Hyvää mukavaa lokakuuta kaikille. En ole omista henkilökohtaisista syistä jaksanut, osannut, viitsinyt, halunnut..... (jatka listaa omalla ehdotuksellasi) kirjoitella hetkeen. No nyt tilanteeseen tulee jälleen toviks muutos, sillä tässä on hieman uutta kirjoiteltua tarinaa. Se, onko tämä yhtään parempaa tai huonompaa aikaisempiin tekeleisiin nähden, sen päättää kukin lukija itse omassa mielessään. (20.10.2020)
.................................................................................
Katselin ikkunasta ulos, kädessäni olin pidellyt jo ties kuinka kauan kahvimukia ilman, että olin siitä ottanut hörppyäkään.... kahvi haaleni ja haaleni. Ajatukseni olivat jossain ulkona, toisaalla, vaikka eivät silti kuitenkaan missään. Seurasin hiljaa ääneti puista putoavien lehtien tanssia tuulenvireessä, kun ne laskeutuivat hiljalleen alas kohti märkää maata. Tunsin hieman hymyileväni ja annoin mielikuvitukseni keinutella noita pieniä, isoja..... erikokoisia ja -värisiä lehtiä tanssien - kuin vielä kerran iloiten siitä vapauden tunteesta, minkä ne saivat kokea, ennenkuin maa kutsui niitä huomaansa.
https://www.youtube.com/watch?v=cKkDMiGUbUw
Vasta tuolloin huomasin - jäähtynyt oli kahvikin! Eipä auttanut muu, kuin uutta kuppiin kaataa ja jatkaa noiden viattomien pienten luontokappaleiden touhujen katselemista. Hyräilin ääneen, hieman vihellellen, kappaletta lehtien ja oravien liikkeitä seuraillen.... Vaan minne olikaan pupu pieni loikkinut, sitä en enää nähnyt!
Ja ajatukseni vaelsivat jonnekin.... huolettomaan paikkaan aurinkoiseen, missä syksyn kirpeät tuulet eivät nipistele nenää ja kylmä sade kastele kasvoja, vaan pehmeän lämpöiset auringonsäteet lämmittävät kevyesti sydäntäni..... hiljaisen miehen sielua.
--------------------------------------------------
Pimeys..... se laskeutuu äänettömänä, silti toisinaan uhkaavana - välillä ahdistavana, toisinaan kuitenkin suurena turvaisana viittana ympärillesi - pimeys.
Pimeydessä olivat hekin, jotka hetki sitten vielä valossa kulkivat, he - jotka olivat auringon kirkkauden saaneet kokea ja tuntea, mutta..... pimeys tuli heillekin. Se ei kuitenkaan ottanut valtaansa, ei kahlinnut heidän sieluja, ei vienyt heiltä elämänhalua pois - ei - vaan antoi turvan, antoi hämärään omaa koskematonta kauneutta, jota ei valossa koskaan voinut kokea - ei edes kuvitella!
Pimeys.
https://www.youtube.com/watch?v=5-MT5zeY6CU
Heille pimeys soi jotain uutta..... jotain, mitä he olivat kaivanneet valossa kulkiessaan.... He pitivät toisiaan käsistä kiinni, antoivat vain silmiensä loistaa pienen kynttilän kajossa, mikä ainoana pilkahduksena rikkoi pimeyttä - tuoden siihen omaan väriään ja lämpöään.
He pitivät toisiaan käsistä kiinni..... istuivat vain hiljaa, tuntien ympärillä olevan pimeyden ja toisensa läsnöolon. Kämmenet hikosivat, mutta he eivät halunneet irrottaa otettaan toisistaan..... pimeydessä! Koska......... he olivat odottaneet pimeyttä - ja tuota hetkeä niin kauan. Ja nyt se hetki oli heillä siinä... vain siinä...... pimeydessä.
Vihdoinkin - pimeys - ja he uskalsivat........... salaa suudella varovasti toisiaan ensimmäisen kerran!
------------------------------------------------------------
Tuo rouva oli elämää nähnyt, sen huomasin kaikesta. Askel oli jo lyhentynyt, kasvoilla näkyi uurteita ja vauhti ei ollut enää kovin mairittelevaa. Vaan silti, sitkeästi päivästä toiseen tuo rouva kulki tiettyyn aikaan tuota puistotietä pitkin ensin kauppaan ja jonkin ajan kuluttua pientä, elämää nähnyttä ja varmaan maailmaa kiertänyttä, kassia varovasti kantaen kotiinpäin. En ollut alkuun kiinnittänyt häneen mitään erikoisempaa huomiota, mutta eräänä päivänä tajusin: Häntä ei ollutkaan näkynyt! Katsahdin kelloa ja huomasin, että hänenhän olisi jo aikoja sitten pitänyt kulkea tuosta... vaan ei. Mietin, olisiko sattunut jotain..... Mutta kiireet omani estivät enemmät pohdinnat.
Päivä kaksi meni taas... vanhan rouvan näin, varovasti kulkevan.... askeleitaan varoen, suorastaan arkaillen. Seurasin kulkua rouvan tuon.... hiljaa samalla pohtien, miten elää hän.
Jälleen meni päivä tai kaksi, rouvaa nähnyt en lain. Aloin miettimään ja pohtimaan, missä hän elääkään ja miten hän asuukaan. Päätin lähteä etsimään, naapureilta kyselemään - toivoen josko joku tietäisi rouvan tuon...... Eikä aikaakaan, onneakin tarvitaan, naapurini pariskunta tunsi rouvan vanhan tuon, hänestä kertoen sen - yksin asunut jo vuosia oli. Suunnan kodille rouvan sain, sitä etsimään lähdin...harhautuen hieman alkuun, anteeksi pyydellen ja etsien - lopulta erään talon ovelle päätyen.
Soitin kelloa, hiljaista - kukaan ei tullut avaamaan. Koputin ovea.... - hiljaista, kukaan ei tullut ovelle! Näin sisältä kajastavan valoa ja tiesin, rouva kotona olisi. Ehkä hän ei vain uskaltanut avata ovea. Huhuilin hieman vanhasta postiluukusta sisälle ja hetken kuluttua kuulinkin varovaisia askelia....Rouva ilmestyi vapisevan oloisena, kalpeana, ovelle. Näin, että hänellä ei ollut kaikki hyvin! Kerroin, kuka olin ja miksi tulin - hämmästyneenä hän pyysi minut hieman peremmälle. Astuin taloon vanhaan, astuin ajassa taaksepäin - vuosikymmenten päähän menneisyyteen - aikaan, jolloin nykyistä jatkuvaa kiirettä ei ollut kenelläkään mihinkään!
Rouva kertoi olevansa yksin. Pojanpoika kiireinen, tytär niin kaukainen - eivät he ehdi tänne, eivät jaksa vanhaa auttaa... eikä hän osaa aina apua pyytää. Vapisevin käsin vesilasia hapuili, autoin ja kehoitin istumaan. Sanoin, että sukua en ole, emmekä tunne - mutta auttaa voisin ja jatkoin, että olin oppinut hänet tuntemaan täsmällisenä kulkijana, mikä sai rouvalle hieman punaa poskelle! Ilahtui sanoista ja hämmentyi, kyynelsilmin kuuteli kun kerroin ruokaa hälle hakevani.
Siitä alkoi ystävyys yli vuosikymmenten - ja hän sai itselleen hiljalleen lisää voimia, kuin kevään uuden ja iloisen.... https://www.youtube.com/watch?v=9E6b3swbnWg
Hyvät ystävät, lukijat: Älkää ummistako silmiänne kiireittenne ja arkenne keskellä vanhemmilta ihmisiltä, jotka voivat todellakin olla ja elää yksin ilman mitään tai ketään! Pienikin huomioiminen ja auttaminen voi olla suurempaa, kuin osaatte kuvitellakkaan. Joskus tekin olette vanhoja!
--------------------------------------------------------
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti