Silloin ennen

Tämä pieni tarina ajoittuu aikaan, jolloin saimme elää vielä suhteellisen normaalia elämää! Tarinan tapahtumapaikat ja henkilöhahmot ovat kuvitteellisia, mutta jokainen voi vapaasti asettaa ne mihin itse parhaakseen näkee. Jos teksti aiheuttaa traumoja tms. niin ...... ei voi mitään, tekstini tarkoitan kuitenkin sellaisenaan nautittavaksi ilman, että vanne puristaisi päätä! (Kotona 5.3.2021)

-------------------------------------------------------------------

Istun syvällä pehmeässä nojatuolissa ja huokailen hiljaa. Katselen käsissäni olevalta tabeltilta muutamia valokuvia, joita olin napannut sinä kesänä, kun kaikki oli vielä hyvin. Aurinko paistoi kilpaa kuvissa näkyvien ihmisten kanssa ja tuntui, että mitkään maailman pahuudet eivät häirinneet meitä. Se oli aikaa se. Tuhahdukseni huomattiin ja viereeni tuli pari pikkuista. "Äiti äiti, tää taas alkaa selittään niitä juttuja niist ajoist ku ei sit muka käytetty maskei eikä tarvinnu käydä ottaa lääkepiikkii puolenvuoden välein!" Yritn olla reagoimatta, mutta minkäs teit, kun pikkuiset kyselivät taas, millaista se kesä oli silloin ennen. Laitoin tabletin käsistäni pöydälle ja lasten äiti tuli keittiöstä myös paikalle. "Eiköhän noita tarinoita olla kuultu ihan tarpeeksi. Luuletko tosiaan, että me uskomme mitä yrität kertoa. Taitaa vanhuudenhöperyys vaivata jo melkoisesti, kun jaksat kerta toisensa jälkeen tuollaisia lapsille kertoa." Mutta minkäs minä sille voin, että muistin ja muistan hyvin ajan, jolloin kaikki oli vielä toisin.....

https://www.youtube.com/watch?v=SWyCOoDYJYA

Se kesä alkoi viileänä, vappu oli ollut sellainen lähes "tyypillinen" vappusää ja kevät ei tahtonut millään puskea eteenpäin, viileitä ilmoja oli pitkään.... alettiin jo lähestymään juhannusta, mutta kunnon kesäpäivät olivat vielä harvassa. Mutta sitten, viikkoa ennen juhannusta maahan "vyöryi" lämmin ilmamassa ja ihmiset suorastaan villiintyivät onnesta. Paksut vaatekerrat katosivat nopeasti kaikkien yltä ja kaduilla sekä terasseilla alkoi olla elämää! Ah, tätä tunnetta. Muistan oikein hyvin, kuinka olin saanut järjestettyä työni niin, että juhannusta edeltävä viikko oli lähes vapaata. Istuskelin, kun aikaa oli, eräänäkin päivänä mukavan tutuksi tulleen pubin terassilla siemaillen viileää ja maistuvaa janojuomaa. Missään humaltumistarkoitusessa en aikaani viettänyt, oli vain pitkän talven ja viileän kevään jälkeen mukava nauttia elämästä ja olostaan rauhassa terassilla. Muutama tuttu pyörähti paikalla, vaihdettiin jokunen sana niitä-näitä ja kyseltiin toistemme juhannussuunnitelmista.
En edes puhelinta kaivellut taskustani, nautin vain olosta ja seurasin elämää. Tuntui, että kaikki hymyilivät, enemmän ja vähemmän. 

Jonkin aikaa päivääni "tuhlattua" terassilla päätin, että voisi lähteä kokeilemaan, onko järvet jo niin lämpimät, että uimaan voisi lähteä. Sattumalta kun olin lähdössä terassilta, törmäsin yhteen ystävääni, jolla oli samat aikomukset. No ei muuta, kuin matkaan vain ja läheiselle uimarannalle - kunhan olimme ensin käyneet hakemassa uikkarit ja pyyhkeet mukaamme. https://www.youtube.com/watch?v=FdomAUf6RFY&pbjreload=101 Mutta olipa monet muutkin ajatelleet samaa, sillä uimarannalla oli todella paljon väkeä. Emme antaneet sen masentaa itseämme, sillä kyllä siellä vielä oli tilaa parille iloiselle kesästä nauttivalle!  Löysimme mukavan puolivarjoisan paikan ja levitimme viltin maahan. Äkkiä uikkarit ylle ja järveen.... no olihan se vielä hiukan viileää, mutta nyt oli sitten se "talviturkki" heitetty pois yltä. Nauroimme! 

"Siis väitäkssää tosissas et sai istuu baaris terassil ihan vapaasti?" Lasten silmät olivat taas teevadin kokoiset. "Eiks muka siel rannal tullu kukaan kysyyn teiltä mitään ja miten siel sai olla niinpaljo ihmisii kerralla? Ei se oo mahollista!" Ihmettelyt eivät vain loppuneet. Puistelin hiljaa päätä ja jatkoin...

Pulikoimme ja uimme. Nauroimme ja nautimme olostamme ja kesästä. Aurinko lämmitti mukavasti ja kaikkialta kuului iloinen nauru ja puheensorina. Edes hyttysiä, ampiaisia tai paarmojakaan ei ollut häiritsemässä oloamme. Aikamme viihdyttyämme järvessä suuntasimme kulkumme alueella sijaitsevaan pieneen kahvioon. Munkkikahvit! Ja kun ne munkit olivat vielä tuoreita, paikanpäällä valmistettuja... "Nyt sä kyl kusetat! Ei sellasii ole. Ne on pakkasesta otettui ja sulatetaa mikros!" Toisen lapsen kirkas ääni katkaisi puheeni. Puistelin taas vain päätäni hiljaa.

No nautimme nuo munkkikahvit ja päätimme, että eiköhän se tällä kertaa ollut tässä. Ystävälläni oli vielä seuraavana päivänä töitä edessä, jotenka kovin myöhään hän ei halunnut olla liikekannalla. "Joo toi me ymmärretään, mut eihän yks voi olla liikekannalla ku se on niinku armeija mikä on ja valvoo." Selitin, että se on myös sanonta, mutta minkäs teit - oli kuin olisit puhunut seinille. Palasimme "kylille" ja ystäväni suunnisti kotiin. Ilta menikin mukavasti kotosalla istuskellessa parvekkeella ja katsellessa mukavaa kesäiltaa. Seuraavakin päivä oli mitä ihanin kuten myös seuraavakin.... ja sitten tulikin juhannus. Olin sopinut yhden ystäväni kanssa, että lähdemme aivan toiselle puolelle Suomea, olimme jo aiemmin varanneet majoituksen, mökki oli ensin mielessä, mutta kahteen "pekkaan" se ei nyt innostanut, joten kun saimme hyvän tarjouksen eräästä hotellista, niin napattiin kiinni. Matkaan lähdimme todella varhain juhannusaattona, auton nokka kohti uusia maisemia ja musiikki soimaan. "Siis sä niinku selität, että vapaasti sai mennä eikä missää niinku pysäytetty teit ja kysytty noit todistuksii ja lupii?" Yritin rauhallisesti selittää, että sellaisia ei todellakaan ollut, eikä käytetty... liikkuminen oli yhtä vapaata, kuin se että tästä menisin nyt jääkaapille. Hämmennys oli suurta.

Matka taittui, vielä ei ollut pahasti liikennettä. Pysähdyimme n. 2 tuntia ajettuamme kahville ja jaloittelemaan. Samalla kävimme kyseisen liikekeskuksen yhteydessä sijaitsevasta "voimajuoma" putiikista ostamassa hieman juhannusjanon sammuttajia, kohtuudella - ja matka jatkui. Vielä oli reilut pari tuntia ajamista, mutta se meni hyvää huulta heitellessä ja musiikkia kuunnellen. Pikkuhiljaa alkoi liikennettäkin olla, mutta pääsimme perille ilman suurempia jonotuksia ja hidasteluja. Hotellihuone saatuamme vaihdoimme hieman puhtaampaa päälle ja lähdimme hotellin ravintolan terassille. Otimme selvää, miten paikka on juhannuksena auki ja iloksemme kuulimme, että asiakkaita palvellaan joka päivä aina yöhön 02 saakka. Tämä riitti meille oikein mainiosti! "Nyt alkaa olla aika paksua. Kehtaat syöttää lapsille tuollaista! Että ravintolat olisivat mukamas auki pidempään kuin ilta kahdeksaan, ellei ole sitten erityislupaa, että saa olla kymmeneen saakka avoinna. Voisit hieman miettiä, mitä suustasi ulos päästät!" Lasten äiti oli suorastaan tuohtunut, eikä siinä auttanut, vaikka yritin kertoa, että minulla olisi jopa valokuvia, joilla voin todistaa puheeni. Ne kuulemma on photoshopattuja... ihan kuin nyt sellaisia osaisin tehdä. Pysyin kuitenkin sanoissani ja hieman tiuskaisin takaisin, että enköhän minä tiedä, missä olen ollut ja mitä tehnyt! Sain kuin sainkin jatkaa kertomustani.

Olimme ottaneet selvää, missä järjestetään juhannnusjuhlia ja koska sää oli mitä mainioin, päätimme kävellä juhlapaikalle. Mitä sitä nyt kahta kolmea kilometriä jollain taksilla lähtisi ajelemaan, varsinkin kun niiden hinnoittelut olivat nykyään sellaiset, että siihen parin kilometrin matkaan saa varata rahaa oikein kunnolla ja kun ei tahdo aina edes kuittia saada, vaikka miten ruinaisi.  Pääsimme juhannusjuhlapaikalle ja siellähän oli mukavan iloinen meininki jo päällä. Soitto soi ja ulos tehty tanssilava oli saanut jo ensimmäiset tanssijat pyörähtelemään musiikin tahdissa, vaikka illan bändi ei vielä ollutkaan aloittanut keikkaansa. "Just joo sä sit selität et´niinku illal saa tanssii! Koht sä sanot et siel oli sitä käräöökkeekii vai millä nimel te sitä kutsuitte...?" Nappasin tabletin pöydältä, avasin sen ja esitin muutaman valokuvan, mutta nämä pienet tulevaisuuden toivot eivät näkemäänsä uskoneet. Äiti yritti selittää, että tarkoitin varmasti jotain muuta, sillä nykyäänhän ei  tuota harrastusta julkisesti harrastaa ja siitä olikin tullut jonkinlainen hämärien kerhohuoneiden ja pimeiden klubien salainen ohjelmanumero. Hyvä juttu pilattu, tuumasin mielessäni! 

https://www.youtube.com/watch?v=dSOGEESbsxA

Nappasimme baarista juotavaa ja suunnistimme terassille, paikkalle valui kokoajan enemmän ja enemmän väkeä ja fiilis oli korkealla. Ilma oli mukavan lämmin, mutta niin kuumaa ei ollut, etteikö kokkoa saisi polttaa. Siihen oli tosin vielä jokunen tunti aikaa, jotenka illan kohokohtaa odotellessa päätimme syödä hyvin ja samaa mietti selvästi moni muukin, koska tarjoilijat saivat kohtuullisella tahdilla käydä ottamassa asiakkailta tilauksia ja kantaa annoksia pöytiin. Odotus ei kuitenkaan ollut mitenkään ylivoimainen tehtävä, eikä siihen sitten loppupeleissä kovinkaan kauaa mennyt. Ruoka maistui, juttu luisti ja muutama teräväkin siinä tuli napattua. Kuin huomaamatta ilta eteni hyvää tahtia kohti kokon polttoa. Bändi oli soittanut yhden setin ennen tuota H-hetkeä ja kun he pääsivät tauolle, ilmestyi kuin tilauksesta paikalle vanha herra haitarin kanssa ja sehän sopi hetkeen täydellisesti. 

Vanha haitaristi aloitti.... ilmoille leijui "Satumaa" ja kansa taputti. Jotkut jopa lauloivat mukana. Kaksi miestä kiersi kokkoa ja sytyttivät sen tuleen ja aplodit vain voimistuivat. Kuului muutaman kuohuviinipullon korkin poksahduskin. Se oli kesän juhla-aikaa se parhaimmillaan. Aurinko painui hiljalleen "mailleen" ja kevyt hämärä kietoi meidät syleilyynsä - vaikka olikin niin valoisaa, että eipä sitä yöksi voinut sanoa. Paikalla oli joitakin ulkomaalaisiakin kesävieraita ja he olivat ihmeissään koko touhusta. Ettäkö ei tule tämän pimeämpää ja jotkut juhlivat koko yön......? "Siis ääää... toi on ihan tyhmää. Ei tänne oo ketää ulkolaisia päässy vapaasti tuleen. Ellei ne oo jotai raksamiehii tai sellasii!" Sitä sanotaan, että totuus tulee lasten ja imettäväisten suusta - mutta valitettavasti se ei aina pidä paikkaansa.... huomasin ajattelevani. Ääneen en tietenkään ajatuksiani voinut laukoa!

Haitaristi soitteli jonkin aikaa ja sitten olikin bändin aika jatkaa. "Miten ne voi muka soittaa? Eiks siis ollu jo yö? Ei sellaseen oo lupaa! Te rikoitte lakiii! Tuliks sinne ees kytät paikalle?" Kerroin, että kyllähän poliisit kävivät syömässä yhdet grillimakkarat ja kehuivat kuinka hyvin kaikki sujui. No oli heillä ollut yksi ikävä onnettomuus, kun taas oli joku lähtenyt soutuveneellä vesille pikkuisen hutikassa ja sitten iski pissahätä (piti sanoa lapsille nätisti) ja oli keikahtanut veneestä veteen. 

Ilta oli tosiaan vaihtunut valoisaksi kesäyöksi ja mekin olimme juhlineet ihan kiitettävästi. Jostain syystä itsekin olin löytänyt itseni tanssilavan puolelta, vaikka en juurikaan tanssi, mutta kai tuo juhannusfiilis ja hieman otetut juomat vaikuttivat tilanteeseen. Mitään juhannusromanssia ei kuitenkaan tainnut syntyä... Jossain vaiheessa sitä kuitenkin olin löytänyt itseni takaisin hotellille, ihan ystäväni kanssa. Aulassa yöpäivystäjä hymyili ja totesi, että aamiainen olisi sitten seitsemän ja kymmenen välillä tarjolla. Arvelimme, että kykenemme juuri heräilemään niin, että ehdimme vielä aamupalaa syömään - kuten sitten niin kävikin. Tosin emme olleet ainoat hieman väsyneen näköiset aamiaisella. Pari kuppia kahvia teki todella hyvää! https://www.youtube.com/watch?v=7d9rRNbOijc

Meillä oli vielä toinenkin yö maksettuna hotellissa, joten lähdimme nauttimaan paikkakunnan elämästä. Aina puhutaan, että Suomi hiljenee juhannuksena, mutta ainakin tällä paikkakunnalla elämää oli ihan mukavasti. Kuulimme, että paikallisella torilla oli joitakin kauppiaita juhannuksesta huolimatta. No sinnehän tietenkin suunnistimme ensimmäisenä. Jaloittelu teki hyvää, pääkin alkoi taas selvitä ja ajatukset juosta mukavasti. No torillapa olikin melkoinen kuhina, väkeä oli reilunlaisesti liikenteessä ja kauppa tuntui käyvän kuin rajuilma.... "Eiks siel kukaan vahtinut mitää turvavälei ollenkaa? Kai teil oli nää kunnon maskit kaikil? Mitä ne sit myi siel?" Kysymysten ja väittämien tulva oli taas melkoinen. Selitin, että torilla myytiin mm. vihanneksia, marjoja käsityötuotteita ja vähän kaikenlaista. "Siis vihanneksiii... nehän pitää olla pusseis, eihän sellasii saa myydä tollain!" En voinut mitään, että lapset eivät vain uskoneet, vaikka näytin heille jälleen muutaman valokuvan. Kuulemma kaikenlaisia juttuja voidaan tehdä ihan kuin ne olis totta! Sekin, että Suomi olisi joskus voittanut Euroviisut on ihan jokin tilattu Hollywood-juttu näiden tenavien mielestä ja sellaiset vanhat sotajutut, että olisi ollut jokin talvisota, on vain joidenkin elokuvatekijöiden tekemää leffaa, ei sellaista ole ollut! Niin.... tajusin jälleen,että ilman historiaa ei ole tulevaisuutta ja jos omaa historiaa ei tunne, ei voi myöskään ymmärtää tulevaa, tosin ei lapsilta vielä kaikkea voi odottaakaan.

Päivä jatkui mukavissa merkeissä. Kävimme ottamassa auton allemme ja suhautimme liikenteeseen. Lähiseudulla oli paljon nähtävää, jotenka päätimme olla fiksuja ja tehdä muutakin kuin vain istua baarissa.... No onneksi otimme uimatarvikkeet mukaan, sillä sää oli edelleen kaunis ja aurinkoinen ja jonkin matkan päästä eteemme tulikin kyltti uimarannasta, johonka kurvasimme. Jokunen perhe oli paikalla, eli tilaa oli vallan mainiosti. "No nyt sä alat puhuu järkevii! Oot valehdellu kokoajan, et siis jossain rannal olis hirveesti jengii ja nyt on ihan vähä."  Vastasin, että ei ne uimarannat aina ole aivan turvoksiin ihmisistä. Paljon muutakin tehtiin kesäisin. Lapsiperheet kävivät Linnanmäellä ja Särkänniemessä ja ties missä, monet matkustivat etelään aurinkorannoille ja kaupunkilomille ja ties mitä ja tietenkin ne tuhannet jotka viettivät kesiänsä kesämökeillä. Näitä kertoessani lasten ilmeet olivat hämmästyneitä. Että sitä vain lähdettiin jonnekin ulkomaille matkoille, eikä tarvinnut mitään todistuksia ja lupia pyytää ja käydä testeissä ja tehdä tarkka matkasuunnitelma viranomaisille tai mitään muutakaan! Kuulostaa kuulemma todellakin saduilta ja fantasiaelokuvilta. Eihän Disneykään edes tee tuollaisia leffoja, kuulemma.

Olimme auringonpalvojia (ei, se ei ole mikään uskonnollinen seura - uskokaa lapset jo) ja annoimme ihomme imea itseemme lämpöä. Tietenkin pidimme huolta, että nahka ei palanut! Muutaman tunti rannalla oltuamme päätimme palata hotellille, eikä ollenkaan huonoon aikaan, sillä nälkä alkoi jo vaivata suolenmutkassa. Suunnistimme siis ravintolan puolelle syömään ja eipä siinä kauaa mennyt, kun olimme saaneet ravittua itsemme. Meille vinkattiin, että viereisessä ravintolassa on illalla kunnon menoa tarjolla ja pubin puolella olisi karaokea. No sehän ratkaisi iltaohjelman kerralla, jotenka hetkeksi hotellihuoneen puolelle hengähtämään, ottamaan muutaman huikat matkaeväistä ja parempaa "Seppälää" päälle ja menoksi. Lapsille sai taas selittää, mitä tuo parempaa Seppälää tarkoitti, nehän eivät tienneet kuin jotkut New Yorkerit ja Carlingsit ym. vastaavat liikkeet. 

Aloitimme illan pubin puolelta ja siellähän jo laulu raikui. Joku iäkkäämpi herra veteli kevyessä laitamyötäisessä hopeista kuuta hiukset hopeisina... ja vaikka aivan tahdissa ei herra ollut, sai hän silti isot aplodit esityksestään. "Mitääää, kuka oli antanu luvan niinku laulaa? Eihä sitä saa tehä!" Yleiset laulutilaisuudet oli nykyään sallittu vain ja ainoastaan erityisillä luvilla ja rajattuina aikoina. En alkanut vääntämään asiasta eteenpäin, vaan kerroin että itsekin kävimme esittämässä pari biisiä, vaikka ei nyt mitään tähtiä oltukaan. "Noloo!!!!!" No ilta eteni ja siirryimme salin puolelle, missä alkoikin olla jo jonkinverran elämää. DJ oli jo aloitellut ja poppi pauhasi. Musiikkilinja ei ollut mikään aivan viimeisimpiä hittejä pursuava, koska asiakkaissa oli selvästi vanhempaakin väkeä. Paljon tuli ysäriä! "Mitä jysärii, päänsärkymusaa varmaan!" Huokaus, syvä huokaus.... jatkoin kuitenkin kertomista. Otimme lisää juotavaa ja suunnistimme pöytään... "Hähäää. sä vedätät! Ei pöytiin saa mennä iteksee kun sun on ootettava et sulle sanotaan, mihin sä istut! Sä valehtelet taas!" Mainitsin, että se oli täysin normaalia että jokainen istui missä halusi ja kulki ravintoloissakin juuri, kuten halusi. Tietenkään toisia ei saanut ehdointahdoin häiritä, käytöstavat tietenkin piti olla. "Sinun pitäisi oikeasti hieman varoa noita puheitasi. Ei lapsille saisi aivan mitä tahansa yrittää tyrkyttää totuutena!" Äiti tunki väliin kiihkeästi.Pyörittelin päätä ja annoin kommentin olla omassa arvossaan.

https://www.youtube.com/watch?v=6Zbi0XmGtMw No Juhlat jatkuivat, jengi bailasi ja ilta meni vauhdikkaasti. Jossain välissä pyörähdimme pubin puolella ja siellä oli yhtä railakas meno! Laulujono oli reipas tunti, joten emme laittaneet varausta sisälle, mutta kuuntelimme jonkin aikaa muiden hienoja vetoja ja kaikilla oli hauskaa - ja taas palasimme bilettämään salin puolelle! Pubissa pilkku napsahti hieman aikaisemmin, kuin yökerhon puolella ja kun yökerhossa oli jo kohtuupaljon väkeä, niin pubista kun sinne tunki vielä lisää asiakaita sen mentyä kiinni, oli tunnelma todella tiivis mutta hyvä! "Toi on ihan törkeen sairast! Te ootte siel muka ollu ihan sumpus´. Ei tollast oo ollu, ei voi olla!"

Mikään ei auttanut, kun toiset olivat sitä mieltä, että olin "vanhuudenhöperö" ja selittelen omiani, eikä selvät todisteetkaan käännä päätä - annoin olla. Ymmärsin, että https://www.youtube.com/watch?v=j8aci7p24KE  Onneksi muistoja ei voi kukaan viedä ja en ollut niiden kanssa yksin. Meitä oli vielä kuitenkin useita, jotka olivat saaneet elää vapaassa maailmassa ja nauttia elämästä.

Hyvät lukijat - älkäämme anna maailman mennä siihen suuntaan, mihin se nyt on luisumassa! En halua sanoa joskus: "Mitä minä sanoin!" Toivon, että nykyisestä elämänmenosta yhä erilaisina rajoituksineen, joita tulee ja menee, ei olisi se "uusi normaali" vaan pääsisimme vielä nauttimaan vapaasti kaikesta ihanasta, mitä maailma voi meille tarjota ja mitä me voimme tarjota toisillemme! 

--------------------------------------------------------------

Jos uskallat, anna palautetta. Jos uskallat, jaa tekstiä. Jos närkästyit - ehkä sinulla vanne kiristää liikaa päätäsi, etkä halua nähdä metsää puilta. En aliarvioi syytä, mikä on johtanut maailman tähän pisteeseen, mutta en myös suoralta käsin kaikkea "purematta niele" Kaikesta huolimatta, eläkäämme ja hymyilkäämme!