Silti - niin, silti - ihmiset pyörivät ja hyörivät kuin pienet (sens.) kaupoissa.....
- pienemmälläkin vauhdilla ehtisi ja pienemmällä stressaamisella!
Itse olen saanut joulun suunnitelmat ja ohjelmat jo valmiiksi, pääsen mm. joulupukin rooliin
aattoiltana - en malta odottaa! Ensivuonna olisi tarkoitus tehdä pukin keikkaa enemmänkin.
Hyvää Joulua kaikille! https://www.youtube.com/watch?v=6O2rSHTKquY&feature=youtu.be
Nauttia voi hieman vähemmälläkin kiireellä joulusta!
Ja se, että jos ei nyt sitä uusinta ja kalleinta hittituotetta saa lahjaksi, ei kerro siitä että sinua ei
rakastettaisi tai sinusta ei välitettäisi. Ehkäpä lahjan antaja(t) vain näkevät sinua paremmin tilanteen,
mikä on viisaampaa ja mikä ei. Ehkä itse toimit aivan samoin toisia kohtaan.... - oletko huomannut
sitä seikkaa ollenkaan? Niinpä - et varmaankaan, koska monilla on se "Minulle kaikki ja nyt ja heti"
- asenne, myös jouluna... - valitettavasti.
Silti: Ihanaa, rakkauden täytteistä ja onnellista Joulua teille kaikille, tasapuolisesti!
--------------------------------------------------------------------------------------
Kiitoksia jo tässä vaiheessa tätäkin tarinaa lukeneille ja sitä jakaneille! Lukijoiden määrä
sai minut vilpittömästi hämmentymään. Toivotan teidät tervetulleiksi blogiini uudelleenkin
- ja kiitos koko sydämestäni teille, jotka olette tätä linkkiä jakaneet toisille! ( lisäys 19.12.2016)
--------------------------------------------------------------------------------------
ITSE JOULUTARINA:
Hän heräsi taas varhain.... kello ei vielä ollut edes viittä aamulla, mutta hän oli tottunut heräämään aikaisin.
Niin oli tapahtunut jo silloin, kun hän oli vielä töissä.... muutama vuosi sitten.
Sitten tuli eräänä harmaana syksyisenä aamuna se kauan odotettu pahin uutinen firmassa:
Ulkopuolinen konsulttifirma oli analysoinut yrityksen tilan toimitusjohtajan tilauksesta ja sen
johdosta oli pidetty yt-neuvottelut ja lähes puolet työntekijöistä sai lähteä kilometritehtaalle!
Hän oli yksi niistä. Työuraa oli ollut tuossakin yritysessä jo lähes kaksikymmentä vuotta ja koskaan
hänen töistään ei ollut mitään huomauttamista. Oli ollut jopa valmis auttamaan vapaapäivinäänkin
tarvittaessa ja jousti lomissakin, mutta silloin ei enää nuokaan auttaneet... - lähtö tuli.
Hänen kanssaan samalla ovenavauksella poistui useita pitkään firmassa olleita, mutta myös nuorempia,
joista kaikki eivät edes voineet käsittää, että miksi he saivat potkut ja miksi vanhempaa porukkaa
ei vain junailtu eläkkeelle! Mutta minkäs teit.... niin kävi ja sen jälkeen hän jäi yksin.......
Hän nousi, venytteli ja huokaisi hiljaa.... katsahti ulos ikkunasta. Tiesi kyllä, että on jouluaatto, mutta
ei se hänen elämässään ja kalenterissaan tainnut merkitä mitään erikoista.
Puoliso oli lähtenyt hieman sen jälkeen, kun hän jäi työttömäksi. Tällä oli hyvä ammatti ja ei kestänyt
sitä, että hän ei enää päässyt työmarkkinoilla mihinkään. Oli hän hetken aikaa apulaisena erään pienen
yrityksen varastolla, mutta työ oli hänelle liian fyysistä ja eivät he oikeasti halunneet ketään vakituiseksi,
käyttivät vain tilaisuutta hyväksi saada jotain kehittämisavustusta tms. hänen avullaan firmaan
ja sitten tilaisuuden tullen sanottiin, että kiitos mutta näkemiin.
Hän laittoi kahvin tippumaan, kävi noutamassa eteisestä aamun lehden ja palasi keittiöön lukemaan sitä.Jotenkin hän usein luki talousuutisia alkuun, vaikka ei siellä mitään häntä kiinnostavaa juuri ollut.
Nyt kuitenkin yksi pieni artikkeli sai hänet puhisemaan! Se yritys, mistä hän monen muun ohella joutui
lähtemään muutama vuosi aikaisemmin, palkitsi nyt tuon samaisen toimitusjohtajan runsaalla
bonuksella. Oli laitettu vielä miehen kuva lehteen... artikkelissa mainittiin, että toimitusjohtaja oli käynyt
yrityksen kanssa kovan tuloskuurin, rakenteita oli korjattu, työntekijöiden joustavuutta vaadittu jne.
ja kun oltiin päästy ns. nollatulokseen parin huonomman vuoden jälkeen, oli yrityksen hallitus päättänyt
palkita toimitusjohtajan tuntuvalla bonuksella!
- Missäs ne taloon jääneiden bonukset? Hän ärjähti ääneen ja täräytti nyrkillä pöytää niin, että
kahvikuppi kaatui ja kuumat kahvit roiskuivat hänen jaloilleen.
- No perr.......siis tämäkin vielä! Hän jatkoi puhisemistaan.
Eipä siinä mitään, housut pyykkiin ja toiset jalkaan. Ulkona alkoi vähitellen yön pimeys vaihtua
aamun hämäryyteen ja naapuritalojen ikkunoihin syttyi pikkuhiljaa valoja.Hetken aikaa hän vain katseli ulos, tuntui kuin ajatukset olisivat vieneet hänet jonnekin kauas.....
- ehkä aikaan elettyyn, ehkä lapsuuteen, ehkä niihin jouluihin kun hän sai tuntea olevansa rakastettu
ja tärkeä - ja että..... että hän ei ollut yksin!
Hän katseli ikkunasta hieman joka puolelle ja kun hän näki lähes naapurustossa erään ikkunan
takana syttyvän joulukuusen valot, ei hän enää kyennyt pidättelemään kyyneliä!
Hän nieleskeli, kurkkua ahdisti - hän tärisi hiljaa.
Koskaan aikaisemmin hän ei ollut tuntenut näin.
Ehkä syynä oli se uutisartikkeli, minkä hän juuri oli lukenut....
tai ne ajatukset, joita hän hetki sitten mielessään mietti.
Kaatoi kuppiin lisää kahvia, otti rinkelin. Ei ollut mitään jouluista ostanut itselleen.
Jääkaapissa sitä samaa, kuin mitä oli ollut viimeiset vuodet.
Mutta kauppaan pitäisi kuitenkin mennä, ovathan ne sentään puolillepäivin saakka auki.
Avasi samalla radion ja eikös sieltä soinut vain joululauluja....
oli iloisia, oli haikeita - monilla eri kielillä esitettyinä. Hän muisti ajan, kun joululaulut olivat
pääosin hartaita, Suomalaiseen melankoliseen luonteeseen sopivia. Joitakin poikkeuksia oli,
mutta niitä lähinnä laulettiin ja esitettiin sitten lasten joulujuhlissa ja lapsille.Nyt maailma oli kutistunut, netin jne. myötä ja erilaiset joululaulut soivat sulassa sovussa.
Sitten alkoi soimaan kappale, joka pysäytti hänet.... - laulu oli tuttu ja joskus - niin joskus, vuosia
sitten hän oli kuulut sen. Hän istuutui nojatuoliin, hiljentyi kuuntelemaan ja tunsi rinnassaan
ahdistavaa oloa, ei sitä joulun riemua, mitä joulun pitäisi ihmisille tuoda ja antaa!
https://www.youtube.com/watch?v=1QGj2xgnN8A
Nyt valuivat kyyneleet pitkin poskia, noita elämää nähneitä. Tällä kertaa nuo kyyneleet olivat suolaisia,
katkeria.... ikäviä..... ilman ilon tunnetta ja riemua, ilman sydämestä nousevaa rakkautta.
Hän ei olisi halunnut olla siinä, ei nyt - ei näin - ei yksin!
Hän jäi siihen, lysähti tuoliin hiljaa... ummisti silmänsä, huokaisten....... sitten tuli pimeys.
Hän ei tiedä, kauanko hän oli nukkunut.... mutta kun kurkkasi kelloa seinältä, huomasi että
lähes kolme tuntia oli kulunut nukkuessa! Ehkä hän olikin henkisesti väsynyt, koska yleensä hän
ei nukkunut tuolla tavalla enää aamulla, kun oli herännyt ja noussut ylös.
Sulki radion ja avasi television. Jouluohjelmaa..... ja kas, monien lasten ja lastenmielisten suosikki
"Joulupukin Kuumalinja" olisi jonkin ajan kuluttua alkamassa. No sitä voisi vaikka tovin katsella, josse vaikka hieman keventäisi mieltä...
Sitä ennen tuli vielä jotain muuta, mikä ei häntä hirveämmin innostanut ja jostain syystä hän päätti kaivaa
jostain kaapin perukoilta muutaman kynttilänjalan esille ja löytyi jopa kynttilöitä. Keittiön pöydälle oli
raivattu nopeasti tilaa ja hetkessä siellä lepattelikin kaksi kynttilää alastonta valoaan.
Liekkien lepattelu sai pienen hymyn jopa kasvoille!
Sitten alkoi tuo monien odottama ohjelma. Hänkin istahti takaisin nojatuoliin ja jäi seuraamaan sitä,
tunsi jopa pientä jännitystä rinnassa, kun odotti että millainen lauluesitys tai vastaava sieltä
puhelinlangan toisesta päästä aina joulupukille tuli. Kyllä lapset ovat ihanan aitoja ja viattomia!
Mutta hei, yllättäin hän muisti että kauppaankin piti mennä. Ihan kotikulmalla kun ei kauppaa ollut ja
kun ei enää autoakaan ollut, millä ajella, niin kävely tuohon lähimpään markettiin kestäisi sen verran,
että parasta lähteä jos meinasi vielä ostoksille päästä!
Ulkona oli alkanut sataa, mutta vain räntää.... pohjoisemmassa Suomea oli kuulemma oikein lumisadetta
ja sää mitä talvisin, mutta täällä etelämmässä.... no seudusta riippuen oli joko lunta jonkin verran tai
sitten melkoisen märkää ja harmaata. Sentään räntää.... aavistuksen omaisesti valkoista, sen tovin kunnes
maa imaisi kaiken itseensä ja loska vain lisääntyi. Mutta minkäs teit!
Hän painoi pipon syvemmälle päähänsä ja asteli kohti markettia. Muitakin viimehetken ostoksilla olijoita
oli yllättävän paljon. Ihan perheinäkin jotkut jopa matkassa! No sinne sekaan vain.
Ostoskori kainaloon, koska eipä hän yksin paljoa mitään tarvinnut.....kärryjen pohjalle ei montaa
tavaraa olisi tullut. Maitoa, leipää, hieman juustoa, vähän valmiiksi viipaloitua kinkkua.... jotain kalaa....
valmislaatikoita muutama.... pakastepitsaa, pakastekeittoja..... eipä mitkään erikoiset joulueväät.
Kassalla selvästi jo tuhannennen kerran "Hyvää joulua" toivottava kassatyttö katselee hiljaa hänen ostoksiaan
ja vetää viivakoodit sanomatta sitä joulun toivotusta. Edes kaupan kassalta ei saa joulutervehdystä.....
- hän tunsi olevansa todellakin yksin, taas! Mieleen nousi hänen rakas sukulaistyttö, jonka kanssa
hän nuorempana leikki usein ja joulujakin vietettiin perheiden kesken yhdessä!
Tuo tyttö..... häntäkään ei enää ole..... maailmassa tässä.
- ja oli alkanut sataa lunta! Hän oli tullut ulos kaupasta, sai kasvoilleen suuria lumihiutaleita,
katsahti ylös ja kevyt tuuli pyyhki hänen kasvojaan, aivan kuin joku olisi hipaissut häntä.
https://www.youtube.com/watch?v=eTElyWaFJ4E
Hän jäi seisomaan kaupan ulkopuolelle. Jotkut ohikiitävät, kiireiset ihmiset, katsoivat häntä hieman
ihmetellen... jotkut suputtivat ja kuiskivat toisilleen jotain. Hän ei jaksanut välittää!
Lopulta lähti kävelemään kohti kotia. Niin, kotia.... siellä olisi ne samat asiat, samat seinät, samat
pienet ympyrät - kuin viime vuosina oli ollut päivästä toiseen, aamusta iltaan.
Kotiin päästyään hän vain purki ostokset jääkaappiin ja osa jäi pöydälle.
Eipä niillä kiire ollut mihinkään, eipä hänellä ollut nälkäkään.
Palasi katselemaan televisiota. Joku jouluaiheinen elokuva pyöri, mutta häneen se ei iskenyt.
Käänsi kanavan sopivasti, Turusta julistetaan joulurauha. Hän muisteli, että tiettävästi on maailman vanhin
joulurauhan julistus. Väkeä oli paikalla taas runsaasti ja hyvin selkeällä äänellä tuolta Brinkkalan talon
parvekkeelta joku kaupungin viskaali sen kaikelle kansalle luki.
- No niin, kunpa ei sitten todellakaan sattuisi mitään ikävää tänä jouluna! Hän sanaili ääneen,
kun julistus oli julistettu.
Päättipä aikansa kuluksi lukea sitten tuon keskenjääneen lehden. Eipä siinä mitään erikoisia uutisia ollut.
Muistuteltiin joulun siitä-ja-siitä asiasta ja sitten niitä tavanomaisia uutisia ympäri maailmaa.
No tulipa selailtua ja luettua. Lehti sivuun ja kun ei muutakaan ollut, kaivoi hän ristisanalehden esille.
Muuta erikoisempaa harrastusta hänellä ei ollut. Television hän laittoi kiinni ja avasi radion "seurakseen".
Siinä sitten pöydän äärellä koitti täytellä ristikoita. Ei hän niihin sudokuihin ja muihin vastaaviin ollut
innostunut, hyvä kun edes noita viitsi täyttää.....
Siinä vierähti tovi jos toinenkin. Ulkona alkoi hämärtää. Päivän lyhyt valoisa aika ei jaksanut enää "elää" ja
illan hämyinen häivähdys alkoi täyttää taivaan ja maan. Ehkäpä hetki ulkona kävellessä voisi tehdä
hyvää ja ruokahaluakin saattaisi tulla!Puki ylleen ja lähti ulos. Lumisade ei ollut aivan kokonaan laantunut, maassa oli pienoinen valkoinen
peite, mikä teki luonnosta heti paljon valoisamman näköisen.
Läheisen pienen puistonkin puut näyttivät todella kauniilta, kun olivat saaneet lumihunnun ylleen.
Lumessa ei näkynyt edes jälkiä, maa oli
aivan puhdas!
Jostain syystä hän nappasi hanskoihinsa lunta ja
teki siitä lumipallon ja yritti heittää lähinnä olevaan
liikennemerkkiin, mutta pallo kaarsi karkeasti ohi.
Hän jatkoi kävelemistään ja muisti, että jonkin matkan päässä olisi yksi hautausmaa.
Sinnepä suunta...... jo kaukaa hän näki melkoisen kynttilämeren loisteen!
Oli hienoa, että ihmiset muistivat jo ajasta ikuisuuteen siirtyneitä läheisiään ja ystäviään näin.
https://www.youtube.com/watch?v=UjpK59pgWTw
Ehkä sittenkään kaikki eivät olisi niin kylmiä, kuin..... - hän tajusi kiroavansa hieman ääneen
tuota toimitusjohtajaa, jonka naaman hän oli nähnyt aamulla lehdessä.
- Siis jos mä nyt näkisin sen äijän, niin sanoisin kyllä pari painavaa sanaa!
Enempää hän ei ääneen sanonut, astui hautausmaan portista sisään. Nyökkäsi kohteliaasti
hiljaa tervehdyksiä vastaantuleville, kaikille tuntemattomille. Otti jopa pipon pois päästään!
Kierteli hautarivistöjen välissä jonkin aikaa, katseli sivusta ihmisten hiljentymisiä... kuuli
sieltä täältä nyyhkytyksiä.... näki pari tuoretta hautaa, niin tuoretta että kukkavihkojen vuori
vielä oli haudan peittona. Niiden näkeminen ahdisti! Juuri ennen joulua hautajaiset, se tuntui pahalta
- se tuntui todella väärältä, epäinhimilliseltä.
Hänen oli käännyttävä pois! Ei pystynyt olemaan, ei yhtään kauempaa.
Ripeähköin askelin suuntasi askeleensa kohti hautausmaan porttia ja kun hän pääsi portista kadulle,
näki hän...... tien toisella puolella asteli tuo toimitusjohtaja!
Hän puristi kättään nyrkkiin, muisti lehtiartikkelin ja kirosi miestä ääneen.Mitään enempää ajattelematta hän nappasi käteensä kasan lunta, pyöräytti siitä pallon ja
asteli nopeasti lähemmäksi tuota miestä. Aivan muutamien metrien päähän tuosta herrasta päästyään
hän huusi tätä nimeltä, jolloin tuo toimitusjohtaja kääntyi ja samassa naamaan osui märkä, iso lumipallo!
Heitto oli täydellinen! Hän tunsi riemua sisällään ja samalla kiukkua.
Tuo toimitusjohtaja säpsähti, hieroi kasvojaan ja
ihmetteli, kuka oikein oli teon takana.
Samassa tämän edessä seisoikin jo hän! Eikä toimitusjohtaja saanut seuraavien minuuttien aikana
sananvuoroa, joutui vain kuuntelemaan korvat punaisena hänen kovaa haukkumistaan
- ja sen kyllä kuuli moni muukin. Ohi kulki eräs pariskunta, josta mies näytti hänelle jopa peukkua!
Se sai hänet kahta kovempaa purkamaan mieltänsä toimitusjohtajalle, joka ei edes yrittänyt
lähteä pois paikalta - ja ehkä se ei olisi ollut aivan helppoakaan, sillä tämän takin hihasta oli napattu kiinni.
Lopulta hän lopetti avautumisensa ja jäi hiljaa katsomaan tuota edessään seisovaa herraa.
Hetkeen ei tapahtunut mitään.... oli, kuin täydellinen hiljaisuus olisi laskeutunut koko maahan!
Vain hengityksen kevyt huuru leijui heidän välissään.....
Sitten toimitusjohtaja vastasi:
- Olet sitten lehtesi lukenut. Kyllä minä sinut muistan! Hyvä työmies, yksi parhaista koskaan.
Siinä jutussa ei vain ollut kaikki. Pitikin tässä heti joulun välipäivinä soittaa kaikille silloin
irtisanotuille soittaa ja kysyä, kenellä ei ole töitä ja tiedustella josko voisi palata vielä firmaan takaisin
tuossa tammi-helmikuun taitteessa. En saanut sitä siihen pieneen uutiseen lisättyä, kun toimittaja
puhui että ei ole palstatilaa kovinkaan paljoa. Joten miten olisi?
Hän jäi vain katsomaan tuota miestä edessään. Ei osannut sanoa mitään.......
Toimitusjohtaja kysyi uudelleen ja yhä edelleen hän oli sanaton!
Lopulta hän sai kakisteltua kurkustaan varovasti "Tuota an-an....anteeksi, juu niin.... kyllähän
minä vielä töitä tekisin. Mutta mitäs kun tuli heitettyä lumet päälle?
Toimitusjohtaja vain naurahti, tuumasi että kyllähän tuon ymmärtää - eikä siinä mitään sattunut.
Pieni kasvojen pesu siinä tuli.
Hetken sanailivat, sopivat asioista ja lopulta hän tuumasi, että pitänee päästää herra perheensä luo
joulun viettoon, hän tästä lähtee lämmittämään mikrossa vähän jotain.....
Tämän kuultuaan nyt häntä napattiin takin hihasta kiinni.
- Odotas nyt hetki! Siis oletko yksin? Toimitusjohtaja sai vain hiljaisen nyökkäyksen vastaukseksi.
Tämä soitti nopeasti kotiinsa, pyysi laittamaan yhden lautasen lisää - toisi erään vanhan ystävänsä
joulupöytään vieraaksi! Hän ei ollut uskoa korviaan.... - ehkä hän olikin vielä unessa siinä
nojatuolissa ja heräisi kohta hämärästä olohuoneestaan..... vain ne samat tutut seinät ympärillään.
Mutta ei, totta tuo oli!
....... ehkä elämässä voi sittenkin olla - joulun taikaa......!
https://www.youtube.com/watch?v=vnfYCF_r660
He nousivat toimitusjohtajan autoon ja ensimmäisen kerran vuosiin hän tunsi rinnassaan
jotain jo kauan sitten kadonneeksi luulemansa tunteen..... sen jouluisen!
--------------------------------------------------------------------------------
