Ehkä ei mistään erityisestä. No sanotaanko näin, että elämässä on kuvioita - ilman kellumista - ihan
kohtalaisesti. Viime aikoina olen hieman ihmetellyt parin ihmisen muuttunutta käytöstä, tosin ei
suoranaisesti vain minua kohtaan vaan yleensäkin. Mistä syystä näin on käynyt, en osaa sanoa ja
en lähde nyt aiheita purkamaan.
Pakkaset hellittivät sitten ainakin joksikin aikaa, joten nyt sitten kävellään ja kuljetaan loskassa.
Ei yhtään kivaa! Itse nauttisin talvella sellaisesta sopivan kohtuullisesta pakkasesta ja mukavasta
määrästä lunta, silloin olisi kiva kulkea ja nauttia säästäkin.
------------------------------------------------------------------------
Ei tuntunut enää mikään miltään!
Ei ollut enää syytä nauraa - ei jaksaa - ei tehdä, toimia tai....
- edes kunnolla elää.
Maailma tuntui kaikkinensa kääntäneen selkänsä ja kukaan ei kuunnellut.
Apua sai huutaa - turhaan.... tuuleen..... Kukaan ei vastannut!
Kaverit kaikkosivat, ystävät loitonivat..... siihen jäi vain tyhjyys.
Ja sitten siihen oli helppo tarttua:
Pullo!
Siinä se oli - se .....
Pullo!
Ensimmäisen kerran kun sen korkkasi, ei se vielä ihmeitä tehnyt... ei
mielessä tuntunut tai päässä virranneet uudet ajatukset.
Mutta.... pikkuhiljaa - se otti niskalenkkiä, kun siihen tarrautui uudelleen ja uudelleen...
Se oli pirullisen kavala.
Pullo!
Ystävät eivät enää tervehtineet, eivät soitelleet....
Kaverit käänsivät selän ja ainoa, mihin saattoi enää luottaa oli vain tuo:
Pullo!
Mutta pullo oli Piru!
Ensin se houkutteli kirpeydellään, terävyydellään...... lämmittämällä sisuskaluja.
Sitten se huumasi mieltä, pikkuhiljaa enemmän ja enemmän.....
vei pois järjelliset ajatukset, vaihtaen ne toisiin.... tuon pullon nesteen tuomiin turmiollisiin....
Sen se teki, se:
Pullo!
Kohta seura oli vaihtunut, tuli ja oli uusia kavereita, samanlaisia....
pirullisen pullon pauloihin joutuneita - jo kokonaan sielunsa kadottaneita!Ja sinne mieli oli lujaa menossa.......
Siitä ei päässyt irti! Toisinaan pienen hetken saattoi olla, ettei sitä kaivannut,
mutta sitten sen himo iski taas...... ja käsiin piti saada:
Pullo!
Pirullinen - kaiken järjellisen kadottava ja tuhoava, turmiollinen - pullo!
Mutta joskus kun kaikki on jo pedattu lopulliselle iskulle, tuholle mielen ja kehon...
- tuleekin eteen joku, joka pysäyttää ja päättää auttaa, vaikka sitä ei
ensin edes haluaisikaan, koska ote pullosta ja pullon ote on niin kova!
Tämä joku jaksaa.... jaksaa... ja jaksaa....
Auttaa, vie eteenpäin ja lopulta saa silmät aukeamaan - pään selviämään....
sydämen lyömään vapaammin... - ottaa kädestä tuon pullon
- ja kaataa loput siitä pois!
Siitä ei pidä ottaa itselleen isäntää,
ei koskaan - oli mikä tai mitä tahansa elämässä.
Koska se on pirullisempi kuin mieli kenenkään ja se on se:
Pullo!
-----------------------------------------------------------------------
Nukuin, pitkästä aikaa sikeästi..... suorastaan levollisesti!
Nukuin - ja nukuin..... - ja näin unta....
Kun heräsin, hyvin levänneenä ja mieli virkeänä, oli tuo kuva
unesta mielessäni vahvempana, kuin moni asia pitkiin pitkiin aikoihin.
Ja sitä kuvaa mietin, yritin keksiä kuka hän oli - tuo tumma kaunotar unessa
- ja siinä yhdessä kuvassa.Olin unessa jossain talossa kylässä, kaikki olivat vieraita minulle, mutta
silti jostain syystä hirveän tuttuja! Paikkaakaan en tunnistanut, silti tunnuin
olevani kuin kotonani... - ja siellä oli seinällä tuo kuva, tuosta tummasta kaunottaresta!
Tuijotin sitä kuin lamaantuneena, ihailin ja katselin, kunnes kuulin takaani
äänen, joka kysyi: "Pidätkö siitä?"
Kääntyessäni näin hänet ilmielävänä!
Tuon taulun, tuon kuvan kaunottaren.... siinä minun edessäni.
Niin vieras - silti niin tuttu..... ja nyt hereillä mietin, kuka ihme hän oikein oli!
Keitin aamukahvia ja mielessäni oli vain tuo yksi kuva.
Unen jatkosta en paljoa muista, mutta se kuva..... ja se kohtaaminen,
se pyörii ja pyörii päässä.... loppumatonta kehäänsä.Kuulin kun posti tuli. Kaadoin itselleni kupillisen kahvia ja kävelin kupponen kädessä
katsomaan, mitä posti oli tuonut. Muutama mainos, yksi lasku ja sitten jokin
esite..... ja siinä oli se kuva - se sama kuva, minkä unessani olin nähnyt!
Koko kehoni värähti kylmissään, kahvikuppi tippui lattialle särkyen.
En välittänyt, pidin vain kädessäni tuota esitettä ja tuntui, että en pysy edes pystyssä!
Tuo kuva..... siinä se oli - ja siinä oli myös hänen nimi!
Tiesin, että minun piti tavata hänet - mahdollisimman nopeasti.....
- joten pikaisesti vaatteet päälle ja ulos ja vasta sitten ymmärsin katsoa, mihin minun
edes piti mennä..... ja mikä tuo paikka edes on, mihin olen menossa!
Sydämeni jyskytti miljoonaa, kehoni värisi kauttaaltaan ja pieni kylmä hiki puski iholle.
Ajoin esitteen kertomaan paikkaan ja kun pääsin sisälle, lähes heti näin hänet...
- ja hän minut..... - katseemme kohdatessamme tiesin, että hän odotti jotakuta,
ketä ei tuntenut mutta kuka oli jotenkin niin tuttu.... hän odotti minua!
........................................................................................
Sä sanoit olevasi ihminen, kuka rakastaa....
- mä uskoin tyhmyyttäni siihen!
Sä sanoit olevasi ihminen, kehen voi luottaa....
- mä uskoin ihastuneena siihen!
Sä sanoit paljon erilaisia asioita itsestäsi,
kerroit kaikenlaista....
- ja minä hölmö menin siihen retkuun!
Sä sanoit, että meidän sydämet sykkivät yhteistä elämää.....
Minäkin toivoin sitä!
Vaan kauaa sitä ei kestänyt, kun huomasin.... kärsin..... hiljaa itkin...
- sä kahlitsit sydämeni, laitoit sen häkkiin.... et antanut sen
sykkiä vapaasti rinnallasi!
Sulle olinkin vain silloin jotain, kun jotain tarvitsit.
Sulle kelpasin vain silloin, kun itse minua halusit.
Olin vain häkkiin laitettu vaiennettu sydän - murrettu mieli, pieni.
Lopulta kapinoin - ja kun kerran avasit tuon häkin oven, pakenin!
Raivoten puskin tieni pois ikeesi alta, löytäen taas valon auringon ja
saaden iloa elämääni, naurua ääneeni......
Yritit vetää minut takaisin, viekkaudella - myös viettelemällä
- vaan en enää langennut sinuun ja petollisiin silmiisi..... juoksin kauemmaksi,
maailmaan vapaaseen..... missä sinua ei ollut!
Tämä kaikille:
Älkää "kahlitko" kenenkään elämää, suljetko tämän sydäntä.....
pitäkää rakkaistanne huolta vilpittömästi, ei itsekkäästi, niin tulette huomaamaan
- elämässä sattuu paljon enemmän hyviä asioita, kuin tiedättekään!
-----------------------------------------------------------------------
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti