tunne, että olisipa hienoa oikeasti saada syystä tai toisesta käännettyä kelloja taaksepäin edes hieman. Itselläni syy on vain positiivinen! Muutama mukava tapaus oli sellainen, että kyllä ne
uudelleenkin voisi kokea. Tosin silloinhan asia ei enää olisi samanlainen, kun sen saisi
tehdä ja kokea uudelleen.... se autenttisuus ja ainutlaatuisuus katoaisi.
No onneksi on hyvät muistot mielessä ja toivottavasti jatkossakin tapahtuu mukavia asioita.
----------------------------------------------------------------------------
Sä olit seurassa, sä säteilit ja hymyilit.
Sä olit ainutlaatuinen!
Sä nauroit kaikelle, jutuille - isoille ja pienille.
Sä olit sädehtivä!
Sä teit läsnäolollasi paikasta valoisan,
toisista iloisia, onnellisia.... vain olemalla - sinä!
Sä olit iloinen, sä olit nauravainen, sä olit onnellinen.Sä jaoit raikkauttasi toisille.... myöskin minulle,
yhdelle hiljaiselle miehelle...
Sä olit enkeli meille.... jokaiselle.... kaikille yhtälailla
- silti jokaiselle erikseen.... kuten myös minulle!
Vain olemalla - sinä!
------------------------------------------------------------------
Voinko saada enää sitä hetkeä pientä?
Sitä taas kyselin itseltäni hiljaa.
Voinko kokea enää sitä tunnetta sieltä?
Sitä taas etsin itsestäni hiljaa.
Voinko?
Halusin niin sitä uudelleen.... sitä jotain.... sitä.
Halusin, himoitsin - kaipasin ja etsin!
Huusin sitä hiljaa sydämestäni, silmäni loistaen....
Silti peläten, etten ehkä saisikaan sitä enää
- vaikka minulle sanottiin ja sanottiin ja sanottiin:
Saat - koska vain - sinä saat!
Silti kyselin itseltäni:
Voinko? Saanko?
Kuvittelinko, että olin kadottanut tunteen sisältäni?
Epäilinkö jo itseäni?Suutin itselleni, ajatuksilleni - typerille.....
Vaikka vain halusin sitä uudelleen.... sitä jotain....sitä.
Halusin, himoitsin - kaipasin ja ....
Omaa itseäni epäilin!
Mielessäni pyysin sinulta apua!
Mielessäni kutsuin sinua lähelleni.
Mielessäni olin vierelläsi, lähelläsi.... siinä!
Kuunnellen sanojasi, tuntien kosketuksesi, aistien..... kaiken!
Ja joko vihdoinkin oppisin uskomaan itseeni,
luottamaan sanoihin mulle sanottuihin...
- jolloin huomata saisin: Sitä kaikkea minulla olisi, mitä kaipasin...
mitä halusin... mitä etsin....
Lopultakin!
--------------------------------------------------------------------------
Olin juuri päässyt kotiin ja kello näytti illalla yhtätoista.
Hieman puutuneena ja nuutuneena, hikisenä ja väsyneenä
suuntasin suihkuun....
Lämmin vesi hiveli ihoani ja sai mieleni rauhoittumaan.
Oli ollut melkoinen päivä takana!
Suljin silmäni ja vain olin...... annoin suihkun valuttaa vettä ylleni.....
Lopulta suorastaan säpsähtäen havahduin ja tajusin, että olin ollut
yllättävän pitkään suihkussa. Kuivaus ja vaatetta ylle.
Puhelin vilkkui pöydällä, joku oli soittanut sillä välin, kun olin
ollut virkistäytymässä suihkussa. Se oli eräs ystäväni..... oli jättänyt viestin.
Kuuntelin sen ja mietin hetken.
Soitin hälle takaisin ja kuulin, että jokin mieltä painoi.
Hän kysyi, olisiko minusta hälle seuraa edes hetkeksi.
Lupasin, että voin toviksi tulla kylään, vaikka kello olikin jo noin paljon.
Hän kiitti - pyysi vain, että en tulisi autolla.
No onneksi ei asunut kaukana, joten reipas kävely valoisassa kesäyössä ei
todellakaan haitannut minua ja jonkin ajan kuluttua olinkin hänen luonaan.
Hän avasi ovensa ja näin kasvoilta, että jokin painoi selvästi mieltä.
Olin ennenkin kuunnellut hänen murheitaan ja jakanut elämäänsä jutellen, joten
mitään uutta tämä ei minulle ollut. Hänkin tiesi minusta jotain, mitä en
kaikille kertonut ollut - olimme joissakin asioissa kohtalontovereita.
Istuuduimme keittiönpöydän äärelle ja hän kaivoi pari lasia esille kaataen
niihin hieman juotavaa. Katselin lasia ja pyörittelin juomaa hieman, ennen kuin
kaadoin sitä huulilleni. Se poltteli kevyesti makuhermojani...... konjakkia.
Hän kertoi, että oli ihastunut jokin aika sitten erääseen ihmiseen.
Kertoi tuosta henkilöstä asioita ja paljasti missä olivat tavanneet ja mitä
heillä oli tapahtunutkaan. Mutta sitten tuli se ikävämpi puoli....
Hän kertoi minulle, että tälle oli paljastunut tuon ihmisen kaksoiselämä.....
tämä olikin tahollaan suhteessa, täysin sitoutunut toiseen!
Ja hän oli antanut itselleen luvan ihastua, rakastua - antaa tunteille valtaa!
Näin kyyneliä noissa kasvoissa, joissa niitä ei juuri näy.
Hän pyrki niitä pyyhkimään salaa, mutta tajusi että näin ne jo ja
näin hänen ikävän tuskansa.
Hän huusi vihaansa - huusi tunteitaan - huusi avuttomuuttaan.
Hän tunsi olevansa niin yksin, hylätty ja käytetty!
Otin häntä kädestä kiinni, pyysin istumaan ja rauhoittumaan..... juttelemaan.
Keskustelimme.... joimme... konjakki loppui, vaan ei se päässä tuntunut!
Hän näytti viestejä, joita oli saanut tuolta toiselta.
Hän näytti kuvia, joissa olivat jo käyneet kahdestaan.
Ja vähitellen hänelle valkeni, miksi lähes kaikki tapahtui aina tuon toisen
ehdoilla..... tavoilla...... haluamissa paikoissa.....!
Hän oli ollut sinisilmäisen ihastunut ja tyhmä.
Sinä yönä hän teki päätöksen, sinä yönä hänestä kuoriutui uusi ihminen!
Sinä yönä hän lopetti turhan itkemisen......... tuon yhden perään huutamisen.
Vain yhden asian hän vielä tulisi tuon ihmisen elämään tekemään....
- ja sen se ihminen kokisi joskus, aikanaan....
Älä siis leiki toisella jos olet jo jollekin se ainoa!
--------------------------------------------------------------
Sisältä kuului tuo räkäisen saksofonin kaihoisa sointi.
Pysähdyin rakennuksen eteen ja jäin kuuntelemaan.
Katsahdin taloa ja näin likaisen pienen ikkunan, joka oli hieman auki.
Sisältä kuului tuo valittava, mutta koukuttava saksofonin sointi.
https://www.youtube.com/watch?v=LHNCQc4DLEo
Olin kuin liimattuna tuon ikkunan ääreen ja mietin, voisiko tuota
mennä kuuntelemaan..... vai soittiko vain joku kotonaan?
Muutaman metrin päässä oli pieni ovi ja huomasin, että siitä asteli sisälle
muutama ihminen suoraan kadulta.... nauraen iloisesti. Pieni, osittain
hajonnut valomainos oven yläpuolella särisi ja yritti kertoa, että paikassa
sijaitsi jokin pieni kellariklubi. Ihme, etten ollut paikkaa aikaisemmin huomannut!
Astelin ovesta sisälle ja kuulin hieman puheensorinaa.
Silmäni tottuivat pienen ajan kuluttua hämärään, ilmassa leijui savua... mutta
se ei ollut savukkeista vaan haistoin sen olevan tekosavua savukoneesta...
Täältä se kuului ja nyt tuo saksofonin hypnoottisen valittava saundi.
Jäin vain tuijottamaan tuota soittajaa ja musiikki sai mieleni leijumaan jossain
epätodellisessa paikassa....
Ihmiset keskustelivat todella hiljaa ja hillitysti. Jotkut nojailivat muutamaan
isoon pylvääseen, suurin osa istuskeli pyöreiden pöytien äärellä ja
jokunen taas baaritiskillä. Suunnistin itsekin sinne ja tilasin tiukkaan
mustaan nahkahameeseen ja samansävyiseen toppiin sonnustautuneelta
tarjoilijattarelta viskiä. Hän näki katseestani, millaista halusin eikä edes kysellyt
enempää.... sain juomani, tuon taivaallisen ja haltioituneena jäin vain kuuntelemaan....
https://www.youtube.com/watch?v=MeNAvrqfd0U
Ilta vaihtui yöksi, tunnit kuluivat... kenelläkään ei ollut kiire minnekään......
Väkeä vain tuli hieman lisää - ja kaikki vain nauttivat, hypnoottisen
räkäisestä - jumalaisen upeasta soinnista.
Olimme jossain toisaalla, vaikka olimme vain tuossa pienessä savuisessa
ja ajan patinoimassa, hämärässä klubissa.....
Ja kun ilta päättyi, heräsimme kuin unesta - epätodellisesta...... jostain, missä
emme olleet koskaan olleet ja silti niin tutun turvallisesta - aidosta!
Hymyillen poistuimme yöhön. Vieraat tervehtivät toisiaan... jokainen oli tuttu toisilleen...
Ja ulkona meitä odotti maaginen kuutamo..... sitä katsellessani, kotiin kävellessäni
vielä saatoin korvissani kuulla tuon saksofonin kaihoisan soiton....
https://www.youtube.com/watch?v=rWOatgojVkM
----------------------------------------------------------------------------------
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti