Translate - Google kääntäjä

perjantai 2. maaliskuuta 2018

Voiko ajatukset olla tyhjiä?

Tässä sitä mietin ja mietin...... tuota otsikkoni kysymystä.
Ei sillä, etteikö päässä olisi erilaisia ajatuksia, mutta koitan lähinnä
herätellä keskustelua siitä, että vaikka ajattelisitkin jotain niin yllättäin
saatatkin huomata, että et oikeastaan mietikään juuri mitään - vaan pääsi
on periaatteessa "tyhjä", ei vain niin kuin joskus puhekielessä sanotaan.

Mutta se syvällisyydestä ainakin nyt tähän hätään.
Miten muuten elämä etenee? Vastaan itse itselleni asettamaan kysymykseen
vaivattomasti: Yllättävästi, omalla tavallaan.
Töissä menee pääsääntöisesti oikein hyvin. no tietty siellä pitää se jokin
soraäänikin olla mukana, mutta mikä se on - en siitä numeroa ala tekemään.
Ne on toiset tahot, jotka haluavat leikkiä Suomalaisella selkääntaputtajan työkalulla,
eli harrastaa siis selkäänpuukottamista - vaikka kasvotusten oltaisiin niin maireita.

Kiitostakin töistä on tullut, eri suunnilta - joten kyllähän noita hommia jaksaa tehdä.

Yksityiselämä sujuu. Terveenä olen saanut olla (ja tietysti kun tämän ehdin julkaista,
niin eiköhän parin päivän päästä ala köhä tai jokin muu vaivaamaan).

Niin no jotain uuttakin on työkuvioissa, mutta mitä - niistä sitten jossain vaiheessa lisää.
---------------------------------------------------------------------------------------
PIENI UUSI VÄLIHUOMIO TÄHÄN KOHTAAN:
Jos / kun löydätte jostain jonkin teitä miellyttävän kuvan - tai omistatte sellaisen ja
suostutte sen jakamaan täällä, laittakaa kuvaa tulemaan. Koitan kehitellä kuvaan sitten
jonkin lyhyen tarinan. Asetan näin itselleni hieman lisähaastetta kirjoittamiseen! Kiitos. (26.2.2018)
---------------------------------------------------------------------------------------
HUOM HUOM ! ! !
Näiden pienten tarinoiden lopusta löytyy yksi uusi tarina. Se ei ole vielä lukijan antamaan
kuvaan tehty, vaan ajatus syntyi tuossa erästä ohjelmaa katsellessa. Ei, en ole lainannut
kyseisestä ohjelmasta tms. tarinaan mitään. (2.3.2018)
---------------------------------------------------------------------------------------

Päämäärä tuntematon, matka mahdoton.
Sitä kulkuni oli - sillä tiellä olin.

Etenin ja etenin, eteenpäin astelin.
Ei matka lyhentynyt metriäkään, en nähnyt muuta elämää...
- vain tyhjällä tielläni astelin, eteenpäin jonnekin.

Yksinäisenä maailmassa, keskellä kaiken kiireen!
Siinä oma polkuni, minun oma tieni - siinä jonnekin johdattaa,
kohtaloon tarkoitettuun kuljettaa.

Tunnen seuraavani itseäni sivusta, katselen kun etenen....
paahteessa auringon, sateessa ankarassa tai terävässä pakkasessa.
En pysähdy, en taakseni katso, en - vaan omaa tietäni taivallan.

Joskus jonkun matkalla kohtaan, jonkun kanssa hetken matkaan....
- vaan useimmiten kuitenkin: Yksin tielläni olen niin - vain yksin tielläni olen niin.

Silti en ole yksinäinen!
https://www.youtube.com/watch?v=i9ccCIeT5pQ
----------------------------------------------------------------------

Aamulla sadalla suudelmalla sinut herätin.
Aamulla aurinkoisena - vaikka vettä sataisi!
Aamulla ensimmäisenä hymysi näkisin....

Ja mä niin tiesin, mä niin tiesin:
Sun mä ain´ olisin.

Aamulla sanoilla hellillä sua hyväilisin.
Aamulla sunnuntaisena, vaikka arki olisikin!
Aamulla ensimmäisenä katseesi kohtaisin....

Ja mä niin tiesin, mä niin tiesin:
Vierelläs´ ain olisin.

Ja niin tässä, ain´ niin tässä
- yhteisessä hetkessä, meidän elämässä:
Mä sulle kaikkea pientä ihanaa tekisin!
Mä sulle kaikkea kaunista antaa haluisin!

Koska sä, vain koska sä: Olet sä
- ja sen kaiken arvoinen.

Ja kun päivä etenee, sydämet yhdessä sykkien....
Mä illalla voin sen tunnustaa - jälleen uudestaan:

Illalla haleilla hellillä sut nukuttaisin.
Illalla kauniina - vaikka myrskyäisi.
Illalla vielä, ennen nukahtamistasi, lämpösi tuntisin.

Enkä voisi kuvitella paikkaa, en aikaa - en mitään....
- missä mieluummin olisin, kuin tässä:
Sinun vierelläsi, meidän elämässä!

--------------------------------------------------------------------------------

Heitti nurkkaan huoneen tuo nainen sormuksen.
Heitti ja huusi miehelleen kiroillen!
Ei halunnut uskoa sanoja toisen, ei lahjaa vastaan ottanut moinen....
Piiskasi miestään sanoilla, puukotti sydäntä särkyvää.

Pakeni toiseen huoneeseen, pala kurkussa ahdistuen
- tuo miesparka suunniltaan.
Ei voinut naistaan tajuta, ei ymmärtää lainkaan....
Miksi noin, miksi näin: Miksi kaikki onkin nyt taas väärinpäin?

Peräänsä sai naisen huutavan, tavaroita viskovan - kiroavan.
Kävi päälle miehensä, raapien ja potkien.
Repi paidan päältä tältä, hajalle sen saaden.

Yritti estellä, yritti selitellä, yritti rauhoitella....
- mies naistaan. Otti kiinni, koitti halata - vaan riuhtoi toinen
itsensä irti potkuilla ja puremalla.
Päätti poistua, paikalta paeta - mies hädissään ja ihmeissään.

Soitti apua, vaan hälle naurettiin:
"Etkö sä naistas kuriin saa, etkö sä mies ole laisinkaan?"
Hän jäi yksin!

Oli poissa päivän, oli poissa toisen.... sai sitten viestin moisen:
"Nyt kun tuut tänne, saat selittää! Ja parempi onkin, että todellakin selität."
Palasi mies, sanojaan varoen.... lauseitaan lausui taiteillen.....
Lopulta sai toisen uskomaan, että ei - ei hän tahallaan:
Unohtanut naisensa syntymäpäivää päivällä väärin!

---------------------------------------------------------------------------------------

Sieluni matkalle pitkälle halusi, kaukaiseen maahan vaeltaa.
Kehoni kuiskasi sydämelleni: Lähdetään reissuun kulkemaan.

Odotin satamassa tuulia suopeita, odotin purjeita pulleita....
- odotin, että laiva minut veisi maihin uusiin kaukaisiin,
seikkailuihin ihmeellisiin!

Reppuni hihnat kiristin, laivaan astuin - ilmaa nuuhkaisin.
Sain hytin pienoisen, sen jonkun kanssa jakaisin.....
- niin kerrottiin.

Istuin punkallani hiljaa, pienestä ikkunasta ulos katselin.
Kuulin ankkuriketjun äänen, kuulin kellon kilahduksen
- kuulin oven avauksen

Ja näin: Sinut!

Hyttiseuralaiseni...... - häkellyin, hämmennyin - ja kai myös punastuin!

Siinä hytissäni, hytissämme, siinä sinä seisoit!
Myös odottaen uutta seikkailua, purjeita pulleita, tuulia suotuisia....
Ja sillä hetkellä tiesimme: Tästä eteenpäin yhdessä me matkaisimme
- kaikkialle!

------------------------------------------------------------------------------
Tässä uusi tarina (2.3.2018)

Sä halusit täydellisen elämän.
Sä halusit niin....
Sä halusit täydellisen maailman.
Sä etsit sitä niin...

Sä rakensit kotiasi muotien mukaan,
sä rakensit palatsiasi ohjelmien mukaan.
Vaan kenelle?
Luonasi kun ei koskaan halunnut käydä vain kukaan!

Sä ulkokuorta kiiltävää maalailit.
Sä elämääsi kaikille rikkaana esitit.
Sitä vain.... tätä vain.... kaikkea sulla oli (kai)!

Sä vain unohdit toisen, unohdit sen....
- että kanssasi elää halusi myös toinen!

Sivuutit hänet, sivuutit niin.
Et huomannut häntä, miten hän tukehtui kyyneliin.
- ei jaksanut olla vain kiiltokuvana siinä,
siinä sun täydellisessä maailmassa.....
Oudossa - erilaisessa!

Ehkä sä joskus sen vielä huomata saat,
että ulkokuorella ei saa maailmaa!
Ehkä sä vielä ymmärrät sen,
koti on paikka elämisen!
- Ja silloin rinnallasi jaksaa olla hän,
se toinen ihminen.
-----------------------------------------------------------------------------