Eräät Olympialaiset

 Sorry taas siitä, että olen ollut todella kauan takavasemmalla. No tosin, keneltä tässä anteeksi pyytelen.... en usko, että tätä blogia edes kukaan lukee (ainakaan enää). Jos nyt niin hämmentävästi kävisi, niin palautetta saa antee. Mutta kaikesta huolimatta, tässä pieni tarina:

.........................................................................................

OLYMPIALAISET VUONNA JOTAIN

 

Tervetuloa jälleen tänne kisastudioon ja meillä onkin jälleen tarjolla mielenkiintoinen päivä

näissä Olympialaisissa, missä on kyllä sattunut ja tapahtunut. Mutta kerrataanpa hieman, mitä

eilen tapahtui ja lähinnä Suomen joukkueen edustajien edesottamuksia.

 

Eilen aamupäivällä oli 4x maratonin viestikarsinta, jossa Suomen nelikko Julle Karvarinta,

Panu-Hilma Suokkopää, Into Koppa sekä nelikon nestori Wilho Alusvaara lähtivät rohkeasti kisaan

ja viestin avaaja Julle oli hyvissä tarkkailuasemissa vielä 10km kohdalla, jossa hän oli kärkeä

jälkessä n. 5 minuuttia. Vaihtoon hän toi joukkueemme sijalla 15, mutta matkaa kärkeen ei vielä

ollut kovinkaan paljoa, eli alle vartti. Tässä vaiheessa kaikki näytti hyvältä ja kun nestorimme, sekä

Panu-Hilma pitivät joukkueen vielä parinkympin sakissa, toiveet olivat korkealla.

Mutta oliko sitten kisajännitystä tai mitä…..jaahas, saimme juuri korvanappiin tiedon, että ankkuri

Into Kuoppa kärsi pahasta vasemman käden pikkusormen kynnen lohkeamisesta ja se verotti

sitten loppukiriä, joten joukkueen sijoitus tuossa 4xmaraton viestissä oli lopulta 32.

 

Yleisurheilussa oli tiivistetty pari lajia, koska niin paljon on tullut kaikkea uutta ja eräs tällainen

oli seiväshypyn ja keihään risteytys: Seipäänheitto. Tässä lajissa Pihtakankaan Puhdin voimakas

Yrjö Tyrve oli mies paikallaan, varsinkin kun hänellä oli hallussaan kauden kotimainen kärkitulos.

Voitto meni Vietnamin Chi Hai Hochille uudella Olympiaennätyksellä. Yrjö Tyrve valitettavasti

astui 3 yritystään kaikki yli ja jäi ilman tulosta!

 

Korkkipyssyammunnan 3m finaalissa nähtiin yllättäen meidän nuori 11v Oskari Saikkala, joka

perehdytti toimittajan lajin saloihin:

”Joo kato täs o tää naru ja siin o toi korkki ja siin pääs on toi anturi niin se sit ku se osuu toho tauluu

ni täs kuuluu se merkkiääni ja toi läppäri näyttää sit mihi kohtaa se osu ja sit saa kelaa ton narun takas pyssyyn ja ku saa luvan, nii sit saa ampuu uudestaa!”

Kahdeksan miehen finaalissa Oskari oli kovalla loppukirillä neljäs, mikä on toistaiseksi Suomen

paras sijoitus näissä Olympialaisissa.

 

Eilisen illan kohokohta oli uudistettu 110m aidat! Nyt toista kertaa lajin historiassa aitoja oli

korotettu 3 senttiä ja päällä kulki pieni sähkövirta. 110m sähköaidat sähköistivät illan ja voitto meni

hieman odotetusti Saksan Jurgen Wolffille ja toiseksi pinkoi Kuuban Javier Carazzola.

 

Samaan aikaan käytiin vesiputouskeskuksessa vapaapudotuksen finaali ja siellä voiton nappasi

Australian Greg Shylake, jonka pyörähdykset olivat ylivertaisia muihin nähden. Tässä lajissa karsinnassa oli mukana kotimaassa harjoitellut Antero Pallukka, mutta hän jäi karsintaryhmässään

toiseksi viimeiseksi.

 

Eräs uusi hittilaji, ainakin yleisön mielestä, oli eilen päättynyt kolmipäiväinen ”Shopping-sprint”

-kilpailu, jossa kilpailijat joutuivat harhailemaan ja juoksemaan, sekä seikkailemaan valtavassa ostoskeskuksessa ennalta annetun tehtävälistan mukaan. Mirja-Piia Ainala oli vielä kahden päivän

jälkeen mitalivauhdissa, mutta sitten hän sortui viimeisen päivän yllätysrastille: Happy Hour –pub

- ja sinnehän Mirja-Piia valitettavasti jäi liian pitkäksi aikaa ja lopullinen sijoitus oli sitten 13.

 

Vesillä oli eilen myöskin Varpu Turkki parinsa Elina Muhtosen kanssa ja kyseessä oli perämiehettömän pelastusvenekaksikon puolivälierät, joista kaksikko iloisesti souti itsensä

huomisiin välieriin eränsä toiseksi parhaalla ajalla.

 

 

Mutta mitä se tämä päivä tarjoaa meille? Ainakin mitaliodotukset ovat korkealla, kun

mökkitikan sekajoukkueiden finaali käydään iltapäivällä tuolla ase-ja eräkeskuksessa, jossa

varsinkin Englantilaiset ovat pitäneet tässä lajissa kovaa meteliä ja protestoineet äänekkäästi

sitä, kun heidän vahvin valttikorttinsa henkilökohtaisessa kilpailussa, eli Mark McOops, heitti

vahingossa naapurin tauluun tikan ja näin tipahti finaalista.

Suomen nelikko Tinja-Ritva Peltohavu, Jutta Onttonen, Pasi-Kauko Ryg sekä Timo Massukka

ovat heittäneet yhdessä pitkään, jo ainakin pari viikkoa, eli tuntevat varmasti toistensa

pelitavat, niin odotukset ovat kyllä meillä ja varmaan kaikilla siellä kotisuomessakin korkealla.

 

Lisäksi palloilun puolella Suomen naisten rantabaseball –joukkue, joka koottiin pesäpallon

1-sarjan pelaajista, on jatkanut voitosta voittoon, sillä toissapäivänä tiukassa ottelussa voitto

tuli Haitista lukemin 21-3. Lajin mahtimaat USA, Kuuba ja Japani ovat kaikki eri lohkoissa, eli

näistä jokin tulee sitten Suomea vastaan aikaisintaan pudotuspelikierroksilla. Ruotsalaiset ovat jo

menettäneet menestysmahdollisuutensa tässä lajissa, sillä heidän joukkueensa on nyt hävinnyt

kolmesta ottelusta 2 ja pelanneet yhden tasan.

 

Eräiden Olympialaisten aikana suurta kohua aiheuttanut laji, eli nyrkkeily, loistaa nyt

poissaolollaan ja tilalle on tullut hieman nakkikioskitappelua vastaava ”läpsyttely”, jossa

Suomen edustaja alle 60kg sarjassa, eli Riku Jormanen, aloittaa urakkansa tänään ja samoin

myöskin ainoa lajin naisedustajamme, Hanna-Mikko Lievilä ja hänen sarjansa on alle 45kg.

 

Koska hevosia valitettavasti kovan karanteenikurin vuoksi ei näihin Olympialaisiin saatu, niin

Kansainvälinen Olympiakomitea hyväksyi pitkin hampain meille ainakin hyvin kelpaavan lajin,

eli ”Keppariratsastus”, jossa käydään niin koulu- kuin esteratsastus –kilpailut. Menestystä on

tulossa tai ainakin niin toivomme, koska maamme valiokepparit ovat hioneet taitojaan

Hirnulan ja Harjaspään talleilla useamman kuukauden. Tässä lajissa ovat mukana Suomen

kisajoukkueen nuorimmat kisaajat, eli vasta 11 vuotias Aino Minttunen ja samanikäinen

Elli Raikas. Kovimpia haastajia heille on tulossa Virosta, Saksasta ja ehkä yllättäin Meksikosta.

 

Kun lajivalikoimasta oli tiputettu pois mm. skeittaus, kuviokellunta ja jo mainittu nyrkkeily, niin

tilalle oli nostettu erityisesti kaukoidän maiden mieliksi leijanlennätys, jossa varsinkin kovat

kaksintaistelut ovat olleet henkeäsalpaavia esityksiä. Yllättäin hallitseva maailmanmestari, Kiinan

Chen Wu Bo tippui Kreikkalaiselle Astapopulos Ziripirille erin 3-1.

Tänään tässä lajissa on sitten mukana myös Suomen Hermanni Vetonen, joka edustaa

Parkuvaaran Pilviveikkoja ja oli vuosi sitten nuorten EM-kakkonen.

 

Ikäviäkin uutisia meillä Suomalaisista on, sillä tänään tulessa piti olla Saimi-Pekka Kauhto ja lajina

hänellä olisi ollut vauhditon 3-loikka, mutta kaksi vuotta sitten alkanut korvalehden kutina on

äitynyt pahaksi ja mies ei ole mukana kisassa. Hieman vaivaisena tänään ottelee myöskin

tynnyrinnoston 70kg sarjassa Kikka Ylipää, jolla taas on välineongelmia, sillä kisajärjestäjät ovat

kadottaneet hänen meikkipussinsa ja hän on joutunut turvautumaan lainameikkeihin.

 

Mutta, kaikesta huolimatta me odotamme, että tänään on oikein mainio Suomalais-päivä näissä

kisoissa ja saamme nähdä upeita onnistumisia laajalla rintamalla. Joten nyt lähdetään sitten

vain jännittämään, kuinka tänään oikein käy!

Se eräs Ukon joulu

 No niin, on taas mennyt aikaa, kun olen täällä viimeksi ollut ja siis aivan omaa laiskuuttani. Eipä siinä, onhan elämässä kyllä sattunut kaikenlaista, niin on kirjoittelu jäänyt vähemmälle. Nyt kuitenkin pieni tarina olisi tarjolla - olkaa hyvä! (20.12.2023)

-----------------------------------------------------------------------

Yön hämäryys alkoi vähitellen tehdä tilaa aamun harmaudelle. Edellisen illan pieni pakkanen oli kiristynyt yöllä sen verran, että pihapiirin lumioksaiset koivut näyttivät jäädytetyiltä taideteoksilta. Ukko avasi tuvan ikkunasta verhot ja kurkisteli pihapiirille. Maa oli valkoinen, Parina edellisenä päivänä oli satanut lunta ja nyt pakkanen oli kovettenut hanget koviksi ja hohtaviksi. Mutta ei Ukko lumihankia ihaillut, hänen katseensa etsi aivan jotain muuta.

Kello raksutteli tuvan seinällä ja Ukko murahti hiljaa yksikseen samalla kun kääntyi puuhellan ääreen kohentaen tulta. Liedellä kahvipannu porisi jo lupaavasti ja Ukko tunsi jo nenässänsä kuuman tuoreen kahvin aromin. Eihän hänellä päivä lähtenyt liikkeelle koskaan ilman pannullista kahvia, vaikka tuossa syksyllä lääkäri oli hieman neuvonut Ukkoa vähentämään kahvin juomista. -Pah! Ukko huomasi puuskahtavan ääneen, kun ajattelikin lääkärissä käyntiä. Hän oli muuten mainiossa kunnossa, mitä nyt välillä kroppa vihoittelee, mutta kyllä hänen ikäisellä jo joku paikka voikin toisinaan "renata".

Mökissä ei naisen kädenjälkeä näkynyt, sillä Ukko oli jo vuosia elelllyt yksin. Mutta aiemmin oli toisin: Vuosia sitten Ukko eli onnellisena pienessä kaupungissa ihanan vaimonsa kanssa ja elämä hymyili. Vaikka heille ei lapsia siunaantunutkaan, oli heillä toisinaan pikkuisia kyläilijöitä vieraina, sillä Ukon vaimon siskolla oli miehensä kanssa kolme oikein mukavaa lasta. Elämä sujui mukavasti ja mallikkaasti, kummallakin oli hyvä työpaikka ja paljon he puuhasivat vapaa-ajallaan kaikenlaista yhdessä. Ukko muisteli hänen ja silloin vielä nuoren neitosen seurustelun alkuaikoja ja tunsi, kuinka silmäkulmassa kostui. Pieni kyynel liukui poskea pitkin alaspäin. Ukko pyyhkäisi kyyneleen, niiskautti hieman ja nappasi kahvipannun liedeltä. Muutama puupalikka tulipesään ja samalla myös tuvan isoon "pöhisijään" kuten Ukko lämmitysuunia kutsui, meni muutama koivuklapi. Olihan hänellä kyllä sähkötkin mökissä ja varalla sähköpatterikin, mutta Ukko tykkäsi enempi aidosta puulämmityksestä ja kun oli omien maiden puita, niin ei tarvinnut sähköä käyttää niin paljoa.

Mutta miten Ukko oli tuollaiseen mökkiin muuttanut ja miksi hän oli yksin? Avioliitto oli ollut täynnä rakkautta, lempeä, onnea ja myöskin turvallinen. Eivät he pahemmin riidelleet, mitä joskus jostain asiasta olivat kipakasti erimieltä, mutta siinä kaikki. Alkoholikaan ei kummallekaan pahemmin maistunut ja nykyään Ukko ei ota pisaraakaan. Hän nieleskeli lähes väkisin pintaan nousevia kyyneliä ja ikäväänsä muistellessaan sitä erästä hetkeä, mikä muutti hänen elämäänsä.

Se oli se eräs alkutalvinen lauantai. Ukko oli jäänyt kotiin lukemaan kirjaa, kun vaimo oli sanonut käyvänsä vain nopeasti kaupassa ja tulevansa pian takaisin. Niin tuttua, näin oli tapahtunut vuosien aikana lukemattomia kertoja ja Ukko huikkasi vaimolle vielä perään, että kulkee varovasti, siellä on hieman liukasta. Aikaa kului, mutta vaimoa ei kuulunut kotiin ja Ukko alkoi ihmettelemään, että missä hän oikein on. Kurkki ikkunasta pihalle ja läheiselle tielle, mutta vaimosta ei näkynyt jälkeäkään! Lopulta Ukko päätti lähteä ulos ja kävellä kauppaan, johonka tiesi vaimonsa lähteneen. -Ei kai se nyt ole vain lähtenyt ostamaan mitään lahjoja, vaikka sovittiin, että mitään ei nyt ostella toisillemme... Ajatus katkesi puhelimen soittoon. Vaimon sisko soitti hätääntyneenä ja itkuisena: Ukon vaimo oli joutunut onnettomuuteen, joku oli ajanut hänen yli ja on nyt sairaalassa. Ukko tunsi, kuinka kylmä aalto iski koko hänen kehonsa läpi ja hän valahti veteläksi, sai kuitenkin jotain sanottua puhelimeen ja tilasi välittömästi puhelun jälkeen itsellensä taksin.

Nopeasti vaatteet ylle, ulos ja samassa taksi olikin jo pihassa. Ukko toivoi, että kuski ymmärtäisi, että nyt ei kannata vitkastella vaan ripeästi sairaalaan. Taksikuski oli herrasmies ja pienellä riskillä ajoi hieman ylinopeutta, jotta Ukko pääsi nopeasti perille. Sairaalassa hänet ohjattiin osastolle ja huoneeseen, missä hänen vaimonsa makasi pahasti ruhjotun näköisenä ties missä laitteissa ja letkuissa. Ukko näki hoitajan ilmeestä, että nyt oli käynyt pahasti ja kun hänen peräänsä huoneeseen tuli kirurgi, joka kertoi, sen minkä Ukko pystyi näkemään hoitajan silmistä, hän purskahti holtittomaan itkuun. Kyyneleet tulvivat hänen silmistään ja hän voihki ääneen. Hoitaja tuli hiljaa halaamaan Ukkoa, mutta se ei helpottanut hänen tuskaansa.

Ukko sai kuulla, että hänen vaimo oli muutaman muun jalankulkijan kanssa ylittämässä suojatiellä katua. Jalankulkijoille oli vihreät palaneet, kun kulman takaa kurvasi auto. Muut ehtivät hypätä nopeasti sivuun, mutta pahaksi onnekseen Ukon vaimo ei ehtinyt reagoida tarpeeksi nopeasti ja autoilija ajoi tämän yli kohtalokkain seurauksin. Välittömästi törmäyksen jälkeen autoilija oli törmännyt vielä liikennevalotolppaan ja loukannut päänsä törmäyksessä. Ukko kuunteli kirurgin sanoja ja pystyi vain kysymään, herääkö hänen vaimo ollenkaan. Kirurgi ei voinut sanoa kyllä tai ei, koska diagnoosi oli melkoisen ikävä. Ukko kysyi, saisiko hän jäädä vaimonsa luokse ja se hänelle suotiin.

Paikalle oli hieman myöhemmin tulleet myös Ukon vaimon sisko miehensä kanssa. Kumpikin oli itkeneet ja kalpeita. Silloin Ukko kuuli, että onnettomuuden aiheuttaja oli samalla osastolla muutaman huoneen päässä ja poliisit olivat juuri jututtamassa tätä. Ukko pyysi, että käly on miehensä kanssa Ukon vaimon luona ja jos jotain tapahtuu, tulevat heti hakemaan hänet, sillä hän päätti käydä katsomassa sitä, kuka oli onnettomuuden aiheuttanut. Hän oli astellut käytävään ja kuuli eräästä huoneesta melkoista mekastusta. Ukko oli suunnistanut kyseiseen huoneeseen ja ovella hänet pysäytti melkoisen raamikas poliisi, joka oli kysynyt tiukasti, että millä asialla mies oikein oli. Ukko kertoi asiansa ja näki, että poliisi empi hetken, mitä tekisi. Sitten tämä oli pyytänyt Ukkoa kanssaan hieman sivummalle. Konstaapeli oli kertonut Ukolle, että tuo onnettomuuden aiheuttanut mies oli vahvassa humalassa ja kännisen tuurilla selvinnyt pienellä tällillä päähänsä. Ukko kirosi ääneen ja kertoi sitten, että samaa ei voi sanoa hänen vaimostaan, joka joutui tuon juopon uhriksi. Konstaapeli terästäytyi ja kyseli Ukolta enemmänkin, sekä kertoi että tästä tulee selkeästi oikeusjuttu. Samassa he kuulivat, kun Ukkoa huudettiin, jotain tapahtui.

Ukko syöksyi nopeasti huoneeseen, jossa hänen vaimonsa makasi. Tämä oli jollain ihmeen tavalla saanut avattua silmänsä ja pystyi kuiskaamaan muutaman sanan. Ensimmäisenä tämä oli kaivannut miestään ja lähes samalla hetkellä Ukko olikin rakkaan vaimonsa vierellä. Ukko otti rakkaan vaimonsa kädestä kiinni, he katsoivat toisiaan silmiin, kuiskasivat jotain ja Ukko painoi huulensa vaimonsa huulille. Hän oli tuntenut niiden pehmeyden, mutta samalla oudon viileyden. Hetkisen kuluttua Ukko tunsi, kuinka vaimonsa käsi ei enää pitänyt kunnolla ja ...... sitten tämä oli poissa!

Ukko istahti tuvassa pöydän ääreen ja huokaisi. Siitä oli jo vuosia, mutta silti se oli hänelle kuin eilinen. Päivä alkoi kirkastumaan ja Ukko katseli, kuinka linnuille laitetuissa lyhteissä piipahti myös orava. Mutta katse etsi edelleen jotain muuta, mitä vain ei näkynyt. 

Ukko muisteli, että se rattijuoppo ei saanut, kuin 5 kuukautta ehdollista ja korvauksia maksettavaksi hieman toista tuhatta euroa. Se ei ollut mitään! Hän muisti, kuinka rattijuoppo yritti vielä hakea valitusta tuomioonsa, vaikka selvisi, että oli jäänyt jo muutaman kerran humalassa ajamisesta kiinni.

Tuon onnettomuuden jälkeen Ukon terveys romahti hetkellisesti, työt eivät sujuneet ja hän päätti jäädä varhaiseläkkeelle, kun se onneksi oli hänelle mahdollista. Samalla hän laittoi kodin myyntiin ja muutti tuohon mökkiin, minkä oli ostanut itsellensä. Käly miehensä kanssa oli alkuun käynyt välillä Ukkoa katsomassa, mutta jotenkin ne käynnit vain harvenivat ja harvenivat. Tosin nyt heidän pitäisi tulla jouluna käymään ja kyllähän Ukko heitä mieluusti odottelee ja kestitsee. Mutta ei hän heitä yrittänyt katseellaan etsiä...

Oli nimittäin muutama vuosi aiemmin pihassa eräänä kesäisenä päivänä tassutellut nuori kettu. Ukko ei ollut antanut sen häiritä hänen omia puuhiaan, eikä siis hätistellyt tuota poiskaan. Jotenkin tuo kettu tuntui olevan utelias sen suhteen, että mikä mies tuo Ukko oikein oli ja mitä oikein puuhasi. Muutaman päivän kuluttua kettu oli jälleen ilmestynyt pihalle ja Ukko oli huomannut puhelleensa tälle. Jotenkin tuntui, että kettu jopa kuunteli. Vähitellen kummastakin tuli hieman rohkeampi kohtaamaan toisensa ja kun Ukko alkoi jättämään tiettyyn paikkaan välillä muutaman kalan tai hieman marjaa, joskus pilkottuja omenia tai appelsiinia, niin ketusta tulikin todellinen seuralainen. Saman vuoden syksyllä, tai pikemminkin ensilumien sadellessa, kettu tuli aivan Ukon viereen, kun tämä oli laittamassa tuolle jälleen evästä ja antoi silittää itseään.

Tästä alkoi Ukon ja ketun ystävyys todenteolla. Ukko mietti, että onkohan tällä jossain pesä ja perhe, mutta koskaan ketun seurassa ei näkynyt muita lajitovereita. Ukko rakensi kuitenkin varoiksi ketulle vanhan liiterin kulmalle kojun ja jotta kettu ymmärtäisi, mitä varten se oli, niin houkuttimeksi Ukko oli vienyt iltasella sinne hieman syötävää tarjolle. Alkuun kettu ei ollut paikkaan uskaltanut mennä, mutta kun oli muutamat kovemmat pakkaset paukkuneet, huomasi kettu paikan olevan kuiva ja suojaisa ja tällöin tuosta pienestä kojusta oli tullut ketun yksi majapaikoista.

Näin mukavasti meni muutama vuosi. Ukko huomasi, että ketusta oli hänelle paljon iloa ja tuo oli tullut joka päivä viimeistään iltapäivällä pihalle katsomaan, mitä oli tarjolla. Mutta nyt ei ollut kettua näkynyt, ei muutamaan päivään! Ukko puki yllensä ulkovaatteet ja asteli pihamaalle. Pakkaslumi narskui saappaiden alla ja hengitys huurusi pikkupakkasessa. Ukko painoi myssyn paremmin päähänsä, vaikka usein hänellä oli kunnon karvahattu päänsä suojana. Piha ja pihatie olivat lumen peitossa, joten lumikolalla oli töitä. Samalla, kun Ukko kolasi lunta, yritti hän katsella josko näkyisi ketun jälkiä, mutta turhaan. Hangella näkyi vain yhden jäniksen jäljet, eikä muuta. Ukko tunsi harmistuvansa ja samalla tunsi myös ikävää ja yksinäisyyttä!

Päivä eteni, tuli alkuilta ja Ukko kävi laittamassa pihalle pari ulkotulta palamaan. Huomenna hän tekisi muutaman jätkänkynttilän, kun parin päivän päästä pitäisi tulla jouluvieraita. Aattoonkaan ei enää ollut kuin vuorokausi. Muutamia päiviä aiemmin Ukko oli käynyt kylillä ostoksilla ja ostanut itsellensä jopa joululahjan: Uuden partahöylän! Edellinen olikin kunniakkaasti palvellut häntä ties kuinka kauan. Mitään muita lahjoja hän ei ostanut, sillä oli sovittu, että hän kyllä saunottaa ja ruokkii vieraat, mutta ei muuta ei tarvitse järjestää. - Kun eivät nyt alkaisi hössöttämään taas, että pitäisi muuttaa kaupunkiin! Ukko oli manaillut. Tosin ei tuollaisesta koskaan vakavasti oltu juteltu, mutta kyllä hän hieman oli aavistellut joskus aiemmin, että tuollaisia ajatuksia toisilla oli. Hän vain oli juurtunut mökkiin ja mökkielämään.

Ilta pimeni, ulkos ei enää nähnyt. Ulkotulien pienet liekit vain lepattivat kevyesti tuulen voimasta. Ukko ihmetteli ja mietti, mitä oli hänen pienelle ystävälleen tapahtunut. Mutta ei se ihmettelemällä miksikään muuttunut ja iltauutiset katseltuaan Ukko päätti painua yöpuulle.

Seuraava aamu valkeni kipakan pakkasen vallitessa. Ukko lisäili jälleen uuniin puita ja kahvittelun jälkeen suuntasi ulos. Piti tehdä ne jätkänkynttilät ja saunaakin voisi laitella jo hieman valmiiksi. Pääsevät kunnon puusaunaan ja vihtomaan toisiansa. Siinä puuhaillessaan ja paikkoja valmiiksi laitellessaan hän samalla yritti löytää ystäväänsä pihapiiristä, mutta ketusta ei näkynyt jälkeäkään. Ukko tunsi huolestuvansa. Olihan tuo veijari tuonut hänelle paljon iloa. Hän huomasi, että kopissakaan kettu ei ollut käynyt. Tämä ei hyvältä vaikuttanut!

Tuli lounasaika, vaikka hänellä ei mitään tiettyä aikaa ruokailemiseen koskaan ollutkaan. Söi silloin, kun teki mieli ja oli nälkä. No kello näyttikin jo iltapäivä kahta, joten kyllähän sitä jo ruokaa pitääkin vatsaansa saada. Ukko kopsutteli saappaista lumet ja asteli sisälle mökkiin. Isossa padassa oli muhinut lihakeitto, josta hän kauhaisi aimo annoksen lautaselle ja asteli pöydän ääreen aterioimaan. Siinä samassa hän näki jotain liikettä ulkona: Jotain livahti, mutta Ukko ei ehtinyt nähdä tarkkaan, mikä pihan poikki meni. Siltä istumalta hän ponnahti ylös, nopeasti vaatteet niskaan ja saappaat jalkaan ja pihalle. Mutta ei, jäljet paljastivat pihan poikki loikkineen vain jäniksen. Häntä harmitti samalla, kun kääntyi takaisin mökin ulko-ovea kohti. Silloin kuului hieman erilaisia ääniä. Ukko pysähtyi ja kurkkasi olkansa yli ja kas, voiko se olla totta: Hänen rakas pieni ystävä, kettu, oli hangen päällä ja katseli Ukkoa kuin hymyillen. Ukkoa nauratti samalla, kun hän ääneen kysyi painokkaasti ketulta, että missä ihmeessä tämä oli ollut. Oli kuin kettu olisi täysin ymmärtänyt Ukon puheet, sillä kettu hyppäsi hangelta pihatielle, asteli hieman tiellepäin ja jäi katselemaan jonnekin kauas ja hetken katseltuaan kaukaisuuteen, kääntyi tämä Ukkoa katsomaan. Ukko hymyili. Hänen ystävä oli hyvässä kunnossa ja taas hänen luonaan ja seuraavana päivänä tulee vielä jouluvieraita. Joulustahan tulee sittenkin melkoisen iloinen!

Näitä ajatellen Ukko kävi hakemassa ketulle hieman purtavaa ja joulun kunniaksi pilkkoi pari punaista omenaa tälle. Kettu seurasi aivan tämän vieressä miehen tekemisiä, eikä koskenut herkkuihinsa, kuin vasta sitten kun Ukko oli saanut kaiken laitettua. - No niin, kuomaseni, ole hyvä ja Hyvää Joulua! Ja aivan kuin kettu olisi tuonkin ymmärtänyt, sillä se nyökkäsi hieman ja vasta sitten kävi herkkujensa kimppuun hyvällä ruokahalulla.

Ukko asteli sisälle mökkiin ja loppuilta menikin nyt nopeasti ja seuraavana päivänä jouluvieraat tulivatkin kylään muutaman lahjapaketin kera. Eikä kukaan puhunut mitään mihinkään kaupunkiin muutosta, koska Ukko ja mökki olivat parasta, mitä joulu voi tarjota! - Ja minulle on parasta te, sekä eräs pieni ystäväni täällä. Oli Ukko vastannut.

Hyvää Joulua kaikille. Älkää jättäkö ketään yksin ja muistakaa, joulussa tärkeintä ei ole lahjat!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kesämies

 No niin, onpa taas mennyt aikaa siitä, kun olen mitään huomannut kirjoittaa. Miksi? Se olisi jo tarinan paikka se, mutta eiköhän lähdetä liikkeelle. (19.6.2023)

.........................................................................

Kesäinen päivä oli hiljalleen taipumassa yöksi, aavistuksen hämärämmäksi ajankohdaksi. Oltiinhan Suomen suvessa ja kesäyöt olivat valoisia. Vaan oliko kesämiehen mieli? Oliko?

Kesämies istui hiljaa arki-iltaa erään pienen pubin jo muuten tyhjentyneellä terassilla ja maisteli hiljaa juomaansa tuopista. Ei, hän ei ollut oluella - tuopin sisältö oli alkoholitonta, sillä hän oli lähtenyt hiljaa ulos kotoaan, pois ahdistavien seinien ympäröimästä maailmasta, ulos.... ulos - vain olemaan.

-Me suljetaan aivan kohta. Hän säpsähti, kun viereen tuli tarjoilija nuo sanat lausuen. Kesämies oli täysin ajatuksissaan, mutta havahtui ja vastasi, että lähtee ihan just, hörppäsi nopesti tuopista viimeiset kulaukset ja nousi, asteli rakennuksen toiselle sivustalle parkkipaikalle ja astui autoonsa. Matka tosin ei kestänyt kuin ehkä parisataa metriä, kun hän näki sinisten valojen välähtävän ja hän jo tiesi, mitä oli tulossa. Paikallinen poliisipartio oli havainnut hänen lähteneen pubin terassilta ja ajaneen autoa, jotenka he olivat täysin varmoja, että nyt napattiin rattijuoppo "rysän päältä" kiinni. Virkavallan edustajien ilmeet olivat aidon hämmentyneitä, kun alkometri näyttikin nollaa! -Niin, mä olen juonut kaksi alkoholitonta lonkeroa. Kesämies lausui ja sai poliisit hieman vaivaantuneiksi. No matka jatkui....

Ilta-aurinko, punertavan kaunis, laskeutui hiljalleen horisontissa ja kesämies katseli sitä hiljaa, samalla kun mietti, mihin ihmeeseen sitä lähtisi ajelemaan. Hän sulki autosta radion, laittoi puhelimensakin äänettömälle ja veti syvään henkeä...... Kun ei kotiin halunnut mennä, niin silloinhan suunta sai olla mikä tahansa! Ja niin kesämies lähti vain ajelemaan.

Oli kulunut lähes kaksi tuntia siitä, kun hän oli lähtenyt pubin terassilta liikkeelle, kun hän yllättäin havahtui siihen, että ei oikein edes tiennyt, mihin oli ajanut. Viimeinen tunnistettava tienviitta, mitä hän oli tarkemmin katsellut, oli tullut vastaan reilut puoli tuntia aikaisemmin ja nyt hän pysäytti auton kolmen tien risteykseen. Yksi risteykseen johtavista teistä oli oikeastaan pieneltä kärrypolulta näyttävä tieura, toinen öljysoralla tehty maantie ja kolmas näiden väliltä. Kesämies mietti.... jatkaisiko isointa tietä eteenpäin ja tullen ehkä jossain vaiheessa johonkin kylään tai kaupungin laidalle. Mutta ei, hän ei halunnut nyt olla liikaa ihmisten ilmoilla tai kenenkään kanssa tekemisissä. Kärrypolulta vaikuttava tieura houkutteli, mutta hän arveli sen vievän jonkin talon pihapiiriin, jotenka vaihtoehdoksi jäi soratie, jota pitkin hän lähtikin hiljaa ajelemaan.

Tie polveili kauniissa maalaismaisemassa, välillä peltojen reunoilla, välillä niiden keskellä ja toisinaan pienten metsiköiden läpi tunkeilevana kulkuväylänä. Kesämies ajeli rauhallisesti ja katseli ympärilleen. Yhtäkkiä hän näki edessään tienreunalla seisoskelemassa naisen. Kun hän pääsi naisen kohdalle, heilutti tämä hänelle kättä, selvästi pyytäen pysähtymään. Hän avasi sivuikkunan ja... - No hei, vihdoinkin kyyti! Tilasin kyllä sen jo reilu tunti sitten.

Kesämies ei hetkeen saanut sanaa suustaan, varsinkin kun tuo nainen nousi samalla hänen autoonsa. -No niin, siis mennään. Kissako sun kielen on vienyt? Tällöin hän sai sanottua naiselle, että hän ei varmaankaan ole se, ketä nainen oli odottamassa, sillä hän oli vain ajelemassa eikä edes tiedä, missä on tai mihin on menossa. Nainen katsoi häntä yllättyneenä ja puisteli päätään. -Ei täällä kukaan koskaan ajele ihan omaksi huviksensa! Luuletko, että mä uskon tuon? Kesämies jatkoi ja kertoi rauhallisesti, mistä hän oli lähtenyt ja ajantaju sekä suunnat olivat jo jokin aika sitten vain unohtuneet, hän vain ajeli. -No kai se sitten on niin. Nainen vastasi, mutta ei tehnyt elettäkään noustakseen pois autosta. -Mutta mun kyytiä kun ei näy, niin jos mä maksan sulle, niin voitko tarjota kyydin?

Nainen katseli kesämiestä pitkään hiljaa, hänen pehmeän rusehtavat silmät loistivat kauniisti ilta-auringon säteiden kanssa kilpaa. Kesämies arveli tämän olevan alle kolmekymppinen. Nainen oli pukeutunut ohueen kesämekkoon, mikä paljasti läpi hieman tämän vartaloa. Hiukset hulmusivat vapaana ja ne olivat vaaleanrusehtavat. Naisella oli jaloissansa valkeat kesäkengät ja hän piti sylissään pientä tummansinertävää olkalaukkua. -Niin no joo, kai mä voin, jos tästä nyt ei ole mikään pitkä matka. Sitten jatkan omaa ajeluani johonkin. -Ai miksi? Nainen kysyi ja ennenkuin kesämies ehti vastata mitään, nainen jatkoi että ei hänelläkään ole mikään pakko mennä sinne, mihin hän kyytiä pyysi. Halusi vain mökiltä ulos, kun siellä oli nyt lähes koko suku viettämässä viikon verran sukujuhlia ja hän ei vain ollut juhlatuulella. -No okei, siis mihin tästä lähdetään? Kesämies kysyi saaden ajo-ohjeet ja reilut parikymmentä minuuttia myöhemmin he olivatkin siellä, mihin nainen oli pyytänyt kyytiä,

He olivat tulleet pieneen kylätaajamaan ja nainen kertoi, että hänen yksi ystävätär asuu ihan tuon kylän keskustassa pienessä rivitalossa. Nopeasti he olivat kyseisen talon kulmalla ja nainen kaivoi parikymppiä laukustaan. -Riittäiskö sulle tämä, kun mulla ei ole käteisenä kuin tämä ja muutama kolikko? Nainen tarjosi samalla seteliä ja kesämies nyökkäsi hiljaa. Nainen nousi autosta vielä kiitellen ja poistui rivitalon piha-alueelle. Kesämies oli laittaa setelin lompakkoonsa ja koska se oli taiteltu, avasi hän setelin, löytäen taitoksen alle piilotetun käyntikortin. Siinä oli varmaankin tuon naisen nimi ja puhelinnumero. Kesämies oli rypistää tuon kortin, mutta jokin sanoi mielessä, että pistetään nyt kuitenkin se talteen, ihan varmuuden vuoksi.

Hän katsoi vielä kerran suuntaan, johonka nainen oli lähtenyt, mutta tätä ei enää näkynyt. Hiljainen huokaus ja auton moottori murahti voimakkaasti kesämiehen polkaistessa hieman enemmän kaasua ja poistuessaan paikalta. Hän ajoi tuon pienen kylän läpi ja vain muutama ihminen oli enää liikkeellä tuohon aikaan, sillä olihan ilta jo edennyt pitkälle. Hän mietti, olisiko järkevää lähteä etsimään tietä kohti kotia, vai vieläkö sitä vain ajelisi ja lopulta päätyi tuohon jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Matka eteni, yhä uudelleen ja uudelleen uusille tuntemattomille teille ja lopulta yllättäin hän löysi itsensä erään järven rannalta. Tie, joka hänet tuonne johdatti, oli pieni ja mutkitteleva, mutta hyväkuntoinen peltotie, josta tosin olisi viimeisestä risteyksestä toisaalle kääntyen päässyt isommillekin väylille.

Kesämies nousi autostaan astellen rantaan. Vesi oli peilityyni, kesäyö oli kauneimmillaan. Vain pari sudenkorentoa lensi veden pinnan yläpuolella ja jossain molskahti kerran, joku kala kävi nappaamassa pinnalta varmaankin vesikirpun. Oli äänettöntä, oli rauhallista, oli täydellistä vain olla. Hetken mielijohteesta hän riisui itsensä alasti ja kahlasi järveen, ui muutaman kymmenen metriä ja palasi rannalle. Rannalla, mihin hän oli heittänyt vaatteensa, oli kaksi isohkoa kiveä ja hän istahti toisen päälle katsellen järvelle. Ainakaan niillä kulmilla, missä hän oli, ei rannoilla näkynyt olevan mökkejä. Hän mietti mielessään, että kävipä oikeastaan hyvä tuuri ja päätti jäädä loppuyöksi kyseiselle paikalle. Hän muisti, että hänellä oli autossaan takaluukussa yhdessä kassissa viltti, jonka kävi hakemassa ja levitti sen rannalle mahdollisimman tasaiselle kohdalle. Vaatteensa hän kasasi tyynyksi ja heitti itsensä makoilemaan viltille.....

Hän heräsi ääniin! Jostain kuului puhetta ja tuntui, että jotkut lähestyvät paikkaa, missä hän on. Nopeasti hän veti housunsa jalkaan jääden viltille istumaan ja kuuntelemaan. Jotkut juttelivat keskenään, mutta äänet eivät enää voimistuneet, eli häntä ei oltu nähty ja kukaan ei ollut tulossa tuohon paikkaan missä hän nyt oli. Mutta mistä nuo äänet kuuluivat? Kesämies nousi ylös viltiltä ja kuunteli: Kaksi naista ainakin tuntui juttelevan keskenään ja sitten kuului vedestä molskahduksia ja pientä naurua. Hän asteli varovasti rannan tuntumaan ja huomasi, että jokusen kymmenen metrin päässä hänestä ui järvessä kaksi naista ja täysin alasti. Hän ei ollut uskoa silmiään, että tuo toinen naisista oli se, kenelle hän oli edellisenä iltana tarjonnut kyydin. Nopeasti pääteltynä sitten tuon toisen täytyi olla se ystävätär, kenen luokse tämä nainen oli illalla menossa. Mutta hieman ihmetytti, että juuri tänne he olivat "eksyneet" uimaan. Kesämies naurahti puoliääneen, samalla kun hän katseli noiden kahden naisen ilakointia järvessä ja rannalla. Hän mietti hetken, pitäisikö hänen paljastaa olemassaolonsa, vai jäisikö vain katselemaan naisten uintiretkeä. 

Aikansa naisten touhuja seurattuaan kesämies päätti, että ei hän menetä mitään, vaikka naiset "keksisivätkin" hänet. Nopeasti hän heitti housut pois jaloistaan ja lähti rauhallisesti kahlaamaan veteen. Alkuun vaikutti siltä, että naiset eivät edes huomaa häntä, mutta pari minuutia kun hän oli uinut rannan tuntumassa, kiljahtivat naiset ja nousivat nopeasti vedestä ylös vetäne nopeasti pyyhkeet vartaloidensa suojaksi. Hän ei ollut kiinnittävinään mitään huomiota naisiin, hymyili itseksensä ja jatkoi hetken uimistaan, lopulta nousten ylös järvestä ja astellen rauhallisin askelin takaisin viltille. Hän jäi hieman piiloon naisilta ja kuunteli, kuinka rantaheinikossa ja -koivikossa alkoi "rytistä". Naiset olivat tulossa häntä kohti. Hän päätti ottaa rennon makoiluasennon viltillä ja katsella hieman toiseen suuntaan. Eipä mennyt kuin hetki, kun nuo kaksi naista olivat vajaan kymmenen metrin päässä hänestä ja toinen heistä kysyi tiukasti "Mikä helvetin tirkistelijä sä oikein olet?" Äänestä päätellen tuo nainen oli sen toisen ystävätär, koska hän ei tunnistanut naisen ääntä. -Siis vastaa tai pitääks´ meidän soittaa kytät! Kesämies käänsi itsensä toisinpäin, jotta naiset näkivät hänet. -Siis mitä! Se olet sinä! Toinen naisista kiljaisi sulkien samaaan hengenvetoon kädellä suunsa.

Kesämies naurahti. -No niin minäpä minä. Sori, en mä yrittänyt teitä pelotella tai mitään! Mä olen tässä ollut koko yön ja heräsin just hetkeä aikaisemmin ja päätin vain pulahtaa järveen, enpä mä edes huomannut teitä alkuun. Hän päätteli, että oli parempi heittää pieni valkoinen valhe, kuin kertoa että oli tovin ehtinyt ihailla naisten vesileikkejä, ennen kuin itse päätti pulahtaa uimaan. -Mut´ miks´ sä tänne olet sitten ajanut ja miksi sitten ollut koko yön täällä? Se nainen, kenelle kesämies oli antanut edellisenä iltana kyydin, ryhtyi pommittamaan tätä kysymyksillä. Toinen naisista hämmästyi, että tuntevatko he toisensa ja tämä kyydin saanut nainen kertoi, että tässä on nyt se mies, jolta hän oli saanut kyydin ja kuka puheiden mukaan vain oli ajelemassa. -No on sillä ihme tapa vain ajella, jos tällaiseen syrjäisen pikkujärven rannalle eksyy yötä viettämään ja vielä yksin!

Naiset tulivat miehen viltin reunalle ja kysyivät, että onko hällä tupakkaa tai juotavaa. Hän puisteli päätään ja tajusi, ettei ollut syönyt reiluun puoleen vuorokauteen mitään ja juominenkin on ollut vähissä. -No hei, meillä on vähän eväitä messissä, oota tässä niin me käydään hakemassa kamat tänne. Samassa tuo miehelle tutumpi nainen jo lähti nopein askelin takaisin sinne, mistä naiset olivat hetkeä aikaisemmin tullut. Toinen naisista lähti hiljaa perään, täysin kysyvä katse kasvoillaan.

(tarina jatkuu...... sopivassa välissä)

---- Ja laitetaan muutama rivi tarinaan uutta.... 27.6.2023

Kesämies vihelteli hiljaa ja jäi odottamaan noita kahta naista palaavaksi paikalle, mutta jotenkin tuntui siltä, että aikaa kului ja kului, eikä heitä näkynyt eikä kuulunut. Olivatko nämä päättäneet lähteä kuitenkin pois ja .... samassa kesämiehelle tuli mieleen, että etteivät vain olleet hänen huomaamatta "kääntäneet" tätä. Nopeasti hän pomppasi pystyyn ja ....samassa kuullen ääntä! Ei, se ei ollut se ääni, mitä hän eniten pelkäsi, eli hänen autolla olisi juuri kurvattu pois maisemista. Nuo äänet olivat kahden nauravan naisen aiheuttamia ja tuo kaksikko kipittelikin reippaasti kohti kesämiehen vilttiä.

-Ai, aamuvoimisteluako täällä tehdään, vai miksi sä noin pompit? Se kasvotuttu nainen kysäisi ja toinen hymyili vaitonaisena vieressä. - Noo, ei ei, alkoi vain puuduttamaan niin päätin vähän vain venytellä jalkoja ettei niitä ala kivistelemään tai mitään. Naiset tulivat hänen luo ja heillä oli parikin kassia tavaraa mukanaan. Toisessa näkyi olevan hieman vaatteita ja myöskin viltti ja toinen oli näemmä ahdettu täyteen syötävää ja juotavaa, kunnon eväskassi siis. -Meillä meni hetki, kun piti päästä käymään tuolla puskassa ja noi itikat tuntuu tykkäävän meistä vähän liikaa.

Jutustelu jatkui kevyenä samalla, kun naiset kaivelivat syötäviä ja juotavaa kassista. Olipa mukana muutaman oluen lisäksi myös iso termoskannu kahvia ja sitä kesämies eniten tuntuikin himoitsevan, ainakin sillä hetkellä. Eipä aikaakaan, kun hänellä oli pahvinen muki kädessä ja se täynnä kuumana höyryävää kahvia. Kesämies tunsi olevansa suorastaan taivaassa...Mitä sitä voi nopeasti enempiä toivoa, kun kaunista kesäpäivää järven rannalla kahden viehkeän naisen seurassa! -Tuo hieman hiljaisempi nainen kysyi kesken syömisen, että kiinnostaisiko hänen lähteä naisten kanssa pienen matkan päähän eräälle luodolle, jonka vieressä on pieni lahti ja siellä olisi myös kallionkolo, minne pääsee kahlaamalla, mutta sitä ei näe kovin helposti järveltä tai vastarannaltakaan. Kesämiestä alkoi kiinnostaa, että mikä tuollainen paikka on ja koska hänellä ei ollut mihinkään kiire, suostui hän ehdotukseen. Naiset katsoivat toisiaan pitkään hymyillen samalla, kun alkoivat pakata tavaroita.

-Joo sun kannattaa sitten ajaa meidän perässä, mutta täällä kannattaa pitää vauhti aika hiljaisena, koska noissa lähialueiden muutamista maataloista saattaa joku kone tulla tielle tai sitten siellä vain kulkee lehmiä. -Okei, kiitti neuvosta. Mä jään odottamaan teitä, että tulette tähän kulmalle. Enköhän mä pysy perässä jos ette ala tosiaan mitään rallia ajelemaan. Naiset naurahtivat ja lähtivät hakemaan autoaan. Eipä mennyt, kuin hetki ja paikalle kurvasi pieni sininen auto, jossa nuo kaksi naista viittilöivät kesämiestä seuraamaan heitä ja matka alkoi....

Tosin tuo matka ei ollut kovinkaan pitkä, arviolta ehkä joku kymmenisen kilometriä ja yllättäin tuo pieni sininen auto kurvasi tieltä sivuun, ehkäpä juuri ja juuri tunnistettavaan ajouraan ja kesämies seurasi heitä perässä omalla autollaan. Auton pohjaan raapi heinät ja muutamat multapaakut, joita tieuran keskellä oli, mutta nuo eivät häirinneet, sillä tuolla ehkä kärrypoluksi kutsuttavalla polulla ei ollut kuitenkaan pahempia töyssyjä tai kuoppia. Tuota matkaa oli ehkä jokunen sata metriä ja lopulta hänen edessään kulkenut sininen pikkuauto kurvasi polulta hieman sivuun ja pysähtyi. Kesämies huomasi, että hänen kannatti ajaa tuosta autosta hieman ohi ja sai parkkeerattua autonsa pienelle tyhjälle maatilkulle. Naiset olivat nousseet autosta ja kesämies mietti hetken omassaan, että olikohan tämä sittenkään kovinkaan fiksu temppu. Enempiä hän ei ehtinyt miettiä, kun kuljettajan ovi repäistiin nopesti auki....

(tarina jatkuu jälleen jossain sopivassa vaiheessa).

Kultalusikkasuussa.org

 No niin, pitkästä aikaa saan kai jotain tännekin raapusteltua. Jotenkin tuntuu nykyään siltä, että kaikki ylimääräinen aika menee johonkin muuhun ja sitten tämä kirjoittaminen on jäänyt kokonaan sivuun. Harmittaa toisinaan melkoisesti. No katsotaan, mitä nyt syntyy! (3.11.2022)

----------------------------------------------------------------

Hei kaikki tavalliset kansalaiset ja kaduntallaajat. Me täällä Kultalusikkasuussa.org järjestössä olemme päättäneet osallistua myös säästötalkoisiin ja päättäneet antaa teille kaikille hyviä vinkkejä eri säästökohteista ja mikä parasta, nyt siis IHAN ILMAISEKSI! Kamoon hei, siis mikä tarjous.

Aloitetaan nyt vaikka ihan tällaisista helpoista jokaiseen kotiin sopivista säästövinkeistä. Nyt kun hirveästi puhutaan siitä, että sähköä on säästettävä, niin meidän ehdotuksesta jo aiemmin eräs ministereistä suositteli, että naiset voivat hiuksia kuivattaa hieman heikompitehoisilla hiustenkuivaajilla tai sitten ihan perinteisesti papiljoteilla. Tuollainen hieman vaatimattomampi hiustenkuivaajahan ei puhalla niin paljoa ilmaa, kuin joku megaturbo-kuivain ja siis säästää sähköä jo ihan kauheasti. Niin ja kun suihkussa kerran käy, niin sitä lämmintä suihkuvettä kannattaa kerätä talteen ämpäreihin, niin voi sitten käyttää heti seuraavalla kerralla uudestaan. Jos tuota vettä tulee ämpäritolkulla, se kannattaa jakaa sopiviin astioihin. Niin ja mitä tulee itsensä pesemiseen, niin tietenkin kaikki kalliit shampoot ja hoitoaineet kannattaa vaihtaa kokonaan toisiin aineisiin. Me ollaan tutkittu, että monet niinsanotut astianpesuaineet irroittavat pinttyneenkin lian ja rasvan, niin tällaiset aineet käyvät siis oikein hyvin myös vartalonpesuun. Hiustenpesuun me suositellaan ihan mäntysuopaa. 

Niin ja WC! Siis miten hirveästi sitä vettä luriseekaan pitkin putkistoja, kun joku Reiska tai Irma käy liruttamassa ehkä desin pissiä pönttöön! Kannattaisi hankkia sellaisia pieniä kuivakäymälöitä tai alkaa pitämään aikuisten vaippoja, niin ei sitä vettä menisi niin paljoa hukkaan. Ja jos tulee se kakkoshätä, niin eikös sellainen ole hyvää kompostiainetta!

Sähkö on monille siis todella kallista! Ihan hirveää ajatella, että ei pysty lämmittämään enää joka ilta poreammetta ja solariumsaunaa ja joutuu vähentämään suklaafonduen tekemiset ehkä pariin kertaan per viikko! Siksi mekin olemme päättäneet antaa muutaman hyvän sähkönsäästövinkin teille tavallisille kansalaisille. Koska moni suomalainen rakastaa kahvia ja kahvintekoon tarvitaan keitin, niin ei muuta kuin omalle pihalle (jos sellainen on) tai sitten sen vuokrakasarmin tontille vain grillikatokselle tai ihan pikku avonuotiolle tekemään pannukahvia. Siihen kelpaa hieman halvempikin jauhatus, ei sen tarvitse teilläkään aina jotain Presidenttiä tai Juhlamokaa olla! Sähköä voi myös säästää seuraavasti: Kytke kaikki laitteet virtalähteeseen, mihin olet liittänyt aikakytkimen ja sille maks. 2 tuntia toiminta-aikaa, kyllä siinä ajassa ehtii katsella ne tärkeimmät mitäänsanomattomat viihdeohjelmat, tehdä ruuat jne, Jos tuo nyt jostain syystä ei onnistu, niin sopikaa vaikka naapureiden kanssa, että esim. maanantaisin katsotaan televisiota yhdessä paikassa, tiistaina ruokaillaan toisessa paikassa jne. Näin kulutukset tasaantuvat mukavasti kaikkien naapureiden kesken. Kerrostaloissa tietenkin pitää ainakin hissien valot poistaa ja pihavalot toimivat vain keskiyöstä aamuneljään. Valaistusta yleensäkin voitte vähentää! Monilla on "miljoonia" valoketjuja ym. koristeita, niiden sijaan voisi sitten laittaa auringonvalosta virtansa saavia vaihtoehtoja. 

Ja kun puhutaan, että kansa vain lihoo, niin hankkikaa kuntopyörä, kytkekää se generaattoriin ja akkuun ja polkekaa kodin sähkölaitteisiin virtaa! Kyllä siinä kalorit palaa, kun pitää nähdä joku tosi-tv ohjelma tai päästä vähän pelaamaan tietokoneella.

Jos joku luulee, että me itse emme osallistu täällä Kultalusikka.org järjestössä säästötalkoisiin, niin siinä olette väärässä. Meidän "Pappabetalar" kerho on mm. vähentänyt nuo cafè latte tuokiot neljästätoista viikottaisesta hetkestä enää kymmeneen! Se on aiheuttanut joillekin suunnattomasti jo nyt vieroitusoireita ja muutama kerhon jäsen onkin joutunut lähtemään mm.Val dìsèren maisemiin palautumaan traumoista. 

Me Kultalusikkasuussa.org ja sen alajaosto "Pappabetalar" -kerho ylpeänä voimme kertoa vielä, että säästöä tulee myös siitä, kun töihin kulkee julkisilla, varaa vain hieman aikaa tarvittaessa enemmän matkaan. Tästä on sekin hyöty, että näin tuonne teille jää enemmän meille tilaa päästä nopeasti esim. jäähallille tai kuntosalille tai vaikkapa illallista nauttimaan johonkin tyylikkääseen kantapaikkaamme. Tosin mekin olemme varsinkin "Pappabetalar" kerhon puolella tässäkin itsekin säästölinjalla, sillä mm. ensivuonna ei kerhomme jäsenet enää aja polttomoottorisilla autoilla ja latausinfratha olemme jo selvittäneet useista nukkumälähiöiden kerrostaloalueiden ja pienteollisuusalueiden tienoilta. Tietenkin tuollainen kalliimpi sähköauto on ladattava ilman erillisiä kuluja, jotta pääsemme pyörittämään bisneksiä mahdollisimman nopeasti ja vaivatta.

Jotkut ovat jopa yleisönosastoilla huutaneet, että ruoka on kallista. Me olimme vinkanneet eräälle kansanedustajalle, että kertoo kansalaisille, että 20 euroa viikkoa kohden on hyvä määrä, kun ostaa ruokaa. Moni ei vain ymmärrä, että kyllä sillä summalla saa valtavasti kaikkea, mistä voi tehdä itsellensä vaivatta retkikeittimillä tai siellä taloyhtiön grillikatoksella (Kultalusikkasuussa.org suosittelee) isompiakin eriä ruokia. Makaronia ja tarjousketsuppia saa runsaasti ja jälkiruuaksi voi herkutella vaikka edullisia digestive-keksejä, kunhan ei niitä kalleimpia merkkejä osta. Vähän rasvaa, muutama maito ja jauhoja ja munia ja suolaa ja sitten vain ohukaisten tekoon. Kyllä niillä pärjää. Mekin testasimme tuota viime kesänä erään brunssin jälkeen yhtenä sunnuntaina ja ei ollut mitään ongelmaa.

Jos uusia vaatteita on saatava, niin hei - kierrätys on siis kuuminta hottia! Hieman elämää nähneet vaatteet vain tekevät kantajastaan megatrendikkään ja suorastaan coolin. Se nyt ei hirveästi teillä haittaa, jos jostain takista joku nappi puuttuu tai vetoketju ei ihan toimi ja reikiä on muuallakin, kuin niissä kohdissa, missä niitä alunperin on vaatteessa ollut. Kultalusikkasuussa.org järjestön koko jäsenistö on myös suostunut kierrättämään vaatteita ja mm. Lennart vaihtoi Uffen ja Timo-Samuelin kanssa Guccin ja Versacen poolopaitoja keskenään. Sama koskee tietenkin jalkineita. Se, että varvas vähän pilkottaa sieltä tossun kärjestä, ei vielä ole merkki siitä, että kengät on heitettävä pois ja hankittava uudet tai siis tässä tapauksessa "uudet" mutta kierrätetyt. Vinkkinä voimme sanoa, että vasta kun kengänpohjat eivät osu maahan, vaan tunnette kylmän asfaltin jalkapohjissanne (sukkiahan ei säästösyistä kannata käyttää), niin silloin voi alkaa harkitsemaan toisien kenkien hankkimista.

Niin ja vielä kotien lämmityksestä: Olemme vinkanneet valtiovaltaa, joka ottikin vinkin kiinni ja neuvoi jo kansalaisia, että asteen tiputus huoneistossa tuo huomattavat säästöt. Tässä on vielä parantamisen varaa, sillä kun tiputatte kotien sisälämpötilan 18-19 asteeseen, on näin syntyvät säästöt niin huomattavat, että me voimme ilolla todeta, että useiden järjestömme jäsenen orkidea-tarhat saavat toimia normaalist jatkossakin. Me olemme suoraan taas kehoittaneet "Pappabetalar" kerhomme jäsenia tiputtamaan lämmitettyjen autotallien lämpötilaa +25 asteesta +22 asteeseen! Eli kyllä ollaan vakavasti täälläkin liikkeellä.

Näillä vinkeillä päästään hyvin alkuun ja kaikki pärjäävät paremmin nyt ja tulevaisuudessa!

Monttubileet -ohjelma

 Nyt heti kaikille lukijoille varoitus: Jos tiedät tai tunnet olevasi edes aavistuksen verran herkkä tai mahdollisesti mielensäpahoittaja -tyyppiä, niin silloin kannattaa jättää tämän tekstin lukeminen suosiolla. Tekstin aihepiiri on sellainen, että kovinkaan moni ei aiheesta halua heittää huumoria, eikä haluaisi sitä nähdä missään muodossa. Joten, varoitus ja neuvo on annettu! Mutta jos taas lähdet lukemaan tästä eteenpäin tarinaa, jonka olen kirjoittanut, en ota vastuuta siitä, jos järkytyt, suutut, loukkaannut, tunnet pahoinvointia tms. 

Tämä kirjoitus on ehkä minun tapani nyt purkaa mielestäni tiettyjä tunteita, mitä siellä on vellonut kohta kuukauden ajan. Syy siihen on erään läheiseni menehtyminen! Siis aihepiiri, josta kirjoitan, on kuolema ja hautajaiset.... joten..... tästä se lähtee:

---------------------------------------------------------------

Ja oikein mukavaa iltaa teille kaikille katsojille ja tervetuloa seuraamaan maailman 1. tosi-tv ohjelmaa, jossa seurataan kerrallaan yhden perheen ja suvun seikkailuja, selkkauksia, skandaaleja ym. ohjelmassa "Monttubileet"! 

Ohjelman formaatti on täysin uusi ja ehta kotimainen tuotos. Ohjelmassa nämä perheen eri jäsenet yrittävät selvittää ilman ennakkoapuja ja -ohjeistuksia yllättävästi eteen tulleesta kuolintapauksesta. Miten he selviävät erilaisista eteen tulevista hetkistä..... ja nyt meillä onkin jo suora kuvayhteys Jääksipyyn perheeseen, missä isoisä Kurt-Göran poistui taivaallisille metsästysmaille. Tosin meidän on nyt tarkennettava, että perhe ja suku ei tiennyt, että K.G (näin tuttujen kesken) metsästi kyllä lähinnä nuorempia naisia ja oli varsinkin tietyissä Kuguaari (lue puuma) -luolissa ja "Cinderella simulaattorissa" kun kala vedessä. Ja sitten seuraamaan tapahtumia:

- No just joo.... Siis Kurtti oli luvannut mulle, että ne sen metsästysaseet tulee kyllä mulle! (äänessä on lapsenlapsi Jari-Paulus). Mutta tää sen kämppä on kyl niin täynnä kaikkee.... Eihän täällä mahdu oleen

- Siis kato ny, mitä sä säädät! Mulle Kurtti sano vielä viikkoa ennen tätä, että nää rojut saa kaikki lähtee mappi ööhön ja jos jotain pientä halutaan ottaa, niin se on okei. Ei täss´ kannata miksään hamstraajaks kenenkään alkaa! Onks sulla Jarde (siis Jari-Paulus) edes tilaa niille aseille? Mitä sä niil´ tekisit, kun et uskalla edes vesipyssyy pitää kädessä! (äänessä Kurtin vanhin poika Henttu). Sen jälkee ku´ Kurtti oli eronnu siitä yhdest lyylistä, niin mä voin sanoo, että täällä ei ole mitään arvokasta!

-Ai ei, mikäs toi kuppisetti tossa kaapissa on? (Ääneen pääsi Marja-Kaarina, Kurt-Göranin tytär). Toi on ihan selvästi sen unkarilais-puolalaisen posliinitehtailija Attila Woizclizghdshdeshtin tekemä sarja! Tolla on kuulkaa arvoo sen verta, et mä en tota anna kellekkää, se on mun.

Tilanne kehittyy nopeasti äärimmilleen. Desibelit nousevat, kun jokainen paikalla oleva haulaakin yllättäin kyseisen sarjan ja kaikki muu unohtuu! Lopputulos: Jokainen lähtee Kurt-Göranin asunnosta naama ns. norsunvi....a ulos ja omiin koteihinsa. Mutta jo reilun tunnin kuluttua alkaa keskinäinen puhelinrumba. Jokainen syyttelee toisiaan ja mukaan saadaan vielä toinen lapsenlapsi AikkiRiitta, joka oli Kurt-Göranin lempisukulainen. No AikkiRiitta oli vielä niin nuori ja viaton, vasta hiljan täyttänyt 20 vuotta, mutta kummasti oli viihtynyt usein öitäkin Kurti-Göranin luona ja usein tämän jälkeen hänellä oli hieman enemmän käyttörahaa lompakossaan. Pari kertaa tosin oli vaivihkaa joutunut hankkimaan jonkin pillerin....... mutta tästä emme nyt toistaiseksi enempää!

AikkiRiitan äiti Siila-Maisa oli Kurt-Göranin vanhin lapsi, mutta pahasti sairas ja oli todennut, että hänellä ei ole mitään vaatimuksia tai muutakaan hautajaisten tai perunkirjoitusten kanssa. Jari-Pauluksen isä taas oli vuosia sitten merille lähtenyt Sämpy T. ja viimeisin varma tieto hänestä oli n. vuoden takaa, kun oli laittanut postikortin Somaliasta. No hänestä emme varmaankaan kuule enempiä.

Kolme päivää myöhemmin Kurt-Göranin asunnolla tapahtuu! Tuotantoryhmämme oli välissä mikittänyt ja asentanut kameroita asuntoon ja parahiksi ehtineet poistua paikalta, kun jo ulko-ovi kävi. AikkiRiitta tuli muutaman kassin ja laatikon kanssa ja alkoi nopeasti kerätä tavaroita niihin. Juuri, kun hän oli poistumasta paikalta, ulko-ovi avautuu ja paikalle saapuu Marja-Kaarina....

-Mitä vit...a sä täällä teet? (Marja-Kaarina huutaa hämmästyneenä). Onks´ sulla joku lupa olla täällä? AikkiRiitta on pari sekuntia hiljaa ja pääsee sanomaan, että päätti tulla keräämään tärkeimmät paperit talteen - Ai niinku noi maljakot ja taulut tuolta makuuhuoneesta? Mitä papereit ne oikein on? Marja-Kaarinan ääni alkaa kuulostaa junanpilliltä, kimakkuutensa ansiosta! AikkiRiitta tuntee olevansa alakynnessä, joten ottaa kovat keinot käyttöön.... - Sä et kuule tuu mua määräileen! Vaikka ootkin Kurtin tytär, nii mä olin tääl sen kans ja pidn sen kans hauskaa. Missä sä silloin olit? - Kyllä mä sun hauskanpidot tiedän, kaikkihan sen meillä ties, että sä annoit..... JA MAINOSKATKO!

Samaan aikaan Henttu (Kurt-Göranin vanhin poika siis) on omavaltaisesti mennyt kauppaamaan ilman muiden suostumusta isänsä auton, vm. 1986 Nissan Cherryn, jolla Kurt-Göran oli ajellut "tansseihin" ja löytänyt useita metsäteitä ja ja..... No Henttu tunsi jonkin kaverin, joka taas tunsi yhden autojobbarin, joka taas osasi neuvoa yhden mestan mistä sai hyvän hinnan autosta, varsinkin kun siinä oli vielä ehjät alkuperäiset pölykapselit ja C-kasettisoitin ja kilometrejäkin vain 109 000km. No kauppa oli tehty ja Henttu oli napannut autosta 3500 euroa - siis perikunta sai tietää, että 3000 euroa. Mihin se 500 euroa hävisi? Tähän katselijat voivat vastata netissä osoitteessa www.monttubileet2022.org .

Asunnolla tilanne on rauhoittunut, taulut palautuivat hetkellisesti seinille. Mutta missä ovat Kurtin metsästysaseet? Muutama lukittu kaappi asunnossa on, mutta avaimia lukkoihin ei vain löydy!

Menee pari päivää ja lapsenlapset alkavat yhteistuumin suunnittelemaan muistotilaisuutta. Sitä varten olivat ottaneet yhteyksiä jo pariinkin paikkaan, joista Kurt-Göran oli aikoinaan kertonut ja joista piti, mutta miksi ihmeessä yhdessäkin niistä esitettiin jotain "piip-shouta"......? Yhtäkaikki, tästä tiedosta "riemastuneena" Kurtin poika ja tytär nostivat metelin ja täysi rähinä viestein ja puheluin pamahti päälle! - Olkaa sitten saata.....a , mä en ota mihinkään kantaa, tehkää mitä lystäätte! Mä nii´  arvasin tän että tästä tulee taas tällanen sotku. (Marja-Kaarinalla meni hermot). Hän sulki puhelimensa ja ei ollut keneenkään yhteydessä muutamaan päivään. 

Mutta lukittujen kaappien avaimia ei vain löytynyt! Asunto alkoi tyhjentyä yhä kiihtyvällä vauhdilla.... Kukin kävi hieman vuorollaan vain "tarkistamassa", että mitään tärkeää ei kadoteta tai heitetä roskikseen ja samalla, yllättävästi, matkaan tarttui aina jotain..... On se jännä! 

---------------

Tarina jatkuu jossain vaiheessa. Mutta tässä kohtaa otetaan ensimmäiset palautteet vastaan!

 

Newest Alcohol Tasting Organisation

 Tämän pienen tarinan viitteet tosielämään ovat täysin sattumanvaraisia. Ei pidä ottaa liian vakavasti... Koittakaa kestää! (20.4.2022)

------------------------------------------

JOS KOETTE, ETTÄ NATO:sta EI KANNATA NS. VITSAILLA, ÄLKÄÄ LUKEKO. TÄMÄ TARINA EI SISÄLLÄ POLITIIKKAA!

 Tämän illan ajankohtaisessa happy-hour katsauksessamme käsitellään jo pitkään maassamme käytyä keskustelua siitä, pitäisikö Suomen liittyä NATO:on (Newest Alcohol Tasting Organisation). Meillä täällä studiossa onkin tänään vieraina eri tahojen johtohenkilöitä kertomassa kantansa. Aloitamme huikka-puolueen edustajan Kalevi Kantavierteen kommentilla. "Niin hyvä toimittaja sekä arvoisat kollegat, me huikassa olemme hiukan huolissamme siitä, että poistaako tämä tuohon, näin härmäläisittäin sanottuna, kännijuomien kokeilukerhoon, liittyminen kotipolttoisten juomien pienen itsenäisen valmistelun. Iso kysymys on myös se, että joudummeko lähettämään eri maiden janoisille meille niin rakasta "Koskisen korvalääkettä" aina, kun jossain tulee janoinen konflikti." 

 

Aivan - aivan, tuo oli siis huikka-puolueen kanta ja sitten salonkisammuneiden Irma-Pirkko Tötterö, olkaa hyvä. "No onhan se aivan hirveää, että me emme voisi laajentaa terästetyn teen kutsuja myös pohjoismaiden ulkopuolelle. Onhan jo pitkään ollut tämä Pohjoismainen pultsarivapaus, mikä on edesauttanut sitä, että pohjolan tenunenät ovat saaneet liikkua vapaasti maasta toiseen juomamaisen kulttuurivaihdon piirissä. Mikäpä olisi hienompaa saada brittien teehetket liitettyä meidän terästettyihin teetuokioihin, niin siinä olisi jo iso askel kohti yhteneviin sammumissessiohin. Olisihan tämä tietty myös budjettikysymys, sillä yhteishankintoina hankittavat ns. teetarvikkeet alentaisivat kotimaisten kulujen määrää." Kiitos - siinä siis Salonkisammuneiden mielipide, onko meidän liityttävä Natoon, vai ei. 

 

Tässä välissä otamme pari tekstiviestiä sosiaalisen median kautta ja mm. Idy Pohjanmaalta utelee seuraavaa: "Notta joko mee liityttähä, vai taasko pittää oottaha hämäläisii?" Ja toinen viesti tulee ReinoKeijolta Helsingistä: "Miten korvaavien aineiden käyttö turvataan jatkossa vai onko tähän tulossa jotain muutoksia?" No tähän me voimme kertoa, että valtion juomavarmuusvaraston johtaja Roger de Pirtu antoi juuri päivällä lausunnon, jossa kertoi että näille juomajoukkojen todellisille reserveille ja paljon kokeneille ollaan kaavailemassa kuukausittaista perusannosta, joka olisi joko kotimaista tislettä tai EU:n alueella valmistettua väkiviinaa. Sitten oman kantansa saa kertoa Selviämättömien Tuokko Pitkälä. "Juu siis, ollaan yritetty selvittää tätä ryhmässämme ny tätä niinku pari viikkoo, mut meil on se ongelma, et kaikki päättävät henkilöt ei oo yhtäaikaa selvillä vesillä, nii viel ollaan vähä epäselvässä tilassa. " Kuten huomaatte, hyvät katselijat, aiheena Nato (Newest Alcohol Tasting Organisation) on polttava, tai oikeastaan pahasti päähän menevä! 

 

Olisiko Vaahtopäillä jotain sanottavaa ja heidän pääsihteerillään Hilja "hiivamimmi" Ryökkäsellä? "Niin, meillä on kyllä kuohahdellut rymämme kokouksissa aikalailla ja keskustelu siitä, että millaisia ja kuinka vahvoja mm. olutpattereita tai sahatilaivuieita maahamme tulee tai sijoitetaan. Onko meidän kotimaiset toimijat jo Nato-yhteensopivia ja kuinka nämä johtamiskysymykset sitten toteutetaan maassamme. Sitten tietty nuo sissileirit, jossa janoiset poikamme ja nuoret naisemme harjoittelevat ääriolosuhteissa juomien valmistusta ja valvotusti niiden juontia, miten ne toteutetaan... Nämä ovat isoja kysymyksiä!" Kuten huomaatte, hyvät katselijat, aihe velloo ja valvottaa näitäkin täällä studiossa, ainakin siihen saakka kunne juotavaa vielä on tarjolla tai kun kunto loppuu. Päätämme tällä kertaa ohjelmamme tähän ja seuraavaksi siirrymmekin katselemaan suoraa lähetystä "Tätä Suomi Juo" ohjelmasta. Mukavaa ja maistuvaa illan jatkoa kaikille.

Suomen surkein kundi

Ja se on tervehdys pienen tauon jälkeen taas tännekin. On ollut hieman erilaisia esteitä ja hidasteita, etten ole vain tullut kirjoitelleeksi mitään. Nytkään ei ole tarjolla mitään kovinkaan asiallista, mutta onko aina pakko ollakaan.  (23.3.2022)

------------------------------------------

Suomen surkein kundi!  (Tämän kirjoituksen tapahtumat ja henkilöt ovat täysin kuvitteellisia. Viittaukset todellisiin henkilöihin tai tapahtumiin ovat täysin tahattomia).

Ja oikein mukavaa iltaa tai päivää kaikille tasapuolisesti. Se on jälleen yksi jakso ohjelmasta "Suomen surkein kundi", jossa etsitään sitä mm. sosiaalisilta taidoiltaan surkeinta äijää. Koko kauden lopuksi tietenkin valitaan kauden "Ihannevävy" sekä julistetaan, kuka kilpailijoista on seuraava hallitseva "Suomen surkein kundi."

Kilpailemassa on vielä kuusi toistaan kurjenmpaa kundia, joiden kotitaloustaidoissa, sosiaalisissa kyvyissä sekä muissa vaativissa tilanteissa on vielä rutkasti parannettavaa. Edellisen jakson jälkeen kohti kotia ja kotisohvaa pääsi lähtemään hyvin tsempannut Jurtsi, jonka avopuoliso Kirsukka kertoi, että miehen tuuhean parran alla elää kuitenkin melkoisen lutuinen nallekarhu, vaikka Kirsukan tummista silmäkulmista sitä ei aina välttämättä uskoisi. No Jurtsi kuitenkin pinnisteli pari viikkoa aivan sillä hilkulla, että joko hän pääsisi kotiin ja viime jakson jälkeen hän selkeästi parhaimpana pääsi kohti kotia. Voitosta mies tietenkin palkittiin pienpanimo Pohjasakan tuotepaketilla sekä äijäluola Örinän hemmotteluhetkellä.

Mutta nyt sitten tämän vielä mukana olevan kuusikon kimppuun. Kisassa ovat vielä, eikä syyttä, mukana Spyge, Kutse, Raippa, Nekkunen, Löbä ja Arvo J. Vako. Näiden herrojen onkin sitten tällä kertaa miteltävä muutamissa aivan uusissa koitoksissa, jotenka eiköhän anneta kilpailun tuomareille sananvuoro. - No niin, siis tänään kuusikko joutuu aivan itse asettamaan vessapaperirullan vessassa telineeseen ja vaatimuksina on, että rullaa ei saa repiä riekaleiksi ja rullaa ei saa myöskään käsitellä millään työkaluilla! - Niin tämän vaativan ensimmäisen tehtävän jälkeen kilpailijoiden henkilökohtaisilla työpöydillä on epämääräinen määrä erilaisia tavaroita, jotka kaikki ovat likaisia. Ne on sitten pyrittävä sijoittamaan oikeisiin kohteisiin, joissa ne voidaan pestä ja puhdistaa. Lähdetään siis näistä kahdesta kilpailusta liikkeelle.

Ensimmäisessä tehtävässä kilpailijoille on annettu peliaikaa viisi minuuttia ja tuttu rekan äänimerkki toimii lähtölaukauksena ja TRÖÖÖÖÖÖT  - sieltä se tulikin. Kilpailijat säntäävät, tai no jos tuota laahustamista säntäämiseksi voi sanoa, kukin omalle "vessalleen" ja ja... no niin, tästähän tuleekin mielenkiintoista....

Arvo J. Vako etsii vessapaperirullapaketista selvästi vetoketjua, ei taida löytyä... kovin mies pyörittelee pakettia! No kas kas...Raippa repii pakettia hampaillaan irti, siinä amalgaamipaikat saavat kyytiä. Eikä tuo Löbän ja Nekkusenkaan toiminta kovinkaan tehokkaalta näytä, mutta mitä ihmettä: Spyge ja Kutse ovat saaneet jotenkin ihmeen kaupalla vessapaperirullapaketin avattua, mutta Spyge ei osaa ottaa rullaa sieltä ulos.... Kutse ravistelee ja kas, sieltä sitten 4 rullaa tippuu lattialle - ai ai, miinuspisteitä tiedossa. Samaan aikaan Raippa on saanut raadeltua hampaillaan paketin hajalle ja lattialla on pientä muovisilppua parin neliömetrin alueella, eli miinuksia sielläkin tiedossa. Arvo J. Vako ei vain löydä vetoketjua ja etsiikin nyt jotain leikkelepaketeista tuttua avausläppää.Samaan aikaa Löbä puristaa jalkojensa välissä pakettia, mutta rullat menevät vain lyttyyn.... ei hyvää päivää! Nekkunen on saanut jollain tavalla paketin avattua ja nyt hänellä on kaksi rullaa vessapaperia käsissään ja mies leikkii niillä, että ne ovat kiikareita.... mutta kello tikittää....

Kohta on kolme minuuttia mennyt ja vain Nekkusella, Spygellä ja Kutsella sekä Raipalla on paketti auki ja vessapaperia käsissään. Löbä ja Arvo J. Vako ovat vielä pahasti vaiheessa. Spyge kynsii rullaa vimmaisesti ja samoin tekee myös Raippa ja tuho on sen mukaista. Nekkunen ottaa selvästi erilaisemman tavan lähestyä ja hän tiedusteleekin, että onko wc-paperirulla samanlainen, kuin serpentiini ja puhaltaa holkkiin, no tietenkään mitään ei tapahdu. Kutse taas kokeilee tuttua hampailla repimistä ja miehen suunpielet näyttävät lähinnä vesikauhuisen koiran suulta, kuin Suomalaisen vessahätäisen miehen toiminnalta. TRÖÖÖÖÖT! Ja torvi soi, aika päättyi. 

 Katsotaanpa, miten tehtävä onnistui. Arvo J. Vako sai pakettiin reiän, johon mahtui sormi sisälle ja sitä mies sitten pyöritteli, mutta vessapaperirullaa hän ei saanut ulos, eli vain 1 piste. Löbä yritti seinään heittelemällä saada paketin hajoamaan, mutta sai ainoastaan yhden rullan aukeamaan - paketin sisällä, eli hänelle 2 pistettä. Nekkusen serpentiini taktiikka oli tuhoon tuomittu ja viimeisillä sekunneilla hän ymmärsi, mitä piti tehdä, mutta aika loppui kesken - siis 3 pistettä. Kutse ei saanu kuin suupielensä täyteen paperisilppua ja rullaan jäi jopa viisi palaa paperia, eli lopputulos oli 4 pistettä. Raippa sai avattua rullaa, mutta valitettavasti väärästä kohtaa ja koko rulla levisi hänellä lattialle - 5 pistettä. Spyge onnistui jollain ilmeen kaupalla seivästämään vessapaperirullan paperitelineeseen, mutta hän pääsi selkeästi pisimmälle ja siitä 6 pistettä. 

Kun miinukset on huomioitu, on kisan tilanne se, että Raippa sai miinuksia 5 ja Spyge tiputetuista rullista 10, on tilanne se, että Raipalla on 0 pistettä ja Spygellä miinus 4 ! Johdossa on tämän tehtävän jälkeen Kutse neljällä pisteellä. Mutta miten edellisten viikkojen suoritukset vaikuttavat, sen aika näyttää, sillä viime jakson katastrofaalinen bioroskien lajittelu ja roskien vieminen painaa varmasti kilpailun kokonaispisteitä laskettaessa vaakakupissa.

Nyt onkin sitten aika levähtää hetki ja herroille onkin tarjolla teehuone Aromituoksun hempeä ja rentouttava yrttiteehetki.  

Ja kas kas, nyt tuomaristo kantaakin meille - kultaisen kirjekuoren! Se tietääkin sitten erikoistehtävää vielä seuraavan tehtävän jälkeen. Tätä emme kuitenkaan saa avata, kuin vasta seuraavan tehtävän jälkeen, johon kisaajamme jo valmistautuvatkin. Spygen tyttöystävä Mizzi on jälleen vaihtanut itsellensä uuden minihameen, eikä tuosta enää lyhyemmäksi voi laittaa - tai ohjelman esitysaika siirtyy keskiyön pimeämmälle puolelle. Uusille katsojille tiedoksi, että jokaisella kilpailijalla on yksi tukihenkilö tai kannustaja mukana ja heillä on joissakin tehtävässä ollut sitten apulaisen rooli. Raipan vaimo Kerttu-Rauni on itsevarmana koko kisan aikana sanonut, että hänen miehensä tulee voittamaan kilpailun, eikä tuo uho ole hiljentynyt kilpailun missään vaiheessa. Nuo papiljotit päässä vielä korostavat Kerttu-Raunin kohtuullisen voimakkaan näköistä persoonaa.

Mutta nyt sitten seuraavan tehtävän pariin. Tuolla meidän urhomme löntystelevätkin melkoisen "kepeästi" taas tehtävänantopisteelle. Ja tehtävähän oli jo tuossa alussa mainitsemamme tavaroiden, tekstiilien ym. asettaminen oikeisiin pesu- ja puhdistuspaikkoihin. Kilpailijat siirtyvät omille työpisteilleen, joissa on sekalainen määrä erilaisia tuotteita. Nyt kilpailijoille on annettu 10 minuuttia toimia ja lisäyksenä sanotaan, että työpöydillä on tuotteita, joita ei voi sijoittaa mihinkään pesukohteeseen, eli ne on jätettävä työpöydälle. Jos jokin menee väärään paikkaan tai ei sovellu mihinkään annettuun pesupisteeseen ja silti on tällaiseen laitettu, tuo se aina miinuksia - totutusti.

 Kilpailijoilla on 2 minuuttia aikaa tutkia työpöydän tarjontaa, mutta mihinkään tavaraan ei saa koskea, vain silmäily on sallittua ja vasta, kun tuttu torven törähdys kuuluu, saavat kisaajat alkaa toimia ja samalla napsahtaa kello käyntiin. No niin, nyt alkaa kaksi minuuttia olla kulunut ja kylläpä tuolla on erikoisen näköisiä - suorastaan hämmentyneitä - ilmeitä. TRÖÖÖÖT!

- Näin kello napsahti käyntiin ja kymmenen minuuttia aikaa selvitää työpöydällä olevien tuotteiden kohtalo. Kas, Raippa nappaa käteensä ensimmäisenä venttiilikopan ja lähtee viemään sitä... hetkinen, kumartuu tuohon pöydän alle, kyllä - siellähän on tiskikone ja ja, sinnehän se sujahtaa. Tästä tuomaristo tykkää varmasti! Spyge on kaapannut syliinsä kaiken, mikä näyttää tekstiileiltä ja juoksee tuonne työpöytänsä toiseen päähän.... siellähän se iloisesti odottaa: Pesukone. Mutta nyt tuli ongelma.... Miten saadaan kansi auki? Spyge lähtee etsimään käyttöopasta ja samaan aikaan Löba pyörittelee käsissään paria huulipunatahraista kristallilasia ja sinnehän hänkin ne vie, eli astianpesukoneeseen, ei - ottaakin pois.... hän nuolaisee huulipunat pois laseista ja hinkkaa jollain pöydältä löytyneellä paidankulmalla laseja puhtaaksi. No siinäpä oiva suoritus. 

 Arvo J. Vako on löytänyt työpöydältään paistinpannun ja kastikekattilan. No olemme varmoja, että hän kyllä tietää.... siis heeetkinen..... hän avaa pesukoneen luukun ja pudottaa nuo sinne! Siinäpä tulee kolinaa linkouksen aikana, siitä voimme olla varmoja. Kutse ei oikein tiedä, mitä tekisi. Hän asettelee tuotteita järjestykseen pöydällä. Selvästi pienimmästä isoimpaan ja päättää siitä lähteä liikkeelle, mutta mies ei ymmärrä katsoa kelloa, sillä jo neljä minuuttia on kulunut ja kuusi siis jäljellä. Nekkunen on onnistunut työntämään mikroaaltouuniin pari paria kosteita sukkia ja näemmä sinne meni myös bokserit. Mutta kukaan, paitsi Spyge, ei ole uskaltanut koskea naisten rintaliiveihin. Spygelin vain kauhaisi ne kaikkien muiden tekstiilien mukana.... ei hetkinen, nyt Löba ottaa niistä varovasti kiinni ja... kokeilee niitä itsellensä! Ei hyvää päivää, pojat.

Kaksi minuuttia jäljellä ja Raippa on työntänyt astianpesukoneeseen venttiilikopan kaveriksi mm. hiekkaiset juoksukengät ja villapipon. Löba on onnistunut viemään lavuaariin pitsipöksyt ja pitsisen koristetyynyn. Kutsella on kova kirivaihde päällä, hän nappaa wc-harjan ja työntää sen.... ei, hetkinen, hän alkaa hinkkaamaan kristallilaseja... toivottavasti harjassa ei ole "sattumia".  TRÖÖÖT!

Kilpailijat pyyhkivät hikeä otsaltaan ja siirtyvät sivuun samalla, kun tuomaristo astelee työpöytien luokse katsomaan, mitä on saatu aikaan. 

Raippa sai astianpesukoneeseen venttiilikopan, juoksukengät, villapipon ja kristallilasit. Lisäksi hän työnsi vessaharjan pyykkikoneeseen ja sinne ehti sujahtaa vielä mokkanahkatakki. -24 pistettä!

Spyge ei saanut pesukoneen kantta auki ja kaikki tekstiilit jäivät lattialle. Niistä -20pistettä. Lisäksi hän yritti myöskin putsata kristallilaseja ja väitti kuulleensa että kuumuudessa lasit kirkastuu ja työnsi ne uuniin, minne tosin tunki myöskin pesäpalloräpylän! Mitä ihmettä? No tulos -36pistettä.

Kutse taas suoriutui ihan mallikkaasti.Hän asetteli tuotteita lähes koko 10 minuutin ajan järjestykseen työpöydällään ja ehti saamaan lavuaariin kaksi paria boksereita. Niistä -8 pistettä ja muuten koko järjestelyn viemästä ajasta -50 pistettä, eli loppupisteet -58 pistettä.

Arvo J. Vako, no niin.....Paistinpannu ja kastikekattila - ja pesukone! - 8 pistettä. Lisäksi hän jollain logiikalla osasi työntää auton sytytystulppia tehosekoittimeen. Toteamus oli, että se on sopivan kokoinen laite tuon kokoisille vehkeille pesua varten..... No tämä kuvio tuotti kuitenkin -16pistettä lisää, eli yhteensä -24 pistettä.

Nekkunen, hän ei pettänyt - jos kauniisti voisi sanoa. Mikroaaltouuni ja sukat & bokserit. -12 ja siihen kun vielä lisätään herran epätoivoinen mokkanahkatakin työntäminen astianpesukoneeseen ja lisäksi vielä uunista löytyi venttiilikoppa, niin miinuksia sateli -24 lisää, oli yhteispisteet -36 pistettä.

Löba, voiko enää pistää paremmaksi? Hän nuoleskeli kristallilaseja ja se ei vakuuttanut tuomareita. Lisäksi herran rintaliivileikit vievät aikaa tehokkaalta toiminnalta, sekin tiputti pisteitä. Lopuksi hän sentään työnsi nahkasormikkaat tehosekoittimeen sekä lihaveitset ja sakset pesukoneeseen. Tämä kaikki toi miehelle tulokseksi -40pistettä.

Tuomaristo vaati saada hermolepoa ja tällä välillä mainostajamme pienpanimo Pohjasakka, teehuone Aromituoksu sekä äijäluola Örinä kertovat ja mainostavat palveluitaan.

Ja nyt onkin aika tämän jakson erikoistehtävälle. Avaamme tämän kultaisen kuoren ja... - Ei voi olla totta! Herrojen on, siis... voiko tämä olla totta, kyllä.... hetki pieni, katsojat. Kyllä tämä on totta. Nyt kilpailijoilla onkin melkoisen tiukka kilpatehtävä edessään. Heidän on yksitellen käytävä kaupassa, jonka he valitsevat annetusta listasta ja ostettava sieltä puuterirasia, pikkuhousunsuojia, käsirasvaa, salaattiannos sekä luomujauhoja. Jokaiselle annetaan myöskin vain käteistä mukaan, jotenka sekin tuo lisähaasteensa tehtävän suorittamiseen.

Hetkinen, kilpailijat lähetetäänkin yhtäaikaa matkaan ja jokainen eri liikkeeseen. Tästä tuleekin mielenkiintoista. Kilpailijat eivät vielä tiedä, mitä he joutuvat ostamaan, heille on vain kerrottu, että edessä on kauppareissu ja heidät viedään kaupan kulmalle. Jokaisessa liikkeessä on tietenkin meidän tuotantoryhmän kameroita sekä ns. valeostajia, joihin on myös piilotettu kameroita ja mikrofoneja, jotta saamme reaaliaikaista materiaalia kilpailijoiden touhuista.

Nyt siellä jo lähdetäänkin liikkeelle ja pienen katkon jälkeen pääsemme seuraamaan tämänkertaisen jakson huipentavaa tehtävää!

No niin, tervetuloa takaisin ja saammekin jo ensimmäisestä liikkeestä kuvaa: Löba on avannut tehtäväkuorensa ja kiroilee voimakkaasti. Hän notkuu kaupan kulmalla ja polttaa nyt kolmatta tupakkaa putkeen. Ei taida olla ihan helppo rasti miehelle. Loban "naikkonen" Tintukka tuijottaa epäuskoisena televisiota, mistä kilpailijoiden tukihenkilöt voivat seurata kilpailua kisakeskuksen suojissa. - Siis mä oon sille sanonu ainaki sata kertaa et ei ne tavarat sitä tapa! Silti se menee aina lukkoo tollee. Tintukka vaahtoaa, mutta samaan aikaan ruutuun pamahtaa Kutse, joka ryntää kauppaan sisälle, ottaa ostoskorin ja painuu - kaljaosastolle. Mies katsoo saamiaan rahojaan ja laskee, montako olutta hän saa, nappaa kuusi keskiketterää ja juoksee makkaratiskille, mukaan lähtee pari lenkkiä ja sitten kassalle. No se oli reipasta menoa ja käteisellä ostaminenkin onnistuu, mutta nyt maksamisen ja kassiin pakkaamisen jälkeen hän tajuaa avata tehtäväkuoren.... ja siinä lentää makkarat! Kutsen tuleva ex-kihlattu Himppa P. nauraa räkäisesti, vaikka hänen tekisi mieli painaa päänsä piiloon epäuskoisena. Loba on päässyt jo kaupan ovelle saakka.

Nekkunen lukee näemmä hartaasti tehtävää ja kysyy, mitä ovat pikkuhousunsuojat. Hänelle selvitetään asia ja mies kertoo luullen niiden olleen jotain suojamuoveja esim. uimahousuille, jos menee ne jalassa esimerkiksi yleiseen saunaan.... Että sillä lailla. Nekkusen nykyinen tyttöystävä Ulpu-Sohvi sanoo, että hän on kyllä ihan kädestä pitäen yrittänyt tätä opettaa eri asioiden ja tavaroiden tunnistamisissa, mutta ei näemmä ole oppi mennyt perille. Kuulemma Nekkunen sentään osaa avata jo maitotölkin oikein, eikä revi sitä miten sattuu ja mistä sattuu.

Arvo J. Vako näemmä seisoo nyt vihannesosaston luona ja pyörii kuin kuula flipperissä. Kun ei saa kysyä keneltäkään apuja, niin mies mumisee ääneen, että missä täällä niitä salaattiannoksia on. Niinpä, onhan siinä kurkut, tomaatit, paprikat jne. omissa laareissaan ja pinoissaan, mutta ne valmiit salaattiannokset.... eipä niitä nyt tuolla näy. Jätämme Arvo J. Vaon pyörimään. Hänen parempi puoliskonsa, Allikka ei ole ollenkaan vakuuttunut "ukkonsa" työskentelystä, vaikka vakuutteli ennen tehtävää, että Arvo J. Vako kyllä osaa erottaa perunan paprikasta. Nyt emme ole enää siitäkään täysin varmoja, mutta katsotaan tilannetta myöhemmin.Samalla mainitaan: Löba on päässyt kaupan porteista sisäpuolelle!

Spyge on saanut ostoskoriinsa jauhopaketin, mutta onko ne luomujauhoja - siitä ei nyt kamerakulman takia voida vielä sanoa mitään.... Jaahas, kuulimme juuri, että hän olikin löytänyt ohramaltaita. Taitaa Spygellä olla omien eväiden valmistus mielessä.

Mitä Raippa tekee? Siinäpä kysymys. Hän seisoo pesu- ja puhdistusainehyllyn äärellä ja nyt on käsissä jokin purkki. Tuota, kuvitteleeko hän tuota... ei sentään! Jatkaa matkaa.... kurvaa lastentarvikeosastolle, ohittaa vaipat.... nyt pysähtyy.... nappaa purkin voitonriemuisena.... meistä tuo näyttää, kyllä - kyllä se on vauvantalkkia! Ja Löba on saanut jo ostoskorinsa käteen sekä astellut varovasti myymälässä jonkin aikaa.

Nyt on kilpailijat olleet kaupoissa reilut puolituntia ja vartijatkin alkavat jo kiinnittää huomiota näihin "haahuilijoihin", jotenka tuotantotiimin oli pakko viheltää peli poikki. Kilpailijat kutsuttiin kassan kautta takaisin kilpailukeskukseen ja katsotaan, mitä he olivat saaneet saaliiksensa.

Raippa oli ostanut vauvan talkkia, tuoksuvia nenäliinoja (joista pieni pistehyvitys), kurkkupikkelsiä ja leivontaan käytettävää kookosrasvaa.

Spyge onnistui keräämään reilussa puolessa tunnissa ohramaltaita, kukkakaalin, kylpysuolaa sekä kilon kyljyksiä.

Kutse voi Kutse.Makkarat lensivät taivaan tuuliin, oluet on juotu ja kassin pohjalle ehti enää tulla kortsupaketti ja perunalastuja kaksi pussia.

Arvo J Vako oli mies, jolta odotettiin paljon tämän kilpailun tiimoilta... no sanotaanko niin, että aina ne odotukset eivät kohtaa todellisuutta. Hän pyöri vihannesosastolla lähes koko ajan, eikä onnistunut ostamaan lopulta muuta, kuin purjosipulin ja rasian kirsikkatomaatteja.

Nekkunen taas pinnisteli oikein kunnolla. Hän oli oikealla osastolla, mistä olisi pikkuhousunsuojat löytyneet, mutta mies nappasi vaippapaketin kainaloonsa. Lisäksi hän osti lihapiirakoita, koska ne olivat tarjouksessa ja löysi lopulta, aivan sattumalta, rasian ituja.

Löba voitti pelkonsa ja yllättäin hänen ostoskassistaan löytyi yövoide, talouspaperia, keräkaali, sokeripaketti sekä perunajauhoja. Miehellä oli mieheksi jopa sinnepäin oleva ostoskassi ja hän voitti yllättäin koko kyseisen tehtävän. Mutta miten kävi kokonaispisteissä.... sen saamme kuulla seuraavassa jaksossa ohjelmassa "Suomen surkein kundi". 

-----------------------------------------------

Ollaanko me miehet oikeasti noin onnettomia?

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Raclette - paljon muutakin, kuin vain grilli! (ja jälkiruoka....)

 Ja hyvää vuotta 2022. No okei, ehkä paljon sanottu sillä edellinen vuosi ei jättänyt perinnöksi kovin kummoisia eväitä tälle vuodelle ja ei maailma paremmaksi muutu yhdessä yössä!

Mutta miksi aiheena Raclette? Olen jo vuosia sitten ihastunut kyseiseen grilliin ja jälleen nyt uuden vuoden herkut tuli valmistettua sillä, niin siinä syy, miksi kirjoitan tällä kertaa tuosta. (1.1.2022)

---------------------------------------------------------

Raclette -grilli on paljon enemmän, kuin vain juustoruoka, tai sen valmistamiseen tarkoitettu laite tai sillä nimellä kulkeva ruokailukokemus. Tämä Sveitsiläinen idea ja keksintö tehdä herkullista ruokaa on saanut myös jonkin verran jalansijaa meillä Suomessa ja oma arveluni on, että tuolla Keski-Euroopassa laskettelemassa käyneet turistit ovat olleet ne, jotka ensimmäisinä ovat tällaiseen keksintöön ja ruokailutapaan tutustuneet, jonka jälkeen alkaneet kysellä meillä kotimaassa raclette-grillejä kaupoista.

Yhtä kaikki, racleten syntyhistoria löytyy Valais´n alueelta. Alkujaan paikalliset olivat valmistaneet seuraavanlaista ruokaa: Avotulella oli valmistettu perunoita ja tikun tms. nokassa oli sitten myös pala juustoa, mikä otettiin pois tulen ääreltä kun se alkoi hieman sulaa. Tästä pehmentyneestä juustosta sitten raavittiin paloja perunoiden päälle. Tästä tuleekin idean nimi "Racler" mikä on Ranskaa ja tarkoittaa juurikin "raaputtaa". Nykyään ei kotioloissa juuri avotulta ole ja en ketään nyt ehdointahdoin suosittele takan ääressä (jos sellainen on) kokeilemaan onneaan. Tätä varten onkin sitten kehitelty raclette-grilli, mikä mielestäni on hieman vääristävä sana, kun miettii miten ruokaa valmistetaan.

Vaan ei se raclette ole pelkästään perunaa ja juustoa varten, se on paljon muutakin nykyään! Raclette grillillä voi tehdä paljon-paljon enemmän, uskokaa minua. Oikeastaan vain mielikuvitus ja omat ruokarajoitteet, jos sellaisia on, ovat rajoina racleten käytössä. Mutta yksi selkeä nyrkkisääntö kannattaa painaa alkuun heti mieleen: Kun ostatte lihaa, jota sitten grillaatte racletessa, muistakaa että ne eivät saa olla marinoituja tai muutenkaan maustettuja! Puhtaat tuotteet toimivat ehdottomasti parhaiten ja sitäpaitsi, kukaan ei halua kesken grillailun alkaa puhdistelemaan grilliä valuvasta marinadista tms.!

Itse grilli on kaksitasoinen. Päälitaso on varsinainen grillausalusta tai lähinnä lämpölevy. Tämän alapuolella olevalle tasolle laitetaan ruoka-aineita pienille pannuille, jotka sitten "työnnetään" grilliin ja annetaan ruokien kypsyä. Itse sanoisin, että sana "paahtaja" olisi osuvampi nimitys laitteelle, kuin grilli, sillä se tosiaankin paahtaa lihat jne. Grillejä on erilaisia -kokoisia, on pyöreitä ja neliskanttisia sekä soikeita, eli varmasti jokaiselle löytyy se sopiva omaan käyttöön. Eivätkä näiden hinnatkaan ole mitään "miljoonia", vaan raclette grillejä saa todella edullisesti ja näitä ei nykyään tarvitse etsiä mistään erikoisliikkeistä, vaan jopa isoimmat marketitkin myyvät raclette grillejä.

No nyt ollaan siinä vaiheessa, että grilli alkaa olla kuuma. Lämpölevylle levitetään kevyesti öljyä ja tätä tarkoitusta varten voi käyttää esim. silikonista "pullasutia". Useimmissa grilleissä lämpöä voi säädellä, eli ei ole vain on-off asentoa, mistä on todellakin suuri hyöty silloin, kun pöydän äärellä on useampia henkilöitä ja istutaan pidempään iltaa nautiskellen!

Kun olet öljynnyt lämpötason, voit eri alueille laittaa ruoka-aineita. Muistutan vielä: Lihat eivät saa olla millään tavalla maustettuja. Itse käytän kolmea erilaista lihaa: Naudan, possun ja kanan suikaleita. Myös kalkkuna käy hyvin. Mutta miksi suikaleita? Palat ja fileet valmistuvat huomattavasti hankalammin ja ne eivät oikein toimi tällaisessa "grillailussa", missä ruokia maistellaan, dippaillaan ja otetaan kaikkea aina vähän kerrallaan. Myös pekoni soveltuu hyvin, tosin älkää ostako sitä markettien halvinta pekonia, sillä tässä omakohtaiseen kokemukseen perustan sanomalla: Toistaiseksi paras pekoni on löytynyt Lidlin hyllyltä. (ei maksettu mainos). Kirsikka- tai luumutomaatit puolitettuina ovat myös loistavia ja niitä voi laittaa lämpeämään pienelle pannulle, joita grillissä sen koosta riippuen on 4-8kpl. Kesäkurpitsa, herkkusienet, katkaravut, paprika.... siinä muutama raaka-aine, mikä kelpaa raclette -herkutteluun loistavasti, niin ja patonki. Viipaloi patonki ja öljyä viipaleet ohuesti kummaltakin puolelta ja laita pannulle paahtumaan hetkeksi, voin luvata: Maistuu! Tätä tarkoitusta varten voit tehdä oman maustetun öljyseoksen, mutta tuota öljyä et sitten levitä lämpölevylle.

Siellä jo huudettiin raclette-juuston perään! No niin tietenkin. Tuo juusto tosin jakaa käyttäjien, eli ruokailijoiden, mielipiteet varmasti kahtia: Jotkut pitävät, jotkut eivät. Maku on todellakin erilainen, kuin jollain perus-edamilla ja se tuoksu.....se se vasta voi karkoittaa herkimmät hieman sivummalle. Itse käytän raclette juustoa toisinaan, mutta raclette -ruokia tehdessä voikin ja saa inspiroida. Kokeile leipäjuustoa, laita pienelle pannulle grilliin lämpeämään ja kippaa lautaselle. Toimii! Kannattaa kokeilla rohkeasti omien mieltymyksien mukaan, mikä maistuu ja on se omaan suuhun paras.

Racletella ruokaa tehdessä pitää olla aikaa! Tämä onkin mitä mainioin tapahtuma illanistujaisiin. Porukka pöydän ympärille, hyvää juotavaa ja yhdessä tekemisen iloa. Juomista voin sanoa sen verran, että en suosittele mitään kovin voimakkaita juomia (maultaan), jotta ne eivät vie ja peitä ruokien makuja allensa. Pehmeät puna- ja valkoviinit toimivat hyvin ja jos on oluen ystävä, niin jättäisin alkuun ainakin kovin voimakkaat tummat oluet sivuun. Mutta hei, mikä minä olen päättämään, kuinka kukin haluaa nauttia racleten äärellä olostaan. Nämä ovat olleet vain huomioita vuosien saatossa.

No nyt on lihat olleet jonkin aikaa lämpölevyllä ja uskokaa tai älkää: Kanasuikaleista on tullut aivan popcornin näköistä tavaraa. Tuo oli aikoinaan ensimmäisiä asioita, mikä minut hämmästytty racletessa. Tästä syystä käyttäisin mieluummin sanaa Raclette-paahdin, kuin -grilli. Lihat maistuvat aidosti paahdetuilta ja huomaamatta ne vain häviävät "parempiin suihin" sitä mukaa, kun niitä ehtii valmistamaan. Kannattaa välillä hengähtää, eikä syödä itseään kerralla täyteen, koska aikaa tällaiselle kokemukselle kannattaa varata. Jos joku miettii, voiko kalaa tehdä racletella, niin itse sanon että en ole voinut kokeilla kala-allergian vuoksi. Tähän varmaankin löytyy sitten netistä vinkkejä ja kokeilemalla selviää. Mutta mutu-tuntuma on sellainen, että esim. kirjolohisuikaleita (huom. maustamaton) voisi hyvinkin paahtaa grillillä.

Muistakaa öljytä aina välillä lämpölevyä. Helpottaa kummasti ruokien valmistamista. Ja vaikka alkuun näyttää siltä, että eihän tuollaisista pienistä "napostelukipoista" grilliin laitettavista raaka-aineista tule ateriaa, millä saa vatsansa täyteen, voin sanoa että kyllä tulee. 

Sitten vain jälkiruokaa tekemään ja itse ehdotan törkeästi suklaafondueta, johtuen kai siitä, kun olen "herkkuperse" enkä tarkoita ahterini mallia tai kokoa..... Tähän tarvitaan tietenkin fonduepata, näitäkin löytyy monenlaisia ja -kokoisia. Itselläni on pieni pata, joka lämpiää kätevästi lämpökynttilällä (hämärää valaistusta ja kynttilänvaloa....).  Se, mikä suklaa on parasta tähän tarkoitukseen, on jälleen makukysymys. Kuitenkin ainoa selkeä ns. nyrkkisääntö on se, että suklaan on oltava maustamaton tms. eli käyttäkää joko puhdasta maitosuklaata tai tummaa taloussuklaata, myös leivontasuklaa sopii. Kokeilemalla löytyy se oma suosikki ja toimivin. Kun suklaa on sulanut, siihen voi sitten dippailla oman makunsa mukaan hedelmiä ja marjoja. Banaani, mansikka, viinirypäleet, ananas, vesimeloni, persikka, mandariini..... kaikki nuo ainakin sopivat suklaafondue -dippailuun loistavasti. Niin ja mikä estää vaikka vaahtokarkkien käyttämisen.

Joten, suosittelen kaikille vilpittömästi raclette-grilliä sekä herkkusuille suklaafondueta! Tietty ei näiden kanssa joka viikko pidä ja kannata pelata, siinä alkaa nopeasti vaaka heilahtelemaan uusille lukemille.... mutta kun haluaa hieman arkeen extraa tai on illanistujaiset tms. niin nämä ovat mainioita juurikin tuollaisiin tarkoituksiin. Bon appétit!

-----------------------------------------------------------------------

Johan on ollut elämää

No niin, on tosiaan ollut melkoinen viikko takana!
Omissa kuvioissa on ollut ties minkälaisia tapahtumia ja väriä sekä vivahteita. Niiden
purkamiseen menisi sen verran aikaa, että jätetään väliin. Töissäni taas on ollut tavallaan
raastava viikko (henkisesti) takana, mutta kaikesta olen voittajana selvinnyt ja osittain
siitä tosin kiitos menee eräälle taholle! Pitkästä, todella pitkästä aikaa, olen saanut jutella
ja keskustella avoimesti ilman että on joutunut jokaista sanaa ja lausetta miettimään etukäteen.
Näin ei aina ole ollut, ei todellakaan. Mutta siitä ei sen enempää.

Nyt jännityksellä odotan, mitä tuleva viikko tarjoaa, sillä ainakin alkuviikkoon on taas
tullut ladattua sen verran ohjelmaa kaikin puolin, että jos niistä saan edes valtaosan oikeille uomille,
voin onnitella itseäni sitten seuraavan vapaapäivän aikana vaikka yhdellä viskillä.
Tosin siihen vapaapäivään menee vielä tovi, koska on "jo" lokakuun ensimmäisenä keskiviikkona....

----------------------------------------------------------------------
Tähän blogipäivitykseen tein nyt (15.9.) pienen lisäyksen. Löytyy kyllä, kun etsit!
----------------------------------------------------------------------

Älä tule lähelle,
jos et ole tosissasi ole.
Hei - älä!

Älä tule elämääni,
jos sua se ei kiinnosta.
Hei - älä!

Älä hei, älä mulla leiki hei....
Mulla  on vain yksi sydän elämälleni, hei.

Älä tule, älä....
jos vain koitat muuttaa mua vain sulle.
Hei - älä!

Älä tule - hei älä!
Minulla on sydän, minulla on tunteet....
Hei, minä olen olemassa.
Hei - älä!

Älä luule, että alistun sanoihisi noihin.
Älä luule, että suostun vain olemaan se jokin.
Hei - älä!
Hei - älä luule.... hei älä tule - hei, ei - älä.

Hei, jos sä et mua halua.....
- et tuntea, et kuunnella.... et oikeasti ole
kiinnostunut, et aito ole ollutkaan.
Hei - älä!

Jätä sitten kokonaan, astu sivuun omaan maailmaan
- ja anna mun olla, anna mun elää....
koska on heitä, jotka osaavat arvostaa,
minuakin kuunnella - haluten minut oppia tuntemaan!

Siksi vain: Hei!
-----------------------------------------------------------------

Se hetki yöllä oli enemmän kuin hetki.
Se löi syvälle sydämeen - hiljaisen miehen mieleen, hiljaiseen..
Vaikka se oli vain hetki......
Sain tuntea kätesi, hyväilysi, niiden lämmön pehmoisen.
Sain tuntea - sinut!
Sain tuntea jotain, kauan kadoksissa elämästäni ollutta....
- sain sellaisen hetken!

---------------------------------------------------------------

Olin tuntenut sinut kauan - kauan sitten.
Olit aurinko, olit sädehtivä ja aina hymyilit.
Ja kaikki lähelläsi olivat aina hyvällä tuulella
- sinun ansiostasi!

Sitten vain katosit, lähdit pois....
Et kertonut kenellekään suuntaa, et mihin lähdit elämään....
Miksi lähdit? Sitä mietittiin, pohdittiin. Vaan kukaan ei syytä tiennyt.
Ja tuntui, että auringonpaiste katosi mukanasi maailmastamme lähes kokonaan.

Meni vuosi, meni toinen, meni aikaa..... muistosi oli jo lähes kadonnut mielistä monien.
Vaan sitten palasit takaisin, yllättäin - mitään sanomatta - vain palasit takaisin.

Kaikki olimme onnellisia, hymyilimme sinua tervehtien, vaan nopeasti sen ymmärsimme:
- et ollut enää se sama, et se ken kaikki hymyilemään sai ja auringonvaloa ympärilleen loi.
Miksi?
Sitä kyselimme toisiltamme.
Miksi?

Kukaan ei tiennyt, sinä et kertonut.
Olit kuin toinen ihminen tuossa kuoressa kauniissa, mitä kerran rakastimme!
Etkä enää hymyillyt, eivät silmäsi loistaneet kirkkaina kuin kristallit,
ei äänesi soinut kuin keväinen puro, ei laisinkaan.
Miksi?
Sitä vain kyselimme... - yhä uudelleen.
Miksi?

Kuljit tutuilla kulmilla, tapasit meitä kuin ennenkin... mutta et enää
puhunut meille, et samalla tavalla - vaan äänesi oli synkkä, kylmä ja jäätävä.

Kuka oli vienyt ilosi, kuka oli kylmännyt sydämesi?
Miksi?
Oli, kuin olisit sielusi myynyt...... et ollut elämässä vaikka elitkin!

Ja sitten vain taas.... - katosit!
Sinä aamuna, kun sen huomasimme, kaikkia meitä vilutti...... ja sinä vain katosit.

-----------------------------------------------------------------------

Elämä on pieniä hetkiä, joista syntyy suuria kokonaisuuksia.
Elämä on täynnä asioita, hetkiä, tapahtumia - joihin sinä tai minä
- eikä kukaan - voi vaikuttaa!

Muista siis, että pienilläkin asioilla, pienilläkin hetkellisillä teoilla,
voit vaikuttaa moniin asioihin.
Ja tärkeimpiä niistä on se, että muistat näyttää pienilläkin
teoilla - arkisilla tai isommilla, rakkaallesi - miten paljon hänestä
välität, miten paljon häntä rakastat.

Jokainen hetki on oikea hetki näyttää hänelle, miten tärkeä hän on - sinulle!
Ei aina tarvitse tehdä asioita suuria, ei tekoja valtavia... - ei laisinkaan.
Riittää pienikin huomioiminen, kunhan sen sydämestäsi hänelle näytät ja teet.

Älä siis jätä näyttämättä tunteitasi tänään, sillä koskaan et voi tietää, milloin
se onkin ollut myöhäistä!
Sanan "rakas" voit sanoa tavoilla monilla, teoilla useilla........ kunhan sen vain "sanot"!
Aina on sille oikea aika - aina!
-------------------------------------------------------------------

Tänään taas istuin hiljaa ja mietin maailmaani.
Mietin ja upposin mietteisiini!
Ajattelin tämän vuoden aikana kokeamiani asioita,
onnellisia tapahtumia - ikäviäkin.

Tunsin muistojeni pakahduttavan sydämeni, mieleni....
hieman huusin sisältäni pois kokemaani, sisälle patoamiani tuntojani.
Mutta ne hyvät, ne ihanat - hetket....... ne piilotin syvälle sydämeeni!

https://www.youtube.com/watch?v=gsQIOgkZt68


Yllättäin muistin myös elämästäni nopeasti pois lähteneen, hänet!
Yllättäin tunsin ikävää, kaipausta outoa........ ja mietin, ottaisinko
häneen yhteyttä..... vastaisiko hän minulle enää - kuten toivoin mielessäni hiljaa!
Hän...... niin hän....

https://www.youtube.com/watch?v=MwlKalNwGdk
Kuuntelin ja kuuntelin.... hän mieleeni tuli jälleen.... hän!

Vaan eteenpäin mieltäni vein ja mietin elämääni.
Oliko se ollut vain tylsää työtä ja nukkumista?
Oliko se ollut vain tyhjää ja nyhjäämistä?
Oliko se elämää laisinkaan, vai oliko elämä vain turhaa - olevaa....?

Kevät tuli - kesäkin...... vain töitä hiljaa tein.
Ei maailmassani muuta, ei mitään - ei ketään..... sitä oli elämäni ollut!
Kirosin!
Miksi oli ollut niin? Miksi?
Miksi tuon kauniin kevättalven jälkeen olin ollut elämässä - tyhjässä?

Ja istuin yksin, hämärässä....huoneet loivat vain raamit maailmalleni - tälle!

https://www.youtube.com/watch?v=yu2E5LQ-70k

Kunnes!
Tuli alkusyksy..... puiden lehdet hiljaa alkoivat kellastua ja ilmassa tuoksui
ihana syksyn kirpeys.
Tuli myös jotain muutakin..... jotain, mikä sai minut huomaamaan, että
maailmani ei ollutkaan vain sitä samaa - sitä yksitoikkoista toistoa - ollenkaan.

Olin onnellinen, hymyilin hiljaa ja kuuntelin sydämestäni soivia säveliä.... hentoisia.
En ollut yksin! En ollut sittenkään vain hämärissä huoneissa - yksin!
Olin elämässä..... jossa oli sittenkin auringonvaloa, oli onnea, oli enemmän kuin osasin sanoa.

Ja minä odotin jo hetkeä seuraavaa!
https://www.youtube.com/watch?v=S_E2EHVxNAE

Odotin sinua - ja sinua!
------------------------------------------------------------------

En odottanut - en todellakaan...... yllättäin sinä vain.... siinä!
Olit hetken lähellä - vaikka et ollut läsnä.
Pysäytit minut!

En odottanut - en uskonut - oliko se tottakaan..... sinä, siinä!
Muutaman sanan verran lähellä - vaikka et ollut läsnä.
Muistit minut!

Sait mieleeni taas tulvimaan, palaamaan..... jotain...
- jotain mitä joskus olin saanut kokea, olla onnellinen!

Olitko oikeasti lähellä - vaikka et ollut läsnä?
Pysähdyin ja mietin. Tunsin jotain outoa mielessäni..... sisälläni.
Tunteen, minkä olin saanut kokea kanssasi - silloin!

Lopulta tiesin:
Muistit minut, et ollut haudannut menneisyyteen minua kokonaan....
Ja herätit pienen liekin mielessäni: Josko sinut taas tapaisin.
-------------------------------------------------------------------

Vähän sitä...
vähän tätä...
vähän kaikkea, vaan ei tuota!
Ei - ei tuota - ei ollenkaan....
- se olisi kaiken tuhoavaa.

Piti laittaa vain...
Vähän sitä,
vähän tätä ja
vähän kaikkea muuta.....
- vaan ei tuota, kaikkea hyvää tuhoavaa!

Niitä pieniä asioita, mukavia ja arvokkaita.
Niitä lisäillä piti, laittaa peliin vähän kaikkea....
- ja antaa kehittyä, suuntaan oikeaan.

Pikkuhiljaa se muhi ja kehittyi.... sai omaa aikaa...
Pikkuhiljaa sitä kummatkin kuunteli, opetteli......
- sitä salaa maisteli.... rakkauden keittoa, kuumaa.

Mutta muistaa piti, tuota ei sekaan saanut laittaa!
Ei - ei ollenkaan - ei koskaan!
Ei, sitä ei keittoon rakkauden lisätä saanut laisinkaan,
se kaiken kun tuhoaisi kokonaan - se:
Epäluottamus toiseen!

Jätäthän sen pois? Älä lisää sen serkkua mustasukkaisuutta!
Älä mausta vihalla, älä katkeruudella, äläkä valheilla tai teoilla syntisillä.
Muistathan tämän?
Ja keitä ja hämmennä keittoa rakkauden hänen kanssa kahden,
hiljaa hämmentäen... toisianne rakastaen.

Eikä keittonne koskaan kitkerältä maistua voi!
---------------------------------------------------------------------

(29.12.2021 ihan pirutttaan jatkan tähän päivitykeen jotain.....)

Yö - se mustalta tuntuva aika,  mutta niin rauhoittava.
Yö - se hetki tunneissa vuorokauden, jolloin sai olla rauhassa.
Yö.......
Vain yö!

Ei turhia kiireitä, ei häiritseviä ääniä.... ei muuta kuin rauha ja hiljaisuus!
Se, minkä saattoi tarjota vain:
Yö!
-----------------------------------------------------------------------