Nyt heti kaikille lukijoille varoitus: Jos tiedät tai tunnet olevasi edes aavistuksen verran herkkä tai mahdollisesti mielensäpahoittaja -tyyppiä, niin silloin kannattaa jättää tämän tekstin lukeminen suosiolla. Tekstin aihepiiri on sellainen, että kovinkaan moni ei aiheesta halua heittää huumoria, eikä haluaisi sitä nähdä missään muodossa. Joten, varoitus ja neuvo on annettu! Mutta jos taas lähdet lukemaan tästä eteenpäin tarinaa, jonka olen kirjoittanut, en ota vastuuta siitä, jos järkytyt, suutut, loukkaannut, tunnet pahoinvointia tms.
Tämä kirjoitus on ehkä minun tapani nyt purkaa mielestäni tiettyjä tunteita, mitä siellä on vellonut kohta kuukauden ajan. Syy siihen on erään läheiseni menehtyminen! Siis aihepiiri, josta kirjoitan, on kuolema ja hautajaiset.... joten..... tästä se lähtee:
---------------------------------------------------------------
Ja oikein mukavaa iltaa teille kaikille katsojille ja tervetuloa seuraamaan maailman 1. tosi-tv ohjelmaa, jossa seurataan kerrallaan yhden perheen ja suvun seikkailuja, selkkauksia, skandaaleja ym. ohjelmassa "Monttubileet"!
Ohjelman formaatti on täysin uusi ja ehta kotimainen tuotos. Ohjelmassa nämä perheen eri jäsenet yrittävät selvittää ilman ennakkoapuja ja -ohjeistuksia yllättävästi eteen tulleesta kuolintapauksesta. Miten he selviävät erilaisista eteen tulevista hetkistä..... ja nyt meillä onkin jo suora kuvayhteys Jääksipyyn perheeseen, missä isoisä Kurt-Göran poistui taivaallisille metsästysmaille. Tosin meidän on nyt tarkennettava, että perhe ja suku ei tiennyt, että K.G (näin tuttujen kesken) metsästi kyllä lähinnä nuorempia naisia ja oli varsinkin tietyissä Kuguaari (lue puuma) -luolissa ja "Cinderella simulaattorissa" kun kala vedessä. Ja sitten seuraamaan tapahtumia:
- No just joo.... Siis Kurtti oli luvannut mulle, että ne sen metsästysaseet tulee kyllä mulle! (äänessä on lapsenlapsi Jari-Paulus). Mutta tää sen kämppä on kyl niin täynnä kaikkee.... Eihän täällä mahdu oleen
- Siis kato ny, mitä sä säädät! Mulle Kurtti sano vielä viikkoa ennen tätä, että nää rojut saa kaikki lähtee mappi ööhön ja jos jotain pientä halutaan ottaa, niin se on okei. Ei täss´ kannata miksään hamstraajaks kenenkään alkaa! Onks sulla Jarde (siis Jari-Paulus) edes tilaa niille aseille? Mitä sä niil´ tekisit, kun et uskalla edes vesipyssyy pitää kädessä! (äänessä Kurtin vanhin poika Henttu). Sen jälkee ku´ Kurtti oli eronnu siitä yhdest lyylistä, niin mä voin sanoo, että täällä ei ole mitään arvokasta!
-Ai ei, mikäs toi kuppisetti tossa kaapissa on? (Ääneen pääsi Marja-Kaarina, Kurt-Göranin tytär). Toi on ihan selvästi sen unkarilais-puolalaisen posliinitehtailija Attila Woizclizghdshdeshtin tekemä sarja! Tolla on kuulkaa arvoo sen verta, et mä en tota anna kellekkää, se on mun.
Tilanne kehittyy nopeasti äärimmilleen. Desibelit nousevat, kun jokainen paikalla oleva haulaakin yllättäin kyseisen sarjan ja kaikki muu unohtuu! Lopputulos: Jokainen lähtee Kurt-Göranin asunnosta naama ns. norsunvi....a ulos ja omiin koteihinsa. Mutta jo reilun tunnin kuluttua alkaa keskinäinen puhelinrumba. Jokainen syyttelee toisiaan ja mukaan saadaan vielä toinen lapsenlapsi AikkiRiitta, joka oli Kurt-Göranin lempisukulainen. No AikkiRiitta oli vielä niin nuori ja viaton, vasta hiljan täyttänyt 20 vuotta, mutta kummasti oli viihtynyt usein öitäkin Kurti-Göranin luona ja usein tämän jälkeen hänellä oli hieman enemmän käyttörahaa lompakossaan. Pari kertaa tosin oli vaivihkaa joutunut hankkimaan jonkin pillerin....... mutta tästä emme nyt toistaiseksi enempää!
AikkiRiitan äiti Siila-Maisa oli Kurt-Göranin vanhin lapsi, mutta pahasti sairas ja oli todennut, että hänellä ei ole mitään vaatimuksia tai muutakaan hautajaisten tai perunkirjoitusten kanssa. Jari-Pauluksen isä taas oli vuosia sitten merille lähtenyt Sämpy T. ja viimeisin varma tieto hänestä oli n. vuoden takaa, kun oli laittanut postikortin Somaliasta. No hänestä emme varmaankaan kuule enempiä.
Kolme päivää myöhemmin Kurt-Göranin asunnolla tapahtuu! Tuotantoryhmämme oli välissä mikittänyt ja asentanut kameroita asuntoon ja parahiksi ehtineet poistua paikalta, kun jo ulko-ovi kävi. AikkiRiitta tuli muutaman kassin ja laatikon kanssa ja alkoi nopeasti kerätä tavaroita niihin. Juuri, kun hän oli poistumasta paikalta, ulko-ovi avautuu ja paikalle saapuu Marja-Kaarina....
-Mitä vit...a sä täällä teet? (Marja-Kaarina huutaa hämmästyneenä). Onks´ sulla joku lupa olla täällä? AikkiRiitta on pari sekuntia hiljaa ja pääsee sanomaan, että päätti tulla keräämään tärkeimmät paperit talteen - Ai niinku noi maljakot ja taulut tuolta makuuhuoneesta? Mitä papereit ne oikein on? Marja-Kaarinan ääni alkaa kuulostaa junanpilliltä, kimakkuutensa ansiosta! AikkiRiitta tuntee olevansa alakynnessä, joten ottaa kovat keinot käyttöön.... - Sä et kuule tuu mua määräileen! Vaikka ootkin Kurtin tytär, nii mä olin tääl sen kans ja pidn sen kans hauskaa. Missä sä silloin olit? - Kyllä mä sun hauskanpidot tiedän, kaikkihan sen meillä ties, että sä annoit..... JA MAINOSKATKO!
Samaan aikaan Henttu (Kurt-Göranin vanhin poika siis) on omavaltaisesti mennyt kauppaamaan ilman muiden suostumusta isänsä auton, vm. 1986 Nissan Cherryn, jolla Kurt-Göran oli ajellut "tansseihin" ja löytänyt useita metsäteitä ja ja..... No Henttu tunsi jonkin kaverin, joka taas tunsi yhden autojobbarin, joka taas osasi neuvoa yhden mestan mistä sai hyvän hinnan autosta, varsinkin kun siinä oli vielä ehjät alkuperäiset pölykapselit ja C-kasettisoitin ja kilometrejäkin vain 109 000km. No kauppa oli tehty ja Henttu oli napannut autosta 3500 euroa - siis perikunta sai tietää, että 3000 euroa. Mihin se 500 euroa hävisi? Tähän katselijat voivat vastata netissä osoitteessa www.monttubileet2022.org .
Asunnolla tilanne on rauhoittunut, taulut palautuivat hetkellisesti seinille. Mutta missä ovat Kurtin metsästysaseet? Muutama lukittu kaappi asunnossa on, mutta avaimia lukkoihin ei vain löydy!
Menee pari päivää ja lapsenlapset alkavat yhteistuumin suunnittelemaan muistotilaisuutta. Sitä varten olivat ottaneet yhteyksiä jo pariinkin paikkaan, joista Kurt-Göran oli aikoinaan kertonut ja joista piti, mutta miksi ihmeessä yhdessäkin niistä esitettiin jotain "piip-shouta"......? Yhtäkaikki, tästä tiedosta "riemastuneena" Kurtin poika ja tytär nostivat metelin ja täysi rähinä viestein ja puheluin pamahti päälle! - Olkaa sitten saata.....a , mä en ota mihinkään kantaa, tehkää mitä lystäätte! Mä nii´ arvasin tän että tästä tulee taas tällanen sotku. (Marja-Kaarinalla meni hermot). Hän sulki puhelimensa ja ei ollut keneenkään yhteydessä muutamaan päivään.
Mutta lukittujen kaappien avaimia ei vain löytynyt! Asunto alkoi tyhjentyä yhä kiihtyvällä vauhdilla.... Kukin kävi hieman vuorollaan vain "tarkistamassa", että mitään tärkeää ei kadoteta tai heitetä roskikseen ja samalla, yllättävästi, matkaan tarttui aina jotain..... On se jännä!
---------------
Tarina jatkuu jossain vaiheessa. Mutta tässä kohtaa otetaan ensimmäiset palautteet vastaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti