Kesämies

 No niin, onpa taas mennyt aikaa siitä, kun olen mitään huomannut kirjoittaa. Miksi? Se olisi jo tarinan paikka se, mutta eiköhän lähdetä liikkeelle. (19.6.2023)

.........................................................................

Kesäinen päivä oli hiljalleen taipumassa yöksi, aavistuksen hämärämmäksi ajankohdaksi. Oltiinhan Suomen suvessa ja kesäyöt olivat valoisia. Vaan oliko kesämiehen mieli? Oliko?

Kesämies istui hiljaa arki-iltaa erään pienen pubin jo muuten tyhjentyneellä terassilla ja maisteli hiljaa juomaansa tuopista. Ei, hän ei ollut oluella - tuopin sisältö oli alkoholitonta, sillä hän oli lähtenyt hiljaa ulos kotoaan, pois ahdistavien seinien ympäröimästä maailmasta, ulos.... ulos - vain olemaan.

-Me suljetaan aivan kohta. Hän säpsähti, kun viereen tuli tarjoilija nuo sanat lausuen. Kesämies oli täysin ajatuksissaan, mutta havahtui ja vastasi, että lähtee ihan just, hörppäsi nopesti tuopista viimeiset kulaukset ja nousi, asteli rakennuksen toiselle sivustalle parkkipaikalle ja astui autoonsa. Matka tosin ei kestänyt kuin ehkä parisataa metriä, kun hän näki sinisten valojen välähtävän ja hän jo tiesi, mitä oli tulossa. Paikallinen poliisipartio oli havainnut hänen lähteneen pubin terassilta ja ajaneen autoa, jotenka he olivat täysin varmoja, että nyt napattiin rattijuoppo "rysän päältä" kiinni. Virkavallan edustajien ilmeet olivat aidon hämmentyneitä, kun alkometri näyttikin nollaa! -Niin, mä olen juonut kaksi alkoholitonta lonkeroa. Kesämies lausui ja sai poliisit hieman vaivaantuneiksi. No matka jatkui....

Ilta-aurinko, punertavan kaunis, laskeutui hiljalleen horisontissa ja kesämies katseli sitä hiljaa, samalla kun mietti, mihin ihmeeseen sitä lähtisi ajelemaan. Hän sulki autosta radion, laittoi puhelimensakin äänettömälle ja veti syvään henkeä...... Kun ei kotiin halunnut mennä, niin silloinhan suunta sai olla mikä tahansa! Ja niin kesämies lähti vain ajelemaan.

Oli kulunut lähes kaksi tuntia siitä, kun hän oli lähtenyt pubin terassilta liikkeelle, kun hän yllättäin havahtui siihen, että ei oikein edes tiennyt, mihin oli ajanut. Viimeinen tunnistettava tienviitta, mitä hän oli tarkemmin katsellut, oli tullut vastaan reilut puoli tuntia aikaisemmin ja nyt hän pysäytti auton kolmen tien risteykseen. Yksi risteykseen johtavista teistä oli oikeastaan pieneltä kärrypolulta näyttävä tieura, toinen öljysoralla tehty maantie ja kolmas näiden väliltä. Kesämies mietti.... jatkaisiko isointa tietä eteenpäin ja tullen ehkä jossain vaiheessa johonkin kylään tai kaupungin laidalle. Mutta ei, hän ei halunnut nyt olla liikaa ihmisten ilmoilla tai kenenkään kanssa tekemisissä. Kärrypolulta vaikuttava tieura houkutteli, mutta hän arveli sen vievän jonkin talon pihapiiriin, jotenka vaihtoehdoksi jäi soratie, jota pitkin hän lähtikin hiljaa ajelemaan.

Tie polveili kauniissa maalaismaisemassa, välillä peltojen reunoilla, välillä niiden keskellä ja toisinaan pienten metsiköiden läpi tunkeilevana kulkuväylänä. Kesämies ajeli rauhallisesti ja katseli ympärilleen. Yhtäkkiä hän näki edessään tienreunalla seisoskelemassa naisen. Kun hän pääsi naisen kohdalle, heilutti tämä hänelle kättä, selvästi pyytäen pysähtymään. Hän avasi sivuikkunan ja... - No hei, vihdoinkin kyyti! Tilasin kyllä sen jo reilu tunti sitten.

Kesämies ei hetkeen saanut sanaa suustaan, varsinkin kun tuo nainen nousi samalla hänen autoonsa. -No niin, siis mennään. Kissako sun kielen on vienyt? Tällöin hän sai sanottua naiselle, että hän ei varmaankaan ole se, ketä nainen oli odottamassa, sillä hän oli vain ajelemassa eikä edes tiedä, missä on tai mihin on menossa. Nainen katsoi häntä yllättyneenä ja puisteli päätään. -Ei täällä kukaan koskaan ajele ihan omaksi huviksensa! Luuletko, että mä uskon tuon? Kesämies jatkoi ja kertoi rauhallisesti, mistä hän oli lähtenyt ja ajantaju sekä suunnat olivat jo jokin aika sitten vain unohtuneet, hän vain ajeli. -No kai se sitten on niin. Nainen vastasi, mutta ei tehnyt elettäkään noustakseen pois autosta. -Mutta mun kyytiä kun ei näy, niin jos mä maksan sulle, niin voitko tarjota kyydin?

Nainen katseli kesämiestä pitkään hiljaa, hänen pehmeän rusehtavat silmät loistivat kauniisti ilta-auringon säteiden kanssa kilpaa. Kesämies arveli tämän olevan alle kolmekymppinen. Nainen oli pukeutunut ohueen kesämekkoon, mikä paljasti läpi hieman tämän vartaloa. Hiukset hulmusivat vapaana ja ne olivat vaaleanrusehtavat. Naisella oli jaloissansa valkeat kesäkengät ja hän piti sylissään pientä tummansinertävää olkalaukkua. -Niin no joo, kai mä voin, jos tästä nyt ei ole mikään pitkä matka. Sitten jatkan omaa ajeluani johonkin. -Ai miksi? Nainen kysyi ja ennenkuin kesämies ehti vastata mitään, nainen jatkoi että ei hänelläkään ole mikään pakko mennä sinne, mihin hän kyytiä pyysi. Halusi vain mökiltä ulos, kun siellä oli nyt lähes koko suku viettämässä viikon verran sukujuhlia ja hän ei vain ollut juhlatuulella. -No okei, siis mihin tästä lähdetään? Kesämies kysyi saaden ajo-ohjeet ja reilut parikymmentä minuuttia myöhemmin he olivatkin siellä, mihin nainen oli pyytänyt kyytiä,

He olivat tulleet pieneen kylätaajamaan ja nainen kertoi, että hänen yksi ystävätär asuu ihan tuon kylän keskustassa pienessä rivitalossa. Nopeasti he olivat kyseisen talon kulmalla ja nainen kaivoi parikymppiä laukustaan. -Riittäiskö sulle tämä, kun mulla ei ole käteisenä kuin tämä ja muutama kolikko? Nainen tarjosi samalla seteliä ja kesämies nyökkäsi hiljaa. Nainen nousi autosta vielä kiitellen ja poistui rivitalon piha-alueelle. Kesämies oli laittaa setelin lompakkoonsa ja koska se oli taiteltu, avasi hän setelin, löytäen taitoksen alle piilotetun käyntikortin. Siinä oli varmaankin tuon naisen nimi ja puhelinnumero. Kesämies oli rypistää tuon kortin, mutta jokin sanoi mielessä, että pistetään nyt kuitenkin se talteen, ihan varmuuden vuoksi.

Hän katsoi vielä kerran suuntaan, johonka nainen oli lähtenyt, mutta tätä ei enää näkynyt. Hiljainen huokaus ja auton moottori murahti voimakkaasti kesämiehen polkaistessa hieman enemmän kaasua ja poistuessaan paikalta. Hän ajoi tuon pienen kylän läpi ja vain muutama ihminen oli enää liikkeellä tuohon aikaan, sillä olihan ilta jo edennyt pitkälle. Hän mietti, olisiko järkevää lähteä etsimään tietä kohti kotia, vai vieläkö sitä vain ajelisi ja lopulta päätyi tuohon jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Matka eteni, yhä uudelleen ja uudelleen uusille tuntemattomille teille ja lopulta yllättäin hän löysi itsensä erään järven rannalta. Tie, joka hänet tuonne johdatti, oli pieni ja mutkitteleva, mutta hyväkuntoinen peltotie, josta tosin olisi viimeisestä risteyksestä toisaalle kääntyen päässyt isommillekin väylille.

Kesämies nousi autostaan astellen rantaan. Vesi oli peilityyni, kesäyö oli kauneimmillaan. Vain pari sudenkorentoa lensi veden pinnan yläpuolella ja jossain molskahti kerran, joku kala kävi nappaamassa pinnalta varmaankin vesikirpun. Oli äänettöntä, oli rauhallista, oli täydellistä vain olla. Hetken mielijohteesta hän riisui itsensä alasti ja kahlasi järveen, ui muutaman kymmenen metriä ja palasi rannalle. Rannalla, mihin hän oli heittänyt vaatteensa, oli kaksi isohkoa kiveä ja hän istahti toisen päälle katsellen järvelle. Ainakaan niillä kulmilla, missä hän oli, ei rannoilla näkynyt olevan mökkejä. Hän mietti mielessään, että kävipä oikeastaan hyvä tuuri ja päätti jäädä loppuyöksi kyseiselle paikalle. Hän muisti, että hänellä oli autossaan takaluukussa yhdessä kassissa viltti, jonka kävi hakemassa ja levitti sen rannalle mahdollisimman tasaiselle kohdalle. Vaatteensa hän kasasi tyynyksi ja heitti itsensä makoilemaan viltille.....

Hän heräsi ääniin! Jostain kuului puhetta ja tuntui, että jotkut lähestyvät paikkaa, missä hän on. Nopeasti hän veti housunsa jalkaan jääden viltille istumaan ja kuuntelemaan. Jotkut juttelivat keskenään, mutta äänet eivät enää voimistuneet, eli häntä ei oltu nähty ja kukaan ei ollut tulossa tuohon paikkaan missä hän nyt oli. Mutta mistä nuo äänet kuuluivat? Kesämies nousi ylös viltiltä ja kuunteli: Kaksi naista ainakin tuntui juttelevan keskenään ja sitten kuului vedestä molskahduksia ja pientä naurua. Hän asteli varovasti rannan tuntumaan ja huomasi, että jokusen kymmenen metrin päässä hänestä ui järvessä kaksi naista ja täysin alasti. Hän ei ollut uskoa silmiään, että tuo toinen naisista oli se, kenelle hän oli edellisenä iltana tarjonnut kyydin. Nopeasti pääteltynä sitten tuon toisen täytyi olla se ystävätär, kenen luokse tämä nainen oli illalla menossa. Mutta hieman ihmetytti, että juuri tänne he olivat "eksyneet" uimaan. Kesämies naurahti puoliääneen, samalla kun hän katseli noiden kahden naisen ilakointia järvessä ja rannalla. Hän mietti hetken, pitäisikö hänen paljastaa olemassaolonsa, vai jäisikö vain katselemaan naisten uintiretkeä. 

Aikansa naisten touhuja seurattuaan kesämies päätti, että ei hän menetä mitään, vaikka naiset "keksisivätkin" hänet. Nopeasti hän heitti housut pois jaloistaan ja lähti rauhallisesti kahlaamaan veteen. Alkuun vaikutti siltä, että naiset eivät edes huomaa häntä, mutta pari minuutia kun hän oli uinut rannan tuntumassa, kiljahtivat naiset ja nousivat nopeasti vedestä ylös vetäne nopeasti pyyhkeet vartaloidensa suojaksi. Hän ei ollut kiinnittävinään mitään huomiota naisiin, hymyili itseksensä ja jatkoi hetken uimistaan, lopulta nousten ylös järvestä ja astellen rauhallisin askelin takaisin viltille. Hän jäi hieman piiloon naisilta ja kuunteli, kuinka rantaheinikossa ja -koivikossa alkoi "rytistä". Naiset olivat tulossa häntä kohti. Hän päätti ottaa rennon makoiluasennon viltillä ja katsella hieman toiseen suuntaan. Eipä mennyt kuin hetki, kun nuo kaksi naista olivat vajaan kymmenen metrin päässä hänestä ja toinen heistä kysyi tiukasti "Mikä helvetin tirkistelijä sä oikein olet?" Äänestä päätellen tuo nainen oli sen toisen ystävätär, koska hän ei tunnistanut naisen ääntä. -Siis vastaa tai pitääks´ meidän soittaa kytät! Kesämies käänsi itsensä toisinpäin, jotta naiset näkivät hänet. -Siis mitä! Se olet sinä! Toinen naisista kiljaisi sulkien samaaan hengenvetoon kädellä suunsa.

Kesämies naurahti. -No niin minäpä minä. Sori, en mä yrittänyt teitä pelotella tai mitään! Mä olen tässä ollut koko yön ja heräsin just hetkeä aikaisemmin ja päätin vain pulahtaa järveen, enpä mä edes huomannut teitä alkuun. Hän päätteli, että oli parempi heittää pieni valkoinen valhe, kuin kertoa että oli tovin ehtinyt ihailla naisten vesileikkejä, ennen kuin itse päätti pulahtaa uimaan. -Mut´ miks´ sä tänne olet sitten ajanut ja miksi sitten ollut koko yön täällä? Se nainen, kenelle kesämies oli antanut edellisenä iltana kyydin, ryhtyi pommittamaan tätä kysymyksillä. Toinen naisista hämmästyi, että tuntevatko he toisensa ja tämä kyydin saanut nainen kertoi, että tässä on nyt se mies, jolta hän oli saanut kyydin ja kuka puheiden mukaan vain oli ajelemassa. -No on sillä ihme tapa vain ajella, jos tällaiseen syrjäisen pikkujärven rannalle eksyy yötä viettämään ja vielä yksin!

Naiset tulivat miehen viltin reunalle ja kysyivät, että onko hällä tupakkaa tai juotavaa. Hän puisteli päätään ja tajusi, ettei ollut syönyt reiluun puoleen vuorokauteen mitään ja juominenkin on ollut vähissä. -No hei, meillä on vähän eväitä messissä, oota tässä niin me käydään hakemassa kamat tänne. Samassa tuo miehelle tutumpi nainen jo lähti nopein askelin takaisin sinne, mistä naiset olivat hetkeä aikaisemmin tullut. Toinen naisista lähti hiljaa perään, täysin kysyvä katse kasvoillaan.

(tarina jatkuu...... sopivassa välissä)

---- Ja laitetaan muutama rivi tarinaan uutta.... 27.6.2023

Kesämies vihelteli hiljaa ja jäi odottamaan noita kahta naista palaavaksi paikalle, mutta jotenkin tuntui siltä, että aikaa kului ja kului, eikä heitä näkynyt eikä kuulunut. Olivatko nämä päättäneet lähteä kuitenkin pois ja .... samassa kesämiehelle tuli mieleen, että etteivät vain olleet hänen huomaamatta "kääntäneet" tätä. Nopeasti hän pomppasi pystyyn ja ....samassa kuullen ääntä! Ei, se ei ollut se ääni, mitä hän eniten pelkäsi, eli hänen autolla olisi juuri kurvattu pois maisemista. Nuo äänet olivat kahden nauravan naisen aiheuttamia ja tuo kaksikko kipittelikin reippaasti kohti kesämiehen vilttiä.

-Ai, aamuvoimisteluako täällä tehdään, vai miksi sä noin pompit? Se kasvotuttu nainen kysäisi ja toinen hymyili vaitonaisena vieressä. - Noo, ei ei, alkoi vain puuduttamaan niin päätin vähän vain venytellä jalkoja ettei niitä ala kivistelemään tai mitään. Naiset tulivat hänen luo ja heillä oli parikin kassia tavaraa mukanaan. Toisessa näkyi olevan hieman vaatteita ja myöskin viltti ja toinen oli näemmä ahdettu täyteen syötävää ja juotavaa, kunnon eväskassi siis. -Meillä meni hetki, kun piti päästä käymään tuolla puskassa ja noi itikat tuntuu tykkäävän meistä vähän liikaa.

Jutustelu jatkui kevyenä samalla, kun naiset kaivelivat syötäviä ja juotavaa kassista. Olipa mukana muutaman oluen lisäksi myös iso termoskannu kahvia ja sitä kesämies eniten tuntuikin himoitsevan, ainakin sillä hetkellä. Eipä aikaakaan, kun hänellä oli pahvinen muki kädessä ja se täynnä kuumana höyryävää kahvia. Kesämies tunsi olevansa suorastaan taivaassa...Mitä sitä voi nopeasti enempiä toivoa, kun kaunista kesäpäivää järven rannalla kahden viehkeän naisen seurassa! -Tuo hieman hiljaisempi nainen kysyi kesken syömisen, että kiinnostaisiko hänen lähteä naisten kanssa pienen matkan päähän eräälle luodolle, jonka vieressä on pieni lahti ja siellä olisi myös kallionkolo, minne pääsee kahlaamalla, mutta sitä ei näe kovin helposti järveltä tai vastarannaltakaan. Kesämiestä alkoi kiinnostaa, että mikä tuollainen paikka on ja koska hänellä ei ollut mihinkään kiire, suostui hän ehdotukseen. Naiset katsoivat toisiaan pitkään hymyillen samalla, kun alkoivat pakata tavaroita.

-Joo sun kannattaa sitten ajaa meidän perässä, mutta täällä kannattaa pitää vauhti aika hiljaisena, koska noissa lähialueiden muutamista maataloista saattaa joku kone tulla tielle tai sitten siellä vain kulkee lehmiä. -Okei, kiitti neuvosta. Mä jään odottamaan teitä, että tulette tähän kulmalle. Enköhän mä pysy perässä jos ette ala tosiaan mitään rallia ajelemaan. Naiset naurahtivat ja lähtivät hakemaan autoaan. Eipä mennyt, kuin hetki ja paikalle kurvasi pieni sininen auto, jossa nuo kaksi naista viittilöivät kesämiestä seuraamaan heitä ja matka alkoi....

Tosin tuo matka ei ollut kovinkaan pitkä, arviolta ehkä joku kymmenisen kilometriä ja yllättäin tuo pieni sininen auto kurvasi tieltä sivuun, ehkäpä juuri ja juuri tunnistettavaan ajouraan ja kesämies seurasi heitä perässä omalla autollaan. Auton pohjaan raapi heinät ja muutamat multapaakut, joita tieuran keskellä oli, mutta nuo eivät häirinneet, sillä tuolla ehkä kärrypoluksi kutsuttavalla polulla ei ollut kuitenkaan pahempia töyssyjä tai kuoppia. Tuota matkaa oli ehkä jokunen sata metriä ja lopulta hänen edessään kulkenut sininen pikkuauto kurvasi polulta hieman sivuun ja pysähtyi. Kesämies huomasi, että hänen kannatti ajaa tuosta autosta hieman ohi ja sai parkkeerattua autonsa pienelle tyhjälle maatilkulle. Naiset olivat nousseet autosta ja kesämies mietti hetken omassaan, että olikohan tämä sittenkään kovinkaan fiksu temppu. Enempiä hän ei ehtinyt miettiä, kun kuljettajan ovi repäistiin nopesti auki....

(tarina jatkuu jälleen jossain sopivassa vaiheessa).

Kultalusikkasuussa.org

 No niin, pitkästä aikaa saan kai jotain tännekin raapusteltua. Jotenkin tuntuu nykyään siltä, että kaikki ylimääräinen aika menee johonkin muuhun ja sitten tämä kirjoittaminen on jäänyt kokonaan sivuun. Harmittaa toisinaan melkoisesti. No katsotaan, mitä nyt syntyy! (3.11.2022)

----------------------------------------------------------------

Hei kaikki tavalliset kansalaiset ja kaduntallaajat. Me täällä Kultalusikkasuussa.org järjestössä olemme päättäneet osallistua myös säästötalkoisiin ja päättäneet antaa teille kaikille hyviä vinkkejä eri säästökohteista ja mikä parasta, nyt siis IHAN ILMAISEKSI! Kamoon hei, siis mikä tarjous.

Aloitetaan nyt vaikka ihan tällaisista helpoista jokaiseen kotiin sopivista säästövinkeistä. Nyt kun hirveästi puhutaan siitä, että sähköä on säästettävä, niin meidän ehdotuksesta jo aiemmin eräs ministereistä suositteli, että naiset voivat hiuksia kuivattaa hieman heikompitehoisilla hiustenkuivaajilla tai sitten ihan perinteisesti papiljoteilla. Tuollainen hieman vaatimattomampi hiustenkuivaajahan ei puhalla niin paljoa ilmaa, kuin joku megaturbo-kuivain ja siis säästää sähköä jo ihan kauheasti. Niin ja kun suihkussa kerran käy, niin sitä lämmintä suihkuvettä kannattaa kerätä talteen ämpäreihin, niin voi sitten käyttää heti seuraavalla kerralla uudestaan. Jos tuota vettä tulee ämpäritolkulla, se kannattaa jakaa sopiviin astioihin. Niin ja mitä tulee itsensä pesemiseen, niin tietenkin kaikki kalliit shampoot ja hoitoaineet kannattaa vaihtaa kokonaan toisiin aineisiin. Me ollaan tutkittu, että monet niinsanotut astianpesuaineet irroittavat pinttyneenkin lian ja rasvan, niin tällaiset aineet käyvät siis oikein hyvin myös vartalonpesuun. Hiustenpesuun me suositellaan ihan mäntysuopaa. 

Niin ja WC! Siis miten hirveästi sitä vettä luriseekaan pitkin putkistoja, kun joku Reiska tai Irma käy liruttamassa ehkä desin pissiä pönttöön! Kannattaisi hankkia sellaisia pieniä kuivakäymälöitä tai alkaa pitämään aikuisten vaippoja, niin ei sitä vettä menisi niin paljoa hukkaan. Ja jos tulee se kakkoshätä, niin eikös sellainen ole hyvää kompostiainetta!

Sähkö on monille siis todella kallista! Ihan hirveää ajatella, että ei pysty lämmittämään enää joka ilta poreammetta ja solariumsaunaa ja joutuu vähentämään suklaafonduen tekemiset ehkä pariin kertaan per viikko! Siksi mekin olemme päättäneet antaa muutaman hyvän sähkönsäästövinkin teille tavallisille kansalaisille. Koska moni suomalainen rakastaa kahvia ja kahvintekoon tarvitaan keitin, niin ei muuta kuin omalle pihalle (jos sellainen on) tai sitten sen vuokrakasarmin tontille vain grillikatokselle tai ihan pikku avonuotiolle tekemään pannukahvia. Siihen kelpaa hieman halvempikin jauhatus, ei sen tarvitse teilläkään aina jotain Presidenttiä tai Juhlamokaa olla! Sähköä voi myös säästää seuraavasti: Kytke kaikki laitteet virtalähteeseen, mihin olet liittänyt aikakytkimen ja sille maks. 2 tuntia toiminta-aikaa, kyllä siinä ajassa ehtii katsella ne tärkeimmät mitäänsanomattomat viihdeohjelmat, tehdä ruuat jne, Jos tuo nyt jostain syystä ei onnistu, niin sopikaa vaikka naapureiden kanssa, että esim. maanantaisin katsotaan televisiota yhdessä paikassa, tiistaina ruokaillaan toisessa paikassa jne. Näin kulutukset tasaantuvat mukavasti kaikkien naapureiden kesken. Kerrostaloissa tietenkin pitää ainakin hissien valot poistaa ja pihavalot toimivat vain keskiyöstä aamuneljään. Valaistusta yleensäkin voitte vähentää! Monilla on "miljoonia" valoketjuja ym. koristeita, niiden sijaan voisi sitten laittaa auringonvalosta virtansa saavia vaihtoehtoja. 

Ja kun puhutaan, että kansa vain lihoo, niin hankkikaa kuntopyörä, kytkekää se generaattoriin ja akkuun ja polkekaa kodin sähkölaitteisiin virtaa! Kyllä siinä kalorit palaa, kun pitää nähdä joku tosi-tv ohjelma tai päästä vähän pelaamaan tietokoneella.

Jos joku luulee, että me itse emme osallistu täällä Kultalusikka.org järjestössä säästötalkoisiin, niin siinä olette väärässä. Meidän "Pappabetalar" kerho on mm. vähentänyt nuo cafè latte tuokiot neljästätoista viikottaisesta hetkestä enää kymmeneen! Se on aiheuttanut joillekin suunnattomasti jo nyt vieroitusoireita ja muutama kerhon jäsen onkin joutunut lähtemään mm.Val dìsèren maisemiin palautumaan traumoista. 

Me Kultalusikkasuussa.org ja sen alajaosto "Pappabetalar" -kerho ylpeänä voimme kertoa vielä, että säästöä tulee myös siitä, kun töihin kulkee julkisilla, varaa vain hieman aikaa tarvittaessa enemmän matkaan. Tästä on sekin hyöty, että näin tuonne teille jää enemmän meille tilaa päästä nopeasti esim. jäähallille tai kuntosalille tai vaikkapa illallista nauttimaan johonkin tyylikkääseen kantapaikkaamme. Tosin mekin olemme varsinkin "Pappabetalar" kerhon puolella tässäkin itsekin säästölinjalla, sillä mm. ensivuonna ei kerhomme jäsenet enää aja polttomoottorisilla autoilla ja latausinfratha olemme jo selvittäneet useista nukkumälähiöiden kerrostaloalueiden ja pienteollisuusalueiden tienoilta. Tietenkin tuollainen kalliimpi sähköauto on ladattava ilman erillisiä kuluja, jotta pääsemme pyörittämään bisneksiä mahdollisimman nopeasti ja vaivatta.

Jotkut ovat jopa yleisönosastoilla huutaneet, että ruoka on kallista. Me olimme vinkanneet eräälle kansanedustajalle, että kertoo kansalaisille, että 20 euroa viikkoa kohden on hyvä määrä, kun ostaa ruokaa. Moni ei vain ymmärrä, että kyllä sillä summalla saa valtavasti kaikkea, mistä voi tehdä itsellensä vaivatta retkikeittimillä tai siellä taloyhtiön grillikatoksella (Kultalusikkasuussa.org suosittelee) isompiakin eriä ruokia. Makaronia ja tarjousketsuppia saa runsaasti ja jälkiruuaksi voi herkutella vaikka edullisia digestive-keksejä, kunhan ei niitä kalleimpia merkkejä osta. Vähän rasvaa, muutama maito ja jauhoja ja munia ja suolaa ja sitten vain ohukaisten tekoon. Kyllä niillä pärjää. Mekin testasimme tuota viime kesänä erään brunssin jälkeen yhtenä sunnuntaina ja ei ollut mitään ongelmaa.

Jos uusia vaatteita on saatava, niin hei - kierrätys on siis kuuminta hottia! Hieman elämää nähneet vaatteet vain tekevät kantajastaan megatrendikkään ja suorastaan coolin. Se nyt ei hirveästi teillä haittaa, jos jostain takista joku nappi puuttuu tai vetoketju ei ihan toimi ja reikiä on muuallakin, kuin niissä kohdissa, missä niitä alunperin on vaatteessa ollut. Kultalusikkasuussa.org järjestön koko jäsenistö on myös suostunut kierrättämään vaatteita ja mm. Lennart vaihtoi Uffen ja Timo-Samuelin kanssa Guccin ja Versacen poolopaitoja keskenään. Sama koskee tietenkin jalkineita. Se, että varvas vähän pilkottaa sieltä tossun kärjestä, ei vielä ole merkki siitä, että kengät on heitettävä pois ja hankittava uudet tai siis tässä tapauksessa "uudet" mutta kierrätetyt. Vinkkinä voimme sanoa, että vasta kun kengänpohjat eivät osu maahan, vaan tunnette kylmän asfaltin jalkapohjissanne (sukkiahan ei säästösyistä kannata käyttää), niin silloin voi alkaa harkitsemaan toisien kenkien hankkimista.

Niin ja vielä kotien lämmityksestä: Olemme vinkanneet valtiovaltaa, joka ottikin vinkin kiinni ja neuvoi jo kansalaisia, että asteen tiputus huoneistossa tuo huomattavat säästöt. Tässä on vielä parantamisen varaa, sillä kun tiputatte kotien sisälämpötilan 18-19 asteeseen, on näin syntyvät säästöt niin huomattavat, että me voimme ilolla todeta, että useiden järjestömme jäsenen orkidea-tarhat saavat toimia normaalist jatkossakin. Me olemme suoraan taas kehoittaneet "Pappabetalar" kerhomme jäsenia tiputtamaan lämmitettyjen autotallien lämpötilaa +25 asteesta +22 asteeseen! Eli kyllä ollaan vakavasti täälläkin liikkeellä.

Näillä vinkeillä päästään hyvin alkuun ja kaikki pärjäävät paremmin nyt ja tulevaisuudessa!

Monttubileet -ohjelma

 Nyt heti kaikille lukijoille varoitus: Jos tiedät tai tunnet olevasi edes aavistuksen verran herkkä tai mahdollisesti mielensäpahoittaja -tyyppiä, niin silloin kannattaa jättää tämän tekstin lukeminen suosiolla. Tekstin aihepiiri on sellainen, että kovinkaan moni ei aiheesta halua heittää huumoria, eikä haluaisi sitä nähdä missään muodossa. Joten, varoitus ja neuvo on annettu! Mutta jos taas lähdet lukemaan tästä eteenpäin tarinaa, jonka olen kirjoittanut, en ota vastuuta siitä, jos järkytyt, suutut, loukkaannut, tunnet pahoinvointia tms. 

Tämä kirjoitus on ehkä minun tapani nyt purkaa mielestäni tiettyjä tunteita, mitä siellä on vellonut kohta kuukauden ajan. Syy siihen on erään läheiseni menehtyminen! Siis aihepiiri, josta kirjoitan, on kuolema ja hautajaiset.... joten..... tästä se lähtee:

---------------------------------------------------------------

Ja oikein mukavaa iltaa teille kaikille katsojille ja tervetuloa seuraamaan maailman 1. tosi-tv ohjelmaa, jossa seurataan kerrallaan yhden perheen ja suvun seikkailuja, selkkauksia, skandaaleja ym. ohjelmassa "Monttubileet"! 

Ohjelman formaatti on täysin uusi ja ehta kotimainen tuotos. Ohjelmassa nämä perheen eri jäsenet yrittävät selvittää ilman ennakkoapuja ja -ohjeistuksia yllättävästi eteen tulleesta kuolintapauksesta. Miten he selviävät erilaisista eteen tulevista hetkistä..... ja nyt meillä onkin jo suora kuvayhteys Jääksipyyn perheeseen, missä isoisä Kurt-Göran poistui taivaallisille metsästysmaille. Tosin meidän on nyt tarkennettava, että perhe ja suku ei tiennyt, että K.G (näin tuttujen kesken) metsästi kyllä lähinnä nuorempia naisia ja oli varsinkin tietyissä Kuguaari (lue puuma) -luolissa ja "Cinderella simulaattorissa" kun kala vedessä. Ja sitten seuraamaan tapahtumia:

- No just joo.... Siis Kurtti oli luvannut mulle, että ne sen metsästysaseet tulee kyllä mulle! (äänessä on lapsenlapsi Jari-Paulus). Mutta tää sen kämppä on kyl niin täynnä kaikkee.... Eihän täällä mahdu oleen

- Siis kato ny, mitä sä säädät! Mulle Kurtti sano vielä viikkoa ennen tätä, että nää rojut saa kaikki lähtee mappi ööhön ja jos jotain pientä halutaan ottaa, niin se on okei. Ei täss´ kannata miksään hamstraajaks kenenkään alkaa! Onks sulla Jarde (siis Jari-Paulus) edes tilaa niille aseille? Mitä sä niil´ tekisit, kun et uskalla edes vesipyssyy pitää kädessä! (äänessä Kurtin vanhin poika Henttu). Sen jälkee ku´ Kurtti oli eronnu siitä yhdest lyylistä, niin mä voin sanoo, että täällä ei ole mitään arvokasta!

-Ai ei, mikäs toi kuppisetti tossa kaapissa on? (Ääneen pääsi Marja-Kaarina, Kurt-Göranin tytär). Toi on ihan selvästi sen unkarilais-puolalaisen posliinitehtailija Attila Woizclizghdshdeshtin tekemä sarja! Tolla on kuulkaa arvoo sen verta, et mä en tota anna kellekkää, se on mun.

Tilanne kehittyy nopeasti äärimmilleen. Desibelit nousevat, kun jokainen paikalla oleva haulaakin yllättäin kyseisen sarjan ja kaikki muu unohtuu! Lopputulos: Jokainen lähtee Kurt-Göranin asunnosta naama ns. norsunvi....a ulos ja omiin koteihinsa. Mutta jo reilun tunnin kuluttua alkaa keskinäinen puhelinrumba. Jokainen syyttelee toisiaan ja mukaan saadaan vielä toinen lapsenlapsi AikkiRiitta, joka oli Kurt-Göranin lempisukulainen. No AikkiRiitta oli vielä niin nuori ja viaton, vasta hiljan täyttänyt 20 vuotta, mutta kummasti oli viihtynyt usein öitäkin Kurti-Göranin luona ja usein tämän jälkeen hänellä oli hieman enemmän käyttörahaa lompakossaan. Pari kertaa tosin oli vaivihkaa joutunut hankkimaan jonkin pillerin....... mutta tästä emme nyt toistaiseksi enempää!

AikkiRiitan äiti Siila-Maisa oli Kurt-Göranin vanhin lapsi, mutta pahasti sairas ja oli todennut, että hänellä ei ole mitään vaatimuksia tai muutakaan hautajaisten tai perunkirjoitusten kanssa. Jari-Pauluksen isä taas oli vuosia sitten merille lähtenyt Sämpy T. ja viimeisin varma tieto hänestä oli n. vuoden takaa, kun oli laittanut postikortin Somaliasta. No hänestä emme varmaankaan kuule enempiä.

Kolme päivää myöhemmin Kurt-Göranin asunnolla tapahtuu! Tuotantoryhmämme oli välissä mikittänyt ja asentanut kameroita asuntoon ja parahiksi ehtineet poistua paikalta, kun jo ulko-ovi kävi. AikkiRiitta tuli muutaman kassin ja laatikon kanssa ja alkoi nopeasti kerätä tavaroita niihin. Juuri, kun hän oli poistumasta paikalta, ulko-ovi avautuu ja paikalle saapuu Marja-Kaarina....

-Mitä vit...a sä täällä teet? (Marja-Kaarina huutaa hämmästyneenä). Onks´ sulla joku lupa olla täällä? AikkiRiitta on pari sekuntia hiljaa ja pääsee sanomaan, että päätti tulla keräämään tärkeimmät paperit talteen - Ai niinku noi maljakot ja taulut tuolta makuuhuoneesta? Mitä papereit ne oikein on? Marja-Kaarinan ääni alkaa kuulostaa junanpilliltä, kimakkuutensa ansiosta! AikkiRiitta tuntee olevansa alakynnessä, joten ottaa kovat keinot käyttöön.... - Sä et kuule tuu mua määräileen! Vaikka ootkin Kurtin tytär, nii mä olin tääl sen kans ja pidn sen kans hauskaa. Missä sä silloin olit? - Kyllä mä sun hauskanpidot tiedän, kaikkihan sen meillä ties, että sä annoit..... JA MAINOSKATKO!

Samaan aikaan Henttu (Kurt-Göranin vanhin poika siis) on omavaltaisesti mennyt kauppaamaan ilman muiden suostumusta isänsä auton, vm. 1986 Nissan Cherryn, jolla Kurt-Göran oli ajellut "tansseihin" ja löytänyt useita metsäteitä ja ja..... No Henttu tunsi jonkin kaverin, joka taas tunsi yhden autojobbarin, joka taas osasi neuvoa yhden mestan mistä sai hyvän hinnan autosta, varsinkin kun siinä oli vielä ehjät alkuperäiset pölykapselit ja C-kasettisoitin ja kilometrejäkin vain 109 000km. No kauppa oli tehty ja Henttu oli napannut autosta 3500 euroa - siis perikunta sai tietää, että 3000 euroa. Mihin se 500 euroa hävisi? Tähän katselijat voivat vastata netissä osoitteessa www.monttubileet2022.org .

Asunnolla tilanne on rauhoittunut, taulut palautuivat hetkellisesti seinille. Mutta missä ovat Kurtin metsästysaseet? Muutama lukittu kaappi asunnossa on, mutta avaimia lukkoihin ei vain löydy!

Menee pari päivää ja lapsenlapset alkavat yhteistuumin suunnittelemaan muistotilaisuutta. Sitä varten olivat ottaneet yhteyksiä jo pariinkin paikkaan, joista Kurt-Göran oli aikoinaan kertonut ja joista piti, mutta miksi ihmeessä yhdessäkin niistä esitettiin jotain "piip-shouta"......? Yhtäkaikki, tästä tiedosta "riemastuneena" Kurtin poika ja tytär nostivat metelin ja täysi rähinä viestein ja puheluin pamahti päälle! - Olkaa sitten saata.....a , mä en ota mihinkään kantaa, tehkää mitä lystäätte! Mä nii´  arvasin tän että tästä tulee taas tällanen sotku. (Marja-Kaarinalla meni hermot). Hän sulki puhelimensa ja ei ollut keneenkään yhteydessä muutamaan päivään. 

Mutta lukittujen kaappien avaimia ei vain löytynyt! Asunto alkoi tyhjentyä yhä kiihtyvällä vauhdilla.... Kukin kävi hieman vuorollaan vain "tarkistamassa", että mitään tärkeää ei kadoteta tai heitetä roskikseen ja samalla, yllättävästi, matkaan tarttui aina jotain..... On se jännä! 

---------------

Tarina jatkuu jossain vaiheessa. Mutta tässä kohtaa otetaan ensimmäiset palautteet vastaan!

 

Newest Alcohol Tasting Organisation

 Tämän pienen tarinan viitteet tosielämään ovat täysin sattumanvaraisia. Ei pidä ottaa liian vakavasti... Koittakaa kestää! (20.4.2022)

------------------------------------------

JOS KOETTE, ETTÄ NATO:sta EI KANNATA NS. VITSAILLA, ÄLKÄÄ LUKEKO. TÄMÄ TARINA EI SISÄLLÄ POLITIIKKAA!

 Tämän illan ajankohtaisessa happy-hour katsauksessamme käsitellään jo pitkään maassamme käytyä keskustelua siitä, pitäisikö Suomen liittyä NATO:on (Newest Alcohol Tasting Organisation). Meillä täällä studiossa onkin tänään vieraina eri tahojen johtohenkilöitä kertomassa kantansa. Aloitamme huikka-puolueen edustajan Kalevi Kantavierteen kommentilla. "Niin hyvä toimittaja sekä arvoisat kollegat, me huikassa olemme hiukan huolissamme siitä, että poistaako tämä tuohon, näin härmäläisittäin sanottuna, kännijuomien kokeilukerhoon, liittyminen kotipolttoisten juomien pienen itsenäisen valmistelun. Iso kysymys on myös se, että joudummeko lähettämään eri maiden janoisille meille niin rakasta "Koskisen korvalääkettä" aina, kun jossain tulee janoinen konflikti." 

 

Aivan - aivan, tuo oli siis huikka-puolueen kanta ja sitten salonkisammuneiden Irma-Pirkko Tötterö, olkaa hyvä. "No onhan se aivan hirveää, että me emme voisi laajentaa terästetyn teen kutsuja myös pohjoismaiden ulkopuolelle. Onhan jo pitkään ollut tämä Pohjoismainen pultsarivapaus, mikä on edesauttanut sitä, että pohjolan tenunenät ovat saaneet liikkua vapaasti maasta toiseen juomamaisen kulttuurivaihdon piirissä. Mikäpä olisi hienompaa saada brittien teehetket liitettyä meidän terästettyihin teetuokioihin, niin siinä olisi jo iso askel kohti yhteneviin sammumissessiohin. Olisihan tämä tietty myös budjettikysymys, sillä yhteishankintoina hankittavat ns. teetarvikkeet alentaisivat kotimaisten kulujen määrää." Kiitos - siinä siis Salonkisammuneiden mielipide, onko meidän liityttävä Natoon, vai ei. 

 

Tässä välissä otamme pari tekstiviestiä sosiaalisen median kautta ja mm. Idy Pohjanmaalta utelee seuraavaa: "Notta joko mee liityttähä, vai taasko pittää oottaha hämäläisii?" Ja toinen viesti tulee ReinoKeijolta Helsingistä: "Miten korvaavien aineiden käyttö turvataan jatkossa vai onko tähän tulossa jotain muutoksia?" No tähän me voimme kertoa, että valtion juomavarmuusvaraston johtaja Roger de Pirtu antoi juuri päivällä lausunnon, jossa kertoi että näille juomajoukkojen todellisille reserveille ja paljon kokeneille ollaan kaavailemassa kuukausittaista perusannosta, joka olisi joko kotimaista tislettä tai EU:n alueella valmistettua väkiviinaa. Sitten oman kantansa saa kertoa Selviämättömien Tuokko Pitkälä. "Juu siis, ollaan yritetty selvittää tätä ryhmässämme ny tätä niinku pari viikkoo, mut meil on se ongelma, et kaikki päättävät henkilöt ei oo yhtäaikaa selvillä vesillä, nii viel ollaan vähä epäselvässä tilassa. " Kuten huomaatte, hyvät katselijat, aiheena Nato (Newest Alcohol Tasting Organisation) on polttava, tai oikeastaan pahasti päähän menevä! 

 

Olisiko Vaahtopäillä jotain sanottavaa ja heidän pääsihteerillään Hilja "hiivamimmi" Ryökkäsellä? "Niin, meillä on kyllä kuohahdellut rymämme kokouksissa aikalailla ja keskustelu siitä, että millaisia ja kuinka vahvoja mm. olutpattereita tai sahatilaivuieita maahamme tulee tai sijoitetaan. Onko meidän kotimaiset toimijat jo Nato-yhteensopivia ja kuinka nämä johtamiskysymykset sitten toteutetaan maassamme. Sitten tietty nuo sissileirit, jossa janoiset poikamme ja nuoret naisemme harjoittelevat ääriolosuhteissa juomien valmistusta ja valvotusti niiden juontia, miten ne toteutetaan... Nämä ovat isoja kysymyksiä!" Kuten huomaatte, hyvät katselijat, aihe velloo ja valvottaa näitäkin täällä studiossa, ainakin siihen saakka kunne juotavaa vielä on tarjolla tai kun kunto loppuu. Päätämme tällä kertaa ohjelmamme tähän ja seuraavaksi siirrymmekin katselemaan suoraa lähetystä "Tätä Suomi Juo" ohjelmasta. Mukavaa ja maistuvaa illan jatkoa kaikille.

Suomen surkein kundi

Ja se on tervehdys pienen tauon jälkeen taas tännekin. On ollut hieman erilaisia esteitä ja hidasteita, etten ole vain tullut kirjoitelleeksi mitään. Nytkään ei ole tarjolla mitään kovinkaan asiallista, mutta onko aina pakko ollakaan.  (23.3.2022)

------------------------------------------

Suomen surkein kundi!  (Tämän kirjoituksen tapahtumat ja henkilöt ovat täysin kuvitteellisia. Viittaukset todellisiin henkilöihin tai tapahtumiin ovat täysin tahattomia).

Ja oikein mukavaa iltaa tai päivää kaikille tasapuolisesti. Se on jälleen yksi jakso ohjelmasta "Suomen surkein kundi", jossa etsitään sitä mm. sosiaalisilta taidoiltaan surkeinta äijää. Koko kauden lopuksi tietenkin valitaan kauden "Ihannevävy" sekä julistetaan, kuka kilpailijoista on seuraava hallitseva "Suomen surkein kundi."

Kilpailemassa on vielä kuusi toistaan kurjenmpaa kundia, joiden kotitaloustaidoissa, sosiaalisissa kyvyissä sekä muissa vaativissa tilanteissa on vielä rutkasti parannettavaa. Edellisen jakson jälkeen kohti kotia ja kotisohvaa pääsi lähtemään hyvin tsempannut Jurtsi, jonka avopuoliso Kirsukka kertoi, että miehen tuuhean parran alla elää kuitenkin melkoisen lutuinen nallekarhu, vaikka Kirsukan tummista silmäkulmista sitä ei aina välttämättä uskoisi. No Jurtsi kuitenkin pinnisteli pari viikkoa aivan sillä hilkulla, että joko hän pääsisi kotiin ja viime jakson jälkeen hän selkeästi parhaimpana pääsi kohti kotia. Voitosta mies tietenkin palkittiin pienpanimo Pohjasakan tuotepaketilla sekä äijäluola Örinän hemmotteluhetkellä.

Mutta nyt sitten tämän vielä mukana olevan kuusikon kimppuun. Kisassa ovat vielä, eikä syyttä, mukana Spyge, Kutse, Raippa, Nekkunen, Löbä ja Arvo J. Vako. Näiden herrojen onkin sitten tällä kertaa miteltävä muutamissa aivan uusissa koitoksissa, jotenka eiköhän anneta kilpailun tuomareille sananvuoro. - No niin, siis tänään kuusikko joutuu aivan itse asettamaan vessapaperirullan vessassa telineeseen ja vaatimuksina on, että rullaa ei saa repiä riekaleiksi ja rullaa ei saa myöskään käsitellä millään työkaluilla! - Niin tämän vaativan ensimmäisen tehtävän jälkeen kilpailijoiden henkilökohtaisilla työpöydillä on epämääräinen määrä erilaisia tavaroita, jotka kaikki ovat likaisia. Ne on sitten pyrittävä sijoittamaan oikeisiin kohteisiin, joissa ne voidaan pestä ja puhdistaa. Lähdetään siis näistä kahdesta kilpailusta liikkeelle.

Ensimmäisessä tehtävässä kilpailijoille on annettu peliaikaa viisi minuuttia ja tuttu rekan äänimerkki toimii lähtölaukauksena ja TRÖÖÖÖÖÖT  - sieltä se tulikin. Kilpailijat säntäävät, tai no jos tuota laahustamista säntäämiseksi voi sanoa, kukin omalle "vessalleen" ja ja... no niin, tästähän tuleekin mielenkiintoista....

Arvo J. Vako etsii vessapaperirullapaketista selvästi vetoketjua, ei taida löytyä... kovin mies pyörittelee pakettia! No kas kas...Raippa repii pakettia hampaillaan irti, siinä amalgaamipaikat saavat kyytiä. Eikä tuo Löbän ja Nekkusenkaan toiminta kovinkaan tehokkaalta näytä, mutta mitä ihmettä: Spyge ja Kutse ovat saaneet jotenkin ihmeen kaupalla vessapaperirullapaketin avattua, mutta Spyge ei osaa ottaa rullaa sieltä ulos.... Kutse ravistelee ja kas, sieltä sitten 4 rullaa tippuu lattialle - ai ai, miinuspisteitä tiedossa. Samaan aikaan Raippa on saanut raadeltua hampaillaan paketin hajalle ja lattialla on pientä muovisilppua parin neliömetrin alueella, eli miinuksia sielläkin tiedossa. Arvo J. Vako ei vain löydä vetoketjua ja etsiikin nyt jotain leikkelepaketeista tuttua avausläppää.Samaan aikaa Löbä puristaa jalkojensa välissä pakettia, mutta rullat menevät vain lyttyyn.... ei hyvää päivää! Nekkunen on saanut jollain tavalla paketin avattua ja nyt hänellä on kaksi rullaa vessapaperia käsissään ja mies leikkii niillä, että ne ovat kiikareita.... mutta kello tikittää....

Kohta on kolme minuuttia mennyt ja vain Nekkusella, Spygellä ja Kutsella sekä Raipalla on paketti auki ja vessapaperia käsissään. Löbä ja Arvo J. Vako ovat vielä pahasti vaiheessa. Spyge kynsii rullaa vimmaisesti ja samoin tekee myös Raippa ja tuho on sen mukaista. Nekkunen ottaa selvästi erilaisemman tavan lähestyä ja hän tiedusteleekin, että onko wc-paperirulla samanlainen, kuin serpentiini ja puhaltaa holkkiin, no tietenkään mitään ei tapahdu. Kutse taas kokeilee tuttua hampailla repimistä ja miehen suunpielet näyttävät lähinnä vesikauhuisen koiran suulta, kuin Suomalaisen vessahätäisen miehen toiminnalta. TRÖÖÖÖÖT! Ja torvi soi, aika päättyi. 

 Katsotaanpa, miten tehtävä onnistui. Arvo J. Vako sai pakettiin reiän, johon mahtui sormi sisälle ja sitä mies sitten pyöritteli, mutta vessapaperirullaa hän ei saanut ulos, eli vain 1 piste. Löbä yritti seinään heittelemällä saada paketin hajoamaan, mutta sai ainoastaan yhden rullan aukeamaan - paketin sisällä, eli hänelle 2 pistettä. Nekkusen serpentiini taktiikka oli tuhoon tuomittu ja viimeisillä sekunneilla hän ymmärsi, mitä piti tehdä, mutta aika loppui kesken - siis 3 pistettä. Kutse ei saanu kuin suupielensä täyteen paperisilppua ja rullaan jäi jopa viisi palaa paperia, eli lopputulos oli 4 pistettä. Raippa sai avattua rullaa, mutta valitettavasti väärästä kohtaa ja koko rulla levisi hänellä lattialle - 5 pistettä. Spyge onnistui jollain ilmeen kaupalla seivästämään vessapaperirullan paperitelineeseen, mutta hän pääsi selkeästi pisimmälle ja siitä 6 pistettä. 

Kun miinukset on huomioitu, on kisan tilanne se, että Raippa sai miinuksia 5 ja Spyge tiputetuista rullista 10, on tilanne se, että Raipalla on 0 pistettä ja Spygellä miinus 4 ! Johdossa on tämän tehtävän jälkeen Kutse neljällä pisteellä. Mutta miten edellisten viikkojen suoritukset vaikuttavat, sen aika näyttää, sillä viime jakson katastrofaalinen bioroskien lajittelu ja roskien vieminen painaa varmasti kilpailun kokonaispisteitä laskettaessa vaakakupissa.

Nyt onkin sitten aika levähtää hetki ja herroille onkin tarjolla teehuone Aromituoksun hempeä ja rentouttava yrttiteehetki.  

Ja kas kas, nyt tuomaristo kantaakin meille - kultaisen kirjekuoren! Se tietääkin sitten erikoistehtävää vielä seuraavan tehtävän jälkeen. Tätä emme kuitenkaan saa avata, kuin vasta seuraavan tehtävän jälkeen, johon kisaajamme jo valmistautuvatkin. Spygen tyttöystävä Mizzi on jälleen vaihtanut itsellensä uuden minihameen, eikä tuosta enää lyhyemmäksi voi laittaa - tai ohjelman esitysaika siirtyy keskiyön pimeämmälle puolelle. Uusille katsojille tiedoksi, että jokaisella kilpailijalla on yksi tukihenkilö tai kannustaja mukana ja heillä on joissakin tehtävässä ollut sitten apulaisen rooli. Raipan vaimo Kerttu-Rauni on itsevarmana koko kisan aikana sanonut, että hänen miehensä tulee voittamaan kilpailun, eikä tuo uho ole hiljentynyt kilpailun missään vaiheessa. Nuo papiljotit päässä vielä korostavat Kerttu-Raunin kohtuullisen voimakkaan näköistä persoonaa.

Mutta nyt sitten seuraavan tehtävän pariin. Tuolla meidän urhomme löntystelevätkin melkoisen "kepeästi" taas tehtävänantopisteelle. Ja tehtävähän oli jo tuossa alussa mainitsemamme tavaroiden, tekstiilien ym. asettaminen oikeisiin pesu- ja puhdistuspaikkoihin. Kilpailijat siirtyvät omille työpisteilleen, joissa on sekalainen määrä erilaisia tuotteita. Nyt kilpailijoille on annettu 10 minuuttia toimia ja lisäyksenä sanotaan, että työpöydillä on tuotteita, joita ei voi sijoittaa mihinkään pesukohteeseen, eli ne on jätettävä työpöydälle. Jos jokin menee väärään paikkaan tai ei sovellu mihinkään annettuun pesupisteeseen ja silti on tällaiseen laitettu, tuo se aina miinuksia - totutusti.

 Kilpailijoilla on 2 minuuttia aikaa tutkia työpöydän tarjontaa, mutta mihinkään tavaraan ei saa koskea, vain silmäily on sallittua ja vasta, kun tuttu torven törähdys kuuluu, saavat kisaajat alkaa toimia ja samalla napsahtaa kello käyntiin. No niin, nyt alkaa kaksi minuuttia olla kulunut ja kylläpä tuolla on erikoisen näköisiä - suorastaan hämmentyneitä - ilmeitä. TRÖÖÖÖT!

- Näin kello napsahti käyntiin ja kymmenen minuuttia aikaa selvitää työpöydällä olevien tuotteiden kohtalo. Kas, Raippa nappaa käteensä ensimmäisenä venttiilikopan ja lähtee viemään sitä... hetkinen, kumartuu tuohon pöydän alle, kyllä - siellähän on tiskikone ja ja, sinnehän se sujahtaa. Tästä tuomaristo tykkää varmasti! Spyge on kaapannut syliinsä kaiken, mikä näyttää tekstiileiltä ja juoksee tuonne työpöytänsä toiseen päähän.... siellähän se iloisesti odottaa: Pesukone. Mutta nyt tuli ongelma.... Miten saadaan kansi auki? Spyge lähtee etsimään käyttöopasta ja samaan aikaan Löba pyörittelee käsissään paria huulipunatahraista kristallilasia ja sinnehän hänkin ne vie, eli astianpesukoneeseen, ei - ottaakin pois.... hän nuolaisee huulipunat pois laseista ja hinkkaa jollain pöydältä löytyneellä paidankulmalla laseja puhtaaksi. No siinäpä oiva suoritus. 

 Arvo J. Vako on löytänyt työpöydältään paistinpannun ja kastikekattilan. No olemme varmoja, että hän kyllä tietää.... siis heeetkinen..... hän avaa pesukoneen luukun ja pudottaa nuo sinne! Siinäpä tulee kolinaa linkouksen aikana, siitä voimme olla varmoja. Kutse ei oikein tiedä, mitä tekisi. Hän asettelee tuotteita järjestykseen pöydällä. Selvästi pienimmästä isoimpaan ja päättää siitä lähteä liikkeelle, mutta mies ei ymmärrä katsoa kelloa, sillä jo neljä minuuttia on kulunut ja kuusi siis jäljellä. Nekkunen on onnistunut työntämään mikroaaltouuniin pari paria kosteita sukkia ja näemmä sinne meni myös bokserit. Mutta kukaan, paitsi Spyge, ei ole uskaltanut koskea naisten rintaliiveihin. Spygelin vain kauhaisi ne kaikkien muiden tekstiilien mukana.... ei hetkinen, nyt Löba ottaa niistä varovasti kiinni ja... kokeilee niitä itsellensä! Ei hyvää päivää, pojat.

Kaksi minuuttia jäljellä ja Raippa on työntänyt astianpesukoneeseen venttiilikopan kaveriksi mm. hiekkaiset juoksukengät ja villapipon. Löba on onnistunut viemään lavuaariin pitsipöksyt ja pitsisen koristetyynyn. Kutsella on kova kirivaihde päällä, hän nappaa wc-harjan ja työntää sen.... ei, hetkinen, hän alkaa hinkkaamaan kristallilaseja... toivottavasti harjassa ei ole "sattumia".  TRÖÖÖT!

Kilpailijat pyyhkivät hikeä otsaltaan ja siirtyvät sivuun samalla, kun tuomaristo astelee työpöytien luokse katsomaan, mitä on saatu aikaan. 

Raippa sai astianpesukoneeseen venttiilikopan, juoksukengät, villapipon ja kristallilasit. Lisäksi hän työnsi vessaharjan pyykkikoneeseen ja sinne ehti sujahtaa vielä mokkanahkatakki. -24 pistettä!

Spyge ei saanut pesukoneen kantta auki ja kaikki tekstiilit jäivät lattialle. Niistä -20pistettä. Lisäksi hän yritti myöskin putsata kristallilaseja ja väitti kuulleensa että kuumuudessa lasit kirkastuu ja työnsi ne uuniin, minne tosin tunki myöskin pesäpalloräpylän! Mitä ihmettä? No tulos -36pistettä.

Kutse taas suoriutui ihan mallikkaasti.Hän asetteli tuotteita lähes koko 10 minuutin ajan järjestykseen työpöydällään ja ehti saamaan lavuaariin kaksi paria boksereita. Niistä -8 pistettä ja muuten koko järjestelyn viemästä ajasta -50 pistettä, eli loppupisteet -58 pistettä.

Arvo J. Vako, no niin.....Paistinpannu ja kastikekattila - ja pesukone! - 8 pistettä. Lisäksi hän jollain logiikalla osasi työntää auton sytytystulppia tehosekoittimeen. Toteamus oli, että se on sopivan kokoinen laite tuon kokoisille vehkeille pesua varten..... No tämä kuvio tuotti kuitenkin -16pistettä lisää, eli yhteensä -24 pistettä.

Nekkunen, hän ei pettänyt - jos kauniisti voisi sanoa. Mikroaaltouuni ja sukat & bokserit. -12 ja siihen kun vielä lisätään herran epätoivoinen mokkanahkatakin työntäminen astianpesukoneeseen ja lisäksi vielä uunista löytyi venttiilikoppa, niin miinuksia sateli -24 lisää, oli yhteispisteet -36 pistettä.

Löba, voiko enää pistää paremmaksi? Hän nuoleskeli kristallilaseja ja se ei vakuuttanut tuomareita. Lisäksi herran rintaliivileikit vievät aikaa tehokkaalta toiminnalta, sekin tiputti pisteitä. Lopuksi hän sentään työnsi nahkasormikkaat tehosekoittimeen sekä lihaveitset ja sakset pesukoneeseen. Tämä kaikki toi miehelle tulokseksi -40pistettä.

Tuomaristo vaati saada hermolepoa ja tällä välillä mainostajamme pienpanimo Pohjasakka, teehuone Aromituoksu sekä äijäluola Örinä kertovat ja mainostavat palveluitaan.

Ja nyt onkin aika tämän jakson erikoistehtävälle. Avaamme tämän kultaisen kuoren ja... - Ei voi olla totta! Herrojen on, siis... voiko tämä olla totta, kyllä.... hetki pieni, katsojat. Kyllä tämä on totta. Nyt kilpailijoilla onkin melkoisen tiukka kilpatehtävä edessään. Heidän on yksitellen käytävä kaupassa, jonka he valitsevat annetusta listasta ja ostettava sieltä puuterirasia, pikkuhousunsuojia, käsirasvaa, salaattiannos sekä luomujauhoja. Jokaiselle annetaan myöskin vain käteistä mukaan, jotenka sekin tuo lisähaasteensa tehtävän suorittamiseen.

Hetkinen, kilpailijat lähetetäänkin yhtäaikaa matkaan ja jokainen eri liikkeeseen. Tästä tuleekin mielenkiintoista. Kilpailijat eivät vielä tiedä, mitä he joutuvat ostamaan, heille on vain kerrottu, että edessä on kauppareissu ja heidät viedään kaupan kulmalle. Jokaisessa liikkeessä on tietenkin meidän tuotantoryhmän kameroita sekä ns. valeostajia, joihin on myös piilotettu kameroita ja mikrofoneja, jotta saamme reaaliaikaista materiaalia kilpailijoiden touhuista.

Nyt siellä jo lähdetäänkin liikkeelle ja pienen katkon jälkeen pääsemme seuraamaan tämänkertaisen jakson huipentavaa tehtävää!

No niin, tervetuloa takaisin ja saammekin jo ensimmäisestä liikkeestä kuvaa: Löba on avannut tehtäväkuorensa ja kiroilee voimakkaasti. Hän notkuu kaupan kulmalla ja polttaa nyt kolmatta tupakkaa putkeen. Ei taida olla ihan helppo rasti miehelle. Loban "naikkonen" Tintukka tuijottaa epäuskoisena televisiota, mistä kilpailijoiden tukihenkilöt voivat seurata kilpailua kisakeskuksen suojissa. - Siis mä oon sille sanonu ainaki sata kertaa et ei ne tavarat sitä tapa! Silti se menee aina lukkoo tollee. Tintukka vaahtoaa, mutta samaan aikaan ruutuun pamahtaa Kutse, joka ryntää kauppaan sisälle, ottaa ostoskorin ja painuu - kaljaosastolle. Mies katsoo saamiaan rahojaan ja laskee, montako olutta hän saa, nappaa kuusi keskiketterää ja juoksee makkaratiskille, mukaan lähtee pari lenkkiä ja sitten kassalle. No se oli reipasta menoa ja käteisellä ostaminenkin onnistuu, mutta nyt maksamisen ja kassiin pakkaamisen jälkeen hän tajuaa avata tehtäväkuoren.... ja siinä lentää makkarat! Kutsen tuleva ex-kihlattu Himppa P. nauraa räkäisesti, vaikka hänen tekisi mieli painaa päänsä piiloon epäuskoisena. Loba on päässyt jo kaupan ovelle saakka.

Nekkunen lukee näemmä hartaasti tehtävää ja kysyy, mitä ovat pikkuhousunsuojat. Hänelle selvitetään asia ja mies kertoo luullen niiden olleen jotain suojamuoveja esim. uimahousuille, jos menee ne jalassa esimerkiksi yleiseen saunaan.... Että sillä lailla. Nekkusen nykyinen tyttöystävä Ulpu-Sohvi sanoo, että hän on kyllä ihan kädestä pitäen yrittänyt tätä opettaa eri asioiden ja tavaroiden tunnistamisissa, mutta ei näemmä ole oppi mennyt perille. Kuulemma Nekkunen sentään osaa avata jo maitotölkin oikein, eikä revi sitä miten sattuu ja mistä sattuu.

Arvo J. Vako näemmä seisoo nyt vihannesosaston luona ja pyörii kuin kuula flipperissä. Kun ei saa kysyä keneltäkään apuja, niin mies mumisee ääneen, että missä täällä niitä salaattiannoksia on. Niinpä, onhan siinä kurkut, tomaatit, paprikat jne. omissa laareissaan ja pinoissaan, mutta ne valmiit salaattiannokset.... eipä niitä nyt tuolla näy. Jätämme Arvo J. Vaon pyörimään. Hänen parempi puoliskonsa, Allikka ei ole ollenkaan vakuuttunut "ukkonsa" työskentelystä, vaikka vakuutteli ennen tehtävää, että Arvo J. Vako kyllä osaa erottaa perunan paprikasta. Nyt emme ole enää siitäkään täysin varmoja, mutta katsotaan tilannetta myöhemmin.Samalla mainitaan: Löba on päässyt kaupan porteista sisäpuolelle!

Spyge on saanut ostoskoriinsa jauhopaketin, mutta onko ne luomujauhoja - siitä ei nyt kamerakulman takia voida vielä sanoa mitään.... Jaahas, kuulimme juuri, että hän olikin löytänyt ohramaltaita. Taitaa Spygellä olla omien eväiden valmistus mielessä.

Mitä Raippa tekee? Siinäpä kysymys. Hän seisoo pesu- ja puhdistusainehyllyn äärellä ja nyt on käsissä jokin purkki. Tuota, kuvitteleeko hän tuota... ei sentään! Jatkaa matkaa.... kurvaa lastentarvikeosastolle, ohittaa vaipat.... nyt pysähtyy.... nappaa purkin voitonriemuisena.... meistä tuo näyttää, kyllä - kyllä se on vauvantalkkia! Ja Löba on saanut jo ostoskorinsa käteen sekä astellut varovasti myymälässä jonkin aikaa.

Nyt on kilpailijat olleet kaupoissa reilut puolituntia ja vartijatkin alkavat jo kiinnittää huomiota näihin "haahuilijoihin", jotenka tuotantotiimin oli pakko viheltää peli poikki. Kilpailijat kutsuttiin kassan kautta takaisin kilpailukeskukseen ja katsotaan, mitä he olivat saaneet saaliiksensa.

Raippa oli ostanut vauvan talkkia, tuoksuvia nenäliinoja (joista pieni pistehyvitys), kurkkupikkelsiä ja leivontaan käytettävää kookosrasvaa.

Spyge onnistui keräämään reilussa puolessa tunnissa ohramaltaita, kukkakaalin, kylpysuolaa sekä kilon kyljyksiä.

Kutse voi Kutse.Makkarat lensivät taivaan tuuliin, oluet on juotu ja kassin pohjalle ehti enää tulla kortsupaketti ja perunalastuja kaksi pussia.

Arvo J Vako oli mies, jolta odotettiin paljon tämän kilpailun tiimoilta... no sanotaanko niin, että aina ne odotukset eivät kohtaa todellisuutta. Hän pyöri vihannesosastolla lähes koko ajan, eikä onnistunut ostamaan lopulta muuta, kuin purjosipulin ja rasian kirsikkatomaatteja.

Nekkunen taas pinnisteli oikein kunnolla. Hän oli oikealla osastolla, mistä olisi pikkuhousunsuojat löytyneet, mutta mies nappasi vaippapaketin kainaloonsa. Lisäksi hän osti lihapiirakoita, koska ne olivat tarjouksessa ja löysi lopulta, aivan sattumalta, rasian ituja.

Löba voitti pelkonsa ja yllättäin hänen ostoskassistaan löytyi yövoide, talouspaperia, keräkaali, sokeripaketti sekä perunajauhoja. Miehellä oli mieheksi jopa sinnepäin oleva ostoskassi ja hän voitti yllättäin koko kyseisen tehtävän. Mutta miten kävi kokonaispisteissä.... sen saamme kuulla seuraavassa jaksossa ohjelmassa "Suomen surkein kundi". 

-----------------------------------------------

Ollaanko me miehet oikeasti noin onnettomia?

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Raclette - paljon muutakin, kuin vain grilli! (ja jälkiruoka....)

 Ja hyvää vuotta 2022. No okei, ehkä paljon sanottu sillä edellinen vuosi ei jättänyt perinnöksi kovin kummoisia eväitä tälle vuodelle ja ei maailma paremmaksi muutu yhdessä yössä!

Mutta miksi aiheena Raclette? Olen jo vuosia sitten ihastunut kyseiseen grilliin ja jälleen nyt uuden vuoden herkut tuli valmistettua sillä, niin siinä syy, miksi kirjoitan tällä kertaa tuosta. (1.1.2022)

---------------------------------------------------------

Raclette -grilli on paljon enemmän, kuin vain juustoruoka, tai sen valmistamiseen tarkoitettu laite tai sillä nimellä kulkeva ruokailukokemus. Tämä Sveitsiläinen idea ja keksintö tehdä herkullista ruokaa on saanut myös jonkin verran jalansijaa meillä Suomessa ja oma arveluni on, että tuolla Keski-Euroopassa laskettelemassa käyneet turistit ovat olleet ne, jotka ensimmäisinä ovat tällaiseen keksintöön ja ruokailutapaan tutustuneet, jonka jälkeen alkaneet kysellä meillä kotimaassa raclette-grillejä kaupoista.

Yhtä kaikki, racleten syntyhistoria löytyy Valais´n alueelta. Alkujaan paikalliset olivat valmistaneet seuraavanlaista ruokaa: Avotulella oli valmistettu perunoita ja tikun tms. nokassa oli sitten myös pala juustoa, mikä otettiin pois tulen ääreltä kun se alkoi hieman sulaa. Tästä pehmentyneestä juustosta sitten raavittiin paloja perunoiden päälle. Tästä tuleekin idean nimi "Racler" mikä on Ranskaa ja tarkoittaa juurikin "raaputtaa". Nykyään ei kotioloissa juuri avotulta ole ja en ketään nyt ehdointahdoin suosittele takan ääressä (jos sellainen on) kokeilemaan onneaan. Tätä varten onkin sitten kehitelty raclette-grilli, mikä mielestäni on hieman vääristävä sana, kun miettii miten ruokaa valmistetaan.

Vaan ei se raclette ole pelkästään perunaa ja juustoa varten, se on paljon muutakin nykyään! Raclette grillillä voi tehdä paljon-paljon enemmän, uskokaa minua. Oikeastaan vain mielikuvitus ja omat ruokarajoitteet, jos sellaisia on, ovat rajoina racleten käytössä. Mutta yksi selkeä nyrkkisääntö kannattaa painaa alkuun heti mieleen: Kun ostatte lihaa, jota sitten grillaatte racletessa, muistakaa että ne eivät saa olla marinoituja tai muutenkaan maustettuja! Puhtaat tuotteet toimivat ehdottomasti parhaiten ja sitäpaitsi, kukaan ei halua kesken grillailun alkaa puhdistelemaan grilliä valuvasta marinadista tms.!

Itse grilli on kaksitasoinen. Päälitaso on varsinainen grillausalusta tai lähinnä lämpölevy. Tämän alapuolella olevalle tasolle laitetaan ruoka-aineita pienille pannuille, jotka sitten "työnnetään" grilliin ja annetaan ruokien kypsyä. Itse sanoisin, että sana "paahtaja" olisi osuvampi nimitys laitteelle, kuin grilli, sillä se tosiaankin paahtaa lihat jne. Grillejä on erilaisia -kokoisia, on pyöreitä ja neliskanttisia sekä soikeita, eli varmasti jokaiselle löytyy se sopiva omaan käyttöön. Eivätkä näiden hinnatkaan ole mitään "miljoonia", vaan raclette grillejä saa todella edullisesti ja näitä ei nykyään tarvitse etsiä mistään erikoisliikkeistä, vaan jopa isoimmat marketitkin myyvät raclette grillejä.

No nyt ollaan siinä vaiheessa, että grilli alkaa olla kuuma. Lämpölevylle levitetään kevyesti öljyä ja tätä tarkoitusta varten voi käyttää esim. silikonista "pullasutia". Useimmissa grilleissä lämpöä voi säädellä, eli ei ole vain on-off asentoa, mistä on todellakin suuri hyöty silloin, kun pöydän äärellä on useampia henkilöitä ja istutaan pidempään iltaa nautiskellen!

Kun olet öljynnyt lämpötason, voit eri alueille laittaa ruoka-aineita. Muistutan vielä: Lihat eivät saa olla millään tavalla maustettuja. Itse käytän kolmea erilaista lihaa: Naudan, possun ja kanan suikaleita. Myös kalkkuna käy hyvin. Mutta miksi suikaleita? Palat ja fileet valmistuvat huomattavasti hankalammin ja ne eivät oikein toimi tällaisessa "grillailussa", missä ruokia maistellaan, dippaillaan ja otetaan kaikkea aina vähän kerrallaan. Myös pekoni soveltuu hyvin, tosin älkää ostako sitä markettien halvinta pekonia, sillä tässä omakohtaiseen kokemukseen perustan sanomalla: Toistaiseksi paras pekoni on löytynyt Lidlin hyllyltä. (ei maksettu mainos). Kirsikka- tai luumutomaatit puolitettuina ovat myös loistavia ja niitä voi laittaa lämpeämään pienelle pannulle, joita grillissä sen koosta riippuen on 4-8kpl. Kesäkurpitsa, herkkusienet, katkaravut, paprika.... siinä muutama raaka-aine, mikä kelpaa raclette -herkutteluun loistavasti, niin ja patonki. Viipaloi patonki ja öljyä viipaleet ohuesti kummaltakin puolelta ja laita pannulle paahtumaan hetkeksi, voin luvata: Maistuu! Tätä tarkoitusta varten voit tehdä oman maustetun öljyseoksen, mutta tuota öljyä et sitten levitä lämpölevylle.

Siellä jo huudettiin raclette-juuston perään! No niin tietenkin. Tuo juusto tosin jakaa käyttäjien, eli ruokailijoiden, mielipiteet varmasti kahtia: Jotkut pitävät, jotkut eivät. Maku on todellakin erilainen, kuin jollain perus-edamilla ja se tuoksu.....se se vasta voi karkoittaa herkimmät hieman sivummalle. Itse käytän raclette juustoa toisinaan, mutta raclette -ruokia tehdessä voikin ja saa inspiroida. Kokeile leipäjuustoa, laita pienelle pannulle grilliin lämpeämään ja kippaa lautaselle. Toimii! Kannattaa kokeilla rohkeasti omien mieltymyksien mukaan, mikä maistuu ja on se omaan suuhun paras.

Racletella ruokaa tehdessä pitää olla aikaa! Tämä onkin mitä mainioin tapahtuma illanistujaisiin. Porukka pöydän ympärille, hyvää juotavaa ja yhdessä tekemisen iloa. Juomista voin sanoa sen verran, että en suosittele mitään kovin voimakkaita juomia (maultaan), jotta ne eivät vie ja peitä ruokien makuja allensa. Pehmeät puna- ja valkoviinit toimivat hyvin ja jos on oluen ystävä, niin jättäisin alkuun ainakin kovin voimakkaat tummat oluet sivuun. Mutta hei, mikä minä olen päättämään, kuinka kukin haluaa nauttia racleten äärellä olostaan. Nämä ovat olleet vain huomioita vuosien saatossa.

No nyt on lihat olleet jonkin aikaa lämpölevyllä ja uskokaa tai älkää: Kanasuikaleista on tullut aivan popcornin näköistä tavaraa. Tuo oli aikoinaan ensimmäisiä asioita, mikä minut hämmästytty racletessa. Tästä syystä käyttäisin mieluummin sanaa Raclette-paahdin, kuin -grilli. Lihat maistuvat aidosti paahdetuilta ja huomaamatta ne vain häviävät "parempiin suihin" sitä mukaa, kun niitä ehtii valmistamaan. Kannattaa välillä hengähtää, eikä syödä itseään kerralla täyteen, koska aikaa tällaiselle kokemukselle kannattaa varata. Jos joku miettii, voiko kalaa tehdä racletella, niin itse sanon että en ole voinut kokeilla kala-allergian vuoksi. Tähän varmaankin löytyy sitten netistä vinkkejä ja kokeilemalla selviää. Mutta mutu-tuntuma on sellainen, että esim. kirjolohisuikaleita (huom. maustamaton) voisi hyvinkin paahtaa grillillä.

Muistakaa öljytä aina välillä lämpölevyä. Helpottaa kummasti ruokien valmistamista. Ja vaikka alkuun näyttää siltä, että eihän tuollaisista pienistä "napostelukipoista" grilliin laitettavista raaka-aineista tule ateriaa, millä saa vatsansa täyteen, voin sanoa että kyllä tulee. 

Sitten vain jälkiruokaa tekemään ja itse ehdotan törkeästi suklaafondueta, johtuen kai siitä, kun olen "herkkuperse" enkä tarkoita ahterini mallia tai kokoa..... Tähän tarvitaan tietenkin fonduepata, näitäkin löytyy monenlaisia ja -kokoisia. Itselläni on pieni pata, joka lämpiää kätevästi lämpökynttilällä (hämärää valaistusta ja kynttilänvaloa....).  Se, mikä suklaa on parasta tähän tarkoitukseen, on jälleen makukysymys. Kuitenkin ainoa selkeä ns. nyrkkisääntö on se, että suklaan on oltava maustamaton tms. eli käyttäkää joko puhdasta maitosuklaata tai tummaa taloussuklaata, myös leivontasuklaa sopii. Kokeilemalla löytyy se oma suosikki ja toimivin. Kun suklaa on sulanut, siihen voi sitten dippailla oman makunsa mukaan hedelmiä ja marjoja. Banaani, mansikka, viinirypäleet, ananas, vesimeloni, persikka, mandariini..... kaikki nuo ainakin sopivat suklaafondue -dippailuun loistavasti. Niin ja mikä estää vaikka vaahtokarkkien käyttämisen.

Joten, suosittelen kaikille vilpittömästi raclette-grilliä sekä herkkusuille suklaafondueta! Tietty ei näiden kanssa joka viikko pidä ja kannata pelata, siinä alkaa nopeasti vaaka heilahtelemaan uusille lukemille.... mutta kun haluaa hieman arkeen extraa tai on illanistujaiset tms. niin nämä ovat mainioita juurikin tuollaisiin tarkoituksiin. Bon appétit!

-----------------------------------------------------------------------

Johan on ollut elämää

No niin, on tosiaan ollut melkoinen viikko takana!
Omissa kuvioissa on ollut ties minkälaisia tapahtumia ja väriä sekä vivahteita. Niiden
purkamiseen menisi sen verran aikaa, että jätetään väliin. Töissäni taas on ollut tavallaan
raastava viikko (henkisesti) takana, mutta kaikesta olen voittajana selvinnyt ja osittain
siitä tosin kiitos menee eräälle taholle! Pitkästä, todella pitkästä aikaa, olen saanut jutella
ja keskustella avoimesti ilman että on joutunut jokaista sanaa ja lausetta miettimään etukäteen.
Näin ei aina ole ollut, ei todellakaan. Mutta siitä ei sen enempää.

Nyt jännityksellä odotan, mitä tuleva viikko tarjoaa, sillä ainakin alkuviikkoon on taas
tullut ladattua sen verran ohjelmaa kaikin puolin, että jos niistä saan edes valtaosan oikeille uomille,
voin onnitella itseäni sitten seuraavan vapaapäivän aikana vaikka yhdellä viskillä.
Tosin siihen vapaapäivään menee vielä tovi, koska on "jo" lokakuun ensimmäisenä keskiviikkona....

----------------------------------------------------------------------
Tähän blogipäivitykseen tein nyt (15.9.) pienen lisäyksen. Löytyy kyllä, kun etsit!
----------------------------------------------------------------------

Älä tule lähelle,
jos et ole tosissasi ole.
Hei - älä!

Älä tule elämääni,
jos sua se ei kiinnosta.
Hei - älä!

Älä hei, älä mulla leiki hei....
Mulla  on vain yksi sydän elämälleni, hei.

Älä tule, älä....
jos vain koitat muuttaa mua vain sulle.
Hei - älä!

Älä tule - hei älä!
Minulla on sydän, minulla on tunteet....
Hei, minä olen olemassa.
Hei - älä!

Älä luule, että alistun sanoihisi noihin.
Älä luule, että suostun vain olemaan se jokin.
Hei - älä!
Hei - älä luule.... hei älä tule - hei, ei - älä.

Hei, jos sä et mua halua.....
- et tuntea, et kuunnella.... et oikeasti ole
kiinnostunut, et aito ole ollutkaan.
Hei - älä!

Jätä sitten kokonaan, astu sivuun omaan maailmaan
- ja anna mun olla, anna mun elää....
koska on heitä, jotka osaavat arvostaa,
minuakin kuunnella - haluten minut oppia tuntemaan!

Siksi vain: Hei!
-----------------------------------------------------------------

Se hetki yöllä oli enemmän kuin hetki.
Se löi syvälle sydämeen - hiljaisen miehen mieleen, hiljaiseen..
Vaikka se oli vain hetki......
Sain tuntea kätesi, hyväilysi, niiden lämmön pehmoisen.
Sain tuntea - sinut!
Sain tuntea jotain, kauan kadoksissa elämästäni ollutta....
- sain sellaisen hetken!

---------------------------------------------------------------

Olin tuntenut sinut kauan - kauan sitten.
Olit aurinko, olit sädehtivä ja aina hymyilit.
Ja kaikki lähelläsi olivat aina hyvällä tuulella
- sinun ansiostasi!

Sitten vain katosit, lähdit pois....
Et kertonut kenellekään suuntaa, et mihin lähdit elämään....
Miksi lähdit? Sitä mietittiin, pohdittiin. Vaan kukaan ei syytä tiennyt.
Ja tuntui, että auringonpaiste katosi mukanasi maailmastamme lähes kokonaan.

Meni vuosi, meni toinen, meni aikaa..... muistosi oli jo lähes kadonnut mielistä monien.
Vaan sitten palasit takaisin, yllättäin - mitään sanomatta - vain palasit takaisin.

Kaikki olimme onnellisia, hymyilimme sinua tervehtien, vaan nopeasti sen ymmärsimme:
- et ollut enää se sama, et se ken kaikki hymyilemään sai ja auringonvaloa ympärilleen loi.
Miksi?
Sitä kyselimme toisiltamme.
Miksi?

Kukaan ei tiennyt, sinä et kertonut.
Olit kuin toinen ihminen tuossa kuoressa kauniissa, mitä kerran rakastimme!
Etkä enää hymyillyt, eivät silmäsi loistaneet kirkkaina kuin kristallit,
ei äänesi soinut kuin keväinen puro, ei laisinkaan.
Miksi?
Sitä vain kyselimme... - yhä uudelleen.
Miksi?

Kuljit tutuilla kulmilla, tapasit meitä kuin ennenkin... mutta et enää
puhunut meille, et samalla tavalla - vaan äänesi oli synkkä, kylmä ja jäätävä.

Kuka oli vienyt ilosi, kuka oli kylmännyt sydämesi?
Miksi?
Oli, kuin olisit sielusi myynyt...... et ollut elämässä vaikka elitkin!

Ja sitten vain taas.... - katosit!
Sinä aamuna, kun sen huomasimme, kaikkia meitä vilutti...... ja sinä vain katosit.

-----------------------------------------------------------------------

Elämä on pieniä hetkiä, joista syntyy suuria kokonaisuuksia.
Elämä on täynnä asioita, hetkiä, tapahtumia - joihin sinä tai minä
- eikä kukaan - voi vaikuttaa!

Muista siis, että pienilläkin asioilla, pienilläkin hetkellisillä teoilla,
voit vaikuttaa moniin asioihin.
Ja tärkeimpiä niistä on se, että muistat näyttää pienilläkin
teoilla - arkisilla tai isommilla, rakkaallesi - miten paljon hänestä
välität, miten paljon häntä rakastat.

Jokainen hetki on oikea hetki näyttää hänelle, miten tärkeä hän on - sinulle!
Ei aina tarvitse tehdä asioita suuria, ei tekoja valtavia... - ei laisinkaan.
Riittää pienikin huomioiminen, kunhan sen sydämestäsi hänelle näytät ja teet.

Älä siis jätä näyttämättä tunteitasi tänään, sillä koskaan et voi tietää, milloin
se onkin ollut myöhäistä!
Sanan "rakas" voit sanoa tavoilla monilla, teoilla useilla........ kunhan sen vain "sanot"!
Aina on sille oikea aika - aina!
-------------------------------------------------------------------

Tänään taas istuin hiljaa ja mietin maailmaani.
Mietin ja upposin mietteisiini!
Ajattelin tämän vuoden aikana kokeamiani asioita,
onnellisia tapahtumia - ikäviäkin.

Tunsin muistojeni pakahduttavan sydämeni, mieleni....
hieman huusin sisältäni pois kokemaani, sisälle patoamiani tuntojani.
Mutta ne hyvät, ne ihanat - hetket....... ne piilotin syvälle sydämeeni!

https://www.youtube.com/watch?v=gsQIOgkZt68


Yllättäin muistin myös elämästäni nopeasti pois lähteneen, hänet!
Yllättäin tunsin ikävää, kaipausta outoa........ ja mietin, ottaisinko
häneen yhteyttä..... vastaisiko hän minulle enää - kuten toivoin mielessäni hiljaa!
Hän...... niin hän....

https://www.youtube.com/watch?v=MwlKalNwGdk
Kuuntelin ja kuuntelin.... hän mieleeni tuli jälleen.... hän!

Vaan eteenpäin mieltäni vein ja mietin elämääni.
Oliko se ollut vain tylsää työtä ja nukkumista?
Oliko se ollut vain tyhjää ja nyhjäämistä?
Oliko se elämää laisinkaan, vai oliko elämä vain turhaa - olevaa....?

Kevät tuli - kesäkin...... vain töitä hiljaa tein.
Ei maailmassani muuta, ei mitään - ei ketään..... sitä oli elämäni ollut!
Kirosin!
Miksi oli ollut niin? Miksi?
Miksi tuon kauniin kevättalven jälkeen olin ollut elämässä - tyhjässä?

Ja istuin yksin, hämärässä....huoneet loivat vain raamit maailmalleni - tälle!

https://www.youtube.com/watch?v=yu2E5LQ-70k

Kunnes!
Tuli alkusyksy..... puiden lehdet hiljaa alkoivat kellastua ja ilmassa tuoksui
ihana syksyn kirpeys.
Tuli myös jotain muutakin..... jotain, mikä sai minut huomaamaan, että
maailmani ei ollutkaan vain sitä samaa - sitä yksitoikkoista toistoa - ollenkaan.

Olin onnellinen, hymyilin hiljaa ja kuuntelin sydämestäni soivia säveliä.... hentoisia.
En ollut yksin! En ollut sittenkään vain hämärissä huoneissa - yksin!
Olin elämässä..... jossa oli sittenkin auringonvaloa, oli onnea, oli enemmän kuin osasin sanoa.

Ja minä odotin jo hetkeä seuraavaa!
https://www.youtube.com/watch?v=S_E2EHVxNAE

Odotin sinua - ja sinua!
------------------------------------------------------------------

En odottanut - en todellakaan...... yllättäin sinä vain.... siinä!
Olit hetken lähellä - vaikka et ollut läsnä.
Pysäytit minut!

En odottanut - en uskonut - oliko se tottakaan..... sinä, siinä!
Muutaman sanan verran lähellä - vaikka et ollut läsnä.
Muistit minut!

Sait mieleeni taas tulvimaan, palaamaan..... jotain...
- jotain mitä joskus olin saanut kokea, olla onnellinen!

Olitko oikeasti lähellä - vaikka et ollut läsnä?
Pysähdyin ja mietin. Tunsin jotain outoa mielessäni..... sisälläni.
Tunteen, minkä olin saanut kokea kanssasi - silloin!

Lopulta tiesin:
Muistit minut, et ollut haudannut menneisyyteen minua kokonaan....
Ja herätit pienen liekin mielessäni: Josko sinut taas tapaisin.
-------------------------------------------------------------------

Vähän sitä...
vähän tätä...
vähän kaikkea, vaan ei tuota!
Ei - ei tuota - ei ollenkaan....
- se olisi kaiken tuhoavaa.

Piti laittaa vain...
Vähän sitä,
vähän tätä ja
vähän kaikkea muuta.....
- vaan ei tuota, kaikkea hyvää tuhoavaa!

Niitä pieniä asioita, mukavia ja arvokkaita.
Niitä lisäillä piti, laittaa peliin vähän kaikkea....
- ja antaa kehittyä, suuntaan oikeaan.

Pikkuhiljaa se muhi ja kehittyi.... sai omaa aikaa...
Pikkuhiljaa sitä kummatkin kuunteli, opetteli......
- sitä salaa maisteli.... rakkauden keittoa, kuumaa.

Mutta muistaa piti, tuota ei sekaan saanut laittaa!
Ei - ei ollenkaan - ei koskaan!
Ei, sitä ei keittoon rakkauden lisätä saanut laisinkaan,
se kaiken kun tuhoaisi kokonaan - se:
Epäluottamus toiseen!

Jätäthän sen pois? Älä lisää sen serkkua mustasukkaisuutta!
Älä mausta vihalla, älä katkeruudella, äläkä valheilla tai teoilla syntisillä.
Muistathan tämän?
Ja keitä ja hämmennä keittoa rakkauden hänen kanssa kahden,
hiljaa hämmentäen... toisianne rakastaen.

Eikä keittonne koskaan kitkerältä maistua voi!
---------------------------------------------------------------------

(29.12.2021 ihan pirutttaan jatkan tähän päivitykeen jotain.....)

Yö - se mustalta tuntuva aika,  mutta niin rauhoittava.
Yö - se hetki tunneissa vuorokauden, jolloin sai olla rauhassa.
Yö.......
Vain yö!

Ei turhia kiireitä, ei häiritseviä ääniä.... ei muuta kuin rauha ja hiljaisuus!
Se, minkä saattoi tarjota vain:
Yö!
-----------------------------------------------------------------------

Tosi-tv ohjelma "Lähiöjampalle pano!"

Hyvää loppuvuotta 2021. Joulu alkaa olla taas menneen talven lumia, tapaninpäiväkin vaihtuu aivan kohta taas jo seuraavaksi päiväksi ja viimeisiä viedään tältä vuodelta, ennen kuin eteen pamahtaa vuosi uusi. Mutta onko mitään uutta tulossa? Jaa-a, kunpa tuohon osaisi sanoa. Mutta mennäänpä tarinaan. Jos joku tosi-tv ohjelmien fani ottaa seuraavasta tarinasta herneet nenään, voin ostaa hänelle purkillisen lisää! (26.12.2021)

.........................................................................................

- Oikein mukavaa päivää kaikille töllö-kanavan katsojille ja tervetuloa seuraamaan tämän kauden ensimmäistä lähetystä ohjelmasta "Lähiöjampalle pano!" Tässä ohjelmassahan haemme muutamille tarkkaan valituille elämänkoululaisille ja lähiöpubien vakiokalustoon kuuluville henkilöille, jotka on tarkkojen tutkimusten ja pesun & linkouksen jälkeen todettu miesoletetuiksi, vakiohoito eli suomeksi sanottuna "pano".

- Todellakin tehtävä on ollut töllö-kanavan ohjelmakoordinaattoreille ja tuottajille haastava! Se, että olemme löytäneet kriteerit täyttäviä henkilöitä, ei ole ollut ongelma, mutta jotta heistä löytyisi sopiva määrä sosiaalisia taitoja omaavia miekkosia, onkin sitten ollut jo toinen juttu. Mutta meillä täällä töllö-kanavalla ei olla oltu sormi suussa, sillä palkkasimme hyvin arvostetun tapakouluttaja Samuel Silvupleen ja tämän loistavan assistentin Pierre de Bryleen hieman ohjaamaan lähiöjamppoja ja kyllähän tulokset puhuvat puolestaan!

- Niin puhuvat, sillä jo kahden lähiöjampan tapaamisen jälkeen kaksikko kertoi saaneensa helpon työtehtävän Amazonin viidakosta, missä heidän pitäisi opettaa täysin sivistyneestä maailmasta erillään elävälle heimolle ranskalaiset käytöstavat ja barokkitanssit. Tehtävään kuulemma oli varattu aikaa kolme viikkoa. No Amazonille sitten kaksikko lähti ja saimme kuulla, että kolmesta viikosta jäi käyttämättä peräti reilu viikko. 

- Mutta nyt esitellään töllö.kanavan tämän kauden lähiöjampat! 

-Ensimmäisenä tulee jamppa Keravalta. Tämä 47 vuotias, mutta ei päivääkään alle kuusikymppiseltä näyttävä Jallu omistaa leveän neljän hampaan hymyn ja kun mies vetää itsensä oikein ruotuun, eli suoraksi, saadaan kiitettävät 169 senttiä mittaa, kuten myös leveyttä. Jallun mielimusiikki on kaikki mikä soi lujaa ja herkuiksensa hän kertoo purkkihernekeitto kylmänä suoraan purkista ja kuoriperunat. Ruokajuomaksi hän suosittelee kaikkea, missä on enemmän prosentteja kuin A-oluessa. Kyseistä juomaa Jallu pitää miedoimpana, mitä mies voi "selvinpäin" juoda, tosin omien muistikuviensa mukaan hän ei ole selvänä ollut sen jälkeen kun ensimmäisen kerran sammui joskus rippikouluikäisenä.

- Jallu olikin saanut lukemattomia kirjeitä daameilta, jotka olivat selkeästi kiinnostuneet tästä pikkukaupunkilaisesta pubiukosta. Monessa kirjeessä oli mukana mm. hampurilaisketjujen tarjouskuponkeja ja yhdessä löytyi yllättäin jopa pieni pullo partavettä, mutta Jallu valitettavasti ei ymmärtänyt tuotteen hienoutta vaan vetäisi sen huiviin todeten saaneensa parhaimmat kännit puoleen vuoteen!

- Seuraavana meillä onkin sitten urbaani Kallion kasvatti, Kartsa "Carlos" L. joka ei enää pääse yhteenkään paikalliseen, mutta tuntee siitä huolimatta jokaisen nurkkakuppilan portsarit ja vessat kuin omat taskunsa, tosin hänen housujensa taskut ovat olleet rikki jo jokusen vuoden, että se siitä. Kartsa, tai siis "Carlos" tunnetaan siitä, että hänet tiedetään myös kemistinimellä Carlos de Lonkeros, johtuen siitä, että mies sekoittelee mitä tahansa aineita lonkeroihin, jotta saa niihin lisää "twistiä". Heppu on hieman nuorempaa sukupolvea ja omien muistikuviensa mukaan taitaa olla melkein kolmekymppinen, mutta ei ole varma, kun paperit katosivat edellisen majapaikan pikku palossa ja uusia ei ole tullut jostain syystä vain hankittua. Kartsa on yrittänyt välillä jopa töitäkin, mutta väsyi jo mennessään työpaikalle työmatkalla sen verran, että päätti ottaa kaikki pekkaset ja vapaapäivät ja lomat heti putkeen.... no se putki onkin sitten jatkunut jo 8 vuotta. Naisihanteeksi Kartsa sanoo lyhyesti: "Sillä täytyy olla tissit!"

- Vaan mitenkäs posti muisti Kartsaa? Yllättävän paljon varsinkin itä-suomesta häntä lähestyttiin ja useampikin uhkea täti-ihminen halusi juurikin Kartsan hoitoon, eikä vähiten hänen koktailutaitojensa vuoksi... joten tässä saattaa olla kisamme musta (anteeksi rasistinen kommentti) hev... siis kisaaja.

- Töllö-kanavan kolmantena "Lähiöjampalle Pano!" ohjelmassa mukana on Espoon perukoilta ponnistava, hieman ruåtsiakin sammaltava Lars "Late de Lasol". Lars on 45v työstäjä ja kertomansa mukaan työstänyt paljon ja useita.... (sensuroitu)! Hänen habituksensa on yllättävän puhtoinen, johtunee siitä, että mies käy säännöllisesti pesemässä itsensä erään huoltoaseman autopesulassa itsensä. Kuulemma pesuharjojen harjakset kutittavat "kivasti" ja vaahtopesun jälkeen mies tuoksuu seuraavat kaksi viikkoa niin raikkaalle, että jopa pitkäripaiseen pääsee ilman, että vartija hätistelee ulos! Lars nauttii koti-illoista ja tällä hetkellä hänen kotinsa on Raden, eikun Heban, siis eikun Dutsin, äh siis tuon Kolli-Kallen, tuota tuota.... no on nyt missä on.

Lars, eli "Late de Lasol" saikin yllättävän paljon postia ympäri maata ja erityisesti rantaruotsalaiset herratkin lähestyivät häntä. Tämä onkin saanut miehen hieman vaikeaan tilanteeseen, koska olisihan sitä jossain Suvisaariston huvilalla helppo elellä, mutta kun hän on aina ollut hieman oman tiensä kulkija. Erityisesti meidän on mainittava kirje, joka tuli edellisen kauden semifinaaliin yltäneen parin Kossu-Koistinen (Jakomäki H:ki) & Irma-Helgan kauniimmalta osapuolelta - ja arvelujemme mukaan tuo olisi Irma-Helga. Hän kertoi suoraan, että ei saanut edellisellä kaudella kertaakaan, vaan kaikki oli bluffia, mitä tv:n katsojille näytettiin. Hänen tilallaan peittoa kuulemma heilutteli kuvaussihteeri Sirpukka Ass. Me emme ota tähän kantaa, tiedämme vain että Sirpukka on saanut kaksoset ja ei suostu paljastamaan näiden isää! Tämä kirje on tietty iskenyt myös "Late de Lasolin" sieluun, joten katsotaan kuinka miehen vielä käy.

- Seuraava kisaajaehdokas onkin sitten "nykäskylästä" eli Jyskälän poikia. Hamppa (26v) on kasvitieteestä kiinnostunut teenjuoja, jonka suuret, lähes teelautasen kokoiset, silmät tekevät varmasti vaikutuksen moniin katsojiin tällä kaudella. Valitettavasti hän ei suostunut näyttämään kuvausryhmälle omaa kasvipuutarhaansa, mutta kertoi siellä kasvavan paljon kallisarvoisia kasveja, joilla on parantavia ominaisuuksia ja joiden hoito ja kasvattaminen Suomen vaikeissa olosuhteissa - eikä vain säiden vuoksi - on toisinaan todella hankalaa. Hamppa nauttii yrttiteen juomisesta, syvällisistä keskusteluista teehetkien aikana ja rennoista 1960-luvun Kalifornialaisista biiseistä, joita varsinkin instrumetaaliversioina tykkää kuunnella. Hänen eräs tavaramekkinsä on vihertätä hikinauha.

- Tätä Jyväskylän ihmettä olikin lähestynyt fanipostien kanssa mm. samanlaisista kasvitieteellisistä kokeiluista kiinnostuneita henkilöitä ympäri eteläsuomen. Olipa joukossa myös eräs daami, jonka työpaikka näkyi olevan Tampereen rikospoliisi. Mielenkiintoista! Muutamat olivat laittaneet kirjeisiinsä mukaan pieniä näytteitä kasveistaan ja tarina kertoo, että Jyväskylän postikeskuksessa olisi ollut kohtuullisen hilpeää meininkiä muutamana päivänä. 

-Tämän Töllö-kanavan "Lähiöjampalle Pano!" ohjelman toiseksi viimeinen kisaaja tällä kaudella tulee Kouvolasta, tai "Kouvostoliitosta" kuten he itse paikkakuntaa toisinaan mainostavat. Herran tai herran, no miten tuon ottaa, nimi on Pultti. Kukaan ei enää muista - ei edes hän itse - mikä hänen oikea nimensä on. Tuo nimitys taas tuli siitä, kun hän yritti ja yritti päästä moninaisista porttikielloista huolimatta erääseen ravintolaan, mikä tunnetaan nimellä "Mutteri" ja kun otti siitä ns. pultit, kun ei sisälle päässyt, niin tuo kutsumanimi jäi elämään. Tämän elämänsankarin kohokohtiin on kuulunut se, että sai kerran paikallisesta Siwasta monta vuotta sitten juoksukaljat vaikka huomasi napanneensa vain 3 pulloa ykkösolutta! Ehkä juuri tuon vuoksi hän olikin sitten kolme vuorokautta kipeänä, vatsa ei kestänyt noin mietoja juomia ja kaikki tuli perästä paineella pihalle. Tämä taas tiesi uusien housujen hankitaa, vaikka edelliset olivat vielä lähes uudet, vain neljä vuotta aiemmin ostetut "uhvimarketin" tarjousfarkut.

-Pultti oli ihastuttanut monia naisia ja häntä lähestyttiin mm. muttereilla ja olipa joku jostain syystä laittanut pikku paketinkin matkaan, mistä löytyi jopa käsiraudat! Eräs naisoletettu oli suoraan sanonut, että jos Pultti ei pulttaa häntä ensimmäisen vuorokauden aikana vähintään viidesti, hän raiskaa tämän. Siinäpä olisi Pultille haastetta kerrakseen. Olipa muuten eräät siskoksetkin laittaneet varmaan sitä "parempaa Seppälää" ylle ja ottaneet yhteisselfien, missä keikistelevät Alepan kassit käsissään. Eli miehelle olis tuplaa tarjolla..... Kestääkö kunto, se me nähdään myöhemmin, kun selviää, kenet tai ketkä Pultti valitsee alkuun seuraksensa.

- Tämän kauden viimeisin, vaan ei vähäisin, kisaajamme on Lahtelainen Malski R. joka lopetti oluenjuonnin, kun paikallinen panimo Mallasjuoma ajettiin alas. Tosin linja on toisinaan lipsunut, varsinkin kun tuttu kaveririnki on hyvällä tuulella ja joku on saanut jotain korvauksia tai tukia ja ostanut "pienen" satsin luotettavalta hovihankkijalta (nimeä emme paljasta, mutta se sinertävällä Transitilla ajeleva Valsu....) Viron tuliaisia, jotka yleensä ovat edullista bisseä ja toisinaan jostain torinlaidalta ostettua paikallsita pontikkaa. Tässä porukassa Malski on kovassa maineessa, sillä hän on kerran lähes selvinpäin pyörinyt "Lahden betonin" eli suurmäen alastulorinteen alas ilman haavereita. Kyseessä oli vedonlyönti ja voittaja sai silloin viikonlopuksi porukan tutun kiertopalkinnon: Iki-Impi Isokurvisen, jolle Malski olikin tarjonnut parastaan: Eli kävi uimahallin pesutiloissa pesemässä kainalot ja vehkee.... siis hiuksensa. 

- Malskia olikin lähestytty jo tositarkoituksella kirjeissä, sillä jopa Viron puolelta oli tullut joltain Tatjanalta postia, johon Malski oli tosin todennut "Illalla Tatjana 200 ja aamulla Burana 600". Tästä voimme arvailla, että kyseinen henkilö ei kuitenkaan Malskia tule lämmittämään. Myöskin yhdessä kirjeessä oli mukana lähes käyttämättömät (arvelujemme mukaan punaiset) pikkuhousut ja niitä Malski onkin kantanut sitten puseronsa rintataskussa siitä saaakka!

- Nyt sitten odottelemme, millaisia daameja nämä meidän kuusi lähiöjamppaamme valitsevat. Odotettavissa on huuruisia ja huumaavia hetkiä, jotka menevät päähän (kumpaankin) yhtä varmasti, kuin viiden kilon hienosäätölekan hipaisu kroppaan. Pysykää Töllö-kanavalla ja seuratkaa kanssamme Lähiöjamppojen oman panon metsästystä.

- Voitte osallistua myös ohjelmaan laittamalla viestejä numeroon 0700-013027070 ja hintahan on vaatimattomasti vain yhden kyykkyviinipullon verran. Lisämateriaalia saatte halutessanne nähdä omalla "Prime-pano" kanavalla, jossa sensuroimatonta materiaalia heti ensiviikosta alkaen. Tämän voitte tilata samasta numerosta ja kanavan hinta on 3:n Suomi-viinapullon verran. 

---------------------------------------------------------

Häät sulhasen tapaan - Suomi

 No niin, eli vaihteeksi ollaan kevyemmällä asialla liikkeellä. Älkää ottako kirjoitusta liian vakavasti ja sen ei ole tarkoitus olla loukkaava ketään kohtaan, joten toivottavasti nautitte tekstistä. (11.11.2021)

--------------------------

https://www.youtube.com/watch?v=gpeiuVL5hLs     

Ja heipä hei sinne kotikatsomoihin! Tämänkertaisessa jaksossa meillä on Timppa-Jaakko, joka vie vihille "pitkäaikaisen" tyttöystävänsä - jo ihan kolmen kuukauden seurustelun jälkeen. Kaunis morsian on Heli-Annukki, jonka edellisestä liitosta mukaan tulevat vielä 3 lasta ja hän odottaa juuri ensimmäistä heidän omaa yhteistä lastaan. 

Heli-Annukki on ammatiltaan somesisällön tuottaja-assistentti ja Timppa-Jaakko taas suoritettuaan ammattitutkinnon, oli n. vuoden ajan työttömänä, mutta nyt viimeisen kahden kuukauden aikana ahkeroinut valtuutettuna luonnonsuojelualueilla ja kaupungin puistoissa toimivana linnunpönttöjen tarkistajana. Kumpikin tekee toisinaan pitkää päivää ja usein kun Timppa-Jaakko, jota kaverit kutsuvat nimellä JaTi, onkin kotiin tullessaan täysin pönttö sekaisin! Eikä Heli-Annukin, tai tuttavallisemmin Helskun, pienet aamupahoinvoinnit ja lasten päiväkotiin viemiset kevennä yhtään tilannetta. Pari olikin laittaa suhteensa "jäähylle", mutta sitten eräänä aamuna Helskun ottama raskaustesti aiheutti hieman tilanteen uudelleen analysointia: - Joo, kyllä mä siin´ parit helvetit taisin huutaa kylppärissä, kun näin ne viivat! Mutta olihan tuota yritetty jo useampia kertoja.... ainakin JaTi:n sanojen mukaan.....

Mutta nyt Helskun pitää lähteä kolmeksi viikoksi pois heidän yhteisestä kauniisti rakennetusta kodista, jonka he olivat saaneet paikkakunnan vuokra-asunnoista vastaavalta taholta melkoisen nopeasti, tosin ehkä siihen asunnon saamiseen vaikutti se, että asuntoon piti tehdä melkoinen "peruspesu" ja remontti, että sinne pystyi muuttamaan ja kun JaTi sanoi, että hän voi laittaa paikkoja kuntoon, auttoi se asunnon saamisessa huomattavasti. No nyt tämä heidän oma "linnake", kuten he itse sitä kutsuvat, jää seuraavan kolmen viikon ajaksi siis JaTi:n hellään huomaan, kun Helsku lähtee lapsien kanssa vanhempiensa luo. -Tippahan tässä tulee ihan silmään! Helsku nyyhkii noustessaan autoon, jolla hänen isänsä oli tullut heitä hakemaan. - Toivottavasti JaTi ei juo heti kaikkia kaljoja kaapista tai muistaa sitten ostaa uusia tilalle, kun mä tulen takaisin kotiin tai se todellakin saa kuulla kunniansa. Mutta mitenkäs tuo alkoholi ja raskaus? No Helsku naurahtaa ja sanoo, että eihän hän nyt oikeasti ole ottanut, kuin kerran yhden sidukan sen jälkeen, kun huomasi olevansa paks.... siis raskaana.

Auton kurvattua pois talon kulmalta JaTi soittaa parhaalle kaverilleen Mosselle, jolla tuntuu aina olevan aikaa..... vaikka miehen pitäisi olla töissä. No pikkuseikat sikseen, Mosse ilmestyy paikalle ja kaverit pistävät tuulemaan: Aikaa kolme viikkoa ja aiheena JaTin:n ja Helskun häät! 

- Ensteks´ meidän pitää.....-Lähteä baariin! Keskeyttää Mosse ja pidemmittä puheitta kaverukset suunnistavat lähiökuppilaan, jonka vakionaamoja herrat ovatkin. Siellä tietenkin seuraan liittyy muutama muukin heppu ja illan edetessä ideat häistä alkavat saada mitä erikoisempia virityksiä ja ajatuksia.... Tässä vaiheessa tuottajatiimi päättää poistua taka-alalle ja sovittiin, että tullaan seuraavana päivänä siinä puolenpäivän aikaan katsomaan, miten homma etenee.

PIM-POM..........PIM POM..................PIM POM..........PIIIIM POOOOOM.........PIM POM PIM POM........ PIM POM PIIIIIIIM POOOOOOM....... JaTi:n hereille ja ulko-ovelle saaminen ei ollutkaan se maailman helpoin homma! Mutta kukas nainen tuolta heidän makuuhuoneesta kävelee ulos vain pikkuhousut... KAMERA KUVAA NYT TUOTA MAISEMAA TUOLTA PARVEKKEEN TAKAA! Jaahas, perästä tulikin Mosse! Hetken jo pelästyimme, että mitä täällä tapahtuu. No Mosse oli saanut jonkun "hehkeän" neitosen, jolla takana on loistava tulevaisuus, eli yhden pubiruusun mukaansa ja JaTi oli luovuttanut heille makuuhuoneen, päätyen itse sohvalle. No tämä naisoletettu (kyllä tuo vahvasti sellaiselta vaikutti - ohjaajan huomautus) saatiin ulos ja herroille kahvia nenän eteen.

- Joo siis tästä tää ny´niinku lähtee sit´! Joo, mää alan hakee sitä juhlamestaa ja sit´ pitää järkkää sinne jotain pyttistä tai muuta evästä. JaTi pohtii saaden Mossen jatkamaan, että viinaa pitää olla, joten ensitöikseen miehet varaavatkin laivamatkan Tallinnaan, samalle päivälle! No ei muuta, kuin hynttyyt ylle, vähän dödöä kainaloon, tukka taakse ja menoksi. -Eeeestiiii eeestiiii eeestiii.... kai paan siellä perkeleestiiiiiii! Mosse mylvii ja JaTi laskee nopeasti, että paljonko he voivat upottaa viinohin rahaa. Mutta ovatko herrat ajokunnossa? - Juujuu... mä en ottanut eilen kuin 2 bissee ja pari minttusnapsii ja me oltiin jo kympin jälkeen täällä. JaTi perustelee, jotenka mies rattiin, Mosse kyytiin ja menoksi.

Pojat ehtivätkin juuri ennen laivan lähtöä perille ja eikun suoraan pub... siis syömään. Täytyyhän sitä miehen välillä tankata suolastakin, muutenkin kuin tequilaa ottaessa..... (jos ymmärrätte). No muutama tunti ja laiva saapuu Tallinnan satamaan, eikä kauaakaan kun miehet kurvaavat ulos sen uumenista. Matka suuntautuu kaupungin laitamalla sijaitsevaan ostoskeskukseen, jossa aiemminkin on käyty, jotenka paikka oli tuttu ja eipä muuta, kuin sisälle ja ostoksille.- Paljos´ niit´ vieraita sit sillee niinku tulee? Mosse kyselee, lastatessaan olutlaatikoita pinoon. - Mmmm... joo, onhan niitä ainaki´ Helskun koko helvetin suku, eiku siis... ihan kivoja sen vanhemmat on ainaki´ en mää muist tiedä! JaTi pähkii ja saa lopulta arvioitua, että kai niitä juhlijoita on sitten sen verran, että otetaan vielä pari laatikkoa lisää. Lopulta kaikki oluet, siiderit, kirkkaat, tummat, konjakit, viskit, kuoharit ja muut oli ostettu ja lastattu autoon, jonka takajouset "kiittivät" runsaasti lisääntyneestä painosta! -Ja ny ei olla sit´ missään formularadalla, et aja sit vähä varovaisemmi´ takas satamaan, mitä kaahasit tänne! Mosse painottaa JaTille, kun nämä lähteävät takaisin kohti laivaa.

Mutta onneksi mitään ei sattunut ja kaverukset pääsivät takaisin laivalle ja oli hetki istahtaa kal...siis kahvilla ja pohtia, mitä kaikkea Helsku ehkä odottaa häiltä. - Se on sellanen mimmi, et jos joku juttu ei sit oo sen mieleen, ni se alkaa kimittää! JaTi paljastaa. Mosse repeää nauramaan ja hekotuksen lomassa saa kysyttyä, että senkö takia se kimittää joskus öisin, kun peiton helmat heiluu! JaTi tajuaa onneksi vitsin, eikä vedä "liikkuvia taakse" ja anna kevyttä käsipusua kaverinsa poskelle. 

Lopulta väsynyt kaksikko oli palannut JaTi:n ja Helskun asunnolle ja alkoi armoton auton tyhjentäminen, siihen tietty ilmestyi yllättäen avuliaita naapureita, jotka pientä kantopalkkota vastaan olisivat voineet myös kantaa jotain, mutta herrat kieltäytyivat tarjotusta avusta. - Onpa suppeita tyyppejä, mitä te oikee´ kuvittelette olevanne? Eräskin hieman väsyneen oloinen naapurin isäntä toteaa närkästyneenä tumpatessaan tupakan ulko-oven pieleen, vaikka tuhkakuppi oli metrin päässä.

Seuraavat pari päivää menivätkin sitten juhlapaikkaa etsiessä. Työtä vaikeutti se, että paikka ei saanut olla mitenkään liian "rahvaanomainen", mutta ei myöskään kovin kylttyrelli - kuten JaTi tuumasi. Samaan aikaan Helsku oli äitinsä ja morsiusneitonsa ja kaasonsa kanssa käynyt katsomassa hääpaikkaa, mikä olisi hänen unelmiensa häiden pitopaikka! - Oi, katso noita kattokruunuja! Eihän tuollainen edes mahtuisi meidän olohuoneeseen. Miten upeita nämä kattauksetkin ovat..... Siis APUAAA... mä varmaan pyörryn kohta! Helsku tiesi, että tällaiseen paikkaan hän ei varmaan pääsisi häitään viettämään, vaikka salaa sitä toivoikin. Vaan millainen paikka sitten JaTin kiikarissa oikein oli? No alkuun hän oli tarkistanut kaikki lähiseudun kartanot, juhlavastaanottoihin soveltuvat tilat, paikkakunnan parempien ravintoloiden kabinetit ja vaikka mitkä paikat, mutta mikään ei vain sytyttänyt miestä. Olikohan hänellä ollenkaan ajatusta siitä, millaiset häät hän haluaa Helskulle tarjota?

Lopulta muutama vaihtoehto alkoi vaakakupissa painaa enemmän, kuin toiset. Eräs vaihtoehto, varsinkin hintansa vuoksi, alkoi kiinnostamaan häntä ja lopulta kävi niin, että JaTi teki varauksen juhlapaikasta 380 euron hintaan - ja paikka on vielä järven rannalla. - Oleks´ sä nyt aivan varma, mitä tuli tehtyä? Mosse tosin epäröi, mutta JaTi oli onnensa kukkuloilla. Hän oli laskenut, että hääpaikkaan menee vähintään 500-800 euroa, mutta nyt päästiin edullisesti. Seuraavana olikin sitten aika lähteä katsomaan pukua päälle ja eikun etsimään "parempaa Seppälää", joten paikalliseen kauppakeskukseen vain ja oikeaa boonuskorttia vilauttamalla sai vielä vähän alennustakin. - Mul ei oo ollu pukua päällä sen jälkeen, ku pääsin ripille! JaTi tunnustaa samalla kun kehuu, että pukuhan tuntuu kuin mittatilauspuvulta... kyllä hän sellaset tuntee! Samaan aikaan Helsku on käynyt katselemassa morsiuspukuja kaasonsa ja äitinsä kanssa. Morsiusneito ei jaksanut nyt lähteä matkaan, kun oli edellisenä iltana kän..... kaatunut hieman ja paikat olivat kipeät. - Voi tää olis´ niin mun makuuni! Tässä olis ihan kaikki sillee upeesti, nää timantit ja tollaset kultaset langat nois pitseissä... voi apua, tää on... mä alan koht´ itkeen!" Helsku oli selvästi löytänyt unelmiensa hääpuvun (yllättäin liikkeen lähes kallein, mutta jätetään tämä nyt mainitsematta). 

Vaan mitäs herrat tekevät? Jaahas, keittiön pöydän ääressä istuu kaksi tuimailmeistä kaveria, kunnes ovikello soi. Paikalle ilmestyy heidän kaveri Timo-Iisakki, tai tuttavallisemmin Tiiseli. Tämä oli jo lähiöbaarissa ollut mukana ideoimassa häitä ja oli luvannut tulla auttamaan ja apu olikin tarpeen. JaTi oli lukossa, nenän edessä oleva "To do" lista oli koruttoman pitkä ja aikaa oli vähän......- Sun pitää vähä nyt niinku sillee .... siis niinku.... mikä se sana on... kun pitää..... ottaa...... - Teräviä! Ehdotti Mosse. -Eikun siis... pitää ottaa... ja terästäytyä, siis karpata, eikun skrapata.. skarpata! Olikohan Tiiselin änkyttämisen syynä kameroiden läsnäolo, vaikea sanoa. Sanoista tekoihin ja netti auki! Juhla-asut, muotiliikkeet, morsiuspuvut, seksiasusteet.... heeetkinen - mitenkäs tämä liittyy nyt kuvioon? Pojilla lähti ehkä ajatus hieman "lapasesta", mutta nopeasti palattiin ruotuun ja löydettiin netistä liike, josta voisi Helskulle löytyä se oikea asu häihin, jotenka ylös-ulos-autoon-ja-menoksi.

- Onks tossa ny niinku sellasta, mitä se on... toi alaosa kun on noin iso? Tiiseli mietti, nähtyään ensimmäisen morsiuspuvun, jota JaTi mietti. - Juu, ei tuo ole hyvä, se kerää kaikki roskat mukaansa! Eikä tos tuu Helskun rinnatkaa sit esille silleen mitä mä haluun! Jotenka puku vaihtoon ja toista esille. Ja sama rumba jatkui ja jatkui.... Lopulta liikkeen omistaja tuli kertomaan, että liike suljetaan 10min kuluttua ja jos herrat nyt siinä ajassa löytävät mieleisen morsiusmekon, saavat he sen reilulla alennuksella, että ... hopi hopi. (taisi ilmeistä päätellen haluta heput ulos ja nopeaan - ohjaajan huomio). Ja löytyihän se: Kurvikas, tyköistuva, selästä avoin ja runsaasti povea esille tuova luomus ja kaupat tehtiin pahemmin enempiä kyselemättä!

Seuraavat pari päivää menivätkin JaTi:lla siihen, että hän yritti löytää jostain tahoja, jotka huolehtisivat ruokatarjoilusta. Oli ajatellut, että muutamat kaverit voisivat pienellä korvauksella tulla vähän kokkailemaan ja kaatamaan juomia, mutta yllättävästi kaikilla oli kiire juuri sinä päivänä! Joten ei muuta, kuin pitopalveluiden palveluksia kyselemään ja lopulta löytyikin yritys, jonka kalentesiin kyseinen päivä sopi. Menu pyrittiin tekemään mahdollisimman yksinkertaiseksi, koska "ei näistä mitään kuninkaallisia häitä ny tule", kunte JaTi oli puhelimessa pitopalvelun pitäjälle kertonut. Pienen keskustelun jälkeen hän huomasi, että 3400 euroa katosi hääbudjetista, mutta se homma olisi hoidossa! Parasta tuossa oli vielä se, että pitopalvelu extrana, hieman häälahjana, lupasi tuoda itsetehtyä kiljua pönikän verran ja sekös JaTia ilahdutti suunnattomasti. 

Häät lähestyvät. Helsku hermoilee, hän ei ole kuullut mitään, koska ja missä häät ovat.... edes kaaso tai itsensä kuntoon saanut morsiusneitokaan ei ole kuullu vihiä juhlista. Olisivatko pojat unohtaneet tehdä kutsut? Ehei, tässä he askartelevatkin niitä keittiön pöydän ääressä ja silppua on! Mutta mitä ihmettä he oikein väsäävät? No niin... eli sanomalehdistä leikellään sanoja ja kirjaimia ja niistä yhdistellään sitten lauseita, jotka liimataan jo esitaiteltuihin kortteihin, jotka oli leikattu isommista värikkäistä arkeista. Kaikesta säheltämisestä ja sotkusta huolimatta homma tuntuu sujuvan, ehkä osasyynä on se, että pöydällä näkyy olevan myös nesteytykseen tarkoitettua punaviiniä parikin pulloa. - Nää ny´ on vähän enempi vain koristeena, mutta pitäähän meidän tietää mitä me ostettiin Tallinnasta, niin maistellaan ihan vähän tässä samalla. JaTi kertoilee ja kiroaa, kun liimasi taas sormensa yhteen.

(Mainoskatkoilla näytetään närästyslääkemainoksia, pikkuhousunsuojamainos ja henkivakuutusmainos)

Seuraavana päivänä JaTin kotona on hiljaista porukkaa. Kolmikko (hän, Mosse ja Tiiseli) eivät kykene juurikaan edes kommunikoimaan, jotenka tuli valitettavasti tauko kuvauksiin. Palaamme myöhemmin.

No niin ja sitten taas mennään..... JaTi tajusi, että aikaa ei ole enää tuhlattavaksi, koristeita ei ole vielä ollenkaan ja sormuksetkin pitäisi ostaa, vai voisiko ne tehdä itse? Tämä idea sai myös kavereiden kannatuksen, jotenka ei muuta, kuin läheiselle metallipajalle, missä tuttu jäppinen Uolevi oli töissä. Tämä ehdotti, että otetaan ja sahataan ohuesta kupariputkesta sormus, poltetaan hieman pintaa ja hiotaan. Sillä siitä saisi todella erikoisen näköisen. JaTi oli tyytyväinen ideaan ja ei muuta, kuin tuumasta toimeen ja Uolevi hommiin.... No, muutaman tunnin vääntämisen, voimasanojen runsauden ja hikoilun jälkeen tämä olikin saanut jotain aikaan ja tuli esittelemään JaTi:lle tuotoksiaan. - Siis toiko se nyt sitte´silleen on? Saaks siihen tehtyä mitenkää kaiverruksia, kun ne on oltava? Uolevi ei siihen pystynyt, joten pojat ottivat tämän tekeleet mukaansa ja kurvasivat kultasepän liikeeseen. Siellä menikin jo selittämisessä sen verran aikaa, että... lopulta kultaseppä ymmärsi asian ytimen ja lupasi yrittää, mutta sanoi, että ihan ilmaista lystiä tämä ei ole kuitenkaan. Kuitenkin lopulta näissä kuparisormuksissa oli sitten myös kaiverrukset ja JaTi huokaisi helpotuksesta.

Helsku taas oli jutellut kaasonsa ja äitinsä, sekä tuon hieman väsyneen morsiusneitonsa kanssa, siitä millaisen sormuksen hän haluaisi saada. - Se olis sit kultanen ja siin vois olla sit´ sellane pieni punane rubiini, eikä kirkas!" - Mutta ku´ rubiinit on aina punasia.! Äiti ohjeisti. -Ai on vai? Mä oon luullu et niitä saa sillee ihan kaikkii värei, niinku kultaakin on valkokultaa ja ruusukultaa. -Mut hei, me ei tiedetä vieläkää juhlamestaa tai edes miten sinne mennää ja koska! Kaaso yhtyi keskusteluun.

Kuljetus olikin JaTin seuraava ongelma, sillä kaikki tilataksit ja muut olivat pahasti ajossa tuona päivänä. - Sellasta limusiinii mä en voi ottaa, ku se ei pääse sinne juhlamestaan ajaan! Yhtäkkiä Tiiseli karjaisee, että hänellä on ratkaisu asiaan ja kiihkeästi mies kertoo JaTi:lle ideansa, mikä selvästi ilahduttaa tulevaa sulhasta suunnattomasti. Nopeasti puhelin käteen ja soitto.... ja jokusen minuutin kuluttua kuljetuspuoli niin morsiamen seurueelle, kuin muullekin juhlaväelle oli hoidettu. - Ja tämän kunniaksi otetaan yhdet kal.....kahvit, pistetäänpä pannu porisemaan!

On enää pari päivää häihin ja sulhanen oli Tiiselin kanssa käynyt ostamassa myös kaasolle ja morsiusneidolle kauniit mekot, ainakin ne.... no miehet tykkäävät! Mossella oli oma ohjelmansa, käydä ostamassa koristeita ja parin tunnin kuluttua mies kurvaakin JaTin luo tyytyväisen näköisenä. - Katos kun näin ilmotuksen, että yks liike lopettaa niin mä sain sieltä kaikkee tavaraa ihan ilmatteeks ja sitten kävin vain ostamassa noita härpäkkeitä ja muuta vähä lisää! Ja kyllä sitä tavaraa autossa olikin. Mosse, josta oli värvätty myös bestman ja Tiiseli, saivat myös hieman siistimmät vaatteet juhlapäivään, vaikka mitään kalliita pukuja ei heidän "kostyyymiin" hankittukaan. Kaverit olivat kuitenkin tyytyväisiä. ...Vaan olivatko kaaso ja morsiusneito omiin asuihinsa? - Siis mikä tää riepu on olevinaan? Jos mä heitän tän päälle, nii eihän tää edes peitä... kato ny, mun pylly lähes paistaa täältä!- Mun tissit ainaki tulee ihan liikaa täst´ ulos, miten mä voin istuu nätisti tää päällä! Ja siis soitti JaTi:lle, joka huokaisee ja kertoo, että nyt ei ole rahaa eikä aikaa vaihtaa asuja. Jos naiset haluavat muuta, saavat ostaa itse. Tämä taas ei käynyt kaasolle, eikä morsiusneidolle, jotenka he päättivät, että laittavat jotain omista hieman lisää asuun, etteivät aivan puolialasti kulje.

On hääpäivän aatto. JaTi ja kaverit ovat koristelemassa juhlapaikkaa, kun tulee puhelinsoitto! Missä kutsut ovat? -Perkele, ne on siellä olohuoneen pöydällä! Mosse lähtee vauhdilla hakemaan niitä ja toimittamaan kaikille kutsutuille.Ensimmäisenä tietenkin morsiamelle, joka saa raivokohtauksen! -Siis MUN häät ovat HUO-MEN-NA ja mä en ole edes polttareit pitäny`!!! Mitä vit.....ua! Ja taas puhelinsoitto JaTi:lle, mikä meneekin vastaajaan.... JaTi on "kadonnut". Pulssi nousee Mossella, verenpaine Helskulla, kaikki muut ovat peloissaan hiljaa, lopulta JaTi vastaa, oli akku loppunut. -Ai mitä, siis polttarit? Okei, sano niille että infotaan parin tunnin päästä.

JaTi ottaa asian hoitoon samantien, jättäen Tiiselin koristelemaan juhlapaikkaa. Onneksi Mosse ilmestyi sopivasti paikalle ja homma eteni rivakasti. Mutta miten morsiamen polttarit? JaTi soitti tuttuun paikkaan ja kysyi, onnistuisiko pieni extraohjelma ja näppärästihän tuo toteutui, jotenka huojentuneena hän laittoi Mossen soittamaan morsiamelleen ja kertomaan ilouutisen: Polttaripaikka on varattu ja maksimissaan 4 henkeä JaTin piikkiinsä pääsee juhlimaan.Helsku ei tykännyt henkilörajoituksesta, mutta ymmärsi lopulta, että aika on kortilla, kuten varmasti rahatkin. Parempi tuokin kuin ei mitään ja toiset voivat liittyä seuraan halutessaan. Päivä alkoi taipua alkuiltaan, kun Helskua ja tämä seuruetta tultiin hakemaan polttareihin. JaTi oli saanut paikkakunnalla invataksia ajavan herran kiinni, joka kyyditsi nelikon.... niin, pienen mutkan kautta heidän lähiöpubiin! JaTi oli sopinut sinne ohjelmaa, ensin oli bingo (mitä Helsku inhoaa), sitten beer pongia ja vieläpä Helsku vietiin keittiön puolelle veivaamaan pitsataikinaa ja heittelemään pitsalättyjä ilmaan. Siitä hän onneksi piti ja lopuksi henkilökunnan avustuksella hän paisteli seurueelleen ja vähän muillekin pitsoja.

Entäs poikien polttarit? Jaahas, olohuoneesta kuuluu meteliä.... kas kas, täällä pelataan pelikonsolilla NHL:lää ja meno sekä meteli on sen mukaista. No luulisi, että seuraavana aamuna ovat ainakin ajoissa hereillä, kun eivät ole riekkumassa pitkin kyliä.....

On hääpäivä ja aamu on jo pitkällä. Helsku oli käynyt jo kampaajalla, minkä JaTi tietenkin oli unohtanut hänelle tilata. Onneksi Helskun äiti oli ollut valppaana ja hoitanut asian. Meikkaamisen hän sanoi hoitavansa itse, sillä ei ollut koskaan tottunut siihen, että joku sörkkii hänen kasvojansa. Mutta hääasua ei oltu vielä sovitettu! Se tuotiin poikkeuksellisesti Helskulle kotiin ja hän pääsi nopeasti sovittamaan sitä. - Mitä ihmettä tämä meinaa? Siis tällainen makkarankuori mulle nyt päälle ja mä ku oon paksuna, nii tää mun maha sit näkyy kaikkialle, joo mä näytän tosi porsaalt´ et kiitti vaa! Helsku raivosi, huomaten samalla, että asu oli myöskin rohkealla kaula-aukolla varustettu ja selästä avoin. -En mä ny tällaisella voi lähtee, siis mä palelen muutenkin aina! Onneksi puvun tuojalla oli muutama näppärä kikka, millä asua voitiin hieman muokata nopeasti ja Helskukin saatiin rauhoittumaan.

Sen sijaan JaTi ja kaksi muuta herraa ovat ehkä aavistuksen väsyneitä, sillä pelaaminen kesti aina aamuviiteen saakka ja sen kyllä huomaa! Mutta ei auta itku markkinoilla, nyt ei ole aikaa hukattavaksi, vaan tossua toisen eteen ja toimintaa. Kaikki loput tarpeelliset tavarat mukaan ja juhlapaikalle. Siellä olikin jo pitopalvelun väki aloitellut toimiansa, jotenka JaTi:lla alkoi vatsassa tuntua siltä, että hän todellakin on menossa naimisiin,,,, eikä tämä kolmeviikkoinen olekaan ollut mitään leikkiä.

Mutta mitä kuuluu morsiamelle? Hän ja toiset ihmettelevät yhä kutsua. Siinä ei mainittu paikkaa, vaan ainoastaan aika, milloin heidät noudetaan. No salaisuushan tuo pitääkin olla loppuun saakka ja mitä lähemmäksi määräaika tuli, sitä hermostuneempaa väki alkoi olla. Lopulta kello kilahti 13.00 ja pihalle piti kurvata kyyti, mutta mitään tai ketään ei näkynyt! Alkoi kynsien pureskelu, jos niistä nyt enää oli mitään jäljellä. Tässä vaiheessa Helsku näki myös kaason ja morsiusneidon asut ja hän oli pyörtyä! -Siis onks´ noi tilattu jostain seksishopista? Ai kamala, ihan pornoa! Miten te voitte....? Samassa ulkoa kuului torven törähdys, kyyti oli tullut. Pihalle oli kurvannut vanha vihreä Hiace, minkä kyytiin heidän piti mennä.- Mitä vit...a? Siis onks tää mun hääauto? Mä en mene tollasen paskan kyytiin! Lopulta Helsku istahti isänsä autoon ja toiset taas Hiaceen, matka kohti hääpaikkaa alkoi...

Matkalla ohitettiin muutamakin kaunis paikka, jossa häät voisi järjestää, mutta mihinkään ei pysähdytty. Helsku alkoi olla ymmällään, kun he seurasivat Hiacen etenemistä. Juhlapaikalle oli jo muuta juhlaväkeä tuotu ja kaikki olivat hämmentyneinä, että mikä tämä juttu on! Lopulta morsian ja muu seurue ilmestyi paikalle ja sitten se ensimmäinen huuto.... tuotantoyhtiön desibelimittari sanoi POKS! Oltiin kauniin järven rannalla, luonnon keskellä ja aukealle paikalle oli pystytetty jokunen armeijan puolijoukkueteltta! Yksi niistä oli koristeltu ulkoapäin erityisen runsaasti, eli siellä varmaankin olisi sitten vihkiminen ja siihen telttaan Helskua lähdettiinkin viemään. Teltassa, valolyhtyjen loisteessa, JaTi odotti pala kurkussa, mitä tulee tapahtumaan.... Helsku tuli viereen, katsoi tätä hiljaa, mutta katse kertoi sitäkin enemmän! Muuta väkeä tuli telttaan niin paljon kuin mahdollista ja pappi aloitti vihkimisen. Tällöin Helsku otti varovasti JaTia kädestä kiinni, hän tärisi.....

Lopulta he saivat sanoa "Tahdon!" ja näin tuo kiihkeä "pitkä" yhdessä oltu aika sai sinettinsä ja heistä tuli onnellinen aviopari! - Mutta mikä tää juttu on? Tänne metsän keskelle jotain telttaa ja sit tääl niinku pitäis bilettää? Sä et kuitenkaa ole muistanu edes ohjelmaa hankkii tai sit taas on jotai per....bingoa! JaTi huokaisi kertoakseen, että kyllä heillä ohjelmapuolikin olisi kunnossa, kunhan Mossen kaveri ehtii tulla paikalle, se lupas esiintyy ihan ruokapalkalla ja ruokaa kyllä on. 

Vaan mitä sanovat kaaso, morsiamen äiti ja morsiusneito koko touhusta? - Onhan tää ny vähän erilaist sillee et me ny tullaa tällasina huo....an näkösinä tänne korpeen ja kukaa ei sit edes kato meit! - Joo se vähän kyl korpee muaki ja kun on tällaset korkeet korot sit ni koita sit sipsuttaa täs näil tääl. Morsiamen äiti sensijaan oli positiivisesti yllättynyt, että JaTi oli kyennyt tekemään jotain omaperäistä. - On tuolla sulhasmiehellä ainakin jotain hyvää, niin ainakin upea anoppi. Ja päälle räkäinen nauru.

Ja näin nuoripari jatkoi juhlimistaan telttabileissään luonnonhelmassa ja mikä parasta, edes vettä ei ennusteista huolimatta alkanut satamaan koko tilaisuuden aikana.

----------------------------------------------------------------