viikko kaiken kaikkiaan. Ei ihan jokaista yksityiskohtaa viitsi alkaa selittämään, koska siinä
olisi ihan tarpeeksi luettavaa..... mutta sanotaan näin, että auton kanssa säätöä (juu, toimii se!) ja
kotona jopa ahkerasti siivosin parina päivänä, alkoivat noi villaNORSUT sen verran käydä jo päälle, että piti pistää ne matalaksi ja samalla muutenkin siistiä asuntoa.
Sitten tuli eteen perjantai, joka oli kerrankin mukavasti vapaa!
No ohjelmaa sille illalle oli sen verran paljon, että huh-huh.... alkoi jopa itselleni yllättävän
varhain, eli jo ennen 08 aamulla (joo-joo, siellä jo moititaan, että olen unikeko jne.), mutta
kun nukkumaan pääsin tuossa 03.30 tienoilla, niin ennen kahdeksaa ylös pääseminen on
melkoinen temppu itselleni!
Ihme kyllä, koko päivän pitkälle lauantain vastaiseen yöhön saakka jaksoin mainiosti,
hyvä minä.... tapu-tapu.
Nyt tänä pyhänä tuli muistettua äitiä ja kun tuossa hiljaittain olin hieman "unohtanut" hänen
syntymäpäivänsä, meni sitten kaksi asiaa yhdellä kerralla. Onneksi parempi myöhään, kuin
ei milloinkaan. Lahjakin näytti miellyttävän, no niitä olen osannut aina ostaa.
Ja nyt sitten odottelemaan, mitä tuleva viikko taas on tuomassa elämääni.
Toivottavasti ei enää ainakaan nyt mitään negaatioita, niitäkin kun oli menneessä viikossa
hieman......... ehkä se on niin, että elämässäni on pakko olla se tietty määrä huonoa,
ettei tule liian hyvä olo!
......................................................................................................
Sain herätä hiljaa, katsella sinua siinä lähellä!
Sain katsella..... hymyillä.... seurata untasi siitä sivusta... hymyillä.
Tuntui hyvältä - niin hyvältä.
Kello tikitti, mitä aika lie olikaan.... - sillä väliä ollut ei,
vain kun oli tuo hetki: Sinä siinä, vierellä - unessa, levollisessa.....
siinä hetkessä, luonani - minun vierellä!
https://www.youtube.com/watch?v=oKVW14ORZIU
Nousin siitä hiljaa, varovasti - etten vain herättäisi sinua.
Hieman käännyit, äännähdit..... säpsähdin.... mutta et, et unestasi herännyt!
Hyväilin kevyesti hiuksiasi ja huuliltani lähetin suukon poskellesi.
Menin keittämään kahvia, hyräilin jotain mielessäni ja tunsin oloa kevyttä, ihanaa.
Aamu olisi mitä kaunein, katsahdin ulos ja näin auringon paistavan
- aivan kuin se olisi paistanut vain minulle, vain ja ainoastaan minulle.... - ja sinulle.
Sain kaiken valmiiksi ja hiivin vierellesi sänkyyn.
Katselin hetken sinua, hymyilin..... sitten hitaasti laskeuduin yllesi ja painoin huuleni otsallesi.
Suutelin kerran - suutelin toisten kerran, kädellä kevyesti, hentoisesti kosketin poskeasi
ja sinä avasit varovasti silmäsi. Katseemme kohtasivat ja kiedoit minut haukotellen
hellään halaukseen. Suutelimme..... tunsimme, että siinä oli hyvä olla.
Miksi vain ei aiemmin ollut näin? Miksi? Sitä ehkä sydämet kyselivät..... miettivät.
Kerroin aamupalasta valmiista ja sinut hymyilemään entistä enemmän sain.
Siitä lähti aamu kaunis, päivän ihanan - meidän!
---------------------------------------------------------------------------------
Olin ollut jonkin aikaa tuossa kuppilassa.
Paikka nuhjuinen oli elämää nähnyt jo vuosikymmeniä ja kokenut kaiken.
Mietin siinä hiljaa juodessani lasiani tyhjäksi, mitä kaikkea tässäkin paikassa oli
ollut ja tapahtunut...... kun joku keskeytti minut, tai häiritsi ajatteluani.
https://www.youtube.com/watch?v=bplsjCHGQ04
- Mikä miestä noin mietityttää?
Katsahdin kysyjää. Vierelleni oli tullut nainen, tummiin pukeutunut.
Selvästi sellainen, joka ei paikan tyyliin oikein tahtonut sopia - ainakaan mielestäni.
Kerroin vain mitä olin miettinyt ja hän istahti vierelleni.
- Mielenkiintoista, oikeastaan kukaan ei ole koskaan minulle sanonut että
näkee paikan näin. Hän katsahti syvälle silmiini hieman hymyillen samalla kun sanoi tuon.
Kysyi, saisiko jäädä seuraan ja enhän minä kieltäytyä voinut!
Pääsimme mietteistämme hyvään keskusteluun ja kuvittelimme vaikka mitä,
mitä kyseisessä paikassa olisi saattanut vuosien saatossa tapahtua. Oli rakkaustarinoita,
oli katkeria eroja, oli nurkkapöydässä piilossa kaikilta oma korttirinki, pieniä riitoja ja
joskus hieman isompiakin. Joku sammunut, joku ottanut ensikännit jne.
Nauroimme tarinoillemme ja huomaamatta ilta eteni.....
Jossain vaiheessa keskustelumme kääntyi meihin. Hän halusi tietää, miksi olin tämän
kapakan nurkkapöydässä, hieman elämää nähneessä. En kuulemma ollut ollenkaan
sellainen, ketä täältä voisi löytää. Samaa sanoin hänestä ja hän naurahti ääneen.
- Voi, tämä on pakopaikka arjesta, siitä kliinisen kiireisestä. Tänne on hyvä tulla istumaan,
pois niistä ympyröistä, joissa joutuu olemaan päivästä toiseen.
Hänen vastaus oli kuin sydämestäni sanottu! En ollut uskoa, että joku toinenkin ajatteli noin.
Kysyin, mitä hän sitten etsi täältä.
- Jotain, mitä menettänyt olen.... mihin uskoin aiemmin - liikaakin.
Hän paljasti samalla vastatessaan käsivartensa ja ymmärsin sanat nuo.
Hän oli menettänyt joskus, syystä tai toisesta, rakkautensa.
Näin, että häntä hieman hävetti näyttää tuota tatuointia minulle.
- Kaunis, todella kaunis.... kuten sinäkin. Hän painoi hieman ujostellen päätään alaspäin.
- En minä nyt niin kaunis ole, kai.... enää. Hän vastasi, mutta sanani selvästi miellytti.
Kerroin, että itsekin olin kokenut rajun menetyksen juuri rakkauden saralla, tosin siitä oli
jo hieman aikaa ja olin sisältäni saanut jo kivut ja tuskat ravistettua pois ja osasin katsella
eteenpäin - huomaten, mitä kaikkea maailmassa oikeasti olikaan.
Hän kyseli minulta hieman enempi ja kertoilin, mitä osasin..... vaan sitten....
Valomerkki!
Katsahdimme hieman pelästyneenä toisiamme.
Tähänkö tämä jäi?
Nousimme, autoin hänelle takin hänen päällensä ja poistuimme ulos.
Emme sanoneet mitään, kuin huomaamatta kätemme ottivat otteen toisistaan
ja lähdimme kävelemään sanattomina..... hämärällä kadulla.... katseemme vielä kohtasi,
hetken pysähdyimme.... annoin pienen suudelman, muuta ei tarvittu...
Ja jatkoimme matkaa, mistä saattoi tulla pitkä - yhteinen.
----------------------------------------------------------------------------
Hänellä oli ollut takana yö - erikoinen, mystinen.
Hän kertoi minulle hieman jännittyneenä, mihin olikaan joutunut.
Ja mitä enemmän hän avautui, sen enemmän ja enemmän hänen tarinansa
uskomattomalta kuulosti.... mutta hänestä näki, hän ei valehdellut - ei kyennyt.
Hän oli lähtenyt eilen töistä normaalisti. Kaupan kotiin, tehnyt ruokaa ja
hetken katsellut jotain tylsää tv-ohjelmaa.
Lopulta hän päätti, että nyt saa jäädä tuo ainainen joka ilta kotona istuminen
ja hän päätti lähteä ulos. Oli kiertänyt ensin yhdessä kauppakeskuksessa ja
poikennut erääseen kahvilaan kahville ja siellä se sitten oli sattunut!
https://www.youtube.com/watch?v=4W87XWCzTZw
Viereisestä pöydästä oli tullut hänen luokseen tuo nainen.
Hän oli mykistynyt saman tien! Naisen ilmestys oli lumonnut hänet, mutta
samalla hän tunsi jotain pientä.... jännitystä vai pelkoa.
Nainen oli puhunut hänelle matalalla, pehmeällä äänellä ja sanonut, että
oli odotellut jo jonkin aikaa häntä. Hän arveli ensin, että nainen oli erehtynyt, mutta
kun nainen kysyi että eikö hän sitten ollut se-ja-se, oli hän valahtanut aivan kalpeaksi.
Nainen oli sanonut, että he lähtisivät tämän luokse. Hän oli ihmetellyt, että miksi
mutta ei saanut muuta vastausta, kuin että sitten näet, kunhan oltaisiin perillä.
Kahvi jäi osittain juomatta. Hän nousi ja seurasi tuota naista, joka suuntasi
ripein, mutta tyylikkäin askelin ulos kauppakeskuksesta.
Vain pienen tuokion kuluttua he olivat tämän naisen kotona - ja millainen paikka se olikaan!
Hän tunsi, että nyt olisi edessä jotain mystistä ja jotkin hälytyskellot soivat hänen mielessään,
mutta kun nainen toi hänelle jotain juotavaa ja kehoitti juomaan sen, hän tunsi
koko kehonsa ja mielensä rauhoittuvan. Eikä hän enää halunnutkaan poistua, ei todellakaan.
Nainen lupasi kertoa, mitä hänelle tapahtuisi.... mitä elämä toisi tullessaan....
Olisiko hänellä onnea vai ei. Nainen lupasi, että onnea voisi olla, mutta se vaatisi uhrauksia.
Hän kuunteli jännittyneenä mutta myös kiinnostuneena tuon naisen kertomuksia.
Vaan mitä pitäisi uhrata, mitä antaa? Rahaako?
Nainen oli vain nauranut ja todennut, että ei mitään tuollaista.... ei todellakaan.
Vain: Sinut! Hänen piti luvata naiselle, että olisi vain tämän - kaikin tavoin.
Hän oli epäröinyt, meinannut poistua...mutta nainen oli hiljaa tullut hänen syliinsä ja
kuiskannut korvaan: - Et kai ensin haluaisi tietää, mitä saisit....?
Hän oli jäänyt..... illaksi, yöksi....ja jäänyt tuolle naiselle kokonaan!
Hän oli päässyt aamulla tuolta pois. Olihan hänen töihin päästävä.
Nainen tiesi, että hän tulisi taas illalla takaisin..... ja nyt tässä, minua vastapäätä
oli tuo mies.... hämmentyneenä, hieman peloissaan, mutta silti jännittyneenä odottaen,
mitä hänelle tapahtuu - mitä tuo mystinen nainen hänelle luo.
Vaihdoimme vielä muutamia sanoja ja sanoin, että jos hän tarvitsee apua, ottaa
yhteyttä minuun...... En tiedä, kuuliko hän loppuja sillä hänellä tuntui olevan kiire lähteä....
tuon mystisen naisen luo!
Vaan kuka tuo nainen oli? Sitä selville en saanut!
-------------------------------------------------------------------------------
Ajelin tiellä öisellä, aamu-usva oli hiljalleen nousemassa.
Katsahdin kelloa samalla kun haukottelin, se näytti viittä.
Olin matkalla kohti kotia...... matka oli ollut pitkä, raskaskin......
Ohitin tiellä muutaman rekan ja kuuntelin radiota.
Yllättäin näin edessäni valoja hieman enemmän..... hiljensin vauhtia ja
huomasin, että oli sattunut onnettomuus.... - tai siltä vaikutti.
Kaksi rekkaa oli pysähtynyt tielle, tai toinen oli bussipysäkillä ja toinen hieman
sen perässä... osin tiellä. Tien vierellä seisoi pari miestä. Hiljensin ja heidän
kohdallaan pysähdyin, avasin ikkunan ja kysyin onko kaikki hyvin.
- Joo ei ole, ei enää! Vastasi toinen.
Enempää kysymättä vedin auton parkkiin ja kävelin heidän luo.
Tämä minulle vastannut mies kertoi tarinaa toiselle ja pääsin nopeasti juonesta kiinni.
https://www.youtube.com/watch?v=muCVLlwLI84
Tarina riipaisi, sattui itseenikin. Paikalle ehti nekin rekat, jotka olin aiemmin ohittanut.
Nämäkin pysähtyivät paikalle ja ajurit tulivat paikalle hieman ihmetellen, mitä oikein oli
tapahtunut. Tämä kuski joka tarinaa kertoi, pidätteli kyyneliä ja hänen kaverinsa kertoi
näille juuri tulleille tarinan riipaisevan, enkä voinut itsekään olla huomaamatta, että
kyyneliä muutamia nousi jopa minun silmiini!Viimein päätin, oli kai parempi lähteä matkaan... yrittää ajaa kotiin.
Haukottelusta ei ollut tietoakaan ja väsymys katosi kuin tuhka tuuleen.....
Olin hieman shokissa kuulemastani.... toivoin hiljaa, että tuolle kuljettajalle ei
enää sattuisi enempää ja hän saisi apua.
Ja aamu-usva peitti edessäni olevan tien.....
------------------------------------------------------------------------------
Sinä!
Juuri sinä.
Olit joskus jossain, mistä sinua en löytänyt.... en edes tuntenut.
Sinä!
Juuri sinä.
Sitten... jotenkin, kohdattiin..... hieman yllättäin - ja tavattiin.
Oltiin jotain... outoa, mutta jotain kaunista.
Sain tuntea, että oli elämässäni ystävä - rakkain!
https://www.youtube.com/watch?v=t0pJMVTXtPI
Sinä!Juuri sinä.
Olitkin, olit.... siinä - ystävänä... sellaisena, jota olin etsinyt!
Sinä!
Juuri sinä.
Onnellinen olin, mielessä - sydämessä...
sisällä sielussa.... Minä, mies - kokonaan!
Koska, oli ystävä rakas.
Sinä!....... - juuri sinä.
Nyt vain lähdit johonkin.
Et maininnut, miksi poistuit. Vain menit.
Sinä!
Juuri sinä.
Ja päivittäin odotan, hiljaa kaipaan.... kunpa palaisit - rakas ystävä.
Sinä!
Juuri sinä.
Ja tekisit taas minusta onnellisen.
-----------------------------------------------------------------------------
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti