Meidän päivä

Aamu valkeni jälleen kalpeana,
pilvet keinuivat hiljaa taivaalla.
Me herättelimme toisiamme sanoen "huomenta."

Hetkeen emme muuta siinä tehneetkään,
vierekkäin vain oltiin niin lähekkäin.
Sitten hiljaa nousit istumaan vuoteen reunalle
- ja sua katselin, ihailin.

Ja mä tiesin: Tämä päivä meidän on!

Aamun kajastus sua valaisi, vartaloasi kaunista vain ihailin,
en mitään sanonut, hiljaa kosketin - sä hymyilit, säteilit.

Käänsit katseeni sä puoleeni, ääneti sanoja mulle kuiskailit.
Mä makasin, sua vai katselin - ihailin, kuten eilenkin.

Ja mä tiesin: Tämä päivä meidän on!

Sä nousit ylös, etsit vaatteesi.
Tiesin, kohta jälleen sä menisit.
En masentunut en, koska tiesin - olisit silti luonani, sydämessäni.

Ja mä tiesin: Tämä päivä meidän on!

Kuulin tutun kolahduksen, kävi ovi - olit poissa sä luotani.
Mä makaamaan vain jäin, hiljaa huokasin - silti hymyilin - tietenkin.

Jäin katsomaan taakse ikkunan, pilvien omistamaa taivasta.
Ne keinuivat hiljaa, niinkuin me.
Ja tunsin vain tuon onnen, mi´ mieltäni lämmitti taas hetkisen.

Ja mä tiesin: Tämä päivä meidän on!

Lopulta nousin myös itsekin, keittämään kahvia mä astelin.
Tuoksu tuon juoman kuuman valtasi aamuisen, tään asunnon.
Ajattelin juodessani sinua taas, keskeytyi mietteet - puhelimeen vaan.
Mä tunnistin tuon soittoäänen - sun ja kuulla sain
äänesi, ihanan nauravan!

Ja mä tiesin: Tämä päivä meidän on....
ja mä tiesin: Tämä päivä meidän on
ja mä tiesin - ja sä tiesit - ja me niin tiedettiin:
Tämä päivä meidän on!

On on

Ja tämä päivä
- oi -
ja tämä päivä meidän on!



 - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -