Translate - Google kääntäjä

perjantai 22. tammikuuta 2016

Paluu kirjoitelmien pariin

No niin, nyt ei tule mitään elämästä kertovaa tilannekatsausta. Kyllähän tässä kaikenlaista on ollut ja
varmasti tulee lähiaikoina taas olemaankin, mutta kaikkien asioiden ruotimista en harrasta nyt kuitenkaan.

Pakkasia pitelee, jopa eteläisessä Suomessa ihan kivasti. Mutta turha valitella! Minusta usein tuntuu siltä,
että nykyään ihmisten kylmyyskestävyys on lähes olematonta ja jo noin 0 -asteisessa lämpötilassa
alkaa itkeminen ja ruikuttaminen! Menkää nyt hemmetti peilin eteen ja miettikää hetki, missä maassa
sitä ollaan ja millaiset vuodenajat täällä on aina ollut, turha vikistä pienistä. Opettelisivat pukeutumaan.
Kyllä minäkin myönnän, että väliin kylmä hieman nipistää ja tuntuu kropassa, mutta se on
osin myös asennekysymys, miten tuolla ulkona pärjää - ainakin itse olen niin päättänyt ja hyvin mennyt,
ainakin vielä myös tänä talvena.
----------------------------------------------------------------------------

Sä tulit kuin tuuli elämääni!
Sä pyörit, sä hyörit, sä olit kaikkialla.
Sä muutit elämäni kerralla
- kokonaan......
teit siitä omaa elämääsi!

Sä tulit kuin tuuli elämääni!
Väliin hiljaa puhisten, väliin lujaa puhkuen....
silti aina kaikkialla.
Sä muutit elämäni kerralla
- kokonaan....
rakensit siitä palan omaa elämääsi!

Sä tulit kuin tuuli elämääni!
Tulit..... myrskynä, elit myrskynä.....
- kylmänä, jäätävänä!
Hetken onnistuitkin siinä...... teit elämästäni elämääsi!
Olit vain kylmäää.... kylmää.... tuulta, jäätävää.

Vaan onneksi lähdit, kuten tulitkin....
- myrskyten, kylmänä...... sellaisena kuin olit ollut....
kaiken aikaa, minulle ja minun kanssani!

Ja kun lähdit, tunsin pitkästä aikaa lämmön sydämessäni!
---------------------------------------------------------------

Eilen oltiin lähekkäin, niin hiljaa - vain lähekkäin!
Tänään erossa toisistamme...
- ja nyt olen vain yksin, sinua kaivaten!

Eilen oltiin lähekkäin, niin sylikkäin - vain lähekkäin!
Tänään erossa sydämistämme, toistemme.....
- ja nyt joudun vain tuntemaan autiuden sylissäni!

Mietin, miten kauan joudumme olemaan näin!
Huusin sen ääneen - yöhön pimeään.
Mietin, miten kauan joudumme......joudumme.....ja vain joudumme.....
Eikä yö vastausta minulle antanut.

Eilen oltiin lähekkäin, niin toisiamme pitäen käsistämme!
Tänään erossa siitä, missä vain olla halauaisimme......
- ja nyt vain odotan, että taas tulisi aika, jolloin sinut näkisin!

Mietin, mitä tekisin - kuinka sinä sen näkisit, että vierelläsi haluaisin olla!
Mietin, yössä..... kunnes keksin
- luoksesi lähetin, lailla perhosen kesäisen, pienen suudelman sydämestäni mun...
Kertokoon se sinulle, että kaipaan - odotan - sinua jo haluan!

Siihen ei muita sanoja tarvita.

-----------------------------------------------------------------------

Yksinäisenä pakkasyössä kulki tuo, varjoihin katosi hän.
Yksinäisenä, ääneti.... vain hiljaa eteenpäin astellen.

Kuka oli tuo? Miksi kulkikaan tähän aikaan ulkona, pakkasessa kipakassa?
Muita ulkona kulkenut ei..... hän vain taivalsi ja taivalsi, väliin hetken pysähtyi...
- taaksensa katsellen, aivan kuin jotain odottaen - kaivaten!

Yksinäisenä pakkasyössä kulki tuo...... joku.
Yksinäisenä, ääneti..... ilman selkeää suuntaa, silti eteenpäin kulkien.

Kuka oli tuo? Miksi olikaan liikkeellä yössä kylmässä, pakkasen pureskeltavana?
Vaan ketään muita ei näkynyt, ei kuulunut askelia toisten.......
- vain hän, vain ja ainoastaan hän..... pakkasyön keskellä, kulki kuin jotain etsien.

Vain varjoissa viihtyi, hetkittäin valoissa lamppujen..... eteenpäin kulkien....
- tuo joku, pakkasyössä yksin!

Katselin häntä ikkunastani hiljaa, miettien ken hän olikaan ja mitä hän etsikään....
- vai odottiko jotakuta? Seurasin hetkisen, kunnes......
Hän vain katosi, kylmään pimeään yöhön!
Hämmentyneenä jäin katsomaan paikkaa, missä hän juuri oli ollut......
- enää ei ketään näkynyt, vain tuuli puhalsi piesten lumikinoksia puista ja rakennuksista.

Hän katosi, ken olikaan! Jäin hieman kaipaamaan, toivoen että vielä hänet näkisin...
- jonain yönä - ja ehkä tietää saaden, ken hän onkaan, tuo pimeän pakkasyön yksinäinen kulkija!
-----------------------------------------------------------------------------------

Hei!
Älä aliarvioi itseäsi, hei.
Sä olet vahva - sä olet hyvä - sä olet parempi, kuin sulle sanotaan!

Hei!
Älä vähättele itseäsi, hei.
Sä olet hieno, sä osaat kyllä - sä kykenet!

Hei - usko minua, kun näin sanon - hei!

Sun on parempi jo tajuta se, että toiset puhuvat vain loukatakseen.....
Sun on parempi jo huomata se, että heitä loukkaa itseään se
- että sä tiedät, mitä sä teet!
- että sä osaat sen, mitä sä teet!
Hei, muista tämä jo vihdoinkin.... - sä et ole se, mitä sulle sanovat vain ne.
Sä olet parempi kuin sanat sanotut, rivienvälistä haukut annetut!

Hei - usko minua, kun näin sanon - hei!

Sun ei tarvitse turhia sietää, sanoja vääriä itseesi ottaa.
Sun ei tekemättömiä tekoja toisten itsellesi pidä kasata.

Tiedät nämä itsekin - muistat ne sydämessäsi sittenkin!
Tulet huomaamaan, miten onkaan elämä helpompaa.....
- kun et turhista sanoista, tarpeettomista teoista, elämääsi kuonaa kasaamaan ala!

------------------------------------------------------------------------------































































Ei kommentteja:

Lähetä kommentti