(Tarina kirjoitettu 5.7.2020)
Eli pitkästä aikaa ollaan täällä! Tuli hieman kommenttia, että en ole hetkeen kirjoittanut mitään, niin pistetään tällainen pieni tarina tähän nyt vaihtelun vuoksi ja palataan tuohon pitkään jatkokertomukseen taas sopivassa saumassa. En ole sitä unohtanut!
Palautetta otetaan edelleenkin vastaan.
-------------------------------------------------
Se oli taas yksi lauantai, aivan tavallinen - ainakin kalenterin mukaan. Luri makasi rähjäisellä sängyllään ja tuijotti kattoon. Jotenkin tyhjä ja harmaa katto kuvasti hyvin hänen mieltään ja sieluaan:
Tyhjän harmaa! Viimeiset vuodet eivät olleet Lurille tuoneet paljoa ilon hetkiä, siis sellaisia joita
tavallinen kaduntallaaja sanoisi iloisiks asioiksi. Mutta Luri olikin "erilainen nuori", vaikka hän ei enää
mikään nuori ollutkaan. Hän hymyili vinosti, sillä kasvoissa oli pari arpea joista yksi sijaitsi huulten
vasemmassa reunassa edeten aina poskelta kohti korvaa. Se oli tullut jo vuosia sitten eräässä tappelussa,
jossa joku oli päässyt viiltämään häntä puukolla. No se joku ei ole enää kertomassa tarinaa tapauksesta.
Luri muisteli tapahtumaa ja kirosi naurunsa päätteeksi räkäisellä äänellänsä.
Luri tunnettiin tietyissä piireissä "Luunmurskaaja-Lurina", miehenä, joka yleensä toimi ennen kuin ajatteli
ja usein jopa ajateltuaan toimi ainoalla tavalla, minkä osasi: Nyrkein ja erilaisilla apuvälineillä.
Niihin nyrkkeihin ja kiivaaseen luonteeseen oli useampikin taho joutunut tutustumaan
vuosien ajan, oikeastaan siitä saakka, kun Luri aikoinaan lähti kotoa maailmalle - ja siitä on kauan!
Mutta normaalisti kadulla kulkiessaan hänestä ei aina olisi voinut kuvitella, mikä hän oli miehiään.
Hänellä ei ollut tatuointeja, ei lävistyksiä tai muitakaan erikoisempia tunnistettavia merkkejä
ja sen vuoksi hän helposti sulautuikin väkijoukkoon. Tosin välillä hänen ulkoinen habituksensa
oli taas kauhua kylvävä ja silloin se oli todellakin tarkoituksella sitä.
Mutta mitä tänä lauantaina oli Lurilla edessä? Mies ähkäsi, ponnisti itsensä ylös sängystä ja
käveli sotkuiseen keittiöön. Hän murahteli puoliksi ääneen, että "kukaan ei ollut taaskaan tiskannut", vaikka tiesi vallan hyvin, että hän asui yksin. Useita lautasia lojui tiskialtaassa ja lattialla pyöri
jaloissa pari tyhjää kaljatölkkiä. Luria kiukutti, nyt olisi kylmä huurteinen maistunut, mutta jääkaapissa ei ollut kuin puolikas tölkki piimää ja kylmää pitsaa. Hän nappasi pari haukkausta pitsasta
Se maistui juuri niin etovalle, kuin kolme päivää
jääkaapissa lojunut pitsa saattoikin maistua.
Luri ähkäisi ja viskasi loput roskikseen samalla,
kun nappasi pöydältä kirjeen, mikä oli tiputettu
hänen postiluukusta muutama päivä aikaisemmin.
Siinä oli hyvin yksiselitteisesti kerrottu, mitä
hänen pitäisi tehdä tänä kyseisenä lauantaina.
Lurille tehtävä sopi mainiosti, sillä ei hänellä
koskaan ollut mitään suurempia suunnitelmia ja jos olikin, niin rahakkaat hommat menivät
miehellä aina kaikkien muiden asioiden edelle! Niin kävi aikoinaan jopa reilut 3 vuotta kestäneelle
suhteelle erään naisen kanssa, sillä alkuun tämä oli hyvin uskonut Lurin luritukset erilaisista
työkeikoista toisilla paikkakunnilla ja kun raha-asiatkin olivat melkoisen hyvin mallillaan,
ei tuo nainen ollut osannut epäillä mitään.... Mutta sitten erään harmittomalta tuntuneen pienen
tapauksen jälkeen tämä oli saanut vihiä Lurin todellisesta minästä ja aikansa miestä painostettuaan
oli lähtenyt kävelemään. Sen jälkeen Lurilla oli ollut vain jokunen satunnainen seuralainen.
Mutta mitä menneistä, Luri tuumasi ja luki vielä nopeasti kirjeen.
Siinä ei montaa riviä ollut, mutta eipä tarvinnutkaan. Kaikki oleellinen kerrottiin muutamalla
rivillä ja Lurille ei yleensä tarvinnut selitellä pitkiä tarinoita, mitä-missä-koska-kuka jne.
Hän oli suorasukainen mies, ehkä liian monimutkaiset ja pitkät tarinat olisivat saattanee olla
jopa hankalia sisäistää, sillä kaikesta huolimatta hän ei ollut mikään valtavan fiksu heppu.
No kuitenkin, kirjeessä mainittiin, että hänen piti tänä kyseisenä lauantaina käydä
"opettamassa" erästä henkilöä osoitteessa, joka kerrottiin viestissä. Tämä henkilö ei
oli kuulemma puhunut hieman sivu suunsa ja tarvitsi kevyttä ojennusta. Luri hymyili....
"Kevyttä ojennusta". No se tosin kertoi sen, että kohdetta ei saanut kohdella liian kovakouraisesti.
Mutta ei hätää, hän oli vuosien saatossa omaksunut tekniikoita, joilla saatiin
pientäkin haittaa tehtyä ilman, että niistä jäisi pysyviä vammoja tai vaivoja.
Itse hän kuvaili työskentelyä tuolloin sanoilla "Hellävarainen, mutta muistettava."
Luri kaiveli jostain vaatekasasta vähän puhtaamman näköisen paidan päällensä ja katsoi vielä,
että muutenkin kaikki tarvittava oli mukana. Eipä hän paljoa mukaansa kaivannut, koska
"homma" oli helppo ja siihen ei tärvääntyisi koko päivää aikaa. Pääsisi vielä myöhemmin
baariin parille kaljalle! Luri oli tyytyväinen, sillä korvaus oli suorastaan naurettavan runsas
vaadittuun tehtävään nähden, mutta hän ei todellakaan valittanut - päinvastoin.
Eipä aikaakaan, kun mies käveli kadulla ja ihmeekseen liikennettä ei ollut juuri ollenkaan.
Luri sai kulkea rauhassa kädet taskuissa. Hänen teki mieli vihellellä, mutta jätti kuitenkin
tekemättä sitä, koska joskus se on kiinnittänyt tarpeetonta huomiota muissa kadulla liikkujissa.
Aikaa hänellä oli rutkasti, joten mies päätti poiketa nurkkapubissa yhdellä.
Siinä se miehen aamupala olisi, hän vielä tuumaili astuessaan baarin ovesta sisälle.
Pubissa ei montaa asiakasta vielä tuohon aikaan ollut, sillä kello ei näyttänyt kuin vasta
hieman reilua kymmentä aamupäivällä. Luri sai oluensa ja mies majoittui nurkkapöytään,
mistä oli helppo tarkkailla pubin elämää.
Hän katsahti kelloa ja huomasi, että alkaisi olla
aika liikkua kohti osoitetta, mikä hänelle
oli viestissä osoitettu. Parilla huikalla hän
veti kurkusta alas puolikkaan tuopin ja lähti ulos.
Paikka, mihin hän oli menossa, oli kokonaan
toisella puolella paikkakuntaa ja Luri päätti
ottaa taksin, jotta pääsisi helpommin oikeaan
osoitteeseen. Sopivasti häntä vastaan ajelikin
yksi vapaana ollut kumijalka ja Luri
heilautti kättään. Taksi pysähtyi kadunvarteen
ja tämä hyppäsi auton takapenkille kyytiin
huikaten nopeasti kuskille osoitteen.
Kuski katsoi Luria pitkään taustapeilistä
Tämä tuumaili mielessään, että tuo kaveri
ei paljoa puhu eikä pukahda
- tokkopa edes pussaa.... jos sellainen
tilanne eteen tulisi. Luri ei kiinnittänyt
kuljettajan tuijotteluun mitään huomiota,
sillä hän räpläsi puhelintaan. Vanha kunnon Nokialainen ei ollut pettänyt häntä vielä kertaakaan! Hän ei koskaan ollut halunnut mitään älypuhelinta, sillä eiväthän ne edes hänen
käsissään edes kestäisi - tai myös totuuden nimissä on sanottava, että ei hän niiden päälle juuri
edes ymmärtäisikään.
Noin 10 minuuttia ajettuaan taksi tuli pyydettyyn osoitteeseen ja Luri katseli ulos.
Taksi oli pysähtynyt kahden kolmikerroksisen kerrostalon yhteiselle pihalle.
Mitään sanomatta hän maksoi kyydin ja nousi ulos autosta. Taksi kurvasi pois paikalta
Lurin vain seistessä pihalla. Hän mittaili katseellaan ympäristöä ja tutki, mitä missäkin oli.
Kaikki vaikutti todella rauhalliselta. Toisen talon muutamalla parvekkeella kasvoi kukkia,
hän tunnisti aikakin pelargoniat lapsuudestaan ja mummolasta. Toisen talon rapun pielessä
oli jonkun rollaattori, kuin parkissa. Luri mietti hetken, että onpa paikka mihin hän on tullut,
mutta toisaalta - on niitä erikoisempiakin paikkoja ollut....
Hän oli odottanut, että paikka olisi jo ulkoisesti sen näköinen, että siellä todellakin asuisi
hänelle tyypillisiä kohteita - vaan ei, jotenkin ylisiisti miljöö hyvin hoidettuine parvekkeineen
ja leikattuine nurmikkoineen hieman oudoksutti, vaan mitäpä hän näitä miettii.
Luri asteli toisen talon rappukäytävään ja kurkkasi kiiperi portaita ylös toiseen kerrokseen.
Hän seisoi rapussa useita minuutteja pimeässä kuunnellen kaikkia mahdollisia ääniä ja
miettien, mitä tekisi ja kuinka poistuisi paikalta. Luri oli kiinnittänyt huomiota, että aivan
taloja vastapäätä oli pienen matkan päässä bussipysäkki, hyvällä tuurilla voisi olla että
linja-auto tulisi sopivasti ehkä vain pienen odottelun jälkeen ja hän pääsisi sillä pois maisemista.
Taksia hän ei voinut soittaa, koska siinä kuljettajalle jää helpommin mieleen kyyditettävä.
Odoteltuaan mielestään tarpeeksi kauan hän soitti ovikelloa. Ensin ei tapahtunut mitään ja
juuri kun hän oli soittamassa kelloa uudestaan, kuuli hän sisäpuolelta askelia ja joku tuli ovelle.
Pieni hetki ja ovi avattiin. Luri nykäisi ovea enemmän auki ja.....
Suut loksahtivat kummallakin puolella ovea! Luri tuijotti ja häntä tuijotettiin. Hetkeen ei
tapahtunut mitään, sitten häntä tuijottava sai sanottua muutaman sanan:
"Kas mutta, tänne ei olekaan ennen noin komeita miehiä tullut! Eikä noin nuorta."
Nuo sanat tulivat todella vanhan rouvan suusta. Luri alkoi epäillä, että hän oli väärässä
osoitteessa. Nopeasti hän vilkaisi kirjeestä osoitteen ja tajusi, että olisi oikeassa paikassa.
Rouva nykäisi Lurin sisälle ja huusi huoneistoon, että "siskot, saatiin vieras! Pankaahan
pannu kuumaksi ja antakaa tälle tilaa." Samalla tuo vanha rouva johdatti Lurin huoneiston
olohuoneeseen, mikä oli valtava ja siellä istui sohvalla ja muutamalla tuolilla lisää
vanhoja rouvia ja jokaisella oli jonkinlainen kudin edessään.
"Ei ei, rouvat.... siis tämä on väärinkäsitys!" Luri repäisi itsensä häntä sisälle vetäneen
rouvan talutuksesta ja kääntyi kannoillaan tarkoituksenaan poistua asunnosta. Mutta hänen
takanaan seisoikin toinen vanha rouva sukkapuikot tanassa. "Nuoriherra nyt vain
istahtaa johonkin ja odottaa. Kohta on kahvia ja nisua tarjolla." Luri oli hämmentynyt,
paikan piti olla tämä, mutta ei tämä porukka tuntunut siltä ketä hän oli lähtenyt opettamaan.
Täällähän piti asustella sellaisen hieman yli kolmekymppisen miehen yksikseen.
Hän päätti olla hetken ystävällinen, sillä ehkä sillä tavalla hän pääsisi helposti pois paikalta
ja selvittää toimeksiantajalta, että mitä oli tapahtunut ja missä oli menty vikaan.
Eipä mennyt kuin hetki, niin hänellä oli edessään iso höyryävä kuppi kuumaa kahvia.
Hän huomasi, että jokainen mummo tarkkaili häntä silmä kovana. Tuo hänet sisälle
saattanut rouva omisti mustat pienet, mutta teräväkatseiset silmät ja Luri tunsi hieman
olevansa vaivautunut. Hetkeen kukaan ei puhunut mitään, mutta sitten keittiöstä tuli vielä
kaksi rouvaa - tai todellakin mummoa - olohuoneeseen kantaen erilaisia leivonnaisia
ja tarjoten niitä hänelle. Eihän Luri voinut vastustaa tuoretta pullaa ja korvapuustit olivat
olleet hänen herkkuja jo lapsena. Kun mummot näkivät, että hänelle kelpasi tarjottavat,
alkoi juttukin luistaa ja hetken kuluttua Luri oli huomaamatta kertonut omasta lapsuudestaan
näille täysin tuntemattomille mummoille enemmän, kuin ehkä kenellekään koko
elämänsä aikana! Ja kahvia vain tuli lisää...
Muutaman mukillisen juotuaan Luri ajatteli, että nyt varmasti olisi helppo poistua kohteliaasti
paikalta ja hän laittoi kupin olohuoneen pöydälle näyttäen selkeästi lähdön merkkejä.
Mummot eivät kuitenkaan olleet samaa mieltä.
"No mutta jos noin mukava herra on tänne tullut ihan varta vasten, niin tottakai me
opetetaan ja neuvotaan sinua näissä puuhissa!" Tuli useammankin mummon suusta.
Luri mietti, että opettavat ja neuvovat missä?
Siinä samassa hänen syliin lyötiin kassi, jossa oli muutama villalankakerä ja kouraan
ilmestyi sukkapuikot. "On se niin hienoa, että noinkin raavaasta ja aikusesta miehestä
löytyy haluja tulla kutomaan meidän siskojen kanssa." Tuumasi eräskin rouvista.
Luri ei ollut uskoa korviaan! Siis hän oli tullut johonkin mummojen villasukkakerhoon
tai johonkin vastaavaan...... tämä ei voinut olla totta.
Hän laittoi kutimet sivuun ja totesi, että nyt on kyllä väärinkäsitys ja hänen pitäisi olla
ihan toisaalla, samalla nousten ylös ja siirtyen kohti eteistä. Mutta matka tyssäsi nopeasti, sillä
yllättävän ketterästi aivan hänen vieressään istunut rouva nousi hänen eteensä ja murahti
painavalla äänellä, että ei täältä nyt noin vain lähdetä ja kun he ovat olleet niin ystävällisiä
häntä kohtaan, olisi suorastaan rikollista lähteä tuolla tavalla heidän luotaan.
Luri katsoi hämmästyneenä rouvaa ja tunsi samalla, kuinka hänen oikeaan käsivarteensa
tarrauduttiin melkoisen määrätietoisella otteella. Hän ei voinut uskoa tilannetta todeksi!
Joten ei auttanut muu, kuin istahtaa takaisin sohvalle ja samassa hänen kummallakin puolella
istui tiukan näköisesti rouva. Toinen oli kooltaan kyllä sitä luokkaa, että Luri arveli tämän
joskus harrastaneen varmaankin ainakin kuulantyöntöä, jos ei mitään muuta...
Neuvoja alkoi sadella ja miehelle laitettiin puikot kouraan. Luri ei tahtonut ymmärtää....
kaksi silmukkaa yksitellen oikealle, palauta vasemmalle.....
Nosta oikealle puikolle kaksi silmukkaa, neulo seuraava silmukka jne.
Luri tunsi kuinka hiki alkoi nousta iholle ja kasvot punertua.
Mummot neuvoivat kädestä pitäen ja kun homma ei lähtenyt rullaamaan, purett
iin
ne pari lähes oikein saatua silmukkaa ja taas alusta....
"Ei hyvät rouvat, tämä ei nyt ole minun juttu!" Luri ärähti.
"Eipäs nyt aleta kiukuttelemaan!"
"Nyt lopeta tuo nariseminen!"
"Odotahan vain, kun aletaan kaventamaan tuota sukkaasi!"
Tiukat sanat mummojen suusta halkoivat ilmaa ja Luri tunsi, että nyt ollaankin
melkoisen marttakerhon kanssa tekemisissä. Hän alkoi vähitellen tajuta, että hänen
yleensä hyvin toimineet toimintavat eivät tässä tilanteessa paljoa auttaneet, hän huomasi
olevansa lähes avuton. Pieni tuskainen huokaus purkautui hänen huulilta samalla, kun
hän pyrki kaikin keinoin toteuttaa annettuja ohjeita.
Siinä menikin toista tuntia, että Luri ei voinut muuta kuin yrittää tehdä parhaansa.
Lopulta hänellä alkoi pinna kiristyä ja diplomatia kun ei kuulunut hänen parhaimpiin puoliinsa,
nousi hän kiroillen sohvalta ja sadatteli mummoille oikein kunnolla.
Mutta mitä tekivät nämä vanhat rouvat?
Luri oli kuvitellut, että kovat sanat ja uhmakas käytös olisi saanut mummot vapisemaan ja
antanut hänen poistua huoneistosta - vaan toisin kävi!
Mummot nousivat kuin käskyn saaneena seisomaan ja he piirittivät Lurin.
Samassa häntä alettiin tökkiä sukkapuikoilla ympäri vartaloa joka puolelta ja sadattelun
suunta vaihtuikin mummoilta kohti Luria. Tämä yritti estellä rouvia, vaan kun muutaman
puikoniskun sai jostain suunnasta torpattua, tuli toisesta suunnasta muutama lisää.
Luri alkoi todellakin hermostua. Hän nappasi erään rouvan ranteista kiinni ja viskasi tämän
sukkapuikot lattialle! Rouva ei sanonut sanaakaan.
"Ja nyt tämä perkeleen pelleily saa loppua! Mä lähden tästä saatanan paikasta nyt ja teidän
on parempi väistyä just´ tällä sekunnilla, tai voi käydä ikävästi!"
Luri ehti sanoa sanansa, kun hän eräs rouva vastasi todella kimeällä, suorastaan korvia
särkevällä äänellä, että voithan yrittää, mutta voi olla, että killuttimesi eivät tykkää hyvää.
Luri katsahti alaspäin ja huomasi, kuinka kaksi näistä rouvista painoi teräviä sukkapuikkoja
hänen sukukalleuksiaan vasten. Hän aavisti, että väärät sanat tai liikkeet tässä kohtaa
saattaisivat aiheuttaa pientä kipua, joten parempi luovuttaa - ainakin hetkellisesti.
Hän istahti alas sohvalle ja taas hänen kummallakin puolella istui rouva.
Toinen kysyi oikein herttaisella äänellä, että koskas herra oli syönyt viimeksi.
Luri hämmästyi kysymystä ja sai hieman takellellen vastattua, että eilen pitsaa.
Kuin taikaiskusta kaikki rouvat olivat taas sellaisia pullantuoksuisia mummoja ja Luri ei
voinut uskoa näkemäänsä, eikä oikein edes hetki sitten kokemaansa.
Pienen tovin kuluttua hänen eteensä tuotiin melkoisen herkullseltä näyttävä ruoka-annos ja
Lurin oli tunnustettava, että ei ollut hetkeen nähnyt mitään noin maittavan näköistä.
Rouvat kehoittivat häntä syömään ja samalla alkoi heidänkin käsissään olla ruokalautasia.
Jokainen taiteili istumapaikallaan annoksensa kanssa ja Luri ihmetteli, että kukaan ei
kaatanut lautastaan, eikä keneltäkään edes tippunut mitään lattialle, vaikka lautasilla oli
enemmän ja vähemmän syötävää. Popsittuaan lautasensa tyhjäksi hän arveli mielessään,
että kohta jokainen mummo olisi sen verran raukessa olotilassa, että kukaan ei jaksaisi
häntä estellä, kun hän poistuisi paikalta - ja niinhän siinä alkoikin käydä.....
Eipä mennyt kauaakaan, kun rouvat alkoivat hieman haukotella ja Luri uskoi, että
aika oli kypsä poistua "markkinoilta". Hän nousi sohvalta ja kysyi kauniisti, että missä olisi wc.
Pari rouvista viittoi suuntaa ja kertoivat, että se on sitten se ja se ovi, mistä pääsee vessaan.
Luri kiitti ja päätti käydäkin nopeasti helpottaa oloansa, ennen kuin poistuisi talosta.
Laskiesssaan "vettä" hän vihelteli ja naureskeli mielessään, että jopa on kokemus, mutta
miten ihmeessä hänet oli ohjattu tähän paikkaan?
Ehkä toimeksiantajalla oli mennyt jokin annetussa osoitteessa pieleen, mutta maksun hän
oli jo saanut, jotenka aivan heti hän ei jaksa lähteä huutelemaan tehtävän antaneelta, että
missä hänen todella piti olla.... Saisi odottaa päivän tai pari. Tämän kokemuksen jälkeen
se baari-ilta todellakin tekisi poikaa!
Näitä ajatellessa Luri avasi vessan oven ja....
Oven ulkopuolella seisoi neljä tiukan näköistä rouvaa, joista yksi oli tuo kohtuullisen
iskokokoinen mummeli. "No niin, jokos on pissit pissitty? Sitten tänne ja jatketaanpa
mihin jäätiin! Meille tuli pari naapurin rouvaakin tänne vielä, niin saadaan ihan
mukava ilta kuule aikaan." Luri ähkäisi ja siirtyi tuupittuna takaisin olohuoneeseen,
jossa todellakin oli kaksi uuttakin kasvoa häntä vastassa.
"Ei hyvät rouvat, kun minä....." Hän sai sanottua, mutta enempää hän ei ehtinyt lausua, kun
rouvat kertoivat että nyt jatketaan sukankudonnalla, mutta huomenna kokeillaan
sitten virkkaamista! Luri yritti vastustaa ja sanoa, että eivät nämä voi häntä tällä tavalla...
vaan sanat kaikuivat kuuroille korville ja hänen ei auttanut muu, kuin vain suostua
siihen, mitä nämä vanhat rouvat oikein kehoittivat häntä tekemään.
Viimeisen oljenkorren hän kehitti mielessään, että illan laskeutuessa eivät vanhukset
jaksaisi valvoa ja sitten olisi hänen aika poistua.... mutta paremmin sanottu kuin tehty!
Jossain vaiheessa tarjoiltiin kaikille vahvaa teetä ja pieniä teeleipiä. Luri ei ollut
oikein teen ystävä, mutta ajatteli, että parempi hieman juoda....
Ja sitten menikin taju ja tuli pimeys.....!
Seuraavana aamuna hän heräsi yksin parivuoteesta vain bokserit jalassa.
Vaatteita ei näkynyt missään ja huone oli muuten tyhjä! Luri nousi hiljaa ja katseli
ympärilleen, avasi kaappeja ja laatikoita, mutta vaatteita ei vain löytynyt - ei edes
sängyn alta. Kengätkin olivat kadonneet.
Pienen hetken kuluttua huoneeseen tuli muutama mummo ja nämä kysyivät hymyillen,
että oliko hän nukkunut hyvin. Luri vastasi myöntävästi ja kysyi vaatteistaan.
Ne kuulemma olivat pesukoneessa. Häntä pyydettiin tulemaan syömään aamiaista.
"Mutta enhän minä voi...." Mummot nauroivat.... "Kuule, me ollaan nähty sut ihan
alasti jo, joten alahan tulla nyt vain!" Sanat järkyttivät Luria.
Varovasti hän siirtyi rouvien perässä aamiaiselle, missä häntä oli vastassa useampi
mummo ja jokaisella hymy kasvoilla. "No sieltähän se meidän ihanuus tulee!"
Luri ei tiennyt, miten olisi pitänyt vastata mummojen puheisiin, hän hymyili vaivautuneena.
Aamupalan jälkeen hänet johdatettiin olohuoneeseen ja sohvalle, kuten edellisenäkin päivänä
ja taas vierelle istui kummallekin puolelle rouva. Luri alkoi tuntea olonsa todella tukalaksi
- tämä ei voi olla muuta kuin unta!
"Ja nyt jatketaan siitä, mihin eilen jäätiin...." Tuli tomera toteamus yhdetä mummolta.
Samassa kutimet, langat, sukkapuikot jne. ilmestyivät esille ja Lurinkin sellaiset
lyötiin myös Lurinkin eteen. Raskas huokaus pääsi miehen huulilta, mutta mihinkään
hän ei päässyt lähtemään, sillä hän huomasi että toinen vieressä istuvista rouvista
piteli sen verran tiukasti terävän näköisiä saksia suunnattuna sinne, mihin hän ei
halunnut todellakaan mitään terävää....
Ja niin Luunmurskaaja-Luri katosi hiljaa....
Eikä häntä enää sen viimeisen taksimatkan jälkeen nähnyt kukaan muu, kuin nuo rouvat!
---------------------------------------------
Palautetta kiitos.
---------------------------------------------
