Lumet sulavat melkoista kyytiä ja katupöly tunkee joka paikkaan! Koita tuolla sitten
kulkea niin, ettei silmät valu vettä ja keuhkot huuda apua aina välillä, kun kunnolla pöllyää.
Mutta tuo on vain ohimenevää.... kuten joka kevät, onneksi.
Muuten ei mitään ihmeempiä olekaan sattunut. En ainakaan tunnusta, koska on ainakin yksi taho, joka lukee minut väärin vaikka tekisin mitä - ja joo, ei varmaan yllätys että kyseessä on naispuolinen, hyvin mielenkiintoinen.... enkä nyt selvitä asiaa enempää, koska tuostakin sanasta saattaa syntyä utelua, vääntöä ja ties mitä - jälleen kerran.
Erästä henkilöä olisi hieno päästä huomenna jotenkin onnittelemaan, kun tulee vuosi lisää mittariin, vaan taitaa olla niin että jos näin tekisin vilpittömin mielin, siitä nousisi hillitön haloo ja huuto (lue: itkupotkuraivari) tms. No, jos hän lukee tämän (olisi yllätys), toivoisin hänen sitten myöskin ymmärtävän, että syntymäpäiväonnittelut tms. minulta ovat ystävyydellä tehtyjä tekoja kaikki, kuten yleensäkin mitä pyrin toisille tekemään.
Niin, mitäs sitten muuta? Hmm, viime perjantaina pitkästä aikaa ravintolassa näin kukkaistytön.
Siis henkilön, joka myi asiakkaille kukkia. Edellisestä kerrasta oli varmaan se n. 10 vuotta, jotenka pitihän sitä 1 ruusu ostaa (sininen) ja sitten vain katsoa, kenelle antaa. Ruusun sai eräs
ystävä, kenen ilmeet olivat näkemisen arvoiset! Se oli varmaan sen päivän hyvä työ.
----------------------------------------------------------------------------
ありがとう すべて , また あなた !
--------------------------------------------------------
Olin kuunnellut sinua päiviä useita.
Olin tukenut sanoilla, lohduttanut lauseilla.
Sulla oli vaikeaa....
Sä itkit, sä itkit ja vielä vain itkit.
Minä kuuntelin, annoin sun nojata olkapäähäni...
Kuuntelin, olin hiljaa.
Sä kerroit menneistä, sä kerroit peloista,
sä kerroit kaikesta, mitä sulla oli ja mitä ei ollut.
Sulla oli vaikeaa...
Sä avauduit, sä purit sydäntä, uudelleeen ja uudelleen.
Jaksoin olla hiljaa, vain jotain väliin sanoa.
Kuuntelin ja halasin, lähelläni vain pidin.
Sä tunsit olevasi turvassa, irti maailmasta julmasta.
Kuivui hieman kyyneleetkin..... edes hetkeksi rauhoittui mielesikin.
Päätin sua piristää, yllättää - sulle jotain tehdä.
Päätin toteuttaa, erilaista..... elämääsi väriä luoda.
Ja niin, iltana eräänä - mun luokseni sut kutsuin,
tekosyyllä tyhmällä.
Ja niin, iltana eräänä - mun luokseni sä saavuit,
täysin hämmentyneenä.
Olin tehnyt ruokaa, olin kokkaillut ja väsäillyt.
Olin päättänyt sun hetken nauttia, vain olla ja nauttia.
Olin kaiken valmiiksi saanut, kun paikalle saavuit.
Ja sun ilmeesi..... - se kertoi kaiken. Sanoja ei tarvittu,
sinä ymmärsit mitä tarkoitin, mitä sulle halusin.
Nautittiin, naurettiin - sinäkin!
Se ateria oli sulle hetkeksi irtiotto arjesta.
Se ateria oli sulle palanen maailmaa erilaista, ehkä taivasta.
Sä tajusit, että vaikka olisi vaikeaa - voi silti saada hyvääkin.Vaan kaikki ei tuossa ollut!
Lopuksi esille kaivoin, kaapista taioin... sulle "jälkkärin".
Kylmässä shampanja odotti ja mansikat punaiset.
Tarjosin sulle - hämmentyneelle... hymyillen,
vain todeten: "Näin haluan sulle, ystävälle!" Etkä sanonut mitään...
vain katseesi kertoi kaiken ja se riitti!
Ja tuon illan jälkeen ymmärsit, on maailmassa sinullekin paljon
hyvää tarjolla - ja ymmärsit, sinulla olevan ystävä joka on enemmän
kuin vain ystävä, aina.
Eikä mitään tarvinnut sanoa, vain katse kertoi kaiken.
--------------------------------------------------------------------
Kalenterini kertoi, muistutus huusi!
Hänellä on syntymäpäivä.
Ja mitä minä olin tehnyt? Huusin apua sisälläni. Huusin itselleni, kiukuttelin.
Miksi?
Kun en ollut saanut hankittua sitä lahjaa, juuri sitä!
Kun ei ollut viedä sitä...... juuri sitä.
Tuskastuneena pyörin ympyrää, mietin ja mietin. Koitin keksiä jotain.
Vaan auttoiko miettiminen? Löysinkö mitä ajattelin?
Saiko hän lahjan? Vain minä ja hän sen tietää voi......
Ystävänä.
Mä olin harhaillut pitkän illan, teillä vierailla.
Kaukana kotoa...... ajoin ja ajoin.
Päämäärätöntä kurvailua, risteyksissä ihmettelyä... mihin käännyn ja miksi?
Eksynyt olin, vaikka tiesin missä menin - vai tiesinkö sittenkään....
Mä harhailin, ajelin ja ajelin.
Ilta vaihtui pimeäksi yöksi, väsytti.... tahdoin jonnekin nukkumaan.
Ei houkutellut takapenkki mua ollenkaan (yksin) ja jatkoin vain matkaa.
Sitten näin, valot luonasi sun.
En paikkaa tiennyt, en tuntenut sua - vielä..... pihaan kaarroin ja
ovelle astelin, koputtelin. Hetki hiljaista, tuuli tarttui takkiini, repi sitä hieman.
Joku nipisti pimeässä poskeani, mikä lie - ja ovi avautui, narahtaen.
Sä seisoit siinä, hiljaa sanomatta mitään.... mittailit minua ja tummat silmäsi
kiilsivät pienen lampun valossa. Sain sanottua pari sanaa ja sinä hymyilit.
Pääsin luoksesi ja hämmästelin paikkaa, asuntoa erikoista.
Kaikkialla oli mulle vierasta vaan jotenkin houkuttelevaa.... kiehtovaa.....
Kysyit, mistä olin ja minne menin.
Kerroin kaiken ja sain kupin teetä, kuumaa höyryävää, samalla eteeni.
Nautin - ja huumaannuin, siitä - sinusta - paikasta, ties mistä.... mutta
oli lämmin ja erilainen minut valtasi, enkä halunnut lähteä pois,
en ainakaan yön selkään kylmään!
Sanoit odottaneesi minua!
Yllätyin. Mitä?
Sanoit, että tiesit minun tulevan.... ja olit vain odottanut minua, jo pitkään!
Mitä? Sanat jäivät kurkkuuni, mutta ilmeeni kertoi kaiken.
Sinä naurahdit ja vastasit: "Kaikki on hyvin ja hyvin tulee olemaankin...."
Sen todella huomata sain.
Ja yössä tuossa tulin ymmärtämään, miksi minua olit odottanut.....
Tiesin luoksesi aina palaavan, olin missä olin ja
oli mitä oli. Sinä odottaisit minua......
Mutta kuka sinä olit?
--------------------------------------------------------------------------
Oli ollut hauska ilta, hauskassa seurassa.
Oltiin otettu lasillisia ja muutenkin nautittu.
Seurue hauska, vallaton... yhdessä viihdyttiin ja naurettiin.
Joku keksi, pelataan korttia! No mikä ettei, kaikki valmiina.
Pakka esille, pöytä tyhjäksi ja sitten vain pelaamaan.
Siinä me oltiin, miehet ja naiset..... kaikki jännittyneinä korttiemme kimpuissa.
Läiskittiin ja lätkittiin. Väliin joku voitti, toinen hävisi.
Väliin pari lasillista lisää.... ja iltaa jatkettiin.
Sä olit katsellut mua toisinaan, hymyillyt sillain.... - erilailla.
Mä en alkuun sitä huomannut, tai en vain ajatellut.
Siirryit vastapäätäni pelaamaan, katselit suoraan silmiini - hymyilit.
Kilisteltiin laseja, joku ne taas täyttikin!
Muutama tunti hujahti hetkessä, hauskaa oli, naurettiin.
Ketään ei harmittanut jos väliin hävisi, sen saattoi seuraavassa pelissä
kääntää voitoksi - tai sitten ei... mutta väliäkös sillä.
Viimein lopeteltiin, sä otit pakan ja sekoittelit sitä hetken.
Annoit mulle ja pyysit, että otan sieltä neljä korttia.
Mä sekoitin sitä hetken ja jostain pakasta vedin ne neljä korttia esille,
käänsin ne pöydälle.... - ja sinä hymyilit, säteilit.
Sanoit: "Tuo on sinulle" ja kurkotit pöydän yli mua suutelemaan.
Taisinpa voittaa.....
-------------------------------------------------------------------------
(lukijan toive - tarinan tyylisuunta).
Olimme istuneet iltaa, nauttineet hieman.... myös toistemme seurasta.
Olit hiljaa kosketellut käsiäni aina välillä ja katsellut minua silmiin, hymyillyt....
Tunsin sisälläni, kuinka vereni kuohui... ajatukseni päässäni pyöri:
Halusin sinua!
Lähdimme ravintolasta, suutelimme kevyesti ja kiedoin käteni ympärillesi.
Painoit hetkeksi pääsi olkaani vasten, huokaisit hiljaa... tiesimme kumpikin, mitä
oli tulossa - ja mitä todella halusimme.....
Saavuimme luoksesi. Emme menneet kotiini, koska halusin sinun tuntevan itsesi
rennoksi ja koska et ollut luonani käynyt, en halunnut että olisit jännittänyt....
"Haluatko juotavaa?" Kysymys soi pehmeästi punattujen huuliesi lävitse ja silmäsi
loistivat kilpaa niiden muutamien kynttilöiden kanssa, jotka olit sytyttänyt palamaan.
Vastasin myöntävästi, avasin kauluspaitani ylimmän napin ja katselin ympärilleni.
Asuntosi näytti tyylikkäältä - juuri sellaiselta, mitä sinun kaltaiselta naiselta saattoikin
odottaa.... hieman koriste-esineitä, muutama taulu jne. - kaikilla oli selvä paikkansa ja
tarkoituksensa ja.....
.... ajatukseni keskeytyi, kun tulit eteeni ja tarjosit juotavaa. Katsahdin lasia hieman
epäuskoisena. Ei, se ei ollut viiniä tai olutta - no sitä sinulta ei olisi odottanutkaan.
Se oli..... hymyilin, nostin lasin huulilleni ja annoin tuon juoman koskettaa kieltäni,
maistelin hieman hymyillen. "Toivottavasti kelpaa." Kuiskasit puoliääneen.
Vastasin kommenttiisi laskemalla lasin pöydälle ja suutelemalla sinua pehmeälle poskelle.
Vaihdoimme muutamia sanoja, nautimme juomia ja samalla katselin sinua tarkemmin.
Olin nähnyt sinut aiemmin vain ulkovaatteissa ja nyt olit tuossa.... - edessäni, kauniina.
Hiuksesi säteilivät kynttilänvalossa, silmäsi säihkyivät ja vartaloasi verhoava mekko
sai mielikuvitukseni taas liikkeelle...... Arvasit varmaan aatokseni ja naurahdit.
"Pieni hetki, käyn hieman tuolla...." Poistuit kylpyhuoneeseen ja huikkasit vielä, että
se pullo siellä keittiön pöydällä, siitä voisin kaataa meille kummallekin vielä lisää.
Tein työtä käskettyä ja palasin takaisin olohuoneeseen. Istahdin sohvalle ja kun olin
juuri päässyt hyvään asentoon ja ottanut pienen huikan lasistani, sinä tulit......
- henkeni salpaantui - kaikki pysähtyi!
Olit helmenvalkeassa aamutakissa, mikä oli vain kevyesti vyötäröltä vyötetty kiinni.
Se ei pystynyt, tai ei ehkä ollut tarkoituskaan, peittää sinun kauniita rintojasi.... ne olivat
osittain esillä... ja näin kuinka kauniit ne olivatkaan. "Pidätkö?"
En voinut kuin nyökkäillä, nielaisin hieman ja nousin sohvalta luoksesi.
Kiedoin käteni ympärillesi, uppouduimme intohimoiseen suudelmaan..... annoimme kieltemme
leikkiä keskenämme ja tunsin, kuinka revit paitaani niin, että sait kätesi vaeltamaan
pitkin paljasta selkääni......
Otit minua kädestä kiinni ja veit makuuhuoneeseesi..... siellä odotti iso parisänky.
Vedit nopeasti pehmeän, kerman vaalean päiväpeitteen pois sen päältä ja alta paljastui kauniit
kiiltävät punaiset vuodevaatteet. Tunsin, kuinka sisälläni värisi.... - miten halusinkaan saada
sinut... ottaa lähelle, suudella..... vietellä.... antaa aisteille valta.... nauttia.....
Revit paidan päältäni, näykit kaulaani samalla kun itse kiskoin housuni jalastani.
Hetkessä olin edessäsi täysin alasti. Katselit minua hetken, mutristit huuliasi ja
maiskuttelit...... Nopeasti nostin sinut syliini, kiljaisit hieman - kiedoit kätesi kaulani
ympärille, pelkäsit tietenkin että putoat.
Laskin sinut vuoteellesi - selällesi. Olit allani.... -avasin tuon ihana helmenvalkean
aamutakin vyön paljastaen sinun kauniin vartalosi.....
Ummistit silmäsi kun tunsit kuinka suutelin sinun pehmeää ihoasi, kaulalta.... vatsalta....
laskeutuen hieman alemmaksi..... siirsit hieman jalkaasi ja huokaisit kevyesti, kun tunsit
kuinka suudellen... - kielelläni vein sinua jonnekin.... värähtelit hiljaa, voihkit hieman....
Sanoit jotain, mutta en saanut kaikesta selvää, enkä välittänytkään... tunsin kaikesta,
miten nautit ja halusit - lisää ja halusit minua!
Nostin sinua hieman, siirsin hieman eteenpäin sängyllä ja nousin suutelemaan noita
täyteläisen ihania, pehmeitä huuliasi. Imit huuliani ahnaasti, halusit maistaa niitä....
Kätesi puristui selkääni.... samalla kun hyväilin hellästi sinun kauniita rintojasi.....samalla kun
nousin päällesi... - tunsit minut, tunsit kokonaan kuinka tulin lähellesi,
koko miehuuteni kovuudella..... antaen sinulle kaiken.
Antauduit minulle ja tunteiden aalloille, tunsit kuinka valtavat väreet löivät koko kehosi läpi,
kun olimme me kaksi vain yhtä..... kiihkeinä toisistamme ja kiihkeinä toisissamme!
Raavit kiihkeästi selkääni samalla kun lisäsin kiihkoni vallassa rakkauden tunnetta,
tuota latausta mikä kehossani velloi. Annoin itseni - sinulle!
Halusit tulla nopeasti päälleni - käännyin nopeasti allesi ja nousit ylleni, viettelevän
hitaasti... ihailin sinun kaunista, puhtaan vaaleaa, vartaloasi ja hyväilin noita upeita
rintojasi samalla kun tulit kokonaan päälleni....... ensin hitaasti, sitten yhä lujempaa ja ....
En olisi uskonut, että kestäisin tuota..... olit villi ja sait minutkin sellaiseksi!
Lopulta tunsin...... kohta..... ja sinä.... voihkit, huusit hieman ja samalla....... minäkin....
Hetken päästä lysähdit päälleni, suutelimme hieman. Painoit pääsi rinnalleni jääden
aloillesi. Kehomme värisivät kaikesta, tuosta nautinnosta.... kiedoin käteni ympärillesi
ja silitin selkääsi hiljaa. Nostit hieman päätäsi ja näykkäisit korvaani, kuiskasit jotain...
Vastasin vain hymyillen - sanoja ei tarvittu - me tiesimme muutenkin.
Tuosta yöstä tuli ensimmäinen.......
taaksesi kylpyhuoneen ovelta ja lausuit: "En taida pärjätä yksin...." Ja muuta ei
tarvittu, kun tulin perässäsi hieman hymyillen.....
-------------------------------------------------------------------------
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti