Pieniä ajatuksia syysflunssan ohessa.

Se syysflunssa sitten päätti kokeilla minunkin terveyttäni ja havaitsi sen haavoittuvaiseksi.
Viime viikolla sain maata kuumeen kourissa, välillä todella tuskaisen kuuma ja välillä taas
hemmetin kylmä. No erilaisia rohtoja ja lääkkeitä ym. tuli popsittua ankarasti ja pikkuhiljaa
aletaan taas pääsemään normaaliin päiväjärjestykseen. Vielä tosin yksi tulehdus kiusaa
kehoa, mutta uskon ja toivon vakaasti, että tästäkin selvitään ja sitten taas mennään  tukka putkella!
(12.9.2017)

Ja niille, jotka ovat jo udelleet, että miksi en ole enää kirjoitellut lyhyitä mietelmiä ja ajatuksia
- tässä teille vastaus "huutoonne", nyt niitä tulee!
--------------------------------------------------------------------------

Älä vähättele itseäsi!
Sinä olet sinä.
Vaikka oletkin vain yksi pienen pieni osanen universumissa,
ei universumia ole ilman sinua.
Sillä:
Sinä olet sinä.
- Yksi tärkeä osa tässä kaikessa, mitä näemme,
missä elämme, mitä haistamme ja tunnemme.
Muista: Sinä olet yhtä arvokas kuin minäkin!

---   ---   ---   ---   ---   ---   ---   ---   ---   ---  

Hitaasti syntyi ajatus, päässä pyöri ja hyöri.
Kiersi mielessä mutkitellen.... kokonaisuudeksi rakentuen.
Ajatus.... ajatus siitä - vain siitä!

Hitaasti syntyi ajatus, kiersi aivoissa - sopukoissa.
Pyöri tuntojen kammioissa.... ideaksi kehittyen.
Ajatus....ajatus siitä - vain siitä!

Vaan oliko siinä mitään järkeä?
Siinä ajatuksessa..... siitä?
Vai oliko se vain.....  -tyhjä haave jostain, mitä ei saisi?

Vai saisiko?
Sitäpä saikin taas miettiä, ajatuksia päähän puskea..... ja pohtia...
- toivoen, että joskus pääsisi ajatuksesta eteenpäin, sanoista tekoihin!
---   ---   ---   ---   ---   ---   ---   ---   ---   ---

Aika.
Asia, jolle on määritelty määrä......
- joka on aina jonkin kokoinen hetki.
Aika.
Mittaamaton määrä määrätyn mittaista hetkeä.

Sanotaan: Aika on rahaa.
Vaan osaatko käyttää rahaasi oikein, jos on aikaa?
Rahalla et saa aikaa
- siksi käytä rahaa ajan kanssa.

Aika.
Pieniä hetkiä peräkkäin, joista syntyy: Aika.

Se ympäröi sinua nyt, sen jätät taaksesi - sen edestäsi löydät.
Se on kaikkialla, aina.... uutena, silti jo koettuna.
Sitä on: Aika.

Käytä aikasi ja aikaasi viisaasti, älä vain ajatellen itseäsi!
Näe läheisesi, ystäväsi - rakkaasi.... - ja anna heille aikaasi.
Silloin ansaitset enemmän, kuin mitä rahalla saada sä voisit.
---   ---   ---   ---   ---   ---   ---   ---   ---
Tapahtuipa aikoinaan....

Höyryävä kahvikuppi edessäni.
Ikkunan takaa avautui harmaa syksyinen päivä.

Istuin kahvilassa, vietin omaa aikaani ja olin ajatuksissani.... tovin.
Kun huomioni kiinnitti - jokin.

Syrjäsilmällä näin nuo kaksi.
Mies ja nainen nurkassa, kahvilla - kuten minäkin.

Vaan miksi nainen kiihtyneeltä näytti?
Miksi mies kasaan lyhistyneeltä vaikutti?

Luontainen uteliaisuus vei voitin ja vaivihkaa seurasin heitä....
- mitä tahahtuisi nurkkapöydässä ja nuo kaksi, olivat he keitä?

Mies teki pieniä eleitä, nainen katseli häntä hämmästyneenä.
Silmät suurina, suu auki - tuo nuori nainen vain tuijotti!
Sitten, yllättäin...... täysin varoittamatta....
- nainen miestä löi, kasvoille kämmenensä osua antoi.

Kaikki pysähtyi!

Meni hetki.... tuntui, kuin olisi mennyt ikuisuus..... meni toinen....
Sitten mies nousi, pyyhki poskeaan kerran, sanoi hiljaa jotain ja poistui.
Jäi nainen yksin - nyyhkimään kyynelsilmin pöytään.... pienen kahvilan.

Odotin hetken. Mietin, mitä tapahtuisi.
Nainen vain istui, painoi päänsä pöytää vasten.
Nousin.
Astelin hänen luo ja itseni esittelin.

Hän katseensa nosti - minua katseli, kyynelsilmin sinisin.
Antoi minun istua seuraan ja otti nenäliinani tarjotun vastaan.

Kerroin mitä nähnyt olin. Kerroin, mitä luulin - vaan tietää en voinut.
Hän katsoi minua pelästyneenä ja tokaisi:
"Ei, ei.... asia ei ole niin!"

Hän varovasti tunnusti, ehkä suhteensa nyt meni ja pilasi!
Olivat jo pidemmän aikaa seurustelleet... yhdessä olleet
- ja kun mies oli alkanut kertomaan, että hänen on tunnustettava jotain,
oli nainen vain lyönyt - kuuntelematta mitään.

Vasta miehen lähdettyä pois, oli hän nähnyt pöydällä sen rasian...
- sen, mistä hän oli haaveillut jo kauan - niin kauan!
Ja nyt mies oli mennyt.... - ehkä kokonaan.

Tajusin, piti toimia.
Nousin ylös.... syöksyin ulos. Katseellani etsin... hain ja hain.
Lopulta näin! Tuolla.... kyllä, hän on tuolla.
Juoksin miehen kiinni ja sain kerrottua kaiken.
Näin hänen itkeneen - ja nyt nousi kasvoille uudet kyyneleet!

Nainen oli tullut ulos kahvilasta nähden, kuinka
miehensä palasi luoksensa - halasi suudellen.
Jäin hieman kauemmaksi, hymyilin heitä katsellen
-  nyt kohta heidän häitä jo juhlien!

Tyytyväisenä mietin, kerrankin johonkin sekaantuminen kannatti.
---   ---   ---   ---   ---   ---   ---   ---   ---   ---   

Voisinpa kääntää kelloja..... taaksepäin.

Että juurikin noin! Aikaahan ei voi kääntää taaksepäin, vaikka mitä tekisi... välillä on sellainen
tunne, että olisipa hienoa oikeasti saada syystä tai toisesta käännettyä kelloja taaksepäin edes hieman. Itselläni syy on vain positiivinen! Muutama mukava tapaus oli sellainen, että kyllä ne
uudelleenkin voisi kokea. Tosin silloinhan asia ei enää olisi samanlainen, kun sen saisi
tehdä ja kokea uudelleen.... se autenttisuus ja ainutlaatuisuus katoaisi.
No onneksi on hyvät muistot mielessä ja toivottavasti jatkossakin tapahtuu mukavia asioita.

----------------------------------------------------------------------------

Sä olit seurassa, sä säteilit ja hymyilit.
Sä olit ainutlaatuinen!
Sä nauroit kaikelle, jutuille - isoille ja pienille.
Sä olit sädehtivä!

Sä teit läsnäolollasi paikasta valoisan,
toisista iloisia, onnellisia.... vain olemalla - sinä!

Sä olit iloinen, sä olit nauravainen, sä olit onnellinen.
Sä jaoit raikkauttasi toisille.... myöskin minulle,
yhdelle hiljaiselle miehelle...
                                            

Sä olit enkeli meille.... jokaiselle.... kaikille yhtälailla
- silti jokaiselle erikseen.... kuten myös minulle!
Vain olemalla - sinä!
------------------------------------------------------------------

Voinko saada enää sitä hetkeä pientä?
Sitä taas kyselin itseltäni hiljaa.
Voinko kokea enää sitä tunnetta sieltä?
Sitä taas etsin itsestäni hiljaa.

Voinko?

Halusin niin sitä uudelleen.... sitä jotain.... sitä.
Halusin, himoitsin - kaipasin ja etsin!
Huusin sitä hiljaa sydämestäni, silmäni loistaen....
Silti peläten, etten ehkä saisikaan sitä enää
- vaikka minulle sanottiin ja sanottiin ja sanottiin:
Saat - koska vain - sinä saat!

Silti kyselin itseltäni:
Voinko? Saanko?

Kuvittelinko, että olin kadottanut tunteen sisältäni?
Epäilinkö jo itseäni?
Suutin itselleni, ajatuksilleni - typerille.....
Vaikka vain halusin sitä uudelleen.... sitä jotain....sitä.
Halusin, himoitsin - kaipasin ja ....
Omaa itseäni epäilin!

Mielessäni pyysin sinulta apua!
Mielessäni kutsuin sinua lähelleni.
Mielessäni olin vierelläsi, lähelläsi.... siinä!
Kuunnellen sanojasi, tuntien kosketuksesi, aistien..... kaiken!

Ja joko vihdoinkin oppisin uskomaan itseeni,
luottamaan sanoihin mulle sanottuihin...
- jolloin huomata saisin: Sitä kaikkea minulla olisi, mitä kaipasin...
mitä halusin... mitä etsin....
Lopultakin!
--------------------------------------------------------------------------

Olin juuri päässyt kotiin ja kello näytti illalla yhtätoista.
Hieman puutuneena ja nuutuneena, hikisenä ja väsyneenä
suuntasin suihkuun....

Lämmin vesi hiveli ihoani ja sai mieleni rauhoittumaan.
Oli ollut melkoinen päivä takana!
Suljin silmäni ja vain olin...... annoin suihkun valuttaa vettä ylleni.....

Lopulta suorastaan säpsähtäen havahduin ja tajusin, että olin ollut
yllättävän pitkään suihkussa. Kuivaus ja vaatetta ylle.
Puhelin vilkkui pöydällä, joku oli soittanut sillä välin, kun olin
ollut virkistäytymässä suihkussa. Se oli eräs ystäväni..... oli jättänyt viestin.
Kuuntelin sen ja mietin hetken.

Soitin hälle takaisin ja kuulin, että jokin mieltä painoi.
Hän kysyi, olisiko minusta hälle seuraa edes hetkeksi.
Lupasin, että voin toviksi tulla kylään, vaikka kello olikin jo noin paljon.
Hän kiitti - pyysi vain, että en tulisi autolla.
No onneksi ei asunut kaukana, joten reipas kävely valoisassa kesäyössä ei
todellakaan haitannut minua ja jonkin ajan kuluttua olinkin hänen luonaan.

Hän avasi ovensa ja näin kasvoilta, että jokin painoi selvästi mieltä.
Olin ennenkin kuunnellut hänen murheitaan ja jakanut elämäänsä jutellen, joten
mitään uutta tämä ei minulle ollut. Hänkin tiesi minusta jotain, mitä en
kaikille kertonut ollut - olimme joissakin asioissa kohtalontovereita.

Istuuduimme keittiönpöydän äärelle ja hän kaivoi pari lasia esille kaataen
niihin hieman juotavaa. Katselin lasia ja pyörittelin juomaa hieman, ennen kuin
kaadoin sitä huulilleni. Se poltteli kevyesti makuhermojani...... konjakkia.

Hän kertoi, että oli ihastunut jokin aika sitten erääseen ihmiseen.
Kertoi tuosta henkilöstä asioita ja paljasti missä olivat tavanneet ja mitä
heillä oli tapahtunutkaan. Mutta sitten tuli se ikävämpi puoli....
Hän kertoi minulle, että tälle oli paljastunut tuon ihmisen kaksoiselämä.....
tämä olikin tahollaan suhteessa, täysin sitoutunut toiseen!
Ja hän oli antanut itselleen luvan ihastua, rakastua - antaa tunteille valtaa!

Näin kyyneliä noissa kasvoissa, joissa niitä ei juuri näy.
Hän pyrki niitä pyyhkimään salaa, mutta tajusi että näin ne jo ja
näin hänen ikävän tuskansa.
Hän huusi vihaansa - huusi tunteitaan - huusi avuttomuuttaan.
Hän tunsi olevansa niin yksin, hylätty ja käytetty!
Otin häntä kädestä kiinni, pyysin istumaan ja rauhoittumaan..... juttelemaan.

Keskustelimme.... joimme... konjakki loppui, vaan ei se päässä tuntunut!
Hän näytti viestejä, joita oli saanut tuolta toiselta.
Hän näytti kuvia, joissa olivat jo käyneet kahdestaan.
Ja vähitellen hänelle valkeni, miksi lähes kaikki tapahtui aina tuon toisen
ehdoilla..... tavoilla...... haluamissa paikoissa.....!
Hän oli ollut sinisilmäisen ihastunut ja tyhmä.

Sinä yönä hän teki päätöksen, sinä yönä hänestä kuoriutui uusi ihminen!
Sinä yönä hän lopetti turhan itkemisen......... tuon yhden perään huutamisen.
Vain yhden asian hän vielä tulisi tuon ihmisen elämään tekemään....
- ja sen se ihminen kokisi joskus, aikanaan....

Älä siis leiki toisella jos olet jo jollekin se ainoa!
--------------------------------------------------------------


Sisältä kuului tuo räkäisen saksofonin kaihoisa sointi.
Pysähdyin rakennuksen eteen ja jäin kuuntelemaan.
Katsahdin taloa ja näin likaisen pienen ikkunan, joka oli hieman auki.
Sisältä kuului tuo valittava, mutta koukuttava saksofonin sointi.


                      https://www.youtube.com/watch?v=LHNCQc4DLEo

Olin kuin liimattuna tuon ikkunan ääreen ja mietin, voisiko tuota
mennä kuuntelemaan..... vai soittiko vain joku kotonaan?

Muutaman metrin päässä oli pieni ovi ja huomasin, että siitä asteli sisälle
muutama ihminen suoraan kadulta.... nauraen iloisesti. Pieni, osittain
hajonnut valomainos oven yläpuolella särisi ja yritti kertoa, että paikassa
sijaitsi jokin pieni kellariklubi. Ihme, etten ollut paikkaa aikaisemmin huomannut!

Astelin ovesta sisälle ja kuulin hieman puheensorinaa.
Silmäni tottuivat pienen ajan kuluttua hämärään, ilmassa leijui savua... mutta
se ei ollut savukkeista vaan haistoin sen olevan tekosavua savukoneesta...
Täältä se kuului ja nyt tuo saksofonin hypnoottisen valittava saundi.
Jäin vain tuijottamaan tuota soittajaa ja musiikki sai mieleni leijumaan jossain
epätodellisessa paikassa....

Ihmiset keskustelivat todella hiljaa ja hillitysti. Jotkut nojailivat muutamaan
isoon pylvääseen, suurin osa istuskeli pyöreiden pöytien äärellä ja
jokunen taas baaritiskillä. Suunnistin itsekin sinne ja tilasin tiukkaan
mustaan nahkahameeseen ja samansävyiseen toppiin sonnustautuneelta
tarjoilijattarelta viskiä. Hän näki katseestani, millaista halusin eikä edes kysellyt
enempää.... sain juomani, tuon taivaallisen ja haltioituneena jäin vain kuuntelemaan....

https://www.youtube.com/watch?v=MeNAvrqfd0U

Ilta vaihtui yöksi, tunnit kuluivat... kenelläkään ei ollut kiire minnekään......
Väkeä vain tuli hieman lisää - ja kaikki vain nauttivat, hypnoottisen
räkäisestä - jumalaisen upeasta soinnista.
Olimme jossain toisaalla, vaikka olimme vain tuossa pienessä savuisessa
ja ajan patinoimassa, hämärässä klubissa.....
Ja kun ilta päättyi, heräsimme kuin unesta - epätodellisesta...... jostain, missä
emme olleet koskaan olleet ja silti niin tutun turvallisesta - aidosta!

Hymyillen poistuimme yöhön. Vieraat tervehtivät toisiaan... jokainen oli tuttu toisilleen...
Ja ulkona meitä odotti maaginen kuutamo..... sitä katsellessani, kotiin kävellessäni
vielä saatoin korvissani kuulla tuon saksofonin kaihoisan soiton....

https://www.youtube.com/watch?v=rWOatgojVkM

----------------------------------------------------------------------------------

Onko enää sitä, onko enää tätä - tai onko mitään muutakaan?

Pohjustus:
Viime viikkoina maailmaani on sekoitettu enemmän, kuin moniin vuosiin - ja se on oikeasti
paljon sanottu. Ne jotka minut tuntevat, voivat todellakin yhtyä noihin sanoihin.
Miksi ja miten ja kuka tai ketä, ne jätän tässä sivuseikaksi. Ne asiat eivät täysin kuulu kuin
esim. minulle. No on tässä jotain hyvääkin tapahtunut, mutta en vielä ole keksinyt - mitä....
---------------------------------------------------------------------

 Eräänä päivänä hän saapui luokseni, kuin enkeli taivaan.
Eräänä päivänä.... Oli vierelläni hymyillen, siipensä ympärilleni kietoen.
Eräänä päivänä, kauniina - vaan ei niin kauniina kuin hän itse!

Sain elää, sain olla onnellinen, sain ja sain antaa.
Kunnes...

Eräänä päivänä hän lähti luotani, siivet mustiksi muuttuneina.
Eräänä päivänä.... oli ollut vierelläni, hiljaa - siivet piiloon taittaen.
Eräänä päivänä, kylmänä - kuin hänen sanat sydämeeni osuvina!

Jouduin kärsimään, jouduin yksin jäämään, jouduin kuin kuolemaan...
Ja hän ei peräänsä katsonut, ei sanoilla viimeisillään lohduttanut
- vaan jo siivet avasi toisaalle...... ja minä jäin päivään kylmään, yksin. (J.L)
(tämä teksti löytyy eräästä toisestakin paikkaa, joten jos joku lukee sen esim.
toisaalla ja miettii, että onko tämä kopioitu niin omaani olen kopsannut, ei muiden!).
---------------------------------------------------------------

Nukahdin silmät kosteina, tyynyni märäksi kyynelillä sain.
Unissa levottomissa kierin, peiton alla pyörin..... rauhattomana vain.
Lopulta sieluni stopin sanoi, käski pysähtyä toviksi.
Antoi ruumiini nukkua, mieleni levätä... - edes tovin, pitkiin aikoihin.

Heräsin, ihmettelin että miksi oli olo erilainen!
Mietin, en ymmärtänyt.... aamu oli kuitenkin niin samanlainen....
Sydämeni kuiskaili, sieluni hyräili - hämmästelin niitä.

Ehkä sittenkin vielä tulisi eteen jotain....
- ei ehkä tänään, ei viikon päästä... mutta ehkä sittenkin.....
Ja tuo ajatus toiveena toi kasvoilleni hymyn - hentoisen.





 --------------------------------------------------------------------

Come on! Kuulin kutsun ja katsoin kohti suuntaa.
Come on!
Huuto kaikui..... useampaan kertaan.
Vaan en mä nähnyt ketään, en missään - mutta huudon kuulin: "Come on!"

Lähdin ääntä kohti, suunnan sinne otin, ääni vaikeni.
Pysähdyin!
Hetken hiljaista vain oli, sitten joku kuiskasi taas: "Come on!
Mun kehoni alkoi hiljaa väristä, sisältä....
kun en ketään nähnyt, vaan äänen kuulin. Silti.... - silti.... sitä kohti kävelin!

Lopulta joku vain hiljaa kuiskasi korvaani:
"Ei pidemmälle, jää tähän -pliis." Ja mä pysähdyin, mutta en tiennyt miksi!
Siihen vain jäin, tuntien kun jokin kietoutui ympärilleni, aavemaisen pehmeästi,
hiljaa minua hyväillen.

Oliko se? Ei, en uskoa voinut.... toivoin, mutta pelkäsin.
Suljin silmäni ja annoin tuon jonkin vain koskettaa, kietoa itsensä ympärilleni...
Ja siinä oli hyvä olla, oli tuo mitä tahansa... - minun oli hyvä olla.





 ------------------------------------------------------------------------

Sä päätit uskoa vain yhtä, vain yhtä - etkä minua kuunnellut.
Sä luulit tietäväsi paremmin, vain omissa ajatuksissasi.
Sä et nähdä osannut, et halunnut... miten paljon väärässä olit.

Sä kielsit hyvän, sä kielsit mut, sä kielsit sen minkä mä osasin!
Sä et antanut itsesi nähdä, et itsesi tuntea... sitä mitä olisit
voinut, jos olisit kuunnellut - antanut ajatustesi hetken pysähtyä
- kuunnella toista, pientä ja arkaa sydä'ntä.

Mä huusin epätoivoisena!
Mä yritin, sanoja vääriäkin käytin.... niitä yritin anteeksi pyytää....
korjata ja korjata, kertoa kaiken paremmin - kielellä sinun.....
Enkä muuta ikinä toivonut, en halunnut, enkä enempää yrittänyt
- kuin vain sulle hetkiä pieniä, ihania ja onnellisia.

Ja olla se ystävä sydämessäsi, kuka sinusta olisi aina tavallaan
huolta pitänyt, auttanut,  tukenut ja vienyt sinut välillä irti arjesta, tästä harmaasta.
Ja sitä mieli miehen tämän vain yhä toivoo..... eikä muuta, ei....
Vain että sä saisit edes välillä, välillä jotain.

------------------------------------------------------------------

"Tervetuloa maailmaan - se sinua odottaa!"
Huusi taivaalla joku, sen sisälläni kuulin.
"Tämä on kylmä paikka, sulle." Vielä sanottiin....
- en alkuun uskonut, en halunnut, luulin - kaiken kestäisin.

"Älä luukekaan, älä edes ajattele noin sä ollenkaan."
Sain neuvoja jostain, sisälläni äänien mulle sanovan.
"Sun on turha kuvitella, että sä nauttia saisit - ei et tässä elämässä!"
Kaikui syvällä kehossani kylmästi nuo sanat alastomat.

Aloin epäröimään, aloin pelkäämään - mietin, miksi en saisi...
- miksi en onnea kokea voisi, olla edes hetken auringonvalossa kirkkaassa?
Ja yrittää kun en muuta koittanut, kuin tehdä asioita pieniä, hyviä...
- hänelle - tai.....

"Sä kärsiä joudut, sielustasi herkästä! Sulle ei anneta, ei liikoja luvata,
et saa kuin muruja vaan, ne sun kohtalosi tulevat olemaan!"
Ja mä tajusin, ei mies olla saisi - tässä maassa toisille, herkkä sielultaan,
romantiikkaa tulvillaan - ja mä tajusin, elämän onnen hävisin.

------------------------------------------------------

Ehkä olen liian kiltti,
ehkä siniset silmät mä omistan.
Ehkä olen vain erilainen,
ehkä mielen herkän mä omistan.

Ehkä....

Ehkä en halua ikäviä asioita vain katsoa,
ehkä haluan iloa tuottaa...
Ehkä omistan epäreilun luonteen - itselleni,
ehkä en omaa tapaa myös itseäni muistaa.

Ehkä...

Ehkä silti toivon, että sinäkin sen huomaisit!
Ehkä sitä toivon, että saisin sinut näkemään.... sen, että
ehkä en todellakaan ole sitä, mitä näkeväsi luulit.

Ehkä....

Ehkä se päivä taas koittaa....
ehkä sen taas kokea saa, että ei tarvitse mieltä kalvaa.
Ehkä silloin sinut näkemään saan, mitä mies voi ollakaan!

Ehkä....

 ------------------------------------------------------