Translate - Google kääntäjä

tiistai 24. elokuuta 2021

Viimeiset loppukesän päivät ja niiden mietteitä.

 No niin, se on taas kesä pikkuhiljaa takanapäin ja on aika katsoa eteenpäin ja huomata, että kalenterikin kertoo syksyn olevan käsillä. Ilmat ovat jo viileämpiä, vettä sataa aina toisinaan ja kirpeä tuuli nipistelee nenää ja poskipäitä. Silti päivät ovat olleet valtaosin kauniita, eli kyllä syksy upeaa aikaa on!

Paljon on taas tapahtunut viimeisten muutaman kuukauden aikana. Hieman rennompaakin elämistä on kuvioihin kuulunut, eli ei pelkästään matalalentoa paikasta a paikkaan b - ja hyvä niin! Mutta mitä syksy tyo tullessaan ja mihin se taas minuakin vie, no sen aika näyttää. Eipä ennustelemaan aleta.

---------------------------------------------------------

Syksyinen tie, hiljainen vain on. Sitä kuljen kävellen, maisemia ihaillen. Syksyinen tie, kostea se on. Sen pintaa koristaa laskeutuvien - leijuvien - lehtien aalto, mi´ kenkieni alla kahisevat, niitä kun kulkiessain mä sivuun potkin, naurahdellen vain.

https://www.youtube.com/watch?v=ZDoH5dQ58ps 

---------------------------------------------------------

Maailmani ei ole se, mitä näen - maailmani ei ole sitä, mitä kuulen! Maailmani ei ole se, missä olen, maailmani ei ole se, minne menen! Maailmani on siellä - siellä, missä on hän - kuka tekee maailmastani täydellisen, ainutlaatuisen ja kokonaisen! 

Ja ennen kuin maailmassani on hän, ken tekee maailmastani kokonaisen - voi maailmani olla pieni, voi maailmani olla ruma, voi maailmani olla kaukana.... Aivan mitä tahansa! Vaan kun sinne astuu hän, on se täydellinen, ikuisesti! 

---------------------------------------------------------

Kyyneliä valuu silmistä, poskille paljaille. Kyyneliä.... kristallinkirkkaita. Kyyneleitä, puhtaita, vilpittömän kauniita kaikessa pienuudessaan. Vaan miksi? Miksi valuu kyyneliä kohti paljaita poskia? Miksi?

Miksi?

Miksi?

Ei - surua ei mielessä ole. Ei - pahaa mieltä ei sielussa ole. Ei laisinkaan, sen ääneen huutaakin saa! Vaan kyyneleet nuo, vilpittömän kauniit, valuvat poskille paljaille - puhtaasta onnesta!

Mikä syy onnen? Mikä tuo kyyneleet ilon? Kertoako sen taidan - haluanko mainitakaan...... Vai salaisuudeksi pieneksikö jätän sen pieneen sydämeen..... - ja niin myös teen!

----------------------------------------------------------

https://www.youtube.com/watch?v=OMXtzZn7MGQ  Pidä pilke silmäkulmassa ja nauti elämästä.

----------------------------------------------------------

Iltahämärän valloittaessa maan, tuoden pimeyttä ja hämärää, sytytän kynttilän. Iltahämärän kietoessa meidät syleilyynsä, katselen kynttilän valossa alastomassa sanatta jotain kaunista... Hiljaisuus on rikkomaton, tunnelma hiljainen - koskematon.... 

Katselen, ihailen.... vaiti olen. Hymyilen, viereen tulen - silittäen, kevyesti poskea suudellen. Näen hymyn hentoisen, valossa liekin pienoisen.... Ei sanoja tarvita, ei - vain katseet kertovat sen.

Ja hämärtyvä ilta kietoi syleilyynsä...  
-----------------------------------------------------------

Jos joku satunnainen lukija miettii, miksi nyt vain tällaisia pieniä ajatelmia - jos nyt sellaisiksi noita voi kutsua, niin johtuu ihan siitä, että fiilis oli sellainen, etten tarinaa olisi halunnut edes alkaa kirjoittamaan. Siitä olisi tullut pakkopullaa!

Mutta otetaan aihe-ehdotuksia vastaan, mistä kirjoittelisin joku kerta. Uskaltaako kukaan laittaa viestiä?

-----------------------------------------------------------


 












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti