tavalla, kuin mitä nyt viime päivinä! Tapahtumia riittänyt, niin omassa elämässäkin kuin
työrintamallakin. Voin sanoa, että tylsistymään en ole päässyt ja ihme, että olen
ehtinyt kaiken jotenkin tehdäkin jopa, mitä on pitänyt ja ehkä enemmänkin.
On ollut mukava huomata, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät ainakaan liikoja arvostele
minua eli teilaa heti, jos ehdotan tai sanon jotain, vaan kelpaan sellaisena mitä olen.
Ja kun en edelleenkään halua tehdä mitään pahaa, niin siksi olenkin välillä todella
ymmälläni, kun joillekin ihmisille tapani toimia on punainen vaate.... no ainahan ei
voi tietenkään kaikkia miellyttää.
Nyt muuten kirjoittelen sitten hieman tarinoita erään ihanan ystävän pyynnöstä.
Hieman tuossa "valitti" kun en ole tarpeeksi tänne saanut mitään aikaan, joten korjataan tilanne.
Ja tämä siis täysin hymyillen todettuna!
------------------------------------------------------------------
Tämä tarina tulee tänne sen vuoksi, kun olen sen joskus
kirjoitellut ja minulle ehdotettiin, että heittäisin tämän myös tänne.
En nyt valitettavasti muokannut tätä, vaan tulee sellaisena kuin se alunperin on kirjoitettu.
SEX AND THE CITY
Episode XXX
Alkusyksyn tuoksu tuntui leijuvan jo New Yorkissa ja sitä
tuoksua ei voi sanoin kuvailla.
Sen vain vaistoaa….. se on jotain, mikä tulee hiljaa hiipien
joka paikkaan ja saa ne vielä
eilen aurinkoisen kesäisiltä näyttävät paikat vaikuttamaan
aivan erilaisilta, mutta silti niin
romanttisilta. Aivan, syksy New Yorkissa voi olla uusien
ihanien tunteiden syntymisen aikaa….
Carrie mietti hiljaa aamiaista nauttiessaan, että miksi hän
oli aikoinaan inhonnut syksyä ja sen
saapumista. Ehkä oli siinä, että hän ei koskaan ennen ollut
syksyisin kokenut samanlaisia hetkiä
kuin mitä nyt viime vuosina ja varsinkin, mitä hän koki
eilen.
Tavoistaan poiketen Carrie oli ystäviensä kanssa
(Samantha, Miranda ja Charlotte)
päättänyt
lähteä pois normaaleista paikoistaan ja he olivat hypänneet
taksiin, pyytäen kuljettajaa viemään
heidät johonkin pois kuumimmista pintaliitopaikoista,
”mestaan” missä olisi Samanthan sanojen
mukaan ”munaa” – ja mihin he joutuivatkaan, sitä siellä
toden totta oli.
Kuljettaja oli ajanut New Jerseyn puolelle ja johdattanut
heidät melkoisen hämärän näköiseen
paikkaan, jolloin Charlotella oli alkanut tulla epäilys
mieleen, että nyt heille käy huonosti.
Mutta rakennuksen ulkokuori olikin vain ehkä tarkoituksella
rujon näköinen, nimittäin sisältä
löytyi jotain aivan uskomatonta! Naiset olivat haltioissaan
sekä yllättyneitä, nimittäin ensimmäinen
kehen he siellä törmäsivät, oli Stanford joka oli keksinyt
paikan joitakin aikoja sitten, mutta ei
halunnut siitä puhua kenellekään ennen kuin oli saanut itse
tutkittua paikan parhaat palat…..
-
omien sanojensa mukaan. Tyttöjä asia nauratti ja
tällöin Samanthaa jo vietiinkin lujaa kohti
baaritiskiä, tai lähinnä siellä nojailevaa herraa kohti.
Eikä hänestä juuri sinä iltana muuta nähtykään.
Carriella oli ilta mennä hieman pieleen, koska Aidan yritti
tavoittaa häntä. Onneksi juuri kun Carrie
oli vastaamassa puhelimeen, ehti Miranda napata sen hänen
kädestään ja sulkea kokonaan.
Tämä alkuun aiheutti kinaa tyttöjen kesken, mutta pian
tilanne muuttui ratkaisevasti, kun todella
paikasta sittenkin innostuneena Charlotte kertoi, että
tiloissa on paikka missä kuka tahansa saa
esiintyä ”esitanssijana” ja hieman shampanjan ja
Cosmopolitanien vaikutuksen alaisina nämä
kolme kaunotarta päättivät toteuttaa tuollaisen tempauksen.
Kukaan ei vain ollut kertonut
Charlotelle, että esitanssijoille puetaan toiset asut ylle –
ja heidän ylleen puhalletaan vaahtoa….
mikä saa heidät näyttämään entistä (no tarvitseeko tuota
edes mainita).
Kuitenkin he suostuivat tähän ja Carrie innostui koko
touhusta niin paljon, että kysyi saisiko
hän tulla toistekin. Ravintolan johtava baarimikko, joka oli
jo jonkin aikaa flirttaillut Carrien kanssa
illan aikana, ei voinut kieltäytyä – eikä varsinkaan
treffikutsusta, jonka Carrie myöhemmin toteutti.
Ilta eteni villeissä merkeissä ja jossain vaiheessa Miranda
huomasi, että hän ei enää jaksaisi ja
päättäisi ottaa kyydin kotiin. Toiset harmittelivat tätä,
mutta Mirandan päätä ei kääntänyt tällä kertaa mikään – tai kukaan. Niin hän lähti
Stanford mukanaan, joka kertoi että oli hieman huono
ilta hänen kannaltaan ja koska hän menisi melkein samoille
kulmille, kuin Miranda niin he
voisivat jakaa taksin kahdestaan. Taksiin noustessaan nämä
kaksi vielä teatraalisesti antoivat
toisilleen suukon muiden nauraessa klubin ulko-ovella
tapausta.
Carrie ja Charlotte palasivat takaisin sisälle miettien
missä Samantha oli ja kas, kuin taikaiskusta
tämä saapuikin naisten luokse tukka hieman sekaisin ja
muutenkin sen näköisenä, että jotain
tosiaan oli tapahtunut – ja olikin. Samantha vain huikkasi
näille kahdelle, että puhutaan huomenna
lisää ja syöksyi ulos odottavaan taksiin – taksiin, mihin
samaan aikaan astui kyytiin eräs
heille täysin tuntemattomaksi jäänyt komea nuori mies, mutta
Samanthan tuntien hän jo tunsi kuka tuo komistus oikein oli!
Pienen ajan kuluttua Charlottea tuli vaivaamaan herra joki
oli seurannut aiemmin tämän tanssiesitystä ja siitä kiinnostuneena yritti tehdä
vaikutusta Charlotteen ja ehdotella vaikka mitä,
mutta Carrie onneksi huomasi että Charlottea ei nyt kyseinen
herra kiinnostanut, pelasti hän tilanteen alkamalla keskustelemaan Charlottea
kotona odottavasta miehestä. Meni ehkä pari sekuntia ennen kuin Charlotte
tajusi mistä oli kyse ja ymmärsi lähteä juttuun mukaan ja näin naiset
pääsivät tuosta herrasta suhteellisen vaivattomasti eroon.
Vaan ei yhtä, ellei toista….
yllättävästi tanssilattian suunnalta alkoi kuulua sen hetken
eräs suosituimmista klubihiteistä,
mitä jokainen arvonsa tunteva klubi-dj soitteli siihen aikaan
ja Carrie tunsi kun joku nykäisi häntä
kädestä ja vei jo kiireen vilkkaan kohti tanssilattiaa.
Charlotte jäi ihmettelemään tilannetta ja
vaikka hän koitti huutaa perään, ei Carrie enää metelissä kuullut mitä tämä huusi
hänelle sillä
hän oli jo tanssilattialla ja vasta silloin hän näki, ketä
hänet oli sinne nykäissyt: Mr Big.
Carrie tajusi samalla sekunnilla ajattelevan, että voi ei –
miksi juuri nyt, miksi juuri hän!
Kiho vain hymyili, ei ensin sanonut mitään vaan nykäisi
Carrien mukaan tanssiin. Hetken yritettyään epätoivoisesti väännellä itseään
musiikin tahtiin Kiho tunnusti, että tämä ei ole enää häntä varten ja ohjasi
heidät sulavasti lähimmän baaritiskin luokse. Carrie ei voinut uskoa, että
Kiho olisi tällaisessa paikassa, ei todellakaan ja hän olikin
kuin elävä kysymysmerkki.
Kiho huomasi Carrien ihmettelyn ja kertoi, että on erään
ystävänsä kautta osaomistaja kyseisessä
paikassa ja oli nyt ensimmäistä kertaa katsomassa, miten
sijoitus on menestynyt ja jos
kerran Carrie ja tytöt olivat kyseisen paikan löytäneet,
silloin hän voi uskoa että paikka on menestys. Carrie oli otettu imartelusta ja
juuri kun hän oli keskustelun lomassa hiljaa hivuttamassa
itseään lähemmäksi Kihoa, Charlotte ilmestyi paikalle ja
hänenkin hämmästyksensä oli yhtä suuri
kuin Carrien kun näki Kihon. Tämä tervehti ystävällisesti
Charlottea ja kertoi syyn, miksi
oli kyseisessä paikassa ja Charlotte oli tuumannut että mies
oli siis hieman päättänyt laajentaa siis
toimialojansa ja toivotti onnea. Ainoastaan oli ihmetellyt
sitä, että miksi klubi oli New Jerseyn
puolella eikä New Yorkissa. Kiho vain hymyili ja totesi,
että se on osa paikan houkuttelevuutta.
Charlotte arvasi että Carrie haluaisi olla kahden Kihon
kanssa ja totesikin että pitänee tilata taksi
jotta pääsisi kotiin, mutta Kiho esti tuollaiset
suunnitelmat. Hän sanoi, että hänen kuljettajansa vie
heidät kyllä täältä kotiin ja Charlotte halusikin poistua jo
paikalta. Pienen ajan kuluttua häntä ei
enää paikalla näkynytkään, koska istui tyytyväisenä Kihon
limusiinin takapenkillä kohti kotia.
Näin siis Carrie ja Kiho olivat kahden ja muutama
Cosmopolitan lisää alkoi saada Carrien haluamaan…. vaikka hän oli taas ties
monennenko kerran päättänyt aiemmin että ei enää, ei Kihoa.
Hän poistui hetkeksi naistenhuoneeseen, missä muisti että
Miranda oli sulkenut hänen puhelimensa.
Carrie avasi sen ja hetkessä se piippasi useamman viestin
merkiksi. Carrie alkoi selaamaan tulleita
viestejä ja huomasi, että Aidan oli yrittänyt tavoittaa
häntä useamman kerran ja viesteistä alkuun huomasi, että tämän miehen haaveet
tavata kyseisenä iltana olivat olleet melkoiset. Yllättäin viestien sävy oli
muuttunut – niissä ei enää soinut ihastus tai rakkaus, ei tuntunut lämpö – ei
ihanuus. Tilalle oli tullut ärtymys ja kiukku ja viimeinen viesti sai Carrien pahoinvoivaksi.
Aidan oli kertonut kuulleensa missä Carrie ja tytöt olivat
ja tiesi kenen klubi tuo oli ja todennut,
että hän ei tällaista enää haluaisi kokea ja toivotti hyvää
syksyn jatkoa.
Carrie itki, mutta vain hetken. Hän muisti Kihon ja päätti että
Kiho saa lohduttaa häntä,
mutta palatessaan takaisin klubin salin puolelle ei miestä
näkynyt missään. Bileet jatkuivat
yhtä vauhdikkaasti paikassa mutta Kiho, missä hän oli?
Miestä ei näkynyt….
Carrie kysyi baarimikolta joka oli tarjoillut heille juomat
ja tämä totesi, että herra oli odotellut
varmaan häntä tässä jonkin aikaa, mutta parinkymmenen
minuutin odottelun jälkeen
lähtenyt ulos. Carrie ei voinut uskoa korviaan! Hänet oli
jätetty johonkin vieraaseen klubiin
ja vielä New Jerseyhyn, missä hän ei juurikaan liikkunut.
Baarimikko näki Carrien ahdistuksen
ja tuumasi, että jos tämä odottelisi vielä puoli tuntia,
tämä voisi tarjota hänelle kyydin kotiin.
Carrie hymyili itku kurkussa ja kiitti. Baarimikko toi
hänelle yhden ”cosmon” sanoen että hän
tarjoaa tuon, koska se on vähintä mitä nyt voi tehdä.
Aamu valkeni kirkkaana, kuulakkaana. Tiedättehän sellaisen syksyisen sään kun kaikki tuntuu
todella kirkkaalta ja maisemat ovat teräviä ja ilma hieman
kirpeä. Carrie avasi silmänsä, varovasti.
Hän ei muistanut heti miten oli kotiin päässyt mutta paikka
oli tuttu, eli oma koti ja oma vuode.
Vaan hän ei ollut yksin! Asunnosta kuului ääniä ja Carrie
pomppasi ylös, kietoi nopeasti
ympärillensä päiväpeiton ja hiipi hiljaa olohuoneeseen.
Sohvapöydällä oli kaksi tyhjää lasia ja
yksi tyhjä viinipullo ja toinen näemmä osittain juotu. Äänet
tulivat keittiöstä mihin hän suuntasi
askeleensa ja siellä häntä odotti…..
Samassa soi puhelin! Carrie kääntyi nopeasti kannoillaan ja
syöksyi makuuhuoneeseen, etsi
puhelimensa käsiin ja vastasi siihen. Hän toivoi että se
olisi ollut Aidan, mutta sieltä soitti Kiho!
Tämä totesi, että uskoikin Carrien olevan jo hereillä ja
olisi siellä n. 10 minuutin kuluttua
croisanttien kanssa, eli toivoi että kahvi olisi keitetty.
Carrielle tuli kiire, paniikki…
Hän syöksyi keittiöön, huutaen ja tuuppien ja kehottaen
kiirehtimään pisti tuon vieraansa
lähes puolipukeissa ulos asunnosta, pikaisesti siirsi
viinilasit ja –pullot pois pöydältä ja yritti
vielä jotenkin saada asunnosta fiksumman näköistä ja sitten
jo oveen koputettiin.
Hän syöksyi ovelle, avasi sen hymyillen valmiina suutelemaan
Kihoa kun huomasi, että Aidan
oli se ken koputti ovea ja tämä pyysi anteeksi eilistä ja
halusi selvittää tilanteen ja miksi
käyttäytyi niin kuin oli käyttäytynyt. Carrie tunsi, että
hänen sydänjuuriaan raastettiin ja sisuskalut
vaihtoivat paikkaa. Mitä hän tekisi? Kohta tuon samaisen
oven takana olisi Kiho!
Aidan huomasi että kaikki ei ole niin kuin pitäisi, samalla
kun Carrien puhelin piippasi.
Carrie yritti olla kuin ei mitään olisikaan ja Aidan tajusi,
kuka viestin laittaja oli.
Mitään sanomatta hän kääntyi ympäri ja poistui.
Carrie katsoi viestin ja hänestä tuntui entistä pahemmalta!
Kiho ilmoitti, että oli tullut
jotain ongelmia tullut ja joutui perumaan aamukahvit Carrien
luona.
Hän itki…… potki mattoja ja eteisen lattialla olleita
korkokenkiä ja haki sen osittain juodun
viinipullon ja istahti tietokoneensa äärelle kirjoittamaan…
”Onko syntinen yö New Jerseyssä sen arvoista, että kaunis,
seksikäs nuori nainen voi
alle puolessa tunnissa menettää seuraavana aamuna kolme
miestä? Voin sanoa, että ei ole
-
varsinkaan kun….” Carriella jäi lause kesken, hän
tuijotti näyttöä…. kauan…
oikeastaan koko päivän.
---------------------------------------------------------------------------
Kaukana jossain, taivaalla - pimeässä avaruudessa... tuo taivalsi.... matkasi....
eteenpäin kiisi läpi galaksien, tähtisumun ja planeettoja ohitellen....
Kiisi..... eteenpäin... nopeammin kuin mikään - tai mitään.
Taakse jäi sekunnissa paljon, edessä oli seuraavassa sekunnissa yhtä paljon.
Miljardit kilometrit vaihtuivat... tuo jokin kiisi ja kiisi.... halkoi pimeää avaruutta.
Vaan jossain vaiheessa tuo löysi suunnan, mihin matka vuosisatojen, miljoonien
pitkien, mutta nopeasti edettyjen, oli tuota vienyt kokoajan.....
Matka olisi tulossa päätepisteeseen, enää ei kauaa.... - lähellä olisi!
Vielä jokunen aurinkokunta, vielä muutama galaksi, vielä nuo kuut ohitettava,
vielä olla törmäämättä komeettoihin vieraisiin, toisiin avaruuden taivaltajiin.
Ja lopulta tuo ikuisuuden kestänyt matka olisi lopussa, maalissa...... maassa!
Sieltä löytyisi se kohde, mihin tuo avaruuden hiljainen matkaaja oli kaikki ne
miljoonat vuotensa käyttänyt, mihin suunnistanut....... ja viimein olisi tulossa
sinne, mihin sen on pitänytkin!
Se lopultakin olisi osumassa, tuo meteoriitti..... sydämiin tiettyihin.....
Joko murskaten ne - tai tuoden niihin rakkauden......
Vaan ken tietää, mikä kohdalle omalle osuu - sen vain kokee ja tuntee, kun osuu
tuo meteoriitti - sydämeen!
------------------------------------------------------------------
Älä väheksy aikaa! Älä kuvittele sitä huijaavasi!
Älä yritä edes.... aika on lahjomaton, se vie sinua juuri niin nopeasti tai hitaasti
eteenpäin, kuin on tarkoituskin.
Älä yritä liikoja, älä ahnehdi aikaasi liikaa asioita!
Muista , että aika on rajallinen - omansa mittainen, eikä se ota
mistään lisää tai jätä käyttämättä osaakaan. Se on aika!
Elä sen mukaan, mitä aika antaa. Nauti hetkistä, muista väliin hengittää...
anna aikaa itsellesi - elämälle ja toisille. Pidä huoli, että ajassasi ei ole
ahdasta, ei liikaa kiirettä.... - aika on tuolloin puolellasi - ja jaksat enemmän!
Aika: armoton, mutta rakastava - kunhan muistat että aika kaikella, kaikki aikanaan...
- oikein elettynä, tänäänkin ja huomenna....
-----------------------------------------------------------------------
Puisto, hiljainen.... tuonakin pyhäaamuna.
Vielä ei elämää juuri missään, vain muutama auto ohitti tuon puiston.
Ja siellä tuo oli, kuten oli ollut jo muutaman vuosikymmenen.
Penkki.
Sen harmaat laudat olivat kadottaneet jo värinsä auringon paahteissa ja
myrskyisissä tuulissa. Sitä oli joskus hieman korjaitukin, mutta ei se enää
aivan parhaimman näköinen ollut, mutta silti se oli kestävä.
Penkki.
Sillä oli vuosikymmenten saatossa istunut useat rakastavaiset.
Siihen oli nojailleet monet kundit tyttöjä katsellen ja monet tytöt
poikia kiusaillen. Sen laudoilla oli istunut lukemattomat papat ja mummot...
siinä oli kiipeillyt monet pikkulapset ja koiratkin.
Kaiken se oli kuullut ja kokenut.
Penkki.
Väliin se oli ollut pitkiä aikoja yksin, ketään ei ollut kiinnostunut siitä.
Toisinaan joku oli jopa kaivertanut siihen jotain, mikä vuosien saatossa oli
haalistunut täysin lukemattomaksi raapustukseksi.
Se otti kaiken vastaan.
Penkki.
Ja nyt tuona sunnuntaina se oli taas yksin.
Odotti, jos joku sen luo tulisi, siihen istahtaisi.... vaan ei...
taas oli viileää, eikä missään ketään, ei ketään.
Siinä se seisoi ja oli, autiona, tyhjänä... yksinäinen.
Penkki.
Mutta meni tunti pari ja sitten tuli elämää.
Jostain paikalle saapui joukko ihmisiä, juuri tuon penkin luo.
Paljon puhetta, paljon naurua, paljon iloa ja penkkiä taputeltiin ja
ääneen kehuttiin..... siitä juttuja kerrottiin. Se oli se penkki, se....
Penkki.
Nuo ihmiset olivat kokeneet tuon penkin luona jotain, kaikki jotain
tärkeää.... elämää muuttanutta, hyvää ja kestävää - ja se oli penkin ansiosta, niin sanoivat.
Tärkeä olikin tuo puiston kulmassa yksin oleva, vanha kaiken kokenut....
Penkki.
Koskaanhan ei tietää voi, mikä on se huomaamaton asia mikä on tärkeä,
kuin usein vasta sitten, kun sitä ei enää olekaan.
Mutta onneksi heillä oli tuo...
Penkki!
................................................................................................
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti