Jos pubit toimisivat, kuin terveyskeskukset ts. ensiapujen päivystykset.

 

JOS BAARIT OLISIVAT KUIN TERVEYSKUKSET TS. ENSIAVUN PÄIVYSTYS

 

On aamu, oven taakse on jo ehtinyt ilmestyä muutama janoinen odottamaan pubin päivystyksen

avautumista ja jo 09.45 ovi vihdoin aukeaa, jolloin pari ripeää kiilaa yhden vanhemman sisälle

köpöttelevän ohi syöksyen tiskille, mutta heitä vastassa onkin henkilökunnan edustaja, joka

kehoittaa ottamaan jonotusnumerolapun.

 

Lappulaitteen vieressä on kyltti, missä mainitaan, että ajan varanneet voivat siirtyä suoraan

pöytiin. Tarjoilija tulee tarkistamaan tilaukset ajallaan.

Samassa numeronäyttö piippaa jo ensimmäisen numeron ja onnellinen asiakas tärisevin käsin

kaivelee lompakostaan juomakorttia, josta skannataan asiakkaan tiedot.

- Jaahas, Kale on sitten tällä viikolla käynyt jo 5 kertaa ja nyt olisi sitten mikä tarve?

Tarjoilija utelee, samalla kun katsoo päätteeltä Kalen tietoja.

- Niin tuota, kun janottaisi hieman. Olen yrittänyt kotona pärjätä halvalla keskiketterällä, mutta

kun tuo jano on vain niin kova, että nyt tarvitsisi hieman vahvempaa.

Tarjoilija tarkistelee Kalen tilaushistoriaa ja tuumaa, että viimeksi on yritetty 4 krt jallukolaa, mutta

jospa sitä nyt laitettaisiin alkuun 2xteguilasnapsit ja 1 jägermeister ja vielä parit gintonicit.

Kale mumisee tyytyväisenä, saa tilausreseptin ja siirtyy tiskin toiseen päähän, jossa toinen

tarjoilija tekee hänelle määrätyt juomat ja laskuttaa ne.

 

Samaan aikaan pubin puhelin soi, mutta onneksi siellä on nauhoite.

”Olette soittaneet pubin palvelunumeroon. Olkaa hyvä ja valitkaa jokin seuraavista vaihtoehdoista:

1 -  kaipaatte krapularyyppyjä, 2 – teillä on ankara vitutus ja haluatte siihen helpotusta,

3 – kohtalaisen pitkä ryyppyputkenne täytyisi pitää elossa, 4 – on vapaapäivä ja kaipaatte hieman

irtiottoa arjesta, 5 – haluatte uusia juomareseptinne, 6 – koette rajua alkoholin vajausta elimistössä

7 – haluatte tehdä ennakkotilauksen juomista, mitä nautitte kun tulette pubiin,

8 – olette kokeneet rajuja vieroitusoireita juotuanne esim. maitoa tai mehua,

9 – tarvitsette neuvoja kotiannostelujen suhteen. Kun olette valinneet oikean numeron, kuulette

merkkiäänen, jonka jälkeen painakaa 4 numeroinen tunnusluku, mikä löytyy juomakortistanne.

Jos teillä ei ole vielä meidän juomakorttia, painakaa 0 ja odottakaa sulkematta puhelinta,

palveluasiantuntijamme vastaa puheluunne mahdollisimman pian……. (pimpelipompelia)….

Arvioitu janotusaika on tällä hetkellä……. 10 minuuttia…..”

 

Tässä välissä tiskillä on ehditty palvella jo 2 asiakasta ja kas, se onkin kahvitauon paikka.

Jono pysähtyy ja ajanvarauksella suoraan pöytiin menneet asiakkaat odottavat yhä tarjoilua.

 

Menee 20min, henkilökunta palaa takaisin. Tiskillä seuraavana jonossa oleva pääsee tekemään

tilausta…. mutta häneltä oli jäänyt juomakortti kotiin, takanaoleva olisi valmis tarjoamaan, mutta

se onnistuu vain, jos kummallakin on voimassa oleva juomakortti. Pettyneenä asiakas lähtee ulos.

 

Samaan aikaan toinen tarjoilija käy yhdestä pöydästä kysymässä, että mikäs on tilanne.

- No, mä varasin ajan sen takia, kun on aika heikko olo, pari päivää mennyt vähän täristen….

Asiakas sanoo ääni väristen. – Jaahas, avataanpa hieman niitä silmiä lisää, että nähdään, liikkuuko

ne enää…. juu, kyllä mä voin sulle määrätä vielä yhden tuopin, mutta vain kolmosta ja ei enempää

näin päivällä. Jos tilanne pahenee, niin palaat sitten illalla uudestaan.

Tarjoilija poistuu hetkeksi ja tulee tuopin ja maksupäätteen kanssa. Pöytiintarjoilusta menee tietty

erityisjuomahoidon lisä, mikä aamulla ja päivällä tekee 0,90€ lisää tuopin hintaan.

Illalla sama lisä on 1,20€ per tuoppi tai perusjuomat, kuten kossuvissyt tms.

 

 

Asiakas siemailee onnellisena tuoppiansa ja viereisistä pöydistä katsotaan kadehtien.

- Mulla oli aika 9.30 ja kello on nyt jo 10.20, että koskakohan se meinaa tulla katsomaan,

mikä mulla on tarve. Yksikin asiakas valittaa. Muut nyökkäilevät tälle, ollen samaa mieltä.

No, kello etenee ja jo 10.35 seuraava ajanvarannut asiakas saa palvelua.

 

Tiskillä on samaan aikaan ehditty palvella jo 4 asiakasta. Jonon päähän oli ilmestynyt myös

se herra, keneltä oli jäänyt juomakortti kotiin, mutta hän oli käynyt ottamassa samalla myös

kotilääkekaapista alkuvoimaa ja kunto oli jo repsahtanut melkoisesti. Ääntä tuo piti sen verran,

että monet muut odottavat asiakkaat siirtyivät kiltisti sivuun, kun herra heilui ja huojui tiskiä

kohden……Henkilökunta päätti nopeasti palvella herraa, jotta tästä ei olisi enempää heille

riesaa ja antoivat samalla melkoisen vahvan juomasetin hänelle ja ohjasivat tämän peräpöytään.

Hetken mies möykkäsi pöydässä, kunnes kaatoi pari lasia ja sammahti.

Kukaan ei reagoinut…

 

Pubi oli nyt ollut auki 2 tuntia ja jono eteni hiljalleen. Ajanvarauksella paikalle tulleista asiakkaista

jo 3 oli saanut tehtyä juomatilauksensa, joita tosin olivat odottaneet n. 30min.

Jonosta taas jo 6 asiakasta oli ehditty saada palveltua ja henkilökunta hymyilee toisilleen:

Tänään ollaankin oltu ripeitä!

 

Juuri sillä hetkellä pubin eteen ajaa taksi. Kuljettaja saattaa nopeasti sisälle hätätapauksen!

- Tämä rouva oli löydetty kotitalonsa rappukäytävästä. On pahasti kuivunut, naapurit olivat

soittaneet sitten minut.

Henkilökunta ottaa rouvan nopeasti hoiviinsa, laittavat tämän istumaan pehmeälle tuolille ja

tarkistavat hänen tietonsa. – Ja sanokaa rouva AAAA… kieli ulkona….  – Ääääääöööööööö!

Jaahas, selvä tapaus. 1 pullo valkoviiniä ja sen alle 1 fisushotti.

Asiakas saatetaan salin puolelle sohvalle ja määrätyt juomat tuodaan hänelle ripeästi eteen.

 

Tiskillä on kaksi nuorempaa naista, joille oli sattunut pieni haaveri. Olivat saaneet edellisenä

iltana jossain bileissä jotain outoa ja epäilevät, että heitä on yritetty huumata.

Heidät ohjataan jatkotutkimuksiin, eli siirretään kabinetin puolelle…. Heitä tulee palvelemaan

jonkin ajan kuluttua töihin saapuva ravintoloitsija itse, jolla on erityisosaamista mm.

tämänkaltaisten asiakkaiden auttamisessa.

 

Ajanvarauksella paikalle saapuneista nyt 4 on saanut tehtyä tilauksensa ja heistä jopa 2 on saanut

juomansakin jo juotavaksi.

 

Jaahas, kello on sen verran, että henkilökunnalla on lounastauko. Tarjoiluluukku menee kiinni.

Kabinetissa 2 nuorempaa naista odottelevat ravintoloitsijaa, joka ei vielä ole päässyt paikalle.

Tämä on hakemassa tukusta hieman lisää juotavaa.

 

Tauon jälkeen luukulle ryntää 1 ajanvarauksella paikalle tullut ja kyselee, että koska hänen

vuoronsa on tulossa. – Ja mikäs olikaan se varattu aika teillä? Tarjoilija kysyy hieman väsyneen

oloisena tiskin takaa. Hän on joutunut henkilökuntapulan vuoksi tekemään nyt pari viikkoa

pidennettyjä vuoroja ja alkaa olla hieman väsynyt. – Niin, mulla oli 10.40 toi aika ja kun kello

on jo yli 12 niin mä vain sillä, että…. Tarjoilija keskeyttää asiakkaan kertomalla, että heillä on

nyt tänään hieman ruuhkaa ja kiirettä, mutta jos tämä nyt vain menee kiltisti istumaan sinne

penkille, kyllä täältä tullaan.

 

Niin kävikin, jo klo 13.15 tuo kyseinen asiakas sai tehtyä tilauksen ja tilatut juomatkin tulivat

hänelle, tosin pari häntä ennen tilauksensa tehnyttä ajanvarausasiakasta odottelivat yhä juomiaan.

Päivä etenee, pikkuhiljaa jonokin oli saatu lyhyemmäksi ja uusia asaikkaita ei hirveästi

iltapäivällä pubiin tullut. Paikalle saapui vihdoinkin myös ravintoloitsija, jolle kerrottiin

niistä kahdesta nuoremmasta naisesta, jotka ovat kabinetissa. Syvä huokaus ja ravintoloitsija

lähti selvittämään näiden naisten tilannetta.

Kohta kabinetista soitetaankin hälykelloa…. yksi tarjoilijoista kiirehtii rauhallisesti kävellen

paikalle ja saa ohjeistuksen: - Nämä naiset tarvitsevat nyt ripeästi skumppalääkityksen!

Tarjoilija nyökkää ja käy hakemassa pullon kuohuvaa ja pari lasia. Ravintoloitsija kiittää, ottaa

ne ja painuu kabinettiin. Hetken kuluttua sieltä kuuluikin jo pientä kikatusta.

Ravintoloitsija tulee tyytyväisenä ulos ja antaa drinkkilistan tarjoilijalle.

- Kun he ovat juoneet kuohuvan loppuun, heidän on nautittava nämä, että saadaan elimistöstä

väärät aineet pois. Tarjoilija nyökkää jälleen.

 

Ja kas, se on vuoron vaihto. Palvelut pysähtyvät hetkeksi, eli n. 15min ajaksi. Sitten ehditään

palvella 1 asiakas, kun onkin muuten rästiin jäänyt kahvitauko ja taas ollaan hetki pois.

 

Tuon jälkeen alkaakin töistä päässeitä tulla taloon ottamaan hieman kevennystä päivän

rankkojen töiden jälkeen. Eräs raskaan työn raataja yrittää puhua tilannearviontia tekevän

tarjoilijan ympäri, että tämä nyt oikeasti kirjoittaisi hänelle 10 minttusnapsia ja 2 tuplaviskiä.

Mutta ei, hänelle suostuttiin antamaan alkuun vain 4 minttua ja 1 jallusnapsi. Viski kyseiselle

asiakkaalle arkisin ei ole kuulemma suotavaa.

 

Pöydistä ovat vain yhtä vaille kaikki ajanvarauksella paikalle tulleet saaneet jo tehtyä tilauksensa.

Tosin juomia odottelee vielä pari. Tämä kokonaan huomiotta jäänyt oli tullut jo ensimmäisten

joukossa ja hän oli jo pariin otteeseen kysynyt, koska häntä palvellaan, mutta eipä häneen oikein

kukaan ollut mitenkään reagoinut.

 

Päivä alkaa taipua iltaan ja osa asiakkaista alkoi olla sen verran jo väsynyttä, että lähtivät

kukin mihinkin. Takanurkkaan sammunut öykkääjä oli havantunut ja huomasi, että oli hieman

kostea olo ja se vain joutui siitä, että oli sitten kussut hieman housuihinsa. Siitä huolimatta

hän asteli tiskille ja nopean arvioinnin jälkeen henkilökunta myi hänelle vielä yhden pullon

keskiolutta. Tosin hänelle painotettiin, että sitten on lähdettävä kotiin ja levättävä kunnolla,

muuten ei ole asiaa hetkeen pubiin. Asiakas toisteli kymmenisen kertaa, että juu-juu.

 

Kabinetissa olleet nuoremmat naiset olivat juoneet itsensä parempaan kuntoon, eli hilpeiksi.

He olisivat halunneet alkaa laulaa, mutta pubissa ei tuona iltana ollut ohjelmapalveluita tarjolla.

Joten päättivät hoilata ilman musiikkia…..”Heeei älä meeeeeee…. säää et jättäää mua saaaaa!”

Henkilökunta ohjasi kaksikon ulkoilmaan ja kohti uusia seikkailuja.

 

Ilta hämärtyy. Paikalle tulee asiakas, joka oli soittanut palvelunumeroon. Hän haluaisi uusia

juomareseptinsä, jotta voisi lähteä hakemaan Alkosta juotavaa. No niinhän siinä sitten kävi,

että samalla hän jäi vain ”yhdelle”….. ja lopulta poistui valomerkin aikaan pubista.

 

Vihdoinkin, jo 21.30 tuo viimeinen ajanvarauksella tullut asiakas huomataan. Alkaa selittely,

että oli järjestelmäongelma, piti buutata kaikki ohjelmat, loppui jäät, pullonavaaja oli hukassa….

No asiakas oli tyytynyt kohtaloonsa, eikä jaksanut enää muuta, kuin sanoa hiljaa, että jos

saisi vain yhden salmarin, ei hän muuta….

 

Iltakymmeneltä piti tulla viimeisille yövuoron tunneille yksi uusi tarjoilija, mutta syystä tai

toisesta tällaista ei oltu hälynäkään ketään paikalle, joten taas yksi tarjoilija tekee pitkää päivää.

 

Ilta etenee. Myöhäisiä asiakaita ilmestyy epämääräisin väliajoin pubiin. Muutamat olivat lähteneet

liikkeelle ihan vain iltakaljat mielessä, mutta juomakortit olivat kotona ja eikun takaisin.

Sitten taas eräs satunnaisen kävijän juomahistoria kertoi, että tämä oli reilun viikon aikan

käynyt jokainen ilta istumassa 2-3 tuntia ja aina juoden tiukkaa viinaa. Se tosin alkoi jo näkyä

asiakkaan olemuksesta ja eipä tämä ollut myöskään suihkua nähnyt hetkeen…..

Kuitenkin hänelle vielä suostuttiin myymään pari campari-tuoremehua, kirkasta eivät enää

uskaltaneet antaa, koska alkoi olla vaara, että asiakkaan yleiskunto ei vain enää kestä.

 

Ravintoloitsijakin oli jo poistunut pubista. Tietenkin hieman tuon jälkeen tulee paikalle

asiakas, jonka palvelu olisi vaatinut jälleen erityishoitoa, mutta tätä ei enää kyseisenä iltana

ollut mahdollista saada. Näin ollen henkilökunta antoi vain ensihätään kelpaavaa juoma-apua

ja kehoitti asiakasta tämän jälkeen menemään kotiinsa ja varaamaan seuraavalle päivälle

ajan automaattisesta ajanvarauksesta. Tämä tietty harmitti asiakasta, mutta minkäs teit!

 

Pikkuhiljaa asiakkaita saatiin hoidettua ja ilta taipui yötä kohden. Aamusella ajanvarauksella

pubiin tulleista asiakkaista nyt jokainen oli saanut jopa kaksi juomatilausta tehtyä ja

juomatkin olivat saapuneet, suhteellisen kiitettävässä ajassa tilauskesta.

Eräälle asiakkaalle henkilökunnan edustaja joutui tosin kertomaan pariinkin otteeseen, miten

kyseinen juoma pitää juoda ja mahdolliset haittavaikutuksetkin selvitettiin.

- Joo, olen mä joskus 5 vuotta sitten tätä juonut, mutta sen jälkeen ei ole tällaista vaivaa ollut,

mihin olisi pitäny tätä ottaa. Tulee tuota vodkaa niin harvoin enää juotua, kun on tuohon kossuun

mieltynyt. Saisko yhden Ville Vallattoman vielä, niin kuin pehmentämään vähän makua suusta?

Ja kyllähän asiakas Villensä sai.

 

Lopulta välähtää maaginen valoshow, eli pilkku, siis valomerkki.

Epämääräistä älämölyä ja liikehdintää alkoi tapahtua pöydistä kohti ulko-ovea. No tosin melkoisen

moni kävi vielä vessassa….. Ja kas, se takanurkassa istunut herra oli sitten kussut uudelleenkin

housuihinsa, mutta eipä se tuota näyttänyt häiritsevän. Ulos raittiiseen ilmaan ja kohti taksiasemaa.

 

Kun viimeisetkin asiakkaat oli saatu pihalle, henkilökunta täytti vielä hieman raportteja, laskeskeli illan kassaa ja siisti paikkaa, jotta seuraavan aamun asiakkaat pääsevät puhtaaseen pubiin

nauttimaan jälleen palvelusta ja juomista.

 

Samassa paikalle kaartaa vielä taksi. – Hei, ehdittekö vielä ottamaan tämän? Kuski huikkaa.

- Täällä olisi yksi, joka repsahti pahasti parin kolmen viikon juomattoman jakson jälkeen.

Henkilökunta on kahden vaiheilla…. Mutta ei, hänet ohjattiin isompaan tarjoiluyksikköön,

joka sijaitsi naapurikaupungissa ja jossa oli palvelua paljon pidempään.

- Siellä on vielä tähän aikaan jopa erityistilausten tekemiseen erikoistunut baarimikko!

 

Ja näin on jälleen yksi päivä pubissa ohi. Seuraavana päivänä taas sama karmea rumba

odottelee, mutta kun työ on kutsumusammatti, niin minkäs teet.

 

Hyvä lukija, tämän tarinan tarkoitus ei ole loukata minkään ammattikunnan edustajaa.

Ottakaa rennosti ja ottakaa vaikka pienet.

Tuliko Joulu vai ei?

 Hyvää Joulua 2024.

Vaihteeksi tännekin ehdin jotain kirjoitella ja pieni joulutarina olisi tarjolla. 

-----------------------------------------------------

Tuliko joulu vai ei?

Aamuhämärän vielä vallitessa hän istuskeli pöydän äärellä ja katseli kahvikupponen kädessään ulos. Pikkupakkanen ja vasta satanut hentoinen lumi olivat tehneet näkymistä kauniita. Enää eivä pihapiirin ja lähikadun näkymät olleet harmaan loskaisia, vaan aidosti talvisen näköisiä. Mies nosti kupposen huulillensa, hymyili puoliääneen, mutta samalla myös huokaisi.

 Tuo huokaus – niin, se kertoi enemmän, kuin tuhat sanaa. Mies huokaisi, koska taas hänestä tuntui,että lähestyvä joulu olisi koettava jälleen yksin. Hieman ujona seuramiehenä hän ei oikein koskaan ollut onnistunut saamaan mitään vakavia suhteita aikaan ja nyt alkoi tuota ikää olla sen verran, että eipä sitä varmaan enää kovin helposti naisseuraa saisikaan – niin hän ainakin usein ajatteli.

Muuten hän oli kyllä ihan mukavaa juttuseuraa ja aikoinaan työelämässä ollessaan monentyökaverin hyvä ystävä, mutta vuodet vierivät ja sairaseläkkeelle joutuessaan hän huomasi, ettäniin se kaveripiiri vain kapeni ensin kuukausi kuukaudelta ja lopulta muutamien vuosien kuluttuaei ollut, kuin pari hassua vanhaa työkaveria, keiden kanssa piti yhteyttä.

 Olihan hän heti eläkkeelle jäätyään ollut hetken mukana muutamassakin eläkeläiskerhossa, mutta tunsi niiden touhut liian vieraaksi itselle, niin jäi niistä sitten pois. Eipä sieltä ketään jäänyt edes hänen mieleensä. Mies hörppäsi kupin tyhjäksi ja jäi vain tuijottamaan ikkunasta ulos pihalle. Naapurin äijä se siellä harjasi autonsa päältä lumia pois, oli varmaankin lähdössä töihin. Hänellä tuntuivat nuo työajat olevan hieman vaihtelevat, mutta joka arkiaamu aina jossain vaiheessa tuo naapuri aina johonkin lähti. Pihalle pelmahti myös samasta rapusta muutama lapsi ja kiljahteluista päätellen vastasatanut lumi aiheutti iloa ja riemua. Näiden perässä ulos asteli lasten äiti, joka yritti hieman hillitä tenavia, mutta melkoisen turhaan – toiset ottivat ilon irti lumesta täysin sydämin.

 Mies nousi, yskäisi hieman ja päätti, että nyt on oikeasti edes vähän saatava itselle jotain jouluista kotiin, vaikka eipä ketään vieraita ole edes tulossa. Vaatteet päälle ja siinäpä tulikin huomattua, että toinen sormikas oli hajalla! Niin komeasti kaksi sormea pilkottavat. Oli jotenkin saumat päässeet repeytymään. – No nytpä on sitten syy lähteä kävelemään kaupoille. Mies puheli ääneen, samalla kun heitti takkia niskaansa ja sai kengät jalkaansa.

 Ulkona naapurin rouva, joka oli lastensa kanssa pihalla, tervehti häntä. Eivät he koskaan pahemmin juttusilla olleet, mutta kohteliaasti aina toivottelivat hyvät päivät ja toisinaan pari sanaa, yleensä säästä, vaihtoivat. Mies hymyili ja virkkoi, että taisi lapsille olla enemmän kuin iloinen asia se, että lunta oli satanut. Nainen hymyili vastaukseksi.

Mies lähti rauhallisesti kävelemään kohti paikkakunnan ”ostoshelvettiä”, niin kuin hän tuota kauppakeskusta tai mikä liikekeskus se nyt olikaan, hän nimitti. Ajatukset tosin taas painuivat hieman synkiksi, koska katsellessaan liikennettä, ihmisten kantamuksia ja kaikkien ilmeitä ja joulutervehdyksiä toisillensa, alkoi miehestä taas tuntua siltä, että joulu ei ole häntä varten.

 Kauppakeskuksen tiloihin päästyään häntä vastaan pamahti melkoinen äänien kakofonia! Taustamusiikki pauhasi joululauluja ja jokaisen kappaleen perään tuli nippu mainoksia ja infoja. Ihmisten äänet tuntuivat puskevan kuin katujyrä päähän, huudot, kovaääniset puheet, lasten kiljaisut, kolinat ja töminät jne. saivat miehen ahdistumaan. Tuskainen olo valtasi miehen ja hän etsi penkin, johonka pääsi istumaan ja hengähtämään.

 Mies istui ja hieroi hiljaa käsiään yhteen. Pikku pakkanen oli saanut sormet hieman kohmeisiksi ja kun hän ei halunnut risoja sormikkaita käsiinsä laittaa, niin oli sitten avokäsin lähtenyt matkaan. Hetken istuttuaan hän huomasi, että viereen oli tullut kaksi pikkupoikaa. Toinen katseli miestä tarkkaavaisen näköisenä ja ilme oli juuri sellainen, että tämän teki mieli kysyä jotain. - No mitä? Mies virkkoi ja poika nielaisi ensin, mutta sai sitten sanottua, että tunteeko mies joulupukkia, kun mies näyttää niin vanhalta. Miestä alkoi naurattamaan, pojan vilpitön kysymys sai hänet hetkessä piristymään. Toinenkin pikkupojista kohdisti kiinnostuksensa mieheen ja tuumaili, että ehkä mies voisi olla jopa joulupukin sukulainen. Johtuikohan se miehen harmahtavasta hivenen kasvaneesta parrasta, mikä nyt ei kuitenkaan kovin pitkä ollut, mutta silti varmaankin harvinaisempi näky pikkupojille, että kysymys oli oikeastaan ihan ymmärrettävä.

 Mies mietti aavistuksen verran, mutta päätti hieman tarinoida pojille. - Ei, en nyt ihan joulupukin sukulainen ole, mutta voisin teille kertoa, millaisena se pukki kävi meillä kotona, kun olin pikkuinen poika, vähän kuin te nyt olette. Pojat olivat silmät selällään ihmetyksestä ja toinen sai sanottua, että onko joulupukki ollut jo niin kauan olemassa. Miehellä oli vaikeuksia pitää pokkaa, mutta sai kuin saikin sanottua, että kyllähän tekin tiedätte, että joulupukki on satoja vuosia vanha. –Onks´ se enemmän, kuin mummon ja vaarin ikä? Pojat kyselivät ja siihen miehen oli tietenkin vastattava, että todellakin.

 Niinpä mies sitten tarinoi pojille omista lapsuusajan jouluista, eikä ollut huomannut, kuinka yllättäin hänen ympärilleen oli kertynyt näiden kahden pikkupojan lisäksi myös muutama muukin lapsi, mutta heidän lisäksensä näiden vanhempia. Kaikki olivat hiljaa ja koittivat ahmia jokaisen sanan, mitä mies eläväisesti kertoi. Kuunteleminen vain oli hieman hankalaa kovaäänisten mainosten ja taustamusiikin pauhun takia ja siksi jotkut yrittivät jopa hieman venytellä kaulojansa, jotta kuulisivat paremmin miehen tarinoita. Lopulta mies sai tarinansa loppuun ja vasta sitten hän kiinnitti huomiota saamaansa yleisöön, sillä hän oli koko tarinoinnin ajan katsellut näitä kahta pikkupoikaa luullen, että he olivat olleet kolmistaan tuon penkin luona.

 Ihmiset huokailivat, muutamat taputtivat käsiään yhteen. – Olipa siinä tarinaa! – Voi, millaista se joulun vietto onkaan ollut. – No nyt ymmärrän mummia paremmin…. Erilaisia kommentteja kuului hieman sieltä ja täältä ja mies oli totaalisen hämmentynyt ja hämmästynyt siitä, että hänen pieni jutustelutuokio kahden pikkupojan kanssa olikin yllättäin kiinnostanut myös monia muita!

 Pikkuhiljaa ihmiset hajaantuivat paikalta ja pikkupojatkin olivat lähdössä. Toinen kysyi vielä mennessään, että tuleeko mies vielä uudestaan, vaikka huomenna tänne ja kertoisi lisää juttuja. - No katsotaan nyt, jos sitä ehtii. Tämä oli vastannut, vaikka tiesi oikein hyvin, että mitään muutakaan tekemistä hänellä ei ollut. Mielessä pyöri jo ajatus, että eihän se huono juttu olisi tulla pojille kertomaan, menneiden vuosikymmenten jouluista.

 Hänkin lähti liikkeelle ja oli jo poistua koko rakennuksesta, kun muisti, että piti ne sormikkaat ostaa ja jotain pientä jouluista kotiin. Siispä, täyskäännös ja takaisin liikkeisiin. Erään liikkeen kassajonossa hän tunsi, kuinka joku koputti häntä olkapäähän. Mies kääntyi ihmetellen ja aivan vieras nainen hymyili hänelle. Tämä nainen oli kuunnellut jonkin aikaa miehen tarinointia pojille ja hänelle oli tullut niin suuri ikävä ja kaipaus toisella puolella maata asuvia isovanhempia kohtaan, että nainen kysyi, saisiko hän maksaa miehen käsineet. - Siis, tuota… en minä nyt oikein…. Mies sai jotenkin takelleltua, mutta siinä samassa nainen oli jo napannut käsineet hänen käsistään ja antanut kassaneidille ja yhtä vauhdikkaasti maksanut ne.

- Kiitoksia…..mies sai varovasti sanottua ja tunsi punastuneensa. Nainen hymyili, toivotteli hyvää joulua ja jatkoi eteenpäin. Siinä mies sitten seisoi käsissään uudet käsineet, jotka hänen piti ostaa, mutta joku täysin vieras maksoi ne hänelle. Hän pyöritteli päätä ja lähti, kuin hieman usvassa, kävelemään eteenpäin.

 Jotenkin hän oli kuitenkin kotiinsa päässyt ja huomasi, että oli sitten jättänyt kaikki muut ostokset tekemättä. No, se tietää sitten taas seuraavana päivänä paluuta sinne hullunmyllyyn!

 Tuli seuraava päivä. Mies istuskeli jälleen ikkunan äärellä ja joi kahvia katselle ulos. Hän oli koko eilisen illan miettinyt tuota yllättävää tapausta eiliseltä ja ei vain voinut uskoa, että joku täysin tuntematon oli tehnyt hänelle jotain noin yllättävää. Vaan, eipä auttanut kuin pukea taas päälle ja kun hän veti uusia sormikkaita käsiinsä, iso leveä hymy nousi hänen huulillensa. Kävely tuonne ”ostoshelvettiin” sujui nyt aivan toisella tavalla, kuin eilen. Miehen askel oli kevyemmän oloinen – johtuiko se noista saaduista käsineistä vai niiden kahden pikkupojan kohtaamisesta, sitä oli paha sanoa. Kuitenkin yllättävän nopeasti mies oli päässyt perille ja sama äänien kakofonia pamahti heti ulko-ovilla vastaan!

 Muutamassa liikkeessä käytyään hän oli mielestään ostanut kaikenlaista, mutta voimat alkoivat olla hieman lopussa. Hän katsoi, olisiko parissa kahvilassa ollut tilaa, mutta näyttivät olevan täynnä asiakkaita. Lopulta hän löysi erään käytävän päästä pitkän penkin, jossa ei istunut ketään ja siihen hän istahti parin ostoskassinsa kanssa.

 Jonkin aikaa istuskeltuaan hän kuuli kirkkaan huudon: -Äiti, toi on se setä, toi on se setä! Heidän luokseen juoksi nuo kaksi pikkupoikaa ja hieman hengästyneenä heidän perässään paikalle tuli näiden äiti, joka kertoi, että pojat eivät olleet eilisiltana puhuneet kotona mistään muusta, kuin tämän miehen jouluista. Pojat olivat vaatimalla vaatineet, että tänään on tultava kauppoihin, koska mies lupasi heille, että nähtäisiin uudestaan. – No, en minä nyt ihan…. Mies aloitti, mutta lause jäi pahasti kesken, kun pojat innostuivat kyselemään häneltä kaikenlaista, mitä tämä oli nähnyt ja miten oli joskus joulua viettänyt.

 Äitikin jäi poikien kanssa kuuntelemaan miehen vastauksia keskittyneen oloisena, vaikka huomasi yllättäin, että heidän takaa kulki muutamia ihmisiä, jotka kuiskuttelivat, että tuossa on se herra joka eilen kertoi niitä tarinoita. Yllättäin muutamat kääntyivät ympäri ja astelivat tuon penkin luokse, missä mies istui. Kukaan ei istunut hänen viereensä, no niin, paitsi nuo pojat. Mies vastaili poikien uteluihin ja kertoi niiden lisäksi paljon omien lapsuusajan joulujen tapahtumista. Nyt hänkin kiinnitti huomiota paikalle kertyneeseen väkijoukkoon, mutta ei antanut sen häiritä itseään, vaikka tilanne kyllä hieman ihmetytti häntä! Hän kertoi vanhoista perinteistä, saunomisrituaaleista, saunatontuista ja tontuista yleensäkin. Myöskin rekiajelut, pulkkamäet ja kaikenlaiset muut hauskuudet tuli puheltua ja siitä, että joulu oli todellakin hiljentymisen aikaa, silloin ei riehuttu, ei juurikaan musiikkia soiteltu ja juhlittu kuten nykyään on tapana. Suku ja perhe olivat tärkeitä, kuten myös perheen eläimet.

 Lopulta mies hiljeni, huokaisi ja päätti jutustelunsa, että nykyään kun kaikilla vain on niin kiire, niin kukaan ei enää kunnolla ehdi huomioimaan toisia, hyvä jos omaa perhettään muuta, kuin lahjojen antamisen hetkellä. Tähän hän vielä jatkoi, että mitäpä hän on mitään sanomaan, yksin kun joulua viettää, niin samapa se sitten, miten se menee….

 - Mutta sähän voi tulla käymään meillä kylässä! Toinen pikkupojista kiljaisi. Mies naurahti, ei se nyt aivan noin onnistu. Pojat katsoivat suurilla silmillään äitiä anoen, joka ei oikein tiennyt, mitä olisi sanonut. – Hyvä rouva, en minä nyt ole tunkemassa kenenkään joulun viettoon…

 Ja taas hänen lause jäi kesken, kun hieman sivulla ollut nainen avasi suunsa.  – Tuota, minäkin vietän kyllä joulun ihan yksin, kun ei ole enää täällä ketään sukulaista, tai tuttua kenenkä kanssa sitä voisi vietellä, että mikäli teille hyvä herra sopii, niin kutsun teidät ilomielin luokseni kylään, vaikka vain joulukahvien merkeissä. Mies katsoi tuota naista, tämä oli häntä varmaan reilut kymmenen vuotta nuorempi, tai ainakin näytti siltä. Ehdotus oli yllättävä. Paikalla olevat ihmiset seurasivat ääneti tilannetta. Miten mies vastaa? Kukaan ei halunnut lähteä pois paikalta, ennen kuin saisivat tietää, kuinka tilanne ratkeaa. - Mutta, eikö setä oikeesti vois tulla meille? Pojat inttivät uudelleen äidiltään. Tämäkin oli täysin hämmentyneen näköinen. Mies mietti ja mietti, sitten hän asteli poikien äidin luo ja he juttelivat hetken hiljaa kahden. Pojat yrittivät päästä näiden väliin ja kuulla, mitä ja mistä nuo kaksi puhuivat, mutta äiti työnsi heidät päättäväisesti hieman sivummalle. Lopulta nuo kaksi kättelivät ja mies vastasi tuolle toiselle rouvalle, että ehdotus oli todella hieno, mutta kun hän on hieman ujo uusissa paikoissa ja tilanteissa. – No, sitten meitä on kaksi. Nainen vastasi, eikä suostunut kuulemaan mieheltä enempiä vastusteluja. Paikalla olleet ihmiset hymyilivät ja lausuivat kehuja ja tsemppejä, taas muutamat taputtivat. Mies ei ollut uskoa korviaan: Hän, täysin tavallinen kansalainen, olikin yllättäin tuon pienen hetken ajan suosittu ihminen.

 Seuraavat pari päivää ennen aattoa hän oli kuin tulisilla hiilillä. Hän oli vaihtanut puhelinnumeroita näiden kahden naisen kanssa ja puhe oli, että he soittelisivat aattona hänelle. Mutta nyt kello kävi jo iltapäivä kahta, eikä kumpikaan ollut soittanut hänelle! – No olisihan se pitänyt arvata, että näin tässä sitten kuitenkin käy. Mies sanaili ääneen ja päätti tehdä itsellensä pari voileipää , kun ei ollut oikein ruokakaan maittanut. Ehtipä hän toisen niistä syömään, kun puhelin soi. Siellä oli tuo poikien äiti, joka pahoitteli, että ei ollut aikaisemmin soittanut. Hän kertoi, että oli ollut hieman yllättäviä tekijöitä päivän aikana, mutta olisiko mies vielä valmis tulemaan äkkiä pyörähtämään heidän luonaan, kun pojatkin siitä puhuvat. No, eihän siinä auttanut, kuin lähteä matkaan, joten taksin tilaus ja kohti annettua osoitetta. Perille päästyään hän huomasi olevansa kohtuullisen isohkon omakotitalon edustalla ja häntä vastaan asteli vakain askelin joku mies.

- Jaahas, sinä varmaan olet se setä, kenestä meidän viikarit ovat puhuneet! Tämä esittäytyi poikien isäksi ja hänen vaimonsa oli sopinut miehen vierailulle tulosta. Kahdestaan herrat astelivat sisälle ja kun mies oli saanut ulkovaatteensa riisuttua, ohjattiin hänet isoon olohuoneeseen. Siellä vastaan tulikin yllätys: Tuo rouva, kenen luokse miehen piti mennä, olikin talossa! – Hyvää joulua! Kajahti kaikkien paikalla olevien suusta.

 Miehelle kerrottiin, että poikien äiti oli miettinyt hetken sitä, että tämä toinenkin rouva oli joulun yksin, joten hänetkin päätettiin pyytää kyläilemään. Talossa kyllä tilaa riitti. - Ajattelin, kun teitä kuuntelin, että ei se ole mukavaa olla jouluna yksin ja otin hieman ”oikeuden omiin käsiin” ja päätin toimia näin. Perheen äiti puheli.

 Mies oli vilpittömästi ihmeissään, sai silti sanottua rykien kiitos pariinkin kertaan. Lopulta koko joukko asettui joulupöydän ääreen ja mies katsahti hieman ylöspäin ja kuiskasi hiljalleen: Tämän on oltava sitä Joulun taikaa!

 Hyvät ystävät: Joulu ei ole vain lahjojen antamista, se on paljon muutakin. Joulu on myös se tunne sydämessä! Muistakaa, että rahalla ei saa kaikkea.

 Rauhaisaa Joulua kaikille.

Eräät Olympialaiset

 Sorry taas siitä, että olen ollut todella kauan takavasemmalla. No tosin, keneltä tässä anteeksi pyytelen.... en usko, että tätä blogia edes kukaan lukee (ainakaan enää). Jos nyt niin hämmentävästi kävisi, niin palautetta saa antee. Mutta kaikesta huolimatta, tässä pieni tarina:

.........................................................................................

OLYMPIALAISET VUONNA JOTAIN

 

Tervetuloa jälleen tänne kisastudioon ja meillä onkin jälleen tarjolla mielenkiintoinen päivä

näissä Olympialaisissa, missä on kyllä sattunut ja tapahtunut. Mutta kerrataanpa hieman, mitä

eilen tapahtui ja lähinnä Suomen joukkueen edustajien edesottamuksia.

 

Eilen aamupäivällä oli 4x maratonin viestikarsinta, jossa Suomen nelikko Julle Karvarinta,

Panu-Hilma Suokkopää, Into Koppa sekä nelikon nestori Wilho Alusvaara lähtivät rohkeasti kisaan

ja viestin avaaja Julle oli hyvissä tarkkailuasemissa vielä 10km kohdalla, jossa hän oli kärkeä

jälkessä n. 5 minuuttia. Vaihtoon hän toi joukkueemme sijalla 15, mutta matkaa kärkeen ei vielä

ollut kovinkaan paljoa, eli alle vartti. Tässä vaiheessa kaikki näytti hyvältä ja kun nestorimme, sekä

Panu-Hilma pitivät joukkueen vielä parinkympin sakissa, toiveet olivat korkealla.

Mutta oliko sitten kisajännitystä tai mitä…..jaahas, saimme juuri korvanappiin tiedon, että ankkuri

Into Kuoppa kärsi pahasta vasemman käden pikkusormen kynnen lohkeamisesta ja se verotti

sitten loppukiriä, joten joukkueen sijoitus tuossa 4xmaraton viestissä oli lopulta 32.

 

Yleisurheilussa oli tiivistetty pari lajia, koska niin paljon on tullut kaikkea uutta ja eräs tällainen

oli seiväshypyn ja keihään risteytys: Seipäänheitto. Tässä lajissa Pihtakankaan Puhdin voimakas

Yrjö Tyrve oli mies paikallaan, varsinkin kun hänellä oli hallussaan kauden kotimainen kärkitulos.

Voitto meni Vietnamin Chi Hai Hochille uudella Olympiaennätyksellä. Yrjö Tyrve valitettavasti

astui 3 yritystään kaikki yli ja jäi ilman tulosta!

 

Korkkipyssyammunnan 3m finaalissa nähtiin yllättäen meidän nuori 11v Oskari Saikkala, joka

perehdytti toimittajan lajin saloihin:

”Joo kato täs o tää naru ja siin o toi korkki ja siin pääs on toi anturi niin se sit ku se osuu toho tauluu

ni täs kuuluu se merkkiääni ja toi läppäri näyttää sit mihi kohtaa se osu ja sit saa kelaa ton narun takas pyssyyn ja ku saa luvan, nii sit saa ampuu uudestaa!”

Kahdeksan miehen finaalissa Oskari oli kovalla loppukirillä neljäs, mikä on toistaiseksi Suomen

paras sijoitus näissä Olympialaisissa.

 

Eilisen illan kohokohta oli uudistettu 110m aidat! Nyt toista kertaa lajin historiassa aitoja oli

korotettu 3 senttiä ja päällä kulki pieni sähkövirta. 110m sähköaidat sähköistivät illan ja voitto meni

hieman odotetusti Saksan Jurgen Wolffille ja toiseksi pinkoi Kuuban Javier Carazzola.

 

Samaan aikaan käytiin vesiputouskeskuksessa vapaapudotuksen finaali ja siellä voiton nappasi

Australian Greg Shylake, jonka pyörähdykset olivat ylivertaisia muihin nähden. Tässä lajissa karsinnassa oli mukana kotimaassa harjoitellut Antero Pallukka, mutta hän jäi karsintaryhmässään

toiseksi viimeiseksi.

 

Eräs uusi hittilaji, ainakin yleisön mielestä, oli eilen päättynyt kolmipäiväinen ”Shopping-sprint”

-kilpailu, jossa kilpailijat joutuivat harhailemaan ja juoksemaan, sekä seikkailemaan valtavassa ostoskeskuksessa ennalta annetun tehtävälistan mukaan. Mirja-Piia Ainala oli vielä kahden päivän

jälkeen mitalivauhdissa, mutta sitten hän sortui viimeisen päivän yllätysrastille: Happy Hour –pub

- ja sinnehän Mirja-Piia valitettavasti jäi liian pitkäksi aikaa ja lopullinen sijoitus oli sitten 13.

 

Vesillä oli eilen myöskin Varpu Turkki parinsa Elina Muhtosen kanssa ja kyseessä oli perämiehettömän pelastusvenekaksikon puolivälierät, joista kaksikko iloisesti souti itsensä

huomisiin välieriin eränsä toiseksi parhaalla ajalla.

 

 

Mutta mitä se tämä päivä tarjoaa meille? Ainakin mitaliodotukset ovat korkealla, kun

mökkitikan sekajoukkueiden finaali käydään iltapäivällä tuolla ase-ja eräkeskuksessa, jossa

varsinkin Englantilaiset ovat pitäneet tässä lajissa kovaa meteliä ja protestoineet äänekkäästi

sitä, kun heidän vahvin valttikorttinsa henkilökohtaisessa kilpailussa, eli Mark McOops, heitti

vahingossa naapurin tauluun tikan ja näin tipahti finaalista.

Suomen nelikko Tinja-Ritva Peltohavu, Jutta Onttonen, Pasi-Kauko Ryg sekä Timo Massukka

ovat heittäneet yhdessä pitkään, jo ainakin pari viikkoa, eli tuntevat varmasti toistensa

pelitavat, niin odotukset ovat kyllä meillä ja varmaan kaikilla siellä kotisuomessakin korkealla.

 

Lisäksi palloilun puolella Suomen naisten rantabaseball –joukkue, joka koottiin pesäpallon

1-sarjan pelaajista, on jatkanut voitosta voittoon, sillä toissapäivänä tiukassa ottelussa voitto

tuli Haitista lukemin 21-3. Lajin mahtimaat USA, Kuuba ja Japani ovat kaikki eri lohkoissa, eli

näistä jokin tulee sitten Suomea vastaan aikaisintaan pudotuspelikierroksilla. Ruotsalaiset ovat jo

menettäneet menestysmahdollisuutensa tässä lajissa, sillä heidän joukkueensa on nyt hävinnyt

kolmesta ottelusta 2 ja pelanneet yhden tasan.

 

Eräiden Olympialaisten aikana suurta kohua aiheuttanut laji, eli nyrkkeily, loistaa nyt

poissaolollaan ja tilalle on tullut hieman nakkikioskitappelua vastaava ”läpsyttely”, jossa

Suomen edustaja alle 60kg sarjassa, eli Riku Jormanen, aloittaa urakkansa tänään ja samoin

myöskin ainoa lajin naisedustajamme, Hanna-Mikko Lievilä ja hänen sarjansa on alle 45kg.

 

Koska hevosia valitettavasti kovan karanteenikurin vuoksi ei näihin Olympialaisiin saatu, niin

Kansainvälinen Olympiakomitea hyväksyi pitkin hampain meille ainakin hyvin kelpaavan lajin,

eli ”Keppariratsastus”, jossa käydään niin koulu- kuin esteratsastus –kilpailut. Menestystä on

tulossa tai ainakin niin toivomme, koska maamme valiokepparit ovat hioneet taitojaan

Hirnulan ja Harjaspään talleilla useamman kuukauden. Tässä lajissa ovat mukana Suomen

kisajoukkueen nuorimmat kisaajat, eli vasta 11 vuotias Aino Minttunen ja samanikäinen

Elli Raikas. Kovimpia haastajia heille on tulossa Virosta, Saksasta ja ehkä yllättäin Meksikosta.

 

Kun lajivalikoimasta oli tiputettu pois mm. skeittaus, kuviokellunta ja jo mainittu nyrkkeily, niin

tilalle oli nostettu erityisesti kaukoidän maiden mieliksi leijanlennätys, jossa varsinkin kovat

kaksintaistelut ovat olleet henkeäsalpaavia esityksiä. Yllättäin hallitseva maailmanmestari, Kiinan

Chen Wu Bo tippui Kreikkalaiselle Astapopulos Ziripirille erin 3-1.

Tänään tässä lajissa on sitten mukana myös Suomen Hermanni Vetonen, joka edustaa

Parkuvaaran Pilviveikkoja ja oli vuosi sitten nuorten EM-kakkonen.

 

Ikäviäkin uutisia meillä Suomalaisista on, sillä tänään tulessa piti olla Saimi-Pekka Kauhto ja lajina

hänellä olisi ollut vauhditon 3-loikka, mutta kaksi vuotta sitten alkanut korvalehden kutina on

äitynyt pahaksi ja mies ei ole mukana kisassa. Hieman vaivaisena tänään ottelee myöskin

tynnyrinnoston 70kg sarjassa Kikka Ylipää, jolla taas on välineongelmia, sillä kisajärjestäjät ovat

kadottaneet hänen meikkipussinsa ja hän on joutunut turvautumaan lainameikkeihin.

 

Mutta, kaikesta huolimatta me odotamme, että tänään on oikein mainio Suomalais-päivä näissä

kisoissa ja saamme nähdä upeita onnistumisia laajalla rintamalla. Joten nyt lähdetään sitten

vain jännittämään, kuinka tänään oikein käy!

Se eräs Ukon joulu

 No niin, on taas mennyt aikaa, kun olen täällä viimeksi ollut ja siis aivan omaa laiskuuttani. Eipä siinä, onhan elämässä kyllä sattunut kaikenlaista, niin on kirjoittelu jäänyt vähemmälle. Nyt kuitenkin pieni tarina olisi tarjolla - olkaa hyvä! (20.12.2023)

-----------------------------------------------------------------------

Yön hämäryys alkoi vähitellen tehdä tilaa aamun harmaudelle. Edellisen illan pieni pakkanen oli kiristynyt yöllä sen verran, että pihapiirin lumioksaiset koivut näyttivät jäädytetyiltä taideteoksilta. Ukko avasi tuvan ikkunasta verhot ja kurkisteli pihapiirille. Maa oli valkoinen, Parina edellisenä päivänä oli satanut lunta ja nyt pakkanen oli kovettenut hanget koviksi ja hohtaviksi. Mutta ei Ukko lumihankia ihaillut, hänen katseensa etsi aivan jotain muuta.

Kello raksutteli tuvan seinällä ja Ukko murahti hiljaa yksikseen samalla kun kääntyi puuhellan ääreen kohentaen tulta. Liedellä kahvipannu porisi jo lupaavasti ja Ukko tunsi jo nenässänsä kuuman tuoreen kahvin aromin. Eihän hänellä päivä lähtenyt liikkeelle koskaan ilman pannullista kahvia, vaikka tuossa syksyllä lääkäri oli hieman neuvonut Ukkoa vähentämään kahvin juomista. -Pah! Ukko huomasi puuskahtavan ääneen, kun ajattelikin lääkärissä käyntiä. Hän oli muuten mainiossa kunnossa, mitä nyt välillä kroppa vihoittelee, mutta kyllä hänen ikäisellä jo joku paikka voikin toisinaan "renata".

Mökissä ei naisen kädenjälkeä näkynyt, sillä Ukko oli jo vuosia elelllyt yksin. Mutta aiemmin oli toisin: Vuosia sitten Ukko eli onnellisena pienessä kaupungissa ihanan vaimonsa kanssa ja elämä hymyili. Vaikka heille ei lapsia siunaantunutkaan, oli heillä toisinaan pikkuisia kyläilijöitä vieraina, sillä Ukon vaimon siskolla oli miehensä kanssa kolme oikein mukavaa lasta. Elämä sujui mukavasti ja mallikkaasti, kummallakin oli hyvä työpaikka ja paljon he puuhasivat vapaa-ajallaan kaikenlaista yhdessä. Ukko muisteli hänen ja silloin vielä nuoren neitosen seurustelun alkuaikoja ja tunsi, kuinka silmäkulmassa kostui. Pieni kyynel liukui poskea pitkin alaspäin. Ukko pyyhkäisi kyyneleen, niiskautti hieman ja nappasi kahvipannun liedeltä. Muutama puupalikka tulipesään ja samalla myös tuvan isoon "pöhisijään" kuten Ukko lämmitysuunia kutsui, meni muutama koivuklapi. Olihan hänellä kyllä sähkötkin mökissä ja varalla sähköpatterikin, mutta Ukko tykkäsi enempi aidosta puulämmityksestä ja kun oli omien maiden puita, niin ei tarvinnut sähköä käyttää niin paljoa.

Mutta miten Ukko oli tuollaiseen mökkiin muuttanut ja miksi hän oli yksin? Avioliitto oli ollut täynnä rakkautta, lempeä, onnea ja myöskin turvallinen. Eivät he pahemmin riidelleet, mitä joskus jostain asiasta olivat kipakasti erimieltä, mutta siinä kaikki. Alkoholikaan ei kummallekaan pahemmin maistunut ja nykyään Ukko ei ota pisaraakaan. Hän nieleskeli lähes väkisin pintaan nousevia kyyneliä ja ikäväänsä muistellessaan sitä erästä hetkeä, mikä muutti hänen elämäänsä.

Se oli se eräs alkutalvinen lauantai. Ukko oli jäänyt kotiin lukemaan kirjaa, kun vaimo oli sanonut käyvänsä vain nopeasti kaupassa ja tulevansa pian takaisin. Niin tuttua, näin oli tapahtunut vuosien aikana lukemattomia kertoja ja Ukko huikkasi vaimolle vielä perään, että kulkee varovasti, siellä on hieman liukasta. Aikaa kului, mutta vaimoa ei kuulunut kotiin ja Ukko alkoi ihmettelemään, että missä hän oikein on. Kurkki ikkunasta pihalle ja läheiselle tielle, mutta vaimosta ei näkynyt jälkeäkään! Lopulta Ukko päätti lähteä ulos ja kävellä kauppaan, johonka tiesi vaimonsa lähteneen. -Ei kai se nyt ole vain lähtenyt ostamaan mitään lahjoja, vaikka sovittiin, että mitään ei nyt ostella toisillemme... Ajatus katkesi puhelimen soittoon. Vaimon sisko soitti hätääntyneenä ja itkuisena: Ukon vaimo oli joutunut onnettomuuteen, joku oli ajanut hänen yli ja on nyt sairaalassa. Ukko tunsi, kuinka kylmä aalto iski koko hänen kehonsa läpi ja hän valahti veteläksi, sai kuitenkin jotain sanottua puhelimeen ja tilasi välittömästi puhelun jälkeen itsellensä taksin.

Nopeasti vaatteet ylle, ulos ja samassa taksi olikin jo pihassa. Ukko toivoi, että kuski ymmärtäisi, että nyt ei kannata vitkastella vaan ripeästi sairaalaan. Taksikuski oli herrasmies ja pienellä riskillä ajoi hieman ylinopeutta, jotta Ukko pääsi nopeasti perille. Sairaalassa hänet ohjattiin osastolle ja huoneeseen, missä hänen vaimonsa makasi pahasti ruhjotun näköisenä ties missä laitteissa ja letkuissa. Ukko näki hoitajan ilmeestä, että nyt oli käynyt pahasti ja kun hänen peräänsä huoneeseen tuli kirurgi, joka kertoi, sen minkä Ukko pystyi näkemään hoitajan silmistä, hän purskahti holtittomaan itkuun. Kyyneleet tulvivat hänen silmistään ja hän voihki ääneen. Hoitaja tuli hiljaa halaamaan Ukkoa, mutta se ei helpottanut hänen tuskaansa.

Ukko sai kuulla, että hänen vaimo oli muutaman muun jalankulkijan kanssa ylittämässä suojatiellä katua. Jalankulkijoille oli vihreät palaneet, kun kulman takaa kurvasi auto. Muut ehtivät hypätä nopeasti sivuun, mutta pahaksi onnekseen Ukon vaimo ei ehtinyt reagoida tarpeeksi nopeasti ja autoilija ajoi tämän yli kohtalokkain seurauksin. Välittömästi törmäyksen jälkeen autoilija oli törmännyt vielä liikennevalotolppaan ja loukannut päänsä törmäyksessä. Ukko kuunteli kirurgin sanoja ja pystyi vain kysymään, herääkö hänen vaimo ollenkaan. Kirurgi ei voinut sanoa kyllä tai ei, koska diagnoosi oli melkoisen ikävä. Ukko kysyi, saisiko hän jäädä vaimonsa luokse ja se hänelle suotiin.

Paikalle oli hieman myöhemmin tulleet myös Ukon vaimon sisko miehensä kanssa. Kumpikin oli itkeneet ja kalpeita. Silloin Ukko kuuli, että onnettomuuden aiheuttaja oli samalla osastolla muutaman huoneen päässä ja poliisit olivat juuri jututtamassa tätä. Ukko pyysi, että käly on miehensä kanssa Ukon vaimon luona ja jos jotain tapahtuu, tulevat heti hakemaan hänet, sillä hän päätti käydä katsomassa sitä, kuka oli onnettomuuden aiheuttanut. Hän oli astellut käytävään ja kuuli eräästä huoneesta melkoista mekastusta. Ukko oli suunnistanut kyseiseen huoneeseen ja ovella hänet pysäytti melkoisen raamikas poliisi, joka oli kysynyt tiukasti, että millä asialla mies oikein oli. Ukko kertoi asiansa ja näki, että poliisi empi hetken, mitä tekisi. Sitten tämä oli pyytänyt Ukkoa kanssaan hieman sivummalle. Konstaapeli oli kertonut Ukolle, että tuo onnettomuuden aiheuttanut mies oli vahvassa humalassa ja kännisen tuurilla selvinnyt pienellä tällillä päähänsä. Ukko kirosi ääneen ja kertoi sitten, että samaa ei voi sanoa hänen vaimostaan, joka joutui tuon juopon uhriksi. Konstaapeli terästäytyi ja kyseli Ukolta enemmänkin, sekä kertoi että tästä tulee selkeästi oikeusjuttu. Samassa he kuulivat, kun Ukkoa huudettiin, jotain tapahtui.

Ukko syöksyi nopeasti huoneeseen, jossa hänen vaimonsa makasi. Tämä oli jollain ihmeen tavalla saanut avattua silmänsä ja pystyi kuiskaamaan muutaman sanan. Ensimmäisenä tämä oli kaivannut miestään ja lähes samalla hetkellä Ukko olikin rakkaan vaimonsa vierellä. Ukko otti rakkaan vaimonsa kädestä kiinni, he katsoivat toisiaan silmiin, kuiskasivat jotain ja Ukko painoi huulensa vaimonsa huulille. Hän oli tuntenut niiden pehmeyden, mutta samalla oudon viileyden. Hetkisen kuluttua Ukko tunsi, kuinka vaimonsa käsi ei enää pitänyt kunnolla ja ...... sitten tämä oli poissa!

Ukko istahti tuvassa pöydän ääreen ja huokaisi. Siitä oli jo vuosia, mutta silti se oli hänelle kuin eilinen. Päivä alkoi kirkastumaan ja Ukko katseli, kuinka linnuille laitetuissa lyhteissä piipahti myös orava. Mutta katse etsi edelleen jotain muuta, mitä vain ei näkynyt. 

Ukko muisteli, että se rattijuoppo ei saanut, kuin 5 kuukautta ehdollista ja korvauksia maksettavaksi hieman toista tuhatta euroa. Se ei ollut mitään! Hän muisti, kuinka rattijuoppo yritti vielä hakea valitusta tuomioonsa, vaikka selvisi, että oli jäänyt jo muutaman kerran humalassa ajamisesta kiinni.

Tuon onnettomuuden jälkeen Ukon terveys romahti hetkellisesti, työt eivät sujuneet ja hän päätti jäädä varhaiseläkkeelle, kun se onneksi oli hänelle mahdollista. Samalla hän laittoi kodin myyntiin ja muutti tuohon mökkiin, minkä oli ostanut itsellensä. Käly miehensä kanssa oli alkuun käynyt välillä Ukkoa katsomassa, mutta jotenkin ne käynnit vain harvenivat ja harvenivat. Tosin nyt heidän pitäisi tulla jouluna käymään ja kyllähän Ukko heitä mieluusti odottelee ja kestitsee. Mutta ei hän heitä yrittänyt katseellaan etsiä...

Oli nimittäin muutama vuosi aiemmin pihassa eräänä kesäisenä päivänä tassutellut nuori kettu. Ukko ei ollut antanut sen häiritä hänen omia puuhiaan, eikä siis hätistellyt tuota poiskaan. Jotenkin tuo kettu tuntui olevan utelias sen suhteen, että mikä mies tuo Ukko oikein oli ja mitä oikein puuhasi. Muutaman päivän kuluttua kettu oli jälleen ilmestynyt pihalle ja Ukko oli huomannut puhelleensa tälle. Jotenkin tuntui, että kettu jopa kuunteli. Vähitellen kummastakin tuli hieman rohkeampi kohtaamaan toisensa ja kun Ukko alkoi jättämään tiettyyn paikkaan välillä muutaman kalan tai hieman marjaa, joskus pilkottuja omenia tai appelsiinia, niin ketusta tulikin todellinen seuralainen. Saman vuoden syksyllä, tai pikemminkin ensilumien sadellessa, kettu tuli aivan Ukon viereen, kun tämä oli laittamassa tuolle jälleen evästä ja antoi silittää itseään.

Tästä alkoi Ukon ja ketun ystävyys todenteolla. Ukko mietti, että onkohan tällä jossain pesä ja perhe, mutta koskaan ketun seurassa ei näkynyt muita lajitovereita. Ukko rakensi kuitenkin varoiksi ketulle vanhan liiterin kulmalle kojun ja jotta kettu ymmärtäisi, mitä varten se oli, niin houkuttimeksi Ukko oli vienyt iltasella sinne hieman syötävää tarjolle. Alkuun kettu ei ollut paikkaan uskaltanut mennä, mutta kun oli muutamat kovemmat pakkaset paukkuneet, huomasi kettu paikan olevan kuiva ja suojaisa ja tällöin tuosta pienestä kojusta oli tullut ketun yksi majapaikoista.

Näin mukavasti meni muutama vuosi. Ukko huomasi, että ketusta oli hänelle paljon iloa ja tuo oli tullut joka päivä viimeistään iltapäivällä pihalle katsomaan, mitä oli tarjolla. Mutta nyt ei ollut kettua näkynyt, ei muutamaan päivään! Ukko puki yllensä ulkovaatteet ja asteli pihamaalle. Pakkaslumi narskui saappaiden alla ja hengitys huurusi pikkupakkasessa. Ukko painoi myssyn paremmin päähänsä, vaikka usein hänellä oli kunnon karvahattu päänsä suojana. Piha ja pihatie olivat lumen peitossa, joten lumikolalla oli töitä. Samalla, kun Ukko kolasi lunta, yritti hän katsella josko näkyisi ketun jälkiä, mutta turhaan. Hangella näkyi vain yhden jäniksen jäljet, eikä muuta. Ukko tunsi harmistuvansa ja samalla tunsi myös ikävää ja yksinäisyyttä!

Päivä eteni, tuli alkuilta ja Ukko kävi laittamassa pihalle pari ulkotulta palamaan. Huomenna hän tekisi muutaman jätkänkynttilän, kun parin päivän päästä pitäisi tulla jouluvieraita. Aattoonkaan ei enää ollut kuin vuorokausi. Muutamia päiviä aiemmin Ukko oli käynyt kylillä ostoksilla ja ostanut itsellensä jopa joululahjan: Uuden partahöylän! Edellinen olikin kunniakkaasti palvellut häntä ties kuinka kauan. Mitään muita lahjoja hän ei ostanut, sillä oli sovittu, että hän kyllä saunottaa ja ruokkii vieraat, mutta ei muuta ei tarvitse järjestää. - Kun eivät nyt alkaisi hössöttämään taas, että pitäisi muuttaa kaupunkiin! Ukko oli manaillut. Tosin ei tuollaisesta koskaan vakavasti oltu juteltu, mutta kyllä hän hieman oli aavistellut joskus aiemmin, että tuollaisia ajatuksia toisilla oli. Hän vain oli juurtunut mökkiin ja mökkielämään.

Ilta pimeni, ulkos ei enää nähnyt. Ulkotulien pienet liekit vain lepattivat kevyesti tuulen voimasta. Ukko ihmetteli ja mietti, mitä oli hänen pienelle ystävälleen tapahtunut. Mutta ei se ihmettelemällä miksikään muuttunut ja iltauutiset katseltuaan Ukko päätti painua yöpuulle.

Seuraava aamu valkeni kipakan pakkasen vallitessa. Ukko lisäili jälleen uuniin puita ja kahvittelun jälkeen suuntasi ulos. Piti tehdä ne jätkänkynttilät ja saunaakin voisi laitella jo hieman valmiiksi. Pääsevät kunnon puusaunaan ja vihtomaan toisiansa. Siinä puuhaillessaan ja paikkoja valmiiksi laitellessaan hän samalla yritti löytää ystäväänsä pihapiiristä, mutta ketusta ei näkynyt jälkeäkään. Ukko tunsi huolestuvansa. Olihan tuo veijari tuonut hänelle paljon iloa. Hän huomasi, että kopissakaan kettu ei ollut käynyt. Tämä ei hyvältä vaikuttanut!

Tuli lounasaika, vaikka hänellä ei mitään tiettyä aikaa ruokailemiseen koskaan ollutkaan. Söi silloin, kun teki mieli ja oli nälkä. No kello näyttikin jo iltapäivä kahta, joten kyllähän sitä jo ruokaa pitääkin vatsaansa saada. Ukko kopsutteli saappaista lumet ja asteli sisälle mökkiin. Isossa padassa oli muhinut lihakeitto, josta hän kauhaisi aimo annoksen lautaselle ja asteli pöydän ääreen aterioimaan. Siinä samassa hän näki jotain liikettä ulkona: Jotain livahti, mutta Ukko ei ehtinyt nähdä tarkkaan, mikä pihan poikki meni. Siltä istumalta hän ponnahti ylös, nopeasti vaatteet niskaan ja saappaat jalkaan ja pihalle. Mutta ei, jäljet paljastivat pihan poikki loikkineen vain jäniksen. Häntä harmitti samalla, kun kääntyi takaisin mökin ulko-ovea kohti. Silloin kuului hieman erilaisia ääniä. Ukko pysähtyi ja kurkkasi olkansa yli ja kas, voiko se olla totta: Hänen rakas pieni ystävä, kettu, oli hangen päällä ja katseli Ukkoa kuin hymyillen. Ukkoa nauratti samalla, kun hän ääneen kysyi painokkaasti ketulta, että missä ihmeessä tämä oli ollut. Oli kuin kettu olisi täysin ymmärtänyt Ukon puheet, sillä kettu hyppäsi hangelta pihatielle, asteli hieman tiellepäin ja jäi katselemaan jonnekin kauas ja hetken katseltuaan kaukaisuuteen, kääntyi tämä Ukkoa katsomaan. Ukko hymyili. Hänen ystävä oli hyvässä kunnossa ja taas hänen luonaan ja seuraavana päivänä tulee vielä jouluvieraita. Joulustahan tulee sittenkin melkoisen iloinen!

Näitä ajatellen Ukko kävi hakemassa ketulle hieman purtavaa ja joulun kunniaksi pilkkoi pari punaista omenaa tälle. Kettu seurasi aivan tämän vieressä miehen tekemisiä, eikä koskenut herkkuihinsa, kuin vasta sitten kun Ukko oli saanut kaiken laitettua. - No niin, kuomaseni, ole hyvä ja Hyvää Joulua! Ja aivan kuin kettu olisi tuonkin ymmärtänyt, sillä se nyökkäsi hieman ja vasta sitten kävi herkkujensa kimppuun hyvällä ruokahalulla.

Ukko asteli sisälle mökkiin ja loppuilta menikin nyt nopeasti ja seuraavana päivänä jouluvieraat tulivatkin kylään muutaman lahjapaketin kera. Eikä kukaan puhunut mitään mihinkään kaupunkiin muutosta, koska Ukko ja mökki olivat parasta, mitä joulu voi tarjota! - Ja minulle on parasta te, sekä eräs pieni ystäväni täällä. Oli Ukko vastannut.

Hyvää Joulua kaikille. Älkää jättäkö ketään yksin ja muistakaa, joulussa tärkeintä ei ole lahjat!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kesämies

 No niin, onpa taas mennyt aikaa siitä, kun olen mitään huomannut kirjoittaa. Miksi? Se olisi jo tarinan paikka se, mutta eiköhän lähdetä liikkeelle. (19.6.2023)

.........................................................................

Kesäinen päivä oli hiljalleen taipumassa yöksi, aavistuksen hämärämmäksi ajankohdaksi. Oltiinhan Suomen suvessa ja kesäyöt olivat valoisia. Vaan oliko kesämiehen mieli? Oliko?

Kesämies istui hiljaa arki-iltaa erään pienen pubin jo muuten tyhjentyneellä terassilla ja maisteli hiljaa juomaansa tuopista. Ei, hän ei ollut oluella - tuopin sisältö oli alkoholitonta, sillä hän oli lähtenyt hiljaa ulos kotoaan, pois ahdistavien seinien ympäröimästä maailmasta, ulos.... ulos - vain olemaan.

-Me suljetaan aivan kohta. Hän säpsähti, kun viereen tuli tarjoilija nuo sanat lausuen. Kesämies oli täysin ajatuksissaan, mutta havahtui ja vastasi, että lähtee ihan just, hörppäsi nopesti tuopista viimeiset kulaukset ja nousi, asteli rakennuksen toiselle sivustalle parkkipaikalle ja astui autoonsa. Matka tosin ei kestänyt kuin ehkä parisataa metriä, kun hän näki sinisten valojen välähtävän ja hän jo tiesi, mitä oli tulossa. Paikallinen poliisipartio oli havainnut hänen lähteneen pubin terassilta ja ajaneen autoa, jotenka he olivat täysin varmoja, että nyt napattiin rattijuoppo "rysän päältä" kiinni. Virkavallan edustajien ilmeet olivat aidon hämmentyneitä, kun alkometri näyttikin nollaa! -Niin, mä olen juonut kaksi alkoholitonta lonkeroa. Kesämies lausui ja sai poliisit hieman vaivaantuneiksi. No matka jatkui....

Ilta-aurinko, punertavan kaunis, laskeutui hiljalleen horisontissa ja kesämies katseli sitä hiljaa, samalla kun mietti, mihin ihmeeseen sitä lähtisi ajelemaan. Hän sulki autosta radion, laittoi puhelimensakin äänettömälle ja veti syvään henkeä...... Kun ei kotiin halunnut mennä, niin silloinhan suunta sai olla mikä tahansa! Ja niin kesämies lähti vain ajelemaan.

Oli kulunut lähes kaksi tuntia siitä, kun hän oli lähtenyt pubin terassilta liikkeelle, kun hän yllättäin havahtui siihen, että ei oikein edes tiennyt, mihin oli ajanut. Viimeinen tunnistettava tienviitta, mitä hän oli tarkemmin katsellut, oli tullut vastaan reilut puoli tuntia aikaisemmin ja nyt hän pysäytti auton kolmen tien risteykseen. Yksi risteykseen johtavista teistä oli oikeastaan pieneltä kärrypolulta näyttävä tieura, toinen öljysoralla tehty maantie ja kolmas näiden väliltä. Kesämies mietti.... jatkaisiko isointa tietä eteenpäin ja tullen ehkä jossain vaiheessa johonkin kylään tai kaupungin laidalle. Mutta ei, hän ei halunnut nyt olla liikaa ihmisten ilmoilla tai kenenkään kanssa tekemisissä. Kärrypolulta vaikuttava tieura houkutteli, mutta hän arveli sen vievän jonkin talon pihapiiriin, jotenka vaihtoehdoksi jäi soratie, jota pitkin hän lähtikin hiljaa ajelemaan.

Tie polveili kauniissa maalaismaisemassa, välillä peltojen reunoilla, välillä niiden keskellä ja toisinaan pienten metsiköiden läpi tunkeilevana kulkuväylänä. Kesämies ajeli rauhallisesti ja katseli ympärilleen. Yhtäkkiä hän näki edessään tienreunalla seisoskelemassa naisen. Kun hän pääsi naisen kohdalle, heilutti tämä hänelle kättä, selvästi pyytäen pysähtymään. Hän avasi sivuikkunan ja... - No hei, vihdoinkin kyyti! Tilasin kyllä sen jo reilu tunti sitten.

Kesämies ei hetkeen saanut sanaa suustaan, varsinkin kun tuo nainen nousi samalla hänen autoonsa. -No niin, siis mennään. Kissako sun kielen on vienyt? Tällöin hän sai sanottua naiselle, että hän ei varmaankaan ole se, ketä nainen oli odottamassa, sillä hän oli vain ajelemassa eikä edes tiedä, missä on tai mihin on menossa. Nainen katsoi häntä yllättyneenä ja puisteli päätään. -Ei täällä kukaan koskaan ajele ihan omaksi huviksensa! Luuletko, että mä uskon tuon? Kesämies jatkoi ja kertoi rauhallisesti, mistä hän oli lähtenyt ja ajantaju sekä suunnat olivat jo jokin aika sitten vain unohtuneet, hän vain ajeli. -No kai se sitten on niin. Nainen vastasi, mutta ei tehnyt elettäkään noustakseen pois autosta. -Mutta mun kyytiä kun ei näy, niin jos mä maksan sulle, niin voitko tarjota kyydin?

Nainen katseli kesämiestä pitkään hiljaa, hänen pehmeän rusehtavat silmät loistivat kauniisti ilta-auringon säteiden kanssa kilpaa. Kesämies arveli tämän olevan alle kolmekymppinen. Nainen oli pukeutunut ohueen kesämekkoon, mikä paljasti läpi hieman tämän vartaloa. Hiukset hulmusivat vapaana ja ne olivat vaaleanrusehtavat. Naisella oli jaloissansa valkeat kesäkengät ja hän piti sylissään pientä tummansinertävää olkalaukkua. -Niin no joo, kai mä voin, jos tästä nyt ei ole mikään pitkä matka. Sitten jatkan omaa ajeluani johonkin. -Ai miksi? Nainen kysyi ja ennenkuin kesämies ehti vastata mitään, nainen jatkoi että ei hänelläkään ole mikään pakko mennä sinne, mihin hän kyytiä pyysi. Halusi vain mökiltä ulos, kun siellä oli nyt lähes koko suku viettämässä viikon verran sukujuhlia ja hän ei vain ollut juhlatuulella. -No okei, siis mihin tästä lähdetään? Kesämies kysyi saaden ajo-ohjeet ja reilut parikymmentä minuuttia myöhemmin he olivatkin siellä, mihin nainen oli pyytänyt kyytiä,

He olivat tulleet pieneen kylätaajamaan ja nainen kertoi, että hänen yksi ystävätär asuu ihan tuon kylän keskustassa pienessä rivitalossa. Nopeasti he olivat kyseisen talon kulmalla ja nainen kaivoi parikymppiä laukustaan. -Riittäiskö sulle tämä, kun mulla ei ole käteisenä kuin tämä ja muutama kolikko? Nainen tarjosi samalla seteliä ja kesämies nyökkäsi hiljaa. Nainen nousi autosta vielä kiitellen ja poistui rivitalon piha-alueelle. Kesämies oli laittaa setelin lompakkoonsa ja koska se oli taiteltu, avasi hän setelin, löytäen taitoksen alle piilotetun käyntikortin. Siinä oli varmaankin tuon naisen nimi ja puhelinnumero. Kesämies oli rypistää tuon kortin, mutta jokin sanoi mielessä, että pistetään nyt kuitenkin se talteen, ihan varmuuden vuoksi.

Hän katsoi vielä kerran suuntaan, johonka nainen oli lähtenyt, mutta tätä ei enää näkynyt. Hiljainen huokaus ja auton moottori murahti voimakkaasti kesämiehen polkaistessa hieman enemmän kaasua ja poistuessaan paikalta. Hän ajoi tuon pienen kylän läpi ja vain muutama ihminen oli enää liikkeellä tuohon aikaan, sillä olihan ilta jo edennyt pitkälle. Hän mietti, olisiko järkevää lähteä etsimään tietä kohti kotia, vai vieläkö sitä vain ajelisi ja lopulta päätyi tuohon jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Matka eteni, yhä uudelleen ja uudelleen uusille tuntemattomille teille ja lopulta yllättäin hän löysi itsensä erään järven rannalta. Tie, joka hänet tuonne johdatti, oli pieni ja mutkitteleva, mutta hyväkuntoinen peltotie, josta tosin olisi viimeisestä risteyksestä toisaalle kääntyen päässyt isommillekin väylille.

Kesämies nousi autostaan astellen rantaan. Vesi oli peilityyni, kesäyö oli kauneimmillaan. Vain pari sudenkorentoa lensi veden pinnan yläpuolella ja jossain molskahti kerran, joku kala kävi nappaamassa pinnalta varmaankin vesikirpun. Oli äänettöntä, oli rauhallista, oli täydellistä vain olla. Hetken mielijohteesta hän riisui itsensä alasti ja kahlasi järveen, ui muutaman kymmenen metriä ja palasi rannalle. Rannalla, mihin hän oli heittänyt vaatteensa, oli kaksi isohkoa kiveä ja hän istahti toisen päälle katsellen järvelle. Ainakaan niillä kulmilla, missä hän oli, ei rannoilla näkynyt olevan mökkejä. Hän mietti mielessään, että kävipä oikeastaan hyvä tuuri ja päätti jäädä loppuyöksi kyseiselle paikalle. Hän muisti, että hänellä oli autossaan takaluukussa yhdessä kassissa viltti, jonka kävi hakemassa ja levitti sen rannalle mahdollisimman tasaiselle kohdalle. Vaatteensa hän kasasi tyynyksi ja heitti itsensä makoilemaan viltille.....

Hän heräsi ääniin! Jostain kuului puhetta ja tuntui, että jotkut lähestyvät paikkaa, missä hän on. Nopeasti hän veti housunsa jalkaan jääden viltille istumaan ja kuuntelemaan. Jotkut juttelivat keskenään, mutta äänet eivät enää voimistuneet, eli häntä ei oltu nähty ja kukaan ei ollut tulossa tuohon paikkaan missä hän nyt oli. Mutta mistä nuo äänet kuuluivat? Kesämies nousi ylös viltiltä ja kuunteli: Kaksi naista ainakin tuntui juttelevan keskenään ja sitten kuului vedestä molskahduksia ja pientä naurua. Hän asteli varovasti rannan tuntumaan ja huomasi, että jokusen kymmenen metrin päässä hänestä ui järvessä kaksi naista ja täysin alasti. Hän ei ollut uskoa silmiään, että tuo toinen naisista oli se, kenelle hän oli edellisenä iltana tarjonnut kyydin. Nopeasti pääteltynä sitten tuon toisen täytyi olla se ystävätär, kenen luokse tämä nainen oli illalla menossa. Mutta hieman ihmetytti, että juuri tänne he olivat "eksyneet" uimaan. Kesämies naurahti puoliääneen, samalla kun hän katseli noiden kahden naisen ilakointia järvessä ja rannalla. Hän mietti hetken, pitäisikö hänen paljastaa olemassaolonsa, vai jäisikö vain katselemaan naisten uintiretkeä. 

Aikansa naisten touhuja seurattuaan kesämies päätti, että ei hän menetä mitään, vaikka naiset "keksisivätkin" hänet. Nopeasti hän heitti housut pois jaloistaan ja lähti rauhallisesti kahlaamaan veteen. Alkuun vaikutti siltä, että naiset eivät edes huomaa häntä, mutta pari minuutia kun hän oli uinut rannan tuntumassa, kiljahtivat naiset ja nousivat nopeasti vedestä ylös vetäne nopeasti pyyhkeet vartaloidensa suojaksi. Hän ei ollut kiinnittävinään mitään huomiota naisiin, hymyili itseksensä ja jatkoi hetken uimistaan, lopulta nousten ylös järvestä ja astellen rauhallisin askelin takaisin viltille. Hän jäi hieman piiloon naisilta ja kuunteli, kuinka rantaheinikossa ja -koivikossa alkoi "rytistä". Naiset olivat tulossa häntä kohti. Hän päätti ottaa rennon makoiluasennon viltillä ja katsella hieman toiseen suuntaan. Eipä mennyt kuin hetki, kun nuo kaksi naista olivat vajaan kymmenen metrin päässä hänestä ja toinen heistä kysyi tiukasti "Mikä helvetin tirkistelijä sä oikein olet?" Äänestä päätellen tuo nainen oli sen toisen ystävätär, koska hän ei tunnistanut naisen ääntä. -Siis vastaa tai pitääks´ meidän soittaa kytät! Kesämies käänsi itsensä toisinpäin, jotta naiset näkivät hänet. -Siis mitä! Se olet sinä! Toinen naisista kiljaisi sulkien samaaan hengenvetoon kädellä suunsa.

Kesämies naurahti. -No niin minäpä minä. Sori, en mä yrittänyt teitä pelotella tai mitään! Mä olen tässä ollut koko yön ja heräsin just hetkeä aikaisemmin ja päätin vain pulahtaa järveen, enpä mä edes huomannut teitä alkuun. Hän päätteli, että oli parempi heittää pieni valkoinen valhe, kuin kertoa että oli tovin ehtinyt ihailla naisten vesileikkejä, ennen kuin itse päätti pulahtaa uimaan. -Mut´ miks´ sä tänne olet sitten ajanut ja miksi sitten ollut koko yön täällä? Se nainen, kenelle kesämies oli antanut edellisenä iltana kyydin, ryhtyi pommittamaan tätä kysymyksillä. Toinen naisista hämmästyi, että tuntevatko he toisensa ja tämä kyydin saanut nainen kertoi, että tässä on nyt se mies, jolta hän oli saanut kyydin ja kuka puheiden mukaan vain oli ajelemassa. -No on sillä ihme tapa vain ajella, jos tällaiseen syrjäisen pikkujärven rannalle eksyy yötä viettämään ja vielä yksin!

Naiset tulivat miehen viltin reunalle ja kysyivät, että onko hällä tupakkaa tai juotavaa. Hän puisteli päätään ja tajusi, ettei ollut syönyt reiluun puoleen vuorokauteen mitään ja juominenkin on ollut vähissä. -No hei, meillä on vähän eväitä messissä, oota tässä niin me käydään hakemassa kamat tänne. Samassa tuo miehelle tutumpi nainen jo lähti nopein askelin takaisin sinne, mistä naiset olivat hetkeä aikaisemmin tullut. Toinen naisista lähti hiljaa perään, täysin kysyvä katse kasvoillaan.

(tarina jatkuu...... sopivassa välissä)

---- Ja laitetaan muutama rivi tarinaan uutta.... 27.6.2023

Kesämies vihelteli hiljaa ja jäi odottamaan noita kahta naista palaavaksi paikalle, mutta jotenkin tuntui siltä, että aikaa kului ja kului, eikä heitä näkynyt eikä kuulunut. Olivatko nämä päättäneet lähteä kuitenkin pois ja .... samassa kesämiehelle tuli mieleen, että etteivät vain olleet hänen huomaamatta "kääntäneet" tätä. Nopeasti hän pomppasi pystyyn ja ....samassa kuullen ääntä! Ei, se ei ollut se ääni, mitä hän eniten pelkäsi, eli hänen autolla olisi juuri kurvattu pois maisemista. Nuo äänet olivat kahden nauravan naisen aiheuttamia ja tuo kaksikko kipittelikin reippaasti kohti kesämiehen vilttiä.

-Ai, aamuvoimisteluako täällä tehdään, vai miksi sä noin pompit? Se kasvotuttu nainen kysäisi ja toinen hymyili vaitonaisena vieressä. - Noo, ei ei, alkoi vain puuduttamaan niin päätin vähän vain venytellä jalkoja ettei niitä ala kivistelemään tai mitään. Naiset tulivat hänen luo ja heillä oli parikin kassia tavaraa mukanaan. Toisessa näkyi olevan hieman vaatteita ja myöskin viltti ja toinen oli näemmä ahdettu täyteen syötävää ja juotavaa, kunnon eväskassi siis. -Meillä meni hetki, kun piti päästä käymään tuolla puskassa ja noi itikat tuntuu tykkäävän meistä vähän liikaa.

Jutustelu jatkui kevyenä samalla, kun naiset kaivelivat syötäviä ja juotavaa kassista. Olipa mukana muutaman oluen lisäksi myös iso termoskannu kahvia ja sitä kesämies eniten tuntuikin himoitsevan, ainakin sillä hetkellä. Eipä aikaakaan, kun hänellä oli pahvinen muki kädessä ja se täynnä kuumana höyryävää kahvia. Kesämies tunsi olevansa suorastaan taivaassa...Mitä sitä voi nopeasti enempiä toivoa, kun kaunista kesäpäivää järven rannalla kahden viehkeän naisen seurassa! -Tuo hieman hiljaisempi nainen kysyi kesken syömisen, että kiinnostaisiko hänen lähteä naisten kanssa pienen matkan päähän eräälle luodolle, jonka vieressä on pieni lahti ja siellä olisi myös kallionkolo, minne pääsee kahlaamalla, mutta sitä ei näe kovin helposti järveltä tai vastarannaltakaan. Kesämiestä alkoi kiinnostaa, että mikä tuollainen paikka on ja koska hänellä ei ollut mihinkään kiire, suostui hän ehdotukseen. Naiset katsoivat toisiaan pitkään hymyillen samalla, kun alkoivat pakata tavaroita.

-Joo sun kannattaa sitten ajaa meidän perässä, mutta täällä kannattaa pitää vauhti aika hiljaisena, koska noissa lähialueiden muutamista maataloista saattaa joku kone tulla tielle tai sitten siellä vain kulkee lehmiä. -Okei, kiitti neuvosta. Mä jään odottamaan teitä, että tulette tähän kulmalle. Enköhän mä pysy perässä jos ette ala tosiaan mitään rallia ajelemaan. Naiset naurahtivat ja lähtivät hakemaan autoaan. Eipä mennyt, kuin hetki ja paikalle kurvasi pieni sininen auto, jossa nuo kaksi naista viittilöivät kesämiestä seuraamaan heitä ja matka alkoi....

Tosin tuo matka ei ollut kovinkaan pitkä, arviolta ehkä joku kymmenisen kilometriä ja yllättäin tuo pieni sininen auto kurvasi tieltä sivuun, ehkäpä juuri ja juuri tunnistettavaan ajouraan ja kesämies seurasi heitä perässä omalla autollaan. Auton pohjaan raapi heinät ja muutamat multapaakut, joita tieuran keskellä oli, mutta nuo eivät häirinneet, sillä tuolla ehkä kärrypoluksi kutsuttavalla polulla ei ollut kuitenkaan pahempia töyssyjä tai kuoppia. Tuota matkaa oli ehkä jokunen sata metriä ja lopulta hänen edessään kulkenut sininen pikkuauto kurvasi polulta hieman sivuun ja pysähtyi. Kesämies huomasi, että hänen kannatti ajaa tuosta autosta hieman ohi ja sai parkkeerattua autonsa pienelle tyhjälle maatilkulle. Naiset olivat nousseet autosta ja kesämies mietti hetken omassaan, että olikohan tämä sittenkään kovinkaan fiksu temppu. Enempiä hän ei ehtinyt miettiä, kun kuljettajan ovi repäistiin nopesti auki....

(tarina jatkuu jälleen jossain sopivassa vaiheessa).

Kultalusikkasuussa.org

 No niin, pitkästä aikaa saan kai jotain tännekin raapusteltua. Jotenkin tuntuu nykyään siltä, että kaikki ylimääräinen aika menee johonkin muuhun ja sitten tämä kirjoittaminen on jäänyt kokonaan sivuun. Harmittaa toisinaan melkoisesti. No katsotaan, mitä nyt syntyy! (3.11.2022)

----------------------------------------------------------------

Hei kaikki tavalliset kansalaiset ja kaduntallaajat. Me täällä Kultalusikkasuussa.org järjestössä olemme päättäneet osallistua myös säästötalkoisiin ja päättäneet antaa teille kaikille hyviä vinkkejä eri säästökohteista ja mikä parasta, nyt siis IHAN ILMAISEKSI! Kamoon hei, siis mikä tarjous.

Aloitetaan nyt vaikka ihan tällaisista helpoista jokaiseen kotiin sopivista säästövinkeistä. Nyt kun hirveästi puhutaan siitä, että sähköä on säästettävä, niin meidän ehdotuksesta jo aiemmin eräs ministereistä suositteli, että naiset voivat hiuksia kuivattaa hieman heikompitehoisilla hiustenkuivaajilla tai sitten ihan perinteisesti papiljoteilla. Tuollainen hieman vaatimattomampi hiustenkuivaajahan ei puhalla niin paljoa ilmaa, kuin joku megaturbo-kuivain ja siis säästää sähköä jo ihan kauheasti. Niin ja kun suihkussa kerran käy, niin sitä lämmintä suihkuvettä kannattaa kerätä talteen ämpäreihin, niin voi sitten käyttää heti seuraavalla kerralla uudestaan. Jos tuota vettä tulee ämpäritolkulla, se kannattaa jakaa sopiviin astioihin. Niin ja mitä tulee itsensä pesemiseen, niin tietenkin kaikki kalliit shampoot ja hoitoaineet kannattaa vaihtaa kokonaan toisiin aineisiin. Me ollaan tutkittu, että monet niinsanotut astianpesuaineet irroittavat pinttyneenkin lian ja rasvan, niin tällaiset aineet käyvät siis oikein hyvin myös vartalonpesuun. Hiustenpesuun me suositellaan ihan mäntysuopaa. 

Niin ja WC! Siis miten hirveästi sitä vettä luriseekaan pitkin putkistoja, kun joku Reiska tai Irma käy liruttamassa ehkä desin pissiä pönttöön! Kannattaisi hankkia sellaisia pieniä kuivakäymälöitä tai alkaa pitämään aikuisten vaippoja, niin ei sitä vettä menisi niin paljoa hukkaan. Ja jos tulee se kakkoshätä, niin eikös sellainen ole hyvää kompostiainetta!

Sähkö on monille siis todella kallista! Ihan hirveää ajatella, että ei pysty lämmittämään enää joka ilta poreammetta ja solariumsaunaa ja joutuu vähentämään suklaafonduen tekemiset ehkä pariin kertaan per viikko! Siksi mekin olemme päättäneet antaa muutaman hyvän sähkönsäästövinkin teille tavallisille kansalaisille. Koska moni suomalainen rakastaa kahvia ja kahvintekoon tarvitaan keitin, niin ei muuta kuin omalle pihalle (jos sellainen on) tai sitten sen vuokrakasarmin tontille vain grillikatokselle tai ihan pikku avonuotiolle tekemään pannukahvia. Siihen kelpaa hieman halvempikin jauhatus, ei sen tarvitse teilläkään aina jotain Presidenttiä tai Juhlamokaa olla! Sähköä voi myös säästää seuraavasti: Kytke kaikki laitteet virtalähteeseen, mihin olet liittänyt aikakytkimen ja sille maks. 2 tuntia toiminta-aikaa, kyllä siinä ajassa ehtii katsella ne tärkeimmät mitäänsanomattomat viihdeohjelmat, tehdä ruuat jne, Jos tuo nyt jostain syystä ei onnistu, niin sopikaa vaikka naapureiden kanssa, että esim. maanantaisin katsotaan televisiota yhdessä paikassa, tiistaina ruokaillaan toisessa paikassa jne. Näin kulutukset tasaantuvat mukavasti kaikkien naapureiden kesken. Kerrostaloissa tietenkin pitää ainakin hissien valot poistaa ja pihavalot toimivat vain keskiyöstä aamuneljään. Valaistusta yleensäkin voitte vähentää! Monilla on "miljoonia" valoketjuja ym. koristeita, niiden sijaan voisi sitten laittaa auringonvalosta virtansa saavia vaihtoehtoja. 

Ja kun puhutaan, että kansa vain lihoo, niin hankkikaa kuntopyörä, kytkekää se generaattoriin ja akkuun ja polkekaa kodin sähkölaitteisiin virtaa! Kyllä siinä kalorit palaa, kun pitää nähdä joku tosi-tv ohjelma tai päästä vähän pelaamaan tietokoneella.

Jos joku luulee, että me itse emme osallistu täällä Kultalusikka.org järjestössä säästötalkoisiin, niin siinä olette väärässä. Meidän "Pappabetalar" kerho on mm. vähentänyt nuo cafè latte tuokiot neljästätoista viikottaisesta hetkestä enää kymmeneen! Se on aiheuttanut joillekin suunnattomasti jo nyt vieroitusoireita ja muutama kerhon jäsen onkin joutunut lähtemään mm.Val dìsèren maisemiin palautumaan traumoista. 

Me Kultalusikkasuussa.org ja sen alajaosto "Pappabetalar" -kerho ylpeänä voimme kertoa vielä, että säästöä tulee myös siitä, kun töihin kulkee julkisilla, varaa vain hieman aikaa tarvittaessa enemmän matkaan. Tästä on sekin hyöty, että näin tuonne teille jää enemmän meille tilaa päästä nopeasti esim. jäähallille tai kuntosalille tai vaikkapa illallista nauttimaan johonkin tyylikkääseen kantapaikkaamme. Tosin mekin olemme varsinkin "Pappabetalar" kerhon puolella tässäkin itsekin säästölinjalla, sillä mm. ensivuonna ei kerhomme jäsenet enää aja polttomoottorisilla autoilla ja latausinfratha olemme jo selvittäneet useista nukkumälähiöiden kerrostaloalueiden ja pienteollisuusalueiden tienoilta. Tietenkin tuollainen kalliimpi sähköauto on ladattava ilman erillisiä kuluja, jotta pääsemme pyörittämään bisneksiä mahdollisimman nopeasti ja vaivatta.

Jotkut ovat jopa yleisönosastoilla huutaneet, että ruoka on kallista. Me olimme vinkanneet eräälle kansanedustajalle, että kertoo kansalaisille, että 20 euroa viikkoa kohden on hyvä määrä, kun ostaa ruokaa. Moni ei vain ymmärrä, että kyllä sillä summalla saa valtavasti kaikkea, mistä voi tehdä itsellensä vaivatta retkikeittimillä tai siellä taloyhtiön grillikatoksella (Kultalusikkasuussa.org suosittelee) isompiakin eriä ruokia. Makaronia ja tarjousketsuppia saa runsaasti ja jälkiruuaksi voi herkutella vaikka edullisia digestive-keksejä, kunhan ei niitä kalleimpia merkkejä osta. Vähän rasvaa, muutama maito ja jauhoja ja munia ja suolaa ja sitten vain ohukaisten tekoon. Kyllä niillä pärjää. Mekin testasimme tuota viime kesänä erään brunssin jälkeen yhtenä sunnuntaina ja ei ollut mitään ongelmaa.

Jos uusia vaatteita on saatava, niin hei - kierrätys on siis kuuminta hottia! Hieman elämää nähneet vaatteet vain tekevät kantajastaan megatrendikkään ja suorastaan coolin. Se nyt ei hirveästi teillä haittaa, jos jostain takista joku nappi puuttuu tai vetoketju ei ihan toimi ja reikiä on muuallakin, kuin niissä kohdissa, missä niitä alunperin on vaatteessa ollut. Kultalusikkasuussa.org järjestön koko jäsenistö on myös suostunut kierrättämään vaatteita ja mm. Lennart vaihtoi Uffen ja Timo-Samuelin kanssa Guccin ja Versacen poolopaitoja keskenään. Sama koskee tietenkin jalkineita. Se, että varvas vähän pilkottaa sieltä tossun kärjestä, ei vielä ole merkki siitä, että kengät on heitettävä pois ja hankittava uudet tai siis tässä tapauksessa "uudet" mutta kierrätetyt. Vinkkinä voimme sanoa, että vasta kun kengänpohjat eivät osu maahan, vaan tunnette kylmän asfaltin jalkapohjissanne (sukkiahan ei säästösyistä kannata käyttää), niin silloin voi alkaa harkitsemaan toisien kenkien hankkimista.

Niin ja vielä kotien lämmityksestä: Olemme vinkanneet valtiovaltaa, joka ottikin vinkin kiinni ja neuvoi jo kansalaisia, että asteen tiputus huoneistossa tuo huomattavat säästöt. Tässä on vielä parantamisen varaa, sillä kun tiputatte kotien sisälämpötilan 18-19 asteeseen, on näin syntyvät säästöt niin huomattavat, että me voimme ilolla todeta, että useiden järjestömme jäsenen orkidea-tarhat saavat toimia normaalist jatkossakin. Me olemme suoraan taas kehoittaneet "Pappabetalar" kerhomme jäsenia tiputtamaan lämmitettyjen autotallien lämpötilaa +25 asteesta +22 asteeseen! Eli kyllä ollaan vakavasti täälläkin liikkeellä.

Näillä vinkeillä päästään hyvin alkuun ja kaikki pärjäävät paremmin nyt ja tulevaisuudessa!

Monttubileet -ohjelma

 Nyt heti kaikille lukijoille varoitus: Jos tiedät tai tunnet olevasi edes aavistuksen verran herkkä tai mahdollisesti mielensäpahoittaja -tyyppiä, niin silloin kannattaa jättää tämän tekstin lukeminen suosiolla. Tekstin aihepiiri on sellainen, että kovinkaan moni ei aiheesta halua heittää huumoria, eikä haluaisi sitä nähdä missään muodossa. Joten, varoitus ja neuvo on annettu! Mutta jos taas lähdet lukemaan tästä eteenpäin tarinaa, jonka olen kirjoittanut, en ota vastuuta siitä, jos järkytyt, suutut, loukkaannut, tunnet pahoinvointia tms. 

Tämä kirjoitus on ehkä minun tapani nyt purkaa mielestäni tiettyjä tunteita, mitä siellä on vellonut kohta kuukauden ajan. Syy siihen on erään läheiseni menehtyminen! Siis aihepiiri, josta kirjoitan, on kuolema ja hautajaiset.... joten..... tästä se lähtee:

---------------------------------------------------------------

Ja oikein mukavaa iltaa teille kaikille katsojille ja tervetuloa seuraamaan maailman 1. tosi-tv ohjelmaa, jossa seurataan kerrallaan yhden perheen ja suvun seikkailuja, selkkauksia, skandaaleja ym. ohjelmassa "Monttubileet"! 

Ohjelman formaatti on täysin uusi ja ehta kotimainen tuotos. Ohjelmassa nämä perheen eri jäsenet yrittävät selvittää ilman ennakkoapuja ja -ohjeistuksia yllättävästi eteen tulleesta kuolintapauksesta. Miten he selviävät erilaisista eteen tulevista hetkistä..... ja nyt meillä onkin jo suora kuvayhteys Jääksipyyn perheeseen, missä isoisä Kurt-Göran poistui taivaallisille metsästysmaille. Tosin meidän on nyt tarkennettava, että perhe ja suku ei tiennyt, että K.G (näin tuttujen kesken) metsästi kyllä lähinnä nuorempia naisia ja oli varsinkin tietyissä Kuguaari (lue puuma) -luolissa ja "Cinderella simulaattorissa" kun kala vedessä. Ja sitten seuraamaan tapahtumia:

- No just joo.... Siis Kurtti oli luvannut mulle, että ne sen metsästysaseet tulee kyllä mulle! (äänessä on lapsenlapsi Jari-Paulus). Mutta tää sen kämppä on kyl niin täynnä kaikkee.... Eihän täällä mahdu oleen

- Siis kato ny, mitä sä säädät! Mulle Kurtti sano vielä viikkoa ennen tätä, että nää rojut saa kaikki lähtee mappi ööhön ja jos jotain pientä halutaan ottaa, niin se on okei. Ei täss´ kannata miksään hamstraajaks kenenkään alkaa! Onks sulla Jarde (siis Jari-Paulus) edes tilaa niille aseille? Mitä sä niil´ tekisit, kun et uskalla edes vesipyssyy pitää kädessä! (äänessä Kurtin vanhin poika Henttu). Sen jälkee ku´ Kurtti oli eronnu siitä yhdest lyylistä, niin mä voin sanoo, että täällä ei ole mitään arvokasta!

-Ai ei, mikäs toi kuppisetti tossa kaapissa on? (Ääneen pääsi Marja-Kaarina, Kurt-Göranin tytär). Toi on ihan selvästi sen unkarilais-puolalaisen posliinitehtailija Attila Woizclizghdshdeshtin tekemä sarja! Tolla on kuulkaa arvoo sen verta, et mä en tota anna kellekkää, se on mun.

Tilanne kehittyy nopeasti äärimmilleen. Desibelit nousevat, kun jokainen paikalla oleva haulaakin yllättäin kyseisen sarjan ja kaikki muu unohtuu! Lopputulos: Jokainen lähtee Kurt-Göranin asunnosta naama ns. norsunvi....a ulos ja omiin koteihinsa. Mutta jo reilun tunnin kuluttua alkaa keskinäinen puhelinrumba. Jokainen syyttelee toisiaan ja mukaan saadaan vielä toinen lapsenlapsi AikkiRiitta, joka oli Kurt-Göranin lempisukulainen. No AikkiRiitta oli vielä niin nuori ja viaton, vasta hiljan täyttänyt 20 vuotta, mutta kummasti oli viihtynyt usein öitäkin Kurti-Göranin luona ja usein tämän jälkeen hänellä oli hieman enemmän käyttörahaa lompakossaan. Pari kertaa tosin oli vaivihkaa joutunut hankkimaan jonkin pillerin....... mutta tästä emme nyt toistaiseksi enempää!

AikkiRiitan äiti Siila-Maisa oli Kurt-Göranin vanhin lapsi, mutta pahasti sairas ja oli todennut, että hänellä ei ole mitään vaatimuksia tai muutakaan hautajaisten tai perunkirjoitusten kanssa. Jari-Pauluksen isä taas oli vuosia sitten merille lähtenyt Sämpy T. ja viimeisin varma tieto hänestä oli n. vuoden takaa, kun oli laittanut postikortin Somaliasta. No hänestä emme varmaankaan kuule enempiä.

Kolme päivää myöhemmin Kurt-Göranin asunnolla tapahtuu! Tuotantoryhmämme oli välissä mikittänyt ja asentanut kameroita asuntoon ja parahiksi ehtineet poistua paikalta, kun jo ulko-ovi kävi. AikkiRiitta tuli muutaman kassin ja laatikon kanssa ja alkoi nopeasti kerätä tavaroita niihin. Juuri, kun hän oli poistumasta paikalta, ulko-ovi avautuu ja paikalle saapuu Marja-Kaarina....

-Mitä vit...a sä täällä teet? (Marja-Kaarina huutaa hämmästyneenä). Onks´ sulla joku lupa olla täällä? AikkiRiitta on pari sekuntia hiljaa ja pääsee sanomaan, että päätti tulla keräämään tärkeimmät paperit talteen - Ai niinku noi maljakot ja taulut tuolta makuuhuoneesta? Mitä papereit ne oikein on? Marja-Kaarinan ääni alkaa kuulostaa junanpilliltä, kimakkuutensa ansiosta! AikkiRiitta tuntee olevansa alakynnessä, joten ottaa kovat keinot käyttöön.... - Sä et kuule tuu mua määräileen! Vaikka ootkin Kurtin tytär, nii mä olin tääl sen kans ja pidn sen kans hauskaa. Missä sä silloin olit? - Kyllä mä sun hauskanpidot tiedän, kaikkihan sen meillä ties, että sä annoit..... JA MAINOSKATKO!

Samaan aikaan Henttu (Kurt-Göranin vanhin poika siis) on omavaltaisesti mennyt kauppaamaan ilman muiden suostumusta isänsä auton, vm. 1986 Nissan Cherryn, jolla Kurt-Göran oli ajellut "tansseihin" ja löytänyt useita metsäteitä ja ja..... No Henttu tunsi jonkin kaverin, joka taas tunsi yhden autojobbarin, joka taas osasi neuvoa yhden mestan mistä sai hyvän hinnan autosta, varsinkin kun siinä oli vielä ehjät alkuperäiset pölykapselit ja C-kasettisoitin ja kilometrejäkin vain 109 000km. No kauppa oli tehty ja Henttu oli napannut autosta 3500 euroa - siis perikunta sai tietää, että 3000 euroa. Mihin se 500 euroa hävisi? Tähän katselijat voivat vastata netissä osoitteessa www.monttubileet2022.org .

Asunnolla tilanne on rauhoittunut, taulut palautuivat hetkellisesti seinille. Mutta missä ovat Kurtin metsästysaseet? Muutama lukittu kaappi asunnossa on, mutta avaimia lukkoihin ei vain löydy!

Menee pari päivää ja lapsenlapset alkavat yhteistuumin suunnittelemaan muistotilaisuutta. Sitä varten olivat ottaneet yhteyksiä jo pariinkin paikkaan, joista Kurt-Göran oli aikoinaan kertonut ja joista piti, mutta miksi ihmeessä yhdessäkin niistä esitettiin jotain "piip-shouta"......? Yhtäkaikki, tästä tiedosta "riemastuneena" Kurtin poika ja tytär nostivat metelin ja täysi rähinä viestein ja puheluin pamahti päälle! - Olkaa sitten saata.....a , mä en ota mihinkään kantaa, tehkää mitä lystäätte! Mä nii´  arvasin tän että tästä tulee taas tällanen sotku. (Marja-Kaarinalla meni hermot). Hän sulki puhelimensa ja ei ollut keneenkään yhteydessä muutamaan päivään. 

Mutta lukittujen kaappien avaimia ei vain löytynyt! Asunto alkoi tyhjentyä yhä kiihtyvällä vauhdilla.... Kukin kävi hieman vuorollaan vain "tarkistamassa", että mitään tärkeää ei kadoteta tai heitetä roskikseen ja samalla, yllättävästi, matkaan tarttui aina jotain..... On se jännä! 

---------------

Tarina jatkuu jossain vaiheessa. Mutta tässä kohtaa otetaan ensimmäiset palautteet vastaan!

 

Newest Alcohol Tasting Organisation

 Tämän pienen tarinan viitteet tosielämään ovat täysin sattumanvaraisia. Ei pidä ottaa liian vakavasti... Koittakaa kestää! (20.4.2022)

------------------------------------------

JOS KOETTE, ETTÄ NATO:sta EI KANNATA NS. VITSAILLA, ÄLKÄÄ LUKEKO. TÄMÄ TARINA EI SISÄLLÄ POLITIIKKAA!

 Tämän illan ajankohtaisessa happy-hour katsauksessamme käsitellään jo pitkään maassamme käytyä keskustelua siitä, pitäisikö Suomen liittyä NATO:on (Newest Alcohol Tasting Organisation). Meillä täällä studiossa onkin tänään vieraina eri tahojen johtohenkilöitä kertomassa kantansa. Aloitamme huikka-puolueen edustajan Kalevi Kantavierteen kommentilla. "Niin hyvä toimittaja sekä arvoisat kollegat, me huikassa olemme hiukan huolissamme siitä, että poistaako tämä tuohon, näin härmäläisittäin sanottuna, kännijuomien kokeilukerhoon, liittyminen kotipolttoisten juomien pienen itsenäisen valmistelun. Iso kysymys on myös se, että joudummeko lähettämään eri maiden janoisille meille niin rakasta "Koskisen korvalääkettä" aina, kun jossain tulee janoinen konflikti." 

 

Aivan - aivan, tuo oli siis huikka-puolueen kanta ja sitten salonkisammuneiden Irma-Pirkko Tötterö, olkaa hyvä. "No onhan se aivan hirveää, että me emme voisi laajentaa terästetyn teen kutsuja myös pohjoismaiden ulkopuolelle. Onhan jo pitkään ollut tämä Pohjoismainen pultsarivapaus, mikä on edesauttanut sitä, että pohjolan tenunenät ovat saaneet liikkua vapaasti maasta toiseen juomamaisen kulttuurivaihdon piirissä. Mikäpä olisi hienompaa saada brittien teehetket liitettyä meidän terästettyihin teetuokioihin, niin siinä olisi jo iso askel kohti yhteneviin sammumissessiohin. Olisihan tämä tietty myös budjettikysymys, sillä yhteishankintoina hankittavat ns. teetarvikkeet alentaisivat kotimaisten kulujen määrää." Kiitos - siinä siis Salonkisammuneiden mielipide, onko meidän liityttävä Natoon, vai ei. 

 

Tässä välissä otamme pari tekstiviestiä sosiaalisen median kautta ja mm. Idy Pohjanmaalta utelee seuraavaa: "Notta joko mee liityttähä, vai taasko pittää oottaha hämäläisii?" Ja toinen viesti tulee ReinoKeijolta Helsingistä: "Miten korvaavien aineiden käyttö turvataan jatkossa vai onko tähän tulossa jotain muutoksia?" No tähän me voimme kertoa, että valtion juomavarmuusvaraston johtaja Roger de Pirtu antoi juuri päivällä lausunnon, jossa kertoi että näille juomajoukkojen todellisille reserveille ja paljon kokeneille ollaan kaavailemassa kuukausittaista perusannosta, joka olisi joko kotimaista tislettä tai EU:n alueella valmistettua väkiviinaa. Sitten oman kantansa saa kertoa Selviämättömien Tuokko Pitkälä. "Juu siis, ollaan yritetty selvittää tätä ryhmässämme ny tätä niinku pari viikkoo, mut meil on se ongelma, et kaikki päättävät henkilöt ei oo yhtäaikaa selvillä vesillä, nii viel ollaan vähä epäselvässä tilassa. " Kuten huomaatte, hyvät katselijat, aiheena Nato (Newest Alcohol Tasting Organisation) on polttava, tai oikeastaan pahasti päähän menevä! 

 

Olisiko Vaahtopäillä jotain sanottavaa ja heidän pääsihteerillään Hilja "hiivamimmi" Ryökkäsellä? "Niin, meillä on kyllä kuohahdellut rymämme kokouksissa aikalailla ja keskustelu siitä, että millaisia ja kuinka vahvoja mm. olutpattereita tai sahatilaivuieita maahamme tulee tai sijoitetaan. Onko meidän kotimaiset toimijat jo Nato-yhteensopivia ja kuinka nämä johtamiskysymykset sitten toteutetaan maassamme. Sitten tietty nuo sissileirit, jossa janoiset poikamme ja nuoret naisemme harjoittelevat ääriolosuhteissa juomien valmistusta ja valvotusti niiden juontia, miten ne toteutetaan... Nämä ovat isoja kysymyksiä!" Kuten huomaatte, hyvät katselijat, aihe velloo ja valvottaa näitäkin täällä studiossa, ainakin siihen saakka kunne juotavaa vielä on tarjolla tai kun kunto loppuu. Päätämme tällä kertaa ohjelmamme tähän ja seuraavaksi siirrymmekin katselemaan suoraa lähetystä "Tätä Suomi Juo" ohjelmasta. Mukavaa ja maistuvaa illan jatkoa kaikille.