Kesämies

 No niin, onpa taas mennyt aikaa siitä, kun olen mitään huomannut kirjoittaa. Miksi? Se olisi jo tarinan paikka se, mutta eiköhän lähdetä liikkeelle. (19.6.2023)

.........................................................................

Kesäinen päivä oli hiljalleen taipumassa yöksi, aavistuksen hämärämmäksi ajankohdaksi. Oltiinhan Suomen suvessa ja kesäyöt olivat valoisia. Vaan oliko kesämiehen mieli? Oliko?

Kesämies istui hiljaa arki-iltaa erään pienen pubin jo muuten tyhjentyneellä terassilla ja maisteli hiljaa juomaansa tuopista. Ei, hän ei ollut oluella - tuopin sisältö oli alkoholitonta, sillä hän oli lähtenyt hiljaa ulos kotoaan, pois ahdistavien seinien ympäröimästä maailmasta, ulos.... ulos - vain olemaan.

-Me suljetaan aivan kohta. Hän säpsähti, kun viereen tuli tarjoilija nuo sanat lausuen. Kesämies oli täysin ajatuksissaan, mutta havahtui ja vastasi, että lähtee ihan just, hörppäsi nopesti tuopista viimeiset kulaukset ja nousi, asteli rakennuksen toiselle sivustalle parkkipaikalle ja astui autoonsa. Matka tosin ei kestänyt kuin ehkä parisataa metriä, kun hän näki sinisten valojen välähtävän ja hän jo tiesi, mitä oli tulossa. Paikallinen poliisipartio oli havainnut hänen lähteneen pubin terassilta ja ajaneen autoa, jotenka he olivat täysin varmoja, että nyt napattiin rattijuoppo "rysän päältä" kiinni. Virkavallan edustajien ilmeet olivat aidon hämmentyneitä, kun alkometri näyttikin nollaa! -Niin, mä olen juonut kaksi alkoholitonta lonkeroa. Kesämies lausui ja sai poliisit hieman vaivaantuneiksi. No matka jatkui....

Ilta-aurinko, punertavan kaunis, laskeutui hiljalleen horisontissa ja kesämies katseli sitä hiljaa, samalla kun mietti, mihin ihmeeseen sitä lähtisi ajelemaan. Hän sulki autosta radion, laittoi puhelimensakin äänettömälle ja veti syvään henkeä...... Kun ei kotiin halunnut mennä, niin silloinhan suunta sai olla mikä tahansa! Ja niin kesämies lähti vain ajelemaan.

Oli kulunut lähes kaksi tuntia siitä, kun hän oli lähtenyt pubin terassilta liikkeelle, kun hän yllättäin havahtui siihen, että ei oikein edes tiennyt, mihin oli ajanut. Viimeinen tunnistettava tienviitta, mitä hän oli tarkemmin katsellut, oli tullut vastaan reilut puoli tuntia aikaisemmin ja nyt hän pysäytti auton kolmen tien risteykseen. Yksi risteykseen johtavista teistä oli oikeastaan pieneltä kärrypolulta näyttävä tieura, toinen öljysoralla tehty maantie ja kolmas näiden väliltä. Kesämies mietti.... jatkaisiko isointa tietä eteenpäin ja tullen ehkä jossain vaiheessa johonkin kylään tai kaupungin laidalle. Mutta ei, hän ei halunnut nyt olla liikaa ihmisten ilmoilla tai kenenkään kanssa tekemisissä. Kärrypolulta vaikuttava tieura houkutteli, mutta hän arveli sen vievän jonkin talon pihapiiriin, jotenka vaihtoehdoksi jäi soratie, jota pitkin hän lähtikin hiljaa ajelemaan.

Tie polveili kauniissa maalaismaisemassa, välillä peltojen reunoilla, välillä niiden keskellä ja toisinaan pienten metsiköiden läpi tunkeilevana kulkuväylänä. Kesämies ajeli rauhallisesti ja katseli ympärilleen. Yhtäkkiä hän näki edessään tienreunalla seisoskelemassa naisen. Kun hän pääsi naisen kohdalle, heilutti tämä hänelle kättä, selvästi pyytäen pysähtymään. Hän avasi sivuikkunan ja... - No hei, vihdoinkin kyyti! Tilasin kyllä sen jo reilu tunti sitten.

Kesämies ei hetkeen saanut sanaa suustaan, varsinkin kun tuo nainen nousi samalla hänen autoonsa. -No niin, siis mennään. Kissako sun kielen on vienyt? Tällöin hän sai sanottua naiselle, että hän ei varmaankaan ole se, ketä nainen oli odottamassa, sillä hän oli vain ajelemassa eikä edes tiedä, missä on tai mihin on menossa. Nainen katsoi häntä yllättyneenä ja puisteli päätään. -Ei täällä kukaan koskaan ajele ihan omaksi huviksensa! Luuletko, että mä uskon tuon? Kesämies jatkoi ja kertoi rauhallisesti, mistä hän oli lähtenyt ja ajantaju sekä suunnat olivat jo jokin aika sitten vain unohtuneet, hän vain ajeli. -No kai se sitten on niin. Nainen vastasi, mutta ei tehnyt elettäkään noustakseen pois autosta. -Mutta mun kyytiä kun ei näy, niin jos mä maksan sulle, niin voitko tarjota kyydin?

Nainen katseli kesämiestä pitkään hiljaa, hänen pehmeän rusehtavat silmät loistivat kauniisti ilta-auringon säteiden kanssa kilpaa. Kesämies arveli tämän olevan alle kolmekymppinen. Nainen oli pukeutunut ohueen kesämekkoon, mikä paljasti läpi hieman tämän vartaloa. Hiukset hulmusivat vapaana ja ne olivat vaaleanrusehtavat. Naisella oli jaloissansa valkeat kesäkengät ja hän piti sylissään pientä tummansinertävää olkalaukkua. -Niin no joo, kai mä voin, jos tästä nyt ei ole mikään pitkä matka. Sitten jatkan omaa ajeluani johonkin. -Ai miksi? Nainen kysyi ja ennenkuin kesämies ehti vastata mitään, nainen jatkoi että ei hänelläkään ole mikään pakko mennä sinne, mihin hän kyytiä pyysi. Halusi vain mökiltä ulos, kun siellä oli nyt lähes koko suku viettämässä viikon verran sukujuhlia ja hän ei vain ollut juhlatuulella. -No okei, siis mihin tästä lähdetään? Kesämies kysyi saaden ajo-ohjeet ja reilut parikymmentä minuuttia myöhemmin he olivatkin siellä, mihin nainen oli pyytänyt kyytiä,

He olivat tulleet pieneen kylätaajamaan ja nainen kertoi, että hänen yksi ystävätär asuu ihan tuon kylän keskustassa pienessä rivitalossa. Nopeasti he olivat kyseisen talon kulmalla ja nainen kaivoi parikymppiä laukustaan. -Riittäiskö sulle tämä, kun mulla ei ole käteisenä kuin tämä ja muutama kolikko? Nainen tarjosi samalla seteliä ja kesämies nyökkäsi hiljaa. Nainen nousi autosta vielä kiitellen ja poistui rivitalon piha-alueelle. Kesämies oli laittaa setelin lompakkoonsa ja koska se oli taiteltu, avasi hän setelin, löytäen taitoksen alle piilotetun käyntikortin. Siinä oli varmaankin tuon naisen nimi ja puhelinnumero. Kesämies oli rypistää tuon kortin, mutta jokin sanoi mielessä, että pistetään nyt kuitenkin se talteen, ihan varmuuden vuoksi.

Hän katsoi vielä kerran suuntaan, johonka nainen oli lähtenyt, mutta tätä ei enää näkynyt. Hiljainen huokaus ja auton moottori murahti voimakkaasti kesämiehen polkaistessa hieman enemmän kaasua ja poistuessaan paikalta. Hän ajoi tuon pienen kylän läpi ja vain muutama ihminen oli enää liikkeellä tuohon aikaan, sillä olihan ilta jo edennyt pitkälle. Hän mietti, olisiko järkevää lähteä etsimään tietä kohti kotia, vai vieläkö sitä vain ajelisi ja lopulta päätyi tuohon jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Matka eteni, yhä uudelleen ja uudelleen uusille tuntemattomille teille ja lopulta yllättäin hän löysi itsensä erään järven rannalta. Tie, joka hänet tuonne johdatti, oli pieni ja mutkitteleva, mutta hyväkuntoinen peltotie, josta tosin olisi viimeisestä risteyksestä toisaalle kääntyen päässyt isommillekin väylille.

Kesämies nousi autostaan astellen rantaan. Vesi oli peilityyni, kesäyö oli kauneimmillaan. Vain pari sudenkorentoa lensi veden pinnan yläpuolella ja jossain molskahti kerran, joku kala kävi nappaamassa pinnalta varmaankin vesikirpun. Oli äänettöntä, oli rauhallista, oli täydellistä vain olla. Hetken mielijohteesta hän riisui itsensä alasti ja kahlasi järveen, ui muutaman kymmenen metriä ja palasi rannalle. Rannalla, mihin hän oli heittänyt vaatteensa, oli kaksi isohkoa kiveä ja hän istahti toisen päälle katsellen järvelle. Ainakaan niillä kulmilla, missä hän oli, ei rannoilla näkynyt olevan mökkejä. Hän mietti mielessään, että kävipä oikeastaan hyvä tuuri ja päätti jäädä loppuyöksi kyseiselle paikalle. Hän muisti, että hänellä oli autossaan takaluukussa yhdessä kassissa viltti, jonka kävi hakemassa ja levitti sen rannalle mahdollisimman tasaiselle kohdalle. Vaatteensa hän kasasi tyynyksi ja heitti itsensä makoilemaan viltille.....

Hän heräsi ääniin! Jostain kuului puhetta ja tuntui, että jotkut lähestyvät paikkaa, missä hän on. Nopeasti hän veti housunsa jalkaan jääden viltille istumaan ja kuuntelemaan. Jotkut juttelivat keskenään, mutta äänet eivät enää voimistuneet, eli häntä ei oltu nähty ja kukaan ei ollut tulossa tuohon paikkaan missä hän nyt oli. Mutta mistä nuo äänet kuuluivat? Kesämies nousi ylös viltiltä ja kuunteli: Kaksi naista ainakin tuntui juttelevan keskenään ja sitten kuului vedestä molskahduksia ja pientä naurua. Hän asteli varovasti rannan tuntumaan ja huomasi, että jokusen kymmenen metrin päässä hänestä ui järvessä kaksi naista ja täysin alasti. Hän ei ollut uskoa silmiään, että tuo toinen naisista oli se, kenelle hän oli edellisenä iltana tarjonnut kyydin. Nopeasti pääteltynä sitten tuon toisen täytyi olla se ystävätär, kenen luokse tämä nainen oli illalla menossa. Mutta hieman ihmetytti, että juuri tänne he olivat "eksyneet" uimaan. Kesämies naurahti puoliääneen, samalla kun hän katseli noiden kahden naisen ilakointia järvessä ja rannalla. Hän mietti hetken, pitäisikö hänen paljastaa olemassaolonsa, vai jäisikö vain katselemaan naisten uintiretkeä. 

Aikansa naisten touhuja seurattuaan kesämies päätti, että ei hän menetä mitään, vaikka naiset "keksisivätkin" hänet. Nopeasti hän heitti housut pois jaloistaan ja lähti rauhallisesti kahlaamaan veteen. Alkuun vaikutti siltä, että naiset eivät edes huomaa häntä, mutta pari minuutia kun hän oli uinut rannan tuntumassa, kiljahtivat naiset ja nousivat nopeasti vedestä ylös vetäne nopeasti pyyhkeet vartaloidensa suojaksi. Hän ei ollut kiinnittävinään mitään huomiota naisiin, hymyili itseksensä ja jatkoi hetken uimistaan, lopulta nousten ylös järvestä ja astellen rauhallisin askelin takaisin viltille. Hän jäi hieman piiloon naisilta ja kuunteli, kuinka rantaheinikossa ja -koivikossa alkoi "rytistä". Naiset olivat tulossa häntä kohti. Hän päätti ottaa rennon makoiluasennon viltillä ja katsella hieman toiseen suuntaan. Eipä mennyt kuin hetki, kun nuo kaksi naista olivat vajaan kymmenen metrin päässä hänestä ja toinen heistä kysyi tiukasti "Mikä helvetin tirkistelijä sä oikein olet?" Äänestä päätellen tuo nainen oli sen toisen ystävätär, koska hän ei tunnistanut naisen ääntä. -Siis vastaa tai pitääks´ meidän soittaa kytät! Kesämies käänsi itsensä toisinpäin, jotta naiset näkivät hänet. -Siis mitä! Se olet sinä! Toinen naisista kiljaisi sulkien samaaan hengenvetoon kädellä suunsa.

Kesämies naurahti. -No niin minäpä minä. Sori, en mä yrittänyt teitä pelotella tai mitään! Mä olen tässä ollut koko yön ja heräsin just hetkeä aikaisemmin ja päätin vain pulahtaa järveen, enpä mä edes huomannut teitä alkuun. Hän päätteli, että oli parempi heittää pieni valkoinen valhe, kuin kertoa että oli tovin ehtinyt ihailla naisten vesileikkejä, ennen kuin itse päätti pulahtaa uimaan. -Mut´ miks´ sä tänne olet sitten ajanut ja miksi sitten ollut koko yön täällä? Se nainen, kenelle kesämies oli antanut edellisenä iltana kyydin, ryhtyi pommittamaan tätä kysymyksillä. Toinen naisista hämmästyi, että tuntevatko he toisensa ja tämä kyydin saanut nainen kertoi, että tässä on nyt se mies, jolta hän oli saanut kyydin ja kuka puheiden mukaan vain oli ajelemassa. -No on sillä ihme tapa vain ajella, jos tällaiseen syrjäisen pikkujärven rannalle eksyy yötä viettämään ja vielä yksin!

Naiset tulivat miehen viltin reunalle ja kysyivät, että onko hällä tupakkaa tai juotavaa. Hän puisteli päätään ja tajusi, ettei ollut syönyt reiluun puoleen vuorokauteen mitään ja juominenkin on ollut vähissä. -No hei, meillä on vähän eväitä messissä, oota tässä niin me käydään hakemassa kamat tänne. Samassa tuo miehelle tutumpi nainen jo lähti nopein askelin takaisin sinne, mistä naiset olivat hetkeä aikaisemmin tullut. Toinen naisista lähti hiljaa perään, täysin kysyvä katse kasvoillaan.

(tarina jatkuu...... sopivassa välissä)

---- Ja laitetaan muutama rivi tarinaan uutta.... 27.6.2023

Kesämies vihelteli hiljaa ja jäi odottamaan noita kahta naista palaavaksi paikalle, mutta jotenkin tuntui siltä, että aikaa kului ja kului, eikä heitä näkynyt eikä kuulunut. Olivatko nämä päättäneet lähteä kuitenkin pois ja .... samassa kesämiehelle tuli mieleen, että etteivät vain olleet hänen huomaamatta "kääntäneet" tätä. Nopeasti hän pomppasi pystyyn ja ....samassa kuullen ääntä! Ei, se ei ollut se ääni, mitä hän eniten pelkäsi, eli hänen autolla olisi juuri kurvattu pois maisemista. Nuo äänet olivat kahden nauravan naisen aiheuttamia ja tuo kaksikko kipittelikin reippaasti kohti kesämiehen vilttiä.

-Ai, aamuvoimisteluako täällä tehdään, vai miksi sä noin pompit? Se kasvotuttu nainen kysäisi ja toinen hymyili vaitonaisena vieressä. - Noo, ei ei, alkoi vain puuduttamaan niin päätin vähän vain venytellä jalkoja ettei niitä ala kivistelemään tai mitään. Naiset tulivat hänen luo ja heillä oli parikin kassia tavaraa mukanaan. Toisessa näkyi olevan hieman vaatteita ja myöskin viltti ja toinen oli näemmä ahdettu täyteen syötävää ja juotavaa, kunnon eväskassi siis. -Meillä meni hetki, kun piti päästä käymään tuolla puskassa ja noi itikat tuntuu tykkäävän meistä vähän liikaa.

Jutustelu jatkui kevyenä samalla, kun naiset kaivelivat syötäviä ja juotavaa kassista. Olipa mukana muutaman oluen lisäksi myös iso termoskannu kahvia ja sitä kesämies eniten tuntuikin himoitsevan, ainakin sillä hetkellä. Eipä aikaakaan, kun hänellä oli pahvinen muki kädessä ja se täynnä kuumana höyryävää kahvia. Kesämies tunsi olevansa suorastaan taivaassa...Mitä sitä voi nopeasti enempiä toivoa, kun kaunista kesäpäivää järven rannalla kahden viehkeän naisen seurassa! -Tuo hieman hiljaisempi nainen kysyi kesken syömisen, että kiinnostaisiko hänen lähteä naisten kanssa pienen matkan päähän eräälle luodolle, jonka vieressä on pieni lahti ja siellä olisi myös kallionkolo, minne pääsee kahlaamalla, mutta sitä ei näe kovin helposti järveltä tai vastarannaltakaan. Kesämiestä alkoi kiinnostaa, että mikä tuollainen paikka on ja koska hänellä ei ollut mihinkään kiire, suostui hän ehdotukseen. Naiset katsoivat toisiaan pitkään hymyillen samalla, kun alkoivat pakata tavaroita.

-Joo sun kannattaa sitten ajaa meidän perässä, mutta täällä kannattaa pitää vauhti aika hiljaisena, koska noissa lähialueiden muutamista maataloista saattaa joku kone tulla tielle tai sitten siellä vain kulkee lehmiä. -Okei, kiitti neuvosta. Mä jään odottamaan teitä, että tulette tähän kulmalle. Enköhän mä pysy perässä jos ette ala tosiaan mitään rallia ajelemaan. Naiset naurahtivat ja lähtivät hakemaan autoaan. Eipä mennyt, kuin hetki ja paikalle kurvasi pieni sininen auto, jossa nuo kaksi naista viittilöivät kesämiestä seuraamaan heitä ja matka alkoi....

Tosin tuo matka ei ollut kovinkaan pitkä, arviolta ehkä joku kymmenisen kilometriä ja yllättäin tuo pieni sininen auto kurvasi tieltä sivuun, ehkäpä juuri ja juuri tunnistettavaan ajouraan ja kesämies seurasi heitä perässä omalla autollaan. Auton pohjaan raapi heinät ja muutamat multapaakut, joita tieuran keskellä oli, mutta nuo eivät häirinneet, sillä tuolla ehkä kärrypoluksi kutsuttavalla polulla ei ollut kuitenkaan pahempia töyssyjä tai kuoppia. Tuota matkaa oli ehkä jokunen sata metriä ja lopulta hänen edessään kulkenut sininen pikkuauto kurvasi polulta hieman sivuun ja pysähtyi. Kesämies huomasi, että hänen kannatti ajaa tuosta autosta hieman ohi ja sai parkkeerattua autonsa pienelle tyhjälle maatilkulle. Naiset olivat nousseet autosta ja kesämies mietti hetken omassaan, että olikohan tämä sittenkään kovinkaan fiksu temppu. Enempiä hän ei ehtinyt miettiä, kun kuljettajan ovi repäistiin nopesti auki....

(tarina jatkuu jälleen jossain sopivassa vaiheessa).

Joulutarina v. 2019

Kaikille iso anteeksipyyntö, etten ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään!
No joulutarinaa olisi tarjolla, joten toivottavasti tästä olisi iloa edes hetkeksi.
(17.12.2019)
-----------------------------------------

                      JOULUTARINA 2019

Syksy oli edennyt hitaasti, mutta varmasti kohti talvea ja kalenterissa vuoden päivät

vain vähenivät. Siinäkin perheessä, missä nuo kolme pientä lapsosta elelivät, odotettiin

jo joulua – mutta kaikki eivät niin suurella innolla kuin ehkä voisi kuvitella.

Perheen kaksi vanhinta lasta, yhdeksän ja kuuden ikäiset vesselit, toivoivat tietenkin että

joulusta tulisi ihana ja runsaslahjainen, mutta parin edellisen joulun muistot painoivat heilläkin

mieltä, kuten myöskin perheen äidillä, joka pelkäsi että jälleen menee yksi joulu pilalle….

Perheen pienin lapsonen taas, juuri loppukesästä neljä täyttänyt pikkuprinsessa, sen sijaan oli

intoa puhkuen jo useamman kirjeen kirjoittanut joulupukille ja tarkasti tutkinut kaikki

lelumainokset, mitä posti oli heille kantanut. Toivelista olikin muuttunut jo useampaan otteeseen

ja sekös äitiä hymyilytti. Mutta miksi äiti sitten pelkäsi, että joulu menisi pilalle?

Minkä takia perheen kaksi poikaa myöskin jännittivät, onnistuuko joulu tänä vuonna vai ei?

Tähän kysymykseen me saamme vastauksen, kun piipahdamme perheen toissavuoden joulussa

ihan nopeasti. Tuolloin perheen äiti oli parisen viikkoa valmistellut joulua, oli kokannut ja leiponut

ja siistinyt kotia ja lapsetkin ovat oman kortensa kekoon antaneet, jopa ilman suurempia mutinoita.

Mutta perheen isä…. niin – perheen isä. Voi voi…. Mies teki töissä pitkiä päiviä ja jäi

joululomalle muutamia päiviä ennen aattoa. Vaan mikä miestä kiinnosti eniten, kun vapaat ”iskivät”?

Oliko se perheen joulun valmisteluun osallistuminen ja lahjaostoksilla käynti? Ehei, ei ollenkaan!

Perheen isä otti välittömästi kunnon kännit ja kännissä haukkui kaikki, mukaan lukien oman

vaimonsa ja perheensä…… No sen verran oli saanut aikaiseksi, että oli joulupukin hankkinut aatoksi.

Vaan millaisen pukin: Pukiksi oli palkattu joku miehen kaveri, samanlainen tuurijuoppo, kuin mitä

tämä itsekin oli ja pukki tuli hieman ”glögisen” oloisena jakamaan lahjoja ja kun ne oli jaettu, jäi

sitten keittiöön perheen isännän kanssa nauttimaan ”pari” totia, mikä loppupeleissä olikin

lähes koko yön kestänyttä juomista…..

Tuo olisi vielä mennytkin äidiltäkin läpi, mutta sama toistui lähes samalla kaavalla myös seuraavan

vuonna, vain sillä erotuksella, että tuolloin tämä joulupukki lähti isännän kanssa yhteistuumin

johonkin aattoillan hämärään ja lopulta joskus puolenyön jälkeen talon kulmalle oli kurvannut

taksi, josta kuski joutui suorastaan repimään miehen ulos autosta. Oli kuulemma napannut tämän ja

joulupukin oloisen herran eräästä pubista kyytiinsä. No pukkia esittänyt kaveri oli jo tiputettu matkasta ja nyt äidin harteille jäi vain miehensä raahaaminen kotiin. Tosin voimat loppuivat häneltäkin kesken ja mies jäi sammuneena olohuoneeseen nojatuoliin nukkumaan.

Joten nyt, hyvät lukijat, ette varmaan ihmettele jos perheen äiti on hieman jännittynyt ja pelkää,

mitä tuleman pitää ja pojatkin, kun olivat jo kaksi kertaa nähneet tuon humalaisen joulupukin,

pelkäsivät että taas se tulee ja örisee ja haisee pahalle, eikä edes juttele mitään kivaa heidän kanssaan.

Ja niin sitä vähitellen joulua kohti kuitenkin tuossa perheessä edettiin ja oltiin jo aivan aaton kynnyksellä…. enää kaksi yötä jouluun…. Vaan olisiko joulu heille joulu vai jälleen yksi

kärsimysnäytelmä parin edellisen vuoden tapaan? Perheen isä oli taas rinta rottingilla kehunut, että

hän on huolehtinut siitä, että joulupukki muistaa tulla heille ja painottanut, että tulee ajoissa jne.

Äiti oli tietenkin tivannut, että onko jälleen se sama pukki kuin parina edellisenäkin vuotena.

-         No älä nyt, siis ihan hyvä kaverihan se on ja halvalla lähtee! Oli isä tuumannut.

-         Niin, halvalla todellakin mutta ei ne illat sitten jatkuneet kovin halpoina. Äiti vastasi.

Tietenkin tästä syntyi kiihkeä väittely sillä lopputuloksella, että äiti jäi keittiöön nyyhkimään ja

isä pisti palttoon niskaansa ja painui ovesta pihalle sanomatta sanaakaan. Poikia tilanne ihmetytti

ja he menivätkin kyselemään hätääntyneenä äidiltä, että mikä on ja onko kaikki hyvin.

Äiti yritti repäistä kasvoille pienen hymyn. Hän yritti pitää asiat kasassa, vaikka sisällä myllersi

ja hän pelkäsi, että taas olisi joulu, mistä ei mitään ihanaa muisteltavaa jäisi.

Tuli aatonaatto ja viimeisiä silauksia joulusta valmisteltiin. Perheen prinsessa odotti jo kärsimättömänä, että tuleehan se pukki varmasti ja muistaako hän ne kaikki satamontayksi lahjatoivetta, mitkä hän oli tehnyt…. Pojat eivät kertoneet hänelle, että joulupukki saattaa olla

aika rankka ”tyyppi”, eikä yhtään niin kiva kuin telkkarissa. Hekin tosin olivat toivoneet monia

erilaisia ”juttuja”, oli pelejä, uutta kännykkää, lätkävarusteita ja ties mitä.

Isäkin oli palaillut reissuiltansa kotiin ja yritti hiljaa jotenkin osallistua puuhasteluihin. Tosin äiti

ei paljoa lämmennyt tämän auttamisyrityksille. No kinkun paistamisen ja sen vahtimisen äiti

antoi tälle, toivoen että sitä mies ei sentään sössisi.

Aaton vastainen yö sujui levottomissa merkeissä – ei syistä. Lapset odottivat kuitenkin jännittyneinä

aattoa ja tulevia lahjoja. Äiti nukkui hermostuneesti, heräili vähät väliä ja pyöri sängyssä

enemmän ja vähemmän. Ainoa, kuka ei tuntunut ottavan mitään stressiä, oli isä…. hän torkkui

olohuoneessa, naukkaili muutaman lasillisen ja kävi välillä kurkkimassa uuniin, miltä siellä näyttää.

Ja kyllähän se kinkku siellä paistui pikkuhiljaa.

Aattoaamu valkeni hiema utuisena, ulkona ei ollut kuin pari astetta pakkasta, mutta jotenkin ilma

oli siitä huolimatta hieman kostean tuntuinen. Lunta oli maassa juuri sen verran, että voi sanoa että

oli valkea joulu. Äiti heräsi varhain ja meni katsomaan, mikä on tilanne keittiössä….

No kinkku oli vielä uunissa ja kohta sen voisikin ottaa sieltä pois. Vaan missä oli hänen miehensä?

No tämä löytyi nukkumasta nojatuolista. Oli sitten juonut pullollisen punaviiniä yön aikana.

Ja tuoksusta päätellen myös parit terävät oli vedetty siihen oheen. Äidillä ”paloi hihat” ja hän

karjaisi pari kertaa kunnolla, repien samalla miehensä hereille. Tämä oli täysin ymmällään, että mitä

väärää hän nyt oli muka tehnyt?

-         Siis etkö sä todellakaan pysty olemaan edes yhtä jouluaattoa selvinpäin?

Mies yritti jotain vastata, mutta sanat jäivät kurkkuun. Suuta kuivasi…

-         Mä uskoin ja toivoin oikeasti, että sä olisit sen verran järkiintynyt, että et enää joisi jouluna

vaan sun piti aloittaa jo edellisenä yönä! Vaimo antoi palaa sydämensä kyllyydestä.

Mies laahusti keittiöön ja joi hieman vettä, jotta sai paremmin sanaa suustaan.

- Siis mä otin sen takia nyt yöllä pari lasillista, että en joisi enää nyt päivällä tai illalla!

Vaimo katsoi miestään epäuskoisena. Voisiko tuo olla totta?

-         Meinaatko siis todellakin olla selvinpäin vihdoinkin yhden joulun? Vaimo tivasi mieheltään.

-         Joo joo, mä ajattelin oikeasti, että jos vain ruuan kanssa ottaisi lasillisen ja nautittaisiin

joulusta oikein kunnolla. Kyllä mä sen kaverin pukiksi hankin, mutta sanoin että nyt otetaan

homma kunnolla eikä sitten juoda! Se lupasi hoitaa homman kunnolla.

Vaimo ei ollut uskoa korviaan, mutta kai se oli sitten näin, kun miehensä kovin tuota vakuutella koitti.

Lapsetkin olivat kuulleet keskustelun ja ainakin pojat tuntuivat olevan riemuissaan.

Siis joulupukki saattaisi ollakin ihan kiva tänä vuonna!

Äiti sai kuulla, että hänen miehensä oli sopinut tuon pukin tulevan heille siinä viiden aikoihin

ja päätti, että he syövät ennen sitä, koska eihän nuo lapset enää lahjojen tulon jälkeen malta

syödä mitään, vaan kaikki energia ja aika menee vain pakettien avaamiseen ja uusien

tavaroiden tutkimiseen. Niinpä joulupöytä katettiin jo hyvissä ajoin ja lapsetkin saatiin siivosti

sen ääreen syömään. Jopa perheen isä istui pöydän ääressä asiallisesti, kuten oli vaimolleen luvannut

eikä nauttinut edes sitä yhtä lasillista ruuan kanssa. Äiti oli hieman ymmällään, mutta mielissään.

Jouluateria oli parahiksi nautittu, kun kello alkoi näyttää viittä. Vaan pukkia ei näkynyt eikä kuulunut.

Lapset ryntäilivät ikkunoihin aina, kun jostain kuului hieman jonkinlaista ääntä. Mutta ei,

joulupukkia vain ei näkynyt eikä kuulunut. Isä koitti soittaa kaverilleen, mutta tämän puhelin kyllä

hälytti, vaan siihen ei vastattu. Nyt alkoi isäkin hieman hermostua ja tämä käveli kaapille, jossa

säilytti alkoholijuomiaan. Äiti ei huomannut tuota, ennen kuin oli ”myöhäistä” – isä oli ehtinyt

tempaista parit konjakit, mutta enempää ei päässyt ottamaan, kun kuuli kuinka pihalle kaartoi auto.

Toinen pojista ehti ikkunaan ja huusi kovalla äänellä: - Tuonn ajoi taksi ja sieltä tulee joku

ulos, sillä on jotkut punaiset vaatteet. Onks´ toi meidän joulupukki?

Isä tuli myöskin ikkunaan ja tunnisti hahmon. Se oli se hänen kaverinsa. Hän päätti mennä miestä

vastaan ja katsoa, missä kunnossa tämä oikein olisi ja samalla selvittäisi, miksi tämä on reippaasti

myöhässä sovitusta ajasta.

Äiti huokaisi syvään….. olisiko hyvin alkanut joulu valumassa hukkaan?

Hetken kuluttua ulko-oven toiselta puolelta kuului rytinää ja kolinaa. Lapset olivat rynnätä ovelle,

mutta äiti kehoitti näitä painokkaasti siirtymään olohuoneeseen odottamaan. Hieman nuristen

lapset tottelivat, vaikka mieli olisi tehnyt mennä joulupukkia vastaan.

Äiti avasi ulko-oven ja mikä näky hänelle paljastuikaan:

Joulupukki oli enemmänkin ottanut ja valmiiksi punertava nenä oli todellakin punainen.

Tuo pukiksi pukeutunut heppu sönkkäsi jotain parin edellisen paikan tarjoiluista ja siitä, kun

on niin vaikeaa ja vaikka mitä…. Silloin äidillä nousi jälleen viha ja kyyneleet silmiin!

- Tämä ei voi olla totta, ei taas!

Hän kääntyi kannoillaan ja poistui paikalta lapsiensa luo. Nämä katsoivat häntä silmät säihkyen,

että jakaako pukki kohta lahjat ja saadaanko me nähdä pukki…..

Äiti ei vain pystynyt vastaamaan mitään. Hän huomasi, kuinka hänen miehensä kävi nopeasti

keittiössä ja palasi eteiseen ja kuuli, kuinka pienen ajan kuluttua ulko-ovi sulkeutui ja hetken

kuluttua tuli aivan hiljaista. Äiti nousi ylös, meni eteiseen ja siellä ei ollut ketään!

Hän kiirehti keittiöön, missä miehensä oli käynyt ja huomasi erään kaapin olevan hieman auki.

Siellä oli ollut viinapullo, vaan ei ollut enää! Sydän hyppäsi kurkkuun.

Taasko tässä kävi näin? Epätoivo valtasi äidin mielen ja tilannetta ei parantanut se, että kun

paikalle tuli hänen pieni ihana tytär, joka kyseli isän ja pukin perään… oli ahdistavaa ja raastavaa

miettiä, miten osaisi vastata tyttärelleen niin, ettei tämän mielikuva joulusta murenisi kokonaan.

- Odotellaan hetki, joulupukille tuli huono olo. Varmaan hän kohta tulee.

Tytär juoksi kertomaan veljilleen saman ja pojatkin tyytyivät vastaukseen.

Se, miksi isä ei ollut kotona, tietenkin herätti spekulaatioita lasten puheissa, mutta he arvelivat, että

isä on auttamassa joulupukkia ja varmaan kohta he tulisivat takaisin.

Äiti yritti soittaa miehellensä, vaan huomasi, että tämän puhelin olikin kotona!

- No niin, sekin vielä! Tämä tuumasi puoliääneen.

Ei auttanut muu, kuin vain olla ja odottaa…. ja jokainen minuutti tuntui tunnilta – ikuisuudelta.

Sitten yllättäin ovikello soi, hieman varovaisesti, mutta kuitenkin.

Äiti yllättyi. Luulisi sentään, että mies osaisi kotiinsa tulla avaimilla.

Tämä meni avaamaan ulko-ovea ja oli juuri antamassa ”palautetta” miehellensä, kun yllättyi:

Oven takana seisoikin vanha mies hieman nuhjuinen joulupukin asu yllänsä!

- Tuota anteeksi, en voinut olla tulematta, vaikka pitkään epäröinkin. Saanen esittäytyä….

Olen tuosta teidän naapurista, olemme asuneet vuosia tässä lähes vierekkäin ja kyllä te minua

aina tervehditte tuossa ulkona, mitä kaikki eivät aina tee.

Äiti katseli sanattomana miestä ja kuunteli tätä hiljaa.

- Niin tuota, tuossa jo viime jouluna kyllä näin, että millainen joulupukki teille saapui ja

silloin hieman mieltäni kalvoi, että eihän se pukki noin saisi esiintyä ja tulla lasten luo.

Yritin tuossa muutama viikko sitten miehellenne kertoa, että minulla on vuosien takaa kokemusta

tästä joulupukin touhuista, mutta häntä ei kiinnostanut kuunnella, niin päätin asian olla.

Mutta kun nyt taas näin, millaisessa kunnossa se hänen pukkinsa taas oli ja kun he lähtivät

tuosta pihalta kaksistaan taksilla, niin en voinut olla kaivamatta tätä asua esille ja tulla tänne.

Äiti oli sanaton, suorastaan hämmästynyt! Hän ei voinut uskoa todeksi, että tuo eräs vanha

naapurin herra oli hyvin tietoinen siitä, miten kurjasti heillä oli käynyt joulupukin kanssa jo

pariinkin otteeseen. – Ai anteeksi, että en edes sisälle pyytänyt… Tuota, juu on tosiaan ollut

vähän kaikenlaista…. mutta tuota, jos siis vain teille sopii niin kyllähän te saatte tulla lahjat jakamaan.

Vanha herra oli mielissään ja asteli sisälle. Lapset kurkkivat varovasti olohuoneesta, että kuka

se sieltä on tulossa ja kun he näkivät punaisen nutun heilahtavan, kuului kolmesta suusta

yhteen ääneen: ”JOULUPUKKI!”

Vanha herra ilahtui tuosta ja köpötteli lapsosten luo…….

- No onkos täällä niitä kilttejä lapsia….?

Ja niin lahjojen jako alkoi sujua! Äiti kävi nopeasti laittamassa kahvia tulemaan, kysyen

samalla, että ehtisikö joulupukki juomaan kupposen. Tämä ei vastustellut tarjousta.

Vaan mitä nyt?

Ulko-ovelta kuului kolinaa ja rapinaa ja eteiseen tuli joku!

Äiti oli juuri menossa katsomaan, mikä ryminän aiheuttaa, kun sisälle asteli…. toinen joulupukki!

Siinä sitten katselivat toisiaan kaksi joulupukkia, kunnes tämä hetki sitten tullut otti lakin pois

päästään ja veti partaa sivuun…. – Isääääääää! Perheen pieni tyttö huusi kirkkaalla äänellänsä.

-         No niin olen ja lainasin nämä vaatteet…. siis tuolta joulupukilta, mutta kukas tämä pukki on?

Hänen vaimonsa ehti nopeasti tilanteen herraksi ja kertoi koko tarinan ja naapurin vanha herra

vain nyökkäili vieressä. Alkuun isäntä ei ollut kovin mielissään siitä, että joku naapuri oli seurannut

heidän elämää, mutta lopulta tajunnut että eipä se varmaan kenellekään salaisuus ollut, jos vain

oli ikkunasta ulos katsellut, että millainen se heidän pukki oli oikein ollut.

- Mutta mitkä nämä tamineet ovat ja mistä sinä tulet? Vaimo tivasi mieheltänsä.

Mies kertoi, että oli ottanut viinapullon, soittanut taksin ja vienyt kaverinsa kotiin. Laittanut sen

pullon pöydälle ja todennut, että se oli tässä, muuta ei enää tule ja oli viimeinen joulu heillä!

Sitten hän oli soittanut toiselle tutulleen, jolla tiesi olevan kunnon pukin tamineet, että olisiko

ne vapaat ja voisiko lainata korvausta vastaan, kun olisi hätätilanne. Tuon kännisen pukin

asusteita kun hän ei halunnut yllensä laittaa!

Oli saanut asun lainaan ja kiireen vilkkaan sen jälkeen taksilla kohti kotia, jotta vihdoinkin

lapsilla olisi oikea joulu – ja sitten täällä onkin jo joulupukki.

Kaikkia kolmea alkoi naurattaa. Lapset olivat vain ihmeissään, että miten isä voi olla joulupukki.

Siihen naapurin vanha herra, joka edelleen oli joulupukin asussa, kertoi että se oli heidän

sovittu yllätys ja isän piti tulla hieman häntä ennen tänne, mutta hän olikin katsonut kelloa väärin….

Selitys meni lapsiin täydestä ja kaikki olivat tyytyväisiä ja äiti, nyt hänen silmissään

kimmelsi kyyneleet, mutta onnesta!

Joulupukki jäi vielä hetkeksi heille kahvittelemaan, jonka jälkeen hän lähti hiljalleen kohti

”korvatunturia”, kuten asian mainitsi lapsille. Nämä olivat aivan haltioissaan pukista!

Sovittiin, että ensi vuonna joulupukki tietenkin tulee heille ja lapset kirkuivat onnessaan.

Ulko-ovella isä kutsui herran vielä huomenna glögille ja äidille tuli jo paha pelko, että ei kai vain…

mutta samassa hänen miehensä jatkoi, että tietenkin siis alkoholittomalle ja tortulle, jos vain sopii.

Pappa lupasi tulla ja niin käteltiin hymyssä suin ja pappa lähti ”korvatunturille” eli kotiinsa naapuriin.

Tämän jälkeen äiti ei vain voinut olla kysymättä, että mikä sai hänen miehensä mielen ja kelkan

kääntymään noin totaalisesti. Mies vain vastasi hiljaa: - Jaa, kai se on vain se jokin joulun ihme!”

Poikkeuksellinen blogipäivitys!

Hei vain taas kaikille, eli teille muutamalle, lukijalle.....
Nyt ei tule runoiluja tai mietelmiä tms. vaan vaihteeksi pieni tarina siitä,
miten tällaisen hepun Tallinnan matka sujui.
Tarjolla siistitty "ohjaajan versio", jotta mahdollisesti nuoremmatkin voivat lukea...
- tosin vain omalla vastuulla siitäkin huolimatta!

..................................................................................................

Päivä oli mitä kaunein, kun jokunen matkaan lähtijä suunnisti kulkunsa länsisatamaan
Helsinkiin. Monien muiden innokkaiden kanssa laivaan.....
https://www.youtube.com/watch?v=Vx7RWW36wes

Ja sen huomasi, että lomakausi oli parhaimmillaan! Laivalta löytyi Kiinalaisia, Saksalaisia,
Japanilaisia, Hollantilaisia, muutama Venäläinen, Virolaisia ja tietty "poroja" eli Suomalaisia.
Ja joka paikka täynnä! Tietenkään ei hyttiä oltu otettu, kun eihän tuo "paatti" kauaa tuota
Suomenlahtea yli ajele... Fiilis oli kaikilla hyvä ja ajatukset välillä ties missä!

https://www.youtube.com/watch?v=ZmUlKPthrag

Mutta mitään villiä ei kukaan kuitenkaan ryhtynyt tekemään tuon menomatkan(kaan) aikana!
Muistimme, että yritimme pitää matkan perheohjelmana..........

Pienen laivalla vaeltelun jälkeen valloitettiin yhdestä kahviosta pöytä ja se oli "aamupalan" aika.
Oikeasti kuppi kahvia ja sämpylää nassuun ja jotain mehua tms. - vielä ei oltu vahvenmpien
kimpussa, vaikka se kahvi olikin kuin 1300:n Ladan vaihteistoöljyä, mutta menihän se alas.
Kahvituokion jälkeen fiksuina saapasteltiin tanssiravintolaan ja kas, millä tuurilla taas löytyi
paikka levittäytyä, vaikka laivalla oli populaa todella runsaasti.
Sitten sitä "voimajuomaa"..... itse päädyin tuttuun ja turvalliseen valintaan: Viski!
Sitä tilatessani vierelläni baaritiskillä notkui joku "kottarainen" joka arvioi minua ensin
nenänvartta pitkin, mutta nähtyäni mitä tilaan, äänensävy muuttui..... ja kas, tällainenkin
heppu kiinnosti jopa. Taisi olla tytsyn rima suhteellisen alhaalla, tai jotain.
  
https://www.youtube.com/watch?v=PXqR5O0ulT4&list=PL90FcmUgZe6Ao0cBmjMu18CVcjjAMjpdA

No tuo daami sitten parkkeerasi siihen pienen matkan päähän seuraamaan, mitä meidän
pöydässä tapahtuu ja mitä minä teen ym. Kyllä hänelläkin seuraa oli, pari muuta naista...

Siinä sitä hieman nautiskeltua tuota jaloa kullanruskeaa nestettä, oli pakko siirtyä helpottamaan olotilaa - eli miestenhuone kutsui. Koppeja vapaana - jeeeees.... tuonne, ovi säppiin ja käännyin ympäri, räjähdin nauruun!  Kopin takaseinässä komeili punaisella tussilla väännetty teksti:
"Reino, sä oot mun spermaämpäri!" Varmaan kopin ulkopuolella olevat ihmettelivät, että
sekosiko joku äijä pas.....la ollessaan - tai jotain. Hmm, en välttämättä halua tietää mitä
tuossa kopissa on tapahtunut!
https://www.youtube.com/watch?v=JbWj951Bt2U

Naama kuin Hangon-keksillä palasin takaisin ja kerroin näkemästäni. Siitähän se riemu syntyi.
Olin ottanut onneksi kuvan tuosta tekstistä, niin sain todistaa näkemäni.
Lemmenlaiva rock-rock!!!
Ja matka jatkui. No olihan sinne kannellekin mentävä...... raikkaaseen ilmaan!
Yllättävän moni kyllä piti itsensä sisätiloissa, vaikka sää oli kaunis kuin morsian.
Hei - tämä ei ollut häämatka! Heti korjaus, ettei tule väärinkäsityksiä - taas.

Ja sitten pikapyörähdys tax-free osastolle, tai mikä market se virallisesti nykyään onkaan.
Itsellä kävi huono tuuri. Vaatetukseni hämäsi paria mummelia ja pappaa, luulivat minua
henkilökuntaan kuuluvaksi ja siinä sitten opastin suuntaan: "Tuolla on konjakit.... kyllä, on
siellä Hennesyä (toivon niin)." Ja sitten nopea siirtyminen itse toiseen suuntaan!
Mitään isompaa ei tullut ostettua, koska oltiin päivä ja yö Tallinnassa - ehtiihän sitä
paluumatkallakin sitten..... Tosin minut velvoitettiin löytämään eräälle naiselle hyvä tuoksu.
"Ai miksi minun pitää?" No vastausta ei tähän nyt.....

Siinä se laivamatka sujahti ja muutaman tunnin kuluttua saavuimme Tallinnaan. Ilmoitin terminaaliin kävellessämme, että ei sitten lähdetä kävelemään mihinkään taksiin tai muuallekaan siitä terminaalin edestä! Hieman hämmentyneitä katseita, mutta kerrankin minua toteltiin.
Oliko äänenpainoni tarpeeksi tiukka - grrrrrr........
Pääni pyöri hetken terminaalin edustalla, kuin kiimaisella oravalla pähkinäsäkissä.....
puhelin käteen ja soitto - ja kyytimmekin löytyi, "pieni" valkoinen limusiini odotteli
hieman sivummalla parkissa ja ei muuta, kuin kyytiin ja "James.... hotellille!"
Tosin matka ei vienyt meitä suoraan hotelliin. Pitihän se tilattu skumppakin ehtiä juomaan.
https://www.youtube.com/watch?v=NR9bNA80vk8

No "James" ajelutti siellä ja täällä....... ja ei muuten ollut skumpan tms. syytä, että nähtiin
10 000  - oikein, siis kymmenen tuhatta, kumiankkaa!
Lähellä Presidentin virka-asuntoa (sijaitsee Kumun lähettyvillä, jos ette tienneet) pidettiin
kumiankkojen "uimakilpailu". Niitä sai ostaa kuka tahansa ja varat menivät
sairaiden lasten hoitoihin jne. eli vähän sama kuin täällä lastensairaalalle erilaiset tempaukset.
Arvelen tosin, että Virossa varoista menee suurempi osa oikeaan kohteeseen....
- jaa minäkö kyyninen tai skeptinen!

Automme herätti hitaita katseita, varsinkin härmäläisissä turisteissa. Hotellin eteen kun
päästiin, niin muutamat uteliaat kurkkivat, että millaisia "staroja" autosta oikein astuu ulos.
Taisi olla hämmennys kohtuullinen, kun sieltä tulikin ihan perustaviksia.... Up-sis.
No siitä sitten vain sisälle hotelliin ja respaan. Tiskin takana tummakutrinen kaunotar tervehti meitä ja otti tiedot ylös ja sitten alkoi opastus........ kevyt suomennos:
"Tuosta käytävästä ensin nuo raput ylös, sitten tulee seuraavat raput siinä oikealla ja siitä ylös ja seuraavista ne ensimmäiset joista ylös ja sitten oikealle käytävää ja vielä kerran portaat ja sitten oikealla on käytävä, jonka varrella on teidän huone. Tervetuloa!"
Aikamme kierreltyämme portaita ja käytäviä, tajusimme miksi hotellia ei suositeltu
liikuntarajoitteisille - meilläkin oli hieman tekemistä......
Ja mikä osuvinta, kappale "Hotel California" toimi hotelliin kuin nenä päähän.
"Sinne voit päästä, mutta sieltä et voi päästä pois....." Oli sen verran metsästämistä
- varsinkin jossain vaiheessa..... - ulospääsy, tai huoneeenkin löytäminen.
https://www.youtube.com/watch?v=mpAkMk0phOs

No oma huone....aaaah! Iso parivuode. Kiitos. Meikä poikittain sängylle ja samantien
taju pois.... kiitos edellisen yön n. kahden tunnin yöunien. Mutta kauaa en saanut maata, kun
tultiin potkimaan ylös..... Mutta pikasuihku piti ottaa ja olihan se jo päiväkahvin(kin) aika.
Eli mies fressiksi ja sitten menoksi. Tiesin siinä lähettyvillä erään hyvän ravintolan, jonne
päätin viedä meidät syömään. Tyhmyyttäni kävelytin ensin meidät ohi koko paikasta...
taisi se hetki sitten vedetty pieni voimajuoma edesauttaa harhautumista. Mutta loppu hyvin ja
kaikki hyvin, ravintola löytyi. Paikka oli suunniteltu 1600-luvun Ranskaan, jolloin
Ludvig XIV ja muskettisoturit elivät. Oli ihanan hiljaista, oltiin ainoat turistit koko paikassa!

Eipä muuta kuin ruokalistoja kuola valuen tutkimaan........
Jostain syystä sitä katse harhaili välillä muuallakin, siis ihailin ravintolan sisustusta jne.
Juu-juu - tämä on virallinen vastaus!
https://www.youtube.com/watch?v=HOiAFxC7H_U

Ruoka maistui. Alkupalat jo hemmottelivat makunystyröitä ja pääruoka suorastaan
sulatti ne. Oi, mikä nautinto! Ja oheen sopivaa viiniä... mikäs sen parempaa.
Valitettavasti jälkiruokaa ei sitten enää jaksanutkaan nauttia, oli pakko lähteä jatkamaan
matkaa ja sulattelemaan vatsaa! No kävelyä tuli sitten reissun aikana enempi ja vähempi.

Ei muuta, kuin eteenpäin ja kohti seuraavia paikkoja. Päätettiin olla "fiksuja" ja lähteä
shoppailemaan! Joten taksi alle ja Kristine -keskukseen..... taksikuski ei paljoa puhellut,
mutta kyyti oli nopeaa ja edullista. Kristinessä sitten pyörittiin läpi yks-kaks-monta erilaista liikettä ja kassit alkoivat saada täytettä.... ja taas iski jano! Joten "kahville" (juu-juu, ihan oikeasti, uskokaa jo - tämä oli siisti matka ja perheohjelma ja ja ).
https://www.youtube.com/watch?v=wcvUp7pc-NU
Pienen tauon jälkeen jatkui lompakon ohentaminen mm. vaateliikkeissä. Mielenkiintoista, että
minä kyllä löysin vaikka mitä, mutta en itselleni.... ja kaikki löydöt löytyivät naisten osastoilta.
Ei, minussa ei asu sisällä pientä tyttöä!

Aikamme ostoksia tehtyämme päätimme palata keskustaan ja ei muuta, kuin taksi taas alle ja
Viru-keskukseen. Hmm... no joo... olin olevinani fiksu ja koitin näyttää pari outlet -myymälää, mutta toinen lähes autio ja toisesta ei oikeastaan mitään jäljellä, eli pistämässä varmaankin
ovia säppiin. Siinä se miehen paikallistuntemus taas nähtiin!
Pienen harmistuksen vuoksi oli otettava harminpoisto -nestettä seuraavassa pikku "kahvilassa."
Kassit alkoivat tässä vaiheessa painee sen verran, että oli aika suunnistaa käymään hotellilla.
Mutta kun jalatkin huusivat "hoosiannaa" niin ei muuta kuin pyörätaksi alle.
Pääsin kyytiin, jossa kuskin roolia hoiti joku Alisa (ellen väärin muista). Tyttö polki hiukset hulmuten ja minä ihailin maisemia!

Hotelli.... taas porras- & käytäväseikkailu.... "hmm, enkös mä ollut jo tässä? Mihin nuo vie.... siis oliko tuossa se käytävä... mitkä nuo raput ovat....?" Mutta lopulta se omakin huone löytyi.
Helposti sinne sitten osasi, kun huomasi että käytävä loppuu kyseiseen huoneeseen.
Lämpöä siellä piisasi valmiiksi, eli ei tarvinnut käydä kuumana.... juu nou.
No pakko oli käydä taas viilentämässä oloa, eli suihkuun...... ja sitten alkoi pähkäily seuraavasta ohjelmasta. Samalla tuli selattua, mitä hotellihuoneen tv tarjosi ja sieltähän löytyi hyvä
musiikkikanava! Popit soimaan........ hieman viileää juomaa ja siitä oli hyvä startata iltaan!
https://www.youtube.com/watch?v=aWc8wrMYSII

Eli ei muuta, kuin ulos hotellista ja kauniiseen Tallinnan alkuiltaan kävelemään!
 
Mutta jano alkoi vaivata, jotenka pienen seikkailun jälkeen löysimme itsemme jostain baarista, missä ilmastointi vastasi heikosti lämmitettyä Saksalaista saunaa.... ilma ei vaihtunut sitten
millään ja vain ei pelkästään meillä paidat liimautuneet kiinni ihoon. No olihan siitä hyvätkin
puolensa tietenkin, jos sitä katsoi tietyiltä kanteilta.
Yllättäin huomasimme, että baarissa olikin karaokea! Jaahas, ei kun lauluja varaamaan.
Yksi laulu tosin siinä paikassa sai riittää.... tarjoilijakundit hoitivat aina välillä karaoken
soittamisen ja säätämisestä tms. ei toivoakaan! Tai olihan siellä: Biisi soi, mikki kuului....
kaikille yhdet ja samat saundit, kappaleesta riippumatta. Valtaosa humaltuneista turisteista
ei edes tajunnut koko asiaa... mekin vasta pienen hapuilun jälkeen, kun olimme ottaneet
kuuloa parantavaa nesteytystä tiskiltä.....

Biisit oli laulettu ja suuntima eteenpäin. Hetken käveltyämme korviimme kantautui jotain
mielenkiintoselta kuulostavaa musiikillista sekameteliä, jotenka ei muuta kuin ovesta sisälle ja..... no niin, seuraava karaokebaari! Siellä sentään ilmastointi toimi ja oli jopa halvempi, kuin
edellinen eli päätimme jäädä hetkeksi.... siis hetkeksi.
Biisit sisälle ja vuoroa odottamaan. Täällä ei edes spiikattu, kuka tulee kehiin vaan televisiosta
näkyi kuka esiintyi ja kuka seuraavana vuorossa. Säätöjä sentään hivenen yritettiin kai käyttää...
tai sitten meidän olotila oli jo sellainen, että ihan sama kun kuulosti ainakin hyvältä.

Lauluvuorot tulivat ja sitten ei päästykään lähtemään. Viereisestä pöydästä kehoitettiin, että
meidän on laulettava lisää.... no kun kauniisti pyydettiin, niin emme voineet kieltäytyä "kunniasta" joten laput sisälle, juotavaa eteen ja odottamaan vuoroa - mikä tulikin yllättävän nopeasti, vaikka porukkaa oli baarissa runsaasti!
Mutta sitten oli jo aika jatkaa taas matkaa.... ei sitä yhteen paikkaan halunnut jäädä jumiin!

Erääseen yökerhoon olisi ollut kiva mennä poikkeamaan, mutta jostain syystä taisin näyttää
parittajalta tai sitten ei uskottu että seurassani voisi olla..... No se siitä!
Pisti naurattamaan, että näin ujoa miestä arvellaan ties miksikä. Eihän minulla ollut kultaa
edes kaulassa (siis kau-las-sa).

Matka siis jatkui eteenpäin!

Yritin löytää erästä eksoottisempaa (ei, ei ole kirjoitusvirhe) ravintolaa, mutta taisin hiukan mennä suunnissa ja risteyksissä sekaisin, jotenka päätin korjata virheeni ja viedä meidät
tuttuun paikkaan, missä olikin vauhdikasta live-meininkiä! Ou jeah......
Paikan tarjoilijattarilla oli yllään poliisiasut - ei, tämä ei ollut mikään xxx-ravintola!
Olisin nii-in halunnut olla tuhma poika ja toivoa, että heillä olisi ollut pidätyskykyä.....
mutta ei mua vangittu, ei sitten vaikka koitin hetken käyttäytyä epätyylikkäästi.

https://www.youtube.com/watch?v=56Q5XWnUk8c

Mutta kello alkoi kääntyä sen verran pitkälle sunnuntain puolelle, että lopulta yhteistuumin päätimme lähteä vaeltamaan kohti hotellia. Pari risteystä oli mennä pitkäksi ja muutamassa paikassa suuntima hieman oli viedä meitä taas toisaalle. Yllättäin löysin itseni mäkkäristä!
No siis pussillinen burgereita messiin ja kohti hotellia..... odotas, mistä me tultiin?
Hmm, joo tuolta..... ja lopulta taas hotellilla ja portaiden ja käytävien kanssa seikkailemaan.

Hetkinen, siis en saanutkaan vallata sänkyä itselleni! Mitä hemmettiä?
No mutta sopu sijaa antaa ja osasin nukkua kiltisti koko yön. Tai siihen saakka, kun heräsin
yöllä siihen että....... jyskytti...... siis yläpäässä! Hemmetinmoinen päänsärky. Taisi se jokin
vodkapaukku olla tehty epäpuhtaista raaka-aineista, viskien vika se ei ollut!
Ja ei yhtään buranaa tms. messissä. Auts.
No ei auttanut, kuin pukea päälle - kun ensin hämärässä aloin etsimään vaatteita pitkin
lattioita, tuoleja ja ties mistä. Sitten hiljaa respaan.... mistä onneksi sain apua.
Nappia huuleen, pieni tovi hereillä ja sitten vain sammahdin herätäkseni 08.00
herätysääneen! Eih, ei tässä näin pitänyt käydä...... mutta ei voinut muuta, kuin
raahata perse aamupalalle. Onneksi kaikki aamiaisella näyttivät yhtä pirteiltä kuin minäkin.

Aamupalalta takaisin huoneeseen ja matkalaukkuun tavarat ja ulos. Ilma oli viileämpi.
Sanoisin, että ilma oli kuin juhannusmorsian: ei yhtä kaunis, mutta yhtä kostea... no sori!
Siinä sitä sitten oltiin Tallinnassa vanhassakaupungissa sunnuntaina aamusella joskus
09.30 tienoilla ja mietittiin, että mitä nyt.... Eihän siinä mitään, jalkaa toisen eteen ja liikkeelle.
Oli ihanan raikasta ja mukavaa kulkea, kun ei ollut missään juuri elämää. Jonkin aikaa
"eksyiltyämme" päätimme, että nyt tarvitaan mokkaa... joten jokin kahvila tai baari suunnaksi.
Sellainen löytyi, mutta se kahvi..... no sanotaanko että se kahvi olisi saanut vuoden 1958 Massey Fergussonin hyrisemään ilosta, meitä se ei paljoa naurattanut.

https://www.youtube.com/watch?v=nSIgjwjHyF8

Jostain syystä tarvitsimme tuon kupposen juomiseen hieman muita juomia avuksi, jotta
"sumppi" upposi kurkusta alas. Taiteilun jälkeen olo olikin sellainen, että jos nyt emme
lähtisi ulos tuosta baarista, missä myöskään ei ilmastointi pelannut, oli "laatan" tulo
vatsalaukusta lähempänä, kuin mitä laki salli....Onneksi ulkona sää oli mukavan
viileä ja kevyt tihkusade piti huolen siitä, että emme ainakaan puutuneet.

No sitten ei muuta, kuin eteenpäin menevän mieli ja shoppailemaan. Joitakin kauppoja oli jo auennut ja meikä löysi itsensä eräästä farkkumyymälästä. Siis ihme kokoja  tai sitten vartaloni on niin epämuodostunut, että mitkään sovittamani farkut joita myyjä kantoi selkä vääränä, eivät
sitten sopineet millään! Paitsi lopultakin.... yhdet lopultakin ja hihkuin jo onnea, eli ei muuta
kuin kassalle..... kortti kouraan ja maksamaan, mutta kiva-kiva... edellisenä päivänä
maksupääte sanonut poks ja käteistä ei ollut tarpeeksi ja lähin automaatti... juu, tuolla jossain.
No sinne jäivät ne farkut! Katkeria kyyneliä valui miehen poskille hiljaa, kun hän joutui
irrottamaan otteensa noista farkuista johon hän oli jo ehtinyt niin kiintyä.... se oli melkein
kuin..... No niin, *släm* - palataanpa taas asiaan!

Muutama putiikki tuli vielä katsottua ja sitten terminaaliin.
Laivaan ei vielä päässyt, jotenka kokeiltiin onneamme ja otettiin kahviosta kahvit.
No taso tuntui olevan lähes samaa luokkaa, kuin aikaisemmin ja wc tuli tutuksi....

Vihdoinkin päästiin siirtymään lipuntarkastukseen ja kohti laivaa. Lipuntarkastuksen
kohdalla laskin toisen laukkuni hieman huolimattomasti maahan, kuului poks....
ja kohta huomattiin, että laukusta valuu jotain..... voi hel.....ti! Valkoviinipullo oli
tuhannen pil.....n päreinä laukussa ja viinissä oli sitten kaikki mahdollinen.
Siinä sitä sitten terminaalissa ruvettiin tyhjentämään ja siivoamaan..... arvatkaa sitä
kevyttä tuoksahdusta, mikä matkalaukusta tuli!  Onneksi ei ollut mikään sikakallis pullo,
joten en edes yhtä isompaa kirosanaa päästänyt suustani (en tunnusta).

https://www.youtube.com/watch?v=1OEron4rXfk

Hinkkailun, putsailun, lasinsirujen keräilyn jne. jälkeen vihdoinkin päästiin jatkamaan matkaa
ja hiukan sain kuunnella kevyttä kuittailua huolimattomuudestani... mutta en onneksi pahasti.

Laivalla oli yllättävästi enemmän tilaa, kuin edellisenä päivänä menomatkalla.
Saimme nopeasti jälleen kahviosta paikat ja ei muuta, kuin pientä purtavaa kupuun.
Sitten tuli väsy.... yhtäkkiä alkoivat päät painua ja kai sitä oltaisiin nukahdettu kahvioon,
ellei vain oltaisi tajuttu, että nyt on parempi lähteä liikkeelle!
Joten suunnaksi jälleen laivan ostosparatiisi..... ja tällä kertaa vaatetukseni ei enää
aiheuttanut eläkeläisissä sekaannusta, sain pyöriä rauhassa. No jonkin aikaa....
Nimittäin piti löytää eräälle daamille tuoksu ja aikani eri vaihtoehtoja puntaroituani pistin
hänet haistelemaan tuota ja tuota ja tuota - valitse niistä ja valitsi sitten sen, minkä itsekin
olisin valinnut.... hyvä nenä siis!

Jonkin aikaa laivan eri osissa pyörittyämme eksyimme vielä pubiin, missä joku trubaduuri
veteli omalla tyylillään covereita eri hiteistä. No täytyy sanoa, että soitto oli sellaista
peruskauraa, mutta sitten alkoi tapahtua kun kundi soitti Dire Straitsin "Walk of Lifen".,,,
enpä ole nähnyt n. 55v rouvan koskaan ennen tverkkaavan ja hänen miehensä
vatkaavan itseään tyyliin, että Moulinexin tehosekoitin olisi jäänyt kakkoseksi.
Ja jengi diggasi.

Muutenkin laivan eri ravintoloissa ja baareissa oli hyvä meno. Tanssiravintolassakin
tuntui lattialla olevan aika touhu päällä....
https://www.youtube.com/watch?v=lFzNeH5QzFE

Ja pikkuhiljaa matka alkoi olla loppusuoralla ja Helsinki lähestyi vääjäämättä.
Vielä viimeiset ajatustenvaihdot reissusta ennen kuin tungeksimme muiden mukana
ulos laivasta sateiseen Suomeen. No fiilistä sää ei pilannut!
Uutta reissua vain odottelemaan....

https://www.youtube.com/watch?v=KodNFsP6r88

-------------------------------------------------------------------------