, että kyllähän poliisit kävivät syömässä yhdet grillimakkarat ja kehuivat kuinka hyvin kaikki sujui. No oli heillä ollut yksi ikävä onnettomuus, kun taas oli joku lähtenyt soutuveneellä vesille pikkuisen hutikassa ja sitten iski pissahätä (piti sanoa lapsille nätisti) ja oli keikahtanut veneestä veteen. 

Ilta oli tosiaan vaihtunut valoisaksi kesäyöksi ja mekin olimme juhlineet ihan kiitettävästi. Jostain syystä itsekin olin löytänyt itseni tanssilavan puolelta, vaikka en juurikaan tanssi, mutta kai tuo juhannusfiilis ja hieman otetut juomat vaikuttivat tilanteeseen. Mitään juhannusromanssia ei kuitenkaan tainnut syntyä... Jossain vaiheessa sitä kuitenkin olin löytänyt itseni takaisin hotellille, ihan ystäväni kanssa. Aulassa yöpäivystäjä hymyili ja totesi, että aamiainen olisi sitten seitsemän ja kymmenen välillä tarjolla. Arvelimme, että kykenemme juuri heräilemään niin, että ehdimme vielä aamupalaa syömään - kuten sitten niin kävikin. Tosin emme olleet ainoat hieman väsyneen näköiset aamiaisella. Pari kuppia kahvia teki todella hyvää! https://www.youtube.com/watch?v=7d9rRNbOijc

Meillä oli vielä toinenkin yö maksettuna hotellissa, joten lähdimme nauttimaan paikkakunnan elämästä. Aina puhutaan, että Suomi hiljenee juhannuksena, mutta ainakin tällä paikkakunnalla elämää oli ihan mukavasti. Kuulimme, että paikallisella torilla oli joitakin kauppiaita juhannuksesta huolimatta. No sinnehän tietenkin suunnistimme ensimmäisenä. Jaloittelu teki hyvää, pääkin alkoi taas selvitä ja ajatukset juosta mukavasti. No torillapa olikin melkoinen kuhina, väkeä oli reilunlaisesti liikenteessä ja kauppa tuntui käyvän kuin rajuilma.... "Eiks siel kukaan vahtinut mitää turvavälei ollenkaa? Kai teil oli nää kunnon maskit kaikil? Mitä ne sit myi siel?" Kysymysten ja väittämien tulva oli taas melkoinen. Selitin, että torilla myytiin mm. vihanneksia, marjoja käsityötuotteita ja vähän kaikenlaista. "Siis vihanneksiii... nehän pitää olla pusseis, eihän sellasii saa myydä tollain!" En voinut mitään, että lapset eivät vain uskoneet, vaikka näytin heille jälleen muutaman valokuvan. Kuulemma kaikenlaisia juttuja voidaan tehdä ihan kuin ne olis totta! Sekin, että Suomi olisi joskus voittanut Euroviisut on ihan jokin tilattu Hollywood-juttu näiden tenavien mielestä ja sellaiset vanhat sotajutut, että olisi ollut jokin talvisota, on vain joidenkin elokuvatekijöiden tekemää leffaa, ei sellaista ole ollut! Niin.... tajusin jälleen,että ilman historiaa ei ole tulevaisuutta ja jos omaa historiaa ei tunne, ei voi myöskään ymmärtää tulevaa, tosin ei lapsilta vielä kaikkea voi odottaakaan.

Päivä jatkui mukavissa merkeissä. Kävimme ottamassa auton allemme ja suhautimme liikenteeseen. Lähiseudulla oli paljon nähtävää, jotenka päätimme olla fiksuja ja tehdä muutakin kuin vain istua baarissa.... No onneksi otimme uimatarvikkeet mukaan, sillä sää oli edelleen kaunis ja aurinkoinen ja jonkin matkan päästä eteemme tulikin kyltti uimarannasta, johonka kurvasimme. Jokunen perhe oli paikalla, eli tilaa oli vallan mainiosti. "No nyt sä alat puhuu järkevii! Oot valehdellu kokoajan, et siis jossain rannal olis hirveesti jengii ja nyt on ihan vähä."  Vastasin, että ei ne uimarannat aina ole aivan turvoksiin ihmisistä. Paljon muutakin tehtiin kesäisin. Lapsiperheet kävivät Linnanmäellä ja Särkänniemessä ja ties missä, monet matkustivat etelään aurinkorannoille ja kaupunkilomille ja ties mitä ja tietenkin ne tuhannet jotka viettivät kesiänsä kesämökeillä. Näitä kertoessani lasten ilmeet olivat hämmästyneitä. Että sitä vain lähdettiin jonnekin ulkomaille matkoille, eikä tarvinnut mitään todistuksia ja lupia pyytää ja käydä testeissä ja tehdä tarkka matkasuunnitelma viranomaisille tai mitään muutakaan! Kuulostaa kuulemma todellakin saduilta ja fantasiaelokuvilta. Eihän Disneykään edes tee tuollaisia leffoja, kuulemma.

Olimme auringonpalvojia (ei, se ei ole mikään uskonnollinen seura - uskokaa lapset jo) ja annoimme ihomme imea itseemme lämpöä. Tietenkin pidimme huolta, että nahka ei palanut! Muutaman tunti rannalla oltuamme päätimme palata hotellille, eikä ollenkaan huonoon aikaan, sillä nälkä alkoi jo vaivata suolenmutkassa. Suunnistimme siis ravintolan puolelle syömään ja eipä siinä kauaa mennyt, kun olimme saaneet ravittua itsemme. Meille vinkattiin, että viereisessä ravintolassa on illalla kunnon menoa tarjolla ja pubin puolella olisi karaokea. No sehän ratkaisi iltaohjelman kerralla, jotenka hetkeksi hotellihuoneen puolelle hengähtämään, ottamaan muutaman huikat matkaeväistä ja parempaa "Seppälää" päälle ja menoksi. Lapsille sai taas selittää, mitä tuo parempaa Seppälää tarkoitti, nehän eivät tienneet kuin jotkut New Yorkerit ja Carlingsit ym. vastaavat liikkeet. 

Aloitimme illan pubin puolelta ja siellähän jo laulu raikui. Joku iäkkäämpi herra veteli kevyessä laitamyötäisessä hopeista kuuta hiukset hopeisina... ja vaikka aivan tahdissa ei herra ollut, sai hän silti isot aplodit esityksestään. "Mitääää, kuka oli antanu luvan niinku laulaa? Eihä sitä saa tehä!" Yleiset laulutilaisuudet oli nykyään sallittu vain ja ainoastaan erityisillä luvilla ja rajattuina aikoina. En alkanut vääntämään asiasta eteenpäin, vaan kerroin että itsekin kävimme esittämässä pari biisiä, vaikka ei nyt mitään tähtiä oltukaan. "Noloo!!!!!" No ilta eteni ja siirryimme salin puolelle, missä alkoikin olla jo jonkinverran elämää. DJ oli jo aloitellut ja poppi pauhasi. Musiikkilinja ei ollut mikään aivan viimeisimpiä hittejä pursuava, koska asiakkaissa oli selvästi vanhempaakin väkeä. Paljon tuli ysäriä! "Mitä jysärii, päänsärkymusaa varmaan!" Huokaus, syvä huokaus.... jatkoin kuitenkin kertomista. Otimme lisää juotavaa ja suunnistimme pöytään... "Hähäää. sä vedätät! Ei pöytiin saa mennä iteksee kun sun on ootettava et sulle sanotaan, mihin sä istut! Sä valehtelet taas!" Mainitsin, että se oli täysin normaalia että jokainen istui missä halusi ja kulki ravintoloissakin juuri, kuten halusi. Tietenkään toisia ei saanut ehdointahdoin häiritä, käytöstavat tietenkin piti olla. "Sinun pitäisi oikeasti hieman varoa noita puheitasi. Ei lapsille saisi aivan mitä tahansa yrittää tyrkyttää totuutena!" Äiti tunki väliin kiihkeästi.Pyörittelin päätä ja annoin kommentin olla omassa arvossaan.

https://www.youtube.com/watch?v=6Zbi0XmGtMw No Juhlat jatkuivat, jengi bailasi ja ilta meni vauhdikkaasti. Jossain välissä pyörähdimme pubin puolella ja siellä oli yhtä railakas meno! Laulujono oli reipas tunti, joten emme laittaneet varausta sisälle, mutta kuuntelimme jonkin aikaa muiden hienoja vetoja ja kaikilla oli hauskaa - ja taas palasimme bilettämään salin puolelle! Pubissa pilkku napsahti hieman aikaisemmin, kuin yökerhon puolella ja kun yökerhossa oli jo kohtuupaljon väkeä, niin pubista kun sinne tunki vielä lisää asiakaita sen mentyä kiinni, oli tunnelma todella tiivis mutta hyvä! "Toi on ihan törkeen sairast! Te ootte siel muka ollu ihan sumpus´. Ei tollast oo ollu, ei voi olla!"

Mikään ei auttanut, kun toiset olivat sitä mieltä, että olin "vanhuudenhöperö" ja selittelen omiani, eikä selvät todisteetkaan käännä päätä - annoin olla. Ymmärsin, että https://www.youtube.com/watch?v=j8aci7p24KE  Onneksi muistoja ei voi kukaan viedä ja en ollut niiden kanssa yksin. Meitä oli vielä kuitenkin useita, jotka olivat saaneet elää vapaassa maailmassa ja nauttia elämästä.

Hyvät lukijat - älkäämme anna maailman mennä siihen suuntaan, mihin se nyt on luisumassa! En halua sanoa joskus: "Mitä minä sanoin!" Toivon, että nykyisestä elämänmenosta yhä erilaisina rajoituksineen, joita tulee ja menee, ei olisi se "uusi normaali" vaan pääsisimme vielä nauttimaan vapaasti kaikesta ihanasta, mitä maailma voi meille tarjota ja mitä me voimme tarjota toisillemme! 

--------------------------------------------------------------

Jos uskallat, anna palautetta. Jos uskallat, jaa tekstiä. Jos närkästyit - ehkä sinulla vanne kiristää liikaa päätäsi, etkä halua nähdä metsää puilta. En aliarvioi syytä, mikä on johtanut maailman tähän pisteeseen, mutta en myös suoralta käsin kaikkea "purematta niele" Kaikesta huolimatta, eläkäämme ja hymyilkäämme!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kahden, jouluna 2020 (vai oltiinko sittenkään kahden....)

Tervehdys kaikille - jos täällä joku nyt käy tekstejä lukemassa! Laitetaan hieman jonkinlaista joulutarinaa tarjolle ja sanon heti, että tarinan henkilöt ovat täysin fiktiivisiä, eivätkä vastaa ketään elossa olevaa tai elänyttä ihmistä! Toivottavasti tarina silti miellyttää. Kommentteja otetaan aina mieluusti vastaan. (22.12.2020)

---------------------------------------------------------

Joulukuu oli edennyt jo muutaman viikon ja joulu lähestyi uhkaavasti. Tarinamme pariskunnalla oli omat stressaavat asiansa töiden takia päälimmäisinä mielessä, johtuen yleisestä maailman tilanteesta! Mutta jossain välissä olisi tarkoitus sitä jouluakin jotenkin saada rakenneltua. Pariskunnan kauniimpi osapuoli oli tehnyt jo parisen kuukautta lyhennettyä työviikkoa, johtuen erilaisista työnantajan asettamista rajoituksista ja maan hallituksenkin suosituksista jne. Herra taasen oli uppoutunut totaalisesti etätyön maailmaan ja tuntui nauttivan siitä, että ei tarvinnut lähteä aamulla ajelemaan töihin vaan saattoi aloittaa työpäivänsä omaan tahtiinsa aamukahvin kera ja rauhassa availla läppäri sekä ottaa yhteyttä toimistoon.

No, vaikka herran työtahti vaikuttikin rennolta, oli se kaikkea muuta: Tiukat tulostavoitteet painoivat päälle, pari isoa kauppaa piti saada hoidettua kuntoon ennen kuin joululomalle pääsisi - jos pääsisi ja jotenkin vielä selätettävä huhuna kiertävä tarina, että vuoden alussa olisi kuitenkin edessä yt-neuvottelut koko yrityksen työntekijäkaartille, sekä keskijohdon toimistohenkilökunnallekin! Se painoi mieltä ja siihen päälle vielä tietenkin puolison rivien välistä vihjailut siitä, että kaikesta huolimatta he eivät saisi viettää ensimmäistä kertaa useampaan vuoteen joulua kahdestaan, vaan anoppi olisi tulossa kylään, huolimatta siitä, että suositukset ja kehoitukset valtiovallalta kehoittivat toimimaan toisin. Ei siinä mitään, mutta kun anopilla tahtoi aina olla jotain valittamista - ja jos ei muuta, niin siitä että he eivät vielä olleet hankkineet lapsia. Tuosta he olivat saaneet kuulla jo useamman vuoden ja jopa hänen ihana naisensa, joka vielä oli avopuoliso, alkoi olla kypsä äitinsä jatkuvaan narisemiseen aiheesta.

Avovaimolla taas pinna tahtoi olla kireä, kun tietenkin pomo osasi juuri joulunalus -viikolle tunkea ylimääräisiä työtehtäviä sille työporukalle, mihin hän kuului. Paljon muutakin tekemistä olisi, kuin tehdä jotain näennäisesti tärkeää jokainen päivä puolesta tunnista tuntiin ylimääräistä. Tietty saihan siitä hieman ekstraa, mutta ei se paljoa lämmittänyt mieltä, kun tuo tiesi aina kotimatkan menevän entistä myöhäisemäksi ja kun kotiin pääsi, ei tehnyt mieli tehdä muuta kuin lysähtää sohvalle ja siitä sitten jossain vaiheessa illalla laahustaa sänkyyn nukkumaan. Ja eilen tietenkin tuli sitten räjähdettyä miehelle, kun hän harkitsemattomasti meni sanomaan, että "Sinäkään et muuta tee, kuin vain makaat sohvalla illasta toiseen!" Ja soppa oli valmis! Muutamat ärräpäät lentelivät ja ovien paiskomiset kaikuivat asunnossa. Mies tajusi, että nyt ei ehkä mennyt kaikki ihan putkeen....

Seuraava aamu olikin hiljainen. Kumpikaan ei puhunut toisilleen mitään..... Nainen puki päällensä ja mitään sanomatta lähti ulos ja töihin. Mies jäi istumaan keittiön pöydän ääreen yksin hiljaa tuijottaen älypuhelintaan, minkä näyttö oli mustana. Yleensä he olivat laittaneet toisilleen aamuisin jonkin pienen piristävän viestin.... mutta tänä aamuna sitä ei tullut. Mies ei tiennyt, mitä tekisi - voisiko lähettää kullalleen viestin vai ei? Päätti jättää lähettämättä....
Oliko päätös oikea ja fiksu - sitä hän ei voinut tietää.

Päivä eteni, kalenteri näytti että huomenna olisi jo jouluaatto ja heillä oli vielä kaikki tekemättä! Mies ei ollut ostanut edes lahjaa kullalleen, vaikka oli jo pidemmän aikaa suunnitellut, mitenkä yrittäisi yllättää tämän jouluna. Mutta olisiko hänen lahjansa sittenkään oikenalainen? Hän tuhahti, puki päällensä ja päätti lähteä ostoksille. Samassa puhelin piippasi! Hän toivoi, että siellä olisi kullalta tuttuun tyyliin jokin mukava viesti, vaan..... - no kullalta tuo viesti oli, mutta ei odotunkaltainen! "Menee myöhään, työporukan kanssa jouluaterialle töiden jälkeen. Moi."

Häntä kylmäsi..... hän ei ollut lähettänyt miehellensä tuollaista kylmältä tuntuvaa tekstiviestiä varmaan moneen-moneen vuoteen. Pala nousi kurkkuun ja kyynel oli jo vierähtää silmäkulmaan, mutta sitten hän päätti, että nyt ei itketä. Heillä on hyvä työporukka ja on kiva lähteä muutaman duunista ystäviksi tulleen "tytön" kanssa hetkeksi rentoutumaan. Tosin, ei siellä mitään kännejä tule otettua, koska mukaan oli tulossa firman toimitusjohtaja, joka lupasi tarjota ruuat - vaikka olikin ollut hieman tiukkaa viime aikoina. Tuo tietenkin hieman pelotti mieltä, sillä herrallahan saattoi olla mielessään vaikka millaisia suunnitelmia heidän päidensä menoksi. Mutta sitä oli nyt turha murehtia.... Hän tekisi työnsä kuitenkin niin hyvin kuin vain osaisi ja pystyisi!  https://www.youtube.com/watch?v=fKyXVFN8znk

Työpäivä kului melkoisella tohinalla. Viimehetken vääntöjä ja kääntöjä..... hiki pukkasi päälle, vaan lopulta kello näytti aikaa, että nyt hommat seis. Lähes kilpaa kaikki daamit juoksivat pukuhuoneisiin hieman ehostelemaan itseään ja sitten oltiinkin valmiita lähtemään nauttimaan jouluruuista läheiseen hyväksi todettuun ravintolaan.

Tällä välin mies oli kuin olikin saanut jotain aikaan ostoksilla ja palasi kotiin hymyillen. Mutta hymy hyytyi nopeasti, sillä auki jäänyt läppäri hälytti. Muistutus! Voi ei - hän oli unohtanut erään videopalaverin, minkä piti alkaa 15 minuuttia sitten! Nopeasti hän repi ulkovaatteensa pois päältään ja syöksyi tietokoneellensa, yhdisti itsensä etäpalaveriin ja tietenkin hänen myöhäinen saapuminen linjoille herätti muissa osallistujissa naureskelua ja kovaa kommentointia. Hän sai vaivoin selitettyä, että oli ainoa hetki, kun pääsi etsimään puolisolleen joululahjaa ja ruuhka kaupassa yllätti täysin. No palaveriin osallistuneet pari naista ymmärsivät asian hyvin, mutta valtaoisa miehistä ei - tietenkään! Videopalaverin anti meni suurimmalta osin mieheltä kokonaan ohi, koska hänen ajatuksensa olivat täysin jossain muualla. Lopulta hän huomasi itsekin, että oli täysin ulkona asioista, mistä nyt keskusteltiin.... mikä oli hänelle tosin harvinaista - pyysi anteeksi, että oli huonosti valmistautunut palaveriin ja lupasi palata omalta osaltaan asioihin heti joulun jälkeen ja poistui linjoilta. Yhteys katkesi ja tietokoneen näytölle heijastui vain hänen asettama taustakuva heistä kahdesta sylikkäin laiturin nokassa. Tuon kuvan he ottivat toissa kesänä, kun elämä hymyili ja oli sitä ns. normaalia.

Nainen naureskeli kevyesti työkavereiden heittämille jutuille ja yritti osallistua niihin itsekin. Pomon tarinat yrityksen vuodesta ja siitä, miten on sinnitelty kaikkien rajoitusten kanssa tähän pisteeseen, ei paljoa antanut uskoa ja valoa tulevaisuuteen. Tämä hieman joutui vihjailemaan, että jos tilanne jatkuu kovinkin pitkään saman kaltaisena, voisi olla edessä jopa kokonaan yrityksen konseptin muuttaminen toisenlaiseksi tai pahimmassa tapauksessa firman alasajo. Jos konsepti muuttuu, se saattaisi tietää valitettavasti joidenkin työntekijöiden töiden vähenemistä.... tosin tarkoitti loppumista. Mutta kukaan ei nyt tuntunut antavan pomonsa puheille liikaa painoarvoa, sillä fiilis oli kuitenkin korkealla. Viiniä oli saatu ja ruokakin maistui. Hänellekin.... - vaikka myös hänen ajatukset olivat jossain toisaalla..... Nainen kaivoi ties monennenko kerran puhelimensa laukustaan ja vilkaisi sitä: Ei viestejä! Vieressä istuva hyvä työkaveri kyseli jo, että eikö tämä voisi laittaa sitten sitä ensimmäistä viestiä eikä vain odottaa, että puhelin piippaisi. Nainen oli tälle kertonut melkein heti aamulla eilisestä episodista ja aamun hiljaisesta töihin lähdöstä. - Ei, en mä voi.... Mä pelkään, jos se luulee että...   Hänen lauseensa jäi kesken, kun pomo puhutteli häntä. - Niin, sitten sinunhan piti meille kertoa jotain uutisia! Hän meni täysin lukkoon.... tuijotti vain hiljaa pomoaan ja tunsi kaikkien työkavereidensa kysyvät katseet, vaikka hän ei katsonut ketään silmiin. -Eh, tuota... joo, mä oikeasti unohdin työpaikalle paperit ja jutut, mitä mun piti niinku sanoo ja kertoo. Voinks´ mä hei palaa tähän kun ollaan duunissa? Kyl´ mä niinku osan muistan, mutta olis kiva kertoo kaikki oikein kerralla! Selitys tuntui menevän läpi ja vain hetken mietittyään pomokin tuumasi, että parempi niin ja eihän tänne nyt tultu vain työasioita jauhamaan ja perään kysyi, että kenelle maistuisi vielä kahvi ja konjakki. Käsiä nousi ylös useita, mutta hän ei nostanut vaan nousi tuoliltaan ja hieman varovasti anteeksi pyydellen tuumasi, että olo ei ole oikein hyvä, joten parempi on nyt ottaa taksi ja lähteä kotiin. Muutamat katsoivat häntä hieman hämmentyneenä, mutta kukaan ei kysynyt mitään.

Kotona mies oli paketoinut lahjansa ja piilottanut sen, omasta mielestään hyvin. Ajatukset velloivat ja velloivat.  Miksi niin pienestä syntyy niin isoja riitoja? https://www.youtube.com/watch?v=VLPdKhylO9k 

Hän olisi halunnut olla juuri nyt oman kultansa kanssa, mutta tästä ei ollut koko päivänä kuulunut mitään ja hänkään ei ollut pystynyt laittamaan minkäänlaista viestiä toiselle. Mies katsahti kelloa ja arveli, että avovaimo tulisi kotiin vasta muutaman tunnin kuluttua, eli hän ehtii vielä hieman enemmänkin tuota joulua valmistelemaan. Nopeasti kengät jalkaan ja takki päälle ja ovesta ulos. Hän muisti, että oli nähnyt läheisen marketin pihassa joulukuusen myyjän, joten ei muuta kuin sinne. Kuusikauppias olikin paikalla ja kauppa tuntui käyvin hyvin, sillä kuusista kiinnostuneita ihmisiä pyöri myytävien kuusien ympärillä kokoajan. Mies alkoi kierrellä kanssa valikoimaa läpi ja hetken kuluttua hän näkikin mieleisensä kuusen ja vinkkasi myyjää paikalle hintaa tiedustellen. Tosin hän oli päättänyt, että hinnasta viis - kuusi lähtee matkaan, eikä se ollutkaan mitenkään pahan hintainen. Kuusi sukitettiin ja raha vaihtoi omistajaa ja mies lähti tyytyväisenä kohti kotia, tosin montaa askelta hän ei päässyt, kun tajusi, että kinkkukin oli vielä ostamatta - muusta puhumattakaan! Iski paniikki. Hän kääntyi ympäri ja kiirehti kuusikauppiaan luo. - Anteeksi, mutta olisiko mitään mahdollisuutta, että saisin hetkeksi jättää tämän kuusen sinulle, kävisin kaupasta vielä hakemassa kinkun, kun tyhmänä olin unohtanut sen? Kuusikauppias hymyili ymmärtäväisesti ja laittoi miehen ostaman kuusen hieman sivuun. Tämä kiitti ja kiirehti viereiseen markettiin...

Kotona ulko-ovi avautui hiljaa. Sisään astui arasti nainen, katsahtaen pimeää asuntoa ihmetellen. Missä hänen miehensä oli? Tietokone oli tämän työpöydällä auki, mutta mitään muuta ns. elonmerkkejä ei asunnosta löytynyt! Hän huokaisi hiljaa, riisui ulkovaatteensa ja kantoi keittiöön kassinsa. Hänkin oli käynyt matkalla kaupassa.... Jotenkin katse eksyi keittiön ikkunasta ulos, näkymä sieltä avautui taloyhtiön piha- ja parkkialueelle. Hän huomasi, että heidän auto oli parkkipaikalla, joten avomies ei siis olisi missään kovin kaukana, sllä tämä oli niin laiska kaveri, että hyvä kun ei roskalaatikolle lähtenyt autolla.... ja varmaan tekisikin sen, jos se vain olisi mahdollista. Mutta olisiko tuo turjake mennyt sitten istumaan "parille" tuohon pienen matkan päähän pubiin, missä he ovat joskus kahdestaankin käyneet lasilliset ottamassa. Jos niin olisi käynyt, niin sitten ei ehkä hyvää seuraisi.... Nainen päätti kuitenkin olla miettimättä asiaa enempää, sillä hän oli käynyt ostamassa jouluruokia ja tarpeita monenlaisiin herkkuihin ja koska jo huomenna olisi aatto, tuli kaikkien tekemiseen todellinen kiire, joten oli parempi kun laittoi ns. hihat heilumaan.

Mies palasi kaupasta ja oli samalla käynyt marketin viereisessäkin putiikissa ostamassa joulupöytään hieman punaviiniä ja asteli reippaasti kuusikauppiaan luo. Tämä naurahtikin, että nytkö on sitten eväät hankittu, saaden vastauksen, että eihän tässä ole kuin kinkku ja pari punaviinipulloa... mutta alkuunhan näillä jo pääsee. Toivottelivat toisillensa hyvät joulut ja mies otti kuusensa olalleen ja reippaasti asteli kohti kotia. Kotitalon kulmalle päästyään hän huomasi, että heillä oli valot päällä! - Siis enkö sammuttanutkaan valoja keittiöstä? Hän huudahti ääneen, mutta samassa ymmärsi, että avovaimo olikin jo tullut kotiin.... ja sydän hypähti kurkkuun! Millainen vastaanotto on tiedossa? Koko kropan läpi puhalsi kylmä tuuli, vaikka ilma oli lähes tyyni....  https://www.youtube.com/watch?v=4OdZX47TG0w

Mies tuli koviovelle, avasi sen varovasti ja tunsi kuinka nenään leijui pehmeitä tuoksuja. Hän tajusi samassa, että avovaimo olisi keittiöpuuhissa. Tästä rohkaistuneena hän asteli eteiseen reippaasti, riisuen nopsaan ulkovaatteet ja asteli keittiön ovelle. Hetken he vain tuijottivat toisiaan hiljaa... Ainoa ääni oli kiehuvien perunoiden porina kattilassa ja samassa kilahti mikroaaltouuni. Bling! Kumpikaan ei liikahtanut...... kunnes kuin yhteisestä käskystä he sanoivat lähes yhtäaikaa "Anteeksi!" He suorastaan syöksyivät toistensa syleihin uppoutuen lämpöiseen halaukseen ja pehmeään suudelmaan. Mitään sanoja ei tarvittu, kaikki sanottiin katseissa..... ja siinä hellässä hetkessä. 

Sitten olikin aika katsoa, mitä ihmettä kumpikin oli oikein hankkinut ja kas kummaa.... kaikki ihana ja tarpeellinen heidän jouluun oli ostettu. - Mutta entäs äitisi? Mies kysyi varovasti. - Ei hän tule, alkoi itse miettimään, että ei ole fiksua lähteä tässä tilanteessa riskeeraamaan sitä, että saisi pöpöä. Mies ei periaatteessa ollut pahoillaan, vaikka tulikin muuten ihan kivasti anopin kanssa toimeen. Tällä ei ollut enää miestä eron vuoksi ja ehkä senkin vuoksi halusi sitä jälkikasvua.

Yhteistuumin jouluruokia alkoivat laittamaan ja jossain välissä kuusikin sai koristeet yllensä. Ilta eteni ja eteni.... ja kas, jossain vaiheessa kellokin oli edennyt niin pitkälle, että oltiin jo aaton puolella. Tällöin nainen otti miestänsä kädestä kiinni ja vei makuuhuoneeseen..... - Eihän me vielä nukkumaan, kun tuo kinkku...... - Hys, ole hetki hiljaa! Nainen kehoitti ja pyysi miestänsä istahtamaan sängyn laidalle. Makuuhuone oli hämärä, mies teki työtä käskettyä ja nainen asettui tämän eteen polvilleen... ilmassa oli värinää..... nainen katsahti miestänsä ylöspäin ja hymyili, kietoi ensin kätensä tämän vyötärölle ja sitten lausui hiljaa: - Saat nyt yhden joululahjan! Nousi ylös ja kuiskasi miehensä korvaan: - Meille tulee vauva! Mies värähti, hän katsoi avovaimoaan ja tärisi. Hän ei ollut uskoa korviaan! Lopulta hän sai sanotuksi vapisevalla äänellä: - Rakas, minä taas...... tuota, tuota, haluaisin... äh, siis, voisitko mitenkään ajatella että sinusta tulisi... vaimoni? Nyt oli naisen vuoro säpsähtää! Hän ei voinut pidätellä kyyneliä, käänsi nopeasti itsensä poispäin miehestään.  - Et sä voi sanoo noin! Et nyt, sä sanot vain sen takia kun minä..... Mies keskeytti, pyysi odottamaan hetken ja poistui toviksi. Palatessaan hän varovasti antoi rakkaansa käteen pienen rasian.... - Ei kun oikeasti, haluaisin sinut! 

Pienin rubiinein ja timantein koristeltu sormus löytyi rasiasta, jonka nainen sai vapiseviin käsiinsä.  Hän oli sanaton, mutta vain tovin.... - Voi kyllä! Miehen silmät kirkastuivat, sydän löi "miljoonaa" ja hän sulki rakkaansa syliinsä. Pienen hetken kuluttua hän kuitenkin repesi kovaan nauruun! - Mikä nyt tässä naurattaa? Vielä avovaimona oleva nainen kysyi. - No me emme sittenkään vietä tätäkään joulua kahdestaan!

https://www.youtube.com/watch?v=uYCUNULp868

Nainenkin repesi nauramaan ja he kellahtivat sängylle sylikkäin. Kumpikin tunsi olevansa maailman onnellisin.

 Rakkaat ystävät - ja tuntemattomat - muistakaa kertoa teille tärkeille ihmisille tänäkin jouluna, mitä he merkitsevät teille! Rauhallista ja onnellista joulua kaikille.

  

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Syksyn lehdet putoilevat

 Hyvää mukavaa lokakuuta kaikille. En ole omista henkilökohtaisista syistä jaksanut, osannut, viitsinyt, halunnut..... (jatka listaa omalla ehdotuksellasi) kirjoitella hetkeen. No nyt tilanteeseen tulee jälleen toviks muutos, sillä tässä on hieman uutta kirjoiteltua tarinaa. Se, onko tämä yhtään parempaa tai huonompaa aikaisempiin tekeleisiin nähden, sen päättää kukin lukija itse omassa mielessään. (20.10.2020)

.................................................................................

Katselin ikkunasta ulos, kädessäni olin pidellyt jo ties kuinka kauan kahvimukia ilman, että olin siitä ottanut hörppyäkään.... kahvi haaleni ja haaleni. Ajatukseni olivat jossain ulkona, toisaalla, vaikka eivät silti kuitenkaan missään. Seurasin hiljaa ääneti puista putoavien lehtien tanssia tuulenvireessä, kun ne laskeutuivat hiljalleen alas kohti märkää maata. Tunsin hieman hymyileväni ja annoin mielikuvitukseni keinutella noita pieniä, isoja..... erikokoisia ja -värisiä lehtiä tanssien - kuin vielä kerran iloiten siitä vapauden tunteesta, minkä ne saivat kokea, ennenkuin maa kutsui niitä huomaansa.

https://www.youtube.com/watch?v=cKkDMiGUbUw

Yllättäin huomasin parin pienen lehtikasan keskellä liikettä. Katseeni terästäytyi... mitä siellä liikkuikaan? Hetken lehtikasoja tuijoteltuani huomasin kaksi pientä oravaa, jotka leikkisästi syöksähtelivät lehtikasoista toisiin, välillä kiipeillen toisiaan karkuun parin puunrunkoa pitkin kohti korkeuksia, latvoja tavoitellen. Vaan eivätpä nuo iloiset pörröhännät olleet ainoat, mitkä syöksähtelivät lehtien joukossa. Kun "kurret" olivat latvoissa puiden, korkeuksissa niiden... kamaralla maan loikki pieni pupunen - jänö, kasvoillaan ilme iloinen - näin sen ainakin ajattelin, naurahtaen. 

Vasta tuolloin huomasin - jäähtynyt oli kahvikin! Eipä auttanut muu, kuin uutta kuppiin kaataa ja jatkaa noiden viattomien pienten luontokappaleiden touhujen katselemista. Hyräilin ääneen, hieman vihellellen, kappaletta lehtien ja oravien liikkeitä seuraillen.... Vaan minne olikaan pupu pieni loikkinut, sitä en enää nähnyt!

Ja ajatukseni vaelsivat jonnekin.... huolettomaan paikkaan aurinkoiseen, missä syksyn kirpeät tuulet eivät nipistele nenää ja kylmä sade kastele kasvoja, vaan pehmeän lämpöiset auringonsäteet lämmittävät kevyesti sydäntäni..... hiljaisen miehen sielua.

--------------------------------------------------

Pimeys..... se laskeutuu äänettömänä, silti toisinaan uhkaavana - välillä ahdistavana, toisinaan kuitenkin suurena turvaisana viittana ympärillesi - pimeys.

Pimeydessä olivat hekin, jotka hetki sitten vielä valossa kulkivat, he - jotka olivat auringon kirkkauden saaneet kokea ja tuntea, mutta..... pimeys tuli heillekin. Se ei kuitenkaan ottanut valtaansa, ei kahlinnut heidän sieluja, ei vienyt heiltä elämänhalua pois - ei - vaan antoi turvan, antoi hämärään omaa koskematonta kauneutta, jota ei valossa koskaan voinut kokea - ei edes kuvitella!

Pimeys.

https://www.youtube.com/watch?v=5-MT5zeY6CU

Heille pimeys soi jotain uutta..... jotain, mitä he olivat kaivanneet valossa kulkiessaan.... He pitivät toisiaan käsistä kiinni, antoivat vain silmiensä loistaa pienen kynttilän kajossa, mikä ainoana pilkahduksena rikkoi pimeyttä - tuoden siihen omaan väriään ja lämpöään.

He pitivät toisiaan käsistä kiinni..... istuivat vain hiljaa, tuntien ympärillä olevan pimeyden ja toisensa läsnöolon. Kämmenet hikosivat, mutta he eivät halunneet irrottaa otettaan toisistaan..... pimeydessä! Koska......... he olivat odottaneet pimeyttä - ja tuota hetkeä niin kauan. Ja nyt se hetki oli heillä siinä... vain siinä...... pimeydessä.

Vihdoinkin - pimeys - ja he uskalsivat........... salaa suudella varovasti toisiaan ensimmäisen kerran!

------------------------------------------------------------

Tuo rouva oli elämää nähnyt, sen huomasin kaikesta. Askel oli jo lyhentynyt, kasvoilla näkyi uurteita ja vauhti ei ollut enää kovin mairittelevaa. Vaan silti, sitkeästi päivästä toiseen tuo rouva kulki tiettyyn aikaan tuota puistotietä pitkin ensin kauppaan ja jonkin ajan kuluttua pientä, elämää nähnyttä ja varmaan maailmaa kiertänyttä, kassia varovasti kantaen kotiinpäin. En ollut alkuun kiinnittänyt häneen mitään erikoisempaa huomiota, mutta eräänä päivänä tajusin: Häntä ei ollutkaan näkynyt! Katsahdin kelloa ja huomasin, että hänenhän olisi jo aikoja sitten pitänyt kulkea tuosta... vaan ei. Mietin, olisiko sattunut jotain..... Mutta kiireet omani estivät enemmät pohdinnat.

Päivä kaksi meni taas... vanhan rouvan näin, varovasti kulkevan.... askeleitaan varoen, suorastaan arkaillen. Seurasin kulkua rouvan tuon.... hiljaa samalla pohtien, miten elää hän.

Jälleen meni päivä tai kaksi, rouvaa nähnyt en lain. Aloin miettimään ja pohtimaan, missä hän elääkään ja miten hän asuukaan. Päätin lähteä etsimään, naapureilta kyselemään - toivoen josko joku tietäisi rouvan tuon...... Eikä aikaakaan, onneakin tarvitaan, naapurini pariskunta tunsi rouvan vanhan tuon, hänestä kertoen sen - yksin asunut jo vuosia oli. Suunnan kodille rouvan sain, sitä etsimään lähdin...harhautuen hieman alkuun, anteeksi pyydellen ja etsien - lopulta erään talon ovelle päätyen.

Soitin kelloa, hiljaista - kukaan ei tullut avaamaan. Koputin ovea.... - hiljaista, kukaan ei tullut ovelle! Näin sisältä kajastavan valoa ja tiesin, rouva kotona olisi. Ehkä hän ei vain uskaltanut avata ovea. Huhuilin hieman vanhasta postiluukusta sisälle ja hetken kuluttua kuulinkin varovaisia askelia....Rouva ilmestyi vapisevan oloisena, kalpeana, ovelle. Näin, että hänellä ei ollut kaikki hyvin! Kerroin, kuka olin ja miksi tulin - hämmästyneenä hän pyysi minut hieman peremmälle. Astuin taloon vanhaan, astuin ajassa taaksepäin - vuosikymmenten päähän menneisyyteen - aikaan, jolloin nykyistä jatkuvaa kiirettä ei ollut kenelläkään mihinkään! 

Rouva kertoi olevansa yksin. Pojanpoika kiireinen, tytär niin kaukainen - eivät he ehdi tänne, eivät jaksa vanhaa auttaa... eikä hän osaa aina apua pyytää. Vapisevin käsin vesilasia hapuili, autoin ja kehoitin istumaan. Sanoin, että sukua en ole, emmekä tunne - mutta auttaa voisin ja jatkoin, että olin oppinut hänet tuntemaan täsmällisenä kulkijana, mikä sai rouvalle hieman punaa poskelle! Ilahtui sanoista ja hämmentyi, kyynelsilmin kuuteli kun kerroin ruokaa hälle hakevani.

Siitä alkoi ystävyys yli vuosikymmenten - ja hän sai itselleen hiljalleen lisää voimia, kuin kevään uuden ja iloisen....  https://www.youtube.com/watch?v=9E6b3swbnWg 

Hyvät ystävät, lukijat: Älkää ummistako silmiänne kiireittenne ja arkenne keskellä vanhemmilta ihmisiltä, jotka voivat todellakin olla ja elää yksin ilman mitään tai ketään! Pienikin huomioiminen ja auttaminen voi olla suurempaa, kuin osaatte kuvitellakkaan. Joskus tekin olette vanhoja!

--------------------------------------------------------

 

 

 

 

 

 

Jos sä Puolaan tahdot matkustaa...

Tervehdys taas pienen tauon jälkeen.
Nyt ei olekaan tarjolla mietteitä tms. ajatuksia tai tarinaa, vaan ihan aitoja
käytännön vinkkejä ja vihjeitä (jos niitä nyt kukaan oikeasti haluaa) sellaisille, jotka
suunnittelevat tai ovat miettineet matkustavansa joskus Puolaan!
Kohdekaupunki näissä neuvoissa on Gdansk, joka on yksi osa kolmen kaupungin alueesta
(Gdansk - Gdynia - Sopot).


No niin, että tervehdys vain jälleen! Laitetaan hieman juttua Gdanskista.
Tuli siellä jälleen pyörähdettyä ja jos jollekin näistä "vinkeistä" on iloa ja hyötyä, niin
hyvä juttu. (23.7.2019)
Uusimmat kirjoitukset tuota kaupunkia kohtaan löytyy sitten alempaa, eli sinne vain
"rullailemaan", jos on jo aikaisemmin lukenut kirjoittelujani Gdanskista! Tosin
muistin virkistämiseksi voisi tietty olla hyvä lukea aikaisemmatkin tarinoinnit tuolta.
----------------------------------------------------------

Matkustaminen Gdanskiin on nykyään vaivatonta! Enää muutamaan vuoteen ei olla oltu
vain Finnairin "armoilla", vaan Turusta lentää Wizz air.
Lentolippujen hinnat eivät ole päätä huimaavia. Toisinaan saattaa käytä tuuri, että yhden
hengen lentolippu maksaa vain muutamia kymppejä!

https://wizzair.com/en-GB/main-page#/

Koneet ovat moderneja, tosin pidemmille henkilöille voi jalkatilaa olla naftisti, mutta
lentoaika ei ole kuin hieman reilu tunti, niin kyllä tällainen karvan alle 190cm kaveri ainakin sen
jaksaa istua ihan kevyesti. Henkilökunta koneissa on ollut ystävällistä, eivätkä erilaisten
juomien ja syötävien hinnat mitään mahdottomia maksa.

Miten lentokentältä hotellille?
Sieltä pääsee, muutamien puheiden mukaan, bussillakin. Tätä en ole itse vielä kokeillut.
Takseja on tarjolla moneen lähtöön. Näitä hämärien taksifirmojen kuskeja parveilee aina
jokunen ulko-ovien liepeillä. Ei kannata tarttua ensimmäiseen tilaisuuteen. Takseista on
alempana enemmänkin juttua. Eräs varteenotettava vaihtoehto on lentoyhtiön kautta tilattu
kuljetus. Auto vie näppärästi kentältä vanhan kaupungin liepeille Hotelli Mercuren eteen.
Tuon kyydin voi tilata samalla, kun tilaa lennot.
Jotkut hotellit tarjoavat myöskin kuljetuspalvelua ja jos sellaisen kohtuullisella hinnalla saa,
niin ei ole todellakaan huono vaihtoehto tuokaan.


Sitten itse kaupungista:
Ensinnäkin, kaupunki on vanha ja se näkyy ja kuuluu katukuvassa!
Historiaa ei pääse karkuun missään ja se on hyvä se.

Vanha kaupunki on täynnä toinen toistaan
näyttävämpiä vanhoja rakennuksia.

Eräs ehdottomasti kokemisen arvoinen paikka on
Euroopan suurin tiilinen kirkko,
Pyhän Marian kirkko!
Kirkkoa alettiin rakentamaan jo vuonna 1379!
Onhan rakennus vuosisatojen saatossa kokenut yhtä jos toistakin, mutta historian havinan
ja menneet hetket pystyy kyllä tuntemaan, kun kirkkoon astuu sisälle.
Paikka on ainakin arkisin auki klo 18.00 saakka. Ainakaan nyt viimeksi ei mitään sisäänpääsymaksua
otettu, mutta mielestäni on kohteliasta vaikka sytyttää kirkossa rukouskynttilä ja maksaa siitä
pieni muodollinen korvaus.

http://en.bazylikamariacka.gdansk.pl/#

Niin, sitten tietty majoituksesta!
Moni suosii näitä palveluja (hotels.com ym. ym. ym.), ei siinä mitään.... kukin tavallaan.
Itse olen laittanut suoraan hotelleihin kyselyjä, onko haluttuna aikana vapaita huoneita ja
jos on, niin millä hinnalla. Aina on löytynyt hotelli hyvällä hinnalla.
Mikä parasta, vielä kertaakaan ei ole esim. mitään varausmaksua tarvinnut maksaa,
tai luottokorttien numeroita antaa. Se, että sovitaan maksu hotellille saavuttaessa, joko
käteisellä tai kortilla, sopii vallan mainiosti.

Pari hotellia on jäänyt käyntikerroilta mieleen:

Esim. Puolalaisen tähtitieteilijän Nikolaus Kopernikuksen entinen koti, jonka yhteydessä oli
pieni museo, on muutettu pienoishotelliksi. Nykyään (heinäkuu 2018) museon paikalla toimii lasistudio. Hotelli ei sovellu perheille ja suosittelenkin sitä
vain ja ainoastaan kahdestaan matkaaville.
Gotyk House on paikan nimi ja sijaitsee aivan vanhan kaupungin sydämessä.

http://gotykhouse.eu/en

Toinen mieleen jäänyt hotelli on nyt viimeisimmän matkan "majoittamo".
Wolne Miasto on tyylikäs, myöskin vanhahkossa rakennuksessa sijaitseva hotelli.
Huoneet perussiistit ja palvelu ystävällistä. Aamiainen runsas (taisi tulla pari kiloa lisää....).
Jos kokolattiamatot kammoksuttavat tai aiheuttavat allergiaa, sitten en suosittele.
Hotellissa on 3 kerrosta, leveät kierreportaat ja moderni Kone Oy:n hissi.

http://www.hotelwm.pl/en/core/home.php?_PageID=57312

Kaupungista löytyy paljon erilaisia putiikkeja ja liikkeitä.
Mutta näiden lisäksi ehdottomasti on käytävä vanhassa kauppahallissa!
Paikka sijaitsee aivan "kivenheiton" päässä korkeasta hotelli Mercuresta.
Kauppahallin läheisyydessä on myös pitkä tiilinen rakennus, jonka toisella sivulla
on erilaisia liikkeitä, mm. muutama kebab baari. Tämän matalan pitkähkön rakennuksen
toiselta kulmalta löytyy pieni koppi, josta lähtee portaat maan alle, paikalliseen keilahalliin.
Se on kokemisen arvoinen paikka, vaikka ei keilailusta pahemmin pitäisikään.
Hinnat ovat edulliset ja syötävääkin saa.... - mutta mikä pistää hymyilyttämään:
Keilat roikkuvat narujen päässä ja niiden heilumisia ja liikkumisia on huvittavaa seurata,
ovat kuin marionukkeja!
http://www.u7.pl/bowling-w-u7-kr%C4%99gle-bilard-imprezy-firmowe-integracja-dla-firm-u7-gda%C5%84sk-gdynia-tr%C3%B3jmiasto

Missä sitten muuten shoppailla?
No aivan tämän keilahallin ja sen aiemmin mainitsemani kauppahallin läheisyydessä sijaitsee
ostoskeskus Madisson! Näitä on muutama Gdanskissa, tuo ei ole mitenkään mahdottoman
suuri, mutta tyylikäs paikka ja kyllä sieltäkin jo matkalaukkuun tavaraa löytyy.

Toinen - ja selkeästi isompi paikka on sitten n. 5km päässä vanhasta kaupungista.
Paikan nimi on Galeria Baltycka.

http://www.galeriabaltycka.pl/en/   Kauppakeskuksessa on pituutta ihan kiitettävästi ja
kolme kerrosta, yli 200 liikettä. Kannattaa varata aikaa! Eikä huolta, jos jano tai nälkä yllättää....
ravintoloita ja kahviloita kauppakeskuksesta kyllä löytyy. Viinaa kaipaaville voin sanoa, että
sitä ei tuolla taidettu tarjoilla missään, mutta hyvä alkoholiliike siellä on. Lisäksi alimmassa kerroksessa
sijaitsee hyvän kokoinen päivittäistavaraliike, josta kyllä juotavaa(kin) saa!


Lisäksi hieman kauempaa löytyy vieläkin isompi ostoskeskus: Riviera shopping center.
Paikka sijaitsee Gdynian puolella. Tuonne ei vielä ole tullut ehdittyä - ehkä seuraavalla
Gdanskiin suuntautuvalla matkalla sitten..... http://www.centrumriviera.pl/en/shops/

Ostaminen on melkoisen vaivatonta, vaikka kaikki
eivät englantia osaakaan (no omakin on enempi
sitä ralli-englantia), niin koskaan ei ole ongelmia
kaupoissa ollut! Valitettavasti miehille on,
varsinkin vanhassa kaupungissa ja pikku kaupoissa,
vähemmän mitään tarjolla - onneksi sitten on nuo ostoskeskukset.

Miten kulkea? Hyvä kysymys. Kaupungissa näyttäisi olevan hyvä bussiverkosto, tosin busseilla
ei itse ole tullut liikuttua. Mutta raitiovaunut kulkevat esim. tuon Galeria Baltycan ohi ja
lippujen hinnat eivät kukkaroa juurikaan ohenna! Tällaisen kyytiin kannattaa hypätä
Gdanskin rautatieaseman kulmilta.
Rautatieasema on näyttävä rakennus ja
niille, jotka eivät uskalla välttämättä syödä
esim. paikallisia herkkuja, voin kertoa että
tuolta löytyy sitten "mäkkäri".

Mutta ei nuo taksitkaan ole huono vaihtoehto, kunhan hieman katsoo, minkälaisen taksin kyytiin astuu.
Suositeltavia taksifirmoja ovat Neptun Taxi sekä Superhallo Taxi. Näiden lähtö- ja matkahinnat ovat
järkeviä. Esim. rautatieasemalta tuonne Balticaan ei hintaa tullut kuin 19 zlotya
- euroissa tuollaiset 4,30€. (kurssi keskimäärin 4,42).
Mutta älkää ottako Euro Taxi -nimisen firman autoa alle! Startatessa mittarissa voi olla jo 15 zlotya ja
kuskit jotenkin osaavat kiertää korttelin pari ylimääräistä.

Ruokaileminen on edullista!
Erilaiset ravintolat tarjoavat hyviä makuelämyksiä kohtuullisilla hinnoilla. Mutta mikä erikoista:
Vanhassa kaupungissa on useampia ravintoloita, joilla on lähes identtinen ruokalista.
Niitä voi lukea ravintolan ulkopuolella olevista tauluista ts. vitriineistä, eikä näin ollen tarvitse
summa mutikassa mennä ravintolaan ja toivoa parasta...... vaikka kaikki eteen tullutkin on ollut

sitä tasoa, että jos Suomessa edes 3/10 ravintolasta saisi annokset maistumaan samalta, olisi tässä maassa todella hyviä ravintoloita paljon-paljon enemmän! 

 

 Esimerkiksi ateria kahdelle, mikä sisälsi pari pll vettä (en suosittele vesijohtoveden käyttöä!),
ison pihviaterian ja kookkaan kana-aterian, jälkiruuat kahvien kera ja viiniä, saatiin yhteishinnaksi
noin 34,75€!!! Ja kierros ravintolassa, missä tuli nautittua taas hieman viiniä, ruokajuomana vettä
sekä pari erilaista viskiä (Singleton 12y ja Johnnie Walker gold label) + cocktail, syntyi hinnaksi
pyöreästi 29€. Eli pienemmälläkin budjetilla pärjää vallan mainiosti!

Yöelämää Gdanskista löytyy myöskin. Erilaisia clubeja on hieman siellä-täällä
ja villeille poikamiehille voi sanoa, että .... - no menkää itse katsomaan!

Kaupunki on suhteellisen siisti. Hieman sinne-tänne on talojen seiniin ilmestynyt viime vuosina
graffiteja, mikä sinällään on sääli. Humalaisia ei juurikaan näy ja sekin on ollut silmiin pistävää,
että kaupungissa ei ole tullut vastaan tummempaa ihonsävyä omaavia ihmisiä laisinkaan!

Gdansk - kaupunki, jossa vähemmänkin matkustanut pystyy helposti löytämään kaikkea mukavaa.
Kaupunki, josta sulassa sovussa löytyy niin joku Hard Rock Cafe, kuin jokin perinteinenkin
ravintola. Eikä esim. talviaikaan vaikka näin joulun alla kaupunkiin matkustaminen ole mitenkään
huono vaihtoehto, koska sää yleensä on plussan puolella. Joulukuun alkupuolella helposti
+4 - +8C päivisin.
Ja niin.... vielä sen verran, että kaupungista löytyy monipuolinen joulutori, jossa on melkoiset
markkinat aina näin joulun alla. Käsitöitä, elintarvikkeita, ruokakojuja....matkamuistoja,
lahjatavaroita, vaatteita..... hieman jokaiselle jotakin ja niiden lisäksi mm. tekojäärata ja
iso maailmanpyörä sekä perinteinen karuselli ilahduttamassa ihmisiä.

Kaiken kaikkiaan, kokemisen arvoinen kaupunki - vuodenajasta riippumatta!
------------------------------------------------------------------------------------
Ja tässä sitten uutta kerrottavaa Gdanskista! (heinäkuussa 2018).

Kaupungissa tuli vaihteeksi taas matkusteltua ja nyt matka-aikaa olikin useampi päivä.
Hotelliksi valikoitui vanha tuttu Volne Miasto, minkä palveluun olen edelleen todella tyytyväinen.
Kävipä vielä tuuri, että normaalin huoneen sijaan tulikin iso kahden kerroksen sviitti.
Sieltä löytyi vieläpä ison kylpyhuoneen lisäksi oma poreamme ja sauna!
Ja tämä koko komeus normaalilla huonehinnalla. Hinta euroissa oli n. 80€ / vrk, sisältäen
todella runsaan ja monipuolisen aamiaisen. Ja taas vaaka kiitti.

Nyt ostosparatiiseista lisää:
Vanhassa kaupungissa siis toimii pieni vanha kauppahalli, minkä kupeessa on myöskin
vihannestori. Kauppahallin alakerrassa myydään lihaa ja kalaa. Kaksi muuta kerrosta ovat
enemmän ja vähemmän erilaisten kojumyyjien valloittamia. Tarjolla on lähinnä paitoja ja
puseroita ym. tekstiilejä. Kyllä sieltäkin ihan kivaakin tuliaista voi löytää ja vaikka
myyjillä ei "lontoo" hirveämmin taivu, aina yhteinen keskusteluyhteys on löytynyt.

Tästä aivan "kivenheiton" päässä siis sijaitsee Madison -niminen ostoskeskus.
Paikka on moderni ja varsinkin lämpiminä
päivinä mitä mukavin paikka käydä viilentymässä!
Monille tuttuja liikkeitä löytyy muutamassa
kerroksessa, jotka ovat toteutettu hauskasti.
Kun ensimmäisestä kerroksesta nouset
liukuportailla ylöspäin, huomaatkin ohittavasi
heti yhden kerroksen, eli kerrokset ovat
kuin limittäin rakennettuja.

 https://madison.gda.pl/en/homepage

Aivan tuota Madisonia vastapäätä on sitten matala rakennus, jossa tosiaan on mm.
kebab -kioskeja ym. Ja kun tarkkaan katsot eteesi, saatat löytää pienen punaisen "kojun",
mikä onkin sisäänpääsy maan alle, missä sijaitsee kaupungin keilahalli!

http://www.en.u7.pl/
Centrum U7 on paikan nimi ja suosittelen ehdottomasti kokeilemaan keilaamista tuolla.
Hallista löytyy myös useita biljardipöytiä!
Halli aukeaa ainakin arkisin jo klo 10.00.

Tällä kertaa en käynyt keilaamassa, mutta
en usko että paikka on kovinkaan paljoa
muuttunut sitten viime käynnin,
Ainakin kaikki näytti niin samanlaiselta, kuin
aiemminkin, kun kävin kurkkaamassa hallissa.


Madisonin ja rautatieaseman välimaastossa on vielä 1 pieni "ostari". Nimeä en nyt muista, mutta
siitä ei ohi voi kävellä, koska sen yhteydestä menee kävelytunneli valtatien ali ja jota kautta
pääsee näppärästi rautatieasemalle! Tällä ostarilla sijaitsee mm. apteekki ja Terranova niminen
vaateliike, josta löytyy edullisesti asusteita kaikille - jopa miehille! Hmm... se ostari on
nimeltään City Centre. Pahoittelut hetkellisestä oikosulusta.
Ostarilla sijaitsee myös yleinen wc, mikä ei ole edes mitenkään epäsiisti!
Vastaavanlainen yleinen wc löytyy myös kauppahallista ja tietenkin niitä on Madisonissa.
Uskokaa tai älkää, tällaisten paikkojen tietäminen on hyväksi, nimittäin se hätä voi iskeä ja
yleensä iskee juuri silloin, kun sitä ei odota!
https://store.terranovastyle.com/1138-gdansk

Sitten Gdynian puolelle! Siellä sijaitsee ostoskeskus Riviera. Tästä jo mainitsinkin edellisen
kerran, kun Gdanskista kirjoittelin. Nyt sinne tuli sitten eksyttyä.
http://www.centrumriviera.pl/en 
Paikassa on kokoa ihan kiitettävästi ja ostoskeskus on siisti ja todella moderni.
Samaan kastiin menevät muutkin nämä uudet ostoskeskukset tuolla alueella! Kerroksia on muutama ja kyllä siellä jalat
saa kipeäksi, kun kiertää liikkeestä toiseen.
Samoja kauppoja, tietenkin hieman isommassa mittakaavassa kuin Madisonissa, mutta fiksulla hintatasolla näin Suomalaiseen kukkaroon ajatellen.
Paikasta löytyy ravintolamaailma, mistä tuttujen
PizzaHut, McDonalds, Subi ym. ketjujen lisäksi oli
tarjolla mm. KFC - niille, jotka tuota pikaruokaketjua hypettävät.

Kuinka tuonne sitten olisi järkevää matkustaa Gdanskista?
No tietenkin yksi vaihtoehto on taksi. Matkaa Gdanskin päärautatieasemalta tuonne on
pyöreästi 20km. Itse tulin kokeilleeksi paikallisjunan taikaa.
Mutta miten ostaa lippu paikallisjunaan? Se ei ollutkaan alkuun niin helppoa..... aseman infossa
kun käsitettiin varmaan kysymykseni väärin, pistettiin kävelemään Madison kauppakeskuksen
turisti-infoon ja täältä sitten osattiin neuvoa, että paikallisjunien liput myydään rautatieaseman
sivussa olevasta pienestä kopista! No sinne sitten.....
Junalippu paikallisjunaan Gdansk-Gdynia  "Gdynia Wzgórze Św. Maksymiliana" asema,
maksoi ainoastaan 6,50 zlotya!
Mutta nuo paikallisjunat ovat hiema sellaisia, että ne ovat parhaat päivänsä nähneet
varmaan joskus 1960-luvulla ja ilmastointi oli tyyppiä "ikkuna auki siellä täällä".
Kesähelteisenä päivänä väentungoksessa.... no voitte itse kuvitella.

Toinen vaihtoehto on IC -juna ja nämä ovatkin sitten todella moderneja ja siistejä!
Siinä VR jo alkaa kalveta, jos rinnakkain laitettaisiin. Edullisimmillaan Gdansk-Gdynian
päärautatieasema (1 asema Gdynia Maksymilianasta eteenpäin) maksaa IC junassa 10 zlotya. Tällaisessa junassa pidempikin matka
menisi todella joutuisasti ja mukavasti.
Täytyy joskus katsoa, josko tulisi kokeitua
pidempää siirtymää Gdanskista johonkin
toiseen kaupunkiin juuri IC junalla!
Tähän junaan sitten taas Gdanskissa liput
myydään tavallisessa lipunmyynnissä -  tai sitten luottokortilla (pitäkää pankkitunnukset mukana!)
IC-junayhtiön palvelutiskillä, mihin tuurilla tuli osuttua ja sitä kautta sai lipun.

Gdyniaan suosittelen muutenkin matkustamaan. Nähtävää sielläkin on varmasti vaikka kuinka.
Itse tulin "eksyneeksi" akvaariomaailmaan.
Paikka sijaitsee rautatieasemalta n. 2km päässä ja sinne pääsee helposti taksilla.
Kävellenkään matka ei ole paha sopivalla säällä, tie sinne on suora!
https://akwarium.gdynia.pl/?lang=en
Nähtävää tuolla on useammassa kerroksessa. Tosin alku ei ollut kovin lupaava, ensimmäinen
osasto oli aika vaatimaton ja suorastaan masentava, mutta loppua kohti kokonaisuus parani.
Paikassa on huono ilmastointi ja varsinkin turistiaikana, kun väkeä on paljon, toisinaan tuntui
siltä, että happi loppuu koko paikasta. Mutta silti suosittelen erityisesti perhekohteena kaikille.












Paikasta löytyy myös melkoisen kirjava
matkamuistomyymälä, jossa valtaosa oli
kyllä melkoista rihkamaa - ainakin omasta
mielestäni. Mutta ymmärrän hyvin, että lapset
silmät kirkkaina ovat onnesta soikeina, kun
saavat jonkin muovisen kalan tai jonkin
vilkkuvan lelun tms.
Ainoa paikka, missä myyjät olivat hieman
tunkeilevia ja kävivät "iholle"!


Kun tuolta akvaariomaailmasta on päässyt ulos, kannattaa kävellä rantaa pitkin muutama sata
metriä ja tulet ison purjelaivan vierelle. Puolan valtion omistama Dar Pomorza
-niminen purjelaiva on museoitu ja ehdottomasti käymisen arvoinen!
https://www.local-life.com/gdansk/culture/158-Dar_Pomorza_Ship
Lippu tuohon laivaan maksoi ainakin nyt heinäkuussa 2018 ainoastaan 8 zlotya!
Laivalla ei voi kulkea ihan miten tahansa, vaan sinne on rakennettu museoreitti, mitä pitkin
laivan eri osiin tutustutaan ja reitin varrella tulee tutuksi niin miehistön makuutiloja, päällystön
messiä, kapyysi, purje- ja köysivarastoa ym. Ja kuten vanhoissa laivoissa yleensäkin:
portaat ovat todella jyrkkiä ja kapeita, eli ei huonojalkaisen paikka.

Tämän vieressä on ankkuroituna myös museoitu sota-alus. Tällä kertaa tuohon tutustuminen
jäi väliin, sillä väsy ja nälkä alkoi painaa jo miestä ja mieltä. Mutta ei muuta kuin tutkimaan laivaa,
jos kerran jo tuonne saakka olette päässeet!

Sitten siirrytään ruokailemiseen:
Kerroin aikoinani, että ruokailu tuolla ei juuri kukkaroa kirpaise..... ja sama trendi jatkuu
paikassa edelleen. Vanhassa kaupungissa on todella runsaasti erilaisia ravintoloita ja voin sanoa, että
niin hyvin valmistettuja pihvejä en koskaan ole missään syönyt, kuin mitä tuolta sai!
Muutenki ruokien taso oli jotain, mihin valitettavasti - anteeksi ravintola-alan ystäväni - ei tässä
maassa juurikaan ylletä ainakaan ravintoloissa, missä valtaosa maamme kansalaisista käy.
Ja itse kun olen kuitenkin syönyt katukeittiön ja fine-dining ravintoloissa ja kaikenlaisissa siltä väliltä.
Kallein ruokailukerta ravintolassa tällä kertaa oli
euroissa n. 66 euroa. Ja tuo sisälsi parit pääruuat, pari
kertaa todella laadukasta Japanilaista viskiä, ruokajuomat ja
hieman muutakin juotavaa ja jälkiruuat. Eli ei voi sanoa, että olisi kalliiksi tullut!

Hyviä ruokapaikkoja on, omien kokemusten mukaan, ainakin:
Longstreet52 bar. http://longstreet.pl/
Hard Rock Cafe  http://www.hardrock.com/cafes/gdansk/pl/
Sphinx. http://www.sphinx.pl/

Vanhassa kaupungissa esiintyy myös erityisesti turistiaikaan erilaisia katutaiteilijoita ja
-soittajia. Valtaosa on todella osaavia ja taitavia. Joitakin kuunteli ja katseli oikein ilokseen.
Tietty seassa oli myös vain sellaisia, jotka lähinnä rämpyttelivät jotain tai kolisuttelivat
"kattiloita" tms. Mutta kukaan ei pahalla katsonut edes näitä esiintyjiä!

Kulkeminen on edelleen myös yöaikaan turvallisen tuntuista. Mitään ongelmia ei koskaan
ole eteen tullut ja ainakin päiväsaikaan ja iltaisin poliisipartioita oli jalkautuneena todella runsaasti.
Iltaisin poliiseja oli autoilla passissa aina siellä-sun-täällä. Virkavallan olemus oli rento ja
moni saattoikin heittää heidän kanssa juttua aina ohi kulkiessaan sanan tai pari.

Kaupunki on melkoisen suosittu ja jos tuonne lähtee kovimpaan turistiaikaan, kuten nyt kävi,
niin väliin ihmistungoksessa sai pujotella tietyissä paikoissa, mutta missään ei juurikaan
kiroilua tai ärräpäitä kuulunut. Tuntui, että tuolla kaikilla oli kokoajan hyvä fiilis
- niin paikallisilla, kuin turisteillakin!
Ja ne muutamat humalaiset turistit, mitä tuli nähtyä - ne olivat joko ruotsalaisia tai Suomalaisia,
kuinkas muuten..... ja näistä humalanhaluisia maanmiehiä "löysi" päivisin helpointen
jonkin pitserian tms. kebabravintolan terassilta juomassa halpaa olutta.

Mutta edelleen: Kaupunki ja sen naapurit Gdynia ja Sopot (mihin vielä en ole ehtinyt) ovat
ehdottomasti näkemisen arvoisia. Ja edelleen kannattaa matkustaa Turusta Wizzairin koneilla.
Tulee edullisemmaksi, kuin Helsinki-Vantaalta jonkin muun lentoyhtiön koneella.

https://wizzair.com/en-gb

Tuolla lentojen hinnat vaihtelevat ihan
ajankohdan mukaan ja matkaan voi päästä
naurettavan halvallakin!

Ei muuta, kuin menoksi ja matkalle.
---------------------------------------------------------------------------------
Ja tästä sitten uutta tarinaa! (23.7.2019).

Tuli jälleen käytyä lomailemassa muutama päivä Gdanskissa ja edelleen kaupunki viehettää.
Hotelli oli jo vanha tuttu ja hyväksi koettu Wolne Miasto.
http://www.hotelwm.pl/
Hotellin hinta/laatusuhde on ainakin itselleni kohdallaan ja hotelli on siisti!
Nyt kävi jopa hyvä tuuri: Vastaanottotiskillä virkailija hymyilee iloisesti ja kertoo, että
"We upgrade your room, but the price is still the same!" Hyvä alku lomailuun.

Huone vaihtui kahden huoneen huoneistoon, johon kuului vielä hyvän kokoinen kylpyhuone.

Hotellissa on hyvä aamupala ja sieltä ei todellakaan tarvitse lähteä nälkäisenä päivää
viettämään. Ja meille suomalaisille niin tärkeä kahvi: Sen he keittävät tuossa ravintolassa
kunnon kahvinkeittimillä, eikä millään kahviloiden expresso-capuccino -härpäkkeillä, joista
saatava "Cafe Americano" (perinteinen musta kahvi) oli useimmiten sellaista mokkaa,
että.... no se olikin oikeastaan ainoahko miinus kaupungissa. Vai oliko?

Jos shoppailu kiinnostaa, niin jo aikaisemmin olen kertonut muutamasta kauppakeskuksesta.
Galeria Baltyca on tietenkin mainitsemisen arvoinen. Lyhyt matka joko taksilla tai
esim. ratikalla ei lompakkoa paljoa ohenna!
https://www.galeriabaltycka.pl/en/

Sitten Gdanskin vanhan kaupungin kupeeseen, sitä sivuavan valtatien viereen, on noussut
uusi ja upea  Forum Gdansk. Kannattaa tutustua!
 https://forumgdansk.pl/en/home
Jos joku pitää esim. Kentucky Fried Chicken -ruuista, niin tuolta(kin) kyseisen
pikaruokaketjun paikka löytyy.

Liikkeistä voi tehdä hyviä löytöjä, kunhan pitää sopivasti silmät auki.
Tarjontaa on kuitenkin sen verran paljon, että nopeasti tuollakin aikaa saa kulumaan
yllättävästi enemmän kuin ehkä alkuun oli ajatellut.


Sitten tietty pitää mainita "Designer Outlet" kylä, joka sijaitsee n. puolessa välissä
lentokentältä vanhaan kaupunkiin. No okei, jos meni pari kilsaa sinne-tänne, niin ei
anneta sen haitata.... kuitenkin matkan varrella!
https://www.designeroutletgdansk.pl/

On tunnettuja muotimerkkejä ja tietty myöskin heidän omia tuotemerkkejä.
Kaikilla on omat tyylikkäät myymälänsä, joten jos etsii vain esim. tiettyä merkkiä, niin
ei tarvitse käydä jokaista kauppaa läpi!

Tuonne järkevin - ja varmaankin ainoa - kunnollinen kuluväline on taksi.

Niin ja takseista muuten sen verran, että aikaisemmin jo olin niistä hieman maininnutkin.
Nyt pistetään lisää infoa niiden saralta:
Gdanskissa on muutamia kunnollisia taksifirmoja, mutta sitten on kymmeniä ja taas kymmeniä,
ellei jopa satoja sellaisia takseja, jotka eivät kuulu mihinkään taksiyritykseen, vaan ovat
itsenäisiä yrittäjiä ja tämän näkee hinnoittelussa. Harvoin itsellä käy vahinkoa esim.
taksien kanssa, mutta pitäähän se taas vaihteeksi "mokata"!
Vanhasta kaupungista taksi Galeria Baltycaan ja auto oli napattu tolpalta.
No minkään firman merkkejä autossa ei ollut ja hinta oli kyydille 53 PLN (no ei euroissa
kuitenkaan, kuin joku 12,60 euroa. Mutta sitten takaisinpäin päätin, että nyt en ota
mitä tahansa autoa, vaan tilasin taksin ja kas.... sama matka toiseen suuntaan kunnon
taksifirman kyydillä oli 19PLN ( 4,50 euroa). Kannattaa siis katsoa, onko
auton sivuikkunoissa mitään yrityksen mainosta hintatietojen lisäksi, vai ei.

Tässä ainakin yrityksiä, joita voi huoletta käyttää:
http://neptuntaxi.pl/en/  Neptun taxi.
http://www.gold-taxi.pl/ Gold Taxi. Tämä yritys on aavistuksen arvokkaampi, kuin
muut taksiyritykset, mutta edullisempi kuin nuo yksityisyrittäjät. Autot ovat
siistejä isoja mersuja ja palvelu pelaa. Tällainen odotti mm. lentokentällä, kun
paikkakunnalle saavuin.
https://hallotaxi.gda.pl/en/price-list/ Hallo taxi.

Ai niin. Ja sitten itse paikalle ilmestyminen!
Yleensä on tullut matkustettua Turusta suoralla lennolla Gdanskiin Wizzairin koneella.
No tälläkin kertaa lento oli suora, mutta Helsinki-Vantaalta (hullua, että kenttä ei ole Helsingissä
ja on ollut pakko tuo Helsinki tunkea nimeen mukaan).
Kone oli Norwegianin väreissä
.https://www.norwegian.com/fi/
Palvelu koneessa yllätti iloisesti. Matkustamohenkilökunta oli Suomalaista!
Niin myös paluulennolla.
Ja miksi tällä kertaa ei Wizzair? Ei siinä, etteikö Turusta lentäminen olisi kiinnostanut, mutta
nyt tuli löydettyä tälle ajankohdalle edullisemmat lennot Norwegianilta - mikä yllätti oikeasti.
Kannattaa siis vertailla lentojenkin hintoja aina välillä.

Mutta sitten taas itse Gdanskiin!
Ruokaileminen on edelleen edullista ja vanhassa kaupungissa on todella paljon erilaisia
ravintoloita. Tosin joidenkin listoja kun tutkailee, niin samankaltaisuuttakin niistä löytyy
- tuli pariin otteeseen mieleen, että samat tahot omistavat useampia ravintoloita kaupungissa.
Yksi ikävä piirre on kaupungin ravintolamaailmaan ilmestynyt - ja syypääksi sanon
me turistit! Nimittäin tiettyjen helpohkojen annosten taso on aavistuksen laskenut.
Aikaisemmin olin hehkuttanut ruokia maasta taivaisiin - ja edelleenkin sieltä saa todella
hyvää ruokaa ja upeaa sellaista, mutta vastapainona taas eteen tulee aika tasapaksua tavaraa.
Ja kuten sanoin, yksi syy varmasti ollaan me turistit. Kaupungissa liikkuu turisteja todella
paljon varsinkin kesäaikaan ja terassit sekä ravintolat ovat täynnä - henkilökunta juoksee
"kieli vyön alla" ja keittiössä hikoillaan.... siinä sitten mennään varmaan osittain
sieltä, missä aita on matalin ja annokset pari kertaa alkoi olla jo Suomalaista ravintolamättöä.

Mutta kun saat hyvää, saat todella hyvää!
Valitettavasti kuva ei tee oikeutta annokselle.
Tuo oli yksi niistä aterioista, minkä vuoksi
samaan ravintolaan tuli mentyä vielä
uudemmankin kerran!

http://monokitchen.pl/home
Ensimmäisellä kerralla tuohon ravintolaan kun nyt tuli eksyttyä, kävi vielä niin hieno tuuri,
että tarjoilija oli todella fantastinen. Tuli oikeasti tunne, että hei - minä olen tärkeä heille!
Laskuun tuli sitten laitettua normaalia enemmän palvelurahaa. Hyvästä kannattaa maksaa
ja kehut & kiitokset lähtivät kyllä myös keittiöön. Olen edelleen sitä mieltä, että jos/kun
on saanut hyvää kohtelua tms., niin se palaute on annettava eikä vain hymyiltävä itsekseen.
Niitä valituksia ja haukkuja kun yleensä ollaan herkempiä antamaan.

Tämä toinen kuva on Jack´s Bar -nimisestä
paikasta ja voin sanoa, että myös tuolla
käynti kannatti!
https://www.jacksbar.pl/

Sitten muunlaista kyydittelyä:
Vanhassa kaupungissa muutamassakin paikassa pitää toimpisteinään  yrittäjät, jotka
tarjoavat kiertoajeluja vanhan kaupungin alueella. Tällaiseen tuli sitten hypättyä kyytiin,
vaikka kohtuullisen kovaa hintaa 30min ajelusta nappasikin. 140 PLN (tuollaiset 33 euroa)
tällaisesta saa kärsiä, mutta tulihan nähtyä paikkoja, jossa aikoinaan Puolan Solidaarisuusliike
sai alkunsa ja Lech Walesa synnytti kansannousun.
Satama-alueelle oli jopa muutamiin paikkoihin
laitettu juurikin tuosta kansannoususta kertovia tauluja, joissa turisteille kerrottiin
kuvin ja tarinoin tapahtumasta.

Niin ja vielä yksi paikka pitää muistaa mainita:
Meripihkamuseo. Löytyy aivan vanhan kaupungin reunalta.
Jos olet heikkojalkainen, niin kulje varovasti.
Portaita riittää, mutta niin myös katseltavaa!
Rakennuksen korkeimmasta kohdasta, jonne turistit pääsevät,
avautuu upeat näkymät kaupunkiin! Ehdottomasti kokemisen
arvoinen paikka.

Ja hei, herkkusuille vielä pitää mainita:
Vanhasta kaupungista löytyi myös muuten aivan
fantastinen vohveli- & jäätelöbaari ja
vastapaistettu vohveli haluamallasi jäätelöllä
(tai hillolla tms.) - no kielen vei lähes mennessään.
Tietenkin ihastuin viskijäätelöön, enkä katunut.

Ja jos haluaa urheilla, niin edelleen suosittelen
v. 1942 Saksalaisten rakentamaa keilahallia.
Siitä on jo aikaisemmin ollut juttua, kurkkikaa....
Edelleen keilat ovat narujen päässä kiinni ja niiden heilumista jne. on
hauska seurata. Paikassa on myös useita biljardipöytiä sekä myös
hyvä baari ja syötävääkin saa. Joten janoisena tai nälkäisenä ei tarvitse pelata.

Siinä hiukan lisäjuttuja kaupungista. Paljon on vielä nähtävää ja koettavaa....
Katsotaan, vieläkö tuonne tulee "eksyttyä".
-------------------------------------------------------------------------------------------------