Kesämies

 No niin, onpa taas mennyt aikaa siitä, kun olen mitään huomannut kirjoittaa. Miksi? Se olisi jo tarinan paikka se, mutta eiköhän lähdetä liikkeelle. (19.6.2023)

.........................................................................

Kesäinen päivä oli hiljalleen taipumassa yöksi, aavistuksen hämärämmäksi ajankohdaksi. Oltiinhan Suomen suvessa ja kesäyöt olivat valoisia. Vaan oliko kesämiehen mieli? Oliko?

Kesämies istui hiljaa arki-iltaa erään pienen pubin jo muuten tyhjentyneellä terassilla ja maisteli hiljaa juomaansa tuopista. Ei, hän ei ollut oluella - tuopin sisältö oli alkoholitonta, sillä hän oli lähtenyt hiljaa ulos kotoaan, pois ahdistavien seinien ympäröimästä maailmasta, ulos.... ulos - vain olemaan.

-Me suljetaan aivan kohta. Hän säpsähti, kun viereen tuli tarjoilija nuo sanat lausuen. Kesämies oli täysin ajatuksissaan, mutta havahtui ja vastasi, että lähtee ihan just, hörppäsi nopesti tuopista viimeiset kulaukset ja nousi, asteli rakennuksen toiselle sivustalle parkkipaikalle ja astui autoonsa. Matka tosin ei kestänyt kuin ehkä parisataa metriä, kun hän näki sinisten valojen välähtävän ja hän jo tiesi, mitä oli tulossa. Paikallinen poliisipartio oli havainnut hänen lähteneen pubin terassilta ja ajaneen autoa, jotenka he olivat täysin varmoja, että nyt napattiin rattijuoppo "rysän päältä" kiinni. Virkavallan edustajien ilmeet olivat aidon hämmentyneitä, kun alkometri näyttikin nollaa! -Niin, mä olen juonut kaksi alkoholitonta lonkeroa. Kesämies lausui ja sai poliisit hieman vaivaantuneiksi. No matka jatkui....

Ilta-aurinko, punertavan kaunis, laskeutui hiljalleen horisontissa ja kesämies katseli sitä hiljaa, samalla kun mietti, mihin ihmeeseen sitä lähtisi ajelemaan. Hän sulki autosta radion, laittoi puhelimensakin äänettömälle ja veti syvään henkeä...... Kun ei kotiin halunnut mennä, niin silloinhan suunta sai olla mikä tahansa! Ja niin kesämies lähti vain ajelemaan.

Oli kulunut lähes kaksi tuntia siitä, kun hän oli lähtenyt pubin terassilta liikkeelle, kun hän yllättäin havahtui siihen, että ei oikein edes tiennyt, mihin oli ajanut. Viimeinen tunnistettava tienviitta, mitä hän oli tarkemmin katsellut, oli tullut vastaan reilut puoli tuntia aikaisemmin ja nyt hän pysäytti auton kolmen tien risteykseen. Yksi risteykseen johtavista teistä oli oikeastaan pieneltä kärrypolulta näyttävä tieura, toinen öljysoralla tehty maantie ja kolmas näiden väliltä. Kesämies mietti.... jatkaisiko isointa tietä eteenpäin ja tullen ehkä jossain vaiheessa johonkin kylään tai kaupungin laidalle. Mutta ei, hän ei halunnut nyt olla liikaa ihmisten ilmoilla tai kenenkään kanssa tekemisissä. Kärrypolulta vaikuttava tieura houkutteli, mutta hän arveli sen vievän jonkin talon pihapiiriin, jotenka vaihtoehdoksi jäi soratie, jota pitkin hän lähtikin hiljaa ajelemaan.

Tie polveili kauniissa maalaismaisemassa, välillä peltojen reunoilla, välillä niiden keskellä ja toisinaan pienten metsiköiden läpi tunkeilevana kulkuväylänä. Kesämies ajeli rauhallisesti ja katseli ympärilleen. Yhtäkkiä hän näki edessään tienreunalla seisoskelemassa naisen. Kun hän pääsi naisen kohdalle, heilutti tämä hänelle kättä, selvästi pyytäen pysähtymään. Hän avasi sivuikkunan ja... - No hei, vihdoinkin kyyti! Tilasin kyllä sen jo reilu tunti sitten.

Kesämies ei hetkeen saanut sanaa suustaan, varsinkin kun tuo nainen nousi samalla hänen autoonsa. -No niin, siis mennään. Kissako sun kielen on vienyt? Tällöin hän sai sanottua naiselle, että hän ei varmaankaan ole se, ketä nainen oli odottamassa, sillä hän oli vain ajelemassa eikä edes tiedä, missä on tai mihin on menossa. Nainen katsoi häntä yllättyneenä ja puisteli päätään. -Ei täällä kukaan koskaan ajele ihan omaksi huviksensa! Luuletko, että mä uskon tuon? Kesämies jatkoi ja kertoi rauhallisesti, mistä hän oli lähtenyt ja ajantaju sekä suunnat olivat jo jokin aika sitten vain unohtuneet, hän vain ajeli. -No kai se sitten on niin. Nainen vastasi, mutta ei tehnyt elettäkään noustakseen pois autosta. -Mutta mun kyytiä kun ei näy, niin jos mä maksan sulle, niin voitko tarjota kyydin?

Nainen katseli kesämiestä pitkään hiljaa, hänen pehmeän rusehtavat silmät loistivat kauniisti ilta-auringon säteiden kanssa kilpaa. Kesämies arveli tämän olevan alle kolmekymppinen. Nainen oli pukeutunut ohueen kesämekkoon, mikä paljasti läpi hieman tämän vartaloa. Hiukset hulmusivat vapaana ja ne olivat vaaleanrusehtavat. Naisella oli jaloissansa valkeat kesäkengät ja hän piti sylissään pientä tummansinertävää olkalaukkua. -Niin no joo, kai mä voin, jos tästä nyt ei ole mikään pitkä matka. Sitten jatkan omaa ajeluani johonkin. -Ai miksi? Nainen kysyi ja ennenkuin kesämies ehti vastata mitään, nainen jatkoi että ei hänelläkään ole mikään pakko mennä sinne, mihin hän kyytiä pyysi. Halusi vain mökiltä ulos, kun siellä oli nyt lähes koko suku viettämässä viikon verran sukujuhlia ja hän ei vain ollut juhlatuulella. -No okei, siis mihin tästä lähdetään? Kesämies kysyi saaden ajo-ohjeet ja reilut parikymmentä minuuttia myöhemmin he olivatkin siellä, mihin nainen oli pyytänyt kyytiä,

He olivat tulleet pieneen kylätaajamaan ja nainen kertoi, että hänen yksi ystävätär asuu ihan tuon kylän keskustassa pienessä rivitalossa. Nopeasti he olivat kyseisen talon kulmalla ja nainen kaivoi parikymppiä laukustaan. -Riittäiskö sulle tämä, kun mulla ei ole käteisenä kuin tämä ja muutama kolikko? Nainen tarjosi samalla seteliä ja kesämies nyökkäsi hiljaa. Nainen nousi autosta vielä kiitellen ja poistui rivitalon piha-alueelle. Kesämies oli laittaa setelin lompakkoonsa ja koska se oli taiteltu, avasi hän setelin, löytäen taitoksen alle piilotetun käyntikortin. Siinä oli varmaankin tuon naisen nimi ja puhelinnumero. Kesämies oli rypistää tuon kortin, mutta jokin sanoi mielessä, että pistetään nyt kuitenkin se talteen, ihan varmuuden vuoksi.

Hän katsoi vielä kerran suuntaan, johonka nainen oli lähtenyt, mutta tätä ei enää näkynyt. Hiljainen huokaus ja auton moottori murahti voimakkaasti kesämiehen polkaistessa hieman enemmän kaasua ja poistuessaan paikalta. Hän ajoi tuon pienen kylän läpi ja vain muutama ihminen oli enää liikkeellä tuohon aikaan, sillä olihan ilta jo edennyt pitkälle. Hän mietti, olisiko järkevää lähteä etsimään tietä kohti kotia, vai vieläkö sitä vain ajelisi ja lopulta päätyi tuohon jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Matka eteni, yhä uudelleen ja uudelleen uusille tuntemattomille teille ja lopulta yllättäin hän löysi itsensä erään järven rannalta. Tie, joka hänet tuonne johdatti, oli pieni ja mutkitteleva, mutta hyväkuntoinen peltotie, josta tosin olisi viimeisestä risteyksestä toisaalle kääntyen päässyt isommillekin väylille.

Kesämies nousi autostaan astellen rantaan. Vesi oli peilityyni, kesäyö oli kauneimmillaan. Vain pari sudenkorentoa lensi veden pinnan yläpuolella ja jossain molskahti kerran, joku kala kävi nappaamassa pinnalta varmaankin vesikirpun. Oli äänettöntä, oli rauhallista, oli täydellistä vain olla. Hetken mielijohteesta hän riisui itsensä alasti ja kahlasi järveen, ui muutaman kymmenen metriä ja palasi rannalle. Rannalla, mihin hän oli heittänyt vaatteensa, oli kaksi isohkoa kiveä ja hän istahti toisen päälle katsellen järvelle. Ainakaan niillä kulmilla, missä hän oli, ei rannoilla näkynyt olevan mökkejä. Hän mietti mielessään, että kävipä oikeastaan hyvä tuuri ja päätti jäädä loppuyöksi kyseiselle paikalle. Hän muisti, että hänellä oli autossaan takaluukussa yhdessä kassissa viltti, jonka kävi hakemassa ja levitti sen rannalle mahdollisimman tasaiselle kohdalle. Vaatteensa hän kasasi tyynyksi ja heitti itsensä makoilemaan viltille.....

Hän heräsi ääniin! Jostain kuului puhetta ja tuntui, että jotkut lähestyvät paikkaa, missä hän on. Nopeasti hän veti housunsa jalkaan jääden viltille istumaan ja kuuntelemaan. Jotkut juttelivat keskenään, mutta äänet eivät enää voimistuneet, eli häntä ei oltu nähty ja kukaan ei ollut tulossa tuohon paikkaan missä hän nyt oli. Mutta mistä nuo äänet kuuluivat? Kesämies nousi ylös viltiltä ja kuunteli: Kaksi naista ainakin tuntui juttelevan keskenään ja sitten kuului vedestä molskahduksia ja pientä naurua. Hän asteli varovasti rannan tuntumaan ja huomasi, että jokusen kymmenen metrin päässä hänestä ui järvessä kaksi naista ja täysin alasti. Hän ei ollut uskoa silmiään, että tuo toinen naisista oli se, kenelle hän oli edellisenä iltana tarjonnut kyydin. Nopeasti pääteltynä sitten tuon toisen täytyi olla se ystävätär, kenen luokse tämä nainen oli illalla menossa. Mutta hieman ihmetytti, että juuri tänne he olivat "eksyneet" uimaan. Kesämies naurahti puoliääneen, samalla kun hän katseli noiden kahden naisen ilakointia järvessä ja rannalla. Hän mietti hetken, pitäisikö hänen paljastaa olemassaolonsa, vai jäisikö vain katselemaan naisten uintiretkeä. 

Aikansa naisten touhuja seurattuaan kesämies päätti, että ei hän menetä mitään, vaikka naiset "keksisivätkin" hänet. Nopeasti hän heitti housut pois jaloistaan ja lähti rauhallisesti kahlaamaan veteen. Alkuun vaikutti siltä, että naiset eivät edes huomaa häntä, mutta pari minuutia kun hän oli uinut rannan tuntumassa, kiljahtivat naiset ja nousivat nopeasti vedestä ylös vetäne nopeasti pyyhkeet vartaloidensa suojaksi. Hän ei ollut kiinnittävinään mitään huomiota naisiin, hymyili itseksensä ja jatkoi hetken uimistaan, lopulta nousten ylös järvestä ja astellen rauhallisin askelin takaisin viltille. Hän jäi hieman piiloon naisilta ja kuunteli, kuinka rantaheinikossa ja -koivikossa alkoi "rytistä". Naiset olivat tulossa häntä kohti. Hän päätti ottaa rennon makoiluasennon viltillä ja katsella hieman toiseen suuntaan. Eipä mennyt kuin hetki, kun nuo kaksi naista olivat vajaan kymmenen metrin päässä hänestä ja toinen heistä kysyi tiukasti "Mikä helvetin tirkistelijä sä oikein olet?" Äänestä päätellen tuo nainen oli sen toisen ystävätär, koska hän ei tunnistanut naisen ääntä. -Siis vastaa tai pitääks´ meidän soittaa kytät! Kesämies käänsi itsensä toisinpäin, jotta naiset näkivät hänet. -Siis mitä! Se olet sinä! Toinen naisista kiljaisi sulkien samaaan hengenvetoon kädellä suunsa.

Kesämies naurahti. -No niin minäpä minä. Sori, en mä yrittänyt teitä pelotella tai mitään! Mä olen tässä ollut koko yön ja heräsin just hetkeä aikaisemmin ja päätin vain pulahtaa järveen, enpä mä edes huomannut teitä alkuun. Hän päätteli, että oli parempi heittää pieni valkoinen valhe, kuin kertoa että oli tovin ehtinyt ihailla naisten vesileikkejä, ennen kuin itse päätti pulahtaa uimaan. -Mut´ miks´ sä tänne olet sitten ajanut ja miksi sitten ollut koko yön täällä? Se nainen, kenelle kesämies oli antanut edellisenä iltana kyydin, ryhtyi pommittamaan tätä kysymyksillä. Toinen naisista hämmästyi, että tuntevatko he toisensa ja tämä kyydin saanut nainen kertoi, että tässä on nyt se mies, jolta hän oli saanut kyydin ja kuka puheiden mukaan vain oli ajelemassa. -No on sillä ihme tapa vain ajella, jos tällaiseen syrjäisen pikkujärven rannalle eksyy yötä viettämään ja vielä yksin!

Naiset tulivat miehen viltin reunalle ja kysyivät, että onko hällä tupakkaa tai juotavaa. Hän puisteli päätään ja tajusi, ettei ollut syönyt reiluun puoleen vuorokauteen mitään ja juominenkin on ollut vähissä. -No hei, meillä on vähän eväitä messissä, oota tässä niin me käydään hakemassa kamat tänne. Samassa tuo miehelle tutumpi nainen jo lähti nopein askelin takaisin sinne, mistä naiset olivat hetkeä aikaisemmin tullut. Toinen naisista lähti hiljaa perään, täysin kysyvä katse kasvoillaan.

(tarina jatkuu...... sopivassa välissä)

---- Ja laitetaan muutama rivi tarinaan uutta.... 27.6.2023

Kesämies vihelteli hiljaa ja jäi odottamaan noita kahta naista palaavaksi paikalle, mutta jotenkin tuntui siltä, että aikaa kului ja kului, eikä heitä näkynyt eikä kuulunut. Olivatko nämä päättäneet lähteä kuitenkin pois ja .... samassa kesämiehelle tuli mieleen, että etteivät vain olleet hänen huomaamatta "kääntäneet" tätä. Nopeasti hän pomppasi pystyyn ja ....samassa kuullen ääntä! Ei, se ei ollut se ääni, mitä hän eniten pelkäsi, eli hänen autolla olisi juuri kurvattu pois maisemista. Nuo äänet olivat kahden nauravan naisen aiheuttamia ja tuo kaksikko kipittelikin reippaasti kohti kesämiehen vilttiä.

-Ai, aamuvoimisteluako täällä tehdään, vai miksi sä noin pompit? Se kasvotuttu nainen kysäisi ja toinen hymyili vaitonaisena vieressä. - Noo, ei ei, alkoi vain puuduttamaan niin päätin vähän vain venytellä jalkoja ettei niitä ala kivistelemään tai mitään. Naiset tulivat hänen luo ja heillä oli parikin kassia tavaraa mukanaan. Toisessa näkyi olevan hieman vaatteita ja myöskin viltti ja toinen oli näemmä ahdettu täyteen syötävää ja juotavaa, kunnon eväskassi siis. -Meillä meni hetki, kun piti päästä käymään tuolla puskassa ja noi itikat tuntuu tykkäävän meistä vähän liikaa.

Jutustelu jatkui kevyenä samalla, kun naiset kaivelivat syötäviä ja juotavaa kassista. Olipa mukana muutaman oluen lisäksi myös iso termoskannu kahvia ja sitä kesämies eniten tuntuikin himoitsevan, ainakin sillä hetkellä. Eipä aikaakaan, kun hänellä oli pahvinen muki kädessä ja se täynnä kuumana höyryävää kahvia. Kesämies tunsi olevansa suorastaan taivaassa...Mitä sitä voi nopeasti enempiä toivoa, kun kaunista kesäpäivää järven rannalla kahden viehkeän naisen seurassa! -Tuo hieman hiljaisempi nainen kysyi kesken syömisen, että kiinnostaisiko hänen lähteä naisten kanssa pienen matkan päähän eräälle luodolle, jonka vieressä on pieni lahti ja siellä olisi myös kallionkolo, minne pääsee kahlaamalla, mutta sitä ei näe kovin helposti järveltä tai vastarannaltakaan. Kesämiestä alkoi kiinnostaa, että mikä tuollainen paikka on ja koska hänellä ei ollut mihinkään kiire, suostui hän ehdotukseen. Naiset katsoivat toisiaan pitkään hymyillen samalla, kun alkoivat pakata tavaroita.

-Joo sun kannattaa sitten ajaa meidän perässä, mutta täällä kannattaa pitää vauhti aika hiljaisena, koska noissa lähialueiden muutamista maataloista saattaa joku kone tulla tielle tai sitten siellä vain kulkee lehmiä. -Okei, kiitti neuvosta. Mä jään odottamaan teitä, että tulette tähän kulmalle. Enköhän mä pysy perässä jos ette ala tosiaan mitään rallia ajelemaan. Naiset naurahtivat ja lähtivät hakemaan autoaan. Eipä mennyt, kuin hetki ja paikalle kurvasi pieni sininen auto, jossa nuo kaksi naista viittilöivät kesämiestä seuraamaan heitä ja matka alkoi....

Tosin tuo matka ei ollut kovinkaan pitkä, arviolta ehkä joku kymmenisen kilometriä ja yllättäin tuo pieni sininen auto kurvasi tieltä sivuun, ehkäpä juuri ja juuri tunnistettavaan ajouraan ja kesämies seurasi heitä perässä omalla autollaan. Auton pohjaan raapi heinät ja muutamat multapaakut, joita tieuran keskellä oli, mutta nuo eivät häirinneet, sillä tuolla ehkä kärrypoluksi kutsuttavalla polulla ei ollut kuitenkaan pahempia töyssyjä tai kuoppia. Tuota matkaa oli ehkä jokunen sata metriä ja lopulta hänen edessään kulkenut sininen pikkuauto kurvasi polulta hieman sivuun ja pysähtyi. Kesämies huomasi, että hänen kannatti ajaa tuosta autosta hieman ohi ja sai parkkeerattua autonsa pienelle tyhjälle maatilkulle. Naiset olivat nousseet autosta ja kesämies mietti hetken omassaan, että olikohan tämä sittenkään kovinkaan fiksu temppu. Enempiä hän ei ehtinyt miettiä, kun kuljettajan ovi repäistiin nopesti auki....

(tarina jatkuu jälleen jossain sopivassa vaiheessa).