Jos pubit toimisivat, kuin terveyskeskukset ts. ensiapujen päivystykset.

 

JOS BAARIT OLISIVAT KUIN TERVEYSKUKSET TS. ENSIAVUN PÄIVYSTYS

 

On aamu, oven taakse on jo ehtinyt ilmestyä muutama janoinen odottamaan pubin päivystyksen

avautumista ja jo 09.45 ovi vihdoin aukeaa, jolloin pari ripeää kiilaa yhden vanhemman sisälle

köpöttelevän ohi syöksyen tiskille, mutta heitä vastassa onkin henkilökunnan edustaja, joka

kehoittaa ottamaan jonotusnumerolapun.

 

Lappulaitteen vieressä on kyltti, missä mainitaan, että ajan varanneet voivat siirtyä suoraan

pöytiin. Tarjoilija tulee tarkistamaan tilaukset ajallaan.

Samassa numeronäyttö piippaa jo ensimmäisen numeron ja onnellinen asiakas tärisevin käsin

kaivelee lompakostaan juomakorttia, josta skannataan asiakkaan tiedot.

- Jaahas, Kale on sitten tällä viikolla käynyt jo 5 kertaa ja nyt olisi sitten mikä tarve?

Tarjoilija utelee, samalla kun katsoo päätteeltä Kalen tietoja.

- Niin tuota, kun janottaisi hieman. Olen yrittänyt kotona pärjätä halvalla keskiketterällä, mutta

kun tuo jano on vain niin kova, että nyt tarvitsisi hieman vahvempaa.

Tarjoilija tarkistelee Kalen tilaushistoriaa ja tuumaa, että viimeksi on yritetty 4 krt jallukolaa, mutta

jospa sitä nyt laitettaisiin alkuun 2xteguilasnapsit ja 1 jägermeister ja vielä parit gintonicit.

Kale mumisee tyytyväisenä, saa tilausreseptin ja siirtyy tiskin toiseen päähän, jossa toinen

tarjoilija tekee hänelle määrätyt juomat ja laskuttaa ne.

 

Samaan aikaan pubin puhelin soi, mutta onneksi siellä on nauhoite.

”Olette soittaneet pubin palvelunumeroon. Olkaa hyvä ja valitkaa jokin seuraavista vaihtoehdoista:

1 -  kaipaatte krapularyyppyjä, 2 – teillä on ankara vitutus ja haluatte siihen helpotusta,

3 – kohtalaisen pitkä ryyppyputkenne täytyisi pitää elossa, 4 – on vapaapäivä ja kaipaatte hieman

irtiottoa arjesta, 5 – haluatte uusia juomareseptinne, 6 – koette rajua alkoholin vajausta elimistössä

7 – haluatte tehdä ennakkotilauksen juomista, mitä nautitte kun tulette pubiin,

8 – olette kokeneet rajuja vieroitusoireita juotuanne esim. maitoa tai mehua,

9 – tarvitsette neuvoja kotiannostelujen suhteen. Kun olette valinneet oikean numeron, kuulette

merkkiäänen, jonka jälkeen painakaa 4 numeroinen tunnusluku, mikä löytyy juomakortistanne.

Jos teillä ei ole vielä meidän juomakorttia, painakaa 0 ja odottakaa sulkematta puhelinta,

palveluasiantuntijamme vastaa puheluunne mahdollisimman pian……. (pimpelipompelia)….

Arvioitu janotusaika on tällä hetkellä……. 10 minuuttia…..”

 

Tässä välissä tiskillä on ehditty palvella jo 2 asiakasta ja kas, se onkin kahvitauon paikka.

Jono pysähtyy ja ajanvarauksella suoraan pöytiin menneet asiakkaat odottavat yhä tarjoilua.

 

Menee 20min, henkilökunta palaa takaisin. Tiskillä seuraavana jonossa oleva pääsee tekemään

tilausta…. mutta häneltä oli jäänyt juomakortti kotiin, takanaoleva olisi valmis tarjoamaan, mutta

se onnistuu vain, jos kummallakin on voimassa oleva juomakortti. Pettyneenä asiakas lähtee ulos.

 

Samaan aikaan toinen tarjoilija käy yhdestä pöydästä kysymässä, että mikäs on tilanne.

- No, mä varasin ajan sen takia, kun on aika heikko olo, pari päivää mennyt vähän täristen….

Asiakas sanoo ääni väristen. – Jaahas, avataanpa hieman niitä silmiä lisää, että nähdään, liikkuuko

ne enää…. juu, kyllä mä voin sulle määrätä vielä yhden tuopin, mutta vain kolmosta ja ei enempää

näin päivällä. Jos tilanne pahenee, niin palaat sitten illalla uudestaan.

Tarjoilija poistuu hetkeksi ja tulee tuopin ja maksupäätteen kanssa. Pöytiintarjoilusta menee tietty

erityisjuomahoidon lisä, mikä aamulla ja päivällä tekee 0,90€ lisää tuopin hintaan.

Illalla sama lisä on 1,20€ per tuoppi tai perusjuomat, kuten kossuvissyt tms.

 

 

Asiakas siemailee onnellisena tuoppiansa ja viereisistä pöydistä katsotaan kadehtien.

- Mulla oli aika 9.30 ja kello on nyt jo 10.20, että koskakohan se meinaa tulla katsomaan,

mikä mulla on tarve. Yksikin asiakas valittaa. Muut nyökkäilevät tälle, ollen samaa mieltä.

No, kello etenee ja jo 10.35 seuraava ajanvarannut asiakas saa palvelua.

 

Tiskillä on samaan aikaan ehditty palvella jo 4 asiakasta. Jonon päähän oli ilmestynyt myös

se herra, keneltä oli jäänyt juomakortti kotiin, mutta hän oli käynyt ottamassa samalla myös

kotilääkekaapista alkuvoimaa ja kunto oli jo repsahtanut melkoisesti. Ääntä tuo piti sen verran,

että monet muut odottavat asiakkaat siirtyivät kiltisti sivuun, kun herra heilui ja huojui tiskiä

kohden……Henkilökunta päätti nopeasti palvella herraa, jotta tästä ei olisi enempää heille

riesaa ja antoivat samalla melkoisen vahvan juomasetin hänelle ja ohjasivat tämän peräpöytään.

Hetken mies möykkäsi pöydässä, kunnes kaatoi pari lasia ja sammahti.

Kukaan ei reagoinut…

 

Pubi oli nyt ollut auki 2 tuntia ja jono eteni hiljalleen. Ajanvarauksella paikalle tulleista asiakkaista

jo 3 oli saanut tehtyä juomatilauksensa, joita tosin olivat odottaneet n. 30min.

Jonosta taas jo 6 asiakasta oli ehditty saada palveltua ja henkilökunta hymyilee toisilleen:

Tänään ollaankin oltu ripeitä!

 

Juuri sillä hetkellä pubin eteen ajaa taksi. Kuljettaja saattaa nopeasti sisälle hätätapauksen!

- Tämä rouva oli löydetty kotitalonsa rappukäytävästä. On pahasti kuivunut, naapurit olivat

soittaneet sitten minut.

Henkilökunta ottaa rouvan nopeasti hoiviinsa, laittavat tämän istumaan pehmeälle tuolille ja

tarkistavat hänen tietonsa. – Ja sanokaa rouva AAAA… kieli ulkona….  – Ääääääöööööööö!

Jaahas, selvä tapaus. 1 pullo valkoviiniä ja sen alle 1 fisushotti.

Asiakas saatetaan salin puolelle sohvalle ja määrätyt juomat tuodaan hänelle ripeästi eteen.

 

Tiskillä on kaksi nuorempaa naista, joille oli sattunut pieni haaveri. Olivat saaneet edellisenä

iltana jossain bileissä jotain outoa ja epäilevät, että heitä on yritetty huumata.

Heidät ohjataan jatkotutkimuksiin, eli siirretään kabinetin puolelle…. Heitä tulee palvelemaan

jonkin ajan kuluttua töihin saapuva ravintoloitsija itse, jolla on erityisosaamista mm.

tämänkaltaisten asiakkaiden auttamisessa.

 

Ajanvarauksella paikalle saapuneista nyt 4 on saanut tehtyä tilauksensa ja heistä jopa 2 on saanut

juomansakin jo juotavaksi.

 

Jaahas, kello on sen verran, että henkilökunnalla on lounastauko. Tarjoiluluukku menee kiinni.

Kabinetissa 2 nuorempaa naista odottelevat ravintoloitsijaa, joka ei vielä ole päässyt paikalle.

Tämä on hakemassa tukusta hieman lisää juotavaa.

 

Tauon jälkeen luukulle ryntää 1 ajanvarauksella paikalle tullut ja kyselee, että koska hänen

vuoronsa on tulossa. – Ja mikäs olikaan se varattu aika teillä? Tarjoilija kysyy hieman väsyneen

oloisena tiskin takaa. Hän on joutunut henkilökuntapulan vuoksi tekemään nyt pari viikkoa

pidennettyjä vuoroja ja alkaa olla hieman väsynyt. – Niin, mulla oli 10.40 toi aika ja kun kello

on jo yli 12 niin mä vain sillä, että…. Tarjoilija keskeyttää asiakkaan kertomalla, että heillä on

nyt tänään hieman ruuhkaa ja kiirettä, mutta jos tämä nyt vain menee kiltisti istumaan sinne

penkille, kyllä täältä tullaan.

 

Niin kävikin, jo klo 13.15 tuo kyseinen asiakas sai tehtyä tilauksen ja tilatut juomatkin tulivat

hänelle, tosin pari häntä ennen tilauksensa tehnyttä ajanvarausasiakasta odottelivat yhä juomiaan.

Päivä etenee, pikkuhiljaa jonokin oli saatu lyhyemmäksi ja uusia asaikkaita ei hirveästi

iltapäivällä pubiin tullut. Paikalle saapui vihdoinkin myös ravintoloitsija, jolle kerrottiin

niistä kahdesta nuoremmasta naisesta, jotka ovat kabinetissa. Syvä huokaus ja ravintoloitsija

lähti selvittämään näiden naisten tilannetta.

Kohta kabinetista soitetaankin hälykelloa…. yksi tarjoilijoista kiirehtii rauhallisesti kävellen

paikalle ja saa ohjeistuksen: - Nämä naiset tarvitsevat nyt ripeästi skumppalääkityksen!

Tarjoilija nyökkää ja käy hakemassa pullon kuohuvaa ja pari lasia. Ravintoloitsija kiittää, ottaa

ne ja painuu kabinettiin. Hetken kuluttua sieltä kuuluikin jo pientä kikatusta.

Ravintoloitsija tulee tyytyväisenä ulos ja antaa drinkkilistan tarjoilijalle.

- Kun he ovat juoneet kuohuvan loppuun, heidän on nautittava nämä, että saadaan elimistöstä

väärät aineet pois. Tarjoilija nyökkää jälleen.

 

Ja kas, se on vuoron vaihto. Palvelut pysähtyvät hetkeksi, eli n. 15min ajaksi. Sitten ehditään

palvella 1 asiakas, kun onkin muuten rästiin jäänyt kahvitauko ja taas ollaan hetki pois.

 

Tuon jälkeen alkaakin töistä päässeitä tulla taloon ottamaan hieman kevennystä päivän

rankkojen töiden jälkeen. Eräs raskaan työn raataja yrittää puhua tilannearviontia tekevän

tarjoilijan ympäri, että tämä nyt oikeasti kirjoittaisi hänelle 10 minttusnapsia ja 2 tuplaviskiä.

Mutta ei, hänelle suostuttiin antamaan alkuun vain 4 minttua ja 1 jallusnapsi. Viski kyseiselle

asiakkaalle arkisin ei ole kuulemma suotavaa.

 

Pöydistä ovat vain yhtä vaille kaikki ajanvarauksella paikalle tulleet saaneet jo tehtyä tilauksensa.

Tosin juomia odottelee vielä pari. Tämä kokonaan huomiotta jäänyt oli tullut jo ensimmäisten

joukossa ja hän oli jo pariin otteeseen kysynyt, koska häntä palvellaan, mutta eipä häneen oikein

kukaan ollut mitenkään reagoinut.

 

Päivä alkaa taipua iltaan ja osa asiakkaista alkoi olla sen verran jo väsynyttä, että lähtivät

kukin mihinkin. Takanurkkaan sammunut öykkääjä oli havantunut ja huomasi, että oli hieman

kostea olo ja se vain joutui siitä, että oli sitten kussut hieman housuihinsa. Siitä huolimatta

hän asteli tiskille ja nopean arvioinnin jälkeen henkilökunta myi hänelle vielä yhden pullon

keskiolutta. Tosin hänelle painotettiin, että sitten on lähdettävä kotiin ja levättävä kunnolla,

muuten ei ole asiaa hetkeen pubiin. Asiakas toisteli kymmenisen kertaa, että juu-juu.

 

Kabinetissa olleet nuoremmat naiset olivat juoneet itsensä parempaan kuntoon, eli hilpeiksi.

He olisivat halunneet alkaa laulaa, mutta pubissa ei tuona iltana ollut ohjelmapalveluita tarjolla.

Joten päättivät hoilata ilman musiikkia…..”Heeei älä meeeeeee…. säää et jättäää mua saaaaa!”

Henkilökunta ohjasi kaksikon ulkoilmaan ja kohti uusia seikkailuja.

 

Ilta hämärtyy. Paikalle tulee asiakas, joka oli soittanut palvelunumeroon. Hän haluaisi uusia

juomareseptinsä, jotta voisi lähteä hakemaan Alkosta juotavaa. No niinhän siinä sitten kävi,

että samalla hän jäi vain ”yhdelle”….. ja lopulta poistui valomerkin aikaan pubista.

 

Vihdoinkin, jo 21.30 tuo viimeinen ajanvarauksella tullut asiakas huomataan. Alkaa selittely,

että oli järjestelmäongelma, piti buutata kaikki ohjelmat, loppui jäät, pullonavaaja oli hukassa….

No asiakas oli tyytynyt kohtaloonsa, eikä jaksanut enää muuta, kuin sanoa hiljaa, että jos

saisi vain yhden salmarin, ei hän muuta….

 

Iltakymmeneltä piti tulla viimeisille yövuoron tunneille yksi uusi tarjoilija, mutta syystä tai

toisesta tällaista ei oltu hälynäkään ketään paikalle, joten taas yksi tarjoilija tekee pitkää päivää.

 

Ilta etenee. Myöhäisiä asiakaita ilmestyy epämääräisin väliajoin pubiin. Muutamat olivat lähteneet

liikkeelle ihan vain iltakaljat mielessä, mutta juomakortit olivat kotona ja eikun takaisin.

Sitten taas eräs satunnaisen kävijän juomahistoria kertoi, että tämä oli reilun viikon aikan

käynyt jokainen ilta istumassa 2-3 tuntia ja aina juoden tiukkaa viinaa. Se tosin alkoi jo näkyä

asiakkaan olemuksesta ja eipä tämä ollut myöskään suihkua nähnyt hetkeen…..

Kuitenkin hänelle vielä suostuttiin myymään pari campari-tuoremehua, kirkasta eivät enää

uskaltaneet antaa, koska alkoi olla vaara, että asiakkaan yleiskunto ei vain enää kestä.

 

Ravintoloitsijakin oli jo poistunut pubista. Tietenkin hieman tuon jälkeen tulee paikalle

asiakas, jonka palvelu olisi vaatinut jälleen erityishoitoa, mutta tätä ei enää kyseisenä iltana

ollut mahdollista saada. Näin ollen henkilökunta antoi vain ensihätään kelpaavaa juoma-apua

ja kehoitti asiakasta tämän jälkeen menemään kotiinsa ja varaamaan seuraavalle päivälle

ajan automaattisesta ajanvarauksesta. Tämä tietty harmitti asiakasta, mutta minkäs teit!

 

Pikkuhiljaa asiakkaita saatiin hoidettua ja ilta taipui yötä kohden. Aamusella ajanvarauksella

pubiin tulleista asiakkaista nyt jokainen oli saanut jopa kaksi juomatilausta tehtyä ja

juomatkin olivat saapuneet, suhteellisen kiitettävässä ajassa tilauskesta.

Eräälle asiakkaalle henkilökunnan edustaja joutui tosin kertomaan pariinkin otteeseen, miten

kyseinen juoma pitää juoda ja mahdolliset haittavaikutuksetkin selvitettiin.

- Joo, olen mä joskus 5 vuotta sitten tätä juonut, mutta sen jälkeen ei ole tällaista vaivaa ollut,

mihin olisi pitäny tätä ottaa. Tulee tuota vodkaa niin harvoin enää juotua, kun on tuohon kossuun

mieltynyt. Saisko yhden Ville Vallattoman vielä, niin kuin pehmentämään vähän makua suusta?

Ja kyllähän asiakas Villensä sai.

 

Lopulta välähtää maaginen valoshow, eli pilkku, siis valomerkki.

Epämääräistä älämölyä ja liikehdintää alkoi tapahtua pöydistä kohti ulko-ovea. No tosin melkoisen

moni kävi vielä vessassa….. Ja kas, se takanurkassa istunut herra oli sitten kussut uudelleenkin

housuihinsa, mutta eipä se tuota näyttänyt häiritsevän. Ulos raittiiseen ilmaan ja kohti taksiasemaa.

 

Kun viimeisetkin asiakkaat oli saatu pihalle, henkilökunta täytti vielä hieman raportteja, laskeskeli illan kassaa ja siisti paikkaa, jotta seuraavan aamun asiakkaat pääsevät puhtaaseen pubiin

nauttimaan jälleen palvelusta ja juomista.

 

Samassa paikalle kaartaa vielä taksi. – Hei, ehdittekö vielä ottamaan tämän? Kuski huikkaa.

- Täällä olisi yksi, joka repsahti pahasti parin kolmen viikon juomattoman jakson jälkeen.

Henkilökunta on kahden vaiheilla…. Mutta ei, hänet ohjattiin isompaan tarjoiluyksikköön,

joka sijaitsi naapurikaupungissa ja jossa oli palvelua paljon pidempään.

- Siellä on vielä tähän aikaan jopa erityistilausten tekemiseen erikoistunut baarimikko!

 

Ja näin on jälleen yksi päivä pubissa ohi. Seuraavana päivänä taas sama karmea rumba

odottelee, mutta kun työ on kutsumusammatti, niin minkäs teet.

 

Hyvä lukija, tämän tarinan tarkoitus ei ole loukata minkään ammattikunnan edustajaa.

Ottakaa rennosti ja ottakaa vaikka pienet.

Lähiökeittiössä tapahtuu - kokkauskilpailu

 Tätä ei pidä ottaa liian vakavasti!  (3.12.2020)

Kun näitä erilaisia kokkiohjelmia tuntuu löytyvän, niin tässä olisi vielä 1 ehdokas:

"Lähiökeittiön mestarikeittäjä". Ohjelma voisi mennä hieman tähän tyyliin....... - Ja tervetuloa jälleen kerran tänne Pub soppakulhoon, jonne on rakennettu lähiökeittiön mestarikeittäjäehdokkaille keittiöpisteet. Tänään onkin sitten tiukat paikat, kun haetaan neljää finalistia, joiden joukosta löytyy Suomen 1. "Lähiökeittiön Mestarikeittäjä". Kotikatsomoihin ja -keittiöihin tiedoksi, että tämä keittäminen ei tarkoita prosenttijuomien kotivalmistusta, olkoon tämä samalla vastaus Veijolle ja Zygelle sinne Korpimäennotkoon. Emme voi siis antaa tuollaisen tuotteen valmistusreseptiä nettisivuillamme. Mutta nyt itse tämänkertaiseen kilpailuun! Mukana on vielä 6 kilpailijaa ja heillä on 45min aikaa valmistaa lauantaiaamun tiukka olonkohennus aamiainen. Ruokakomero on vapaasti käytössä ja lisäksi he ovat saaneet valita 3 raaka-ainetta ennalta määrätyistä aineksista. Jaahas, Spärdellä on menossa oluessa keitettyjä nakkeja - HEI HEI SITÄ OLUTTA EI SAA JUODA! - ja itsetehtyjä ranskalaisia suoraan pakastealtaasta otettuna.... jaahas, hän hieman fiksaa niitä, kääri ne pekoniin... selvä. Sitten tuolla Mindeli puuhastelee jotain munien kanssa, taas, vaikka nyt ei olekaan yö.... no yrittänee saada näitä(kin) koviksi, mutta ei ne mikrossa ehkä..... jäädään katsomaan. Lisäksi hänellä on kohoamassa varmaankin leipätaikina, kas tuo onkin esipaistettua patonkia, jonka päälle Mindeli on sirotellut juustoraastetta. Hmmm ja mitäs Sepa tekee.... juurikin sitä, mitä odotimme, eli lihaa! Sepa onkin kaivanut nautaa ja leikkelee paistista juuri leipäveitsellä nirhaten jonkinlaisia pihvejä.... kai... ja kattilassa porisee multaisia perunoita, mutta olisihan se hyvä jos siellä olisi sitä vettäkin! Viereisellä työpisteellä Helzuggi säätää juuri lieden lämpöä, koska yrittää alkaa paistaa broileria, mutta mitenkäs tuo onnistuu tuolla paistinpannulla varsinkin kun broileri on pakastettu? Ehkä hän tietää jotain sellaista, mitä me emme, tuosta broilerin paistamisesta. Ennakkosuosikkina tähän kisaan lähti edellisen osakilpailun paras, eli Abull jonka vihannespitoinen valkoviinissä uitettu savannisalaatti sai tuomariston päät pyörälle. Nyt Abull on päättänyt valmistaa luonnonjogustista ja -yrteistä kevyen alkupalan, joka nautitaan vahvan teen (kai se muuten teetä on, mitä tuossa kannussa on....väri on kyllä sama, mutta tuoksu on jotain muuta), lisänä hänellä on valmistumassa maamme tunnetuimmasta "vihanneksesta" eli hookoon "blööstä" väännettyä hiillospatukkaa. Saa nähdä, miten sen tekeminen tavallisen zipon kanssa onnistuu. Emmekä saa unohtaa kisan yllättäjää Kalle-Curttia, jonka sormet ovat koko kisan ajan tuoksuneet kalalle aamusta iltaan.... ja niin varmasti nytkin! Kalle-Curtilla on näemmä työn alla tonnikala-perunamuusi, kunhan hän saa tuolla ruuvimeisselillä ja vasaralla ensin nuo tonnikalapurkit auki ja perunamuusipussin kaivettua pakastelokerosta. Mutta näin etenee "Lähiökeittiön Mestarikeittäjä" kilpailu..... ja jossain vaiheessa selviää varmaankin joku ja myös kilpailun voittaja.

 

 

Joulutarina v. 2019

Kaikille iso anteeksipyyntö, etten ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään!
No joulutarinaa olisi tarjolla, joten toivottavasti tästä olisi iloa edes hetkeksi.
(17.12.2019)
-----------------------------------------

                      JOULUTARINA 2019

Syksy oli edennyt hitaasti, mutta varmasti kohti talvea ja kalenterissa vuoden päivät

vain vähenivät. Siinäkin perheessä, missä nuo kolme pientä lapsosta elelivät, odotettiin

jo joulua – mutta kaikki eivät niin suurella innolla kuin ehkä voisi kuvitella.

Perheen kaksi vanhinta lasta, yhdeksän ja kuuden ikäiset vesselit, toivoivat tietenkin että

joulusta tulisi ihana ja runsaslahjainen, mutta parin edellisen joulun muistot painoivat heilläkin

mieltä, kuten myöskin perheen äidillä, joka pelkäsi että jälleen menee yksi joulu pilalle….

Perheen pienin lapsonen taas, juuri loppukesästä neljä täyttänyt pikkuprinsessa, sen sijaan oli

intoa puhkuen jo useamman kirjeen kirjoittanut joulupukille ja tarkasti tutkinut kaikki

lelumainokset, mitä posti oli heille kantanut. Toivelista olikin muuttunut jo useampaan otteeseen

ja sekös äitiä hymyilytti. Mutta miksi äiti sitten pelkäsi, että joulu menisi pilalle?

Minkä takia perheen kaksi poikaa myöskin jännittivät, onnistuuko joulu tänä vuonna vai ei?

Tähän kysymykseen me saamme vastauksen, kun piipahdamme perheen toissavuoden joulussa

ihan nopeasti. Tuolloin perheen äiti oli parisen viikkoa valmistellut joulua, oli kokannut ja leiponut

ja siistinyt kotia ja lapsetkin ovat oman kortensa kekoon antaneet, jopa ilman suurempia mutinoita.

Mutta perheen isä…. niin – perheen isä. Voi voi…. Mies teki töissä pitkiä päiviä ja jäi

joululomalle muutamia päiviä ennen aattoa. Vaan mikä miestä kiinnosti eniten, kun vapaat ”iskivät”?

Oliko se perheen joulun valmisteluun osallistuminen ja lahjaostoksilla käynti? Ehei, ei ollenkaan!

Perheen isä otti välittömästi kunnon kännit ja kännissä haukkui kaikki, mukaan lukien oman

vaimonsa ja perheensä…… No sen verran oli saanut aikaiseksi, että oli joulupukin hankkinut aatoksi.

Vaan millaisen pukin: Pukiksi oli palkattu joku miehen kaveri, samanlainen tuurijuoppo, kuin mitä

tämä itsekin oli ja pukki tuli hieman ”glögisen” oloisena jakamaan lahjoja ja kun ne oli jaettu, jäi

sitten keittiöön perheen isännän kanssa nauttimaan ”pari” totia, mikä loppupeleissä olikin

lähes koko yön kestänyttä juomista…..

Tuo olisi vielä mennytkin äidiltäkin läpi, mutta sama toistui lähes samalla kaavalla myös seuraavan

vuonna, vain sillä erotuksella, että tuolloin tämä joulupukki lähti isännän kanssa yhteistuumin

johonkin aattoillan hämärään ja lopulta joskus puolenyön jälkeen talon kulmalle oli kurvannut

taksi, josta kuski joutui suorastaan repimään miehen ulos autosta. Oli kuulemma napannut tämän ja

joulupukin oloisen herran eräästä pubista kyytiinsä. No pukkia esittänyt kaveri oli jo tiputettu matkasta ja nyt äidin harteille jäi vain miehensä raahaaminen kotiin. Tosin voimat loppuivat häneltäkin kesken ja mies jäi sammuneena olohuoneeseen nojatuoliin nukkumaan.

Joten nyt, hyvät lukijat, ette varmaan ihmettele jos perheen äiti on hieman jännittynyt ja pelkää,

mitä tuleman pitää ja pojatkin, kun olivat jo kaksi kertaa nähneet tuon humalaisen joulupukin,

pelkäsivät että taas se tulee ja örisee ja haisee pahalle, eikä edes juttele mitään kivaa heidän kanssaan.

Ja niin sitä vähitellen joulua kohti kuitenkin tuossa perheessä edettiin ja oltiin jo aivan aaton kynnyksellä…. enää kaksi yötä jouluun…. Vaan olisiko joulu heille joulu vai jälleen yksi

kärsimysnäytelmä parin edellisen vuoden tapaan? Perheen isä oli taas rinta rottingilla kehunut, että

hän on huolehtinut siitä, että joulupukki muistaa tulla heille ja painottanut, että tulee ajoissa jne.

Äiti oli tietenkin tivannut, että onko jälleen se sama pukki kuin parina edellisenäkin vuotena.

-         No älä nyt, siis ihan hyvä kaverihan se on ja halvalla lähtee! Oli isä tuumannut.

-         Niin, halvalla todellakin mutta ei ne illat sitten jatkuneet kovin halpoina. Äiti vastasi.

Tietenkin tästä syntyi kiihkeä väittely sillä lopputuloksella, että äiti jäi keittiöön nyyhkimään ja

isä pisti palttoon niskaansa ja painui ovesta pihalle sanomatta sanaakaan. Poikia tilanne ihmetytti

ja he menivätkin kyselemään hätääntyneenä äidiltä, että mikä on ja onko kaikki hyvin.

Äiti yritti repäistä kasvoille pienen hymyn. Hän yritti pitää asiat kasassa, vaikka sisällä myllersi

ja hän pelkäsi, että taas olisi joulu, mistä ei mitään ihanaa muisteltavaa jäisi.

Tuli aatonaatto ja viimeisiä silauksia joulusta valmisteltiin. Perheen prinsessa odotti jo kärsimättömänä, että tuleehan se pukki varmasti ja muistaako hän ne kaikki satamontayksi lahjatoivetta, mitkä hän oli tehnyt…. Pojat eivät kertoneet hänelle, että joulupukki saattaa olla

aika rankka ”tyyppi”, eikä yhtään niin kiva kuin telkkarissa. Hekin tosin olivat toivoneet monia

erilaisia ”juttuja”, oli pelejä, uutta kännykkää, lätkävarusteita ja ties mitä.

Isäkin oli palaillut reissuiltansa kotiin ja yritti hiljaa jotenkin osallistua puuhasteluihin. Tosin äiti

ei paljoa lämmennyt tämän auttamisyrityksille. No kinkun paistamisen ja sen vahtimisen äiti

antoi tälle, toivoen että sitä mies ei sentään sössisi.

Aaton vastainen yö sujui levottomissa merkeissä – ei syistä. Lapset odottivat kuitenkin jännittyneinä

aattoa ja tulevia lahjoja. Äiti nukkui hermostuneesti, heräili vähät väliä ja pyöri sängyssä

enemmän ja vähemmän. Ainoa, kuka ei tuntunut ottavan mitään stressiä, oli isä…. hän torkkui

olohuoneessa, naukkaili muutaman lasillisen ja kävi välillä kurkkimassa uuniin, miltä siellä näyttää.

Ja kyllähän se kinkku siellä paistui pikkuhiljaa.

Aattoaamu valkeni hiema utuisena, ulkona ei ollut kuin pari astetta pakkasta, mutta jotenkin ilma

oli siitä huolimatta hieman kostean tuntuinen. Lunta oli maassa juuri sen verran, että voi sanoa että

oli valkea joulu. Äiti heräsi varhain ja meni katsomaan, mikä on tilanne keittiössä….

No kinkku oli vielä uunissa ja kohta sen voisikin ottaa sieltä pois. Vaan missä oli hänen miehensä?

No tämä löytyi nukkumasta nojatuolista. Oli sitten juonut pullollisen punaviiniä yön aikana.

Ja tuoksusta päätellen myös parit terävät oli vedetty siihen oheen. Äidillä ”paloi hihat” ja hän

karjaisi pari kertaa kunnolla, repien samalla miehensä hereille. Tämä oli täysin ymmällään, että mitä

väärää hän nyt oli muka tehnyt?

-         Siis etkö sä todellakaan pysty olemaan edes yhtä jouluaattoa selvinpäin?

Mies yritti jotain vastata, mutta sanat jäivät kurkkuun. Suuta kuivasi…

-         Mä uskoin ja toivoin oikeasti, että sä olisit sen verran järkiintynyt, että et enää joisi jouluna

vaan sun piti aloittaa jo edellisenä yönä! Vaimo antoi palaa sydämensä kyllyydestä.

Mies laahusti keittiöön ja joi hieman vettä, jotta sai paremmin sanaa suustaan.

- Siis mä otin sen takia nyt yöllä pari lasillista, että en joisi enää nyt päivällä tai illalla!

Vaimo katsoi miestään epäuskoisena. Voisiko tuo olla totta?

-         Meinaatko siis todellakin olla selvinpäin vihdoinkin yhden joulun? Vaimo tivasi mieheltään.

-         Joo joo, mä ajattelin oikeasti, että jos vain ruuan kanssa ottaisi lasillisen ja nautittaisiin

joulusta oikein kunnolla. Kyllä mä sen kaverin pukiksi hankin, mutta sanoin että nyt otetaan

homma kunnolla eikä sitten juoda! Se lupasi hoitaa homman kunnolla.

Vaimo ei ollut uskoa korviaan, mutta kai se oli sitten näin, kun miehensä kovin tuota vakuutella koitti.

Lapsetkin olivat kuulleet keskustelun ja ainakin pojat tuntuivat olevan riemuissaan.

Siis joulupukki saattaisi ollakin ihan kiva tänä vuonna!

Äiti sai kuulla, että hänen miehensä oli sopinut tuon pukin tulevan heille siinä viiden aikoihin

ja päätti, että he syövät ennen sitä, koska eihän nuo lapset enää lahjojen tulon jälkeen malta

syödä mitään, vaan kaikki energia ja aika menee vain pakettien avaamiseen ja uusien

tavaroiden tutkimiseen. Niinpä joulupöytä katettiin jo hyvissä ajoin ja lapsetkin saatiin siivosti

sen ääreen syömään. Jopa perheen isä istui pöydän ääressä asiallisesti, kuten oli vaimolleen luvannut

eikä nauttinut edes sitä yhtä lasillista ruuan kanssa. Äiti oli hieman ymmällään, mutta mielissään.

Jouluateria oli parahiksi nautittu, kun kello alkoi näyttää viittä. Vaan pukkia ei näkynyt eikä kuulunut.

Lapset ryntäilivät ikkunoihin aina, kun jostain kuului hieman jonkinlaista ääntä. Mutta ei,

joulupukkia vain ei näkynyt eikä kuulunut. Isä koitti soittaa kaverilleen, mutta tämän puhelin kyllä

hälytti, vaan siihen ei vastattu. Nyt alkoi isäkin hieman hermostua ja tämä käveli kaapille, jossa

säilytti alkoholijuomiaan. Äiti ei huomannut tuota, ennen kuin oli ”myöhäistä” – isä oli ehtinyt

tempaista parit konjakit, mutta enempää ei päässyt ottamaan, kun kuuli kuinka pihalle kaartoi auto.

Toinen pojista ehti ikkunaan ja huusi kovalla äänellä: - Tuonn ajoi taksi ja sieltä tulee joku

ulos, sillä on jotkut punaiset vaatteet. Onks´ toi meidän joulupukki?

Isä tuli myöskin ikkunaan ja tunnisti hahmon. Se oli se hänen kaverinsa. Hän päätti mennä miestä

vastaan ja katsoa, missä kunnossa tämä oikein olisi ja samalla selvittäisi, miksi tämä on reippaasti

myöhässä sovitusta ajasta.

Äiti huokaisi syvään….. olisiko hyvin alkanut joulu valumassa hukkaan?

Hetken kuluttua ulko-oven toiselta puolelta kuului rytinää ja kolinaa. Lapset olivat rynnätä ovelle,

mutta äiti kehoitti näitä painokkaasti siirtymään olohuoneeseen odottamaan. Hieman nuristen

lapset tottelivat, vaikka mieli olisi tehnyt mennä joulupukkia vastaan.

Äiti avasi ulko-oven ja mikä näky hänelle paljastuikaan:

Joulupukki oli enemmänkin ottanut ja valmiiksi punertava nenä oli todellakin punainen.

Tuo pukiksi pukeutunut heppu sönkkäsi jotain parin edellisen paikan tarjoiluista ja siitä, kun

on niin vaikeaa ja vaikka mitä…. Silloin äidillä nousi jälleen viha ja kyyneleet silmiin!

- Tämä ei voi olla totta, ei taas!

Hän kääntyi kannoillaan ja poistui paikalta lapsiensa luo. Nämä katsoivat häntä silmät säihkyen,

että jakaako pukki kohta lahjat ja saadaanko me nähdä pukki…..

Äiti ei vain pystynyt vastaamaan mitään. Hän huomasi, kuinka hänen miehensä kävi nopeasti

keittiössä ja palasi eteiseen ja kuuli, kuinka pienen ajan kuluttua ulko-ovi sulkeutui ja hetken

kuluttua tuli aivan hiljaista. Äiti nousi ylös, meni eteiseen ja siellä ei ollut ketään!

Hän kiirehti keittiöön, missä miehensä oli käynyt ja huomasi erään kaapin olevan hieman auki.

Siellä oli ollut viinapullo, vaan ei ollut enää! Sydän hyppäsi kurkkuun.

Taasko tässä kävi näin? Epätoivo valtasi äidin mielen ja tilannetta ei parantanut se, että kun

paikalle tuli hänen pieni ihana tytär, joka kyseli isän ja pukin perään… oli ahdistavaa ja raastavaa

miettiä, miten osaisi vastata tyttärelleen niin, ettei tämän mielikuva joulusta murenisi kokonaan.

- Odotellaan hetki, joulupukille tuli huono olo. Varmaan hän kohta tulee.

Tytär juoksi kertomaan veljilleen saman ja pojatkin tyytyivät vastaukseen.

Se, miksi isä ei ollut kotona, tietenkin herätti spekulaatioita lasten puheissa, mutta he arvelivat, että

isä on auttamassa joulupukkia ja varmaan kohta he tulisivat takaisin.

Äiti yritti soittaa miehellensä, vaan huomasi, että tämän puhelin olikin kotona!

- No niin, sekin vielä! Tämä tuumasi puoliääneen.

Ei auttanut muu, kuin vain olla ja odottaa…. ja jokainen minuutti tuntui tunnilta – ikuisuudelta.

Sitten yllättäin ovikello soi, hieman varovaisesti, mutta kuitenkin.

Äiti yllättyi. Luulisi sentään, että mies osaisi kotiinsa tulla avaimilla.

Tämä meni avaamaan ulko-ovea ja oli juuri antamassa ”palautetta” miehellensä, kun yllättyi:

Oven takana seisoikin vanha mies hieman nuhjuinen joulupukin asu yllänsä!

- Tuota anteeksi, en voinut olla tulematta, vaikka pitkään epäröinkin. Saanen esittäytyä….

Olen tuosta teidän naapurista, olemme asuneet vuosia tässä lähes vierekkäin ja kyllä te minua

aina tervehditte tuossa ulkona, mitä kaikki eivät aina tee.

Äiti katseli sanattomana miestä ja kuunteli tätä hiljaa.

- Niin tuota, tuossa jo viime jouluna kyllä näin, että millainen joulupukki teille saapui ja

silloin hieman mieltäni kalvoi, että eihän se pukki noin saisi esiintyä ja tulla lasten luo.

Yritin tuossa muutama viikko sitten miehellenne kertoa, että minulla on vuosien takaa kokemusta

tästä joulupukin touhuista, mutta häntä ei kiinnostanut kuunnella, niin päätin asian olla.

Mutta kun nyt taas näin, millaisessa kunnossa se hänen pukkinsa taas oli ja kun he lähtivät

tuosta pihalta kaksistaan taksilla, niin en voinut olla kaivamatta tätä asua esille ja tulla tänne.

Äiti oli sanaton, suorastaan hämmästynyt! Hän ei voinut uskoa todeksi, että tuo eräs vanha

naapurin herra oli hyvin tietoinen siitä, miten kurjasti heillä oli käynyt joulupukin kanssa jo

pariinkin otteeseen. – Ai anteeksi, että en edes sisälle pyytänyt… Tuota, juu on tosiaan ollut

vähän kaikenlaista…. mutta tuota, jos siis vain teille sopii niin kyllähän te saatte tulla lahjat jakamaan.

Vanha herra oli mielissään ja asteli sisälle. Lapset kurkkivat varovasti olohuoneesta, että kuka

se sieltä on tulossa ja kun he näkivät punaisen nutun heilahtavan, kuului kolmesta suusta

yhteen ääneen: ”JOULUPUKKI!”

Vanha herra ilahtui tuosta ja köpötteli lapsosten luo…….

- No onkos täällä niitä kilttejä lapsia….?

Ja niin lahjojen jako alkoi sujua! Äiti kävi nopeasti laittamassa kahvia tulemaan, kysyen

samalla, että ehtisikö joulupukki juomaan kupposen. Tämä ei vastustellut tarjousta.

Vaan mitä nyt?

Ulko-ovelta kuului kolinaa ja rapinaa ja eteiseen tuli joku!

Äiti oli juuri menossa katsomaan, mikä ryminän aiheuttaa, kun sisälle asteli…. toinen joulupukki!

Siinä sitten katselivat toisiaan kaksi joulupukkia, kunnes tämä hetki sitten tullut otti lakin pois

päästään ja veti partaa sivuun…. – Isääääääää! Perheen pieni tyttö huusi kirkkaalla äänellänsä.

-         No niin olen ja lainasin nämä vaatteet…. siis tuolta joulupukilta, mutta kukas tämä pukki on?

Hänen vaimonsa ehti nopeasti tilanteen herraksi ja kertoi koko tarinan ja naapurin vanha herra

vain nyökkäili vieressä. Alkuun isäntä ei ollut kovin mielissään siitä, että joku naapuri oli seurannut

heidän elämää, mutta lopulta tajunnut että eipä se varmaan kenellekään salaisuus ollut, jos vain

oli ikkunasta ulos katsellut, että millainen se heidän pukki oli oikein ollut.

- Mutta mitkä nämä tamineet ovat ja mistä sinä tulet? Vaimo tivasi mieheltänsä.

Mies kertoi, että oli ottanut viinapullon, soittanut taksin ja vienyt kaverinsa kotiin. Laittanut sen

pullon pöydälle ja todennut, että se oli tässä, muuta ei enää tule ja oli viimeinen joulu heillä!

Sitten hän oli soittanut toiselle tutulleen, jolla tiesi olevan kunnon pukin tamineet, että olisiko

ne vapaat ja voisiko lainata korvausta vastaan, kun olisi hätätilanne. Tuon kännisen pukin

asusteita kun hän ei halunnut yllensä laittaa!

Oli saanut asun lainaan ja kiireen vilkkaan sen jälkeen taksilla kohti kotia, jotta vihdoinkin

lapsilla olisi oikea joulu – ja sitten täällä onkin jo joulupukki.

Kaikkia kolmea alkoi naurattaa. Lapset olivat vain ihmeissään, että miten isä voi olla joulupukki.

Siihen naapurin vanha herra, joka edelleen oli joulupukin asussa, kertoi että se oli heidän

sovittu yllätys ja isän piti tulla hieman häntä ennen tänne, mutta hän olikin katsonut kelloa väärin….

Selitys meni lapsiin täydestä ja kaikki olivat tyytyväisiä ja äiti, nyt hänen silmissään

kimmelsi kyyneleet, mutta onnesta!

Joulupukki jäi vielä hetkeksi heille kahvittelemaan, jonka jälkeen hän lähti hiljalleen kohti

”korvatunturia”, kuten asian mainitsi lapsille. Nämä olivat aivan haltioissaan pukista!

Sovittiin, että ensi vuonna joulupukki tietenkin tulee heille ja lapset kirkuivat onnessaan.

Ulko-ovella isä kutsui herran vielä huomenna glögille ja äidille tuli jo paha pelko, että ei kai vain…

mutta samassa hänen miehensä jatkoi, että tietenkin siis alkoholittomalle ja tortulle, jos vain sopii.

Pappa lupasi tulla ja niin käteltiin hymyssä suin ja pappa lähti ”korvatunturille” eli kotiinsa naapuriin.

Tämän jälkeen äiti ei vain voinut olla kysymättä, että mikä sai hänen miehensä mielen ja kelkan

kääntymään noin totaalisesti. Mies vain vastasi hiljaa: - Jaa, kai se on vain se jokin joulun ihme!”

Vuosiluku vaihtuu - vaihtuuko mikään muu?

No niin, olisi taas se aika vuodesta, kun kaikki onnittelevat kaikkia hymy kasvoilla:
"Hyvää Uutta Vuotta!" Vaan miten oikeasti on?
Toivotetaanko sitä todella sitä toivoen, vai onko alitajunnassa miete ja helpotuksen huokaisu
siitä, että taas ollaan selvitty yhdestä vuodesta. Joillekin se nimittäin on usein jopa
vuodesta toiseen selviytymistaistelua, erinäisistä syistä!
Tällaiset ihmiset varmasti toivovat koko sydämestään itselleen ja lähipiirilleen
sitä parempaa ja hyvää tulevaa vuotta.

Mutta muuten...... mikä vuodessa vaihtuu? Periaatteessa ei mikään muu, kuin se
että vuosiluku muuttuu. Alkuun taas kirjoitellaan hetki väärää vuosilukua papereihin ja
ihmetellään ääneen, että mihin se edellinen vuosi oikein hukkui.
Nii-in... -elämän kulku on nykyään niin hektistä ja nopeatempoista, että enää ei
ehditä juurikaan pysähtymään ja nauttimaan elämästä ja se on yksi syy siihen, että
vuodet kiirivät ohi kuin pikajuna ohittaen jonkin ajasta jälkeen jääneen seisakkeen.

Maailman johtajat antavat yleviä lausuntoja, päättäjät yrittävät hetken kehua sitä, kuinka
tästä vuodesta tulee ponnahduslauta valoisaan tulevaisuuteen jne. vaan loppupeleissä
taas huomataan, että puheet ovat kuin vaalilupaukset: Niitä on mukava lausua ääneen,
mutta niiden pitäminen on yhtä varmaa kuin se, että joka viikko vähintään 100 henkeä
voittaisi lotossa 7 oikein - eli ei mitenkään mahdollista.

Onhan tuota vuodenvaihdetta mukava juhlia, kunhan sen tekee "fiksusti." No sekin on hieman
häilyvä käsite. Joillekin se on ehdotonta alkoholista kieltäytymistä, jotkut taas kiroavat
ilotulitteet alimpaan helvettiin (useimmiten koiriensa vuoksi). Mutta tässä maassa taas valtaosalle
aikuisiässä olevalle tämäkin tapahtuma on vain yksi "hyvä" syy ryypätä nuppi sekaisin!
Eihän millään tunnu olevan väliä, eikä mikään juhla ole mitään, ellei seuraavana päivänä
ole "vuosisadan krapulaa", jolla sitten kehuskellaan muutaman päivän päästä
polleena.... Sitä en ole ikinä tajunnut, enkä halua koskaan ymmärtääkkään, että miksi
jossain huonon olon saamisessa ja pahoinvoinnissa voi olla niin paljon kehuskeltavaa!

Siis suoranaista typeryyttähän se on, että vedetään nuppi sekaisin juomalla viinaa kaksin käsin.
Ja sitten konttaillaan, sammutaan ties mihin, oksennetaan vuorokausi jne.
Juu, todella fiksua toimintaa! Ei - en ole absolutisti, otan itsekin - mutta tiedän rajani ja
jos/kun se tulee vastaan, juominen loppuu siihen, koska aina seuraavana päivänä haluan olla
- ja olenkin - työkykyinen, vaikka olisi vapaapäivä.

Ja sitten viina & ilotulitteet. Ikävää on aina lukea vuosittain niistä onnettomuuksista, joita
rakettien kanssa sattuu. Onneksi ei nykyään aivan mahdottoman isoja pommeja edes saa myydä.
Kyllä nykyisillä paukuilla saa ihan sopivasti väriä taivaalle - ja ääntä ilmoille.
Muutaman kerran on ollut pelonsekaisia tunteita mielessä, kun on nähnyt melkoisen sekavassa
kunnossa olevan seurueen ilotulitusrakettien kimpussa....  siinä on ollut vain onni ja
suojelusenkelit mukana, ettei mitään ole sattunut.

Mutta takaisin vuoden vaihtumiseen muuten!
Samat asiat vaivaavat maailmaa seuraavanakin vuotena.
Kun ei puhtaalta pöydältä voida aloittaa ja toivoa, että asiat tehtäisiin paremmin, niin
maailman ongelmat ovat käsillä edelleenkin, vaikka vuosi onkin uusi.
Sotia - nälänhätää - sortoa - orjuutta - rikollisuutta - korruptiota - työttömyyttä - köyhyyttä....
kaikkea on seuraavanakin vuotena. Ei ne mihinkään katoa, vaikka kuinka toivotetaan
"Hyvää Uutta Vuotta" . Tietty on meitäkin, jotka todella toivomme, että seuraava vuosi olisi
monin tavoin parempi ja aurinkoisempi - jos nyt ei aivan yleismaailmallisesti, niin ainakin
omassa elinpiirissä edes.

Ehkäpä ne iloiset hetket ja ilon aiheet on napattava pienistä asioista. Niistä voi syntyä
isokin virta ja tällöin eteen tulevia vastoinkäymisiä pystyisi kestämään paremmin.

Eli, otetaanko sellainen positiivinen asenne tulevaan vuoteen - jokainen?
Hieman enemmän hymyä kasvoille, hieman vähemmän ryppyotsaista toimintaa!

Kommentoikaa, antakaa palautetta, jakakaa!
Ja muistakaa, silti kaikille Teille: Oikein Hyvää ja Onnellista Uutta Vuotta 2017

 ----------------------------------------------------------------------------------------

Hiljaisia mietteitä - äänettömästi sanottuja.

Jaahas ja mistä sitä lähtisi......
Ehkä ei mistään erityisestä. No sanotaanko näin, että elämässä on kuvioita - ilman kellumista - ihan
kohtalaisesti. Viime aikoina olen hieman ihmetellyt parin ihmisen muuttunutta käytöstä, tosin ei
suoranaisesti vain minua kohtaan vaan yleensäkin. Mistä syystä näin on käynyt, en osaa sanoa ja
en lähde nyt aiheita purkamaan.

Pakkaset hellittivät sitten ainakin joksikin aikaa, joten nyt sitten kävellään ja kuljetaan loskassa.
Ei yhtään kivaa! Itse nauttisin talvella sellaisesta sopivan kohtuullisesta pakkasesta ja mukavasta
määrästä lunta, silloin olisi kiva kulkea ja nauttia säästäkin.
------------------------------------------------------------------------

Ei tuntunut enää mikään miltään!
Ei ollut enää syytä nauraa - ei jaksaa - ei tehdä, toimia tai....
- edes kunnolla elää.

Maailma tuntui kaikkinensa kääntäneen selkänsä ja kukaan ei kuunnellut.
Apua sai huutaa - turhaan.... tuuleen..... Kukaan ei vastannut!
Kaverit kaikkosivat, ystävät loitonivat..... siihen jäi vain tyhjyys.

Ja sitten siihen oli helppo tarttua:
Pullo!
Siinä se oli - se .....
Pullo!

Ensimmäisen kerran kun sen korkkasi, ei se vielä ihmeitä tehnyt... ei
mielessä tuntunut tai päässä virranneet uudet ajatukset.
Mutta.... pikkuhiljaa - se otti niskalenkkiä, kun siihen tarrautui uudelleen ja uudelleen...
Se oli pirullisen kavala.
Pullo!

Ystävät eivät enää tervehtineet, eivät soitelleet....
Kaverit käänsivät selän ja ainoa, mihin saattoi enää luottaa oli vain tuo:
Pullo!

Mutta pullo oli Piru!
Ensin se houkutteli kirpeydellään, terävyydellään...... lämmittämällä sisuskaluja.
Sitten se huumasi mieltä, pikkuhiljaa enemmän ja enemmän.....
vei pois järjelliset ajatukset, vaihtaen ne toisiin.... tuon pullon nesteen tuomiin turmiollisiin....
Sen se teki, se:
Pullo!

Kohta seura oli vaihtunut, tuli ja oli uusia kavereita, samanlaisia....
pirullisen pullon pauloihin joutuneita - jo kokonaan sielunsa kadottaneita!
Ja sinne mieli oli lujaa menossa.......

Siitä ei päässyt irti! Toisinaan pienen hetken saattoi olla, ettei sitä kaivannut,
mutta sitten sen himo iski taas...... ja käsiin piti saada:
Pullo!
Pirullinen - kaiken järjellisen kadottava ja tuhoava, turmiollinen - pullo!

Mutta joskus kun kaikki on jo pedattu lopulliselle iskulle, tuholle mielen ja kehon...
- tuleekin eteen joku, joka pysäyttää ja päättää auttaa, vaikka sitä ei
ensin edes haluaisikaan, koska ote pullosta ja pullon ote on niin kova!
                                                                                          

Tämä joku jaksaa.... jaksaa... ja jaksaa....
Auttaa, vie eteenpäin ja lopulta saa silmät aukeamaan - pään selviämään....
sydämen lyömään vapaammin... - ottaa kädestä tuon pullon
- ja kaataa loput siitä pois!

Siitä ei pidä ottaa itselleen isäntää,
ei koskaan - oli mikä tai mitä tahansa elämässä.
Koska se on pirullisempi kuin mieli kenenkään ja se on se:
Pullo!
-----------------------------------------------------------------------

Nukuin, pitkästä aikaa sikeästi..... suorastaan levollisesti!
Nukuin - ja nukuin..... - ja näin unta....

Kun heräsin, hyvin levänneenä ja mieli virkeänä, oli tuo kuva
unesta mielessäni vahvempana, kuin moni asia pitkiin pitkiin aikoihin.
Ja sitä kuvaa mietin, yritin keksiä kuka hän oli - tuo tumma kaunotar unessa
- ja siinä yhdessä kuvassa.

Olin unessa jossain talossa kylässä, kaikki olivat vieraita minulle, mutta
silti jostain syystä hirveän tuttuja! Paikkaakaan en tunnistanut, silti tunnuin
olevani kuin kotonani... - ja siellä oli seinällä tuo kuva, tuosta tummasta kaunottaresta!
Tuijotin sitä kuin lamaantuneena, ihailin ja katselin, kunnes kuulin takaani
äänen, joka kysyi: "Pidätkö siitä?"

Kääntyessäni näin hänet ilmielävänä!
Tuon taulun, tuon kuvan kaunottaren.... siinä minun edessäni.
Niin vieras - silti niin tuttu..... ja nyt hereillä mietin, kuka ihme hän oikein oli!

Keitin aamukahvia ja mielessäni oli vain tuo yksi kuva.
Unen jatkosta en paljoa muista, mutta se kuva..... ja se kohtaaminen,
se pyörii ja pyörii päässä.... loppumatonta kehäänsä.

Kuulin kun posti tuli. Kaadoin itselleni kupillisen kahvia ja kävelin kupponen kädessä
katsomaan, mitä posti oli tuonut. Muutama mainos, yksi lasku ja sitten jokin
esite..... ja siinä oli se kuva - se sama kuva, minkä unessani olin nähnyt!
Koko kehoni värähti kylmissään, kahvikuppi tippui lattialle särkyen.
En välittänyt, pidin vain kädessäni tuota esitettä ja tuntui, että en pysy edes pystyssä!

Tuo kuva..... siinä se oli - ja siinä oli myös hänen nimi!
Tiesin, että minun piti tavata hänet - mahdollisimman nopeasti.....
- joten pikaisesti vaatteet päälle ja ulos ja vasta sitten ymmärsin katsoa, mihin minun
edes piti mennä..... ja mikä tuo paikka edes on, mihin olen menossa!

Sydämeni jyskytti miljoonaa, kehoni värisi kauttaaltaan ja pieni kylmä hiki puski iholle.
Ajoin esitteen kertomaan paikkaan ja kun pääsin sisälle, lähes heti näin hänet...
- ja hän minut..... - katseemme kohdatessamme tiesin, että hän odotti jotakuta,
ketä ei tuntenut mutta kuka oli jotenkin niin tuttu.... hän odotti minua!
........................................................................................

Sä sanoit olevasi ihminen, kuka rakastaa....
- mä uskoin tyhmyyttäni siihen!

Sä sanoit olevasi ihminen, kehen voi luottaa....
- mä uskoin ihastuneena siihen!

Sä sanoit paljon erilaisia asioita itsestäsi,
kerroit kaikenlaista....
- ja minä hölmö menin siihen retkuun!

Sä sanoit, että meidän sydämet sykkivät yhteistä elämää.....
Minäkin toivoin sitä!
Vaan kauaa sitä ei kestänyt, kun huomasin.... kärsin..... hiljaa itkin...
- sä kahlitsit sydämeni, laitoit sen häkkiin.... et antanut sen
sykkiä vapaasti rinnallasi!

Sulle olinkin vain silloin jotain, kun jotain tarvitsit.
Sulle kelpasin vain silloin, kun itse minua halusit.
Olin vain häkkiin laitettu vaiennettu sydän - murrettu mieli, pieni.

Lopulta kapinoin - ja kun kerran avasit tuon häkin oven, pakenin!
Raivoten puskin tieni pois ikeesi alta, löytäen taas valon auringon ja
saaden iloa elämääni, naurua ääneeni......
Yritit vetää minut takaisin, viekkaudella - myös viettelemällä
- vaan en enää langennut sinuun ja petollisiin silmiisi..... juoksin kauemmaksi,
maailmaan vapaaseen..... missä sinua ei ollut!

Tämä kaikille:
Älkää "kahlitko" kenenkään elämää, suljetko tämän sydäntä.....
pitäkää rakkaistanne huolta vilpittömästi, ei itsekkäästi, niin tulette huomaamaan
- elämässä sattuu paljon enemmän hyviä asioita, kuin tiedättekään!
-----------------------------------------------------------------------