Taas sitä valvotaan!

On se ihmeellistä tämä ihmisen elämä välillä! Toisinaan ei tarvitse, kuin pistää pää kohti tyynyä
niin johan on mies unessa ja tuhisee tyytyväisenä ja sitten on öitä, jolloin nukkumatti on
jossain muualla..... todennäköisesti löytänyt jonkun hemaisevan tytsyn, jonka viereen jäänyt
makoilemaan, eikä sitten viitsi hoitaa töitänsä - kele!

No oli miten oli, tässä sitä hetken valvon vaihteeksi. Tosin nyt siihen on ihan järkevä syykin.
Pitäisi kehitellä loput huomisen, eli perjantain, yksien pikkujoulujen ohjelma loppuun,
jotta ei sitten tarvitse kiireellää yrittää väsätä sitäkin vielä päivällä kun pitäisi olla jo menossa.

Jotain outoa tosin tuolla alitajunnassa on pyörinyt muutaman päivän, kun valittelin tuossa
keskiviikkona illalla, että kroppa on kuin tärissyt hiljaa kokoajan ja vatsa kiukutellut.
Siis mitään varsinaista tautia ei ole, vaan omaan puhtaasti stressi-vatsan ja joku nyt stressaa...
Ottaa vain päähän, kun ei tiedä mikä sen aiheuttaa. Olen hämmentynyt!

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Soi se - yöllä yllättäin!
Se... puhelin.
Soi se - sinulta yllättäin!
Se... puhelu.

Äänesi arka, varovainen...
- sen kuulin ja ihmettelin.
En voinut ymmärtää, et halunnut selittää....
Olit vain siellä jossain ja halusit vain ...
halusit vain....
minulta.....
sanoja, erilaisia - ja kuulla minua!                                

Äänesi arka, varovainen....
- se hiljaa lämpeni vaik´ puhuit kuiskaten.
En voinut ymmärtää, et halunnut selittää...
Olin vain tässä jotenkin ja halusit vain....
sitä myös sait....
minua ja minulta
- sanoja ja lauseita - mitä sait vain minulta!

Jatkui yö.
Jatkui puhelu.
Jatkui ja jatkui.... minuutit vaihtuivat toisiin
Viisarit tanssivat eteenpäin - ja sinä vain siellä olla halusit!
Siellä olla myös sait...
Minun kanssa, yössä - tuossa puhelussa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Monta päivää olin ollut tuskissain.
Monta yötä kärsinyt sydämessäin.
Monta hetkeä viettänyt olossa oudossa!

Mitä ymmärtänyt en.

Monta päivää - monta yötä - monta hetkeä tuota.

Vaan jotain sattui,
jotain tapahtui.
Sä hetkeksi otit lähelle!
Sä hetkeksi otit vierelle!
Ja pois pyyhkiytyi sisältä se...
se outo tuska, kärsimys sydämen.

Mistä kiitin sua,
mistä niin kiitin sua - enkä muuta osannut lain.
Mä hiljaa, niin hiljaa sua kiitin vain.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Erilaisia me kaikki ollaan.
Silti niin samanlaisia!
Erilaisia, oikkuinemme - erilaisia, tyyleinemme.
Silti niin samanlaisia!

Sinä olet sinä - minä olen minä
Me olemme me ja minä voisin olla sä, sinä olla mä.
Vaan kun ei - ja siltikin kyllä!
Ollaan erilaisia ja ollaan samanlaisia - ollaan me:
Sinä olet minä - minä olen sinä!

Erilaisia, samanlaisia...
Ulkolaisia vai kotimaisia?
Kaikenlaisia....
Sinä olet sinä - minä olen minä...
vai olenko minä sittenkin sinä ja ....
vai oletko sinä sittenkin minä ja....            


Ollaan samanlaisia!

Älä siis katso toista noin.
Älä siis arvostele toista noin.
Hän on silti samanlainen kuin sä - sä et oo erilainen kuin hän!

Erilaisia me kaikki ollaan.
Silti niin samanlaisia.
Sinä ja minä - ja hän!

Ollaan samanlaisia!

Älä siis katso toista noin.
Älä siis arvostele toista noin.
Hän on silti samanlainen kuin sä - sä et oo erilainen kuin hän!

Ollaan vain erilaisia, oikkuinemme ja tapoinemme.
Mut´ ollaan sitten samanlaisia toisillemme!
Muista häntä, auta häntä..... hänkään ei sitten sinua jätä.

Vaikka...
Erilaisia me kaikki ollaan.
Silti niin samanlaisia.
Sinä ja minä - ja hän!
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -