No joulutarinaa olisi tarjolla, joten toivottavasti tästä olisi iloa edes hetkeksi.
(17.12.2019)
-----------------------------------------
JOULUTARINA
2019
Syksy oli edennyt hitaasti, mutta varmasti kohti talvea ja
kalenterissa vuoden päivät
vain vähenivät. Siinäkin perheessä, missä nuo kolme pientä
lapsosta elelivät, odotettiin
jo joulua – mutta kaikki eivät niin suurella innolla kuin
ehkä voisi kuvitella.
Perheen kaksi vanhinta lasta, yhdeksän ja kuuden ikäiset
vesselit, toivoivat tietenkin että
joulusta tulisi ihana ja runsaslahjainen, mutta parin
edellisen joulun muistot painoivat heilläkin
mieltä, kuten myöskin perheen äidillä, joka pelkäsi että
jälleen menee yksi joulu pilalle….
Perheen pienin lapsonen taas, juuri loppukesästä neljä
täyttänyt pikkuprinsessa, sen sijaan oli
intoa puhkuen jo useamman kirjeen kirjoittanut joulupukille
ja tarkasti tutkinut kaikki
lelumainokset, mitä posti oli heille kantanut. Toivelista
olikin muuttunut jo useampaan otteeseen
ja sekös äitiä hymyilytti. Mutta miksi äiti sitten pelkäsi,
että joulu menisi pilalle?
Minkä takia perheen kaksi poikaa myöskin jännittivät,
onnistuuko joulu tänä vuonna vai ei?
Tähän kysymykseen me saamme vastauksen, kun piipahdamme
perheen toissavuoden joulussa
ihan nopeasti. Tuolloin perheen äiti oli parisen viikkoa
valmistellut joulua, oli kokannut ja leiponut
ja siistinyt kotia ja lapsetkin ovat oman kortensa kekoon
antaneet, jopa ilman suurempia mutinoita.
Mutta perheen isä…. niin – perheen isä. Voi voi…. Mies teki
töissä pitkiä päiviä ja jäi
joululomalle muutamia päiviä ennen aattoa. Vaan mikä miestä
kiinnosti eniten, kun vapaat ”iskivät”?
Oliko se perheen joulun valmisteluun osallistuminen ja
lahjaostoksilla käynti? Ehei, ei ollenkaan!
Perheen isä otti välittömästi kunnon kännit ja kännissä
haukkui kaikki, mukaan lukien oman
vaimonsa ja perheensä…… No sen verran oli saanut aikaiseksi,
että oli joulupukin hankkinut aatoksi.
Vaan millaisen pukin: Pukiksi oli palkattu joku miehen
kaveri, samanlainen tuurijuoppo, kuin mitä
tämä itsekin oli ja pukki tuli hieman ”glögisen” oloisena
jakamaan lahjoja ja kun ne oli jaettu, jäi
sitten keittiöön perheen isännän kanssa nauttimaan ”pari”
totia, mikä loppupeleissä olikin
lähes koko yön kestänyttä juomista…..
Tuo olisi vielä mennytkin äidiltäkin läpi, mutta sama
toistui lähes samalla kaavalla myös seuraavan
vuonna, vain sillä erotuksella, että tuolloin tämä joulupukki
lähti isännän kanssa yhteistuumin
johonkin aattoillan hämärään ja lopulta joskus puolenyön
jälkeen talon kulmalle oli kurvannut
taksi, josta kuski joutui suorastaan repimään miehen ulos
autosta. Oli kuulemma napannut tämän ja
joulupukin oloisen herran eräästä pubista kyytiinsä. No
pukkia esittänyt kaveri oli jo tiputettu matkasta ja nyt äidin harteille jäi
vain miehensä raahaaminen kotiin. Tosin voimat loppuivat häneltäkin kesken ja
mies jäi sammuneena olohuoneeseen nojatuoliin nukkumaan.
Joten nyt, hyvät lukijat, ette varmaan ihmettele jos perheen
äiti on hieman jännittynyt ja pelkää,
mitä tuleman pitää ja pojatkin, kun olivat jo kaksi kertaa
nähneet tuon humalaisen joulupukin,
pelkäsivät että taas se tulee ja örisee ja haisee pahalle,
eikä edes juttele mitään kivaa heidän kanssaan.
Ja niin sitä vähitellen joulua kohti kuitenkin tuossa
perheessä edettiin ja oltiin jo aivan aaton kynnyksellä…. enää kaksi yötä
jouluun…. Vaan olisiko joulu heille joulu vai jälleen yksi
kärsimysnäytelmä parin edellisen vuoden tapaan? Perheen isä
oli taas rinta rottingilla kehunut, että
hän on huolehtinut siitä, että joulupukki muistaa tulla
heille ja painottanut, että tulee ajoissa jne.
Äiti oli tietenkin tivannut, että onko jälleen se sama pukki
kuin parina edellisenäkin vuotena.
-
No älä nyt, siis ihan hyvä kaverihan se on ja halvalla
lähtee! Oli isä tuumannut.
-
Niin, halvalla todellakin mutta ei ne illat sitten
jatkuneet kovin halpoina. Äiti vastasi.
Tietenkin tästä syntyi kiihkeä väittely sillä
lopputuloksella, että äiti jäi keittiöön nyyhkimään ja
isä pisti palttoon niskaansa ja painui ovesta pihalle
sanomatta sanaakaan. Poikia tilanne ihmetytti
ja he menivätkin kyselemään hätääntyneenä äidiltä, että mikä
on ja onko kaikki hyvin.
Äiti yritti repäistä kasvoille pienen hymyn. Hän yritti
pitää asiat kasassa, vaikka sisällä myllersi
ja hän pelkäsi, että taas olisi joulu, mistä ei mitään
ihanaa muisteltavaa jäisi.
Tuli aatonaatto ja viimeisiä silauksia joulusta
valmisteltiin. Perheen prinsessa odotti jo kärsimättömänä, että tuleehan se
pukki varmasti ja muistaako hän ne kaikki satamontayksi lahjatoivetta, mitkä
hän oli tehnyt…. Pojat eivät kertoneet hänelle, että joulupukki saattaa olla
aika rankka ”tyyppi”, eikä yhtään niin kiva kuin
telkkarissa. Hekin tosin olivat toivoneet monia
erilaisia ”juttuja”, oli pelejä, uutta kännykkää,
lätkävarusteita ja ties mitä.
Isäkin oli palaillut reissuiltansa kotiin ja yritti hiljaa
jotenkin osallistua puuhasteluihin. Tosin äiti
ei paljoa lämmennyt tämän auttamisyrityksille. No kinkun
paistamisen ja sen vahtimisen äiti
antoi tälle, toivoen että sitä mies ei sentään sössisi.
Aaton vastainen yö sujui levottomissa merkeissä – ei syistä.
Lapset odottivat kuitenkin jännittyneinä
aattoa ja tulevia lahjoja. Äiti nukkui hermostuneesti,
heräili vähät väliä ja pyöri sängyssä
enemmän ja vähemmän. Ainoa, kuka ei tuntunut ottavan mitään
stressiä, oli isä…. hän torkkui
olohuoneessa, naukkaili muutaman lasillisen ja kävi välillä
kurkkimassa uuniin, miltä siellä näyttää.
Ja kyllähän se kinkku siellä paistui pikkuhiljaa.
Aattoaamu valkeni hiema utuisena, ulkona ei ollut kuin pari
astetta pakkasta, mutta jotenkin ilma
oli siitä huolimatta hieman kostean tuntuinen. Lunta oli
maassa juuri sen verran, että voi sanoa että
oli valkea joulu. Äiti heräsi varhain ja meni katsomaan,
mikä on tilanne keittiössä….
No kinkku oli vielä uunissa ja kohta sen voisikin ottaa
sieltä pois. Vaan missä oli hänen miehensä?
No tämä löytyi nukkumasta nojatuolista. Oli sitten juonut
pullollisen punaviiniä yön aikana.
Ja tuoksusta päätellen myös parit terävät oli vedetty siihen
oheen. Äidillä ”paloi hihat” ja hän
karjaisi pari kertaa kunnolla, repien samalla miehensä
hereille. Tämä oli täysin ymmällään, että mitä
väärää hän nyt oli muka tehnyt?
-
Siis etkö sä todellakaan pysty olemaan edes yhtä
jouluaattoa selvinpäin?
Mies yritti jotain vastata, mutta sanat jäivät kurkkuun.
Suuta kuivasi…
-
Mä uskoin ja toivoin oikeasti, että sä olisit sen
verran järkiintynyt, että et enää joisi jouluna
vaan sun piti aloittaa jo edellisenä yönä! Vaimo antoi palaa
sydämensä kyllyydestä.
Mies laahusti keittiöön ja joi hieman vettä, jotta sai
paremmin sanaa suustaan.
- Siis mä otin sen takia nyt yöllä pari lasillista, että en
joisi enää nyt päivällä tai illalla!
Vaimo katsoi miestään epäuskoisena. Voisiko tuo olla totta?
-
Meinaatko siis todellakin olla selvinpäin vihdoinkin
yhden joulun? Vaimo tivasi mieheltään.
-
Joo joo, mä ajattelin oikeasti, että jos vain ruuan
kanssa ottaisi lasillisen ja nautittaisiin
joulusta oikein kunnolla. Kyllä
mä sen kaverin pukiksi hankin, mutta sanoin että nyt otetaan
homma kunnolla eikä sitten juoda!
Se lupasi hoitaa homman kunnolla.
Vaimo ei ollut uskoa korviaan, mutta kai se oli sitten näin,
kun miehensä kovin tuota vakuutella koitti.
Lapsetkin olivat kuulleet keskustelun ja ainakin pojat
tuntuivat olevan riemuissaan.
Siis joulupukki saattaisi ollakin ihan kiva tänä vuonna!
Äiti sai kuulla, että hänen miehensä oli sopinut tuon pukin
tulevan heille siinä viiden aikoihin
ja päätti, että he syövät ennen sitä, koska eihän nuo lapset
enää lahjojen tulon jälkeen malta
syödä mitään, vaan kaikki energia ja aika menee vain
pakettien avaamiseen ja uusien
tavaroiden tutkimiseen. Niinpä joulupöytä katettiin jo
hyvissä ajoin ja lapsetkin saatiin siivosti
sen ääreen syömään. Jopa perheen isä istui pöydän ääressä
asiallisesti, kuten oli vaimolleen luvannut
eikä nauttinut edes sitä yhtä lasillista ruuan kanssa. Äiti
oli hieman ymmällään, mutta mielissään.
Jouluateria oli parahiksi nautittu, kun kello alkoi näyttää
viittä. Vaan pukkia ei näkynyt eikä kuulunut.
Lapset ryntäilivät ikkunoihin aina, kun jostain kuului
hieman jonkinlaista ääntä. Mutta ei,
joulupukkia vain ei näkynyt eikä kuulunut. Isä koitti
soittaa kaverilleen, mutta tämän puhelin kyllä
hälytti, vaan siihen ei vastattu. Nyt alkoi isäkin hieman
hermostua ja tämä käveli kaapille, jossa
säilytti alkoholijuomiaan. Äiti ei huomannut tuota, ennen
kuin oli ”myöhäistä” – isä oli ehtinyt
tempaista parit konjakit, mutta enempää ei päässyt ottamaan,
kun kuuli kuinka pihalle kaartoi auto.
Toinen pojista ehti ikkunaan ja huusi kovalla äänellä: -
Tuonn ajoi taksi ja sieltä tulee joku
ulos, sillä on jotkut punaiset vaatteet. Onks´ toi meidän
joulupukki?
Isä tuli myöskin ikkunaan ja tunnisti hahmon. Se oli se
hänen kaverinsa. Hän päätti mennä miestä
vastaan ja katsoa, missä kunnossa tämä oikein olisi ja
samalla selvittäisi, miksi tämä on reippaasti
myöhässä sovitusta ajasta.
Äiti huokaisi syvään….. olisiko hyvin alkanut joulu
valumassa hukkaan?
Hetken kuluttua ulko-oven toiselta puolelta kuului rytinää
ja kolinaa. Lapset olivat rynnätä ovelle,
mutta äiti kehoitti näitä painokkaasti siirtymään
olohuoneeseen odottamaan. Hieman nuristen
lapset tottelivat, vaikka mieli olisi tehnyt mennä
joulupukkia vastaan.
Äiti avasi ulko-oven ja mikä näky hänelle paljastuikaan:
Joulupukki oli enemmänkin ottanut ja valmiiksi punertava
nenä oli todellakin punainen.
Tuo pukiksi pukeutunut heppu sönkkäsi jotain parin edellisen
paikan tarjoiluista ja siitä, kun
on niin vaikeaa ja vaikka mitä…. Silloin äidillä nousi
jälleen viha ja kyyneleet silmiin!
- Tämä ei voi olla totta, ei taas!
Hän kääntyi kannoillaan ja poistui paikalta lapsiensa luo.
Nämä katsoivat häntä silmät säihkyen,
että jakaako pukki kohta lahjat ja saadaanko me nähdä pukki…..
Äiti ei vain pystynyt vastaamaan mitään. Hän huomasi, kuinka
hänen miehensä kävi nopeasti
keittiössä ja palasi eteiseen ja kuuli, kuinka pienen ajan
kuluttua ulko-ovi sulkeutui ja hetken
kuluttua tuli aivan hiljaista. Äiti nousi ylös, meni
eteiseen ja siellä ei ollut ketään!
Hän kiirehti keittiöön, missä miehensä oli käynyt ja huomasi
erään kaapin olevan hieman auki.
Siellä oli ollut viinapullo, vaan ei ollut enää! Sydän
hyppäsi kurkkuun.
Taasko tässä kävi näin? Epätoivo valtasi äidin mielen ja tilannetta
ei parantanut se, että kun
paikalle tuli hänen pieni ihana tytär, joka kyseli isän ja
pukin perään… oli ahdistavaa ja raastavaa
miettiä, miten osaisi vastata tyttärelleen niin, ettei tämän
mielikuva joulusta murenisi kokonaan.
- Odotellaan hetki, joulupukille tuli huono olo. Varmaan hän
kohta tulee.
Tytär juoksi kertomaan veljilleen saman ja pojatkin
tyytyivät vastaukseen.
Se, miksi isä ei ollut kotona, tietenkin herätti
spekulaatioita lasten puheissa, mutta he arvelivat, että
isä on auttamassa joulupukkia ja varmaan kohta he tulisivat
takaisin.
Äiti yritti soittaa miehellensä, vaan huomasi, että tämän
puhelin olikin kotona!
- No niin, sekin vielä! Tämä tuumasi puoliääneen.
Ei auttanut muu, kuin vain olla ja odottaa…. ja jokainen
minuutti tuntui tunnilta – ikuisuudelta.
Sitten yllättäin ovikello soi, hieman varovaisesti, mutta
kuitenkin.
Äiti yllättyi. Luulisi sentään, että mies osaisi kotiinsa
tulla avaimilla.
Tämä meni avaamaan ulko-ovea ja oli juuri antamassa ”palautetta”
miehellensä, kun yllättyi:
Oven takana seisoikin vanha mies hieman nuhjuinen joulupukin
asu yllänsä!
- Tuota anteeksi, en voinut olla tulematta, vaikka pitkään
epäröinkin. Saanen esittäytyä….
Olen tuosta teidän naapurista, olemme asuneet vuosia tässä
lähes vierekkäin ja kyllä te minua
aina tervehditte tuossa ulkona, mitä kaikki eivät aina tee.
Äiti katseli sanattomana miestä ja kuunteli tätä hiljaa.
- Niin tuota, tuossa jo viime jouluna kyllä näin, että
millainen joulupukki teille saapui ja
silloin hieman mieltäni kalvoi, että eihän se pukki noin
saisi esiintyä ja tulla lasten luo.
Yritin tuossa muutama viikko sitten miehellenne kertoa, että
minulla on vuosien takaa kokemusta
tästä joulupukin touhuista, mutta häntä ei kiinnostanut
kuunnella, niin päätin asian olla.
Mutta kun nyt taas näin, millaisessa kunnossa se hänen
pukkinsa taas oli ja kun he lähtivät
tuosta pihalta kaksistaan taksilla, niin en voinut olla
kaivamatta tätä asua esille ja tulla tänne.
Äiti oli sanaton, suorastaan hämmästynyt! Hän ei voinut
uskoa todeksi, että tuo eräs vanha
naapurin herra oli hyvin tietoinen siitä, miten kurjasti
heillä oli käynyt joulupukin kanssa jo
pariinkin otteeseen. – Ai anteeksi, että en edes sisälle
pyytänyt… Tuota, juu on tosiaan ollut
vähän kaikenlaista…. mutta tuota, jos siis vain teille sopii
niin kyllähän te saatte tulla lahjat jakamaan.
Vanha herra oli mielissään ja asteli sisälle. Lapset
kurkkivat varovasti olohuoneesta, että kuka
se sieltä on tulossa ja kun he näkivät punaisen nutun
heilahtavan, kuului kolmesta suusta
yhteen ääneen: ”JOULUPUKKI!”
Vanha herra ilahtui tuosta ja köpötteli lapsosten luo…….
- No onkos täällä niitä kilttejä lapsia….?
Ja niin lahjojen jako alkoi sujua! Äiti kävi nopeasti
laittamassa kahvia tulemaan, kysyen
samalla, että ehtisikö joulupukki juomaan kupposen. Tämä ei
vastustellut tarjousta.
Vaan mitä nyt?
Ulko-ovelta kuului kolinaa ja rapinaa ja eteiseen tuli joku!
Äiti oli juuri menossa katsomaan, mikä ryminän aiheuttaa,
kun sisälle asteli…. toinen joulupukki!
Siinä sitten katselivat toisiaan kaksi joulupukkia, kunnes
tämä hetki sitten tullut otti lakin pois
päästään ja veti partaa sivuun…. – Isääääääää! Perheen pieni
tyttö huusi kirkkaalla äänellänsä.
-
No niin olen ja lainasin nämä vaatteet…. siis tuolta
joulupukilta, mutta kukas tämä pukki on?
Hänen vaimonsa ehti nopeasti tilanteen herraksi ja kertoi koko
tarinan ja naapurin vanha herra
vain nyökkäili vieressä. Alkuun isäntä ei ollut kovin mielissään
siitä, että joku naapuri oli seurannut
heidän elämää, mutta lopulta tajunnut että eipä se varmaan kenellekään
salaisuus ollut, jos vain
oli ikkunasta ulos katsellut, että millainen se heidän pukki
oli oikein ollut.
- Mutta mitkä nämä tamineet ovat ja mistä sinä tulet? Vaimo tivasi
mieheltänsä.
Mies kertoi, että oli ottanut viinapullon, soittanut taksin ja
vienyt kaverinsa kotiin. Laittanut sen
pullon pöydälle ja todennut, että se oli tässä, muuta ei enää
tule ja oli viimeinen joulu heillä!
Sitten hän oli soittanut toiselle tutulleen, jolla tiesi olevan
kunnon pukin tamineet, että olisiko
ne vapaat ja voisiko lainata korvausta vastaan, kun olisi hätätilanne.
Tuon kännisen pukin
asusteita kun hän ei halunnut yllensä laittaa!
Oli saanut asun lainaan ja kiireen vilkkaan sen jälkeen taksilla
kohti kotia, jotta vihdoinkin
lapsilla olisi oikea joulu – ja sitten täällä onkin jo joulupukki.
Kaikkia kolmea alkoi naurattaa. Lapset olivat vain ihmeissään,
että miten isä voi olla joulupukki.
Siihen naapurin vanha herra, joka edelleen oli joulupukin asussa,
kertoi että se oli heidän
sovittu yllätys ja isän piti tulla hieman häntä ennen tänne,
mutta hän olikin katsonut kelloa väärin….
Selitys meni lapsiin täydestä ja kaikki olivat tyytyväisiä ja
äiti, nyt hänen silmissään
kimmelsi kyyneleet, mutta onnesta!
Joulupukki jäi vielä hetkeksi heille kahvittelemaan, jonka jälkeen
hän lähti hiljalleen kohti
”korvatunturia”, kuten asian mainitsi lapsille. Nämä olivat aivan
haltioissaan pukista!
Sovittiin, että ensi vuonna joulupukki tietenkin tulee heille
ja lapset kirkuivat onnessaan.
Ulko-ovella isä kutsui herran vielä huomenna glögille ja äidille
tuli jo paha pelko, että ei kai vain…
mutta samassa hänen miehensä jatkoi, että tietenkin siis alkoholittomalle
ja tortulle, jos vain sopii.
Pappa lupasi tulla ja niin käteltiin hymyssä suin ja pappa lähti
”korvatunturille” eli kotiinsa naapuriin.
Tämän jälkeen äiti ei vain voinut olla kysymättä, että mikä sai
hänen miehensä mielen ja kelkan
kääntymään noin totaalisesti. Mies vain vastasi hiljaa: - Jaa,
kai se on vain se jokin joulun ihme!”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti