oli ne omat hetket, jolloin sai ja pääsi tekemään muutakin kuin nukkumaan. Tätä se taas on...
Nyt on hiema epätodellinen olotila, suoraan sanottuna epäuskoinen. En valitettavasti kerro, miksi ja mikä syynä mutta voin sanoa että tämän mielen mieltä on hämmennetty taas
urakalla ja enpä osaa oikein toimia ja reagoida......
Nyt on viikosta muutama päivä mennyt ja ollaan torstain puolella... Kello n. 1.15 ja nämä
pari uutta mietelmää vain näiden jo aiemmin kirjoitettujen lisäksi kertoo paljon
juuri siitä, miltä tuntuu......
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Sanoin sanoja väärin. Kuuntelit ne toisin.
Sanoin sanoja erilaisia, tarkoituksettomia hetkiin niihin!
Sanoin ja sanojani kaduin...... niitä kelata takaisin koitin.
Vaan eihän sanottua sanomattomaksi saa, ei lauseita pyyhkiä voi ollenkaan.
Sanoin perään: Anteeksi!
Sanoin ja tarkoitin.
Sydämeni huusi, sielunikin. Vain koitin sanoa.... sinut minua kuulemaan.
Mut´ korvasi suljit, kuulit vain ne sanat väärät - väärin.
Vastasit ja viilsit, lujaa vyön alle iskit.
Siinä sisäisessä kivussa silti, yhä pyysin: Anteeksi!
Vaan miksi - miksi - miksi? Miksi et antanut....
Annoit väärien sanojen, väärin lausuttujen, painaa kaiken... kaiken mitä olikaan.
Silti vain halusin, toivoin ja yritin: Sanoa sydämestäni: Anteeksi.
------------------------------------------------------------------------------------
Annoit hetken nauraa, annoit hetken elää...
Katsoit vierestä kuinka säteilin.
Vaan kun nauroit itse, et tuntenut kohtaani mitään...
Katsoit vierestä kuinka romahdin.
Eikä mikään sinussa saanut minua ylös nostamaan.
Ei mikään...
- vain alemmaksi ja alemmaksi vajota sain, kun
katsoit vierestä kuinka hajosin ..... hiljaa katosin....
Olin yksin, olin ja sydämeni apua huusi.
Äänettömänä silmäni sitä pyysi.
Siinä olin, maassa..... edessäsi yksin.
Ja näin vain katseessasi.....
- en mitään.
Ja näin vain katseessasi...
- tyhjää!
Sitten vain pienen hymyn, vain pienen hymyn - itsellesi!
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Pikkupakkasen nipistellessä tunsin jotain, sisälläni väreitä viluisia.
Palelin - sisältä.... palelin ja tärisin.
Pikkupakkanen kiusasi kasvojani, nenänpäätä nipisti ja tuuli
kiusasi kehoani, mutta palelin - sisältä..... ja vilunväreitä
Kiirehdin minkä pystyin sisätiloihin lämpimiin.
Hieroin käsiäni, hieroin itseäni... lämmittelin ja lämmittelin...
- mutta vilu sisälläni yltyi, valtasi minut!
Tärisin ja palelin.... sisältä kylmyys mieltäni ja minua vain söi.
Ahdisti, olotila kiusasi. Kiroilin ja hieroin ja hieroin.
Puin lisää vaatettakin, vaan mitä se auttanut olisi?
Palelin ja tärisin - sisältä..... siksi siis itseni riisuin ja syöksyin suihkuun...
- vesi lämmin, lähes polttava, ihoani hyväili...
Mutta ei sisältä vilua vienyt, ei oloa auttanut!
Miksi?
Miksi vain tärisin ja palelin?
Miksi?
Lopulta tajusin syyn ja tajusin myös:
En voi vain itse tätä olitilaa auttaa, en helpottaa.
En lämpene, en rauhaisa olla voi - ellei.....
Ja tuskaisena jouduin vielä palelemaan, sisältä tärisemään.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Tänä yönä en unta taas saa.
Tänä yönä vain valvotaan.....
Tänä yönä on aikaa mietteille,
kun ei pääse sielu levolle.
Tänä yönä!
Hiljaa etenee viisarit, kello kulkee...
Hiljaa etenee yö, mietteet kuulen...
Hiljaa ... - liian hiljaa, omissa mietteissä, hitaasti yössä...
Yritän ymmärtää, yritän käsittää...
Vaan kun sielu ei rauhaa saa, ei mieli saa rauhoittaa
- ei oloaan unetonta, levotonta....- pienien mietteiden valloittanutta!
Hiljaa etenee viisarit, kello kulkee...
Hiljaa etenee yö, mietteet kuullen...
Hiljaa... - liian hiljaa, omissa mietteissä, hitaasti yössä...
Mietteet pyörittävät mieltä.
Ajatukset harhailevat..... - unetonta piinaavat!
Pimeys puristaa kehoa, ahdistaa.... ja
sielu vain valittaa...
Tänä yönä!
Hiljaa etenee viisarit, kello kulkee...
Hiljaa etenee yö, mietteet kuullen...
Hiljaa... - liian hiljaa, omissa mietteissä...
hitaasti yössä........ liian hitaasti.
- - - - - - - - -- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Oltiin hetki kahden ja sinua katselin.
Oltiin ja naurahdit. Silmissäsi näin sitä mistä pidin!Oltiin hetki kahden, vierekkäin....
Oltiin ja juteltiin. Sinulta kuulin mitä olin kuullut ennenkin!
Oltiin hetki.....
Vaan mihin katosi se hetki, hetkessä?
Vaan miksi katosi se jokin silmistäsi?
Vaan miksi olit vieressäni, mutta et vierelläni?
Vaan miksi juttelit vaikka et kertonut - et minulle mitään.
Vaan oltiin.....
Tyhjäksi tunsin itseni.
Hävitetyksi, entiseksi - eiliseksi...
- hetken käytetyksi. Ja olin hämilläni, koko sydämestäni!
https://www.youtube.com/watch?v=LRe6MomBJvM
-----------------------------------------------------------------------------------
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti